KOMPLEKSI. 2/2009 fuksinumero. Tässä lehdessä: Kompleksilainen hypnoosissa... Tuutorit Vaihtokertomus Uppsalasta...ja paljon muuta!

Transkriptio

1 KOMPLEKSI 2/2009 fuksinumero Tässä lehdessä: Kompleksilainen hypnoosissa... Tuutorit Vaihtokertomus Uppsalasta......ja paljon muuta!

2 KOMPLEKSI 2/2009 Päätoimittaja Eeva Määttänen Taitto ja ulkoasu Eeva Määttänen Painettu Solver palvelut oy Painosmäärä 200 Helsingin yliopiston psykologian opiskelijoiden ainejärjestölehti KOMPLEKSI ilmestyy neljä kertaa vuodessa Kirjoittajat: Marleena Alho Laura Hammarén Maja Hansen Sanna Jaakkonen Sini Jylhä-Vuorio Eero-Matti Koivisto Antto Luhtavaara Vesa Nevalainen Emma Rekolainen Laura Salminen Martina Salvén Sanna Selinheimo Tiina Sirviö Timo Säämänen Elli Vuokko Tutorit 2009 Kiitokset lehdessä käytetyistä kuvista: Jaakko Airaksinen Marleena Alho Sanna Beilinson Maja Hansen Sanna Jaakkonen Sini Jylhä-Vuorio Eero-Matti Koivisto Eeva Määttänen Olli Orenius Ville Rantalainen Ville Ritola Martina Salvén Tutorit Kompleksi Sisällys Toimituksessa Kuultua Kuninkaallisen olutseuran aatoksia ja paatoksia Gallup Painaa, veltostuu ja lämpenee: Kompleksi hypnoosiseminaarissa Esittelyssä: Kompleksin tutorit PJ-palsta 12...Hälsningar från Uppsala - vaihtokertomus In memoriam Jory På svenska: Skrivet i stjärnorna Niin lähellä, niin kaukana: Pietarissa kielikurssilla Omstart! (kuinka speksi tapahtui) Opiskelija vapaaehtoistyössä 22 Liiton kuulumisia: Ihana, kiehtova lainsäädäntö Kuinka olla sosiaalinen? Sitsiaakkoset Vertailussa: Koehenkilöksi ryhtymisen kannattavuus Kompleksi tutkii Avautumispuhelin Psykologin puuhanurkka Tämä Kompleksi-lehden fuksinumero on omistettu syksyn 2009 tuleville fukseille. Lehden ilmestyessä he vielä lukevat pääsykokeeseen, vaan ei aikaakaan, kun he ovat jo vallanneet laitoksen ja kahvihuoneemme. Tervetuloa! Kannen kuvassa syksyn 2008 fukseja Suomenlinnassa, kuva Ville Ritola.

3 P ää k i r j o it u s TOIMITUKSESSA Toimitus Toimitus ideoi ja suunnittelee lehteä. Tervetuloa mukaan! Tämän vuoden aikana olen allekirjoittanut usean adressin psykologian ja psykologien etua edistääkseni. Opiskelijat ovat järjestäneet mielenosoituksia ja vallanneet pää- ja hallintorakennuksen. Laitoksella on käyty useita suuria tunteita pursuavia keskusteluja koskien laitosuudistusta, yliopistolakia, kurssipalautetta ja laitoksella pyörivien ihmisten yhteistyötä. Mitä yhteistä näillä asioilla oikein on? Psykometriikan erityisosaajien (Make, Jartsa, Pekka) oppeja ronskisti soveltaen pyöräytin intrapsyykkisen faktorianalyysin. Sen tuloksena löysin yhden merkittävän latentin tekijän: Opiskelijoiden kiinnostuksen yhteisen opinahjomme asioista! Voisiko olla niin, että hiljaiselon jälkeen psykologian opiskelijat rupeavat vaatimaan ja toteuttamaan kolmikannan kolmanneksellaan mahdollisimman hyvää ja omannäköistä psykologian laitosta ja tiedekuntaa? Kompleksilaiset viettävät nuoruutensa kultavuosista leijonan osan laitoksemme tiloissa ja ilmapiirissä laitoksen normien läsnä ollessa. Meillä on hyvää aikaa muuttaa ympäristöämme parhaaksi katsomallamme tavalla ja luovuttaa seuraaville opiskelijoille entistä toimivampi organisaatio. Emme ole samassa asemassa yliopistolla kuin koulussa saamassa opetusta tai maksetussa kongressissa kuuntelemassa luentoa. Tai siis ainakin vielä opiskelijoilla on selkeitä virallisia vaikutuskanavia ja ainakin vielä luennot ovat ilmaisia. Syksyllä toivotamme viimeisen kerran uudet opiskelijat tervetulleiksi Helsingin yliopiston psykologian laitokselle. Minkäköhän nimisessä laitoksessa alkaen kasvamme psykologeiksi? Epäilemättä laitoksessa muuttuu muukin kuin nimi. Tämän ei tarvitse antaa tukkia äänitorveamme. Tärkeintä on tahto vaikuttaa asioihin. Yliopistolla tulee varmasti tulevaisuudessakin olemaan opiskelijoille sekä virallisia, että epävirallisia tapoja vaikuttaa. Halulla muuttaa laitosta parempaan suuntaan, voimme vaikuttaa paljon nykyistä enemmän riippumatta yliopistouudistuksen tuomista muutoksista. Kaiken tämän keskellä pidän vallattomasti siitä uudesta tuulesta, joka on saanut opiskelijat aktivoitumaan. Otetaan yhä enemmän kantaa meidän oman tiedekuntamme ja laitoksen asioihin. Meidän oman laitoksemme asioihin. Tulevaisuus näyttää valoisalta. Käyttäytymistieteellinen speksi ottaa kantaa. Laitoksen kursseista on annettu yksissä mielin jämäkkää palautetta huonosti hoidetuista kursseista ja välinpitämättömyydestä opiskelijoita kohtaan. Lauluja on kirjoitettu. Tämän vuoden kevätjuhlasta tulee erilainen. Se ottaa kantaa. Se pyrkii vaikuttamaan. Toimitus: vapputunnelmissa Mun mielestä pöytä on tosi kiva huonekalu. Ja jos tää oli mun idea niin mä en sit ota mitään vastuuta Maailma olisi parempi paikka jos kaikki noudattaisivat minun eettisiä ohjeitani. E e v a M ar s k u E r e V il l e L a u ra Kyl te tiiätte et mä oon ihan vitun syvällinen tyyppi, en hauska. Aiottekste tehdä itsellenne jotain - ootte te siis kauniita. eero-matti.koivisto@helsinki.fi Kompleksi

4 Kuninkaallisen Olutseuran aatoksia ja paatoksia Ensimmäinen kevätpäivä houkutteli kuninkaalliset ulos koloistaan. Lama iski myös palatsiin ja kuninkaalliset siirtyivät hienoista marmorijuottoloistaan rahvaan seuraan puiston penkille. Keisarinna Lorelai kuuli jo sihinän ja haistoi banaanin, mutta pussikaljan valinta oli korkkinsa vuoksi epäonnistunut. Onneksi kuningattaret Esmeralda ja Elisabeth olivat tehneet järkevämmän valinnan päätyessään tölkkioluisiin, joiden nimi oli osuvasti Keisari. Hänen korkeutensa Esmeralda päätyi arjalaiselta kalskahtavaan Keisari Müncheneriin ja hänen korkeutensa Elisabeth pimeän puolensa innoittamana Keisari Dark Premiumiin. Ainakin väliaikaisesti hoviapinan aseman ottanut keisarinna Lorelai valitsi kuningattarien teeman vastaisesti Reilun kaupan Mongozo -banaaniolutta. Oioiääää! huudahti hänen korkeutensa Esmeralda Keisarin hyökkäillessä raivopäisesti avautuessaan. Elisabethin olut avautui ilman ääniefektejä. Ensipuraisun perusteella kuningatar Esmeralda pohti, onko tämä nyt maineensa veroista. Myös tumman Keisarin alkumaku meni vähän pieleen, koska vaahtoa tuli kaikkialta. Esmeraldan mielestä Münchener maistuu päivän tuopissa seisseeltä koffilta. Hänen korkeutensa kuitenkin korostaa, ettei hänellä itsellään ole moista omakohtaista kokemusta. Elisabethin Dark tuoksuu asematunnelin tiedätte-kyllä-miltä. Kaiken kukkuraksi oluet ovat lämpimiä. Keisarin mollaus päättyköön ja siirryttäköön hoviapinan Mongozoon. Maku muistuttaa olueen kastettua banaania, mutta hoviapina ei myönnä maistaneensa kyseistä herkkua. Kuningatar Esmeraldan mielestä Mongozo ei ole herkkua vaan se maistuu käyneeltä banaanilta. Random ohikulkija tuli rohkeasti mukaan maisteluun. Münchener Keisari voitti random ohikulkijan sydämen, tosin juomajärjestyksellä ja banaanisella yllätyksellä saattoi olla vaikutusta asiaan. Koska banaanissa on paljon hiilihydraattia, suosittelemme sitä nautittavaksi treenin jälkeen. Jos haluaa jotain vanhan ja kuivahkon Keisarin lisäksi, kannattaa kokeilla tätä eksoottista juomaa. Suosittelemme hetkiä Keisarin parissa vain jos suojavarustus on kunnossa etkä anna sen jäädä ainoaksi seuralaiseksesi oluiden maailmassa. Jos joku haluaa suurennuslasilla katsoa, että teidän luottamusvälit on yhden desimaalin pielessä, niin voi mennä kotiin itkemään elämän epäoikeudenmukaisuutta. Jari Lipsanen (Ammattijärjestöistä) Nää ei ole mitään k-kauppoja mistä ostetaan palveluja Tuomo Tikkanen Opiskelijatoiminnan kehittämispäivillä Kompleksi

