He ovat ottaneet sen jo.

Transkriptio

1 Tennariministeri Alexander Stubb Varaudu eläkepäiviisi, opiskelija! Paljon melua Aaltoesista Tervetuloa maksamaan Aaltoon! aallon Ylioppilaslehti #3/2010 Hilla Rudanko ja muut Aallon toivot eivät odota keski-ikäisten heittävän palloa nuorille. He ovat ottaneet sen jo.

2 Accenture on Suomen paras työpaikka Accenture. All rights reserved. Neljättä kertaa. Arkea huippusuoritusten tekijöille. Jos haluat työn, jonka monet mahdollisuudet ja haasteet antavat sinulle tilaisuuden tehdä merkityksellisiä asioita joka päivä, tule Accenturelle. Kehität kykyjäsi ja kasvat ammatillisesti työskentelemällä yhdessä lahjakkaiden kollegojen kanssa. Opit vertaistaan vailla olevasta kokemuksesta samalla kun autat asiakkaitamme huippusuoriutujiksi. Työskentelet yrityksessä, joka on valittu Suomen parhaaksi työpaikaksi neljänä vuonna peräkkäin. Jos haluat tämän olevan arkeasi, Accenture on paikkasi. Hae nyt accenture.fi/tyopaikat

3 sisällys / #3/ #3/ pääkirjoitus 6 7 aallonharja Yläluokan kettupoika Anton Hinkonen suunnittelee vaatteita turkiksesta, koska se on kaunista helmenkalastus Tänä keväänä osoitetaan mieltä. Sorbusmimmi riemuitsee: vihdoinkin actionia edarissa! Ulkkariopiskelijat joutuvat maksamaan, varsinkin Aallossa. KY:n arkisto puhututtaa. Aallon viestintä ei vastaa Aaltoes ulkopuolisen silmin Ensikertalainen löysi startup-talkoista paljon myyntipuhetta ja idealismin siemenen. 17 koukussa Kaiken takana on sihteeri: Harriet Jehkonen, Tuulan tuki ja turva Köyhänä kiikkutuoliin Kyllä, 25-vuotiaana on juuri hyvä aika alkaa säästää eläkepäivien varalle Tennariministeri Alexander Stubbin ei kuuluisi olla poliitikko. Miten tässä näin kävi? melukylästä kajahtaa Tulevaisuuden tekijät tietävät olevansa hyviä naisasia = kainalokarvat Jokaisen naisen pitäisi olla feministi, kirjoittaa Tiina-Mari Haka huhtikuu Mitä tapahtuu? Aurinko? kotisatama Charlotta Liukas paljastaa tärkeimmät kirjat. 44 sarjis ja runotyttö Perässälaahaajat alkaa. 45 opiskelu Mihin kirjat kannattaa laskea? kulttuuri Amatöörit valtaavat ammattilaisten tontin. 49 gallup Turhauttaako? in english The truth about Finnish violence and boozing. 53 messages in a bottle Power of power iltasatu Jenni laskee opintoputkessa, sen pituinen se

4 4 #3/2010 / MIEHISTÖ 1 Tom Engström 2 3 Opiskelen tietotekniikkaa n:ttä vuotta ja paiskin töitä siinä sivussa. Tykkään kavereistani, sarjakuvista, chiptunes-musasta, Tuomas-grillin pienistä ransuista ja nostalgiasta. Huhtikuussa aion käydä katsastamassa Escherin näyttelyn Amos Andersonissa. Tom piirtää Ainon uutta Perässälaahaajatsarjakuvaa. Lue sivulta 44! Mari Mäkiö Opiskelen valokuvausta kolmatta vuotta. Tykkään tällä hetkellä aika paljon auringosta, joka osuu silmiin aamulla kun herään. Suosittelen kaikille lämpimästi lentoharjoituksia. Ekologista ja hauskaa. Suunta kohti aurinkoa! Mari kuvasi vaatesuunnittelija Anton Hinkosen Aallonharjalla, sivu 6. Reetta Nurmo Olen 24-vuotias, toivottavasti kohta valmistunut toimittaja. Nautin hyvästä ruuasta, viineistä, mieltä avartavista keskusteluista, älykkäästä huumorista, kesäisestä puistoilusta, kissan kehräyksestä, kynttiläilloista, sykäyttävistä keikoista ja matkustelusta. Viimeisen vuoden aikana olen haksahtanut itänaapurimme kieleen, kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Huhtikuussa suosittelen seuraamaan aurinkoa. Mene ulos ja moikkaa sitä kun se tulee esiin! Aina on aikaa kävellä lähikorttelin ympäri. Reetta kirjoitti sivulta 18 alkavan jutun eläkeiän kauhuskenaarioista. päätoimittaja Anna Munsterhjelm art director Mirka Suikkanen toimittaja Tuuti Piippo kirjoittajat Erna Bodström, Tiina-Mari Haka, Tuukka Hetemäki, Katri Järvinen, Heidi Kähkönen, Reetta Nurmo, Antti J. Peltonen, Kaisa Pohjonen, Sanna Räty, Ida Valpas kuvaajat ja kuvittajat Matti Ahlgren, Maija Astikainen, Tom Engström, Aukusti Heinonen, Timo Idänheimo, Anna-Leena Kilpeläinen, Joonas Lehtimäki, Veera Lipasti, Noomi Ljungdell, Minna Mäkipää, Maija Savolainen, Jaakko Suomalainen, Yichen Wu muut tekijät Johanna Kouva (käännökset) KUSTANTAJA Aalto-yliopiston ylioppilaskunta (AYY) Toimitusneuvosto Hanne Haapoja, Tuomas Jääskeläinen, Aku-Ville Lehtimäki, Juhani Mykkänen, Jouni Mölsä, Tuomas Niskakangas (pj), Antti Oksanen, Maija Töyry Ilmoitusmyynti: RC-kustannus Oy, Valtakunnalliset kampanjat: Pirunnyrkki Oy, Mediakortti: Paino Art Print Oy Painos Sisäsivujen paperi: Dito 100g/m2 Kannen paperi: Galerie Art Gloss 250g/m2 ylioppilaslehti aino Lämpömiehenkuja Espoo etunimi.sukunimi@ayy.fi ISSN-L ISSN Kannen kuva Maija Astikainen

