Tilaajavastuulaki. muuttuu syksyllä. niin yläasteelta, lukiosta kuin Hänen erikoisalaansa ovat asiakaspalvelutilanteiden

Transkriptio

1 Yrityksen talous kuntoon Tilaajavastuulaki muuttuu syksyllä Miten saat jutun yrityksestäsi lehteen? Mitä asiakkaasi haluavat sinulta Facebookissa? Miten pitää toimia radiohaastattelussa? Kuinka laaditaan tehokas esite? Millainen on toimiva nettisivu? Kuinka kiteytät ydinviestisi ja miten ihmeessä sen saa kerrottua selkeästi henkilöstölle, sidosryhmille ja asiakkaille? Pillillä vai pasuunalla on kattava viestinnän käsikirja yrittäjälle. Se on kuin mainostoimisto ja viestintäosasto samassa paketissa. Kaikki eivät halua ulkoistaa yrityksensä viestintää, joten tämä kirja antaa vinkkejä itse tekemiseen. Pillillä vai pasuunalla antaa ratkaisut mediasuhteisiin, sosiaalisen median viestintään, verkossa toimimiseen, markkinointiviestintään ja asiakasviestintään. Kirjasta löytyy jopa pieni kielioppiosuus niille, joita eivät äidinkielen tunnit kiinnostaneet. Kirjassa on runsaasti keissejä ja esimerkkejä, joita voi soveltaa omaan arkeensa. Pillillä vai pasuunalla on nopealukuinen hakuteos eikä perinteinen tietojärkäle, joka uuvuttaa lukijansa. Kirja sopii mainiosti myös aloittaville yrittäjille sekä opiskelijoille, joilla on tähtäimessä oma yritys. Katleena Kortesuo on kasvuyrittäjä Liisa-Maria Patjas on yrittäjä ja Helmi Leea Seppänen toimii äidinkielen ja yliaktiivinen tietokirjailija, jonka erikoisalaa ovat sosiaalinen media, asiakaspalvelu ja markkinointiviestintä. Katleenan blogi Ei oo totta on tiettävästi Suomen luetuin viestinnän alan blogi. Vapaa-aikanaan Katleena harrastaa partiota, taikuutta, keskiaikaa ja viikinkimiekkailua. Liiketalousopiston viestinnän opettaja. opettajana, ja hän on kerännyt työkokemusta niin yläasteelta, lukiosta kuin Hänen erikoisalaansa ovat asiakaspalvelutilanteiden viestintä, vuorovaikutus ammatillisesta oppilaitoksestakin. ja vaikuttamisen keinot. Liisa-Marian Leea on ensimmäiseltä ammatiltaan blogi Vuorovaikutin löytyy osoitteesta sairaanhoitaja, joten hänen kokemuksensa mukaan asiakaspalvelutilantei- Vapaaaikanaan Liisa-Maria harjoittaa den todellisen korkeakoulutuksen voi kolmatta ammattiaan: maatalon hankkia päivystyspoliklinikalta. Vapaaaikanaan Leea harrastaa partiota, emännyyttä tarhaikäisten kaksosten juostessa jaloissa. lenkkeilyä ja leivontaa, joista kaksi viimeistä ikään kuin kumoavat toisensa. PILLILLÄ VAI PASUUNALLA? VIESTINNÄN KÄSIKIRJA YRITTÄJILLE PILLILLÄ VAI Katleena Kortesuo, Liisa-Maria Patjas ja Leea Seppänen PASUU- VIESTINNÄN KÄSIKIRJA YRITTÄJILLE NALLA? Uutuus- KIRJA avuksi yrityksen viestintään! yrittajat.fi/kirjallisuus Maksuehto yritysten välillä 30 päivään Mikä on kohtuullinen perintäkulu?

2 Suunnista Vuokattiin! Yrittäjien vuotuinen valtakunnallinen huipputapahtuma Yrittäjäpäivät järjestetään tänä vuonna lokakuun alussa Vuokatissa. Yrittäjäpäivillä kuulet innostavia yrittäjätarinoita, tutustut toisiin yrittäjiin ja pääset halutessasi virkistymään liikkuen. Perjantaina kaikki ovat tervetulleita osallistumaan Suomen Yrittäjien liittokokoukseen ja toisessa salissa voi seurata suorana Nordic Business Forumin esityksiä Helsingistä. Lauantaina suorapuheiset yrittäjät Hjallis Harkimo ja Jethro Rostedt puhuvat yrittämisestä. Juontajina Yrittäjäpäivillä mm. Joanna Kuvaja ja Aki Linnanahde. Ilmoittaudu valtakunnallisetyrittajapaivat twitter:#ypäivät Tervetuloa! Yhteistyössä Hjallis Harkimo Yrittäjä, Hjallis ja näin mä sen teen Jethro Rostedt Myyntiä ja asennetta pilke silmäkulmassa! Lue lisää ohjelmasta osoitteessa

3 Sisällys 4 Infotiski Viennin rahoitus monipuolistuu Kaupparekisteripalvelut jatkossa vain PRH:lta Arvonlisäverotuksen huojennuksen alaraja nousee Yrittäjätietoa kansanedustajille Sukupolvenvaihdosten maksuaikahuojennus pitenee 6 Maksuehto yritysten välillä 30 päivään 8 Yrityskuntouttamisella toiminta terveelle pohjalle 9 Lakineuvoja vastaa: Irtisanominen heikon suoriutumisen perusteella 10 Lakineuvoja vastaa: Sopimuksen purkaminen suorituksen virheen perusteella 12 Tilaajavastuulakiin muutoksia syksyllä 14 Mikä on kohtuullinen perintäkulu? YrittäjäINFO 3/2015 Kustantaja Suomen Yrittäjät 6 numeroa vuodessa ISSN (print) ISSN X (online) TOIMITUS Suomen Yrittäjät Anna Lantee, viestintäsuunnittelija p anna.lantee@yrittajat.fi Maarit Kattilakoski, senior ad p maarit.kattilakoski@yrittajat.fi KANNEN KUVA Pixhill TÄSSÄ NUMEROSSA KIRJOITTaVAT Sanni Kotilainen, lakineuvoja Janne Makkula, lainsäädäntöasioiden päällikkö Albert Mäkelä, lainopillinen asiamies Saija Sampio, lakineuvoja Iina Hyvärinen, ylitarkastaja, Etelä-Suomen aluehallintovirasto Ilmestyminen Lue Yrittäjäinfo netissä yrittajat.fi/yrittajainfo Kirjaudu jäsennumerolla!