5 Sini Jylhä-Vuorio ja Marleena Alho GALLUP Mitä tarkoittaa......mmn (MissMatchNegativity)? Tytöt istuu nyt pöytään ja me tarjotaan pari bissee.. eiku se oisikin ollut positivity. Hei, minne mä ja mun kaveri mennään yöksi?...perseveraatio?? Takamusperspektiivi....aivoturso? Joku sellainen virus. Kaikkihan tietää että mustetahroja näytetään hulluille, nyt se haluaa tietää miten hullu minä olen. Suomalainen psykologi tunnistaa, onko vastaantulija ekstrovertti vai introvertti keskustelemalla hänen kanssaan. Jos hän katsoo psykologin kenkiä, hän on ekstrovertti; jos hän katsoo omiaan, hän on introvertti. Pekka Heiskari Testimenetelmien perusteet Tää ihminen on masentunut - kuten puolet kaikista suomalaisista Emiliano Muzio, Testimenetelmien perusteet, trikotillomania? Etanakotilomania, vetäytyy itseensä....survoa?? Propagandaa. Mä oon tämmönen 6 rottaa 6 rottaa t-testi-mies Matti Huttunen Psykoterapian perusteet Kyllä meistä diagnoosi voidaan vääntää itse kustakin, ei Mä oon nyt todella huolissani saitteko te...toivottavasti saitte Se on kliseinen esimerkki, mutta JOSTAIN syystä nyt teillä toimii kliseiset esimerkit Helena Lounavaara-Rintala Psykoterapian perusteet, se ole ongelma... Opiskelija:...en nyt tällä halua sinua mielistellä Mielistele vaan! Hely Kalska Psykoterapian perusteet, Viime laman aikaan itsemurhaluvut oli korkeammat kuin nyt, mikä tarkoittaa sitä että lääketiede on kehittynyt. Aarno Laitinen Kliininen psykologia 1 (Psykonet)...lateraali inhibitio? Vaakatasoinen esto. K U U L T U A Pidä korvat höröllä niin luennoilla kuin muuallakin yliopistomaailmassa, ja lähetä parhaat kuullut palstalle! Kompleksi

6 Teksti: Laura Salminen Valokuva: Eero-Matti Koivisto Piirros: Jaakko Airaksinen Painaa, veltostuu ja lämpenee - Kompleksi hypnoosiseminaarissa Huomenna se alkaa, paljon puhutun hypnoosikurssin aika on tullut. Kaivan esille maileissa lähetetyn ohjelman ja oheislukemiston. Kurssilla tarkoitus olisi käydä läpi ainakin hypnoositilaa ja sen yhteyttä rentoutumiseen, suggestioita ja niiden hyödyntämistä terapioissa, millaisissa asioissa hypnoosia voidaan käyttää ja niin edelleen. Lista on pitkä, paljon on luvassa. Harjoitteluakaan ei ole unohdettu, saamme omakohtaista kokemusta hypnoosista sekä pääsemme harjoittelemaan hypnoosiin johdattelutekniikoita. Mitä? Hypnoosikurssi Missä? Kompleksin järjestämänä psykan laitoksella Milloin? En edes ymmärrä mitä kaikkea on luvassa ja se pelottaa. Minuahan ei kukaan hypnotisoi, ei varmasti! Tiedän ettei hypnoosissa oleva tee mitään mitä ei normaalitilassakaan suostuisi tekemään, mutta silti. Mitä jos minut nolataan? Mitä jos hypinkin ympäri lavaa lentokyvyttömän kanan lailla ja kotkotan? Entä jos joku kaivaa mieleni sopukoista jotain salaista, vain minulle kuuluvaa tietoa ja paljastan kaiken auliisti kysyjälle? Tai mitä jos joku johdattelee minut sanomaan jotain, mikä ei ole edes totta ja sen jälkeen uskon siihen itsekin? Kauhukuvat kaikesta hypnoosista kuulemistani asioista vilistävät ympäri päätäni. Melkein kaduttaa. Eihän minun ole pakko mennä hypnoosiin, eihän? Perjantaiaamuna kaikki kurssin osallistujat ovat ajoissa paikalla. Kurssia pitää Martti Tenkku, psykologian tohtori, neuropsykologi, NLP trainer ja hypnoterapeutti. Meriittejä riittää siis. Olen yhä epäuskoinen koko homman suhteen ja oikeastaan alkaa jo kaduttaa kurssille tulo. Edessä kaksi pitkää päivää rentouden opiskelua, kun sen ajan voisi viettää oikeastikin rentoutuen. A l o i t a m m e puhumalla hypnoosin sovellusalueista, sen terapeuttisesta lähestymistavasta, itse hypnoositilasta ja sen toimintaalueesta. Selviää, ettei hypnoosi ole mikään elämää suurempi asia. Se ei ole spiritismiä, noituutta tai taikuutta. Kohtaamme elämässämme joka päivä hypnoottisia ilmiöitä edes ymmärtämättä sitä. Uppoutuminen, hyvin 6 Kompleksi intensiivinen keskittyminen, uskominen, flow-ilmiö ja uni- ja valvesiirtymät ovat arkielämän hypnoottisia ilmiöitä. Olemme kaikki välillä hypnoosissa tietämättämme, ja saamme sen aikaan ihan itse. Tenkku selventää myös hypnoosiin liittyviä yleisiä pelkoja, joita minullakin on roppakaupalla. Ketään ei voi saada väkisin hypnoosiin, siihen on liityttävä oma, alitajuntainen halu. Hypnoosissa ei myöskään voi puhua ohi suunsa, jos on jotain, mitä ei halua sanoa, ei sitä saa mitenkään maaniteltua suusta ulos. Hypnoosiin ei myöskään voi jäädä. Siitä voi kyllä herätä hitaasti tai liukua sen jälkeen uneen, jos hypnotisoija ei ole herättänyt kunnolla, mutta viimeistään aamulla varmasti herää ihan samanlaisena kuin aina ennenkin. Teemme pienen alustavan hypnoosiharjoituksen. Meitä käsketään laittaa silmät kiinni, ojentaa kädet eteen ja kuvitella toiseen käteen painavan sangon. Tenkku puhuu rauhoittavalla äänellä, kuinka sanko alkaa painaa ja painaa yhä enemmän. Koko harjoituksen olen pidätellyt naurua ja lopulta en voi sitä enää estää. Minun on keskeytettävä harjoitus ja hihitettävä käsieni suojassa. Hävettää,

7 Hypnoosiseminaarin vetäjä Martti Tenkku mutta onneksi muut eivät tunnu häiriintyvän. Katselen muita ja pikkuhiljaa osalla alkaa toinen käsi laskeutua alemmas. Tuntuu hurjalta, voiko noinkin yksinkertaisella harjoituksella saada aikaan tuollaisen liikkeen. Kun saa luvan avata silmät, tuntuvat kaikki hieman häkeltyneiltä. Osalla eivät kädet olleet liikkuneet, mutta heillä silti oli tuntunut tarvetta laskea toista Olemme kaik ki välillä hypnoosissa tietämättämme, ja saamme sen aikaan ihan itse. kättä. Ensimmäinen hypnoosikokeilu antoi jo vahvaa esimerkkiä tulevasta. Hypnoosi ei ole sen kummallisempaa kuin muuntunut tietoisuuden tila. Se voi tuntua samalta kuin olo muutenkin tuntuu, erona on vain tietty piittaamattomuus ympäristöstä. Oman minän kanssa oleminen tulee niin tärkeäksi, että muu jää omaan varjoonsa. Hypnoosissa on kysymys voimakkaasta rentoutumisen tilasta, jossa suggestioherkkyys kasvaa, mielikuvat voimistuvat ja yhteys alitajuntaan helpottuu. Hypnoosissa liikutaan esitietoisen ja tahattoman toiminnanohjauksen alueella. Asiat tapahtuvat ikään kuin itsestään, tiedostamattomasti. Hypnoosin teorian opettelun jälkeen on aika siirtyä käytäntöön. Teemme ryhmärentoutumisen, jossa minäkään en purskahda nauruun, vaikka vähän hymyilyttääkin. En koe olotilaani kovin kummalliseksi hypnoosin aikana, ehkä ihan vähän rentoutuneeksi. Tenkku tekee myös esimerkkihypnoosin yhdelle koulutusryhmämme jäsenistä ja pääsemme seuraamaan läheltä ammattilaisen työskentelyä. Tämän kaiken jälkeen menemme pienryhmissä harjoittelemaan hypnotisoimista. Vaikka kuinka yritämme, menee meidän ryhmämme koko harjoitus pelkäksi nauruksi. Yritämme ja yritämme ja silti aina joku nauraa. Ei siis mitenkään yllättävää, ettei kukaan meistä pääse lähellekään hypnoositilaa. Koko homma alkaa tuntua yhä turhemmalta ja koomisemmalta. Epäusko hypnoosia kohtaan vain kasvaa entisestään. Palautekeskustelussa tulee kuitenkin ilmi, että kaikilla muilla ryhmillä hypnotisointi onnistui, joten ehkä vika onkin meissä eikä hypnoosissa. Lauantaiaamuna aloitamme jo yhdeksältä. Luvassa on uutta teoriaa, demonstraatioita ja harjoitteiteita. Valumme samoissa ryhmissä harjoittelemaan, ja mietimme jo miten voisimme luistaa koko tilanteesta. Kunniallisina opiskelijoina päätämme kuitenkin yrittää. Minä aloitan tällä kertaa hypnotisoijan osasta. Harjoittelemme levitaatiota eli yritämme saada käden nousemaan ilmaan ilman tietoista nostamista ja samalla henkilön vaipuvan hypnoosiin. Ensimmäisellä yrittämällä ei onnistu, nauru valtaa taas minut. Yritämme uudestaan. Nyt pystymme kaikki keskittymään ja pikkuhiljaa alkaa tapahtua. Ohjeideni mukaan hypnotisoidun käden liikkuminen alkaa sormista ja jatkuu lopulta koko käteen. Hitaasti ja taas hitaasti käsi alkaa vapisten kohota. Tapahtuma on vaikuttava, liian vakuttava minulle. Alan täristä ja lopulta itkeä. En kykene jatkamaan, tuntuu liian karmivalta nähdä käden nousevan ikään kuin itsestään. Mitä tapahtuu? Mitkä pimeyden voimat täällä vallitsevat? Onneksi kouluttajamme saapuu juuri sillä hetkellä ja saamme purettua tilanteen. Hän selittää uudelleen jo teoriaosuudessa läpikäydyt asiat. Kyse on vain ilmiöstä, jota emme ennen ole tietoisesti kohdanneet. Siinä ei ole mitään pelottavaa tai myyttistä. Rauhoitun ja jatkamme harjoitteita, mutta enää emme onnistu levitaatiossa. Hitaasti ja taas hitaasti käsi alkaa vapisten ko hota. Kurssin aikana suhteeni hypnoosia kohtaan muuttui. Alun epäusko vaihtui luottamukseen. En koe sitä enää täydellisenä höpsötyksenä, vaan uskon, että siitä voi oikeasti olla hyötyä terapian ohessa. Hypnoosi on yksi keino vahvistaa positiivisia muutoksia ihmisessä, joita terapiakeskustelun avulla on huomattu kaipaavan vahvistusta. Se on voimakas keino, eikä sillä sovi leikkiä. Hypnoosin käyttö vaatiikin pitkän koulutuksen, erityisesti jos sitä käyttää terapian osana eikä vain rentoutuskeinona. Virallinen koulutus kestää 3 vuotta, ja se tapahtuu työn ohella. Kannattaa siis aina tarkistaa koulutuksen taso henkilöltä, joka sanoo osaavansa hypnotisoida. Hypnoosi vetää huuhaapuuhaajia luokseen. Kompleksi