5 PÄÄKIRJOITUS / #3/ Emil Bertell Lopeta yliopisto, liity partioon Töiden saaminen suhteilla on niin väärin ja ällöttävää. Vihaan niitä käyntikorttipellejä, jotka kulkevat tapahtumasta toiseen käsi ojossa ja VERKOSTOITUVAT, tilittää nettikeskustelija. Jos saat itsesi kiinni samanlaisesta mussutuksesta, lopeta heti. Töitä saadaan suhteilla eikä ilman verkostoja pärjää kukaan se on fakta. Ja vielä tärkeämpää: se on ihan oikein. Tänä keväänä olen kuullut jo useamman työnantajan kertovan, kuinka vaivalloista valtavan kesätyöhakemuspinkan läpikäyminen on. Siksi he ottavat puhelimen käteen ja soittavat suoraan luottotyypeilleen. Suhteilla hankitut työntekijäthän ovat useimmiten niitä parhaita. Silloin työnantaja ei osta sikaa säkissä tai nättiä naamaa ansioluettelon yläkulmassa, vaan taattua laatua. Ja silloin myös työntekijällä on enemmän paineita osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen. Aino kyseli maaliskuussa, keitä ovat Aallon toivot. Siis ne supertyypit, joiden olisi tarkoitus tulevaisuudessa pelastaa vähintään kansantalous ja Suomi-brändi. Haastateltuamme heistä muutamia (sivu 28) kävi selväksi, etteivät he ole supertyyppejä ainakaan yliopiston ansiosta: useimmat nimittäin pitivät järjestötoiminnan ja harrastusten antamia eväitä huomattavasti tukevampina kuin koulutusta. Kympintyttökin valitsisi mieluummin kiltatoiminnan kuin opinnot. Opiskelija-aktiivi kun oppii toimimaan erilaisten ihmisten kanssa, ottamaan vastuuta, tarttumaan toimeen ja argumentoimaan uskottavasti. Siinä sivussa hän tutustuu kymmeniin samanhenkisiin ihmisiin. Korkeakoulujärjestelmä on vääristänyt ajattelumme. Kun kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet opiskella, ajatellaan opinnoissaan parhaiten menestyvien pääsevän myös työelämän parhaille paikoille. Oikeasti työhönoton perusteet ovat pysyneet aivan samoina jo satoja vuosia, koulutuksesta riippumatta. Kun ihminen tiedetään hyväksi työntekijäksi, hänet halutaan töihin. Niin kävi Koskelan Akselille Pohjantähdessä ja niin kävi Stubbin Alexille (sivu 22 ) kaksi vuotta sitten. Hyväksi työntekijäksi tietäminen edellyttää tietysti sitä, että hänen taitonsa tunnetaan jo valmiiksi. Onhan Jorma Ollilalla ja Lauri Kiviselläkin Nokian lisäksi toinen yhteinen CV-merkintä: partiolippukunta Vaasan Metsäveikot. Anna Munsterhjelm päätoimittaja

6 6 #3/2010 / Aallonharja Yläluokan kettupoika Tekoturkis on rumaa ja epäekologista, sanoo Anton Hinkonen. Turkista työstävä vaatesuunnittelun opiskelija on jo saanut ulkomaiset muotitalot raottamaan oviaan. Teksti: Ida Valpas Kuva: Mari Mäkiö Se on muhkea, punainen ja A-linjainen. Anton Hinkosen suunnittelema minkkiturkki sai Turkistuottajien liiton kilpailussa paljon kiitosta ja poiki yhteistyösopimuksen, joka on jatkunut jo pari vuotta. Parhaillaan Hinkonen tekee näyttötyönä miestenvaatemallistoa, jossa hän käyttää liiton sponsoroimia turkiksia. Viidettä vuotta vaatesuunnittelua TaiKissa opiskelevalla Hinkosella ei ole koskaan ollut ennakkoluuloja aitoja karvoja kohtaan. Turkis on kaunista. Sitä voi leikata miten vaan ja sillä voi tehdä paljon juttuja, johon kangas ei pysty. Nykytekniikalla turkiksesta saa kevyen ja sen värimaailmasta fantastisen. Luonnonkuituja suosiva Hinkonen ihmettelee tekoturkisten suosiota, sillä keinomateriaali on hänestä epäekologinen ja ruma vaihtoehto. Hän uskoo, että turkisten symboloima statusarvo on monelle suurempi ongelma kuin itse materiaali. Turkis on luksusta ja kallis materiaali, mihin sen vastustuskin mielestäni perustuu. Sitä pidetään yläluokan juttuna. Taikkilaiset turkistarhausta paheksuvat kasvissyöjät eivät taida lämmetä Hinkosen suosikkimateriaalille? Hinkonen tyrmää yleistykset ja kertoo, ettei ole koskaan saanut huonoa palautetta koululta tai lähipiiriltä. Kettutytöt spraymaaleineenkaan eivät ole aiheuttaneet ongelmia. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Ei meiltä kysytä myöskään, miksi käytämme silkkiä. En näe mitään eroa silkin ja turkiksen välillä. Viime aikoina kohua herättäneet turkistarhavideot saavat kuitenkin suunnittelijan tunteet kuumenemaan. Televisiossa näytetyt videot vääristävät totuutta. Niissä näkyy muun muassa stereotyyppistä käyttäytymistä, jossa kettu kiertää kehää tai hyppii sekopäisenä. Tällaista kuvaa on helppo saada mistä tahansa, jos menee yllättäen keskellä yötä valonheittimien kanssa paikalle. Hinkonen käyttää itse ainoastaan kotimaista turkista, koska hän tietää, miten se on tuotettu. Mietin nykyään eettisiä asioita, mutta se on vähän kaksinaismoralistista. Turkisten ja ylipäätään muodin kohdalla ei voi puhua eettisyydestä, koska kaikki materiaalin ja vaatteiden tuotanto on epäeettistä. Esimerkiksi kankaiden värjäys, painatus ja logistiikka aiheuttavat päästöjä. Hinkosen modernit turkisvaatteet ovat herättäneet kiinnostusta myös suurissa ulkomaisissa muotitaloissa. Esimerkiksi Gianfranco Ferré tarjosi muutama vuosi sitten hänelle työharjoittelupaikkaa. Ainakaan vielä Hinkonen ei kuitenkaan aio karata saapasmaahan.

7 Aallonharja / #3/2010 7

8 8 #3/2010 / HELMENKALASTUS Kevät toi miekkarin Praha 1968, Peking 1989, Helsinki Hyvinä keväinä harrastetaan romansseja, huonompina mielenosoituksia. Alkuvuoden uhkailut opiskelun tehostamisesta, lukukausimaksuista ja työurien pidentämisestä on jäädyttänyt opiskelijoiden ja opetusministeriön välit kylmemmiksi kuin koskaan. Ministeriön työryhmät julkaisevat esityksiään ja opiskelijajärjestöt suoltavat vastaukseksi kannanoton viikossa, muutaman parhaassa. Maaliskuun 18. päivä Helsingin yliopiston ainejärjestöläiset organisoivat ensimmäisen maksullista koulutusta vastustavan mielenosoituksen. Senaatintorilla banderolleja heilutteli vain kolmisensataa opiskelijaa ja tietysti Tuomioja, vanha Vanhan-valtaaja. Kuukautta myöhemmin aiotaan rähistä näyttävämmin: SYLin ja SAMOKin valtakunnallisen mielenosoituksen olisi tarkoitus tuoda Helsinkiin tuhansia opiskelijoita. Kun proletariaatti pari sataa vuotta sitten osoitti mieltään tosissaan, tutisivat kuninkaat ja senaattorit pitsipöksyissään. Nälkäinen kansa kun saattoi vimmoissaan vaikka tuikata linnan tuleen tai viskata vallanpitäjät giljotiiniin. Mitä pelättävää on nykykansanedustajilla? Huhtikuun mielenosoituksessakin aiotaan vain tuoda maksuttomuuden hyviä puolia esille iloisessa hengessä. Hyvä varaslähtö vappuun, siis. AM Valtakunnallinen opiskelijamielenosoitus maksuttoman koulutuksen puolesta järjestetään Helsingissä.