4 I N F O T I S K I Viennin rahoitus monipuolistuu PIXHILL Vientitakuu on mahdollista myöntää ulkomaiselle ostajalle myönnetyn vientiluoton jälleenrahoituksen järjestämiseksi. Lisäksi vientitakuu on mahdollista myöntää kotimaahan suuntautuville vientiä edistäville investoinneille myönnetyn luoton jälleenrahoituksen järjestämiseksi. Pankit voivat saada myöntämälleen vientiluotolle tai kotimaahan suuntautuvan investoinnin rahoittamiseksi myöntämälleen luotolle erillisen vientitakuun, jälleenrahoitustakuun. Takuun nojalla pankki voisi jälleenrahoittaa myöntämänsä luoton siirtämällä luoton sijoittajalle ja saamalla vastikkeena jälleenrahoituksen. Laki parantaa vientitakuun saaneiden luotto- ja rahoituslaitosten mahdollisuuksia rahoittaa vientiä. Se myös hillitsee tarvetta käyttää Finnveran varainhankintaan perustuvaa Suomen Vientiluoton myöntämää vienti- ja alusluottojen rahoitusta, kun osa viennin rahoituksesta voisi toteutua pankkien rahoittamilla vientiluotoilla. Lain tarkoituksena on monipuolistaa viennin rahoitusmahdollisuuksia ja siten edistää vientiä. Muutokset tulivat voimaan Kaupparekisteripalvelut jatkossa vain PRH:lta Kauppa- ja yhdistysrekisteri-ilmoitusten käsittely keskitetään Patentti- ja rekisterihallitukselle alkaen. Samalla maistraattien ja ely-keskusten palvelut loppuvat. Sähköinen asiointi on vähentänyt henkilöstön tarvetta, ja keskittämisellä halutaan turvata asiantunteva palvelu. Verohallinnon toimipisteisiin voi jatkossakin jättää ilmoituksia yrityksiä ja yhteisöjä koskevissa asioissa. Ilmoituksia ei kuitenkaan voi maksaa eikä niitä kirjata Verohallinnon toimipisteissä (tämän vuoksi mm. uuden yrityksen Y-tunnusta ei saa heti Verohallinnon toimipisteistä). Paperiset ilmoitukset kannattaa käsittelyyn ottamisen nopeuttamiseksi postittaa suoraan osoitteeseen PRH-Verohallinto, Yritystietojärjestelmä, PL 2000, Helsinki. Kaupparekisteriasiat Sähköisesti: yritysten yhteystietojen muutokset sekä osakeyhtiön perustaminen ja vastuuhenkilöiden muutokset YTJ:ssä ja sähköinen kaupparekisteriote Virressä Postitse: Voit postittaa kaupparekisteri-ilmoitukset osoitteella: PRH-Verohallinto, Yritystietojärjestelmä, PL 2000, Helsinki. Ohjeet ilmoittamiseen löydät Prh.fi-sivuilta, lisätietoja Kaupparekisterin neuvonta, p Lisätietoja: Arvonlisäverotuksen huojennuksen alaraja nousee Arvonlisäverolaki muuttuu vuoden 2016 alusta. Pakollisen arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröitymisen liikevaihtoraja nostetaan nykyisestä eurosta euroon. Samalla pienten yritysten arvonlisäverotuksessa saamaa alarajahuojennusta laajennetaan. Soveltamisen katto nostetaan nykyisestä euron liikevaihtorajasta euroon. Myös kuitintarjoamisvelvollisuudesta käteiskaupassa annettua lakia muutetaan. Lakia sovelletaan jatkossa vain sellaiseen liike- ja ammattitoimintaan, jonka tilikauden liikevaihto ylittää euroa. Muutoksia sovelletaan tai sen jälkeen alkavaan tilikauteen. 4

5 Johtaminen on huomattavasti mielekkäämpää ja helpompaa, kun onnistumme pukemaan sanoiksi yksilön asenteisiin ja käyttäytymiseen liittyvät odotuksemme ja teemme niistä rekrytoinnin valintakriteereitä. Heidi Ekholm-Talas LUE LISÄÄ BLOGEJA OSOITTEESSA YRITTÄJÄT.FI Yrittäjätietoa kansanedustajille Uusi eduskunta aloitti työnsä maanantaina Suomen Yrittäjät toimitti kansanedustajille heti eduskuntakauden aloitukseen kattavan tietopaketin yrittäjyydestä. Tietopaketti piti sisällään mm. #työn_tekijä-tavoiteohjelman, Suomi on yritystensä summa -aluekehitysohjelman, Vauhtia omistajanvaihdokseen -esitteen sekä Työmarkkinat toimiviksi, työnteko kannattavaksi, työllistäminen helpoksi -julkaisun. Yhteistyössä aluejärjestöjen kanssa kaikille kansanedustajille on nimetty oma nimikkoyrittäjä heidän omasta vaalipiiristään. Nimikkoyrittäjä on edustajalle suora yhteys yrittäjän arkeen. Häneltä edustajat saavat nopeasti tuoreen tiedon yrittäjiä askarruttavista asioista. Nimikkoyrittäjän kanssa edustaja voi pohtia, miten päätökset vaikuttavat yrityksiin, niiden toimintaympäristöön ja yrityksissä tehtävään työhön. Nimikkoyrittäjä on kansanedustajan käytettävissä koko vaalikauden. Sukupolvenvaihdosten maksuaikahuojennus pitenee Maatilan ja muun yrityksen sukupolvenvaihdoshuojennukseen liittyvää perintö- ja lahjaveron maksuajan pidentämistä koskevaa säännöstä muutetaan. Vero, jonka maksamiseen on myönnetty pidennystä, voidaan kantaa enintään kymmenen vuoden aikana. Aiempi maksuaika on ollut 5 vuotta. Lakia sovelletaan, mikäli lahja on saatu tai perittävä on kuollut tai sen jälkeen. Jos verotus näissä tapauksissa on jo ehditty toimittaa, vaatimus maksuajan pidentämisestä uusien säännösten mukaiseksi voidaan tehdä vielä heinäkuun loppuun mennessä. Sukupolvenvaihdoshuojennuksen myöntäminen merkitsee sitä, että maatilan ja yrityksen varat arvostetaan käyvän arvon sijasta 40 prosenttiin niin sanotun arvostamislain mukaisesta arvosta. Huojennussäännöksiin sisältyy lisäksi mahdollisuus saada jäljelle jäävän veron maksuaikaa pidennettäväksi, jos vero on vähintään euroa. Maksuajan pidentämistä on vaadittava ennen verotuksen toimittamista. Jatkajan tulee jatkaa yritys- tai maataloustoimintaa viiden vuoden ajan. Maksuaika on koroton. Koonnut: Suomen Yrittäjät, Anna Lantee, viestintäsuunnittelija, p , anna.lantee@yrittajat.fi 5

6 Suomen Yrittäjät, Janne Makkula, lainsäädäntöasioiden päällikkö, p , Maksuehto yritysten välillä 30 päivään Maksuehtolaki muuttuu toukokuun alusta. Tavoitteena on torjua maksuviivästyksiä kaupallisissa toimissa. Yritysten välinen maksuaika on pääsääntöisesti enintään 30 päivää. Lakia kaupallista sopimuksista maksuehdoista (maksuehtolaki) sovelletaan maksuihin, jotka elinkeinonharjoittajan tai hankintayksikön on suoritettava elinkeinonharjoittajalle vastikkeena tavarasta tai palvelusta. Lakia sovelletaan siis vain yritysten välillä ja yritysten sekä hankintayksiköiden välillä. Kuluttajasuhteisiin laki ei sovellu. Sääntely on velkojan eli tavaran tai palvelun toimittajan hyväksi pakottavaa. Laista poikkeavat toimittajan asemaa heikentävät sopimusehdot ovat siten mitättömiä. Maksu voi perustua paitsi tavaran kauppaa koskevaan sopimukseen myös esimerkiksi vuokra- tai leasingsopimukseen. Palveluita ovat esimerkiksi laki- ja veroneuvontapalvelut, arkkitehti-, insinööri-, kirjanpito- ja tutkimuspalvelut, kiinteistöjen huolto, liikkeenjohdon konsultointi, kiinteistönja vuokrahuoneiston välitys, tapahtumien ja näyttelyjen järjestäminen, perintätoiminta, mainonta- ja rekrytointipalvelut, matkailualan palvelut matkatoimistot mukaan lukien, rakennusalan palvelut, laitteistojen asennus- ja huoltopalvelut, uutistoimistopalvelut, kustannustoiminta, tietokoneohjelmointi, majoitus- ja ravitsemisalan palvelut, koulutuspalvelut, ajoneuvon katsastus, sertifiointi- ja testauspalvelut sekä siivouspalvelut. Edellä olevaa luetteloa ei ole tarkoitettu tyhjentäväksi. Velallisena hankintayksikkö Hankintayksiköitä ovat muun ohella valtion, kuntien ja kuntayhtymien viranomaiset sekä liikelaitokset. Jos velallinen (eli tilaaja) on hankintayksikkö, maksuaika saa lähtökohtaisesti olla enintään 30 päivää laskun vastaanottamisesta. Määräaika lasketaan kuitenkin tavaran tai palvelun vastaanottamisesta, jos lasku on saapunut tilaajalle ennen tavaran tai palvelun toimitusta. Samoin toimitaan, jos on epäselvää, milloin lasku on tilaajalle saapunut. Maksuaikaa on sallittua pidentää 60 päivään asti, jos tästä on nimen- PIXHILL 6

