OSALLISTUMISEN JA JOHTAMISEN KEHÄMALLI A. KEHÄMALLI

Transkriptio

1 Ville Elonheimo Kaurasenahontie 7, Kovero puh. (013) (työhuone), (koti) Seminaariesitelmä VAKAVA:n/Tampereen yliopiston Kansalaisaktivismi-seminaarissa Tampereella työryhmässä Aktiiviset asukkaat, kuntalaiset, kansalaiset OSALLISTUMISEN JA JOHTAMISEN KEHÄMALLI A. KEHÄMALLI Esitykseni ytimenä on osallistumisen ja johtamisen kehämalli, joka on havainnollistus graduni keskeisestä huomiosta. Samainen kehämalli toimii myös väitöskirjatyöni tarkastelumallina, työkaluna tai miksi sitä nyt sanotaankaan. Gradussani tutkin kyläyhdistyksiä ja malli on siis kehitelty pienten paikallisten yhdistysten parissa ja tietyn yhdistystyypin sisällä. {Kuviossa on kaksi isoa sisäkkäistä kehää. Kehät liittyvät toisiinsa pienin ympyröin toisaalta osallistujien, toisaalta johtajien puolella. Kalvo 1.} Osallistujat Johtajat 7 5 TO PO PJ TJ Ulkokehä on toiminnallinen kehä, konkreettiset teot yhdistyksessä, tekeminen. Sisäkehä on poliittinen kehä, yhdistyksen muodollinen päätöksenteko, puhuminen. Osallistujat tarkoittaa toiminnan järjestäjiä ja päätöksenteossa esim. hallituksen jäseniä, tämän seminaarin sanoin: aktivisteja. Kuvion ulkopuolelle jäävät täydelliset passivistit, jotka eivät ota osaa toimintaan millään tapaa, ja hiljaiset osanottajat, esim. kerhoissa tai kyläjuhlissa kävijät. Johtajat taas tarkoittaa lähinnä yhdistyksen puheenjohtajaa ja muita 'tulisieluja' eli niitä, jotka johtavat koko yhdistystä tai osaa siitä, mukaan lukien yksittäisten tapahtumien johtavat järjestelijät. Käytän kehämallia lähinnä koko yhdistyksestä, mutta tarpeen tullen uskon sen käyvän myös yksittäisen tapahtuman tai esim. yhdistyksen jaoston tarkastelun välineenä.

2 Koko malli lähti kehkeytymään tutkimussuunnitelman lauseesta: "taustalla on graduni päähuomio siitä, että toiminnallinen ja poliittinen osallistuminen kytkeytyvät toisiinsa ja että jäsenten osallistuminen ja johtajuus muodostavat vapaaehtoistyöhön tukeutuvissa yhdistyksissä kehän." Mitä sitten eri kaaret kuvaavat? 1) Yhdistyksen toiminnallisen johtajan tehtävänä on saada ihmiset osallistumaan toimintaan. 2) Toimintaan osallistumalla ihmiset antavat resurssejaan yhteiseen käyttöön, rakentavat ja ylläpitävät yhdistystä sekä sivutuotteena tukevat toiminnan johtajaa. 3) Yhdistyksen päätöksenteon johtajat, erityisesti hallituksen puheenjohtaja, valikoivat toteutettavat ideat, tekevät suunnitelmat ja muotoilevat kaiken muodollista päätöksentekoa varten. 4) Yhdistyksen jäsenistö vuosikokouksessa tai hallituksen jäsenet hallituksessa päättävät yhdistyksen asioista ja valitsevat muodollisia johtajia. 5-6) Toiminnallinen ja poliittinen johtajuus kytkeytyvät toisiinsa, tuottavat toisiaan. Toiminnan ja päätöksenteon johtajat ovat useimmiten samoja henkilöitä mutta eri rooleja. 7-8) Aktivistienkin joukossa toiminnallinen ja poliittinen toimeliaisuus kasautuu samoille henkilöille. Kuvion ideana on siis kuvata sitä, miten johtajuus ja osallistuminen edellyttävät ja tuottavat toisiaan yhdistyselämässä: yhdistyksessä tekeminen ja puhuminen, yhdistyksen toiminta ja päätöksenteko, ihmisten osallistuminen ja johtajuus. Kuvion toisena ideana on se, että yhdistystä voi tarkastella poliittisena tilana vain ottamalla huomioon yhdistyksen konkreettinen toiminta. Kuvion soveltuvuus on liikkeet-yhdistykset-järjestöt -jatkumolla nimenomaan yhdistysten joukossa. B. GRADU - OSALLISTUMINEN JA JOHTAJUUS KYLÄYHDISTYKSISSÄ Esitykseni toisessa osassa käyn läpi kehämallia graduni Kyläpolis - kyläyhdistykset poliittisina tiloina (2000) valossa. {Kalvo 2.