9 Vieraissa / HELMENKALASTUS / #3/ Sarjassa esitellään Aallon koulutusohjelmia pinnan alta. Aino laulaa kansainvälistä! Pitäisikö kaikki opetus tarjota englanniksi? Voisiko vaihdosta tehdä opiskelijoille pakollisen? Mikä ulkkariopiskelijoissa ärsyttää? Toukokuun Ainossa nostetaan kansainvälisyys tapetille. Osallistu lehdentekoon vastaamalla kyselyyn osoitteessa Kysely on auki taikkilaisen lukukausimaksu laskee, kylterin nousee Edustajisto päätti maaliskuun kokouksessaan olla nostamatta ylioppilaskunnan jäsenmaksua kevään 2011 osalta. Hallitus esitti maksuun kahden ja puolen euron korotusta budjetin alijäämäisyyteen vedoten. Esitys hylättiin äänin Lukuvuonna Aallon perustutkinto-opiskelijat saavat siis pulittaa jäsenmaksua 92 euron verran. Summaan sisältyy 42 euron YTHS-maksu. Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL:n jäsenyys vie maksusta viitisen euroa. Kolmessa entisessä ylioppilaskunnassa jäsenmaksut ovat riippuneet pitkälti niiden varallisuudesta. Kuluvana lukuvuonna ylioppilaskunnan jäsenmaksu on taikkilaisille 94 euroa, teekkareille 91,50 euroa ja kyltereille 78 euroa. Eriarvoisuus johtuu siitä, että viime syksyn osalta jäsenmaksut päätti kukin ylioppilaskunta itse. Kaikkiin kolmeen summaan on sisältynyt YTHS:n osuus 40 euroa. AM AYY <3 syl: pannaanko poikki? Näpertelyn ammattilaiset Niin epäaaltolaiselta kuin kuvisopettaja kuulostaakin, taidekasvatuksessa aloittaa joka vuosi enemmän opiskelijoita kuin missään muussa taideteollisen korkeakoulun ohjelmassa. Opiskelijat: Puuhelmiä ja taiteilijakaapuja, oh yes. Taidekasvattajia pidetään keskimääräistä aktiivisempina taikkilaisina ja eniten taiteilijoina. Kuusi kymmenestä TOKYO ry:n hallituslaisesta opiskelee kuvisopeksi. Moni tekee sivutyökseen tai harrastuksekseen sarjakuvaa, graafista suunnittelua tai vaikka koruja. Koulun työtiloista löytyy pysäyttäviä maalauksia, jotka ovat taidekasvattajien käsialaa. Kuva: Yichen Wu Syvän budjettikuopan reunalla hoippuvassa ylioppilaskunnassa on väläytelty jo Suomen ylioppilaskuntien liitosta eroamista. Keskustelun avaajina toimi joukko teekkariedustajia. Eroa ajavat nostivat esille SYL-jäsenyyden hintavuuden ja sen, pystyykö valtakunnallinen organisaatio edistämään juuri aaltolaisten asiaa. Vajaan opiskelijan kokoisessa liitossa kun joudutaan väistämättä tekemään kompromisseja. AYY:n SYL-jäsenmaksu on suuruusluokaltaan euroa vuodessa eli noin kahden henkilötyövuoden verran. Esitys nostatti arvattavasti myös voimakasta vastustusta. Jäsenyyden puolustajat arvioivat kansallisen edunvalvonnan ja kansainvälisten yhteyksien heikkenevän huomattavasti, jos liitosta erotaan. Samalla luovuttaisiin sylliläisestä osaamisesta ja liiton yhteiskunnallisesti tunnustetusta asemasta. Oikeus esimerkiksi YTHS:n palveluihin ja julkisen liikenteen opiskelija-alennuksiin ei ole SYL:n jäsenyydestä riippuvaista. AM Kuvitus: Mirka Suikkanen Opiskelu:Muotoilua, arkkitehtuuria, kuvataidetta, visuaalista mediaa, uudenlaisia oppimisympäristöjä Kaikkien pääaine on visuaalinen kulttuurikasvatus, joten kaikki opiskelevat vähän kaikkea. Opetustavat vaihtelevat romutyöpajasta teorialuentoihin (Oodista löytyy muun muassa kurssi Aistisuus, keho ja liha). Aallon ainoa opettajankoulutusohjelma. Tulevaisuus: Kuvataiteen aineenopettajaksi tullaan maisterin tutkinnolla. Peruskoulujen ja lukioiden lisäksi taidekasvattajia tarvitaan myös museoissa sekä muissa kulttuurilaitoksissa ja -organisaatioissa. Ulkopuolisille: Arabian kampuksen kuudennen kerroksen Galleria Elintilassa voi ihailla taidekasvattajien taidetta. Monet opiskelijat myyvät tuotoksiaan joulumyyjäisissä ja design marketeissa lähes kaikkea löytyy sarjakuvakirjoista pikkuhousuihin. Muutamalle kurssille voi päästä vuosittain avoimen yliopiston kautta. TP