7 omaisesti sovittu ja maksuaika katsotaan perustelluksi sopimuksen erityisluonteen tai -piirteiden vuoksi. Hankintayksikköä koskevia säännöksiä sovelletaan riippumatta siitä, millaisen tavaran tai palvelun hankkimista sopimus koskee ja mikä hankinnan arvo on. Ytimenä on siis se, että hankintayksiköiden on maksettava laskunsa yrityksille pääsääntöisesti 30 päivässä. Maksuaika ei koskaan saa ylittää 60 päivää. Velallisena toinen yritys Toukokuun alussa 2015 voimaan tuleva muutos kohdistuu nimenomaisesti yritysten välisiin maksuehtoihin. Uuden säännöksen mukaan jos velallinen on elinkeinonharjoittaja, maksuaika saa ylittää 30 päivää vain, jos siitä on nimenomaisesti sovittu. Yritysten välillä selkeä pääsääntö on siten 30 päivän enimmäismaksuaika aikaisemman 60 päivän sijasta. Määräaika lasketaan samalla tavalla kuin hankintayksiköiden tapauksessa eli laskun saapumisesta tai sovitun toimituksen tapahtumisesta (ks. edellä). Milloin maksuaikaa voidaan pidentää Laki on velkojan eli tavaran tai palvelun toimittajan hyväksi pakottava. Toisin sanoen laista poikkeavat toimittajan asemaa heikentävät sopimusehdot ovat mitättömiä. Laki mahdollistaa kuitenkin sen, että yritysten välillä voidaan sopia pidemmästäkin kuin 30 päivän maksuajasta, jos sopiminen on nimenomaista. Mitä sitten on nimenomainen sopiminen? Asiaa ei ole täsmällisesti määritelty maksuviivästysdirektiivissä, johon kansallinen sääntely perustuu. Myöskään lain esitöissä asiaan ei ole otettu enemmälti kantaa. Selvää kuitenkin on, että tilaajan yksipuoliset ilmoitukset (kirjeet, sähköpostit jne.) maksuajan pidentämisestä eivät ole sopimista lainkaan. Mikäli siis osapuolten välillä on sovittu 30 päivän maksuehdosta, tilaaja ei voi pidentää maksuehtoa yksipuolisella ilmoituksellaan. Myös eduskunnan lakivaliokunta totesi asian lain muutosta koskevassa mietinnössään näin: toisen osapuolen yksipuolinen ilmoitus siitä, että noudatettu maksuaika muuttuu säännöksessä mainittua aikarajaa pidemmäksi, ei täytä nimenomaisen sopimisen edellytystä. Epäselvempää on se, täyttääkö esimerkiksi tilaajan vakiomuotoisissa ostoehdoissa oleva määräys maksuajan pituudesta nimenomaisen sopimisen vaatimuksen. Eduskunnan lakivaliokunnan mietinnössä todetaan, että nimenomaisella sopimisella tarkoitetaan esimerkiksi kirjallista sopimusehtoa. Tavallista on, että vakioehtojen sisällöstä ei neuvotella, vaan ne pyritään saamaan sopimuksen osaksi kokonaisuudessaan. Koska maksuehtolain lähtökohtana on 30 päivän maksuaika, voitaneen vakioehtojen sisältämää pidempää maksuaikaa pitää toimittajan kannalta yllättävänä ja ankarana ehtona. Tällaisiin ehtoihin liitetään juridiikassa erityinen korostamisvaatimus, jotta ehto tulisi osaksi sopimusta. Tulkinnassa onkin syytä lähteä siitä, että tällaista vakioehtojen kohtaa on nimenomaisesti korostettava, jotta toimittajalla on mahdollisuus se havaita ja harkita pidempään maksuehtoon sitoutumista. Maksuaika saa ylittää 30 päivää vain, jos siitä on nimenomaisesti sovittu. 7

8 Suomen Yrittäjät, Albert Mäkela, lainopillinen asiamies p , Yrityskuntouttamisella toiminta terveelle pohjalle Kaikilla yrityksillä on taloudellisesti parempia ja huonompia jaksoja. Huonot jaksot voivat pahimmillaan kaataa koko yrityksen, jos tilanteen korjaamiseksi ei tehdä mitään. Jos maksuvaikeudet ovat jo toteutuneet tai yrityksen taloudellinen toiminta on kehittymässä huonoon suuntaan, on syytä pyrkiä pysäyttämään ongelmien laajeneminen. Huonon jakson tunnistaa yleensä siitä, että liikevaihto ja yrityksen tulos laskevat epänormaalilla tavalla. Usein syynä on muuttunut tilanne: menetetään tärkeitä asiakkaita, uusi kilpailija painaa hinnat alas tai investointi osuu väärään aikaan. Ongelmat usein kasautuvat siten, että maksuvaikeudetkin kasaantuvat, jolloin yritys alkaa olla taloudellisissa vaikeuksissa. JÄSENETU! Yrittäjä ei jää yksin Yrittäjän ei kannata jäädä talousvaikeuksiensa kanssa yksin. Usein talousvaikeudet aiheuttavat myös henkistä kuormitusta ja stressiä. Mitä nopeammin apua haetaan, sitä nopeammin ja todennäköisemmin yrityksen toiminta voidaan saada taas kannattavaksi. Onnistunut terveyttäminen on ratkaisu siihen, miten yritys saa kassan hallintaan ja selviää taloudellisista vaikeuksista kääntää taantuvan liiketoiminnan kasvuun ja uudelleen kannattavaksi estää yrityksen ajautumisen vielä pahempaan kriisiin. Terveyttäminen aloitetaan yleensä nopealla analyysillä (esim. TMA-analyysi), jolloin nähdään heti tilanteen vakavuus sekä se, missä suurimmat ongelmat ovat. Tämän jälkeen tehdään tarkempi analyysi, jossa käydään läpi vaikeuksien syyt, yrityksen talous, kassaennuste, johtaminen, tilaus- ja toimitusprosessi, asiakkaat, kilpailijat jne. Analyysin tarkoituksena on kartoittaa yrityksen toimintaympäristön kokonaisuus. Sen jälkeen voidaan laatia suunnitelma siitä, miten tilannetta aletaan korjata. Korjaustyöhön on syytä ryhtyä välittömästi. Yrityskuntouttajien ryhmä alkaa tarjota Suomen Yrittäjien jäsenille maksutta yrityksen taloudellisen tilanteen puhelinkartoitusta ja neuvontaa Yrityskuntouttajat ovat yrityksen terveyttämisammattilaisia ja alan kokeneita osaajia. Kaikilla on yli 10 vuoden kokemus yritysten johtotehtävistä ja terveyttämisestä. Kaikki yrityskuntouttajat ovat TMA-Finland (Turnaround Management Finland) ry:n jäseniä ja sertifioituja tervehdyttämiskonsultteja. Yrityskuntouttajien toiminta on täysin luottamuksellista. 8 Lisätietoa terveyttämisestä saat Suomen Yrittäjien neuvontapalvelusta ( ) tai suoraan Yrityskuntouttajilta, jotka tavoittaa sähköpostitse tai puhelimitse. Yhteyttä voi ottaa myös iltaisin. info@yrityskuntouttajat.fi Harri Mäkinen, Incoserv Oy, Kari Nurmi, Nurmi Consulting Oy, Tommi Rainola, MCon Partners Oy, Heikki Sjöblom, TosiMuutos Oy, Terveyttämistoiminta ei ole ratkaisu kaikkiin yrityksen tai yrittäjän taloudellisiin ongelmiin. Maksutonta apua on tarjolla myös Yritys-Suomen Talousapu-neuvontapalvelusta suomeksi , arkisin klo 9 16 ruotsiksi , torstaisin klo Suomen Yrittäjien jäsenille yrityksen tilanteen puhelinkartoitus maksutta.

