.ROOHNWLLYLQHQlO\NN\\V. Kai Hakkarainen

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download ".ROOHNWLLYLQHQlO\NN\\V. Kai Hakkarainen"

Transkriptio

1 RUNNING HEAD: Kollektiivinen älykkyys.2//(.7,,9,1(1b/<..<<6 Kai Hakkarainen Verkko-oppimisen ja tiedonrakentamisen tutkimuskeskus (www.helsinki.fi/science/networkedlearning/) Psykologian laitos, Helsingin yliopisto Tähän artikkeliin liittyvä kirjeenvaihto tulisi lähettää osoitteella Dr. Kai Hakkarainen (dosentti), Psykologian laitos, Helsingin yliopisto, Siltavuorenpenger 20 D, PL 9, Helsingin yliopisto. 1

2 7,,9,67(/0b Tämän artikkelin tarkoituksena on luoda katsaus psykologisen ja kulttuuritutkimuksen suuntauksiin, jotka tarkastelevat ihmisen älykästä toimintaa luonteeltaan kollektiivisena prosessina. Artikkelissa hahmotetaan vaihtoehtoa perinteiselle näkemykselle, joka tarkastelee älykkyyttä yksipuolisesti lyhytkestoisina yksilön mielensisäisinä tapahtumina. Artikkelissa tarkastellaan useita kollektiivisen älykkyyden muotoja, kuten työvälineisiin ja toimintaympäristöön esineellistynyt älykkyys, keinotekoiset tiedon esittämisen välineet, transaktiivinen ja kollektiivinen muisti sekä älykkyys, joka syntyy yhteisöllisessä toiminnassa, jopa siihen asti, että saumattomasti yhteistyötä tekevät ihmiset toimivat yhtenä kollektiivisena mielenä. Johtopäätöksenä esitetään ettei ihmisen älykästä toimintaa voida palauttaa yksilöön, vaan kollektiivisilla prosesseilla on siinä olennainen asema. Älykkään toiminnan kollektiivisuutta ei tulisi kuitenkaan tarkastella jonakin mystisenä yliyksilöllisenä oliona, vaan nähdä kulttuurihistoriallisuus tärkeänä osana ihmisen kaikkea älykästä toimintaa ja ymmärtää yhteisölliset älykkään toiminnan muodot sosiokulttuuriksi järjestelmiksi, joilla on yksilöiden ominaisuuksista poikkeavia järjestelmäominaisuuksia. $YDLQVDQDW: Kollektiivinen älykkyys, hajautettu kognitio, transaktiivinen muisti, kollektiivinen mieli, toimintajärjestelmä $%675$&7 The purpose of the present article is to introduce psychological and socio-cultural approaches that examine the collective nature of human intelligent activity. The author searches for an alternative to the traditional view which conceptualizes intelligence in terms of momentary (short-term) mental processes within individual human mind. Various forms of collective intelligence are discussed, such as intelligence embodied in tools and environments of activity, vehicles of external representation, transactive and collective memory, social collaboration and collective mind, and intelligence embodied in social practices. It is concluded that collective, inter-individual processes have a crucial role in human intelligent activity. The author concludes that collective forms of intelligent activity should not be seen as a mystic, superindividual entities; rather, he conceives all human intelligence to be cultural-historically mediated and understands such forms of activity to be sociocultural systems with emergent characteristics that cannot be reduced to individual attributes..h\zrugv: Collective intelligence, distributed cognition, transactive memory, collective mind, activity system 2

3 -RKGDQWR Olen useita vuosia työskennellyt oppiakseni ymmärtämään ihmisen älykkyyttä laajemmasta, kulttuurisesta näkökulmasta. Huolimatta perinteisen älykkyyskäsityksen kritiikistäni (Hakkarainen, Lonka, & Lipponen, 1999), on itselleni ollut vaikeaa ylittää psykologiasta tahattomasti omaksumaani yksilökeskeistä näkemystä älykkyydestä ja älykkäästä toiminnasta. Vaikka kognitiivinen paradigma on auttanut ja auttaa ymmärtämään esimerkiksi asiantuntijuuden roolia älykkäässä toiminnassa, katson sen sitoutuneen kyseenalaisilta vaikuttaviin metateoreettisiin olettamuksiin. Kognitivismin vaikutuksesta tutkijoilla on ollut taipumus kiinnittää liikaa huomiota pelkästään mielensisäisiin, PHQWDDOLVLLQ prosesseihin ja tapahtumiin pikemmin kuin tutkia ihmisen toimintaa konkreettisissa sosiokulttuurisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Tutkijat ovat siten kohdistaneet huomionsa ihmisten VLVlLVLLQ tietoesityksiin (representaatioihin) ja malleihin pikemmin kuin ulkoisesti esitettyyn ja ympäristöön valautuneeseen tietoon ja älyllisen toiminnan välineisiin. Meillä psykologeilla on tutkimuksissamme ollut myös tapana olettaa, että merkittävät älylliset prosessit tapahtuvat suhteellisen O\K\LVVl DMDQMDNVRLVVD esimerkiksi jonkin psykologisen kokeen aikana) pikemmin kuin että ne toteutuisivat pitkiin aikaskaaloihin (viikkoihin, kuukausiin ja vuosiin) hajautuneina ja että ne sisältävät tuhansia pienempiä päätelmiä pikemmin kuin yksittäisiä älyllisiä harppauksia (Lemke, 2001; Schaffer, 1994). Psykologista tutkimusta ohjaavana lähtökohtana on kaiken kaikkiaan ollut ihmisen tarkasteleminen VXOMHWWXQD MlUMHVWHOPlQl, jonka älyllinen toiminta voidaan tyhjentävästi selittää riippumatta hänen sosiaalisista verkostoistaan ja rooleistaan erilaisissa yhteisössä ja niissä vallitsevasta sosiaalisesta organisaatiosta. Kaikkiin näihin lähtökohtiin liittyy WLHGROOLVWHQ prosessien merkityksen ylikorostaminen älykkäässä toiminnassa suhteessa ihmisen toiminnan sosioemotionaalisiin, motivationaalisiin ja käytännöllisiin ulottuvuuksiin. Tällaiset olettamukset sisältyvät monessa suhteessa edelleenkin omaan ajatteluuni. Uusien näkökulmien löytäminen oppimisen, asiantuntijuuden ja muun älykkään toiminnan tutkimuksessa tuntuu edellyttävän näiden ennakko-oletusten tiedostamista ja ylittämistä. Olen suunnannut viimeaikaisen työn sellaisten käsitteiden kehittämiseksi, joiden varassa olisi helppoa ja luontevaa puhua yhteisöön tai kulttuuriin sisältyvästä älykkyydestä. Kognitiivisessa psykologiassa on vaikuttanut voimakkaasti ajatus tietokoneesta ihmisen ajattelun vertauskuvana (Gardner, 1985; Boden, 1989). Vaikka tietokonevertauskuvasta esitettiin heikompia ja vahvempia tulkintoja, niin monet tutkijat ajattelivat ihmisen mielen olevan kirjaimellisesti täynnä laatikkomallien mukaisia selvärajaisia rakenteita (ks. Bruner, 1990). Käsitykseni mukaan tämän tieteellisen tutkimusohjelman progressiivinen polku on kuljettu loppuun, ja meidän on lähdettävä hahmottamaan toisenlaista, kulttuurisempaa tapaa ymmärtää ihmisen älyllisiä saavutuksia. Tietoverkkojen aika tuntuu edellyttävän käsitystä ihmisestä verkostoituvana kulttuuriolentona, jonka älykkyys on sosiaalisesti ja fysikaalisesti hajautunutta (esim. Salomon, 1993; Resnick, Levine, & Teasley, 1991). Artikkelin tarkoituksena on purkaa sitä millaista ihmisyhteisöihin ja kulttuureihin ankkuroitunut kollektiivinen älykkyys on luonteeltaan, kuinka sitä voidaan tutkia ja millä 1 Olen kiitollinen anonyymille arvioitsijalle ja työyhteisöni jäsenille Jiri Lallimolle, Hanni Muukkoselle ja Sami Paavolalle arvokkaista kommenteista käsikirjoitukseeni. 3

4 tavalla vastaavia prosesseja tukea. Käsitteet ja mallit, jotka auttavat ymmärtämään kollektiivista älykkyyttä, herättävät suurta mielenkiintoa sekä koulussa että työelämässä. Tämän artikkelin tarkoituksena on esitellä suuntauksia, jotka eri näkökulmista yrittävät ymmärtää hahmottaa kollektiiviseen älykkyyteen liittyviä ilmiöitä ja sillä tavalla tukea aiheeseen liittyvää kotimaista tieteellistä keskustelua. 3DUYLlO\VWlNROOHNWLLYLVHHQlO\NN\\WHHQ Kollektiivisella älykkyydellä tarkoitetaan sellaisia älyllisen toiminnan prosesseja, jotka ilmenevät yhteisöllisellä pikemmin kuin yksittäisen toimijan tasolla. Ajatus yhteisöllisestä älykkyydestä ei ole vieras luonnolle. Monet eläimet pystyvät niin korkeatasoiseen vastavuoroiseen toiminnan koordinaatioon ja itseorganisoitumiseen, että niiden voidaan ajatella omaavan eräänlaista parviälyä. Eräät tutkijat esittävät jopa, että eläimet välittävät jälkeläisilleen yhteisöllisesti opittuja kulttuurisia käytäntöjä (De Waal, 2001). Näiden tutkimusten tulosten tulkinta on kuitenkin vaikeaa sen takia, että monet niistä ovat metodologisesti heikkoja ja perustuvat vain eläintarhoissa asuvien eläinryhmien tarkkailuun (Tomasello, 1999). Missä määrin ihmisellä voidaan arvioida olevan yhteisöllistä älykkyyttä, josta tässä artikkelissa käytetään siis nimitystä NROOHNWLLYLQHQ lo\nn\\v? Käsitykseni mukaan ihmisillä on sekä vertauskuvallisesti että kirjaimellisesti yhteisöllisiä älyllisiä prosesseja, jotka muistuttavat parviälyä. Muurahaisten parviäly merkitsee itseorganisoitunutta toimintaa, jossa yhteisön jäsenet ohjaavat toimintaansa seuraamalla toinen toistensa jättämiä kemiallisia jälkiä ravinnon lähteille (Resnick, 1994). Vastaavalla tavalla ihmiset voivat käyttää tietoa toinen toistensa toiminnasta. Tätä kutsutaan VRVLDDOLVHNVL QDYLJDDWLRNVL (Munro, Höök, & Benyon, 1999). Sosiaalisesta navigaatiosta on kysymys esimerkiksi silloin, kun vieraassa kaupungissa valitsemme vieraita täynnä olevan ravintolan hiljaisen sijaan. Vastaavasti käytämme muiden ihmisten toiminnasta saatavaa tietoa hyväksemme, kun valitsemme suositun elokuvan tai ostamme populaarimusiikkia. Kun ostamme kirjoja verkosta, esimerkiksi Amazon.comista, meille kerrotaan mitä kirjoja muut samoista asioista kiinnostuneet ihmiset ovat ostaneet. Tämä auttaa meitä seuraamaan heidän luomiaan tiedollisia polkuja kiinnostavien asioiden ja ideoiden lähteille. Teoreettinen tutkimus on eräänlaista HSLVWHHPLVWl QDYLJDDWLRWD. Kirjan lähteisiin ja lähteiden lähteisiin kulkevia seurattavia merkkejä ovat esimerkiksi ongelmat, selitykset, todisteet tai esimerkkitapaukset. Uuden tiedon tuottaminen edellyttää yleensä sitä, että opimme tuntemaan muiden ihmisten kyseiselle tiedonalalle luomia tiedollisia polkuja ja raivaamme niiden tarjoamien maamerkkien varassa omaa tietämme. Tässä yhteydessä on olennaista huomata, että muurahaisten älykäs yhteisöllinen käyttäytyminen syntyy heidän yksinkertaisesta keskinäisestä paikallisesta vuorovaikutuksestaan eikä edusta esimerkiksi kuningattaren tai yhdyskunnan tason suunnittelua. Tällaisen itseorganisoituneen toiminnan välityksellä muurahaiset näennäisen suunnitelmallisesti hyödyntävät ravinnonlähteitä yksi kerrallaan edeten kauemmas ja kauemmas pesästä (Resnick, 1994). Myös monet ihmisten kollektiivisen älykkyyden ilmentymät ovat ihmisten itseorganisoituneen toiminnan tuloksia pikemmin kuin edustavat mitään kiinteästi koordinoituja, organisoituja tai johdettuja yliyksilöllisiä prosesseja vaikka sellaisiakin tietysti esiintyy erilaisissa organisaatioissa ja muussa järjestyneessä sosiaalisessa toiminnassa. Joka tapauksessa on tärkeää ottaa huomioon, että näennäisen yksinkertaiset vuorovaikutusprosessit ihmisten välillä voivat ilmetä yhteisöllisen tason toimintana, joka vaikuttaa älykkäältä ja tietoisesti koordinoidulta ja suunnitellulta. 4

5 Hahmotan artikkelissa kollektiivista älykkyyttä nojautumalla taulukossa 1 esitettyyn jäsennykseen. Katson, että on liian aikaista koettaa luoda yhtenäistä viitekehystä kollektiivisen älykkyyden ymmärtämiseksi. Tässä vaiheessa tuntuu hyödylliseltä tarkastella erilaisia näkökulmia, joiden varassa kollektiivisen älykkyyden ilmiöitä on teoreettisesti ja empiirisesti hahmotettu. 6LMRLWD7DXOXNNRVXXQQLOOHHQWlKlQ Tarkasteluni etenee taulukon järjestyksen mukaan alkaen kollektiivisen älykkyyden epäsuorasta ilmenemisestä työvälineissä ja tiedon ulkoisessa esittämisessä. Näiden jälkeen tarkastelen tutkimuksia, joissa on hahmotettu muistamiseen liittyviä yhteisöllisiä prosesseja ja rakenteita (transaktiivinen ja kollektiivinen muisti). Sitten siirryn erityyppisiä yhteisöllisen toiminnan muotoja koskeviin teoreettisiin näkökulmiin alkaen ihmisparien yhteisöllisestä kumppanuudesta ja kulkien sosiaalisesti hajautuneiden älyllisten järjestelmien ja kollektiivisen mielen kautta toimintajärjestelmiin ja heterogeenisiin toimijaverkkoihin. Artikkelin lopussa pohdin kollektiivisen älykkyyden tutkimukseen liittyviä käsitteellis-teoreettisia ja empiirisiä haasteita. bo\nn\\ghqydodxwxplqhqw\ YlOLQHLVLLQMDWRLPLQWD\PSlULVW LKLQ Kollektiivisen älykkyyden tutkimuksessa keskeinen rooli on L. S. Vygotskin (1962; 1978) kulttuurihistorialliseen koulukuntaan nojautuvalla ajatuksella, jonka mukaan kaikki merkittävät älylliset saavutukset perustuvat kulttuurin kantamaan aikaisempien sukupolvien luomaan kokemukseen ja tietoon. Ihmisen älykäs toiminta on YlOLWW\Q\W (engl., mediated, Vygotsky, 1978; Engeström, 1987, Wertsch, 1991, ks. myös Paavola, & Hakkarainen, 2003) kulttuurin tuottamien käsitteellisten ja materiaalisten työvälineiden kautta pikemmin kuin suoraa reagointia ympäristön tarjoamiin ärsykkeisiin tai tiedon objekteihin. Ihmisillä on lajityypillinen taito nojautua omassa toiminnassaan erilaisiin kulttuurikehityksen luomiin keinotekoisiin älyllisen toiminnan välineisiin, joiden avulla hän voi ylittää tiedonkäsittelykykynsä rajoituksia ja laajentaa älyllisiä voimavarojaan. Ihmisen sivilisaation historia on sellaisten välineiden kehittämisen historiaa, joiden avulla olemme oppineet tukemaan ja jakamaan ajattelu- ja toimintaprosessejamme. Luomalla erilaisia työvälineitä, kuten helmitaulu, laskutikku, laskukone tai tietokone, ihminen on oppinut toisaalta eliminoimaan tarpeen opetella joitakin monimutkaisia taitoja ja luonut kokonaan uudenlaisia toimintatapoja, jotka perustuvat älyllisen kuormituksen jakamiseen ihmisen mielen, älyllisen toiminnan välineiden ja toimintaympäristön välille. Olen itse täysin riippuvainen sekä sähköpostista että kalenteristani. Sellaisia tapaamisia, joita en ole muistanut kirjoittaa kalenteriini tai joista ei ole sähköpostidokumenttia, ei minulle ole varsinaisesti lainkaan olemassa. Pitkäaikaisen harjoittelun seurauksena älyllinen järjestelmämme mukautuu saumattomasti tällaisten keinotekoisten välineiden käyttämiseen toiminnan tukena. Kollektiivinen älykkyys edustaa erilaisia tämän välittyneisyyden ilmenemismuotoja yksilöiden ja yhteisöjen toiminnassa. Älyllisen toiminnan välineiden lisäksi käytämme jatkuvasti hyväksemme toimintaympäristöön sisältyvää tietoa. Esineympäristön merkityksen muistiprosesseissa havaitsee helposti esimerkiksi ruokakaupassa käynnin yhteydessä. Ensimmäiset kirjoitetut tekstit olivat nimenomaan ostoslistoja, joiden tarkoituksena oli auttaa pitämään mielessä kaupankäynnin kohteena olevien tavaroiden nimikkeitä ja määriä (Goody, 1977). Aina meidän ei kuitenkaan tarvitse nojautua kauppalistaan, vaan kulkiessamme tuttua reittiämme hyllyjen välissä, kotoamme puuttuvat tavarat suorastaan hypähtävät hyllyiltä silmiimme. Mikäli emme muista poiketa jossakin osastossa, siellä sijaitsevat asiat helposti unohtuvat. Prosessia auttaa jos jo kotoa lähtiessämme olemme avanneet ruoka- tai 5

