2/2006. kesäkuu juni

Transkriptio

1 2/2006 kesäkuu juni

2 Sisältö Perusturva / Grundtrygghet Nro / nr 2/2006 Tiedote ilmestyy 4 kertaa vuodessa Julkaisija Suomen Kuntaliitto Sosiaali ja terveys -yksikkö Toinen linja Helsinki Puh. (09) Koonnut Pirjo Poikonen Painopaikka Savion Kirjapaino Oy Kerava Kannen kuva Elina Poikonen Toimintatavat muuttuvat - myös Sosiaali- ja terveysasiain neuvottelukunnassa 3 Uutta lainsäädäntöä 4 Esitys kansaneläkelaista peruutetaan 4 Ympäristöterveydenhuoltoa koskevien lakien muutokset valvonnan maksullisuudesta 4 Laki terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetun lain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta 5 Ajankohtaista 6 Kuntaliiton Sosiaali- ja terveysasiain neuvottelukunta Vuoden 2006 kehittämsrahat myönnetty 7 Määrärahat terveyden edistämiseen Seutuneuvonta avustaa sosiaalihuoltoa 9 Verohallituksen ohje sosiaalipalvelujen arvonlisäverotuksesta 10 Lapset ja nuoret 10 Kuntia haetaan valtakunnalliseen perhepäivähoitoselvitykseen 10 Vihreä lippu ympäristöohjelma koulujen ja päiväkotien työn tueksi 11 Työryhmä esittää lastensuojelulain kokonaisuudistusta 11 Lastensuojelun palvelurakenteiden uudistaminen on välttämätöntä ja hyvin ajankohtaista 13 Vanhukset 14 Geriatrisesta hoidosta ja vanhustyöstä selvitys 14 Ikäpolitiikka kunnissa strategia johtamisen tukena 14 Vammaiset 15 Johtaja Markku Niemelä vauhdittaa kehitysvammaisten laitosasumisen hajuattamista 15 Hallitus antoi eduskunnalle vammaispoliittisen selonteon 15 Toimeentuloturva 17 Valtionosuus perustoimeentulotuen rahoittamiseen 17 Tiedote on myös Internetissä Kuntaliiton kotisivulla soster Tilaukset ja osoitteenmuutokset Perusturva-tiedote jaetaan jokaiseen kuntaan, sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymiin ja eräille muille alan toimijoille maksutta. Terveydenhuolto 17 Hoitoon pääsy perusterveydenhuollossa 17 Selvitys ympäristöterveydenhuollon laboratoriopalveluista valmistui 18 Tietoteknologia 19 Sähköinen potilaskertomus ja sosiaalihuolto 19 Svenska sidor 21 Uusia julkaisuja 22 Koulutusta ja tapahtumia 22 Lisätilaukset ja muiden kuin Kuntaliiton jäsenyhteisöjen tilaukset ovat maksullisia. Vuosikerran hinta on jäsenyhteisöille 17 euroa ja muille 34 euroa (yli 5 tilauksesta alennus). Seuraava tiedote Ilmestyy syyskuussa ISSN Perusturva 2/2006

3 Toimintatavat muuttuvat myös Sosiaali- ja terveysasiain neuvottelukunnassa Kuntien sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kovilla, kun kuntatalous on tiukoilla, väestö vanhenee ja kaiken lisäksi ollaan PARAS-suunnitelmien kourissa. Kunnissa on resurssipulaa: on puutetta rahasta, työntekijöistä ja veronmaksajista. Tiukoilla ovat niin kuntien työntekijät, valmistelijat kuin luottamusihmisetkin. Muutosta tarvitaan, toisaalta myös vahvoja toimia hyvinvointiyhteiskunnan puolustamiseksi. Hyvinvointipolitiikka on riskien jakamisen lisäksi myös investointia ihmiseen ja tulevaisuuteen ilman toimivaa hyvinvointiyhteiskuntaa ei Suomella ole tulevaisuutta! Jos kunta- ja palvelurakennetta sekä toimintatapoja rukataan, niin samaan on tarvetta myös poliittisissa luottamuselimissä. Yksi Kuntaliiton luottamuselimistä on Sosiaali- ja terveysasiain neuvottelukunta, jossa on edustettuna laajaa osaamista sosiaalija terveystoimen kentältä. Neuvottelukunta voi vaikuttaa tuleviin muutoksiin yhteistyön, hyvien käytäntöjen välittämisen, keskustelun ja vuorovaikutuksen lisäämisen kautta; ja näin toimia koko Suomen kuntien ja alueiden hyväksi. Tästä syystä Kuntaliiton sosiaali- ja terveysalan neuvottelukunta on päättänyt kutsua koolle kuntakentän hyvinvointifoorumin, uuden areenan käydä avointa keskustelua ja vuoropuhelua ja löytää ratkaisuja! kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Tällaisen foorumin luominen vastaa neuvottelukunnalle annettuja tehtäviä toimialansa kehittämisestä ja yhteistyön edistämisestä. Kuntien ongelmat näkyvät mm. monentasoisena eriarvoistumisena. Tilastoista näkyy, että köyhyys kohtelee eri tavoin eri väestöryhmiä. Lapsiperheitä ja erityisesti yksihuoltajaperheitä on yhä enemmän köyhimpien joukossa. Väestöryhmien terveyserot kasvavat, alueiden kehitys eriytyy, syntyy köyhyystaskuja ja pahan työttömyyden alueita. Jossain väestöryhmissä yhä lisääntyvät palvelutarpeet jopa periytyvät seuraavalle sukupolvelle. Tarvitaan enemmän ja nykyistä syvempää yhteistyötä ongelmien ratkomisessa. Yhteistyötä on lisättävä kunnan eri toimialojen ja sektoreiden kesken kuin myös eri toimijoiden eli kuntien, valtion, kolmannen sektorin ja yritysten välillä. Erityisesti kuntien ja valtion yhteisen tahdon löytyminen hyvinvointipalvelujen järjestämisessä ja rahoituksessa pitää selkeyttää. Moniammattillisuudesta, poikkihallinnollisuudesta, monitoimijuudesta ja seutuyhteistyöstä puhutaan - eikä syyttä. Vaikka kunnat toimivat itsehallinnollisesti, ei itseriittoisuudella edetä pitkälle nykyisten saatikka sitten tulevaisuuden ongelmien ratkaisemisessa. Kuntalaisten peruspalvelutarpeisiin vastaamisessa tulee myös käyttää niin uusia palveluinnovaatioita kuin tietotekniikankin tarjoamia ratkaisuja. Kokemukset vanhoista ja uusista hyvistä keinoista on saatava levitettyä; tietoa ja kokemuksia on tarpeen jakaa, yhtenä keinona juuri neuvottelukunnassa ideoitu uusi foorumi. Kuntaliiton sosiaali- ja terveysasiain neuvottelukunta on Kuntaliiton virallinen toimielin. Sen vaikutus kuntakentässä ja muutosten myllerryksessä on juuri niin suuri kuin se mandaattinsa voimin itselleen ottaa. Eeva Honkanummi, Espoo Kuntaliiton sosiaali- ja terveysasiain neuvottelukunnan pj eeva@honkanummi.net Perusturva 2/2006 3

4 UUTTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ Esitys kansaneläkelaista peruutetaan Uusi elintarvikelaki korvaa elintarvikelain, eläimistä saatavien elintarvikkeiden, elintarvikehygieniasta annetun lain sekä terveydensuojelulain elintarvikehygieniaa koskevat säännökset. Laissa säädetyt valvontaviranomaisen tehtävät vastaavat pääosin kumoutuneita säännöksiä. Valvonnan maksullisuus laajenee siten, että kunnan tulee periä maksu hyväksymäänsä valvontasuunnitelmaan sisältyvistä tarkastuksista, näytteidenotosta ja näytteiden tutkimisista. Elintarvikevalvonnan tehostamiseksi Elintarviketurvallisuusvirasto antaa valtakunnallisen valvontaohjelman, jonka perusteella kunnat laativat valvontasuunnitelman. Hallituksen esitys kansaneläkelaiksi ja laiksi vammaisetuuksista sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi (HE 209/2005 vp) peruutetaan. Hallitus päätti asiasta torstaina 4. toukokuuta ja presidentin on tarkoitus peruuttaa esitys huomenna. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan hallituksen lakiesitystä, joka poistaa kansaneläkkeistä ja eräistä muista toimeentuloetuuksista kuntien kalleusluokituksen vuoden 2008 alussa. Käytännössä muutos merkitsee nykyisin II kalleusluokkaan kuuluvien etuuksien korotusta vuoden 2008 alussa. Hallitus antoi marraskuussa 2005 lakiesityksen, jossa selkeytetään kansaneläkkeisiin ja vammaisetuuksiin liittyvää lainsäädäntöä sekä eräitä muita niihin liittyviä lakeja. Tämän jälkeen hallituksen hyväksymissä vuosien budjettikehyksissä päätettiin kuntien kalleusluokituksesta luopumisesta. Myös eduskunta on edellyttänyt kalleusluokituksen poistamista vuoden 2008 alusta. Voidakseen yhdistää kalleusluokkien poistamisen edellä mainittuun lakiesitykseen hallitus päätti peruuttaa esityksen täydentämistä varten. Lisätietoja: Hallitusneuvos Tuulikki Haikarainen, p. (09) Vanhempi hallitussihteeri Juha Rossi, p. (09) Ympäristöterveydenhuoltoa koskevien lakien muutokset valvonnan maksullisuudesta Vastaavasti terveydensuojelulakia, toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annettua lakia ja kemikaalilakia on muutettu siten, että Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus laatii ympäristöterveydenhuollon valvonnasta valtakunnallisen valvontaohjelman, joka otetaan huomioon kunnan ympäristöterveydenhuollon lakien mukaisessa valvontasuunnitelmassa. Valvonnan maksullisuus laajenee. Kunnan on perittävä toiminnanharjoittajalta hyväksymänsä taksan mukainen maksu valvontasuunnitelmaan sisältyvistä, valvontaviranomaisen suorittamista säännöllisistä tarkastuksista, näytteenotosta ja tutkimuksista. Myös laissa kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta säädetään Kuluttajaviraston velvollisuudesta laatia valtakunnallinen valvontaohjelma, joka kunnan tulee ottaa huomioon omassa valvontasuunnitelmassaan. Valvontasuunnitelman mukaisista tarkastuksista kunta perii kunnan hyväksymän taksan mukaisen maksun. Uudet maksut on mahdollista ottaa käyttöön kunnan hyväksyttyä valvontasuunnitelman ja maksutaksan. Kunnan valvontasuunnitelma on pakollinen. Valvontaa koskevissa eri laeissa on säädetty kunnan valvontasuunnitelman valmistelusta ja hyväksymisestä. Siinä tulee ottaa huomioon muun muassa eri laeissa säädetty valtakunnallinen valvontaohjelma, jonka valmisteluvastuu kuuluu valtion eri keskusvirastoille. Kunnan päätökset valvontasuunnitelmaan perustuvien toimenpiteiden maksuista ovat mahdollisia vasta sen jälkeen, kun valtakunnallinen valvontaohjelma on annettu ja siihen perustuen kunta on valmistellut ja hyväksynyt kunnan valvontasuunnitelman. Kunnalla tulee olla elintarvikelain ja tuoteturvallisuuslainsäädännön mukainen valvontasuunnitelma viimeistään Kunta voi aloittaa maksujen perimisen suunnitelmaan sisältyvistä tarkastuksista, näytteenotosta ja näytteen tutkimisesta hyväksyttyään valvontasuunnitelman ja tähän perustuvan maksutaksan. Terveydensuojelulain, tupakkalain ja kemikaalilain mukaisesti valtion valvontaohjelma tulee olla valmiina ja siihen perustuva kunnan valvontasuunnitelma Kunta voi aloittaa maksujen perimisen hyväksyttyään valvontasuunnitel- 4 Perusturva 2/2006

