Ravintoaineiden saanti maidontuotannon taustalla - perusteita KarjaKompassin käyttöön

Transkriptio

1 Ravintoaineiden saanti maidontuotannon taustalla - perusteita KarjaKompassin käyttöön Prof. Marketta Rinne MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus), Jokioinen marketta.rinne@mtt.fi

2 Ravintoaineiden saanti maidon- tuotannon taustalla perusteita KarjaKompassin käyttöön Rehuarvot muodostavat suunnitelmallisen ruokinnan perustan Syönti-indeksit apuna vapaaehtoisen syönnin arvioinnissa Lehmä ei lypsä tyhjästä - maitotuotos arvioidaan ravintoaineiden saannista tuotosvasteiden perusteella Vakiotuotos hyötykäyttöön KarjaKompassi - tutkimustuloksista työkaluksi MTT

3 Mitä uutta KarjaKompassi tuo ruokinnansuunnitteluun? Biologiset ilmiöt aiempaa paremmin hallinnassa Taustalla mittava tutkimustyö, joka kiteytetty Lypsikki-malliin Rehuannoksen koostumus vaikuttaa syöntiarvioon Syönti ja rehuannoksen koostumus vaikuttavat rehuannoksen sulavuuteen Maitotuotos t t ei ole etukäteen kiinnitetty, it tt vaan riippuu lehmän ravintoaineiden saannista Monipuolisemmat optimointimahdollisuudet Ruokinnan muutosten vaikutukset maidontuotantoon pystytään arvioimaan Usein mielekästä tarkastella maitotuotto miinus rehukustannukset rehuannoksen minimihinnan sijasta Lisääntyvät hintavaihtelut edellyttävät aikaisempaa notkeampaa reagointia Uusi toimintatapa Nettipohjainen liittymä ja sitä kautta tietojen tallentuminen keskitettyyn tietokantaan sekä yhteydet muihin ProAgrian ohjelmiin

4 Rehuarvojärjestelmä Eläinten ravintoaineiden tarve kuvataan ruokintasuosituksissa Rehutaulukoiden avulla arvioidaan id rehujen ravintoaineiden sisältö Laskentaperusteet Taulukkoarvot Kokonaisuus, jossa ja rehuarvot suhteessa tosiinsa Lopputuloksena ruokintasuunnitelma ja rehujen keskinäinen vertailu mahdollista Koostuu useista historiallisista kerrostumista ja on jatkuvassa kehitystilassa

5 Rehuarvot muodostavat ruokinnan perustan Märehtijät ja hevoset käyttävät samaa energiaarvoyksikköä Muuntokelpoinen energia ilmaistuna megajouleina Rehuyksiköt ovat historiaa! 1 ry = 11,7 MJ Märehtijät hevosia tehokkaampia kuidun sulattajia mutta ero rehujen todellisessa energiapitoisuudessa huomioitu hevosten vastaavasti suurempina saantisuosituksina it i Pötsi mullistaa valkuaisaineenvaihdunnan Märehtijöillä käytössä OIV-PVT-järjestelmä, j jossa OIV kuvaa ohutsuolesta imeytyvien aminohappojen määrän ja PVT kertoo miten rehuannoksen pötsissä hajoava valkuainen riittää tyydyttämään pötsimikrobien typentarpeen Hevosten valkuaisarvona sulava raakavalkuainen (srv) Sioilla, siipikarjalla ja turkiseläimillä omat rehuavojärjestelmänsä

6 Rehuarvotyöllä pitkät perinteet ja suuri vaikuttavuus Rehujen suhteellisen tuotantovaikutuksen määrittäminen ollut systemaattisen kotieläintutkimuksen tavoite yli 100 vuoden ajan Tavoitteena kotieläinten t tasapainoinen i ruokinta ja ravintoaineiden saanti Talous Hyvä tuotos mahdollisimman edullisella rehustuksella Rehujen hinnat oikein suhteessa tuotantovaikutukseen Ympäristö Mahdollisimman pieni ravinteiden ylijäämä Eläinten hyvinvointi Riittävä ravintoaineiden (ml. kivennäis- ja hivenaineet, vitamiinit) saanti estää tuotantosairauksien ja puutostilojen syntymistä Hyvä vastustuskyky vähentää muutakin sairastavuutta Lajinmukainen ruokinta, mm. märehtijöille riittävästi kuitua Ruokaturvallisuus ihmisravitsemuksessa Esim. lopputuotteiden valkuais- ja rasvapitoisuus, rasvahappokoostumus, hivenaine- ja vitamiinipitoisuudet

7 Lehmä ei tarvitse rehuarvoja eivätkä muutkaan eläimet Maidon muodostukseen ja elintoimintoihinsa lehmä tarvitsee Glukoosia Aminohappoja Rasvahappoja (lyhyt- ja pitkäketjuiset) Kivennäis- ja hivenaineita, vitamiineja Vettä Rehuarvojärjestelmä on tapa kuvata ravintoaineiden saantia, jotta ruokinnan suunnittelu olisi mahdollista Lehmän monimutkainen ruoansulatusjärjestelmä asettaa niille suuret haasteet Sokereista fermentoituu etikka- ja voihappoa, joita ei voi käyttää maitosokerin raaka-aineenaaineena Samasta rehusta voi fermentoitua eri tilanteessa eri lähtöaineita Ja eri rehuista samoja lähtöaineita

8 Rehuarvojen käyttö MTT julkaisee kansallisten rehuarvojen laskentaperusteet MMM:n toimeksiannosta Rehuarvojen laskentaperusteet Energia- ja valkuaisarvojen kaavat Käytettävät vakiot, sulavuuskertoimet ja märehtijöillä hajoavan valkuaisen osuudet (hvo-arvot) Järjestelmän piirissä seuraavat eläinlajit: Märehtijät Siat Siipikarja Turkiseläimet Hevoset Rehuarvojen on kuvattava rehujen suhteellista tuotantovaikutusta mahdollisimman oikein