} On syytä huomauttaa, että gradussa tai siitä tiivistetyssä artikkelissa (2001) en ole esittänyt tätä kehämallia, vaan olen keskittynyt silloisiin tutkimuskysymyksiini ja niihin vastaavaan argumentaatioon. Kehämalli on siis gradun jälkeinen tuote, vaikka perustuukin vahvasti siihen kuvaan, jonka olen kyläyhdistysten poliittisesta tilasta saanut tuon työn aikana ja tuloksena. Tutkin gradussani kyläyhdistyksiä, joilla tarkoitan sekä rekisteröimättömiä yhdistyksiä eli kylätoimikuntia että rekisteröityjä kyläyhdistyksiä. Tutkimuksen alla oli neljä kyläyhdistystä Ilomantsin- Tuupovaaran seutukunnalta, näistä yksi oli monen kylän muodostama yhdistys. Kävin läpi niiden arkistot vuosilta : lähinnä vuosikokousten pöytäkirjat, toimintasuunnitelmat ja -kertomukset, talousarviot ja tilinpäätökset, jonkin verran hallituksen tai kylätoimikunnan pöytäkirjoja, hankesuunnitelmia ja -hakemuksia sekä kylätiedotteita. Arkistokäynneillä myös jututin yhdistysten sihteereitä. Toisena pääosana aineistossa oli puheenjohtajien haastattelut. Lisäksi kysyin puheenjohtajilta ennen haastattelua lomakkeella joitakin arvioita ja tietoja yhdistyksen toiminnasta ja henkilöistä. Käytännössä analyysini painottui haastatteluihin. Seuraavassa käyn läpi joitakin poliittisen tilan piirteitä

3 haastattelusitaattien avulla ja sijoittaen luonnehdinnat osallistumisen ja johtamisen kehämalliin (sivunumerot gradusta, Elonheimo 2000.) {Kalvo 3.} Mobilisaatio ja tulisielut {TJ k1; s } "Vaikka ei ois muita kuin yksi henkilö, mutta jos se on semmonen, joka saa ne muut ihmiset liikkeelle..." (s. 43) Yhdistyksessä pitää olla henkilö tai henkilöitä, joka saa ihmiset osallistumaan, tulisielu. Tulisielu voi vaihtua ajan myötä, mutta sellainen on oltava. Toimintaan osallistuminen {TO k1 k78; s } "Ihmiset. Jos ihmiset kokee tämän omakseen kylän toiminnan, se elää, mutta jos ne kokee että tää on heille vähäpätöinen asia, ei tää oo niin tärkee, niin sit se kuolee." (s. 47) Tavallinen kyläläinen osallistuu, kun osallistumisella on tarjota jotain juuri hänelle. Osallistuminen ei rakennu kylän yhteisöllisyyden osallistumisvelvollisuuksille. "Halu. - Oma halu siinä että vaikka miten pieni ollaan ja halu pitää toimintaa yllä. Se muodostuu niistä yksittäisistä henkilöistä, jotka aktiivisesti sitä kehittää ja pitää suhteet yllä tuohon." (s. 54) Tämäkin on vastaus kysymykseen, mikä pitää yhdistyksen pystyssä? Tarvitaan ihmisiä ja tahtoa. Kehämallissa TO-pistettä voi sanoa yhdistyksen kriittiseksi pisteeksi. Jos on toimijoita, yhdistys elää - jos ei ole, se kuolee. Toiminnallisen ja poliittisen aktivistin yhteydestä minulla ei ole tarjota sitaatteja. Voin kuitenkin todeta, että puheenjohtajat toivat esille, että talkootyö kasautuu hallituksen jäsenille. Lisäksi vaikutti siltä, että hallitukseen valittiin nimenomaan innokkaimpia osallistujia, tätä en kuitenkaan erikseen kysellyt. Päätöksentekojärjestelmä {sisäkehä k34; s } "Hallitusha se piättää, tai niinku ylleinen kokkous se päättää, mutta käytännössä tietysti puulaakeissa hallitukset on niin vahvoja, ja tätä toimintaa, siinä on se käytännön sana, vaan käytännön valtahan se siellä on." (s. 49) Kyläyhdistyksissä on