8 Esittelyssä... Kompleksin tutorit 2009 Psykologian tutorit syksyllä 2009 ovat kaikki edellisen vuoden fukseja - oma fuksiaika on siis tuoreessa muistissa. Nämä kymmenen innokasta luotsaavat uudet psykalaiset takuuvarmasti opintojen alkuun hyvällä meiningillä ja tiukalla otteella. Tässä syväluotaava analyysi kunkin tutorparin todellisesta luonteesta! Reetta Latvala Reetta on kotoisin Klaukkalasta, mutta on silloin tällöin sydämeltään ja sanavarastoltaan härmäläinen. Nykyään Reetta asuu Pasilassa ja on ilmeisen tyytyväinen, hän nimittäin muutti juuri entiseen naapuritaloonsa! Reetta toimii Kompleksin kulttuuri- ja tutorvastaavana, ja on muutenkin mukana vähän kaikessa. Ihailtavaa on se, miten Reetta hurjasta kiireestä huolimatta osaa pitää kaiken kasassa! Hän onnistuukin kaikessa mihin ryhtyy, paitsi kontrolloidussa elämässä. Reettaa on vaikea olla huomaamatta, sillä hän oli jo ala-asteella pidempi kuin monet opiskelutoverinsa nykyään. Pituuden lisäksi Reetan tunnistaa jo kaukaa kahvihuoneelta kantautuvasta naurusta sekä taukoamattoman puheen mukana vilkkaasti heiluvista käsistä. Huonotuulisen Retun päivää voi piristää keittämällä kahvia valmiiksi, mutta kofeiinin lisäksi Reetta on täysin addiktoitunut Läkerolin Cactus-pastilleihin. Jos siis päivä vaikuttaa huonolta, saattavat pastillit olla lopussa. Kaikkiin elämän pulmiin auttaa kuitenkin tilanteiden huolellinen analysointi. Reetta on jopa analysoinut analysoimisen, kunnon psykan opiskelija siis! Reetta osaa muun muassa näytellä, tanssia, järjestää kaikenlaisia tapahtumia, bilettää ja ottaa rennosti, joten hänen seurassaan on lähes mahdotonta tylsistyä. Tältä tutorvastaavalta eivät energia, innostus ja hauskat ideat lopu koskaan! Heidi ja Reetta Patrik Wikman Kävelevä wikipedian ja sirkuksen eloisa kombinaatio Pate Patrik Wikman (Wikmanos Génial) viihtyy parhaiten tiheään kansoitetuissa kahvintuoksuisissa miljöissä. Tämän Kotkan ylpeyden tunnistaa noloista tilanteista, lentelevistä kynistä, putoilevista kahvikupeista ja lyömättömästä imitointitaidosta, ehdottomana pravuurina mainittakoon Jorma Uotinen. Stressivapaan yksilön suloääninen laulu ( Det gör ont, det gör ont ) on huhujen mukaan sykähdyttänyt myös laitoksen opettajia kunniamainintoihin asti. Patrikin spesifeihin attribuutteihin kuuluvat égaalisti runsas ja elegantti sivistyssanojen viljely sekä hyperkorostuneet säikähtämisrefleksit. Erityistaitoihin lukeutuvat muun muassa kokkailu, muiden lajitovereiden viihdyttäminen tahallaan ja tahattomasti, sekä ihailtava kyky nauraa itselleen. Tämä lämpöenergiaa säteilevä aarre harrastaa myös flow-tiloja aivokuvien ja neurotietokirjojen parissa. Yksilön seura on parasta lääkettä mitä moninaisimpiin stressi- ja angstitiloihin - Patrik är underbar! Heidi Ala-Mikkula On luultavasti mahdotonta löytää ihmistä, joka ei pitäisi Heidistä. Kurttulegginsseistään ja jatkuvasti uusista kengistään tunnettu hymytyttömme jaksaa ilahduttaa päiväämme keinoja kaihtamatta. Heidin piristysruiskevarastoista löytyy muun muassa valloittava nauru, kasa hotteja tanssimuuveja, hyppynaru ja aina niin osuva kehotus; älä stressaa. Silloin kun tilanne vaatii järeitä keinoja, Heidi leipoo maailman parasta mutakakkua, jonka resepti on autenttisesti kotoisin Ameriikasta asti. Vermontissa Heidi vietti kuitenkin vain vaihto-oppilasvuotta, alun perin kaunokaisemme on kotoisin Vaasasta. Pohjalaista mentaliteettia onkin nähtävissä muuten kiitettävästi stadilaistuneen Heidin määrätietoisessa ja riuskaotteisessa tavassa hallinnoida kahvihuonetta. Kompleksin emäntäkolmikon hallitusjäsentä on turha yrittää vedättää kahvipiikkien maksussa tai missään muussakaan, sillä neitokaisella on ajatusten lukemista lähentelevä kyky ymmärtää ja tulkita ihmisiä, eli oikealla alalla ollaan! Heidillä onkin tilastollisesti merkitsevä kyky ottaa kaikki mahdollinen ja melkein mahdotonkin huomioon, oli sitten kyseessä bileiden järjestäminen tai datan analysointi. Siksi Heidistä tulee mahtava tutor, jonka kanssa saa varmasti opiskeluajan parhaat naurut! 8 Kompleksi

9 Pate ja Pauliina Pauliina Ojala Pauliina Ojala (Ojalus happicus) on kirjaston alakerrassa asusteleva iloinen pörröpää. Ei voi muuta kuin ihailla tämän lajin erinomaista taito a olla maailman tehokkain opiskelija ja kuitenkin aina hymy huulessa. Olion tunnistaa hilpeästä energisyy destä kaikkea ja kaikkia kohtaan ja tukasta joka aina asettuu samaan kampaukseen huolimatta siitä miten sitä yrittää asetella. Tunnistettavat äänet ovat mm. hahahaa, ahhh, ajajaj, jes ihanaa ja myös hieman viha stuneella sävyllä PatriKK. Pauliinan attribuutteihin kuuluu kaiken maailman hassuttelut kuin kakkuna julkisesti esiintyminen ja hölmöissä leffoissa itkemin en. Keskeisiä piirteitä on myös tanssiminen, valo kuvaaminen ja muukin kulttuurin kuluttaminen. Pau liina rakentaa pesänsä rakkauden ja mystiikan Röö periin, missä hänellä on aina joulukoristeet esillä (tiede ei ole vielä kyennyt ratkaisemaan johtuuko täm ä laiskuudesta, joka huom. ei lukeudu lajin ominais uuksiin, jostain muusta neurokognitiivisemotionaalis estä defisiiteistä, vaiko vain siitä, että joulukoristeet ovat vain NIIIN KIVOJA JESS!) Katariina Kuusi ja rennosta olemukkattiksen (Katarinae chilliae) tunnistaa takuuvarmasti kahvikupista, repusta tä. Usein Kattiksen tyypillis sesta. Positiivinen ja rauhallinen suhtautuminen asiaan kuin asiaan on turhanhöpötmikään ole ei suusta kuuleekin kyllä se siitä tyyppisiä lausahduksia. Tämä yksilö n-vuovaltsika t Mennee täjä, mutta kun asiaa on (ja sitähän on) niin juttu luistaa vaikka kuinka. Psykan tä. täytymis oirekäyt detkaan eivät ole jättäneet Kattikseen minkäänlaista valtiotieteellistä hevosten seurassa tai laitokselta ylijäävää aikaa tämä töölöläistynyt espoolainen viettää tallilla n johtua kahvitoisinaa töissä. Tavallisesti Kattis törmää luennoille vähän myöhässä, mikä saattaa kuuluu ymiseen käyttäyt huoneella hengailusta paikasta toiseen sukkuloinnin välissä. Tyypilliseen Elinmaan. oleskele ille myös elinympäristön vaihtelu, ja Kattis muuttaakin silloin tällöin ulkoma paikan muutostarve ohjaa ensi keväänä Peruun. Anna Rämä Anna ja Kattis Annan (Raemae energica) näkee usein juoksentelemassa tuli hännän alla ympäri Helsinkiä. Kauempaa katsovalle bongaaj alle saattaa olla eduksi tuntea lajin erity inen tuntomerkki selässä heiluva viuluko telo. Rauhallisemmissa oloissa, vaikkapa psykan opiskelijoiden kahvihuoneella, Annan tunnistaa helposti tämän ilois esta naurusta. Annan voi tyypillisenä lajin sa edustajana tavata säännöllisesti Kom pleksin erinäisistä juhlista. Pirteänä bilevast aavana tämä kyseinen yksilö ilmestyy usein paikalle ensimmäisenä ja pysyttelee juhlatunnelmissa usein aamuyön tunn eille asti muiden alkaessa vähitellen jo kad ota paikalta. Lajille on ollut tyypillistä hiko illa vuosittain joka kevät pääsykoekirjo jen parissa jo useamman vuoden ajan. Lajin kehitys on onneksi sittemmin kään tynyt suotuisaan suuntaan ja edellä kuv attu käyttäytyminen on saanut väistyä. Kompleksi

10 Perttu Pöyhönen ja Julia Baric Kello lähestyi viittä Bagdadin katujen paahtaessa vanhan Opelin renkaita. Julian takaraivoa poltteli auringon ohella työpäivän jälkeiset luennot yliopistolla tumma kaunotar oli vuosien pyrkimisen jälkeen aloittanut opintonsa psykologian parissa. Kesken ajatuksiaan hän havahtui koviin paukahduksiin, jotka tuntuivat kuuluvan aivan läheltä. Takaovi aukesi, ja laukausten saattelemana sisään syöksyi rähjäisesti pukeutunut sänkileukainen mies ja huusi Aja! Jokin miehen sinisissä silmissä vetosi Julian hyvyyteen ja punaisten yhä palaessa hän huomasi painavansa kaasua minkä pystyi. Mistä on kyse? Julia uteli. Älä siitä välitä, minulla on homma hallussa. Niin, liikkuva auto on usein takapenkillä istuvan hallussa Takalasi ammuttiin rikki ja naisen veivatessa rattia auto kääntyi oikeaan pienelle sivukadulle. Perttu ihaili naisen autonhallintaa ja oivalsi: Tästä oikealle! Nainen teki työtä käskettyä ja auto syöksyi nurkan takana odottaneen puisen seinän lävitse törmäystä pehmustavaan heinäkasaan. Takaa-ajajat huristivat ohi ja Perttu käytti tilaisuuden hyväkseen: Nimeni on Perttu, voit kutsua PePeksi. Mikä sinut on Bagdadiin tuonut? Kohtalo. nainen vastasi ja iski silmää. Jokin tässä omahyväisessä vanhalta viinalta haisevassa nuoressamiehessä oli herättänyt hänen mielenkiintonsa: Minä olen Julia. Mitä äsken tapahtui? Perttu ei kuullut kysymystä. Hänen mieltään askarrutti tämä salaperäinen nainen; miksi hän auttoi ja kuka hän oli? Krapulainen mies katsoi ympärillään taipunutta peltiä: Jarru on muuten se keskimmäinen poljin - ihan siinä kaasun vieressä. Julia ei kiinnittänyt huomiota Pertun naljailuun. Hän tunsi tässä olevan suuren seikkailun alku Julia ja Perttu Martina Salvén Kyseinen vaaleaverinen (lue: blondi) yksilö edustaa pientä mutta vahvaa finlandssvensk-lajia. Erityisen sitkeänä lajin edustajana Martina (Salvenos Fenskae el Polotus) oppi puhumaan ensimmäistä kotimaista vasta valmennuskurssilla valtavirran pakottamana. Kerran opittuaan hölöttämään toisellakin kielellä, ei puhetulvalle tunnu tulevan ajoittain loppua. Martinan väitteistä huolimatta suomi soljuu oikein mallikkaasti - Aliaksen vastapelureiden mukaan hieman turhankin sujuvasti! Fuksiryhmätoverit saivat jo heti ensimmäisenä päivänä todeta, mitä tapahtuukaan kun Martina kohtaa lajitoverinsa: ylipuheliaan suomenruotsalaisen... Lajille tyypillisesti joka sunnuntai on tietysti rostbiff hos pappa. Hifkin matseihin on ollut niin kova kiire, ettei pikkuneiti jaksanut kävelyn alkamista odottaa.martina harvemmin jättää asioita puolitiehen. Jos pääsykokeita varten kerran muistiinpanoja tehdään niin miksipä ei tapetoisi seiniä ja ovia muistiinpanoilla tulosten julkistamiseen saakka! Martinaa et voi olla huomaamatta tai kuulematta, mikäli kahvihuoneen läheisyydessä majailet. Negatiivista mieltä kenttätutkija ei ole kyseisessä yksilössä havainnut. Mikäli päätät kutsua Martinan joku kerta kotiisi, huolehdi suolapurkkisi lukkojen taakse: suola-addiktiostaan tunnettu yksilö nimittäin kokee popcornien tarvitsevan suolaa puolisen purkkia pussia kohden! Ville ja Martina Ville Karvonen Villen (Karvosus aktivius), merihaan mahtavin mies, huomaa helposti pituutensa ja hohtavan vaaleiden hiustensa takia. Hänet voidaan löytää joko Merihaan kauneimmasta talosta, tai sitten heimonsa kanssa Meripubista. Laji on äärimmäisen urheilullinen, ja Ville viihtyy esimerkiksi hiihtoladuilla talvisin. Ville saattaa kuitenkin kadota mystisesti silloin tällöin, eikä häntä silloin voi saada kiinni sähköpostitse, facebookin kautta, puhelimitse jne.. Mutta ei hätää, se on ominaista lajille Karvosus aktivius, ja onneksi muutaman päivän kuluttua hänet voidaan löytää taas kahvihuoneesta. Ville on myös erittäin aktiivinen bileidenjärjestäjä, itse asiassa niin aktiivinen että hänet joudutaan silloin tällöin väliaikais-pakko-huostaanottaa ja viedä tanssilattialle jossain vaiheessa iltaa. Ville on myös motivoitunut opiskelija, sillä hänellä taitaa olla opiskelupaikka kaikissa suomen kaupungeissa, esimerkkinä voidaan ottaa Jyväskylä, Otaniemi (siis Espoo..), ja Helsinki. Karvosus aktivius on itseasiassa alalaji suurelle Speksikus lajille, mutta koska sukukokous on jo ohi niin Villeä voi nähdä myös muuallakin kuin lavalla. 10 Kompleksi

11 PJ-palsta Äänessä Marleena Alho, Kompleksin PJ 2009 Onnellisuuden kompleksi Ennen kuin aloin kirjoittamaan tätä tekstiä sain neuvon eräältä syksyn 2008 fuksilta. Hänen mukaansa tekstissä ei pitäisi mainita mitään valmistumisesta eikä ainakaan kehuskella sillä kuinka lähellä sen hetki mahdollisesti on. Tämä on kuulemma viimeinen asia, josta uusi opiskelija haluaa kuulla. Hyvä! Se on nimittäin lähes viimeinen asia, josta haluan itsekään puhua. Tottakai pidän siitä ajatuksesta, että joskus tulevaisuudessa pääsen työskentelemään unelma-ammatissani. Toivoisin vain että se hetki ei tulisi ihan heti, eikä siitä kyllä ole pelkoakaan. Meidän ainejärjestö, Kompleksi, on niin mahtava, että melkein pelottaa se, kun täältä kahvihuoneen turvasta täytyy poistua. Voiko missään muualla olla näin hauskaa, innostavaa ja letkeää toimintaa? Täytyy kai toivoa, että näiden parin vuoden aikana, jotka vielä vietän täällä, aikuistun sen verran, ettei se lähteminen tunnu niin kamalalta. Viikko sitten luennolla eräs professori kysyi keiden kaikkien onnellisuustaso on lopullisesti noussut sen takia, että pääsi aikoinaan psykologiaa opiskelemaan. Muutama, minä mukaan lukien, nostivat kätensä. Professori epäili tätä, ja sanoi uskovansa, että olimme ehkä onnellisia juuri sen hetken kun kuulimme uutisen sisäänpääsystä, mutta että tämä onnellisuus kesti korkeintaan viikon. Kyseiselle professorille ei välttämättä uskalla vastaan väittää, mutta väitän nyt kuitenkin. Ainakin minun onnellisuustasoani psykologian opiskelu ja Kompleksiin kuuluminen on nostanut ihan lopullisesti. Tietenkään en koko ajan hypi kattoon silkasta riemusta, mutta kyllä vieläkin tulee hetkiä, jolloin tajuan kuinka iloinen olen siitä, että olen juuri tässä ja juuri nyt. Onnellisuuteni on siis saavuttanut suhteellisen staattisen tilan. Jos mietin sitä päivää, kun sai tulokset pääsykokeesta, en pysty muodostamaan päässäni selkeää kuvaa. Enemmän ajatuksia herättävät ensimmäiset viikot psykona uudet ihmiset jännittivät lähes yhtä kovasti kuin kesän alussa suoritettu koe, ja opiskeluihin orientoituminen tuntui yhtä jähmeältä kuin tilastokaavojen muistiin painaminen. Alkukankeuksien jälkeen asiat kuitenkin vain soljahtivat paikoilleen. Yhtäkkiä ympärilläni oli hurjan ihania opiskelukavereita ja kahvihuone oli kuin toinen kotini. Kun tähän kaikkeen vielä lisäsi pääsyn Kompleksin hallitukseen fuksisyksyn lopulla, olin nopeasti siinä tilanteessa missä olen nyt. Vaikka kliseiseltä kuulostaakin, en voisi kuvitella elämääni ilman kompleksilaisuuttani. Ymmärrän kyllä, etteivät kaikki muut voi olla jatkuvasti yhtä hypenä kuin minä, mutta kannattaa kokeilla: se on ihan kivaa. OUJE! Kompleksi

12 Maija Hausen kertoo vuodestaan vaihto-opiskelijana Hälsningar från Uppsala Vaihtarit niitä hulluja, jotka muuttaa vuodeksi ulkomaille bilettämään ja pitämään hauskaa yli-opiston rahoilla? Opiskellakseen turhia kursseja, jotka ei sovi tutkintoon, jos ylipäätään opiskelevat? Hmm, ennakkoluuloissa on osa totuutta, mutta oikeasti vaihdossa voi saada myös uusia näkökulmia sekä opintoihin että elämään yleensä. Ja tietysti ystäviä ympäri maailmaa. Heti ensimmäisenä opiskelusyksynä tiesin, että haluan lähteä vaihtoon. Toisen opiskeluvuoden syk-syllä etsin kuumeisesti tietoa erilaisista vaihto-ohjelmista ja ulkomaisista yliopistoista, ja päädyin hakemaan Nordplus-ohjelman kautta Ruotsiin. Halusin lähteä maahan, jossa voisin puhua paikallista kieltä, ja Ruotsi tuntui mukavalta maalta jonne varmasti olisi helppo sopeutua. Ihastuin myöskin ruotsalaisten yliopistojen kuvauksiin, ja erityisesti Uppsalaan, perinteikkääseen yliopistokaupunkiin, jossa psykologian laitos tarjoaa muun muassa musiikkipsykologian kursseja. Toki sain kuulla joitakin kummastelevia kommentteja: miksi lähteä vaihtoon naapurimaahan, jossa kaikki on oikeastaan aika samanlaista kuin Suomessa? Tätä mietin itsekin, mutta kielen oppimisen lisäksi saatoin vastata, että Nordplusvaihtovuosi Ruotsissa ei sulje pois mahdollisuutta lähteä myöhemmin jonkin muun vaihto-ohjelman kautta jonnekin kauemmas. 12 Kompleksi lihapul lia ja hernekeit toa, uu mitä ekso tiikkaa... Hakuprosessi ja asioiden varmistuminen oli odotuksiani monimutkaisempaa. Muutaman kuukauden odottelun jälkeen sain kuulla, että Helsingin psykologian laitos oli hyväksynyt hakemukseni ja pääsisin Uppsalaan syyslukukaudeksi ja toinen hakija toiseksi lukukaudeksi. Myöhemmin muut hakijat kuitenkin peruuttivat lähtöaikeensa ja niinpä minä sain mahdollisuuden jäädä koko lukuvuodeksi. Vaihdoin jo keväällä sähköpostiviestejä Uppsalan yhteyshenkilön kanssa ja muuten kaikki tuntui olevan ok, ainoastaan Nordplus-ohjelman virallista vahvistusta ei kuulunut koko kesänä. Elokuussa osallistuessani Nordplus-vaihtoon lähteville tarkoitettuun infoon sain viimeinkin käteeni todistuksen, jossa luki että minut on hyväksytty lähtemään, mutta apurahaa jouduin odottamaan koko syksyn. Lopulta kävi ilmi, että saisin apurahan ainoastaan kevätlukukaudelle. Onneksi opintotuen ja jonkinlaisten säästöjen turvin rahatilanne ei mennyt aivan miinukselle. Kirjoittaessani tätä olen nyt ollut Uppsalassa 8 kuukautta: asun Kantorsgatanilla korridoorissa, jossa jaan keittiön 4 muun opiskelijan kanssa. Tuntuu kuin tulostani tänne olisi jo ikuisuus, onhan täällä tapahtunut niin paljon asioita, mutta toisaalta aika on mennyt aivan liian nopeasti. Syyslukukausi alkoi orientation-viikolla, joka oli tarkoitettu kaikille Uppsalaan tulleille lähes 2000 vaihto-opiskelijalle. Tämä viikko oli varsinaista pyöritystä: tutustumista paikkoihin ja uskomattomaan määrään uusia ihmisiä, ulkopelejä, pubi-iltoja, ruotsalaiseen ruokaan tutustumista (lihapullia ja hernekeittoa, uu mitä eksotiikkaa..), karaokea, kaupungilla kiertelyä ja ensimmäiset Flogstan kattobileet. Hieman myöhemmin alkoi opiskelu ja elämä alkoi rullailemaan hieman rauhallisempia ratoja, mutta tylsää ei ole missään vaiheessa ollut! Jos opiskelijatoiminta Helsingissä on pitkälti ainejärjestötoimintaa, Uppsalassa vastaavaa toimintaa järjestävät osakunnat. Uppsala on kuuluisa osakunnistaan, joilla on pitkät perinteet ja omat hienot talot, lailliset vain opiskelijoille avoimet baarit ja paljon muuta toimintaa kuten kuoroja, teatterikerhoja ja urheilua. Liityin omaan osakuntaani Kalmar nationiin syyskuun alussa, ja siellä onkin tullut vietettyä yksi jos toinenkin pubiilta kaverien kanssa joko asiakkaana tai töissä,

13 sunnuntai-iltapäiviä kahvittelun merkeissä, villejä tanssibileitä klubi-iltoina, kuoroharjoituksia ja esityksiä, hienoja sitsejä ja hulluja jatkoja Kevätlukukaudella olen jopa saanut oman vastuullisen viran osakunnassa: minusta tuli klubbverkare eli olen töissä osakunnan pubissa kerran tai pari viikossa joko keittiö- tai baarimestarina. Palkka on niin pieni, että käytännössä teen vapaaehtoistyötä, mutta silti tämä on yksi parhaista jutuista vaihtovuoteni aikana: olla osana yhteisöä, jossa tehdään asioita yhdessä siksi että se on kivaa. Olen tutustunut moniin hienoihin ihmisiin ja saanut myös paljon ruotsalaisia kavereita vastapainoksi sille, että ensimmäiset kuukauteni Uppsalassa vietin lähes pelkästään muiden vaihtareiden kanssa enkä näin ollen päässyt paljoa kehittämään ruotsin kielen taitojani. Osakuntahengailun ja bileiden lisäksi olen toki myös opiskellut ahkerasti. Syyslukukaudelle olin valinnut musiikkipsykologiaa sekä kurssin nimeltä Människan&naturen, joka käsitteli kestävää kehitystä ja sen ongelmia kuten ilmastonmuutosta ja kehitysmaiden köyhyyttä ja väestönkasvua. Näiden lisäksi lukujärjestykseni täydentyi ruotsin kieliopin kurssilla, joka olikin varsin hyödyllinen ja hyvä kurssi myös siksi, että tutustuin muihin ruotsia puhuviin vaihtareihin. Musiikkipsykologia kuulosti hyvin mielenkiintoiselta psykologian osa-alueelta, mutta on pakko myöntää, että kurssi ei aivan täyttänyt odotuksiani: ensinnäkin luentoja oli vain parin viikon välein ja suurin osa kurssista oli vain itsenäistä ja yksinäistä kirjojen lukemista ja kotitentin kirjoittamista. Toiseksi kurssin sisältö ei tuntunut kovinkaan hyödylliseltä: kurssilla käsiteltiin eri tekijöitä, jotka vaikuttavat musiikin esittämiseen ja musiikkikokemukseen. Luimme tutkimuksista, joissa vahvistettiin mm. että hyväksi muusikoksi tulee harjoittelemalla ja musiikki voi aiheuttaa tunne-elämyksiä. Kurssin tarjoama informaatio oli siis tiivistettynä se, että musiikkiin liittyviä tuttuja ilmiöitä voidaan tutkia myös tieteellisesti. Esimerkiksi musiikkiterapiaa taas ei käsitelty ollenkaan, ja musiikkikokemukseen liittyvää neuropsykologiaa vain todella pinnallisesti. Onneksi kävi kuitenkin niin, että meneillään olevalla kevätlukukaudella opiskelu tuntuu kiinnostavammalta ja toimivammalta kuin ehkä koskaan yliopisto-opintojeni aikana. Opiskelen kurssia nimeltä Socialpsykologi A: se on 30 opintopisteen kokonaisuus, johon sisältyy neljä eri osakurssia Kriittinen ajattelu kehittyy selvästi, kun huo maa, että monia asioita voi nähdä niin monin eri tavoin, sekä opiskeluun että elämäntapoihin ja kulttuu riinkin liittyen. Kahvittelua - Maija kuvassa toinen oikealta jotka ovat peräkkäin kevään aikana. Kerrallaan luetaan siis vain yksi kurssi, sitten tentitään se ja siirrytään seuraavaan osakurssiin. Tämä on ruotsissa yleinen käytäntö, ja selkeä rakenne sopii hyvin ainakin minulle: on helpompi pysyä kärryillä, kun voi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja eri kurssien työt eivät kasaannu päällekkäin. Verrattuna Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian sivuaineopintojen kirjatentteihin on Uppsalan Socialpsykologi huomattavasti sosiaalisempi opiskelumuoto: luentoja on melko paljon ja kurssisuoritukseen kuuluu myös osallistuminen seminaareihin, joihin n. 4 hengen ryhmissä valmistaudutaan esimerkiksi keskustelemalla kurssikirjallisuudesta seminaarin aiheen pohjalta. Tällaisen opiskelumuodon yhteydessä on myös luonnollista, että kurssikavereiden kanssa vietetään aikaa yhdessä muutenkin kuin opiskeluun liittyen. Voin todellakin suositella sivuaineen opiskelua vaihdossa: siten pääsee opiskelemaan isomman kokonaisuuden samojen ihmisten kanssa, jolloin kurssikavereihin tutustuu paremmin kuin vain yksittäisillä kursseilla, ja sivuaine on kätevä tapa saada pakollisia opintoja korvattua. Voin vakuuttaa, että vaihdossa voi todellakin opiskella aivan yhtä täysipainoisesti kuin kotiyliopistossakin. On ollut hienoa huomata, että opiskelu vieraalla kielellä ei itse asiassa olekaan niin vaikeaa, ja välillä tulee todellisia ahaaelämyksiä, kun huomaa löytäneensä uuden näkökulman johonkin aiemmin opittuun asiaan. Kriittinen ajattelu kehittyy selvästi, kun huomaa, että monia asioita voi nähdä niin monin eri tavoin, sekä opiskeluun että elämäntapoihin ja kulttuuriinkin liittyen. Vaikka Ruotsissa kulttuuri ja olosuhteet ovat hyvin samankaltaiset kuin Suomessa, voi erojakin huomata, ja muihin vaihto-opiskelijoihin tutustuessa on mielenkiintoista oppia tuntemaan heidän tapojaan ja asioita, joita muualta tulevat kummastelevat pohjoismaisessa kulttuurissa. Vuoteni vaihto-opiskelijana on tuonut elämääni uusia ystäviä ja ajatuksia, itsetunnon kohoamista, ajoittaista koti-ikävää, toisaalta kauhua sitä ajatusta kohtaan että täältä täytyy joskus lähteä, skype-puheluja äidin kanssa, korridooribileitä ja tentafestejä, juoruilua ja vakavia keskusteluja, etanoiden piirtämistä aamuyöllä, snapsilauluja, hampurilaisten paistamista ja kaljakorien kantamista osakun-nassa... Jag har pussat och kramat, drömt och levt mitt liv. Vågar du pröva själv?? Kompleksi

14 In memoriam Jory Kirjoittajat Sanna Selinheimo ja Timo Säämänen ovat toimineet hallopedeina Psykologian laitoksen johtoryhmässä Haluaisimme kertoa, millaista hallopedina, eli hallinon opiskelijaedustajana toimiminen Psykologian laitoksen johtoryhmässä ( Jory) on ollut ja tulee vielä olemaan kuluvan vuoden loppuun ja missä tahansa tulevaisuudessa saamassaan muodossa, on siitäkin eteenpäin tärkeää. Joryn arjessa pääsee mukaan keskustelemaan ja päättämään opiskelijan arkea ihan oikeasti koskettavista asioista. Kautemme aikana on käsitelty muun muassa tenttimistapoja sekä uusia ja vanhoja kursseja, eli asioita jotka sisältyvät laajasti katsottuna opiskelijoidemme tärkeimpään aihealueeseen: Suuntaan, johon historiassa useasti palkittu opetus psykologian oppiaineessa on menossa. Opiskelijalähtöisen näkökulman nostaminen esiin laitoksen toiminnassa onnistuu vain, kun itse opiskelijat tuovat sen esiin. Käytännössä joryn toimintaan osallistuminen on ollut asioiden nostamista mukaan keskusteluun yhdessä opettajien ja tutkijoiden kanssa vanhan kolmikantamallin mukaisesti. Vaikka aloitemahdollisuus opiskelijajäsenillä on, on toiminta painottunut meidän kaudellamme jatkuvaan opiskelijan näkökulman ylläpitoon ja viestintään Kompleksin ja joryn välillä. Päällimäisenä mieleemme laitoksemme sisäisestä hallinoinnista ja toiminnasta eri ryhmien (esim. opiskelijat ja opetushenkilökunta) välillä tuleekin esiin joustavuus ja mahdollisuus kehittää asioita käytännössä. Eli, vaikka hallopedinä toimiminen voi kuulostaa byrokratian ulkoa opettelulta ja poliittisia hallintakeinoja vaativalta työltä, on se laitoksellamme enemmän aktiivista ja innostunutta asennetta vaativaa toimintaa, joka uskaltaa tarttua pieniinkin juttuihin. Yksinkertaisimmillaan hallopedin hommat psykologian laitoksella ovat, kun pääsee tekemään yhteistyötä mukavien ja inspiroivien ihmisten kanssa. Ikävimmillään taas, kun ei ymmärrä hölkäsen pöläystä kokouskäytännöistä, asioiden kunnollisesta valmistelusta ja ennen kaikkea siitä, miten tässä ja nyt tehty päätös vaikuttaa opiskelijoidemme arkipäivään, jos sillä ei välittömiä konkreettisia seurauksia ole. Kautemme loppuun liittyen synkin asia on uusi laki ja siihen liittyvä epämääräinen yliopiston johtosääntöluonnos, joka ehdottaa opiskelijoiden (ja keskiryhmän) edustajapaikkojen karsimista painottaen professorien valtaa tiedekunta- ja sitä ylemillä hallinnolisilla tasoilla. Laitostasolla kolmikanta vaikuttaisi säilyvän mutta käytännössä laitoksemme yhdistyessä kahteen muuhun laitokseen voi vain esitää arvailuja, kuinka 14 Kompleksi Faktaruutu: Uutta yliopistolakia ei vielä ole, mutta rakenneuudistuksia on jo tehty yliopiston tuottavuuden lisäämiseksi Uutta yliopiston johtosääntöäkään ei vielä ole, joten äänivallan jakutumisesta eri kolmikannan ryhmien (professorit, keskiryhmä ja opiskelijat) voi vain arvailla johtosääntöluonnoksen mukaan kolmikanta näyttäisi olevan historiaa.. Psykologian laitos yhdistyy Kasvatustieteen ja Puhetieteiden laitosten kanssa uudella laitoksella ei ole vielä nimeä. Laitoksen yhdistymistä vastustettiin aktiivisesti addressilla (yli 3000 nimeä), johtoryhmän kannanotolla, YT-kokouksen päätöksellä ja Psykologiliiton kannanotolla. hyvin kolmen eri laitoksen ja niiden sisältämän kuuden eri oppiaineen äänet nousevat esille. Eli aktiivisuutta ja yhteistyötaitoja tarvitaan, mielellään jo ennen kuin asioista pitää alkaa muiden aineiden kanssa neuvottelemaan. Uuden lain mukaan vaikutusvalta etääntyy opiskelijoista, kuten samalla lehtoreilta ja alemman virkatason tutkijoilta. Tämän takia käytännön työ ja mahdollisimman nopeiden, kaikille toimivien arkipäiväisten kompromissien vaatimus korostuu tulevassa hallopedityössä entisestään. On osattava neuvotella huonosti järjestetyn kurssin parantamisesta tai epätarkoituksenmukaista tenttiä koskevat asiat ennen, kuin niistä tarvitsee hallintoelimissä (mitä ne tulevatkaan psykologian opiskelijoilla olemaan) päättää. Tulevaisuudessa täytyy vakuuttaa kuusi oppiainetta yhden sijaan psykologian oppiaineen kannalta parhaasta ratkaisusta. Huolimatta opiskelijoiden tulevien vaikutusmahdollisuuksien epävarmasta muodosta psykologian oppiaineessa, johon kautemme päättyy, on hallinnon opiskelijaedustajuus antanut todella rikkaan ja avartavan kuvan laitoksen toiminnasta, erilaisista ihmisistä sen takana ja laitoksen värikkäästä historiasta. Seuraavien hallinnon opiskelijaedustajien homma alkaa uteliaisuudesta, innosta oppiainetta kohtaan ja aidosta kehittämisen tarpeesta. Tästä edustajuus kavaa sellaiseksi miksi te, ketkä ikinä meitä edustattekaan, sen itse teette. In memoriam Jory, Sanna ja Timo

15 Mainos Usein kuulee sanottavan, että opiskelijaelämä on parasta mitä ihmiselle voi tapahtua. Me olemme aivan samaa mieltä. Se joka väittää vastaan, ei selvästikään ole kuulunut KOMPLEKSIIN! Mikä on KOMPLEKSI? Kompleksi ry on psykologian opiskelijoiden ainejärjestö. Se on perustettu vuonna 1947, joten on nyt 62 vuotta vanha. Kompleksissa on noin 300 jäsentä, ja jokainen joka opiskelee psykologiaa Helsingin Yliopistolla voi liittyä. Kompleksi valvoo jäsentensä etuja ja tuo psykologian opiskelijoita yhteen. Mitä Kompleksi antaa sinulle? Liittyessäsi Kompleksiin maksat siis 5 euroa. Heti kättelyssä ainejärjestö kiittää sinua tästä antamalla sinulle 3 euron arvoisen haalarimerkin. Näin ollen maksamasi jäsenmaksu onkin 2 euroa. Oujee, mitä säästöä! Kompleksi tulee tarjoamaan rahoillesi vastinetta. Meillä on valinnanvaraa. Kaikenlaista tapahtumaa excuista bileisiin ja kulttuuririennoista yhteiseen liikkumiseen. Kompleksi tarjoaa kaiken kaikkiaan loistavan yhteisön, jossa pieni psykologin alku voi kasvaa suureksi ja mahtavaksi! Mitä voit antaa Kompleksille? Aloitetaan siitä, että liityt ainejärjestöön. Se maksaa vaivaiset 5 euroa, jonka kerran maksettuasi saat opiskeluaikaisen jäsenyyden. Tällaista tarjousta ei kannata missata! Maksettuasi jäsenmaksun voit nauttia kaikista järjestetyista huvituksista kera innostuneen asenteen. Tietenkin lisäkäsiparit järjestelyyn eivät ole myöskään pahasta, jos nyt ihan kaikkesi haluat antaa. Muista kuitenkin.. t Tentteihin luku yksin on tylsää puuhaa, Kompleksista löydät vertaistukea tai vaikkapa opintopiirin. t Psykalaiset ovat hyvin heterogeenistä porukkaa löydät varmasti tovereita omaan makuusi. t Nauttia jokaisesta hetkestä (ei yhtään lässynlää-psykologiaa)! Parasta Kompleksissa (allekirjoittaneiden mielestä, minkäänlaista gallupia ei suoritettu. Demokratia jyrää siis myös tässä ainejärjestössä) t Kahvihuone<3 t Tuki ja turvasatama t opiskelijakaverit t rento ilmapiiri t ja niin se, että meistä tulee psykologeja! Liittymisestä saat lisätietoa tutoreilta (s. 8) syksyn koittaessa. Kompleksi

16 ...på SVENSKA Skrivet i stjärnorna (eller Stanovich mardröm) Martina Salvén Egentligen skulle jag inte alls ha tid att skriva en kolumn, det jag verkligen borde göra är läsa på tent. Ibland tar tent takten (och bokantalen) andan ur en, och det menar jag inte på ett positivt sätt. Så hur orkar man hålla sig motiverad när man inser att fast man skulle läsa dygnet runt så hinner man inte förbereda sig tillräckligt för tenterna? Förutom alla fantastiska människor som studerar här, alla roliga fester och den fina sammanhållningen har jag märkt att för mig hjälper det ibland att fundera på att det verkligen är meningen att jag är här. Det är ingen slump att jag har kommit in och börjat studera. Men om det inte är en slump, kan det då vara... ödet? Och vad ser jag om inte att halarna som används är, just det, lila. Efter det visste jag att jag måste komma in, obero ende av vad som krävs. Min mamma brukar berätta hur jag som baby alltid trivdes bäst i lila kläder. En speciell favorit var faktiskt en lila sparkdräkt. Sedan dess har jag älskat lila (och gör det fortfarande). Så då när jag börjat läsa på inträdesprovet till psykologin hit så irrade jag mig in på kompleksis nätsidor en gång. Och vad ser jag om inte att halarna som används är, just det, lila. Efter det visste jag att jag måste komma in, oberoende av vad som krävs. En annan liknande händelse var då jag, en vecka innan själva prepkursen började, ringde för att anmäla mig och fick höra att platserna redan var fulla. Medan jag talade med personen som skötte anmälningarna var det samtidigt någon som lämnade återbud. Eftersom de inte hade något slags kölista fick jag platsen direkt. Vad är liksom sannolikheten för det? Liknande historier har jag hört av många bekanta som nu studerar här. Jag tror att det är viktigt att hålla fast vid de berättelserna. De flesta av oss har gjort ett enormt arbete för att komma in, och börja studera här, men ibland hämtar man motivationen ur små alldagliga slumpar. Hur visste du att det här var rätt område för dig? Hur visste du att det var värt att satsa allt? 16 Kompleksi Så är det ödet då? Ni alla som läst sannolikhetslära vet att jag är ute på hal is nu. Kanske ödet snarare är, att ta vara på de slumpar som hoppar fram med jämna mellanrum, och sen med deras hjälp skapa sig sitt öde. Människor vill försöka skapa mening till de saker som händer runt dem. Så utnyttja det. Vilka saker vill du bygga upp ditt öde med? Nå hur det nu än ligger till med ödet, så kan lila sparkdräkter och tursamma telefonsamtal paradoxalt nog fungera som en stor motivation när man försöker ta sig igenom studierna här. Och för er som inte ännu känner till Stanovich, han är en typ som inte tycker om ödet, eller påstådda kausala samband. Honom stöter ni på i kursen psykologins forskningsmetoder. Ord... Öde = Kohtalo Sannolikhetslära = Todennäköisyysteoria Skrivet i stjärnorna = Kirjoitettu tähtiin Mardröm = Painajainen Prepkurs = Valmennuskurssi Inträdesprov = Pääsykoe Sparkdräkt = Potkupuku Skapa mening = Luoda merkitys Kölista = Jonolista Slump = Sattuma Återbud = Peruutus

17 Laura Salminen Niin lähellä, niin kaukana Pietarissa kielikurssilla Passi, viisumi, ruplia, sanakirja. Kaikki ehdottoman tarpeellinen on mukana, varmistettuna moneen kertaan. Kun juna lähtee puksuttamaan aamutuimaan Helsingin rautatieasemalta, alkaa jännitys hiipiä jäseniin. Matkaan Venäjälle, siis oikeasti Venäjälle: Leopardikuvioisten turkkien, mafian ja oudonnäköisten kirjainten maahan, jossa tapetaan toimittajia, jotka ajattelevat itse. Rajamuodollisuudet saavat kokemattoman matkustajan hämilleen. Passit tarkastetaan ensin Suomen puolella jokaiselta, sitten ollaan Viipurissa melkein tunti, jossa venäläiset tullivirkailijat keräävät passit pois ja tarkistavat ne uudelleen. Maahantulokaavake täytyy olla täytettynä täydellisesti, viisumissa ei saa olla yhdenkään kirjaimen virhettä. En voi sille mitään, että passittomana hetkenä pelottaa. Olen Venäjällä, eikä rajan yli pääse ilman passia. Minut haetaan kielikoulun puolesta Pietarin asemalta, joten ensisilmäykseni kaupunkiin teen henkilöautosta, joka ajaa keskustassa 80km/h. Kuski on ystävällinen ja puhuu huonosti englantia - mutta puhuu kuitenkin. En osannut arvostaa tätä tarpeeksi silloin, nyt suhtautumiseni olisi toinen. Automatka loppuu 22 kerroksisen talon pihaan, joka ulkoapäin näyttää oudonmalliselta betonimöhkäleeltä. Menemme rämisevällä hissillä ylös, melkein huipulle saakka. Minun Pietarin asuntoni on täällä, paikallisen perheen makuuhuoneessa. Vanhempi nainen ja mies sekä nuori poika tulevat minua vastaan höpöttäen kauheasti venäjää. En haluaisi vielä uskoa tätä todeksi, mutta pikkuhiljaa se on Minun inun isän isän täperheeni puhuu vain ja ainoastaan venä jää. Minä en ole ikinä opiskellut sanaakaan venäjää, kirjaimet opettelin junamatkan aikana. pakko hyväksyä. Minun isäntäperheeni puhuu vain ja ainoastaan venäjää. Minä en ole ikinä opiskellut sanaakaan venäjää, kirjaimet opettelin junamatkan aikana. Kyllä se arki kuitenkin aina uomiinsa asettuu. Seuraavana päivänä babuska vei minut metrolla koululle ja pääsin tositoimiin. Venäjän oppikirja kouraan ja kieltä opettelemaan neljäksi tunniksi arkipäivisin. Kolme viikkoa aikaa rakentaa pohja venäjän kielelle. Ja kieli kyllä tarttui! Ei kolmessa viikossa ihmeitä rakenneta tyhjästä, mutta aina siinä ajassa jotain oppii. Pakko oli oppia, Venäjällä ei juuri kukaan puhu englantia. Heillä ei ole mitään pakkoa opiskella vieraita kieliä koulussa. Kaupassa, kahvilassa, postissa, missä tahansa joutuu selviytymään käsimerkein tai venäjän kielellä, jos jotain haluaa. Nuorista osa saattaa puhua jonkin verran englantia, tai ainakin ymmärtää sitä, jos ei itse sitä suostu puhumaan. Siihen ei kuitenkaan kannata luottaa, palveluasenne on niin kovin erilainen kuin Suomessa. Suomessa on tottunut siihen, että palveluammateissa toimivat hymyilevät ja yrittävät parhaansa mukaan auttaa asiakasta, mutta Venäjällä se tuntuu olevan toisin. Hymyä on turha hakea ja jos ei venäjänkieli suju, niin palvelua on turha odottaa ainakaan ystävällistä. Nyt tietysti yleistän, ainahan poikkeuksia löytyy, mutta pääsääntö oli tämä. Edes museoissa ja muissa turistikohteissa ei välttämättä löytynyt kielitaitoista ihmistä, vaikka osa opasteista onneksi olikin englanniksi. Tässä oli se hyvä puoli, että oli pakko puhua alusta lähtien venäjää, vaikka ei osannut sitä kuin muutaman sanan. Käytössähän se kielitaito kehittyy. Ennen matkaani en oikein tiennyt, mitä odottaa. Venäjä on niin vieras valtio, vaikka se on naapurimaamme. Järjellä ajatellen se ei voi niin kauheasti erota Euroopan maista, mutta eihän sitä koskaan voi tietää Nyt voin sanoa, että ainakin Pietari on hyvin länsimainen kaupunki. Tosin minulle kerrottiin, että käytännössä kaikki Venäjän rahat ovat Pietarilla ja Moskovalla, muu maa pärjätköön omillaan. Matkustaessani paikallisjunalla puolen tunnin matkan Pietarista jouduin huomaamaan tämän, sillä matkan varrella olleet pikkukylät eivät olleet niin kauniissa kunnossa. Hökkeliä toisen perään ilman kunnon tieverkostoa. Opin kuitenkin matkani aikana, että ulkoapäin ei saisi arvostella mitään. Monet rakennukset saattoivat olla todella rappeutuneita ulkopuolelta katsottuna, mutta sisältä löytyi mitä kaunein ja hoidetuin tila. Sanonta moni kakku päältä kaunis toimii näköjään myös toiseen suuntaan. Liikennekulttuuri on hurjaa. Risteyksissä keltaiset valot palavat yhtä aikaa molemmille suunnille, joten vanhoilla vihreillä ja nopealla lähdöllä saa varmasti aikaan kolarin. Keskusta-alueellakin autojen nopeudet saattavat nousta hurjiksi, ei kannata luottaa, että ehtisi ylittää kadun ennen kaukaa tulevaa autoa. Jalankulkijoilla ei ole oikeuksia, oikeastaan he ovat vain riesa. Itsekin olin jäädä suojatielle kääntyvän miliisiauton alle, mutta ehdin pompata takaisin jalkakäytävälle. Miliisit vain mulkoilivat minua ohi ajaessaan, heillä ei tainnut edes käydä väistäminen mielessä. Oikeastaan olin aivan varma, että he pysähtyvät vielä sakottamaan minua alle jäämisen yrityksestä, sillä Venäjällä korruptio on valitettavasti korkea. Selvisin kuitenkin onneksi vihaisella tuijotuksella. Leipomisen venäläiset osaavat. Pietarissa kahviloita löytyy vieri vierestä ja kaikki ovat täynnä uskomattoman hie- Jatkuu seuraavan sivun alalaidassa! Kompleksi

18 Marleena Alho Kuvat: Anna Nuotio ja Ira Siimes Omstart! Syksyisin sähköpostilistoille ilmestyy kyselyitä siitä, kuka haluaisi ottaa osaa vuoden kulttuuripläjäyksen luomiseen. Mukaan haetaan näyttelijöitä, tanssijoita, soittajia, puvustajia, lavastajia ja joskus jopa ohjaajaa. Kaikilla on mahdollisuus päästää luovuutensa valloilleen ja ottaa osaa Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan yhteisen lapsen, Speksin, tekemiseen. Speksiä työstetään lähes koko lukuvuosi. Loka-marraskuussa aloitetaan ensimmäiset improvisaatiotreenit ja käsikirjoitusta aletaan työstää. Käsikirjoitusta tehdään demokraattisessa tiimissä, jotta saataisiin speksiin mukaan mahdollisimman paljon ideoita. Tänä vuonna tiimissä oli Psykologian laitokselta Olli Orenius, joka myös lupasi valottaa hieman speksikuvioita. Kahden vuoden speksikokemuksella luulisi niitä kertyneenkin. Viime vuonna vielä jännitti joka kerta, kun meni treeneihin, mutta nyt se on onneksi jo vähän helpottunut. Juonikuviot saadaan valmiiksi kevään alussa, jolloin myös jaetaan roolit. Mitä sitten käy niille, jotka eivät pääse näyttelemään? Ei siinä jouduta paljon karsimaan. Alkusyksystä on aina paljon innokkaita, joista osa karsiutuu jo ihan luonnollisin menetelmin. Ne, jotka ei pääse näyttelemään, saa kyllä jotain muuta hommaa, sanoo Olli, tähtinäyttelijä. Kaikille ei kuulemma edes kannata män tulee paha E nem vääntää roolia, mieli, jos kohta sillä liian monta uksen aikana ku pikku roolia vain kaan ei huuda sekoittaa koko näytelmää. Käsikirjoituksen valmistuttua alkavat lukuharjoitukset, ja sitten joskus myöhemmin käydään speksiä ihan kokonaisuudessaan läpi. Varmaan speksissä tulee aina kiire, myöntää Olli, ja toteaa että usein epäselvyydet eri ryhmien (näyttelijät, tanssijat, bändi) luovat pientä paniikin tunnetta. Tänä vuonnakaan ei säästytty aivan ongelmilta, muun muassa rumpalin vaihdos aivan ensi-illan kynnyksellä ja ohjelmalehden taitto loivat jännitysmo-...jatkoa edelliseltä sivulta (Niin lähellä, niin kaukana - kielikurssilla Pietarissa) noja kakkuja ja leivoksia. Ne ovat suorastaan taideteoksia kiiltävine ja koristeellisine pintoineen. Myös kaupasta saa ostaa monia erilaisia valmiskakkuja. Vaikka rasvan ja sokerin käyttö Venäjällä on runsasta, ei siellä juuri ole lihavia ihmisiä. Vanhat mummot saattavat joskus olla hieman pyöreitä, mutta nuoremmista ei juuri kukaan. Venäjällä maitotuotteetkin saattavat sisältää huimia määriä rasvaa. 7,5 % jugurtti on ihan normaalia, tosin löytyi myös vähempirasvaisia, ja maidossakin rasvapitoisuus taisi olla keskimäärin 3 %. Smetanaa käytetään mausteena jokaiseen ruokaan: keittoihin, makaroniin, lihapulliin jne. 18 Kompleksi Hintataso Pietarissa on lähes Suomen tasolla, ehkä hivenen alempana. Suurimpana erotuksena on, että leipä ja vodka ovat lähes ilmaisia. Leipäpaketin saattoi saada 20 sentillä ja puolen litran vodkapullo maksoi alle 3 euroa. Museoiden ja nähtävyyksien hinnat ovat usein erilaiset paikallisille ja turisteille. Turistit saavat maksaa enemmän, mutta alennusryhmät on hienosti huomioitu molemmissa hintaluokissa. Itse sain koulultani venäläisen opiskelijakortin, joten kävin paikallisesta muutaman sanan venäjän kielitaidollakin ja pääsin museoihin aivan pilkkahinnalla. Ja nähtävyyksiä Pietarissa riittää! Mitä