9 Useita päivityksiä v Rehuenergia ilmaistaan megajouleina rehuyksiköiden sijasta Energiansaantikorjausyhtälön päivitys lypsylehmien tuotantotasolla OIV- ja PVT-arvojen laskennan tarkistus Energia- ja valkuaissuositusten it t tarkistus t lypsylehmille Kasvavien sonnien energiansaantisuosituksen nosto Kasvaville naudoille PVT-minimi -10 g/kg ka Tiedot saatavilla verkkopalvelusta

10 Rehutaulukoiden Tietosiilossa taustatietoa rehuarvoista ja ruokintasuosituksista

11 Rehu on välituote Lypsykarjatilalla raha saadaan maidosta Rehut ovat välituotteita Rehujen arvottaminen perustuu siihen, miten paljon ja minkälaista i maitoa niiden avulla saadaan Todelliset tuotosvasteet välttämättömiä lähtötietoja taloudellista optimointia varten Tuotantovaikutuksen taustalla: Vaikutukset rehujen vapaaehtoiseen syöntiin Ruokintatason ja rehuannoksen vaikutukset sulatuksen yhdysvaikutuksiin eri todelliseen energiansaantiin Lehmän verenkiertoon imeytyvien ravintoaineiden määrä ja keskinäiset suhteet Rehun sisältämät ravintoaineet mahdollisimman tehokkaasti lopputuotteiksi maidoksi, lihaksi, muniksi Tasapainoinen rehuannoksen koostumus us Toimiva rehuarvojärjestelmä, ajantasaiset ruokintasuositukset, rehuerien laadun tuntemus Pienet hävikit ruokinnassa Erityisesti nurmirehujen tuotannossa ja käytössä korjuu- ja säilöntätappioiden minimointiin kannattaa kiinnittää huomiota MTT

12 Erilaiset tavat ilmaista rehuenergia huomi- oivat eri vaiheissa tapahtuvat energiatappiot 0, , ,07 Osuus s koko onaisen nergia sta Sulava energia 037 0,37 Bruttoenergia Muuntokelpoinen energia Nettoenergia 0,26

13 Rehuenergia ilmastaan megajouleina muuntokelpoista energiaa Rehuenergian yksikkö MJ (megajoule) / kg ka Kyseessä vain yksikön muutos eli rehuenergian määritystapa ja rehujen väliset suhteet energia-arvoissa pysyvät ennallaan Karkearehujen muuntokelpoisen energian (ME) arvo lasketaan D- arvosta (g/kg ka). Omat yhtälöt: Säilörehulle, ruoholle: 0,016 D-arvo Heinälle: 0, D-arvo 105 1,05 Oljelle: 0,014 D-arvo kokoviljasäilörehulle 0,0155 D-arvo Yksi kg säilörehun ja ruohon sulavaa orgaanista ainetta tuottaa 16 MJ ME Jos D-arvo on 680 g/kg g ka, ME-arvo on 10,9 MJ/kg ka ME-arvo väkirehuille lasketaan sulavien ravintoaineiden määrän ja niiden energiasisällön perusteella kuten aikaisemmin

14 Näin lasketaan märehtijöiden väkirehujen energiapitoisuus: Esimerkkinä Ohra, kg/hl (numero 01002), 13,2 MJ/kg ka Kuvaus: Yksikkö Miten saadaan: Ravinto- Ravinto- Sulavan aineen aineen ravintoaineen pitoisuus sulavuus pitoisuus rehussa rehussa rehussa g/kg ka Määritetty (tai taulukosta) Tuhka 29 Ravintoaineen energiapitoisuus ME, MJ / kg Osuus g/kg ka sulav. (kg/kg) ravintoainetta Sul. ravintoaineen Ravintoaineen pit. Taulukosta pitoisuus Taulukosta energiapit. / sulavuus 1000 Raakavalkuainen 126 0, ,2 1,34 Raakarasva 22 0, ,2 0,48 Raakakuitu 49 0, ,8 0,19 Typettömät uuteaineet 774 0, ,9 11,20 Yhteensä ,2 D-arvo

15 Valkuaisen sulatus Rehujen valkuaissisältö ei kerro kovin paljon lehmän käyttöön tulevan valkuaisen määrästä ja laadusta: Mikrobivalkuaisen (aminohappojen) muodostuminen yksinkertaisista k i i t typellisistä i tä aineista i Urea, nitraatit Rehun sisältämän valkuaisen (aminohappojen) hajotus pötsissä

16 Valkuais- ja energiaruokinnan erottaminen vaikeaa Pötsin mikrobivalkuaisen tuotannon edellytys on, että pötsimikrobit saavat energiaa pötsissä fermentoituvasta orgaanisesta aineesta Esim. säilörehun valkuaisarvo (OIV-arvo) on sitä parempi, mitä parempi sen energia-arvo (sulavuus, D-arvo) on Lisäksi pötsimikrobeilla on oltava riittävästi ammoniakkia aminohappojen rakennusaineeksi Mikrobit voivat myös hyötyä hyvälaatuisesta valkuaisesta käyttämällä suoraan rehun sisältämiä aminohappoja

17 Lehmän valkuaisen (OIV eli ohutsuolesta imeytyvät y aminohapot) saanti muodostuu: Mikrobivalkuainen Nurmirehun ohitusvalkuainen Väkirehun ohitusvalkuainen Endogeeninen valkuainen

18 Märehtijän valkuaisen = aminohappojen saanti GLUKOOSI RAKENNUSAINEIKSI AMMONIAKKIA mikrobit hajottavat osan valkuaisesta AMINO- HAPPOJA AMMONIAKKIA MIKROBIMASSAA + hajoamatonta rehun valkuaista juoksutusmahassa mikrobien hajoaminen alkaa rehun valkuainen, aminohappoja Arja Seppälä MTT, 2010

