RAKENTAMISOHJE ERILLISPIENTALOJEN ASUINALUE VISULAHDEN HUUSHARJUN POHJOISOSAAN JA KAPAKANOJAN ALUEELLE / KAUPUNGIN LUOVUTETTAVAKSI TULEVAT TONTIT

Transkriptio

1 Kaupunkisuunnittelu ALUSTAVA XX.YY.2014 aha RAKENTAMISOHJE ERILLISPIENTALOJEN ASUINALUE VISULAHDEN HUUSHARJUN POHJOISOSAAN JA KAPAKANOJAN ALUEELLE / KAUPUNGIN LUOVUTETTAVAKSI TULEVAT TONTIT Mikkelin kaupunkisuunnittelu on laatinut teknisen toimen asiantuntijoiden, asukkaiden ja maanomistajien kanssa vuorovaikutteisesti asemakaavan Huusharjun pohjoisosaan ja Kapakanojan alueelle. Tässä rakentamisohjeessa nostetaan esiin asemakaavan toteutumista auttavia jatkosuunnitteluohjeita, sekä rakentajan että rakennusvalvonnan avuksi. PIENTALON KAUNEUS NÄHDÄÄN KERTASILMÄYKSELLÄ Tärkeitä ympäristöä määrittäviä ominaispiirteitä ovat: - rakennusten sijoittelu tontilla sekä sovittaminen olemassa oleviin maastomuotoihin - rakennusten, sisääntulopihan ja katualueen keskinäinen suhde - rakennuksen muoto, korkeus ja mittasuhteet - kattomuoto, kaltevuus ja katemateriaali - julkisivun päämateriaalien tietty yhtenäisyys ja talojen toisiinsa sopivat väritykset - pihojen ja yleisten alueiden istutusten yleisilme. Talon käyttöikä on monta sukupolvea. Jo suunnitteluvaiheessa on hyvä panna sihti tarpeeksi pitkälle ja kuvitella, mitä kaikkea elämä voi tuoda tullessaan. Perusratkaisut kannattaa tehdä niin, että muutostarpeisiin voidaan kohtuullisesti vastata. Tämä asemakaava sallii tontille tehtäväksi useampia rakennuksia rakennusoikeuden sallimissa rajoissa. (kuva teoksesta Bygga om, bygga till)

2 HYVÄ SUUNNITTELU KANNATTAA Pientalorakentajan vastuita on selostettu hyvin esim. arkkitehti, rakennustarkastaja Klaus Pelkosen toimittamassa vihkosessa Opas oman kodin rakennuttajalle (2010). Kuvitettua, edullista opasjulkaisua voi tilata Rakennustiedon verkkokaupasta tai siihen voi tutustua rakennusvalvonnan tiloissa, Maaherrankatu 9-11, 2. kerros. Suunnitteluun kannattaa paneutua pääsuunnittelijan ohjaamana ja varata riittävästi aikaa. 90 % rakennushankkeen kustannuksista kiinnittyy suunnitteluvaiheessa. Hyvin suunniteltu, yhtä aikaa oman tontin ominaispiirteet ja naapuruston luonteen huomioiva ratkaisu etenee lupa- ja työmaaseurannassa sujuvasti ja johtaa laadukkaaseen lopputulokseen, olipa kyseessä sitten huolella valittu valmistalo tai yksilöllinen talotuote. Kuvaote teoksesta Neuvoja arkkitehdin valintaan Pientalojen suunnittelijoita 2012 (Suomen Arkkitehtiliitto SAFA). Samassa, myös netissä luettavissa olevassa, julkaisussa Pekka Hänninen selostaa ekologisesti kestävän pientalon ominaisuuksia. Mikäli halutaan rakentaa useampia asuintaloja ryhmärakentamisena, kannattaa lukea myös Jani Snellmanin artikkeli. RAKENNUSTEN KOKO, MUOTO JA SIJOITTELU Asemakaavassa on sanottu kullekin tontille sallittu rakentamisen määrä, rakentamisen korkeus, julkisivun suurin sallittu yhtenäinen pituus ja rakennusten etäisyys tontin rajoista. Joillekin, maiseman tai ekologian kannalta keskeisille tonteille on näytetty ne piha-alueet, jotka vähintään on pidettävä istutettuina. Autopaikkojen vähimmäismäärä on sanottu. Nämä määräykset koskevat niin kaupungin luovutettavaksi tulevia kuin yksityistenkin tontteja. Kaupungin luovuttamille tonteille annetaan lisäksi seuraavia ohjeita, joita yksityistonteille rakentavat voivat halutessaan myös soveltaa:

3 Perinteisessä pohjoismaisessa rakennustyypistössä on hyvä rakennuksen massoittelun perussääntö: kun rakennuksen leveys kasvaa, kasvaa myös rakennuksen korkeus. Vähäinen kattokaltevuuksien vaihtelu on myös kulttuurisesti hyväksyttävää. Sokkelikorkeudet on tavattu suhteuttaa myös talon kokoon. (Piirros: Sture Balgård: Täydennysrakentaminen puukaupungissa). Pihatilat rakentuvat ihanteellisimmillaan useamman erillisrakennuksen seinämien ja paikka paikoin käytettävien tonttiaitojen rajaamina. Heti alkuvaiheessa tontin käytössä tulevat pää- ja apurakennusten ohella mietittäväksi sisääntulot, kulkuneuvojen pitopaikat, oleskelut, ulkoruokailut, leikit, lipputanko, taloudenhoito pyykinkuivauksineen, tomutuksineen, jätehuoltoineen ja pikkuremontointeineen sekä mahdollinen hyötypuutarha ja paikat, jolle halutaan kookkaampaa viherkasvustoa ja pihapuita. Kovien, vettä läpäisemättömien pihapinnoitteiden määrä kannattaa pitää kohtuullisen kokoisena, jotta sadevesiä kyetään imeyttämään maahan naapurin puolelle niitä ei kuitenkaan saa valuttaa. Huomiota kannattaa kiinnittää paitsi sisäsäilytystilojen riittävyyteen, myös polttopuuvaraston (2-4 m2) sisällyttämiseen tilaohjelmaan, jos taloon on tulossa tulisijoja. Katettuja ulko-oleskelutiloja kannattaa tehdä, koska ne laajentavat asumisolosuhteita sään niin salliessa. Rakennukset tulee sovittaa maastoon sen korkeussuhteet huomioiden ja lähitaloihin luontevasti sattuviksi. Hyvä sokkelinkorkeus pientaloissa on n. 40 senttiä tarvittaessa rakennus suunnitellaan porrastuvin lattiatasoin, jos sokkeli uhkaa tulla liian korkeaksi. Asuintilojen lattioiden on hyvä olla viereisen ajotien pintaa ylempänä. Jo tehdään kellaritiloja, niiden lattiatasojen tulee olla padotuskorkeuden (=alin mahdollinen viemäröintikorkeus) yläpuolella. Talojen hyvän maastosovituksen varmistamiseksi tulee jo luonnosvaiheessa esittää rakennustarkastajalle rakennusten istutus maastoon eli näyttää tontin pituus- ja poikkileikkauspiirustuksin sekä lähtökohtatilanteen että lopulliseksi aiotun maanpinnan korkeusasemat. Runsaita täyttöjä tai leikkauksia haluttaessa on korkeusero viereisiin alueisiin nähden ratkaistava tukimuureja tai vastaavia muodonhallintakeinoja käyttäen. Alueen rakennusten mallinkieli: Kaava-alueen ensimmäisen rakennuskerrostuman rakennukset ovat konstailemattoman rehellisiä, suhteellisen kapearunkoisia, suorakaidepohjaisia ja harjakattoisia. Voisi sanoa, että tyylikkäällä tavalla vaatimattomia,

4 tarkoituksenmukaisiksi tehtyjä. Julkisivut ovat pääasiassa puuverhottuja, mutta joukossa on muutama rappauspintainenkin. Ulkorakennuksia on kuulunut pihapiiriin. Seuraavan ajallisen kerrostuman rakennuksissa esiintyy matalampaa, pidempää ja syvärunkoisempaa talotyyppiä, ja julkisivun materiaaliksi on tullut puupintojen lisäksi tiiliverhous. Räystäät ovat aiempaa raskaamman näköisiä, ja tehostevärit ovat hyvinkin tummia. Korjauksissa on päädytty levyttämään joitakin julkisivuja luvun puutalomessut toivat uudelleen vallalle puupintaiset ja kohonneista kerroskorkeuksista ja ajan mausta johtuen aiempaa ryhtevämmät rakennukset aiempaa leveimpine kahden auton talleineen. On tehty sekä noppamaisia että hyvinkin pitkiä suorakaidepohjaisia taloja Tämän asemakaava-alueen haaste talonrakentajille ja pääsuunnittelijoille on sovittautua kulloiseenkin lähtökohtatilanteeseen silloin, kun ollaan jo rakennetun alueen tuntumassa. Aina raikas ja suositeltava lähtökohta on kaikilla uusilla alueilla myös silloin kun koko lähiympäristö on uudisrakentamista hakea alueen alkuperäisestä perinnerakentamisesta moderneja, ajanmukaisia tulkintoja: jotain samaa, jotain uutta.

5 Varman tuloksen tuottaa yleensä ratkaisu, jossa päärakennus on piharakennuksia kookkaampi ja massaltaan lähellä selkeää kuutiota tai suorakaidetta. Huonetilojen sijoittaminen luontuu selkeimmin 6-10 m syvyiseen runkoon. Perusmassaa voi sitten rikastaa ulokkeilla kuten kuisteilla, terasseilla, viherhuoneilla, erkkereillä, pergoloilla, kattolyhdyillä tai siipiosilla kunhan pidetään huolta, että talon silhuetin eheys säilyy. Harjakatto on hyvä valinta. Myös ns. kaksoispulpettikatto sopii. ARKKITEHTUURIVINKKEJÄ AUKOTUKSIIN Nykyarkkitehtuuri heijastelee mielellään sisätoimintojen luonnetta myös ulospäin. Ikkuna-aukkojen sijoittelussa kannattaa ottaa huomioon sekä sisätilan luonne että talon ulkoilme. Eri asuintoiminnoilla on erilainen sulkeutuneisuuden aste. Näkymiä ja kulkureittejä avataan toiminnallisin perustein (sisäoleskelun laajeneminen ulkoalueelle) ja/tai visuaalisin perustein (kaunis tai mielenkiintoinen näkymä). Pääasuintilassa on mielellään selkeästi suurempi ikkuna kuin muualla on käytetty. Näin myös ilta- ja yömaisemat tulevat mielenkiintoisiksi talojen valolyhtyjen myötä. Ikkunalasi suositellaan tuotavaksi niin lähelle ulkopintaa kuin se vain rakennusteknisesti on mahdollista. Moderni tapa tehdä on lautaverhotun talon ikkunan ulkopuolen viimeistely niin, että vuorilauta on ikkunasyvennyksen suuntainen ja ulkonee vain vähän usein se on vielä väriltään sama kuin julkisivun yleisväri. Ulkoikkunoissa ei ole enää ajanmukaista käyttää irrallista koristeruudutusta, vaan ikkunoiden aito puitejako luontevin, hyvin jakosuhtein toimii parhaiten ja kestää aikaa.

6 MATERIAALIT JA VÄRIT KATOT konesaumattu pelti, kolmiorimahuopa, betonikattotiili, tiili tai kivilaatta värinä grafiitinharmaa, mustanruskea tai tummahko punainen (jossa varotaan kuitenkin siniseen päin vetäviä/vanhentuvia sävyjä), tiilenpunainen naapureiden kanssa pyydetään tekemään samantyyppisiä valintoja kattoväri voidaan vaihtaa myös betoninharmaaksi (vaaleat sävyt nousussa ekologisin perustein), jos saadaan esim. neljään lähitaloon samantyyppinen kimppavalinta aurinkokeräimiä yms. energiatasetta parantavia osia saa olla räystäissä tulee kiertää otsalaudoitus tavoitellaan kevyttä räystästä, eikä räystäiden alapintoja umpilaudoiteta, räystäskannakkeet jäävät näkyviin ja niitä voi halutessaan viistää tai loveamalla pykältää. Hyvä räystään pituus on 60 cm pitkillä sivuilla ja 40 cm päädyissä. Vesikatoilta tulee olla ulkopuolinen vedenpoisto ja kattokaltevuuden riittävä. Rakennustiedon tarvikekortti esittelee mm. liuskekivikaton ( kattokaltevuus min 17,5 astetta) ja kiviverhouksia. Rakennustiedon tarvikekortti esittelee teräskate-elementin, jolla saadaan perinteisen konesaumakaton vaikutelmaa kauempaa katsottuna. SEINÄT levollinen, pitkäaikaiskestävä puuverhous (jossa laudoituksen suuntaa ei käännellä liian monilla listoituksilla ja min 28 mm paksuus verhouslaudassa); hirsirakennuksiakin saa olla, kunhan ne tehdään lyhytnurkkaisina ja käytetään sileäksi työstettyjä pelkka- tai lamellihirsiä rapattu, slammattu tai väribetonoitu pinta

7 Orijäven talot sopivat virikekuvastoksi myös Visulahti-Kapakanojan alueelle. edelliset valinnat ovat suositeltavimmat mutta jos joku haluaa ehdottomasti tiilijulkisivuisen talon, tällainen voidaan sallia, jos se massana muuten sopeutuu naapureihinsa ja tiilisauman väri valitaan läheltä tiilenväriä räystäskolmioiden verhous on mielellään suoraa jatketta pääjulkisivuverhoukselle, ei pilkota poikkikatkoilla erilliseksi aiheeksi aurinkokeräimiä, ilmalämpöpumppuja yms. energiatasetta parantavia osia saa olla; sijoitus ja verhoilu siten, että katunäkymä tai kaupunkikuva ei rumene eikä aiheudu ympäristöhäiriöitä värinä suositellaan alueen perinteisiä valintoja tukevia eli punamullan punainen, kaikki keltaisen sävyt vaniljanvaaleasta täyteläiseen keltamultaan, myös kirkkaat keltaiset sävyt sopivat, murretut valkoiset ja harmaasävyt vaaleasta keskitummaan (voi taittaa kohti vihreää)

8 värityksessä saa olla kirjavuutta naapureiden kesken, kunhan värit sointuvat keskenään / pienillä pinnoilla (erkkerit, säleiköt, ovet, pilarit, otsa- ja vuorilaudat, koristeosat) saa käyttää päävärityksestä poikkeavia, iloa tuovia tehostevärejä / ikkunanpuitteissa, räystäissä, vuori- ja nurkkalaudoissa murrettu valkoinen on aina varma valinta sokkelit betoninharmaat tai luonnonkivipinnoin verhotut (erityisesti rinnetalojen alakerroksissa ja terassoinneissa, isommilla pinnoilla luonnonkivi toimii kuitenkin suositellaan, että pääkerroksen verhousmateriaalia ulotetaan myös rinnetalon alakerrokseen yhtenäisemmän vaikutelman aikaansaamiseksi ) Perinnevärejä Lyytikkälän pihapiirissä, Museoviraston nettisivuilta. Mikkelissä xx.yy.2014 Arja Hartikainen