5 man ja tähän perustuvan maksutaksan kuitenkin aikaisintaan Kuntaliitto valmistelee valvonnan maksullisuuden laajenemisen johdosta ohjeistusta kunnille ja kuntayhtymille huomioon ottaen valtion viranomaisten lainsäädännön täytäntöönpanoon liittyvien asetusten ja ohjelmien valmistuminen. Säädökset: 23/2006; 24/2006; 285/2006; 286/2006; 287/2006 ja 75/2004. Lisätietoja: Tuula Taskula p.(09) , Laki terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetun lain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta Laki terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetun lain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (292/2006; 293/2006 ja 294/2006) on annettu. Puolustusvoimat eivät enää järjestä erikoissairaanhoidon palveluja omissa sairaaloissa, vaan ne hankitaan ulkopuolisilta palvelujen tuottajilta. Puolustusvoimat järjestää edelleen itse varusmiesten perusterveydenhuollon ja työterveyshuoltoon kuuluvan palveluskelpoisuuden arvioinnin. Perusterveydenhuollosta vastaavat Sotilaslääketieteen keskus ja varuskuntien terveysasemat. Sekä kansanterveyslakiin että erikoissairaanhoitolakiin on otettu säännökset siitä, että kunnat ja kuntayhtymät voivat tehdä puolustusvoimien kanssa sopimuksia puolustusvoimien terveydenhuoltovastuulle kuuluvien henkilöiden hoitamisesta. Ellei korvauksesta ole erikseen sovittu, se määräytyy palvelun tuottamisesta aiheutuneiden kustannusten mukaan. Kansanterveyslakia on muutettu siten, että puolustusvoimien on suoritettava terveyskeskukselle sotilasviranomaisten pyynnöstä kutsunnanalaisille terveyskeskuksessa järjestetyistä ennakkoterveystarkastuksista palvelun tuottamisesta aiheutuneiden kustannusten suuruinen korvaus. Lait ovat tulleet voimaan 1 päivänä toukokuuta Kutsunnanalaisten ennakkoterveystarkastuksista suoritettavia korvauksia koskeva kansanterveyslain 25 :n 1 momentti tulee kuitenkin voimaan vasta 1 päivänä tammikuuta 2008, KANSANTERVEYSLAIN JA ERIKOIS- SAIRAANHOITOLAIN MUUTOKSET Kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain muutokset johtuvat siitä, että puolustusvoimien tarkoitus on sopia hoitovastuulle kuuluvien potilaiden tutkimuksesta ja hoidosta eri perustein ja nopeammin kuin kunnan tai kuntayhtymän jäsenkuntien asukkaille. Sääntely asettaa puolustusvoimien terveydenhuoltovastuulle kuuluvat lähinnä palvelujen saamisen nopeuden osalta parempaan asemaan asianomaisen kunnan tai kuntayhtymän jäsenkunnan asukkaisiin verrattuna. Sopimusten tekeminen puolustusvoimien kanssa on kunnille ja kuntayhtymille vapaaehtoista, jotta kunnat ja kuntayhtymät voivat huolehtia niille lakisääteisesti kuuluvien tehtävien hoitamisesta. Eduskunta muutti hallituksen esitystä perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta siten, että kansanterveyslakia ja erikoissairaanhoitolakia täydennettiin säännöksellä, jonka mukaan sopimuksen tekemisellä tai sopimukseen perustuvien palvelujen antamisella ei saa vaarantaa kunnan tai kuntayhtymän lakisääteisten tehtävien hoitamista. Tällaisia ovat muun muassa kansanterveyslaissa ja erikoissairaanhoitolaissa säädetty oikeus tutkimukseen ja hoitoon pääsystä määräajassa. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti eduskunta täydensi lakeja myös erityisellä maininnalla siitä, ettei mahdollisuus sopia puolustusvoimien terveydenhuoltovastuulla olevien erityiskohtelusta syrjäytä kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain säännöksiä kiireellisen hoidon tarpeessa olevan potilaan hoitamisesta välittömästi. Kunnalliset terveyskeskukset ja sairaalat on tarkoitettu ensisijassa kuntien asukkaiden terveydenhuoltoon, siten kuin kansanterveyslaissa ja erikoissairaanhoitolaissa on säädetty. Kunnan tai kuntayhtymän vapaaehtoiset sopimukset puolustusvoimien järjestämisvastuulle kuuluvien terveydenhuoltopalvelujen tuottamisesta voivat siten olla mahdollisia edellyttäen, että terveyskeskus tai sairaanhoitopiiri kykenee samanaikaisesti täyttämään lakisääteiset velvoitteensa. Kuntien ja kuntayhtymien kannalta kyse on kuntalain (365/1995) 2 :n 2 momentin tarkoittamasta sopimuksesta eikä valtion antamasta toimeksiannosta. Tällä varmistetaan, etteivät edellytykset järjestää siviiliväestön terveydenhuolto heikkene puolustusvoimien vaatimusten johdosta. Puolustusvoimien terveydenhuollon järjestämisvastuu säilyy puolustusvoimilla. Muutetuilla laeilla ja solmittavilla sopimuksilla ei voida myöskään muuttaa sitä, mitä sotilastapaturmien hoidon korvaamisesta on erikseen säädetty (1363/2004). Perusturva 2/2006 5

6 ASEVELVOLLISTEN ENNAKKOTERVEYS- TARKASTUKSET Kansanterveyslakiin on lisätty uusi 25 kutsunnanalaisten ennakkoterveystarkastuksista suoritettavasta korvauksesta, joka tulee voimaan vasta 1 päivänä tammikuuta Kansanterveyslaki ei velvoita kuntia antamaan virka-apua asevelvollisten ennakkotarkastusten suorittamiseen. Tämä osa tehtävää on kunnille vapaaehtoinen. Ennakkoterveystarkastuksen suorittamiseen ei myöskään määrätä lääkäriä kansanterveyslain 14 :n 2 momentin nojalla kuten kutsuntatilaisuuksiin, viimeksi mainitusta ei ole tämän muutoksen yhteydessä säädetty puolustusvoimille korvausvelvollisuutta. Kuntaliitto valmistelee muutosten johdosta tarkempia ohjeita kunnille ja kuntayhtymille. Lisätiedot: Tuula Taskula, p. (09) Työryhmän esitys löytyy osoitteesta AJANKOHTAISTA Kuntaliiton Sosiaali- ja terveysasiain neuvottelukunta Sosiaali- ja terveysasiain neuvottelukunnan rooli on mielipiteillään ja kannanotoillaan vaikuttaa Kuntalii- tossa tehtäviin päätöksiin erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon alueella. Neuvottelukunnan erityistehtävänä on toimisäännön mukaan edistää erityisesti perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyötä koko terveydenhuoltojärjestelmän kehittämiseksi sekä sosiaalihuollon ja terveydenhuollon välistä yhteistyötä. Neuvottelukunnan tehtävänä on lisäksi edistää yhteistyötä pohjoismaiden ja kansainvälisten alan järjestöjen kanssa. JÄSEN HENKILÖKOHTAINEN VARAJÄSEN Eeva Honkanummi Vihr. Eeva Heinonen Vihr. Sosiaalipsykologi pj. Sosiaalityöntekijä Kotikunta: Espoo Kotikunta, Kuopio Sirpa Jukkara Kesk. Seppo Ruhanen Kesk. Terveydenhoitaja Kunnanjohtaja Kotikunta: Savitaipale Kotikunta: Hirvensalmi Jari Kangasvieri Kesk. Riikka Moilanen-Savolainen Kesk. Kunnanjohtaja Kansanedustaja Kotikunta: Toholampi Kotikunta: Oulu Titta Karppinen SDP Liisa Piispanen SDP Ylihoitaja Työterveyshoitaja Kotikunta: Joutseno Kotikunta: Suolahti Vuokko Kuusiluoma Kesk. Eero Kuisma Kesk. Perusturvajohtaja Toimitusjohtaja Kotikunta: Parkano Kotikunta: Laitila Esko Lavonen Kok. Antti Kalliomaa Kok. Erityisnuorisotyöntekijä Toiminnanohjaaja Kotikunta: Kouvola Kotikunta: Lahti Pekka Lehtinen Kok. Tiina Perä Kok. Srk. kuraattori Ylilääkäri Kotikunta: Jalasjärvi Kotikunta: Seinäjoki 6 Perusturva 2/2006

7 Antti Liikkanen SDP Vuokko Matero SDP Ylilääkäri, psykiatri Apulaisosastonhoitaja Kotikunta: Rovaniemi Kotikunta: Kajaani Satu-Tuutu Prauda Kok. Matti Johansson Kok. Fysioterapeutti Kotikunta: Tohmajärvi Kotikunta: Sievi Jarmo Rosenlöf SDP Hannu Tullinen SDP Aluepäällikkö Pääluottamusmies Kotikunta: Turku Kotikunta: Mikkeli Elina Sirén Kok. Pauliina Uusivirta Kok. Terveydenhoitaja Myyjä, sosiaalikasvattaja Kotikunta: Tampere Kotikunta: Kirkkonummi Raimo Sopo Kesk. Ritva Sonntag Kesk. Ylimetsänhoitaja Terveydenhoitaja Kotikunta: Jyväskylä Kotikunta: Kemi Tarja Tenkula SDP Erkki Karvonen SDP Erikoissairaanhoitaja Omistajaohjausjohtaja Kotikunta: Helsinki Kotikunta: Kuopio Sirkkaliisa Virtanen Vas. Timo Juutinen Vas. Osastopäällikkö Liikunnanohjaaja Kotikunta: Tampere Kotikunta: Kemi Ole Åberg RKP Britt-Inger Wik RKP Toimitusjohtaja Sairaanhoitaja Kotikunta: Parainen varapj. Kotikunta: Pedersöre Vuoden 2006 kehittämisrahat myönnetty Sosiaali- ja terveysministeriö myönsi huhtikuun lopussa 21,2 miljoonaa euroa 65 sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeelle eri puolilla Suomea. Rahoituksesta 8 miljoonaa euroa kohdistuu Sosiaalialan kehittämishankkeeseen ja 13,2 miljoonaa euroa Kansallisen terveydenhuollon kehittämishankkeen mukaisiin valtionavustuksiin. Lääninhallitukset päättivät jo helmikuussa yhteensä 27 miljoonaa euron avustuksista. PALVELURAKENTEEN UUDISTUS ON KÄYNNISSÄ Merkittävä osa rahoituksesta suuntautuu hankkeisiin, jotka pyrkivät palvelujen ja kehittämistoiminnan järjestämiseen aiempaa suuremmalla väestöpohjalla. Hankkeita, joilla tähdätään sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteiden yhdistämiseen, rahoitetaan 10 alueella. Suurin näistä on Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveyspiirihanke. Myös Pohjois- Karjalan mallin jatkotyötä tuetaan. Pohjois-Karjalassa tavoitteena on saattaa sosiaali- ja terveydenhuolto tiiviiseen yhteistyöhön ensin perustasolla ja sen jälkeen maakunnallisesti. Uudellamaalla puolestaan kehitetään sosiaali- ja terveydenhuoltoalueita, joissa terveyskeskukset, sairaalat ja sosiaalitoimi toimisivat yhteistyössä saman hallinnollisen kokonaisuuden alla. Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisiin rakenteisiin tähtäävien hankkeiden lisäksi alueellista yhteistyötä kehitetään sosiaali- ja terveydenhuollon eri sektoreilla. Uusia hankkeita käynnistyy muun muassa kieli- ja kulttuurivähemmistöjen palvelujen ja mielenterveys- ja päihdepalvelujen turvaamiseksi. Sosiaalihuollon seudullisia kehittämisyksiköitä perustetaan varhaiskasvatuksen, sosiaalityön, lastensuojelun ja vanhustenhuollon osaamisen parantamiseksi. Alueellisen yhteistyön lisäksi päätöksissä painottuvat varhainen ongelmiin puuttuminen sekä ehkäisevä työ. Suurimmat ehkäisevän toiminnan avustukset jaetaan diabeteksen ehkäisyyn sekä alkoho- Perusturva 2/2006 7