19 MÄREHTIJÄN VALKUAISARVOT AMMONIAKKIA PVT GLUKOOSI RAKENNUSAINEIKSI mikrobit hajottavat osan valkuaisesta AMINO- HAPPOJA AMMONIAKKIA MIKROBIMASSAA + hajoamatonta rehun valkuaista OIV juoksutusmahassa mikrobien hajoaminen alkaa rehun valkuainen, aminohappoja Arja Seppälä MTT, 2010

20 Märehtijöiden valkuaisarvot: OIV = OIVmv + OIVov PVT = HV - MV OIVmv = ahmv smv mv OIVov = ahov sov ov mv = 152 (soa ov) / 1000 hv = (hvo / 100) rv Vakioiden arvoja: ahmv = 0,75 smv = 08 0,85 ahov = 1 sov = 0,82 OIV = ohutsuolesta imeytyvät aminohapot (g/kg rehun ka) PVT = pötsin valkuaistase (g/kg rehun ka) mv = mikrobivalkuaisen tuotanto (g/kg rehun ka) hv = hajoava valkuainen (g/kg g rehun ka) ov = ohitusvalkuainen (g/kg rehun ka) OIVmv = ohutsuolesta imeytyvä mikrobivalkuainen OIVov = ohutsuolesta imeytyvä ohitusvalkuainen soa = sulava orgaaninen aine (g/kg rehun ka) srh = rehun sulavat raakahiilihydraatit (g/kg rehun ka) hvo = hajoavan valkuaisen osuus rv = rehun raakavalkuainen (g/kg rehun ka) Ahmv = aminohappojen osuus mikrobivalkuaisesta Ahov = aminohappojen osuus ohitusvalkuaisesta smv = mikrobivalkuaisen sulavuus sov = ohitusvalkuaisen i sulavuus

21 Rehujen kuvailun yksiköt yhdenmukaistuvat Pääsääntöisesti 3 merkitsevää lukua Versio SI Esim. Versio % Esim. Kemiallinen koostumus g/kg ka 150 %/ka 15,0 D-arvo g/kg ka 690 %/ka 69,0 Sokerit ja hapot g/kg ka 50 %/ka 5,0 Liukoinen i + amm. N g/kg N 600 %/kok. k N 60,00 Valkuaisarvot (OIV ja PVT) g/kg ka 85 %/ka 8,5 Energia-arvo ME, MJ/kg ka 10,5 Sulavuuskertoimet ja HVO Osuus (kg/kg) ME, MJ/kg ka 10, ,75 % 75 Makrokivennäiset g/kg ka 2,5 %/ka 0,25 Hivenaineet ja vitamiinit mg/kg ka tai ky/kg ka 150 mg/kg ka tai ky/kg ka 150

22 Rehun SULAVUUS Voidaan ilmaista eri tavoin: Orgaanisen aineen sulavuus (oas) yksikkönä osuus; esim Karkearehuista käytetään D-arvoa D-arvo = sulavan orgaanisen aineen (oa) pitoisuus rehun kuiva- aineessa Yksikkönä g/kg kuiva-ainetta (ka) Lasketaan: OAS OA-pit. (g/kg ka) Esim g/kg ka = 694 g/kg ka Ei-tieteellisissä yhteyksissä yksikkö yleensä % eli esim % D-arvo suurenee / pienenee tai nousee / laskee (ei parane tai huonone!) Nurmirehun energia-arvo lasketaan D-arvosta: ME / kg ka = D-arvo (g/kg KA)

23 Imeytyneet ravintoaineet REHU SONTA

24 Näennäinen kokonaissulavuus lasketaan syödyn ja sonnassa eritetyn määrän erotuksena: Syönti rehussa Eritys sonnassa Syönti rehussa Huono sulavuus OAS 65 % Hyvä sulavuus OAS 80 % Esimerkki: Sulavuuskoepässeille 20 syötetään kahta eri % 35 % säilörehua 1000 g OA/d. Sonnan eritys on 200 ja % 80 g OA/d. Orgaanisen aineen % sulavuus: sulamaton = sonta sulava 1) ( )/1000= ) ( )/1000=

25 Oikeaa sulavuusarvoa ei ole olemassakaan Sulavuuteen vaikuttavat: Rehun omat (intrinsic) ominaisuudet Kuidun pitoisuus Sulamattoman kuidun pitoisuus Potentiaalisesti sulavan kuidun sulavuus Sulatusympäristön ominaisuudet Rehua syövän eläimen ominaisuudet Ruokintataso Koko rehuannoksen koostumus Väkirehun määrä, suuri rasvan määrä pienentää sulavuutta Sulavuus pienenee kun: Virtausnopeus suurenee / sulatusnopeus pienenee Jokaisella rehulla lukematon määrä sulavuuksia sulatusympäristön ominaisuuksista riippuen Sulavuusanalyysillä selville rehujen suhteelliset erot

26 Energian saannin korjausyhtälö Käyttämämme ns. faktoriaalinen rehuarvojärjestelmä olettaa, että rehuarvot ovat vakioita ruokintatilanteesta riippumatta Rehuilla on kuitenkin yhdysvaikutuksia, y joita voidaan huomioida erilaisten korjausyhtälöiden avulla Vuoden 2010 päivityksen yhteydessä lypsylehmien rehuannoksen energiaarvon laskemisessa sessa otetaan käyttöön uusi korjausyhtälö Saman periaatteen mukainen mutta hieman eri tekijöitä sisältänyt korjausyhtälö on ollut käytössä aiemmin (Rehutaulukot 2006) Korjattu ME-saanti (MJ/pv) = Korjaamaton ME-saanti (MJ/pv) - (-56,7 + 6,99 MEyp + 1,621 ka-syönti 0,446 rv-pit + 0,00112 rv-pit 2 ) ka-syönti = kuiva-aineen syönti, kg/pv MEyp = rehuannoksen korjaamaton ME-pitoisuus pitoisuus, MJ/kg ka rv-pit = rehuannoksen raakavalkuaispitoisuus, g/kg ka

