VIEHKA Loppuraportti

Transkriptio

1 JOENSUUNSEUDUN OMAISHOITAJAT JA LÄHEISET RY VIEHKA Loppuraportti Omaishoitajien jaksamisen tukeminen palveluohjauksen, vertaistuen, sijaistoimintayhteistyön ja verkostoitumisen avulla Katja Koistinen Loppuraportti Raha-automaattiyhdistykselle

2 2 Sisällysluettelo 1 Johdanto 3 2 Projektin tausta ja tavoitteet Projektin lähtökohdat Projektin päämäärä ja tavoitteet Toimintasuunnitelma ja tavoitellut tulokset Muutokset projektin edetessä 7 3 Projektin resurssit Työntekijät Ohjausryhmä Keskeiset yhteistyötahot 9 4 Projektin arviointi Projektin toteutus ja tulokset Palveluohjaus Vertaistukiryhmät Sijaistoimintayhteistyö Oppilaitosyhteistyö Verkostoituminen 20 6 Johtopäätökset Projektin hyödynnettävyys.. 21 Lähteet. 23

3 1 Johdanto Tämä loppuraportti sisältää yhteenvedon Joensuunseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n hallinnoimasta Omaishoitajien jaksamisen tukeminen palveluohjauksen, vertaistuen, sijaistoiminnan ja verkostoitumisen avulla (VIEHKA) projektista. Hanke toteutettiin vuosina Kolmivuotisen projektin rahoittajana oli Raha-automaattiyhdistys. Alkuperäisen suunnitelman mukaan rahoitusta vuosiksi oli yhteensä Toisena vuotena anottiin lisärahoitusta , jonka saatua toisen toimintavuoden budjetti nousi euroon. Myös kolmannelle vuodelle myönnettiin euroa. Projektin kokonaisrahoitussummaksi muodostui VIEHKA -projekti oli jatkoa vuosina toteutetun Omaishoitajien jaksamisen tukeminen hoitorenkaan, kotimiestoiminnan, vertaistuen ja ohjausneuvonnan avulla. Molempien projektien keskeisenä toimintaperiaatteena oli verkostoituminen kuntien, kolmannen sektorin ja yksityisten yrittäjien kanssa. Omaishoitoperheiden kotona selviämistä tuettiin asiakaslähtöisesti palveluohjauksella, jossa yhdistettiin niin yhdistysten, kuntien ja yksityisten yrittäjien antamat palvelut ja tuet toimivaksi kotona asumista tukevaksi palvelukokonaisuudeksi. Merkittävin ponnistus VIEHKA-projektissa toteutui jo projektin ensimmäisenä vuotena, jolloin aukaistiin Asiantuntija- ja neuvontakeskus VESSEL. Yhteisistä tiloista löytyivät Joensuun Seudun Invalidit ry, Pohjois-Karjalan Dementiayhdistys ry, Joensuun Kuulovammaiset ry, Joensuunseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry sekä monia muita toimintaperiaatteiltaan samanlaisia yhdistyksiä. VESSEL-keskuksen ytimenä oli palvelupiste, johon tulemalla / soittamalla omaishoitajat saivat neuvoja ja ohjausta sekä pystyivät hakeutumaan pidempään palveluohjausprosessiin. Omaishoitajien ja hoidettavien jaksamista tuettiin myös vertaistukiryhmillä, keskustelu- ja liikuntaryhmillä sekä harjoittelujaksoilla olleiden opiskelijoiden välittämisellä omaishoitoperheiden kotiin. Kaiken toiminnan taustalla oli tutkittu tieto siitä, että varsinkin ikääntyneet omaishoitajat ovat uupuneempia ja kuormittuneempia ja tuntevat terveydentilansa huonommaksi kuin muut samanikäiset, jotka eivät ole omaishoitajia. Omaishoitajille pyrittiin tarjoamaan matalan kynnyksen paikka, jossa oli tarjolla ennakoivaa ohjausta, neuvontaa sekä tukea jaksaa omaishoitotyössä.

4 4 Tässä loppuraportissa esitellään projektin päämäärän ja tavoitteiden toteutuminen, keskeiset tulokset, projektiarvioinnin toteutus ja arvioinnin tulokset sekä tarkastellaan projektin vaikuttavuutta / hyödynnettävyyttä. Asiat on tiivistetysti esitetty myös RAY:lle tehdyssä projektin loppuselvityksessä (3759).