10 10 #3/2010 / sorbusmimmi / Pakinoitsija tarkkailee AYY-politiikkaa pöydän alta. Pikkusormi moralisointia ja masinointia tissibaarissa Jäsenistön kiinnostus ylioppilaskuntaa kohtaa näyttää olevan korkeammalla kuin koskaan, eikä se muuten johdu BB-sosiaalipornon laadusta tai tavallista järkevämmistä päätöksistä. AYY kuohuttaa, koska se ainakin yrittää vaikuttaa jäsenistönsä elämänlaatuun. Oo! Talouskriisiin partaalle ajettu ylioppilaskunta yrittää räpistellä kuiville irtautumalla riippakivistään, joista ruminta ei tarvitse kauan etsiä. SYL on kuin entinen mäkikotka: takavuosina pokkailtiin prenikoita, nyt tapellaan lähibaarin tiskillä. Mitalia ei irtoa ainakaan Sitten ette saa opiskelijakortteja tai YTHS:ää -itkupotkuraivarista tai SYL:n pääsihteeri Viskarin ruusunpunaisista puolustuspuheista. Yrittäkää nyt edes AYY on kalsarit päässäkin uskottavampi. Otetaan ero, saatana! Tätä uskottavuutta tarvittiinkin taas budjettipöydässä. Siellä edari spekuloi hallituksen kännykkämalleista siis taloudellisista väärinkäytöksistä samalla, kun TaiKurit yrittivät euron härskiä vempautusta. Savun hälvettyä teekkariedaattoreilta alkoi kuulemma kadota Facebook-kavereita. Ja aivan erityisesti Mimmiä ilahdutti Thaimaan pusikoista palanneen edaattorin kiihkeä tarve etsiä omia tuulimyllyjään aplodeja Antille, Don Kronqvistin tyhjiksi jättämät saappaat odottavat! Taloudesta puheen ollen: BB-viihteelle ei näy vieläkään loppua. KY:n arkisto ja joulukuun rahalimbo eivät oikein innosta liputtamaan vastuuvapauden puolesta. Lisää arkistopapereita jatkuvasti tivaaville teekkareille ja taikkilaisille kerrotaan aina kysyttäessä, että NYT on ihan jokainen liite liitteineen toimitettu. Kummasti jotain kuitenkin aina löytyy pääsihteerin (ilmeisesti äärettömän) pöydän kulmalta. Huomio iltapäivälehdet: Pohjoiselta Rautatiekadulta kannattaisi tiedustella myös Tiitisen listaa. Puheenjohtaja Kannisen posket hehkuivat sorbuksenpunaisina, kun arkistonhoitaja suoritti edarin kokouksessa AYY:n lyhyen historian parhaan suolauksen. Mimmi tyynnyttelee kohua: on ihan ymmärrettävää järkyttyä, kun oman äidin ikäinen täti nappaa kiinni suorassa lähetyksessä valehtelusta ja tylyttää täyslaidallisen. Melko röyhkeää toimintaa, tähän astihan hiekkalaatikolla on saanut leikkiä aivan rauhassa! Kuulemma KY:n tilintarkastuskin on jo tehty. Sen arvosta voi olla montaa mieltä, ellei paikalle ole tilattu meedioapua kadonneita papereita varten. Tämä taisi huolestuttaa Jussiakin siinä määrin, että piti oikein tilata vaatekaupasta ponsi erityistilintarkastuksesta. Ja kas: tyylipuhtaasti edarin kokous muuttuikin farssista hallituksen taidokkaasti masinoimaksi nukketeatteriksi. Hallituksen moralisointi jäsenmaksun nostamiseksi sujui kehnommin kuin sen virkistysmatka etelänaapurin naiskauneuden äärelle. Ehkä tissibaareissa jokin sentään nousi? Niemen fasistitkin pääsivät nauttimaan, kun pyhän Peltosen pataljoona ryhmittyi aina suorastaan hellyttävästi uusien muutosesitysten taakse. Erityisesti Liedes näyttäisi kannattavan ihan kaikkea, mitä herätysliike pöytään mäjäyttää. Toista on Gandalfin kulkueessa, jossa tsunameista, ritareista ja Museovirastosta sujuvasti julistava työn sankari heiluttaa miekkaa punalipun puolesta. Mike taitaa pian olla edarin profiiliin yhtä sopimaton kuin kebabilta tuoksuva tietoteekkari. Onneksi aurinko paistaa AYY:llekin: jatkukoon rakkauden kevät! Sorbusmimmi mustavalkoinen ja pölyinen strippari Edellisessä numerossa julistettu drinkkikilpailu on ilmeisesti otettu innolla vastaan ainakin ruudukkaissa piireissä (sorbusjallu on namia), mutta vielä ehtii osallistua! Kisa päättyy 20. huhtikuuta. Aalto-yliopisto edustaa opetusministeriön asetuspaperissa vaikuttavasti: yhteensä 130 lukukausimaksukokeiluun valitusta koulutusohjelmasta 46 löytyy Aallosta. Paperi antaa yliopistolle mahdollisuuden kerätä lukukausimaksuja näihin koulutusohjelmiin EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta maisteriopiskelijoilta vuoteen 2014 saakka. Vararehtori Martti Raevaaran mukaan lista kasvaa vielä. Ministeriöstä pyydettiin lähtökohtaisesti kaikkien englanninkielisten maisteriohjelmien nimet, jotta yliopistot voivat itse valita, mistä keräävät maksuja. OPM tulee pyytämään listaan vielä täydennystä. Lukukausimaksuja kerätäkseen yliopiston täytyy ensin kehittää toimiva stipendijärjestelmä. Opetusministeriön kokeilun idea on muuttaa lukukausimaksut laadukkaammaksi opetukseksi byrokratiatanssin keinoin: raha kiertää valtiolta yliopistoille, niiden kassasta stipendien muodossa opiskelijoille ja heiltä takaisin yliopistoille. Ajatus on, että maksuista jäisi korkeakoululaitokselle tuloja, joilla vieraskielisen opetuksen tasoa voitaisiin parantaa, sanoo opetusneuvos Birgitta Vuorinen. Martti Raevaara suhtautuu ajatukseen varauksella, vaikka kokeilua kannattaakin. Olen pikkuisen pessimistinen opiskelijamäärien suhteen varsinkin alkuvaiheessa. Jos 25:sta opiskelijasta viisi maksaa, syntyy jännite: pitäisikö ohjelman opetus järjestää paremmin, koska maksavat opiskelijat ehkä niin odottavat? Ylioppilaskunnan kansainvälisten asioiden vastaavilta löytyy heti kymmeniä syitä tuomita kokeilu. AYY:n hallituksen kv-vastaava Jarno Lappalainen ja kv-sihteeri Hanna Sauli pitävät kummallisena erityisesti sitä, että opetuksen parantamiseen täytyy kerätä maksuja loogisempaa olisi, että jo valmiiksi laadukas koulutus maksaisi. Todennäköisesti kv-opiskelijoiden määrä romahtaa kuten Tanskassa kävi. Samalla suomalaistenkin opiskelijoiden opiskeluympäristö kuihtuu. Kansainvälistymisstrategian mukaan ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrä pitäisi tuplata vuoteen 2015 mennessä, mutta samalla tutkinnoille lätkäistään maksut, Lappalainen ihmettelee. Vararehtori Raevaaraa kansainvälisten opiskelijoiden väheneminen ei huoleta, päinvastoin. Raevaaran kotikentällä Taideteollises-

11 HELMENKALASTUS / #3/ maksulliselle koulutukselle Kun lukukausimaksukokeilu panee hintalapun kansainvälisille maisteriohjelmille, uhkaavat opiskelijavirrat EU:n ulkopuolelta tyrehtyä. Aalto ja opetusministeriö kiistävät porttiteorian, mutta lupaavat samalla pidentää maksukokeiluun osallistuvien koulutusohjelmien listaa. Teksti: Tuuti Piippo Kuvitus: Anna-Leena Kilpeläinen sa korkeakoulussa 65 prosenttia hakijoista tulee ulkomailta. Intressi olisi saada enemmän suomalaisia opiskelijoita maisteriohjelmiin, mutta he eivät pärjää ulkomaisille hakijoille hakutilanteessa. Minusta on rohkeaa, että lukukausimaksuja kokeillaan. Muuten keskustelu pysyy edelleen periaatetasolla, Raevaara sanoo. Opetusneuvos Vuorisen mielestä Suomen kilpailuvaltiksi kuuluisi nostaa koulutuksen laatu, ei maksuttomuus. AYY:n Hanna Sauli korostaa, että tällä hetkellä maksuttomuus kuitenkin on yksi suurimmista houkuttimista suurimmalle osalle Suomen valitsevista opiskelijoista. Moni ulkomaalainen opiskelija sanoo, että olisi tuskin tullut Suomeen, jos koulutuksesta olisi pitänyt maksaa. Sekä opetusministeriöstä että Aallosta vakuutetaan, ettei kokeilua motivoi raha, vaan tiedon kerääminen. Aallossa sekä maksullisten ohjelmien valinta että maksujen suuruus ovat vielä kysymysmerkkejä. Myös apurahajärjestelmän ja seurannan suunnittelu alkavat vasta nyt. AYY:n edustaja tulee osallistumaan suunnitteluun tiiviisti. Raevaaran mukaan ensimmäiset maksulliset ohjelmat voivat alkaa aikaisintaan syksyllä Poliitikot ovat kiirehtineet vakuuttelemaan, ettei suomalaisesta koulutuksesta ole tulossa maksullista, vaikka kansainvälisten opiskelijoiden maksuja kokeillaankin. Raevaaran mielestä lukukausimaksukokeiluun ei voi soveltaa porttiteoriaa, koska siinä liikutaan niin pienessä skaalassa. AYY:n Lappalainen taas varoittelee, että pienestä kokeilusta voi huomaamatta kasvaa laajempi ilmiö. - Kyllä tämän voi nähdä sellaisena Annetaan pahalle pikkusormi tyylisenä asiana. Esimerkiksi Saksassa maksullisuus levisi moneen kandiohjelmaan ja myös Suomessa valitettavan monelta vaikutusvaltaiselta taholta löytyy intoa lukukausimaksujen yleiseen käyttöönottoon. Opiskelijoiden kannattaa olla tarkkana. Ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä pitäisi tuplata vuoteen 2015 mennessä, mutta samalla tutkinnoille lätkäistään maksut.