tavallinen yhdistyksen päätöksentekorakenne: vuosikokous, hallitus ja hallituksella puheenjohtaja. Kylätoimikunnissa nimet ovat toiset, vuosikokouksena kyläkokous ja hallituksena kylätoimikunta. Edellinen sitaatti kuvastaa yleisen kokouksen asemaa 'ylimpänä päätöksentekoelimenä', kun valta käytännön toimintasta on hallituksella. Poliittinen osallistuminen {PO k4; s } "Nyt tämä kriisi on tietysti tätä keskustelua ehkä viriköittänyt enemmänkin mitä ois soveliasta." (s. 48) "tavallaan hyväki merkki, että ei oo liian aktiivista siinä mielessä, koska ainahan kansan joukot on helevetinmoisella kiistalla liikkeellä muutaman kerran." (s.

4 48) Tavalliset kyläläiset osallistuivat kyläyhdistyksen päätöksentekoon harvakseltaan. Kiinnostuksen pyräykset tuntuivat liittyvän kiistatilanteisiin. Poliittinen osallistuminen oli paljolti hallituksen jäsenten harteilla. Johtajuus {PJ TJ, k24, k56; s } Johtajaksi tulo {k4}: "No minä en tähän kyllä missään tappauksessa pyrkinyt ja lieneekö semmosta henkillöö joka vakavissaan pyrkiytyskään." (s. 50) Suomalaisessa järjestökulttuurissa on tietty vallan välttelyn henki: valtaa ei pidä haluta, ainakaan avoimesti. Toisaalta sitaatti kuvastaa puheenjohtajan viran raskautta. Valmistelutyöstä {TJ-PJ, k56, k3}: "kyllähän se puheenjohtajan niskaan hyvin paljon kaatui." (s. 51) Hallituksen sisällä kaikki asiat kulkevat puheenjohtajan kautta ja liian monet hänen varassaan. Palautteen merkitys {k2, k4}: "Ainut palakkahan tästä on se että on tyytyväissii asiakkaita, niin se kuiteskin merkitsee aika monelle aika paljon. Kuin jos on sanotaan että yleensä politiikassa mukana, niin haukuthan siitä normaalisti palkakseen suapi." (s. 51) Yhdistystoiminnassa johtajia pitää viroissaan toiminnan hyväätekevyys ja positiivinen palaute, erotuksena esim. kunnallispolitiikan valitusilmapiiristä. Pol. johtajan valta {PJ}: "jos minut on kerran valtuutettu johonkin, niin minä tien päätökset vaikka yksin ja sillä selevä" (s. 52) Puheen johtaja voi tehdä yhdistyksen nimissä päätöksiä, joihin ei erikseen haeta koko organisaation valtuutusta. Hän johtaa, koska on johtaja. Kun mietitään yhdistyksen riippuvuutta puheenjohtajan antautumisesta yhdistystoimintaan, vaikuttaa hän jopa yrityksen yrittäjään verrattavalta vallankäyttäjältä. Toim. johtajan valta {TJ-PJ-yhteys}: "Jos toiminta ei miellytä, niin tähän paikalle päässee justiinsa, se vaimennoon sillon se arvostelu." (s. 52) Puheenjohtajan virka ei ole järin tavoiteltu. Siihen liittyy jotain sellaista vastuun ottamista, johon ei jokamies tai -nainen ole valmis. Vaativa aloite {k2, k4, TO-PO-yhteys; s. 48, 58} "Jos kuka haluaa niin suapi noiden sääntöjen mukkaan toimii vielä laajemminkin vaan en minä lähe... Jotta ehkä nyt jottain jos kansa vuan innostuu ja on, niin kyllä se on mahollista että laajennoo ne toimenkuvat." (s. 48) "se pitäs joku tulisielu olla siellä - joku, joka muunkin asian ottas siihen toimintaan." (s. 48 ja 58) Vapaaehtoistyöhön pohjautuvissa yhdistyksissä on käytössä kaksi aloitemuotoa: tavallinen muodollinen aloite ja vaativa aloite (tai heikko ja vahva aloite). Tavallinen aloite on idean antamista päätöksentekokoneistoon, jossa se sitten käsitellään. Käytännössä tehokkaampi mutta aloitteentekijälle vaativampi on vaativa aloite, jossa aloitteentekijä idean antamisen lisäksi tarjoutuu tekemään jotain ehdottamansa toiminnan toteuttamiseksi.

5 Useimmiten tämä resurssienanto on vapaaehtoistyötä. Tällaisella vahvalla aloitteella on huomattavasti suuremmat mahdollisuudet tulla toteutetuksi. Sääntöjen luonne {sisäalue ja välialue; s } "Elikkä se nyt on väittäisimpä kaikissa, yhistyksen säännöt antaa mahollisuuden toimii, monikymmenkertaisesti siihen nähen miten toimitaan." (s. 53) Neljässä hyvin toimivassa kyläyhdistyksessä puheenjohtajien suhtautuminen sääntöihin oli hyvin erilaista: 1) toimintasuunnitelma tehtiin sääntöjen tarkoituspykälän mukaisessa jaottelussa, 2) edellinen sitaatti, säännöissä sanotaan kaikkea hyvää, mutta käytännössä keskitytään vain yhteen toimintamuotoon, 3) kylätoimikunnalla on säännöt, mutta puheenjohtaja ei ole niitä lukenut ja 4) kylätoimikunnalla ei ole kirjoitettuja sääntöjä ollenkaan. Yleisesti toiminta pyörii siis kirjoittamattomin säännöin, jotka elävät vain toiminnan myötä. Lisäksi säännöt antavat mahdollisuuden toiminnallisen laajuuden joustavaan muokkaamiseen. Yhdistyksen ulkosuhteet Seuraavaksi astun ulos kehämallista ja hahmotan yhdistyksen suhteita ulkopuolelleen ja rajausta erilleen kyläyhteisöstä. {Kalvo 4.} Kolmannella sektorilla {paikat kolmiossa s. 69; s , 71-75} Pyysin puheenjohtajia sijoittamaan itsensä kolmas sektori-kolmioon. He sijoittavat yhdistyksensä erilleen niin kyläyhteisöstä, kunnasta kuin yrityksistäkin. Lähimpänä olivat kyläyhteisö ja kunta, mutta hajonta oli melkoinen. Rajaus suhteessa kyläyhteisöön {vasen raja; s } "No, se erottaa se, että jos naapurusto sen vain tekis, niin se ois silloin ihmisten välistä suhdetta." (s. 56) "ehkä yhistyksen nimissä voidaan tehä jokin asia, jota ei voitas omissa nimissään tehä. Esimerkiks joku kokoontuminen tai jokin semmonen kyläjuhla tai jokin muu tilaisuus, eipä sitä oikkeestaan voi tehä, jotta jos minä kuhtusin omissa nimissä koolle tänne koululle, niin miten se ois edes mahollista." (s. 57) Vastaajalle kyläyhdistyksen ja kyläyhteisön, naapuruston välinen raja on selvä. Vain yhdistys edustaa yhteistä, yhteisöllinen voidaan ottaa yhdistyksen piiriin, mutta sellaisenaan se on yksityistä. "Mutta pelkästään naapurustosuhteille, se luo semmosia kuppikuntija, tekee tiettyä toimintaa niin silloin sinne ei kaivatakkaan välttämättä kaikkia. Ennen se onnistu, mutta ei ehkä nykyään." (s. 56) Tässä hahmotetaan, että "jonkunlainen orkanisoitu järjestelmä" (s. 59) on parempi kuin yhteisten asioiden hoitaminen kylän yhteisössä. Asioista saadaan yhteisesti hyväksytty näkemys vain julkisessa, jotenkin järjestäytyneessä keskustelussa. Suhde rahoittajiin ja yhteistyökumppaneihin {ulkopuoliset ; s , 61-63, 71-75}

