Hoitajan ja muistisairaan ihmisen välisen vuorovaikutuksen tukeminen

Transkriptio

1 Jasmin Torkkeli, Eino Heikkilä ja Satu Huhtakallio / Metropolia Ammattikorkeakoulu, innovaatioprojekti 2012 Hoitajan ja muistisairaan ihmisen välisen vuorovaikutuksen tukeminen Koulutusmateriaali Hoitokoti Päiväkumpuun Yleistä muistisairauksista ja dementiasta Dementia on oireyhtymä, jonka keskeisenä oireena on lähimuistin heikkeneminen. Muistihäiriö ilmenee uuden oppimisen ja mieleen palauttamisen vaikeutena. Lisäksi dementian oireisiin kuuluvat kielelliset häiriöt (afasia), liikesarjojen suorittamisen ongelmat, vaikka motoriikka on kunnossa (apraksia), tunnistamisen tai nähdyn merkityksen käsittämisen vaikeudet (agnosia) sekä toiminnanohjauksen häiriöt eli suunnitelmallisuuden ja asioiden jäsentämisen ongelmat. Tavallisimmat dementiaa aiheuttavat syyt ovat Alzheimerin tauti, vaskulaarinen eli verenkiertohäiriöistä johtuva dementia, Lewyn kappale -tauti ja otsalohkorappeuma eli frontotemporaalinen degeneraatio. Dementian oirekuvat vaihtelevat taustalla olevan elimellisen sairauden mukaan. Muistisairauden edetessä ihmisen käyttäytyminen muuttuu. Keskittymiskyky heikkenee ja ilmenee levottomuutta: vaeltelua, jatkuvaa touhuamista, toistuvaa kyselyä, tavaroiden siirtelyä paikasta toiseen ym. Henkisten kykyjen rapistuminen voi aiheuttaa ihmisessä masentuneisuutta ja apatiaa. Muita tyypillisiä oireita ovat persoonallisuudessa tapahtuvat muutokset ja unihäiriöt. Muistisairaalla henkilöllä voi myös ilmetä aistiharhoja, jotka ovat pahimmillaan ahdistavia. Vuorovaikutus ja vuorovaikutustaidot Vuorovaikutus voidaan määritellä ihmistenväliseksi, jatkuvaksi ja tilannesidonnaiseksi tulkintaprosessiksi, jonka aikana viestitään tärkeitä asioita muille, vaikutetaan heihin, luodaan yhteyttä toisiin ja saadaan palautetta omasta toiminnasta. Vuorovaikutuksessa viestitään eleillä, ilmeillä, sanoilla tai toiminnan kautta. Vuorovaikutuksessa on tilaa myös hiljaisuudelle, tunteille ja ajatuksille puhetta ei kaikissa tilanteissa tarvita. Toisen toiminnan havainnointi voi myös olla vuorovaikutteista. Vuorovaikutus on hoiva- ja hoitotyössä toimintaa edistävä tai sitä vaikeuttava tekijä. Jotta muistisairaiden ihmisten parissa tehtävä työ olisi laadukasta, täytyy hoitajien olla tietoisia vuorovaikutukseen vaikuttavista tekijöistä. Vuorovaikutustaidot ovat osa ammatillista osaamista ja niiden käytössä voi kehittyä. Koulutusmateriaalimme tavoitteena on tukea Hoitokoti Päiväkummun hoitajien vuorovaikutusosaamista.