12 12 #3/2010 / HELMENKALASTUS Arkistosodassa julistettiin välirauha Kiista entisen KY:n asiakirja-arkistosta on kuumentanut talven mittaan erityisesti teekkari- ja kylteriaktiivien tunteita. Vielä ylioppilaskuntana ollessaan KY lahjoitti arkistonsa kauppatieteen opiskelijoiden etuja valvomaan perustetulle KY ry:lle. AYY on pitänyt päätöstä laittomana, sillä arkistosta vastaaminen ja sen asianmukainen hoitaminen on lain ylioppilaskunnalle sanelema velvollisuus ja AYY jatkaa ylioppilaskuntana KY:n työtä. KY ry taas katsoo arkiston olevan yhdistykselle aatteellisesti tärkeää omaisuutta. Alkuperäiskappaleita ei siksi haluttu luovuttaa ylioppilaskunnalle, mutta sen jäsenille luvattiin kopiointi- ja vierailumahdollisuus Kampissa sijaitsevaan arkistoon. Ratkaisun saamiseksi AYY konsultoi Kansallisarkistoa, jonka pääjohtaja Jussi Nuorteva vahvisti lausunnossaan ylioppilaskunnan näkemyksen oikeaksi. Vastavetona KY ry pyysi selvitystä asianajotoimistoltaan, joka nokkelasti yrittikin kumota viranomaisten antamaa lausuntoa. Samaan aikaan AYY päätyi pyytämään virka-apua poliisilta. Pohjoiselle Rautatiekadulle suuntautuvan rynnäkön sijasta hallitusten välistä keskustelua päätettiin kuitenkin jatkaa. Julkisuuslain nojalla ylioppilaskunnan asiakirjat ovat julkisia. Taikkilais- ja teekkariedaattorit pyysivätkin helmi-maaliskuun aikana useita KY:n hallituksen ja edustajiston pöytäkirjoja nähtäväkseen, mutta osaa niistä ei kyetty toimittamaan tai ne toimitettiin huomattavalla viiveellä. Huhtikuisessa edustajiston kokouksessa AYY:n arkistonhoitaja Tiina Metso jysäytti pöytään pommin ja ilmoitti, että KY-talolla sijaitseva arkisto on puutteellinen. Kaikkia papereita ei löytynyt ja joistakin yhteen nidotuista materiaaleista oli poistettu salaisiksi julistettuja osia. KY ry:n puheenjohtaja Tiina Kannisen mukaan Metson ilmoitus tuli hänelle yllätyksenä. KY:llä ja TKY:llä on ollut hyvin erilaiset käytännöt arkistoinnin suhteen: esimerkiksi puhtaasti valmisteluun liittyviä muistioita ei laiteta pöytäkirjojen liitteiksi. Arkistonhoitajalla on kuitenkin avaimet kaikkiin niihin tiloihin, joissa arkistoa säilytetään. Pidän hänen reaktio- Jos hallitus saa nuijittua tahtonsa läpi, luovutaan yliopistojen pääsykokeista osittain jo ensi vuonna. Silloin hakija täyttäisi yhteen nettilomakkeeseen ylioppilasarvosanansa ja pistäisi veikkauksen vetämään. Lottokupongin perusteella opiskelija ohjataan siihen kouluun, jonka pääsyvaatimukset hän täyttää. Opetusministeri Virkkunen muistutti, että yliopistot saavat päättää valintamenettelystään itse. Hän uskoi silti, että koulut kallistuvat pääsykokeista luopumisen kannalle. Teknillisessä korkeakoulussa hallituksen esitys osui hyvään saumaan. Hakutiimin päällikkö Milla Vaisto-Oinonen kertoo, että opiskelijavalinnasta ei ole ollut aiemmin sisäistä keskustaan todella erikoisena. Sekä Kanninen että AYY:n puheenjohtaja Jussi Valtonen toivovat, että arkistofarssista päästäisiin nopeasti yli. Yksinkertainen asia on saavuttanut tolkuttomat mittasuhteet. Tilanne, jossa ylioppilaskunta ei pysty vastaamaan lain sille asettamiin velvollisuuksiin on kuitenkin kestämätön, Valtonen kommentoi. KY ry:n hallitus on sittemmin taipunut siirtämään arkiston Otaniemeen uuden ylioppilaskunnan yhteiseen arkistoon. Esittäessään asiaa edustajistolleen KY ry:n hallitus ei tosin puuttunut arkiston omistajuuskysymykseen, ainoastaan sen säilytyspaikkaan. KY ry:n edustajisto ei Ainon painoon lähtiessä ollut vielä sinetöinyt päätöstä AM Ai mikä säätiöinti, pakkoliitos, pimittämissyytökset? Oletko jo tipahtanut ylioppilaskuntapolitiikan rattailta? Toukokuun Aino kertoo, kuinka kovaa peliä AYY:n alkumetrit ovatkaan olleet. Pääsykoekuponki päästäisi teekkarin kahden kokeen loukusta telua ja useamman vuoden ajan on vain menty vanhalla kaavalla. Johtava dekaani on jo pitkään ollut sitä mieltä, että todistusvalinnalla sisään otettavien määrää pitäisi kasvattaa. Nyt 15 prosenttia teekkarifukseista on tullut Otaniemeen papereiden perusteella. Maksimimäärä olisi 40 prosenttia, minkä muut teknilliset yliopistot ovat jo saavuttaneet. AYY:n puheenjohtaja Jussi Valtonen ja koulutuspolitiikasta vastaava hallituksen jäsen Janne Peltola jättäisivät TaiKin opiskelijavalinnan entiselleen, lisäisivät kauppikseen hakeville soveltuvuushaastattelun ja päästäisivät teekkarit kahden kokeen loukusta. On aivan älytöntä kirjoittaa ensin matematiikka ja fysiikka ylppäreissä ja heti sen jälkeen uudestaan pääsykokeissa, Valtonen sanoo. Peltola vaatii myös, että Aallon koulujen, erityisesti TKK:n, markkinointia pitää petrata. Nyt mainonta on kohdistettu niille, jotka eivät ole TKK:sta lähtökohtaisesti kiinnostuneita. Siksi moni teknillisesti lahjakkaimmista valitsee Tampereen teknillisen yliopiston. Etenkin jos mielenkiinnon kohteena on esimerkiksi konetekniikka tai maanmittaus niihin TKK:n viestintäkärjet eivät pure. AM Anonyymit eläimet Joonas Lehtimäki

