YKSI MAAKUNTA, MONTA NÄKÖKULMAA IV

Transkriptio

1 YKSI MAAKUNTA, MONTA NÄKÖKULMAA IV ARTIKKELEITA PÄIJÄT-HÄMEESTÄ Jukka Mikkonen - Päivi Pulkkinen (toim.) PÄIJÄT-HÄMEEN LIITTO A166*27

2

3 YKSI MAAKUNTA, MONTA NÄKÖKULMAA IV ARTIKKELEITA PÄIJÄT-HÄMEESTÄ Toimittaneet Jukka Mikkonen - Päivi Pulkkinen PÄIJÄT-HÄMEEN LIITTO A166 * 27 ISBN ISSN

4

5 ALUKSI Yksi maakunta, monta näkökulmaa IV, artikkeleita Päijät-Hämeestä on suunnattu maakunnan ja kuntien päättäjille, ammatissaan tai opinnoissaan aluetta koskevaa tietoa tarvitseville sekä muille maakunnan asioista kiinnostuneille. Julkaisu sisältää tällä kertaa viisi hieman aikaisempaa pidempää asiantuntija-artikkelia aihepiireistä, jotka ovat julkaisuhetkellä ajankohtaisia Päijät-Hämeessä: luonto, yrittäjyys, liikenne, maankäyttö ja hallinto. Julkaisun lopussa on tilastoosio, johon on koottu artikkeleiden aiheisiin liittyvää tietoa maakunnasta. Julkaisun rahoittivat Päijät-Hämeen liitto ja Teknillisen korkeakoulun Lahden keskus, ja sen toimittivat tutkimuspäällikkö Jukka Mikkonen ja erikoissuunnittelija Päivi Pulkkinen. Tilasto-osion laati Päijät-Hämeen Verkkotietokeskus. Julkaisun taittoi visuaalinen suunnittelija Maaret Monola. Julkaisun toimittajat kiittävät kirjoittajia ja muita julkaisun tekoon osallistuneita. Toivomme, että julkaisu lisää kiinnostusta Päijät-Hämeen maakuntaa kohtaan. Julkaisu on saatavissa myös sähköisenä TKK Lahden keskuksen julkaisusarjassa sekä Verkkotietokeskuksen ja Päijät- Hämeen liiton internet-sivuilla seuraavissa osoitteissa: ja

6 SISÄLLYSLUETTELO Seija Nerg Luontoympäristö Päijät-Hämeen vetovoimatekijänä 7 Timo Pihkala Päijäthämäläinen yrittäjyys - maakunnallinen ilmiö vai poikkeuksellisten yksilöiden puuhaa? 15 Reijo Helaakoski Liikennejärjestelmäsuunnitelma linjaa Päijät-Hämeen liikennepolitiikkaa vuoteen 225 saakka 2 Raimo Airamo Maankäytön yhteistyötä 5 vuotta yleispiirteisellä tasolla Lahden kaupunkiseudulla 25 Sari Hänninen Kuntapäättäjänä Paras-hankkeen tiimellyksessä 35 Tilastot 4 6

7 LUONTOYMPÄRISTÖ PÄIJÄT-HÄMEEN VETOVOIMATEKIJÄNÄ Seija Nerg Suunnitteluinsinööri Lahden kaupunkisuunnittelussa Suomalainen luontoympäristö ja luonnonmaisemat ovat luonnonvaroja, joita kannattaa vaalia. Asukaskyselyissä ja strategioissa nämä nostetaan tärkeiksi viihtyisyystekijöiksi, mutta käytännössä erilaiset rakennushankkeet usein jyräävät ne mataliksi. Päijät-Hämeen taajamista löytyy luontoympäristöjä, joita tulisi enemmän käyttää vetovoimatekijöinä ja samalla keinoina erottautua muista keskuksista. Maakunnan asukkaista suurin osa asuu taajamissa, joten luontoympäristö on siellä erityisen tärkeää. On tehty erilaisia selvityksiä kuten asumisesta, liikenteestä, kulttuurikohteista, perinne- ym. maisemista, kasveista, linnuista, harjuista, kallioista jne., mutta kokonaisvaltainen ja poikkitieteellinen luontomiljöön erityispiirteiden analyysi tietääkseni puuttuu. Päijät-Hämeestä sellainen kannattaisi tehdä ja olen vakuuttunut siitä, että aineksia löytyy nostamaan Päijät-Häme monipuolisen ja ainutlaatuisen luonnonympäristönsä vuoksi, jos ei maailmankartalle, niin ainakin kirkkaasti Suomen kartalle. Järvi-Suomen portti, Lahti. 7

8 Luontoympäristöllä monta tehtävää Ihmisen suhde luontoon on jatkuvasti muuttunut. Alussa ihminen oli kokonaisuuteen kuuluva ja osa luontoa, mutta sittemmin yhdyskuntien kehitys on merkinnyt alkuperäisen luonnon asteittaista tuhoutumista. Tämä kehityksen loppupää on jo kauan sitten saavutettu ihmiskunnan vanhimmissa sivistyskeskuksissa. Suomessa on vielä jäljellä moneen muuhun maahan verrattuna paljonkin alkuperäistä tai ainakin suhteellisen koskematonta luontoa. Mutta kaupungeissa ja muissa asutuskeskuksissa olemme mekin päässeet niin pitkälle, että luonnon ja maiseman suuret piirteet ja tasapaino on usein rikottu. Luonnon ystävän on kulttuurimaisemassa tyydyttävä luonnon sirpaleiden ja pienoismaailmojen tarkasteluun. Harmonian saavuttaminen luonnonmaiseman ja kaupungin rakenteen välillä ei ole kapeasti kaupunkisuunnittelun tehtävä, vaan ennen kaikkea meidän kaikkien sosiaalinen tehtävä. Suomalaiset ulkoilevat mieluiten metsässä. Taajamien lähialueet joutuvat alttiiksi kovalle kulutukselle. Kaavoituksessa kuitenkin metsien ulkoilu- ja virkistyskäyttö on tärkeysjärjestyksessä listattu loppupuolelle. Puustoiset alueet vaikuttavat parantavasti paikallisilmastoon lisäämällä kosteutta, tasaamalla lämpöoloja ja toimimalla tuulensuojana. Eikä vähiten vihreätä massaa tarvita biologisina suodattimina ja hiilidioksidinieluina nykyisessä ilmastomuutosprosessissa. Puustoa käytetään myös ympäristön teknisenä osana jakamaan ja rajaamaan alueita sekä meluesteenä. Luonnonmukaisen metsikön hoitokustannukset ovat noin kymmenesosa kokonaan istutetun viheralueen hoidosta. Joissakin tapauksissa metsät ovat vetovoimaisia esim. erityisten luonnonolosuhteidensa, näköalojensa tai monipuolisen eläimistönsä takia. Nämä alueet ovat jo rakennuslainsäädännön perusteella itsestään selviä taajamien viheraluejärjestelmän osia niiden koosta ja sijainnista riippumatta. Tällaisia alueita löytyy paljon Päijät-Hämeestä. Kestävän kehityksen kunta hoitaa omia metsiään mahdollisimman luonnonmukaisesti. Maisema ja paikallisen luonnon erityispiirteet ovat kunnan arvokkainta omaisuutta. Suojelualueiden perustamisen lisäksi voidaan sekä kaavoituksen keinoin että metsänhoidollisin menetelmin vahvistaa luonnon monimuotoisuutta. Nykyisin kuitenkin luontovahvuutta heikennetään jatkuvasti siellä, missä ihmisetkin asuvat eli taajamissa, missä jokainen kaunis niemi ja notko ovat gryndereiden haluamaa rakennusmaata. Metsäympäristö on ehtymätön henkisen rikkauden, kauneuden ja luovuuden lähde Taajamien julkiset rakentamattomat tilat (luontoympäristö) eivät ole oleellisia ainoastaan taajamien ekologian, visuaalisen kauneuden, kaupunkisuunnittelun ja terveellisen ilmaston takia, vaan ne tarjoavat asukkaille myös mahdollisuuden tyydyttää irrationaalisia toiveita, joista tärkeimpiä on tarve kokea tai kuvitella villi ja kesyttämätön luonto 8

9 vastapainona tekniselle ja suunnitellulle kaupunkiympäristölle. Luonnosta vieraantumisen jatkuessa läpi sukupolvien on piilevä tunteellisen luonnonyhteyden ja ihmisen sisäinen luonnon kokemisen halu jatkuvasti kasvanut. Villissä ja alkuperäisessä luonnossa yksilö löytää tietynlaisen spontaanin kotimaan eikä niinkään kotinsa ja asuinympäristönsä keinotekoisista rakennelmista Metsien muututtua vihreäksi kullaksi, aineellisten tarpeiden tyydyttäjäksi ja elintason nostajaksi ihminen irtautui luonnonympäristöstään. Toisaalta taas kaupunkilaiset pyrkivät yhä enemmän käyttämään vapaa-aikaansa metsässä virkistäytyäkseen. Metsän kokeminen rauhoittaa ja tyynnyttää vieraantuneenkin yksilön mieltä, sillä luonnonmukainen metsä on elämän voimien aito tuote samoin kuin alitajunta. Joitakin ihmisiä metsä voi pelottaa. Hän voi joko paeta eristäytymällä kaupunkiin tai yrittää alistaa metsän esim. hakkaamalla, hoitamalla ja tutkimalla sitä niin, että saisi sen kokonaan valtaansa. Länsimaisen elämäntavan perustunnusmerkkejä ovat luonnon aineellinen riisto ja pyrkimys luonnon herruuteen. Itämaissa uskonnoissa luontosuhteen pyyteettömyyteen sisältyy esteettinen aspekti, joka tarkoittaa luonnon kunnioittamista itseisarvona sekä huolenpitoa sellaisena kuin se on. Joka kulttuurissa luonnonmukainen pohja luo edellytykset kauneudelle. Inhimilliset maisemat on luotu toteuttamalla tiedostamattomasti ekologisia lainalaisuuksia. Metsien merkitys lapsille Päijät-Hämeen vahvuudet liittyvät lähinnä luontoympäristöön. Hämeenlinnalla on omia vahvuuksia, jotka Lahdelta puuttuvat eli vahvempi kulttuuri- ja perinnetausta, joten Korpisen mielestä Lahden seudun vahvuudet liittyvät keskeisesti luontoon ja matkailuun. Luontoa ja melutonta ympäristöä kaipaaville pääkaupunkilaisille Päijät-Häme onkin luonnollisin vaihtoehto, josta löytyvät mm. lähimmät järviin liittyvät virkistysmahdollisuudet. Monet jo käyvätkin Päijät-Hämeessä hiihtämässä ja laskettelemassa, Korpinen toteaa ja korostaa, että tarvittava yrittäjyys on luontevampaa houkutella esiin itse alueelta, kuin helsinkiläisten yrittäjien siirtyminen Päijät-Hämeeseen. Kesämökkikylien ja virkistyksen kehittämisessä on paljon mahdollisuuksia hänen mielestään. Myös metsäammattilaiset ovat huomanneet, että Päijät- Hämeessä kasvavat Suomen komeimmat kuusikot. Kuusi indikoi maaperän elinvoimaisuutta. Kuusipuun ympärille voisi kehittää yhden symbolin maakunnan puuosaamisesta ja luontovahvuudesta, koska sille löytyy katetta. Olen huomannut, että metsänhoidossa kaadetaan aina alueen isoimmat ja komeimmat kuuset. Miksei ainakin sitä suurinta voisi jättää alueen komistukseksi! Salpausselän harju, jossa lumi pysyy hyvin, on tarjonnut edellytykset Lahdelle kehittyä erääksi maailman johtavista talviurheilukeskuksista. Messilän Tiirismaan alue on Lahden seudun keskeisiä matkailuvaltteja. Tiirismaa kohoaa 226,6 metriä merenpinnan yläpuolelle ollen Etelä-Suomen Tavallisesti kuvataan sekä luonnonympäristöä että rakennettua ympäristöä muotoina ja katseltavuutena. Lapsille tämä ei riitä. Lapsille toimintaympäristö merkitsee, että se on juostava, kiivettävä, tartuttava, istuttava, käveltävä, ylihypättävä, ryömittävä, piiloutumisen mahdollistava jne. Lapsen ihanneympäristö on siis toisenlainen kuin me aikuiset heille tarjoamme, eli se on kuin metsä parhaimmillaan suurine puineen, risukkoineen, juurakkoineen, kivineen ja soineen. Maakunnan luontoympäristö on jo huomattu Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen katsoo Lahteen Helsingin horisontista (Helsingin Sanomat 1999). Hänen mielestään Lahden on vaikea olla keskuspaikka Helsinki ja Tampere ovat niin lähellä, mutta Salpausselän ulkoilumetsän tunnelmaa parhaimmillaan, Seija Nerg 9

10 tunnetuimpia täällä ovat Pulkkilanharju ja Kelventeen saari kansallismaisemien veroisina nähtävyyksinä, joissa kapeat pitkittäisharjukannakset kulkevat laajojen järvenselkien poikki. Salpausselät salpaavat pohjoispuolelleen Järvi-Suomen, jonka todellisena porttina (lähimpänä pääkaupunkiseutua) voidaan pitää Päijät-Hämettä. Kapeiden kannasten ja virtapaikkojen toisistaan erottamia järviä on yhdistetty kanavilla. Täten koko Järvi-Suomesta on tehty ainutlaatuinen nähtävyys rauhallisesta luonnosta nauttiville turisteille. Alue tarjoaa mm. useita eripituisia ja mielenkiintoisia melonta- ja patikkareittejä. Liipolan kallioita, Seija Nerg. korkein kohta. Ulkoilijan ja matkailijan kannalta Salpausselät ovat erittäin hyvin saavutettavissa. Ulkoilualueen ulottuminen Lahden keskustaan ja hyvien valtakunnallisten liikenneyhteyksien tuntumaan on se vahvuus, joka on tehnyt Lahdesta tunnetun talviurheilukeskuksen. Salpausselkien ja Vesijärven liitto Päijät-Hämeessä jääkauden jälkeiset vaiheet ovat erityisen hyvin nähtävinä poikittais- ja pitkittäisharjuina, muinaisrantakivikkoina, siirtolohkareina, suppina, suistoina (deltatasanteina), jään sulamisvesiuomina, moreeniselänteinä tai laajoina savikkoina. Reunamoreeneista ja poikittaisharjuista merkittävimmät ovat I ja II Salpausselkä, jotka ovat komeimmillaan Päijät-Hämeen kohdalla ja luovat identiteettiä koko maakunnalle. Salpausselkä itsessään on syntytapansa ansiosta erikoisuus koko maailmassa ja edustaa luonnonhistorian aikaperspektiivissä jääkauden aikaisia (n. 11 vuotta sitten) muodostumia. Ne syntyivät pitkäaikaisen ja monivaiheisen kehityksen tuloksena mannerjään reunan liikehtiessä edestakaisin (n. 2 vuoden ajan), jolloin kallioperästä irtautuva kiviaines jauhautui, lajittui ja kasaantui harjujonoksi. Pitkittäisharjumuodostumat ovat syntyneet mannerjään sulamisvirtojen lajittelemasta sorasta ja hiekasta. Jos nykyisin joki kuivuu, niin siitä jää uoma näkyviin maan syvennyksenä. Kun jäätikköjoki aikoinaan kuivui, se jäi näkyviin kohoumajonona, nykyisinä pitkittäisharjujaksoina. Näistä Vesijärvi on jäänyt Salpausselkien väliin. Alueen rehevästä maaperästä kertovat Salpausselän pohjoisrinteiden ja Vesijärven rantojen lukuisat lehdot, lehtomaiset kankaat ja kuusikot. Itse Vesijärvi on biologialtaan todettu Suomen monipuolisimmaksi järveksi ja sen hoitotoimet ovat kansainvälisenä mallikohteena ns. biomanipulaatiomenetelmänsä ansiosta. Harjumuodostumien ansiosta Päijät-Hämeessä on myös arvokkaat pohjavedenmuodostusalueet, joista tärkein sijaitsee Salpausselällä. Päijät-Hämeen kauniista maisemista ja erikoisen monipuolisesta luontoympäristöstä on kiittäminen viimeistä jääkautta. Vesi velloi maaperän monin paikoin sellaiseksi, että siinä on ravinteita ja se pidättää vettä. Ensimmäisen ja toisen Salpausselän välinen alue on kaikista monipuolisin, sillä Mannerjään synnyttämien reunamuodostumien sijainti. 1

11 siinä esiintyy Järvi-Suomen ja Rannikko-Suomen erikoispiirteitä, joten luontoympäristökin on hyvin rikasta ja omintakeista, ja se on ikään kuin tiivistyneessä muodossa juuri Päijät-Hämeessä. Ilmankos jo esihistorialliset, keräilystä ja metsästyksestä elävät ihmiset asettuivat tänne asumaan. Hämeessä kaksi kansallista kaupunkipuistoa (voisi olla kolme) Maankäyttö- ja rakennuslain ( 68) mukaan kaupunkimaiseen ympäristöön kuuluvan alueen kulttuuri- tai luonnonmaiseman kauneuden, historiallisten ominaispiirteiden tai siihen liittyvien kaupunkikuvallisten, sosiaalisten, virkistyksellisten tai muiden erityisten arvojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi voidaan perustaa kansallinen kaupunkipuisto. Sen perustaminen ei merkitse alueen totaalista suojelua, vaan em. arvojen mukaista kehittämistä ja rakentamista. Siihen liittyviin kehittämishankkeisiin on helpompi saada ulkopuolista rahoitusta. Kansallinen kaupunkipuisto kohottaa myös kaupunkilaisten omaa arvostusta elinympäristöään kohtaan ja kannustaa toimimaan sen parhaaksi. Seudun luonnon erityisarvoista kertoo jotain, että Suomen kolmesta ensimmäisestä kansallisesta kaupunkipuistosta Hämeessä on kaksi (Hämeenlinna ja Heinola), kolmas on Porissa. Porvoo ja Turku havittelevat seuraavaksi saavansa valtakunnallista tunnustusta luonto- ja kulttuuriympäristölleen. Nämä kaupungit ovat ymmärtäneet, että valtion suojeluksessa oleva kansallinen kaupunkipuisto antaa myönteistä julkisuutta, jota on mahdollista hyödyntää monin tavoin kaupunkien imagon kehittämisessä. Lahtikin olisi sen saanut, jos valtuusto olisi päättänyt hakea sitä vuonna 23, mutta ilmeisesti täällä ei ole yhtä vahvaa kulttuuri- ja perinnetaustaa, kuin Hämeenlinnalla (Pekka Korpinen oli oikeassa). Heinola puolestaan on Päijät-Hämeen puolella vanhinta kaupunkimaista taajamaa ja oikea siltojen kaupunki, jonka sijainti Jyrängönvirran ja pohjois-eteläsuuntaisen harjun solmukohdassa on maisemallisesti vaikuttava. Lahdessa Salpausselän ulkoilu- ja virkistysalue ja Radiomäki yhdistettynä Vesijärveen ja sen vapaisiin ranta-alueisiin muodostaa sellaisen kokonaisuuden, joka täyttäisi valtakunnallisesti arvostetun kansallisen kaupunkipuiston kriteerit. Mutta Lahdessa on vielä virkamiehiä ja päättäjiä, jotka pitävät tätä aluetta rakentamisen reservialueena! Suomessa tulee olemaan korkeintaan 1 kansallista kaupunkipuistoa. Porvoonjoen tunnelmaa Lahdessa, Juho Kiuru Porvoonjoen kulttuuri- ja luontoympäristö on päijäthämäläistä kansallismaisemaa Ympäristöministeriö valitsi 1992 Suomen maakunnista yhteensä 27 kansallismaisemaa, joihin myös Porvoonjokilaakso laskettiin kuuluvaksi. Kohteiden tuli edustaa parhaalla mahdollisella tavalla Suomen eri osien luontoa ja kulttuuria ja niillä tuli olla yleisesti tunnustettu merkitys Suomen historiassa ja luontokuvassa. Jostain syystä tähän mennessä tehdyt kansallismaiseman rajaukset eivät kuitenkaan ole ulottuneet Orimattilaa ylemmäksi, vaikka Lahden ja Hollolan puolella olevat Porvoonjoen varsialueet ovat Suomen vanhimpia asuinpaikkoja (Ristola), ja ne paljastuivat jääkauden jälkeen ensimmäisinä kuivalle maalle. Okeroisten peltoalueet ja Lahden Porvoonjoen varren niityt ja koskipaikat (esim. Kukonkoski ja Oksanen) ovat samanarvoisia ja yhtä kauniita luonto- ja kulttuurimaisemia kuin on Orimattilassa ja sen eteläpuolella. Lahden kaupunginmuseon hanke Porvoonjoen asutustutkimus- kansallismaiseman syntyvaiheet ja tulevaisuus on omalta osaltaan pyrkinyt lisäämään tietoa Porvoonjokilaakson latva-alueen historiasta ja luonnosta. Siinä tutkittiin vuosina 2-22 arkeologian, historian, geologian, kasvitieteen, kansantieteen ja rakennustutkimuksen keinoin Porvoonjoen yläjuoksua. Porvoonjoen maisemassa on nähtävissä ihmisen vaikutus kautta vuosituhansien. Jokea pitkin ovat kulkeneet kivikauden metsästäjät, sen yläjuoksulle syntyi rikas asutuskeskus ja historiallisella ajalla hyvinvoivia kyliä ja kartanoita. 11

12 Kansallisia sielunmaisemia arvostettava enemmän Porvoonjoki ja Päijänteen vesistö ovat muinoin tarjonneet pohjois-eteläsuuntaisen vesistöyhteyden aina Pohjanlahdelle ja Suomenlahdelle saakka. Veneet on kannettu tai vedetty Salpausselän yli. Salpausselän harju on puolestaan tarjonnut itä-länsisuuntaisen muinaisen kulkureitin, sittemmin Ylinen Viipurintie, joten Lahden seutu on jo kivikaudesta alkaen ollut tärkeää risteysaluetta. Maisemallisesti ja luontoympäristönä se on myös huomattava solmukohta. Lahdessa maisemallinen solmukohta kulminoituu Vesijärven, keskustan ja Salpausselän virkistysalueen yhtymäpisteeseen, ja tähän pisteeseen työntyy vielä entisen satamaraiteen alue ja ratapenkka, joka siinä kasvavine puineen toimii visuaalisena ja esteettisenä taitekohtana kahden erilaisen miljöön välillä. Se muistuttaen myös siitä kehitysvaiheesta, kun vesiliikenne ja rautatieliikenne toivat Päijät-Hämeeseen elinvoimaa. Ratapenkka on suojeltu muinaismuistolailla, mutta muu osa tästä kokonaisuudesta ei tähän mennessä ole saanut arvostusta. Toisen Salpausselän harju muodostaa Vesijärven ja Päijänteen välissä myös huomattavan ja upean maisemallisen sekä luonnon-kulttuurihistoriallisen solmukohdan Vääksyssä. Vääksynjoen varrella on ollut useita Asikkalan kylien myllyjä. Kanava on ollut pitkään sisävesiliikenteen solmukohta ja on vieläkin Suomen vilkkaimmin liikennöity vapaa-ajan kanava. Vääksyn kanavamiljöö on osa kansallista historiaa ja sielunmaisemaa, sanoo Juha Kauhanen Vääksynjoki Asikkalassa, Carita Uronen ESS:ssa. Hän pitää nykyisiä kanava-alueen kerrostalorakentamishankkeita selvästi menneen arvomaailman pyrkimyksinä, joten luonto, historia, ympäristö ja yleinen arvomaailma vaatisivat jo jotain muuta. Kolmas huomattava maisemallinen solmukohta on Heinolassa, missä Päijänteen vedet aikoinaan puhkaisivat pohjois- eteläsuuntaisen pitkittäisharjun läpi itselleen lasku-uoman (Kymenvirran) Suomenlahdelle. Tästä solmukohdasta Heinola onkin saanut valtakunnallista tunnustusta hankkimalla itselleen kansallisen kaupunkipuiston statuksen. Pitäisi olla ilman muuta selvää, että nämä kansalliset sielunmaisemat pidetään yhteisinä alueina myös jälkipolville. Strategiat, teoriat ym. tavoitteet hyviä, mutta Ympäristöministeriö ja Kuntaliitto ovat painottaneet yhteisessä esitteessään (Yhdyskuntarakenne eheäksi 26), että virkistys- ja viheralueet kuuluvat eheään yhdyskuntaan. Toimiva, tasapainoinen ja hyvä elinympäristö edellyttää puistoja, kevyen liikenteen reittejä, virkistysalueita ja vapaita maisemakohtia. Viheralueet ovat yhdyskuntien keuhkot, ne antavat tilaa hengittää. Usein niillä on myös suuri esteettinen arvo. Kaupunkiluontokin on osa luonnon monimuotoisuutta. Puistot ja vaatimattomatkin viheralueet toimivat myös suojavyöhykkeinä ja välittävinä yhteyksinä sekä tulvavesien tasaajina. Reittien jatkuvuus yli kuntarajojen tarjoaa asukkaiden käyttöön myös seudun muut ulkoilu- ja virkistysalueet. Ulkoilu- ja viheralueiden jatkuvuus ja verkostomaisuus on välttämätöntä myös eläinten kulkureiteille. Päijät-Häme onkin mukana ylimaakunnallisessa ulkoilu- ja luontomatkailuhankkeessa. Mukana olevien kuntien yhteistyöllä pyritään parantamaan ulkoilu-, luontomatkailu- ja retkeilymahdollisuuksia ja siten lisäämään kuntien vetovoimaa laadukkaina asuinympäristöinä. Hämeen ympäristöstrategian luontoa koskeva tavoite vuoteen 215 on, että hämäläinen luonto on monimuotoinen peltojen, vesien, metsien, lehtojen, harjujen ja soiden kokonaisuus, jossa ihmisen yhteys luontoon on arkipäivää. Se on hyvin sanottu. Asuinympäristöä koskeva tavoite on, että hämäläiset yhdyskunnat ovat terveellisiä, viihtyisiä ja turvallisia sekä yhdyskuntataloudelliselta rakenteeltaan ja toiminnaltaan ympäristöä ja luonnonvaroja säästäviä. Ne sisältävät tarpeeksi myös luontoa ja hiljaisia alueita. 12

13 Etelä-Suomen maakuntien liittouman visiossa nähdään luonto ja kulttuuriympäristö arvostettavana ja hyvää hoitoa edellyttävinä vetovoimatekijöinä. Olen sitä mieltä, että strategiat ja tavoitteet ovat hyvin huomioineet luontoympäristön ja ne toteutuvatkin, jos maltetaan ajan kanssa harkiten ja yhteistyössä etsiä hyvää lopputulosta. Luontoympäristö vaatii vähintäänkin kompromisseja Kaavoituksella ja rakennustoiminnalla on huomattava merkitys ihmisen sosiaalisten yhteyksien sekä ihmistä ympäröivän luonnon kannalta ja siten myös keskeinen asema sairauksien synnyn estämisessä. Tämä merkitsee sitä, että pitäisi käsitellä biologista ihmistä, ihmisen sosiaalisia yhteyksiä ja ihmistä ympäröivää luontoa siten, että pahoinvoinnin synty estyy. Uskon, että päättäjiä vaivaa turha ennakkoluuloisuus kaikenlaista suojelua kohtaan. Usein luontoa koskevista ympäristöasioista ei ole tarpeeksi tiedotettu tai valistettu (eli puhuttu avoimesti). Toivottavasti parempaa ympäristöyhteistyötä aletaan tehdä nyt, kun ilmastomuutoskin pakottaa siihen. Aina on löydettävissä kompromissiratkaisu, jos maltetaan antaa tilaa vuorovaikutukselle ja luottaa asukkaisiin ja asiantuntijoihin. Luontoympäristön arvokohteita on jätettävä sinne, missä ihmisetkin ovat, se luo vetovoimaa. Ei riitä, että ne ovat jalankulkumatkojen ulottumattomissa maakunnan reuna-alueilla. Huomattava taloudellinen merkitys kätkeytyy vetovoimaisen luontoympäristön ns. aineettomiin arvoihin. Virkistys, retkeily ja liikunta sekä niihin perustuva matkailu ovat jo nyt osa kokonaistaloutta. Eikä mikään voi olla tiedemiehille ja käytännön ihmiselle saatikka kaupunkisuunnittelijalle kunniakkaampaa, kuin pyrkimys luoda ympäristöjä, joissa ihmisen ja luonnon yhteys on katkeamaton. Heinola, siltojen kaupunki, kansallisen kaupunkipuiston maisemaa. Lahden ammattikorkeakoulu/lentokuva Vallas Oy,

14 Lähteet Aarrevaara Eeva, Uronen Carita, Vuorinen Tapani 26, Lahden Ammattikorkeakoulu, Päijät-Hämeen liitto, Hämeen ympäristökeskus: Päijät-Hämeen maisemaselvitys. Helsingin Sanomat 1999: Päijät-Hämeen vahvuudet luonnossa, Pekka Korpisen haastattelu. Hirsimäki J. 1985: Luonnonmukaiset viheralueet ja luonnonkasvit, Helsingin yliopisto, Puutarhatieteen laitos. Tyrväinen L. 199: Kaupunkimetsät ovat meille tärkeitä, Suomen kunnallislehti 6/199. Vepsä K. 1991, Lapset ympäristöä koskevan ymmärtämisen avartajina, Tulevaisuuden tutkimusseura, Futura 4/91. Ympäristöministeriön esite 26: Yhdyskuntarakenne eheäksi, Ajateltavaa kuntapäättäjille. Hämeen ympäristökeskus 27: Kulttuuriympäristöjen Häme, Hämeen alueellinen kulttuuriympäristöohjelma. Lahden tekninen virasto, Maankäyttö 22: Salpausselän sininen, Lahden kansallinen kaupunkipuisto, Luonnos. Lahelma A., Hovi A. ja Poutiainen H. 22: Porvoonjoen yläjuoksun esihistoriallisia ja kulttuurihistoriallisia kohteita Lahden, Hollolan ja Orimattilan alueella. Porvoonjoen asutustutkimus-hanke, Lahden kaupunginmuseo. Suomen kaupunkiliitto 199: Kunta ja kestävä kehitys -julkaisu. Suomen kuvalehti : Tunne järvet, saaret ja joet: Järvemme ovat jääkauden jälkeläisiä. Kariniemen puisto, Lahti 14

15 PÄIJÄTHÄMÄLÄINEN YRITTÄJYYS MAAKUNNALLINEN ILMIÖ VAI POIKKEUKSELLISTEN YKSILÖIDEN PUUHAA? Professori Timo Pihkala Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Lahden yksikkö Yrittäjyys ja uuden liiketoiminnan generointi on noussut viimeisen 15 vuoden ajan yhä merkittävämmäksi kansallisen ja alueellisen tason menestystekijäksi. Yrittäjyyden rooli on nähty tärkeänä mm. haja-asutusalueiden elinkeinorakenteen kehittämisessä, pitkään korkealla tasolla pysytelleen työttömyyden purkamisessa, kansantaloutemme kansainvälisen kilpailukyvyn turvaamisessa, uusien kasvuyritysten synnyttämisessä, liiketoiminnan säilyttämisessä kotimaassa ja teollisuuden rakennemuutosten hallitsemisessa. Yrittäjyyden edistämisestä on siten muodostunut strategista toimintaa joka on saanut osalleen jopa valtiovallan keskeisimpien ohjausvälineiden huomion. Päättyneen hallituskauden aikana toteutettiin yrittäjyyspoliittinen ohjelma, jonka keskeinen ajatus oli kansallisten yrittäjyyttä edistävien toimien integrointi ja kehittäminen, ja toisaalta yrittäjyyttä estävien rakenteellisten tekijöiden madaltaminen tai poistaminen. Vaikka näiden toimenpiteiden onnistuneisuudesta voidaan olla montaa mieltä, suunta lienee joka tapauksessa oikea. Näillä yrittäjyyden puitetekijöihin kohdistuvilla kehittämistoimilla on pyritty nostamaan kansallista yrittäjyyspotentiaalia sille tasolle, että se voisi konkretisoitua uusien itsenäisten liiketoimintojen syntymisenä. Päijät-Häme on monissa yhteyksissä mainittu yrittäjämäiseksi maakunnaksi. On oikeastaan erikoista, että vaikka muilta osin paikalliseen kulttuuriin on kuulunut omien ansioiden väheksyminen, niin omaa yrittäjyyttä on nostettu ilman ilmeisiä syitä ylpeyteen. Osaltaan tämä herättää kahdenlaisia ajatuskulkuja: ensinnäkin voisi harhautua pohtimaan, miksi Päijät-Hämeessä koetaan tarvetta julistautua yrittäjämäiseksi? Liittyykö se jotenkin alueelliseen identiteetin epäselvyyteen, teolliseen perintöön joka on koettu hukatuksi tai onko se peruja Business City-traumasta? Toisaalta, olisi ehkä mahdollista edetä systemaattiseen analyysiin yrittäjämäisyyden tasosta ja sen ilmenemismuodoista ja päätyä ehkä käsitykseen siitä, olisiko ylpeyteen sittenkin aihetta. Lappeenrannan teknillinen yliopisto ja TKK Lahden keskus toteuttivat viime talvena päijäthämäläisiin kohdistetun kyselytutkimuksen, jonka tulokset kertovat yrittäjyyteen liittyvistä tunnoista selvää kieltä. Alla olevasta taulukosta 1 käy ilmi, että yrittäjyyden asenneilmasto on Päijät-Hämeessä erittäin hyvällä tasolla. Kolme neljästä päijäthämäläisestä pitää yrityksen perustamista kunnioitettavana tekona. Hienoisena yllätyksenä voidaan pitää sitä, että yli 7 % vastaajista suhtautui erittäin positiivisesti yrittäjyyden opettamiseen peruskouluissa. Yrittäjien ansaintamahdollisuuksiin ja heidän esimerkillisyyteensä suhtauduttiin niin ikään erittäin positiivisesti. Osa väittämistä oli tarkoituksellisesti asetettu nurin päin: vähiten kannatusta saivat yrittäjyyteen suunnattuja yhteiskunnan palveluja koskeva väittämä sekä yrittäjien epärehellisyyttä ja epäonnistumista koskevat väittämät. Vain 13 % vastaajista katsoi, että konkurssin tehnyt yrittäjä on toimillaan ansainnut kohtalonsa. 15

16 Taulukko 1. Yrittäjyysasenteet - samaa mieltä olevien osuus vastaajista (n 328) Oman yrityksen perustaminen on kunnioitettavaa Yrittäjyyttä pitäisi opettaa jo peruskoulussa Yrittäjän tulee voida rikastua työllään Yrittäjät ovat hyviä esimerkkejä lapsillemme Yrittäjyyteen sisältyy liian suuri taloudellinen riski Työllistäminen on tärkeämpi tavoite kuin yritystoiminnan kannattavuus Yrittäjien toimia ei valvota tarpeeksi Yrittäjät ja pk-yritykset eivät noudata työntekijöiden oikeuksia Yrittäjyys on ainoa vaihtoehto työttömyydelle Konkurssiyrittäjä on kohtalonsa ansainnut Yrityksen kasvattaminen rehellisin keinoin on mahdotonta Yrittäjille ja pk-yrityksille on suunnattu liikaa ilmaisia yhteiskunnan palveluja Kpl % 75,7 7,6 65,5 62,1 46,2 23, 21,4 14,9 13,6 13,4 1,9 7,7 On sinänsä tärkeää, että alueellinen asenneilmasto yrittäjyyteen on positiivinen vaikkakaan se ei ratkaise kaikkea. Asenteiden ja todellisen käyttäytymisen yhteys on tiedetty käytännössä olemattomaksi mutta Päijät-Hämeessä tämä ilmiö näkyy hyvin konkreettisesti. Huomio kohdistuu uusien yritysten perustamiseen. Taulukossa 2 on koottu kolme keskeistä mittaria, joiden kautta saamme kuvaa maakunnan tilastoidusta yrittäjyydestä makrotasolla. Tällöin kyse ei ole täysin harhattomista mittareista, mutta ne kiinnittyvät erittäin tiukasti yrittäjyyden perusluonteeseen uusien liiketoimintojen ja toiminnallisten kokonaisuuksien luomisena, ja ovat siten puolustettavissa. Yritysten perustaminen on väestöpohjaan nähden suhteellisen vakaata toimintaa. Vuonna 25 Suomessa syntyi keskimäärin 5 yritystä /1 asukasta vuodessa. Yrittäjyy- den huippualueet tällä mittarilla mitattuna sijaitsevat Pohjanmaalla, jossa uusperustanta on jopa tasolla 6-7 yritystä /1 asukasta. Pohjalaisten yrittäjyysaktiivisuutta on selitetty mm. pakkomallilla, jonka mukaan Pohjanmaalla suurten yritysten puuttuessa ei olisi muita mahdollisuuksia kuin yrittäjyyden kautta työllistyminen. Vaikka tämä saattaa osaltaan olla totta, on ilmeistä, että sikäläinen alueellinen kulttuuri tukee yrittäjämäistä käyttäytymistä ja että sillä on myös osansa korkeiden suoritustasojen selityksessä. Alimmillaan yritysten perustaminen on niillä perinteisillä teollisuuspaikkakunnilla, joille on muodostunut teollisen palkkatyöläisyyden (yksipuolinen) kulttuuri. Tämänkaltaiset alueet ovat yrittäjyyden kannalta hankalimmassa tilanteessa toimivien yritysten määrä on pieni, yrittäjinä toimivia roolimalleja on vähän ja yleinen suhtautumistapa yrittäjyyteen saattaa olla jopa negatiivinen. Päijät-Hämeessä uusperus- Taulukko 2. Faktoja yrittäjyydestä: Yleiskuva ja Päijät-Hämeen tilanne (Tilastokeskus 26) Koko Suomi Yritysten perustaminen kpl/1 asukasta 5, Yritysten perustamisen osuus yrityskannasta 1,3 Yrityskannan suhteellinen muutos (%) 2,1 Päijät-Häme 4,4 9,3,9 16

17 tantaa esiintyy väestöpohjaan nähden hieman vähemmän kuin Suomessa keskimäärin. Tällä mittarilla arvioituna kyse ei ole erityisen yrittäjämäisestä alueesta. Toisaalta, maakuntamme ei ole toivottoman kaukana maamme keskiarvosta. Toinen tapa tarkastella asiaa on tutkia uusperustantaa suhteessa olemassa olevaan yrityskantaan. (Taulukko 2). Amerikkalainen Sue Birley havaitsi jo vuonna 1986, että yrityspohjalla on taipumus tuottaa normaalioloissa 7-1 % uusia yrityksiä vuodessa. Osaltaan tämä perustanta korvaa alalta poistuvia yrityksiä ja osin kyse on todellisesta yrityskannan kasvusta. Päijät-Hämeessä perustamista tapahtuu 9,3 % vauhdilla. Maakunnassamme oli vuoden 25 tilastojen mukaan 1 52 yritystä, joten kyseisen vuoden aikansa perustettujen 873 uuden yrityksen osuus näyttää tällä perusteella olevan hieman koko maata alhaisempi. Olisi mukava löytää tälle tulokselle yksi selvä syy, mutta todennäköisesti kyseessä on tältäkin osin erilaisten yhdessä vaikuttavien tekijöiden oireyhtymästä. Onko tämä tulos heijaste maakunnan elinkeinorakenteesta? Onko alueellinen elinkeinopolitiikka epäonnistunut? Purkautuuko maakunnan yrittäjyysaktiivisuus uusina liiketoimintoina oikoradan väärässä päässä? Syitä voimme arvuutella. Tosiasia on kuitenkin se, että yrityskannan suhteellinen muutos on Päijät-Hämeessä kuitenkin selvästi koko maan keskiarvoa alhaisempi (Taulukko 2). Yrityskannan suhteellisen muutoksen mittariin on huomioitu perustettujen ja lopetettujen yritysten yhteisvaikutus ja verrattu sitä yrityskannan kokoon. Hyvänä tätä mittaustulosta voidaan pitää sen vuoksi, että muutos osoittaa yrityskannan kasvua. Samalla se kuitenkin on merkittävästi alempi kuin lähimaakunnissa. Suurinta yrityskannan suhteellinen muutos oli Itä-Uudellamaalla (3,1) ja Uudellamaalla (2,6). Tämä tulos voitaisiin tulkita niin, että ottaen huomioon uusperustanta ja yritysten lopettaminen, yrityskanta vaihtuu Uudellamaalla hieman useammin kuin kerran 5 vuodessa, kun se Päijät-Hämeessä kestää hieman yli sata vuotta. Jos maakuntamme alueella on pyrkimyksiä saada aikaan elinkeinopohjan uudistumista, sen tärkein uudistaja on mitä ilmeisimmin jo toimiva yrityskenttä. Vaikka edellä sanottu vaikuttaa hieman synkältä, yrittäjyyden suhteen on odotettavissa vireätä toimintaa. Jo edellä mainitussa kyselytutkimuksessa tarkasteltiin myös yrittäjyyteen kohdistuvia aikomuksia. Vaikka yrittäjyysaikomus ei ole sama kuin yrittäjämäinen toiminta, on aikomuksella kyky kuvastaa alueella vallitsevaa yrittäjämäisyyden vireyttä. Yrittäjyysaikomukset on perinteisimmin käsitetty kohdistuvan oman yrityksen perustamiseen. Taulukosta 3 käy ilmi, että kyselyyn vastanneista 328 henkilöstä oman yrityksen perustamisaikomuksia on 17 henkilöllä eli noin 5 % vastaajista. Vaikka tämä luku sinänsä vaikuttaa alhaiselta, on muistettava, että se on suhteellisesti kymmenkertainen määrä toteutuneeseen perustamiseen verrattuna (vrt. Taulukko 1). Hieman huolestuttava havainto on, että liiketoiminnastaan luopumista harkitsevia on enemmän kuin uuden perustamista harkitsevia. Taulukko 3. Yrittäjyysaikomukset (n 328) Aion... Kpl % perustaa oman yrityksen luopua harjoittamastaan liiketoiminnasta etsiä liiketoimintamahdollisuuksia kehittää yksityisesti uutta tuotetta tai palvelua valmistautua yrittäjätoimintaan kouluttautumalla etsiä yhteistyökumppaneita käynnistämiseen valmistautua yrittäjätoimintaan säästämällä pääomaa hakea patenttia keksinnölle ,2 6,8 17,7 16,7 13 1,3 5,5 4,6 17

18 Aikomuksen taustalla tulisi olla valmistautumista yrittäjätoimintaan. Liiketoimintaan valmistautumisen tapojen merkitys on todettu yllättävän suureksi. Valmisteluvaiheen eteneminen liiketoimintakonseptin kehittämisen ja asiakasrajapinnan kehittämisen suuntaan on havaittu parantavan yrityksen käynnistymisen todennäköisyyttä, ja toisaalta tuotekehittämiseen ja yrityksen fyysiseen resursointiin liittyneet ponnistelut vähentävät todennäköisyyttä yrityksen syntymiseen. Liiketoimintamahdollisuuksien etsiminen, tuotteen tai palvelun kehittäminen ja kouluttautuminen tulevalle yrittäjäuralle ovat yleisimpiä valmistautumiskeinoja Päijät-Hämeessä (ks. Taulukko 3). Vastaajista jopa joka kuudes ilmoittaa etsivänsä liiketoimintamahdollisuuksia. Lähes samankokoinen joukko ilmoitti kehittävänsä uutta tuotetta tai palvelua. Patenttien hakeminen ja aloituspääoman säästäminen ovat sen sijaan vastaajien keskuudessa vähiten hyödynnettyjä valmistautumiskeinoja. Tämä on ymmärrettävää, sillä molemmat toimenpiteet ovat luonteeltaan pitkäjännitteistä toimintaa johon liittyy merkittävää investointitarvetta. On hyvä syy olettaa, että merkittävä osa uudesta liiketoiminnasta on peräisin jo olemassa olevan liiketoiminnan piiristä. Siten jo käynnissä oleva aktiviteetti saa aikaan uutta. Tätä ilmiötä voidaan havainnollistaa yksinkertaisella analyysilla: Vaikka aikomusten taso on suhteellisen alhainen, nämä yrittäjämäiset ihmiset ovat suuntaamassa huomiotaan moneen suuntaan. Merkittävä osa yrittäjämäisestä toiminnasta on lähtöisin muutaman erittäin yrittäjämäisen henkilön toiminnasta. Oman yrityksen perustamista suunnittelevista 17 henkilöstä valtaosa eli 12 aikoo myös lähteä osakkaaksi sukulaisen tai ystävän yritykseen ja 6 aikoo ostaa jo toimivan yrityksen. Perustamisaikomuksia harkitsevien joukosta 1 kouluttautuu yrittäjyyteen ja 12 etsii liiketoimintamahdollisuuksia ja kehittää uutta tuotetta tai palvelua. Edellä taulukossa 3 esitetyistä aikomuksista merkittävä osa on samojen ihmisten aikomuksia. Tämä viittaa siihen, että yrittäjyysaktiivisuus on paljon enemmän yksittäisiin ihmisiin ja heidän monipuoliseen toimintaansa liittyvää kuin yleisestä asenneilmastosta nousevaa myönteisyyttä. Näyttää perustellusti siltä, että päijäthämäläinen yrittäjyys on enemmänkin yksittäisten yrittäjien leimaamaa kuin laajempaa yhteisöllistä yrittäjähenkisyyttä. Mitä asialle voisi tehdä? Ennen kaikkea tulisi muistaa, että uusperustanta ei sinänsä ole itsetarkoitus ja yrittäjyyden edistämistoimissaan valtio ja kunnat eivät toimi pyyteettömästi. Kyse on ennen kaikkea talouden ja liiketoimintojen uudistumisprosessista, jossa yrittäjyydellä on nähty olevan merkittävän roolin. Parhaimmillaan uusperustanta toimii erityisesti uudenlaisien liiketoimintojen ja liiketoimintamallien käyttöönotossa. Tässä roolissaan se toimii kansallisesti kohtuullisella tasolla ja omassa maakunnassamme hieman vajavaisemmin. Uudistumiskyky kuvastaa kansallisen tai alueellisen talouden kykyä kilpailla ja tarvittaessa mukautua uusiin kilpailukyvyn vaatimuksiin. Ilman tätä kykyä seuraisi kilpailun ulkopuolelle putoaminen ja näivettyminen. Tämä huomioiden, olisi ehkä syytä pieneen huolestumiseen, sillä Päijät-Hämeessä perinteinen yrittäjyys on tämän analyysin perusteella hyvin kapean yrittäjämäisen ryhmän varassa. 18

19 Kysely toteutettiin postikyselynä joulukuussa 26. Vastaajat valittiin satunnaisotannalla Väestörekisteristä ikähaarukalla vuotiaat. Otanta suunnattiin niin, että 5 osoitetta oli Lahdesta, 3 osoitetta kuntaryhmästä Heinola, Hollola, Nastola, Orimattila ja 2 osoitetta kuntaryhmästä Artjärvi, Asikkala, Hartola, Hämeenkoski, Kärkölä, Padasjoki, Sysmä Vastaajien jakautuminen sukupuolen ja iän mukaan Tutkimus % Päijät-Häme % Miehiä Naisia Puuttuva tieto ,6 55,4 9,7 28,6 59,7,6 1,2 48,3 51,7 7,8 23,8 3,1 Koulutus, työprofiili, perhetausta, kotipaikka ja yrittäjäkokemus Koulutus Lkm Perus- tai kansakoulu 59 Ylioppilas 17 Ammatillinen koulutus 19 Opistotason koulutus 74 Ammattikorkeakoulututkinto 3 Yliopistollinen perustutkinto 31 Tutkijakoulutus (lisensiaatti tai tohtori) 3 Osuus % 18,3 5,3 33,7 22,9 9,3 9,6,9 Päijät-Häme % 5,5 32,6 11,5 5,8 3,9,2 Työprofiili työtön kotona (esim. kotiäidit/ -isät) Lkm Osuus % 7,7 3,7 Päijät-Häme % 6,7 opiskelija osa-aikainen toisen palveluksessa ,3 11,1 6,7 kokoaikainen tuotanto/palvelutehtävissä 88 27,2 kokoaikainen asiantuntijatehtävissä 41 12,7 kokoaikainen johtotehtävissä 27 8,4 yrittäjä eläkkeellä ,8 13, 4,7 24,2 19

20 LIIKENNEJÄRJESTELMÄSUUNNITELMA LINJAA PÄIJÄT-HÄMEEN LIIKENNEPOLITIIKKAA VUOTEEN 225 SAAKKA Reijo Helaakoski Toimitusjohtaja, Linea Konsultit Oy Maakunnan asema Etelä-Suomessa erinomainen Liikenneyhteyksillä on ollut suuri merkitys Päijät-Hämeen historiallisessa kehityksessä. Myös uusimmat isot liikennehankkeet, Helsinki Lahti Heinola -moottoritie ja Kerava Lahti -oikorata vaikuttavat maakunnan kehitykseen vahvistamalla maakunnan logistista asemaa valtakunnallisessa verkossa. Oikoradan tuoma aikaetäisyyden merkittävä lyheneminen Lahden ja Helsingin välillä on suuri muutos koko Etelä-Suomen liikkumisjärjestelmässä. Oletettavaa on, että Lahden seutu kiinnittyy vahvemmin Helsingin metropoli- ja työssäkäyntialueeseen. Samoin Lahden ja Heinolan seudut liittyvät toiminnallisesti entistä kiinteämmin toisiinsa. Pietarin alueen taloudellinen vahvistuminen ja Venäjälle suuntautuvien liikenneväylien parantaminen korostavat maakunnan asemaa myös kasvavan itäliikenteen merkittävänä yhteyspisteenä. Kasvu keskittyy maakunnan eteläosiin, erityisesti Lahden kaupunkiseudulle. Asumisväljyyden kasvu ja jatkuva muuttovoitto johtavat uudisrakentamiseen taajamien reunaalueille. Uusien asuinalueiden palvelutarjonnasta huolehtiminen sekä uusien asumis- ja työpaikka-alueiden rakentaminen joukkoliikennetarjonnan piiriin on tärkeää, jotta henkilöautoriippuvuus ei lisäänny. Maakunnan reuna-alueilla asukasmäärä vähenee ja väestö ikääntyy. Toisaalta vapaa-ajan lisääntyessä ja eläkkeellä olevan väestönosan kasvaessa vapaa-ajan asunnoilla asutaan entistä pitempiä aikoja, mikä lisää vapaa-ajan asutuksen merkitystä juuri maaseutualueiden voimavarana. Päijät- Hämeen lähes 21 kesäasunnosta valtaosa sijoittuu maakunnan pohjoisosaan Päijänteen, Vesijärven ja Ruotsalaisen rannoille. Maakunnan luontoarvot sekä vireä kulttuuri- ja liikuntatarjonta antaa myös matkailuelinkeinolle moninaiset toimintaedellytykset. Päijät-Hämeen maakunta ja liikenneverkko 2