27 Korjaus leikkaa osan energiasta Esimerkissä rehuannoksen MJ-pitoisuus 11,5 MJ/kg ka ja rv-pitoisuus 170 g/kg ka /pv ME, MJ Korjaamaton Korjattu Kun syönti on pieni, korjattu energian saanti kääntyy laskennallista suuremmaksi Kuiva-aineen syönti, kg/pv

28 Korjausyhtälö kertoo että energian saantia laskennalliseen verrattuna vähentää: Kuiva-aineen syönnin lisääntyminen Rehuannoksen korkea energiapitoisuus Rehuannoksen matala raakavalkuaispitoisuus (huom. käyräviivainen vaikutus eli hyöty valkuaisesta vähenee suurilla käyttömäärillä)

29 Vähän syövä lehmä saa samasta rehuannok- sesta enemmän energiaa kuin paljon syövä lehmä pidempi viipymäaika ruoansulatuskanavassa ME, MJ/kg ka Kuiva-aineen syönti, kg/pv Taulukko- Korjattu arvot

30 Korjausyhtälö perustuu tutkimustuloksiin Meta-analyysi lypsylehmien ruokintakokeista, joista tiedossa rehujen taulukkoarvot ja rehuannoksen sulavuus määritetty lehmillä Englanninkieliset asiantuntijatarkastetut tieteelliset artikkelit: Nousiainen, J., P. Huhtanen, and M. Rinne A meta-analysis of feed digestion in dairy cows. 1. The effect of forage and concentrate factors on total diet digestibility. J. Dairy Sci. 92: Huhtanen, P., M. Rinne, and J. Nousiainen. i A meta-analysis of feed digestion in dairy cows. 2. The effects of feeding level and diet composition on digestibility. J. Dairy Sci. 92: Kooste sisällöstä Maataloustieteen Päivillä 2010: Nousiainen, J., Rinne, M. & Huhtanen, P Rehuannoksen koostumus ja ruokintataso vaikuttavat lypsylehmien rehuannoksen sulavuuteen. 8 s. Maataloustieteen Päivät Löytyy netistä

31 Lisätietoja:

32 Rehun vapaaehtoinen eli ad libitum syönti (voluntary feed intake) Rehujen syönnin arviointi lehmien ruokinnansuunnittelun vaikein ja tärkein osa Rehua tarjolla enemmän kuin lehmä syö Tähteen (orts) määrä 5-10 % Syöntiaika mahdollisimman pitkä (yli 20 h/vrk) Ei muita rajoitteita (esim. riittävästi ruokintapöytätilaa) Syönti lisääntyy vielä hieman jos rehua runsaammin tarjolla Perustuu rehun valikointiin eli lehmät valikoivat seosrehusta väkirehukomponentteja ja karkearehuista paremmin sulava osia (lehtiä korsien sijasta) Periaatteessa laitumella rehua tarjolla ad libitum Niukalla laitumella syömiseen kuluva aika ja tarvittava työ alkavat rajoittaa syöntiä MTT

33 Miksi suurta syöntiä kannattaa tavoitella? Korkean tuotannon vaiheessa lehmän ravintoaineiden saanti tyypillisesti rajoittaa maidontuotantoa Kun syönti lisääntyy, myös tuotos lisääntyy Maitotuotos? Syönti MTT

34 Eläimen käyttöön tulevien ravintoaineiden kokonaismäärä riippuu seuraavista tekijöistä: Tarjotun rehun määrä Karjanhoitaja j ratkaisee Rehun ravintoainepitoisuus Syönti Sulavuus Aineenvaihdunta Eläin ratkaisee Vaihtelun suuruus: syönti > sulavuus > aineenvaihdunta MTT

35 Kokonaissyönnin ja maitotuotoksen välinen yhteys on vahva (Tuotosvasteaineisto, n=998) 45 EK-m maito (k kg/pv) y = x R 2 = y = x R 2 = Hav. Korj Syönti (kg KA/pv)

36 Syöntiin vaikuttavat säilörehun, väkirehun ja lehmän ominaisuudet Säilörehun syönti-indeksi: indeksi: D-arvo Käymishappojen määrä Kuiva-ainepitoisuus ainepitoisuus Kuitupitoisuus Apila ja kokoviljasäilörehu Sato (1. sadossa ) Väkirehun syönti-indeksi: Määrä Valkuaispitoisuus Kuitupitoisuus Rasvapitoisuus Väkirehumäärän ja säilörehun syöntipotentiaalin yhdysvaikutus Lehmän ominaisuudet: Koko Vakioitu maitotuotos Lypsykauden vaihe Lisätietoja syöntiindekseistä mm. ARTTURI - verkkopalvelussa Maito ei synny tyhjästä syönnin merkitys on keskeinen

37 Syöntiin vaikuttavat rehuannoksen ja eläimen ominaisuudet Säilörehun syönti-indeksi D-arvo Käymisaste Kuiva-ainepit. Kuitupit. Sato Toteutuva rehujen syönti Eläimen ominaisuudet Koko Ikä Lypsykauden vaihe Tuotantokyky? Kasvilaji Väkirehun syönti-indeksi?muut tekijät Määrä Tarjolla olevan rehun Koostumus määrä Valkuainen + HVO Syöntiaika ja -tila Rasva Lämpötila Kuitu Ym. ym. MTT

38 Table 3 (Huhtanen et al. 2011). Mixed and simple regression models predicting DMI (kg/day) from the animal characteristics, stage of lactation and intake potential of the diet (n=1544; adjusted RMSE for mixed model 0.52 kg/day) MTT

39 Syöntikäyrät eri tuotostasoilla maidontuotantokauden edetessä (Huhtanen ym. 2011) MTT

40 Syönti-indeksit indeksit julkaistu: Huhtanen, P., Rinne, M. & Nousiainen, J Evaluation of the factors affecting silage intake of dairy cows: a revision of the relative silage dry-matter intake index. Animal 1: Huhtanen, P., Rinne, M. & Nousiainen, J Evaluation ation of concentrate factors affecting silage intake of dairy cows: a development of the relative total diet intake index. Animal 2: Huhtanen, P., Rinne, M., Mäntysaari, P. & Nousiainen, J Integration of the effects of animal and dietary factors on total dry matter intake of dairy cows. Animal 5: MTT