5 5 2 Projektin tausta ja tavoitteet 2.1 Projektin lähtökohdat Omaishoidoksi määritellään vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön kotona tapahtuva hoito ja huolenpito omaisen tai muun hoidettavalle läheisen henkilön avulla. Suomessa arvioidaan olevan noin omaishoitajaa, joista yli hoitaa laitoshoitotasoista henkilöä. Kunnan maksaman omaishoidon tuen piirissä omaishoitajista on arviolta vain 10 %. (Salanko-Vuorela, M. & Purhonen, M. & Järnstedt, P. & Korhonen, A. 2006) Joensuun seudulla arvioidaan olevan noin 6000 omaishoitoperhettä. Alueen omaishoitajien edunvalvojaksi on perustettu Joensuunseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry vuonna 1998, ja yhdistys toimii Joensuun (pitäen sisällään alkaen myös Enon ja Pyhäselän), Ilomantsin, Liperin, Kontiolahden, Polvijärven ja Outokummun alueella. Yhdistyksellä on alueella noin 300 jäsentä. VIEHKA projekti oli Joensuunseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n kolmas Rahaautomaattiyhdistyksen rahoittama projekti. Omaishoitajia tuettiin vuosina projektilla Omaishoitajien jaksamisen tukeminen sekä syrjäytymisen ehkäisy ja vuosina projektilla Omaishoitajien tukeminen kotimiestoiminnan, hoitorenkaan, vertaistuen ja ohjauksen avulla. Projektien aikana toteutetuissa kartoituksissa oli ilmennyt, että omaishoitajien keskeisimmät tarpeet kohdistuivat sijaisapuun, kuntoutukseen ja virkistykseen, joiden avulla he pystyivät hetkeksi vapautumaan omaisen hoidosta ja tapaamaan muita omaishoitajia. Myös monissa tutkimuksissa (esim. Vanhustyön keskusliitto) on huomattu, että omaishoitajat ovat asiakasryhmä, joka tarvitsee palveluohjausta ja hyötyy siitä. Heidän omaishoitotilannettaan koskevat etuudet ja palvelut ovat hajallaan monissa eri laeissa ja palveluja antavia tahoja on monia. Lisäksi epäkohtana on se, ettei palvelujärjestelmä ole vielä kehittynyt niin, että omaishoitoperheet saisivat systemaattisesti tietyssä tilanteessa tietoa heille kuuluvista palveluista ja tuista. Tällainen tilanne kohtaa perheitä esimerkiksi silloin, kun puoliso äkillisesti sairastuu vakavasti. Omaishoito myös koskettaa eniten ikääntyneitä ihmisiä, joilla usein ei ole resursseja hakea tietoa ja apua kotitilanteeseen. VIEHKA projektilla lähdettiin tavoittelemaan alueen omaishoitajille matalan kyn-

6 6 nyksen neuvonta- ja ohjauspaikkaa, jossa yhdistyy tieto julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin palveluista. 2.2 Projektin päämäärä ja tavoitteet Projektin päämääränä oli kehittää malli, joka sisältäisi 3. sektorin, yksityisten yrittäjien, kuntien ja muiden vastaavien tahojen yhteistyön omaishoitajien tukemisen, palveluohjauksen ja sijaishoitomallin vakiinnuttamiseksi. Jatkohankkeen tarkoituksena oli turvata sijaisten saaminen, ohjauksen ja neuvonnan jatkuminen sekä virkistys- ja koulutustoiminta niin omaishoitajille kuin tärkeille sidosryhmillekin. Projektin tavoitteet: 1. Omaishoitajien jaksamisen tukeminen verkottumisen ja järjestöpohjaisen auttamiskeskuksen avulla. Verkottuminen ja auttamiskeskus oli tarkoitus toteuttaa laajasti yhteistyökumppaneiden kanssa. 2. Omaishoitajien palveluohjauksen ja neuvonnan edelleen kehittäminen niin, että toimintaalueelle saadaan läheishoiva / omaishoitaja-asiamiehiä. Mallia oli tarkoitus kehittää niin, että asiamiesten palveluneuvonnan ja ohjauksen piiriin saadaan myös muita syrjäytymisvaarassa olevia ihmisiä, kuten yksinäisiä ikäihmisiä. 3. Omaishoidon tukihenkilöiden ja sijaisten / kotimiesten kouluttaminen sekä vapaaehtoistyön kannustaminen 4. Jo toiminnassa olevan omaishoitajien jaksamista tukevan sijaishoitomallin kehittämisen jatkaminen. Yhteistyön tekeminen muiden toimijoiden kanssa (potilasjärjestöjen paikallisyhdistykset, hoivayritykset, kunnat). 2.3 Toimintasuunnitelma ja tavoitellut tulokset Projektin ensimmäisen vuoden toimintasuunnitelmana oli etsiä tuen tarpeessa olevia omaishoitajia julkisen tiedottamisen keinoin sekä yhteistyötahojen kautta, ja arvioida kotikäynnillä omaishoi-