9 Suomen Yrittäjät, Sanni Kotilainen lakineuvoja, p , Lakineuvoja vastaa Kysymys Meillä on työntekijä, joka jatkuvasti jää jälkeen myyntitavoitteestaan. Voimmeko irtisanoa tällaisen työntekijän? Vastaus Työsopimuslain mukaan työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Työntekijästä johtuva asiallinen ja painava irtisanomisperuste edellyttää työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä. Henkilöön liittyvät irtisanomisperusteita arvioidaan usein silloin, kun työntekijä on moitittavalla tavalla toiminut vastoin selvää työntekovelvoitetta tai työsuhteen ehtoa. Oikeuskäytännössä on hyväksytty työsuhteen päättämisen perusteeksi myös se, että työsuoritus jää puutteelliseksi työntekijän tehottomuuden tai passiivisuuden vuoksi. Jos työntekijä ei saavuta asetettuja tavoitteita, työnantajan tulee selvittää, mistä alisuoriutuminen johtuu, ja antaa selvät ohjeet siitä, miten työntekijä voi käytännössä saavuttaa tulostavoitteet. Yleisin tavoite lienee tulostavoite myyntityössä. Myyntitavoitteilta ja niiden asettamiselta edellytetään tiettyjä kriteereitä, jotta niiden saavuttamatta jäämiseen voidaan vedota irtisanomisperusteena. Ensinnäkin huonon työtuloksen tulee johtua työntekijän menettelystä, käytännössä laiminlyönnistä, ollakseen irtisanomisperuste. Lisäksi laiminlyönnin tulee olla olennainen, mitä arvioidaan suhteessa muiden työntekijöiden työsuorituksiin ja asetettuihin tavoitteisiin. Tulostavoitteeseen pääsemiseen voivat vaikuttaa myös ulkopuoliset tekijät, jotka eivät ole riippuvaisia työntekijän työpanoksesta. Tällaisia voivat olla esimerkiksi muuttunut kilpailutilanne, yleinen taloudellinen tila ja myyntisesonkien vaihtelut. Myyntitavoitteen tulee olla kohtuullinen eli sen on oltava realistisesti saavutettavissa, jotta tavoitteesta jääminen voisi olla irtisanomisperuste. Se että tavoitteelle on esitettävissä budjetoitu laskennallinen peruste, ei välttämättä tee tavoitteesta kohtuullista, jos iso osa työntekijöistä ei sitä kuitenkaan säännöllisesti saavuta. On syytä huomata, että työsopimuslain pakottavuudesta johtuen edes nimenomaisesti työsopimuksessa sovittu tavoite-ehto ei voi olla irtisanomisen peruste, jos ehto on työhön nähden kohtuuton tai sen toteuttaminen epärealistista. Ensin annettava varoitus Tavoitteen saavuttamatta jäämiseen perustuva irtisanominen edellyttää oikeuskäytännössä lähes säännönmukaisesti, että ensin annetaan irtisanomisuhkainen varoitus. Varoitus tulee antaa aiheellisesti, ja varoituskäytännön tulee olla yhdenmukaista kaikille työntekijöille. Tuoretta oikeuskäytäntöä Työnantaja oli irtisanonut kodinkoneliikkeen myyjän työsopimuksen kahden varoituksen jälkeen, sillä hänen myyntityöstään laskettu kateprosentti oli alhainen. Oikeus katsoi, ettei työnantajalla ei ollut asiallista ja painavaa perustetta irtisanomiselle. Kateprosentin alhaisuus ei yksinään osoittanut, että myyjä olisi vakavasti rikkonut tai laiminlyönyt työsuhteensa olennaisia velvoitteita. Korkeimman oikeuden mukaan laskennallisista tavoitteista jääminen voidaan katsoa vakavaksi puutteeksi työntekijän suorituksessa, jos työtehtävät ovat sellaiset, että niiden tulosta voidaan arvioida määrällisesti. Sen sijaan työnjohdon ja henkilöstöhallinnon tarpeita varten suunnitellut taloudelliset ja laskennalliset mittarit eivät ole omiaan osoittamaan, onko työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavia velvoitteita laiminlyöty tai rikottu vakavasti. Yksi laskennallinen mittari ei siis anna luotettavaa ja riittävän kattavaa käsitystä työntekijän suorituksesta kokonaisuutena. Tulostavoitteista jääminen jollakin mittarilla ei vielä tarkoita työntekovelvoitteiden ja työnantajan ohjeiden rikkomista. Siksi se ei myöskään ole työsopimuslaissa tarkoitettu työntekijän henkilöstä johtuva irtisanomisperuste. Lisätiedot: Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2014:98 Varoituksen on oltava riittävän yksilöity, ja työntekijän tulee ymmärtää siihen liittyvä irtisanomisen uhka. Erilaisiin seurantajaksoihin liittyvät keskustelut tai kehityskeskustelut eivät korvaa asianmukaista varoitusta. Työantajalla on todistustaakka siitä, että varoitus on annettu. Varoituksen jälkeen työntekijälle on annettava mahdollisuus korjata toimintaansa riippumatta esimerkiksi aiemmista seurantajaksoista. Vaikka kyse olisi puhtaasta myyntiorganisaatiosta, on työnantajalla velvollisuus selvittää, voisiko irtisanominen välttää sijoittamalla työntekijän muuhun työhön. Selvyyden vuoksi asiasta tulisi ainakin keskustella työntekijän kanssa, vaikka työnantajalla ei olisikaan tarjota muuta työtä. 9