41 Lisätietoja lehmien syönnistä suomeksi: Lypsylehmän ruokinta Tieto tuottamaan 133. ProAgria Keskusten liitto. 131 s. Rinne, M., Huhtanen, P. & Nousiainen, J Säilörehun ja koko rehuannoksen syönti-indeksit auttavat lypsylehmien ruokinnan suunnittelussa. Maataloustieteen Päivät Nousiainen, J Nurmirehun syöntipotentiaalin ennustaminen tarkentuu Artturi-rehuanalyysissä. Maito ja Me 5: Rinne, M., Huhtanen, P., Nousiainen, J Syönti-indeksit käyttöön lypsylehmien ruokinnan optimointimahdollisuudet paranevat. Nauta 1/2008: MTT

42 Ruokintasuositukset Ruokintasuositukset it k t ovat sidoksissa i rehuarvoihin eli muodostavat kokonaisuuden, joka toimii yhdessä Suositus kertoo, kuinka paljon energiaa tai valkuaista on keskimäärin kulunut tietyn tuotostason saavuttamiseen Nykykäsityksen mukaan eläinten tuotos ei ole vakio, vaan muodostuu vasteena aineenvaihdunnan käyttöön tulevien ravintoaineiden ja energian määrälle Lehmällä ei ole ylläpitotarpeen täytyttyä energian ja valkuaisen tarvetta, vaan maidon määrä määräytyy sen perusteella, kuinka paljon lähtöaineita on käytettävissä Toki perinnöllisesti korkean maidontuotantokyvyn to y omaava a lehmä erityisesti alkulypsykauden aikana tuottaa maitoa enemmän kuin ravintoaineiden saanti antaa periksi Mobilisoi kudosvarastoja eli lypsää lihoistaan

43 Tuotosvaste Muutos maitotuotoksessa kun ruokintaa (=eläinten ravintoaineiden saantia) muutetaan Rehujen määrä Rehujen laatu Vasteet t toteutuvat t t t vain tilanteessa, t jossa säilörehua annetaan vapaasti (ilman lainausmerkkejä!) Jos SR-ruokinta ei vapaa, vaste esim. lisäväkirehulle kasvaa

44 Tuotosvaste: 2 kg maitoa / 4 kg VR = 0.5 kg maitoa / kg VR 34 Maitot tuotos (k kg/d) Regressioyhtälö: y = 0.5x + 25 Muutos 4 kg Muutos 2 kg Väkirehun määrä ä (kg/d)

45 Syönnin ennustamisen ja energiansaannin korjauksen jälkeen päästään vihdoin tuotantoon Tuotosvasteaineistosta lasketut empiiriset kaavat ennustavat Maitotuotoksen Energiakorjatun maitotuotoksen (EKM) Valkuaistuotoksen

46 Tuotosvasteiden taustalla ravintoaineiden saanti lehmä ei tee maitoa tyhjästä Energiakorjattuun maitotuotokseen vaikuttavat: ME:n saanti käyräviivainen vaikutus Ohitusvalkuaisen pitoisuus Raakarasvan pitoisuus käyräviivainen vaikutus Solunsisällyshiilihydraattien pitoisuus käyräviivainen vaikutus Valkuaistuotokseen vaikuttavat: ME:n saanti Ohitusvalkuaisen saanti käyräviivainen vaikutus Raakarasvan pitoisuus käyräviivainen vaikutus Solunsisällyshiilihydraattien pitoisuus käyräviivainen vaikutus Myös lähtötilanteen tuotannon intensiteetti vaikuttaa vasteisiin Vähenevän lisätuoton laki Taustaoletus että kivennäis- ja hivenaineiden, vitamiinien ja veden saanti on riittävä Tuotosvasteiden laskennassa ei ole huomioitu muiden tekijöiden vaikutusta, joista ei ole riittävää aineistoa tai tieteellistä näyttöä Tietyt lisäravinteet tai lisäaineet, esim. suojattu rasva, suojatut aminohapot, hiivavalmisteet ym.

47 Rehuannoksen koostumuksen muutosten vaikutukset energiakorjattuun maitotuotokseen tuotos, kg/pv ME -tuotos, kg/pv EKM- EKM OIV ME-saanti (korjattu), MJ/pv Rehuperäisen ohitusvalkuaisen pitoisuus, g/kg ka tos, kg/pv EKM-tuot NFC EKM-tuotos s, kg/pv Rasva Rehuannoksen solunsisällyshiilihydraattien pitoisuus, g/kg ka Rehuannoksen rasvapitoisuus, g/kg ka

48 Rehuannoksen koostumuksen muutosten vaikutukset maitovalkuaistuotokseen Valkua aistuotos, g/pv ME Valkua aistuotos, g/pv OIV ME-saanti (korjattu), MJ/pv Rehuperäisen ohitusvalkuaisen saanti, g/pv otos, g/pv Valkuaistu NFC Rehuannoksen solunsisällyshiilihydraattien pitoisuus, g/kg ka tos, g/pv Valkuaistuot Rasva Rehuannoksen rasvapitoisuus, g/kg ka

49 Muistisääntöjä: Tuotosvasteet Yhden yksikön lisäys D-arvo (%) Väkirehu (kg KA) Korvaussuhde (SR-syönti ) *Kohtuullinen VR-taso Rehuannoksen valkuaispitoisuus (%) OIV-saanti (1 g) Vaste 0.3 / 0.5 # kg EKM 150 g SR KA syönti 061kgEKM kg KA 0.55 kg EKM 0.45 g maitovalk. # Kotimaiset kokeet

