Maailmanvaihto ry:n jäsenlehti numero 2/2014 Volunteers Voices. Intiassa s. 14

Transkriptio

1 Maailmanvaihto ry:n jäsenlehti numero 2/2014 Volunteers Voices ssa u l u o k n ä m ä l E Intiassa s. 14

2 2 pääkirjoitus Punottavat silmät, vanhempien vakavat kasvot, poikaystävän surullinen katse Ai mitä on tapahtunut? No meikä on lähdössä maailmalle! Elokuussa 2011 matkani kohti Nepalia alkoi jännittyneissä tunnelmissa. Siinä kun muut janosivat uusia seikkailuja ja juoksivat kohti turvatarkastusta menolippua innokkaasti heiluttaen, minä raahauduin Helsinki-Vantaan lentokentän hajuvesiosastojen läpi, hieron itkuisia silmiäni ja mietin mitä oikein ajattelin kun luulin pärjääväni Suomen ulkopuolella. Saavuin Delhiin. Edessäni olisi pitkä yö, sillä yhteyslentoni Kathmanduun lähtisi vasta kymmenen tunnin kuluttua. Asetuin tuolille, sidoin rinkaan itseeni ja nukahdin. Heräsin aamukuudelta, kun vanha hymyileväinen intialaismies peitteli minua puserollaan. Se oli ensikosketukseni aasialaiseen ystävällisyyteen. Koin Nepalissa paljon positiivisia asioita: sain tutustua lapsiin ja oppia heidän maailmastaan, sain elää paikallista arkea ja nähdä Nepalin upean luonnon. Kaiken lisäksi sain elinikäisiä ystävyyssuhteita. Vastoinkäymisiäkin oli alkaen lämpimän veden puutteesta vapaaehtoistyöpaikan vaihtamiseen asti. Lastenkodissamme oli kolme vauvaa, joiden vaippoja (tai oikeastaan vaippoina toimivia kankaanpaloja) joiduin vaihtamaan aina uudestaan ja uudestaan. Aina kun sain vaihdettua vaipat kolmannelle vauvalle, ensimmäinen oli jo pissinyt uudestaan. Ja joku Suomessa oikeasti kuvitteli, että Maria on siellä jossain pelastamassa maailmaa. Tämän numeron teemana on Aasia. Minua Aasia opetti nauttimaan elämästä. Nauttimaan tästä hetkestä. Kaikki ei suju aina suunnitelmien mukaan, joten rentoudu, ananda! Miksi hermoilla jostakin sellaisesta, johon ei voi vaikuttaa? Kun jatkaa sitkeästi vaipanvaihtoa, enemmin tai myöhemmin pissa lakkaa tulemasta. Nauttikaamme siis täysillä ihanista kevätpäivistä, tulevasta kesästä ja pienistä arjen iloista! Maria Kinnunen ICYE-vapaaehtoinen kaudella Maailmanvaihdon hallituksen jäsen 2014

3 3 editorial Red eyes, parents serious faces, sad boyfriend... What is happening, you ask? It s me, on the way to take over the world! My volunteering period in Nepal started in August I was nervous. Everyone else was running happily towards the security check with a big smile and one-way ticket in their hands. I on the other hand was dragging myself slowly through taxfree shops, rubbing my teary eyes and thinking how crazy I must have been imagining that I ll make it outside of Finland. I arrived to Delhi. There was a long night ahead of me. I had to wait ten hours until my connecting flight to Kathmandu. I picked a chair, tied my backpack to my leg and fell asleep. I woke up at 6 o clock in the morning to smiley old Indian guy covering me with his jacket. That was my introduction to Asian peoples friendliness. I had a lot of positive experiences in Nepal. I got to know children and learn about their world, got to share every-day life with the local people and saw beautiful and diverse nature of Nepal. I was also lucky to make friends for life. I also met with adversities starting with no hot water and coming to even changing the voluntary workplace. We had three babies in our children s home, whose diapers I had to change once for the whole morning. Every time I was finally finished with the third baby, first one had peed again. And some people in Finland actually imagined that I was saving the world The theme of this issue is Asia. And Asia taught me how to enjoy life. Enjoy this particular moment. Sometimes nothing goes according to the plan, so just relax, ananda! Why to worry over something that you don t have power to change? But if you just keep changing diapers, the pee will eventually stop coming. So let s enjoy this wonderful sunny spring days, upcoming summer and small pleasures of life! Maria Kinnunen ICYE volunteer in the season Member of the board of Maailmanvaihto 2014

4 4 sisällys/content Pääkirjoitus/Editorial ICYE Aasiassa Ajankohtaista Kolumni: Ajatusmatkalla Aasiassa Teema: Aasia Theme: Asia Monimuotoisuuden kirjoa Indonesiassa Elämänkoulussa Intiassa Volunteering and Learning Swedish in Porvoo Vuosi Japanin jälkeen From Taiwan to Finland Laulavien oravien maa Uusi perheenjäsen Ugandasta Isäntäperhe-elämää Tuusulassa Ensimmäinen puoli vuotta Meksikossa Bring your Smile to indonesia Lehden toimituskunta Maailmanvaihdon tapahtumakalenteri Kannen kuva: Emily Ripley. Kuva on Maria Kinnusen (vas.) vapaaehoitstyöjaksolta Nepalista. Kuvassa Maria on vierailulla Nepalin toiseksi suurimmassa kaupungissa, Pokharassa.

5 5 ICYE-vapaaehtoistyöverkosto ulottuu Aasiassa kahdeksaan maahan. Kiinnostus Aasian kohteita kohtaan on lisääntynyt suomalaisten hakijoiden keskuudessa. teema: AASIA Teksti: Anni Koskela International Cultural Youth Exchange -verkoston toiminta Aasiassa oli pitkään Etelä-Korean, Intian, Japanin ja Taiwanin jäsenjärjestöjen varassa. Nepaliin ICYE-järjestö perustettiin vuosituhannen alussa. Kymmenisen vuotta sitten Saksan valtio alkoi tukea saksalaisten nuorten osallistumista vapaaehtoistyöhön globaalissa Etelässä, minkä myötä Saksan ICYE alkoi etsiä itsellensä uusia yhteistyökumppaneita. Osa sen uusista kumppaneista on luonut yhteistyösuhteita laajemminkin ICYE-verkoston kanssa. Vuonna 2011 kansainvälisen ICYEn jäseniksi liittyivät Indonesian ja Vietnamin yhteistyöjärjestöt, ja myös filippiiniläinen We Spark Action -järjestö on vastaanottanut ICYE-vapaaehtoisia useista maista. Saksalaisnuorten tuettujen vapaaehtoistyömahdollisuuksien myötä ICYEohjelman dynamiikka on muuttunut joissain maissa, kuten Intiassa. Intian ICYEn ohjelma painottuu vastaanottamiseen. Järjestö vastaanottaa vaihtovuodessa noin neljäkymmentä vapaaehtoista, joista puolet on saksalaisia. Myös Indonesian ja Vietnamin ICYE-järjestöjen toiminta on toistaiseksi pääasiassa vapaaehtoisten vastaanottamista. Suomalaisten hakijoiden keskuudessa kiinnostus Aasian maita kohtaan on lisääntynyt. Tällä hetkellä ICYE-ohjelmaan osallistuvista noin kolmannes (8) tekee vapaaehtoistyötä Aasiassa, ja ensi syksynä Aasiaan on lähdössä yhdeksän vapaaehtoista. Viime syksynä Maailmanvaihto lähetti ensimmäistä kertaa vapaaehtoisia Indonesiaan. Näiden vapaaehtoisten, Katin ja Mikan, kokemuksista voi lukea tästä lehdestä. Ensi syksynä lähetämme ensimmäistä kertaa vapaaehtoisia Vietnamiin. Itä-Aasiassa Japani on ollut perinteisesti suosituin kohde, mutta pari vuotta sitten tapahtui käänne. Etelä-Korean suosio kasvoi yhtäkkiä, ja yli kymmenen vuoden tauon jälkeen ensimmäiset ICYE-vapaaehtoiset lähtivät Suomesta Etelä-Koreaan vuonna Viime syksynä Etelä-Korean kaksi vapaaehtoistyöpaikkaa täyttyivät heti ensimmäisessä haussa marraskuussa, ja kiinnostusta lähteä vapaaehtoiseksi Etelä-Koreaan olisi ollut enemmänkin. ICYE-vapaaehtoistyöhön Aasiaan? Suomesta voi hakea vapaaehtoiseksi Etelä- Koreaan, Indonesiaan, Intiaan, Japaniin, Nepaliin, Taiwaniin ja Vietnamiin. Tutustu mahdollisuuksiin osoitteessa

6 6 Ajankohtaista Ensi vuoden alussa vapaaehtoistyöhön Eurooppaa etäämmälle International Cultural Youth Exchange -vapaaehtoistyöohjelmassa on avoinna paikkoja seuraaviin maihin: Argentiina (6 kk), Etelä-Afrikka (6 tai 12 kk), Ghana (6 kk), Honduras (6 tai 12 kk), Intia (6 kk), Kenia (6 kk), Nigeria (6 tai 12 kk), Taiwan (6 kk) ja Tansania (6 kk). Ghanassa ja Tansaniassa myös vuoden jakso saattaa olla mahdollinen. Osallistujat työskentelevät etenkin lasten ja nuorten parissa kasvatus- ja sosiaalialan työpaikoissa, kuten kouluissa, päiväkodeissa, katulasten tukikeskuksissa ja orpokodeissa. Tutustu ohjelmaan ja hae! Haku päättyy vapaaehtoistyohon-ulkomaille/ icye-vapaaehtoiseksii Hae mennessä! Paikka EVS-vapaaehtoistyöhön kirjastoon Liettuaan vuotiaalle nuorelle olisi nyt tarjolla mainio tilaisuus tutustua Liettuassa kirjastoalaan, sillä Liettuaan etsitään Maailmanvaihdon kautta nuorta työskentelemään kymmenen kuukautta EVSvapaaehtoisena kirjastossa kaupungissa nimeltä Plungė. Jakso alkaa marraskuussa ja se on osa kokonaisuutta, jossa Liettuaan tulee ulkomailta 14 nuorta EVS- vapaaehtoistyöhön maan kirjastoihin. Tartu tilaisuuteen! Paikka täytetään heti sopivan hakijan löydyttyä. Lue kotisivuiltamme lisää Eurooppalaisesta vapaaehtoispalvelusta (European Voluntary Service, EVS) ja hae! marraskuussa-liettuaan Etsitään isäntäperheitä elokuussa saapuville vapaaehtoisille Haluaisitko tutustua uuteen kulttuuriin ja harjoittaa kielitaitoasi kotisohvallasi? Olisiko perheessäsi sijaa uudelle perheenjäsenelle? Maailmanvaihto etsii isäntäperheitä nuorille ulkomaalaisille, jotka saapuvat elokuussa 2014 vapaaehtoistyöhön Suomeen 12 kuukaudeksi. Helsinkiin tulevat 19-vuotias Joaquín Espanjasta, 23-vuotias Merve Turkista, 21-vuotias Esther Ranskasta ja 21-vuotias Carlos Boliviasta. Tuusulaan saapuu 30-vuotias Yu-Ju Taiwanista ja Tampereen seudulle Kangasalle 19-vuotias Nana saksasta. Isäntäperheeksi sopii perhe tai henkilö, joka haluaa jakaa arkensa uuden perheenjäsenen kanssa. Toivomme kiinnostuneilta perheiltä yhteydenottoa mahdollisimman pian. ajankohtaista/ elokuussa-isantaperheeksi Ryhdy tukihenkilöksi Pieksämäellä Pieksämäelle ovat toukokuussa saapuneet vapaaehtoistyöhön Sarah Keniasta ja Julio Sveitsistä. Molempien vapaaehtoistyöjakso kestää kahdeksan kuukautta. Etenkin jakson alussa uusi ympäristö voi tuntua myös haasteellisilta, jolloin paikalinen tukihenkilö voi olla suureksi tueksi ja avuksi! Asutko Pieksämällä tai tunneko jonkun paikkakunnalta? Tukihenkilötoiminta tarjoaa mainion mahdollisuuden olla avuksi, kansainvälistyä omilla kulmilla ja vahvistaa kielitaitoa! Tukihenkilönä autat vapaaehtoistyöntekijää sopeutumaan uuteen ympäristöön ja tarvittaessa myös

7 hoitamaan arkipäivän asioita. Olet myös hänen ystävänsä. Lue lisää kotisivuiltamme ja hae! ajankohtaista/ etsitaan-tukihenkiloita-pieksamaelta Tulevat vapaaehtoistyöntekijät valmentautuivat Tuusulassa Maailmanvaihdon kautta lähtee ensi syksynä 32 nuorta ICYE-vapaaehtoistyöhön Eurooppaa edemmäs, esimerkiksi Brasiliaan, Ghanaan, Japaniin ja Peruun. Vietnamiin ja Togoon Maailmanvaihto lähettää vapaaehtoisia ensimmäistä nyt kertaa. Maailmanvaihto järjesti lähtijöille valmennusleirin Kesärinteen leirikeskuksessa Tuusulassa. Valmennukseen osallistui kolmekymmentä tulevaa vapaaehtoista. Leirillä osallistujat mm. saivat tietoa lähtemisen käytännön asioista ja valmentautuivat harjoitteiden kautta elämiseen uudessa ympäristössä ja vapaaehtoistyöntekijän rooliin. Lisäksi lähtijät kuulivat kokemuksia ulkomailta. Valmennus pidettiin ulkomaalaisten vapaaehtoistyöntekijöiden loppuarviointileirin yhteydessä. Lämmin kiitos kaikille leirille osallistuneille eli tuleville vapaaehtoistyöntekijöille, ohjaajille ja keittiötiimille! Vapaaehtoiseksi elokuun tulovalmennusleirin tiimiin Maailmanvaihto järjestää tulovalmennusleirin niille ulkomaalaisille vapaaehtoisille, jotka saapuvat Suomeen ensi elokuussa. Etsimme nyt leirinvetäjää, ohjaajia, keittiötyöntekijöitä sekä suomen kielen opettajaa järjestämään leirin yhteistyössä Maailmanvaihdon Mukavaa vapaaehtoispuuhaa kesään! järjestösihteerin kanssa. Leiri pidetään Antaverkan leirikeskuksessa hienoissa maisemissa Näsijärven rannalla Ylöjärvellä. Tutustu tehtäviin ja hae! ajankohtaista/tulovalmennusleirille Tule Kansainvälisen Vapaaehtoistyön Verkoston infoiltaan Kiinnostaako vapaaehtoistyö Euroopassa tai kauempana? Tule tiistaina klo infoiltaan kulttuurikeskus Caisaan Helsinkiin! Toimintaansa esittelemässä ovat Kansainvälisen Vapaaehtoistyön Verkoston jäsenet eli Maailmanvaihto, Kepan Etelän vapaaehtoistyöohjelma Etvo, Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry (KVT) ja Allianssin nuorisovaihto. Vapaaehtoiset jakavat kokemuksiaan paneelikeskustelussa. KaVa-verkoston jäsenet lähettävät vapaaehtoistyöntekijöitä ulkomaille ruohonjuuritason hankkeisiin. Jaksot kestävät muutamista viikois-ta vuoteen. Tilaisuus on kaikille avoin. Kouluvierailutoimintaa kehitetään hankkeessa Maailmanvaihto kehittää tänä vuonna kouluvierailutoimintaansa viestintä- ja kehityskasvatushankkeen puitteissa. Hanke pyrkii vakiinnuttamaan vierailut osaksi Maailmanvaihdon toimintaa. Haketta rahoittaa ulkoasiainministeriö. Hankkeessa kouluvierailuja tekevät niin nuoret, jotka ovat työskennelleet vapaaehtoisena kehittyvissä maissa kuin nuoret, jotka ovat tulleet tällaisista maista vapaaehtoistyöhön Suomeen. Tavoitteena on nostaa esiin kehittyvien maiden arkitodellisuutta Suomen lasten ja nuorten keskuudessa ja tätä kautta lisätä heidän tietoisuuttaan kulttuureista ja elinolosuhteista ympäri maailmaa. Pyrkimyksenä on mm. edistää kiinnostusta globaalia ajattelua sekä kulttuurienvälistä dialogia kohtaan. 7 Ajankohtaista

8 8 Ajankohtaista Maailmanvaihto Syrjinnästä vapaaksi alueeksi Mikä on sininen, pyöreä ja nähtävissä Maailmanvaihdon toimistolla? Se on Syrjinnästä vapaa alue -merkki, joka kertoo siitä, että Maailmanvaihto on sitoutunut kohtelemaan väkeään yhdenvertaisesti sekä ottamaan ilmoitukset ja epäilykset syrjinnästä vakavasti. Merkin voi nähdä myös muissa Syrjinnästä vapaaksi alueeksi julistautuneissa organisaatioissa. Syrjinnästä vapaa alue -kampanja on kaikenlaisen syrjinnän, kiusaamisen ja häirinnän vastainen tiedotuskampanja, jonka avulla organisaatiot ja työyhteisöt tuovat julki sitoutumisensa syrjimättömyyden periaatteeseen. Päätöksen Maailmanvaihdon liittymisestä kampanjaan teki järjestön hallitus, joka koki, että kampanja yksi hyvä tapa viestiä Maailmanvaihdon toiminnan periaatteista ja vahvistaa yhdenvertaisuuskysymysten huomioimista. Hallitus toivoo, että Maailmanvaihto inspiroi esimerkillään mukaan kampanjaan yhteistyötahojaan, kuten vapaaehtoistyöpaikkoja. Kampanjan on ovat suunnitelleet ja toteuttaneet yhteistyössä Suomen Monikulttuurinen Liikuntaliitto ry Fimu, Euroopan komission moninaisuuden puolesta syrjintää vastaan -kampanja, Vammaisfoorumi ry, Ihmisoikeusliitto ry, SETA ry, Nuorisoyhteistyö Allianssi sekä sisäasiainministeriön koordinoima Yhdenvertaisuus EtuSijalle -hanke.

9 9 saatko sanoa, mikä yhdistää seuraavia valtioita: Belgia, Bolivia, Bulgaria, Brasilia, Costa ORica, Ecuador, Espanja, Etelä-Afrikka, Etelä-Korea, Ghana, Hollanti, Honduras, Indonesia, Intia, Irlanti, Islanti, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Japani, Kenia, Kolumbia, Kreikka, Kroatia, Kypros, Latvia, Liechtenstein, Liettua, Luxemburg, Malta, Marokko, Meksiko, Mosambik, Nepal, Nigeria, Norja, Peru, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Sveitsi, Taiwan, Tanska, Togo, Tšekki, Turkki, Uganda, Unkari, Uusi-Seelanti, Vietnam, Viro, Yhdysvallat? Ainakin näihin 57 maahan, lähes kolmasosaan maailman kaikista valtioista, on mahdollista matkustaa Maailmanvaihdon kautta. Valinnanvaraa löytyy, mutta mitä eksoottisiltakin kuulostavat maat lopulta kätkevät sisäänsä? Tarjoudun tällä kertaa tekemään kohdemaavalinnan lukijan puolesta: käännettäköön katseemme syvälle Aasian sisämaahan, Himalajan katveeseen, maahan jossa ei voi välttyä tanssilta tai tööttäyksiltä tervetuloa ajatusmatkalle Nepaliin! Aasiassa on enemmän ihmisiä kuin muualla maailmassa yhteensä, joten mihin menetkin, näet ihmisiä kaikkialla eikä Nepal ole tässä poikkeus. Maa on pinta-alaltaan vain puolet Suomesta, mutta ihmisiä on meikäläisiin nähden kuusinkertaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että maan pääkaupunkiseudulla olo on kuin kanalla suurtalouskanalassa, paitsi että jokaisella kanalla on myös moposkootteri, johon on tuunattu luonnottoman äänekäs töötti. Kestävät korvat omaavalla, ihmisrakkaalla matkaajalla on kuitenkin hyvät mahdollisuudet viihtyä. Jos on kyllästynyt kotimaan betoninharmaaseen arkeen, on Nepalissa ainakin takuuvarmasti luvassa tyystin erilaista, tiilenpunaista arkea. Elämän peruskehykset pysyvät paikoillaan: ihmiset hengittävät, syövät ja nukkuvat melkein samalla tavalla kuin Suomessa, mutta odottakaapas vain pyykkipäivää tai ensimmäistä bussiajelua. Toisaalta mielestäni juuri erikoisuus on kaukomaille suuntautuvan vapaaehtoistyön suola. Tosin vaikka kulttuurieroja useimmiten katselee ihan mielellään, silti liika suola maistuu välillä pahalle - kuten esimerkiksi vesimelonikauppiaan mainostaessa tuotettaan kurkku suorana, suoraan korvaasi. Nepalissa oppii nopeasti sen, etteivät kaduilla vallitse minkään maailman kohteliaisuuslait. Kukin huolehtikoon omista asioistaan, ihan sama mitä muut ajattelevat. Vapaa-ajalla ja katujen ulkopuolella nepalilaiset ovat kuitenkin äärimmäisen sydämellisiä. Tuskin missään muussa maassa on kahden ihmisen ensikohtaamisella yhtä hyvät mahdollisuudet tulla kutsutuksi illalliselle. Asiat pyörivät omalla tavallaan, arki on hallittua kaaosta. Alussa tulokas voi kokea tuon kaiken hämmentävänä, mutta myöhemmin asiat alkavat väistämättä tuntua normaaleilta. Paikallisiin tapoihin tottuu kuitenkin parhaiten sillä, että yrittää itsekin elää kuten paikalliset - itse en ole esimerkiksi kymmeneen kuukauteen käyttänyt lainkaan vessapaperia Ettäs sen tiedätte. Mikael Hynninen lähti vapaaehtoistyöhön Nepaliin elokuussa Hän työskentelee orpokodissa maan pääkaupunki Kathmandun liepeillä. Kolumnien lisäksi matkaa voi seurata netissä: www. mikaelhynninen.blogspot.fi. Teksti ja kuva: Mikael Hynninen Kolumni

10 10 teema: Aasia Kati Liimatta ja Mika Ovaskainen lähtivät puoleksi vuodeksi vapaaehtoistöihin Indonesiaan. He työskentelivät opettajina Makassarin kaupungissa, Sulawesin saarella sijaitsevassa koulussa. Teksti tarjoaa katsauksia siihen kulttuurien, kielten, luonnonilmiöiden, uskontojen ja kohtaloiden kirjoon, joka Indonesiaan matkaavaa odottaa. Teksti ja kuvat: Kati Liimatta ja Mika Ovaskainen Makassarissa sataa. Kun saavuimme Indonesiaan, aurinko paistoi heleän siniseltä taivaalta ja viikkoihin ei satanut pisaraakaan. Nyt sadekausi on jatkunut jo lähes kolme kuukautta. Sää kuitenkin vaihtelee ja päiviin saattaa kuulua pitkiä sateettomia jaksoja. Lisäksi ilma pysyy lämpimänä märimpinäkin päivinä. Joskus kadulle kertyy nilkan- (tai polven!) syvyisiä vesilätäköitä; Häävieraina koulun opettajan kotona

11 11 onneksi autoa tai skootteria käytetään liikkumiseen lähes aina. Makassarissa ei ole kuitenkaan ollut vakavia tulvia kuten esimerkiksi Jakartassa tämän artikkelin kirjoitushetkellä. Indonesia maana on yhtä vaihteleva kuin sen säätilakin. Saarten välillä ja niiden sisällä törmää erilaisiin kulttuureihin, kieliin ja maisemiin. Makassarissakin ensimmäisiä puheenaiheita ovat monesti kaupungin kolme eri etnistä ryhmää, joilla jokaisella on oma kielensä. Lisäksi kaikki indonesialaiset puhuvat yhteistä kieltä, bahasa indonesiaa. Ihmiset ovat hyvin ylpeitä omista juuristaan ja kotiseutunsa erityispiirteistä, varsinkin ruuasta. Makassarissa ihmiset ovat erityisen iloisia jos heille kertoo pitävänsä ikan bakarista eli paistetusta kalasta sekä naudasta tehdystä keitosta nimeltä coto. Rannalta, joka on kaupungin kohtaamispaikka auringon noustessa ja laskiessa, voi ostaa pisang epen: kuuman, litistetyn banaanin suklaakastikkeella ja juustolla. Se maistuu paljon paremmalta kuin kuulostaa Kulttuurien erilaisuus näkyy esimerkiksi uskontojen määrässä. Indonesiassa on muslimeja, kristittyjä, hinduja, buddhalaisia ja animististen uskontojen tunnustajia. Makassar kuuluu muslimialueeseen, ja rukouskutsut kajahtavat kaupungissa ilmoille viidesti päivässä. Koulupäivän keskeyttää puoliltapäivin tunniksi salat lohor, rukoushetki. Uskontoa tiedustellaan usein heti tutustumisvaiheessa. Vaikka uskonto ei omaan elämääsi kuuluisikaan, kannattaa indonesialaisille vastata toisin, muuten nämä saattavat huolestua sielusi kohtalosta. Indonesialaiset ovat hyvin hyväksyviä muita uskontoja kohtaan, mutta uskonnottomuutta heidän on vaikea ymmärtää. Myös luonto tarjoaa vaihtelevan ja monipuolisen maiseman. Indonesiasta voi löytää riisipeltoja, vuoria, sademetsiä, hiekkarantoja ja koralliriuttoja sekä runsaasti muualla harvinaisia erilaisia eläimiä, kuten komodovaraaneja, orankeja ja kummituselämiä. Saaria ja niiden nähtävyyksiä kierrellessä huomaa eron myös suosituimpien turistikohteiden ja hiljaisempien paikkojen välillä. Kontrasti Balin vilkkaiden turistikatujen ja Makassarin kaupungin välillä on selkeä. Makassarissa on muutama nähtävyys ja lähiseuduilla on paljon hyvin kauniita paikkoja, joiden suosio on jatkuvassa kasvussa. Paikalliset eivät kuitenkaan ole kovin tottuneita turisteihin ja valokuvauspyyntöjä satelee niin, että silloin tällöin kasvolihakset ovat vaarassa jumittua kameralle hymyilystä. Valokuvaaminen on yksi tapa osoittaa mielenkiintoa ja halua tutustua ulkomaalaisiin. Indonesialaiset ovatkin hyvin avoimia ja ystävällisiä ja saattavat hyvin pysäyttää ulkomaalaisen näköisiä ihmisiä kadulla jutellakseen ja teema: AASIA

12 12 teema: Aasia harjoitellakseen englantia. Suuri osa ihmisistä puhuu tosin pelkkää indonesiaa, mikä saattaa aiheuttaa vaikeuksia maahan vasta saapuneelle. Kielen opettelu on kuitenkin palkitsevaa, sillä paikalliset ovat hyvin vaikuttuneita muutamastakin lauseesta maan yhteisellä kielellä. Kuten kehittyvissä maissa usein, myös Indonesiassa on suuria elintasoeroja. Kotikadun varrella kohoaa sekä rautaporttien ympäröimiä, ilmastoituja kartanoita että aaltopellistä ja vanerista rakennettuja hökkeleitä. Keskiluokka kasvaa ja vaurastuu jatkuvasti. Parhaassa tapauksessa kehitys kuroo eroa yhteiskunnan huono-osaisimpien ja rikkaimpien välillä, kun yhä useammat kykenevät koulutuksen avulla ponnistamaan kohti paremmin palkattuja töitä. Pahimmassa tapauksessa valtava osa kansasta jää edelleen slummeihin taistelemaan muutamista dollareista päivässä,

13 13 samaan aikaan kun vaurastuva keskiluokka kokee heidän köyhyytensä olevan nasib, kohtalo, jonka edessä kaikki ovat voimattomia. Vaikka koulunkäynti on Indonesiassa pakollista, yhteiskunnan jakautuminen kahtia näkyy myös koulujen eroissa. Me opetamme melko varakkaassa ja modernissa yksityiskoulussa, jossa käytössä on diaprojektorit ja valkoiset tussitaulut. Pienissä kyläkouluissa varustetaso voi olla hyvin erilainen. Al-Azharin koulu erottuu vieressä kohoavista kunnallisista kouluista myös kooltaan: rakennus on suuri, ja koulua käy yli tuhat oppilasta. Yhtäläisyyksiäkin on: oppitunnit alkavat kaikkialla hyvin aikaisin ja oppilaat parveilevat pihoilla koulupukuihin pukeutuneina. Puoli vuotta Indonesiassa on vain pintaraapaisu maahan tutustumisessa. Vuosikin on liian vähän. Kaikkea on mahdotonta nähdä, ja ylitarjonnasta on vain valittava itselle mielenkiintoisimmat kohteet ja kierrettävä ne parhaansa mukaan. Onneksi vapaaehtoistöissä Indonesia maana on yhtä vaihteleva kuin sen säätilakin. Saarten välillä ja niiden sisällä törmää erilaisiin kulttuureihin, kieliin ja maisemiin. pääsee tutustumaan oman vapaaehtoistyöpaikan kaupunkiin ja sen ihmisiin läheisesti, sillä muutoin ahne halu nähdä mahdollisimman paljon voi jyrätä syvemmän tutustumisen ja ymmärtämisen ylitse. Vapaaehtoistyöt tarjoavat mahdollisuuden päästä osaksi kaupungin ja sen ihmisten elämää ja tavoittaa niistä jotakin, johon tavallinen turisti ei Indonesian hätkähdyttävään monimuotoisuuteen hukkuessaan pääse käsiksi. Ulkona sade on jo loppunut. Huomenna sataa ehkä lisää, mutta sitä ennen aurinko ehtii paistaa ja vesilätäköt kadulla kuivua. Nyt on mahdollisuus mennä ulos ja poimia tuore mango kotipihan portin pielessä kasvavasta puusta. Vähän kauempana kadulla kojuissa myydään lisäksi duriania, rambutania ja monia muita hedelmiä jotka kypsyvät sadekauden aikaan: joukosta voi vain yrittää valita suosikkinsa. Aivan kuten Indonesiassa yleensäkin. teema: AASIA Kati ja koulun oppilaita perinneasuissa

14 14 teema: Aasia Kun Maria Hurmerinta lähti vapaaehtoistyöhön Intiaan, hyppy tuntemattomaan pelotti. Jakso Intiassa kasvatti ja antoi suuntaa ammatinvalintaan. Teksti ja kuvat: Maria Hurmerinta J jo vapaaehtoiseksi lähtöä suunnitellessani minulla oli selkeänä mielessäni ajatus siitä, että aikani Intiassa tulisi olemaan ennen kaikkea oman itsenäistymiseni aikaa. Tulisin asumaan ensimmäistä kertaa poissa kotoa täysin uudessa ympäristössä ja kulttuurissa vieraiden ihmisten keskellä ja vieläpä kuusi kuukautta kerrallaan palaamatta edes jouluksi kotiin. Hyppy tuntemattomaan pelotti kovasti, mutta olin vakaasti päättänyt haastaa itseni, kokeilla rajojani ja varsinkin oppia ja ymmärtää uusia asioita vieraasta maasta, kulttuurista ja elämästä yleensä. Enempää odotuksia minulla ei vapaaehtoistyöjaksoltani oikeastaan ollut tavoitteenani oli loppujen lopuksi vain selvitä kunnialla puolesta vuodesta kaoottisessa Intiassa. Arki isäntäperheessä alkoi heti Mysoreen saavuttuani, ja se vaati erityisesti Ensimmäistä kertaa merivedessä alkuvaiheessa paljon totuttelemista ja tiettyjen käytäntöjen hyväksymistä siitä huolimatta, etten voinut niitä täysin ymmärtää. Käskettiin muun muassa pesemään jalat aina ulkoa tullessa, varaamaan vähintään tunti aamuisin ruuanlaitossa auttamiseen, syömään oikealla kädellä, syömään paljon, säästämään vettä aina kun mahdollista ja ennen kaikkea tulemaan kotiin viimeistään iltakahdeksaksi. Nämä rutiinit kuitenkin toivat ajan

15 kuluessa kaivattua turvaa ja säännöllisyyttä, joka aina hävisi siinä samassa, kun astuin kotipihan porteista ulos kaupungin hälinän armoille. Puolessa vuodessa keittotaitoni kehittyivät huimasti ja osasin kaulita lähes täydellisen chapatin. Opin pesemään pyykkini käsin ja jopa nauttimaan tiskaamisesta kahdesti päivässä ja kylmistä suihkusta aamuisin. Tajusin myös, että ilman vessapaperiakin voi todella elää. Oli jännittävää huomata, kuinka täysin erilainen elämäntapa voisi olla aivan yhtä mahdollinen ja tyydyttävä kuin arkeni Suomessa. Suuri osa uusista asioista olikin lopulta vain tottumiskysymyksiä. Näin reilu vuosi paluun jälkeen voin todeta, että vapaaehtoistyökokemukseni on ollut hyödyksi erityisesti ammatinvalintani kannalta: aloitin juuri sosiaalialan opinnot, ja uskon ainakin vielä olevani oikealla alalla. Työni CP-vammaisten lasten kanssa oli hyvin opettavaista ja palkitsevaa. Olen aina tullut hyvin toimeen lasten kanssa, mutta en koskaan kuvitellut, että minusta olisi opettamaan ketään. Kuitenkin vapaaehtoistyöjaksoni aikana löysin itseni yllättävän usein yksin luokan edestä toteuttamassa itse keksimääni matematiikan tai englannin kielen tehtävää taululle lasten osallistuessa innokkaasti viitaten. Lisäksi loppuvaiheessa opetin lapsille kannadankielisiä sanoja kuvakirjan avulla ja kommunikoin jo jopa enimmäkseen kannadaksi heidän kanssaan. Nykyään olen jo autuaasti unohtanut osaamani, mutta on hienoa tietää, että noinkin lyhyessä ajassa oli mahdollista oppia edes sen verran vierasta kieltä ja pystyä myös käyttämään sitä. Yksin matkustamisen koin ehkä kaikista kasvattavimmaksi kokemukseksi. Siitä ja oikeastaan monesta muustakin Intiassa oppimastani asiasta kertoo pätkä blogikirjoituksestani tammikuulta 2013, jolloin kirjoitin ensimmäistä kertaa kolmen viikon matkustelun jälkeen: Joululomalta palattuani amma sanoi, että olen kasvanut pituutta. Siltä mustakin tuntuu, ihmiset mun ympärillä näyttää entistäkin lyhyemmiltä, näen aina vain enemmän kerralla ja maa on jossain kaukana jalkojeni alla. Viime viikot ovat venyttäneet mua sellaisiin äärimmäisyyksiin, ettei niistä tosiaankaan ole entisiin mittoihin mahdollista palata. Olen todistanut itselleni, että kykenen, jos todella jotain haluan. Tein virheitä, laskelmoin väärin, valitsin vaikeampia polkuja, mutta selvisin pää pystyssä ja omilla jaloillani seisten. Enkä ehkä ole koskaan ollut yhtä ylpeä itsestäni kuin silloin, kun laskeuduin viime perjantaiaamuna junasta Mysoren asemalla rinkkoineni tukka pystyssä, selkä särkevänä ja kärsineen näköisenä. Mä selvisin! 15 teema: AASIA Aamiaislautanen isäntäperheessä Koulussa oppilaan kanssa

16 16 THEME: Asia Last August Varun Kumar took a break from his family business job in Southern India and headed for a voluntary work period in Southern Finland. How has it been? Varun shares now his experiences. Text: Varun Kumar Mandangi Hi fellow readers, I am Varun Kumar from India and I am sharing here the story of my journey to Finland and my voluntary experience this year. After graduating from college (MBA) in New Delhi I moved back to my home in Vishakapatnam, South India, and joined my family business. After having worked for couple of months I realized I have free time and I can use it for good purpose: I wanted to help people and do some social service. Since I am new to this field I thought it would be better to apply for voluntary work through some organization. That is when I started applying for voluntary work programs, and ICYE came forward to help me. I got options to choose projects from, like, rehabilitation centre in Germany and music school in Switzerland. I chose Finland because I wanted to know more about the schooling system. At that time I did not know much about Finland but I saw it as a learning experience. Today I am happy because I made the right choice by coming here. My project place was Borgå Folk Akademi in a town called Porvoo. My work as a volunteer in this folk high school involved multiple tasks. Most of the time I was working with

17 janitor in the maintenance work, from fixing and repairing things to doing gardening and snow work. With the kitchen team my tasks were serving food to students, washing the dishes and cleaning the dining hall. With the cleaning staff my job was to take care of, maintain and clean the classrooms, school corridors and sauna and as well as prepare the rooms for the guests. Sometimes I was helping the teachers with their work, too. Before coming to the school I was bit worried about things like: How will I like it here? Will I able to work to their expectations? What shall I do in free time? Will I get new friends here? Luckily the school and students gave me a warm and friendly welcome. The school also gave me chance to learn Swedish language: in the mornings I was sitting with immigrants in the classroom and learning Swedish and after lunch I used to go to work. There were many activities for students in the school, and I had chance to learn to play guitar, photography and theatre, for instance. Support from the local people In my free time I was involved in many activities. During the weekends I was working for the church as a voluntary photographer and I also participated in fund raising event for Red Cross and I went to two schools to give presentations about India. Last month I participated in a theatre play for Easter with the Via Crucis team. With my volunteer friends I had a great time. We used to have regular get-togethers in Helsinki. We, for instance, went together to Linnanmäki carnival and celebrated New Year together. I also did some fun activities here which I never did back in India like ice skating for the first time, going to sauna and jumping into the ice hole in the lake, doing a snow angels, going for ice fishing and playing snow ball fight with friends. My stay in Finland went smoothly because I had two great mentors: my support family and my support person. My support family invited me to their home and introduced me to Finnish culture. I learnt many things from them about Finnish family, parenting and Finnish food. They also gave me good guidance on my career. With my support person I used to meet up every week. We used to go to a restaurant or a café and talk a lot. The greatest gift you can give to someone is your time. She gave me her time and I am happy that she always there for me. I had good time with the support families of my friends, too, and for Christmas my school teacher invited me and my volunteer friends to his home in Loviisa. Young people talk a lot about individuality and freedom here, but for me, from my experience old Finnish families are the best: they are bonded together, they had nice life and they always shared their stories with me. Missing friends, sun and spices I did not face any real difficulties during my stay but there were a few small things I missed from India. Facebook and Skype helped me to be in contact with my family and friends but sometimes when I was following what my friends were doing, it made me bit sad because I was missing all the fun I had back in India. Most importantly I was missing the presence of my best friends around me. Also, in India I used to curse the sun for its heat and here till last month I was begging for it to touch me. In India I used to shun at the vegetables and spices as there was a huge variety and here I missed the variety. In India I was upset with the crowd and here I yearned for people, life and noise around me. I realized that when small pleasures in life are taken away, they become big losses. My message to Finnish youngsters is: Travel around and meet new people, get new experience do not worry about cultural shocks. People appear different but inside they are the same everywhere. Love people the way you want to be loved, treat people the way you want to be treated. You will see amazing support from them in return. It is hard to believe that I am going back to India in two months. I am going to miss everyone. This school became my home, and Porvoo became my second home town. I feel it now that I fell in love with Finland. In Swedish fin/fint means nice or beautiful, so Finland means nice, beautiful place. Oh yeah, it serves it. 17 THEME: Asia

18 18 teema: Aasia Näkymä matkalta vapaaehtoistyöpaikalta kotiin: Takashiman linna Suwassa. Outi Sulopuisto työskenteli ICYEvapaaehtoisena Japanissa puoli vuotta kaudella Millaisia muistoja Japanista jäi? Entä miten vapaaehtoiskokemus näkyy hänen elämässään nykyisin? Teksti: Outi Sulopuisto kuvat: Miharu Koike ja Outi Sulopuisto L ähtö Japaniin merkitsi minulle montaa asiaa: Oli hienoa päästä matkaan etenkin siksi, että harrastan aikidoa ja halusin oppia Japanin kielestä ja kulttuurista. Lähtö antoi myös lisäaikaa ennen vakituisesti työelämässä aloittamista ja oli keino pakottaa itseni epämukavuusalueelle. Oppia, oppia, oppia. Sehän tässä on tavoitteena, kirjoitin ennen lähtöä muistutukseksi itselleni. Lähtiessäni luulin osaavani kieltä auttavasti, mutta heti ensimmäisellä viikolla itkin turhautuneena japanin oppitunneilla. Puolen vuoden aikana opin kieltä kuitenkin niin paljon, että vapaaehtoistyöjaksoni lopulla pystyin juttelemaan paikallisjunassa tuntemattoman sedän kanssa. Tekstikirjakin tuntui helpolta. Kun nyt katson japanin kielen muistiinpanojani, muistan niistä vain murtoosan. Kielitaidon rapistumisen myötä yhteyden pitäminen ihmisiin moniin ihmisiin on jäänyt, sillä käsillä huitominen ei kirjoittamiseen välity. Mykkyyteni harmittaa ja hävettää minua. Haluaisin kertoa isäntäperheilleni ja työpaikoilleni, mitä minulle kuuluu ja eritoten kiittää heitä siitä, että he ottivat minut elämäänsä.

19 Kun asuin isäntäperheessä Hiroshimassa minua ärsytti, että minut vedettiin mukaan perheen uskonnolliseen elämään. En aluksi osannut tai tohtinut sanoa ei, enkä onnistunut siinä myöhemminkään. Uskonnollisissa seremonioissa, joista en ymmärtänyt juuri mitään, minut ohjattiin istumaan eturiviin ja laitettiin laulamaan mukana. Nykyisin mieleni täyttää kuitenkin kiitollisuus kaikkia kohtaan. Hyviä hetkiä, niin arkisia kuin juhlallisiakin, oli paljon, ja Japanissa pitämäni blogi auttaa muistamisessa! Palasin Eurooppaan maaliskuussa Vietin Suomessa kaksi viikkoa ja lähdin sitten Itävaltaan, jossa asun edelleen. Japanin kokemusten käsitteleminen sulautui siis heti seuraavaan sopeutumisprosessiin. Nousevan auringon maassa sain kokea aavistuksen siitä, millaista on olla täysin vieraassa ympäristössä lähes kielitaidottomana. Sellaisessa tilanteessa jokainen pieni hymy ja ystävällinen sana tuntuivat hyvältä. Olen nyt Haluaisin kertoa isäntäperheilleni ja työpaikoilleni, mitä minulle kuuluu ja eritoten kiittää heitä siitä, että he ottivat minut elämäänsä. täällä Itävallassa itse ollut parhaani mukaan se hymy ja Mitä kuuluu? -kysyjä. Omasta kuoresta täytyy kerta toisensa jälkeen tulla ulos, jos haluaa luoda kontakteja ihmisiin. On tärkeää olla ja tehdä yhdessä toisten kanssa, vaikka olisikin helpompaa jäädä omiin oloihin. Tärkein asia, jonka epämukavuusalueelle joutuminen minulle opetti, oli olla pelkäämättä virheitä ja luottaa itseensä. Siitä on ollut täällä paljon hyötyä, sillä esimerkiksi kieltä puhuessa on ensisijaista tulla ymmärretyksi. On myös asennoiduttava siten, ettei luovuta heti, kun alkaa epäilyttää ja turhauttaa. Itseluottamuksen kanssa on edelleen päivittäin niin ja näin, mutta ilman puolta vapaaehtoistyövuotta Japanissa tuskin olisin vakituisessa työsuhteessa vieraassa maassa. Outi Japanissa. 19 teema: AASIA Englannin opetusta ja isäntäperhe-elämää Outi teki Japanissa vapaaehtoistyötä Hiroshimassa ja Suwassa. Ensimmäisessä hän lähinnä täytti lounaslaatikoita sosiaalisessa yrityksessä nimeltä Yomogi no Atelier ja jälkimmäisessä opetti englantia free schoolissa eli ns. vaihtoehtoisessa koulussa. Niin Hiroshimassa kuin Suwassa hän asui isäntäperheessä. Outi kirjoitti vapaaehtoistyöjaksonsa aikana kuulumisia Japanista blogiinsa, joka sijaitsee osoitteessa tapiirin.wordpress.com

20 20 THEME: Asia Ya-Chun Chang from Taiwan volunteers in a folk high school in Eurajoki. After spending about ten months in Finland, she now shares a few of her thoughts on Finland and Taiwan. Text: Ya-Chun Chang I c h ose Finland as my voluntary country because Finland is famous for its education system, social service and kind people. My workplace is a folk high school in Eurajoki, which is a very small village with forests and farms everywhere. Students from teenagers to the elders learn what they want from their future. As far as I know, people can choose subjects that they are interested in and just enjoy studying. It is a free place where you can be yourself and people can have their own opinions. In contrast, there are many exams in Taiwanese education system. Students have to pass many kinds of exams to get good scores to study in the best high school and university. In addition, they are expected to triumph in tests or competitions. Although they are good in giving exams, most of them can not enjoy studying or follow their interests at school. I think Confucianism has a bigger influence on our education of which I thought. I came to this conclusion when I explained about this Taiwanese religion on my workplace. From the Western view, Confucianism is regarded as a philosophy of the ruling skills. It is true that Confucianism set up our customs and an ethical system, but on the other hand, it is suitable for many kinds of authorities to control people to obey orders. In my opinion, people cannot develop their own independent and critical thinking. It means that it is easy for our government and media have an effect on what people think. I discussed about Sunflower Movement and the