10 Suomen Yrittäjät, Saija Sampio, lakineuvoja, p , Lakineuvoja vastaa Kysymys Olemme tehneet 24 kk määräaikaisen sopimuksen puhelinjärjestelmän käytöstä. Emme ole kuitenkaan saaneet kaikkia järjestelmän käyttämiseen tarvittavia laitteita, eikä palvelu ole missään vaiheessa toiminut kunnolla. Miten ja milloin voimme purkaa sopimuksen, vai onko meidän vain maksettava, koska sopimus on määräaikainen? Vastaus Sopimuksen purkaminen on vaikutuksiltaan ankarin ja yleensä sopimuksen velkojan viimesijainen oikeuskeino. Purkaminen lakkauttaa sopimuksen välittömästi ja mitätöi suoritukset. Purkamiseen päädytään usein vasta, kun niin sanotut ensisijaiset keinot on käytetty. Näitä ovat virheen oikaisu, uusi suoritus ja hinnanalennus. Sopimuksen purkaminen ja irtisanominen ovat eri asioita. Pääsääntöisesti sopimus irtisanotaan, kun sopimuksen jatkamista ei enää pidetä tarkoituksenmukaisena, ei sopimusrikkomuksen vuoksi. Eri sopimustyypeillä on erilaisia edellytyksiä purkamiselle. Yleisperiaatteena purkaminen vaatii olennaista sopimusrikkomusta, siis olennaista virhettä suorituksessa. Yleensä ei ole väliä, onko suorituksen virhe tahallinen vai ei. Tässä tilanteessa myyjä ei siis voisi vedota esimerkiksi siihen, että suoritus on häiriintynyt myyjästä riippumattomasta tekijästä. Kun sopimus puretaan, sopimussuhde lakkaa välittömästi ja osapuolille syntyy velvollisuus palauttaa jo tehdyt suoritukset. Milloin voimme purkaa sopimuksen? Yritysten välisiin sopimussuhteisiin sovelletaan usein kauppalakia. Se soveltuu sekä irtaimen omaisuuden kauppaan että palvelusopimuksiin. Kauppalaissa purkamisoikeudelle on asetettu joitakin rajoituksia. Jos tavarassa tai palvelussa on virhe, eikä se johdu ostajasta tai ostajan puolella olevasta seikasta, ostaja saa vaatia virheen korjaamista, uutta toimitusta tai hinnanalennusta. Ostaja voi myös purkaa kaupan ja vaatia lisäksi vahingonkorvausta. Jotta kauppa voitaisiin purkaa, tulee virheen olla olennainen. Kauppalaissa purkaminen edellyttää, että sopimusrikkomuksella on ostajalle olennainen merkitys ja että myyjän on tullut käsittää se. Näin ollen ostajan on usein syytä antaa myyjälle tieto sellaisista tarpeistaan, joita muuten ei ehkä voitaisi havaita, jotta vahingonkorvaus- ja purkamisoikeutta voidaan käyttää mahdollisimman kattavasti. Olennaisuutta voidaan arvioida sillä, olisiko ostaja sopimusrikkomuksesta tietäessään jättänyt sopimuksen tekemättä, eikä olisi tyytynyt virheen oikaisuun, hinnanalennukseen tai vahingonkorvaukseen. Oikeuskäytännössä virheen olennaisuutta on arvioitu palvelun olennaisuudella koko sopimukseen nähden. Purkamiseen päädytään usein vasta, kun niin sanotut ensisijaiset keinot on käytetty. Näitä ovat virheen oikaisu, uusi suoritus ja hinnanalennus. Ennakkotapauksessa ostaja oli tehnyt sopimuksen tietoliikenne- ja verkkoyhteyspalveluista. Palvelut eivät olleet missään vaiheessa toimineet sovitulla tavalla, ja ostaja oli joutunut maksamaan palveluista yhä myös edelliselle toimittajalle. Kyseiset palvelut olivat myös muodostaneet pääosan sopimuksen arvosta. Näillä perusteilla korkein oikeus katsoi, että sopimuksessa oli ollut purkuun oikeuttava olennainen virhe. Miten voimme purkaa sopimuksen? Käytännössä ostajan on tarkastettava tavara tai palvelun kohde niin pian kuin olosuhteet sen sallivat. Virheestä tulee tehdä reklamaatio myyjälle kohtuullisessa ajassa. Jos ostaja ei ilmoita virheestä myyjälle kohtuullisessa ajassa sen huomaamisesta, ostaja ei saa enää vedota virheeseen. Virheeseen voi kuitenkin vedota myös kohtuullisen ajan jälkeen, jos myyjä on menetellyt törkeän huolimattomasti tai erittäin moitittavasti. Esimerkkimme on puhelinjärjestelmän käyttöpalvelusta, johon ostaja ei ole saanut kaikkia järjestelmän käyttämiseen tarvittavia laitteita. Tällaisesta viivästymisestä on hyvä reklamoida toimittajalle viipymättä. Toimituksen viivästyessä purkaminen on mahdollista vain lyhyen ajan kuluessa esteen ilmaantumisesta. Jos tavara on luovutettu liian myöhään, ostaja ei saa purkaa kauppaa eikä vaatia vahingonkorvausta viivästyksen vuoksi, ellei hän ilmoita purkamisesta myyjälle kohtuullisessa ajassa. Käytännössä ostajan tulee siis teh- 10

11 dä selväksi myyjälle, ettei enää halua tavaraa tai palvelua, koska sitä ei ole toimitettu ajoissa. Ostaja voi viivästystilanteessa antaa myyjälle myös kohtuullisen lisäajan. Jos ostaja on asettanut myyjälle lisäajan tavaran luovutusta varten ja tavaraa ei luovuteta lisäajan kuluessa, ostaja saa purkaa kaupan. Kysymyksessä mainitaan, ettei palvelu ole missään vaiheessa toiminut kunnolla. Tällaisesta virheestä tulee ilmoittaa myyjälle kohtuullisessa ajassa. Sopimuksen purkamista voidaan vaatia, jos virheen korjaamiseksi ei tehdä mitään ja virhe on niin olennainen, että ostaja ei virheestä tietäessään olisi halunnut solmia koko sopimusta. Asiaan ei vaikuta se, onko sopimus ollut määräaikainen vai ei. Tärkeintä on, että virheestä tai viivästyksestä on reklamoitu asiallisesti, eikä asiaan ole tästä huolimatta tullut muutosta. Vahingonkorvaus Purkuoikeuden lisäksi ostajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii myyjän viivästyksen vuoksi, jollei myyjä osoita, että viivästys johtuu myyjästä riippumattomasta esteestä. Esteen tulee olla myös sellainen, jota myyjän ei kohtuudella voida edellyttää ottaneen huomioon kaupantekohetkellä ja jonka seurauksia myyjä ei myöskään kohtuudella olisi voinut välttää. Ostajalla on oikeus korvaukseen myös vahingosta, jonka hän kärsii tavaran virheen vuoksi, jollei myyjä osoita, että virheettömän tavaran luovuttamiselle on ollut hyväksyttävä este. Myyjän viaksi jäävällä syyllä on merkitystä sen suhteen, korvataanko vain välitön vahinko vai myös välilliset vahingot. Jos virheellinen toiminta on johtunut ulkopuolisesta seikasta, ostajalla ei ole yleensä oikeutta saada korvausta välillisistä vahingoista, kuten saamatta jääneestä voitosta. Ostajalla on kuitenkin aina oikeus korvaukseen myös välillisistä vahingoista, jos virhe tai vahinko johtuu huolimattomuudesta myyjän puolella. Tällöin vahingonkorvaus voi käsittää esimerkiksi korvauksen kuluista, hinnanerosta tai saamatta jääneestä voitosta. Tarkista sopimusehdot Ostajan kannattaa tarkistaa sopimusehdot aina ennen reklamaation tekemistä. Mainitussa korkeimman oikeuden ratkaisussa ostaja oli lakkauttanut maksunsa, koska palvelu ei vastannut ostajan odotuksia. Ostajalla ei kuitenkaan sopimusehtojen mukaan ollut oikeutta lakkauttaa maksujaan. Myyjällä on näin ollut oikeus purkaa vuokrasopimus päättymään välittömästi maksujen lakattua. Sopimus on siis päättynyt myyjän purkuilmoituksen perusteella. Ostaja on myös ollut velvollinen maksamaan vuokrat tähän päivään asti. Jos ostaja olisi itse purkanut sopimuksen aiemmin, ei maksuvelvollisuutta olisi ollut. Sopimuksen purkamiseen riittää ostajan vapaamuotoinen ilmoitus. Käytännössä reklamaatio kannattaa aina tehdä kirjallisesti, esimerkiksi sähköpostilla. Viesti kannattaa myös säilyttää sen varalta, että asiasta syntyy erimielisyyksiä myöhemmin. Lisätiedot: Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2015:26 JÄSENYRITTÄJÄ MUISTA HYÖDYNTÄÄ JÄSENETUJASI! Maksuton neuvontapalvelu auttaa arkisin kello 9 16 numerossa