50 Väkirehuvaste varsin riippumaton lehmien tuotostasosta 45 y = 0.61x R 2 = EKM (kg/pv) y = 0.65x R 2 = y = 0.56x R 2 = y = 0.82x R 2 = Väkirehua (kg ka/pv) < >30

51 Vasteet tuotostasosta riippumattomia Ravintoaineiden tuotosvasteet eivät oleellisesti riipu lehmien tuotostasosta Vanhojen kokeiden tulokset edelleen käyttökelpoisia i Yksi kilo väkirehua lisää tuotosta edelleen saman verran kuin 30 vuotta sitten, kun lähtötilanne esim. väkirehun osuuden ja energiataseen suhteen on sama

52 Väkirehuvaste käyräviivainen pienempi p vaste suuremmilla käyttömäärillä y = x x R 2 = y = x x R 2 = EKM (kg/pv) y = x x R 2 = y=-2899x x x x R 2 = < > Väkirehun osuus KA:sta

53 Valkuaisruokinnan optimointi tärkeää Hyvälaatuinen rehuvalkuainen on kallista Tuotannon taloudellisuuden optimointi Valkuaisyliruokinta on tarpeetonta ja jopa haitallista eläimille Ylimääräinen typpi poistetaan urana virtsan mukana Ympäristönäkökohdat Ammoniakin haihtuminen eläinsuojista, lantavarastoista ja pelloilta Nitraatin huuhtoutuminen pohjavesiin Typpioksiduuli on voimakas kasvihuonekaasu MTT

54 Valkuais- ja energiaruokinnan erottaminen vaikeaa Pötsin mikrobivalkuaisen tuotannon edellytys on, että pötsimikrobit saavat energiaa pötsissä fermentoituvasta orgaanisesta aineesta Esim. säilörehun valkuaisarvo (OIV-arvo) on sitä parempi, mitä parempi sen energia-arvo (sulavuus, D- arvo) on OIV-arvo Lisäksi pötsimikrobeilla on oltava riittävästi ammoniakkia aminohappojen rakennusaineeksi PVT-arvo Mikrobit voivat myös hyötyä hyvälaatuisesta valkuaisesta käyttämällä suoraan rehun sisältämiä iä aminohappoja MTT

55 Pötsimikrobit tarvitsevat typpeä - Jos rehuannoksen raakavalkuaispitoisuus on niin pieni, että rehuannoksen PVT-arvo on negatiivinen, typen lähteen lisääminen rehuannoksen on syytä tehdä - Pötsin mikrobit tarvitsee typpeä, jotta laskennallinen OIV:n saanti toteutuu - Mikrobien typen puute huonontaa kuidun sulavuutta - Teoriassa myös ei-valkuaistyppi kuten urea toimii, mutta käytännössä kasvivalkuainen on varmempi valinta - Myös runsaasti raakavalkuaista sisältävä säilörehu ja muut ns. huonolaatuista valkuaista sisältävät rehut toimivat pötsimikrobien typen lähteenä - Pötsimikrobien typen tarve tyydyttyy, y yy, kun rehuannoksen valkuaispitoisuus on noin g/kg ka (13-14 % ka:ssa) - Typen tarve riippuu myös mm. säilörehun sulavuudesta - Mitä enemmän mikrobit saavat energiaa, sitä enemmän ne tarvitsevat myös typpeä - Maidon ureapitoisuus tällöin noin mg / 100 ml - Tarve hieman suurempi (n. 160 g/kg ka) apilapitoisia säilörehuja käytettäessä ttä ä - Apilan valkuaisen pötsihajoavuus pienempi kuin nurmiheinien MTT

56 Lypsylehmien valkuaisen tarve Lypsylehmien OIV:n tarve (g/pv) Kuiva-aineen syönti vaikuttaa ylläpito- yäpto tarpeeseen Ylläpito (g/pv) 18 1,8 elopaino 0, kuivaaineen syönti (kg/pv) Maidontuotanto (1,47-0, ekm (kg/pv)) (g/pv) valkuaistuotos (g/pv) Elopainon o muutos 233 g kg elopainon lisäystä (g/kg epm) 138 g kg elopainon vähentymistä Tiineyslisä (g/pv) 7. kk: kk: kk: 205

57 Mikä on taloudellisesti järkevä valkuaistäydennys lypsylehmille? OIV:n (ohutsuolesta t imeytyvä valkuainen) tarve ei ole samalla lailla absoluuttinen kuin esimerkiksi välttämättömien kivennäisaineiden, vitamiinien tai rasvahappojen tarve Lehmä ei sairastu OIV:n puutostautiin vaan vähentää maitotuotostaan sille tasolle, johon maidon rakennusaineita riittää Sopiva valkuaistäydennysmäärän valinta on ennen kaikkea taloudellinen kysymys Kattaako lisämaidosta saatava tulo valkuaisrehun hankintakustannuksen? KarjaKompassi tukena ruokinnan taloudellisessa optimoinnissa tuotosvasteiden perusteella Ravinteiden hyväksikäytön parantamisesta ei makseta Ainakaan toistaiseksi MTT

58 Valkuaistarve on suositus OIV:n tarve ei ole samalla lailla absoluuttinen kuin välttämättömien kivennäisaineiden, vitamiinien tai rasvahappojen tarve Lehmä ei sairastu OIV:n puutostautiin vaan vähentää maitotuotostaan sille tasolle, johon maidon rakennusaineita riittää Sopiva valkuaistäydennysmäärän valinta on ennen kaikkea taloudellinen kysymys Kattaako lisämaidosta id saatava tili valkuaisrehun hankintakustannuksen? PS. Jos lehmä lypsää kovasti lihoistaan ja pyrkii menemään huonoon kuntoon, valkuaisruokintaa saattaa kannattaa ennemmin vähentää kuin lisätä Kun aminohappojen puute rajoittaa maidontuotantoa, energiaa jää enemmän lehmän omaan kuntoutumiseen MTT

