Insinööritoimisto Olof Granlund Oy

Transkriptio

1 Teksti on otettu syksyllä 2010 julkaistusta Granlundin 50-vuotishistoriikista Insinööritoimisto Olof Granlund Oy suomalaista talotekniikan suunnittelua ja konsultointia vuodesta 1960 Osa 3: GOHNT-talon aika Insinööritoimisto Olof Granlund Oy Teksti: Reijo Hänninen, Markku Jokela, Harri Aavaharju Tämän osan kuvien lähteet ja valokuvaajat: Granlund 49, 50, 51, 52, 61, 62 Lehtikuva 51 Atria Oyj 53 Suvi Kiviniemi 54, 64 Ted Edwards Photography 56 OKO Vallilan esite 59 Mikael Linden 63

2 gohnt-talon aika Muutto Lassilaan Antin kuolema Ajatus omasta toimitalosta, jossa kaikki yksiköt voisivat olla samassa rakennuksessa, oli alkanut kypsyä 1970-luvun puolivälissä, sillä yrityksen yhä kasvaessa myös Mau rinkadulta oli vuokrattu vuonna 1975 tilat Ulf Holmbergin ryhmälle. Samanlaisia ajatuksia oli myös Pasilan Viras tokeskuksen suunnittelussa mukana olevilla muilla insinööritoimistoilla eli rakennesuunnitteluun erikoistuneella Insinööritoimisto Kurt Hansonilla ja sähkösuunnittelija Insinööritoimisto Tauno Nissisellä. Kun mukaan saatiin vielä Arkkitehtitoimisto Einari Teräsvirta, oli kasassa kaikki rakentamisen suunnittelun ydinalojen osaajat. Tontti löytyi Lassilasta ja sinne valmistui 4-kerroksinen punatiilitalo, jonka tilavuus oli m 3. Alimmassa kerroksessa oli autotalli ja keittiö-ruokala. Granlund Oksasen tilat sijaitsivat rakennuksen toisessa kerroksessa. Muuttoon Lassilaan liittyy kuitenkin dramaattisia hetkiä, kun yrityksen toinen perustaja, Antti Oksanen, sairastui vakavasti ja kuoli vain pari kuukautta Lassilaan muuton jälkeen. Yritys oli siihenastisen historiansa pahimmassa kriisissä. Muutosta aiheutui kustannuksia ja toinen öljykriisi vaikutti myös yrityksen tilauskantaan. Olof Granlund päätti kuitenkin jatkaa toimintaa ja otti yhtiökumppaneikseen Pentti Arovaaran ja Pekka Lehtosen. Yhtiö nimi muuttui Insinööritoimisto Olof Granlund & Co Ky:ksi. Tätä vaihetta kesti vain muutaman vuoden ja 1980-luvun alkupuolella Olof lunasti kumppanien osuudet itselleen ja yrityksen nimeksi tuli Insinööritoimisto Olof Granlund Ky. Energia-analyysillä saavutetaan säästöjä. Vasemmalla: GOHNT-talo Lassilassa. Suunnitteluryhmä vuonna 1975: Mauri Valtonen, Sten Staffans, Marcus Bäckman, Göran Langhoff, Eva Kiuru, Frej Mattsson ja Markku Taskinen. Yrityksen historia 49

3 Keittiösuunnittelu 1970-luvun jälkipuoliskolla käynnistyi Granlundilla myös uusi palveluala keittiösuunnittelu. Keittiö on hieman sairaaloiden tapaan paljon laitteita sisältävä tilaryhmä. Laitteisiin liittyvät tekniset liittymät (LVI- ja sähkö), laitteiden aiheuttamat lämpökuormat ja esimerkiksi viemäröinnin järjestelyt edellyttävät keittiön laitesijoittelun tuntemista oikea-aikaisesti, jotta vältytään turhilta muutostöiltä ja kustannuksilta. Keittiösuunnittelu sisällytettiin aluksi kiinteiden sairaalalaitteiden suunnitteluryhmän tehtäviin, joita johti tuolloin Helena Hautala. Ensimmäisiä kohteita olivat mm. Sanomalan, Yleisradion ja eräiden sairaaloiden keittiötilat. Vastuuhenkilönä jatkoi 1980-luvun lopulla Liisa Pesola ja myöhemmin Inkeri Savela. Koska lähes jokaiseen toimistorakennukseen suunnitellaan myös ruokailutilat ja omat keittiötilat, oli keittiösuunnittelulla kysyntää varsinkin 1990-luvun puolivälin jälkeen. Keittiösuunnittelupalvelua oli myös suhteellisen helppo myydä, mikäli Granlund oli jo valittu talotekniikkasuunnittelijaksi. Se oli melko pieni mutta tärkeä osatehtävä, johon esimerkiksi arkkitehdeillä ei yleensä ole ollut erikoisammattitaitoa. Tämä yhtiön palvelumuoto kuitenkin päättyi vuonna 2000 Inkeri Savelan lähdettyä muihin tehtäviin, eikä sopivaa jatkajaa löytynyt. Vientitoiminta käynnistyy Suomi oli vähitellen suuntautumassa rajojensa ulkopuolelle ja rakennusalan sekä siihen liittyvän suunnittelutoiminnan vienti käynnistyi toden teolla 1970-luvun lopulla. Suunnitteluvientiin syntyi muutamia ryhmittymiä, lähinnä Ekono-vetoinen Devecon sekä Oy Finnplanco Ltd, jossa Granlund oli mukana. Finnplanco oli perustettu jo vuonna 1974 ja sen omistajina oli kuusi tunnettua suomalaista kon- 50 Insinööritoimisto Olof Granlund Oy

4 Presidentti Kekkonen ja Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtaja Kosygin Petroskoin Suomi-teatterissa , Kostamuksen malmirikastamon peruskiven muurausjuhlallisuuksissa. Finnplancon ja GOR:n logot. sulttiyritystä: Kaupunkisuunnittelu, Aaro Kohonen, Insinööritoimisto Kurt Hanson, Insinööritoimisto Tauno Nissinen, Suunnittelukonsultit ja Insinööritoimisto Olof Granlund Antti Oksanen. Finnplancon ensimmäisen hallituksen muodostivat Kurt Widbom, puheenjohtaja, Olof Granlund, varapuheenjohtaja, sekä Aaro Kohonen, Tauno Nissinen, Matti Tausti ja Jaakko Ylinen. Yhtiön palveluksessa olevien yritysten yhteinen henkilömäärä oli tuolloin yli 300 henkeä ja se pystyi tarjoamaan kaikki rakentamisen suunnittelupalvelut arkkitehtuurista infrastruktuuriin. Yhtiö oli eräänlainen varhainen sovellus ns. vientirenkaasta, joita myöhemmin alettiin markkinoida Ulkomaankauppaliiton toimesta ja joista muutamissa Granlund oli mukana 1990-luvulla. Finnplanco oli kuitenkin vakavasti vientitoimintaan suuntautunut yritys, jonka päämarkkina-alue oli Lähi-itä. Yhtiöllä oli myös oma Lähiidän paikallistoimisto, jonka johtajana toimi arkkitehti Simo Joensuu. Yhtiön ensimmäiset vientitoimeksiannot olivat Iranissa ja Irakissa. Niistä on kerrottu tarkemmin myöhemmin. Granlund Oksanen oli 1970-luvulla osakkaana myös toisessa ryhmässä nimeltä GOR, jonka muodostivat Insinööritoimisto Olof Granlund Antti Oksanen ja Arkkitehtitoimisto Railo. Railon kanssa oli aiemmin toteutettu useita kotimaisia sairaalahankkeita ja GOR-sairaalasuunnitteluryhmä pyrki saamaan toimeksiantoja myös ulkomailta. Mielenkiintoista oli, että GORin esite oli painettu kuudella eri kielellä: suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, ranskaksi, saksaksi ja venäjäksi. Suuria tuloksia vientirintamalla ei tätä kautta syntynyt, mutta 1970-luvun lopulla rakentamisen ja suunnittelun mielenkiinnon kohteeksi nousi Neuvostoliitto. Toukokuussa 1978 allekirjoitettiin Suomen ja Neuvostoliiton välisten kaupallisten suhteiden ja taloudellisen yhteistyön vuoteen 1990 ulottunut kehittämisohjelma, jonka perusteella rakentamiskohteet tulivat mukaan ns. viisivuotisohjelmiin. Yrityksen historia 51

5 Reijo Honkarannan ryhmä vuonna 1975: Reijo Honkaranta, Pentti Hannukainen, Pekka Tuominen ja Erkki Jokinen. Yhteisten teollisten rakennuskohteiden historia Suomen ja Neuvostoliiton välillä on pitkä. Ensimmäinen suomalais-neuvostoliittolainen rakennushanke oli vuosina rakennettu Jäniskosken voimalaitos Petsamon Paatsjoella. Vuonna 1977 käynnistyi Kostamuksen vuoriteollisuuskombinaatin ensimmäinen vaihe ja rajantakaisten rakennuskohteiden merkitys Suomen kansantaloudelle oli noina aikoina merkittävä. Pelkästään Kostamuksessa työskenteli parhaimmillaan samanaikaisesti yli henkeä. Suunnittelutyössä oli mukana Suomessa noin 300 arkkitehtiä, insinööriä, teknikkoa ja piirtäjää. Siihen osallistui Finn-Stroin oman suunnitteluosaston lisäksi 23 arkkitehti- ja insinööritoimistoa. Suunnittelu Oy Turvevoiman esite toisen öljykriisin synnyttämää konsulttitoimintaa. 52 Insinööritoimisto Olof Granlund Oy

6 Atrian tehtaat Nurmossa vuonna luvulla oli aiemmin toteutettu mm. Svetogorskin I- ja II-vaiheet sekä Tallinnan Viru-hotelli. Granlund ei ollut mukana vielä näissä kohteissa, vaikka Viru-hotellin täydellinen saneeraus ja viereinen Viru-keskus myöhemmin suunniteltiinkin yrityksen toimesta Viron itsenäistymisen jälkeen. Granlundin osalta suunnitteluvienti Neuvostoliittoon käynnistyi nopeasti 1980-luvun alussa ja se tuli korvaamaan sopivasti Lähi-idän jättämää aukkoa. Tärkeimpänä yhteistyökumppanina oli 1980-luvulla rakennusliike YIT, joka lähti voimakkaasti panostamaan Neuvostoliiton markkinoille. Granlund oli 1980-luvun ensimmmäisellä puoliskolla mukana useissa YIT:n Neuvostoliiton projekteissa, jotka työllistivät suuren suunnittelijajoukon. Viennin osuus olikin vuosina noin 30 % yrityksen koko liikevaihdosta. Toisen öljykriisin jälkeinen aika Suomessa Toinen öljykriisi käynnisti myös uuden yrityksen, Suunnittelu Oy Turvevoiman, jossa Granlundin lisäksi olivat osakkaina Insinööritoimisto Erkki Juva Oy ja Sähköteknillinen Insinööritoimisto Oy. Olof oli jo puolustusministeriön aikoinaan ollut tekemisissä varuskuntien aluelämmityksen ja lämpökeskusten kanssa. Öljykriisin jälkeen kiinnostus turpeen käyttöön oli Suomessa lisääntynyt. Turvevoima tarjosi konsulttipalveluja kunnille ja teollisuudelle turpeen ja kotimaisten polttoaineiden käytöstä sähkön- ja lämmöntuotantoon. Yhtiön konsulttina toimi Ulf Siljander ja sen toimipaikka oli Granlundin Sentnerinkujan toimitiloissa pari kolme vuotta. Yrityksen historia jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi ja Olofin kiinnostus suuntautui Englantiin, mistä hieman myöhemmin. Granlundin työtilanteeseen toisella öljykriisillä ei loppujen lopuksi ollut kovinkaan suurta vaikutusta. Yrityksen henkilömäärä oli vuoden 1981 alussa 76 henkeä ja se oli toisen öljykriisin laannuttua kasvanut parissa vuodessa noin 30 hengellä. Antin kuolema vuonna 1977 oli ollut isompi sokki ja sen jälkeinen aika oli yrityksen uudelleen organisoitumista. Olofilla ja Antilla oli 1970-luvulla selkeästi omat asiakkaansa ja projektinsa. Antin kontaktit siirtyivät DI Pentti Arovaaralle ja hänestä tuli myös muutamaksi vuodeksi uudelleen nimetyn Insinööritoimisto Olof Granlund Yrityksen historia 53

7 & Co Ky:n osakas yhdessä insinööri Pekka Lehtosen kanssa. Pentti ja Pekka jatkoivat ikäänkuin omina ryhminään ja Olofin osastossa työskenteli suuri enemmistö yhtiön henkilökunnasta. Vuonna 1980 Olofin osaston ryhmänvetäjinä toimivat DI Markku Arponen (vienti), ins. Marcus Bäckman, ins. Ulf Holmberg, DI Pentti Hannukainen, ins. Reijo Honkaranta, DI Matti Häkkilä (ATK), DI Reijo Hänninen, Outi Inkinen (piirtämö), ins. Erkki Kankaanpää, ins. Jussi Markkanen ja DI Jukka Meller. Olofin osaston ryhmiä oli siten kaikkiaan yksitoista ja niissä työskenteli 61 LVI-ammattilaista. Pentti ja Pekka luopuivat kuitenkin osakkuudesta jo vuonna 1980 ja yritys jäi yksin Olof Granlundin omistukseen ja alkoi toimia nimellä Insinööritoimisto Olof Granlund Ky. Pekka Lehtonen jätti yrityksen vuonna Aiemmin mainittujen vientitöiden, sairaaloiden ja puolustusministeriön projektien (vuonna 1981 oli käynnissä 26 PLM:n projektia) lisäksi yritystä työllistivät mm. useat kulttuurirakennukset, kuten Kuopion Musiikkikeskus, Pasilan taidelaitokset (Taideteollinen korkeakoulu, Teatterikorkeakoulu ja Suomen elokuva-arkisto), sekä vuodesta 1982 alkaen Porin Musiikki- ja kongressitalo. Näistä kohteista on myöhemmin tarkempi kuvaus. Niihin liittyi paljon politiikkaa ja kustannuspaineita. Loppujen lopuksi niistä rakennettiin valmiiksi ainoastaan Kuopion Musiikkikeskus, joka sekin valmistui vasta yli 10 vuotta arkkitehtikilpailun tulosten julkistamisen jälkeen. Muita merkittäviä hankkeita olivat Lapuan patruunatehdas, joka rakennettiin vuonna 1976 tapahtuneessa räjähdyksessä tuhoutuneen tehtaan tilalle. Itikan (nykyinen Atria) tuotantolaitosten rakentaminen oli myös käynnistynyt. Helsingin metroasemat olivat valmistumassa. Metrohan otettiin käyttöön vuonna Yleisradiolle oli tuohon aikaan myös useita projekteja mm. Pasilan tv-keskukseen. Suomen ensimmäisen nykyaikaisen kauppakeskuksen Forumin suunnittelu käynnistyi myös vuoden 1982 lopulla. Forum-kortteli Helsingin ensimmäinen uusi kauppakeskus 1980-luvulla. Toukokuussa 1982 tehdyn Helsingin toimipisteessä työskentelevien henkilöiden asuinpaikkatutkimuksen mukaan yrityksen 79 henkilöstä 47 asui Helsingissä, 14 Espoossa, 11 Vantaalla ja 7 jossain muualla. Hiilijalanjälki työmatkojen osalta on varmaan tänä päivänä hieman toisenlainen, kun ihmiset ovat joutuneet muuttamaan noin 100 kilometrin säteelle työpaikastaan Helsingin kalliiden asuntojen ja tonttipulan vuoksi. 54 Insinööritoimisto Olof Granlund Oy

8 Yrityksen toimintamallit kehittyvät Henkilömäärän kasvun myötä todettiin välttämättömäksi kehittää yhtiön tiedonvälitystä sekä kapasiteetin ja projektien kustannusten hallintaa. Jo vuodesta 1970 alkaen yritys oli julkaissut omaa kuukausittain ilmestynyttä lehteä GOLVI, joka on ollut arvokkaana tietolähteenä tällekin historiikille. GOLVIa painettiin aina vuoteen 1976 saakka Sanomapainossa ja sitä jaettiin myös ulkopuolisille tahoille kuten yrityksen asiakkaille. Lehti ilmestyi sen jälkeenkin sisäisenä tiedotusvälineenä aina 1990-luvulle saakka. Lehden nimeen lisättiin 1980-luvulla S-kirjain, kun sähköosasto oli perustettu, jolloin nimeksi tuli GOLVIS. Lehden vaiheista ja sisällöstä on kirjoitettu tarkemmin Muistoja ja muistikuvia -osassa. Yrityksen johtoryhmä oli kokoontunut säännöllisesti jo 1970-luvulla. Kokouksissa käsiteltiin ajankohtaisia asioita ja niistä laadittiin tarkat pöytäkirjat. Näiden kokousten nimeksi muodostui vähitellen aiemman maanantaikokouksen sijaan osastonkokous. Erääksi sen tärkeimmistä tehtävistä muodostui tarkka työtilanteen seuranta. Historiallinen päätös kirjattiin osastonkokouksen pöytäkirjaan, jossa todettiin seuraavaa: Päätettiin siirtyä käyttämään työtilanneraporttia Reijo Hännisen ehdotuksen mukaisesti. Ryhmänjohtajat laittavat liitteenä tulevat raportit pöytäkirjan mukana kiertoon ryhmän muulle henkilökunnalle. Raporttiin siis kirjattiin ryhmäkohtaisesti jokaisen henkilön kapasiteettitilanne ja se, mitä projekteja ryhmällä oli meneillään. Alkuvaiheessa raportti käsitti vain neljän seuraavan viikon työt eli työt, jotka olivat ajankohtaisia seuraavaan osastonkokoukseen mennessä. Tämän historiallisen päätöksen seurauksena kehittyi vähitellen nykymuotoinen työtilanneseurantamalli, joka seuraa tilannetta kuuden kuukauden ennakoinnilla jokaisen yrityksen henkilön osalla ja on yksi Granlundin projektityön ja kapasiteetin hallinnan kulmakivistä. Yrityksen mallityöselitystä kehitettiin 1980-luvun alkupuolella. Myös projektien tarkastustoiminnalle kehitettiin uudet toimintaperiaatteet. Vuoden 1983 alussa astuivat voimaan lakisääteiset tapaturma-, työttömyys- ja ryhmähenkivakuutukset. Tapaturmavakuutukseen liittyi myös vapaa-ajan tapaturmavakuutus. Lakisääteisiä vakuutuksia täydentämään otettiin lisäksi matkustaja-, matkatavara- ja matkavastuuvakuutus. Tehtäväluettelot ja taksapalkkioperusteet Olof Granlund oli aktiivisesti mukana laatimassa talonrakennuksen LVI-suunnittelun tehtäväluetteloita sekä taksapalkkioperusteita, jotka julkaistiin Suomen Rakennuttajaliitto ry:n (myöhemmin RAKLI) ja Suomen Konsulttitoimistojen Liitto SKOL ry:n toimesta luvulla taksapalkkio oli yleisin palkkiomuoto julkisissa rakennuskohteissa, kuten esimerkiksi silloisen rakennushallituksen ja puolustusministeriön töissä. Taksapalkkioprosentti määräytyi kohteen vaativuuden, koon ja urakkahinnan perusteella. Taksapalkkio kiellettiin sitten 1990-luvun alkupuolella, koska Suomi oli harmonisoimassa lainsäädäntöään EU:n vaatimusten mukaiseksi. Taksapalkkion päättyminen ajoittui juuri pahimpiin laman vuosiin ja se johti epärealistiseen hintakilpailuun kiinteillä palkkioilla. Monen alan ammattilaisen mielestä tämäkin kielto pantiin silloisen valtionvarainministerin Iiro Viinasen syyksi. Suunnittelun tehtäväluetteloita on ollut käytössä jo 1960-luvulta lähtien. Tekniikan ja toimintatapojen kehityksen myötä niiden uudistaminen on ollut välttämätöntä. Suomen Konsulttitoimistojen Liitto SKOL ry käynnisti 1987 silloisen kauppa- ja teollisuusministeriön tuella suunnitteluprosessien kehittämishankkeen nimeltä SKOLVIS. Hankkeessa oli tavoitteena kehittää suunnittelutehtävän sisältöä sellaiseksi, että tilaajan tarpeet entistä paremmin Yrityksen historia 55

9 ohjaisivat suunnittelua hankkeen alusta valmiiseen rakennukseen saakka. Käsite talotekniikka yleistyi 1990-luvun alkupuolella. Rakennusten tekniikka kehittyi yhä monimutkaisemmiksi ja sen hallinta edellytti, että LVI-, sähkö-, rakennusautomaatio- ym. järjestelmiä käsitellään entistä enemmän yhtenä kokonaisuutena. Asiasta kantoivat huolta sekä suunnittelijat että rakennuttajat. Myös Granlund ryhtyi panostamaan talotekniikan yhteensovittamiseen mm. palvelujen, suunnittelumenetelmien ja työkalujen kehityksessä. SKOLVIS-projekti oli kannustamassa rakennuttaja- ja suunnittelujärjestöjä (RAKLI-SKOL-ATL) käynnistämään uusien, koko talotekniikkaa käsittävien tehtäväluetteloiden laadinnan 1990-luvun alussa. Uusi talotekniikan tehtäväluettelo TATE 95, joka julkaistiin vuonna 1995, on osaltaan vaikuttanut talotekniikka -käsitteen selkeytymiseen ja siten edistänyt tekniikan eri alojen yhteensovitusta. Se on kestänyt aikaa pienin täydennyksin peräti 15 vuotta. Seuraava, kokonaan uudistettu talotekniikan tehtäväluettelo on edennyt koekäyttövaiheeseen ja julkistettaneen vuonna Kummankin kehitystyössä Granlundilla on ollut keskeinen panos; vuoden 1995 version laatimista johti Markku Jokela ja uudemman version vastaava rooli oli Kari Kalevalla. Konsulttitoiminnan juridiset perusteet täsmentyivät myös selkeästi vuonna 1983 julkaistujen Konsulttitoiminnan yleisten sopimusehtojen KSE 1983 myötä. Sopimusehdot oli laadittu yhteistyössä Suomen Rakennuttajaliitto ry:n, Suomen Konsulttitoimistojen Liitto SKOL ry:n ja Suomen Arkkitehtiliiton yhteistyönä. Myös rakennushallitus oli aktiivinen 1970-luvulla ja 1980-luvun alkupuoliskolla. Vuonna 1981 julkaistiin uudet LVI-suunnitteluohjeet, joissa mm. vaadittiin merkitsemään suunnitelmiin linjasäätö- ja patteriventtiilien esisäätöarvot ja virtaamat sekä iv-koneiden ilmamäärä, kokonaispaine ja hyötysuhde. Toiminta laajenee Granlund U.K. Olofin kiinnostus laajentua Suomen rajojen ulkopuolelle kasvoi 1980-luvun alkupuolella. Finnplancon toiminnan myötä kansainväliset kontaktit olivat lisääntyneet ja ajatus energia-analyysien myynnistä ja markkinoinnista Suomen rajojen ulkopuolelle kiehtoi. Englanti oli maa, jonka alkeellisista LVI-järjestelmistä tunnetusti vitsailtiin ainakin sen rajojen ulkopuolella. Lämmitys asunnoissa tapahtui kuumavesipulloilla ja rakennusten ulkoseinillä kulkevat viemärit jäätyivät talvella. Tämä johti tytäryrityksen perustamiseen Englantiin ja sen nimeksi tuli Granlund U.K. LTD. Oikealla: Insinööriuutisten Veijo Miettisen kommentit Englannin energiaseminaarista. Granlund UK Ltd:n näyttelyosasto Englannissa vuonna Bo Söderholm, Britannian energiaviranomainen ja Granlund UK:n toimitusjohtaja Colin Boughton-Smith. 56 Insinööritoimisto Olof Granlund Oy

10 Toimitilat sijaitsivat aluksi Kone Oy:n tytäryhtiön tiloissa Hounslow ssa, Heathrow n lentokentän lähellä. Ensimmäisenä henkilönä palkattiin markkinointia hoitamaan Mark Nathan, joka oli koulutukseltaan sähköinsinööri. Yrityksen palvelukseen oli näin ollen tullut ensimmäinen sähkömies. Vuoden 1982 lopulla toimitusjohtajaksi valittiin Colin Boughton-Smith ja yhtiössä oli tuolloin viisi henkilöä. Toimisto muutti keväällä 1983 uusiin laajempiin tiloihin Slough iin, joka on Lontoosta länteen lähellä Windsoria. Toiminta Englannissa lähti melko ripeästi käyntiin ja yhtiö sai toimeksiantoja mm. energiaministeriöltä, British Home Stores-tavarataloketjulta, Mobil Oililta sekä Croydonin sairaala-alueen (7 sairaalaa, yhteensä m 3 ) rakennusautomaatiojärjestelmän suunnittelun. Energiaselvityksiin osallistui useita henkilöitä Suomesta. Markku Huupponen oli useamman vuoden Englannissa energialaskennan tukihenkilönä. Kontaktihenkilönä Helsinkiin päin oli aluksi Göran Langhoff, mutta Göranin lähdettyä vielä uudelleen Lähi-itään tuli Bo Söderholm hänen tilalleen ja toi mukanaan rakennusautomaatio-osaamista Granlundin Suomenkin toimintoihin. Englannin toimiston henkilökunnan määrä oli parhaimmillaan 12 henkilöä ja se pääsi 1980-luvun puolivälissä taloudellisesti omilleen. Englannissa järjestettiin myös merkittäviä energiasymposiumeja, jossa Granlund oli voimakkaasti esillä. Uutiset näistä levisivät Suomeen saakka ja saivat Insinööriuutisten Perusinsinööri Veijo Miettisen kirjoittamaan viikkopakinassaan Granlundin energiansäästöohjelmasta. Pakinan lopussa todetaan ainoana huolestuttavana asiana liian halpa maakaasu ja öljy, joka meinaa tehdä yritykset turhiksi. Toteamus piti hyvin paikkansa, sillä niin Suomessa kuin Englannissa kiinnostus energia-analyysejä kohtaan laimeni, koska energian suhteellinen hinta oli alentunut roimasti 1980-luvun jälkipuoliskolle tultaessa. Englannin toimiston toiminta loppui vuonna 1987, kun toimiston paikallisen johdon ja Olofin synergiat eivät toimineet. Samanaikaisesti rahoitus- ja pankkimaailman vapautumisen myötä Suomessa käynnistettiin isoja rakennusinvestointeja, jotka myös sysäsivät energia-asiat vähäksi aikaa taka-alalle, mutta mahdollistivat suurten suunnitteluhankkeiden käynnistymisen. Kuopion ja Vaasan toimistot kasvavat Insinööritoimisto Erkki Lahtisen osto Kuopion aluetoimisto oli aloittanut vuonna Se oli läpi 1970-luvun lähinnä yhden miehen paikallisyksikkö, jolla oli ollut viisi eri vetäjää vuoteen 1976 mennessä, jolloin nuori DI Markku Tiirikainen muutti Kuopioon saatuaan diplomityönsä valmiiksi Granlundin Helsingin toimistolla. Henkilömäärä alkoi kasvaa 1980-luvun alkupuoliskolla ja vuonna 1983 Kuopiossa työskenteli jo kuusi henkilöä. Toimisto muutti vuonna 1988 nykyisiin tiloihinsa Hyrräkadulle Itkonniemeen. Markun jälkeen vetäjänä toimi pari vuotta insinööri Jussi Markkanen, jolla oli yli 10 vuoden ura Helsingin toimistossa. Vuonna 1989 Markku ja Jussi päättivät perustaa oman insinööritoimiston. Nykyinen toimitusjohtaja DI Jukka Vasara valittiin uudeksi vetäjäksi ja vuonna 1991 toimitusjohtajaksi, kun Kuopion toimisto päätettiin yhtiöittää. Se sai nimekseen Insinööritoimisto Granlund Kuopio Oy. Periaatteena oli, että emoyhtiöllä, Insinööritoimisto Olof Granlund Oy:llä oli osake-enemmistö ja toimivalla johdolla loput osakkeet. Samaa periaatetta on noudatettu kaikkien Suomen tytäryhtiöiden kohdalla. Vaasan aluetoimisto oli käynnistynyt vuonna Sekin oli alkuaikoina tarkoitettu pääasiassa paikallista yhteydenpitoa varten. Granlundilla oli kuitenkin Vaasassa melko paljon töitä jo noina aikoina: työmäärä kasvoi 1970 luvun puolivälin jälkeen, kun Strömbergin ja Wärtsilän laajennushankkeet käynnistyivät ja suunnittelutyötä alet- Yrityksen historia 57

11 tiin ulkoistaa teollisuusyritysten omista suunnitteluorganisaatioista. Nämä työt tehtiin vielä 1970-luvulla lähes poikkeuksetta Helsingin toimistosta käsin. Vaasan alueelle oli kuitenkin tehty markkinointia ja DI Robert Grönblomin siirryttyä toimiston vetäjäksi alkoi Vaasassakin omien suunnitteluprojektien määrä kasvaa 1980-luvun alkupuoliskolla. Toimiston vahvuus oli vuonna 1985 viisi henkilöä. Vaasan aluetoimisto yhtiöitettiin erilliseksi tytäryhtiöksi pari vuotta Kuopiota aikaisemmin eli vuonna Insinööritoimisto Olof Granlund Ky teki vuoden 1982 alkupuolella ensimmäisen yritysostonsa, jolloin ostettiin Insinööritoimisto Erkki Lahtinen. Kauppa ei kuitenkaan mennyt kovin hyvin henkilöstön jatkuvuuden kannalta, sillä kaupanteon jälkeen Erkki Lahtinen ilmoitti perustavansa uuden yrityksen ja samalla lähes koko henkilökunta erosi ostetun yrityksen palveluksesta. Toimitusjohtajaksi valittiin alkaen insinööri Matti Sinisalo. Yhtiön palveluksessa oli tuolloin neljä henkeä, joista Erkki Torssonen oli vähemmistöosakas ja käytännössä ainoa, joka jäi ostetun yrityksen palvelukseen. Yritys pääsi kuitenkin melko nopeasti jaloilleen ja vuonna 1989 siellä oli jo töissä 12 henkilöä. Yhtiön nimi muutettiin vuonna 1994 Insinööritoimisto Granlund Lahti Oy:ksi muiden maakuntien tytäryhtiöiden mukaisesti. Uudet toimialat käynnistyvät Vuosi 1982 oli kaikkiaan merkittävä vuosi yrityksen historiassa. Kuten aiemmin on jo todettu, insinööri Bo Söderholm oli tullut Tour & Andersonilta paikkaamaan Göran Langhoffin jättämää aukkoa Englannin toimiston yhdyshenkilönä. Bosse oli koulutukseltaan LVI-insinööri, mutta työskennellyt viime vuodet rakennusautomaatioyrityksessä. Rakennusautomaatio oli kehittynyt nopeasti noina vuosina ja DDC, digitaalitekniikka, oli syrjäyttämässä perinteisen pneumatiikan, jota suuret amerikkalaiset alan yritykset olivat siihen asti suosineet. Perinteisesti LVI-suunnittelija laati ilmanvaihto- ja lämmitysjärjestelmien säätökaaviot. Digitaalitekniikka ja sähkö olivat yhdistelmä, johon Granlundilla ei ollut kokemusta omaavia henkilöitä. Bossen myötä tuli DDCosaamista, mutta sähköön liittyvät kysymykset piti vielä ratkaista. Vuonna 1982 päätettiin palkata ensimmäinen sähköinsinööri Helsingin toimistoon. Hän oli DI Hannu Kirsi. Vuoden 1983 alussa oli saatu A1- luokan sähkösuunnittelulupa, jotta oli mahdollista tehdä myös isoille asiakkaillemme sähkösuunnittelua. Alkuperäinen ajatus palkata sähköinsinööri tukemaan LVI-miehiä automatiikan sähköasioissa eteni siis nopeasti pidemmälle. Sähköryhmän ensimmäiset omat suunnitteluprojektit olivat asuinrakennusten suunnittelua Makrotalolle eli täysin jotain muuta kuin normaaliin Granlundin LVI-suunnittelun piiriin kuuluvaa suunnittelutyötä. Sähkösuunnittelun markkinoinnin suhteen oltiin varovaisia osittain siitä syystä, että Tauno Nissisen toimisto oli samassa talossa ja yritykset olivat työskennelleet yhdessä lukuisissa suurissa hankkeissa. LVI-puolen vakioasiakkaille ei aluksi edes markkinoitu sähkösuunnittelua. Energiaselvityksiä tehnyt muutaman hengen ryhmä eriytettiin Arposen suunnitteluryhmästä vuonna 1983 omaksi ryhmäkseen. Ryhmä toteutti myös rakennusten vastaanottovaiheen mittauksia ja erilaisia sisäolosuhde- ja saneeraustarveselvityksiä ja erikoistui kenttätöihin. Ryhmän käyttöön hankittiin mittauskalustoa, esimerkiksi nestemanometri ilmavirtojen mittaamiseen pitot-putkimenetelmällä. Tätä pientä energiaryhmää voidaan pitää alkuna myöhemmälle Kiinteistönpito-osastolle. Ryhmän kolme alkuperäistä jäsentä (DI Erja Reinikainen sekä insinöörit Harri Nyyssölä ja Jack Westrén-Doll) ovat edelleen Granlundilla vuonna Insinööritoimisto Olof Granlund Oy

12 OKO:n toimintakeskus Vallilassa luvun jälkipuolisko kasvun ja vapautumisen aikaa 1980-luvulla Suomessa elettiin vahvan hyvinvointivaltion aikaa. Suomessa vallitsi voimakas taloudellinen nousukausi, joka kesti koko vuosikymmenen. Merkittävä syy nousukauden pitkittymiseen ja ylikuumenemiseen oli ulkomaisen luotonhakemisen vapautuminen. Aiemmin luoton hakeminen ulkomailta oli luvanvaraista, mutta Suomen Pankki vapautti luoton hakemisen vuonna Tämä johti laajamittaiseen yrityksien lainanhakuun ulkomailta. Ulkomainen lainaraha oli huomattavasti kotimaista rahaa halvempaa. Myös pankkien luotonanto yksityishenkilöille vapautui ja luottokanta kasvoi enimmillään yli 100 % vuodessa. Nämä seikat johtivat kansantaloudessa olleen rahamäärän huomattavaan kasvuun, joka puolestaan nosti asuntojen ja liiketilojen hintoja voimakkaasti. Rakentamisen lisääntymisen myötä suunnittelutehtävien määrä Suomessa kasvoi nopeasti. Tämä näkyi myös Granlundilla työ- ja henkilöstömäärän nopeana kasvuna. Vuodesta 1985 Yrityksen historia 59

13 vuoteen 1990 henkilöstön lukumäärä kasvoi lähes 50 % 101:stä 147:ään. Yhtä nopeaa kasvu oli ollut ainoastaan 1960-luvulla yhtiön toiminnan käynnistyessä. Vientitoiminta väheni selvästi tuona aikana, koska Englannin toimisto oli lopetettu ja päätös Neu vostoliiton kanssa käydyn clearing-kaupan päättymisestä vuosikymmenen vaihteessa vähensi myös itävientiä. Energiaselvityksetkään eivät käyneet kaupaksi, kun energia oli jälleen liian halpaa. Uudisrakennuskohteita oli kuitenkin runsaasti tarjolla ja ne työllistivät kasvavalla volyymillä sekä Helsingin toimistoa että kaikkia alueyksiköitä. Suurimpana tuon aikakauden hankkeena oli Osuuspankin Helsingin Vallilaan rakennettu OKO-Vallilan kortteli, joka käsitti nimensä mukaisesti kokonaisen korttelin uudisrakennuksineen ja saneerattavine osineen. Korttelin sisäpiha katettiin lasilla 1980-luvulla tulleen muoti-ilmiön mukaisesti. Lasikatteista rakentamista tutkittiin Granlundilla jo 1980-luvun alkupuolella Pasilan taidelaitosten yhteydessä. Toinen huomattava hanke oli Vantaanportin liikekeskus, johon kaavailtiin tuohon aikaan jättiläismäistä yli m 2 suuruista kauppakeskusta. Hanke eteni luonnosvaiheeseen saakka, mutta 1990-luvun alun lama pysäytti sen. Projekti toteutui vasta yli 10 vuotta myöhemmin täysin erilaisessa muodossa ja sai nimekseen Jumbo. Siinä Granlund ei ollut enää mukana luvun luvun merkittävimpiä Granlundin teollisuusrakennuskohteita oli Sanoma Osakeyhtiön Varkauden Paino, joka valmistui vuonna Tietotekniikka oli kehittynyt ja mahdollisti lehden painamisen samanaikaisesti usealla paikkakunnalla. Kun Varkaudessa naapuritontilla oli vielä Enson paperitehdas, niin kuljetuskustannuksissakin säästettiin runsaasti. Vuonna 1993 valmistui Sanoma Osakeyhtiölle vielä Forssan Paino, jossa Granlund oli myös mukana. Yritykselle oli syntynyt myös vuosikymmenen loppupuolella yhteyksiä Wärtsilä Meriteollisuuteen ja se oli mukana yhden risteilyaluksen LVI-suunnittelussa. Kiinnostus laivojen LVIsuunnitteluun oli heräämässä. Tämä kehitys loppui kuitenkin alkuunsa, sillä Wärtsilä Meriteollisuus hakeutui konkurssiin lokakuussa Wärtsilä oli myynyt jo aiemmin elokuussa 51 % omistamistaan osakkeista, jonka jälkeen se omisti enää 19 % Wärtsilä Meriteollisuudesta, jolloin sitä ei tarvinnut käsitellä tytäryhtiönä yhtiön tilinpäätöksessä. Granlundin osalta laivasuunnittelu päättyi siis lyhyeen. Yhtiölle tuli jonkin verran tappioita konkurssin johdosta. Kokonaisuutena tilanteesta seurasi kuitenkin myös jotain positiivista, sillä kuusi Meriteollisuudessa työskennellyttä suunnittelijaa siirtyi konkurssin jälkeen Granlundin palvelukseen. Heistä merkittävin oli insinööri Matti Urjo, joka nykyään on Granlundin sähkösuunnitteluosaston johtaja. Vantaan ja Tampereen aluetoimistot perustetaan Vantaan kaupungissa oli 1980-luvulla runsaasti rakennusinvestointeja ja Tikkurilan sekä Myyrmäen aluekeskukset kasvoivat nopeasti. Vuonna 1984 marraskuussa perustettiin Tikkurilaan oma toimipiste Vantaan kohteiden saamiseksi. Sen vetäjäksi tuli DI Jorma Asikainen, joka oli pitkään työskennellyt Helsingin toimistossa. Vantaan toimisto kasvoikin nopeasti ja vuonna 1989 siellä oli 10 henkeä, joista osa oli sähkösuunnittelijoita. Todettakoon, että muissa aluetoimistoissa sähkösuunnittelijoita ei vielä 1980-luvulla ollut. Vantaan kaupungin töitä ei kuitenkaan herunut Vantaan yksikölle, vaan työt hankittiin muualta. Siinä mielessä Vantaan toimiston perustamisella ei saavutettu niitä tuloksia, joihin sillä tähdättiin. Laman alettua 1990-luvun alussa Vantaan toimisto jatkoi omana yksikkönään vuoteen 1993 saakka, mutta fyysisesti se sijaitsi Insinööritoimisto Olof Granlund Oy:n uusissa tiloissa Malmilla ja lopulta se yhdistettiin Helsingin LVI- ja sähköosastoihin. Vantaan yksikön 60 Insinööritoimisto Olof Granlund Oy

14 asiakassuhteensa Granlund päätti perustaa myös Tampereelle oman aluetoimiston vuonna Sen ensimmäiseksi vetäjäksi valittiin Granlundin sairaalasuunnittelun kokenein henkilö DI Pentti Arovaara, joka oli ollut yrityksen palveluksessa jo vuodesta Pentti hoiti toimiston perustamisen ja käynnistämisen, jonka jälkeen vetäjäksi tuli Dennis Altschuler. Tampereen aluetoimisto kasvoi 1980-luvun lopulla nopeasti ja siellä oli juuri ennen lamaa 1990-luvun alussa 19 henkeä. Toimisto yhtiöitettiin ja sen ensimmäiseksi toimitusjohtajaksi valittiin Tapani Ahokas. Vuonna 1988 sähköryhmän vetäjänä aloitti insinööri Tarmo Wilén, josta sitten vuonna 2000 tuli toimitusjohtaja Ahokkaan jälkeen. Kasvun vaikutukset Granlundilla tarvitaan lisää tilaa Malminkaari 21 vetäjänä toimi tuolloin Jorma Asikaisen jälkeen insinööri Kari Siuru, jolla oli suuri rooli 1990-luvulla uudelleen aktivoituneessa vientitoiminnassa Venäjän sotilaskylien suunnittelussa sekä vasta itsenäistyneen Viron tärkeimmissä rakennushankkeissa. Granlundilla oli jo edellisillä vuosikymmenillä ollut useita hankkeita Tampereen seudulla. Etenkin Tampereen yliopistollinen keskussairaala oli tilannut paljon suunnittelutöitä. Tampereelle oli kuitenkin kehittynyt merkittäviä paikallisiakin suunnittelutoimistoja, jotka pystyivät tarjoamaan ammattitaitoista palvelua. Säilyttääkseen vanhat Helsingin toimiston henkilömäärä oli vuonna 1977 Sentnerinkujalle Lassilaan tapahtuneen muuton jälkeen kymmenessä vuodessa lähes kaksinkertaistunut. Granlund oli ottanut käyttöönsä jo aiemmin rakennuksen kolmannessa kerroksessa sijainneet tilat, jotka olivat olleet aluksi Arkkitehtitoimisto Einari Teräsvirran käytössä. Samoin osa toisen kerroksen tiloista oli vuokrattu Insinööritoimisto Tauno Nissiseltä. Tilantarve oli siten ilmeinen ja kasvunäkymät rakentamisessa olivat edelleen hyvät. Niinpä GOHNT-talon silloiset kolme osakasta, Insinööritoimisto Olof Granlund, Insinööritoimisto Tauno Nissinen ja Insinööritoimisto Hanson & Co päättivät lähteä selvittämään, löytyisikö Helsingistä tonttia, johon voisi rakentaa uuden entistä ehomman toimitalon. Ryhmään saatiin mukaan vielä Insinööritoimisto Pohjatutkimus IPT, joka rakennusvaiheen aikana siirtyi Viatekin omistukseen. Kaupunki tarjosi vuokratonttia Malmilta ja Vuosaaresta. Valinnaksi tuli Malmi lähinnä hyvän liikenteellisen sijaintinsa ansiosta. Tontti oli pohjoisen pääradan varrella 300 metriä Malmin Yrityksen historia 61

15 Olof Granlund jäi eläkkeelle vuonna Muotokuvan maalasi taiteilija Thor Lindroos. Helsingin pormestari Kari Rahkamo puhuu Malminkaari 21:n tupaantuliaisissa. 62 Insinööritoimisto Olof Granlund Oy

16 Malmikaari 21, aulojen ja neuvottelutilojen sisustus- ja valaistusratkaisuja. asemasta ja Kehä 1:n ja 3:n välissä. Siitä oli lentokentällekin vain noin 10 minuutin ajomatka luvun loppupuolella syntyi lähinnä aiemmin kerrotun pankkitoiminnan vapautumisen seurauksena kiinteistö- ja pörssikupla, jonka aikana tehtiin nopeasti velkarahoituksella suuria kiinteistöinvestointeja. Haluttiin sijoittaa uusiin hienoihin hankkeisiin ja pankit rahoittivat myös ulkomaisia kohteita, välillä ilmeisesti ilman edes tietoa kohteen kunnosta. Samantapaisia päätöksiä tekivät tuohon aikaan monet suunnittelutoimistot. Yritykset halusivat näyttää, että niillä on kyky hallita rakennusprojekteja myös investoreina eikä vain suunnittelijoina. Näin päättivät toimia myös Malminkaaren ja Soidintien kulmatontille uudisrakennusta suunnitelleet neljä insinööritoimistoa, Granlund niiden mukana. GOHNT-talo myytiin nousu suhdanteessa vuonna 1988, mutta uudisrakennuksen talousarvio oli yli 80 miljoonaa markkaa, joten lainaa tarvittiin sekä yhteisesti perustetulle Kiinteistö OY Malminkaaren Soidintie 2:lle että myös Insinööritoimisto Olof Granlundille itselleen. Rakentaminen käynnistyi vuonna 1989 ja rakennus valmistui vuoden 1991 alkupuolella. Pääsiäisenä 1991 Granlund muutti uusiin uljaisiin tiloihin. Yrityksellä oli tuolloin käytössään rakennuksen toinen kerros, hieman yli m 2. Laman merkit eivät vielä tuolloin näkyneet suunnittelutoiminnassa, joten yhtiö vuokrasi IPT:ltä vielä vajaat 200 m 2. Suomen yleinen taantuma oli kuitenkin jo alkanut ja rahoitusvaikeudet johtivat mm. markan devalvaatioon vuosina 1991 ja luvun alkuvuodet olivat kohtalokkaita monelle rakennusja suunnittelualan yritykselle. Se, miten Granlund niistä selvisi, kerrotaan hieman myöhemmin. Yrityksen historia 63