12 Suomen Yrittäjät, Albert Mäkela, lainopillinen asiamies p , Tilaajavastuulakiin muutoksia syksyllä Tilaajavastuulain muutos tulee voimaan syksyllä Yritysten kannattaa jo nyt huomioida muutosten vaikutukset tilaajan selvitysvelvollisuuteen. Tilaajavastuulaki on yleislaki, joten sitä sovelletaan kaikilla toimialoilla. Rakennusalalle on tilaajavastuulaissa kuitenkin muita aloja tarkempia määräyksiä. Syksyllä voimaan tulevat muutokset selkiyttävät monin paikoin lain soveltamista, kun voimassaolevan lain sanamuodosta poikkeaviin soveltamiskäytäntöihin puututaan. Tarkka voimaantulopäivä ei ole vielä tiedossa. Tilaajavastuulain tavoitteena on vähentää yrityksille harmaasta taloudesta ja epäterveestä kilpailusta aiheutuvia haittavaikutuksia. Lain noudattamista valvoo Etelä-Suomen aluehallintovirasto. Selvitys ennen sopimuksen tekemistä Tilaajavastuulain perusperiaatteet säilyvät ennallaan. Tilaajavastuulaki velvoittaa työn tilaajana toimivaa yritystä, yhteisöä, elinkeinonharjoittajaa tai julkisyhteisöä selvittämään, että hänen sopimuskumppaninsa täyttää tietyt lakisääteiset velvoitteensa. Selvitykset on hankittava ennen kuin sopimus tehdään. Sopimuskumppanilla tarkoitetaan joko työvoimanvuokrausyritystä tai sellaista alihankkijaa, jonka työntekijöiden on määrä työskennellä tilaajan työtiloissa tai -kohteessa. Jälkimmäisessä tilanteessa, eli ns. alihankintasopimussuhteessa edellytyksenä on lisäksi se, että työ liittyy tilaajan toiminnassa tavanomaisesti suoritettaviin tehtäviin. Alihankintaketjuissa sama taho voi yhtä aikaa olla sekä laissa tarkoitettu työn tilaaja että selvityksen antaja omalle toimeksiantajalleen. Esimerkiksi siivousliike, joka käyttää toista siivousliikettä myymänsä palvelun tuottamisessa, on selvityksen antaja omalle toimeksiantajalleen ja toisaalta tilaaja omaan alihankkijaansa nähden. Tilaajavastuulaki ei koske pienehköjä alihankinta- ja vuokratyöntekijöiden käyttöä koskevia sopimuksia. Soveltamisalan ulkopuolelle jäävät vuokratyö, joka kestää enintään 10 työpäivää, sekä alihankintasopimus, jonka arvo ilman arvonlisäveroa on alle euroa. Jälkimmäisessä tapauksessa sopimuksen kestolla ei ole merkitystä. Tilaajavastuulain muutoksen myötä alihankintasopimuksen arvon alaraja nousee euroon. Vuokratyön 10 työpäivän raja säilyy ennallaan. Miten ja keneltä selvitykset pyydetään? Tilaaja täyttää selvitysvelvollisuutensa pyytämällä ennen sopimuksen tekemistä sopimuskumppaniltaan seuraavat tiedot ja selvitykset: Kaupparekisteriote. Selvitys siitä, onko sopimuskumppani rekisteröitynyt verottajan rekistereihin (työnantaja-, ennakonperintä- ja arvonlisäverorekisteri). Selvitys sopimuskumppanin verojen maksamisesta (tai verovelkatodistus tai sitä koskeva maksusuunnitelma). Todistukset työntekijöiden eläkevakuutuksesta ja eläkevakuutusmaksujen maksamisesta. Selvitys työhön sovellettavasta työehtosopimuksesta tai keskeisistä työehdoista. Rakentamistoimintaan liittyvän tilaajan on lisäksi pyydettävä sopimuskumppaniltaan selvitys siitä, että sopimuskumppani on ottanut työntekijöilleen tapaturmavakuutuslain mukaisen tapaturmavakuutuksen. Selvitysten perusteella tilaaja voi arvioida sopimuskumppanin valmiuksia hoitaa lakisääteisiä velvoitteitaan. Vasta selvitykset saatuaan tilaaja voi tehdä sopimuksen. Käytännössä tilaaja täyttää selvitysvelvollisuutensa pyytämällä selvitysvelvollisuuden mukaiset rekisteri- ja muut tiedot sopimuskumppaniltaan, jonka on ne toimitettava. Tilaajalla on oikeus hyväksyä myös muualta saatu selvitys, jos sen antaa luotettavana pidettävä tietojen ylläpitäjä. Selvityksiä ja todistuksia ei tarvitse pyytää, jos tilaajalla on perusteltu syy luottaa sopimuskumppanin täyttävän lakisääteiset velvollisuutensa. Selvityksiä ei tarvita esimerkiksi viranomaisilta tai julkisilta osakeyhtiöiltä. Myös aikaisempi sopimussuhde ja sopimuskumppanin toiminnan vakiintuneisuus voivat olla perusteena luotettavuudelle. Rakennusalalla sääntely on tiukempaa: selvitykset ja todistukset on aina pyydettävä aikaisemmasta sopimussuhteesta tai sopimuskumppanin toiminnan vakiintuneisuudesta huolimatta. Selvitysvelvollisuus laajenee työterveyshuoltoon Syksystä 2105 lähtien tulee selvittää myös, kuinka työntekijöiden työterveyshuolto on järjestetty. Velvollisuus voitaisiin hallituksen esityksen mukaan täyttää esittämällä tilaajalle työterveyshuoltosopimus tai sopimuspuolen itse laatima kirjallinen selvitys, josta ilmenee vähintään se, missä työntekijöiden lakisääteinen työterveyshuolto on sovittu järjestettävän. Jos sopimuspuolella ei sopimusta tehtäessä olisi vielä velvollisuutta järjestää työterveyshuoltoa, tulisi tilaajalle antaa selvitys siitä, miten sopimuspuoli aikoo järjestää työntekijöiden työterveyshuollon. 12