59 Korkeatuottoisen lehmän valkuaisruokinta Lehmä korjaa itse valkuaisen ja energian suhdetta tuotostason noustessa Pienenevä OIV-tarve tuotostason noustessa tasaa valkuaisen syöttämistä lypsykauden eri vaiheissa Todellisuudessa maitorauhasen aminohappojen tarve maitovalkuaisen muodostukseen lienee varsin vakio Muuttuvalla normilla pystytään huomioimaan tuotostason lisääntyessä tapahtuvia muutoksia ravintoaineiden saannissa: Pötsin mikrobivalkuaissynteesin tehokkuus kasvaa ruokasulan virtausnopeuden pötsistä lisääntyessä Samalla ohitusvalkuaisen osuus kasvaa (valkuainen ei ehdi hajota) Rehuannoksen sulavuus eli energiapitoisuus laskee (kuitu ei ehdi sulaa) rehuannoksen valkuaispitoisuus suhteessa energiaan kasvaa Näiden tekijöiden huomioiminen olisi muuten erittäin vaikeaa, mutta se voidaan ratkaista suosituksen kautta MTT

60 OIV-suositus pienenee tuotostason noustessa OIV-tar rve, g/p pv Tuotanto Ylläpito Maitovalkuaisen a tuotanto, to, g/pv g OIV / g maitovalk. : 1,45 1,44 1,42 1,40 1,39

61 Onnistunut ruokinnansuunnittelu edellyttää hyviä lähtötietoja karjan vallitsevasta tilanteesta Päivä-/jaksolaskelmat rehujen nykyisestä käytöstä ja niillä saavutetusta maitotuotoksesta Eri rehujen syöntimäärät annettu määrä ja tähde Rehujen laatu analyysit karkearehuista Vakiotuotos Vakioitu maitotuotos puhdistaa tilakohtaisen ruokinnan vaikutukset Vakioidun maitotuotoksen laskennassa huomioidaan koko rehuannoksen syönti-indeksi indeksi ja rehuannoksen OIV-pitoisuus Jos vakiotuotos selvästi matalampi kuin toteutunut tuotos, ruokintaa tehostamalla vaikea saada tuotoslisäyksiä panostukset eläinainekseen ja/tai eläinten olosuhteisiin mahdollisesti mielekkäämpiä Jos vakiotuotos korkeampi kuin toteutunut tuotos, panostukset ruokintaan (määrä, laatu) tuottavat todennäköisesti melko hyvän vasteen Lehmien koko Vaikuttaa syöntiarvioon

62 Rehuista tarvitaan luotettavat lähtötiedot KarjaKompassin ruokinnansuunnittelu pohjautuu Suomessa v käyttöön otettuihin rehuarvoihin Muuntokelpoinen energia (ME) ja OIV-PVT-valkuaisarvojärjestelmä Rehujen huolellinen inventointi tärkeää määrä ja laatu Ruokinnan optimointilaskennassa käytettävät lähtötiedot Energia-arvo (MJ ME/kg ka) Valkuaisarvot (OIV ja PVT, g/kg ka) ja hvo-arvo (pötsissä hajoavan valkuaisen osuus) Raakarasva, kuitu (NDF) ja solunsisällyshiilihydraatit (SSHH) SSHHt = 1000 tuhka raakavalkuainen raakarasva kuitu Syönti-indeksit säilörehulle ja väkirehulle Hinta Vaikuttaa ratkaisevasti optimointitulokseen Vaihtelee tapauskohtaisesti Kaikille rehuille tarvitaan lähtötiedot Säilörehujen analysointi eräkohtaisesti Kotoisten viljojen analysointi tarvittaessa Rehutaulukoiden rehut rehurekisterissä yhteistyössä MTT:n kanssa Kaupallisten rehujen valmistajat/markkinoijat ylläpitävät tuotteidensa tiedot rehurekisteriin Rehut-palvelun kautta

63 Rehuarvot kertovat rehujen tuotantovaikutuksen suhteessa toisiinsa Rehuilla on vakioarvot, vaikka ruokintakokonaisuus k k i vaikuttaa niihin Vaikutuksia huomioitu korjaamalla lypsylehmien y energiansaantia korjausyhtälöllä, jossa huomioidaan: kuiva-aineen syönti rehuannoksen energiapitoisuus ylläpitotasolla rehuannoksen raakavalkuaispitoisuus Rehuarvojen laskentaan tarvittavat lähtötiedot luotettavasti ja edullisesti analysoitavissa Mm. ARTTURI -rehuanalyysi ( Rehuarvojen laskentaperusteet, rehuarvolaskurit ja esimerkkirehujen koostumustiedot sisältävät rehutaulukot saatavilla:

64 Vakioitu maitotuotos (EKMv) kuvaa karjan tuotospotentiaalia Korjaa karjan tuotoksen vallitsevan ruokinnan hyvyyden perusteella Kuvaa karjan perinnöllistä ja hoidon tasoa Havaittu maitotuotos t t riippuu mm. seuraavista asioista: i Lehmien perimä Vaikuttavat t Lehmien terveystilanne Hoito-olosuhteet EKMv:een Ruokinta MTT

65 Toteutuvaan syöntiin vaikuttavat lehmän tuotantopotentiaali (vakioitu EKM-tuotos) ja rehuannoksen laatu (koko rehuannoksen syönti-indeksi) (Huhtanen ym. 2011). Koko rehuannoksen syöntiindeksi MTT

66 Vakioidun maitotuotoksen laskenta (Huhtanen ym. 2011) Ekmv =ekmh + (100 TDMI-indeksi) 0,131 + (90 OIV) 0,142 Jossa: Ekmv = vakioitu energiakorjattu maitotuotos (kg/pv) Ekmh = havaittu energiakorjattu maitotuotos (kg/pv) TDMI-indeksi = Rehuannoksen kokonaissyönti-indeksi OIV = Rehuannoksen OIV-pitoisuus (g/kg ka) MTT