13 Sarjassa otetaan selvää siitä, onko Aallossa kaikki paremmin. Tällä kertaa tarkastelussa viestintä. / HELMENKALASTUS / #3/ Hyvistä ideoista tulee käytännön floppeja Jos yksi asia olisi kannattanut uudessa yliopistossa hoitaa valmiiksi, niin viestintä ja erityisesti tietojärjestelmät. Niin ei tehty ja nyt opiskelijoita kiukuttaa. Teksti: Tuuti Piippo Kuvitus: Mirka Suikkanen Aallosta on ollut tähän asti vaan harmia, kirosi kauppislainen keskellä tenttiviikkoa. Toinen valitti Facebookissa, ettei pääse ilmoittautumaan tentteihin. WebOodiin ei pystynyt kirjautumaan, ja ne jotka pääsivät, eivät löytäneet sieltä enää omia opintosuorituksiaan. Vastauksen sai, kun sitä jaksoi tarpeeksi monesti Oodin ylläpidolta kysyä. Kaikkien käyttäjätunnukset olivat vaihtuneet kolmen Oodin yhdistyessä yhteiseen tietokantaan, mutta opiskelijoiden mukaan siitä ei tiedotettu etukäteen. Aallon opintopalvelujen päällikön Anneli Lappalaisen mukaan kauppiksen päässä sattui tietokatkos. Tavallisesti tietohallinnon työntekijöillä on työparina opintopalvelujen työntekijä. Jossain tiimissä tieto ei kulkenut perille asti, eikä HSE:lla osattu varautua muutokseen. Kerrottiinko opiskelijoille, että heidän tietonsa katosivat? Ennen kaikkea ongelmaan on puututtu ja sitä on pyritty korjaamaan, Lappalainen kiertelee. Suurin floppi Lappalaisen mielestä oli kuitenkin Joopas-järjestelmän toiminnan lakkaaminen väärinkäsityksen vuoksi. Opiskelijat eivät enää vuodenvaihteen jälkeen päässeet toisten Aallon koulujen kursseille JOO-opintojen kautta, koska järjestelmä oli ympännyt koulut yhdeksi yliopistoksi ja joku Aallossa oli unohtanut varautua siihen. Ylioppilaskunta tarttui asiaan netissä leviävän mielipidekirjoituksen nähtyään. Aalto-yliopiston viestintä sekä korkeakoulujen viestintäpalvelut auttavat tiedon ja asiantuntijoiden etsimisessä, lukee yliopiston sivuilla. Alla on kolmen viestintäpäällikön ja tiedottajan yhteystiedot. Kukaan ei vastaa puhelimeen. Täytyy kirjoittaa nimet Googleen saadakseen selville, kuka tekee mitäkin. Kun saa yhden kiinni, hän ei vastaakaan näistä sisäisistä asioista. Google oli väärässä. Oikea henkilö on lomalla. AYY:n hallituksessa viestinnästä vastaava Lassi Hämäläinen sanoo, että yliopiston viestintätiimillä riittää ideoita, mutta se kaipaa niitä eteenpäin vievää ja päätöksiä tekevää johtajaa. Tiimi on kuitenkin vahvistumassa henkilöllä, joka vastaa opiskelijoille suunnatusta viestinnästä. Sitä koskevan suunnitelman pitäisi valmistua syksyyn mennessä. Tiedotuspäällikkö Lotta Knuutisen mukaan sisäiseen palveluun, Aalto Insideen, tulee sisältöä opiskelijoille ehkä syksyllä. Vuonna 2015 Aalto-yliopisto on viiden parhaan Euroopan yliopiston joukossa tieto- ja viestintätekniikan käyttäjänä, Aallon visiossa maalaillaan. Alku ei ainakaan lupaa paljoa.

14 14 #3/2010 AaltoES on tunnetumpi kuin AYY. Kasvuyrittäjyysyhdistys kurkottaa kohti mainetta, menestystä ja uusia kykyjä eikä sen sisäpiireihin johtava kynnys näytä ulkopuolisen silmissä kovin matalalta. Ensikertalainen löysi hypetyksen ytimestä pisaran piristävää idealismia. Teksti: Sanna Räty Kuvitus: Mirka Suikkanen

15 #3/ Punatiilinen Design Factory uinuu lauantain aamuauringossa. Täällä VTT:n vanhassa laboratoriohallissa, nyt värikkään sisustuksen keskellä, toimii AaltoES Aalto Entrepreneurship Society jonka toimintaa promotaan ja hypetetään vimmatusti niin Facebookissa, yliopiston ilmotustauluilla kuin mediassakin. Tehokkaan mainostamisen myötä seura on saanut nimeä jopa niin paljon, että opiskelijoiden korvissa se kuulostaa uutta ylioppilaskuntaa tutummalta. Poikkitieteellinen yhdistys on päässyt paistattelemaan kolmen koulun yhdistämisen parrasvaloissa mallioppilaana, tiedotusvälineiden ja rehtorin suosikkina. Moni aaltolainen on siis tietoinen yhdistyksestä ja kiinnostunut sen toiminnasta silti vain harvat ovat mukana. Tuntuu, että tapahtumissa pyörii vain sisäpiiri: ne myyntihenkiset tulevaisuuteen tähtääjät, jotka haluavat luoda merkittävän suhdeverkoston jo opiskeluaikana. He järjestävät tapahtumia ja ekskursioita, joissa puhutaan bisneskieltä ja käyttäydytään kuin pienet sarasvuot. Voiko tavallinen aaltolainen osallistua, vaikkei tunne kasvuyritystoimintaa, ei hallitse markkinointislangia tai pukeudu pukuun kuin häissä ja hautajaisissa? Haluan ottaa siitä selvää. Talkooaamuna paikalla istuu noin 50 aamuvirkkua, vapaita tuoleja olisi toiselle mokomalle. Heti avaussanoista lähtien kaikki solkataan sujuvasti englanniksi. AaltoES:n puheenjohtaja Jens Sørensen esittelee yrittäjä Marko Parkkisen, joka tempaa kuulijat mukaansa kertomalla värikkäitä tarinoita kasvuyritysmaailmasta. Parkkinen on nokkela, hauska ja rento. Osa kuulijoista tekee muistiinpanoja. Nostatuksen jälkeen perehdytään viikonlopun talkooaskareisiin. Powerpointit vaihtuvat ja Sørensen huutelee tiimejä lavalle. Esitykset ovat muutaman minuutin mittaisia pitchejä, houkuttelevia myyntipuheita, joiden tarkoitus on selkeyttää aihe kuulijoille ja myöhemmässä myyntivaiheessa vakuuttaa sijoittajat puolelleen. Osa pitcheistä menee täysin ohi ja piirtelen paperiini kysymysmerkkejä. Mietin, olisiko kielimuuri ymmärryksen esteenä. Vaikka valtaosa jäsenistä on täysin suomenkielisiä, käytetään kaikessa viestinnässä ehdottomasti englantia. Muuten ei oltaisi uskottavia maailmalla, perustelee Sørensen, jonka oma englanti taipuu kiitettävästi. Sitten levittäydytään Design Factoryn sokkeloihin. Täällä talkootyö tarkoittaa kiertelyä tiimien esittelypisteissä, yritysideoiden kehittämistä yhdessä ja palautteen antamista. Kukin auttaa parhaansa mukaan: minutkin kaapataan testaamaan Shobble.comia. Eteeni avataan nettisivu, joka listaa verkkokauppoja, niiden toimituskäytäntöjä sekä maksutapamahdollisuuksia. Pääsen latelemaan mielipiteitä käytettävyydestä, kehitysmahdollisuuksista ja aiemmista verkkokauppakokemuksistani. Viereisessä loosissa sykähtelee jo isommin. Team Hankenin Olli Gunstin ja Rudi Skogmanin pitch on tehonnut täydellisesti: talkoisiin pyörimään jäänyt Marko Parkkinen on myyty mies. Paikalla on lähinnä AaltoES:n hallitus lähipiireineen. Missä ovat muut ensikertalaiset? Tai taikkilaiset?

16 16 #3/2010 Ja mies, joka haluaa sijoittaa rahaa. Parkkinen uskoo hankenlaisten ideaan kehittää friendfeed-tyyppinen ohjelmisto yrityksen sisäiseen verkkoon. Hän tahtoo sopia liiketapaamisen heti seuraavalle arkipäivälle. Gunst ja Skogman jäävät hämmästelemään. Toki he olivat odottaneet ja toivoneet AaltoES:n tapahtumalta paljon, mutta lähinnä idean jalostamiseen liittyviä vinkkejä. Lupaus sijoittamisesta saa adrenaliinin liikkeelle ja kielenkannat laulamaan. Uskomaton juttu, leijutaan omissa pilvissä! Gunst ja Skogman hehkuttavat. Tästä siis on kyse. Esitellään ideoita, joista parhaat nousevat siivilleen ja lopulta kaikki hyötyvät, niin ideoijat kuin sijoittajat. Koulutyöstä lähtenyt ajatus poikii parhaimmillaan vapaan tulevaisuuden yrittäjänä. Oikeastaan olen himpun verran kateellinen näille idealisteille, joista välittyy palava halu tehdä itse ja vaikuttaa samalla yhteiskuntaan. He myös tukevat toisiaan yrittäjyyden alkutaipaleella, ilman pelkoa epäonnistumisesta. Yksi konkurssi sinne tänne, letkauttavat hankenlaisetkin. AaltoESillakin on omat ongelmansa. Mukaan tarvittaisiin enemmän tutkijoita ja muita huippuosaajia, joilla menestyksen edellytykset ovat riviopiskelijoita paremmat. Kaikkein kirkkaimmat kultamunat kun houkuttelevat lisää sijoittajia, sparraajia ja muita isokenkäisiä mukaan. Tutkijat ovat haluttuja, koska heidän vahva teoriapohjansa auttaa yritysmahdollisuuksien hahmottamisessa. Niinpä: Japanissa viisi vuotta kuvantunnistusta opiskellut Iulian Florea suorastaan pulppuaa oman tutkimusalansa ideoita. Lennokkaat visiot havain- Eikö tätä todellakaan ole keksitty missään aiemmin? Ideahan on yksinkertaisen nerokas! nollistamistekniikan uudistuksista saavat vielä odottaa, sillä talkoissa Florea esittelee Marian Bicăn kanssa Luentia. Sovelluksen idea kypsyi japanin kielen kursseilla, missä länsimaiseen kirjoitukseen tottuneelle koko kirjoitusmerkkien kirjon opettelu tuntui turhauttavalta. Käännettävissä teksteissä oli aina joku merkki, jota Florea ei muistanut. Silloin koko lauseen merkitys saattoi jäädä hämäräksi. Luentin käyttö on yksinkertaista: kännykällä napataan kuva tuntemattomasta kirjoitusmerkistä ja puhelin näyttää käännöksen. Pääsen kokeilemaan ja ihmettelen, eikö tätä todellakaan ole keksitty missään aiemmin. Ideahan on yksinkertaisen nerokas! Niin nerokas, että rahoitusta on jo luvattu. En ylläty, kun talkoiden päättyessä voittajaksi julistetaan juuri Luenti. AaltoES:n ensi vuoden tavoite on kasvattaa toimintaansa. Tarkat keinot ovat vielä miettimättä, mutta ainakin uudet opiskelijat aiotaan imaista mukaan heti lukukauden alussa. Jäsentyytyväisyyttä ylläpidetään muihin opiskelijatapahtumiin nähden runsailla tarjoiluilla: pitkän talkoopäivän aikana väki ruokitaan aamiaisella, kevyellä lounaalla sekä talkoomakkaroilla. AaltoES:n voima on ihmisissä, toistelevat Sørensen ja perustajajäsen Kristo Ovaska illalla talkoojuomien äärellä. Varmasti, mutta ainakin tämä talkooväki vaikuttaa kovin homogeeniselta. Paikalla on lähinnä AaltoES:n hallitus lähipiireineen, ulkopuolisia asiantuntijoita ja muista yliopistoista tulleita seuraajia. Missä ovat muut ensikertalaiset? Tai taikkilaiset? Talkoohenkeä kuitenkin piisaa, tamperelaisten vieraiden mielestä jopa hurmokseen saakka. Vastaavaa kasvuyrittäjyystoimintaa ollaankin potkimassa käyntiin Mansen lisäksi Helsingissä ja Turussa. Oma panokseni jää hääppöiseksi. En kykene sparraamaan tiimejä, en ymmärrä riittävästi ansaintamalleista saati osaa koodata. Toimin lähinnä koekaniinina ja jakelen autenttisen testihenkilön mielipiteitä niitä kaipaaville. Kokeneemman sparraajan saapuessa paikalle jään heti kakkoseksi. Katson vierestä, kun tiimien ryhti kohenee ja puhekieli muuttuu. Alkaa keskustelu, jossa yritysten nimiä ja kauppatieteen termejä pudotellaan puolin ja toisin. Lähden Design Factorylta hämmentyneenä. Toisaalta innostus oli tarttuvaa, toisaalta en saanut toiminnasta juuri mitään itselleni. Tarvitsisin oman idean. Ja ehkä suomi-myyntimies-suomi-sanakirjan. Seuraavalla viikolla törmään arkiseen ongelmaan, mikä kaipaa ratkaisua: kadotan muistitikkuni. Huolestumisen sijaan alan haistella markkinaraon mahdollisuuksia.