6 "Kyläyhistyksen päätettävissä on tietysti jossain rajassa kaikki asiat missä se toimii. Mutta ainahan se rahoittaja tiettyjä toivomuksia asettaa. Toisaalta kaikki ja toisaalta ei mikkään." (s. 61) Kaikki ja ei mikään. Yhdistys on radikaalisti itsenäinen omassa päätöksenteossaan, mutta yhtä vakavasti sidonnainen saamiinsa resursseihin. "No silloin alkuunhan oli aina ihan kokkouksii, sitten siinä Liiteri-toiminnan aikaan oli ihan kunnan edustajat rehellisesti. Ja tuota sanottaan nyt että on sellaset, että minä soittelen perusturvahoitajalle ja kotipalvelutyönjohtajalle, jos on mitä ongelmii on. Ja sitten tää terveydenhoitaja kiertää pitemmin, hän näkee sen tilanteen. Että ei ennee semmossii isoja torikokkouksii pietä, vaan se on niinku päivittäistä ruttiinii se yhteyksien pito." (s. 75) Tässä on kyseessä kylä- eli kotipalvelujen järjestäminen yhdistyksen toimintana. Sitaatti kuvastaa, miten uutta toimintaa aloitettaessa yhteydenpito on tiivistä ja virallista, ja toiminnan vakiintuessa ja luottamuksen lisääntyessä yhteydenpito arkistuu. "Se on se aktiivinen ja julkinen toiminta ja vilpittömyyttä tähän kaikkien välille. Se ois ehkä semmonen mikä sais, ja ennakkoluulottomuus, olipa se millä sektorilla tahansa, kunta tai yritykset. Mut siinä on aina joku mikä on iät ja ajat ollut, että joku tuntee olevansa yläpuolella toista niin se ei sen takia. Se ei voi olla mahollista tämmösessä järjestelmässä, mikä Suomessa on." (s. 72) Sektoreiden välisessä yhteistyössä ongelmana on jonkun osapuolen kukkoilu ja yleinen kyräilymentaliteetti. Puhe ja teko poliittisena toimintana Poliittisen tilan käsitteen osalta on syytä käydä käyttämääni Hannah Arendtin ajatteluun. Arendthan jakaa toimeliaan elämän, vita activa, kolmeen aktiviteettiin: puurtamiseen (labor, Arbeiten), valmistustyöhön (work, Herstellen) ja toimintaan (action, Handeln). Näistä toiminta ilmentää ihmisten moneutta ja mahdollistaa julkisen tilan. Poliittinen tila virittyy ihmisten toimiessa keskenään. Käsitykseni mukaan poliittinen tila on Arendtilla ihmisten yhteisen toiminnan ja puheen kautta ylläpidettävä rajattu pysyvä julkinen tila, jolla on myös ulkopuolensa. (s ) Poliittinen toimeliaisuus jakautuu esisokraatikoilla ja vielä esim. Aristoteleella kahteen alalajiin: puheeseen ja toimintaan, lexis kai praxis. (s ) Kehämallikuvion jako kahteen kehään - puheiden sisäkehään ja tekojen ulkokehään - on peräisin tästä. Kuvioni kokonaisuudessaan viittaa siis Arendtin käsitteistössä toimintaan ja siten poliittiseen tilaan. Sekä päätöksentekoon osallistuminen että konkreettinen tekeminen ovat poliittisia, koska ne ja niissä tehdyt valinnat vaikuttavat yhteiseen. Yhdistyksen toiminnallinen laajuus on kyläyhdistyksissä paljolti kiinni jäsenten tarjoamista resursseista. Antiikissa tätä edusti liturgia-käytäntö eli se, että poliksen jäsenet hoitivat virkotehtävät omalla kustannuksellaan. Kyläyhdistyksissä vastaavasti vapaaehtoistyö on elintärkeää yhteiselle toiminnalle (omana tilan laajentamisen tapanaan vielä vaativa aloite). Poliittisen tilan olemassaolo on täten kiinni aloitteellisuudesta. Tätä kuvastaa varsin hyvin kreikan arkhein-verbi, joka

7 tarkoitti sekä hallitsemista että aloittamista. Ainakin alkuaikoina valta on siis poliksissa liittynyt alullepanemiseen, eikä niinkään nykyajattelun mukaiseen loppuunsaattamisen kykyyn. Kyläyhdistyksiä voikin hyvällä syyllä kutsua 'arkaaisiksi poliittisiksi tiloiksi', ts. aloitteellisuuteen perustuviksi - ja puheenjohtajia eli kyläpäälliköitä 'arkaaisiksi poliittisiksi johtajiksi', ts. aloitteellisuutta/della johtaviksi. (vrt. s ja 26) Sanan virkkoi, noin nimesi, eli gradun loppu: Siinä, missä homeerinen heimopäällikkö keräsi joukkonsa yhä uudelle retkelle, nykyajan kyläpäällikkö kerää kyläläisensä yhä uuteen hankkeeseen. Kun kyläläiset ymmärtävät mahdollisuutensa valita kylän tulevaisuus ja perustavat yhdistyksen, he rajaavat yhteisen toiminnan ja puheen julkiseksi piiriksi. Yksityisten ihmisten erimielisyydet keskustellaan täst'edes yhteisen kylän yksimielisyydeksi. Erillisten asujaimistosta virittyy osallistujien yhteisö. Kylästä nousee polis - kyläpolis. (vrt. s. 81) C. VÄITÖSKIRJATYÖ - TOIMINNALLISEN JA POLIITTISEN OSALLISTU- MISEN MUUTOKSET PAIKALLISISSA YHDISTYKSISSÄ Lähtökohtana väitöskirjatyölle on kiinnostus edelleen tutkia paikallisten vapaaehtoistyöhön perustuvien yhdistysten sisäistä tilaa. Vaikka päähuomioni on sisäpolitiikassa, en tietenkään sulje muuta maailmaa pois tarkastelusta, koska se vaikuttaa yhdistyksen sisäiseen elämään. Gradun jälkeen heräsi kysymys, että mitenkäs muissa yhdistyksissä ja mitenkäs muualla. Gradun tulosten yleistettävyys lienee aika heikko aineiston suppeuden vuoksi. Olen kyllä saanut luotua joitakin teorianpalasia, mutta perustuvatko ne satunnaisiin erikoistapauksiin suomalaisessa yhdistyskentässä? Väitöskirjatyön keskeinen innoite onkin tarkentaa edellä esittämääni toiminnallisen ja poliittisen osallistumisen ja johtamisen kehämallia, toisaalta kartoittaa sen sovellusalaa. Arvioin tällä hetkellä (arvioni perustuu mallin ominaisuuksiin ja yleiseen yhdistyskentän tuntemukseeni), että malli sopii pieniin yhdistyksiin, joissa toiminnan ylläpitäminen on jatkuvasti vaakalaudalla vapaaehtoistyön muutoksien mukaan. Sopiiko malli liikkeisiin, joilla ei ole poliittista organisaatiota? En tiedä. Malli sopinee huonosti järjestäytyneempiin järjestöihin, jotka käyttävät enemmän palkkatyötä ja ovat vakiinnuttaneet resurssinsa. Niissä erityisesti resurssienhankinta ei ole kiinni välittömästi jäsenten innostuksesta. Väitöskirjan tutkimuskysymykset liittyvät kehämalliin ja ovat tällä hetkellä seuraavat: {Kalvo 5.} 1) Mitä osallistumista lisääviä tai tehostavia käytäntöjä yhdistyksissä on kehitetty viime aikoina? (Osallistumisinnovaatiot.) 2) Minkälaisia ominaisuuksia yhdistysjohtajalta nykyään vaaditaan? (Johtajakvalifikaatiot.) Kummankin sisällä on kyseessä sekä varsinaiseen toimintaan että yhdistyksen päätöksentekoon osallistuminen tai niiden johtaminen. Pyrin hakemaan osallistumisessa ja johtamisessa tapahtuneita muutoksia ja aion tarkastella yhdistyksiä noin vuoden aikajänteellä. Empiiriset tutkimuskohteet ovat vielä auki. Olen hahmotellut joitakin kuntia ja yhdistysluokkia, joista voi sanoa, että tutkin