19 mentteja, mutta kaikesta on selvitty. Se, mikä varmasti erottaa speksin selvemmin muusta näytelmätaiteesta, ovat väliin tulevat OMSTART -huudot. Speksi on siis interaktiivista: myös yleisö saa ottaa osaa esitykseen. Omstart toimii siis näin: Kesken kaiken esityksen yleisöstä voi huutaa omstart sekä siihen määritteen. Tämän jälkeen lavalla olijoiden tulee esittää edellinen kohtauksensa uuden määritteen valossa. Jos lavalla on vaikka menossa bussimatka, ja yleisöstä huudetaan omstart käärmeitä bussissa, tulee bussissa olijoiden liittää tämä kohtaukseen. Omstartteja ei varsinaisesti harjoitella etukäteen, sillä näytelmän Va r s i n k i n improvisaatiohar joituksissa tutustuu muihin ja itseensä ai van uudella tavalla. Siinä täytyy tukea ja kuunnella toista. tulee ensin sujua mutkattomasti, jotta voi keskittyä välissä tuleviin improvisaatiokohtiin. Eikö se sitten ärsytä, että joku on koko ajan keskeyttämässä? Enemmän tulee paha mieli, jos kohtauksen aikana kukaan ei huuda, sanoo Olli hymyillen, ei se käsikirjoitus ole koskaan niin hyvä että se omstarteista kärsisi! Tänä vuonna käsikirjoittajatiimi pyrki tekemään yksinkertaisen juonen, jotta speksi pysyisi kasassa. Kukaan kun ei yleensä lopussa tiedä kuitenkaan aivan tarkalleen, mitä viimeisen parin tunnin aikana tapahtui. Survottu mieli Tänä vuonna speksi oli nimeltään Survottu mieli. Siinä mietittiin mitä tapahtuu, kun toimitaan vain tehokkuuden sanelemien sääntöjen mukaan ja kaikki käyttäytymistieteellinen tieto pyritään survomaan yhteen. Mukana oli jännitystä ja suuria tunteita. Sivussa päästiin kunnolla nauramaan stereotypioille, joilla meillä kaikilla varmasti on tiedekuntamme muista opiskelijoista. Psykologian opiskelija opiskeli tietenkin vain ratkoakseen omia lapsuuden synnyttämiä traumojaan ja analysoi siinä sivussa kaikki ystävänsä, lastentarhaopettajaksi opiskeleva oli kunnon playboy, puhetieteilijä korjasi kaikkien muiden kielioppia ja käsityötieteilijä kulki persoonallisissa vaatteissa puikot käsissä. Kunnon opiskelijatoiminnan mukaisesti aiheessa oli mukana ripaus yhteiskuntakritiikkiä. Näin yliopistolainuudistuksen äärellä on ehkä hyvä miettiä mahdollisia skenaarioita ja sitä, millaiseksi yliopisto on muuttumassa. Speksissä asioille saa ja pitääkin onneksi nauraa ja ehkä kaikki voi muistaa, ettei hätä ehkä ole ihan tämän näköinen. Loppujen lopuksi Survo on todellisuudessa harmiton tietojenkäsittely järjestelmä, eikä tehomasiina, joka muuttaa meidät aivottomiksi käyttäytymistieteellisiksi koneiksi. Vaikka yliopistoa tehostetaan, niin meidän ei tarvitse tehostua, muuta kuin nyt tämän kevään speksissä. Näin ulkopuolisen silmin tietenkin nauttii siitä, mitä Malmitalon lavalla tapahtuu valojen sammuttua ja esiripun auetessa. Mieleen kuitenkin hiipii ajatus siitä, kuinka paljon kaikki speksissä mukana olleet ovat nähneet vaivaa ja kuluttaneet pyyteettömästi aikaansa upean lopputuloksen saavuttamiseksi. Onko se sen arvoista? Ehdottomasti. Viime vuonna oli niin älyttömän hienoa, että pakko oli ryhtyä tähän uudelleen. Yhteishenki, joka syntyy speksin teon aikana, on mahtava. Varsinkin improvisaatioharjoituksissa tutustuu muihin ja itseensä aivan uudella tavalla. Siinä täytyy tukea ja kuunnella toista. Se kuuntelu onkin tulevan psykologin uran kannalta tärkeää, pohtii Olli. Se viimeinen viikko Malmitalolla on tosi intensiivinen, me ollaan kuin yhtä perhettä. Kun Kompleksi on yleensä aika itsekseen viihtyvä ainejärjestö, niin itse olen ainakin oppinut tuntemaan mahtavia tyyppejä muualtakin tiedekunnasta. Kai se on sitten uskottava. Siltähän se kyllä näyttääkin. Jos yleisö viihtyy speksissä, niin speksin tekijät viihtyvät varmasti vielä tuplasti enemmän. hienoimpia ja isompia palatseja ja kirkkoja on joka nurkalla, museoista nyt puhumattakaan. Teatteri- ja sirkustaidetta löytyy, eivätkä ne ole mitään hätäpäin kokoonkyhättyjä esityksiä. Sirkuksessa ei voinut kuin ihmetellä suu auki, kun lavalle astui vuorollaan riikinkukkoja, alligaattoreita, käärmeitä ja lopuksi merileijonia. Kun on nähnyt merileijonan seisovan tassullaan, on nähnyt kaiken. Kolme viikkoa kului lopulta nopeasti, vaikka välillä tuntui rankalta kielimuurin ja sitä kautta kulttuurin ymmärtämättömyyden takia. Kielen opiskelu ei ole koskaan tuntunut niin motivoivalta kuin tuolla, sillä joka päivä elämä oli helpompaa, kun kielitaito kasvoi. Ihastuin venäjän kieleen. Sen kielioppi on hyvin samanlaista suomen kielen kanssa mutta se ääntäminen. Viiden eri suhinan muodostaminen suulla on suomalaiselle äärettömän vaikeaa, enkä enää yhtään ihmettele, miksi venäläisillä on suomea puhuessaan niin selkeä aksentti. Ääntämisen vaikeuden täytyy toimia toiseenkin suuntaan. Kompleksi

20 Opiskelija vapaaehtoistyössä Kirjoittaja Sanna Jaakkonen toimii kolmatta vuotta Mannerheimin lastensuojeluliiton vapaaehtoisena nettipäivystäjänä. Filosofia ja sosiaalipsykologia ovat silloin tällöin vaivanneet itseään kysymyksellä, pystyykö ihminen toimimaan täysin altruistisesti. Sosiaalipsykologia on ovelasti kiertänyt ongelman kehittämällä prososiaalisen käyttäytymisen käsitteen, joka määritellään vapaaehtoiseksi ja toisia hyödyttäväksi toiminnaksi ilman kannanottoa motiivien epäitsekkyyteen tai itsekkyyteen. Vapaaehtoistyö on prososiaalista käyttäytymistä tyypillisimmillään. Onko järkeä tehdä työtä ilmaiseksi, kun opinnot ja muu elämä vievät jo ihan riittävästi aikaa, eikä rahaakaan ole liiaksi? Luonnollisesti ei, mikäli motivaatio puuttuu. Vapaaehtoistyö kuitenkin on suosiotaan kasvattava harrastus. Selitystä voidaan 20 Kompleksi Harrastus jokainen ihminen tarvitsee harrastuksen. Harrastus säteilee ihmisen arkeen kivasti, odottaa työpäivän jälkeen palkintona, tuo sisältöä elämään. Tuntuu, että nykyään ei harrasteta enää Muutetaan se! Tv-sarja Pasila Täältä lisää: Pelastakaa lapset ry Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry Allianssin nuorisovaihto Punaisen ristin testi index.html hakea sisäsyntyisistä motiiveista psykiatria esimerkiksi näkee altruismin hyvää sopeutumista edustavana defenssinä. Ulkoiset tekijät puolestaan voivat vaikuttaa vähintään yhtä paljon. Vapaaehtoistyö saattaa tarjota hyödyllisiä kontakteja ja mahdollisuuden harjoittaa taitoja, joiden hankkiminen muutoin olisi työn ja tuskan takana. Vapaaehtoistyötä meillä Psykologian kolmannen vuoden opiskelija Elli Vuokko toimii valvoja-aikuisena Pelastakaa lapset ry:n järjestämissä lapsille ja nuorille tarkoitetuissa chateissa. Chatteja järjestetään ympäri vuoden; jouluisin on 24 tuntia kestävä Manteli-chat, kerran kuussa pikkumanteli sekä tarpeen tullen kriisichatteja. Itse päivystän IRC-Gallerian keskusteluissa, jotka on tarkoitettu vuotiaille nuorille. Päivystysvuoro kestää 2-3 tuntia kerrallaan. Yleensä valvontavuorot tietää etukäteen ja niihin saa itse vaikuttaa, joten suurempia uhrauksia omien aikataulujen kanssa ei tarvitse tehdä. Kriisichateissa konsepti on toinen - esimerkiksi Jokelan jälkeen kriisichat oli pystyssä samana iltana ja päivystämään menevät ne, jotka pääsevät. Parasta chat-aikui sena olemisessa on nuoren toivon herääminen - aina ei tarvitsekaan selvitä yksin. Gallerian chattiin mahtuu kerralla nuorta. Osa heistä keskustelee keskenään, moni idlaa eli on paikalla sanomatta mitään ja muutama juttelee päivystäjien kanssa yksityisesti. Päivystäjän tehtävä on ohjata yleistä keskustelua ja reagoida nuorten kommentteihin. Keskustelun aiheet vaihtelevat ajankohdan mukaan. Jouluisin puhuttavat jouluteemojen lisäksi yksinäisyys, vanhempien poissaolo tai väkivalta ja kännäily, sekä ihmissuhdeongelmat. Koulukiusaaminen ja päihteet ovat kestoaiheita ajankohdasta riippumatta. Päivystyksen tavoitteena on ohjata lisäapua tarvitsevat oikeisiin paikkoihin - hurjimmat tapaukset poliisille ja