67 Vakiotuotos kuvaa lehmien maidontuotantokykyä vakioruokinnalla -hyvällä ruokinnalla vakiotuotos on pienempi p kuin havaittu tuotos (lehmä 1) ja päinvastoin (lehmä 2) Havaittu EKMtuotos Dieetin syöntiindeksi Dieetin OIV, g/kg ka Vak. maitotuotos, kg/pv Lehmä 1 Lehmä 2 Arvo Vaik. Arvo Vaik Koko rehuannoksen syöntiindeksin perus- arvo 100 p. Koko rehuannoksen OIV- pitoisuuden perusarvo 90 g/kg ka

68 Vakioitu maitotuotoksen ja havaitun maitotuotoksen vertailu Jos havaittu tuotos on selvästi korkeampi kuin vakioitu tuotos: Ruokinnan intensiteetti on korkea Ruokintana panostamalla ei todennäköisesti saada taloudellisesti mielekästä vastetta Jos havaittu tuotos on selvästi matalampi kuin vakioitu tuotos: Ruokinnan intensiteetti on matala Ruokintana panostamalla saadaan todennäköisesti taloudellisesti mielekäs vaste MTT

69 Rajoitteet ohjaavat ruokinnan optimointia Ruokinnansuunnitteluohjelmissa itt l i ravintoaineiden i id saannille asetetaan minimi- ja maksimirajoja Rajojen merkitys voi olla erittäin suuri, kun ne rajaavat osan mahdollisista rehuyhdistelmistä pois Rajat perustuvat käsityksiin Eläinten ravintoaineiden tarpeesta Joidenkin ravintoaineiden liiallisen saannin haitallisuudesta Rajojen asettaminen ei ole täysin yksiselitteistä Ruokinnan suunnittelija voi ammattitaitoonsa ja tilalta saatuun kokemuksen perustuen muuttaa rajoitteita Ruoansulatuksen prosessien tuntemus antaa pohjaa muutosten tekemiseen

70 Pötsin normaalien toimintojen ylläpitö välttämätöntä Monet rajoitteet varmistavat pötsin toimintoja Yksiselitteisten rajojen asettaminen vaikeaa Rehuannos on kokonaisuus Karkearehun laatu Väkirehun laatu Ruokintatekniikka Muut lehmää kuorittavat tekijät Ongelmatapauksiin tarttumisen nopeus Lehmän yksilölliset ominaisuudet Tavoitteena hyvä taloudellinen tulos Rehujen hinnat Tilalla käytettävissä oleva karkearehujen määrä

71 Kokonaissyönti ratkaisee väkirehun osuuden - seosrehuruokinnassa väkirehun osuuden hallinta huomattavasti erillisruokintaa helpompaa nti, kg/ /KA Syö VR-% 50 Säilörehu Väkirehu 5 0 Pieni Suuri Sama väkirehun määrä mutta eri osuus ruokinnassa Kokonaissyönti

72 Kuitusuositukset Jos ruokinta ei toimi, on syylliseksi esitetty mm: Pitkän tai rakenteellisen kuidun puute Säilörehun liian korkea sokeripitoisuus Todellinen syy = säilörehun laatuun (D-arvo) nähden liian suuri väkirehumäärä Ongelman ratkaisut 1) Väkirehun vähentäminen 2) Säilörehun korjuu myöhemmin 3) Heinän syöttö Kaikki vähentävät hyvän säilörehun + suuren väkirehumäärän potentiaalia tuottaa maitoa Kaikilla vaihtoehdoilla pötsin toiminta palautuu Vaihtoehto 3 kallein (kustannukset heinästä + suuren väkirehumäärän ää ä kustannukset k t säilyvät) ät)

73 Karkearehusta peräisin olevan solunseinäkuidun avulla voi arvioida rehuannoksen riskiä pötsin toiminnalle -syönnis tä, % SR- -kuidun osuus ka Säilörehun kuitupitoisuus: 65 % 55 % 45 % Riittävästi kuitua Raja-aluealue 15 Liian vähän kuitua Väkirehun osuus kuiva-aineen syönnistä, %

74 Saavatko lehmät tarpeeksi rehua? Lypsylehmien y ruokinnan lähtökohtana vapaa rehun saanti Lehmän tehtävä on muuntaa rehut taloudellisesti arvokkaammaksi maidoksi Tätä ole syytä jarruttaa rehujen määrää rajoittamalla Vapaa ruokinta tarkoittaa karkearehua tai seosrehua Väkirehun vapaa ruokinta johtaisi pötsin toimintojen häiriintymiseen ja eläimen sairastumiseen Kun rehua on vapaasti tarjolla, lehmä pystyy sopeuttamaan syöntiä yksilöllistä ravintoaineiden tarvettaan vastaavasti Parhaallakaan eläimen tarpeiden tuntemuksella, ruokinnan suunnittelulla, käytettyjen yj rehujen analysoinnilla ja käytännön ruokinnan toteutuksella ei päästä siihen, että lehmälle voitaisiin tarjota juuri oikea määrä energiaa ja ravintoaineita maidonmuodostukseen Vapaa ruokinta tarkoittaa noin 5-10 % tähdettä päivässä Jos seosrehuannos on 50 kg / lehmä päivässä, on sopiva tähteen määrä kg Tähde poistetaan päivittäin ruokintapöydältä ja voidaan hyödyntää muiden eläinryhmien ruokinnassa (hiehot, lihanaudat, ummessa olevat lehmät) soveltuvin osin

75 Karkearehu ja väkirehu ovat tiettyyn rajaan asti toisiaan korvaavia Kg g/pv lehmän keskiarvoja 3 kk kokeen ajalta 35.4 D-arvo D-arvo % % 8 kg 12 kg Väkirehua, kg/pv MTT EKM SR KA Kuoppala, K. et al The effect of cutting time of grass silage in primary growth and regrowth and the interactions between silage quality and concentrate level on milk production of dairy cows. Livestock Science 116: