Päivä vapaaehtoisena Costa Ricassa, Meksikossa ja Etelä-Koreassa s.8

Transkriptio

1 Maailmanvaihto ry:n jäsenlehti numero 4/2013 Volunteers Voices Teema: ICYE-vapaaehtoistyö Theme: ICYE volunteering Päivä vapaaehtoisena Costa Ricassa, Meksikossa ja Etelä-Koreassa s.8

2 2 pääkirjoitus Seisoin Helsinki-Vantaan lentokentällä elokuussa 2005, kokeilin taskujani ja tajusin, että minulla ei enää ollut avaimia kotiin. Todellisuudessa minulla ei ollut kotia; oli vain lentolippu ja punainen matkalaukku. Koti oli pakattu laatikoihin ja viety varastoon. Opinnot olivat tauolla, ja työt, niistä minä olin irtisanoutunut. Vapaus tuntui kevyenä hartioissa. Jännitti, mutta myhäilin silti onnellisena. Minä halusin Aasiaan: se oli ollut selvää usean vuoden ajan. Pitkien pohdintojen ja sopivien sattumien kautta käsiini osui Maailmanvaihdon mainos. Ehkäpä sittenkin? Valintapäivän haastattelu oli jäädä väliin, sillä juuri tuona viikonloppuna oli bussilakko. Päättäväisesti otin kuitenkin kohtaloa korvasta kiinni ja ajoin lumisateessa pyörällä lähimmälle junaasemalle. Minähän menisin haastatteluun. Olin tunteja myöhässä, ja minut oli jo poistettu haastateltavien ehdokkaiden joukosta, mutta lopulta sain tilaisuuteni illan viimeisenä haastateltavana. Minulta kysyttiin, mitä ottaisin mukaan ja mitä jättäisin kotiin. Lupasin pakata hammasharjan ja jättää kotiin äidin. Jotain kummallista siinä päivässä oli muutenkin. Hetken mielijohteesta lupasin harkita lähtöä maahan, jonka tunsin vain nimeltä: Taiwan. Kerroin vanhemmilleni lähdöstä vapaaehtoistyöntekijäksi vasta sen jälkeen, kun minut oli jo hyväksytty ohjelmaan. Keskustelu oli melko yksipuolista. Kerroin asiasta kotimatkalla, vain hieman ennen kuin juna saapui Lapuan rautatieasemalle. Ei siinä kyselty, kummasteltiin ehkä ja hymähdeltiin hyväksyvästi. Vapaaehtoistyö ulkomailla oli minun valintani. Minun. Ja sitten mentiin. Ensin kotiin, ja kuukausia myöhemmin Etelä-Kiinan merelle, toiseen uuteen kotiin. Olin harkinnut opiskelijavaihtoa moneen kertaan, mutta miettinyt tarvitsevani jotain, joka antaisi laajempaa näkökulmaa opiskelun täyttämälle elämälle. Uusia ajatuksia, ympyröitä ja kiemuroita, niitä minä tarvitsin ja niitä myös sain. Vietin Taiwanissa puoli vuotta päiväkodin tanssi- ja taideopettajana. Olin se suomalainen Liisa, josta kirjoitettiin päivälehdissä ja joka esiintyi televisiossa. Puhuin surkeaa kiinaa, mutta selvisin hymyillen. Heiluin maan järkkyessä suukaupungissa, taivuin tuulessa, mutta opin samalla luottamaan ennen kaikkea itseeni. Hetkistä Taiwanilla, sen taifuuneista ja maanjäristyksistäkin on jo aikaa, mutta niiden ja monien muiden kokemusten antamaa ja opettamaa iloa elämään ei pyyhkäise pois synkeinkään syksy. Sillä onnellisuus ja tahto, ne tulevat sisältä. Ja muistot: niille minä myhäilen vielä harmaanakin. Liisa (vas.) Maailmanvaihdon pisteessä Knowhowmessuilla Vaasassa vapaaehtoistyöntekijä Hannan kanssa. Liisa Veikkolainen Maailmanvaihdon hallituksen puheenjohtaja

3 3 In August 2005 I stood at the Helsinki-Vantaa airport, put my hand in my pocket and realized that I no more had my home keys. Actually I did not even have a home: everything I had was an airline ticket and a red suitcase. My home had been packed into boxes and taken to the warehouse. I had taken a break from my studies and resigned from my job. The freedom felt like lightness on my shoulders. Even though I was nervous, I smiled happily. I wanted to go to Asia; it had been clear for several years. Through long reflections and suitable coincidences a leaflet of ICYE Finland had found its way into my hand. What if I really could? I was chosen to an interview on the day of selections for new volunteers, but almost missed my appointment due to a bus strike on that exact weekend. However, I decided to take control over destiny and drove my bike through snowfall to the nearest train station. When I finally arrived with hours of delay, my name had already been removed from the list of the people to be interviewed. Luckily, I got my chance as the last interviewee of the day. They asked what I would take with me and what I would leave home; I promised to pack my toothbrush and to leave home my mother. It was a peculiar day in many ways. On an impulse I promised to consider leaving for a country I only knew by name: Taiwan. I told my parents that I would become a volunteer only after I had already been accepted to the program. I told them on the way home, just moments before the train arrived to its destination. It was a rather onesided discussion; no questions, maybe slight wondering and signs of approval. Volunteering abroad was my choice. Mine. And then I went first home from the train station, and months later towards the South China Sea and another, new home. I had considered going on a student exchange many times, but I had also felt like I needed something else, a wider prospective into my life filled with studies. New thoughts, environment and challenges, that was what I needed and that was definitely what I got. I spent six months in Taiwan as a dance and arts teacher at a kindergarten. There I was Liisa from Finland: the one the local newspaper wrote about and who appeared on television. My Chinese was lousy, but I got through everything with a smile on my face. When the earth shook in the metropolis, I trembled as well, and when the wind was blowing I bowed in it. And yet at the same time I learned to trust in myself, above all. Time has passed since the moments in Taiwan, since the typhoons and even the earthquakes. However, those experiences among many others gave me a positive outlook on life that even the darkest autumn cannot fade out. That is because happiness and strength of will come from inside. And what comes to the memories they will continue to bring a smile on my face all through my life. editorial Kuva: Minna Räisänen Liisa Veikkolainen Chairperson, Maailmanvaihto ICYE Finland

4 4 sisällys/content Pääkirjoitus/Editorial 5 Kolumni 6 Ajankohtaista Joko katsoit kannen kuvaa? Teema: ICYE-Vapaaehtoistyö Theme: ICYE Volunteering 8 Päivä vapaaehtoisena 15 ICYE Suomessa ja maailmalla 16 Kaksi kurkistusta Intiaan 22 Life from Costa Rica to Finland 25 Vapaaehtoisten viikonloppu 26 ICYE Around the World: Life-Changing Experience 28 Tule mukaan toimintaan 29 Ilmoitusasiaa 30 Toimituskunta 31 Tapahtumakalenteri Markus Savander työskentelee kaudella vapaaehtoisena koulukodissa Etelä-Intiassa, Mysoren kaupungin läheisyydessä. Kuvassa vasemmalta Sri Krisna, Dharmesh, Markus ja Lakshmi koulukodin pihalla. Lue Markuksen ja Intiassa myös vapaaehtoisena olleen Maijan jutut sivulta 16 alkaen. Markuksen vuotta voit seurata myös hänen blogissaan, jonka löydät kotisivuiltamme: > Vapaaehtoistyöhön ulkomaille > Vapaaehtoisten blogit Oikaisu: Numerosta 3/2013 oli painovirheen vuoksi jäänyt pois Hanna Rajalan suomenkielinen pääkirjoitus. Pääkirjoitus löytyy kokonaisuudessaan verkkolehdestä:

5 5 Usein pohditaan, millainen on hyvä vapaaehtoistyöntekijä. Järjestään mainitaan omaaloitteisuus, into ja tarmokkuus, ja hyvä ettei joku nosta esiin vielä suomalaista sisuakin. Sallittakoon myös minun heittää ilmoille tylsän arkinen katsontakantani: pohjimmiltaan kaikki on kiinni perusasioiden ymmärtämisestä. Ensinnäkin täytyy ymmärtää, että kaikki vapaaehtoistyöpaikat ovat erilaisia, ja niissä tarvitaan erilaisia ominaisuuksia. Lisäksi myös kohdemaat ovat erilaisia, edellyttäen niin ikään eri asioita. Jahka edellä mainituista lähtökohdista on saatu puristettua kasaan jonkinlainen kohdemaan ja työpaikan kombinaatio kirjoittajan tapauksessa nepalilainen lastenkoti voidaan lähteä punnitsemaan edellä mainittuja ominaisuuksia. Ensimmäiseksi jokaisen lastenkodissa työskentelevän tulisi mielestäni hallita hiven luetun ymmärtämistä: lastenkoti tarkoittaa lasten kotia. Unohdetaan siis kaikenlainen hössötys ja hyperaktiivinen aktiviteettiralli, ja ollaan suurimmaksi osaksi ihan vaan kuin kotosalla. Lapsille tulee tietenkin järjestää toimintaa, mutta kohtuudella. Mikään ei pidemmän päälle tunnu mielekkäältä, jos sitä toistaa liikaa. Pitkäaikaisessa vapaaehtoistyössä on se hyvä puoli, ettei kaikkea tarvitse saada aikaan yhdessä viikossa. On aikaa heittäytyä myös normaaliin arkielämään, vaikka se toisinaan onkin vähemmän kiitollista. Mukavien asioiden lisäksi vapaaehtoisen tulee välillä olla lapselle myös se inhottava tarhatäti, joka kieltää syömästä legopalikoita välipalaksi. Eräs tärkeä huomioon otettava asia on tietenkin se, että lastenkodeissa on tavallisesti aika paljon lapsia. Kuinka jakaa itsensä kolmeenkymmeneen osaan, jotta kaikki saisivat osansa? Turha miettiä, koska vastaus on, ettei huomion jakaminen tasaisesti jokaiselle ole mitenkään mahdollista. Onneksi hyvä vapaaehtoinen ymmärtää, etteivät kaikki edes kaipaa sitä samanaikaisesti. Ilmapiiriä täytyy tunnustella uudelleen joka päivä, ja löytää joukosta ne lapset, jotka kulloinkin arvostavat seuraa eniten. Jokainen vapaaehtoistyöhön lähtevä varmaan toivoo saavansa aikaan jotain aidosti hyödyllistä. Tosiasiat tulee kuitenkin hyväksyä: pelkästään vapaaehtoistyöllä ei maailmaa muuteta. Työpanoksen osalta kyse on parhaimmillaankin sangen pienistä asioista, ja todennäköisesti suurin osa vapaaehtoisten työpaikoista pyörisi mainiosti myös ilman heitä. Mutta vapaaehtoistyön hienous ei piilekään siinä, että sen myötä jokin työpaikka pärjäisi vähän paremmin. Pohjimmiltaan sen on tarkoitus olla kuin sillanrakennusta, joka onnistuessaan yhdistää ihmisiä ylittäen niin valtameret kuin kansakuntien rajaviivatkin, ja toisaalta myös ihmismielten kovertamat sosiaaliset kuilut. Ja mikä parasta, hyvin rakennettuina nuo sillat kestävät koko elämän. Teksti ja kuva: Mikael Hynninen Kolumni Mikael Hynninen lähti vapaaehtoistyöhön Nepaliin elokuussa Hän työskentelee orpokodissa maan pääkaupunki Kathmandun liepeillä. Kolumnien lisäksi matkaa voi seurata netissä: www. mikaelhynninen.blogspot.fi.

6 6 Ajankohtaista 1. Etsitään pikaisesti isäntäperhettä Helsingistä Maailmanvaihto etsii pikaisesti isäntäperhettä 27-vuotiaalle nuorelle miehelle, Samedille, joka saapui vapaaehtoistyöhön Helsinkiin elokuussa. Samed työskentelee vapaaehtoisena vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten parissa Ruskeasuon koulussa. Olisiko perheessäsi tilaa uudelle perheenjäsenelle? Etsimme perhettä majoittamaan Samedia joulukuun puolivälistä alkaen kesäkuun puoliväliin saakka (noin 6 kuukautta). Isäntäperheeksi sopivat kaikenlaiset perheet, jotka haluavat jakaa arkensa uuden perheenjäsenen kanssa. Perhe tarjoaa vapaaehtoistyöntekijälle majoituksen ja päivittäiset ateriat. Kutsu maailma kotiisi! Lisätietoa ja hakuohjeet: > Ajankohtaista 2. Kuopio, Kotka ja Tuusula: Ensi vuoden alussa vapaaehtoistyöntekijän isäntäperheeksi? Maailmanvaihto etsii Kuopiosta ja Kotkasta isäntäperheitä majoittamaan vapaaehtoisia noin puolen vuoden ajan helmikuusta 2014 alkaen. Kotkasta etsimme perhettä saksalaiselle Charlotelle ja Kuopiosta taiwanilaiselle Li-Holle. Tuusulasta etsimme perhettä, joka voisi majoittaa saksalaista Lisaa tammikuun puolivälistä alkaen. Olisiko sinun perheesi kiinnostunut ryhtymään isäntäperheeksi? Toivomme kiinnostuneilta perheitä yhteydenottoa mahdollisimman pian. Lisätietoa ja hakuohjeet: > Ajankohtaista 3. Ensi syksynä vapaaehtoistyöhön Eurooppaa etäämmälle? ICYE-ohjelma tarjoaa mahdollisuuden viettää 6 tai 12 kuukautta vapaaehtoistyössä ulkomailla. Osallistujat työskentelevät ulkomailla etenkin kasvatus- ja sosiaalialan työpaikoissa, kuten kouluissa, päiväkodeissa, katulasten tukikeskuksissa ja orpokodeissa. Vapaaehtoistyötä on tarjolla myös mm. ihmisoikeusjärjestöissä sekä terveydenhoito- ja ympäristöalalla. Ensimmäinen hakukierros ensi syksynä alkaviin ohjelmiin Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Oseaniassa päättyi marraskuun alussa. Toinen haku päättyy Ohjelmaan hakeneille järjestetään valintapäivä Helsingissä Toisessa haussa täytetään ne paikat, jotka mahdollisesti jäävät avoimiksi ensimmäisen haun valintakierroksen jälkeen. Kohdemaat ilmoitetaan kotisivuillamme mahdollisimman pian, viimeistään tammikuussa. Seuraa ilmoituksia: > Ajankohtaista ja hae mukaan! 4. Ensi vuonna vapaaehtoistyöhön Itävaltaan tai Islantiin? Maailmanvaihto lähettää ensi vuonna kaksi vuotiasta nuorta työskentelemään EVSvapaaehtoisena Itävallassa ja Islannissa (yhden kumpaankin maahan). Jaksot kestävät vuoden. Itävallassa vapaaehtoinen työskentelee vammaisia nuoria aikuisia tukevassa järjestössä. Jakso alkaa toukokuussa 2014 ja kestää 12 kuukautta. Vapaaehtoistyöpaikka sijaitsee Wienissä. Islannissa vapaaehtoistyöpaikka on vammaisten aikuisten työpajalla Mosfellsbærissa, Reykjavikin läheisyydessä. Jakso alkaa elokuussa 2014 ja kestää 12 kuukautta. Lisätietoa tarjolla vapaaehtoistyöpaikoista ja hakuohjeet: > Ajankohtaista. EVS-ohjelmasta voit lukea lisää kotisivujemme Vapaaehtoistyöhön ulkomaille-osiosta. Paikat täytetään hakujärjestyksessä, joten hae pian!

7 7 5. Kutsu nuori vapaaehtoistyöntekijä kylään kouluun! Työskenteletkö peruskoulussa, lukiossa tai ammattikoulussa? Haluaisitko tarjota oppilaille mahdollisuuksia tutustua toisiin kulttuureihin ja elämään eri puolilla maapalloa? Kutsu Maailmanvaihdon vapaaehtoistyöntekijä kylään! Kouluvierailuja tekevät sekä ulkomailla vapaaehtoisena työskennelleet nuoret että järjestömme ulkomaalaiset, Suomessa työskentelevät vapaaehtoiset. Koulun toiveiden mukaan vapaaehtoiset voivat kertoa kokemuksistaan vapaaehtoistyöstä toisessa maassa tai kotimaastaan ja kulttuuritaustastaan. Vierailut ovat oppilaitoksille maksuttomia, ja vierailijat ovat pääsääntöisesti osallistuneet Maailmanvaihdon kouluvierailukoulutukseen, jossa vierailuja tarkastellaan osana globaalikasvatusta ja tutustutaan eri ikäryhmille esiintymiseen. Lisätietoa ja tilausohjeet: > Toiminta > Kouluvierailut Ajankohtaista 6. Keittiötyöntekijäksi ulkomaalaisten vapaaehtoisten leirille? Maailmanvaihdon ulkomaalaiset vapaaehtoiset kokoontuvat puolivuotisarviointileirille jakamaan ja arvioimaan kokemuksiaan. Leiri pidetään Ylöjärvellä Antaverkan leiri- ja kurssikeskuksessa, jonne on bussikuljetus Helsingistä. Leiri toteutetaan pääasiassa vapaaehtoisvoimin, ja leiritiimi on jo miltei kasassa. Leirin keittiötiimiin mahtuu kuitenkin vielä mukaan muutama vapaaehtoinen: leirille keittiötyöntekijänä osallistumisesta kiinnostuneet ovat tervetulleita ottamaan yhteyttä järjestösihteeri Mari Takaloon. Yhteystiedot ja tietoa keittiötyöntekijän tehtävistä: > Toiminta > Kansainväliset leirit 7. Helsingissä seminaari vapaaehtoistyön vaikuttavuuden arvioimisesta Maailmanvaihto isännöi Helsingissä lokakuuta seminaaria vapaaehtoistyön vaikuttavuuden arvioinnista. Seminaari oli osa kansainvälisen ICYE-verkoston hanketta, jossa pyritään kehittämään vapaaehtoistyön vaikuttavuuden arviointia. Kokoontumiseen osallistui yhteensä kahdeksan henkeä ICYE-verkostosta viidestä eri maasta. Paikalla oli myös edustaja Institute of Volunteering Research -instituutista. Seminaarin aikana luotiin opas, joka sisältää työkaluja ja käytäntöjä vapaaehtoistyön vaikuttavuuden arviointiin. Ideana on, että vaikuttavuuden arviointia voitaisiin oppaan avulla toteuttaa ICYE-verkoston eri maissa kaikki maanosissa. Maailmanvaihto kiittää kaikkia osallistujia. 8. Vapaaehtoistyöstä ulkomailta palanneet kokoontuivat Ulkomailta palanneet vapaaehtoistyöntekijät kokoontuivat viikonloppuna palanneiden tapaamiseen Nuuksioon. Lärkansin majalla pidetyssä tapaamisessa vapaaehtoiset jakoivat kokemuksia, saivat vertaistukea Suomeen paluuseen sekä pohtivat yhdessä, mitä hyötyä kansainvälisestä vapaaehtoistyöstä on. Lämmin kiitos osallistujille sekä leirin järjestäjätiimin vapaaehtoisille. 9. Maailmanvaihdolle uusi hallitus Maailmanvaihdon ensi vuoden hallitus valittiin järjestön syyskokouksessa sunnuntaina 27. lokakuuta. Uusina jäseninä hallitukseen valittiin Hanna Backman, Tim Küver, Titta Tuovinen, Kaisa Karjalainen ja Maria Kinnunen. Nykyisestä hallituksesta hallitustyötä jatkamaan valittiin Mikko Lipsanen ja Aino Itkonen. Lisäksi nykyisen hallituksen jäsenten Lily Huuhtasen, Liisa Veikkolaisen ja Mirjami Ylisen kaksivuotinen hallituspesti jatkuu ensi vuonna. Liisa Veikkolainen jatkaa hallituksen puheenjohtajana. Uusi hallitus aloittaa työskentelynsä ensi vuoden alussa. Hallitus vastaa Maailmanvaihdon toiminnasta ja yhteistyöstä muiden kansalaisjärjestöjen kanssa.

8 8teema: ICYE-vapaaehtoistyö Kuuden kuukauden tai vuoden mittaisen vapaaehtoistyöjakson aikana ehtii tapahtua monenlaista, mutta miten kuluu ICYEvapaaehtoisen tavallinen päivä Etelä-Koreassa, Costa Ricassa tai Meksikossa? Erilaisissa sosiaali- ja palvelualan projekteissa työskentelevä Krista, merikilpikonnien suojeluhankkeessa vapaaehtoisena toimiva Suvi ja lastenkodissa vapaaehtoistöissä oleva Salla kertovat, mitä vapaaehtoisen arkipäivä pitää sisällään eri maissa ja maanosissa. Tekstit ja kuvat: Krista Raitio, Suvi Turkia ja Salla Yliaho Lauantai, marraskuu 2013 Playa Junquillal, Santa Cruz Guanacaste, Costa Rica sillä kyseisenä päivänä vivero eli munahautomo oli minun vastuullani. Kapusin alas yläsängystäni ja hiippailin ulos huoneesta, jotten herättäisi huonetovereitani. Sujautin varvassandaalit jalkaani ja kävelin verkkaista tahtia Tyynenmeren rantaan. Aamu oli lämmin, kaunis ja aurinkoinen, kuten useimmat aamut täällä. Astuin sisälle viveroon ja tarkistin pesät, joita oli sillä hetkellä 47 kappaletta. Pesässä C5 kävi iloinen kuhina poikasia!

9 Työskentelen vapaaehtoisena merikilpikonnien suojeluprojektissa Costa Ricassa. Projektini Asociación Vida Verdiazul on itsenäinen järjestö, jonka tavoitteena on turvata Playa Junquillalin merikilpikonnien pesintä ja valistaa paikallista yhteisöä, jotta kilpikonnien pesät jätettäisiin rauhaan ja järjestön toiminta olisi lopulta tarpeetonta. Asun projektin rakennuksessa muiden vapaaehtoisten ja viiden koiran kanssa. Työskentelen yhtäjaksoisesti 20 päivää, minkä jälkeen saan kahdeksan päivää lomaa. Tästä johtuen lauantai oli työpäivä. Herätin muut vapaaehtoiset ja vapautimme mereen 63 lora-kilpikonnan poikasta, jotka olivat kaivautuneet maan pinnalle yön aikana. Kun kaikki poikaset olivat ryömineet turvallisesti mereen, palasimme projektipaikalle, jossa odotti valmis aamupala: paahtoleipää ja gallo pintoa eli papuja ja riisiä. Sekä tietysti costaricalaista kahvia. viverolla työskennellen. Hautasimme maahan uusia pesäkoreja ja suoritimme muutamalle, pari päivää aiemmin kuoriutuneelle pesälle exhumaciónin : pesistä löytyneet munankuoret lasketaan ja kuoriutumattomat munat avataan, jotta munan kehitysaste voidaan tilastoida. Valitettavasti jouduimme avaamaan kaksi huonosti menestynyttä pesää. Ensimmäisestä ei ollut tullut yhtään poikasta ja kaikki munat olivat mädäntyneet. Toisesta pesästä oli saatu runsaasti poikasia, mutta jäljelle jääneissä munissa oli toukkia ja kärpäsiä. Toukkien seasta kaivoimme esiin vielä yksitoista elossa olevaa, hiukan epämuodostunutta poikasta, jotka päästimme mereen. Toivottavasti niistä tulee muutakin kuin haiden ruokaa. Lounaan jälkeen alkoi muutaman tunnin vapaa-aika. Koska olin viettänyt koko aamun rannalla työskennellen, siirryin viereisen hotellin uima-altaalle. Saan käyttää siellä wifiä ilmaiseksi, kunhan ostan hedelmäsmoothien silloin tällöin. Meneillään on low-season ja taidan olla hotellin ainoita asiakkaita. jatkoin työskentelyä viverolla. Nyt oli henkilökohtainen merkkipäiväni, sillä ensimmäisen kilpikonnani poikaset oli aika kaivaa esiin. Pesän laskettu aika, 47 päivää muninnasta, oli ohitettu jo neljä pävää sitten. Lämpötila, sademäärä ja pesän sijainti vaikuttavat munien kehittymisaikaan ja siihen, kuinka nopeasti poikaset kaivautuvat esiin. Ensimmäinen kilpikonnani oli lora eli Olive Ridley -lajin edustaja. Pesässä oli 87 munaa, joista kehittyi 84 elävää poikasta, joten pesän onnistumisprosentti oli epätavallisen hyvä. Kannoin poikaset merenrantaan, asetin ne yksitellen hiekalle ja päästin ne taapertamaan kohti merta. Hiekkaranta oli autio ja aurinko laski edessäni mereen pura vida. Illallisen jälkeen rakensimme rannalle nuotion. Jos olisin tiennyt, millainen yöpartiointi olisi luvassa, olisin mennyt nukkumaan. Sen sijaan makasin nuotion valossa katsellen tähdenlentoja ja huojuvia palmuja. Kävelemme joka ilta Playa Junquillalin päästä päähän ja etsimme kilpikonnan jälkiä. Kun löydämme pesän, otamme munat ja siirrämme ne viveroon. Valitettavasti myös salametsästäjät keräävät munia, joten kilpailemme pesistä joka yö. Tänän yönä meillä oli onnea; löysimme yhteensä neljä pesää ja yhden loran kesken pesänkaivuun. Odotimme hiljaa, kunnes konna aloitti muninnan, sillä munintavaiheessa kilpikonna ei häiriinnyt mistään. Siirsin munat pesästä samaa tahtia kuin konna muni, ja se kirjaimellisesti muni kädelleni. Koska löysimme niin monta pesää, partiointi kesti erityisen pitkään ja pääsin nukkumaan vasta aamulla puoli viideltä. 21,5 tunnin päiväni oli saatu päätökseen. Asociación Vida Verdiazul -järjestöön ja merikilpikonnien suojeluprojektiin voi tutustua myös netissä: teema: ICYE-vapaaehtoistyö

10 10 teema: ICYE-vapaaehtoistyö Iltapäivisin vapaaehtoiset auttavat talossa asuvia tyttöjä läksyjen teossa. Työskentelen talossa, joka on tarkoitettu tytöille, jotka ovat eri syistä jääneet kodittomiksi ja ilman vanhempia. Normaali työpäiväni alkaa jolloin vien ala-asteella olevat tytöt kouluun. Tämän jälkeen palaan talolle leipomaan sämpylöitä. Niitä tehdään joka päivä satakappaletta myytäväksi erääseen valtion viraston ruokalaan. Rahoilla ostetaan tytöille koulutarvikkeita ja ruokaa. Leipominen on jollain tavalla rentouttavaa, vaikka leipomossa onkin todella kuuma. Teemme joka päivä samanlaisia sämpylöitä, ja leipoessa on paljon aikaa mietiskellä asioita. Yritän olla miettimättä sitä, että ruokala maksaa sämpylöistä pilkkahintaa, ja että minä hikoilen leipomossa koko aamupäivän yhdeksän euron takia. Ruokala kuitenkin lahjoittaa ylijääneen ruuan talolle iltapäivisin. lähden viemään sämpylöitä ruokalaan. Se on noin puolentoista kilometrin päässä ja normaalisti menen sinne kävellen. Tyttöjen koulu loppuu kello 13, ja paluumatkalla haen heidät koulusta. Kun palaan talolle, autan tyttöjä vähän aikaa läksyjen teossa ja vähän ennen kahta lähden kotiin. Samassa paikassa työskentelee minun lisäkseni itävaltalaistyttö, jonka kanssa työskentelemme vuoroviikoin joko aamu- tai iltavuorossa.

11 Iltavuoro alkaa Silloin lähden hakemaan yläasteella olevat tytöt koulusta hieman ennen yhtä. Kun palaamme talolle, autan kotiläksyjen teossa päivälliseen eli kello 15 asti. Tämän jälkeen teen monenlaisia asioita, esimerkiksi viikkaan vaatteita, siivoan vähän ja oleskelen tyttöjen kanssa kuuteen saakka. Työ ja etenkin työaika ovat aika erilaisia kuin alussa luulin. Ennen vapaaehtoisjakson alkua sain sähköpostin, jossa työajan sanottiin olevan yhdeksästä yhteen, ja että pääasiallinen tehtävä olisi leivän teko. Tietysti on mielenkiintoisempaa, että työhön kuuluu muutakin, mutta työaika tuntuu joskus turhan pitkältä, kun työmatkoihinkin kuluu kaksi tuntia päivässä. Tuntuu, että työpaikalla haluttaisiin, että työskentelisimme vielä enemmän, ja meitä pyydetäänkin melko usein menoihin työajan ulkopuolisella ajalla. Toisaalta olen myös tehnyt mielelläni jonkin verran ylimääräistä työtä, kuten kokannut ja leiponut. Meksiko on todella kaunis maa. Olen vieraillut paikoissa, joissa maisemat ovat niin upeita, etten ole koskaan aikaisemmin nähnyt sellaisia. Ihmiset ovat lämpimiä ja heihin on helppo tutustua, koska he tulevat juttelemaan ja kutsuvat mukaan illanviettoihin. Joskus on kuitenkin vaikea saada selville ihmisten todellisia motiiveja. Välillä tuntuu, että joku haluaa vain tehdä tuttavuutta ulkomaalaisiin, oppia englantia tai tulla Suomeen. Tähänastinen kokemukseni vapaaehtoistyössä Meksikossa on opettanut minulle paljon. Olen kokenut mahtavia ja upeita hetkiä, mutta eniten olen kuitenkin oppinut vastoinkäymisistä. Olen kiitollinen siitä, että olen kasvanut ja käynyt koulut Suomessa. Voin sanoa olevani järkyttynyt siitä, miten huonosti ihmiset täällä osaavat lukea, kirjoittaa tai laskea ja miten helppoja kotitehtäviä tytöt saavat koulusta. Joillakin ihmisillä on myös ihmeellisiä uskomuksia asioista. Olen myös huomannut, miten erilaisia ihmiset ovat. Muualta Euroopastakin tulevat ovat niin erilaisia, etten oikeastaan tunne itseäni eurooppalaiseksi. Haluankin oppia ymmärtämään yhä paremmin eri kulttuureista tulevia ihmisiä ja samalla olen entistä ylpeämpi omasta suomalaisuudestani. Kotiinpaluuta odotan neutraalisti: yleensä en kuitenkaan halua olla mieluummin missään muualla kuin siellä, missä kullakin hetkellä olen. Yksi vapaaehtoisten työtehtävistä on sämpylöiden leipominen. Leivät myydään läheisen valtion viraston ruokalaan, ja myynnistä saaduilla rahoilla ostetaan ruokaa talon lapsille. 11 teema: ICYE-vapaaehtoistyö

12 12 teema: ICYE-vapaaehtoistyö Olen onnekas, sillä työskentelen Soulin laidalla ja matkustan vapaaehtoistyöhöni kaupungin halki reittiä, jolla yleensä vältän suurimmat ruuhkat. Lisäksi työpaikkani sijaitsee metrolinjan päätepysäkin läheisyydessä. Yleensä metro on aivan tyhjä, eikä istumapaikasta tarvitse taistella, mikä on pitkällä matkalla iloinen asia. Tiistai 5. marraskuuta 2013 Soul, Etelä-Korea Melkein kolme kuukautta on kulunut siitä hetkestä kun astuin Etelä-Korean maaperälle. Työpaikkani sijaitsee Soulin lounaisosassa Gangseo-nimisen kaupunginosan laitamilla ja on nimeltään Bangwha 11 Welfare Center. Työviikkoni ovat hyvin monipuolisia, sillä jokainen työpäiväni on erilainen ja työskentelen tällä hetkellä seitsemässä eri projektissa. Tämän kuun lopussa saan uuden työprojektin. Nyt työskentelen viikon aikana kehitysvammaisten nuorten ja aikuisten parissa, lastentarhassa, englanninopettajana, lounaspalvelussa sekä kirjastossa. Heräsin auringonnousun aikaan ennen herätyskelloani. Majoitun hotellilla, josta joudun lähtemään joka päivä ennen yhdeksää, jotta ehdin ajoissa työpaikalleni. Otan metrolinjan numero yksi Jonggakista Singiliin ja vaihdan siellä linjaan numero viisi, jolla matkaan Gaehwasanille. Sieltä kävelen töihin vajaat viisi minuuttia. Aloitan työpäiväni tiistaisin siivoamalla työpaikkani toisessa kerroksessa sijaitsevan kokoushuoneen. Minulla oli asiaa pomolleni päivän lounasjärjestelyistä, joten vietin jonkin aikaa toimistossa taistellen kielimuurin kanssa. Yritin puhua koreaa, mutta pomoni hämmentyi siitä vain enemmän. Elekielen ja osoittelun avulla pääsimme lopulta yhteisymmärrykseen asioista.

13 13 Päiväkahvit lempioppilaideni kanssa. teema: ICYE-vapaaehtoistyö Yleensä olen kello avustajana englannintunnilla; ryhmä koostuu noin viidestätoista oppilaasta, joiden ikä vaihtelee 35:stä aina 70 vuoteen asti. Kello on tavallisesti lounastauko ja kello työskentelen kehitysvammaisten aikuisten keskuksessa. Tänään oppilaani halusivat kuitenkin viedä minut lounaalle erääseen ravintolaan lähellä Songjeongin asemaa, joka sijaitsee noin vartin kävelymatkan päässä työpaikaltani. Oppituntimme loppui siis lyhyeen, kun lähdimme kello yhdentoista aikaan ulos ja suuntasimme metrolla määränpäähämme. Koin suuren yllätyksen, kun tarjolla oli samgyeopsalia: yksinkertaisesti selitettynä se on porsaan vatsaa, joka grillataan ruokapöydässä ja syödään erilaisten kastikkeiden ja lisukkeiden kanssa, salaatinlehteen käärittynä tai sellaisenaan. Tarjolla oli myös olutta ja sojua, mutta koska olin kuitenkin palaamassa vielä töihin, otin kohteliaasti vastaan vain pienen annoksen molempia maljan nostoa varten ja kieltäydyin juomasta sen enempää. Lounaan jälkeen osa oppilaistani palasi koteihinsa, mutta osa kutsui minut kanssaan kahville läheiseen mäkkäriin. Sen jälkeen jouduin aikataulun takia palaamaan työpaikalleni, jonne oppilaani päättivät saattaa minut. Saavuttuani työpaikalle menin kirjastoon valmistelemaan materiaaleja tarinatuntia varten. Tunnin (40 minuutin) aikana luen lasten kanssa englanninkielisen kirjan kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla luen heille, ja toisella kerralla he lukevat kirjan kanssani. Puolet tunnista opetan heille sanastoa jonkinlaisen aktiviteetin avulla. Ryhmään kuuluu noin viisitoista lasta, jotka ovat 4 10-vuotiaita, mutta tänään heistä oli paikalla vain seitsemän. Kokeilin lasten kanssa uudenlaista lähestymistapaa ja opetin heille sanastoa leikin avulla. Olin teippaillut sanoja erilaisiin esineisiin ympäri kirjastoa ja kun sanoin jonkin sanan, lasten piti löytää se omien lappujensa joukosta ja viedä se oikealle paikalla. Tunnin päätteeksi kävimme vielä kaikki sanat läpi, ja lasten piti noutaa paperit pois tavaroiden luota ja tuoda ne minulle. Järjestelin kirjastoon palautetut kirjat takaisin hyllyyn ja sain poistua etuajassa, niin kuin yleensä aina tiistaisin. Palasin töistä hotellille samaa reittiä kuin tulinkin.

14 14 teema: ICYE-vapaaehtoistyö Teksti: Mirjami Ylinen Kuvat: Maailmanvaihdon arkisto Yli kuusikymmentä vuotta kansainvälisen nuorisovaihdon parissa toiminut International Cultural Youth Exchange (ICYE) on eräs maailman vanhimmista nuorisovaihtojärjestöistä. Nykyään ICYE toimii yli neljässäkymmenessä maassa Euroopassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Aasia-Oseaniassa. Sen toiminnalla on pitkät perinteet myös Suomessa: ICYEä edustava Maailmanvaihto ry perustettiin vuonna ICYEn toiminnan perusta ovat kansainväliset, pitkäaikaiset vapaaehtoistyöohjelmat, jotka kestävät 6 12 kuukautta ja ovat suunnattuja vuotiaille. Vapaaehtoistyöpaikkoja on erilaisissa voittoa tavoittelemattomissa yhteisöissä ja järjestöissä ympäri maailmaa. Vapaaehtoiset työskentelevät muun muassa sosiaalialalla, erilaisissa ympäristö- ja rauhanliikkeissä, tasa-arvoasioita edistävissä järjestöissä ja kulttuuri- ja kehityshankkeissa. Otos vapaaehtoistyöjaksolta Intiasta. ICYE-vapaaehtoistyöntekijä Suomessa.

15 15 ICYE-federaation järjestöt kehittävät ja toteuttavat vapaaehtoistyöohjelmia yhteisesti määriteltyjen, kansainvälisten toimintalinjojen puitteissa. Federaation korkein päättävä elin, jäsenjärjestöjen edustajista muodostuva yleiskokous kokoontuu kerran kahdessa vuodessa. Laadukasta kulttuurioppimista Pitkäaikaisen vapaaehtoistyön taustalla on pyrkimys oikeudenmukaisuuteen ja vastuunkantamiseen sekä yksilön tasolla että globaalisti. Keskeisiä tavoitteita ovat ymmärryksen lisääminen ihmisten välillä ja kontaktien luominen ruohonjuuritason työn keinoin. Pääpainon ollessa pitkäaikaisessa vapaaehtoistyössä kulttuurien välisen oppimisen merkitys korostuu: vapaaehtoiselta odotetaan aitoa kiinnostusta ja halua tutustua ja sopeutua toisenlaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan. ICYE-ohjelma tarjoaa mahdollisuuden lähteä vapaaehtoistyöhön toiseen maanosaan. Suomesta sen kautta voi siis lähteä Eurooppaa etäämmälle. Ohjelmaan osallistuvilta ei edellytetä erityisiä ammattitaitoja tai koulutusta, vaan se on avoin kaikille vapaaehtoistyöstä kiinnostuneille nuorille aikuisille. Vapaaehtoisilta toivottavia ominaisuuksia, kuten sopeutumiskykyä, joustavuutta ja kiinnostusta muihin kulttuureihin, arvioidaan haastattelussa ennen ohjelmaan hyväksymistä. Pitkäaikaisessa vapaaehtoistyössä vapaaehtoisen oma oppiminen ja kokemukset ovat keskeisessä osassa varsinaisten vapaaehtoistyötehtävien ohella. ICYE-ohjelmaan sisältyy vapaaehtoisen tukeminen kaikissa vapaaehtoistyöjakson vaiheissa. Ohjelmamaksu kattaa käytännön asioiden, kuten ylläpidon, työmatkojen ja vakuutuksen, lisäksi koulutuksia ja valmennusta ennen vapaaehtoiseksi lähtöä, vapaaehtoistyöjakson aikana ja myös kotiinpaluun jälkeen. Ohjelmalle asetetut tavoitteet toteutuvat monin tavoin vapaaehtoistyöjakson aikana: yksilön vastuun tiedostaminen näkyy konkreettisesti kohdemaassa tehtävässä Kuva vapaaehtoistyöpaikalta Ghanasta. vapaaehtoistyössä, kulttuurien välisen vuorovaikutuksen ja ymmärryksen lisääminen taas on kiinteä osa vapaaehtoisen ja hänen ympäristönsä välistä kanssakäymistä. Tärkeässä roolissa ovat myös vapaaehtoisen omat oppimiskokemukset, joita eläminen vieraassa kulttuurissa lähes väistämättä synnyttää. teema: ICYE-vapaaehtoistyö Tekstin lähteinä on käytetty kansainvälisen ICYEn ja Maailmanvaihdon Internet-sivuja sekä Maailmanvaihdon 50-vuotisjuhlajulkaisua. Lue lisää:

16 16 teema: ICYE-vapaaehtoistyö Maija Walta vietti puoli vuotta ICYEvapaaehtoistyössä Intian Bangaloressa alkuvuodesta Hän työskenteli englanninopettajana projektissa, jonka tarkoituksena oli suojella tyttöjä joutumasta töihin temppeleihin. Markus Savander on parhaillaan vapaaehtoistyöntekijänä koulukodissa Etelä-Intiassa sijaitsevan Mysoren kaupungin lähistöllä. Heidän tekstinsä tarjoavat kaksi näkökulmaa Intiaan ja aavistuksen siitä, minkälainen vastakkainasettelujen, kohtaamisten ja kokemusten mosaiikki tuon Etelä-Aasian jättiläisen sisään kätkeytyy.

17 17 Teksti ja kuva: Maija Walta Läheltä piti, ettemme myöhästyneet Delhistä lähtevästä junasta. Juuri kun istahdimme paikoillemme, tunsimme, miten juna nytkähti liikkeelle. Olimme erehtyneet luottamaan, että ehtisimme ravintolasta juna-asemalle puolessa tunnissa, olihan matkaa vain kilometri. Jäimme kuitenkin jumiin liikennesumaan, jossa torvet soittivat fanfaariaan, moottoripyörät puikkelehtivat mistä pääsivät ja riksakuljettajat pysähtyivät juomaan 40 asteen helteessä. Kaikesta huolimatta pääsimme kuin pääsimmekin matkaamaan kohti Varanasia. Yli 800 km 16 tuntia. Matkustimme vaunussa ilman ilmastointia, tuota keskiluokan luksusta. Matka olisi viimeinen ennen Suomeen palaamista. Oli aikaa miettiä, mitä kaikkea puoli vuotta Intiassa oli antanut samalla kun ohi vilahtelivat kaupungit, slummit ja aavikot. Koin olevani etuoikeutettu, että olin saanut olla osa kaikkea tätä ihmeellistä. Katselin ympärilläni olevia kanssamatkustajia, jotka soittivat kitaraa, ottivat valokuvia ja söivät idlejään. Välipysäkeillä äiti auttoi lastaan tekemään asiansa junaradalle, junamyyjät täyttivät myymiään vesipulloja hanavedellä ja niin köyhät kuin varakkaat kiirehtivät omille teilleen. Näiden puolen vuoden ajan Intia oli tarjonnut minulle vaihtoehdon; erilaisen elämänfilosofian, jossa koulutus, terveydenhuolto ja tasa-arvo eivät ole itsestäänselvyyksiä, junat ovat järjestelmällisesti myöhässä ja virastot toimivat oman päänsä Maijan (oik.) työhön kuului englannin ja tietokoneiden käytön opetusta. Työ oli haastavaa, mutta samalla korvaamaton kokemus, joka opetti paljon. mukaan mutta jossa toisaalta perhe on tärkein, toisista pidetään huolta ja omasta annetaan myös muille. Romanttinen kuvitelmani Intian norsuista, Bollywood-häistä ja eksoottisista junamatkoista oli romahtanut jo heti ensikättelyssä. Tilalle nousi kuitenkin puolessa vuodessa aivan korvaamaton kokemus, jonka aikana koettu oman mukavuusalueen ulkopuolelle asettuminen kannattelee edelleen haastavien kokemusten edessä. Vaikka olin välillä turhautunut, harmissani ja ärsyyntynyt yhteiskunnan epäkohtiin ja epäjärjestelmällisyyteen, tunsin myös suurta kunnioitusta siinä elävien ihmisten yritteliäisyyttä, kansallisperinteitä ja historiaa kohtaan. Mikään yhteiskunta ei ole täydellinen. Vatsassa kouri jo Pohjois-Intian uusi bakteerikanta, ja halusin vain nukahtaa, ettei tarvitsi miettiä kuumuutta, nestehukkaa ja huonoa oloa. Junamyyjän chai-teen tarjous ja sen lempeä maku saivat kuitenkin hymyn huulille ja toivat lopulta rauhallisen olon. Näin tulen Intian muistamaan kouristavana lämpönä. teema: ICYE-vapaaehtoistyö

18 18 teema: ICYE-vapaaehtoistyö Teksti ja kuvat: Markus Savander Vanhemmat oppilaat huvittelevat silloin tällöin pyydystämällä käärmeitä. Kuvan käärme ei ole myrkyllinen.

19 19 Elämme ennennäkemätöntä kulttuurien sekoittumisen aikaa. Kiitos muun muassa tietoliikenteen ja perinteisen liikenteen nopean kehittymisen, maapallomme pienenee päivä päivältä. Globalisaatiosta on toki kirjoitettu juttu jos toinenkin, joten jätetään se tällä kertaa sivurooliin ja keskitytään täysin vastakkaiseen aiheeseen: kulttuurieroihin, eli siihen mikä yhä erottaa erään eteläaasialaisen jättiläisvaltion eräästä pohjoiseurooppalaisesta lilliputista. Vietän ICYE-vaihtovuottani paraikaa Intiassa, Karnatakan osavaltiossa, Mysoren kaupungin kupeessa, Kenchalagudun kylässä sijaitsevassa koulukodissa nimeltään Kaliyuva Mane ( Home for learning ). Kohta jo kolme kuukautta vapaaehtoistyöntekijän arkea ja juhlaa eläneenä tunnen kokemuksen rintaäänen madaltuvan ja haluan todeta huomanneeni, että elämme yhä merkittävien kulttuurierojen maailmassa. Kehitys ja yhtenäistyminen näyttää tapahtuvan maailmankolkasta riippuen hyvin vaihtelevalla nopeudella. Onnekseni vapaaehtoistyöpaikkani sijaitsee maaseudulla ja silti kuitenkin lähellä kaupunkia; minun on siis helppo seurata kontrastia kahden yllättävän erilaisen elämänmenon välillä. Maaseutu on täällä muuten todella maaseutua monenkirjavat kotieläimet ovat tuttu näky kylätiellä (meidänkin koulussamme on viisi lehmää) ja maata viljelevät nimenomaan maanviljelijät, eivät traktorit tai muut maatalouskoneet. Yleisesti ottaen Intian kulttuurin vertaaminen suomalaiseen kulttuuriin on yhtä vaikeaa kuin keskustelun sytyttäminen tuntemattoman vierustoverin kanssa Tampereen nyssessä tai sellaisen Elämää maustavia kulttuurieroja on onneksi löydettävissä myös globaalista maailmasta. välttäminen Mysoren paikallisbussissa. Haluan tarjota muutaman esimerkin niistä elämää maustavista kulttuurieroista, joita kaikeksi onneksi ovat yhä löydettävissä nykyisestä globaalista maailmastamme. Sormin syömiseen tottuu viikossa, vaikka usein ruoka poltteleekin näppejä. WCpaperista on sen sijaan vaikeampi täysin luopua (paikalliset käyttävät vain vettä paperin sijaan). Oikean, eli syömiskäden levittäessä kantajansa sieraimiin intialaisten mausteiden aromia, sitä toivoisi vastapainoksi edes yhden raajoista säilyvän ilman minkäänlaista ominaistuoksua. Matkustaminen on poikkeuksetta riemullista ja todellinen kulttuurikokemus, oli kyse sitten paikallisliikenteestä tai pidemmistä matkoista bussilla tai junalla. Täällä bussiin jonottaminen tai etusijan antaminen vanhuksille, lapsille tai naisille on menolippu turmioon. Oman vuoron odottamista ei käytännössä tapahdu liikenteessä tai missään muuallakaan. Jos haluat kotiin ennen keskiyötä, on opittava kyynärpään käytön taito. Onpa raakalaismaista, saattaa joku ajatella, mutta toisaalta tähän maahan on mahdutettu noin 245 kertaa Suomen väestön verran ihmisiä, ja kaikki ovat luonnollisesti lähes aina matkalla jonnekin. Bussissa saatat joutua ottamaan syliisi vierustoverin kantamuksia, ja välillä kulkuvälineet ovat niin täynnä, että joudut tahtomattasi hiukan maistamaan paikallista kuontaloa. Henkilökohtaisuuksiin meneminen, varsinkin ulkonäön kommentoiminen on Intiassa mitä suurimpia hyveitä. Olen saanut kuulla näyttäväni 50-vuotiaalta teema: ICYE-vapaaehtoistyö

20 20 teema: ICYE-vapaaehtoistyö (olen siis 28) ja saksalainen kollegani kuulee aknestaan enemmän kuin usein. Ruumiinrakennetta voi niin ikään vapaasti kommentoida, esimerkiksi lihavuutta tai laihuutta ei pidetä täällä hyssyteltävänä yksityisasiana. Vaalean kuontalon omistaminen kutsuu lapsia ja välillä aikuisiakin sitä koskettelemaan ja silittelemään; myös käsivarsien puristelu ja lihasten koon kommentointi kuuluu päivittäiseen kanssakäymiseen. Hellyyden osoittaminen tyttöystävälle tai vaimolle on synneistä suurimpia, ja johtaa vähintäänkin yhteiskuntarauhan rikkoutumiseen ja kaikkialliseen moraaliseen rappioon. Seurustelu on täällä tosin yleisesti ottaen harvinaisempaa kuin länsimaissa (ja tapahtuessaan se pidetään enimmäkseen salassa). Intialaisten ei tarvitse nähdä vaivaa iskurepliikkien hiomiseksi, sillä kumppaninvalinnan hoitavat useimmiten