1/2015 HELSINGIN KISA-VEIKKOJEN TIEDOTUS- JA JÄSENJULKAISU PERUSTETTU 1912

Transkriptio

1 Vaahtera 1/2015 HELSINGIN KISA-VEIKKOJEN TIEDOTUS- JA JÄSENJULKAISU PERUSTETTU 1912 LEHTI Kalle Simpanen HKV:n nuorisopäälliköksi Kira Kruuti HKV:n nopsajalka Palkintosatoa 2014 Hento sissi - Minna Lamminen

2 Vaahtera LEHTI 1/2015 HYVÄÄ UUTTA ENERGIAA. Helsingin Energia on nyt Helen. Ojasta noustaan... - paluu huipulle...kiteyttää HKV:n tilanteen ja tahtotilan johtokunnan jäsen ja valmentaja Pekka Mäkelä, joka on valmistellut yhdessä johtokunnan kanssa jatkoa syksyllä aloitetuille kehittämistoimille. HKV:ssa on nähty loistokkaampia aikoja kuin muutamana viime vuotena. Tuloskeskeiseen ympäristöön liittyy aina aaltoliikettä suvantovaihetta seuraa paremmat ajat. Olemme vielä hyvällä tasolla (pisteissä viides), josta on realistista ponnistaa takaisin huipulle nopeastikin. Tavoitteenamme on aikaansaada seuraväen hyvään yhteishenkeen tukeutuva, uuteen nousuun tähtäävä tekemisen meininki kaikille tasoille ja vallata paikka parhaana yleisurheiluseurana. HKV:n nuorten urheilu- ja valmennustoiminnassa on jo astuttu aimo harppaus entistä laadukkaampaan toimintaan, kun seuramme entinen urheilija Kalle Simpanen valittiin vuoden alussa HKV:n nuorisopäälliköksi. Valinta on selkeä signaali - olemme tosissamme. Yleisurheilumme tilanne huolestuttaa. Urheilullisesti on viime kesänä ja talvikaudella nähty valonpilkahduksia - seurat, urheilijat ja valmentajat hoitavat hommansa. Mutta - se mikä huolestuttaa - ja yleisurheiluaktiivina on oikeus ja velvollisuuskin kysyä - miten Suomen Urheiluliitto (SUL) ja SUL:n myynti- ja markkinointiyhtiö Track & Field Finland Oy (TFF) edistävät yleisurheilua sillä lähes 10 miljoonalla eurolla, mikä niiden kautta vuosittain kulkee. Ei kovinkaan merkittävästi, rahaa uppoaa rakenteisiin, itse urheiluun paljon vähemmän. SUL:n puheenjohtajaksi uudelleen valittu Vesa Harmaakorpi hehkutti vielä vaalipuheissaan marraskuussa liiton hyvin hoidettua taloutta ja yli puolen miljoonan ylijäämää. Vuoden 2014 tilinpäätös oli kuitenkin jo tuolloin muotoutumassa tappiolliseksi. SUL jäi viime vuonna yli euroa budjettitavoitteestaan. Tuloksen saaminen plussalle vaati Yleisurheilun Tukisäätiöltä euron lisäavustuksen jo annetun puolen miljoonan lisäksi eli syötiin säätiön omaisuutta. Omaisuuden tuotto kuihtuu ja sitä on sidottu takauksin varsinkin vuoden 2012 EM-seikkailusta aiheutuneiden miljoonatappioiden hoitamiseen. Ruotsi-ottelu on ollut tai olisi pitänyt olla yleisurheilun rahasampo, mutta jo 1990-luvulta lähtien nettotulos on mm. kalliin kulurakenteen takia ollut jotain muuta ja viime syksynä myynnin epäonnistuminen romahdutti TFF:n tuloksen lähes euroa alijäämäiseksi. Oma pääomakin meni osakepääomaan nähden moninkertaisesti miinukselle, joten SUL:n on annettava pääomalainaa, jotta TFF pystyisi toimimaan osakeyhtiölain mukaisesti. SUL:n pitäisi olla urheilijoita ja seuroja varten, mutta taloudellinen mahalasku on johtanut myös urheilijatukien leikkauksiin. Tällä menolla urheilijarahastoonkin talletetut varat alkavat olla vaaravyöhykkeessä. Urheilijoiden on myös syytä katsoa tarkkaan, millaisiin sopimuksiin nimensä panevat. Suppeahkoon Hyvä Veli -kerhoon kuuluvat hoitelevat rahoja ristiin rastiin eri yhteisöissä. Seurojen ja piirien edustajien - liittovaltuuston jäsenten - on kyseenalaistettava nykymeno, ja vaadittava perinpohjaista selvitystä taloudesta - toivottavasti rohkeus riittää. Kesäkuussa on HKV:lla järjestettävänään Eläintarhan urheilukentällä mittava kilpailutapahtuma, Suomen Aikuisurheiluliiton Suomen mestaruuskilpailut, joka vaatii suuren määrän toimitsijoita. Osanottajia on tulossa noin Moninaiset tehtävät odottavat tekijöitään, joten merkitse jo nyt kalenteriisi kesäkuun lopun aurinkoiset päivät Eltsussa. Sunnuntaina 19. huhtikuuta järjestetään eduskuntavaalit, joilla on vaikutusta myös siihen, miten urheilu- ja liikuntatoimintaa toteutetaan ja resurssoidaan. Myös HKV:n toiminnassa mukanaolevia on ehdolla, ainakin Uudenmaan vaalipiirissä Arto Bryggare ja Taisto Miettinen. Toivon mahdollisimman monen HKV:n jäsenen käyttävän kansalaisoikeuttaan ja äänestävän vakaumuksensa mukaisesti itselleen sopivaa ehdokasta. Erkki Hirvonen päätoimittaja MAAILMAN PARASTA KAUPUNKIENERGIAA HELEN.FI Helsingin Kisa-Veikot ry. ja Vaahteralehti Osoite: Olympiastadion, HELSINKI Puhelin: (09) , Sähköposti: toimisto@ helsinginkisaveikot.fi Päätoimittaja: Erkki Hirvonen, p , erkki.hirvonen@urheilunaika.fi Ulkoasu: Kustannusosakeyhtiö Kureeri, Mika Myllyneva Ilmoitukset: erkki.hirvonen@urheilunaika.fi Paino: Printservice Oy, Helsinki

3 IN MEMORIAM HKV:n tapahtumakalenteri kevät / alkukesä 2015 RAINER STENIUS Kuva Suomen Urheilumuseo Helsingin Kisa-Veikkojen 1960-luvun menestyksekäs pituushyppääjä Rainer Konrad Stenius kuoli lokakuussa 2014 kotonaan Espoossa. Rainer Stenius oli syntynyt eli samana päivänä, jona HKV täytti 34 vuotta. PAAVO KÄRKI Rainer Steniuksen yleisurheilu-ura oli lyhyt (vuodet ), mutta sitäkin komeampi. Useimmat muistavat hänet nuorena 19-vuotiaana liinatukkana EM-kisojen hopeamitalistina Belgradissa 1962 sekä pitkäaikaisen Suomen ennätyksen 816 hyppääjänä neljä vuotta myöhemmin. Kansainvälisesti Steniuksen kovin saavutus on kuitenkin Yhdysvaltain yliopistojen urheiluliiton (NCAA) pituushypyn mestaruus vuonna 1966 tuloksella 766 ensimmäisenä ei-amerikkalaisena. Pituushypyn NCAA-mestareiden luettelo vuodesta 1921 alkaen ei ole mikä tahansa yleisurheilua harrastaneiden opiskelijanuorukaisten nimilista. Siitä löytyvät nimittäin ennen Steniusta kaikki pituushypyn kahdeksan olympiavoittajaa vuosilta sekä kolme voittajaa vuodesta 1972 alkaen, valovoimaisimpina niminä lajin ehdottomat legendat Jesse Owens ja Carl Lewis. Myös toinen hkv-läinen on päässyt tähän komeaan mestarien luetteloon, kun Pertti Pousi voitti lajin vuonna 1968 hienolla tuloksella 801. Rainer Steniuksen uran huippuvuodet olivat 1965 ja 1966, jolloin hän molempina vuosina oli maailmantilastossa sijalla neljä. Samalle sijalle lajissaan hänet arvosti myös Track and Field News -lehti vuoden parhaiden listallaan. Myös kotimaassa Steniuksen pituushypyn meriittilista oli komea: kolme Suomen mestaruutta, pohjoismaiden mestaruus 1965 ja hopea 1963, Eurooppa Cupin välierän voitto 1965, seitsemän lajivoittoa 10 maaottelussa, kuusi nuorten maaottelua ja kolme nuorten Suomen mestaruutta. Rainer Stenius oli myös etevä pikajuoksija välipaloina juostuin ennätyslukemin 10,9 ja 22,1. Parhaat pikajuoksumeriitit tulivat kuitenkin viestinjuoksussa: pohjoismaiden mestaruus 1965, saman vuoden Suomen mestaruus sekä maajoukkueiden Suomen ennätys 40,6. Urheilu-uransa ohella ja sen jälkeen Stenius teki varsinaisen elämäntyönsä liikunnan parissa. Hän väitteli vuonna 1975 University of Oregonissa Eugenessa liikuntatieteiden tohtoriksi aiheenaan biomekaniikka ja paneutui käytännön valmennustehtäviin. Vuonna 1997 hän palasi Suomeen ja toimi mm. pituushypyn lajivalmentajana. Rainer Steniuksen siunaustilaisuus 15. tammikuuta kokosi Tapiolan kirkkoon ja sen jälkeiseen muistotilaisuuteen suuren joukon Steniuksen urheiluystäviä HKV:stä ja eri puolilta Suomea. Seppo Martiskainen Huhtikuu la ke la su Toukokuu OP Junior GP Liikuntamylly Junnumaantie Helsy, Pukinmäki SM-maantie, Siuntio HKV:n Kevätmaastot Pirkkolassa, klo alkaen la 2.5. Aluemaastot, Lohja (junnut + aikuiset) ma 4.5. Aikuisten YU-koulu alkaa su SM-maastot Kevätleiri Pääskylässä, tiedote erikseen la Helsinki City Run, työtehtäviä jo pe alkaen Junnuviestit, Myyrmäki T/P 9-15v SM-hallikisojen tulossatoa HKV:n naisurheilijat pitivät Kisa-Veikkojen lippua ylhäällä menneen talven SM-hallikisoissa. Aikuisten sarjan ainoan SM-mitalin keihästi ilahduttavasti kehittynyt Emmi Somppi. Emmi voitti Tampereella pitkien heittojen hallikultaa ennätystuloksellaan 46,97. Lukuisten loukkaantumisten ja sairastelun seurauksena osa viimetalven menestyjistä oli poissa pelistä, joten odotuksetkaan eivät pilvilinnoja seuran menestyksestä rakentaneet. Tietenkin joukkoon mahtui myös monen urheilijan osalta selvää kehitystä ja tason nousua. Kehitys kumuloituu varmasti kesällä vieläkin selvemmäksi ennätyspetrailuksi. ti Keihäskisa Eltsu la OP Junior GP, Eltsu Junnuottelut, Eltsu T/P 9-15v Kesäkuu Sporttileiri 1. Eltsu / Kisahalli to 4.6. Vattenfall Seuracup 1. osakisa, Veikkola su 7.6. HKV:n Aikuisliikkujien kisat, Eltsu to Keihäskisa Eltsu YAG, Espoo Sporttileiri 2. Eltsu / Kisahalli pm-viestit Porvoo Lajikarnevaalit Aikuisurheilijoiden SM-kisat Eltsu, toimitsijoita tarvitaan runsaasti Nea Pronin N19 korkeus 4. Kira Kruuti N17 60maj 4., N17 300m 5. Anni Siirtola N17 60maj 5. Janette Rinne N19 60maj 5. Alisa Mäkinen N19 korkeus 6. SM-halliottelut Helsinki Nea Pronin N19 5-ottelu 3. Pitkien heittojen SM-kisa Tampere Emmi Somppi N keihäs 1. Viivi Kuismanen N22 keihäs ja 1970-lukujen vaihteen suomalaisiin moukarinheiton kärkinimiin kuulunut Helsingin Kisa-Veikkojen Paavo Kärki kuoli Helsingissä 15. helmikuuta Kärki oli syntynyt Suojärvellä Vegaruksen kylässä. Sotien seurauksena kotikylä jäi rajan väärälle puolen. Uusi kotipaikka oli ensin Lahti, mutta vuodesta 1961 Kärki edusti helsinkiläisenä HKV:tä 12 vuoden ajan. Paavo Kärki osallistui vuosina yhteensä kahdeksaan miesten maaotteluun ja yhteen Eurooppa Cup -kilpailuun saavuttaen niissä kaksi maaotteluvoittoa. Kalevan kisojen parhaisiin saavutuksiin kuuluvat yksi hopea- ja yksi pronssimitali sekä kaksi neljättä sijaa. SM-hallikisoissa Kärki saavutti urallaan painonheitossa yhden hopea- ja kolme pronssimitalia. Paavo Kärjen asemaa suomalaisessa moukarinheitossa kuvaa parhaiten se, että heittäessään ennätyksensä heinäkuussa 1971 hän jäi vain 64 sentin päähän Risto Miettisen edellisenä vuonna heittämästä Suomen ennätyksestä. HKV:n kaikkien aikojen moukaritilastossa Kärki on edelleen sijalla kaksi, edellään ainoastaan Harri Huhtala HKV:n seuraennätyksellä HKV muistaa kunnioituksella edesmennyttä seuran vanhan menestyslajin perinteiden vaalijaa. Seppo Martiskainen Aikuisten SM-hallit Tampere Katja Erävistö 800m 4., 1500m 5. Aino Siitonen seiväs 5. Nuorten SM-hallit Turku Aino Siitonen N22 seiväs 2. Rauha Buchwald N22 800m 3. Elias Mäkelä M22 3-loikka 3. Veera Miettinen N17 60maj 3. Pii Pankakoski N17 korkeus 3. David Dawkins M19 pituus 4.

4 PALKINTOSATOA 2014 Paras naisurheilija: Anniina Laitinen Paras miesurheilija: Aki Nummela Paras junioriurheilija: Julius Uutela Jaska Tuominen Trophy: Jerri Råman Paras aitajuoksija: Samuel Rautapalo Periksi ei anneta : Annika Hannola Taisto Mäki maaottelulautanen: Minna Lamminen Eniten Kalevan malja -pisteitä 2014 kerännyt: Minna Lamminen Aulis Potinkaran palkinto hyvästä juoksusuorituksesta: Kira Kruuti Jaska Taipaleen palkinto hyvästä hyppylajin suorituksesta: Aino Siitonen Pasin malja, esimerkillinen Kisa-Veikko: Samuli Bryggare Vuoden yllättäjä: Tuomas Valle Juho Halmeen kiertopalkinto hyvälle pikajuoksijalle: Kamilla Nurminen Vuoden valmentaja: Birgitta Uutela sarjojen SM-mitalistit: Elias Mäkelä, Samuel Rautapalo, Julius Uutela, Aino Siitonen, Annika Hannola, Arttu Paananen, Helmi Huotilainen, Kira Kruuti, Tuomas Valle, Sara Vorselman, Kamilla Nurminen, Niklas Bryggare, Joni Heikkilä Ottelukisa, kolme parasta lajeissaan: - sisulisätaulukon mukaan kesän kisojen tilaston mukaan; kaksi hyppyä, kaksi heittoa, aitajuoksu (13-15v), pikajuoksu ja kestävyysjuoksu. Kuvat: Hannes Siitonen T-9 1. Saana Talsta, 2. Aino-Mari Ainasoja, 3. Siiri Siirtola T Elina Mettälä, 2. Jade Nyman, 3. Nikita Kumpulainen T Peppi Siirtola, 2. Taimi Huotilainen, 3. Helmi Tossavainen T Inka Laakso, 2. Sofie Roos, 3. Ada Outinen P-9 1. Viljami Hienonen, 2. Paul Nogelainen, 3. Samuel Aho P Simeon Vorselman, 2. Benjamin Lee, 3. Joel Hienonen P Topias Laine, 2. Pyry Anttila, 3. Chibunna Ezeabasirim P Daniel Aaltonen, 2. Vincent Quednau, 3. Niko Viljola Hyvistä tuloksista sarjoissaan palkitaan: T-9v Aino-Maria Ainasoja kuula T-11v Helmi Saukkonen pikajuoksu T-13v Taika Pihlaja juoksu + hypyt T-15v Juulia Syrjänen korkeus P-9v Mico Lampinen kuula P-11v Joel Heinonen pikajuoksu P-13v Topias Laine aidat, keihäs P-15v Deniz Unal pikajuoksu Hyvistä tuloksista kenttälajeissa palkitaan: T-11 Juulia Kujala kuula P-11 Max Lampinen kuula, aidat T-13 Lotta Lehtosalo kuula, hypyt P-13 Lars Grahn korkeus, pituus T-15 Elina Kuusela seiväs P-15 Vincent Quednau korkeus Hyvistä juoksutuloksista sarjoissaan palkitaan: T-9v Emilia Paatela pikajuoksu T-11v Sanni Markkanen kestävyysjuoksu T-13v Jenni Sario pikajuoksu T-15v Veera Miettinen aitajuoksu P-9v Matias Mettälä pika- ja kestävyysjuoksu P-11v Jakob Långbacka pikajuoksu P-13v Pyry Anttila pikajuoksu P-15v Niko Viljola 1500m esteet Maastokauden menestyjät/aktiiviset osallistujat: Tytöt: Sofie Roos Pojat: Julius Aho Kannustuspalkinto tytöt: Tua-Talvikki Anttila pojat: Erik Öhberg Vuoden nappula tytöt: Venla Virrantuomi, pojat: Jim Willberg Vaahteralehden kiertopalkinto rehdille, reippaalle ja urheilulliselle kisaveikolle: Veteraanimenestyjä: Lasse Kyrö, Katja Erävistö Lahjakortti Intersport Puhos: 15-17v tytöt + pojat Veera Miettinen, Kira Kruuti, Nea Pronin, Vincent Quednau, Dani Vakkilainen, Julius Uutela

5 Vuoden 2003 Kalevan kisojen iloinen hopeamitalisti Nuorisopäällikön toimenkuva Nuorisopäällikkönä ensisijaisena tehtävänäni on vastata HKV:n vuotiaiden (vuonna 2015, syntyneet) nuorien toiminnasta ja sen kehittämisestä. Keskeisenä tavoitteenani on kehittää HKV:n nuorisourheilun toimintamalleja ja kasvattaa seuran harrastajamääriä. Lisäksi tehtävänä on seuran valmentajien, ohjaajien ja muiden vapaaehtoisorganisaatioon kuuluvien työn tukeminen ja koordinointi. Taustani Helsingin Kisa-Veikoissa Tulin HKV:n toimintaan perinteisen kesäurheilukoulun kautta 9-vuotiaana. Osallistuin samana kesänä ensimmäiseen kilpailuuni. Muistan ensimmäisestä kilpailusta hyvin, että hyppäsin pituutta paljain jaloin, juoksin 60 metriä piikkareilla ja punnersin ennen kuulantyöntösuoritusta. Olin innoissani kisatunnelmasta ja yleisurheilukärpänen puraisi minua. Hyvät muistot lapsuudesta ja nuoruudesta HKV:ssa ovat ennen kaikkea leireistä, viestiseuraotteluista ja tunnelmista kisamajoituksissa. Taustani urheilijana Lapsena harrastin monia eri lajeja. Juostiin, hypittiin ja pelattiin pihalla sekä paikallisella urheilukentällä. Kokeilin ensimmäisen kerran pika-aitajuoksua 11-vuotiaana. Pidin aitajuoksusta, koska se on rytmikästä ja monipuolista. Päälajini oli aikuisiällä 400m:n aidat. En koskaan varsinaisesti valinnut lajia, vaan laji valikoitui pikkuhiljaa. Nuorena aikuisena tiedostin, että minulla on hyvät ominaisuudet pitkiin aitoihin ja mitalit alkoivat kiilua silmissä. Paras saavutukseni tuloksellisesti on 400m:n aitojen Kalevan kisojen hopeamitali, ennätykseni kyseisellä matkalla kirjataan lukemin 51,09. Olemme myös voittaneet joukkueena Suomen mestaruuden SM-viestin 4x100 m:llä ja olen seissyt podiumilla nuorten SM-moniotteluissa. Mitä muuta olen tehnyt ja miksi palasin takaisin HKV:n toimintaan? Yleisurheilun ohella opiskelin ja aktiiviurheilu-uran jälkeen valmistuin Helsingin yliopistolta, jossa opiskelin liiketaloutta ja metsäekonomiaa maatalous-metsätieteellisessä. Olin useita vuosia töissä sekä rahoitus- että it-palveluiden parissa. Nuorisopäällikön tehtävä HKV:ssa kiinnosti minua, koska ajatus toimimisesta urheilun parissa oli ollut mielessäni jo jonkin aikaa. Filosofiani nuorisourheiluun Nuorisourheilun tulisi olla hauskaa, monipuolista ja tekemisen ei pitäisi olla ryppyotsaista. Treeneissä ja kilpailuissa nuori voi kokeilla urheilullisia rajojaan. Yleisiä sääntöjä, toisia urheilijoita ja valmentajia pitää tietenkin kunnioittaa. Ajoittain kannattaa osallistua myös kilpailuihin, koska niissä lapsi pääsee kokemaan onnistumisen ja joskus myös pettymyksen tunteita. Kilpailu on jännittävä tapahtuma ja jännitys saattaa tuntua joskus epämiellyttävältä. Tästä huolimatta myös kilpailuissa olisi hyvä säilyttää tietty rentous ja nautinto. Urheilussa pitää säilyä ilo kovista tavoitteista ja treeneistä huolimatta. Mikäli ilo katoaa, motivaatio tekemiseen hiipuu. Lasten ja nuorten pitää saada harrastaa yleisurheilua tasosta riippumatta. Jokaisella on oma urheilijan tai urheiluun liittyvä polkunsa ja siihen pitäisi tarjota mahdollisuus - oli tavoitteena sitten tulla huippu-urheilijaksi, valmentajaksi tai kisatoimitsijaksi. HKV:n tulisi olla kaikille kiva paikka, koska siellä on hauskoja leirejä ja toimintaa hyvien kavereiden kanssa. HKV ja yleisurheilu antaa paljon muita eväitä elämään ja luo yhteisöön kuuluvuuden tunnetta. Yleisurheilulajien suuri määrä ja niiden erilaisuuden tuoma vaihtelu tekevät yleisurheilusta mielenkiintoista. Eri yleisurheilulajien vaatimat voima-, tekniikka-, nopeus-, sekä kestävyysominaisuudet antavat eri ominaisuuksiltaan lahjakkaille nuorille urheilijoille mahdollisuuden tähdätä omassa lajissaan korkeammalle tasolle, mikäli nuori on kiinnostunut liikunnasta ja kilpailemisesta. Hyvänä pitkän aikavälin tavoitteena ja monipuolisuuden mittarina kukin nuori urheilija voikin pitää oman sarjan moniottelukilpailun läpiviemistä ennen täysi-ikäiseksi tuloa. Tarkoituksena on saada monipuolisesti kokemusta eri lajeista ja tuoda vaihtelevuutta harjoitteluun. Kalle Simpanen HKV:n tuore nuorisopäällikkö Kalle Simpanen on monelle pidempään yleisurheilua seuranneelle ja HKV:n toiminnassa mukana olleelle tuttu näky 2000-luvun alussa 400m aitojen viivalla Kalevan kisoissa. Uudemmille Kisa-Veikoille Kallen nimi ei kuitenkaan välttämättä soita kelloja. Annetaan Kallen omin sanoin kertoa tarkemmin itsestään!

6 Hän Teksti: Saara Pakarinen Kuvat: Minna Lammisen arkisto Hento sissi - Minna Lamminen Kestävyysjuoksija Minna Lamminen palasi viime vuonna loukkaantumisputken jäljiltä Suomen mestariksi. Hän kannustaa muitakin uskomaan itseensä vaikeina aikoina. Minna Lammisen maaliskuu vierähti Arizonan Flagstaffissa korkean paikan leirillä. Huhtikuussa hän lentää San Josen maisemiin, sillä kalenteriin on merkitty kevään ensimmäiseksi juoksukisaksi Stanfordin kymppitonni, 3. huhtikuuta. Minnalta jäi hallikausi väliin, koska alkuvuodesta ilmeni pieniä ongelmia jalkojen kanssa. Pohkeiden jumitus oli kuitenkin perushommaa pieni murhe verrattuna menneisiin terveyskremppoihin. Niitä onkin riittänyt. Minnan selän skolioosin pahimmat mutkat ovat rasituksen takia kuin 80-vuotiaalla. Astma on estänyt häntä juoksemasta pitkiä matkoja. Hengitysvaikeudet ovat toistuneet talvisin hallipölyn takia, ja kesäisin siitepöly on rassannut keuhkoja. Loukkaantumislistasta löytyy kantapäävammaa, akillesjänteen leikkausta sekä kehräsluun ja päkiän murtumaa. Hentoinen rakenteeni on samalla suurin lahjakkuustekijäni ja heikkouteni, Minna toteaa. Vesijuoksua ja vertaistukea Minna voitti 18-vuotiaana ensimmäisen ulkoratojen Suomen mestaruutensa 1500 metrillä. Kilpailu-uran aikana kropan kuntouttamiseen on mennyt tuskallisen paljon aikaa. Mutta tämä nainen tulee aina takaisin. Motivaatio paluuseen syntyy rakkaudesta juoksuun päivistä, jolloin juoksu kulkee, askeleen päälle pääsee helposti ja maastossa tuntuu siltä kuin lentäisi. Niitä päiviä ei ole paljon, mutta se ei haittaa. Yksikin onnistuminen kumoaa niin paljon sitä huonoa. Ei sitä pysty järjellä selittämään. Vaikeina kausina vertaistuki on ollut tärkeää. Aqua Runnersiksi itsensä ristinyt turkulainen vesijuoksuporukka kulkee myös nimellä Allastieteellinen tiedekunta. Joku on aina loukkaantunut, ja kavereita maanitellaan korvaaviin treeneihin Facebook-ryhmässä. Minna toteaa, että sosiaalinen media on tehnyt kestävyysjuoksusta viime vuosina vähemmän yksinäistä. Kodikas HKV Vantaalla syntynyt Minna on ollut HKV:n urheilija 19-vuotiaasta lähtien. Muutto Turkuun ei saanut häntä vaihtamaan seuraa, koska HKV tuntuu kodilta. Kisa-Veikkojen tuki on Minnalle tärkeää, ja hän osallistuu yhteisiin tapahtumiin joka vuosi. Meillä on ollut HKV:n naisten viestijoukkue vaihtelevalla rungolla jo yli kymmenen vuotta. Yhdessä juokseminen on mahtavaa! Mutta meillä on ollut sellaista pientä kiroustakin, että on saatu usein hopeaa. Kirveleviä tappioita, Minna nauraa. Hyvät HKV-muistot lähtevät jo lapsuudesta. Minnan äiti on entinen kilpaurheilija ja kestävyysjuoksija Anneli Nummela. Kun äiti kisasi, Minna ja Aki-veli olivat aina isän kanssa mukana huoltojoukoissa. Martiskaisen Seppo ajoi meitä pois seiväshyppypaikalta Eltsussa, kun äiti juoksi kymppitonnia, Minna muistelee nauraen. Urheiluleikkejä Akin kanssa Jos on syntynyt Nummelan perheeseen, elämä on ollut yleisurheilua alusta asti. Alakouluikäisinä Minna ja Aki rakensivat kotiinsa juoksuratoja, sillä vantaalaisessa kerrostalokolmiossa pääsi ravaamaan pitkää suoraa olohuoneen, keittiön ja makuuhuoneen välillä. Tyynyt olivat vesieste, ja joskus juoksimme viestejäkin. Seuraavassa kodissa oli oma piha. Aki rakensi oman squashhallin ja saattoi lätkiä palloa seinään tuntien ajan. Minä hypin hyppynarua tuntikausia. Äiti ja isä jaksoivat aina kuskata lapsia treeneihin. He ymmärsivät, että urheilun pitää olla mukavaa, eikä touhu saa mennä vakavaksi ennen aikojaan. Naiset paineessa Lahjakkaiden naisurheilijoiden ura päättyy usein liian aikaisin. Ympäristön paine, muiden ihmisten mielipiteet ja median kirjoittelu ovat monille raadollinen yhdistelmä. Minnakin on lukenut lehdestä voittaneensa Suomen mestaruuden kehnolla ajalla. 22-vuotiaana hänet tiputettiin liiton valmennuksesta, koska päämatkalla eli 1500 metrillä ei ollut tullut kehitystä. Joskus urheilijan on pakko kestää vaikeita aikoja. Tytöt ovat kauhean ankaria itselleen, jos tulee pari vuotta ilman kehitystä. He saattavat miettiä, kehtaavatko he lähteä edes pm-kisoihin, jos 800 metrin kisa on tullut joskus juostua 5 sekuntia kovempaa kuin nyt. Sanon valmennettavilleni aina, että saat mennä kisoihin, vaikket tee enkkaa. Urheilu on jokaisen oma asia, ja sitä saa tehdä, jos haluaa. Se pitää sisäistää. Viime kesänä Minna palasi rikkonaisen kuntoutuskauden jälkeen SM-kärkeen. Hän toteaa, ettei kaikkea ole vielä nähty. Pystyn juoksemaan puolikkaan ja kympinkin kovempaa. Se motivoi. Minna Lamminen (o.s. Nummela) Syntynyt: Vantaalla Asuu: Turussa Kilpailumatkat: kaikki matkat 800 metristä puolimaratoniin. Suomen mestaruudet: 1500 m (ulkorata 2001, halli 2008), 5000 m (2013), m (2014). Kolme SM-viestikultaa 4x800m joukkueessa (2009, 2011, 2012). Lisäksi 25 aikuisten SM-mitalia ja 30 nuorten SM-mitalia. Muut työt urheilun parissa: personal trainer, Salon Vilppaan nuorisopäällikkö, juoksuvalmentaja Runner s High -juoksukoulussa Turussa. Seurat: HKV 2002 (Vantaan Salamat 13 v, KU v) Perhe: aviomies Ville Lamminen 10 11

7 Hän Haastattelu: Erkki Hirvonen Kuvat: Tinde Valle Kira Kruuti - HKV:n nopsajalka Toukokuussa 17 vuotta täyttävän Kira Kruutin nopea tuloskehitys jatkui menneellä hallikaudella. 200 metriä meni jo hallissakin kolme kymmenystä nopeammin kuin viime kesänä, 25,33 lupaa kesälle mainioita tuloksia 100 metristä 400 metrin aitoihin. Kauniisti juokseva Kira saavutti viime kesänä kolme Suomen mestaruutta, 16-vuotiaiden 400 metrillä omalla ennätyksellään 58,34, HKV:n joukkueessa viestimestaruudet 17-sarjassa 4 x 300 metrillä ja 4 x 100 m aitajuoksussa. Yleisurheilu oma laji - Aloitin yleisurheilun Tapanilan Erässä keväällä 2008 ja samana syksynä jatkoin jo HKV:ssa. Ennen yleisurheilua harrastin telinevoimistelua. Vanhempani näkivät jo pienenä juoksulahjani ja innostivat minua aloittamaan yleisurheilun. Yleisurheilu sopii minulle, sillä olen luonteeltani enemmän yksilöurheilija. Tykkään myös siitä, että yleisurheilussa tulokset ovat selkeästi mitattavissa ja omaa kehitystä on helppo seurata. Pidän myös jo lähtöviivalla syntyvästä adrenaliinista. Urheilun lisäksi muita erityisiä harrastuksia minulla ei ole eikä niille olisi aikaakaan, sillä opiskelu on tärkeällä sijalla elämässäni. Olen aloittanut viime syksynä Mäkelänrinteen lukion urheilulinjalla. Urheilulukioon meneminen oli minulle luonnollinen valinta. Sopeutuminen lukio-opiskeluun vei aikansa, mutta nyt olen todella tyytyväinen toimivaan systeemiin ja saamaani valmennukseen uudessa koulussa. Upeita kokemuksia HKV:ssa -HKV:ssa olen saanut paljon hyviä ystäviä ja juosta hyvissä viestijoukkueissa. Olen luonteeltani avoin ja sosiaalinen ja tutustun helposti uusiin ihmisiin, hyviä ystäviä olenkin saanut ympäri Suomea. Seuran kisareissut ja -edustukset ovat jättäneet mukavia muistoja. Viihdyn todella hyvin treeniporukassani ja odotan innolla jo seuraavaa treenileiriämme Espanjassa. Tällä hetkellä minua valmentavat Lotta Bryggare, Harri Laiho ja Raimo Rantala. Aiemmin minua ovat valmentaneet Anne-Maria Weckström-Rantanen, Jussi Valle ja Tinde Valle. Kunnianhimoiset tavoitteet - Tavoitteenani on kehittyä ja nousta kansalliselle huipulle ja maajoukkueeseen. Tällä hetkellä juoksen kaikki matkat m aidoilla ja sileänä. Aika näyttää mikä matka muodostuu päälajikseni. Lisäksi haluan opiskella urheilun rinnalla. Olen kunnianhimoinen harjoittelija ja vahvuuksiini kuuluu myös, että olen parhaimmillani tiukoissa kilpailutilanteissa ja uskallan ottaa vastaan haasteita. Näistä ennätyksistään Kira ponnistaa tulevaan kesäkauteen: 100 m 12,31, 200 m 25,61 (halliennätys jo 25,33), 300 m 41,11 (Pirkka-hallissa 41,10), 400 m 58,34 ja 400 m aidat 63,

8 VARAA AIKA URHEILIJAN TERVEYSTARKASTUKSEEN! SUOMEN AIKUISURHEILULIITON SM-KILPAILUT ELÄINTARHAN URHEILUKENTTÄ HKV JÄRJESTÄÄ - SINUA TARVITAAN! Urheilijan terveystarkastus auttaa ennaltaehkäisemään vammoja ja tehostamaan harjoittelua. Sen ansiosta saat harjoittelusta entistä enemmän tehoja irti, entistä turvallisemmin. Panosta terveyteesi, se on tärkein kilpailuvalttisi. Puhelun hinta on lankaliittymästä 8,35 snt/puhelu + 3,20 snt/min, matkapuhelinliittymästä 8,35 snt/puhelu + 19,33 snt/min. Suomen Aikuisurheiluliiton (SAUL) Suomen mestaruuskilpailut järjestetään Eläintarhan urheilukentällä kolmipäiväisinä perjantaista sunnuntaihin viikko juhannuksen jälkeen. Lajivalikoima käsittää sileät juoksut 100 metristä metriin. Radalla kilpaillaan myös aitajuoksuissa, estejuoksussa ja kävelyssä. Kenttälajeina ovat kaikki neljä hyppylajia ja neljän tavanomaisen heittolajin lisäksi myös painonheitto, joka on kansainvälinen veteraanilaji. Kisoihin odotetaan tulevan noin 1100 kilpailijaa, joilla arvioidaan olevan yhteensä noin 2200 lajiosallistumista. Suuri osallistujamäärä näkyy erityisesti heittolajeissa. Kukin heittolaji vie työpäivän verran aikaa kahdella heittopaikalla. Kisojen kaikki lajit, myös heittolajit, viedään läpi Eläintarhan kentällä tai sen lähiympäristössä. Eläintarhan urheilukentän heittopaikkoja uudistetaankin kisoja varten niin, että moukaripörssiin tulee uusi kuulantyöntö-/ painonheittopaikka ja takasuoran takana oleva harjoitusheittopaikka tasoitetaan kilpailupaikkana käytettäväksi. Legendaarisella Eläintarhan urheilukentällä Paavo Nurmi juoksi aikoinaan maailmanennätyksiä, siellä käytiin ensimmäinen Suomi-Ruotsi maaottelu, nyt siitä tulee aikuisurheilijoiden SM-kilpailujen kilpailupaikka. Kun yhdistetään hyvät suorituspaikat ja keskikesän olosuhteet HKV:n osaavaan toimitsijatyöskentelyyn, voimme odottaa kisoista muodostuvan urheilijoille ja muille mukana oleville hienon kokemuksen. Toimitsijoiden tarve on suuri Toimitsijaryhmiä tarvitaan lähettäjien, kuuluttajien, ajanottajien, tulospalvelun ja ensiavun, teknisen johdon ja turvallisuustuomarin sekä lähettien ja palkintojen jakajien lisäksi seuraavasti: * perjantaina 4 kenttälajiryhmää (korkeus ja moukari), kävelytuomarit ja maaliryhmä ml. kierroslaskijat, * lauantaina 8 kenttälajiryhmää (seiväs, pituus, keihäs, kuula, painonheitto) ja maaliryhmä ml. kierroslaskijat sekä * sunnuntaina 7 kenttälajiryhmää (seiväs, 3-loikka, kuula, kiekko) ja maaliryhmä ml. kierroslaskijat. Kahvio ja ruokahuolto Iso kilpailu tarvitsee isot huoltojärjestelyt. Kahvio toimii kisojen aikana korkeapaineella. Kahvioon tarvitsemme vapaaehtoisia. Ilmoittautuminen vapaaehtoistehtäviin: ilmoittaudu heti Maarit Ovaskalle maarit. ovaska@kolumbus.fi tai puhelin Julkisilla kulkuneuvoilla kilpailuihin Eläintarhan kentän lähialueella on kisoihin saapuville kisaajankohtana vain hyvin vähän autojen pysäköintipaikkoja johtuen yhtäaikaisista tapahtumista Olympiastadionilla ja Helsingin Jäähallilla. Terveystori Kisapaikalla järjestetään lauantaina lähinnä urheilijoille tarkoitettu Terveystori, jossa on eri terveysalojen esittelypisteitä. Torilla on mahdollista tehdä erilaisia testejä ja mittauksia liittyen omaan kuntoon ja terveydentilaan. Kyösti Poutiainen

9 Tapio Rautavaaran syntymästä 100 vuotta Reissumies-näyttely Suomen Urheilumuseossa Suomen Urheilumuseossa Olympiastadionilla avattiin 7. maaliskuuta Tapio Rautavaaran elämästä kertova Reissumies-näyttely. Tapio Tapsa Rautavaara oli harvinainen monilahjakkuus, loistava siinä mihin ryhtyi. Olympiavoittaja keihäänheitossa, maailmanmestari jousiammunnassa, näyttelijä 20 elokuvassa, ja suomalaisten vuosikymmeniä rakastama laulaja, tunteiden tulkki, joka myös sävelsi ja sanoitti monia klassikoiksi muodostuneita kappaleita. Tapio Rautavaaran juuret ovat vahvasti Oulunkylässä, vaikka hänen äitinsä Hilda kävikin synnyttämässä ( ) Tapion entisen Pirkkalan pitäjän Haaviston kylässä vanhassa kotitalossaan. Tapsan ollessa kuusivuotias hän muutti äitinsä kanssa Oulunkylästä takaisin Tampereen suunnalle ja aloitti opintiensä Tammelan kansakoulussa Tapsan lapsuus oli niukka ja kova, ja hän joutui Tampereella lähes vuodeksi lastenkotiin äidin muutettua Oulunkylään kunnes kesällä 1926 Hilda-äiti haki hänet takaisin Oulunkylään. Oulunkylän kunnanlääkäri kehotti riisitaudin sairastanutta 11-vuotiasta Tapsaa aloittamaan jonkin urheiluharrastuksen. Hän aloittikin yleisurheilun Oulunkylän vanhalla raviradalla ja liittyi 1927 vastaperustettuun Työväen Urheiluliiton (TUL) urheiluseuraan Oulunkylän Tähteen. Kansakoulun päätyttyä 1928 Tapsan oli hakeuduttava ansiotöihin, ja seuraavat kolme vuotta hän toimi Rautatiekirjakaupan lehdenmyyjänä junissa. Työ loppui pula-ajan myötä ja oli tyydyttävä työttömyys- ja hätäaputöihin. Pari vuotta aiemmin harrastuksiksi olivat tulleet itse hankitun mandoliinin soitto ja hieman myöhemmin viulunsoiton opiskelu Helsingin kansankonservatoriossa luvun alkuvuosina alkoi urheilumenestystäkin jo tulla, muun muassa TUL:n keihäsmestaruus Pari vuotta aiemmin hän oli tavannut Liisa Handellin, jonka kanssa avioitui jatkosodan aikana Vihdoin löytyi myös vakinainen työpaikka - tai olisi löytynyt aikaisemminkin, mutta se olisi edellyttänyt urheiluseuran ja -liiton vaihtoa - OTK:n mylly palkkasi hänet Ensimmäinen julkinen esiintyminen laulajana tapahtui 1932 Oulunkylän Tähden iltamissa. Pari vuotta myöhemmin mandoliini ja viulu vaihtuivat kitaraan. Välittömästi sodan päätyttyä 1944 Tapsa voitti ensimmäisen viidestä Suomen mestaruudestaan keihäänheitossa ja seuraavana vuotena syntyi oma ennätys ja maailman kärkitulos 75,47 (toki harjoitusheittona 1943 Karhumäessä 80,97). Vuoden 1946 EM-kisoissa oli saavutuksena pronssimitali ja keihäänheittouran huipentumana olympiavoitto 1948 Lontoossa, jossa huonolla heittopaikalla heitetty 69,77 riitti selvään voittoon. Keihäänheitto jatkui vielä jäähdytellen 1950-luvun alussa, mutta vaihtui joustavasti toiseen menestyslajiin, jousiammuntaan. Jousiammuntaura huipentui 1958 Suomen joukkuemaailmanmestaruuteen. Tuolloin hän edusti oulunkyläläistä jousiammuntaseura Wilhelm Telliä. Tapsan luku oli uskomattoman hektinen; kahdessa urheilulajissa maailman huipulla, elokuvia tiuhaan tahtiin, musiikissa levytyksiä, omia sanoituksia, sävellyksiä ja todella laajat laulu- ja trubaduurikiertueet, jotka olivat myös keskeinen elinkeino. Lisäksi, eikä vähäisimpänä, perheen perustaminen ja talon hankkiminen Oulunkylästä. Musiikki oli Tapsan elämässä mukana syksyllä 1979 tapahtuneeseen tapaturmaiseen kuolemaan saakka. Viimeiseksi levytykseksi jäi tuona samana vuonna tehty singlejulkaisu, jonka toisen puolen kappale on En päivääkään vaihtaisi pois. Se kuvaa mainiosti Tapsan elämänfilosofiaa. Teksti: Erkki Hirvonen Kuvat: Suomen Urheilumuseo Tapio Rautavaarasta on tehty kaksi elämäkertateosta. Juha Nummisen En päivääkään vaihtaisi pois (Kirjayhtymä 1978) ja Lasse Erolan yli 500-sivuinen Tapsa - Tapio Rautavaaran elämä (Helsinki-kirjat 2012), josta on ilmestynyt myös pokkari (WSOY/Bon-pokkarit). Lontoon olympialaisissa 1948 (muut kuvassa Kuuno Honkonen, Pentti Siltaloppi, Salomon Könönen). Pohjola-Yhdysvallat-ottelusta (Oslo 1949) voitto maailman kärkituloksella 72,55. MM-kultajoukkue, Bryssel 1958: Tapio Rautavaara, Väinö Ansala ja Olavi Kallionpää

10 Unohdetut olympiavoittajat Tietokirjailija Lasse Erola on tehnyt kulttuuriteon kirjoittamalla mainion kokonaisuuden Olympiakisojen vähemmän tunnetusta osuudesta, taidekilpailuista. Taidekilpailut järjestettiin vuosien olympiakisojen yhteydessä. Kilpailulajeina olivat arkkitehtuuri, kuvanveisto, maalaustaide, kirjallisuus ja musiikki. Nykyaikaisten olympiakisojen perustaja Pierre de Coubertin oli myös taideolympialaisten isä. Hän halusi kytkeä olympiakisat historiaan - Antiikin aikana urheilu ja taiteet kulkivat käsi kädessä. Taideolympialaisten tie oli hyvin kivikkoinen, tosin niin oli myös itse olympiakisojenkin. Järjestäjämaiden olympiakomiteat katsoivat taidekilpailut välttämättömäksi pahaksi eivätkä eri maiden taidejärjestötkään innostuneet niitä edistämään. Näyttävimmin taidekilpailut oli esillä 1936 Berliinin olympialaisissa, jolloin Natsi-Saksa valjasti taiteen omien tarkoitusperiensä propagoimiseen. Myös toisen maailmansodan jälkeen järjestetyissä vuoden 1948 Lontoon olympialaisissa taidekilpailut saivat näkyvän paikan. Suomalaiset taiteilijat osallistuivat virallisesti Berliinin ja Lontoon taidekilpailuihin ja menestys oli mainio. Berliinissä kirjallisuuden kultamitalin voitti Urho Karhumäki romaanillaan Avoveteen. Lontoossa koimme jopa mitalisateen: Aale Tynni voitti kirjallisuuden lyriikka-sarjan ja Yrjö Lindegren arkkitehtuurin asemakaava-sarjan ja häntä säesti arkkitehti Ilmari Niemeläinen pronssimitalillaan. Lisäksi hopeamitalilla palkittiin Kalervo Tuukkanen musiikin orkesterisävellykset -sarjassa. Huolimatta vain kahdesta osallistumiskerrasta Suomi oli taideolympialaisten historian paras Pohjoismaa viidellä mitalillaan. Taidekilpailuja ei enää Lontoon jälkeen järjestetty, eikä syy ollut vuoden 1952 olympiakisojen järjestäjämaan Suomen, vaan Kansainvälisen Olympiakomitean (KOK), jonka surullisenkuuluisat amatöörit, ruotsalainen puheenjohtaja Sigfrid Edström ja amerikkalainen varapuheenjohtaja Avery Brundage runnoivat kilpailut alas mm. taiteilijoiden ammattilaisuuteen vedoten. KOK: n sisällä nousi kuitenkin vastustus, ja lopulta taidekilpailujen lopettamispäätös kumottiin, mutta liian myöhään. Helsingin kisajärjestäjät joutuivat toteamaan, että vuoden valmisteluaika ei riitä kilpailujen organisointiin. Taidehallissa järjestetty taidenäyttely oli laiha korvike taidekilpailuille. Kirja on mainiota luettavaa, sillä Lasse kirjoittaa taatun laadukkaasti ja kiinnostavasti, ja niin, että teksti vie mukanaan. Arvostan erityisesti Lassen tekemää selvitystyötä, sillä taidekilpailuista on kirjoitettu vähän ja materiaali on hajallaan. Taidekilpailujen katoamista historian hämärään on vauhdittanut myös se, että Kansainvälinen Olympiakomitea on sivuuttanut ne täysin eikä esimerkiksi KOK:n ylläpitämissä tulosluetteloissa näy niiden tuloksia. Tässä kirjassa ne näkyvät ryyditettynä myös erinomaisilla henkilöjutuilla. Erkki Hirvonen Unohdetut olympiavoittajat Kustantaja Suomen Urheilumuseo 224 sivua, ovh 29 euroa 18 19

11 Vakuutuksen myöntää Pohjola Vakuutus Oy. Elämäsi vakuutukseen saat myös Kuntoturvan, joka korvaa kuntotestien ja asiantuntijapalveluiden kuluja, kunhan terveydenhuollon ammattilainen on kyseisiä palveluita suositellut. Testaa, millainen olisi sopiva yhdistelmä oman elämäsi tilanteisiin matkailusta terveydenhoitoon ja toipumiseen. 20