2 Hoitajan toiminta vuorovaikutuksessa Vuorovaikutus muistisairaan ihmisen kanssa edellyttää hoitajalta kykyä ja halua aitoon läsnäoloon, hoitajan on osattava asettua muistisairaudesta kärsivän tilanteeseen. Hoitajan täytyy ymmärtää, että muistisairaan ihmisen maailma on muodostunut tämän elämäntarinasta ja kokemusmaailmasta. Hoitajalla on oltava tietoa muistisairauden seurauksista ja erilaisten oireiden merkityksistä asukkaalle. Oireet aiheuttavat korostunutta tarvetta elää ympäristössä, joka tukee turvallisuuden ja omanarvontunteen kokemuksia. Toimivan kommunikoinnin syntyminen on usein hoitotyöntekijän vastuulla. Luottamus ja empatia ovat toimivan vuorovaikutuksen perusta. Luottamussuhteen luominen edellyttää asukkaan aikaisempien suhtautumistapojen ymmärtämistä. Tärkeää vuorovaikutuksessa on positiivinen arvostus, aitous, avoimuus, turvallisuus, joustavuus, sitoutuneisuus sekä aito välittäminen. Hymyily, kosketus ja pehmeä rauhallinen äänensävy luovat turvallisuuden tunnetta. Dementiaa sairastava asukas saattaa tahattomasti sanoa asioita, jotka loukkaavat. Leppoisa asenne ja huumori voivat auttaa monen hankalan tilanteen yli. Hoitajan on pyrittävä kuulemaan muistisairaan asukkaan tunteet ja toiveet sekä vastattava niihin. Kohtaaminen ei tapahdu järjen, vaan tunteiden tasolla. yksilölähtöisessä hoitamisessa huomioidaan asukkaan persoonallisuus ja itsemääräämisoikeus. Muistisairaan ihmisen toiveet ja tarpeet ovat yksilöllisiä, ja niitä tulee kunnioittaa. Toimiva vuorovaikutus edellyttää hoitajalta joustavuutta, luovuutta, pettymysten sietokykyä sekä kärsivällisyyttä. Työryhmässä kannattaa keskustella vaikeistakin vuorovaikutustilanteista ja niihin liittyvistä tunteista, havainnoista ja ratkaisumalleista. Se on perusta toimivalle työyhteisölle ja ammatillisuuden kehittämiselle vaativissa vuorovaikutussuhteissa. Lähteitä: Heimonen Voutilainen 1997, Laaksonen Rantala Eloniemi-Sulkava 2004, Vilén Leppämäki Ekström 2002 Käytännön neuvoja vuorovaikutukseen muistisairaan kanssa Arvostus Dementiaa sairastavan kohdalla on tärkeää muistaa, että kyseessä on aikuinen ihminen, jolla on takanaan pitkä elämänhistoria. Vältä siksi lapsenomaista puhetapaa. Leikillisyys on asia erikseen: huumori oikein annosteltuna palvelee vuorovaikutuksen onnistumista. Dementian myötä ihmisen fyysinen ja psyykkinen minäkuva muuttuu. Ihmisellä voi olla huono itsetunto, hän saattaa tuntea häpeää ja ahdistusta sisäisen maailmansa säröilyn johdosta. Tästä syystä hoitajan tulee eri menetelmin pyrkiä tukemaan muistisairaan minäkuvaa ja sitä myöten itsekunnioitusta.

3 Arvostava kohtaaminen ei toteudu, jos hoitaja jollain tapaa halventaa, mitätöi tai ohittaa muistisairaan henkilön. Hoitaja saattaa luulla, että muistisairas ei ymmärrä koko tilannetta. Tämä on kuitenkin väärä lähtökohta hoitoa ajatellen. Jokainen ihminen toimintakyvystään riippumatta ansaitsee tulla kohdatuksi ja kohdelluksi ainutkertaisena persoonana. Hoidossa ja huolenpidossa on kyse vastavuoroisesta ihmissuhteesta, jolla on syvä merkitys osapuolille; oikeanlaiset työtavat ja tekniikat eivät yksinään takaa hyvää lopputulosta. Huolenpito perustuu toimivaan vuorovaikutukseen. Arvostamista voi osoittaa sanallisesti antamalla positiivista palautetta ja kehumalla. On tärkeää, että muistisairas ihminen saa onnistumisen kokemuksia arjessaan tämä edellyttää, että hoitopaikassa tai ympäristössä on tarjolla muistisairaalle sopivaa tekemistä. Arvostaminen merkitsee myös, että muistisairaan mahdollisuutta ymmärtää ympärillä tapahtuvia asioita tuetaan. Hoitoympäristössä on tarpeen olla aikaan ja paikkaan orientoitumista helpottavia vihjeitä kuten taululla näkyvä päivämäärä, paikan nimi ja kuvaus, päivän suunniteltu sisältö tms. Turvallisuus Vuorovaikutuksen ja keskustelun kannalta muistisairaan henkilön oma huone on