17 #3/ Kaiken takana on sihteeri Mitä assistentti oikeastaan tekee? Tarkoitukseni on helpottaa Tuulan työtä. Tavoitteeni on olla aina pari askelta Tuulaa edellä: mitä papereita hän tarvitsee kokoukseen, pitääkö hänen ehtiä tutustua johonkin materiaaliin, mitkä sähköpostit tarvitsevat hänen henkilökohtaista huomiotaan ja niin edelleen. Monen käsitys henkilökohtaisen assistentin työstä taitaa olla peräisin kirjasta ja elokuvasta Paholainen pukeutuu Pradaan? Kävimme assistenttiporukalla aikanaan katsomassa tuon elokuvan. Se oli todella hauska mutta ei kuvaa tosielämää lainkaan. Vaikka kuinka mietin, en keksi yhtäkään omituista tehtävää omassa työssäni. Teen ihan tavallista, mutta arvokasta toimistotyötä. Tuula Teerin henkilökohtainen assistentti Harriet Jehkonen on rehtorin tuki ja turva. Yritysmaailmassa toimineelle yo-merkonomille akateeminen ympäristö on uusi tuttavuus. Teksti: Kaisa Pohjonen Kuva: Timo Idänheimo Onko sinulla valtaa? Työni sisältö määräytyy hyvin pitkälti Tuulan toiveiden mukaan, mutta tietysti saan käyttää valtaa toteuttaessani asioita. Esimerkiksi jos minulla on hyviä kokemuksia jostain paikasta, on helppo järjestää tapahtuma siellä. Vastaavasti huono palvelu takaa sen, etten harkitse paikkaa enää toista kertaa. Onko Aalto huippupaikka hallintotyöläiselle? Ainakin oma työni on huippumielenkiintoista. Tapaan ihmisiä yhtä lailla opetusministeriöstä, yrityselämästä kuin akateemisesta maailmastakin. Juuri vähän aikaa sitten vierailulla kävi ensimmäisen vuoden kemian opiskelijoita. Fukseiksihan heitä kutsutaan? En koe olevani hallintotyöläinen, koska yliopiston johto on oma yksikkönsä. Uuden yliopiston perustaminen on haastavaa, ja välillä asioiden keskeneräisyys harmittaa meitäkin. Ylioppilaskunta muuttaa yliopiston johdon kanssa samaan rakennukseen piakkoin. Mitä toivot ja odotat yhteiselolta? Odotan sitä innolla! On ihanaa saada taloon lisää elämää. Vaikka kummallakin taholla on omat toiminta-alueensa, yhteishenki kehittyy, kun voi käydä yhdessä lounaalla tai kahvilla. Olet vapaa-ajallasikin melkoinen organisointiihme. Anna vinkki kaaoksesta kärsivälle opiskelijalle. Kannattaa luoda toimivat rutiinit elämän organisointiin. Itse hyödynnän paljon sähköpostiohjelman tehtävälistaa; sinne voi laittaa muistiin asioita, jotka pitää tehdä vaikka vasta parin kuukauden päästä. Lisäksi kirjaan asioita mukana kulkevaan muistikirjaan. Kaiken takana on sihteeri tai Matin ja Tepon mukaan tunnetusti nainen. Kuka on naissihteerin takana? Perhe, ystävät ja harrastukset. Ideoita ja sparrausta saan niiltä ystäviltäni, jotka ovat itsekin assistentteja. Energiaa saa myös siitä, kun ei viikonloppuisin tai lomalla ajattele töitä ollenkaan.

18 18 #3/2010 Kun minä jään eläkkeelle työelämä ei ole vielä edes alkanut, mutta eläkevuosista pitäisi huolehtia jo nyt. Aino selvitti, miltä pankkitilisi saldo näyttää 40 vuoden päästä. Teksti: Reetta Nurmo Kuvitus: Jaakko Suomalainen Kylteri asettaa eläketavoitteekseen euroa kuukaudessa. Sori, sanoo laskuri ja näpäyttää ennusteeksi yli puolet pienemmän luvun. Tiedätkö, kuinka paljon eläkettä isovanhempiesi tilille kilahtaa? Aika vähän, on pikagallupin arvio. Viime vuonna eläkettä napsahti keskivertosuomalaiselle euroa kuukaudessa: miehille euroa ja naisille euroa kuukaudessa. Suurin osa eläkeläisistä saa euroa kuukaudessa. Arviona aika vähän osuu siis nappiin. Ensimmäisen vuoden kylteri Antti Melander, 23, ja keramiikka- ja lasitaidetta opiskeleva Mari Kekkonen, 28, eivät osaa kumpikaan arvioida tulevia eläkkeitään. Melander toivoo ansaitsevansa viimeisinä työvuosina noin euroa kuukaudessa euroa kuukaudessa eläkepäivinä on tavoite, laskentaekonomiksi tähtäävä Melander maalailee. Hän toivoo, että rahaa on sen verran, ettei sen käyttöä tarvitse miettiä. Ajatus elintason laskemisesta eläkepäivinä ei tunnu mieluisalta. Karkean arvion mukaan työeläke on noin 50 prosenttia viimeisestä palkasta vanhuseläkkeelle siirryttäessä. Nousujohteista urakiitäjää järjestelmä kuitenkin rankaisee: Melanderille eläkettä kertyy annetuin ehdoin vain euroa kuukaudessa. Kekkonen on haaveissaan vaatimattomampi. Hän haluaa taidekäsityöläiseksi ja yrittäjäksi, ja realistinen palkkatoive on noin euroa kuukaudessa. Yrittäjä huolehtii itse, että eläkekassaan tulee maksettua riittävästi rahaa vuosittain. Jos Kekkonen hoitaa maksut asianmukaisesti, eläkettä karttuisi euroa kuukaudessa. Virallinen vanhuseläkeikä on toistaiseksi 63 vuotta, mutta sekä Melander että Kekkonen uskovat työskentelevänsä 65-vuotiaaksi. Ja valtiovalta tuulettaa: nuoria aikuisia, jotka haluavat tehdä pitkän työuran! Ongelmia tulevissa eläkkeissämme on nimittäin kaksi. Ensinnäkin elinaika pitenee jatkuvasti. Nykyisistä kolmikymppisistä naisista joka viides ja miehistä joka kymmenes juhlii vielä satavuotispäiväänsä, arvioi tutkija Mikko Myrskylä Helsingin Sanomissa helmikuussa. Vuonna 2025 suomalaisten elinikä on lähes neljä vuotta pidempi kuin nyt. Ongelma numero kaksi ovat ne paljon parjatut suuret ikäluokat, babyboomerit. Sotien jälkeen syntyneet kuusikymppiset pamahtavat eläkkeelle lähivuosina. Silloin Suomen huoltosuhde heittää häränpyllyä. Huoltosuhteella tarkoitetaan karkeasti työssä-

19 #3/

20 20 #3/2010 Antti Melander, synt Opiskelu: Opiskelee ensimmäistä vuotta kauppakorkeakoulussa, suuntautuu laskentatoimeen Tähän asti kertynyt eläke: 22 e/kk Urahaaveet: Nousujohteinen ura työntekijästä johtotasolle Toivepalkka: Alkupalkka e/kk, kokemusvuosien myötä e/kk Tuleva perhe: Kaksi lasta, molempien kohdalla isyysvapaa Tauot työelämässä: Vuosi vuorotteluvapaalla Eläkkeelle: 65-vuotiaana Tuleva eläke v.2010 rahassa: euroa/kk Mari Kekkonen, synt Opiskelu: Opiskelee kolmatta vuotta keramiikka- ja lasitaidetta Tähän asti kertynyt eläke: 66 e/kk Urahaaveet: Taidekäsityöläinen ja yrittäjä Toivepalkka: 1600 euroa palkkatuloon rinnastettavaa tuloa Tuleva perhe: Ei lapsia Tauot työelämässä: Yksi sapattivuosi jossain vaiheessa Eläkkeelle: 65-vuotiaana Tuleva eläke v.2010 rahassa: euroa/kk. Eläkettä karttuu: vuotiaana 1,5 % palkasta vuotiaana 1,9 % palkasta 63-vuotiaasta eteenpäin 4,5 % palkasta Opintojen ajalta karttuu työeläkettä. Ehtona on, että opinnot päättyvät tutkinnon suorittamiseen. Eläkettä kertyy ylemmästä korkeakoulututkinnosta enintään viideltä vuodelta, ikään kuin opiskelija saisi reilun 644 (v. 2010) euron kuukausipalkkaa. Elinaikakerroin sivaltaa eläkkeistä osan. Se on eläkejärjestelmän tapa varautua elinajan pitenemiseen. Kerroin määritellään erikseen kullekin ikäluokalle 62 vuoden iässä käyttäen viiden edellisen vuoden kuolevuustilastoja. Laskelmat: Juha Knuuti, Eläketurvakeskus Lisätietoa ja laskureita: