RAY:n tukema sopeutumisvalmennustoiminta

Transkriptio

1 RAY:n tukema sopeutumisvalmennustoiminta Työseminaariseminaari Iirksessä Tervonen Hilppa,

2 Historiaa Sopeutumisvalmennus on järjestöjen kehittämä kuntoutuksen muoto;. ryhmämuotoisen toimintakykyä parantavan valmennuksen elementtejä vammaisjärjestöjen kurssi- ja leiritoiminnassa ainakin jo luvulla toimintamuotona vakiintunut sittemmin myös virallisten kuntoutusjärjestelmien piiriin Sopeutumisvalmennus-termi ilmaantuu lakitekstiin esiintyi 1960-luvun kuntoutuskomiteassa ( kuntoutumis- ja sopeutumisharjoitus ) Invalidihuoltolakiin 1972 alusta voimaan tulleissa lakimuutoksissa ( sopeutumisvalmennuksen tarkoituksena on. ) 1980 luvun alussa terveydenhuollon lakeihin, sitten vammaispalvelulakiin, Kelan kuntoutuslakeihin 90-luvun alussa jne jne Tervonen Hilppa,

3 Historiaa Järjestöjen sopeutumisvalmennusta tuettiin invalidihuoltolain mukaan vartion harkinnanvaraisilla avustuksilla (sosiaalihallitus) 1980-luvun loppuun saakka Vammaispalvelulain voimaan tulon ja Invalidihuoltolain kumoamisen yhteydessä järjestöjen sopeutumisvalmennukseen valtion budjetista aiemmin myönnetyt valtionavustukset siirrettiin 1980-luvun lopussa RAY:n avustusjärjestelmän piiriin Lakisääteisessä kuntoutuksessa on tällä hetkellä lukuisia eri järjestelmiä, joissa sopeutumisvalmennus kehittyy eri suuntiin; sen täsmällisiä sisältömäärittelyjä ei säädöksiin ole kirjattu Tervonen Hilppa,

4 RAY:n tukema sopeutumisvalmennustoiminta/ nykytilanne Vuonna 2013 järjestöjen sopeutumisvalmennustoiminnan rahoittamiseen kohdistuu toiminta-avustuksina 8,6 miljoonaa euroa. Avustusta saa 50 järjestöä yhteensä 53 kohteeseen. Avustuksen saajat ovat enimmäkseen sairaus- ja potilasjärjestöjä, vammais- ja invalidijärjestöjä ja mielenterveysjärjestöjä. Avustusmäärät ovat vuosittain enimmäkseen euroa, mutta joukossa on myös yksi miljoonan euron ylittävä kohde (Mielenterveyden keskusliitto ry). Tervonen Hilppa,

5 RAY:n tukema sopeutumisvalmennustoiminta RAY:n avustuksella järjestettiin (vuonna 2011) 629 sopeutumisvalmennuskurssia, joista 157 oli avomuotoista sopeutumisvalmennusta. Omia tiloja ko. toimintaan on 16 järjestöllä Myös monissa muissa avustuskohteissa toteutetaan vastaavantyyppisen sosiaalisen kuntoutuksen muotoja (muistiluotsit, mielenterveyskuntoutujien varhaiskuntoutus..) eli RAY:n tuki ko. tarkoitukseen on suurempi Tervonen Hilppa,

6 RAY:n tukema sopeutumisvalmennustoiminta Tavoite: järjestölähtöisen sopeutumisvalmennuksen toiminnallisen konseptin selkiyttäminen ja yhtenäisen laatujärjestelmän kehittäminen Kansalaisen tarve on keskeinen mitä halutaan vuonna 2015=> Tulosten varmistaminen arjessa Joustava toiminta Asiakkaille oltava vaihtoehtoja - myös vertaistuki verkossa mukaan Laitosmainen kurssitoiminta ei sovi kaikille, osalle sopii Toimintatapa: Yhteinen työskentely järjestöjen kanssa (innovointi) => startti Ulkopuolisen asiantuntemuksen käyttäminen prosessissa ja kriteereiden laadinnassa Tervonen Hilppa,

7 Sopeutumisvalmennus ja sen haasteet Janne Jalava Seurantapäällikkö, dosentti Avustusosasto, Janne Jalava, Julkinen 1

8 Kuntoutus järjestelmänä Suomalainen kuntoutusjärjestelmä on kehittynyt 1950-luvun alusta lähtien suppean eritysryhmän palveluista laajaksi moniosaiseksi toimintakokonaisuudeksi, jossa on mukana monipuolinen ja tahoinen rakennelma lainsäädäntöä, palvelujen järjestäjiä, rahoittajia ja tuottajia. Kuntoutusta voidaan kuvata seuraavan neljän pääpiirteen avulla: 1) Kuntoutukseen valikoituminen perustuu yleensä lääketieteelliseen arvioon kuntoutustarpeesta ja mahdollisuuksista. 2) Kuntoutuksen tavoitteet ovat sekä yhteisöllisiä että tuotannollisia, ja niitä asetettaessa otetaan huomioon yksilöllisen tilanteen erityispiirteet (ikä, koulutus, elämäntilanne, sairauden ja tai vamman laatu). 3) Kuntoutuksessa toimitaan ohjauksen ja pedagogian periaatteiden mukaan, ja siinä kunnioitetaan kuntoutujan omia valintoja, elämänsuunnitelmia sekä vältetään antamasta ulkokohtaisia neuvoja ja määräyksiä. 4) Kuntoutuksen yksilöllinen ja yhteisöllinen taloudellinen ja hallinnollinen perusrakenne noudattelee sosiaalivakuutuksen periaatteita (eli se pyrkii vähentämään sosiaaliturvaan sidoksissa olevia kustannuksia tai estämään ne kokonaan). (Paatero ym ) Avustusosasto, Janne Jalava, Julkinen 2

9 Kuntoutus järjestelmänä Virallisesti kuntoutus voidaan määritellä kansalaisten työ- ja toimintakykyä sekä mahdollisimman itsenäistä selviytymistä edistävän sosiaalipolitiikan välineeksi (Talo ym. 2003) Kuntoutus on suunnitelmallista ja monialaista toimintaa, jonka tavoitteena on auttaa kuntoutujaa toteuttamaan elämänprojektejaan ja ylläpitämään elämänhallintaansa tilanteissa, joissa hänen mahdollisuutensa sosiaaliseen selviytymiseen ja integraatioon ovat (sairauden tai muiden syiden vuoksi) uhattuina tai heikentyneet. Kuntoutus voi perustua sekä yksilö- että ryhmäkohtaiseen työskentelyyn, ja siinä käytetään hyväksi kuntoutujan lähiyhteisöjen sosiaalisia verkostoja. (Järvikoski&Härkäpää 1995.) Kuntoutujan oma aktiivisuus on keskiössä, kuntoutus voidaan tulkita myös oppimiseksi, jonka aikana kuntoutuja tutkii toimintakykynsä, elämänsä ja tulevaisuutensa perusteita ja tavoitteita (Järvikoski&Härkäpää 2001.) Vuodesta 2003 STM painottanut voimaantumisen paradigmaa: kuntoutujan aktiivista osallistumista prosessiin ja sitä, että kuntoutus ei tapahdu vain organisaatioiden sisällä vaan arjen konteksteissa ja osana kuntoutujan muuta elämänpiiriä Avustusosasto, Janne Jalava, Julkinen 3

10 Kuntoutus järjestelmänä Kuntoutus järjestelmänä ei aina täten vaadi tuekseen lääketieteellistä diagnoosia kyse ei ole hoivasta tai terveydenhuollosta, ainakaan sanan perimmäisessä merkityksessä Kuntoutuksessa olennaista on tarve voimaantua siihen voi johtaa joko diagnoosi, kuntoutustiedon puute, avun tarve tai peräti oma halu (Jalava 2013) Kuntoutuksen toimintamallit ja ammattikäytännöt toteutetaan kuitenkin vielä liikaa järjestelmäkeskeisesti, ne ovat idealtaan toimenpidekeskeisiä ja kohteeltaan yksilö- ja vajavuuskeskeisiä. Tulevaisuudessa kuntoutuksen merkitys muotoutuu pitkälti sen perusteella, miten kuntoutus kyetään integroimaan työn uusiin sisältöihin ja vaatimuksiin, verkostoimaan työpaikkojen kehitykseen ja ottamaan huomioon varhaisen puuttumisen politiikassa. (Suikkanen&Lindh 2007.) Avustusosasto, Janne Jalava, Julkinen 4

11 Sopeutumisvalmennuksen haasteita Kuntoutuksen tulevaisuus on kuntoutuskumppanuudessa, varhaiskuntoutusinterventioiden kehittämisessä ja sisältöjen olennaisessa muutoksessa. RAY on olennainen rahoittaja kuntoutussektorilla näistä eräs merkittävimmistä muodoista on sopeutumisvalmennus yhteensä vuoden 2011 toiminnoista Kuntoutussäätiö löysi tutkimuksessaan yli 350 RAY-rahoitteista kohdetta, missä harjoitetaan selkeästi kuntoutustoimintaa Kela on viime vuosina tiukentanut läpi linjan kuntoutukseen pääsyn kriteerejä kilpailuttaminen on ajanut alas monia kuntoutuslaitoksia RAY ei ole asettanut yhtenäisiä kriteerejä sopeutumisvalmennukseen tai kuntoutukseen toisin kuin siis Kela Miten Kelan toiminta näkyy sopeutumisvalmennuskentässä? Avustusosasto, Janne Jalava, Julkinen 5

12 Seurannan havaintoja Tuloksellisuus- ja vaikutusselvitys saatiin 26 sopeutumisvalmennusta harjoittavalta kohteelta Alustavien tulosten perusteella näyttää selvältä, että suuri osa sopesta on internaattimuotoista ja kesto saattaa olla kymmenenkin päivää internaattimuotoisuus lisää luonnollisesti kustannuksia, usein henkilöhinnat ovat useita tuhansia Tavoitteet tuntuvat usein todella laajoilta: yhteiskunnallisen tasa-arvon edistäminen, hyvä elämänlaatu, itsetunnon ja sosiaalisen toimintakyvyn nostaminen Monessa tapauksessa kurssien tuloksia ja vaikutuksia ei ole seurattu eli palaute kurssien jälkeiseltä ajalta puuttuu/sitä ei ole RAY:lle raportoitu Aina ei ole kerrottu monta internaattimuotoista kurssia ja monta avomuotoista kurssia on järjestetty, vaan ne menevät sekaisin Sopeutumisvalmennuksen yksikohtaiset hyödyt ovat kuitenkin kiistattomat ja sisällöt usein erittäin monipuolisia!! Avustusosasto, Janne Jalava, Julkinen 6

13 Seurannan havaintoja Moni järjestö haluaa kehittää matalan kynnyksen sopea, joka on jatkuvaa ja avomuotoista Moni järjestö haluaa lisätä tukihenkilötoimintaa, vertaistoimintaa ja informaatiota Olisiko tällöin suunnattava katse uusiin varhaiskuntoutuksen interventioihin ja uudenlaisiin kuntoutuskumppanuuksiin? Ainakin tavoitteita ja osatavoitteita tulisi selkeyttää ja keskittyä enemmän tulosten ja vaikutusten arviointiin kyseessä ehkä järjestökuntoutuksen merkittävin RAY-rahoitteinen osa-alue Avustusosasto, Janne Jalava, Julkinen 7

14 Kuntoutuksen arvioinnin monimuotoisuus.. Kuntoutuksen arvioinnilla voidaan tarkoittaa mm. tieteelliseen menetelmään perustuvaa kuntoutustoiminnan, -toimenpiteiden ja toimintaprosessien käsitteellistä ja empiiristä kuvausta ja arviointia sekä toiminnan vaikuttavuutta, hyötyjä ja tehokkuutta koskevien johtopäätösten tekoa Harvoin vain kohderyhmässä tapahtuneiden muutosten selvittäminen riittää kuntoutusohjelmaa tai toimenpiteitä koskevien johtopäätösten ja kehittämissuositusten tekoon Johtopäätösten tekeminen ja parannusten esittäminen edellyttää toiminnan, toimintaprosessin ja ympäristön kuvaamista ja jäsentämistä Oleellista tietää, mitä prosessin aikana on tapahtunut mutta myös, millaisten mekanismien kautta itse muutos syntyy. Tarvitaan myös tietoa toiminnan edellyttämistä resursseista. Kuntoutus on toimintaa, joka jäsentyy sekä yksilöllisen toiminnan että yhteiskunnallisten ratkaisujen kautta. Sitä voidaan kuvata toimintana, jolla pyritään parantamaan ihmisten elämänhallintaa ja selviytymistä, tai yhteiskunnallisena sääntelyjärjestelmänä, jolla pyritään mm. takaamaan ammattitaitoisen työvoiman saanti yhteiskunnassa. Kuntoutuksen arviointi voi tarkoittaa toisaalta yksilöiden, prosessien ja selviytymisessä tapahtuvien muutosten arviointia, toisaalta kokonaisjärjestelmän tai yhteiskunnan vajaakuntoisuuteen liittyvien politiikkojen arviointia. Lähde: Järvikoski & Härkäpää 2002; Järvikoski 2008; Rossi & Freeman 1993,1999

15 Kuntoutuksen arvioinnin osa-alueet.. Arvioinnin taso/kohde Mikrotasoinen (yksilöt) Mesotasoinen (esim. organisaatio, työyhteisö, projekti) Makrotasoinen (kokonaisjärjestelmä; yhteiskunta; kunta) Tarpeiden/muutostarpeiden arviointi Monta yksilöä? Onko organisaatiossa muutostarpeita? Tuleeko muutokseen tarvetta toimintaympäristöstä? Toiminnan/toimeenpanon (myös panosten ja tuotosten) arviointi Millaista toimintaa? Miksi harjoitamme kuntoutusta näin? Tuleeko toiminnan sisältöön painetta toimintaympäristöstä päällekkäisyys vrt. erikoistuminen. Vaikuttavuuden/ lopputuloksen arviointi Miten kokivat? Voiko organisaatio muuttaa toimintatapaansa? Miten muut järjestelmät vaikuttaa lopputulokseen? Toimintaprosessin/ vaikuttavien tekijöiden arviointi Millaiseksi prosessit koettiin? Miten toimintaa muutetaan? Miten muut kentän toimijat harjoittavat kuntoutusta? Taloudellinen (kustannusten ja hyötyjen) arviointi Onko yksilötason kustannus oikealla tasolla? Miten toiminnan muutokset vaikuttaa talouteen? Voiko nykymallilla pärjätä nykyyhteiskunnassa? Toimintapolitiikan ja sen perustelujen arviointi Miksi toteutetaan tässä muodossa? Miksi toimintaa tulisi muuttaa? Tuleeko ympäristöstä paineita toimintapolitiikan muutoksiin? Lähde: Järvikoski & Härkäpää 2002

16 Haasteita kuntoutuksen vaikuttavuuden arvioinnissa.. Vaikuttavuus tai sen puute määrittää viime kädessä intervention tai palvelun arvon Palvelujen tuottaminen sinänsä ei voi olla päämäärä, ellei ole näyttöä siitä, että palvelut tuottavat tavoiteltuja tai edes tavoitteiden suuntaisia muutoksia. SIKSI TARVITAAN TIETOA SOPEN TULOKSISTA!! Kuntoutustoiminnan perimmäisenä tavoitteena voidaan pitää merkittävää muutosta kuntoutujan ja hänen ympäristönsä välisessä suhteessa; esim. työssä jaksamisessa, yhteisön toimintaan osallistumisessa, arkielämässä selviytymisessä, työllistymisessä tai elämänhallinnassa. Jotta jokin kuntoutusinterventio voidaan todeta vaikuttavaksi, tulee kyetä osoittamaan tavoitteen suuntainen muutos sekä se, että muutos oli kuntoutusintervention aiheuttamaa Tapahtuiko kuntoutujien tilanteessa merkittävä myönteinen muutos? Voidaanko luotettavasti todeta, että muutos oli kuntoutusintervention aiheuttamaa? Lähde: Järvikoski 2008

17 Haasteita kuntoutuksen vaikuttavuuden arvioinnissa.. Kysymykseen Tapahtuiko kuntoutujien tilanteessa merkittävä myönteinen muutos liittyy oleellisesti lisäkysymys: Kenen näkökulmasta tavoitteet asetetaan? Kuntoutuja, perhe, kuntoutustyöntekijä, työantaja, yhteiskunta, kuntoutusjärjestelmä? On hyväksyttävä, että asetetut tavoitteet ja niiden saavuttamista koskevat arviot voivat olla erilaisia ja arvioinnin tulos syntyy vain eri näkökulmia yhdistämällä. Vaikuttavuutta on vaikea mitata, ellei tavoitteita ole asetettu Tavoitteet voivat olla myös hierarkkisessa suhteessa toisiinsa Perimmäiseksi tavoitteeksi voidaan määritellä esim. myönteinen muutos yksilöympäristö-suhteessa. Usein tarpeellista ja mahdollista määritellä myös toiminnan välitavoitteita = muutoksia, joiden voidaan olettaa olevan askel kohti perimmäistä tavoitetta esim. fyysisen ja psyykkisen tilan muutokset, ympäristön muutokset Silloinkin kun perimmäisen tavoitteen saavuttamista ei ole mahdollista arvioida esim. seuranta-ajan lyhyyden takia, on tärkeä arvioida vaikutuksia ainakin välitavoitteiden saavuttamisen perusteella. Esimerkiksi diabetesta sairastavan kuntoutuksen välitavoitteeksi voidaan määritellä liikunnan lisääntyminen tai ruokavalion muutos, vaikka toiminnan merkitystä yksilön toimintakyvyn ja sairauteen liittyvien haittojen osalta ei vielä voitaisikaan arvioida. Lähde: Järvikoski 2008

18 Haasteita kuntoutuksen vaikuttavuuden arvioinnissa.. Kuntoutuksen vaikuttavuuden arvioinnissa ollut keskeistä tarkastella, mitkä ovat panosten ja tuotosten seuraukset Kuntoutuksen arvioinnissa korostettu objektiivisuutta ja tuloksellisuutta esim. työllistymistä tai toimintakyvyn muutosta ilman objektiivisilla indikaattoreilla saatua näyttöä vaikuttavuudesta kuntoutus on mielletty turhana toimintana Kuntoutukseen ja sen vaikuttavuuden arviointiin sisäänrakennettu lääketieteiden ja sosiaalitieteellisten näkökulmien erilaisuus ja jopa ristiriitaisuus Korostettu luonnontieteellisiä tutkimusasetelmia kokeellisten asetelmien välttämättömyyttä ja yksilön käyttäytymisen muutosta ja mittaamista sokkoasetelmien ja satunnaistamisen keinoin. Lähde: Suikkanen & Lindh 2002

19 Kokeellinen (kokeellis-kvantitatiivinen) vaikuttavuusarviointi..ei suositella RAYrahoitteiseen kuntoutukseen Perustuu satunnaistettuun koeasetelmaan, jossa tutkimus- ja vertailuryhmän jäsenet valitaan samasta perusjoukosta arpomalla. Tutkimusryhmän jäsenet osallistuvat arvioinnin kohteena olevaan kuntoutusohjelmaan, vertailuryhmän jäsenet eivät. Vaikuttavuuden arviointi tapahtuu vertailemalla tutkimus- ja vertailuryhmässä tapahtuneita muutoksia seuranta-aikana. Mikäli osallistujat on sijoitettu ryhmiin satunnaisotannalla, ryhmien väliset tilastollisesti merkittävät erot voidaan tulkita kuntoutusohjelman vaikuttavuudeksi. Mikäli ei vertailuryhmää tai osallistujia satunnaisteta, ei voida varmuudella tietää, johtuvatko ryhmien väliset ero ohjelmasta vai jostakin muusta. Menetelmää käytetty runsaasti erityisesti lääketieteessä. Soveltuu kuntoutusintervention vaikuttavuuden arviointiin parhaiten silloin, kun: A) selvitetään rakenteeltaan yksinkertaisen, sisällöltään selvästi määritellyn ja kestoltaan lyhyen intervention vaikutuksia B) tutkimuksen kohderyhmä voidaan ennalta määritellä ja tarvittaessa rajata homogeeniseksi C) toimenpiteiden vaikutuksia voidaan selvittää kohtuullisen enimmillään kahden tai kolmen vuoden seuranta-ajan puitteissa Edellyttää vaikuttavuuden indikaattorien määrittelyä etukäteen (olemassa olevien taustateorioiden ja siihen perustuvien hypoteesien pohjalta) Lähde: Järvikoski & Härkäpää 2002; Järvikoski 2008

20 Kokeellinen (kokeellis-kvantitatiivinen) vaikuttavuusarviointi.. Kuntoutus on laaja-alainen, pitkäkestoinen ja monipuolinen toimintakokonaisuus, joka koskettaa usein ihmisen koko elämänprosessia ja tulevaisuutta. Satunnaistetun koeasetelman käyttö kuntoutuksen vaikuttavuuden tutkimuksessa edellyttää huolellista harkintaa. Välttää kysymyksen subjektien mukautumisen, tahdon, kontekstin yms. eroista Kuntoutusasiakas arvio saamaansa kuntoutusta omien tavoitteidensa ja pyrkimystensä kautta. Jos arpomismenettelyn tuottama interventio ei vastaa kuntoutujan omia tarpeita, voi ristiriita vaikuttaa monella tavalla tutkimuksen toteuttamiseen Hän voi jäädä pois tutkimuksesta, mikä kasvattaa vertailuryhmän katoa Hän voi hakea haluamansa kuntoutuksen muualta Kuntoutuksen erottaminen muusta toimintaympäristöstä on ongelmallista. Usein vaikuttavuuden arviointitutkimuksessa yksistään riittämätön lähtökohta! Lähde: Järvikoski & Härkäpää 2002; Järvikoski 2008

21 Naturalistis-kvalitatiivinen arviointi/lähestymistapa voidaan käyttää hyvin seurannan pohjana RAY-rahoitteisessa kuntoutuksessa Ilmiöitä tutkitaan niiden luonnollisessa toimintaympäristössä, mahdollisimman luonnollisin menetelmin ja niihin vaikuttamatta Tiedonkeruu suunnitellaan siten, että se häiritsee normaalia toimintaa mahdollisimman vähän. Lähtökohtana on, että todellisuus pakenee kontrolloituja asetelmia ja monet tutkimusmenetelmät (esim. kyselylomakkeet) vaikuttavat väliintulevasti Tiedonkeruussa hyödynnetään mm. osallistuvaa havainnointia, haastatteluita, keskusteluita, kuntoutujien tarinoita ja elämänkertoja, työntekijöiden prosessikuvauksia yms. Teoriaa tai hypoteeseja ei yleensä pyritä asettamaan ennalta, vaan ne tuotetaan itse tutkimusprosessin aikana Kuntoutuksen vaikuttavuuden osa-alueita ei pyritä määrittelemään etukäteen, vaan tutkimusprosessin aikana pyritään etsimään yksilöllisiä hyötyjä ja subjektiivisia merkityksiä tapahtuneille muutoksille. Usein korostetaan, ettei yleispäteviä kuntoutuksen vaikuttavuuden indikaattoreita ole edes mahdollista asettaa. Kuntoutuksen hyödyt tulkittava aina myös suhteessa kuntoutujan toimintaympäristöön ja kuntoutujan henkilökohtaisiin tavoitteisiin ja ratkaisuihin. Huomattava, että yksilölliset tavoitteet saattavat muuttua prosessin kuluessa: esimerkiksi työllistymistavoite voi kuntoutusprosessin aikana muuntua tavoitteeksi rakentaa arkielämän hallinnan perustaa työelämän ulkopuolella. Lähde: Järvikoski & Härkäpää 2002

22 Naturalistis-kvalitatiivinen arviointi/lähestymistapa Kuntoutuksen vaikuttavuustutkimuksessa lähestymistapa voi antaa/lisätä (uutta) ymmärrystä vaikutusten monialaisuuteen ja ilmeisyyteen. Sen avulla voidaan myös löytää ja kuvata hyötyjä tuottavia toimintatapoja sekä yksilöllisiä prosesseja. Soveltuu erityisen hyvin kuntoutuksen kehittävään arviointiin. Kiinnitettävä huomiota tutkimuksen uskottavuuteen: Arviointitutkijan olisi pystyttävä määrittelemään ja kuvaamaan toimintansa säännöt, tulkintojensa ja väitteidensä perusteet Ilman sitä, tutkimuksen käyttäjän voi olla vaikea vakuuttua siitä, että johtopäätökset nojaavat aineistoon. Systemaattinen tiedon keruu ja tulosten analyysi, käytettyjen menetelmien läpinäkyvyys! Lähde: Järvikoski & Härkäpää 2002

23 Kokeellis-kvantitatiivinen lähestymistapa ja naturalistiskvalitatiivinen lähestymistapa kuntoutuksen arvioinnissa Kokeellis-kvantitatiivinen lähestymistapa Ihanteena satunnaistettu koeasetelma; sen vaihtoehtona muu kontrolloitu tutkimusasetelma Lähtökohtana teoriaan perustuvat hypoteesit; ennalta määritellyt kvantitatiiviset indikaattorit hypoteesien testaamiseksi Tyypillisiä tiedonkeruumenetelmiä kyselylomakkeet, testit, arvioinnit, rekisteritiedot (esim. eläkkeet) Soveltuu erityisesti ennalta määritellyn, tarkasti rajatun intervention vaikutusten tutkimiseen (intervention piirteiden kuvattavuus, toistettavuus) Soveltuu parhaiten tarkasti määritellyn ja rajatun, homogeenisen ryhmän kuntoutuksen vaikuttavuuden arviointiin Tavoitteena kausaalipäätelmä intervention vaikutuksesta (intervention tuottama nettomuutos) Tutkimusprosessi luonteeltaan deduktiivinen Tutkittavat/vertailtavat toimintamallit mieluiten standardoitava siten, että se voidaan toteuttaa samanlaisessa muodossa kaikilla tutkittavilla Toimintaympäristö ja olosuhteet vakioidaan niin hyvin kuin mahdollista Asiakkaan pyrkimysten ja arvotun intervention välinen suhde Analyysi perustuu yleensä väestöryhmälle yhteisten tavoitteiden määrittelyyn ja tavoitteiden perusteella määriteltyihin indikaattoreihin Soveltuu erityisesti summatiiviseen arviointiin: arvioitaessa toiminnan hyötyjä sen jatkamista tai lopettamista koskevan päätöstä varten Naturalistis-kvalitatiivinen lähestymistapa Tutkimuskohdetta tutkitaan sen luonnollisessa ympäristössä, sitä manipuloimatta Ei ennalta asetettua teoriaa ja hypoteeseja; tutkimusprosessin aikana edetään kohti teoriaa moniaineksista kvalitatiivista tieto keräämällä Tavoitteena tiedonkeruumenetelmät, jotka ei tee väkivaltaa tutkittaville ilmiöille: esim. osallistuva havainnointi, haastattelut, elämänkertatiedot Soveltuu tutkittaessa monimutkaisia, vaikeasti määriteltäviä kokonaisuuksia, jotka voivat kehittyä eri suuntiin prosessin aikana Erityiset vahvuudet heterogeenisen, palveluiden piirin normaalisti hakeutuvan tai valikoituvan asiakaskunnan kuntoutuksen tutkimuksessa Tyypillisinä tavoitteina etsiä yksilöllisten kuntoutusprosessien tuottamia subjektiivisia hyötyjä ja merkityksiä Tutkimusprosessi on luonteeltaan induktiivinen Ilmiöitä tutkitaan niiden todellisessa ympäristössä, menetelmin, jotka eivät tee niille väkivaltaa Ilmiöitä tutkitaan niiden todellisessa ympäristössä; toimintaympäristön analyysi on luonnollinen osa tutkimusta Muutoksia tutkitaan suhteessa kuntoutujan henkilökohtaisiin ratkaisuihin Lähtökohtana on, että asetetut tavoitteet voivat muuttua kuntoutusprosessin aikana ja siksi indikaattorien ennalta määrittely ei ole mahdollista Soveltuu erityisesti ns, formatiiviseen, kehittävään arviointiin Lähde: Järvikoski & Härkäpää 2002

24 Kelan sopeutumisvalmennuskurssit muutoksessa RAY:n seminaari Leena Poikkeus Suunnittelija

25 Kelan sairausryhmäkohtaisten kuntoutuskurssien ja sopeutumisvalmennuskurssien suhteellinen osuus, suunnitellut kurssit % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Kuntoutuskurssit Sope-kurssit 2

26 Kelan sairausryhmäkohtaisten sope-kurssien määrä vuosina , suunnitellut kurssit Aikuiset Lapset ja nuoret

27 Kelan sope-kursseille osallistuneiden kuntoutujien ja omaisten määrä Kuntoutujat Omaiset

28 Kuntoutujien ikäryhmät Kelan sope-kursseissa vuosina yli

29 Kelan sopeutumisvalmennus, vaikeavammaiset kuntoutujat , sairausryhmät 700 I A00-B99 Tartunta- ja loistaudit II C00-D49 Kasvaimet III D50-D99 Veren ja vertamuodostavien elinten sairaudet IV E00-E99 Umpieritys-, ravitsemus- ja aineenvaihduntasair. V F00-F99 Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt VI G00-G99 Hermoston sairaudet VII H00-H59 Silmän ja sen apuelinten sairaudet VIII H60-H99 Korvan ja kartiolisäkkeen sairaudet IX I00-I99 Verenkiertoelinten sairaudet X J00-J99 Hengityselinten sairaudet 100 XI K00-K99 Ruoansulatuselinten sairaudet XII L00-L99 Ihon ja ihonalaiskudoksen sairaudet 6

30 Kelan sopeutumisvalmennus, harkinnanvaraisen kuntoutuksen kuntoutujat , sairausluokat I A00-B99 Tartunta- ja loistaudit II C00-D49 Kasvaimet III D50-D99 Veren ja vertamuodostavien elinten sairaudet IV E00-E99 Umpieritys-, ravitsemus- ja aineenvaihduntasair. V F00-F99 Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt VI G00-G99 Hermoston sairaudet VII H00-H59 Silmän ja sen apuelinten sairaudet VIII H60-H99 Korvan ja kartiolisäkkeen sairaudet IX I00-I99 Verenkiertoelinten sairaudet X J00-J99 Hengityselinten sairaudet 200 XI K00-K99 Ruoansulatuselinten sairaudet XII L00-L99 Ihon ja ihonalaiskudoksen sairaudet 7

31 Kelan sopeutumisvalmennuskurssit, ote standardien palvelulinjoista Sopeutumisvalmennuskursseilla kuntoutujaa ja hänen perhettään, omaisiaan tai muita läheisiään sekä lähiyhteisöään tuetaan selviämään sairastumisen tai vammautumisen aiheuttamassa elämäntilanteessa. Samalla heitä tuetaan jatkamaan mahdollisimman optimaalista elämää sairauden muuttamassa arjessa. Osallistujia yhdistää sama tai samankaltainen vamma tai sairaus, mikä mahdollistaa kokemusten vaihdon vammaisten/sairaiden henkilöiden ja perhekursseilla myös perheenjäsenten kesken. Sopeutumisvalmennuskursseilla annetaan tietoa sairaudesta, sen hoidosta sekä kuntoutus- ja muiden tukitoimien mahdollisuuksista. etsitään keinoja, joilla kuntoutuja tai perhe voi itse vaikuttaa voimavarojensa vahvistumiseen ja elämäntilanteensa hallintaan sekä aktiiviseen osallistumiseen omassa elinympäristössään ja yhteiskunnassa. 8

32 Kelan sopeutumisvalmennus- ja kuntoutuskurssit ja yksilölliset kuntoutusjaksot Sopeutumisvalmennuskurssi sopii silloin kun kuntoutuja tai kuntoutuja ja perhe tarvitsevat lisää tietoa sairaudesta tarvitsevat vertaistukea tarvitsevat tukea voimavarojensa vahvistumiseen ja elämäntilanteensa hallintaan aktiiviseen osallistumiseen omassa elinympäristössään ja yhteiskunnassa. Kuntoutuskurssi sopii silloin kun kuntoutuja tai kuntoutuja ja perhe tarvitsevat tukea omaan sairauteen liittyvän muuttuneen elämäntilanteen ymmärtämiseen tarvitsevat ohjausta omatoimisten, aktiivisten kuntoutuskeinojen oppimiseen ja omaksumiseen tarvitsevat sopeutumisvalmennuskurssia pidempää kuntoutusta Yksilöllinen kuntoutusjakso sopii silloin kun kuntoutujalla on laaja-alainen, moniongelmainen oireisto tai hänen tilanteensa vaatii muutoin kuntoutusohjelman yksilökohtaisempaa suunnittelua kuntoutuja tai kuntoutuja ja perhe tarvitsevat laajasti tulkin palveluja kuntoutuksen aikana kurssimuotoinen kuntoutus ei eri syistä sovellu kuntoutujalle 9

33 Kelan sopeutumisvalmennuskurssit Keskeisiä kehitettäviä painoalueita Korostetaan kuntoutuksen tavoitteellisuutta, GAS:n käyttö ICF-viitekehys otettu mukaan Kuntoutuksen vienti arkeen Verkostotyö Standardien ja kuntoutuspalvelujen yhtenäistäminen Sairausryhmien ryhmittely uudelleen 10

34 Kelan sopeutumisvalmennuskurssit Sairausryhmistä tehty pooleja, joihin yhdistetty useita pieniä sairausryhmiä, alla esimerkkejä Harvinaiset aineenvaihduntahäiriöt Harvinaiset sidekudossairaudet Hengityssairaudet Liikehäiriöt Moni- ja liikuntavammaisuus/cp, kehitysvamma ja kehityshäiriöt Sukukromosomipoikkeavuudet Synnynnäiset epämuodostumat sekä raajojen ja nivelten kehityshäiriöt 11

35 Kelan sopeutumisvalmennuskurssit Sopeutumisvalmennuskurssien standardien palvelulinjoja uudistettu vuosina Kurssirakennetta muutettu yhtenäisemmäksi Yksiosainen 5 vrk tai kaksiosainen 5+5 vrk Henkilöstöä tarkennettu Moniammatillinen työryhmä Erityistyöntekijät Muut kuntoutushenkilöstö Avustava henkilöstö ja lastenohjaajat Teemat ja haastattelut Tavoitteiden asettelu yhdessä kuntoutujan kanssa 12

36 Kelan sopeutumisvalmennus Sope-kursseihin liittyviä tutkimus- ja kehittämishankkeita: SOPE-kirja (järjestöjen ja Lapin yliopiston hanke, yhteisrahoitus RAY:n kanssa) Narkolepsiaa sairastavien sopeutumisvalmennuskurssien arviointitutkimus (Lapin yliopisto, Kelan tutkimusosasto, Suomen Mielenterveysseura) Kelan järjestämien sopeutumisvalmennuskurssien arviointitutkimus tulossa Alustavasti on suunnitteilla on kursseja koskeva kysely terveydenhuollolle ja järjestöille 13

37 Kelan sopeutumisvalmennus Uudistusten vaikutuksia seurataan eri tavoin: Asiakaspalautteet Palveluntuottajien kommentit Terveydenhuollon ja muiden sidosryhmien kommentit Kelan kurssien täyttyminen ja tarpeiden muutokset Vaikutukset toimeenpanoon sopimuskaudella ja seuraaviin hankintoihin 14

38 Kelan sopeutumisvalmennus Kiitos 15

39 RAY:n sopeutumisvalmennusseminaari Ansa Holm ja Pauliina Tamminen

40 SUOMEN LUUSTOLIITTO RY Valtakunnallinen kansanterveys-, potilas ja liikuntajärjestö Jäsenlähtöinen yhteisöllisyys ja aktiivinen asiantuntijuus 19 jäsenyhdistystä ja yhteensä 3500 jäsentä ympäri Suomen

41 Luustoterveys vauvasta vaariin - luustokuntoutujaa unohtamatta

42 OSTEOPOROOSI JA OSTEOPENIA Suomessa ihmistä sairastaa osteoporoosia ja toiset sairastaa osteopeniaa Joka 3. yli 50-vuotias nainen ja joka 5. mies saa osteoporoottisen murtuman Vuosittain noin luuston haurastumisesta johtuvaa murtumaa, joista noin lonkkamurtumia Joka 4. lonkkamurtumapotilas saa vuoden sisällä murtumasta jonkin uuden murtuman Joka 5. lonkkamurtumapotilas kuolee vuoden sisällä murtumasta Pelkästään lonkkamurtumien aiheuttamat kokonaishoitokustannukset Suomessa ovat 150 miljoonaa vuodessa (2010) Lähteitä mm. Lüthje, Helkamaa, Kaukonen, Nurmi-Lüthje & Kataja Arch Gerontol Geriatr May Jun; 54(3): e Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2013 mm. PERFECT-aineisto vuodelta 2009 ja Piste tapaturmille -sivusto

43 LUUSTOLIITON SOPEUTUMISVALMENNUS Kela ei järjestä sopeutumisvalmennusta luustokuntoutujille Luustoliitolla RAY:n rahoittamaa luustokuntoutujien sopeutumisvalmennusta vuodesta 2001 Luustoliiton sopeutumisvalmennuksen käsikirja, jota kehitetään jatkuvasti Kuuden päivän laitossopeutumisvalmennuskurssit (4 vuodessa)

44 MITÄ SOPEUTUMISVALMENNUKSELLA VOIDAAN SAAVUTTAA? Luustokuntoutujan ymmärtämys osteoporoosilääkityksen merkityksestä Kaatumisien vähentäminen Omahoidon pitkäjännitteinen toteuttaminen ja tuki Toimintakyvyn ylläpito ja/tai lisääntyminen Itsenäinen kotona selviytyminen

45 LUUSTOLIITON SOPEUTUMISVALMENNUS 2/2 Laitosmuotoinen sopeutumisvalmennus vai Avomuotoinen sopeutumisvalmennus

46 ASKO KEHITTÄMISTYÖ Avomuotoinen SopeutumisvalmennusKurssi Osteoporoosi- ja osteopeniakuntoutujille eli avo- ja ryhmämuotoinen omahoitokurssi luustokuntoutujan kotipaikkakunnalla

47 ASKO -KEHITTÄMISTYÖ Terveydenhuoltolaki Vanhuspalvelulaki Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi Kuntoutujien tarpeet Ikääntyneen oppimisen tukeminen Kuntoutumisprosessin tuki Omahoidon pitkäkestoinen tuki

48 ASKO -KEHITTÄMISTYÖN TULOKSIA Kurssi alkaa 1 kk etäjakso 1 kk etäjakso Kurssi päättyy Seuranta: 6 kk ja 12kk 2 pv lähijakso 2 pv lähijakso 2 pv lähijakso Avomuotoinen SopeutumisvalmennusKurssi Osteoporoosi- ja osteopeniakuntoutujille

49 ASKO -KEHITTÄMISTYÖN TULOKSIA TOIMINTAMALLI Yhteistyö Kunnan sosiaali- ja terveyspalvelut Kunnan liikuntatoimi Alueellinen Luustoliiton jäsenyhdistys Suomen Luustoliitto Ammattilaisten ja kurssiohjaajien koulutus ASKO-tuoteperhe mm. Kurssin alustukset Kurssiohjaajan käsikirja Vertaistukiohje Luustoliiton jäsenyhdistyksen vertaistuki LUUSTOKUNTOUTUJA Luustoinfo Avo- ja ryhmämuotoinen sopeutumisvalmennuskurssi Lähijakso (2 aamu- tai iltapäivää) 1 kk etäjakso Lähijakso (2 aamu- tai iltapäivää) 1 kk etäjakso Lähijakso (2 aamu- tai iltapäivää) 6 kk seurantatapaaminen 12 kk seurantatapaaminen

50 KOKEMUKSIA ASKO -KEHITTÄMISTYÖSTÄ Yhteistyökumppanin haastattelu Haastattelu Internetissä

51 AVOKUNTOUTUSYHTEISTYÖ Raha vai tulos: kuntoutuksen uusi aalto Avokuntoutusfoorumi Tampere-talo

52 AVOKUNTOUTUSYHTEISTYÖ Luustoliiton yhteistyökumppanit: Vanhustyön keskusliitto, Muistiliitto, GeroCenter, Aivoliitto, Hoitoja kuntoutuslaitosten liitto (Hokuli) sekä mahdollisesti Kansaneläkelaitos Avokuntoutusfoorumin tavoitteet: Avokuntoutukseen liittyvän tutkimus- ja kehittämistyön sekä hyvien käytäntöjen jakaminen Avokuntoutuksen mahdollisuuksista ja rajoista keskusteleminen Kansallisen avokuntoutusverkoston perustaminen