13 Tilaajavastuulain muutokset lyhyesti 1. Alihankintasopimuksen arvon alaraja nousee euroon. 2. Selvitysvelvollisuus laajentuu koskemaan myös työntekijöiden työterveyshuoltoa. 3. Verovelan selvittämiseksi riittää selvitys siitä, ettei sopimuskumppanilla ole enempää kuin euroa verovelkaa. 4. Ulkomaisen sopimuskumppanin on toimitettava selvitys verohallinnon rekistereihin rekisteröitymisestä ja verovelasta, jos ulkomaisella yrityksellä on suomalainen y-tunnus. 5. Tilaajan on selvitettävä ulkomaisten työntekijöiden sosiaaliturvan määräytyminen viimeistään ennen sopimuksen mukaisen työn aloittamista. 6. Tilaajan on annettava kirjallinen tieto siitä, että ulkomailta lähetettyjä työntekijöitä koskevan lainsäädännön noudattamista valvoo työsuojeluviranomainen. 7. Laiminlyöntimaksu korotetaan euroon. 8. Korotettu laiminlyöntimaksu ( euroa) voidaan määrätä jatkossa kaikilla toimialoilla. Verovelan selvittäminen muuttuu Muutoksen myötä verovelan selvittämiseksi riittää jatkossa todistus siitä, ettei sopimuskumppanilla ole enempää kuin euroa verovelkaa. Myös tilaaja voi hankkia itse tämän selvityksen julkisesta verovelkarekisteristä. Jos verovelkaa on enemmän, sopimuskumppanin pitää toimittaa tilaajalle selvitys verovelan määrästä. Käytännössä selvitys osoitetaan viranomaisen antamalla verovelkatodistuksella. Hallituksen esityksen mukaan pelkkä sopimuspuolen verovelka tai maksusuunnitelman puuttuminen ei jatkossa enää johtaisi siihen, että tilaajalle voitaisiin määrätä laiminlyöntimaksu. Tilaajan tulisi kuitenkin ottaa jatkossa järjestelemättömän verovelan määrä huomioon sopimuskumppanin luotettavuutta arvioitaessa. Suositeltavaa onkin arvioida, voiko sopimuskumppania pitää luotettavana, jos verovelasta ei ole tehty maksusuunnitelmaa ja velkaa on paljon sopimuskumppanin kokoon ja toiminnan laajuuteen nähden. Selvitys ulkomaiselta sopimuskumppanilta Jos tilaajan sopimuskumppani on ulkomainen yritys, tilaajan on pyydettävä sopimuskumppaniltaan vastaavat tiedot kuin suomalaisilta yrityksiltä. Sopimuskumppanin on tällöin annettava pyydetyt tiedot. Ulkomaalaista sopimuskumppania koskevat tiedot annetaan yrityksen kotimaan lainsäädännön mukaisella rekisteriotteella tai vastaavalla todistuksella. Lakimuutoksen myötä ulkomaisen sopimuskumppanin on toimitettava selvitys verohallinnon rekistereihin rekisteröitymisestä ja verovelasta, jos ulkomaisella yrityksellä on suomalainen y-tunnus. Jos sopimuskumppanina oleva ulkomainen yritys lähettää työntekijöitään Suomeen sopimuksen täyttämiseksi, tilaajan on lakimuutoksen myötä selvitettävä työntekijöiden sosiaaliturvan määräytyminen viimeistään ennen sopimuksen mukaisen työn aloittamista. Selvitys sosiaaliturvan määräytymisestä voidaan siten jatkossa hankkia sopimuksen tekemisen jälkeenkin mutta kuitenkin ennen työn aloittamista. Rakennusalalla toimivan tilaajan on kuitenkin jatkossa hankittava selvitys sosiaaliturvan määräytymisestä jokaisen ulkomaisen työntekijän kohdalla erikseen ennen kuin kyseinen työntekijä aloittaa työnteon. Uutena velvoitteena on myös se, että jos ulkomainen sopimuskumppani lähettää työntekijöitään työskentelemään Suomeen, tilaajan on annettava kirjallisesti sopimuskumppanilleen tieto siitä, että lähetettyjä työntekijöitä koskevan lainsäädännön noudattamista valvoo työsuojeluviranomainen. Käytännössä tilaajan tulee siis antaa tieto työntekopaikan aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen yhteystiedoista. Hallituksen esityksen mukaan tieto voidaan antaa esimerkiksi sähköpostitse. Sanktiona laiminlyöntimaksu Tilaajavastuulain noudattamista valvoo Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue, joka tekee tarkastuksia työpaikoilla. Tarkastuksista tulee pääsäännön mukaan ilmoittaa yritykselle etukäteen. Tarkastuksia tehdään vuosittain kappaletta. Työsuojeluviranomaisilla on pyynnöstä oikeus saada tilaajalta nähtävikseen selvitysvelvollisuuteen liittyvät asiakirjat ja tarvittaessa jäljennökset niistä. Sopimuskumppaneilta saadut selvitykset onkin syytä pitää hyvässä tallessa ja järjestyksessä. Jos tarkastuksessa ilmenee, että tilaaja on laiminlyönyt selvitysvelvollisuutensa, seurauksena on laiminlyöntimaksu. Valvontatarkastuksista noin joka kymmenes johtaa laiminlyöntimaksun määräämiseen. Tyypillisesti laiminlyöntimaksu määrätään, kun tilaaja on hankkinut selvitykset myöhässä tai hankkinut niistä vain osan. Lakimuutoksen myötä laiminlyöntimaksua korotetaan euroon. Laiminlyöntimaksu on sopimuskohtainen. Jos tilaaja ei ole pyytänyt selvityksiä yhdeltäkään sopimuskumppaniltaan, yhteismaksu voi ylittää edellä esitetyn ylärajan. Tilaajalle voidaan määrätä laiminlyöntimaksu myös, jos tilaaja on tehnyt sopimuksen liiketoimintakieltoon määrätyn elinkeinonharjoittajan kanssa tai sellaisen yrityksen kanssa, jonka johtohenkilö on määrätty liiketoimintakieltoon. Lisäksi maksu voidaan määrätä, jos tilaaja on tehnyt sopimuksen, vaikka hänen on täytynyt tietää, että sopimuspuolella ei ole tarkoitusta täyttää lakisääteisiä velvoitteitaan. Maksu voidaan määrätä esimerkiksi, jos on selvää, ettei tarjotulla hinnalla voi tehdä työtä siten, että sopimuspuoli kykenee huolehtimaan myös verojen tilittämisestä, työnantajan sosiaaliturvamaksuista ja vähimmäispalkkojen maksamisesta työntekijöille. Näissä tilanteissa laiminlyöntimaksu määrätään lakimuutoksen myötä korotettuna, jolloin se on euroa. Korotettu laiminlyöntimaksu on nykyisin käytössä ainoastaan rakennusalalla, mutta lakimuutoksen myötä se voidaan määrätä myös muilla aloilla toimiville. 13