6 jääkaapin oven ja nähneet että tietyt paikat ammottavat tyhjyyttään. Tällä tavalla muistaminen ei ole vain mielensisäinen prosessi, vaan on hajautunut yksilön ja hänen toimintaympäristönsä välille. Lentokoneiden tai monimutkaisten sosio-teknisten järjestelmien ohjaamojen suunnittelussa käytetään hyväksi toimintaympäristöön sisältyvää tietoa, joka auttaa osanottajia vaivattomasti koordinoimaan keskinäistä toimintaansa ja seuraamaan ponnistelematta kokonaistilanteen kehitystä (Norman, 1993). Ihmiseltä vaaditaan sekä vähemmän ponnistelua että erilaisia ajattelutoimintoja silloin kun hän suorittaa jonkun toiminnan keinotekoisten apuvälineiden välityksellä verrattuna tehtävän mentaaliseen suorittamiseen (Hutchins, 1995). Merkittävin meidän aikanamme kehittynyt apuväline on tietokone, joka on eräänlainen työvälineiden työväline, eli järjestelmä, jonka avulla voidaan tukea ja organisoida erilaisia älyllisiä toimintoja aikaisempaa tehokkaammalla tavalla (Hakkarainen ym., 1999; Perkins, 1993). Tietokone toimii dynaamisena ulkoisena muistina, joka keinotekoisesti laajentaa ja tukee ihmisen ajattelua ja älyllisten ponnistusten sosiaalista jakamista (Wertsch, 2002). 7LHGRQXONRLVHQHVLWWlPLVHQYlOLQHHW Ei ole sattuma, että tutkijat kehittävät kollektiiviseen älykkyyteen liittyviä ajatuksiaan usein niistä kirjoittamalla. Kirjoitustaidon keksimisellä on ihmisen sivilisaation historiassa ollut ratkaisevan tärkeä rooli, kuten Jack Goody (1977; 2000) ja David Olson (1994; 2003) ovat todenneet. Kirjoittamisen avulla tuli mahdolliseksi irtautua konkreettisista tilanteista ja ottaa itse kirjoitettu kieli erityisen tarkastelun kohteeksi. Kielellisten ilmausten suhteiden erittely loi perustan logiikan kehittymiselle ja yhdessä kirjapainotaidon (Eisenstein, 1978) kanssa se loi perustan renessanssiaikana tapahtuneelle tiedon valtavalle kumulatiiviselle kasvulle. Esittämällä ajatuksia paperilla voidaan helposti testata niiden ristiriidattomuutta ja pyrkiä syventävien kirjoituskierrosten välityksellä syvempään ymmärrykseen käyttämällä jokaista versiota lähtökohtana uusien, täsmällisempien ja yhdenmukaisempien ajatusten muodostamiselle. Asiantuntija ei usein kirjaimellisesti tiedä mitä hän jostakin asiasta ajattelee ennen kuin hän on purkanut ajatuksiaan paperille niitä samalla kehittäen ja muokaten (asiantuntijan kirjoituskäytännöistä, ks. Bereiter & Scardamalia, 1987). Kirjoitustaidon kognitiiviset vaikutukset ovat sidoksissa siihen, että ihmisillä on mahdollisuus osallistua intensiivisesti kirjallisen kulttuurin käytäntöihin; pelkkä lukutaito sinänsä ei vielä paljoa merkitse (Bloch, 1998; Cole 1996; Scribner & Cole, 1988). Kirjoitustaidon järjestelmällisen harjoittamisen varassa on ollut merkittävässä määrin mahdollista laajentaa älyllisiä resursseja suhteessa siihen mitä tiedon käsitteleminen pelkästään ihmisen mielen sisällä mahdollistaisi. Eräs merkittävimmistä keksinnöistä tieteen historiassa on sellaisten matemaattisten merkintäjärjestelmien (differentiaali- ja integraalilaskenta) kehittäminen, joiden avulla voidaan tehdä päätelmiä jatkuvista ja epäjatkuvista määrällisistä muutoksista (disessa, 2000). Isaac Newtonin ( ) fysiikka nojautui Galileo Galilein ( ) noin 50 vuotta aikaisemmin kehittämiin graafisiin menetelmiin. Nämä olivat kuitenkin varsin kömpelöitä luonteeltaan koska Galileilla ei ollut käytettävissään yhtälöitä, joiden avulla ilmaista fysikaalisten ilmiöiden välisiä suhteita. Merkittävä edistysaskel oli G. W. Leibnizin ( ) itsenäisesti kehittämä laskentajärjestelmä, joka oli verrattain intuitiivinen ja helppo omaksua. Näistä menetelmistä on 200 vuoden aikana tullut olennainen osa modernia lukutaitoa ja luonnontieteen sivistystä. disessa (2000) esittää, että kalkyyliin esineellistyneen älykkyyden tukemana tavallinen lukiolainen pääsee lähelle Galilein luonnontieteellisiä saavutuksia. Erityinen merkitys älykkäälle toiminnalle on ollut sellaisten tiedon esittämisen menetelmien kehittämisellä, joiden avulla abstraktit suhteet 6

7 voidaan muuttaa havainnollisiksi ja visuaalisiksi vertailuiksi (Goody, 1977; Latour & Woolgar, 1986; Latour, 1988). Kalkyylin tuella voidaan vaikeiden asioiden välisiä monimutkaisia suhteita hahmottaa tiiviiden ja helposti muistettavien algebrallisten kaavojen varassa (disessa, 2000). Näillä kulttuurin tuottamilla älyllisen toiminnan välineillä on suuri psykologinen merkitys, vaikka se jää meiltä psykologian tutkijoilta helposti huomaamatta..roohnwllylqhqpxlvwdplqhq Kognitiivisen ja kulttuuripsykologian vedenjakajana on käsitys kognition, kielen ja sosiaalisten käytäntöjen välisestä suhteesta. Kulttuuripsykologia nojautuu olettamukseen, jonka mukaan kieli ja vastaavat kulttuurin käytännöt perustavalla tavalla muokkaavat ja muuntavat ihmisen älyllistä järjestelmää niin, että ihmisen psyykkiset prosessit ovat olennaisella tavalla luonteeltaan kulttuurisesti välittyneitä (Cole, 1996; Engeström, 1987; Säljö, 2000). Esimerkiksi sisäiset mallit voidaan ymmärtää kulttuurisiksi malleiksi ja käytännöiksi, jotka ulottuvat ihmisen sisälle, pikemmin kuin vain mentaalisiksi malleiksi (vrt. D Andrade, 1992; Quinn & Holland, 1987). Ihminen ei koskaan suorita älyllisiä toimintoja yksin, vaan ongelmanratkaisun tai muistamisen toteuttaa ihmisen ja kulttuurin tarjoaman välineen järjestelmä kokonaisuudessaan. Silloinkin kun olemme näennäisesti yksin nojaudumme mentaalisesti esitettyihin älykkään toiminnan välineisiin. Voidaan kysyä kuka huolehtii yritysjohtajan päivittäisestä muistiin ja muuhun älykkääseen toimintaan liittyvästä työstä (Wertsch, 1998; 2002). Johtaja yksin? Tuskinpa vain. Paremminkin voitaisiin sanoa, että johtajan työtä hoitaa asiantuntijan, hänen sihteerinsä ja moninaisten keinotekoisten apuvälineiden muodostama sosiokulttuurinen järjestelmä (person plus) (Perkins, 1993) pikemmin kuin yksittäinen toimija (person solo). Sosiokulttuurinen lähestymistapa käytti ajattelun tutkimuksessa Vygotskin ohella Mihail Bahtinin (1981) ajatuksia kielen sosiopragmaattisesta luonteesta. Kieli on tällöin aina ladattu monilla intentioilla niin, että jokaisen ihmisen llql (engl. voice) sisältää kaikuja monien muiden ihmisten äänistä. Siten kaikki sanat ja tekstit ovat aina puoleksi jonkun toisen (Bakhtin, 1981, s. 293, ks. Wertsch, 2002, s. 16; aihepiirin tutkimusmetodologiasta ks. myös Engeström, R., 2002). Samalla meille on tyypillistä tehdä niistä omiamme kansoittamalla tekstin merkitykset omilla intentioillamme, varustamalla ne omalla murteellamme, omaksumalla niiden sanat itsellemme (engl. appropriation), ja muokkaamalla niitä omiin semanttisiin ja esittäviin tarkoituksiimme (Bakhtin, 1981, s. 293). Eräs kielen sosiaalisuuden ilmaus on tyylilajin eli JHQUHQ käsite (Bakhtin, 1986; Todorow, 1984). Sosiokulttuurisesta näkökulmasta asiantuntijuuden kehittymisessä ei ole kysymys vain yksilön kognitiivisten prosessien muutoksista, vaan myös kyseisen asiantuntijakulttuurin kielen oppimisesta. Pikkuvanhat lapset herättävät hilpeyttä kun he alkavat puhumaan asiantuntijan auktoriteetilla jostakin asiasta. Hauskuutta herättää nimenomaan sekä lapsen että aikuisen äänen yhtäaikainen esiintyminen nuoren ihmisen puheessa. Asiantuntijalla ei haastattelussa ole tukenaan vain omaa mahdollisesti heikkoa ja epävarmaa ääntään, vaan koko itseluottamusta ja voimaa antava asiantuntijakulttuurinsa ja siihen liittyvät tutkijan tai opettajan ääni. Tieteen kehityksessä olennaista oli kokonaisen uuden tieteellisen ajattelun ja toiminnan kielen syntyminen erityisine käsitteineen (hypoteesi, teoria, selitys, fakta, evidenssi, oikeuttaminen), jota voidaan systemaattisesti harjoitella ja josta on tullut osa modernin tieteen älyllistä infrastruktuuria. Tieteelliset teoriat ja viitekehykset vaikuttavat myös arkiajatteluun ja niistä tulee osa kulttuurin yhteistä merkitysverkostoa sosiaalisia representaatioita (Moscovici, 2000) joita voidaan käyttää älyllisen toiminnan tukena. 7

8 Asiantuntijaksi kasvaminen saattaa kestää kauan sen takia, että ihmisiltä vie paljon aikaa omaksua kieleen ankkuroituneet kyseisen osaamiskulttuurin älyllisen työn välineet. Muistamisen yhteisöllistä ja sosiaalista luonnetta ovat tutkineet mm. Bartlett (1995), Middleton & Edwards (1990) ja Wertsch (1998; 2002). Wertsch (2002) esittää, että kollektiivinen muistaminen on tekstuaalisesti välittynyt siinä suhteessa, että se nojautuu yhteisön jakamaan kirjallisen kulttuurin perintöön. Ihmisen älykästä toimintaa säätelevät yhteisöt, jotka ovat organisoituneet heidän tuottamiensa ulkoisten symbolirakenteiden (Donald, 1991) analysointiin, tulkitsemiseen, ja luomiseen (ks. myös Engeström, Brown, Engeström, & Koistinen, 1990; Olson, 1994; Säljö, 2000; Stock, 1990). Tällaisten ajattelukollektiivien (engl. though collectives, Fleck, 1978) jäsenet jakavat sekä yhteisiä kirjallisia lähteitä, niiden tulkintoja, tutkimuksessa käytettäviä instrumentteja sekä sosiaalisia käytäntöjä. Esimerkkeinä kollektiivisesta muistista Wertsch (2002) käyttää kulttuurin kantamia kertomuksia, joiden varassa osanottajat hahmottavat historiaansa, nykyisyyttään ja tulevaisuuttaan ja joiden suhteen he samalla muodostavat omaa identiteettiään. Eräänä Wertschin (1998) esimerkkinä on USA:n syntymiseen liittyvä vapauden etsimisen kertomus, jonka mukaan kyseinen kansakunta syntyi vapautta rakastavien ja sortoa pakenevien ihmisten liittyessä yhteen luodakseen uutta tasavertaista yhteiskuntaa. Hän osoittaa, että ihmiset nojautuivat tähän kertomukseen silloinkin, kun he ovat tietoisia sen ristiriidoista (intiaanien ja afroamerikkalaisten vapauden menetys) tai suhtautuvat siihen avoimet kriittisesti. Toisena esimerkkinä kollektiivisesta kertomuksellisesta muistamisesta Wertsch (2002) käyttää entisen Neuvostoliiton historiaan liittyviä kertomuksia, joihin usein liittyi koettu virallisen tarinan ja arkielämän todellisuuden välinen ristiriita. Kollektiiviseen muistamiseen liittyy emotionaalisesti latautunutta neuvottelua ihmisten identiteeteistä, mahdollisuuksista, ja heidän yhteisöjensä luonteesta sekä vastaavasti kognitioon, muistamiseen ja identiteettiin liittyviä retorisia ja poliittisia prosesseja, jotka me psykologit liian helposti jätämme huomioon ottamatta. Wertsch (2002) erottaa toisistaan heikon ja vahvan kollektiivisen muistamisen. Edelliselle on tyypillistä tarkastella yhteisössä tapahtuvaa muistamista pikemmin kuin olettaa jonkin mystisen mekanismin ohjaaman vahvan kollektiivisen mielen olemassaolo. Kaikki yksilön muistamisen periaatteet, kuten esimerkiksi koodauksen spesifisyyden periaate (Tulving & Thompson, 1973), eivät päde yhteisöllisellä tasolla, jossa mieleen palauttamistilanteeseen liittyvillä tarpeilla ja tulkinnalla on keskeinen sija. Wertsch (2002) korostaa yhteisöllisten muistiprosessien olevan vastaavalla tavalla tietoa uudelleen rakentavia kuin ihmisen oma muisti (Bartlett, 1995). Yhteisöllisessä muistissa korostuu sen sosiaalista vuorovaikutusta tukeva rooli todellisuuteen viittaavan funktion ohella. Siihen liittyy jatkuva menneisyyden uudelleen tulkinta, vaikka osanottajat eivät itse olisi tästä tietoisia ja kokisivat jaetun muistinsa säilyvän suhteellisen muuttumattomana. Wertsch (2002) toteaa ettei yksilön muistiin liittyvien käsitteiden ulottaminen yhteisölliselle tasolle (esimerkiksi kollektiivinen muistinmenetys ) ole aina kovin hedelmällistä. Tässä suhteessa arvokas vastaesimerkki sisältyy Engeströmin ja hänen työtovereidensa tutkimukseen organisatorisesta unohtamisesta. He erittelevät sitä missä määrin lääkärikeskuksessa toiminnan kohteisiin (potilaat) ja itse toimintaan (aikaisemmat käytännöt ja toimintamallit) liittyvä tieto siirtyy ylitse pitkien ajanjaksojen joko ulkoisten artefaktien (potilasrekisterit, kansiot ja muut dokumentit) tai osanottajien muistitoimintojen (mielikuvat siitä kuinka toiminta oli aikaisemmin järjestetty) välityksellä ja minkälaisia siirtymiä tapahtuu yksilöllisen ja kollektiivisen tai sisäisen ja ulkoisen muistamisen välillä. Käsitykseni mukaan tietorikkaaseen asiantuntijatyöhön liittyviä prosesseja ei voida selittää ja 8