8 linkulutuksen vähentämiseen tähtääviin hankkeisiin. Perhekeskustoimintaa sekä sosiaalipäivystystä käynnistetään uusilla alueilla. UUSIA TIETOTEKNOLOGIAHANKKEITA Sosiaalihuollon tietoteknologiahankkeista rahoitusta saa seitsemän hanketta, joista tänä vuonna kolme Pohjanmaalla. Sosiaalihuoltoon ollaan rakentamassa valtakunnallisesti yhtenäistä asiakastietojärjestelmää. Nyt jaetulla rahoituksella tuetaan lisäksi sähköisen asioinnin käyttöönottoa sosiaalihuollossa. Terveydenhuoltoon suunnatusta hankerahasta kohdennetaan 5 miljoona euroa sähköisen potilaskertomuksen kehittämiseen. Tavoitteena on, että keskeinen potilastieto kirjataan sähköisesti yhdenmukaisella tavalla, jolloin tietoa on mahdollista hyödyntää erilaisissa käyttötarkoituksissa. Terveydenhuollon hankerahasta jäi tänä vuonna jakamatta 7 miljoonaa euroa, jotka käytetään pääasiassa valtakunnallisen sähköisen arkiston perustamiseen vuonna PALVELUJA KEHITETÄÄN LÄHES JOKAISESSA KUNNASSA Sosiaalialan kehittämishankkeen, Kansallisen terveydenhuollon hankkeen sekä Alkoholiohjelman mukaisia valtionavustuksia on jaettu vuosina yhteensä 153 miljoonaa euroa. Avustuksilla on vuoden 2003 jälkeen käynnistetty lähes 900 sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen sekä alkoholista aiheutuvien haittojen ja alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävää hanketta. Kehittämistoiminnassa ovat mukana jo lähes kaikki Suomen kunnat. Viimeiselle, vuoden 2007 hakukierrokselle, jää jaettavaksi 47 miljoonaa euroa. Lisätietoja hankeavustuksista löytyy ministeriön sivuilta osoitteesta Hankkeet > Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionavustukset 2006 > Rahoitetut hankkeet Sivuilta löytyvät myös tiedot kaikista vuosina rahoitetuista sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeista. Määrärahat terveyden edistämiseen vuodelle 2007 Sosiaali- ja terveysministeriössä (STM) on haettavana terveyden edistämiseen tarkoitettu harkinnanvarainen määräraha vuodelle Vuoden 2006 määrärahan käyttösuunnitelma </ Resource. phx/hankk/hankt/tervedi/index.htx. i753.pdf> (pdf-versio), jonka kokonaissumma on euroa, on nähtävissä ministeriön verkkosivuilla. Vuonna 2007 tuetaan 1) hyvien käytäntöjen kehittämisen pilottihankkeita, 2) laajoja, mieluiten valtakunnallisia toimeenpanohankkeita sekä 3) terveyden edistämistä välittömästi tukevia tutkimuksia sekä seurantaan ja tuloksellisuuden arviointiin liittyviä hankkeita. Erityisesti toimeenpanohankkeissa voi olla useita toimijoita. Valtaosa määrärahasta käytetään toimeenpanohankkeisiin. Hankkeiden tulee liittyä tupakoinnin ehkäisyyn ja vähentämiseen, päihteiden käytön ja päihdehaittojen ehkäisyyn ja vähentämiseen, tai terveyden edistämiseen. Hankkeiden tulee tukea Terveys kansanterveysohjelman < alkoholiohjelman < ja huumausainepoliittisen toimenpideohjelman </ Resource.phx/vastt/sospa/shpai/huumeohj.htx> sekä valtioneuvoston terveysliikunnasta tekemän periaatepäätöksen < fi/suomi/eho/julkaisut/ehosisallys53.htm> ja tupakkalain toimeenpanoa. Mainittujen ohjelmien asiakirjat ovat saatavissa sosiaali- ja terveysministeriön internet sivuilta. Etusijalle asetetaan hankkeet, jotka kohdistuvat lapsiin ja nuoriin sekä hankkeet, jotka kohdistuvat terveydeltään heikommassa asemassa olevien ryhmien terveyden edistämiseen. Toimeenpanohankkeista etusijalle asetetaan erityisesti hankkeet, jotka liittyvät lihavuuden ehkäisyyn, alkoholin riskikäytön ehkäisyyn, nuorten tupakoinnin aloittamisen ehkäisyyn ja tupakoinnin lopettamisen tukemiseen, arkiliikunnan lisäämiseen sekä terveyden edistämisen kansalaistoiminnan kehittämiseen. On suotavaa, että hankkeita toteutetaan ihmisten arkiympäristöissä, kuten päivähoidossa, kouluissa, työpaikoilla ja asuinalueilla. MÄÄRÄRAHAN SAANNIN RAJOITUKSET Hankkeita, joiden päätarkoitus on hoito ja/tai kuntoutus ei tueta. Varoja ei myönnetä perustutkimukseen, opinnäytetöihin eikä kaupalliseen toimintaan tai sellaisen valmisteluun, ei myöskään kuntien, järjestöjen tai muiden toimijoiden lakisääteiseksi tai normaaliksi katsottavaan perustoimintaan. Hankkeen toteuttajalla tulee olla tarpeellinen osaaminen, riittävät voimavarat ja puitteet hankkeen toimeenpanoon. Omarahoitus ei kuitenkaan ole määrärahan myöntämisen edellytys. PÄÄTÖSTEN VALMISTELU Vuoden 2007 määrärahaa koskevia ehdotuksia valmistelevat sosiaali- ja terveysministeriö (STM), Kansanterveyslaitos (KTL) sekä Terveyden edistämisen keskus ry. (Tekry). Hanke-ehdotuksen vastaanottanut organisaatio voi siirtää hanke-ehdo- 8 Perusturva 2/2006

9 tuksen valmisteltavaksi toiselle valmisteluorganisaatiolle ilmoittamatta siirrosta erikseen hakijalle. STM vahvistaa määrärahan käyttösuunnitelman, jossa otetaan huomioon rahoitettavan toiminnan mahdolliset päällekkäisyydet aiempien ja nykyisten hankkeiden kanssa, toiminnan painotukset sekä hankkeiden laatu, tarkoituksenmukaisuus ja lisäarvo kansallisesta näkökulmasta. Alustavasta myönteisestä päätöksestä annetaan ennakkotieto hakijalle marraskuussa Määrärahan käyttösuunnitelma vahvistetaan ja lopulliset päätökset tehdään joulukuussa Määräraha on tarkoitettu käytettäväksi vuoden 2007 aikana ja sen käytöstä on annettava selvitys mennessä. Hanke-ehdotukset tehdään STM:n vahvistamalle lomakkeelle, jonka tietojen perusteella valinta tapahtuu. Sähköisessä muodossa tai paperitulosteena täytettävä lomake on saatavissa osoitteessa lomake.fi < fi/b/ec/index.cgi> (ks. sosiaali- ja terveysministeriö, hanke-ehdotus terveyden edistämisen määrärahasta). Lomake voidaan palauttaa sähköisenä tai paperiversiona. Paperiversion mukana tulee toimittaa sähköinen versio tallenteena. Yksityiskohtaisia tietoja hanke-ehdotuksen täytöstä ja käsittelystä on saatavissa Terveyden edistämisen keskuksen hanketukioppaasta < (pdfversio). Hanke-ehdotus on toimitettava yhdelle alla mainituista käsittelijöistä viimeistään seuraavasti: 1) kuntien, kuntayhtymien ja ammattikorkeakoulujen sekä tutkimuksia koskevat hanke-ehdotukset: Kansanterveyslaitos ETEO/ Seija Nurmi Mannerheimintie HELSINKI Tiedustelut: Projektipäällikkö Meri Paavola p. (09) ) järjestöjen hanke-ehdotukset: Terveyden edistämisen keskus Karjalankatu 2 C HELSINKI hanke-ehdotukset@health.fi <mailto:hankeehdotukset@health.fi> Tiedustelut: Kehittämispäällikkö Ritva Varamäki p. (09) etunimi.sukunimi@health.fi Kehittämispäällikkö Pirjo Koskinen-Ollonqvist p. (09) etunimi.sukunimi@health.fi 3) muut hanke-ehdotukset: Sosiaali- ja terveysministeriö Terveysosasto Tuulikki Tamminen PL VALTIONEUVOSTO etunimi.sukunimi@stm.fi Tiedustelut: Ylitarkastaja Veli-Matti Risku p. (09) etunimi.sukunimi@stm.fi Juho Saari, VTT, Dosentti Neuvotteleva virkamies Sosiaali- ja terveysministeriö Talous- ja suunnitteluosasto Suunnitteluryhmä Meritullinkatu 8 PL Valtioneuvosto P. (09) Fax (09) Mobile: (työ) Mobile: (oma) etunimi.sukunimi@stm.fi Juho Saari, Ph.D, Docent Ministerial Adviser Ministry of Social Affairs and Health Finance and Planning Department Planning unit Meritullinkatu 8 P.O.Box Government, Finland Telephone Telefax Mobile: (work) Mobile: (private) etunimi.sukunimi@stm.fi Seutuneuvonta avustaa sosiaalihuoltoa Kuntaliiton järjestämä Seutuneuvonta avustaa kuntia sosiaalihuollon seutuyhteistyötä koskevissa hankkeissa. Palvelua tarjotaan mm. erilaisissa juridisissa, hallinnollis-organisatorisissa, kunnallistaloudellisissa, henkilöstön työsuhteisiin ja muutosjohtamiseen sekä muihin seuduilta nouseviin kysymyksiin liittyen. Palvelu on tarkoitettu seudullisille hankkeille, jotka ovat saaneet sosiaali- ja terveysminis- Perusturva 2/2006 9

10 teriön myöntämän Sosiaalialan kehittämishankkeen mukaisen valtionavustuksen. Tähän mennessä Seutuneuvontapalveluun on tullut lähes sata kysymystä. Kysymykset ovat koskeneet muun muassa sosiaali- ja terveystoimen yhdistämistä, kuntien yhteistä työntekijää, isäntäkunnan roolia ja sopimusmalleja. Kuntaliitto on yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa tarjonnut asiantuntijaneuvontaa vuoden 2004 huhtikuusta lähtien ensisijaisesti vuosina 2004 ja 2005 rahoitetuille seudullisille sosiaalialan kehittämishankkeille. Palvelu on myös vuonna 2006 aloittavien hankkeiden käytettävissä. Seutuneuvontapalvelun tarkoituksena on antaa tietoa ja konkreettista asiantuntija-apua sekä edesauttaa toimijoiden verkostoitumista. Tänä vuonna 13 sosiaalihuollon palvelujen ja kehittämistyön seudulliseen kokoamiseen sekä kehittämisyksikkötoimintaan keskittyvää hanketta sai rahoitusta. Yhteensä tälle painoalueelle myönnettiin hankerahoitusta 3,29 miljoonaa euroa. Sosiaalihuollon palvelujen ja kehittämistyön seudullisen kokoamisen hankkeita rahoitettiin Tampereella, Koillis- Savossa ja Satakunnassa. Seudullisia kehittämisyksiköitä rahoitettiin muun muassa sosiaalityön, lastensuojelun, varhaiskasvatuksen ja vanhustenhuollon osa-alueille. Rahoitusta saivat muun muassa Lapin sosiaalityön kehittämisyksikkö, Kaakkois- Suomen varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö ja Hämeenlinnan seudun vanhustyön kehittämisyksikkö. Linkit: Seutuneuvonnan esittely osoitteessa Sivustolta pääsee ryhmätyötilaan, johon vaadittavan käyttäjätunnuksen ja salasanan saa seutuneuvojalta. Luettelot hankkeista löytyvät sosiaali- ja terveysministeriön verkkosivuilta osoitteesta ja terveydenhuollon valtionavustukset 2006>Rahoitetut hankkeet Sivuilta löytyvät myös tiedot kaikista vuosina rahoitetuista sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeista. Verohallituksen ohje sosiaalipalvelujen arvonlisäverotuksesta Verohallitus on antanut uudet ohjeet sosiaalihuoltopalvelujen arvonlisäverotuksesta (ohje 413/40/2006, ). Ohje löytyy verohallinnon www-sivuilta kohdasta etusivu/vero-ohjeet/verohallituksen ohjeita. Lähinnä ohjeissa on täsmennetty sitä, millä edellytyksillä yksityinen sosiaalihuolto on arvonlisäverotonta. Ohjeessa tarkoitettuja edellytyksiä yksityisen sosiaalihuollon verottomuudelle sovelletaan alkaen. Lisätietoja: Sosiaalipalvelujen Seutuneuvonta, seutuneuvoja Maria Salenius, Suomen Kuntaliitto, p. (09) , Erikoistutkija Pirjo Marjamäki, sosiaali- ja terveysministeriö, p. (09) LAPSET JA NUORET Kuntia haetaan valtakunnalliseen perhepäivähoitoselvitykseen Perhepäivähoidosta on tekeillä valtakunnallinen osaamiseen liittyvä selvitys. Selvityksen toteuttavat Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus (SOCCA) ja Merikosken kuntoutus - ja tutkimuskeskus (PERHO -hanke). Kartoituksen tavoitteena on tuottaa valtakunnallisesti kattavaa tietoa sekä perhepäivähoidon esimiesten että perhepäivähoitajien osaamisen vahvuuksista, kehittämisalueista ja täydennyskoulutustarpeista. Osaamiskartoituksen tulokset julkaistaan valtakunnallisessa perhepäivähoidon kehittämisseminaarissa Oulussa (ks. lisää sekä PERHO -hankkeen loppuraportissa vuoden 2006 lopussa. Valtakunnallista tietoa tullaan hyödyntämään myös varhaiskasvatuksen neuvottelukunnan työssä. Tuloksia voidaan hyödyntää myös valtakunnallisesti ja paikallisesti perhepäivähoidon täydennyskoulutuksen suunnittelussa ja kohdentamisessa. 10 Perusturva 2/2006

11 Osaamiskartoitukseen liittyvä tiedonkeruu toteutuu sähköisenä kyselynä. Vastaukset tallentuvat suoraan tietokantaan, josta saadaan valtakunnallisten tulosten lisäksi alueellisia ja kuntakohtaisia tuloksia. Lomakkeisiin voi vastata sekä Merikosken kuntoutus- ja tutkimuskeskuksen ( että Pääkaupunkiseudun osaamiskeskuksen SOCCAn nettisivuilta ( löytyvien sähköisten linkkien kautta. Osoitteista löytyvät erilliset linkit sekä perhepäivähoidon esimiehille että perhepäivähoitajille suunnattuihin osaamiskartoituksiin. Kyselyyn voi vastata asti. Kyselyihin voi osallistua joko yksittäisenä perhepäivähoidon työntekijänä suoraan nettilinkkien kautta ja/tai koko kuntana organisoituen. Molemmissa tapauksissa kyselyn vastaukset tallentuvat kuntakohtaisina tietoina. Mikäli koko kunta ilmoittautuu osaamiskartoitukseen mukaan, kunnalla on mahdollisuus pyytää tuloksensa kuntakohtaisesti eriteltynä. Kunnat voivat ilmoittautua osaamiskartoitukseen mukaan asti lähettämällä Kirsi Alilalle sähköpostitse tiedon osallistumishalukkuudesta sekä kunnan yhteyshenkilön nimen ja sähköpostiosoitteen. Selvitykseen mukaan ilmoittautuneille kunnille lähetetään erillinen ohjeistus vastaamiseen ja kyselyn kuntaorganisointiin. Vastaan mielelläni kysymyksiinne asian tiimoilta! Kirsi Alila Varhaiskasvatuksen erityissuunnittelija (tutkimusvapaalla) SOCCA Vihreä lippu ympäristöohjelma koulujen ja päiväkotien työn tueksi Päiväkodit ja koulut rakentavat yhdessä kotien kanssa pohjan kestävämmälle huomiselle. Kestävää kehitystä edistävä kunnassa kouluilla ja päiväkodeilla on oma kestävän kehityksen toimintaohjelma, jonka mukaan toimitaan. Esimerkillisimmät kunnat ovat lähteneet myös tukemaan näiden ohjelmien toteuttamista. Vihreä lippu -ohjelma on oiva ja käytännöllinen työkalu toteuttaa kouluissa opetussuunnitelman perusteisiin kirjattuja aihekokonaisuuksia. Vihreän lipun omiin periaatteisiin kuuluvat etenkin Kestävä tulevaisuus ja Osallistuva kansalaisuus -aihekokonaisuuksien aihepiirit. Myös Ihmisenä kasvaminen, Kulttuuri-identiteetti ja kansainvälisyys sekä Viestintä ja mediataito -kokonaisuuksissa on osa-alueita, jotka liittyvät luontevasti ohjelmaan. Vihreä lippu -toiminnan myötä voidaan säästää merkittäviä summia jätehuollossa, veden ja energian kulutuksessa sekä hankinnoissa. Säästö voi olla jopa tuhansia euroja vuodessa. Ohjelma antaa myös hyvän mahdollisuuden kuntien eri toimialojen edustajien yhteistyön lisäämiseen. Ohjelma perustuu jatkuvan kehittämisen periaatteeseen. Osallistuja valitsee vuosittain yhden neljästä teemasta, joita ovat vesi, energia, jätteiden vähentäminen ja lähiympäristö. Alkusyksyllä 2006 otetaan käyttöön viides teema, kestävä kulutus. Yhteisö suunnittelee yhdessä projektin, jonka aikana teemaan liittyen vähennetään ympäristökuormitusta, opiskellaan teemaan liittyviä asioita ja tehdään yhteistyötä koulun ulkopuolisten tahojen kanssa. Koska jokainen osallistuva yhteisö määrittelee itse tavoitteensa ja toimintamuotonsa, ohjelma sopii yhtä hyvin ympäristökasvatuksen konkareille kuin vasta-alkajillekin. Suomen Ympäristökasvatuksen Seura ja ohjelman alueelliset edistäjät eri puolilla maata tarjoavat osallistujille koulutusta ja neuvontaa projektin eri vaiheissa. Vihreä lippu -ohjelmalla on kansainväliset kriteerit, joilla arvioidaan mm. toiminnan laatua, osallistavuutta, jatkuvuutta ja tavoitteellisuutta. Ohjelmassa on mukana tällä hetkellä 169 osallistujaa. Se tavoittaa noin suomalaista lasta, nuorta ja aikuista. Ohjelmaan voi liittyä mikä tahansa päiväkoti, koulu tai oppilaitos. Vihreä lippu on osa kansainvälistä Eco-Schools -ympäristöohjelmaa, johon osallistuu tänä vuonna noin koulua yli 35 maassa. Ohjelma on saavuttanut laajaa arvostusta, mm. YK:n ympäristöohjelma UNEP suosittelee sitä. Vihreä lippu on saanut WWF:n Panda-palkinnon, Keskon ympäristöpalkinnon sekä Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristöpalkinnon. Ohjelman suojelijana toimii tasavallan presidentti Tarja Halonen. Lisätietoa: Suomen Ympäristökasvatuksen Seura ry Mechelininkatu 36, Helsinki p. (09) Työryhmä esittää lastensuojelulain kokonaisuudistusta Lastensuojelulain kokonaisuudistuksen keskeisinä tavoitteina on selkiyttää ja uudistaa lastensuojelulakia siten, että lastensuojelu toimii asiakaslähtöisesti Perusturva 2/

12 ja sitä toteutettaessa otetaan huomioon lapsen etu. Tavoitteena on myös, että uuden lain toimeenpanossa esiintyisi mahdollisimman vähän tulkintaongelmia. Lastensuojelulakia valmistellut työryhmä jätti ehdotuksensa lastensuojelulain uudistamiseksi peruspalveluministeri Liisa Hyssälälle 16. toukokuuta Helsingissä. Työryhmä ehdottaa kokonaan uuden lastensuojelulain säätämistä. Työryhmän puheenjohtajana oli kehittämispäällikkö Sirpa Taskinen Stakesista. Seuraavaksi sosiaali- ja terveysministeriö lähettää esityksen lausuntokierrokselle. ASIAKKUUDEN ALKUVAIHE SELKEÄMMÄKSI Lapsen lastensuojelun tarve tulee lastensuojelun tietoon joko perheen oman avunpyynnön, muun yhteydenoton tai lastensuojeluilmoituksen kautta. Työryhmä esittää, että asiakkuuden alkuvaihetta täsmennetään muun muassa ilmoitusvelvollisuuden osalta. Tarkoituksena on saada viranomaisten välisen yhteistyön kynnys nykyistä matalammaksi, jotta lapsen tuen tarve voitaisiin selvittää ja tarvittava tuki tarjota riittävän varhaisessa vaiheessa. Ilmoitusvelvollisia tahoja olisivat nykyisten sosiaali- ja terveydenhuollon, koulutoimen, poliisin sekä seurakunnan työntekijöiden lisäksi muun muassa nuorisotoimi ja yksityiset palvelutuottajat. Laissa mainittaisiin erityisesti, ettei salassapitovelvollisuus estä ilmoituksen tekemistä. Myös se, missä tilanteissa lastensuojeluilmoitus on tehtävä, määriteltäisiin laissa. LASTENSUOJELUN TARPEESTA PERUSTEELLINEN SELVITYS Lastensuojelussa avohuollon palvelut ovat ensisijaisia. Riittävillä ja oikea-aikaisilla avohuollon tukitoimilla voidaan ehkäistä raskaampien lastensuojelutoimenpiteiden tarve. Uudeksi toimintamuodoksi työryhmä ehdottaa määräaikaan sidottua lastensuojelutarpeen selvitystä. Lapsen tilanne selvitettäisiin muissakin kuin kiireellisiä toimia vaativissa tilanteissa perusteellisesti viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun lapsen tilanteesta on otettu yhteyttä lastensuojeluun. Sosiaalityöntekijällä olisi velvollisuus mm. tavata lapsi henkilökohtaisesti. Työntekijällä olisi oikeus tavata lapsi, vaikka huoltaja sitä vastustaisi. Selvityksen perusteella lapselle ja perheelle tehtävään asiakassuunnitelmaan kirjattaisiin tarvittavat palvelut ja toimenpiteet. PÄÄTÖKSENTEKO PARANTAA LAPSEN JA VANHEMPIEN OIKEUSTURVAA Tavoitteena on uudistaa lastensuojelun päätöksentekojärjestelmä sekä parantaa lapsen ja vanhempien oikeusturvaa. Tahdonvastaisissa huostaanotoissa päätöksenteko siirrettäisiin sosiaalilautakunnilta 12 Perusturva 2/2006 hallinto-oikeudelle. Muuten kunnan viranhaltija tekisi ensivaiheen päätökset. Lapsen ja perheen oikeusturvan kannalta merkittävissä asioissa, kuten huostaanotoissa, joita asianosaiset eivät vastusta, päätöksenteko säädettäisiin kaksiportaiseksi. Asian valmistelu ja päätöksenteko erotettaisiin niin, että sosiaalityöntekijä valmistelisi asian ja hänen esimiehensä tekisi päätöksen. Viranhaltijan päätöksestä voisi valittaa hallinto-oikeuteen. PALVELUJEN SISÄLLÖT JA TOIMINTATAVAT TÄSMÄLLISEMMIKSI Työryhmä esittää, että lastensuojelun työskentely kuvataan laissa nykyistä tarkemmin. Työskentelyssä noudatettavia menettelytapoja ja palvelujen ja tukitoimien sisältöä täsmennettäisiin, esimerkiksi kuvaamalla avohuollon toimenpiteet ja huostaanoton eri vaiheet. Ennen kuin lapsi sijoitettaisiin kodin ulkopuolelle, viranomaiset kartoittaisivat lapsen läheiset ihmiset. Näin saadaan selville sukulaisten ja muiden läheisten mahdollisuudet tukea lasta. Sijaishuollon laadulle halutaan säätää vähimmäiskriteerit niin, että esimerkiksi henkilökunnan lukumäärä ja ammattitaito sekä sijaishuoltoyksiköiden paikkamäärä olisi tarkasti määritelty. Sijaishuollon valvontaa tehostettaisiin lisäämällä tarkastuksia sekä parantamalla tiedonsaantia ja viranomaisten välistä yhteistyötä. RAJOITUSTOIMENPITEET MUKAAN UUTEEN LAKIIN Eduskunta hyväksyi keväällä 2006 hallituksen esityksen lastensuojelun rajoitustoimenpiteitä koskevista lastensuojelulain muutoksista. Työryhmä ehdottaa, että nämä säännökset otetaan sellaisenaan uuteen lastensuojelulakiin. TAUSTAKSI Sosiaali- ja terveysministeriö asetti tammikuussa 2005 lastensuojelulain kokonaisuudistuksen valmistelua varten työryhmän, jonka toimikausi päättyi maaliskuussa Työryhmässä olivat edustettuina sosiaali- ja terveysministeriö, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes, oikeusministeriö, Oulun hallinto-oikeus, Länsi-Suomen lääninhallitus, Helsingin ja Vantaan kaupungit, lastensuojelujärjestöt sekä Suomen Kuntaliitto. Lastensuojelulain uudistus toteutetaan osana Lastensuojelun kehittämisohjelmaa ( ). Lisätietoja: Työryhmän puheenjohtaja, kehittämispäällikkö Sirpa Taskinen, Stakes, p. (09) , ja työryhmän sihteeri, hallitussihteeri Eeva Kangasniemi, p. (09) ,

13 Lastensuojelulain kokonaisuudistustyöryhmän muistio, Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2006:25, ISSN ,ISBN (nid.) tai (pdf), hinta 17,28 euroa. Kustantaja sosiaali- ja terveysminsiteriö, jakaja Helsingin Yliopistopaino. Työryhmän esitys löytyy osoitteesta Lastensuojelun palvelurakenteiden uudistaminen on välttämätöntä ja hyvin ajankohtaista Kuntaliitto antoi keväällä Valtion tilintarkastajille lyhyen lausunnon kuntien vastuulla olevan lastensuojelun palvelujärjestelmän toimivuudesta. Kasvaneet asiakasmäärät ja tämän myötä kasvaneet kokonaiskustannukset, henkilöstön saatavuus ja työssä jaksaminen sekä huoli lasten ja perheiden oikeaaikaisen ja riittävän avun saamisesta ovat vakavia haasteita, joihin tulisi etsiä ratkaisuja myös palvelurakenteita uudistamalla. Lastensuojelun kehittämiseksi on käynnissä kymmeniä kuntahankkeita, joilla pyritään lastensuojelun työmallien, menetelmien ja erityisosaamisen kehittämiseen sekä erityisesti sijaishuollon palvelujen tuottamiseen kuntien yhteistyönä, esimerkiksi sijaisperhetyö kuntien yhteisesti hoitamana. Sen sijaan lastensuojelun palvelurakennetta kokonaisuutena uudistavia hankkeita ei juuri ole. Lastensuojelun palveluprosessi on kuitenkin kokonaisuus, jonka yhteen toimivuus on ratkaisevaa. Prosessista vastaa lastensuojelulain 10 :n mukaan sosiaalityöntekijä hän on ns. kriittinen menestystekijä lapsen koko palveluketjun vaikuttavuudelle ja tehokkuudelle. Tarkasteltavaksi tulisikin ottaa myös sosiaalityö kaikkinensa mitä voisi olla ns. lähisosiaalityö ja miten lastensuojelun sosiaalityö kunnassa, seudulla ja alueella on parhaiten organisoitavissa. Lastensuojelun toimivuus on vahvasti sidoksissa siihen, miten muut lasten ja perheiden tueksi tarkoitetut palvelut toimivat. Siksi lastensuojelua tarkasteltaessa olisi arvioitava ainakin lasten ja nuorten psykososiaalisten palvelujen kokonaisuutta, jolloin mukana tarkastelussa ovat muut ns. huolipalveluja tuottavat, esimerkiksi perheneuvolat, oppilashuolto, erityistason lasten ja nuorisopsykiatria jne. puhumattakaan ehkäisevästä lastensuojelusta, jota edustavat neuvola, päivähoito ja koulu. Lastensuojelun palvelurakenteessa suuri merkitys on järjestöjen, kirkon sekä erilaisilla vapaa-ajan toiminnoilla ja niissä mukana olevilla aikuisilla. Tämän kaltaiseen lastensuojelun palvelurakenteiden kehittämistyöhön on suuri tarve kävipä kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa miten tahansa. Lastensuojelu tulee lastensuojelulakia uudistaneen työryhmän ehdotuksissa ( työryhmäraportin julkistaminen) säilymään kunnan järjestämisvastuulla. Kunnan lastensuojelutehtävinä ovat edelleenkin lasten kasvuolojen parantaminen, vanhemmuuden tuki sekä lapsen ja perheen yksilölliset lastensuojelun erityispalvelut. Tällaista kovan vastuun yhteiskunnallista tehtävää on ohjattava ja johdettava. Kuntapalveluja ohjataan ja johdetaan tavoitteellisesti jostakin syystä lastensuojelun palveluja varten kunnat eivät ole laatineet tavoite- ja toimintasuunnitelmia. Nyt tähän on tulossa selkeä lain määräys, jonka mukaan kunnan tai kuntien yhteistyössä toisten kuntien ja muiden toimijoiden kanssa, on laadittava lastensuojelun toteuttamiseksi suunnitelma. Suunnitelmassa arvioidaan lasten kasvuoloja ja hyvinvointia, tehdään arvio lastensuojelutarpeen kehityksestä sekä esitetään miten lastensuojelua toteutetaan ja kehitetään. LASTENSUOJELUN PALVELURAKENNE - TYÖRYHMÄT MAAKUNTIIN JA SEUDUILLE Lastensuojelun tehtävien toteuttaminen ja palvelujen tuottaminen edellyttää Suomen kaltaisessa kuntarakenteessa useimmiten kuntien pitkäjänteistä yhteistyötä harva kunta kykenee palvelut tuottamaan omin resurssein. Nyt on erityisen ajankohtaista muodostaa kuntien yhteiset lastensuojelun palvelurakennetyöryhmät, jotka ryhtyvät laatimaan lastensuojelun suunnitelmaa ja kehittämään lastensuojelun palvelujärjestelmää kokonaisuutena. Näin toimien voidaan saavuttaa haluttuja asiakasvaikutuksia tuottava ja samalla kustannustehokas lastensuojelun palvelujärjestelmä. Tämänkaltaisen palvelurakennetta kehittävän työn johtaminen kuuluu johtajille. Jonkin tahon tulisi olla aloitteellinen. Hyvä foorumi aloitteentekijäksi voisi olla esimerkiksi maakuntien liitot, jotka kuntaja palvelurakenneuudistusta varten ovat koonneet alueelliset ryhmät. Lastensuojelun palvelurakenteiden kehittämiseen tarvitaan nykyistä kokonaisvaltaisempaa ja pitkäjänteisempää otetta. Lastensuojelun kehittämisohjelmassa on laadittu eri näkökulmista parannusehdotuksia. Lastensuojelun palvelurakenteen uudistamistarpeita ja visioita, on tarkasteltu raportissa Lastensuojelu muuttuvassa palvelu- ja kuntarakenteessa (viimeisin nettipäivitys ). Lastensuojelun sosiaalityö ja lastensuojelun vaativan tason kuntoutuspalvelut vaatii vähintään seututason mutta useimmiten myös tätä laajemman väestöpohjan. Raportti haastaa tarkastelemaan koko lasten ja nuorten palvelujen kokonaisuutta mm. elinkaarimallin ja palveluprosessien johtamisen näkökulmasta. Sosiaalityön aivan uudenlaista organi- Perusturva 2/

14 sointia asiakastarpeiden, työn osaamisvaatimusten ja laadun mukaisesti myös peräänkuulutetaan. Sosiaalityön yksin tekemisen kulttuurista olisi päästävä työparimalleihin ja moniammalliseen tiimityöskentelyyn, jossa esimerkiksi sosiaalityöntekijän, sosiaaliohjaajan ja perhetyöntekijän työ muodostaisi toimivan perustiimin tämä vaatii seudullista yhteistyötä pienissä kunnissa. Seutujen / alueiden lasten palveluja on myös johdettava seutujohtajien vastuulla. Raportin ohessa on laaja dia-sarja, jossa on mm. listattu luonnosta siitä, minkälaisia voisivat olla kriteerit lähi-, seutu-, alue- ja valtakunnallisiksi palveluiksi. Raportti ja diat löytyvät nettisivuiltamme. Kuntaliitto on käynnistämässä kehittämistyötä lastensuojelun ja lapsipolitiikan toimivuuden arvioinnin tueksi kunnille. Tämä LapsiARVI-kehittämistyö tuottaa myös lastensuojelupalvelujen hankintaa tukevia arviointivälineitä. Kehittämistyön käynnistymisestä saa lisätietoja nettisivuiltamme. Lisätietoja: > lastensuojelu Lastensuojelu muuttuvassa palvelu- ja kuntarakenteessa, kehittämisehdotukset STM:n Lastensuojelun kehittämisohjelmalle, Sirkka Rousu 2006 Raportin ohessa on laaja diasarja. Sirkka Rousu, projektipäällikkö, (09) etunimi.sukunimi@kuntaliitto.fi VANHUKSET Geriatrisesta hoidosta ja vanhustyöstä selvitys Hallitusohjelmassa sitoudutaan edistämään geriatrian osaamista perusterveydenhuollossa. Sosiaali- ja terveysministeriö on nimittänyt yleislääketieteen professori Sirkka-Liisa Kivelän Turun yliopiston kliinisestä laitoksesta selvityshenkilöksi laatimaan ehdotukset niistä toimenpiteistä, joiden avulla geriatrista hoitoa ja vanhustyötä voidaan laadullisesti kehittää vastaamaan uusinta tutkimustietoa. Toimikausi on Selvityshenkilön tehtävänä on: Laatia ehdotukset niistä perus- ja täydennyskoulutuksen kehittämistoimenpiteistä, joiden avulla ikäihmisten parissa työskentelevän sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön osaaminen voidaan turvata. Laatia toimintamalli siitä, miten lääkehaittoja voidaan ehkäistä ja siltä pohjalta tehdä ehdotukset siitä, miten vanhusten lääkehoitoja sekä lääkkeettömiä hoitoja voidaan kehittää. Laatia ehdotukset siitä, miten vanhusten masennustiloja voidaan ehkäistä ja hoitaa sosiaali- ja terveyspalveluiden avulla. Selvityksessä henkilöstön osaamista tulee tarkastella lääkäreiden, hoitohenkilöstön ja sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta ottaen erityisesti huomioon geriatrit, geronomit ja lähihoitajat. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon, sosiaalihuollon ja järjestöjen väliseen yhteistyöhön ja yhteistyömahdollisuuksiin. 14 Perusturva 2/2006 Selvitystyöllä on taustaryhmä, jossa ovat edustettuina sosiaali- ja terveysministeriö, Stakes, Kela, Kuopion yliopisto, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Espoon kaupunki ja Kuntaliitto. Työryhmän puheenjohtaja on neuvotteleva virkamies Viveca Arrhenius ministeriöstä. Ministeriöllä on tarkoitus julkistaa selvitys Lisätietoja: Rolf Eriksson, p Ikäpolitiikka kunnissa strategia johtamisen tukena Kuntaliitto on yhteistyössä kuntien kanssa koonnut julkaisun, jossa tarkastellaan käytännön esimerkkien avulla kuntien vanhuspoliittisten strategioiden laadintaa, toteutusta ja seurantaa sekä kuvataan seudullisen yhteistyön muotoutumista vanhuspolitiikassa. Paikallisten ja alueellisten lähtökohtien lisäksi tarkastellaan kansallisen ikäpolitiikan linjauksia ja hankkeita, jotka luovat viitekehyksen kunnissa tehtävälle työlle. Julkaisu syventää sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton vuonna 2001 antamaa Ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskevaa laatusuositusta. Julkaisu ilmestyy kesäkuussa Väestön ikääntyminen sekä monet muut kuntien toimintaympäristön muutokset asettavat kunnille niiden rakenteisiin ja toimintatapoihin kohdistuvia haasteita. Kunta- ja palvelurakenneuudistus on myös keskeisellä sijalla, kun mietitään vanhuspalveluiden uudistamista. Nykyisten haasteiden lisäksi lähitulevaisuudessa kohdataan hoiva-alan työvoimapulasta aiheutuvat ongelmat. Ikäluokkien pie-

15 nentyessä kilpailu työvoimasta kovenee. Vanhus- ja ikäpolitiikka edellyttää kunnilta sisäisen yhteistyön lisäksi verkostoitumista muiden kuntien, elinkeinoelämän, kolmannen sektorin ja oppilaitosten kanssa. Kuntien on myös ratkaistava, mitä palveluita tuotetaan itse, tuotetaan yhteistyössä muiden kuntien kanssa, hankitaan ostopalveluina tai järjestetään palvelusetelin avulla. Julkaisun tavoitteena on tuoda esille keinoja ja mahdollisuuksia, joita kunnilla on käytössä tulevaisuuden haasteisiin vastattaessa. Julkaisua voidaan käyttää apuna, kun osana kunta- ja palvelurakenneuudistusta pohditaan ikäihmisten hyvinvoinnin ja palvelujen järjestämistä kunnissa. Ikäpolitiikka kunnissa. Strategia johtamisen tukena. Suomen Kuntaliitto. Tilausnumero Hinta 20 euroa. Julkaisua voi tilata Kuntaliiton julkaisumyynnistä osoitteesta tai faksilla (09) VAMMAISET Johtaja Markku Niemelä vauhdittaa kehitysvammaisten laitosasumisen hajauttamista Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt johtaja Markku Niemelää laatimaan ehdotukset toimenpiteistä, joiden avulla kehitysvammaisten laitosasumista voidaan hallitusti hajauttaa. Tavoitteena on kehittää laitosasumisen sijaan yksilöllisempiä asumismuotoja. Selvityshenkilön laatiman toimintaohjelman odotetaan valmistuvan syksyllä Kehitysvammaisten palvelujärjestelmässä on tapahtunut muutos avopalvelujen suuntaan. Asumispalvelujen tilanne ei kuitenkaan vielä ole tyydyttävä. Suomi on edelleen Pohjoismaiden laitosvaltaisin maa, vaikka kehitysvammalaitosten paikkaluku on vuoden 1995 jälkeen vähentynyt yli hengellä. Edelleen noin 10 prosenttia kehitysvammaisista asuu laitoksissa. Selvityshenkilön tehtävänä onkin ohjata ja tukea kuntia ja kuntayhtymiä kehittämään kehitysvammaisten asumista ja luomaan laitosasumisen tilalle yksilöllisempien asumismuotoja. Työ käynnistyy keväällä 2006 tehtävällä kyselyllä, joka kartoittaa erityishuoltopiirien, kuntien sekä palvelun tuottajien suunnitelmat laitospaikkojen vähentämiseksi. Lisätietoja: Johtaja Markku Niemelä, p Ylitarkastaja Aini Kimpimäki, STM, p. (09) Hallitus antoi eduskunnalle vammaispoliittisen selonteon Vammaispoliittinen toimintavastuu kuuluu kaikille hallinnonaloille. Valtionhallinto toimii suunnannäyttäjänä paikallisviranomaisille ja yksityiselle sektorille, koska sillä on ensisijainen vastuu ihmisten yhdenvertaisuuden toteuttamisesta. Hallitus vahvisti Suomen ensimmäisen vammaispoliittisen selonteon linjaukset ja päätti antaa eduskunnalle selonteon vammaispolitiikasta torstaina 11. toukokuuta. Eduskunta käsitteli selontekoa ensimmäisen kerran täysistunnossaan 16. toukokuuta. Tavoitteena on, että eduskunta nostaa vammaispoliittiset kysymykset keskusteluun ja linjaa vammaispolitiikan kehittämistarpeita sekä parantaa vammaisten henkilöiden asemaa. Hallituksen selonteossa on kirjattu vammaispoliittiset tavoitteet ja kehittämistoimenpiteet niiden saavuttamiseksi. Hallituksen selonteon pohjana on viisi erillistä selvitystä sekä yhteistyö mm. muiden ministeriöiden, Stakesin ja valtakunnallisen vammaisneuvoston kanssa. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan vammaislainsäädännön uudistamista. Tavoitteena on, että seuraavan hallituksen ohjelmassa olisi vammaispoliittisen ohjelman laatiminen. HALLITUKSEN KEHITTÄMISTOIMENPITEET Työ on parasta sosiaaliturvaa Työ on tehokkain keino saada aikaan kestäviä parannuksia vammaisten henkilöiden elämässä ja yhteiskuntaan integroitumisessa. Työ on myös vammaisten ihmisten ensisijainen toimeentulon lähde. Työ on parasta sosiaaliturvaa ja se vähentää syrjäytymistä. Työhallinto väljentää palkkatuen myöntämisen edellytyksiä, kun yritykset palkkaavat vammaisia työnhakijoita. Samalla työhallinto kehittää vaikeasti työllistettävien työnhakijoiden välityömarkkinoita. Hallitus edistää yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa vammaisten työnhakijoiden työllistymistä poistamalla vammaisten työllistymisen esteitä. Perusturva 2/

16 Kohtuullinen toimeentulo turvataan Jos vamma estää ihmisen osallistumisen työelämään, elämänmittainen minimieläke turvaa hänen kohtuullisen toimeentulonsa. Vammaisen henkilön tarvitsemat palvelut tulee tarjota siten, ettei henkilö menetä palvelumaksujen vuoksi taloudellisia toimintamahdollisuuksiaan. Suoraan vammaisuuden vuoksi tarvittavista palveluista ei tule periä palvelumaksuja. Sosiaaliturvan ja ansiotulojen yhteensovitusta kehitetään jatkossakin työssäkäynnin tueksi. Koulutus kuuluu kaikille Koulutus vaikuttaa vammaisten henkilöiden työnsaantimahdollisuuksiin ja vähentää syrjäytymisen vaaroja. Hallitus edistää vammaisten lasten ja nuorten mahdollisuuksia integroitua opetukseen. Kaikille peruskoulun päättäville nuorille tarjotaan jatko-opintopaikka. Jotta vammaiset henkilöt voivat opiskella, turvataan opiskelun edellyttämät palvelut ja tukitoimet. Esteettömyyttä edistetään sekä yliopistoissa tulosohjausmenettelyllä että ammattikorkeakouluissa tavoitesopimusmenettelyllä. Kulttuuri kuuluu kaikille Hallitus lisää kulttuurin saavutettavuutta mm. kahdella toimenpideohjelmalla: Kulttuuri kaikille sekä Taiteen ja kulttuurin saavutettavuus. Aina kun liikuntaa järjestetään, huolehditaan siitä, että myös vammaisilla henkilöillä on tasavertaiset osallistumismahdollisuudet. Itsenäistä asumista tuetaan Tavoitteena on, että vammaiset henkilöt voivat asua muun väestön keskellä. Valtion asuntorahasto myöntää kunnille korjausavustuksia, perusparannuslainoitusta sekä investointiavustuksia, jotta esteetön asuminen toteutuisi käytännössä. Tavoitteena on, että vammaiset ihmiset voivat asua omassa kodissaan laitosasumisen sijaan. Itsenäinen selviytyminen Lähtökohtana on, että vammaiset ihmiset voivat elää ja toimia itsenäisesti. Palvelut, joilla turvataan henkilökohtainen apu ja huolenpito sekä liikkumisja kommunikointimahdollisuudet, tukevat vammaisen ihmisen itsenäistä toimintaa. Uuden vammaislain valmistelussa kiinnitetään huomiota henkilökohtaisen avustajajärjestelmän ja tulkkipalvelujen kehittämiseen. Erityislainsäädäntöä tarvitaan silloin, kun yleispalvelut eivät riitä. Kunnilla on keskeinen tehtävä vammaisten henkilöiden oikeuksien turvaamisessa. Palveluohjauksen käytön laajentaminen helpottaa vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia hakea palveluja ja tukitoimia. Tietoteknologiasta apua Tietoteknologiset ratkaisut helpottavat monen vammaisen ihmisen arkea ja työllistymistä. Tietoteknologian mahdollisuuksia voitaisiin hyödyntää nykyistä tehokkaammin. Ratkaisujen tulee olla esteettömässä muodossa ja kustannusten tulee olla sellaisia, että vammaisilla henkilöillä on mahdollisuus käyttää tietoteknologian sovellutuksia. VAMMAISPOLIITTISEN SELONTEON PERUSTEET Vammaisilla henkilöillä on oikeus yhdenvertaisuuteen. Yhdenvertaisuus on keskeinen ihmisoikeus, joka kuuluu kaikille. Keskeisenä lähtökohtana on syrjimättömyys. Vammaisilla henkilöillä on oikeus osallisuuteen. Osallisuus edellyttää, että vammaiset henkilöt osallistuvat kaikkeen heitä koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon. Tämä toteutuu, kun koko yhteiskunnassa asiaan suhtaudutaan myönteisesti. Vammaisilla henkilöillä on oikeus tarpeellisiin palveluihin ja tukitoimiin. Tämä tarkoittaa sitä, että vammaisilla henkilöillä on käytännössä samat oikeudet kuin ei-vammaisilla ihmisillä ja tosiasiallinen mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan täysivaltaisesti. Myös epäsuora syrjintä loukkaa ihmisten tosiasiallista yhdenvertaisuutta. SELONTEON TAUSTALLA ON VIISI ERILLISTÄ SELVITYSTÄ Hallituksen vammaispoliittisen selonteon taustaksi laadittiin viisi erillisselvitystä. Omana kokonaisuutena selvitettiin 1) eri hallinnonalojen vammaispoliittisia toimenpiteitä ja kehittämistarpeita, 2) vammaisjärjestöjen näkemyksiä vammaispolitiikan haasteista ja menestystekijöistä, 3) tutkimuksen antamaa kuvaa, 4) vammaisten henkilöiden toimeentuloa sekä 5) vammaispolitiikan kansainvälistä tilannetta ja sen heijastumista Suomeen. Valtioneuvoston selonteko vammaispolitiikasta, sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2006:9, ISBN , 33 sivua. Julkaisu on myös ruotsiksi ja se tulee myöhemmin englanniksi. Se on saatavilla myös Yliopistopaino myy julkaisua, hinta 12 euroa. Lisätietoja: ylitarkastaja Aini Kimpimäki p. (09) ja lakimies Anne Koskela p. (09) Perusturva 2/2006

17 TOIMEENTULOTURVA Valtionosuus perustoimeentulotuen rahoittamiseen Toimeentulotukilain (TTTL) voimaan tulleen uuden 5 a :n mukaan kunnille suoritetaan erityistä valtionosuutta perustoimeentulotuen rahoittamiseen. Valtionosuuden määrä on 50 prosenttia kunnan perustoimeentulotuen kustannuksista. Lääninhallitukset ovat TTTL 5 b :n mukaisesti vahvistaneet kunnille vuonna 2006 suoritettavien ennakkojen määrät. Koska perustoimeentulotukea on alettu myöntää vasta vuonna 2006, ennakoiden suuruus on määräytynyt vuonna 2006 laskennallisesti, kuntien kaksi vuotta aiemmin toteutuneiden toimeentulotukimenojen perusteella. Vuonna 2006 valtionosuuden ennakoiden perusteena on siten 90 % kunnan vuonna 2004 toteutuneista toimeentulotukimenoista. Myönnetyn toimeentulotuen määrät vaihtelevat kunnissa jonkin verran vuodesta toiseen. Kun valtionosuuden laskentaperusteena käytetään kahden vuoden takaisia tietoja, on mahdollista, että joidenkin kuntien osalta vahvistetut ennakot muodostuvat liian suuriksi tai liian pieniksi varainhoitovuoden toimeentulotukimenoihin nähden. Tämän vuoksi TTTL 5 b :ssä on säädetty ennakkojen tarkistamismenettelystä: Ennakkojen tarkistamista varten kunnan on vuosittain viimeistään elokuun 31 päivänä annettava lääninhallitukselle tiedot varainhoitovuoden kesäkuun loppuun mennessä aiheutuneista perustoimeentulotuen kustannuksista, sekä arvio heinä joulukuussa aiheutuvista perustoimeentulotuen kustannuksista. Jos kunnan ilmoittamien perustoimeentulotukimenojen määrä poikkeaa vähintään 10 prosenttia siitä määrästä, mikä on ollut perusteena ennakon suuruutta vahvistettaessa, lääninhallitus tarkistaa ennakon suuruuden. Ennakot maksetaan tarkistettuna lokakuusta lähtien siten, että ennakoiden yhteenlaskettu summa vastaa puolta koko varainhoitovuoden arvioiduista perustoimeentulotuen kustannuksista. Kuntien tehtäväksi säädettyjä ilmoituksia varten ollaan laatimassa erityisiä lomakkeita. Lomakkeet ovat niiden valmistuttua löydettävissä lääninhallitusten nettisivuilta. Lisätietoja: Lakimies Anne Kumpula p. (09) TERVEYDENHUOLTO Hoitoon pääsy perusterveydenhuollossa Sosiaali- ja terveysministeriön ja Stakesin helmikuussa 2006 toteutetun kyselyn mukaan hoitotakuu on selvästi uudistanut ja parantanut hoitoon pääsyä terveyskeskuksissa. Toimintakäytäntöjä on muutettu ja palvelua parannettu. Tuloksia on saatu keskittämällä puhelinpalveluja, kehittämällä työnjakoa ja hyödyntämällä teknologiaa eli järjestämällä nettineuvontaa. Tilanne terveyskeskuksissa on nyt merkittävästi parempi kuin ennen hoitotakuuta. Viime syksystä tilanne on edelleen hiukan parantunut, mutta täysin tavoitetta ei vielä ole saavutettu. Maassamme neljä viidestä henkilöstä asuu alueella, jossa välitön yhteydensaanti terveyskeskukseen toteutuu. Yksi prosentti väestöstä asuu sellaisten terveyskeskusten alueella, joissa on jatkuvia ongelmia yhteydensaannissa. Myös ajoittaisten ongelmien määrä yhteyden saamisessa on vähentynyt viime syksyn tilanteeseen nähden. Viime vuoden tammikuussa ennen hoitotakuun voimaantuloa lähes neljä terveyskeskusta kymmenestä ilmoitti jatkuvia tai ajoittaisia ongelmia yhteydensaannissa. Hoitotakuun edellyttämä hoidon tarpeen arviointi kolmen arkipäivän kuluessa onnistuu pääsääntöisesti. 96 prosenttia väestöstä asuu alueella, jossa hoidon tarve pystytään arvioimaan kolmen arkipäivän kuluessa. Selvityksen mukaan ei enää ole jatkuvia ongelmia hoidon tarpeen arvioinnissa. Neljä Perusturva 2/

18 prosenttia väestöstä asuu alueella, jossa määräajan toteuttaminen aiheuttaa ajoittain ongelmia. Ennen lain voimaantuloa joka kolmas terveyskeskus ilmoitti, ettei hoidon tarpeen arviointi onnistu kolmessa arkipäivässä. Hoitotakuu ei sinänsä edellytä pikaista lääkärin vastaanotolle pääsyä kiireettömissä tilanteissa. Joka kolmas suomalainen saa terveyskeskuslääkärin ajan viikossa. Joka viides suomalainen asuu sellaisen terveyskeskuksen alueella, joissa lääkärin vastaanotolle pääsy venyy yli kahden viikon. Terveyskeskuslääkärivaje näkyy erityisesti Lapissa, Länsi-Pohjassa, Itä-Savossa ja Etelä-Karjalassa. Henkilöstövaje, erityisesti lääkäripula, on ratkaistava sekä osaaminen turvattava. Terveyden edistäminen ja ennaltaehkäisevä työ vaativat vahvistamista. Työtä on edelleen jatkettava, jotta sähköiset hoitoon pääsyn seurantajärjestelmät saadaan kuntoon. STM ja Stakes kysyivät terveyskeskusten johtavilta lääkäreiltä hoitotakuun toteutumisesta perusterveydenhuollossa helmikuussa Kysymyksessä on selvitys, johtavien terveyskeskuslääkäreiden näkemys hoitoon pääsyn toteutumisesta. Kyselyyn vastasi 87 prosenttia terveyskeskuksista, joiden alueet kattavat yhteensä 96 prosenttia väestöstä. HOITOON PÄÄSY SUUN TERVEYDENHOIDOSSA Tammikuussa 2006 tehdyn kyselyn mukaan 80 prosenttia terveyskeskuksista pystyy nyt toteuttamaan hoitotakuun edellyttämät määräajat suun terveydenhoidossa. Kyselyyn vastasi 203 terveyskeskusta. Tilanne on parantunut syksystä 2005, jolloin hoitotakuu toteutui 77 prosentissa terveyskeskuksista. Määräaikojen noudattamista vaikeuttaa kuitenkin henkilöstöpula valtaosassa terveyskeskuksista. Lokakuussa 2005 tehdyssä selvityksessä hammaslääkärityövoimavaje oli 265 kokoaikaista terveyskeskushammaslääkäriä. Yhdeksän kymmenestä terveyskeskuksesta ilmoittaa toteuttavansa hoidon tarpeen arvioinnin kolmessa päivässä, yleensä välittömässä yhteydenotossa. Ongelmia ilmoittaa reilu kymmenes terveyskeskuksista, kun elokuussa 2005 ongelmia oli lähes viidenneksellä. Välitön yhteydensaanti hammashoitoon toteutuu lähes kaikissa terveyskeskuksista. Hoitoon pääsyn tilanne on kehittynyt myönteisesti kaikkialla muualla paitsi Satakunnan, Pirkanmaan, Pohjois-Karjalan ja Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiireissä. Jatkuvia ongelmia ilmoittaa nyt 16 terveyskeskusta, kun viime elokuussa jatkuvia ongelmia raportoivien määrä oli 24. Suuhygienistin vastaanotolle pääsee alle kolmessa viikossa Perusturva 2/2006 prosentissa terveyskeskuksista. Yli kolme kuukautta joutuu odottamaan vain kahdessa prosentissa terveyskeskuksista. Hammaslääkärille pääsee alle kolmessa viikossa joka kolmannessa terveyskeskuksessa ja kolmen kuukauden kuluessa 70 prosentissa terveyskeskuksista. 14 terveyskeskusta ilmoitti hammaslääkärin hoitoon pääsyn olevan yli 6 kuukautta, kun vastaava luku elokuussa 2005 oli 20 terveyskeskusta. Yli kuusi kuukautta suun terveydenhoitoon jonottaneita on maassamme Kolmesta kuuteen kuukautta jonottaneita on Yli puolet terveyskeskuksista olettaa, että tilanne pysyy ennallaan ensi syksyyn mennessä. Hoitoon pääsyn paranemista ennustaa 13 prosenttia ja tilanteen heikentymistä vajaa kolmannes terveyskeskuksista. Hammashoidossa käy entistä enemmän henkilöitä, jotka eivät aikaisemmin ole käyneet hoidossa säännöllisesti. Yhtenäiset hoidon perusteet ovat osoittautuneet toimiviksi ja työnjakoa on kehitetty. Erityisesti suuhygienistin hoitoon on päässyt nopeasti terveyskeskuksissa, joissa suuhygienistien vastaanottoja järjestetään. Toimintatapoja ja työnjakoa voidaan kehittää, mutta tarvitaan myös riittävä määrä hoitohenkilöstöä. Sosiaali- ja terveysministeriö on esittänyt hammaslääkärikoulutuksen lisäämistä. Lisätiedot: Hannele Häkkinen, p. (09) Liisa-Maria Voipio-Pulkki, p. (09) Selvitys ympäristöterveydenhuollon laboratoriopalveluista valmistui Selvitys ympäristöterveydenhuollossa ja elintarviketaloudessa tarvittavien laboratoriopalveluiden kehittämisestä on valmistunut. Selvityksen tavoitteena oli löytää keinoja asiakkaiden tarpeita vastaavien laadukkaiden laboratoriopalvelujen saatavuuden turvaamiseksi maassamme. Selvityksen mukaan laboratorioiden on yhdessä muodostettava riittävän suuria, liiketoiminnan periaattein toimivia alueellisia laboratorioita. Näin taattaisiin alueellisen elinkeinoelämän tarpeiden huomioiminen sekä palvelujen riittävä kattavuus, koko ja kannattavuus. Selvitys osoittaa, että kuntalaboratoriot eivät selviä kiristyvässä kilpailussa ilman yksikkökoon kasvua, selkeää strategiamuutosta, vahvaa ja osuvaa panostusta oman toimintansa kehittämiseen kaikilla liiketoiminnan osa-alueilla. Laboratoriopalveluiden säilyttäminen kattavuudeltaan lähes nykytasolla on mahdollista, mutta se edellyttää nykyistä isompia yksiköitä ja laboratorioiden yhteistyötä.

19 Myös henkilöstöjärjestelyt, logistiikan kehittäminen ja investoinnit automaatioon ja tietotekniikkaan ovat edellytyksenä kattavuuden säilyttämiseksi nykyisellään. Suomessa toimii n. 100 elintarvike- ja ympäristötutkimuksia tekevää laboratoriota. Selvityksessä keskityttiin joukon suurimpaan ryhmään, kuntien omistamiin laboratorioihin (n. 38 kpl). Vaatimukset laadusta, markkinaehtoisuudesta ja kilpailuttamisesta ja keskustelu palveluiden järjestämisvastuusta pakottavat kuntia supistamaan, lakkauttamaan tai myymään laboratorioita. Vaarana on hallitsematon kehitys, jossa viranomaisten, elinkeinoelämän ja kuntalaisten tarpeet unohtuvat. Valtioneuvoston antama periaatepäätös elintarvikevalvonnan kehittämisestä edellytti eräänä jatkotoimenpiteenään selvityksen tekemistä paikallisella ja alueellisella tasolla toimivista elintarvike- ja ympäristöalan laboratorioista. Hankkeen rahoittajina olivat maa- ja metsätalousministeriön koordinoima elintarviketalouden laatustrategia, sosiaali- ja terveysministeriö, ympäristöministeriö, sekä Kuntaliitto. Työn ohjauksesta vastasivat edellisten lisäksi valtiovarainministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö ja Elintarviketeollisuusliitto. Selvitys on maa- ja metsätalousministeriön internetsivulla: Lisätietoja: Tuula Taskula p. (09) sekä maa- ja metsätalousministeriöstä apulaisosastopäällikkö Veli- Mikko Niemi p. (09) ja eläinlääkintötarkastaja Joanna Kurki p. (09) TIETOTEKNOLOGIA Sähköinen potilaskertomus ja sosiaalihuolto Sosiaalihuollon asiakaskertomuksille tai mieluummin asiakastiedoille on vuoden ajan luotu yhteisiä sisältöjä ja rakenteita osana sosiaalialan tietoteknologiahanketta. Hanke kuuluu Sosiaalialan kehittämisohjelmaan itsenäisenä projektina. Sosiaalialan hanke linkittyy tietoyhteiskuntaohjelman kautta myös sosiaali- ja terveydenhuollon teknologian kehittämisen kokonaisuuteen yhdessä sähköisen potilaskertomuksen, e-reseptin, saumattoman palveluketjun kokeilun sekä itsenäisen suoriutumisen edistämisen kanssa. Asiakastietojen kehittämisen osalta hanke oli toukokuussa esillä myös Terveydenhuollon ATKpäivillä sähköisten potilaskertomusten yhteydessä. Seuraavassa pohdintoja ja kysymyksiä, joita potilaskertomus ja sosiaalihuollon asiakastietojen määrittäminen ovat nostaneet esiin. Sosiaali- ja terveystoimi käsi kädessä? Sosiaali- ja terveydenhuollolla on huomattava määrä yhteisiä asiakkaita, mutta kaikkien heidän kohdallaan onnistunut palvelujen toteutus ei edellytä sektoreiden välistä yhteistyötä. Silloin kun asiakkaan tai potilaan onnistunut palvelu yhteistä panostusta edellyttää sen tulee onnistua mahdollisimman joustavasti ja nopeasti mm. tiedonsiirron avulla. Joskus yhteistyö ja tietojen kulkeminen kyllä nähdään liian helppona ja yksinkertaisena kysymyksenä. Mitä tietoja ja milloin tarvitaan? Yleensä vain pientä osaa toisella toimijalla olevista asiakkaan tiedoista. Onko potilas- ja asiakastietojärjestelmissä rakenteet, jotka mahdollistavat tarpeellisen ja vain tarpeellisen tiedon luovuttamisen? Tänään ei ole. Kehittämishaasteita siis riittää niin potilaskertomuksessa kuin sosiaalihuollon asiakastiedoissakin. Kehittämisessä on muistettava, että vaikka sektoreilla on paljon yhteistä, myös suuria eroja löytyy. Asiakas- ja potilastietojärjestelmien osalta erot alkavat jo prosessin alussa. Potilastiedot ovat ammattilaisten käytössä ja ammattilaisten kirjaamia ja perustuvat kontaktiin potilaan kanssa, tutkimuksiin ja niiden tuloksiin. Sosiaalihuollon prosessi alkaa usein asiakkaan hakemuksella, josta siirrytään ammattilaisten prosessiin. Dokumentointia voidaan ja pitäisikin tehdä myös yhdessä asiakkaan kanssa asiakkaan elämän kuvaaminen. Useimmiten sosiaalihuollon prosessi sisältää hallintopäätöksiä, julkisen vallan käyttöä, joskus tahdonvastaisia toimenpiteitä ja mahdollisesti valitusprosessin KHO:een saakka. Asiakaskertomus on palvelukohtainen eli samalla organisaatiolla voi olla asiakkaalle monta kertomusta eri rekistereissä toisin kuin terveydenhuollossa yleensä. Sosiaalihuollon keskeisiä palveluja ja samalla siis henkilötietolain mukaisia asiakasrekistereitä on äkkiä laskienkin yli 20. Asiakastietojärjestelmien kehittämisen tavoitteet ovat yhteiset: Perusperiaatteiden luominen järjestelmien yhtenäistämiseen huomioiden lainsäädännön ja toiminnallisuuden vaatimukset Perusturva 2/

20 Tiedonsiirron (dokumentit, sanomat) tarpeet järjestelmissä, organisaatioissa ja niiden välillä Tietoteknologian kattavuus myös yritysten ja järjestöjen toiminnoissa Sosiaalihuollon lähtökohdista nousevat tarpeet mm. toimintaprosessien, dokumentaation ja palvelukokonaisuuksien osalta. Yhteinen sisältö löytyy helposti myös ydintiedoista (asiakas, palvelun järjestäjä ja tuottaja sekä palveluprosessin vaiheet). Sisällöissä ja tietotarpeissa on kuitenkin eroja. Silti sosiaalihuolto pystyy hyvin hyödyntämään ja kehittämään edelleen potilaskertomukseen tehtyä työtä. Tietojärjestelmät ovat väline palvelujen kehittämisessä ja parantamisessa eikä sosiaalihuoltokaan voi keskittyä vain omiin tarpeisiinsa vaan sen on otettava terveydenhuollon lisäksi huomioon monet muutkin yhteistyötahot, joista työhallinto tulee yhä tärkeämmäksi. Lisäksi erilaisiin taloudellisiin etuuksiin liittyvät toimijat ovat tärkeitä tietolähteitä ja myös tiedon saajia. Asiakastietojen ja -tietojärjestelmien tulee palvella myös hallinnon, suunnittelun ja seurannan tarpeita ja ne ovat osin hyvinkin erilaisia eri toiminnoissa. Sosiaalihuollon kehittämistyön tärkeä ja tähän saakka sivuun jäänyt alue on tiedon tuottaminen työn vaikutuksista ja vaikuttavuudesta sekä alan työn ymmärrettävän kuvaamisen kehittäminen. MITEN SOSIAALIHUOLTO HYÖTYY POTILASKERTOMUKSESTA? Ei välittömästi millään tavoin! Sen sijaan voimme omassa määrittely ja kehittämistyössämme hyödyntää tietojärjestelmäarkkitehtuuria ja tehtyjä määrityksiä, jotka ovat valmiina. Ovathan ne? Edellä mainitut ydintiedot ovat suurelta osin yhteisiä ja yhtenäisiä. Stakesin koodistopalvelin tulee toimimaan tukena molempien sektoreiden toiminnalle. Ajankohtaiset asiakkaan ja henkilöstön tunnistamisen ratkaisut, sähköinen allekirjoitus ja asiakkaille tuotettavat mahdollisuudet tietojen tarkistamiseen ovat yhteisiä. Lisäksi terveydenhuolto on ainakin osassa maata luonut alueellisesti toimivia yhteistyöverkostoja ja toimintatapoja, joilla voidaan edetä kohti sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilastietojen parempaa hallintaa sekä samalla kohti sektoreiden yhteistä tiedonhallinnan ja tietotekniikan kehittämistä. MIETITTÄVÄÄ KEHITTÄMISESSÄ Monista yhtäläisyyksistä huolimatta sosiaali- ja terveydenhuollon erotkin nousevat koko ajan esille. Pelkästään käytettävä terminologia on hyvin erilaista ymmärrämmekö me todella toisiamme? Toimintakulttuurit, organisaatiorakenteet, ammattikuntien väliset hierarkiat ja tehtäväjaot ovat varsin erilaisia. Sosiaalihuollosta ei löydy samanlaista dominoivaa ammattikuntaa kuin lääkärit näyttävät terveydenhuollossa olevan. Esimerkkinä kysymys, miten sosiaalihuolto sijoittuu asiakkaan tai potilaan palvelukokonaisuuteen (-ketjuun), jos lääkäri ja vain lääkäri voi päättää palvelukokonaisuuden aloittamisesta. Entä kun tarve ilmeneekin sosiaalihuollossa? Valtakunnallisessa ja alueellisessa kehittämistyössä törmätään jatkuvasti asetelmaan, jossa sosiaalihuolto esiintyy otsikoissa vaan ei enää tekstisisällöissä eikä todellisissa suunnitelmissa. Onko sosiaalihuollon osaksi myös asiakaskertomusten kehittämisessä mielletty perässähiihtäjän rooli? Miten alan tarpeet otetaan huomioon ratkaisuissa, joilla on valtakunnallinenkin merkitys vuosikymmeniksi eteenpäin? Sosiaalihuolto on tekemässä asiakaskertomusten kehittämistyötään ja sen rinnalla alueellisesti kehitetään niin tietopalveluja kuin sähköistä asiointiakin. Aluetietojärjestelmät ovat vielä sosiaalitoimen ulottumattomissa, mutta omia emme aio rakentaa. Miten pääsemme oikeasti hyödyntämään terveydenhuollon tehtyä työtä? Miten saamme omat näkemyksemme ja tarpeemme kuuluviin yhteisissä keskusteluissa? Toimivien palvelujärjestelmien sekä potilas- ja asiakastietojärjestelmien kehittäminen ei tulevaisuudessa voi rajoittua pelkästään sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyökysymykseksi. Nyt on hyvä tilaisuus harjoitella kahden erilaisen mutta lähellä toisiaan olevan palvelutoiminnan yhteistä kehittämistä alkaen yhteisen kielen etsimisestä. Sen jälkeen olemme valmiita vastaamaan myös laajemman yhteistoiminnan ja kehittämisen haasteisiin. Lisätiedot: Heli Sahala, p Perusturva 2/2006