7 7 tajien palvelutarvetta. Verkostoitumalla julkisen, yksityisen kuin kolmannen sektorin kanssa oli tarkoitus luoda toimintalinjat alueen omaishoitajien tukemiselle. Lisäksi ensimmäisen toimintavuoden tavoitteena oli järjestöpohjaisen auttamiskeskuksen perustaminen yhdessä keskeisten yhteistyötahojen kanssa. Vuoden 2007 suunnitelmat jatkoivat pitkälti edellisen vuoden linjoilla. Etsivää työtä oli tarkoitus jatkaa ja laajentaa perustamalla alueelle omaishoito/lähihoiva-asiamiehiä. Lisäksi tavoitteena oli vakiinnuttaa auttamiskeskuksen toimintaa, kouluttaa omaishoidon sijaisia, kannustaa vapaaehtoistyöhön sekä luoda sähköinen palveluopas. Viimeisen toimintavuoden keskeisinä toteutusmuotoina oli em. tavoitteiden lisäksi arvioida projektin tuloksia asiakastyytyväisyyskyselyn avulla sekä saada niin auttamiskeskuksesta kuin palveluohjauksestakin toimivat toimintamallit. 2.4 Muutokset projektin edetessä Kehittämisprojektille on tyypillistä, että alkuperäiset tavoitteet ja toimintasuunnitelma muuttuvat toiminnan edetessä. Muutokset johtuivat toimintaympäristön ja rahoittajan linjausten muuttumisesta. Lisäksi monet osatavoitteista muuttuivat kohderyhmän tarpeiden muuttuessa, ja esimerkiksi omaishoitajien tukeminen Joensuun Seutuopiston kanssa yhteistyössä suunniteltu Omaishoitokurssi peruuntui osanottajien vähäisyyden takia. Toiminnan edetessä tukemisen muodoiksi vakiintuivat palveluohjaus, vertaistukitoiminta, oppilaitosyhteistyö opiskelijoiden saamiseksi omaishoitajien avuksi sekä verkostoituminen, joka oli koko toimintaa ohjaava strategia. Tässä loppuraportissa on raportoitu em. neljän osa-alueen toteutuminen ja tulokset.

8 8 3 Projektin resurssit 3.1 Työntekijät Alussa projektissa työskenteli projektipäällikkö ja yhteyssihteeri, jonka nimike muutettiin palveluohjaajaksi Ensimmäinen toimintavuosi paljasti suuren palveluohjauksen tarpeen. Palveluohjausperheitä vuoden aikana oli 61 ja käyntejä kertyi noin 150. RAY myönsi toiselle toimintavuodelle lisämäärärahan toisen palveluohjaajan palkkaamiseen. Uutena palveluohjaajana aloitti maaliskuussa 2007 Merja Tanskanen. Projekti koki merkittävän takaiskun vuoden 2007 aikana, jolloin sekä projektin pitkäaikainen projektipäällikkö että palveluohjaaja vaihtuivat. Projektipäällikön paikka oli ilman työntekijää kesäkuusta marraskuun puoliväliin saakka, jolloin uusi projektipäällikkö Katja Koistinen aloitti osaaikaisena. Kokoaikaisesti hän aloitti työt vasta Palveluohjaajan paikka oli täyttämättä kesästä lokakuuhun saakka. Uusi palveluohjaaja Hennariikka Virtanen aloitti työnsä , jossa Sisko Liimatta jatkoi alkaen. Osittain VIEHKA-projektin työntekijänä ollut projektikoordinaattori Tuula Romppasen työsuhde päättyi TE-keskuksen toimintaympäristötukihankkeen myötä Työntekijöiden vaihdokset vaikuttivat olennaisesti toisen toimintavuoden tavoitteiden saavuttamiseen. Uusien työntekijöiden aloittamisen jälkeen toimintaa arvioitiin kriittisesti. Toimintaa keskitettiin, jotta projekti saavuttaisi sille asetetut tavoitteet ja saisi toiminnan vakiinnutettua projektin päättymisenkin jälkeen. Työntekijävaihdoksen jälkeen myös työntekijöiden toimenkuvia tarkistettiin. 3.3 Ohjausryhmä Projektin tukena toimi ohjausryhmä, joka seurasi projektin etenemistä, tavoitteiden toteutumista sekä tuloksia ja toimi projektipäällikön tukena. Puheenjohtajana ohjausryhmässä toimi Omaishoitajat ja Läheiset Liitto ry:n alueohjaaja Eija Pennanen, joka toimi myös Liiton ja paikallisyhdistyksen välisenä linkkinä. Projektipäällikkö oli ohjausryhmän sihteeri ja ohjausryhmän koollekutsuja.

9 9 Ohjausryhmän jäsenet: Eija Pennanen puh.joht Omaishoitajat ja Läheiset Liitto ry Risto Jalovaara Fastroi Oy Kari Kuronen Siivousmylly Pekka Kuosmanen / Joensuun kaupunki Irma Ahokas-Kukkonen Kaija Lähteenmäki / Joensuun kaupunki Ansa Tuovinen Aulis Ilvonen Joensuun seudun Invalidit ry Leena Haverila / Erkki Mäkinen Joensuunseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry Saija Dimitrov Ammattiopisto, Tikkarinne sihteeri Ani-Elina Heikkinen/ Viehka-projektin projektipäällikkö Katja Koistinen Ohjausryhmä kokoontui vuonna 2006 kaksi kertaa, 2007 kerran ja 2008 kolme kertaa. Myös ohjausryhmän toiminta kärsi työntekijöiden vaihtumisesta, ja ohjausryhmän toiminta kuivui lähes olemattomiin toisena toimintavuonna. Osa ohjausryhmän jäsenistä jätti ohjausryhmätyöskentelyn kesken työntekijävaihdosten jälkeen, ja viimeisenä toimintavuonna jouduttiin miettimään, kutsutaanko ohjausryhmään uusia jäseniä. Koska toiminta oli jo päättymäisillään, päätettiin, että ohjausryhmän kokoonpano sai säilyä samana. Ohjausryhmä suoritti projektin loppuarvioinnin syksyllä Osan jäsenistä kommentoi projektin etenemistä ja tavoitteiden saavuttamista suullisesti ja osa kirjallisesti. 3.4 Keskeiset yhteistyötahot Jo hankkeen alkaessa VIEHKA-projektilla oli aiempien projektien ansiosta suhteellisen laaja yhteistyöverkosto pitäen sisällään niin kuntien, seurakuntien, oppilaitosten työntekijöitä kuin toimijoita muista järjestöistä.

10 10 Konkreettiseksi päivittäiseksi yhteistyöverkostoksi muodostui VESSEL-keskuksen toimijat. VIEHKA projektin tilat oli vuokrattu Joensuun Seudun Invalidit ry:ltä, ja muina toimijoina tiloissa olivat Pohjois-Karjalan Dementiayhdistys, Pohjois-Karjalan Napakka Osuuskunta, Joensuun Kuulonhuolto ry, Honkalampisäätiö sekä muutamia yrittäjiä. Toimijat vaihtuivat hieman vuosien varrella, mutta keskeisellä paikalla olevista tiloista oli koko ajan enemmän kysyntää kuin tarjontaa. Ensimmäisenä ja toisena toimintavuotena panostettiin VESSEL- keskuksen toiminta-idean syventämiseksi ja verkostoitumisajatuksen sisäistämiseksi järjestämällä yhteisiä kehittämispäiviä. Muina tärkeinä yhteistyökumppaneina sosiaali- ja terveysalan järjestöistä toimivat mm.: - Kotikartanoyhdistys ry: virkistysviikonloput Kotikartanossa, vertaistukiohjaajien ja vapaaehtoisten koulutus - Pohjois-Karjalan Syöpäyhdistys ry: omaishoitoperheiden etsintä - SPR: yhteiset koulutustapahtumat - Pohjois-Karjalan sosiaaliturvayhdistys ry - Lisäksi lukuisat ryhmät kävivät vierailulla VESSEL keskuksessa, ja Viehka projektia ja keskuksen toimintaa esiteltiin myös muiden järjestöjen tapahtumissa. Oppilaitoksista keskeisiksi yhteistyökumppaneiksi nousivat Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu, Pohjois-Karjalan ammattiopisto sekä aikuiskoulutuskeskus, joiden opiskelijaryhmät kävivät vierailulla VESSEL keskuksessa. Myös Joensuun seudun kansalaisopiston kanssa kehiteltiin yhteistä toimintaa vuonna 2008 omaishoitokurssin tiimoilta, mutta kurssi peruuntui vähäisen osanottajamäärän vuoksi. Alueen kuntien ja kaupunkien työntekijöitä tiedotettiin säännöllisesti projektin toiminnasta 1-3 kertaa vuodessa pidetyissä palavereissa. Seniorineuvonta Ankkurin kanssa yhteistyö vakiintui vuonna Ankkurin työntekijät toimivat keskeisenä linkkinä uusien omaishoitoperheiden löytymisessä mukaan yhdistyksen toimintaan. Myös muut alueella omaishoitoperheiden hyväksi toimivat projektit toimivat verkostoitumista vahvistavina kumppaneina. Vertaisarviointikumppani haettiin Mikkelin Seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n VENE projektista, jonka tavoitteet olivat samansuuntaiset VIEHKA projektin kanssa.

11 11 4 Projektin arviointi Projektin arviointi suoritettiin osin omana työnä ja osin ulkopuolisen suorittamana. Projektityöntekijät arvioivat omaa toimintaansa säännöllisin itsearvioinnein. Itsearviointi oli hankkeen toimintaan rakennettu refleksiivinen toimintatapa, jolla tuettiin yhteistä oppimista ja jatkuvaa kehittämistä. Itsearvioinnissa oli omat hyvät ja huonot puolensa. Kriittistä tapaa tarkastella omaa toimintaa varmistettiin yhteistyötahoilta kerätyillä palautteilla. Projektin jokaisen tavoitteen toteutumisen seuraamiseksi työntekijät olivat yhdessä sopineet oman arviointimenetelmän. Palveluohjauksen merkitystä prosessissa mukana olleille perheille tutki Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelija päättötyössään. Vertaistukiryhmäläiset vastasivat joulukuussa 2008 kirjalliseen kyselyyn, miten he olivat kokeneet projektin tukeneen toimintaansa. Oppilaitosyhteistyön ja opiskelijoiden harjoittelujen onnistumisen osalta arviointi oli jatkuvaa. Niin opiskelijoilta kuin omaishoitoperheiltä kerättiin jokaisen harjoittelujakson päätteeksi kirjalliset palautteet, kuinka projektin työntekijät olivat onnistuneet harjoittelujen ohjaamisessa, ja mikä vaikutus opiskelijoilla oli ollut omaishoitoperheiden jaksamiseen. VESSEL keskuksen asiakkaille järjestettiin kolme viikkoa kestänyt asiakastyytyväisyyskysely syksyllä 2008, jolloin keskukseen yhteyttä ottaneilta kysyttiin palautetta keskuksen toiminnasta. Mikkelin Seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n VENE projektin kanssa järjestettiin vertaisarviointipäivät, jonka muistio on loppuraportin liitteenä 1. VIEHKA projektin ohjausryhmä arvioi projektin etenemistä ja saavuttamia tuloksia syksyllä Kaksi ohjausryhmän jäsentä vastasi kyselyyn suullisesti ja kolme kirjallisesti. Vastaukset on yhdistetty osaksi loppuraporttia.

12 12 5 Projektin tulokset 5.1 Palveluohjaus Vessel-keskuksessa toimivasta palvelupisteestä omaishoitoperheet pystyivät saamaan palveluohjausta niin puhelimitse kuin keskukseen tulemalla. Palveluohjaajat tekivät myös kotikäyntejä, jotka mahdollistivat palvelun kaikille seutukunnalla asuville, apua tarvitseville omaishoitoperheille. Alkuun palveluohjausta toteutettiin yhden työntekijän voimin, mutta palveluohjauskertojen lisääntyessä RAY myönsi lisämäärärahan toisen palveluohjaajan palkkaamiseksi vuodesta 2007 alkaen. Toisen palveluohjaajan työpanos mahdollisti myös palveluohjauksen jalostumisen parityöskentelyllä toteutettavaksi 3 5 kertaa kattavaksi kokonaisuudeksi. Kaksi palveluohjaajaa, joista toisella oli sosionomin (amk) tutkinto ja toisella fysioterapeutin tutkinto, tekivät palveluohjausta yhdessä. Moniammatillinen parityöskentely mahdollisti kokonaisvaltaisemman kotona selviytymisen kartoituksen, ja molemmat palveluohjaajat saivat kotikäynnillä keskittyä kumpikin omaan asiakkaaseen toinen omaishoitajaan ja toinen omaishoidettavaan. Näin perheen molemmat osapuolet tulivat tasapuolisesti kuulluksi. Keskimäärin palveluohjausprosessi kesti alun yhteydenotosta palvelujen toteutumisen seurantaan 3 6 kuukautta. Yhteydenoton jälkeen kartoitettiin perheen kotitilanne, asetettiin tavoitteet, etsittiin sopivimmat tukimuodot yhdessä perheen kanssa, avustettiin hakemusten tekemisessä sekä lopuksi seurattiin palveluiden toteutuminen. Em. työote oli käytössä projektin viimeisenä toimintavuonna.

13 13 Palveluohjauksen tavoitteena oli asiakkaan / asiakasperheen itsenäisen elämän tukeminen. Viehka-projektin palveluohjaus kohdentui omaishoitajiin ja omaishoitoperheisiin ja heidän itsenäisen elämän tukemiseen ts. kotona asumisen tukemiseen. Palveluohjaus oli sekä asiakastyön menetelmä (case management) että palveluiden yhteensovittamista organisaatioiden / eri sektoreiden tasolla (service coordination). Työmenetelmän periaatteiksi määriteltiin 1) palveluohjaajan ja asiakkaan välinen luottamuksellinen suhde, 2) asiakaslähtöisyys, 3) asiakkaan itsenäisen elämän tukeminen, 4) asiakkaan / asiakasperheen voimaantuminen sekä 5) verkostoituminen. Sauli Suominen ja Merja Tuominen (2007) ovat luokitelleet palveluohjauksesta kolme erilaista mallia, jotka ovat yleinen eli perinteinen palveluohjaus, voimavarakeskeinen palveluohjaus sekä intensiivinen palveluohjaus (Suominen & Tuominen, 2007). Viehka-projektin palveluohjauksessa oli kyse perinteisestä ja voimavarakeskeisestä palveluohjauksesta. Palveluohjaajalla oli aikaa rakentaa luottamuksellista suhdetta omaishoitajaan ja hoidettavaan ja kulkea perheen rinnalla alkukartoituksesta palveluiden ja tukien toteutumisen seurantaan saakka. Palveluohjaaja oli omaishoitajan henkisenä tukena, kuuntelijana silloin, kun omaishoitajan oli tehtävä itselle ehkä raskaitakin päätöksiä. Luottamuksen rakentuminen palveluohjaajan ja omaishoitoperheen välille oli asiakaslähtöisyyden tae. Kun luottamus saavutettiin, omaishoitaja koki olevansa täysivaltainen kumppani neuvotteluissa perheen kannalta sopivimmista ratkaisuista. Mitkään palveluohjauksen taustalla olevista periaatteista eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaan vaativat aikaa. Usein omaishoitaja kokee jäävänsä ohjausja neuvontatilanteessa sivustaseuraajaksi, passiiviseksi kuuntelijaksi, vaikka suunnitellaan omaishoitoperheen kannalta merkittäviä asioita. Verkostoituminen muiden toimijoiden kanssa oli olennaista laadukkaassa palveluohjauksessa. Verkostoitumalla paikallisten palveluohjaajien ja palveluiden tuottajien (yritykset, järjestöt, seurakunnat, kunnat) kanssa, palveluohjaaja sai tietoa omaishoitoperheiden tukimuodoista ja pystyi palveluohjaustilanteissa rakentamaan parhaiten sopivan tukipaketin perheelle. Joensuussa palveluohjaajat kokoontuivat säännöllisesti VIEHKA -projektin ajan. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulusta sosionomiksi valmistuva opiskelija haastatteli opinnäytetyötään varten omaishoitajia, jotka olivat olleet VIEHKA -projektin palveluohjauksessa. Opinnäytetyössä oli tavoitteena selvittää, millaisen merkityksen omaishoitajat kokivat palveluohjauksella olleen heille itselleen ja omaishoitotilanteelleen. Tarkoituksena oli myös selvittää, miten palve-

14 14 luohjauksen taustalla olevat periaatteet luottamuksellisuudesta, asiakaslähtöisyydestä, voimaantumisesta, itsenäisen elämän tukemisesta sekä verkostoitumisesta olivat toteutuneet. Haastattelut toteutettiin syys- ja lokakuun 2008 aikana, ja opinnäytetyö valmistuu keväällä Loppuraportissa ja Omaishoitajat ja Läheiset Liitto ry:n palveluohjausoppaassa käytetty materiaali on poimittu suoraan litteroidusta ja teemoitellusta haastatteluaineistosta. Haastateltuja omaishoitajia oli kuusi, joista naisia oli neljä ja miehiä kaksi. Kaikki omaishoitoperheet asuivat Joensuun seudulla. Ikäjakauma omaishoitajilla vaihteli vuoden välillä, iän keskiarvon ollessa 57,6 vuotta. Neljä omaishoitajista hoiti puolisoaan ja kaksi lastaan. Omaishoitajuus oli kestänyt yhdestä vuodesta 30 vuoteen. Hoidettavien avuntarve vaihteli silmällä pidosta ympärivuorokautisen avun tarpeeseen. Palveluohjaus oli päättynyt keskimäärin puoli vuotta ennen haastattelutilannetta. Palveluohjauksen alkaessa kolme omaishoitajaa sai säännöllistä apua kotiin. Kodissa tapahtuvaa omaishoitotyötä tukemassa oli mm. henkilökohtainen avustaja, kotipalvelu sekä monenlaiset terapiat. Kolme omaishoitajaa sai niukemmin tukea. Yksi ei saanut minkäänlaista apua kotiin, yhdellä oli käynyt opiskelijaharjoittelija, ja yhden hoidettava sai musiikkiterapiaa. Virallisen tukiverkoston lisäksi omaishoitajilla oli arjessa tukenaan lapset, lapsenlapset, sukulaiset sekä naapurit ja ystävät. Iäkkäämpien omaishoitajien verkosto koostui lapsista ja lapsenlapsista. Työikäisten kohdalla auttajina toimivat omat vanhemmat, sisarukset ja ystävät. Yhteenvetona sosiaalista verkostoista voidaan todeta, että työikäisillä omaishoitajilla näytti olevan tiiviimmät epäviralliset tukiverkostot kuin ikääntyneillä omaishoitajilla. Lähes jokainen haastateltu omaishoitaja toi esiin väsymyksen tunteita omaishoitotilanteestaan palveluohjauksen alkaessa. Jaksamattomuutta aiheuttivat mm. kokemukset siitä, että kaikesta oli otettava itse selvää, ja että palveluiden saaminen oli taistelun takana. Kysyttäessä palveluohjauksen oikea-aikaisuudesta, omaishoitajat kokivat sen tulleen todelliseen tarpeeseen. Osa olisi toivonut saaneensa samanlaista apua jo aiemmin. Omaishoitajat odottivat saavansa palveluohjaukselta sekä neuvoa ja opastusta sopivista palveluista, oikeaa tietoa oikeaan aikaan että turvaa: palveluohjauksen alettua oli tiedossa yksi paikka, josta sai tarvitessaan apua ongelmiin. Tiedon palveluohjauksesta palvelupisteestä ja palveluohjaajista omaishoitajat olivat saaneet aktiivisen tie-

15 15 dottamisen kautta. He olivat lukeneet siitä joko paikallislehtien järjestöpalstailmoituksista, yhdistyksen internet-sivuilta tai olivat kuulleet palveluohjauksesta liittyessään omaishoitajien paikallisyhdistykseen. Omaishoitajat kuvasivat palveluohjaustilanteen tuntuneen luonnolliselta ja ongelmattomalta. Palveluohjaajalla oli aikaa keskittyä kuuntelemaan omaishoitajan tilannetta. Hänet koettiin helposti lähestyttäväksi ihmiseksi, johon pystyi luomaan luottamuksellisen suhteen ja puhumaan avoimesti. Omaishoitajat ja palveluohjaaja olivat ohjaustilanteessa tasavertaisia kumppaneita, ja omaishoitajat kokivat saaneensa puhua itselle tärkeistä asioista. He kokivat, että olivat pystyneet puhumaan itselleen tärkeistä asioista, ja heidän mielipiteillään sekä sanoillaan oli ollut merkitystä. Kaikki omaishoitajat olivat tyytyväisiä palveluohjaukseen ja kokivat sen täyttäneen odotuksensa. Omaishoitajat olivat saaneet tietoa ja opastusta kotona asumista tukevista tuista ja palveluista. Palveluohjauksessa oli perheen tueksi haettu mm. omaishoidon tukea ja Kelan eläkettä saavan hoitotukea. Omaishoitajat olivat ohjautuneet vertaistukiryhmiin ja saaneet Viehka-projektin kautta välitettäviä opiskelijaharjoittelijoita kotiinsa. Tärkeäksi omaishoitajat kokivat vertaistuen ja oman ajan saamisen opiskelijoiden turvin. Konkreettisten tukien ja palveluiden hakemista suurempi merkitys palveluohjauksella oli omaishoitajien jaksamiseen. Omaishoitajat toivat esille, että palveluohjaus oli auttanut heitä näkemään, kuinka tärkeää omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ja oman ajan ottaminen on. He kokivat palveluohjauksen lisänneen itseluottamustaan ja varmuutta vaatia yhteiskunnallista tukea omaishoitoon. Tärkeää palveluohjauksen onnistumisessa oli omaishoitajan osallistuttaminen palveluohjauksen eri vaiheissa. Näin vahvistettiin omaishoitajan sitoutumista ja motivoitumista etsimään itselleen ja hoidettavalleen sopivinta palvelua. Haastatteluista ilmeni myös, että monille palveluohjauksessa mukana olleelle omaishoitajalle palveluohjaus oli tuonut muutosta omaan tapaan ajatella. Omaishoitajat kokivat palveluohjauksessa saadun tiedon omista oikeuksistaan vaikuttaneen avun hakemisen helpottumiseen jatkossa. Palveluohjauksessa annettu tieto antoi varmuutta hakea uusia palveluja itsenäisesti ja vaatia apua arjessa jaksamiseen. Johtopäätöksenä voidaan todeta omaishoitajien voimaantuneen palveluohjauksen myötä. Oikean tiedon saannilla oikeaan aikaan oli suuri merkitys omaishoitajien jaksamiseen. Samoin myös sillä, että omaishoidontilanteen muuttuessa

16 16 heillä oli tieto, mistä saada puolueetonta apua. Se antoi omaishoitajille vahvemman olon ja sai heidät tuntemaan, että heistä välitetään. Haastattelut nostivat esille, kuinka tärkeää vaikeassa tilanteessa oleville omaishoitajille on palveluohjaus ja palveluohjaaja. Joensuussa epäkohtaa on viime vuosina korjattu omaishoitoperheiden kohdalla, jotka saavat keskitetysti ohjausta ja neuvontaa Seniorineuvonta Ankkurista. Kaikissa kunnissa keskitettyä ohjausta ei vielä kuitenkaan saa. Seniorineuvonta Ankkurin avaaminen maaliskuussa 2007 ja toiminnan vakiintuminen vaikutti VIEHKA -projektin toteutettujen palveluohjauskertojen määrään. Palveluohjaus väheni, kun ikäihmiset löysivät Ankkurin. Ensimmäisenä toimintavuonna toteutettiin n. 150 palveluohjauskäyntiä, toisena n. 160 ja kolmantena 156. Tosin kolmantena toimintavuonna palveluohjauksen laatua parannettiin mallinnuksen ja toimintaa ohjaavien arvojen määrittelyn myötä, ja prosessi jalostui pidemmiksi ja voimaannuttavimmiksi. Ankkurin kanssa tehdystä yhteistyöstä huolimatta molemmissa paikoissa toteutettu palveluohjaus toimi osin päällekkäin, ja VIEHKA -projektin palveluohjaus menetti merkitystään. Projektin palveluohjaus oli kuitenkin avainasemassa uusien omaishoitoperheiden saamiseksi projektin muiden palvelujen piiriin, kuten haastattelun tulokset osoittivat. 5.2 Vertaistukiryhmät Vuonna 2006 aloitti toimintansa kolme vertaistukiryhmää omaishoitajille; Siipirikkojen ryhmä omaisensa menettäneille, miesomaishoitajien ryhmä ja työikäisten omaishoitajien ryhmä. Jokaiseen ryhmään koulutettiin vertaistukiohjaaja, joka oli vastuussa ryhmien toteutuksesta. Samana vuonna aloittivat myös liikunnalliset ryhmät toimintansa; kaksi kuntosaliryhmää, joissa oli vertaisohjaajat sekä allasjumpparyhmä, jonka vetäjänä toimi projektin työntekijä. Projektin edetessä Vessel-toimijoille aloitettiin yhteinen joka viikko toimiva Vessel-jumppa. Alkuun ryhmässä kävi 5-10 osallistujaa, mutta viimeisenä toimintavuonna ryhmän osallistujamäärä oli paisunut jo keskimäärin 20 osallistujaan / kerta. Vuoden 2008 toimintasuunnitelmissa oli perustaa uudet vertaistukiryhmät kehitysvammaista henkilöä hoitaville omaishoitajille sekä lastaan hoitaville omaishoitovanhemmille, mutta työntekijöi-

17 17 den vaihtumisen myötä toiminnan suuntia tarkistettiin. Tässä vaiheessa kartoitettiin, ettei kysyntää em. ryhmille ole, koska heille oli vertaistukitoimintaa jo muiden yhdistysten puitteissa. Niinpä päätettiin aloittaa avoin omaishoitajien vertaistukiryhmä yhteistyössä Joensuun keskustan seurakunnan kanssa. Toiminta aloitettiin syksyllä 2007, ja osallistujia ryhmässä oli välittömästi seitsemän. Kaikilta vertaistukiryhmiltä kysyttiin kirjallista palautetta toiminnasta ja omaishoitajien kokemuksista ryhmästä syksyllä Kyselyyn osallistui joulukuun ryhmätapaamisessa mukana olleet omaishoitajat, joita oli yhteensä 25. Kyselyn vastausten perusteella suurin osa omaishoitajista oli ollut tyytyväinen projektityöntekijöiden tukeen. Vain muutama toivoi, että ryhmä olisi saanut enemmän tukea VIEHKA -projektin työntekijöiltä. Uudentyyppisinä ja uusia omaishoitajia toimintojen piiriin saavina ryhminä kaksi projektin työntekijää kouluttautui Vanhustyön keskusliiton ystäväpiiriohjaajiksi, ja syksyllä 2008 alkoi ystäväpiiriryhmä yksinäisyyttä kokeville omaishoitajille. Ryhmään valikoitui Ankkurin yhteistyöllä viisi omaishoitajaa, jotka eivät olleet muiden palveluiden piirissä ja hoitivat muistisairasta puolisoaan. Ystäväpiirin mallin mukaan omaishoitajat kokoontuivat kerran viikossa yhteensä 12 kertaa. Syksyllä 2008 aloitettiin myös omaishoitopariskuntien päivätoimintaryhmä yhteistyössä Joensuun kaupungin vanhustenhuollon päivätoiminnan kanssa. Ryhmässä aloitti seitsemän omaishoitoperhettä eli yhteensä 14 osallistujaa. Päivätoimintaa järjestettiin kerran viikossa 15 viikon ajan. Ohjelma oli rakennettu siten, että pariskunnille oli osin yhteistä, osin eriytettyä ohjelmaa. Hoidettavien osalla toiminta keskittyi fyysisen kunnon ylläpitoon. Omaishoitajien ohjelma toteutettiin huomioiden niin fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen kuin henkinen ulottuvuus. Toiminnan onnistumista ja omaishoitoperheiden kokemuksia uudentyyppisestä tukimuodosta kysyttiin ryhmän viimeisellä tapaamiskerralla. Kaikki perheet olivat olleet tyytyväisiä toimintaan ja kokivat sen tukeneen kotona selviytymistä. Vaikuttavuudesta on tuloksena se, että toiminnasta tuli Joensuun kaupungille pysyvää toimintaa, ja uusi omaishoitopariskuntien ryhmä aloittaa toimintansa huhtikuussa 2009.