Slåttmossenin suojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma. Markku Koskinen ja Jyri Mikkola

Transkriptio

1 Slåttmossenin suojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma Markku Koskinen ja Jyri Mikkola

2 Sisältö 1 Johdanto 1 2 Maanomistus- ja suojelutilanne 1 3 Menetelmät 1 4 Alueen kuvaus Hydrologinen tila Reitistö Kuvioittainen kuvaus Hoidon tavoitteet 3 6 Hoitotoimenpiteet Toteutus 1-2 vuoden kuluessa Toteutus 10 vuoden kuluessa Toteutus tarvittaessa Käytön tavoitteet 4 Liitteet Liite 1 Valuma-alue 5 Liite 2 Kuviokartta 6 Liite 3 Pitkospuut 7 Liite 4 Ojat ja padot 9 Liite 5 Kasviruudut 10

3 1 Johdanto Slåttmossenin kohosuo on Jakomäessä sijaitseva, noin 25-hehtaarinen kohosuo. Siitä 10 hehtaaria sijaitsee Helsingin puolella ja 15 hehtaaria Vantaan puolella. Osa Helsingin puoleisesta suosta on suojeltu. Suojelualue käsittää suurimman osan yhdestä suon alkuperäisistä keidaskeskuksista ja sen länsi- ja eteläreunoista. Vantaan puoleinen osa on enimmäkseen suojelematon lukuunottamatta keidaskeskuksen itäreunan pientä virkistysalueen luo-merkinnällä suojeltua osaa. Helsingin puoleinen osa suosta on keskeisiltä osiltaan enimmäkseen ojittamaton, mutta valuma-alueen leikkautuminen on muuttanut sen vesioloja. Vantaan puoleinen osa sen sijaan on ojitettu. Slåttmossenin suotyypit ovat enimmäkseen karuja rämeitä ja nevoja, mutta sen laidoilla, etenkin länsilaidassa, on rehevämpiä korpisia soita. 2 Maanomistus- ja suojelutilanne Slåttmossenin Helsingin puoleisesta osasta 7,4 hehtaaria on suojeltu (suojelupäätös L ) 1. Suojeltu osa on kaupungin omistuksessa. Suon läpi kulkevan painevesiviemärin pohjoispuoleiset osat ovat yksityisomistuksessa. 3 Menetelmät Tämä hoito- ja käyttösuunnitelma perustuu pitkälti vuonna 2006 tehtyyn neljän suon ennallistamisselvitykseen (Koskinen & Mikkola, 2007), jossa suo kuvioitiin suotyyppien ja puuston mukaan, ja esiteltiin tarvittavat ja mahdolliset ennallistamistoimenpiteet. Tätä suunnitelmaa varten mitattiin patojen paikat vaaituskoneen avulla, perustetiin maastossa ennallistamisen seurantaan tarvittavat kasvillisuuskoealat, tarkistettiin suon nykytila ja mitattiin tarvittavat uudet pitkospuut. Toimenpiteitä suunnitellessa käytettiin soveltaen Soiden ennallistamisopasta (Heikkilä ym., 2002). Suunnitelmassa esitetyt kartat tehtiin QGis 2 - ja GRASS 3 -ohjelmistoilla. Karttojen luomiseen käytetty aineisto toimitetaan kaupungille tiedostoina, joita voidaan lukea esim. Mapinfo- ja ArcView-ohjelmistoilla. Pitkospuiden pituudet mitattiin maastossa sen mukaisesti, kuinka pitkän pätkän reittiä pystyisi kerrallaan toteuttamaan suoralla puulla. 4 Alueen kuvaus 4.1 Hydrologinen tila Vedet liikkuvat Slåttmossenilla pääosin luoteesta kaakkoon ja lännestä itään. Suon Helsingin puoleisen osan reunojen valuma-alueet ovat voimakkaasti leikkautuneet rakentamisen vuoksi. Alunperin yli 60-hehtaarinen valuma-alue on kutistunut noin viiteen hehtaariin. Valuma-aluetta ei kyetä palauttamaan. Suota on lisäksi ojitettu muutamalla ojalla, jotka katkaisevat veden liikettä suon keskiosista eteläosan korpeen ja suon 1 /ymk/fi/ymp_rist_n+tila/luonto/luonnonsuojelu/luonnonsuojelualueet/helsingin+ luonnonsuojelualueet#slattmossen

4 länsipuolelta länsireunan korpeen. Helsingin ja Vantaan rajalla kulkee lisäksi oja keidaskeskuksen reunaa pitkin. Tämä oja kuivattaa keidaskeskusta hieman. Valuma-alueen kartta on liitteessä Reitistö Slåttmossenilla kulkee pitkospuureitistö, joka ulottuu suojellun osan pohjoisosista eteläreunaan. Pitkokset on rakennettu myös suon keidaskeskukselle. Suolle on perustettu luontopolku, joka on kuitenkin hoidon puutteessa rappeutunut. Pitkosreittien lisäksi suolla kulkee useita epävirallisia reittejä, joista etenkin alueen pohjoispäässä itä-länsisuunnassa kulkeva polku on aiheuttanut merkittävää kulumista suon luonnontilaisille osille. 4.3 Kuvioittainen kuvaus Slåttmossenilla esiintyy enimmäkseen karuja suotyyppejä. Suojelualueen pohjoisosat kuuluvat suon entiseen keidaskeskukseen, ja siellä esiintyy lähinnä rämeitä. Länsireunan korpivyöhyke vaihettuu nopeasti isovarpuiseksi rämeeksi ja siitä edelleen suon keskiosien keidasrämeeksi ja kuljunevaksi. Etelässä esiintyy ojan vuoksi muuttuneita alunperin rehevämpiä rämeitä ja korpia. Suojelualueen pohjois- ja länsiosat ovat voimakkaasti kuluneet. Kuviokartta on liitteessä Mustikkaturvekangas II. Puustona 16-metristä mäntyä ja lyhyempiä koivuja. Alikasvoksena hieman kuusta ja koivutaimikko. 2. Mustikkaturvekangas II/puolukkaturvekangas I. Puustona 12-metristä mäntyä, jonka alla on kuusi-koivutaimikko. 3. Isovarpurämemuuttuma/tupasvillarämemuuttuma. Kulunut. Kasvillisuus on vielä enimmäkseen suolajeista koostuvaa. Puustona noin 9-metristä mäntyä, siellä täällä kuusentaimia. 4. Isovarpurämemuuttuma. Kasvillisuus enimmäkseen suolajeista koostuvaa, puustona 8-metristä mäntyä, jonka alla on mänty-kuusi-koivutaimikko. 5. Puolukkaturvekangas I/Mustikkaturvekangas II. Puustona mäntyä, kuusta ja koivua, joiden alla on kuusi-koivutaimikko. 6. Tuore-lehtomainen kangas. Puustona noin 12-metristä koivua, raitaa ja mäntyä, joiden alla on harva kuusitaimikko. 7. Isovarpurämemuuttuma/tupasvillaräme-muuttuma. Puustona noin 10-metristä mäntyä, jonka alla on koivu-mäntytaimikko. 8. Keidasräme. Puustona mättäillä kasvavaa, noin 5-metristä mäntyä, paikoin mäntytaimikkoa. 9. Isovarpuräme. Puustona 5-metristä mäntyä. 10. Isovarpurämemuuttuma/tupasvillarämemuuttuma. Melko vähän muuttunut, puustona noin 8-metrisiä mäntyjä. 11. Ruohoturvekangas/ruohoinen sarakorpimuuttuma. Kuvio on kausikostea. Harvana puustona 11-metristä koivua, haapaa, salavaa ja harmaaleppää. Näiden alla on tiheähkö koivu-pajualikasvos. Kuusentaimia on siellä täällä. 12. Tienvarren jättömaa. Ei merkittävää puustoa. 2

5 13. Puolukkaturvekangas II. Puustona noin 15-metristä mäntyä ja 5-metristä koivua, joiden alla kasvaa tiheähkö koivutaimikko. 14. Tupasvillarämemuuttuma. Kulunut. Puustona 9-metristä mäntyä ja koivua. 15. Isovarpuräme. Puustona 5-metristä mäntyä. 16. Tupasvillaräme. Pienikokoista mäntyä ja koivua. 17. Isovarpuräme. Pienikokoisen männyn lisäksi puustossa siellä täällä koivua. 18. Lyhytkorsineva. Siellä täällä kitukasvuista mäntyä ja koivua. 19. Tupasvillaräme-muuttuma. Paikoin varsin kulunut. Puusto pienehköä mäntyä. 20. Mustikkaturvekangas II-muuttuma. Puusto lähinnä pienikokoista koivua. 21. Mustikkaturvekangas I. Puustona kuusta ja koivua. 22. Varsinainen sarakorpi. Puusto mättäillä kasvavaa koivua. 23. Mustikkaturvekangas II/puolukkaturvekangas I. Puustossa mäntyä ja koivua. 24. Mustikkaturvekangas II. Kenttäkerros paikoin lähes kasviton koivunlehtikarikkeen runsauden vuoksi. Puustona koivua, alla niukasti paatsamaa. 5 Hoidon tavoitteet Hoidon tavoitteena on estää suon keskiosien kuivuminen ja palauttaa etelä- ja länsireunan korpia luonnontilaa kohti. Lisäksi tavoitteena on vähentää suon pinnan kulumista. 6 Hoitotoimenpiteet Toimenpiteiden toteuttaja on Helsingin kaupungin rakennusvirasto (HKR). 6.1 Toteutus 1-2 vuoden kuluessa Padotaan Helsingin ja Vantaan rajalla kulkeva oja sekä suon eteläosissa kulkeva oja paikoista, jotka on esitetty liitteessä 4. Patokarttaan on merkitty patojen sijainti ja niiden väliset etäisyydet tai etäisyys niiden ja ojan pään tai mutkan välillä. Padotaan suon länsireunan korven oja vaneripadoilla. Rakennetaan uudet pitkospuut liitteen 3 mukaisesti. 6.2 Toteutus 10 vuoden kuluessa Tarkistetaan kasvillisuusruutujen peittävyydet 5 vuoden kuluttua ennallistamistoimista. Kasvillisuusruudut on esitetty liitteessä Toteutus tarvittaessa Uusitaan kuluneet ja rikkoutuneet pitkospuut. Täydennetään luontopolku hävinneiden ja kuluneiden taulujen osalta. 3

6 7 Käytön tavoitteet Slåttmossenin suojelualueen käytön tärkein tavoite on suoluonnon suojelu. Tätä edistetään patoamalla ojia ja suojelemalla pintakasvillisuutta kulutukselta rakentamalla pitkospuita. Pohjoisosien nuorten kuusten poistaminen voisi lisätä kulkemista polkujen ulkopuolella, minkä vuoksi niiden tulee antaa olla rauhassa. Slåttmossen on tärkeä virkistysalue lähialueiden asukkaille, mitä ei voida olla huomioimatta toimenpiteitä ja käyttöä suunnitellessa. Tämän vuoksi on tärkeää huolehtia reitistön kattavuudesta ja kulun ohjaamisen riittävyydestä. Viitteet Heikkilä, H., Lindholm, T. & Jaakkola, S., Soiden ennallistamisopas. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja sarja B 66. Koskinen, M. & Mikkola, J., Patolan nevan, Maununnevan, Slåttmossenin ja Jollaksen rämeen ennallistamisselvitys. Julkaistu verkossa osoitteessa hel2.fi/ymk/julkaisut/raportit/ennallistamisselvitys_2007.pdf. 4

7 Liitteet Liite 1 Valuma-alue Selite Alkuperäinen valuma-alue Nykyinen valuma-alue m Kuva 1: Valuma-alue

8 Liite 2 Kuviokartta Selite Kuviot Kuva 1: Kuviokartta 100 m

9 Liite 3 Pitkospuut A idästä länteen B idästä länteen C pohjoisesta etelään D pohjoisesta etelään E lännestä itään Vantaan puolella Pitkospuut A ja E jatkuvat Vantaan puolelle. Helsingistä Vantaalle kulkee alueella epävirallisia polkuja Vantaalla olevan teollisuusalueen vuoksi, ja pitkosten rakentamisella pyritään estämään maaston kuluminen edelleen. Vanhojen pitkosten uusinta: Keidaskeskuksen kautta kulkeva pitkos pohjoisesta etelään (tähän kohtaan ohituslevennys = 3*6) Suon länsiosan vanha pitkos pohjoisesta etelään

10 A B C Selite D E 0 Uudet pitkokset Vanhat pitkokset Kuva 1: Pitkospuut 100 m

11 Liite 4 Ojat ja padot Selite m Ojat Ei toimenpidettä Patoaminen välimatka, m pato Kuva 1: Ojat ja padot

12 Liite 5 Kasviruudut Ruutu/Laji Peittävyys I-kenttäkerros Eriophorum vaginatum 20 % Vaccinium uliginosum 15 % Ledum palustre 10 % Empetrum nugrum 2 % I-pohjakerros Sphagnum angustifolium 50 % Dicranum polysetum 20 % Pleurozium schreberi 15 % Sphagnum russowii 5 % Sphagnum magellanicum 3 % karike 7 % II-kenttäkerros Ledum palustre 25 % Rubus chamaemous 7 % Eriophorum vaginatum 5 % II-pohjakerros Pleurozium schreberi 55 % Dicranum polysetum 20 % Sphagnum fuscum 17 % karike 8 % III-kenttäkerros Vaccinium myrtillus 35 % Vaccinium vitis-idaea 5 % III-pohjakerros Dicranum polysetum 35 % Pleurozium schreberi 3 % karike 62 % IV-kenttäkerros Calamagrostis purpurea 3 % IV-pohjakerros Brachytecium reflexum 5 % karike 95 %

13 I IV II III Selite 0 Kuviot kasviruudut Kuva 1: Kasvillisuusruudut 100 m