14 Iina Hyvärinen, ylitarkastaja, Etelä-Suomen aluehallintovirasto Mikä on kohtuullinen perintäkulu? Perintälain mukaan velallisen on korvattava perinnästä aiheutuvat kohtuulliset kulut. Kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon mm. saatavan suuruus, työmäärä sekä perintätehtävän tarkoituksenmukainen suorituspa. Perintälaissa on myös määrätty yrityssaataville 40 euron vakiokorvaus perintäkuluista. Yrityssaatavien perintäkulujen enimmäismääristä ei ole säännöksiä. Määrää rajoittaa kuitenkin muun muassa säännös hyvästä perintätavasta. Sen mukaan velalliselle ei saa aiheuttaa kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja. Velallisen ei tarvitse korvata perintäkuluja, jos perinnässä ei noudateta hyvää perintätapaa. Vähäinen poikkeama hyvästä perintätavasta ei kuitenkaan vielä poista korvausvelvollisuutta. Kuluttajasaatavien perintäkuluille on sen sijaan asetettu enimmäismäärät. Aluehallintovirasto on katsonut, että niillä on merkitystä myös, kun arvioidaan yrityssaatavien perintäkulujen kohtuullista määrää. Perintätoimiston on pystyttävä esittämään hyvät perusteet, jos se vaatii yrityssaatavasta moninkertaisesti suurempia perintäkuluja kuin vastaavan suuruisen kuluttajasaatavan perimisestä. Kuluja arvioidaan kokonaisuutena Perintäkulujen kohtuullisuutta arvioidaan kokonaisuutena. Saatavan suuruuden huomioon ottaminen ei merkitse sitä, että perintäkulut voitaisiin määrätä kaavamaisena osuutena saatavasta. Yksi olennainen tekijä on suoritettu työmäärä. Perintäkulujen korvausvelvollisuus kuitenkin edellyttää, että toimenpiteet ovat olleet tarpeellisia ja tarkoituksenmukaisia. Mikäli perinnässä käytetään julkisuusuhkaista maksukehotusta eli trattaa, perintäkulut voivat olla suuremmat kuin yrityssaatavien perinnässä muutoin. Tratan käyttäminen edellyttää perintätoimistolta erityistä huolellisuutta ja siten enemmän töitä. Elinkeinonharjoittajalla on oikeus saada perintätoimistolta maksutta selvitys kulujen määräytymisestä. Jos selvitys pyydetään useammin kuin kerran vuodessa, perintätoimisto voi vaatia selvityksen laatimisesta kohtuullisen korvauksen. Lisätiedot: Laki saatavien perinnästä (513/1999) Etelä-Suomen aluehallintovirasto valvoo perintätoimistoja Etelä-Suomen aluehallintovirasto myöntää valtakunnallisesti toimiluvat perintätoiminnan harjoittamiseen ja valvoo, että luvan saaneet perintätoimistot noudattavat toiminnassaan lakia ja hyvää perintätapaa. Jos elinkeinonharjoittaja epäilee, että perintätoimisto toimii lain tai hyvän perintätavan vastaisesti tai ilman toimilupaa, asiasta voi tehdä ilmoituksen Etelä-Suomen aluehallintovirastoon. Aluehallintovirasto voi antaa perintätoimistolle varoituksen tai vakavissa tapauksissa peruuttaa sen toimiluvan. Aluehallintovirastolla ei ole toimivaltaa ratkaista asiaan liittyviä yksityisoikeudellisia vaatimuksia. Aluehallintovirasto ei voi esimerkiksi ottaa kantaa sopimuksen pätevyyteen, määrätä vahingonkorvauksia tai kohtuullistaa perintäkuluja. Näiden vaatimusten käsittely kuuluu yleisille tuomioistuimille. Ilmoituksessa on hyvä tuoda esiin seuraavat tiedot: ilmoittajan yhteystiedot perintätoimen harjoittajan nimi kuvaus siitä, millä tavalla ilmoittaja epäilee perintätoiminnan harjoittajan toimineen lain tai hyvän perintätavan vastaisesti perittävää saatavaa koskevat tiedot (jäljennökset ilmoittajalle toimitetuista perittävää saatavaa koskevista laskuista, maksumuistutuksista, maksuvaatimuksista ja jäljennökset mahdollisista saatavaa koskevista reklamaatioviesteistä sekä niihin saaduista perintätoimen harjoittajan tai toimeksiantajana olevan velkojan vastauksista). Ilmoituksen voi tehdä vapaamuotoisesti kirjallisesti tai ilmoituslomakkeella. Ilmoituslomake löytyy osoitteesta avi.fi > Elinkeinot > Raha ja omaisuus > Perintä > Valvonta ja ilmoitukset. Ilmoituksen voi toimittaa osoitteeseen Etelä-Suomen aluehallintovirasto, PL 110, Helsinki tai sähköpostitse osoitteeseen (asiakirjaliitteet skannattuina). 14

15 Esimerkkejä kohtuullisista ja kohtuuttomista kuluista Aluehallintovirasto on ottanut kantaa yrityssaatavien perintäkulujen kohtuullisuuteen useassa ratkaisussaan. 1 Perintätoimisto oli lähettänyt yrittäjälle 1 210,24 euron saatavan perimisen yhteydessä maksuvaatimuksen, jossa vaadittiin 1 67,00 euron suuruisten perintäkulujen korvaamista. Kuluttajalta olisi saanut vaatia samansuuruisen saatavan perimisestä 50 euroa. Perintätoimisto ei esittänyt selvitystä siitä, kuinka paljon työtä asian hoitamiseksi oli tehty perintäkirjeen laatimisen ja lähettämisen lisäksi. Perintätoimisto ei esittänyt selvitystä muistakaan tarpeellisista, asian hoitamiseen menneistä kuluista. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäkuluja voitiin pitää kohtuuttomina, kun perintätoimenpiteenä oli ollut ainoastaan yhden maksuvaatimuskirjeen lähettäminen. 2 Perintätoimisto oli 277,98 euron suuruista yrityssaatavaa periessään lähettänyt perintäkirjeen, jossa oli vaadittu perintäkuluja 91,89 euroa ja arvonlisävero-osuutta 21,13 euroa. Osasuorituksen jälkeen perintätoimisto oli toimittanut perintäkirjeen, jossa oli vaadittu perintäkuluja 6,72 euroa ja arvonlisäveron osuutta 1,54 euroa. Perintätoimiston mukaan perintäkulut olivat aiheutuneet perusmaksusta, posti- ja kopiointikuluista, tilityskuluista ja perintäpalkkiosta. Lisäksi perintätoimisto oli selvittänyt, että perintätoimeksiannot siirretään perintäjärjestelmään manuaalisesti laskukopion perusteella ja että tallennusvaiheessa tarkistetaan velallisen tunniste- ja yhteystiedot ja tarvittaessa varmennetaan tiedot toimeksiantajalta ennen perinnän aloittamista. Aluehallintovirasto katsoi, että perintätoimenpiteet olivat olleet aiheellisia ja että perintätoimisto oli toiminut hyvän perintätavan ja lain mukaisesti. 3 4 Perintätoimisto oli käyttänyt trattaa periessään elinkeinonharjoittajalta 252,15 euron saatavaa. Perintäkulut olivat olleet 152,01 euroa. Perintätoimisto oli esittänyt erittelyn tekemistään ylimääräisistä toimista. Lisäksi velallinen oli omalla toiminnallaan aiheuttanut selvitystyötä perintätoimistolle. Aluehallintovirasto piti perintäkuluja kohtuullisina. Huomioon otettiin myös se, että perintätoimisto oli hyvittänyt elinkeinonharjoittajalle tratasta aiheutuneet kulut trattakirjeen postitusongelmien takia. Aluehallintovirasto piti 148,00 euron perintäkuluja kohtuuttomina, kun perintätoimenpiteenä oli ollut ainoastaan yhden trattakirjeen lähettäminen 241,80 euron saatavasta. Perintätoimisto ei ollut esittänyt selvitystä tekemästään työmäärästä eikä muista tarpeellisista, asian hoitamiseen menneistä kuluista. Tapauksessa perintätoimisto oli kuitenkin alentanut perintäkulujen määrän 100,00 euroon, jota aluehallintovirasto ei enää pitänyt kohtuuttomana. 15

16 Suomen Yrittäjät Mannerheimintie 76 A, HELSINKI PL 999, Helsinki puhelin yrittajat.fi