paras paikka. Oma huone on ympäristönä turvallinen ja rauhallinen, mikä helpottaa muistisairaan keskittymistä senhetkiseen tilanteeseen. Ympäristön melun ja yhtäaikaisten ääniärsykkeiden minimointi luo edellytyksiä vuorovaikutuksen onnistumiselle. Turvallisuutta luo se, että hoitaja antaa aikaa muistisairaalle eikä kiirehdi pois tilanteesta. Hoitajan ei tule hätiköidä, vaan kohdata ihminen kiireettömässä mielentilassa. Rauhallisuus auttaa luomaan turvallista ilmapiiriä. On tärkeää, että hoitaja on aidosti läsnä vuorovaikutuksessa ja ilmaisee hyväksyntää kehonkielellään. Äänenkäytössä on hyvä kiinnittää huomiota siihen, että puhuu rauhallisella ja selkeällä äänellä, rauhallisessa tempossa tämä parantaa muistisairaan mahdollisuutta seurata puhetta ja ymmärtää viestin sisältö. Koskettaminen voi osaltaan antaa kokemuksen turvasta. Koskettamalla hoitaja ilmaisee huolenpitoa ja välittämistä. Kuitenkin on muistettava, että kaikki eivät pidä koskettamisesta jokaisen henkilökohtaista reviiriä pitää kunnioittaa. Kuuntelevuus Muistisairas saattaa olla täysin puhumaton, jolloin vuorovaikutus hankaloituu. Hänelle kannattaa antaa aikaa muotoilla ajatuksiaan ja puhettaan. Ihmisen halu olla yhteydessä ja luoda yhteyttä toisiin ihmisiin ei kuitenkaan katoa dementian myötä. Muistisairas viestii käyttäytymisellä olotilastaan ja ajatuksistaan. Hoitajan tehtävä on havainnoida ja kuunnella muistisairaan sanattomia viestejä, ja saada näin selville viestin tunnesisältö. Tunnesisällön ymmärtämistä helpottaa muistisairaan henkilön elämänhistorian tunteminen.

4 Kuunteleminen tarkoittaa myös tilan ja ajan antamista. Kuunteleminen ja läsnäolo nivoutuvat tällöin yhteen: hoitaja ilmaisee läsnäolollaan, että hän kuuntelee ja ottaa tosissaan muistisairaan kokemusmaailman. Dementoituva ihminen ymmärtää hoitajan aidon läsnäolon, vaikka tilanteessa ei vaihdettaisikaan sanoja. Keskittyminen Vuorovaikutuksen aluksi hoitaja voi kiinnittää muistisairaan huomion koskettamalla häntä käteen tai hartiaan. Nimeltä puhuttelu aluksi ja myös keskustelun aikana helpottaa muistisairaan orientoitumista. Katsekontaktin ottaminen ja puheen kohdistaminen suoraan muistisairaalle on ensiarvoisen tärkeää viestin ymmärtämisen mahdollistamiseksi. Kannattaa muistaa, että muistisairaalla voi olla paitsi sairauteen liittyviä hahmottamishäiriöitä myös ikääntymisen aiheuttamia näön ja kuulon ongelmia. Kognitiivisten toimintojen heikkeneminen puolestaan vaikeuttaa puheen sisällön käsittämistä. Tästä johtuen hoitajan kielenkäytön tulee olla selkeää ja mahdollisimman konkreettista. Vaikeita kielikuvia ja vertauskuvallisuutta tulee välttää. Eleillä voi tukea kielellistä ilmaisua; esimerkiksi puhuttaessa säästä hoitaja voi osoittaa ikkunaa. Lähteitä: Ekman 1993, Heimonen Voutilainen 1997, Laaksonen Rantala Eloniemi-Sulkava 2004 Hoitajan ilmaisutapa vuorovaikutuksessa Ääni Kun olemme tekemisissä muistisairaan kanssa, on hyvä vahvistaa sanomaa käyttämällä viestiin sopivaa äänenpainoa, eleitä ja ilmeitä. Asiayhteydestä on vaikea saada kiinni, jos äänenpaino ei ole kohdallaan. Puhetavasta ja asennoista näkee, millä mielellä puhuja on. Kuitenkin äänen korottaminen on tarpeetonta, koska sillä ei yleensä ole halutunlaista vaikutusta. Käskevä puhetyyli ja äänen korottaminen voivat pelottaa muistisairasta, kun taas hiljaisuus saattaa joissain tilanteissa olla kiusallista. Muistisairaan levottomuutta voi entisestään lisätä stressaantunut ja vihainen ihminen, kun taas rauhallinen ääni edesauttaa ymmärtämistä. Puheen ymmärtämistä voi helpottaa huulien liikkeen näkeminen, sillä silloin muistisairas hahmottaa puheen ja tiedostaa katsekontaktinkin saatuaan, että juuri hänelle puhutaan ja kuka puhuu. Jotta hän kuulee puheen, täytyy huomioida oikea äänenvoimakkuus ja taso (matala ääni on helpompi kuulla kuin kimeä).

5 Puhe Muistisairaan kanssa keskusteluun täytyy varata aikaa ja tilanteen täytyy olla rauhallinen, sillä hänen voi olla vaikea seurata nopeasti eteneviä vuorovaikutustilanteita. Häneltä on tärkeää kysyä yksinkertaisia kysymyksiä, joihin on helppo vastata. Jos häneltä sen sijaan kysyy liian vaikeita kysymyksiä (esimerkiksi yksittäisiä asioita menneisyydestä), joihin hän ei osaa vastata, voi se tuntua hänestä häpeälliseltä. Joihinkin kysymyksiin hänen on helppo vastata ja toisiin taas vaikeampi. Joskus on ehkä helpompi vastata kysymykseen onko ruoka hyvää, kuin kertoa esimerkiksi jonkun hoitajan nimi. Tunteisiin liittyviä kysymyksiä voidaankin pitää helpompina kuin tietämiseen liittyviä. Käytämme puhuessamme hyväksemme äänenpainoa, sanoja ja kehonkieltä. Puhetta huonosti ymmärtävän ymmärtäminen helpottuu, kun puhe on hidasta, rauhallista ja se sisältää lyhyitä lauseita. Lauseet, joissa täytyy ymmärtää asioiden välisiä suhteita, ovat usein muistisairaalle haastavia. Hänen on helpompi ymmärtää konkreettinen, loogisesti etenevä ja yksinkertainen lause kuin lause, joka sisältää paljon asiaa ja sivulauseita ja vaihtoehtoja. On oleellista huomata myös sen merkitys, että toisen päälle ei ole suotavaa puhua ja kommunikoinnin muistisairaan kanssa tulee olla luontevaa, kuten kenen tahansa muunkin aikuisen ihmisen kanssa. Jos hän ei ole ymmärtänyt hänelle puhuttua asiaa, on se hyvä toistaa hänelle. Jos hän ei edelleenkään ymmärrä, voi saman asian sanoa hieman eri sanoin ja ydinsanoja korostamalla. Sanasto Kieli sisältää paljon abstrakteja käsitteitä, joilla voidaan esimerkiksi kuvailla asioita. Näitä muistisairaan voi olla hyvin vaikea ymmärtää. Sairaus muuttaa ihmisen ajattelun aikaisempaa konkreettisemmaksi ja sen myötä myös päättelykyky heikkenee ja hänen on usein vaikea tehdä johtopäätöksiä. Osaltaan voi vaikeutua pronominien ymmärtäminen, sillä niillä usein viitataan aiemmin käsiteltyyn asiaan. Tämä taas edellyttää, että muistisairas muistaa vielä mistä on puhuttu ja osaa yhdistää mihin asiaan kyseisellä pronominilla viitataan. Sanojen tuttuudella on merkitystä niiden ymmärtämiseen ja vaikeitakin asioita ja sanoja voi ymmärtää, jos ne ovat entuudestaan tuttuja. Muistamista ja keskustelua voi helpottaa käyttämällä muistisairaalle tuttuja sanoja. Tätä helpottaa esimerkiksi hänen elämänhistoriansa tunteminen. Kysymyssanalla miksi alkavat kysymykset ovat yleensä vaikeimpia, sillä ne edellyttävät miettimään syy-seuraus-suhdetta. Myös muiden kysymyssanojen ymmärtäminen yleensä vaikeutuu, kun muistisairaus on edennyt pidemmälle ja tuleekin huomata, että kaikkein helpoimpia kysymyksiä muistisairaalle ovat kysymykset, joihin voi vastata kyllä tai ei. Kysymyksissä muistisairasta ei rasita vain niiden ymmärtäminen, vaan myös se, että ymmärtämisen lisäksi niihin pitäisi antaa vastaus. Kieltolause on muistisairaalle huomattavasti haastavampi ymmärtää kuin myönteinen lause, sillä kieltävä lause vaatii muistisairaalta enemmän päättelykykyä. Paik-

6 kaa ilmaisevia sanoja voi olla vaikea ymmärtää, kun ymmärtämisvaikeudet lisääntyvät. Tällöin voi olla vaikea hahmottaa esimerkiksi sanan takana merkitystä. Muistisairaan keskittymistä voi myös helpottaa, jos häntä puhutellaan nimeltä. Nimellä puhuttelu saa aikaan myös miellyttävän huomion osoituksen tunteen sen ohella, että kuuntelu helpottuu. Muut ilmaisukeinot Nonverbaalisella viestinnällä on yleensä suurempi merkitys kuin puhutulla asialla. Näiden keskinäisellä yhteydellä on kuitenkin suuri merkitys: sanallinen ja sanaton viestintä tukevat toisiaan. Puhetta tukevana osana kannattaakin käyttää elekieltä. Toisten ilmeet ja eleet saattavat vaikuttaa jopa enemmän muistisairaan käytökseen kuin puhutut asiat. Nonverbaalista vuorovaikutusta on muun muassa taputus, käden puristus, silittäminen, halaus ja tönäisy. Näiden ohella tärkeitä ovat myös katse ja hymy. Yksi oleellinen tapa huomioida muistisairas on katsekontakti, joka osaltaan auttaa häntä keskittymään tilanteeseen. Muistisairasta henkilöä on rohkaistava käyttämään muita ilmaisukeinoja, jos sanaa ei löydy. Visuaalisen viestin etuna on suurempi yhteys siihen muistiin, jossa esineiden ja asioiden merkitykset ovat varastoituina. Eleitä ja kuvia on kuitenkin rajallinen määrä, joten monimutkaisten asioiden käsittely niiden avulla on vaikeaa. Itseään voi ilmaista eleiden avulla, osoittamalla kuvasta tai huoneen esineistä tai piirtämällä. Osoittaminen on hyvin yksinkertainen ja luonteva kommunikointitapa. Vuorovaikutustilanteen voi rakentaa pelkästään osoittelun pohjalle, vaikka muistisairaalla olisikin vaikeita kielellisiä ongelmia. Kun puhutaan esimerkiksi huoneessa olevasta matosta, voidaan samalla osoittaa mattoa. Eleiden käyttö on osoittamista vaativampi keino kommunikoida. Eleitä kannattaa liittää viestintätilanteisiin jo silloin, kun dementoitunut ilmaisee itseään vielä puheella. Uusi ilmaisutapa on näin helpompi omaksua. Rohkaisu eleiden käyttöön on tärkeää, kun sananlöytämisvaikeudet ovat kasvaneet liian suuriksi. Eleilmaisuun sisältyy usein leikkimielisyyttä, joka voi rikastuttaa vuorovaikutusta muistisairaan kanssa. Kuvia voi käyttää muistin tukena, jos dementoituneen lähitapahtumia tallentava muisti on heikentynyt. Valokuvat yhteisiltä retkiltä, tapahtumista ja vierailuista rakentavat muistisairaan lähihistoriaa ja muistuttavat, että elämässä on vielä sisältöä, kun oma muisti ei tuo asioita mieleen. Kuvia voidaan käyttää myös aikataulujen kuvaamiseen ja paikkojen merkitsemiseen. Kuvia konkreettisempi kommunikointikeino on esineiden käyttö. Tuntoaisti säilyy yleensä muita aisteja pidempään. Kosketuksella viestit välittyvät sanoja helpommin ja sen avulla saamme käsityksen ympärillämme olevasta maailmasta. Toisaalta kosketus voi myös rauhoittaa muistisairasta sekä helpottaa keskittymistä. Kaikki eivät kuitenkaan pidä toisen ihmisen kosketuksesta ja se saattaa herättää epämiellyttäviäkin muistoja. Hoitajan tulee ottaa huomioon ihmisten erilaiset tarpeet läheisyyden suhteen.

7 Ympäristön huomiointi Muistisairaat henkilöt tarvitsevat ympäristössään rauhallisuutta, levollisuutta, ja selkeyttä omien kaaoksen tunteiden ja ahdistusherkkyyden vuoksi. Ympäristön moninaisuutta ja sekavuutta rajaamalla mahdollistetaan turvallisuuden ja rauhoittumisen kokemukset. Muistisairauden alkuvaiheessa aikaisemmat positiiviset ympäristökokemukset voivat muuttua ristiriitaisiksi. Muistisairaan kotiutuminen uuteen ympäristöön tapahtuu vähitellen ja aikaa myöten. Kokemus kodista on aina yksilöllinen ja sen syntyyn vaikuttavat henkilökohtaiset kokemukset ja muistot. Muistisairaan ihmisen sisäinen tarve kokea tuttu ja kotoinen ympäristö ohjaa häntä hakeutumaan tällaisiin paikkoihin sekä vastaavasti välttämään itselleen epämieluisia tunteita herättäviä paikkoja. Parhaimmillaan fyysinen ympäristö tukee dementoituneen selviytymistä, mahdollistaa onnistumisen elämyksiä ja luo osaltaan hyvää tunnelmaa. Ympäristöstä on hyvä poistaa häiritsevät hälyäänet. Sairauden myötä ne saattavat alkaa aiheuttaa rauhattomuutta, keskittymisvaikeutta ja jopa aggressiivisuutta. Radion ja television aiheuttamaa melua voidaan minimoida ja sulkea ikkunat, jos liikenteen meteli on iso. Keskustelu kahden kesken onnistuu helpommin kuin ryhmässä. Lähteitä: Aavaluoma 2011, Aremyr 1992, Laaksonen Rantala Eloniemi-Sulkava 2004, Pikkarainen 2011

8 Lähdeluettelo Aavaluoma Sanna Muistisairaus psyykkisenä prosessina. Teoksessa Työikäisen muisti ja muistisairaudet (toim. Härmä H, Granö S). Muistiliitto. Helsinki: WSOYpro Aremyr Gun Dementiapotilaan aktivointi. Helsinki: Otava. de Klerk-Rubin, Vicki Validation Techniques for Dementia Care. Baltimore: Health Professions Press. Ekman, Sirkka-Liisa Monolingual and bilingual communication between patients with dementia diseases and their caregivers. Umeå University. Heimonen, Sirkkaliisa Voutilainen, Päivi (toim.) Dementoituva hoitotyön asiakkaana. Helsinki: Kirjayhtymä. Laaksonen, Ritva Rantala, Leena Eloniemi-Sulkava, Ulla Ymmärrä Tule ymmärretyksi. Vuorovaikutus dementoituneen kanssa. Helsinki: Suomen dementiahoitoyhdistys. Pikkarainen, Aila Ympäristön mahdollisuudet ja haasteet. Teoksessa Työikäisen muisti ja muistisairaudet (toim. Härmä H, Granö S). Muistiliitto. Helsinki: WSOYpro Telaranta, Pirkko Alzheimerin tauti osana elämää ja elämänosana. Helsinki: Ajatus Kirjat. Vilén, Marika Leppämäki, Päivi Ekström, Leena Vuorovaikutuksellinen tukeminen sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki: WSOY.