8 ainakin yhdistyselämää Jyväskylässä ja Tuupovaarassa ja ainakin kylä- ja kaupunginosayhdistyksiä. Tutkimuksen metodeja kehittelen grounded theoryn tienoilta. Ajatuksena on yhdistää erityyppisiä aineistoja ja lähteitä. Tutkimukselleni käyttökelpoisia tilasto- ja survey-aineistoja on jo valmiina, mm. oman laitoksen Jyväskylän kolmannen sektorin aineistot, KuntaSuomi 2004-tutkimuksien kyselyt ja Tilastokeskuksen ajankäyttötilastot. Joka tapauksessa kysymykseni ovat sellaiset, että on mentävä yksittäisiin yhdistyksiin. Aion paneutua joihinkin yhdistyksiin tutkimalla niiden arkistoaineistoa ja haastattelemalla niissä toimivia henkilöitä. Lisäksi voin tehdä jonkin verran osallistuvaa havainnointia kylätoiminnasta ja tallessa taitaa olla omalta järjestöuralta joitakin muistiinpanoja. Yhdistyksiin ulkopuolelta saatavia resursseja voi tutkia mm. kuntien tekemien avustuspäätösten kautta. Ensimmäisen tutkimuskysymyksen eli osallistumisinnovaatioiden alakysymykset ovat: - mitä ovat yhdistysten vanhat käytännöt - mitä ovat uudet käytännöt ja mitkä ovat niihin johtaneet ongelmat, ratkaisuehdotukset, niissä onnistumiset/epäonnistumiset ja näiden syyt - mitä on lisäksi keksitty, mutta ei edes kokeiltu Aineistona näihin käyvät esim. toimintakertomukset, jäsentiedotteet, hallituksen pöytäkirjat, jäsenluettelot sekä osallistumiskerta- ja tuntitilastot. Toinen tutkimuskysymys eli johtajakvalifikaatiot tarkentuvat seuraavien henkilökohtaisten ominaisuuksien kautta: - ammatilliset, sosiaaliset, koulutukselliset ja taloudelliset taustat - yleinen järjestö- tai johtamiskokemus - ketä ao. yhdistyksen ryhmittäytymisessä edustaa - historia ao. yhdistyksessä Lisäksi eräät asianomaisen yhdistyksen piirteet vaikuttavat kvalifikaatioihin: - yhdistyskulttuuri - johtajahistoria - yhteistyösuhteet - toimintaympäristötekijät Aineistoksi käyvät esim. toimintakertomukset ja niissä olevat hallituksen jäsenten luettelot. Näitä täytyy tarkentaa kyselyin tai/ja haastatteluin. Joka tapauksessa suunnitteilla on enemmänkin kenttä- kuin kirjoituspöytätutkimus. Näine hyvineni toivotan tutkimusta eteenpäin vievän kritiikin tervetulleeksi. --- LÄHTEET Elonheimo, Ville (2000): Kyläpolis - kyläyhdistykset poliittisina tiloina. Jyväskylän yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, valtio-oppi, julkaisematon pro gradu-tutkielma. Elonheimo, Ville (2001): Kyläpolis - kyläyhdistykset poliittisina tiloina. Teoksessa Vai pelkkää retoriikkaa? 6 Valta, politiikka, subjekti. Jyväskylän yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos / valtio-oppi, julkaisuja 76, sivut

9 KALVOT 1 Kehämalli 2 Kartta kyläyhdistyksistä (gradun kansi) 3 Kehämallin sisäiset kuviot 4 Yhdistyksen rajat ja ulkosuhteet 5 Väitöskirjatyön tutkimuskysymykset kehämallissa