Ammatillisten tutkintojen tiedotuslehti. syksy 2009

Transkriptio

1 Lähde liikkeelle Ammatillisten tutkintojen tiedotuslehti syksy 2009 Ammattitaitoisia osaajia näyttötutkinnoilla Koulutettuja arvioijia tarvitaan Uusia urapolkuja tutkinnoilla Tuloksia oppisopimuskoulutuksella

2 Pääkirjoitus Kouluttajat auttavat yrityksiä menestymään Nyt on aika, jolloin tulevaisuuden menestyjät rakentavat kivijalkaa myöhemmille saavutuksille. Taantuma on ohittumassa ja kehitystoimille tulee tilaa. Ammatti- tai toimialasta riippumatta hyvien tuotteiden ja tulosten tekemiseen tarvitaan ammattitaitoa. Näyttötutkinto on kansainvälistäkin mainetta saavuttanut ammattitaidon kehittämisen ja todentamisen muoto. Valistuneet yritykset ja laitokset ovat jo tähänkin mennessä hyödyntäneet näyttötutkintoja, kun ovat halunneet osaamisen kehittämiseen selkeää järjestelmällisyyttä. Yritysten johto on aina hankkinut itselleen hyvää koulutusta, mutta toisinaan varsinainen tuotanto- tai asiakaspalveluhenkilöstö on jäänyt nuolemaan näppejään. Näyttötutkintojen avulla tuotannon avainhenkilöt voivat hankkia itselleen ja työnantajalleen mestaritutkintoja. Hyvässä ammatillisessa kasvuvauhdissa olevat henkilöt voivat hankkia virallisia todistuksia ammattilaisuudestaan. Suomalainen työ lienee kansainvälisesti ottaen kallista. Kauppoja hieroessaan myyntimiehet voivat asettaa hinnan vastapainoksi todisteita korkeasta osaamisesta ja tuotteiden laadusta. Viime vuonna oman alansa mestaritutkinto myönnettiin suomalaiselle. Tähän lehteen on kerätty useita esimerkkejä siitä, kuinka työelämässä kiivasta työtä tekevät yritykset ovat aikuisoppilaitosten avulla kohottaneet henkilöstönsä osaamista. Parhaimmillaan toiminta perustuu molemmille osapuolille hyödylliseen kumppanuuteen, jossa kaikki voittavat. Nykyisin yhteiskunta tukee monin eri tavoin yritysten henkilöstökoulutusta. Elinkeinoelämän palvelemiseen erikoistuneet kouluttajat ovat tässä asiassa asiantuntijoita. He osaavat kertoa, miten henkilöstön osaamista voidaan päivittää ja laajentaa ja millä ehdoilla yhteiskunta vielä palkitsee siitä. Kun työntekijä saa käytännön työssä saavutetusta ammattitaidosta virallisen tutkintotodistuksen, dokumentti saattaa toimia innoittavana kipinänä kohti seuraavaa osaamistasoa. Aikuisoppilaitoksille näyttötutkinnot ovat erinomainen väline hakeutua yhteistyöhön alueensa elinkeinoelämän kanssa. Ennakoin, että tulevaisuuden menestyjät ovat jo nyt koputtamassa seudullaan toimivien yritysten vastuuhenkilöiden ovia. Alun innostuksen jälkeen toiminta vilkastuu niissä oppilaitoksissa, jotka huolehtivat hyvän tiedottamisen lisäksi myös koulutuksen ja tutkintojen korkeasta laadusta. Näyttötutkintoja koskevien todistusten pitää olla päteviä oman seutukunnan ja nykyisen työpaikan ohella koko maassa ja kaikilla alan työpaikoilla. Omasta puolestani pyydän, että kaikki yritysten henkilöstön kehittämisestä vastaavat avaisivat oven, mikäli näyttötutkintojen asiantuntija koputtaa siihen. Koputusta odotellessa tähän kilpailukykyä ja työmotivaatiota kohottavaan suomalaiseen keksintöön voi tutustua tämän lehden artikkelien kautta. Toivon, että pystymme omalta osaltamme lisäämään yritysten ja oppilaitosten yhteistyötä sekä kumppanuutta henkilöstön kehittämisen sektorilla. Se tuottaa menestystä sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Veikko Ollila päätoimittaja, projektijohtaja ALVAR 2

3 Sisällysluettelo 2 Pääkirjoitus 4 Pikval Oy:ssä toteutetaan puusepänalan näyttötutkintoja 6 Soittele, kun teille tulee mun näkösiä vaatteita! 9 Helsingin kaupungin rakentajat käynnistivät tutkintosuoritusten arviointipalvelun 12 Kehitysvamma-alan ammattikoulutuksen uudistamisessa ratkaisuna oli yhteistyö 15 Suvivirsi nelikymppisenä eli kokeneet työntekijät tutkintoa suorittamassa 18 Oppisopimus ratkaisuna työvoiman hankinnassa Osallistu lukijakilpailuun! Palkintona kävelysetti 20 Verhoilijamestarin tutkinnon voi suorittaa työpaikallakin 22 Liikkeessä mukana 23 Lukijakilpailu 24 Koulutukseen laatulupaus 26 Yrittäjän ammattitutkinto on liiketoiminnan tuloksenteon väline 30 Myynnin ammattitutkinnolla ABC-ammattilaiseksi 34 Aikuisten näyttötutkinnoissa kielitaitovaatimukset vaihtelevat 36 Eximia Valmennuksesta laadukkaat kouluttajat nopeasti ja vaivattomasti 38 Pallen vikinä 39 Hyvä tietää Julkaisija Lähde liikkeelle lehti tiedottaa näyttötutkintotoiminnasta ja ammatillisen aikuiskoulutukseen liittyvistä kokemuksista ja ajankohtaista asioista. Päätoimittaja Veikko Ollila projektijohtaja ALVAR Toimitussihteeri Satu Henttinen Toimitus Eija Hampinen Marja Koivunen Veijo Kykkänen Jouni Kyllönen Tarja Raninen, Texthouse Ulkoasu ja taitto Asser Jaaro Painopaikka Scanweb Oy Painosmäärä kpl Ilmoitusmyynti Suoramarkkinointi Mega Oy Yhteystiedot puh (09) AEL, Kaarnatie 4, Helsinki ISSN X (painettu) ISSN (netti) 3

4 Pikval Oy:ssä toteutetaan puusepänalan näyttötutkintoja Pikval Oy:n toiminta on vuosien saatossa keskittynyt myymäläkalusteisiin. Yritys panostaa merkittävästi koulutukseen ja Pikval Oy:ssä suoritetut tutkinnot ovat pääasiassa puusepänalan ammatti- ja erikoisammattitutkintoja. TEKSTI JA KUVAT: JUKKA HALMEKOSKI Pikval Oy:n toiminta alkoi 1950-luvulla kahden miehen yrityksenä. Toiminta alkoi pienillä valutöillä, mistä yrityksen nimikin tuli, mutta melko pian yritystoiminta painottui kalusteisiin ja myymäläkalusteista tuli yrityksen päätuotteita. Yrityksen ja tuotannon kasvaessa Pikval Oy liittyi 1970-luvun alussa osaksi GWS-konsernia, ja 1980-luvun lopussa tuotanto keskittyi Vaajakoskelle. Yritys toimii siellä edelleen, mutta vuodesta 2005 saakka kalusteita on valmistettu jälleen Pikval Oy -nimen alla omana yhtiönä, tänä päivänä 114 hengen voimin. Market- ja erikoiskaupan kalusteissa, joita yritys pääasiassa valmistaa, yhdistyvät usein puu ja metalli sekä lasi, akryyli ja valaistus. Useiden eri materiaalien hallinta ja yhteensovittaminen edellyttävätkin työvoimalta monipuolista ammattitaitoa. Mistä kaikki lähti liikkeelle? Ensimmäisten puusepänalan näyttötutkintojen toteuttaminen Pikval Oy:ssä lähti liikkeelle vuonna 1998 yrityksen pikkujouluissa. Tällöin työntekijöiden aloitteesta yrityksessä alettiin pohtia, millaista koulutusta työntekijät tar- vitsevat ja miten se voidaan käytännössä toteuttaa. Oppisopimuksesta ja näyttötutkinnoista löytyi sopiva malli, jota lähdettiin toteuttamaan. Koulutus toteutettiin pääasiassa työpaikalla. Osallistujat käyttivät siihen sekä työaikaa että omaa aikaa. Iltaisin opiskeltiin noin 2 3 tuntia eri teemoja, lisäksi tehtiin erilaisia etätehtäviä. Osallistujat pitivätkin juuri etätehtäviä erittäin opettavaisina. Koulutukseen osallistujille maksettiin koulutusajalta tutkintolisää, joka oli puolet yrityksen maksamasta koko tutkintolisästä. Näyttötutkinnot aidoissa työtilanteissa Tutkinnot suoritettiin työpaikalla ja niissä hyödynnettiin todellisia työtehtäviä, joita täydennettiin tarvittaessa niin, että tutkintojen perusteiden edellyttämät ammattitaitovaatimukset tulivat esille. Toimitusjohtaja Sami Kähärän mielestä käytäntö toimi hyvin, ja hyvän ennakkosuunnittelun ansiosta muu tuotanto ei juuri kärsinyt näyttötutkintosuorituksista. Pikval Oy:ssä tutkintoon johtavan koulutuksen on aloittanut kaikkiaan 51 henkilöä, joista osalla tutkinnon suorittaminen on Toimitusjohtaja pitää sitoutumista työhön, työssä viihtymistä ja ammattitaidon monipuolistumista tärkeinä positiivisina seurauksina tutkintojen suorittamisesta. vielä kesken. Suoritetut tutkinnot painottuvat puusepän alan ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin. Muutamia tutkintoja on suoritettu myös varastossa ja lähettämössä sekä metallipuolen ohutlevytyöstössä. Koulutuksia ja tutkintoja on toteutettu yhteistyössä sekä TEAK Oy:n että Jyväskylän Aikuisopiston kanssa. Oppilaitosja yritysyhteistyötä Sami Kähärä pitääkin erittäin tärkeänä, ja sitä voisi olla jopa lisää. Hänen mielestään yleensä oppilaitosten kannattaisi esimerkiksi omien kone- ja ohjelmistohankintojensa yhteydessä kartoittaa, millaisia koneita ja ohjelmia yleisimmin on käytössä alueen yrityksissä. Näyttötutkinnot urapolun avaajana Tuotesuunnittelua työkseen tekevä Vesa Saarinen tuli yhtiön palvelukseen vuonna 2000 CNCkoneen hoitajaksi. Hänelle oli kertynyt metalli- ja puualan työkokemusta 11 vuotta, mutta ei suoritettuja tutkintoja. Vuonna 2004 Vesa suoritti ammattitutkinnon, suuntautumisena CNCkoneen hoitaminen. Nälkä kuitenkin kasvoi syödessä, ja vuonna 2007 Vesa suoritti erikoisammattitutkinnon. Kiinnostuksen kohteena oli jälleen CNC-koneeseen liittyvät tehtävät, ja tällä kertaa suuntautuminen oli vaativa CAD/CAM - tekniikka. Osaavan miehen ammattitaito tuli esille, ja Vesalle tarjottiin mahdollisuutta siirtyä tuotesuunnitteluun jo ennen kuin viimeiset tutkintosuoritukset oli suoritettu. Ennen siirtymistään tuotesuunnitteluun hän koulutti työstökeskukselle seuraajan itselleen. Koska myymäläkalusteiden tilaukset ovat aina yksilöllisiä projekteja, niiden onnistuminen vaatii saumatonta yhteistyötä koko tuotantoketjulta. Vesa kertookin, että hänelle on suuri hyöty siitä, että hän tuntee myös koneet ja tietää, mihin ne kykenevät. Näin hän pystyy toimimaan linkkinä 4

5 Vesa Saarinen pyörittää nykyään 3D-kuvia tietokoneen näytöllä ja suunnittelee tuotteiden toteutustapoja. Työelämässä toteutettuihin näyttötutkintoihin ollaan Pikval Oy:ssä tyytyväisiä, toteavat toimitusjohtaja Sami Kähärä (vas.) ja pääluottamusmies Juha Kokkarinen. Vesa Saarinen on edelleen tarvittaessa opastamassa tai kouluttamassa työstöyksiköiden nykyisiä ja uusia työntekijöitä. myös suunnittelijoiden ja toteuttajien välillä. Osastovastaavana puuosastolla työskentelevä Kyösti Lounasvuori siirtyi ikkunateollisuuden puolelta kahdeksan vuoden jälkeen valmistamaan myymäläkalusteita ja aloitti puuosastolla konepuuseppänä. Tekniikan erikoisammattitutkinnon ja tuottavuuden perusvalmennuskurssin suorittamisen myötä työtehtävät muuttuivat työnjohtajapainotteisiksi. Tekniikan erikoisammattitutkinnon suorittaminen kesti kaksi vuotta. Myös siinä tutkintosuoritukset valittiin ja arvioitiin todellisista työtehtävistä, joita tutkintoaikana tuli vastaan. Kyösti Lounasvuori toimii myös työpaikkaohjaajana ja on näin ohjaamassa uusia työntekijöitä oppimaan uusia asioita. Kokemuksia näyttötutkinnoista Työpaikoilla toteutettu koulutus on toiminut hyvin. Toimitusjohtaja Sami Kähärän mielestä kokemukset työpaikalla toteutetuista tutkinnoista ovat olleet hyviä. Odotukset ovat täyttyneet, ja tutkinnot ovat avanneet urapolkuja motivoituneille hyville työntekijöille. Sitoutuminen työhön, työssä viihtyminen ja ammattitaidon monipuolistuminen ovat asioita, joita toimitusjohtaja pitää merkittävinä positiivisina seurauksina tutkintojen suorittamisesta. Hän kertookin, että käytäntöä on tarkoitus jatkaa, kun tarvetta ilmenee ja sopiva ryhmä saadaan kasaan. Pääluottamusmies Juha Kokkarinen toimii oman työnsä ohella myös puusepänalan tutkintotoimikunnassa työntekijöiden edustajana, joten kokemusta näyttötutkinnoista on tullut myös tältä suunnalta. Hänen mielestään näyttötutkintoihin on suhtauduttu yrityksessä ja työyhteisössä alusta alkaen hyvin, ja hyvin hoidettuna tutkintojärjestelmä toimiikin niin, että kaikki osapuolet hyötyvät siitä mahdollisimman paljon. Vesa Saarinen (vas.), Juha Kokkarinen ja Kyösti Lounasvuori: Myymäläkalusteiden valmistusprojektissa informaation pitää kulkea myös koko tuotantoketjun läpi ilman katkoksia. Kyösti Lounasvuori toimii puuosaston osastovastaavana. 5

6 TEKSTI: TYTTI KLÉN KUVAT: TYTTI KLÉN JA TAINA HORPPU Soittele, kun teille tulee mun näkösiä vaatteita! Oletko kaivannut vaateliikkeessä myyjän rehellistä mielipidettä sovittamastasi puserosta? Tai toivonut, että hän osaisi oikeasti kertoa sinulle, minkä muotoisissa ja värisissä vaatteissa juuri sinun vartalosi näyttäisi parhaimmalta? Jos satut ostoksille liikkeeseen, jossa työskentelevät Maria Nyström tai Merja Poikala, toiveesi toteutuu. Molemmat suorittivat keväällä 2009 Kouvolan seudun ammattiopistossa vaatetusalan erikoisammattitutkinnon, jonka yhtenä osana ovat pukeutumisneuvojan opinnot. Sekä Merja että Maria ovat vaatetusalan ammattilaisia. Merja on myyjänä kouvolalaisessa Muotitalo Pennanen Oy:ssä. Maria puolestaan toimii myymäläesimiehenä helsinkiläisessä Tie Rack Finland Oy:ssä, mutta hän on täl- lä hetkellä äitiyslomalla. Molemmille koulutus on antanut varmuutta siitä, että osaa asiansa. Aina ei ole oikein se, mitä asiakas haluaa. Silloin on osattava suositella sopivaa asua hienovaraisesti, toteaa Merja. Asiakas voi haluta myös muuttumista. Eväitä asiakkaan neuvontaan Erikoisiakin kysymyksiä pukeutumisesta voi Merjan mukaan tulla. Viime viikolla kysyttiin kaksi kertaa pukukoodista. Toisessa tapauksessa kutsukorttiin oli merkitty, että juhlan päähenkilöllä on kansallispuku pitäisikö muidenkin pukeutua samoin? Ennen tällaiseen kysymykseen ei Merjan mukaan olisi oikein osannut vastata, mutta nyt pukukoodit ovat tuttuja: Ei tarvitse pukeutua kansallispukuun, mutta halutessaan siihen toki saa pukeutua. Kiireisen liikenaisen unelma Pukeutumisneuvojalle voi tilata liikkeestä ajan, jolloin asiakkaan toiveet ja tarpeet sekä hänelle sopiva pukeutuminen kartoitetaan kaikessa rauhassa. Neu- 6

7 Opettaja Merja Partanen ja vaatetusalan erikoisammattitutkinnon suorittaneet Merja Poikala ja Maria Nyström yhteispotretissa ikityylikkään Marilyn Monroen kanssa. Vaatetusalan erikoisammattitutkinnon voi suorittaa puolessatoista vuodessa. Myös pelkkä pukeutumisneuvojan osatutkinto on mahdollinen, ja sen suorittaminen kestää puoli vuotta. Vaatimuksena tutkintoon hakeutuvalle on vähintään viiden vuoden työkokemus alalta. Arvioijina Marian ja Merjan suorittamissa tutkintotilaisuuksissa ovat olleet työnantajapuolelta osastopäällikkö Ulla Hautamäki Kouvolan Anttilasta sekä vaatturi Arja Ripattila. Työntekijäpuolta edustivat pukeutumisneuvojat Anniina Bastman, Milla Vanhanen ja Tiia Sani Kouvolan Pukimosta. Opettajien edustajana toimi lehtori Minna Parkko Kouvolan seudun ammattiopistosta. Asiakkaan tarpeiden kartoitusta vonta on maksutonta eikä ostopakkoa ole. Pukeutumisneuvoja luokin asiakkaaseen usein pysyvän suhteen. On mukava ostaa vaatteita, kun myyjä nopeasti ja varmasti osaa suositella juuri oikeita pukimia. Asiakassuhteen pysyvyydestä on tietysti etua myös liikkeelle. Vaatetusalan erikoisammattitutkinto Ensimmäinen tutkintotilaisuus, jossa suoritettiin pukeutumisneuvojan pakollinen tutkinnonosa, vaati paljon valmistelua ja oli Merjan ja Marian mukaan pahin osa, mutta samalla myös opettavaisin ja antoisin. Tutkintotilaisuudessa piti osoittaa, että hallitsee persoonallisen pukeutumisen sekä etiketti- ja tilannepukeutumisen. Tutkinnon osa suoritettiin prosessina, joka alkoi asiakkaan hankkimisesta. Asiakkailla oli olemassa jokin oikea tarve, jota varten he halusivat oikeanlaiset vaatteet. Heidät analysoitiin perusteellisesti: mitattiin, valokuvattiin sekä tehtiin vartalo-, tyylija värianalyysit. Asiakas saattoi käydä tutkinnon suorittajan kotona ja työpaikalla, ja häneen muodostui prosessin edetessä läheinen suhde. Asiakkaasta tehtiin myös kansio, joka jäi hänelle itselleen. Vaatetusliikkeessä kansiota ei ole mahdollista tehdä, mutta tutkintotilaisuutta varten se piti olla. Itse tutkintotilaisuudessa sitten esiteltiin asiakas ja kansio arvioijille. Tilanne oli varsin jännittävä ja arvioijat tiukkoja. He mittasivat ja tutkivat asiakkaan, ja tietoja muutettiin, jos niissä oli korjattavaa jos esimerkiksi asiakkaan vartalonmuoto oli väärä, kertoo Merja. Vartalon mitat ja mittauskohteet ovat tärkeitä määriteltäessä vartalotyyppiä ja vartalon mittasuhteita. Kuvassa (vas.) Pirjo Koskinen, Maarit Pohjolainen-Ahvenainen, Maria Nyström ja Merja Partanen. Vaatetyyppien sovittelua Standan työvaatteilla. Kuvassa (vas.) Tarja Uusnäkki, Maria Nyström ja Pirjo Koskela. Omat valinnat piti perustella hyvin. Värianalyysit tarkistettiin. Kyllä siitä oppi paljon ja tuli itselle varmuus, että tosiaan osaa asian, toteaa puolestaan Maria ja lisää, että asiakkaat olivat todella ihania ja miellyttäviä ja myös tukena jännittävässä tutkintotilaisuudessa. Materiaalien tuntemusta Pukeutumisneuvojan pakolliseen osaan kuuluu myös materiaalija tuotetietous. Tämä osa suoritettiin valmistavan koulutuksen yhteydessä tekemällä projektityönä näytekansio eri tekstiilimateriaaleista hoito-ohjeineen. Kansio jäi tutkinnon suorittajalle tueksi työhön. Opimme muun muassa, miten tunnistetaan silkki muista samankaltaisista materiaaleista: kun silkkiä polttaa, siitä lähtee samankaltainen haju kuin palavasta hiuksesta tai villasta. Tämä oli mielenkiintoista ja jäi mieleen, toteaa Merja. Yrittäjyyden hallintaa Toisessa tutkintotilaisuudessa annettiin näyttö yrittäjäosaa- 7

8 misesta. Omalle tai kuvitteelliselle yritykselle laadittiin muun muassa liiketoimintasuunnitelma ja kannattavuuslaskelmat sekä suunnitelma asiakas- ja verkostosuhteiden luomisesta. Myös omia yrittäjävalmiuksia arvioitiin. Tuotteiden sujuvaa esittelyä Kolmas tutkintotilaisuus, jossa arvioitiin vaatetusalan yhteisen ammattitaidon osaaminen, toteutettiin asiakastilaisuutena, johon kutsuttiin vieraita. Tutkinnon suorittajat suunnittelivat ja toteuttivat tilaisuuden yhdessä. Näin mitattiin yhteistyötaitoja. Tilaisuus pidettiin oppilaitoksen ravintolassa ja siihen kuului myös ruokailu. Pukeutumiskoodina oli kesäleninki, mikä aiheutti hieman ylimääräistä päänvaivaa vieraille. Värianalyysissa Svetlana Pärkinen, analyysia tekemässä Merja Poikala. Tutkinnon suorittajat olivat tuoneet tuotteita niistä liikkeistä, joissa he työskentelivät, ja he esittelivät tuotteita kukin vuorollaan yleisölle. Arvioijat olivat tilaisuudessa paikalla ja tarkkailivat muun muassa asiakaspalvelutaitoja. Myös koko tilaisuuden onnistumista arvioitiin. Testiliinoja käytetään apuna silmän harjaannuttamiseen, jotta asiakkaalle löydetään pukevimmat värit. Värien käyttöä neuvoo opettaja Merja Partanen. Etukäteen jokaisen oli lisäksi pitänyt koota työnjohdolliseen osaamiseen liittyvä perehdyttämiskansio joko omalle työpaikalleen tai kuvitteelliseen, tulevaan työpaikkaan. Kansiossa esiteltiin muun muassa yleinen työlainsäädäntö. Kansion kokoaminen olikin tämän tutkintotilaisuuden vaativin osa. Asiakasillan jälkeen perehdyttämiskansiot käytiin läpi arvioijien kanssa. Kyllä tämä oli hyvä tapa järjestää tutkintotilaisuus. Omilla työpaikoilla yksittäin suoritettuna vaikkapa teemapäivän tai markkinointikampanjan muodossa tämä veisi todella paljon aikaa ja resursseja, pohtii Maria. Hyvä loppuu aikanaan Maria toteaa, että oli haikeaa lopettaa koulutus, sillä opettajat olivat mukavia, samoin ryhmä. Merja kertoo myös sen olleen positiivista, että työnantaja suhtautui hänen koulutukseensa myönteisesti. Töistä pystyi tarvittaessa lähtemään aiemmin pois, vaikka käytännössä se ei aina onnistunutkaan. Valmistumisen työnantaja huomioi kukkakimpun kera. Pukeutumisneuvojia tarvitaan aina Opettaja Merja Partanen Kouvolan ammattiopistosta kertoo, että pukeutumisneuvojan koulutusta ei ole monella paikkakunnalla. Heidän oppilaitoksessaan tutkinto oli tarjolla nyt ensimmäistä kertaa, ja tarkoitus on toteuttaa sitä jatkossakin. Kysyjiä riittää, sillä kaupan alalla tätä osaamista tarvittaisiin kovasti. Suurin osa vaatemyyjistä on koulutukseltaan merkonomeja, eikä heillä ole välttämättä mitään tietoa esimerkiksi väreistä ja materiaaleista. Myös vaateliikkeiden sisäänostajille pitäisi saada tämän kaltaista koulutusta, kertoo Partanen. Hän toteaa vielä, että olisi aivan paikallaan, jos työnantajat huomioisivat tämän tutkinnon suorittamisen myös työntekijän palkassa

9 Helsingin kaupungin rakentajat käynnistivät tutkintosuoritusten arviointipalvelun Helsingin kaupungin infrastruktuurin rakentamisesta ja korjausrakentamisesta vastaava yksikkö on tämän vuoden alusta lähtien nimeltään Rakentamispalvelu. Yksikön koulutusmyönteisyys ja henkilöstön hyvä ammattiosaaminen on poikinut uuden palvelumuodon: tutkintosuoritusten arviointipalvelun. TEKSTI: TARJA RANINEN KUVAT: GÖRAN TORNAEUS Rakennusalalla toimivilla suurilla yrityksillä on tapana kouluttaa arvioijat vain omiin tarpeisiinsa. Ne eivät kovin helposti luovuta omia arvioijiaan koulutuslaitoksen kautta tapahtuvaan muiden yritysten työntekijöiden arvioimisiin eikä toisen yrityksen arvioijia helposti huolita omille työmaille. Tämä on samalla hyvä keino kehittää omaa henkilöstöä. Ar- vioijaksi pääseminen on tavallaan arvonkohotus myös työntekijälle itselleen, toteaa Toni. Meidät koetaan puolueettomaksi ja luotettavaksi arvioijaksi, koska olemme kunnallinen taho. Paljon vaikeampaa on vaikkapa Skanskan työntekijän mennä arvioijaksi NCC:n työmaalle, toteaa Jari Mikkola. Pienessä yrityksessä taas työntekijöiden irrottaminen ura- Helsingin kaupungin Rakentamispalvelussa korjausrakentamisosaston työnjohtajana toimivan Jari Mikkolan (vas.) kalenteri on viimeisen vuoden aikana täyttynyt pelkästään talotekniikan näyttöjen arviointitehtävistä, vaikka korjausrakentaminen olisi enemmän hänen omaa alaansa. Konepajapäällikkö Toni Jurva lupaa, että uuden arviointipalvelun myötä uusien arvioijien koulutukseen satsataan

10 Rakentamispalvelun metalliosastolla tehdään paitsi kaupunkikuvassa näkyviä siltoja ja kaiteita, myös taidetta yhdessä arkkitehtien tai kuvataiteilijoiden kanssa. Tämä erikoinen parvekkeen kaide löytyy asuintalosta Helsingin Arabiasta. kasta kesken kiireen voi olla vaikeaa ja tulee kalliiksi. Eihän se meillekään ilmaista ole, mutta me olemme kuitenkin kohtuullisen kokoinen 220 henkilön liiketoimintayksikkö ja saamme aikataulut soviteltua hieman helpommin, muistuttaa Toni Jurva. Enemmän palvelu kuin bisnes Helsingin kaupungin Rakentamispalvelu toimii kuin yksityinen yritys eli talousseuranta on kurinalaista ja palkat maksetaan tehdyillä töillä. Liikevaihto oli viime vuonna 32 miljoonaa euroa. Teimme tarkan selvityksen suoranaisista ja välillisistä hyödyistä ennen kuin päätimme perustaa arviointipalvelun, eikä varsinainen liiketoiminta ollut se keskeisin tekijä. Esimerkiksi metalli- ja autopuolella työntekijöillä on kalliit työpisteet koneineen ja laitteineen. Niiden käyttämättömyys on meille selkeä kustannusrasite, ja se on selvityksessä otettu huomioon. Arviointipalvelusta perittävät maksut ovat tällä hetkellä syntyneiden kustannusten peittämistä, kertoo Toni. Systemaattinen palautteen kerääminen varmistaa laadun Konepajan tehtävänä on tuottaa laadukkaita rakentamispalveluja ja siihen liittyviä oheistoimintoja kaupungin eri hallintokunnille, joten arviointipalvelu sopii hyvin toimenkuvaan. Ilman vahvaa ammattiosaamista arviointiin ei ole mitään asiaa. Arvioijalta vaaditaan, että hän on oman alansa ammattilainen ja käynyt arvioijakoulutuksen. Koulutuslaitos tutkii työhistorian, ja arvioijan ammattitaito tunnistetaan ja tunnustetaan. Koulutuslaitokset keräävät opiskelijoilta palautetta myös arvioijista ja arviointitilaisuuksista. Vaikka suoranaisia väärinkäytöksiä tai virheitä ei olisikaan tapahtunut, koulutuslaitos lakkaa luonnollisesti käyttämästä arvioijaa, josta tulee toistuvasti huonoa palautetta. Voimme rinta rottingilla sanoa, että meidän arvioijistamme on tullut hyvin positiivista palautetta, kertoo Jari. Tutkinnon suorittaja voi myös tehdä valituksen, jos arvioija ei hänen mielestään ole tasapuolinen tai asiansa osaava. Jari kertoo omalla työpaikallaan sattuneesta tapauksesta, jossa ulkopuolinen arvioija oli asenteellinen naispuolista tutkinnon suorittajaa kohtaan. Paikalla oli miespuolinen työkaveri, jolle arvioija kohdisti kysymykset ja sivuutti naispuolisen näytönantajan. Minun suosituksestani näytönantaja lähetti tutkintotoimikuntaan valituksen, joka todettiin aiheelliseksi. Sieltä tuli anteeksipyyntö ja asia käsiteltiin uudestaan. Arvioijien valinnassa on tarkka seula Helsingin kaupungin Rakentamispalvelussa on tällä hetkellä kahdeksan arvioijaa koulutettuna Puolueettomille ammattilaisille riittää kysyntää. talonrakennusalaan ja autoalaan liittyvien näyttöjen arviointiin. Kaikki arvioijat ovat itse hakeutuneet tähän tehtävään. Työntekijät tietävät, että minä teen arviointeja. He ovat tulleet kyselemään, millaista tämä homma on, ja todenneet, että tehtävä kiinnostaisi, kertoo Jari. Ensimmäinen karsinta tapahtuu jo tässä vaiheessa. Pohdimme ensin itse, onko kaverilla riittävän pitkä työkokemus ja etenemmekö prosessissa. Joitakin ehdokkaita olen ottanut mukaan tutustumaan arviointitilaisuuteen. Jari kehuu erityisesti työpaikkansa hyvää yhteishenkeä ja ammattiylpeyttä, joka on rakennusalalta muuten katoamassa. Ennen vanhaan, jos kirvesmies teki virheen, hän saattoi käydä yöllä korjaamassa sen, jotta muut eivät näe. On hienoa, että nykyisinkin jossain ajatellaan, että on kunnia-asia tehdä työnsä hyvin. Mutta vaikka olisit kuinka rautainen ammattilainen, et välttä- Konepajalla pitkään työskennellyt Pertti Nurmela on vuosien kuluessa koonnut vaikuttavan vanhojen työkalujen kokoelman. Hän tuntee kokoelman jokaisen työkalun tarinan ja käyttökohteen. 10

11 mättä sovellu arviointitehtävään. Siinä täytyy olla se tietty pilke silmäkulmassa, toteaa Toni. Vaikka arvioijan kielitaidosta ei ole olemassa virallisia määräyksiä, käytännössä Jari on huomannut, että siitä on etua. Aikuiskoulutuskeskuksilla on näin laman aikana paljon työvoimapoliittista koulutusta. Tätä kautta tulee paljon maahanmuuttajia, joiden suorituksen arvioinnissa käytetään suomea, ruotsia, englantia tai viittomakieltä pääasia on, että suorittaja ymmärtää tehtävän. Laajentumista luvassa Rakentamispalvelussa työskentelee jo nyt aikamoinen mestarikilta. Yksikön palveluksessa on kaksi kirvesmiesmestaria, yksi maalarimestari ja yksi rakennuspeltiseppämestari. Valmistumassa on yksi kirvesmiesmestari ja muurarimestari. Etelä-Suomen neljästä puuseppämestarista kolme työskentelee täällä. Jari on suorittanut erikoisammattitutkinnon vaativista peruskorjauksista ja käynyt lisäksi näyttötutkintomestarikoulutuksen. Talotekniikan osastolta alettiin kysellä häntä arvioijaksi sen jälkeen, kun tutkintotoimikunnasta selvisi, että meriitit ja koulutus riittävät myös sille alalle. Nyt on tullut aika täsmäkouluttaa talotekniikkaan lvi-töiden ja sähkötöiden arvioijia. Autokorjaamon puolella meillä on jo kaksi arvioijaa koulutettuna. Olemme laajentamassa palvelua myös logistiikkaan liittyvään arviointiin, kertoo Toni. Tarkoituksena on saada kaikilta toimialoiltamme pari työntekijää koulutettua, jotta saamme lyhyelläkin varoitusajalla arvioijan paikan päälle. Rakentamispalvelun tuorein mestari ja tuleva arvioija Ville Lahti suoritti viime talvena rakennuspeltisepän ammattitutkinnon ja erikoisammattitutkinnon. Hän on toiminut 10 vuotta Helsingin kaupungin palveluksessa. Tulin oppisopimuksella metalliosastolle tammikuussa Kuuden seitsemän vuoden jälkeen siirryin korjausrakennusosastolle tekemään peltihommia. Pertti Nurmela oli kolmisen vuotta nykinyt minua hihasta, että suorita nyt ne ammattitutkinnot työn ohella näyttöinä, kertoo Ville. Suostuin lopulta kolmesta syystä: tutkintoa varten ei tarvitse istua lainkaan koulunpenkillä, ammattitutkinnon suorittaneella nousee palkka ja uuden arviointipalvelun laajentamista varten haluttiin jokaiselta alalta yksi erikoisammattitutkinnon suorittanut. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnon suorittamista samalla kertaa suositteli ammattitutkinnon näyttöjen arvioija Jari Mustikkamaa Turun aikuiskoulutuskeskuksesta. Hän kävi työmaalla, kuunteli Villeä ja totesi, tämän hoitavan myös mestaritutkinnossa painottuvia työnjohdollisia tehtäviä. Minähän lasken työpäällikön kanssa urakat, laadin aikataulut ja teen työlistat. Meillä oli myös juuri alkamassa mestaritutkinnon suorittamiseen sopiva iso saneerausprojekti: museoviraston suojelemaan kartanoon piti tehdä täydellinen kattoremontti kattotuoleja myöten. Tein kaikki tarvittavat suunnitelmat ja aikataulut, materiaalivalinnat, tarjouslaskelmat, maksuerätaulukot ja muut. Työturvallisuussuunnitelmat olivat tärkeä osa projektia, koska kyseessä oli suojelukohde, joka toimi päiväkotina, ja työ tehtiin talvel- Ville Lahti on valtakunnallisesti toinen, joka saa lähiaikoina rakennuspeltiseppämestarin tutkintotodistuksen. la. Vedin koko projektin läpi, pidin työmaapäiväkirjaa ja lähetin Jarille talven mittaan vinot pinot papereita, kertoo Ville. Rakennuspeltiseppämestarin tutkinto on niin uusi, että valmista sabluunaa näyttöjen suorittamiseen ei ollut. Näytöt suunniteltiin sen mukaan, miten kunnallisella puolella toimitaan. Työturvallisuudesta piti tehdä tarkat selvitykset Uudenmaan työsuojelupiiriin. Lisäksi monista saneerauskohteista täytetään meillä laadunvalvontaraportteja, joita yksityisellä puolella ei tarvita. Ville eteni oppipojasta mestariksi alle kymmenessä vuodessa. Kuinka kauan työkokemusta pitää mielestäsi karttua, jotta tutkintoihin vaadittavat taidot ovat koossa? Minulla on parhaillaan oppilas koulutettavana. Jos häntä koeajan jälkeen kiinnostaa, hänen kanssaan tehdään kolmen vuoden oppisopimus. Sen jälkeen hänen on mahdollista yrittää ammattitutkintoa, jossa riittää näyttöjen tekeminen peruspeltikatoille. Mestarin tutkinnossa pitää osata kaikki pellitykset tiili- ja huopakattoisiin rakennuksiin sekä julkisivupellitykset, ja hitsaustaitojakin tarvitaan. Tärkeää on osata vetää projekti taloudellisesti kannattavana läpi. Vähintään 5 6 vuotta pitää olla tehnyt näitä töitä ennen kuin kannattaa lähteä yrittämäänkään mestarin tutkintoa, arvioi Ville. Nyt kun kouluttautuminen lähti vauhtiin, mitä seuraavaksi? Opiskelu kiinnostaa, jos se on mahdollistaa toteuttaa kursseilla ja pääosin työelämässä. Koulunpenkille ei kiinnosta palata, ammatillinen perustutkinto autopeltipuolelta riitti aikanaan. Mutta kyllä kymmenen vuoden työrupeaman jälkeen vaihtelu vähän virkistää, ja meillä on onneksi mahdollisuus kouluttaa itseään niin paljon kuin haluaa. Ainakin mestaritutkinto valmistui aika sujuvasti työn ohella. Peltipuolelta on nyt kaikki mahdolliset koulut käyty. Seuraavaksi pitäisi alkaa kehittää yleisesti korjausrakentamisen osaamista, jotta olisi mahdollisuus edetä työnjohtajaksi. 11

12 Siirala on monikasvoinen talo. Pääovesta käydään sisään opetustiloihin ja kolmen yhteistyökumppanin työtiloihin. Kehitysvamma-alan ammattikoulutuksen uudistamisessa ratkaisuna oli yhteistyö Työ kehitysvammaisten parissa on luovaa ja toiminnallista, antaa kiinnostavia mahdollisuuksia vuorovaikutukseen ja koskettaa monipuolisesti ihmisyyttä. Työtä pidetään kuitenkin rankkana ja huonosti palkattuna ja siitä tiedetään vähän, joten alalle hakeutuminen on vähentynyt. TEKSTI: TARJA RANINEN KUVAT: GÖRAN TORNAEUS Etelä-Suomen alueella 56 kunnassa toimiva Eteva tuottaa vammaisalan palveluja mm. kehitysvammaisille ja heidän perheilleen. Vuosituhannen vaihteessa havahduttiin siihen tosiasiaan, että alalle ei saada uusia työntekijöitä ilman erityistoimia: sekä alan töihin että koulutukseen hakeutuminen oli vähentynyt. Työvoimapulan taustalla on luutuneita käsityksiä Suoraan peruskoulusta lähihoitajaksi opiskelemaan lähtevät nuoret ovat luonnollisesti kiin- Opiskelijat ovat kesäloman jälkeen kokoontuneet kuuntelemaan luentoa aiheesta Vammaisen lapsen perhe. 12

13 Ritva Mänttäri (vas.) hoitaa harvinaista virkaa: hän on vammaisalan palveluja Uudellamaalla tuottavan Etevan ja kahden oppilaitoksen yhteistyölehtori. Yhteistyö Seurakuntaopiston koulutusjohtajan Tuula Pyykön ja projektipäällikkö Tutta Tamminen- Vesterbackan (oik.) kanssa sujuu mainiosti, kun työhuoneetkin ovat samassa rakennuksessa vierekkäin. Yhteinen elämä -projektissa on mukana myös Diakonia-ammattikorkeakoulu. nostuneempia heille ajankohtaisista asioista, esimerkiksi lasten ja nuorten hoitotyöstä ja mielenterveyskysymyksistä, toteaa Ritva Mänttäri. Yksi syy siihen, että vammaisala ei houkuta, on ajankohtaisen tiedon puute. Vanhan näkemyksen mukaan työ on laitoshoitoa, kaikki potilaat ovat vaikeita ja työskentely heidän kanssaan on tosi rankkaa. Niillä nuorilla, jotka hakeutuvat varta vasten kehitysvamma-alalle, on usein omia koke muksia asiasta joko perhepiiristä tai naapurustosta. Aikuisopiskelijoilla tarttumapinta asiaan on erilainen. Heillä on työkokemuksen myötä erilainen motivaatio ja paremmat työvalmiudet. Oppilaitoksissa ei myöskään aina osata ohjata opiskelijoita jo opintojen alkuvaiheessa tutustumaan ja motivoitumaan eri alojen töihin. Opinto-ohjaajan ei pitäisi puhua vain niistä asioista, jotka ovat itselle tärkeitä tai tuttuja, muistuttaa koulutusjohtaja Tuula Pyykkö. Seurakuntaopistossa lähihoitajakoulutus aloitettiin yhdessä alan työnantajan Etevan kanssa, ja vammaisasioista alettiin puhua heti koulutuksen alussa. Mihin osaaminen katosi? Työvoiman saatavuus ei ollut Etevan ja muiden vammaisalan työnantajien ainoa ongelma, vaan lisäksi alan osaaminen uhkasi kadota. Erillinen kehitysvammaalan ohjaajan tutkinto lopetettiin 1990-luvulla, ja sen jälkeen alaa opiskeltiin vain lähihoitajan erikoistumisopintojen yhteydessä. Polku kehitysvammatyöhön ei ollut enää yhtä suora kuin ennen. Tätä puutetta paikkaa toivottavasti uusi kehitysvamma-alan ammattitutkinto, jonka perusteet astuvat voimaan tänä syksynä. Ritvan mielestä alkoi olla jo huolestuttavaa, miten suureksi kuilu alan uuden tiedon ja käytännön työelämän välillä oli vaarassa kasvaa. Ongelmatilanteita analysoimalla näkyy, että puutteita oli ainakin vuorovaikutusosaamisessa. Nykyisissä vammais- ja sosiaalipoliittisissa ohjelmissa korostuu kehitysvammaisen ihmisen osallistuminen oman elämänsä suunnitteluun. Työssä kehitysvammaisten kanssa ei ole aina itsestään selvää, mitä osallisuus, omien mielipiteiden ja tunteiden kunnioitus sekä oman verkoston ja perheen kunnioitus tarkoittavat käytännössä. Ammattitaito auttaa jaksamaan Kun vuorovaikutukseen tai vaikkapa ergonomiaosaamiseen liittyvä ammattitaito puuttuu, pulmat asiakkaiden kanssa lisääntyvät. Sen seurauksena voi olla uupuminen ja sairastuminen. Opiskelun tuoma osaaminen kerryttää jaksamista niin, että työtilanteita alkaa tulkita uudella tavalla. Sen vanhan ammattikoulutuksen katoamisen myötä tapa tulkita asioita muuttui. Esimerkiksi hankala käyttäytyminen tulkittiin vain hankalaksi käyttäytymiseksi, vaikka siinä saattoi olla kyse ymmärtämisestä, viestinnästä. Ja ennen saatettiin käyttää pakkoa, vaikka Yhteinen elämä -projektin tavoitteeksi voidaan kiteyttää arvostettu, vetovoimainen ja uusiutuva vammaisala. olisi selvitty vuorovaikutuksen keinoin. Kun saa uutta ymmärrystä ja uusia keinoja, kuorma kevenee. Väkisin tekeminen on aina raskasta, toteaa Ritva. Etevan, Diakonia-ammattikorkeakoulun ja Seurakuntaopiston Yhteinen elämä -projektin projektipäällikkö Tutta Tamminen- Vesterbacka kertookin, että sen takia kehitysvamma-alan ammattitutkintoon sisältyy tiedollisen aineksen lisäksi osia, jotka antavat välineitä työskennellä ja jaksaa paremmin. Jo sekin on antoisaa, että opiskelija kuulee, mitä muilla työpaikoilla ja koulutuksessa tapahtuu. Hän voi miettiä uusia asioita oman työyhteisön kohdalla. Aikuisryhmissä tapahtuu usein oivalluksia: Hei, minähän pystyn itse tuottamaan, pohtimaan ja jopa kirjoittamaan. Työntekijä saa positiivista tietoa itsestään, ja se vaikuttaa myös positiivisesti työmotivaatioon. Opiskelija saattaa ensimmäisessä kehitysvamma-alaa kos- 13

14 Toisella puolella rakennusta on kodinomaisia perhepalvelukeskuksen tiloja. Pihalla mutustelevat heinää Keravan vankilasta lainassa olevat lampaat Late, Totti ja Urkki. kevassa tehtävässä kirjoittaa rankkaa ja hyvin asenteellista tekstiä. Pikkuhiljaa, kuukausien ja vuosien jälkeen asenteissa tapahtuu muutos, joka alkaa näkyä myös työssä, kertoo Tutta kokemuksistaan kouluttajana. Yhteistyökumppaneiden valinnat osuivat nappiin Kun Eteva halusi ryhtyä kehittämään työntekijöiden osaamista, koulutus- ja tutkimustoiminnan kumppanit löytyivät Seurakuntaopistosta ja Diakonia-ammattikorkeakoulusta. Etevalle oli tärkeää, että mukana on sekä toinen aste että ammattikorkeakoulu. Oppilaitokset puolestaan tarttuivat haasteeseen, koska yhteistyö tarjosi niille mahdollisuuden hoitaa alueelliseen kehittämiseen ja työelämän kehittämiseen liittyviä tehtäviä. Meillä on oppilaitoksena myös huoli siitä, osaammeko vastata työelämän tarpeeseen. Haluamme pysyä kärryillä työssä tapahtuvista muutoksista, korostaa Tuula. Lisäksi tämä ala kiinnostaa Seurakuntaopistoa. Me emme ole kiinnostuneita mistä tahansa koulutuksesta, vaan sen pitää olla meidän arvopohjamme mukaista. Meillä on esimerkiksi lastensuojelua, monikulttuurisuutta, päihdetyötä. Olemme kiinnostuneita marginaaliryhmistä. Ryhmät, jotka eivät välttämättä kiinnosta muita, voivat olla meidän ensisijaisia kiinnostuksen kohteitamme. Etevassa ensimmäiseksi ja tärkeimmäksi toteutettavaksi asiaksi nousi perusammattitaidon ja kelpoisuuden hankkiminen henkilökunnalle, jotta työsuhteet oli mahdollista vakinaistaa. Monilta työntekijöiltä puuttui tehtäviin vaadittava koulutus. Jo vuosia Seura kuntaopis tossa on ollut mahdollisuus suorittaa alan perustutkinto ja syksystä 2009 lähtien myös kehitysvamma-alan ammattitutkinto, joka räätälöidään ja henkilökohtaistetaan joustavasti opiskelijan valmiuksien ja työn tarpeiden mukaan. Ammattitutkinto on hyvä, sopivan lyhyt täsmäkoulutus niille, joilla on jo työkokemusta. Alan vetovoimaa ja osaamista on alettu Järvenpäässä vahvistaa uudenlaisen kolmikantayhteistyön ja yhteisten tilojen avulla. Vankkaan työkokemukseen saadaan yhdistettyä uusi tieto ja ajattelutavan muutos. Tutkintoon voi ottaa eri tutkinnon osia, yhdistellä niitä ja rakentaa niistä pikku hiljaa kokonaisuuksia. Työ ja koulutus tiiviisti yhdessä saman katon alla Kolmen yhteistyötahon yhteinen elämä toteutuu konkreettisesti Järvenpäähän rakennetussa Siirala-talossa. Siellä suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä toisen asteen ja amkasteen opintoja sekä erilaisia tutkimus- ja kehityshankkeita. Samassa rakennuksessa toimii vuoden 2009 alusta lähtien myös Etevan Perhepalvelukeskus, joka tarjoaa kehitysvammaisille ja heidän perheilleen lyhytaikaisia asumispalveluja ja erilaisia asiantuntija- ja neuvontapalveluja. Samalla se on vammaispalveluiden kehittämisklinikka, opiskelijoille ja alan henkilöstölle toimintamallien ja uusien palvelujen kehittämiskeskus ja oppimisympäristö. Tämä on tarkoituksella muutakin kuin asumisyksikkö kehitysvammaisille. Täällä työskentelevät ihmiset miettivät oman työnsä kehittämistä siitä näkökulmasta, miten he voivat hyödyntää opiskelijoita tai esimerkiksi oppilaitoksen koulutussuunnittelua. Ja me mietimme, mitä kaikkea uudenlaista me voimme tuoda opetukseen sillä, että meillä on tässä tarjolla työelämän oppimisympäristö, kertoo Tuula. Kynnys lähteä työssäoppimaan kehitysvammapuolelle madaltuu, kun yksikkö on opiskelun aikana tullut tutuksi, toteaa Tutta. Meillä on myös jo aloitettu opinnäytetöitä, joihin tarve on tullut perhepalvelukeskuksesta ja me oppilaitoksissa katsomme, onko kyseessä opisto- vai amktasoinen idea. Tutta kertoo parikymppisestä opiskelijasta, joka uskalsi mennä kehitysvammaisten asumisyksikköön kahdeksan viikon harjoitteluun: häntä pelotti ja jännitti etukäteen, koska hän ei ollut ymmärtänyt, kuinka leppoisaa työ pienessä, alle 10 hengen yksikössä on. Hänelle se oli hyvin positiivinen kokemus. 14

15 Suvivirsi nelikymppisenä eli kokeneet työntekijät tutkintoa suorittamassa Kuva: Tampereen Ateria Neljä vuotta sitten Tampereen kaupungin kaikki ateriapalvelut yhdistettiin ja perustettiin uusi yksikkö Tampereen Ateria. Osaamiskartoituksessa selvisi, että yli 500 työntekijästä vain kolmanneksella oli jokin ammatillinen tutkinto, ja senkin suorittamisesta saattoi olla aikaa kymmeniä vuosia. Viime keväänä veisattiin Suvivirttä, kun ensimmäiset 38 kokkia ja esimiestä saivat tutkintotodistuksen. TEKSTI: TARJA RANINEN KUVA: GÖRAN TORNAEUS Oppisopimuskoulutus on yhtenä osatekijänä vaikuttanut työn tuloksellisuuden ja tehokkuuden parantumiseen sekä työtyytyväisyyden ja asiakastyytyväisyyden lisääntymiseen. Henkilöstökyselyssä jatkuvaa kehittymistä ja uudistumista pidettiin tärkeämpänä kuin parin vuoden takaisessa kyselyssä. Toiminnan kehittämisessä nousi tärkeäksi kolme asiaa: työntekijän perustehtävän pitää olla selkeä, osaamisen kehittämiseen on panostettava ja esimiestyötä on kehitettävä. Tätä strategiaa pyrimme nyt elämään todeksi, kertoo toimitusjohtaja Tarja Alatalo. Uudelleenorganisointi toi muutostarpeet esiin Tampereen Ateria tuottaa ateriapalveluja päiväkodeille, kouluille, sairaaloille, vanhainkoteihin, kotona asuville vanhuksille ja kaupungin henkilöstöravintoloille. Ennen toimintojen uudelleenorganisointia toimipaikoilla ei ollut yhteyttä toisiinsa. Jos oli ollut koulun keittiössä töissä, ei välttämättä tuntenut ketään vanhainkodin keittiöstä. Verkostoitumista kuitenkin kaivattiin esimerkiksi yhteisen reseptiikan käytössä. Jokaisessa keittiössä oli aiemmin keittäjä-emäntä, joka ruoanvalmistuksen lisäksi hoiti kaiken muunkin apulaistensa kanssa. Jos hän oli poissa, työt eivät sujuneet. Niinpä esimiestyö haluttiin nostaa omaksi työtehtäväkseen ja samalla lisätä työntekijöiden ammatillisia valmiuksia. Nykyisin työssä pitää myös olla ihmisiä, jotka osaavat tehtävät laaja-alaisesti ja pystyvät siirtymään työtehtävästä toiseen. Aikaisemmin työtehtävät olivat kapeita. Keittiössä oli totuttu olemaan piilossa, ja asiakaspalvelijat olivat erikseen. Nyt ajatellaan, että monitaitoisuus ja työtehtävien vaihtuminen on jo jaksamiskysymyskin. Kokin tutkinnon perusteissa mainitaan perusruoanvalmistustaitojen lisäksi mm. kustannustietoisuus, asia

16 Tampereen ammattiopiston kouluttaja Pirkko Pölönen (vas.) sekä Tampereen Aterian toimitusjohtaja Tarja Alatalo ja henkilöstön kehittämisestä vastaava asiakkuuspäällikkö Tiina Tamiola ovat tyytyväisiä oppisopimuskoulutuksen tuloksiin. kaspalvelu ja tuotekehittelytaidot. Enää ei olla vain kauhan varressa, vaan ammattitaitoon kuuluu myös työn organisointia ja ajoitusta. Arvokasta tietoa osaamiskartoituksella Verkostoituminen on ollut voimakasta ja sisäinen liikkuvuus on lisääntynyt. Tampereen ammattiopisto toteutti kolme vuotta sitten koko Tampereen Aterian henkilöstölle kyselyn, jossa selvitettiin työntekijöiden nykyinen koulutus, osaaminen ja koulutustarpeet. Henkilöstön mielestä tietotekniikkataitojen kartuttaminen oli tärkeä asia. Uutta tietoa kaivattiin myös ruoanvalmistukseen, koska menetelmät ja välineet muuttuvat jatkuvasti. Kartoitus tehtiin suhteessa yrityksen tavoitteisiin, jotta nähtiin, mikä nousi tärkeimmäksi kehittämisen osa-alueeksi. Kun osaamista lähdettiin kasvattamaan, nousi oppisopimus hyvänä vaihtoehtona esille. Tavoitteeksi asetettiin sellaisen tutkin- non suorittaminen, josta sekä työpaikka että opiskelija saavat parhaan mahdollisen hyödyn, kertoo ammattiopiston kouluttaja Pirkko Pölönen. Oppisopimuskoulutus aloitettiin innokkaimmista halukkaista. Kun ensimmäisiltä opiskelijoilta saatiin hyvää palautetta, muutkin innostuivat. Koulutuksessa käyneet laittoivat työpaikallaan sanan kiertämään ja asia otettiin säännöllisesti esiin myös esimiespalavereissa. Vaikka useimmilta puuttui ammattitutkinto, osaamista oli toki kertynyt työssä. Kaikki olivat jo ennen koulutusta ammatti-ihmisiä, korostaa Tarja. Maailma kuitenkin muuttuu, ja monella oli tarve päivittää tietoja ja hankkia koulutuksen avulla varmuutta työhön. Modernin käsityksen mukaan tämä työ on palvelutehtävä, joten asiakaspalvelun roolia ja merkitystä on haluttu nostaa. Halusimme myös painottaa työn suunnittelun ja organisoinnin merkitystä, jotta perustehtävä on selkeä ja työnteko tehokasta. Vaikka työntekijät olivat olleet kaupungilla töissä, he eivät välttämättä tunteneet kuin lähimmät työkaverit omasta talosta. Identiteetin rakentumisen kannalta oli tärkeää koulutuksen yhteydessä vaihtaa kokemuksia eri toimipisteissä työskennelleiden kesken. Kumppanuus kannattaa Aikuiskoulutuskumppanin eli Tampereen ammattiopiston rooli on koulutuksen suunnittelussa ollut varsin suuri. Kartoitusten ja kyselyjen lisäksi he ovat tutustuneet perusteellisesti yrityksen toimintaan, jotta voivat itse toimia kouluttajina ja tehdä opetusaineistoja. Se on minusta hienoa, että oppilaitoksella on tässä työelämän kehittämisessä aktiivinen, ulospäin suuntautuva ote, kiittelee Tarja. Kun meillä on kädet täynnä töitä, on hienoa voida sanoa kouluttajakumppanille, että saatte homman, jos hoidatte sen kokonaan. Täytyy myöntää, että tämä oli suuri ja uudenlainen haaste oppilaitoksellekin. Opettajien työelämäjaksolla kävimme läpi ko ko Tampereen Aterian organisaation ja selvitimme sen toimintatavat. Opetus kolahtaa opiskelijoihin paremmin, kun oppilaitoksesta ja työnantajalta tulee sama viesti. Lisäksi peilasimme yrityksen osaamistarpeita tutkinnon perusteisiin ja suunnittelimme koulutuksen niin, että perusteet täyttyvät, kertoo Pirkko. Hänen mielestään erityisen antoisia ovat olleet ohjausryhmätyöskentelyt, joihin osallistuvat työnantajan edustajat, kaikki kouluttajat, oppisopimuskeskuksen edustaja ja opiskelijaedustajat joka ryhmästä. Palautteet käsitellään aina heti ja toimitaan jatkossa niiden mukaan. Vaikka oppisopimuskoulutukseen tulee rahoitus muualta, meidän panoksemme tähän on toiminnan organisointi, työpaikkaohjaus, esimiesten työpanos, ohjausryhmätyöskentely ja lähipäivät palkallisena työaikana, kertoo asiakkuuspäällikkö Tiina Tamiola. Alkuvaiheen ponnisteluihin sisältyi kymmenen työpaikkaohjaajan koulutus. He olivat usein 16

17 Opiskelijan ja ohjaajan on hyvä sopia tarkkaan etukäteen yhteisistä pelisäännöistä, esimerkiksi yhteydenpidon tiheydestä ja tavasta. Sen huomattiin olevan ehkä tärkein tekijä menestyksessä opiskelumotivaation ja oman innokkuuden lisäksi. esimiehiä tai opiskelijan kollegoja samasta tai samantyyppisestä yksiköstä. Henkilökemiat oli tärkeää ottaa huomioon. Opiskelijat kokivat eri tavalla sen, miten aktiivinen ohjaajan tulisi olla. Kokkiopiskelijoilla oli usein toiveena, että ohjaaja olisi samasta yksiköstä läheisyyden ja luontevan kosketuksen takia. Esimiesopiskelijoita ei haitannut, vaikka ohjaaja oli toisessa yksikössäkin, kertoo Tiina. Opiskelu henkilökohtaistettiin jokaiselle ja oppimisvalmiuksia tuettiin esimerkiksi kielissä ja tietotekniikassa. Joidenkin opiskelijoiden kohdalla jouduttiin vaihtamaan työpaikkaa, koska toimipisteessä ei pystytty osoittamaan kaikkea osaamista. Esimerkiksi palvelukeittiö ei sopinut suurtalouskokin näyttöympäristöksi ja dieettikokilla ei ollut toimipaikassaan tarpeeksi erityisruokavalioita. Makupaloja uudesta osaamisesta Opiskelun lähipäiville valittiin asioita, joista oli hyötyä kaikille ja joista oli helppo tehdä oppimistehtäviä työpaikalle. Aiheina olivat esimerkiksi uudet ruoanvalmistusmenetelmät sekä uudet laitteet ja niiden hyödyllinen käyttö. Tietotekniset valmiudet, laskemiseen liittyvät asiat, tuotetuntemus ja laitteiden käyttökokeilut käytiin usein läpi oppilaitoksessa. Kokkiopiskelijoilla näytöt liittyivät normaaliin ruoanvalmistukseen ja ohjeiden kehittämiseen. He saattoivat myös testata laitteiden toimintaa. Esimerkiksi vanhainkotiin oli valmistumassa uusi keittiö, ja sekä esimies- että kokkiopiskelijat olivat mukana kokeilemassa reseptien soveltuvuutta uusiin laitteisiin. Esimiehillä oli yhtenä näyttönä tuotemessujen järjestäminen. Koulutus on alkanut ruokkia itse itseään, kun työntekijä on saanut myönteisiä kokemuksia ja uusia keinoja käyttöönsä. Hän on saanut työssä parempia tuloksia aikaan ja sen seurauksena hyvää palautetta, toteaa Tarja. Kustannustehokkuus on yksi painopiste niin työssä kuin opetuksessakin. Opiskelijat saivat ahaa-elämyksiä esimerkiksi siitä, mikä merkitys pienelläkin asialla on, jos se kertaantuu 153 keittiössä joka päivä. He alkoivat pohtia ylivalmistamisen seurauksia ja vakioitujen ohjeiden merkitystä. He ovat jopa oppineet tykkäämään laskemisesta, joka oli aikaisemmin peikko, kertoo Pirkko. Miten tästä eteenpäin? Tämä on ollut strategian mukainen satsaus, joka toimi niin kuin pitikin. Tärkeää on se, ettei tämä loppunut ensimmäisiin ryhmiin, vaan oppisopimuskoulutus jatkuu edelleen uusilla painotuksilla. Halukkaita riittää, joten idea kantaa, sanoo Tarja. Meillä käynnistyi tänä syksynä vielä yksi kokkiryhmä, mutta kokkitutkintoja ei ehkä tarvita enää tulevaisuudessa tässä laajuudessa. Toivottavasti tälle alal- Verkko-oppimiseen jäi koukkuun Tampereen Aterian henkilöstölle vuonna 2006 tehdyssä kyselyssä moni ilmoitti tietoteknisissä taidoissaan olevan puutteita. Oppisopimuskoulutuksen päätyttyä useimpia jäi harmittamaan juuri se, että verkossa toimivan oppimisympäristön käyttö loppui. Verkossa olivat kaikki oppimateriaalit ja linkitykset uusimpaan tietoon. Tieto muuttuu niin nopeasti, että meidän on annettava opiskelijoille keinot pysyä itse ajan tasalla. Työssäoppimisjakson aikana heillä oli mahdollisuus verkon välityksellä keskustella keskenään, heittää meille kysymyksiä ja palauttaa tehtäviä, kertoo kouluttaja Pirkko Pölönen. Opiskelijat pitivät esimerkiksi laskentatoimen sivustosta. Siellä on tehtäviä, joista sai heti palautteen menikö oikein vai väärin. Markkinoimme sen niin, että tehtäviä ole pakko tehdä, mutta jos haluat harjoitella, niin verkossa siihen on mahdollisuus. Huomasin, että he käyttivät verkossa aika paljon aikaa. Kotona olivat aiemmin vain lapset olleet tietokoneella, mutta nyt äitikin halusi käyttää konetta. Lapset kuulemma myös auttoivat tehtävissä. Muutamaan perheeseen ostettiin toinen tietokone, kun tuli tappelu siitä, kumpi konetta saa käyttää, nauraa Pirkko. Verkko-oppimisesta oli myös toinen välillinen hyöty. Yrityksellä ei aikaisemmin ollut atk-järjestelmää, jossa yhteinen reseptiikka ja tuotannonohjausjärjestelmä toimisivat. Nykyään jokaisessa työpaikassa on tietokoneet. Järjestelmän hyödyntäminen ja reseptiikan käyttäminen myytiin koulutuksessa opiskelijoille eikä kaikki jäänyt esimiesten vastuulle. le tulee jokin uusi monipalveluosaajan tutkinto. Tutkinnon perusteissa on mielestäni haasteena se, että ne eivät vielä kovin hyvin tue moniammatillisuutta

18 Oppisopimus ratkaisuna työvoiman hankinnassa Oppisopimuskoulutus on yksi erinomainen keino ylläpitää ja kehittää työntekijöiden ammatinhallintaa. Oulun Keskuspesula Oy on jo reilut kymmenen vuotta tukenut työntekijöidensä oppisopimuskoulutukseen osallistumista. Hyvien koulutuskokemustensa vuoksi pesula on käyttänyt rekrytoinnissaan viime vuosina pääsääntöisesti oppisopimusta. TEKSTI: HANNU KORKALA KUVAT: HANNU KORKALA JA SEPPO HANNULA Oulun Keskuspesulassa käsitellään vuorokauden aikana noin kpl erilaisia tekstiilejä. Keskuspe sula työllistää Oulussa noin 80 henkilöä, joista 60 työskentelee tuotannossa. Prosessi ei ole täysin automatisoitu, esimerkiksi työpuseron matka likaisesta puhtaaseen kestää kokonaisuudessaan noin kolme tuntia ja siihen tulee matkan varrella kolmet eri sormenjäljet. Ihmiset tätä työtä tekevät, joten tarvitsemme ammattitaitoisia moniosaajia, kertoo asiakaspalvelupäällikkö Eila Merilä. Kymmenen vuotta sitten Oulun Keskuspesula Oy:ssä tehty linjaus henkilöstön kouluttamisesta oppisopimuksella on osoittautunut hyväksi päätökseksi. Työntekijät ovat motivoituneita moniosaajia, jotka kykenevät joustavasti siirtymään työtehtävästä toiseen. Henkilökunnan vaihtuvuus on erittäin vähäistä, mikä johtunee henkilöstön kouluttautumismahdollisuuksista. Tämän vuoksi työnantaja on päättänyt jatkossakin suosia oppisopimusta. Tähän asti tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon suorittaneet ovat työllistyneet vakituiseen työsuhteeseen ja tutkintojen suorittaminen on vaikuttanut positiivisesti työntekijöiden oman työn arvostukseen. Työntekijöiden koulutus kannattaa Yhteistyötä on tehty Oulun seudun ammattiopiston Aikuis- ja työpaikkakoulutusyksikön kanssa, joka on toiminut oppisopimuskoulutuksen järjestäjänä. Opiskelijoiden hankinta ja valinnat on toteutettu yhteistyössä oppisopimustoimiston asiantuntijoiden ja työpaikan kanssa. Kokemuksemme perusteella on ensiarvoisen tärkeää myös se, että olemme mukana valitsemassa meille sopivia henkilöitä, jotka sitten pääsevät oppisopimuskoulutukseen. Tämä työ vaatii moniosaamista ja tutkinnon suorittaminen takaa sen omalta osaltaan. Työssäoppimisessa huomioimme tutkintovaatimusten edellyttämän moniosaamisen mm. työnkierron avulla, toteaa Eila Merilä. Yhteistyö kouluttajien ja muutoinkin koulutuksen suhteen on sujunut ongelmitta. Merilän mukaan kaikki Oulun Keskuspesula Oy:n työntekijät ovat saaneet alan koulutuksen. Tällä hetkellä 12 henkilöä on mukana oppisopimuskoulutuksessa. Heillä on erittäin hyvät mahdollisuudet saada tutkinnon suorittamisen jälkeen vakituinen tekstiilihuoltajan työpaikka pesulasta. Oppisopimusopiskelijan kokemuksia Tuija Veijonen on työllistynyt oppisopimuksen avulla Oulun Keskuspesulaan äitiyslomansa jälkeen. Hän on kokenut opiskelun kaiken kaikkiaan erittäin mielekkääksi. Hänen tavoitteenaan on suorittaa tekstiilihuoltajan perustutkinto. Veijonen kertoo viihtyvänsä työssään erinomaisesti 18

19 Oppisopimusopiskelija Tuija Veijonen viikkaa puhtaita vuokravilutakkeja. Katossa olevissa säkeissä on lajiteltua pyykkiä menossa pesukoneeseen ja lattialla olevissa häkeissä odottaa lajittelematon likapyykki. Likapuolen lajitteluhihnalla pyykki lajitellaan esim. väreittäin. Puhtaalla puolella työvaatteet syötetään tunneliin. etenkin, kun työ on vielä päivätyötä. Opiskelu on ollut monipuolista ja haastavaa, teoriajaksoja meillä on kuukausittain yhtenä perjantaina ja lauantaina, väliaikoina teemme tehtävät verkon kautta. Näyttöjä meillä ei vielä ole ollut, mutta tiedän, että ne ovat tavallisessa työtilanteessa työpaikalle tehtäviä töitä, joita arvioijat sitten arvioivat. En ainakaan vielä jännitä näyttöjä. Myös tieto siitä, että voin mahdollisesti tulevaisuudessa jatkaa opiskelua vaikkapa pesulateknikoksi työnantajan tukemana, motivoi sekä työssä että opiskelussa. Työpaikalla on perehdytettyjä työpaikkaohjaajia ja tutkintosuoritusten arvioijia Oulun keskuspesulan työntekijöitä on koulutettu sekä työpaikkaohjaajiksi että tutkintosuoritusten arvioijiksi. Tämä on omalta osaltaan tuonut työhön lisää Jatkamme kouluttautumista oppisopimuksella, koska se sopii parhaiten tälle alalle. mielekkyyttä ja motivaatiota. Arvioijina toimivat työntekijän ja työnantajan edustaja sekä tutkinnon järjestäjän edustaja. Näytöt on järjestetty täällä pesulassamme. Kyllähän meitä henkilöitä tutkintopäivinä aina jännittää, mutta kyllä se kannustaa työpaikkaakin vakituista työpaikkaa varten, toteaa Eila Merilä. Tällä hetkellä kaikkien mielessä oleva taloustaantumakaan ei juuri vaikuta keskuspesulan toimintaan. Työntekijöitä tarvitaan mm. eläköitymisen johdosta jatkossakin. Ala on varsin vakaa eikä meiltä ole lähtenyt pois henkilöitä, jotka olemme kouluttaneet, kertoo toimitusjohtaja Matti Johansson. 19

20 TEKSTI JA KUVAT: TIMO SALMINEN, KESKUSPUISTON AMMATTIOPISTO Verhoilijamestarin tutkinnon voi suorittaa työpaikallakin Verhoilijamestarin erikoisammattitutkinnossa on viikko aikaa luoda kuvan kaltainen laiskanlinna lähes tyhjästä. Ammattimaisesti työskenteleviä verhoilijoita on maassamme alle tuhat. Tämän keskisuuren käsityöläisten ammattikunnan tutkintoperinne on jo satakunta vuotta vanha. Oppipojasta kisälliksi ja sitä kautta mestariksi se on nykyinenkin tie huippuunsa hiottuun pehmeiden materiaalien erityisosaamiseen. Nimikkeet ja tutkintosuoritusten metodit vain ovat muuttuneet. Porvoolainen yrittäjä Hanna Lattu suorittaa ammattitutkintoa Keskuspuiston ammattiopistossa. Työssäoppimispaikkana hänellä on oma verhoomo. Verhoilijoiden ammatti- ja erikoisammattitutkintoja voi suorittaa neljässä eri oppilaitoksessa. Näitä jatkotutkintoja järjestävät Turun Ammattiopisto TAO, Teuvan Ammatillinen aikuiskoulutuskeskus, Työtehoseuran aikuiskoulutuskeskus Rajamäellä sekä Keskuspuiston Ammattiopisto Helsingissä. Ammatillisia perustutkintoja järjestetään näiden lisäksi Tampereen ammattiopistossa. Jatkotutkinnot ovat työelämässä hankitun osaamisen näyttämistä, joiden tulisi siis vastata työelämän ammattitaitovaatimuksia. Verhoilijoiden tutkintotapahtumat on nykyisen tutkintojärjestelmän aikana kuitenkin järjestetty lähes poikkeuksetta oppilaitoksissa ns. laboratorionäyttöinä isohkoissa ryhmissä. Tällä tavalla palvellaan kohtuullisesti museaaliseen verhoiluun erikoistuvia perinteisen verhoilun osaajia, joiden tutkintosuorituksen merkittävin osa on yksittäi- sen tuolin valmistaminen arvioijien määrittelemässä ajassa. Perinteisiin työtapoihin ja huonekaluihin erikoistuneet verhoilijat ovat kuitenkin jo marginaalissa ammattikunnassaan. Valtaosa kaikesta nykyisestä verhoilijan työstä tapahtuu modernein materiaalein ja työmenetelmin. Ajoneuvojen verhoilua ja varsinkin teollista työskentelyä on oppilaitostutkinnoissa hankala, ja kenties tarpeetontakin, järjestää. Jos tutkintosuorituksena ovat vaikkapa ison ravintolan sohvaratkaisut yhteistyössä arkkitehdin ja puusepän kanssa, ei liene perusteltua yrittää viedä sitä väkisin oppilaitokseen. Voitaneen myös olettaa, että arvioijien on helpompi mennä sisustettavan auton tai veneen luo kuin päinvastoin. Ennen oppilaitosten valtakautta tutkinnot suoritettiin työpaikoilla. Ammattikunnan valitsemat mestarit kävivät arvioimassa suoritettuja töitä ja referenssejä. Tämä vanhan mallin työelämälähtöisyys mittaisi hyvin monipuolisen ammatin hallintaa ja soveltamiskykyä ja siihen olisi järkevä palata varsinkin kun nykyiset tutkintotehtävät kartoittavat usein vain jonkin verhoilun yksittäisen osa-alueen hallintaa, tuumii Verhoilijamestarien liiton puheenjohtaja Tapio Tahvanainen. Erityistä osaamista tutkintojen henkilökohtaistamisessa Tavoiteltaessa vastaavuutta modernin työelämän kanssa joudutaan verhoilijoidenkin tutkintojen perusteita päivittämään. Tätä odotellessa nykyinen tutkintojärjestelmäkin antaa mahdollisuuden lähestyä työelämää etenkin ammatti- ja erikoisammattitutkintoja suoritettaessa. Tutkintojen henkilökohtaistamisen vaatimus palvelee erityisesti tutkinnon suorittajaa. Tutkinnon järjestäjältä se vaatii aiempaa suurempaa panostusta; yksilöllinen suunnitelma tutkinnon suoritusajan ja paikan sekä itse ammattitaidon osoittavan työn suhteen tarkoittaa muun muassa aiempaa perusteellisempaa olemassa olevan osaamisen kartoittamista, tutkinnonsuorittajien ja arvioijien yhteisten aikataulujen laatimista ja niiden muutoksiin varautumista mutta myös aiempaa tarkempia ennakkosuunnitelmia ja töiden dokumentointia portfolioiden muodossa tutkinnon suorittajalta. Se myös lisää arvioijien todellista päätäntävaltaa ja vastuuta. Keskuspuiston Ammattiopistolla on puolen vuosisadan perinne verhoilijoiden koulutuksessa ja yksilöllistämisessä. Erityisammattikouluna sen osaaminen on luonnostaan kehittynyt siihen, mitä nykyään yleisesti koulutukselta vaaditaan. Keskuspuiston käsityö- sekä sosiaali- ja terveysaloilla tutkintoja suorittavat tästä syystä myös monet ns. tavikset, jotka eivät suoranaisesti ole erityistuen tarpeessa. Viime talven ja kevään aikana Keskuspuistossa suoritti verhoilijamestarin erikoisammattitutkinnon neljä henkilöä, kaikki ammattiaan jo vähintään kymmenkunta vuotta harjoittaneita. Näistä kolme teki tutkintotyönsä pääosin omalla verstaallaan, arvioijien kiertäessä työpaikoilla. Olin aiemmin yrittänyt ver- 20