9 ymmärtää tutkimalla vain osanottajien mielissä edustettuna olevaa tietoa, vaan monimutkaista vuorovaikutusta mielen sisäisten ja ulkoisten tietorakenteiden sekä ympäristöön valautuneen tiedon ja osaamisen välillä. <KWHLV OOLQHQNXPSSDQXXV Vera John-Steiner (2000) on kiinnostavalla tavalla eritellyt luovaa yhteisöllisyyttä tieteessä ja taiteessa. Merkittävät saavutukset näillä molemmilla alueilla nojautuvat pitkäaikaiseen ja tiiviiseen opettajien ja oppilaiden, läheisten työtovereiden ja tutkimusyhteisöjen, tai luovaa työtä tekevien pariskuntien yhteistyöhön. Osaamisensa kehittäminen huippuunsa edellyttää sitä, että yksilö saa kosketuksen omaa tiedon ja taidon alaansa edustavaan asiantuntijakulttuuriin ja verkostoituu ja oppii toimimaan läheisessä vuorovaikutuksessa muiden asiantuntijoiden kanssa. Tällaisen verkostoituneen asiantuntijuuden voimasta sanoi taloustieteen Nobelilla palkittu Herbert Simon seuraavasti: 7HKGlNVHVL NLLQQRVWDYLD WLHWHHOOLVLl NHNVLQW Ml VLQXQ SLWlLVL KDQNNLD QLLQ PRQWD HQHUJLVWl lo\nlvwl MD WLHWRULNDVWD \VWlYll NXLQ PDKGROOLVWD 0XRGRVWD NXPSSDQXXNVLD KHLGlQ NDQVVDDQ DLQD NXQ VH RQ PDKGROOLVWD 7lPlQ MlONHHQ YRLW LVWXD DODV MD UHQWRXWXD +XRPDDWHWWlRKMHOPDWMRLWDVLQXQSLWllWRWHXWWDDRYDWWDOWLRLWXQHHQD\VWlYLLVLMDWRLPLYDW WXORNVHOOLVHVWL MD OXRYDVWL QLLQ NDXDQ NXQ HW SURVHVVLD OLLNDD KlLULWVH 7\ MRWD ROHQ WHKQ\W HQHPPlQ NXLQ NDKGHNVDQN\PPHQHQ NROOHJDQ NDQVVD WRGLVWDD WlPlQ KHXULVWLLNDQ YRLPDQ ODLQDWWX9HUD-RKQ6WHLQHULQVPXNDDQ John-Steinerin (2000) mukaan merkittävät saavutukset tieteessä ja taiteessa nojautuvat usein sellaisten ihmisten yhteisölliseen työskentelyyn, joilla on toisiaan täydentävää asiantuntijuutta, tieteenalatietoa, ja ilmaisumuotoja (esim. käsitteellisiä, visuaalisia, tai toiminnallisia) sekä nojautumalla erilaisiin rooleihin ja temperamentteihin. Ihmiset rakentavat toinen toisilleen jatkuvasti WLNDSXLWD (engl. scaffolding), joiden avulla he pystyvät tekemään jotakin sellaista, joka ei ehkä olisi lainkaan mahdollista heille yksilöinä. Näitä tikapuita voi olla monenlaisia. Yksi tarjoaa NlVLWWHHOOLVLl WLNDSXLWD, joiden avulla voidaan nähdä asioiden ytimeen. Asioiden käsitteellistämisen taito ei välttämättä kulje käsi kädessä sellaisten taitojen kanssa, joita tarvitaan ideoiden muuttamisessa konkreettiseksi toiminnaksi. Tarvitaan WRLPLQQDOOLVLDWLNDSXLWD, joiden varassa ideat muuttuvat tavoitteiksi, toimintaohjelmiksi ja muuksi organisoituneeksi toiminnaksi. Luovaan työhön liittyy myös se, että suuri joukko ihmisiä on saatava uskomaan johonkin ideaan niin paljon, että he ovat valmiita investoimaan siihen aikaa ja resursseja. Tämän pohjalta insinöörityötä tarvitaan paitsi kulttuuriesineiden myös VRVLDDOLVWHQ YHUNNRMHQ luomiseen (Latour, 1999). Verkostoitumisen tikapuiden luominen on sekin oma erityinen osaamisen alueensa. Lisäksi on huomiota kiinnitettävä siihen ettei tikapuiden rakentaminen ole vain tiedollista toimintaa, vaan sisältää myös VRVLRHPRWLRQDDOLVHQ ulottuvuuden. Asiantuntijat tarvitsevat ympärilleen ihmisiä, jotka auttavat heidän särmiensä hiomisessa, tarjoavat tarvittaessa olkapään johon nojata ja auttavat sellaisen tasapainon ylläpitämisessä, joka mahdollistaa luovaan työhön uppoutumisen. Monet tunnetut tieteentekijäpariskunnat, kuten esimerkiksi Pierre ja Marie Curie, edustavat sosiaalisesti jaettua käsitteellisen ajattelun, laboratorion tehokkaan johtamisen ja verkostojen rakentamisen asiantuntijuutta. John-Steiner (2000) pohtii myös perheyhteisöllisyyden merkitystä tieteessä ja taiteessa, jolle on tyypillistä pitkäaikainen luottamukseen, yhdessä kasvamiseen ja asiantuntijuuden dynaamiseen integraatioon perustuva puolisoiden tai vanhempien ja lasten kumppanuus. Vastaavia ilmiöitä voi esiintyä myös pitkäaikaisessa ja läheisessä työtoveruudessa, joka nojautuu intensiiviseen vuorovaikutukseen ja jaettuun visioon. Ihminen voi oppia mitä tahansa silloin, kun hän saa jatkuvasti kehittyvään taidontasoonsa suhteutettua tukea 9

10 oppipoika-mestari oppimisen mallin mukaisesti (Hakkarainen, 2000; Wenger, 1998). John-Steinerin (2000) mukaan olennainen osa luovaa yhteisöllisyyttä on vastavuoroinen ajatusten omaksuminen (engl. appropriation). Tällä tarkoitetaan prosessia, jossa yksilö omaksuu jotakin toiselle kuuluvaa ja muuntaa sen oman itsensä olennaiseksi osaksi (Wertsch, 1991). Siihen sisältyy vastavuoroinen hyväksyminen, johon liittyy kurkottaminen kohti toisen kehittymässä olevien ajatusten ja ideoiden ymmärtämistä. Tiiviiseen yhteisölliseen työskentelyyn liittyy toisen silmien lainaaminen (Kirsti Lonka) uuden tarkastelukulman avaamiseksi. Se merkitsee toisen mielessä elämistä (John- Steiner, 2000, s.190) fyysisestä läsnäolosta riippumattoman sisäisen dialogin partnerina. Yhteisöllisessä työskentelyprosessissa voi siten tapahtua ihmisten psyykkisten toimintojen yhteen kietoutuminen, heidän mieltensä välisten rajojen madaltuminen tai osittainen häviäminen. Tällaista yhteisöllisyyttä luonnehtii myös järjen ja sydämen yhdentyminen sekä älyllisen että sosioemotionaalisen tuen ja hyväksynnän muodossa. Pitkäaikaisessa tiiviissä vuorovaikutuksessa tapahtuu itsensä ylittämistä tukeva vastavuoroinen lähikehityksen vyöhykkeiden rakentaminen. Tämä merkitsee tulen näkemistä toisessa ihmisessä jo silloin kun hän ei ehkä ole vielä itsekään havainnut sisällään kytevää liekkiä. Ehkä John-Steinerin (2000) analyysin heikkoutena on niiden jännitteiden ja ristiriitojen aliarvioiminen, joita tällaisiin yhteisöllisiin suhteisiin liittyy. Hän maalaa tällaisista suhteista harmonisen kuvan ja kertoo kuinka mestarin ja avustajan suhde ajan mittaan muuttuu tasa-arvoisemmaksi yhteistyösuhteeksi. Samanaikaisesti kuitenkin luova työ on uskomattoman kuormittavaa niin, että yhden uhrautuminen saattaa olla toisen urakehityksen hintana. Usein huippuosaamisen hankkiminen jollakin alueella edellyttää koko elämän suunnittelua taidon kehittämisen ehdoilla (Ericsson & Lehmann, 1996). Vaativan työn tekeminen kuormittaa lähipiiriä ja saattaa johtaa paitsi osanottajien itsensä myös heidän läheistensä loppuun palamiseen ja suhteiden kriisiytymiseen. Tällaisista asioista on tärkeätä olla tietoisia samalla kun kunnioitetaan yhteisöllisen työn arvoa ja mahdollisuuksia. 7UDQVDNWLLYLQHQPXLVWL Ystävät, aviopuolisot ja työtoverit toimivat ulkoisena muistina, joka auttaa meitä selviämään erilaisista päivittäisistä toiminnoista, kuten tapaamisiin osallistumisesta, laskujen maksamisesta, merkkipäivien muistamisesta ja kaikista muista rutiinista poikkeavista tapahtumista (Wegner, 1986; ks. myös Engeström ym., 1990). Muistamisen yhteisölliseen luonteeseen pohjautuvat sellaiset TV-ohjelmat kuin Tuttu juttu (ks. Wegner, Erber, & Raymond, 1991) tai Haluatko miljonääriksi (kuka ystävistäsi tuntee jotakin tiettyä asiaa?). Tällaista kollektiivisen älykkyyden ilmentymää kutsutaan WUDQVDNWLLYLVHNVL PXLVWLNVL (Wegner, 1986; Wegner, Erber, & Raymond, 1991; Moreland, 1999; Moreland, Argote, & Krisman, 1996). Sosiaalisissa yhteisöissä syntyy spontaanisti oikeaan osuvaa tietämystä osaamisen ja tiedon jakautumisesta, jonka varassa voidaan tehokkaasti koordinoida toimintaa ja yleensä saavuttaa parempia tuloksia kuin muutoin olisi mahdollista. Transaktiivisen muistin perustana on tieto siitä NXND \KWHLV Q MlVHQ WLHWll WDL PXLVWDD PLWlNLQ DVLRLWD. Transaktiivinen muisti toimii eräänlaisena sosiaalisesti hajautuneena metakognitiona, jonka avulla voidaan varmistaa ettei yhteisön toiminnan kannalta olennainen tieto unohdu (Wegner, 1986). Tällaisen yhteisöllisen muistin varassa voidaan delegoida jonkun vaikean tehtävän tekeminen sellaiselle yhteisön jäsenelle, joka selviää siitä parhaiten. Yksilön ei tarvitsee muistaa jotakin asiaa mikäli hän tietää, että joku toinen ryhmän jäsen pitää asian mielessään. Muut yhteisön jäsenet voivat kiinnittää huomionsa johonkin toiseen tehtävään ja koko yhteisö siten saada aikaan paremman 10

11 lopputuloksen kuin muutoin olisi mahdollista. Transaktiivinen muistijärjestelmä sisältää enemmän ja tarkempaa tietoa kuin kenenkään yksittäisen jäsenen oma muisti. Se mahdollistaa tietämyksen jakamisen nojautumalla kunkin yksilön erityiseen osaamiseen ja tarpeisiin. Silloin kun osanottajat tuntevat toinen toisensa pätevyydet on paljon helpompi ratkaista odottamattomia ongelmia. Transaktiivisen muistin esiintyminen on sosiaalipsykologiassa osoitettu yksinkertaisten kokeiden avulla. Moreland ja hänen työtoverinsa (1996) pyysivät joukkoa koehenkilöitä kokoamaan transistoriradion komponenteista. Noin tunnin kestäneessä harjoitteluvaiheessa koehenkilöt työskentelivät joko yksin (kontrolliryhmä) tai yhdessä (transaktiivisen muistin ryhmä). Testausvaiheessa työskenneltiin ryhmissä, jotka edustivat niitä transaktiivisen muistin ryhmiä tai olivat koottu yksin harjoitelleista koehenkilöistä. Kokeen tulokset osoittivat, että ryhmässä harjoittelu johtaa parempaan tulokseen sekä kriittisen tiedon muistamisen että pienemmän virheiden määrän muodossa. Yhteisessä toiminnassa syntyy taito tehokkaasti koordinoida tehtävän toteuttamista, jonka riippumattomat asiantuntijat saattoivat päätellä videonauhoilta tietämättä, mihin ryhmään osanottajat kuuluivat. Samoin syntyi yhteinen luottamus siihen, että tehtävä saadaan ratkaistua. Tutkijat päättelivät, että parantunut suoritus perustui nimenomaan transaktiiviseen muistiin eikä ryhmähenkeen (tulokset eivät olennaisesti parantuneet silloin, kun ryhmähenkeä vahvistettiin testausvaiheen alussa) tai ryhmässä toimimisen oppimiseen (vaikutus katosi, jos yhdessä harjoitelleet toimijat jaettiin uusiin ryhmiin testausvaiheessa, jolloin he eivät voineet käyttää transaktiivista muistiaan). Eräs modernin työelämän huolenaiheista on se, ettei transaktiivinen muisti pääse lainkaan syntymään silloin, kun tiimien ja projektien jäsenet jatkuvasti vaihtuvat. Olisi tähdellistä, ettei tiimien kokoonpanoa liikaa vaihdeltaisi, koska tällöin transaktiivinen muisti häiriintyy ja kasvattaa työn kuormittavuutta. Transaktiivinen muisti syntyy yhteisessä harjoittelussa ja toiminnassa spontaanisti. Tämän takia tuntuisi tärkeältä harjoittaa tiimejä ja yhteisöjä yhdessä pikemmin kuin erikseen, koska silloin osanottajilla on parempi tilaisuus hitsata älylliset toimintansa yhteen transaktiivisen muistin muodossa (Palonen, Hakkarainen, Talvitie, & Lehtinen, 2003). Tämä on olennaista silloin, kun ihmiset työskentelevät niin monimutkaisen tiedon ja osaamisen kanssa, että transaktiivisen muistin muodostuminen vaatii pitkän ajan. Transaktiivisesta muistista saattaa kuitenkin seurata, että tehtävät jakautuvat ryhmässä epätasaisesti niin, että vaikeat tehtävät kanavoidaan niille, joiden osaaminen on jo valmiiksi korkeatasoista. Asiantuntijuuden kehityksen kannalta saattaisi olla olennaista ohjata ihmisiä vaihtamaan tehtäviään ja kierrättää heitä erilaisissa asiantuntijan rooleissa. Työn kierrättäminen on olennaista siksi, etteivät ihmiset kehittäisi liian luutuneita työkäytäntöjä ja jäykkiä rooleja, vaan joutuisivat aika ajoin esimerkiksi kerran vuodessa tai kahdessa suhteuttamaan osaamisensa uutta työympäristöä vastaavaksi (Hakkarainen ym., painossa). 6RVLDDOLVHVWLKDMDXWHWWXlO\NlVMlUMHVWHOPl Edwin Hutchins (1995) tarkastelee suuren sotalaivan navigaatiotiimiä ihmisten ja artefaktien muodostamana rinnakkaisesti hajautettuna tiedonkäsittelyjärjestelmänä (engl. computational system, Marr, 1982). Hänen mukaansa tällainen sosiaalisesti hajautettu järjestelmä on paljon luontevampi tiedonkäsittelyjärjestelmä kuin yksittäisen ihmisen mieli, koska ihmiset tuottavat symbolirakenteita ennen kaikkea kommunikatiivisessa tarkoituksessa. Tällaisessa järjestelmässä tietoedustukset siirtyvät toimijalta toiselle ja samalla muuttavat muotoaan analogisesta (kiikarikompassin välittämä kuva luodosta) digitaaliseen (kompassisuunta) ja kielelliseen (kompassisuunnan ilmoittaminen 11

12 sisäpuhelimeen ja suuntiman merkitseminen lokikirjaan) ja taas analogiseen (laivan aseman piirtäminen kartalle). Navigaatiotiimin jäsenien siirtyminen yksinkertaisen tehtävän (tähystäminen) toteuttamisesta monimutkaisempiin (lokikirjan pitäminen, laivan reitin piirtäminen kartalle) mahdollistaa sen, että osanottajan saattavat samanaikaisesti sekä toteuttaa tehtäväänsä että seurata vaativampien tehtävien toteuttamista. Tällaisessa järjestelmässä tapahtuu virheitä, mutta osittain päällekkäisesti jakautunut osaaminen ja jatkuva vuorovaikutus tarjoavat paljon virheiden korjaamisen mahdollisuuksia. Silloin kun navigaatiotehtävä nojautuu kompassiin, karttaan ja laskentaa tukeviin välineisiin, on navigaatiotaidon oppiminen suhteellisen nopeaa ja helppoa. Ihmiset ovat kuitenkin tehneet satoja vuosia sitten tuhansien kilometrien avomeripurjehduksia käyttäen apunaan tähtiä, tuulen suuntaan, aaltojen liikettä ja muita merkkejä ja vihjeitä (Oatley, 1977). Tällaisten navigaatiotaidon kehittäminen, josta polynesialaiset olivat kuuluisia, hankkiminen vaati kuitenkin tavattoman pitkän ajan ja edellytti osanottajilta korkeatasoista henkilökohtaista asiantuntijuutta. Sivilisaation kehityksessä monimutkaisten tiedonkäsittelytehtävien suorittaminen tehokkaasti ja virheettömästi on tullut mahdolliseksi toimintaa tukevien älyllisen toiminnan välineiden kehityksen myötä. Kaksi erilaista sosiaalisesti hajautetun tiedonkäsittelyn järjestelmää voidaan erottaa sen perusteella nojautuvatko ne homogeenisesti vai heterogeenisesti jakautuneeseen asiantuntijuuteen (Johnson ym., 2000). Edellistä voidaan kuvata soutujoukkeeksi, jossa jokaisella on suunnilleen samanlainen tieto niin, että tiimin jäsenet on helppo korvata toinen toisillaan. Jälkimmäistä järjestelmää edustaa esimerkiksi pesäpallojoukkue, jossa tiimin jokaisella jäsenellä on hänen omat vahvuutensa ja asiantuntijuutensa. Tällainen tiimi voi hyödyntää edellistä suurempaa tietovarantoa, mikäli tiimi on tietoinen asiantuntijuuden jakautumisesta ja vastavuoroisista vahvuuksista (Moreland, 1999; Dunbar, 1995). Intensiivisessä vuorovaikutuksessa on mahdollista ylittää kunkin yksilön osaamisen rajoja ja muodostaa sosiokulttuurinen järjestelmä, jolla on tiedon- ja osaamisalueiden rajoja ylittävää eli K\EULGLVWl DVLDQWXQWLMXXWWD (esim. Howells, 1998; Spinardi, 1998). Hybridisestä asiantuntijuudesta on kysymys esimerkiksi silloin, kun erityisalan tekninen osaaminen yhdistyy tuloksellisella tavalla organisaation johtamisen tai liiketoiminnan asiantuntijuuteen. Hybridistä asiantuntijuutta edustavat ihmiset toimivat tiedon porttien aukaisijoina ja sosiaalisten verkostojen välisten käsitteellisten siltojen rakentajina ja kulttuurien välisinä kääntäjinä (Sverrisson, 2001, ks. Latour, 1999). Asiantuntijuuden kehityksessä ratkaisevan tärkeä merkitys on KRULVRQWDDOLVHOOD RSSLPLVHOOD eli oman osaamisen suhteuttamalla muiden työyhteisön jäsenten osaamiseen sen lisäksi, että kukin osanottaja tähtää oman alansa osaamisen vertikaaliseen syventämiseen (Engeström, 1999b)..ROOHNWLLYLQHQPLHOL Ihmisen kollektiivisen älykkyyden kaunis esimerkki on nk. NROOHNWLLYLQHQ PLHOL (Weick & Roberts, 1993), joka voi pitkäaikaisessa harjoittelussa kehittyä esimerkiksi sairaalan leikkaustiimille, poliisin karhukoplalle, tai urheilujoukkueelle. Tällaisella järjestelmällä on ominaisuuksia, joita ei voida ymmärtää tarkastelemalla vain yksittäisten osanottajien psykologisia ominaisuuksia. Kollektiivisella mielellä tarkoitetaan sosiaalisesti hajautunutta tarkkaavaisuutta vaativien toimintojen suhteiden organisoitunutta järjestelmää. Tällaisen järjestelmän toimijat säätelevät toimintaansa tietoisena oman ja muiden osanottajien toimintojen keskinäisestä riippuvuudesta. Tämä edellyttää sitä, että osanottajat pitävät jatkuvasti yllä representaatiota toinen toistensa ennakoidusta toiminnasta ja suhteuttavat sen pohjalta oman toimintansa koko järjestelmän toimintaan. Weickin ja Robertsin (1993) 12

13 esimerkki kollektiivisesta mielestä on lennon johtaminen tukialuksilla, joissa seurauksiltaan mahdollisesti katastrofaalisten virheiden eliminoimisen välttämättömyys yhdistyy vaatimukseen koordinoida täsmällisesti monimutkaisten interaktiivisten sosioteknisten järjestelmien toimintaa osittain ennustamattomissa ja välillä tiivisrytmisissä tilanteissa. Kollektiivinen mieli viittaa joukkoon teknisten järjestelmien kanssa vuorovaikutuksessa toimivia ihmisiä, jotka toteuttavat monimutkaista tehtävää yhtenä miehenä suhteuttaen toimintansa toinen toisiinsa älykkäällä tavalla. Vaikka osanottajat toimivat ikään kuin yhden keskuksen ohjaamina, kysymyksessä ei ole jokin jäykkä järjestelmä tai mystinen yliyksilöllinen olio, vaan aktiivinen prosessi, jonka aikana osanottajat luovat ja uudelleen luovat keskinäisiä yhteyksiään tilanteen vaatimalla tavalla. Dynaamisesti vaihtelevia, monimutkaisia ja osittain ennakoimattomia tilanteita ei voida joustavasti hallita muutoin kuin prosessin aikaisen toiminnan huolellisen koordinaation prosessissa, joka nojautuu muuttuvan kokonaistilanteen reaaliaikaisesti päivitettyyn ymmärtämiseen. Kollektiivisen mielen ylläpitäminen vaatii jatkuvaa oppimista ja harjoittelua monimutkaisen tarkkaavaisuusjärjestelmän luomiseksi ja ylläpitämiseksi sekä osanottajien keskinäisen luottamuksen saavuttamiseksi. Weick ja Roberts (1993) toteavat, että erityisen riskialttiita ovat toisiinsa kytkeytyvät monimutkaiset sosiotekniset järjestelmät (esimerkiksi monimutkaisista ihminen-kone järjestelmistä muodostuvat systeemit lento- tai muussa liikenteessä tai teollisuudessa), jotka edellyttävät toiminnan saumatonta koordinointia. Tällaisten järjestelmien kanssa työskentelemisessä korostuu huolellisuus ja tarkkuus (engl. heed) pikemmin kuin toiminnan tehokkuus Virheiden todennäköisyyttä lisää se, että järjestelmiä yhteen sitovat tekijät ovat tällaisissa ympäristöissä sosiaalisia pikemmin kuin teknisiä. Sosiaalisten prosessien katkeaminen ja häiriintyminen johtaa helposti siihen, että osanottajat menettävät kokonaistilanteen tajunsa ja reagoivat yksilöinä paikalliseen tilanteeseen. Onnettomuustilanteet syntyvät pienten ennakoimattomien häiriöiden ja virheiden aiheuttaman riskikasauman muodostuessa, jota voi olla vaikea ajoissa havaita (Hakkarainen, 1990). Tällaiset hajautuneet ja jatkuvaa vuorovaikutusta edellyttävät sosiotekniset järjestelmät, joita yksi ihminen ei periaatteessakaan pysty hallitsemaan (hän ei voi olla monessa paikkaa yhtä aikaa), edellyttävät kurinalaista oman toiminnan jatkuvaa suhteuttamista muiden täsmällisesti hahmotettuun ja ennakoituun toimintaan, ja dynaamisesti muuttuvan tilanteen vaatimuksiin. Jos osanottajat alkavat toimia yksilöinä, he menettävät ymmärryksen kokonaistilanteesta, eivät pysty suhteuttamaan toimintaansa muiden toimintaan, ja tekevät asteittain kasautuvia virheitä. Pitkäaikaisessa kokemuksessa osanottajille syntyy intuitiivinen tunne siitä sujuuko kollektiivinen toiminta niin kuin sen pitäisi sujua vai esiintyykö järjestelmän toiminnassa häiriöitä, jotka vaativat korjaavia toimenpiteitä. 7RLPLQWDMlUMHVWHOPl Käsitteellisesti kehittynyt tapa hahmottaa sosiaaliseen yhteisöön nojautuvaa kollektiivista älykkyyttä on Yrjö Engeströmin ja hänen työtovereidensa (1999a; Engeström, 1987) kulttuurihistorialliseen toiminnan teoriaan pohjaava lähestymistapa. Se on muodostumassa eräänlaiseksi kollektiivisen älykkyyden kansainväliseksi metateoriaksi, joka antaa yhtenäisen mahdollisuuden hahmottaa ihmisen yhteisöllistä toimintaa (Minnis & John- Steiner, 2001). Sekä edellä kuvattua hajautettua kognitiivista järjestelmää että kollektiivista mieltä voidaan tarkastella toimintajärjestelmänä, jossa korostuvat tietoedustusten muuntamista tukevat työvälineet (hajautettu tiedonkäsittelyjärjestelmä) tai toiminnan 13

14 reaaliaikainen koordinointi (kollektiivinen mieli). Toimintajärjestelmän lähtökohtana on toiminnan kohteellisuus, toiminnan välittyminen kulttuurihistoriallisesti kehittyneiden älyllisen toiminnan välineiden kautta sekä järjestelmän elementtien välisissä suhteissa kehkeytyvät ristiriitaisuudet. Engeström (1987; 1999a) on työtovereineen laajentanut välittyneen toiminnan mallia yhteisölliselle tasolle tukeutuen Leontjeviin (1977), jolloin huomio kiinnittyy yksilön tekojen ja yhteisöllisen toiminnan keskinäissuhteeseen ja vastavuoroiseen riippuvuuteen. Kollektiivisella toiminnalla on oma motiivinsa, jolle yksilöiden tavoitteet ovat alistettuja ja jota ne palvelevat työnjaon ja yhteisten sääntöjen säätelemällä tavalla. Toisaalta uusien asioiden tekeminen on sekä yksilölle että yhteisölle vaikeaa mutta väistämätöntä silloin, kun toimintajärjestelmään ankkuroituneet käytännöt eivät ole riittäviä ratkaisemaan ja käsitteellistämään järjestelmän sisäisesti kehkeytyviä ristiriitoja. Erityisenä toiminnan teorian arvona on se, että sen varassa voidaan sekä käsitteellistää että tukea yhteisölliseen toimintaan liittyviä muutosprosesseja. Esimerkiksi muutoslaboratorioksi kutsutun interventiomenetelmän avulla analysoidaan toimintajärjestelmässä esiintyviä häiriöitä ja repeämiä, joiden oletetaan olevan syvien ristiriitojen ilmaisuja (Virkkunen, Engeström, Helle, Pihlaja, & Poikela, 1997). Erittelemällä yhteisön historiaa, nykyisiä käytäntöjä ja hahmottamalla yhteisön tulevaa kehitystä voidaan tietoisesti vahvistaa kollektiivisen toiminnan älykkyyttä. Toiminnan teorian piirissä on eritelty uusia verkostoitumisen ja yhteisöllisen työskentelyn muotoja, joille on tyypillistä verkostojen joustava muodostaminen ja hajoaminen erilaisia tehtäviä varten. Engeström, Engeström ja Vähäaho (1999) esittävät, että on syntynyt historiallisesti uusi työn muoto solmutyöskentely (engl. knotworking) jolle on tyypillistä se, että toiminnalla ei ole sitä jatkuvasti organisoivaa rakennetta tai keskusta, vaan osanottajat ja työvälineet kootaan yhteen tiettyä tehtävää varten, jota osanottajan toimiessaan samalla uudelleen määrittelevät ja täsmentävät. Tämän jälkeen he hajaantuvat. Älykkyyttä ja osaamista voidaan ikään kuin esineellistää ympäristöön (esimerkiksi lentokoneen ohjaamoon) ankkuroituneeseen toimintajärjestelmään ja siihen sisältyviin työvälineisiin ja osanottajien rooleihin. Tällainen toimintajärjestelmä mahdollistaa monimutkaisen toiminnan toteuttamisen ilman, että osanottajat tuntisivat toisensa henkilökohtaisesti. Esimerkiksi lentokoneiden navigaatiotiimien jäsenet eivät välttämättä etukäteen tunne toisiaan, mutta pystyvät tehokkaasti koordinoimaan toimintaansa ja käsittelemään samalla toiminnan sisältämää yllätyksellisyyttä nojautumalla hyvin strukturoituihin työvälineisiin, rooleihin, työnjakoon ja toimintamalleihin. Selkeät roolit ikään kuin kantavat metatietoa tiimin jäsenten osaamisesta ja mahdollistavat transaktiivisen muistin nopean muodostamisen. +HWHURJHHQLVHWYHUNRVWRW Moderniin työelämään liittyy tuotantoprosessien hajauttaminen toisaalta yrityksen ja sen alihankkijoiden välille ja toisaalta tuotteiden räätälöiminen asiakkaiden tarpeita varten joka edellyttää asiakkaiden mukaan ottamista tuotteiden suunnittelu- ja valmistusprosesseihin (Victor & Boynton, 1998). Kollektiivisen älykkyyden ymmärtämisessä tärkeä merkitys tuntuu olevan yhteisöjen ja verkostojen välisten siirtymien ja rajapintojen tutkimisella, joiden alueella tapahtuu uusien ideoiden syntymistä ja uusien käytäntöjen hahmottamista (Engeström, 2002; Engeström, Engeström, & Kärkkäinen, 1995). Innovaatiot syntyvät heterogeenisissa ihmisten ja artefaktien muodostamissa verkostoissa, joissa jonkun yhteisön edustama osaaminen voi kiteytyä johonkin artefaktiin (erikoistuneet tietokoneohjelmat tai instrumentit) tai jaettuihin sosiaalisiin käytäntöihin (Latour, 1999; 14

15 Miettinen, 1999; Miettinen, Lehenkari, Hasu, & Hyvönen, 1999; Tuomi, 2002). Tietyn alan osaamista voi verkostossa edustaa myös hybridinen asiantuntija, joka osaa kääntää yhden asiantuntijakulttuurin tietämystä muotoon, jota toinen kulttuurin jäsenet ymmärtävät (Sverrisson, 2001). Tuomi (2002; ks. myös Engeström, 1987) esittää, että innovaatiot syntyvät tällaisissa yhteisöjen verkostoissa. Innovaatioiden luomista tukee kehittyvä työnjako ja spesialisoituminen sekä aikaisemmin hajallaan olevien resurssien kokoaminen ja uusiin tarkoituksiin yhdisteleminen. Innovaatiot eivät kehkeydy lineaarisesti idean keksimisestä kohti sen teknisiä sovellutuksia, vaan idean tai keksinnön merkitys muuttuu matkan varrella, kun teknisille artefakteille löytyy ennakoimattomia käyttötapoja, jotka saattavat avata kokonaan uusia innovatiivisen toiminnan avaruuksia. Vasta sosiaalisten käytäntöjen muuttuminen antaa innovaatiolle merkityksen ja siten käyttäjien sosiaalisesti hajautuneella yhteisöllisellä toiminnalla on oleellinen merkitys kollektiivisessa älykkyydessä. 7DUNDVWHOXD Tarkastelemani erilaiset lähestymistavat osoittavat, että on perusteltua puhua kollektiivisista älyllisistä prosesseista. Kollektiivista älykkyyttä tutkittaessa on syytä kysyä onko kollektiivinen äly vahvassa mielessä olemassa vai onko kysymyksessä vain hajautetun älykkään järjestelmän itseorganisoitumiseen pohjautuvasta järjestelmäominaisuudesta. Tarkastelemani lähestymistavat eivät suoraan vastaa tähän kysymykseen. Resnick (1994, ks. myös Wertsch, 2002, s. 21) esittää, että ihmisillä on taipumus olettaa älykkäiden järjestelmien olevan keskusyksiköiden ohjaamia ja koordinoimia niin, että on vaikea kuvitella yksinkertaisiin paikallisiin vuorovaikutuksiin perustuvia itseorganisoituvia älykkäitä järjestelmiä. Tällainen keskitetty järjestelmä vastaisi arkikäsitystä yksilön älykkyydestä keskuksen ohjaamana tarkkarajaisena ja ajallisesti vakaana järjestelmänä. Samalla olisi kuitenkin ongelmallista olettaa kollektiiveilla olevan oma yksilöiden tietoisuuden ylä- tai ulkopuolella oleva mieli tai tietoisuus. Helposti tällaiseen vertailuun myös sisältyisi vastakkainasettelu yksilöllisen ja kollektiivisen älykkyyden välillä. Olson (2003) erottaa toimijuuden (engl. agency) intentionaalisuudesta ja esittää, että vaikka sosiaalisilla yhteisöillä on toimijuutta niin ne eivät kuitenkaan ole intentionaalisia luonteeltaan. Tämä vapauttaa tutkijat olettamasta jonkinlaista mystistä ryhmämieltä. Michael Colen mukaan kaikki inhimillinen älykkyys on tekoälyä siinä mielessä, että se nojautuu kulttuurin luomien työvälineiden ja mallien käyttämiseen ajattelun tukena. Tässä suhteessa kulttuuri jatkuu ihmisen sisälle ja toisaalta esineellistämällä omia ajatteluprosessejaan ulkoiseen muotoon ihminen muuttaa yksilöllisiä sosiaalisiksi kognitioiksi. Kollektiivisen älykkyyden perustana on NXOWWXXULQHQ RSSLPLQHQ (Tomasello, Kruger, & Ratner 1993; Tomasello 1999, ks. myös Hakkarainen, Palonen, & Paavola, 2002; Hakkarainen, 2003a). Asiantuntijayhteisöt kokoavat tietotaitoa toiminnan alastaan ja kiteyttävät kokemustaan jaetuiksi periaatteiksi ja käytännöiksi. Kulttuurinen oppiminen perustuu nk. säppipyörävaikutukseen (engl. ratchet effect, Tomasello, 1999) eli siihen, että jonkun yhteisön jäsenet käyttävät aiempia saavutuksia ikään kuin askelmina ylittääkseen aikaisemman osaamisen ja tiedon tason (Bereiter & Scardamalia, 1993). Kaikki edellä käsitellyt kollektiivisen älykkyyden muodot nojautuvat tällaiseen kulttuuriseen oppimiseen, jonka varassa ne auttavat osanottajia ylittämään henkilökohtaiset älylliset voimavaransa. Kutsun tällaisissa yhteisöissä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa pikemmin kuin vain heidän sisällään syntyviä asteittain kasvavia onnistuneen suoriutumisen kriteerejä HSLVWHHPLVLNVLDUYLRLQWLSHUXVWHLNVL (Hakkarainen ym., 15

16 painossa). Tällaiset yhteisölliset normit muodostavat tärkeän kollektiivisen älykkyyden voimavaran, joka ohjaa osanottajat järjestelmällisesti ylittämään itseään. David Olson (2003, s. 239) esittää, että tällaiset yhteisöllisesti muodostuneilla arviointiperusteilla on tärkeä rooli myös yksilöllisen metakognition kehityksessä. Synnyttyään oppositioksi psykologiassa vallinnutta individualismia vastaan monet sosiokulttuuriset suuntaukset antavat sellaisen kuvan kuin älykäs toiminta voitaisiin jäännöksettömästi palauttaa kulttuurin käytäntöihin ja jaettuihin toiminnan välineisiin ja kokonaan unohtaa yksilöiden asiantuntijuus. Osittain tämä ilmentää kognitiivista työnjakoa siinä mielessä, että kulttuurisesti orientoituneet suuntaukset eivät ole yksinkertaisesti kiinnostuneita yksilöiden asiantuntijuudesta. Kollektiiviseen älykkyyteen liittyvässä keskustelussa vaikuttaa kuitenkin myös suuntauksia, joiden mukaan älykkyys on kokonaan kulttuurissa, käytännöissä ja kollektiivisen toiminnan välineissä (Hakkarainen, 2003b). Tällaista näkökantaa tuntuvat edustavan esimerkiksi tieteellisen tiedon sosiologian tutkijat Bruno Latour ja Steve Woolgar (1986; Latour, 1988), jotka kuvaavat tieteellisiä tutkimusyhteisöjä tehtaiksi, joissa jatko-opiskelijoista ja tutkimusmateriaaleista leivotaan julkaisuja. He korostavat sitä kuinka voimakkaasti tieteellinen tutkimus nojautuu keinotekoisiin älyllisen toiminnan välineisiin, kuten tieteelliset instrumentit ja erilaiset visualisoinnin apuvälineet, joiden varassa monimutkaiset ilmiöt voidaan palauttaa yksinkertaisiksi havainnollisiksi vertailuiksi. Heidän analyysinsa ei jätä lainkaan sijaa yksilöiden osaamiselle tai asiantuntijuudelle. Käsitykseni mukaan on tärkeä tunnustaa ettei kollektiiviseen toimintaan osallistuminen ole älyllisesti neutraalia. Kuten Wertsch (1998; 2002) toteaa, kulttuuristen työvälineiden käyttäminen edellyttää aktiivisia toimijoita, joilla on niiden käyttämiseen tarvittava tietotaito hallussaan. Hänen mukaansa yksilöiden tarkoitusten ja kulttuuristen työvälineiden välillä vallitsee jännite, joka puskee osanottajia käyttämään välineitä luovalla ja ainutkertaisella tavalla ja kehittämään niille uusia merkityksiä ja käyttötapoja. Sosiaalisissa yhteisöissä tapahtuu sekä koko yhteisön oppimista että siinä toimivien yksilöiden kognitiivisten prosessien kehittymistä (engl. coevolution, Engeström, 1999a; Hakkarainen, 2003a; Tuomi, 1999). Kysymys ei ole ainoastaan kulttuurin osaamisesta tai jaetuista käytännöistä, vaan myös älyllisen sopeutumisen prosesseista, jotka laajentavat osallistuvien yksilöiden älyllisiä voimavaroja. Latourin ja hänen työtovereidensa rajoituksena on ottaa yksittäiset toimijat ja heidän kognitionsa annettuina ja jättää ottamatta huomioon kuinka yksilöiden älylliset voimavarat kehittyvät vuorovaikutuksessa yhteisöjen kanssa (Hakkarainen, 2003b). Asiantuntijuuden tutkiminen työelämässä kertoo siitä, kuinka osaaminen ja asiantuntijuus usein keskittyvät pieneen avaintoimijoiden joukkoon (Palonen ym., 2003). Yhteisöllisessä toiminnassa ei tapahdu vain tavaroiden ja tiedon tuottamista, vaan samalla myös kehittyy osanottajien identiteetti (Wenger, 1998). Nojautumalla Vygotskin (1978) ja Bahtinin (1981) ajatteluun Holland työtovereineen (1998) esittää, että osanottajat luovat yhteisöllisessä toiminnassa omaa minäänsä (engl. authoring self) yhtä lailla kuin toimintansa kohteita. Tällaisten prosessien ymmärtäminen on hyvin vaikeaa, mikäli sosiokulttuurisia järjestelmiä tutkitaan eliminoimalla kokonaan yksilön näkökulma. Psykologisen tutkimuksen haasteena puolestaan on abstraktin yhteyksistään irrotetun ihmisen sijasta tarkastella tietyssä sosiokulttuurisessa ympäristössä kehittyvää toimijuutta (engl. agency) ja suunnata huomionsa (engl. zooming out, Lemke, 2001) myös niihin laajempiin konteksteihin ja verkostoihin, joissa yksilöt ja yhteisöt toimivat ja kehittyvät ylitse pitkien ajanjaksojen. Ongelmana kollektiivisen älykkyyteen liittyvien prosessien tutkimisessa on että 16

17 kysymyksessä ovat usein relationaaliset, ihmisten välisiin suhteisiin pikemmin kuin yksilöiden ominaisuuksiin liittyvät, ilmiöt ja prosessit (Nishiguchi, 2001). Asiantuntijuus yhteisössä kehittyy täydentämään muiden yhteisön jäsenten osaamista niin ettei yksilön tietämystä ja sen rakennetta voida ymmärtää vain kyseistä yksilöä tutkimalla. Esimerkiksi tavanomaiset tilastolliset menetelmät soveltuvat hyvin frekvenssien ja suhteellisten osuuksien analysointiin pikemmin kuin auttavat hahmottamaan yksilön asiantuntijuutta ja pätevyyttä yhteisössä tai verkostossa. Näiden ongelmien ylittämiseksi olen työtovereineni viime vuosina soveltanut sosiaalisten verkostojen analyysia, jonka varassa on mahdollista eritellä ihmisten välisiä suhteita ja rooleja (esim. tiedonvälittäjänä toimiminen) sekä heidän metatietoaan yhteisön osaamisen jakautumisesta (Palonen ym., 2003). Tällä tavalla hankittua aineistoa voidaan käyttää sekä relationaalisten ilmiöiden operationalisoimiseen että erittelemään yksilön osaamista suhteessa muihin toimijoihin. Tavattoman monimutkaiset ongelmat, joita tietotyössä tai korkean teknologian alueella joudutaan ratkaisemaan, edellyttävät aikaisempaa voimakkaampaa nojautumista sosiaalisesti jakautuneeseen älykkyyteen ja osaamiseen. Järjestelmällisellä harjoittelulla on mahdollista oppia paremmin jakamaan osaamista ja älykkyyttä. Kollektiivinen mieli on eräs esimerkki tällaisesta harjoittelusta, mutta sen ylläpitäminen vaatii jatkuvia ponnistuksia. Kollektiivisen älykkyyden taustalla on sosiaalisessa yhteisössä tapahtuva osanottajien älykkäiden järjestelmien itseorganisoituminen kollektiiviseksi älylliseksi järjestelmäksi. Vaikka älyllisen toiminnan itseorganisoituminen sosiaalisessa yhteisössä auttaa ylittämään yksilön älylliset voimavarat, itseorganisoituminen ei aina kuitenkaan ole paras tapa organisoitua. Näyttää siltä, että itseorganisoituminen johtaa helposti osaamisen ja asiantuntijuuden keskittymiseen pikemmin kuin tai tiedon ja osaamisen demokratiaan. Sosiaalisissa yhteisöissä on lähes aina helpointa antaa tehtävä sellaiselle toimijalle, joka on suorittanut sen aikaisemminkin, jolloin oppimiskokemukset kasautuvat tietyille yhteisön jäsenille. Tämän takia sosiaalisissa yhteisöissä tarvitaan tietoisia ponnistuksia itseorganisoitumisen negatiivisten vaikutusten eliminoimiseksi antamalla jokaiselle yhteisön jäsenelle haasteita henkilökohtaisten kehityskaaren suunnittelun ja työnkierrätyksen muodossa (ks. Hakkarainen ym., painossa). Tämä merkitsee yhteisön organisoimista kohti nk. innovatiivista tietoyhteisöä, joka on suunniteltu tukemaan uuden tiedon luomissa tarvittavia sosiaalisia käytäntöjä (Hakkarainen, Paavola, & Lipponen, 2003). Danziger (1990) on kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka teoria ja metodi ovat psykologiassa voimakkaasti toisiinsa sidoksissa. Uudet paradigmat eivät yleensä pääse valtaan sen takia, että niillä olisi syvällinen teoreettinen ohjelman, vaan niiden tarjoamien metodologisten lähestymistapojen ansiosta. Behaviorismi merkitsi kokeellinen menetelmän läpimurtoa ja kognitivismin ponnahduslautana oli mentaalisten prosessien mallintaminen tietokoneilla. On kiinnostavaa, että ihmisen mielen sosiaaliseen luonteeseen ja älykkyyden kollektiivisuuteen liittyvät teoriat tulevat paljon Vygotskia varhaisemmalta ajalta (esim. John Dewey, Georg Herbert Mead, James Mark Baldwin, Pierre Janet, ks. Valsiner & van der Veer, 2000). Käsitykseni mukaan nämä teoriat jäivät kuitenkin psykologian historiassa syrjään valtavirrasta huolimatta siitä, että ne edustivat aikoinaan erittäin modernia käsitystä ihmisen psyyken kulttuurisesta ja verkostuvasta luonteesta sen takia etteivät ne metodologisella tasolla tarjonneet riittävän vakuuttavia tutkimus- ja analyysivälineitä. Tämä tapahtui osittain siksi että psykologiassa pääsi valtaan kapea-alainen luonnontieteellinen tieteenihanne, joka ei antanut lainkaan tilaa kulttuuritutkimuksen menetelmiä seuraavalle tutkimukselle. 17

18 Tämä metodologinen asetelma on kuitenkin muuttumassa, koska äänitys-, video- ja verkkoteknologia sallii monimutkaisten yhteisöllisten ilmiöiden taltioimisen. Sosiaalisten verkostojen analyysi tarjoaa kehittyneet metodologiset välineet toimijoiden (yksilöt tai yhteisöt) suhteiden (dyadic attributes) pikemmin kuin yksilöllisten ominaisuuksien (monadic attributes) erittelyyn tavallisten tilastollisten menetelmien tapaan (Johanson, Mattila, & Uusikylä, 1995; Palonen ym., 2003). Itseorganisoituvien dynaamisten järjestelmien teoria puolestaan auttaa käsitteellistämään tällaisia monimutkaisia vuorovaikutuksessa olevia ilmiöitä. Oppimisen psykologiassa tutkijat ovat jo 1980-luvulla menneet laboratorioista kentälle suorittamaan erilaisia suunnittelututkimuksia (Brown, 1992; Collins, 1999), joiden varassa oppimista tutkitaan muuttamalla oppimisyhteisöjen toimintaa tavalla tai toisella. Tällaisissa tutkimuksissa kokeellisen tutkimuksen jostakin ilmiöstä antamaa kuvaa rikastetaan erilaisten yhteisöjen antropologisilla tapaustutkimuksilla ja monessa tapauksessa löydetään myös uusia ilmiöitä, joita kokeellisessa tutkimuksessa ei voida tavoittaa. Joka tapauksessa kulttuurisemman lähestymistavan kehittäminen ei ole olennaista ainoastaan psykologian kehittymiselle tieteenä, vaan välttämätöntä myös sille, että alan tutkimuksella olisi olennaista sanottavaa tulevaisuuden verkostuvassa ja monikulttuurisessa yhteiskunnassa. /b+7((7 Bakhtin, M. (1981). The dialogic imagination: Four essays. Edited by Michael Holquist. Austin: University of Texas Press. Bakhtin, M. (1986). Speech genres and other late essays. Austin, TX: University of Texas Press. Bartlett, F. C. (1995, alunperin julkaisu 1932). Remembering: A study in experimental and social psychology. Cambridge: Cambridge University Press. Bereiter, C., & Scardamalia, M. (1987). The psychology of written composition. Hillsdale, NJ: Erlbaum. Bereiter, C. & Scardamalia, M. (1993). Surpassing ourselves. An inquiry into the nature and implications of expertise. Chicago: Open Court,. Bloch, M. (1998). How we think they think: Anthropological approaches to cognition, memory, and literacy. Boulder, CO: Westview Press. Boden, M. (1989). Computer models of mind. Cambridge: Cambridge University Press. Brown, A. L. (1992). Design experiments: Theoretical and methodological challenges in creating complex interventions in classroom settings. The Journal of the Learning Sciences, 2, Bruner, J. (1990). Acts of meaning. Cambridge: Harvard University Press. Cole, M. (1996). Cultural psychology: A once and future discipline. Cambridge, MA: Harvard University Press. Collins, A. (1999). The changing infrastructure of educational research. Teoksessa E. C. Lagemann & L. S. Shulman (toim.), Issues in educational research: Problems and possibilities (s ). San Francisco: Jossey-Bass. D Andrade, R. (1992). Schemas and motivation. Teoksessa R. D Andrade & C. Strauss (toim.), Human Motives and Cultural Models (s ). Cambridge, MA: Cambridge 18

19 University Press. Danziger, K. (1990). Constructing the subject: Historical origins of psychological research. Cambridge: Cambridge University Press. De Waal, F. (2001). The ape and the sushi master: Cultural reflections of a primatologist. New York: Basic Books. disessa, A. (2001). Changing minds: Computers, learning, and literacy. Cambridge, MA: MIT. Donald, M. (1981). The origins of the modern mind. Cambridge, MA: Harvard University Press. Dunbar, K. (1995). How scientists really reason: Scientific reasoning in real-world laboratories. Teoksessa R. J. Sternberg. & J. Davidson (toim.), The Nature of Insight (s ). Cambridge, MA: MIT Press. Eisenstein, E. (1979). The printing press as an agent of change. Cambridge, MA; Cambridge University Press. Engeström, R. (2002) Toiminta merkityksen tutkimuksessa: Laadullisen analyysin metodologista tarkastelua. Sosiologia, 39, 1, Engeström, Y. (1987). Learning by expanding. Helsinki: Orienta-Konsultit. Engeström, Y. (1999a). Activity theory and individual and social transformation. Teoksessa Y. Engeström, R. Miettinen, & R.-L. Punamäki (toim.) Perspectives on activity theory (s ). Cambridge: Cambridge University Press. Engeström, Y. (1999b). Situated learning at the threshold of the new millennium. Teoksessa J. Bliss, R. Säljö, & P. Light (toim.) Learning sites: Social and technological resources for learning, (s ). Amsterdam: Pergamon Engeström, Y. (2002). New forms of expansive learning at work: The landscape of coconfiguration (keynote address). In G. Stahl (Ed.), Computer-supported Collaborative Learning: Foundations for a CSCL Community. Proceedings of the Computer-supported Collaborative Learning 2002 Conference (pp. 23). Hillsdale, NJ: Erlbaum. Engeström, Y., Brown, K., Engeström, R., & Koistinen, K. (1990). Organizational forgetting: An activity-theoretical perspective. Teoksessa D. Middleton & D. Edwards (toim.) Collective remembering (s ). London: Sage. Engeström, Y., Engeström, R., Kärkkäinen, M. (1995). Polycontextuality and boundary crossing in expert cognition: learning and problem solving in complex work activities. Learning and Instruction, 5, Engeström, Y., Engeström, R., & Vähäaho, T. (1999). When the center does not hold: The importance of knotworking. Teoksessa S. Chaiklin, M. Hedegaard, & U. Jensen (toim.), Activity theory and social practice: Cultural-historical approaches (s ). Aarhus: Aarhus University Press Ericsson, K. A. & Lehmann, (1996). Experts and exceptional performance. Evidence on maximal adaptation on task constraints. Annual Review of Psychology 47, Fleck, L. (1979). Genesis and development of a scientific fact. Chicago: The University of Chicago Press. 19

20 Gardner, H. (1985). The mind s new science. New York: Basic Books. Goody, J. (1977). The domestication of the savage mind. Cambridge: Cambridge University Press. Goody, J. (2000) The power of written tradition. Washington: Smithsonian Institution Press. Hakkarainen, K. (1990). Kuolemaan johtaneet onnettomuudet: Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tutkimussuunnitelma. Helsinki: Vakuutusyhtiöiden liikenneturvallisuustoimikunta. Hakkarainen, K. (2000). Oppiminen osallistumisen prosessina. Aikuiskasvatus, 20, Hakkarainen, K. (2003a). Tieteellinen kognitio, kulttuurinen oppiminen, ja tiedon yhteisöllinen tuottaminen. Kasvatus, 34, 1, Hakkarainen, K. (2003b). Can cognitive explanations be eliminated? Science & Education, 12, Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. (1999). Tutkiva oppiminen: Älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen. Helsinki, WSOY. Hakkarainen, K., Paavola, S., & Lipponen, L. (2003). Käytäntöyhteisöistä innovatiivisiin tietoyhteisöihin. Aikuiskasvatus, 21, 1, Hakkarainen, K, Palonen, T, & Paavola, S. (2002). Kolme näkökulmaa asiantuntijuuden tutkimiseen. Psykologia, 37, 6, Hakkarainen, K., Palonen, T., Paavola, S. & Lehtinen, E. (painossa). Communities of networked expertise: Professional and educational perspectives. London: Elsevier/Pergamon. Holland, D., Lachicotte, W., Skinner, D., & Cain, C. (1998). Identity and agency in cultural worlds. Cambridge, MA: Harvard University Press. Howells, J. (1999). Management and hybridization of expertise in network design. Teoksessa R. Williams, W. Faulkner, & J. Fleck (toim.), Exploring expertise: Issues and perspectives (s ). London: Macmillan. Hutchins, E. (1995). Cognition in the wild. Cambridge, MA: MIT Press. John-Steiner, V. (2000). Creative collaboration. Oxford: Oxford University Press. Johnson, P., Heimann, V.L. & O Neill, K. (2000). The wolf pack: Team dynamics for the 21 st century. Journal of Workplace Learning 12(4), Johanson, J.-E., Mattila, M. & Uusikylä, P. (1995). Johdatus verkostoanalyysiin. Menetelmäraportteja ja käsikirjoja 3. Kuluttajatutkimuskeskus. Latour, B. (1988). Drawing things together. Teoksessa M. Lynch & S. Woolgar (toim.), Representation in scientific practice (s ). Cambridge, MA: MIT Press. Latour, B. (1999). Pandora s hope. Cambridge, MA: Harvard University Press. Latour, B. & Woolgar, S. (1986). Laboratory life: The construction of scientific facts. Princeton, NJ: Princeton University Press. Lemke, J. (2001). The long and the short of it: Comments on multiple timescale studies of human activity. The Journal of the Learning Sciences, 10,

Tutkiva Oppiminen Lasse Lipponen

Tutkiva Oppiminen Lasse Lipponen Tutkiva Oppiminen Lasse Lipponen Miksi Tutkivaa oppimista? Kasvatuspsykologian Dosentti Soveltavan kasvatustieteenlaitos Helsingin yliopisto Tarjolla olevan tietomäärän valtava kasvu Muutoksen nopeutuminen

Lisätiedot

Voiko työturvallisuutta oppia? Sektorijohtaja, Tkt Heikki Lonka, FCG Planeko Oy

Voiko työturvallisuutta oppia? Sektorijohtaja, Tkt Heikki Lonka, FCG Planeko Oy Voiko työturvallisuutta oppia? Sektorijohtaja, Tkt, FCG Planeko Oy Huhtikuu 2008 Humen giljotiini Siitä, miten asiat ovat, ei voi päätellä, miten niiden pitäisi olla David Hume 1711-1776 30.10.2008 Page

Lisätiedot

Oppiminen verkossa - teoriasta toimiviin käytäntöihin

Oppiminen verkossa - teoriasta toimiviin käytäntöihin Luennon teemat Oppiminen verkossa - teoriasta toimiviin käytäntöihin Hanna Salovaara, tutkija Kasvatustieteiden tiedekunta Koulutusteknologian tutkimusyksikkö Oulun Yliopisto Pedagogiset mallit ja skriptaus

Lisätiedot

Oppimisen kaikkiallisuus aikuisoppijan näkökulmasta! Professori Lasse Lipponen! Helsingin yliopisto Opettajakoulutuslaitos! Avara Museo 23.11.2010!

Oppimisen kaikkiallisuus aikuisoppijan näkökulmasta! Professori Lasse Lipponen! Helsingin yliopisto Opettajakoulutuslaitos! Avara Museo 23.11.2010! Oppimisen kaikkiallisuus aikuisoppijan näkökulmasta! Professori Lasse Lipponen! Helsingin yliopisto Opettajakoulutuslaitos! Avara Museo 23.11.2010! Miten Luonnehtia oppimista?! Konstruktiivisuus! Kumulatiivisuus

Lisätiedot

Kulttuuriset käytännöt opetuksessa ja oppimisessa Marianne Teräs

Kulttuuriset käytännöt opetuksessa ja oppimisessa Marianne Teräs Kulttuuriset käytännöt opetuksessa ja oppimisessa Marianne Teräs Esitys koulutuksessa: Maahanmuuttajien ammatillinen koulutus, 20.3.2009 Opetushallitus Esityksen sisältö Lähestymistapoja kulttuuriin ja

Lisätiedot

Mitäon yhteisöllisyys? Sosiokulttuurisen teorian mukaan oppimista tapahtuu, kun ihmiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja osallistuvat yhteiseen

Mitäon yhteisöllisyys? Sosiokulttuurisen teorian mukaan oppimista tapahtuu, kun ihmiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja osallistuvat yhteiseen KT Merja Koivula Mitäon yhteisöllisyys? Sosiokulttuurisen teorian mukaan oppimista tapahtuu, kun ihmiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja osallistuvat yhteiseen toimintaan Osallistuminen ja oppiminen

Lisätiedot

Yhteisöllisen oppimisen työpaja 9.12.2010 Reflektori 2010 Tulokset

Yhteisöllisen oppimisen työpaja 9.12.2010 Reflektori 2010 Tulokset Yhteisöllisen oppimisen työpaja 9.12.2010 Reflektori 2010 Tulokset Fasilitointi: Kati Korhonen-Yrjänheikki, TEK; Dokumentointi työpajassa: Ida Mielityinen, TEK; Fläppien dokumentointi tulosraporttia varten:

Lisätiedot

TIETOINEN HAVAINTO, TIETOINEN HAVAINNOINTI JA TULKINTA SEKÄ HAVAINNOLLISTAMINEN

TIETOINEN HAVAINTO, TIETOINEN HAVAINNOINTI JA TULKINTA SEKÄ HAVAINNOLLISTAMINEN TIETOINEN HAVAINTO, TIETOINEN HAVAINNOINTI JA TULKINTA SEKÄ HAVAINNOLLISTAMINEN Hanna Vilkka Mikä on havainto? - merkki (sana, lause, ajatus, ominaisuus, toiminta, teko, suhde) + sen merkitys (huom. myös

Lisätiedot

Opinnäytetyöhankkeen työseminaarin avauspuhe 20.4.2006 Stadiassa Hoitotyön koulutusjohtaja Elina Eriksson

Opinnäytetyöhankkeen työseminaarin avauspuhe 20.4.2006 Stadiassa Hoitotyön koulutusjohtaja Elina Eriksson 1 Opinnäytetyöhankkeen työseminaarin avauspuhe 20.4.2006 Stadiassa Hoitotyön koulutusjohtaja Elina Eriksson Arvoisa ohjausryhmän puheenjohtaja rehtori Lauri Lantto, hyvä työseminaarin puheenjohtaja suomen

Lisätiedot

Arkistot ja kouluopetus

Arkistot ja kouluopetus Arkistot ja kouluopetus Arkistopedagoginen seminaari 4.5.2015 Heljä Järnefelt Erityisasiantuntija Opetushallitus Koulun toimintakulttuuri on kokonaisuus, jonka osia ovat Lait, asetukset, opetussuunnitelman

Lisätiedot

Hiljaisen tietämyksen johtaminen

Hiljaisen tietämyksen johtaminen Hiljaisen tietämyksen johtaminen Uudista ja uudistu 2009 Hiljainen tietämys on osa osaamista Hiljainen ja näkyvä tieto Hiljainen tieto Tiedämme enemmän kuin kykenemme ilmaisemaan *) kokemusperäistä, alitajuista

Lisätiedot

Psyykkinen toimintakyky

Psyykkinen toimintakyky Psyykkinen toimintakyky Toimintakyky = ihmisen ominaisuuksien ja ympäristön suhde : kun ympäristö vastaa yksilön ominaisuuksia, ihminen kykenee toimimaan jos ihmisellä ei ole fyysisiä tai psykososiaalisia

Lisätiedot

Osaamisen kehittäminen ja kulttuuritausta

Osaamisen kehittäminen ja kulttuuritausta Osaamisen kehittäminen ja kulttuuritausta Opettamisesta osaamiseen Jaana Holvikivi Monikulttuurisuus Metropoliassa Ulkomaalaiset tutkinto-opiskelijat Maahanmuuttajat (opettajat ja opiskelijat) Vilkas opiskelija-

Lisätiedot

Tiimityö Sinulla on yhteisö, käytä sitä!

Tiimityö Sinulla on yhteisö, käytä sitä! Tiimityö Sinulla on yhteisö, käytä sitä! Reetta Kekkonen Tiimin prosessit Oppiva työprosessi YHTEISÖLLISET PROSESSIT Taidot + valmiudet Reetta Kekkonen Rakenne Foorumit TIIMI / HENKILÖSTÖ VUOROVAIKUTUS

Lisätiedot

Osaamisen strateginen johtaminen on noussut esille eri tutkimuksissa 1990- luvulla

Osaamisen strateginen johtaminen on noussut esille eri tutkimuksissa 1990- luvulla Osaamisen strateginen johtaminen on noussut esille eri tutkimuksissa 1990- luvulla Käsitteellisesti osaamisen johtaminen määritellään organisaation strategiaan perustuvaksi osaamisen kehittämiseksi, joka

Lisätiedot

Autenttiset oppimisratkaisut syväoppimisen tukena. Leena Vainio, Omnia Irja Leppisaari, Centria

Autenttiset oppimisratkaisut syväoppimisen tukena. Leena Vainio, Omnia Irja Leppisaari, Centria Autenttiset oppimisratkaisut syväoppimisen tukena Leena Vainio, Omnia Irja Leppisaari, Centria Miten koukutamme oppimaan? Minkälaisilla pedagogisilla ratkaisuilla voitaisiin vahvistaa työelämäläheistä

Lisätiedot

Verkostomaisen toiminnan pääperiaatteet, edellytykset ja parhaat käytännöt. Timo Järvensivu, KTT Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Verkostomaisen toiminnan pääperiaatteet, edellytykset ja parhaat käytännöt. Timo Järvensivu, KTT Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Verkostomaisen toiminnan pääperiaatteet, edellytykset ja parhaat käytännöt Timo Järvensivu, KTT Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Kaksi näkökulmaa verkoston määrittelyyn 1. Abstrakti määritelmä: verkosto

Lisätiedot

Yhteisöllisyyden toteuttaminen verkko-opetuksessa

Yhteisöllisyyden toteuttaminen verkko-opetuksessa Liiketoiminta kehittyy kehity sinäkin. Yhteisöllisyyden toteuttaminen verkko-opetuksessa Tieturi Oy / Arja Sipola HTC Santa Maria, Tammasaarenkatu 5, 00180 Helsinki, Finland www.tieturi.fi (09) 431 551

Lisätiedot

Muotoilumaailman hahmottaminen - Tuotesemantiikka

Muotoilumaailman hahmottaminen - Tuotesemantiikka TUOTESEMANTIIKAN TEORIA kreik. semeion = merkki Tuotesemantiikka kiinnostaa tutkimusmielessä monia erilaisia tuotteiden kanssa tekemisiin joutuvia elämänalueita. Sellaisia ovat esimerkiksi Markkinointi,

Lisätiedot

SOSIAALITYÖN TUKEMASSA SOSIAALITYÖTÄ. Rovaniemi 13.04.2010 4.5.2010 AN 1

SOSIAALITYÖN TUKEMASSA SOSIAALITYÖTÄ. Rovaniemi 13.04.2010 4.5.2010 AN 1 SOSIAALITYÖN PROSESSIKUVAUKSET TUKEMASSA SOSIAALITYÖTÄ Rovaniemi 13.04.2010 Asta Niskala 4.5.2010 AN 1 Sosiaalityön määritelmä Sosiaalityö kohdistuu ihmisten ja heidän sosiaalisessa ympäristössään olevien

Lisätiedot

Kuvataide. Vuosiluokat 7-9

Kuvataide. Vuosiluokat 7-9 Kuvataide Vuosiluokat 7-9 Kuvataiteen tehtävänä on kulttuurisesti moniaistisen todellisuuden tutkiminen ja tulkitseminen. Kuvataide tukee eri oppiaineiden tiedon kehittymistä eheäksi käsitykseksi maailmasta.

Lisätiedot

Laajennettu tiedonkäsitys ja tiedon erilaiset muodot

Laajennettu tiedonkäsitys ja tiedon erilaiset muodot Laajennettu tiedonkäsitys ja tiedon erilaiset muodot Totuudesta väitellään Perinteinen käsitys Tutkimuksella tavoitellaan a. On kuitenkin erilaisia käsityksiä. Klassinen tiedon määritelmä esitetään Platonin

Lisätiedot

Kainuun tulevaisuusfoorumi kommenttipuheenvuoro: koulutuksen tulevaisuus. Mikko Saari, sivistystoimialan johtaja, KT (7.5.15)

Kainuun tulevaisuusfoorumi kommenttipuheenvuoro: koulutuksen tulevaisuus. Mikko Saari, sivistystoimialan johtaja, KT (7.5.15) Kainuun tulevaisuusfoorumi kommenttipuheenvuoro: koulutuksen tulevaisuus Mikko Saari, sivistystoimialan johtaja, KT (7.5.15) Aluksi Ainoa tapa ennustaa tulevaisuutta, on keksiä se (Alan Kay) Tulevaisuus

Lisätiedot

Tietokoneohjelmien käyttö laadullisen aineiston analyysin apuna

Tietokoneohjelmien käyttö laadullisen aineiston analyysin apuna Tietokoneohjelmien käyttö laadullisen aineiston analyysin apuna Laadullinen, verbaalinen, tulkinnallinen aineisto kootaan esimerkiksi haastattelemalla, videoimalla, ääneenpuhumalla nauhalle, yms. keinoin.

Lisätiedot

Arviointi ja palaute käytännössä

Arviointi ja palaute käytännössä Arviointi ja palaute käytännössä Merja Ellilä Arvioinnista Oppimista ohjaavan arvioinnin merkitys ohjattavan oppimisen tukemista ja suuntaamista tietojen, taitojen ja asenteiden arvioimista ohjattavan

Lisätiedot

Tutkimaan oppimassa - Tutkivaa Oppimista varhaiskasvatuksessa

Tutkimaan oppimassa - Tutkivaa Oppimista varhaiskasvatuksessa Tutkimaan oppimassa - Tutkivaa Oppimista varhaiskasvatuksessa Professori Lasse Lipponen Helsingin yliopisto opetttajankoulutuslaitos Educamessut 2012 Miksi aurinko on keltainen Miten tuuli voi heiluttaa

Lisätiedot

Oppivat tuotantokonseptit uusi näkökulma tuotantokonseptien ja välineiden kehittämiseen yrityksissä

Oppivat tuotantokonseptit uusi näkökulma tuotantokonseptien ja välineiden kehittämiseen yrityksissä Oppivat tuotantokonseptit uusi näkökulma tuotantokonseptien ja välineiden kehittämiseen yrityksissä Tuotanto, konseptit, oppiminen yritystoiminnan kehittämisen uudet näkökulmat 25.5.2011 Aalto-yliopiston

Lisätiedot

Vanajaveden Rotaryklubi. Viikkoesitelmä 2.4.2009 Maria Elina Taipale PEDAGOGINEN JOHTAJUUS

Vanajaveden Rotaryklubi. Viikkoesitelmä 2.4.2009 Maria Elina Taipale PEDAGOGINEN JOHTAJUUS Vanajaveden Rotaryklubi Viikkoesitelmä 2.4.2009 Maria Elina Taipale PEDAGOGINEN JOHTAJUUS Organisaatio, systeemi, verkostot Yksilöiden ja tiimin kasvumahdollisuudet, oppiminen Tiimin tehtäväalue, toiminnan

Lisätiedot

MATEMATIIKKA. Elina Mantere Helsingin normaalilyseo elina.mantere@helsinki.fi. Elina Mantere

MATEMATIIKKA. Elina Mantere Helsingin normaalilyseo elina.mantere@helsinki.fi. Elina Mantere MATEMATIIKKA Helsingin normaalilyseo elina.mantere@helsinki.fi OPPIAINEEN TEHTÄVÄ Kehittää loogista, täsmällistä ja luovaa matemaattista ajattelua. Luoda pohja matemaattisten käsitteiden ja rakenteiden

Lisätiedot

Psykologitiimi Päämäärä Oy

Psykologitiimi Päämäärä Oy Psykologitiimi Päämäärä Oy Perustettu 1994 Turussa Päätoimiala soveltuvuustutkimukset ja opiskelijavalintojen tutkimukset Valintakoeyhteistyötä 14 toisen asteen oppilaitoksen ja 5 ammattikorkeakoulun kanssa

Lisätiedot

"Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein

Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein "Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein Maarit Kairala Sosiaalityön e- osaamisen maisterikoulutus Lapin yliopisto/ Oulu 18.4.2013 Lähtökohtiani:

Lisätiedot

MONOGRAFIAN KIRJOITTAMINEN. Pertti Alasuutari

MONOGRAFIAN KIRJOITTAMINEN. Pertti Alasuutari MONOGRAFIAN KIRJOITTAMINEN Pertti Alasuutari Lyhyt kuvaus Monografia koostuu kolmesta pääosasta: 1. Johdantoluku 2. Sisältöluvut 3. Päätäntäluku Lyhyt kuvaus Yksittäinen luku koostuu kolmesta osasta

Lisätiedot

Opettajat yhteisöllisinä asiantuntijoina

Opettajat yhteisöllisinä asiantuntijoina Opettajat yhteisöllisinä asiantuntijoina Koulutusteknologian perusopinnot 29.9.2010 2 Luennon sisältö Työelämä ja oppiminen muuttuvassa yhteiskunnassa Opettajayhteisöjen muodostuminen Opettajan yhteisöllinen

Lisätiedot

Tiimityö jaettua vai jakamatonta vastuuta? Vaasa 11.6.2015

Tiimityö jaettua vai jakamatonta vastuuta? Vaasa 11.6.2015 Tiimityö jaettua vai jakamatonta vastuuta? Vaasa 11.6.2015 Petteri Mikkola Koko päivä pedagogiikkaa Lapsen itsetunnon ja minäkuvan vahvistaminen Lapsen sosiaalinen asema on aina aikuisten vastuulla Yhteinen

Lisätiedot

Itseorganisoituvat hermoverkot: Viitekehys mielen ja kielen, aivokuoren ja käsitteiden tarkasteluun

Itseorganisoituvat hermoverkot: Viitekehys mielen ja kielen, aivokuoren ja käsitteiden tarkasteluun Itseorganisoituvat hermoverkot: Viitekehys mielen ja kielen, aivokuoren ja käsitteiden tarkasteluun Timo Honkela Kognitiivisten järjestelmien tutkimusryhmä Adaptiivisen informatiikan tutkimuskeskus Tietojenkäsittelytieteen

Lisätiedot

Tulevaisuuden osaamisyhteiskunnan haasteet. Nordisk Tänketankin seminaari Eduskuntatalo 12.5.2008 Prof. Pirjo Ståhle

Tulevaisuuden osaamisyhteiskunnan haasteet. Nordisk Tänketankin seminaari Eduskuntatalo 12.5.2008 Prof. Pirjo Ståhle Tulevaisuuden osaamisyhteiskunnan haasteet Nordisk Tänketankin seminaari Eduskuntatalo 12.5.2008 Prof. Pirjo Ståhle Kuusi supertrendiä, jotka muuttavat maailmaa Teknologian kehitys tietokoneet, lääketiede,

Lisätiedot

Peltolammin päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma

Peltolammin päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma Peltolammin päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma TOIMINTA-AJATUS Peltolammin päiväkodissa vaalitaan myönteistä ja kannustavaa ilmapiiriä, jossa lapsen on turvallista kasvaa ja kehittyä yhdessä vertaisryhmän

Lisätiedot

YMPÄRISTÖOPPI. Marita Kontoniemi Jyväskylän normaalikoulu marita.kontoniemi@norssi.jyu.fi

YMPÄRISTÖOPPI. Marita Kontoniemi Jyväskylän normaalikoulu marita.kontoniemi@norssi.jyu.fi YMPÄRISTÖOPPI Marita Kontoniemi Jyväskylän normaalikoulu marita.kontoniemi@norssi.jyu.fi OPPIAINEEN TEHTÄVÄ Rakentaa perusta ympäristö- ja luonnontietoaineiden eri tiedonalojen osaamiselle Tukea oppilaan

Lisätiedot

PSYKOLOGIA. Opetuksen tavoitteet

PSYKOLOGIA. Opetuksen tavoitteet PSYKOLOGIA Ihmisen toimintaa tutkivana tieteenä psykologia antaa opiskelijalle valmiuksia havainnoida ja ymmärtää monipuolisesti ihmistä ja hänen toimintaansa vaikuttavia tekijöitä. Psykologisen tiedon

Lisätiedot

Monilukutaito. Marja Tuomi 23.9.2014

Monilukutaito. Marja Tuomi 23.9.2014 Monilukutaito Marja Tuomi 23.9.2014 l i t e r a c y m u l t i l i t e r a c y luku- ja kirjoitustaito tekstitaidot laaja-alaiset luku- ja kirjoitustaidot monilukutaito Mitä on monilukutaito? tekstien tulkinnan,

Lisätiedot

Osaamisen kehittäminen kuntaalan siirtymissä. Workshop Suuret siirtymät konferenssissa 12.9.2014 Terttu Pakarinen, kehittämispäällikkö, KT

Osaamisen kehittäminen kuntaalan siirtymissä. Workshop Suuret siirtymät konferenssissa 12.9.2014 Terttu Pakarinen, kehittämispäällikkö, KT Osaamisen kehittäminen kuntaalan siirtymissä Workshop Suuret siirtymät konferenssissa 12.9.2014 Terttu Pakarinen, kehittämispäällikkö, KT Workshopin tarkoitus Työpajan tarkoituksena on käsitellä osaamista

Lisätiedot

LIITE 8 Toiminnan aloittain etenevän opiskelun opetussuunnitelmaan

LIITE 8 Toiminnan aloittain etenevän opiskelun opetussuunnitelmaan LIITE 8 Toiminnan aloittain etenevän opiskelun opetussuunnitelmaan 1. Motoriset taidot Kehon hahmotus Kehon hallinta Kokonaismotoriikka Silmän ja jalan liikkeen koordinaatio Hienomotoriikka Silmän ja käden

Lisätiedot

LAADULLISEN TUTKIMUKSEN OMINAISLAATU

LAADULLISEN TUTKIMUKSEN OMINAISLAATU LAADULLINEN TUTKIMUS Hanna Vilkka 1 LAADULLISEN TUTKIMUKSEN OMINAISLAATU Hermeneuttinen tieteenihanne: intentionaaliset selitykset, subjektiivisuus, sanallinen/käsitteellinen tarkastelutapa, metodien moneus.

Lisätiedot

Oma ääni kuuluviin omat taidot näkyviin

Oma ääni kuuluviin omat taidot näkyviin Oma ääni kuuluviin omat taidot näkyviin Hyvää Ikää Kaikille seminaari Seinäjoella 18.9.2014 Marjut Mäki-Torkko Vammaispalvelujen johtaja, KM Mitä ajattelet ja sanot minusta Sitä luulet minusta Sinä olet

Lisätiedot

Oppiminen yliopistossa. Satu Eerola Opintopsykologi

Oppiminen yliopistossa. Satu Eerola Opintopsykologi Oppiminen yliopistossa Satu Eerola Opintopsykologi Ongelmia voi olla.. missä tahansa opintojen vaiheissa Eniten ekana vuonna ja gradun kanssa, myös syventäviin siirryttäessä yllättävästi: huippu opiskelija

Lisätiedot

Verkostoitumisen saloja VoimaNaisille

Verkostoitumisen saloja VoimaNaisille Verkostoitumisen saloja VoimaNaisille Jos on riittävästi aikaa, rahaa ja onnea, voi kaiken tehdä yksin. Mutta kenellä niitä on tarpeeksi? Leila Kontkanen 1.10.2013 1 Oliver E. Williamson, taloustieteen

Lisätiedot

Opetussuunnitelmasta oppimisprosessiin

Opetussuunnitelmasta oppimisprosessiin Opetussuunnitelmasta oppimisprosessiin Johdanto Opetussuunnitelman avaamiseen antavat hyviä, perusteltuja ja selkeitä ohjeita Pasi Silander ja Hanne Koli teoksessaan Verkko-opetuksen työkalupakki oppimisaihioista

Lisätiedot

Irmeli Halinen Saatesanat... 13. Aluksi... 15. Kertojat... 20. OSA 1 Koulun tehtävät ja kasvatuksen päämäärät

Irmeli Halinen Saatesanat... 13. Aluksi... 15. Kertojat... 20. OSA 1 Koulun tehtävät ja kasvatuksen päämäärät Sisältö Irmeli Halinen Saatesanat... 13 Aluksi... 15 Kertojat... 20 OSA 1 Koulun tehtävät ja kasvatuksen päämäärät Tulevaisuuden haasteet huomioiva koulu... 26 Kulttuurinen eetos... 28 Koulutuksen taustatekijät...29

Lisätiedot

Tulevaisuuden markkinat tulevaisuuden yrittäjä. Vesa Puhakka vesa.puhakka@oulu.fi

Tulevaisuuden markkinat tulevaisuuden yrittäjä. Vesa Puhakka vesa.puhakka@oulu.fi Tulevaisuuden markkinat tulevaisuuden yrittäjä Vesa Puhakka vesa.puhakka@oulu.fi Dynaamisessa liiketoimintaympäristössä on valtavasti informaatiota mutta vähän tietoa. Koska suurin osa yrityksistä ja ihmisistä

Lisätiedot

Tekijä: Pirkko Jokinen. Osaamisen arviointi

Tekijä: Pirkko Jokinen. Osaamisen arviointi Tekijä: Pirkko Jokinen Osaamisen arviointi Arviointi kohdistuu Osaamisen eli pätevyyden arviointiin = tutkinnon edellyttämät oppimistulokset (learning outcomes) Arvioidaan tiedot, taidot ja asenteet Opintojakson

Lisätiedot

KT Merja Koivula Varhaiskasvatuksen kansallinen kutsuseminaari, Helsinki 15.11.2010

KT Merja Koivula Varhaiskasvatuksen kansallinen kutsuseminaari, Helsinki 15.11.2010 KT Merja Koivula Varhaiskasvatuksen kansallinen kutsuseminaari, Helsinki 15.11.2010 Tutkimusongelmat 1. Millaista on lasten keskinäinen yhteisöllisyys lapsiryhmissä? 2. Miten yhteisöllisyys kehittyy? Mitkä

Lisätiedot

Pakollinen kurssi. Syventävät kurssit 3V\\NNLQHQWRLPLQWDRSSLPLQHQMDYXRURYDLNXWXV36

Pakollinen kurssi. Syventävät kurssit 3V\\NNLQHQWRLPLQWDRSSLPLQHQMDYXRURYDLNXWXV36 Pakollinen kurssi 3V\\NNLQHQWRLPLQWDRSSLPLQHQMDYXRURYDLNXWXV36 tutustuu psykologiaan tieteenä ja psykologian soveltamiseen yhteiskunnan eri alueilla ymmärtää erilaisia tapoja tutkia ja selittää ihmisen

Lisätiedot

KÄYTTÄJÄNÄ OHJAAJAN NÄKÖKULMASTA. Prof. Esa Hyyryläinen Vaasan yliopisto Hallintotieteet / Julkisjohtamisen oppiaine

KÄYTTÄJÄNÄ OHJAAJAN NÄKÖKULMASTA. Prof. Esa Hyyryläinen Vaasan yliopisto Hallintotieteet / Julkisjohtamisen oppiaine Kirjastoseminaari KITO2015 Vaasa 24.8.2015 OPISKELIJA KIRJASTOPALVELUIDEN KÄYTTÄJÄNÄ OHJAAJAN NÄKÖKULMASTA Prof. Esa Hyyryläinen Vaasan yliopisto Hallintotieteet / Julkisjohtamisen oppiaine YKSILÖN OPPIMISEN

Lisätiedot

Näkökulmia ja haasteita Venäjäliiketoimintaympäristössä. Живи и учись. Век живи - век учись

Näkökulmia ja haasteita Venäjäliiketoimintaympäristössä. Живи и учись. Век живи - век учись Valtakunnalliset ammattikorkeakoulujen liiketalouden koulutusalan kehittämispäivät 7. 8.11.2012 Näkökulmia ja haasteita Venäjäliiketoimintaympäristössä Живи и учись. Век живи - век учись Mitä on Venäjä-osaaminen?

Lisätiedot

Verkostot kehittämistyössä

Verkostot kehittämistyössä Verkostot kehittämistyössä Lääkkeiden käytön järkeistämisen verkosto, työpaja 27.9.2012 Timo Järvensivu, KTT, tutkimuspäällikkö Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Kaksi näkökulmaa verkoston määrittelyyn

Lisätiedot

SUKELLUS TULEVAISUUDEN OPPIMISEEN

SUKELLUS TULEVAISUUDEN OPPIMISEEN SUKELLUS TULEVAISUUDEN OPPIMISEEN Prof Kirsti Lonka kirstilonka.fi, Twitter: @kirstilonka Opettajankoulutuslaitos Helsingin yliopisto Blogs.helsinki.fi/mindthegap Blogs.helsinki.fi/mindthegap Opettajan

Lisätiedot

Tietoasiantuntijoiden osaamisen kehittyminen, kontekstina hanketoiminta ja moniammatillinen yhteistyö

Tietoasiantuntijoiden osaamisen kehittyminen, kontekstina hanketoiminta ja moniammatillinen yhteistyö Tietoasiantuntijoiden osaamisen kehittyminen, kontekstina hanketoiminta ja moniammatillinen yhteistyö Informaatiotutkimuksen yhdistyksen seminaari 13.11.2015 Hanna Lahtinen Sisältö 1. Taustaa 2. Tutkimuksen

Lisätiedot

YTYÄ YRITTÄJYYTEEN! Ytyä yksinyrittämiseen! -tutkimus. Professori Ulla Hytti & projektitutkija Lenita Nieminen YTYÄ YRITTÄJYYTEEN!

YTYÄ YRITTÄJYYTEEN! Ytyä yksinyrittämiseen! -tutkimus. Professori Ulla Hytti & projektitutkija Lenita Nieminen YTYÄ YRITTÄJYYTEEN! YTYÄ YRITTÄJYYTEEN! Ytyä yksinyrittämiseen! -tutkimus Professori Ulla Hytti & projektitutkija Lenita Nieminen YTYÄ YRITTÄJYYTEEN! Tutkimus yhteisön synnystä ja yhteisön merkityksestä yksinyrittäjille yrittäjänä

Lisätiedot

Opettajan työ ja oppiminen -asiantuntijuuden kehittämisen näkökulma

Opettajan työ ja oppiminen -asiantuntijuuden kehittämisen näkökulma Opettajan työ ja oppiminen -asiantuntijuuden kehittämisen näkökulma Päivi Tynjälä Koulutuksen tutkimuslaitos VERME-mentorikoulutus Nokia 27.10. 2009 Mistä asioista opettajan osaaminen ja asiantuntijuus

Lisätiedot

Etnografia palvelumuotoilun lähtökohtana

Etnografia palvelumuotoilun lähtökohtana People-centric problem solving Etnografia palvelumuotoilun lähtökohtana Gemic on strategiseen tutkimukseen, ihmislähtöisiin innovaatioihin ja liiketoiminnan kehittämiseen erikoistunut konsulttitoimisto.

Lisätiedot

Yrityskohtaiset LEAN-valmennukset

Yrityskohtaiset LEAN-valmennukset Yrityskohtaiset LEAN-valmennukset Lean ajattelu: Kaikki valmennuksemme perustuvat ajatukseen: yhdessä tekeminen ja tekemällä oppiminen. Yhdessä tekeminen vahvistaa keskinäistä luottamusta luo positiivisen

Lisätiedot

Työpaja Osaamisen kehittäminen vertaisverkostossa

Työpaja Osaamisen kehittäminen vertaisverkostossa Työpaja Osaamisen kehittäminen vertaisverkostossa Technopolis Tampere 20.11.2012 Työpajan tuotokset sivuilla 4-9 Osaamisen kehittäminen vertaisverkostossa Miten yritys parhaiten rakentaa ja kehittää: Markkinaketteryyttä

Lisätiedot

Käsitys oppimisesta koulun käytännöissä

Käsitys oppimisesta koulun käytännöissä Käsitys oppimisesta koulun käytännöissä Oppimiskäsityksen kuvaus Helsinki 6.3.2015 1 Oppimiskäsitys perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa Perusteissa kuvataan oppimiskäsitys, jonka pohjalta opetussuunnitelman

Lisätiedot

LAATUSUOSITUKSET TYÖLLISTYMISEN JA OSALLISUUDEN TUEN PALVELUIHIN. Kehitysvammaisille ihmisille tarjottavan palvelun lähtökohtana tulee olla, että

LAATUSUOSITUKSET TYÖLLISTYMISEN JA OSALLISUUDEN TUEN PALVELUIHIN. Kehitysvammaisille ihmisille tarjottavan palvelun lähtökohtana tulee olla, että Suomen malli 2 LAATUSUOSITUKSET TYÖLLISTYMISEN JA OSALLISUUDEN TUEN PALVELUIHIN (entinen työ- ja päivätoiminta) Kehitysvammaisille ihmisille tarjottavan palvelun lähtökohtana tulee olla, että he voivat

Lisätiedot

KUVATAIDE KOULUN OPPIAINEENA PIIRUSTUKSESTA VISUAALISEEN KULTTUURIKASVATUKSEEN

KUVATAIDE KOULUN OPPIAINEENA PIIRUSTUKSESTA VISUAALISEEN KULTTUURIKASVATUKSEEN KUVATAIDE KOULUN OPPIAINEENA PIIRUSTUKSESTA VISUAALISEEN KULTTUURIKASVATUKSEEN,,, Perusopetuksen yleiset valtakunnalliset tavoitteet ja perusopetuksen tuntijako -työryhmä 18.11.2009 Pirkko Pohjakallio

Lisätiedot

Opitaan yhdessä. Saara Repo-Kaarento Kansanopistopäivät Siikaranta-opistossa 9.-11.6.2008

Opitaan yhdessä. Saara Repo-Kaarento Kansanopistopäivät Siikaranta-opistossa 9.-11.6.2008 Opitaan yhdessä Saara Repo-Kaarento Kansanopistopäivät Siikaranta-opistossa 9.-11.6.2008 Ilmapiiri Läsnäolo Opitaan yhdessä Yhteiset käytännöt/ välineet Yhteinen kohde/ tavoite Ryhmädynamiikka Vuorovaikutus

Lisätiedot

Laadullinen tutkimus. KTT Riku Oksman

Laadullinen tutkimus. KTT Riku Oksman Laadullinen tutkimus KTT Riku Oksman Kurssin tavoitteet oppia ymmärtämään laadullisen tutkimuksen yleisluonnetta oppia soveltamaan keskeisimpiä laadullisia aineiston hankinnan ja analysoinnin menetelmiä

Lisätiedot

Moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Neljän Tuulen Seminaari VTT, sosiaalipsykologi Kaarina Isoherranen

Moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Neljän Tuulen Seminaari VTT, sosiaalipsykologi Kaarina Isoherranen Moniammatillista yhteistyötä kehittämässä Neljän Tuulen Seminaari 19.3.2014 VTT, sosiaalipsykologi Kaarina Isoherranen Moniammatillisuus-käsitteen teoreettiset juuret Taustalla systeeminen ajattelu - kokonaisuus

Lisätiedot

PORTFOLIO LÄÄKÄRIKOULUTUTTAJIEN KESÄKOULU SAHANLAHTI 15.6. 16.6.2009 DUODECIM SIRPA SUNI. Lääkärikouluttajien kesäkoulu - Sirpa Suni 2009

PORTFOLIO LÄÄKÄRIKOULUTUTTAJIEN KESÄKOULU SAHANLAHTI 15.6. 16.6.2009 DUODECIM SIRPA SUNI. Lääkärikouluttajien kesäkoulu - Sirpa Suni 2009 PORTFOLIO LÄÄKÄRIKOULUTUTTAJIEN KESÄKOULU SAHANLAHTI 15.6. 16.6.2009 DUODECIM SIRPA SUNI PORTFOLIO 15.6.2009 SISÄLTÖ: MIKÄ PORTFOLIO ON? MITÄ PORTFOLIO AMMATILLISEN KASVUN JA OMAN TYÖN/ OPETTAJUUDEN KEHITTÄMISEN

Lisätiedot

22.10.2014 M.Andersson

22.10.2014 M.Andersson 1 Kommenttipuheenvuoro: Reflektiivinen työote Mll:n seminaari Helsinki Maarit Andersson, kehittämispäällikkö Ensi- ja turvakotien liitto 2 Aluksi Vallitseva yhteiskunnallinen tilanne, kuntien taloudellinen

Lisätiedot

Verkostossa toimiminen ja yhteinen oppiminen

Verkostossa toimiminen ja yhteinen oppiminen Verkostossa toimiminen ja yhteinen oppiminen Työpaikkojen hyvinvointiverkosto 12.12.2013 Timo Järvensivu, KTT, tutkija Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Kommentoi alustusta viestiseinällä Verkostoissa

Lisätiedot

Aini-Kristiina Jäppinen Koulutuksen tutkimuslaitos Jyväskylän yliopisto. Helsinki 6.4.2011 AMKE aini.-kristiina.jappinen@jyu.fi

Aini-Kristiina Jäppinen Koulutuksen tutkimuslaitos Jyväskylän yliopisto. Helsinki 6.4.2011 AMKE aini.-kristiina.jappinen@jyu.fi Aini-Kristiina Jäppinen Koulutuksen tutkimuslaitos Jyväskylän yliopisto Helsinki 6.4.2011 AMKE aini.-kristiina.jappinen@jyu.fi TenKeys Aini-Kristiina Jäppinen Pelkkää utopiaa? KOSKA Liian monia ihmisiä

Lisätiedot

SOSIAALI- JA TERVEYSALAN PERUSTUTKINTO, LÄHIHOITAJA AMMATTITAIDON ARVIOINTI TUTKINNON OSA: TUTKINNON OSAN SUORITTAJA: RYHMÄTUNNUS / RYHMÄN OHJAAJA:

SOSIAALI- JA TERVEYSALAN PERUSTUTKINTO, LÄHIHOITAJA AMMATTITAIDON ARVIOINTI TUTKINNON OSA: TUTKINNON OSAN SUORITTAJA: RYHMÄTUNNUS / RYHMÄN OHJAAJA: SOSIAALI- JA TERVEYSALAN PERUSTUTKINTO, LÄHIHOITAJA AMMATTITAIDON ARVIOINTI TUTKINNON OSA: TUTKINNON OSAN SUORITTAJA: RYHMÄTUNNUS / RYHMÄN OHJAAJA: TUTKINTOTILAISUUDEN AJANKOHTA: TUTKINTOTILAISUUDEN PAIKKA:

Lisätiedot

Mitä eroa on ETIIKALLA ja MORAALILLA?

Mitä eroa on ETIIKALLA ja MORAALILLA? ETIIKKA on oppiaine ja tutkimusala, josta käytetään myös nimitystä MORAALIFILOSOFIA. Siinä pohditaan hyvän elämän edellytyksiä ja ihmisen moraaliseen toimintaan liittyviä asioita. Tarkastelussa voidaan

Lisätiedot

Hyvän johtamisen kriteerit julkiselle sektorille: Hyvällä johtamisella hyvään työelämään

Hyvän johtamisen kriteerit julkiselle sektorille: Hyvällä johtamisella hyvään työelämään Hyvän johtamisen kriteerit julkiselle sektorille: Hyvällä johtamisella hyvään työelämään 8.5.2014 MARJUKKA LAINE, TYÖTERVEYSLAITOS 0 Verkoston lähtökohta ja tehtävät Hallitusohjelma 2011: Perustetaan Työterveyslaitoksen

Lisätiedot

Therapeia-säätiön työnohjaajakoulutus psykoterapeuteille ja psykoanalyytikoille, 2,5 vuotta (60 op)

Therapeia-säätiön työnohjaajakoulutus psykoterapeuteille ja psykoanalyytikoille, 2,5 vuotta (60 op) Therapeia-säätiön työnohjaajakoulutus psykoterapeuteille ja psykoanalyytikoille, 2,5 vuotta (60 op) Työnohjaajakoulutuksen tavoitteet: Opiskelija saa tiedolliset, taidolliset ja asenteelliset jatkuvan

Lisätiedot

Täydellisen oppimisen malli

Täydellisen oppimisen malli Täydellisen oppimisen malli Yrjö Engeström: Perustietoa opetuksesta. Helsinki 1991 Johtaa korkealaatuiseen tietoon Opittavan aineksen itsenäiseen hallintaan Kykyyn soveltaa sitä uusissa tilanteissa Oppilas

Lisätiedot

Kemia. Perusteluonnoksen 15.4.2014 pohjalta. Hannes Vieth Helsingin normaalilyseo

Kemia. Perusteluonnoksen 15.4.2014 pohjalta. Hannes Vieth Helsingin normaalilyseo Kemia Perusteluonnoksen 15.4.2014 pohjalta Hannes Vieth Helsingin normaalilyseo OPPIAINEEN TEHTÄVÄ Kemian opetus tukee oppilaan luonnontieteellisen ajattelun sekä maailmankuvan kehittymistä. auttaa ymmärtämään

Lisätiedot

Tulevaisuuden oppiminen - ajatuksia muutoksesta. Ahola, Anttonen ja Paavola

Tulevaisuuden oppiminen - ajatuksia muutoksesta. Ahola, Anttonen ja Paavola Tulevaisuuden oppiminen - ajatuksia muutoksesta Ahola, Anttonen ja Paavola Työelämän tulevaisuudesta 2 miljardia katoaa vuoteen 2030 mennessä (tehdastyö, kaivostyö, viljely, koulutus jne.) Suomessa oleva

Lisätiedot

Valmentajakoulutuksen lähitulevaisuuden. Antti Kauppi 30.11.2010

Valmentajakoulutuksen lähitulevaisuuden. Antti Kauppi 30.11.2010 Valmentajakoulutuksen lähitulevaisuuden mahdollisuudet Antti Kauppi 30.11.2010 2 Suomen suurin ammattikorkeakoulukokonaisuus toimii Helsingin laajalla metropolialueella Opiskelijoita 21.000 HAMK LAMK Henkilöstöä

Lisätiedot

Työelämäläheisyys ja tutkimuksellisuus ylemmän amktutkinnon. Teemu Rantanen yliopettaja 31.10.2008

Työelämäläheisyys ja tutkimuksellisuus ylemmän amktutkinnon. Teemu Rantanen yliopettaja 31.10.2008 Työelämäläheisyys ja tutkimuksellisuus ylemmän amktutkinnon opinnäytetöissä Teemu Rantanen yliopettaja 31.10.2008 aiheita Tutkimuksen ja kehittämisen suhde Laatusuositukset ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetöille

Lisätiedot

Verkostoitumisen merkitys Teoriaa ja tutkimuksia verkostoitumisesta

Verkostoitumisen merkitys Teoriaa ja tutkimuksia verkostoitumisesta Verkostoitumisen merkitys Teoriaa ja tutkimuksia verkostoitumisesta ft Merja Kanervisto-Koivunen 1.12.2007 1 Verkostoituminen On sosiaalista ja aktiivista toimintaa, joka syntyy toistensa kanssa yhteistyöhön

Lisätiedot

4.1.1 Kasvun tukeminen ja ohjaus

4.1.1 Kasvun tukeminen ja ohjaus 1 4.1.1 Kasvun tukeminen ja ohjaus Ammattitaitovaatimukset Opiskelija tai tutkinnon suorittaja osaa kunnioittaa asiakkaan arvoja ja kulttuuritaustaa tunnistaa eri-ikäisten ja taustaltaan erilaisten asiakkaiden

Lisätiedot

Kirjaesittely kirjasta Stenvall, Virtanen 2007: Muutosta johtamassa

Kirjaesittely kirjasta Stenvall, Virtanen 2007: Muutosta johtamassa Kirjaesittely kirjasta Stenvall, Virtanen 2007: Muutosta johtamassa Kirja on epätyypillinen muutosjohtamista käsittelevä teos Kokemuksen ja teoreettisen yhdistelmä 4.2.2011 Lahja Harju 1 Kirjan jokaisen

Lisätiedot

Työkirja tietoteknisen oppimistehtävän suunnitteluun innovatiiviseksi

Työkirja tietoteknisen oppimistehtävän suunnitteluun innovatiiviseksi Työkirja tietoteknisen oppimistehtävän suunnitteluun innovatiiviseksi Mieti oppimistehtäväsi tavoitteita ja vastaa muutamalla sanalla kysymyksiin Oppimistehtävän nimi: Pedagogiikka 1. Oppimista syntyy

Lisätiedot

Isän kohtaamisen periaatteita

Isän kohtaamisen periaatteita TOIMIVAT KÄYTÄNNÖT Isän kohtaamisen periaatteita Isä määrittelee itse avun tarpeensa Voimavarakeskeisyys Sukupuolisensitiivisyys Ennaltaehkäisevyys Matala kynnys Dialogisuus Nopeasti yhteys myös isään,

Lisätiedot

Ongelma(t): Voiko älykkyyden määritellä ja voiko sitä mitata, myös objektiivisesti? Onko älykkyyttä ilman (näkyvää) toimintaa? Voiko kone olla älykäs

Ongelma(t): Voiko älykkyyden määritellä ja voiko sitä mitata, myös objektiivisesti? Onko älykkyyttä ilman (näkyvää) toimintaa? Voiko kone olla älykäs Ongelma(t): Voiko älykkyyden määritellä ja voiko sitä mitata, myös objektiivisesti? Onko älykkyyttä ilman (näkyvää) toimintaa? Voiko kone olla älykäs ja jos voi, niin tulisiko sellainen rakentaa? 2012-2013

Lisätiedot

Verkostoissa toimiminen: verkostotyön perusteita ja käytäntöä. Timo Järvensivu KTT, tutkimuspäällikkö Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Verkostoissa toimiminen: verkostotyön perusteita ja käytäntöä. Timo Järvensivu KTT, tutkimuspäällikkö Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Verkostoissa toimiminen: verkostotyön perusteita ja käytäntöä Timo Järvensivu KTT, tutkimuspäällikkö Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Nuori Suomi 13.3.2012 Verkosto voidaan määritellä ainakin kahdella

Lisätiedot

Millaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana

Millaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana Millaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana Dosentti Elina Kontu Helsingin yliopisto Opettajankoulutuslaitos,

Lisätiedot

Koulu on maailman paras paikka olla tekemässä elämän laatua! (Kati Evinsalo, Hepolan koulu, Kemi) Osaamisen ja sivistyksen parhaaksi

Koulu on maailman paras paikka olla tekemässä elämän laatua! (Kati Evinsalo, Hepolan koulu, Kemi) Osaamisen ja sivistyksen parhaaksi Koulu on maailman paras paikka olla tekemässä elämän laatua! (Kati Evinsalo, Hepolan koulu, Kemi) Uteliaisuus heräsi Ohjausryhmätyöskentely Oltiinko Tampereella kehittämässä jotain sellaista osaamisen

Lisätiedot

Oppimisteoriat ja verkko-oppiminen. Jorma Enkenberg Joensuun yliopisto, Savonlinna

Oppimisteoriat ja verkko-oppiminen. Jorma Enkenberg Joensuun yliopisto, Savonlinna Oppimisteoriat ja verkko-oppiminen Jorma Enkenberg Joensuun yliopisto, Savonlinna 1 Behaviorismi -> Kognitivismi -> Situationaalinen kognitivismi 2 Behaviorismi (vrt. esim. Wilson&Meyers kirjassa Jonassen&Land

Lisätiedot

Yliopisto-oppimisen ja työelämän yhteydet. Esa Poikela Oppiminen yliopistossa Professoriliitto 25.10.2013

Yliopisto-oppimisen ja työelämän yhteydet. Esa Poikela Oppiminen yliopistossa Professoriliitto 25.10.2013 Yliopisto-oppimisen ja työelämän yhteydet Esa Poikela Oppiminen yliopistossa Professoriliitto 25.10.2013 Oppiminen ja osaamisen tuottaminen Lapin yliopiston Työelämä- ja rekrytointipalvelujen selvitys,

Lisätiedot

Ajattelu ja oppimaan oppiminen (L1)

Ajattelu ja oppimaan oppiminen (L1) Ajattelu ja oppimaan oppiminen (L1) Mitä on oppimaan oppiminen? Kirjoita 3-5 sanaa, jotka sinulle tulevat mieleen käsitteestä. Vertailkaa sanoja ryhmässä. Montako samaa sanaa esiintyy? 1 Oppimaan oppiminen

Lisätiedot

Ratkaisuja työyhteisön ristiriitoihin. Työterveyspsykologi, Certified Business Coach Sanna Aulankoski

Ratkaisuja työyhteisön ristiriitoihin. Työterveyspsykologi, Certified Business Coach Sanna Aulankoski Ratkaisuja työyhteisön ristiriitoihin Työterveyspsykologi, Certified Business Coach Sanna Aulankoski 1. Mitä ajatella ristiriidoista? 2. Mihin pyrkiä niiden suhteen organisaatioissa? 3. Miten päästä tavoitteeseen?

Lisätiedot

Strategian tekeminen yhdessä 14.5.2014

Strategian tekeminen yhdessä 14.5.2014 Strategian tekeminen yhdessä 14.5.2014 Suvi von Becker Miksi yhdessä tekeminen? Johtoporras: Ymmärrys valuu kuin vesi hanhen selästä Ovat niin hankalia, asennevamma. Eikö sana kuulu vai eikö se mene perille?

Lisätiedot

Sisällönanalyysi. Sisältö

Sisällönanalyysi. Sisältö Sisällönanalyysi Kirsi Silius 14.4.2005 Sisältö Sisällönanalyysin kohde Aineistolähtöinen sisällönanalyysi Teoriaohjaava ja teorialähtöinen sisällönanalyysi Sisällönanalyysi kirjallisuuskatsauksessa 1

Lisätiedot

Toimintakonseptit Kohaus-hankkeen näkökulmasta

Toimintakonseptit Kohaus-hankkeen näkökulmasta Toimintakonseptit Kohaus-hankkeen näkökulmasta Hanna Toiviainen Jiri Lallimo, Riikka Ruotsala, Marika Schaupp, Laura Seppänen Kohaus-seminaari 25.4.2013 Yhteistyö ja asiakasymmärrys palveluverkostoissa

Lisätiedot

Koulupedagogiikkaa luovuuden, leikillisyyden ja virtuaalisuuden näkökulmista professori Heli Ruokamo Lapin yliopisto, mediapedagogiikkakeskus

Koulupedagogiikkaa luovuuden, leikillisyyden ja virtuaalisuuden näkökulmista professori Heli Ruokamo Lapin yliopisto, mediapedagogiikkakeskus Koulupedagogiikkaa luovuuden, leikillisyyden ja virtuaalisuuden näkökulmista professori Heli Ruokamo Lapin yliopisto, mediapedagogiikkakeskus Kommenttipuheenvuoro liiketoiminnan kehitysjohtaja Asko Alanen

Lisätiedot

TOIMIVAN NÄYTÖN JA TYÖSSÄ OPPIMISEN ARVIOINTI JA KEHITTÄMINEN

TOIMIVAN NÄYTÖN JA TYÖSSÄ OPPIMISEN ARVIOINTI JA KEHITTÄMINEN TOIMIVAN NÄYTÖN JA TYÖSSÄ OPPIMISEN ARVIOINTI JA KEHITTÄMINEN Uudistuva korkeakoulujen aikuiskoulutus oppisopimustyyppinen täydennyskoulutus ja erityispätevyydet Opetusministeriö 8.10.2009 Petri Haltia

Lisätiedot

Busy in Business. Juha Lehtonen 26.4.2012

Busy in Business. Juha Lehtonen 26.4.2012 Busy in Business Juha Lehtonen 26.4.2012 Markkinan kehityksen trendejä Markkinan kehityksen trendejä Globaali työjako muuttuu ja toiminta siirtyy maailmanlaajuisiin verkostoihin. Muutos haastaa paikallisen

Lisätiedot