Sara oli nuorin Kouvolassa. s. 2-3, Seinäjoella tehtiin historiaa s Lontoon kaduille entistä vahvempana

Transkriptio

1 Seinäjoella tehtiin historiaa s / Lontoon kaduille entistä vahvempana Antti Kempas on sisupussi ja taistelija vailla vertaa. Loukkaantumishistoria on sitä luokkaa, että heikolla luonteella olisi urheilu jätetty aikoja sitten. Kun ei jätetty, niin Kempas on suuntaamassa Lontoon kaduille ensi kesänä. s. 8-9 Vesipallon ykkönen sai historiateoksen Uintiseura Kuhat on maan paras vesipalloseura. Historiateos vasta 55-vuotiaasta seurasta on harvinaista, mutta Kuhien kirja on paljon enemmän kuin yhden seuran kertomus. Se on osa poliittista historiaa. s.13 IVU on seura lähellä kotia Sara oli nuorin Kouvolassa s. 2-3, Itä-Vantaan Urheilijoiden keskeisenä tehtävänä on tarjota ja kehittää monipuolisia sekä hinnaltaan kohtuullista liikuntaa seuran toiminta-alueella lähellä kotia. Lue lisää seuran arkipäivästä liitteestä. s

2 2 TUL JOY GAMES OLI Painonnostokolmikko Pasi Liikka (vas.), Saku Heikuksela ja Timo Heikuksela kilpailivat kotisalissa. Pojat edustavat Kuusankosken Kisaa. Ismo Alhoniemi Kuusankosken Kisaa edustava Pasi Liikka kilpaili ensimmäistä kertaa painonnostajana, Haukiputaan Heiton painija Tiina Vainionpää tavoittelee paikkaa ensi vuoden Lontoon olympialaisiin. TUL Joy Games -tapahtuma Kouvolassa (uinti järjestettiin Kotkassa) toi esille totutusti monenlaisia urheilijoita, monelaisia tunteita. Vainionpää lähti Kuusankosken urheilutalolta naisten vapaapainin TUL:n mestarina, mutta matka ei suinkaan pysähdy. - Seuraava tavoitteeni on voittaa Suomen mestaruus tammikuun lopussa, mutta haluan mennä vieläkin pidemmälle. Tavoittelen paikkaa Lontoon olympialaisiin ja tätä tavoitetta kohti teen joka päivä töitä, Vainionpää sanoo. Reilut kymmenen Suomen mestaruutta itselleen paininut Vainionpää olisi mieluusti kilpaillut sarjaa ylempänä, mutta mestaruuskilpailusäännöt estivät tämän. Nyt otteluita kertyi vain yksi, mutta sarjaa ylempänä olisi tullut muutama enemmän. Koska painijat eivät lyhisty painikilpailujen määrän alle, tuli TUL:n mestaruuspaineista edes yksi totinen ottelu. Vastustajana ollut Janika Lönnqvist on seurakaverina Vainionpäälle tuttu vastustaja, vaikka eri painoluokassa onkin. - Edellisellä kerralla hävisin Janikalle, mutta pelkästään oman virheeni vuoksi. Harjoittelemme yhdessä ja se on minulle hyvä asia. Suomen mestaruuden voittaminen edesauttaisi matkalla kohti Lontoota. Olympialaisiin pääsee vain arvokilpailujen ja muutaman kansainvälisen karsintaturnauksen kautta, joten matka on pitkä. - Olympiakilpailuja varten teen töitä joka harjoitukses- sa. Lontooseen pääseminen on tosi kovan työn takana, koska naisia on olympiamatolla huomattavasti miehiä vähemmän, mutta parhaani teen, Vainionpää sanoo. 23-vuotias Vainionpää harjoittelee 8-10 kertaa viikossa. Lontoon jälkeen seuraavat olympialaiset ovat 2016 Rio de Janeirossa Brasiliassa. Tuolloin hän on 29-vuotias ja painijana hyvässä iässä. - Kolmikymppisenä ura alkaa kuitenkin olla takana päin, Vainionpää sanoo. Kuvat Ismo Alhoniemi Tiina Vainionpää (punaiset trikoot) tavoittelee paikkaa ensi vuoden Lontoon olympialaisiin. Kolmikko, Kuusankosken Kisaa edustavat Saku Heikuksela, Timo Heikuksela ja Pasi Liikka ovat vasta urheilijan tiensä ensimetreillä. Heikukselan veljekset ovat nostaneet kaksi vuotta, mutta Liikka kilpailee ensimmäistä vuottaan. - Isä on ollut painonnostaja ja nyt hän valmentaa meitä, veljekset sanovat. - Tämä oli minun ensimmäinen painonnostokilpailuni. Yhtään ei kuitenkaan jännittänyt, Pasi sanoo. Veljekset harjoittelevat Punaisissa painiva Timo Rantamäki sijoittui 84-kiloisten sarjassa kolmanneksi ja Riku Viitanen neljänneksi. Tilannetta valvoo Matti Humaloja. isän johdolla joka toinen päivä ja Pasi muutaman kerran viikossa. Kun veljekset ovat päättäneet tulla painonnostajiksi, empii Pasi vielä. - Harrastan yleisurheilua ja painonnosto tukee harjoittelua. Yleisurheilu on minulle tärkempi laji. Urheilutalo tarjosi hyvät puitteet painonnostolle ja painille. Alakerran voimailusalissa kohotettiin rautaa suorille käsille ja liikuntasalissa painittiin lauantaina ja sunnuntaina. Lauantaina yhdellä, mutta sunnuntaina kahdelle matolle oli käyttöä, kun 138 painijaa 30 seurasta otteli alle 13- ja alle 18 -vuotiaiden vapaapainin TUL:n mestaruuksista. Painikilpailuja isännöi Voikkaan Viesti ja painonnostokilpailun järjesti Kuusankosken Kisa, jonka lajitoiminta on viime vuosina hiipunut. - Meillä on muutama juniori ja veteraaninostajia. Yritämme kovasti kehittää lajitoimintaa ja herättää perinteikäs laji unesta, mutta vaikeaa on, sanoo seuran puheenjohtaja Jarkko Laitinen. Toiminnan hiipumisen syy on se ikiaikainen: kun ei ole vetäjiä riittävästi, ei ole urheilijoitakaan. - Lopettaneita nostajia on saatava innostumaan valmentamisesta. Olosuhteet harjoittelemiseen ovat mainiot, Laitinen sanoo. Aktiiviaikanaan hän saavutti kaksi SM-hopeaa 94 kilon sarjassa. Taidetapahtumasta kerrotaan keskiaukeamalla.

3 TÄYNNÄ TUNNETTA TUL:n oma painileiritys on tärkeää Harri Vallin Poikien ja tyttöjen vapaapainin TUL:n mestaruuskisoja Kuusankosken Urheilutalossa Kouvolassa seurasi silmä tarkkana kilpailujen järjestelyistä vastannut Voikkaan Viestin Veijo Vesterinen. Hänen silmäänsä ilahdutti erityisesti nuorten poikien tapahtumarikas paini. - Matolla ei todellakaan Kisoissa ei jännitetä Veli-Pekka Kelloniemi Kotkan Katariinan uimalaan kokoontui noin sata uimaria ympäri Suomen lokakuun viimeisenä viikonloppuna. Kansalliset uinnit ovat osa muuten pääosin Kouvolassa järjestettävää TUL:n Joy Games -tapahtumaa. Kotkaan jo varattu kisa oli järkevää yhdistää TUL:n Kouvolan kisan kanssa sen sijaan, että olisi järjestetty kahdet kisat samaan aikaan, sanoo Kotkan Vesi-Veikkojen uheenjohtaja Sari Brunila. Vesi-Veikoista kisaan osallistui muiden mukana kaksi reipasta kotkalaista nuorta, 11-vuotias Juha Jernvall sekä 15-vuotias Jenna Brunila. Minä osallistun satasen rintaan ja vapariin sekä viiden kympin rintaan, kertoo jo viisi vuotta uintia harrastanut Jernvall. Niin ikään viisi vuotta uinut Jenna Brunila tavoitteli hyvää sijoitusta 100 metrin rintauinnissa sekä 100 ja 400 metrin sekauinnissa. Molemmat ovat jo siinä määrin kokeneita kilpailijoita, etteivät perhoset enää liihottele vatsassa ennen starttia. Kun vuodessa voi kertyä jopa 20 kilpailua, nuorten uriin mahtuu jo puolen sataa kilpailua. Molemmat nuoret myös treenaavat lajia vakavasti ja ammattimaisesti. Juha Jernvall ja Jenna Brunila ovat uinnin ammattilaisia. nyhjäilty. Pojat painivat vauhdikkaita otteluita ja monet ottelut ratkesivat vasta viime sekunneilla. Usein sattuin niinkin, että selvässä pistejohdossa ollut poika joutui lopussa vastustajan selättämäksi. Vesterisen mielestä suomalaisella painilla on tulevaisuutta. Vesterisen mukaan voidaan perustellusti sanoa, että suomalainen paini on menestystarina. Olympiahistorian aikana suomalaiset painijat ovat vääntäneet huikeat 85 mitalia. Paini on kuitenkin nykypäivänä Suomessa pieni laji, joka kamppailee jatkuvasti harrastajista isompien lajien kanssa. Siksi Vesterisen mukaan on erittäin tärkeää satsata nuoriin. - Paini tarvitsee näkyvyyttä. Olympiamenestys on siksi jatkossakin erittäin tärkeää. Nuorista pitää huolehtia kunnolla. Painiliitolla on melko hyvä leiritysjärjestelmä myös nuorille, mutta sen rinnalla TUL järjestää myös omaa leiritoimintaa. - Kisakeskuksen jokakesäinen painileiri on hieno perinne. Se antaa TUL:n omille painijoille sitä yhteishenkeä jota kaivataan, Vesterinen sanoo. Vaikka paini on periaatteessa yksilölaji, niin yhteishenki ja kavereiden kannustus on kuitenkin avainasemassa. - Etenkin nuorille nämä asiat ovat monesti ihan elin- Kuvat Veli-Pekka Kelloniemi ehto painin jatkumisen kannalta, sanoo Vesterinen. Joulukuussa 14 vuotta täyttävä Varkauden Tarmon Emma Järvinen on tuttu näky myös Kisakeskuksen painileirillä. Kouvolassa Emma voitti tyttöjen sarjan 52 kg. Loppuottelussa hän kukisti Helsingin Paini- Miesten Manta Konttilan. - Ensimmäisen jakson voitin ihan vaan niskalenkillä. Toisella jaksolla pääsin vastustajan jalkaan kiinni ja kiersin siitä taakse. Emma harjoittelee painia 3-4 kertaa viikossa. Kauden pääkilpailu on joulukuun alussa painittavat poikien ja tyttöjen alle 17-vuotiaiden Sari Brunilan mukaan uimakilpailut järjestyvät kokeneen talkooväen avulla Kotkassa jo rutiinilla. Jernvall käy uimassa viisi kertaa viikossa. Ykköslajin lisäksi hän harrastaa vielä koripalloa 3 4 kerta viikossa. Aikaa ei jää juuri kavereille harrastusten ulkopuolella, hän sanoo. Brunila treenaa puolestaan kuusi kertaa viikossa. Kerran viikossa uinnin korvaa sähly tai lihaskuntoa kasvattava punttisali. Jos koulussa on kokeita, niin silloin saatan jättää jotkin harkat väliin, hän kertoo. Jernvall oli viime vuonna maan 17. paras 50 metrin rintauinnissa ikäryhmässään. Brunila oli puolestaan ikäryhmänsä 16. paras 400 metrin sekauinnissa. Nuoret ovat tavoitteidensa suhteen kuitenkin hyvin maltillisia, varsinaista sijoitustavoitetta kumpikaan ei ole asettanut itselleen. Uin niin kauan kuin jaksan, ja katson mihin kyvyt riittävät, Brunila toteaa. SM-kilpailut Seinäjoella. - SM-kulta on tietysti tavoitteena. Ei painimatolle kannata edes mennä, jos siellä jo valmiiksi tavoittelee jotain muuta kuin voittoa. Aina lähdetään voittamaan ja vasta kisojen jälkeen katsotaan miten meni, Emma sanoo. Emmalle Suomen mestaruuden voittaminen olisi iso asia. - SM-kullan myötä pääsisi painimaan myös isompiin kisoihin, Pohjoismaiden mestaruuskisoihin ja siitä eteenpäin isompiin arvokisoihin. Ei tässä kuitenkaan mikään kiire ole, vaan minulla on aikaa, Emma sanoo. Jernvall nyökyttelee päätään Brunilan vieressä. Sama juttu. Lajit, joihin nuoret osallistuvat, kertovat heidän vahvuuksistaan. Mutta mikä uintityyli on vaikein? Perhonen. Se on niin rankkaa, vastaa Jernvall. Brunilan mukaan vaikeinta on ehdottomasti selkäuinti. Siinä on vaikea saada raajat kulkemaan oikeassa tahdissa. Joskus jää potku väliin, selittää Brunila. Vaikka uiminen vie molemman elämästä paljon aikaa, harrastus myös antaa paljon. Siksi kummallakaan ei ole käynyt koskaan mielessä ripustaa uimalaseja naulaan. Olen saanut parhaat kaverini tämän harrastuksen kautta, kertoo Brunila. Sama juttu. Minullakin on tullut kavereita uinnin kautta, vahvistaa Jernvall.

4 4 Pääkirjoitus Yhteistyössä on voimaa - edelleen Viikon sisällä kaksi merkittävää TUL-toimijaa tarjosi esimerkin yhteisöllisyydestä ja yhteistyöstä. Toisessa tapauksessa tehtiin historiaa, toisessa tapauksessa julkaistiin historiateos. Seinäjoella järjestettyä ensimmäistä Veteraanien kulttuurikilpailua on syystäkin luonnehdittu historialliseksi tapahtumaksi. Ei ainoastaan sen vuoksi, että paikalla oli peräti tuhat työuransa taakse jättänyttä esiintyjää, eikä edes yli sadan esityksen vuoksi. Historialliseksi tapahtuma nousee viiden järjestön yhteistyön tuloksena. Työväenliikkeen lähija kaukomenneisyydestä ei todellakaan löydy näin suurta tapahtumaa, jonka järjestelyissä olisi mukana viisi merkittävää työväenliikkeen järjestöä. Kulttuurikilpailu lähti liikkeelle Eläkkeensaajien Keskusliiton, Eläkeläiset ry:n ja TUL:n veteraanijaoston voimin. Matkalla tapahtuman järjestelyihin tulivat tuomaan oman tärkeän panoksensa Työväen Musiikkiliitto ja Työväen Näyttämöiden Liitto. Ensimmäiseksi kerraksi kulttuurikilpailu onnistui mainiosti. Esikoiselle tyypillisiä lastentauteja, tärkeiden asioiden unohduksia tai muita epäonnistumisia toteutuksessa ei nähty ja tavattu. Hyvä näin, sillä tämäkin kertoo yhteistyön onnistumisesta ensimetreiltä alkaen. Kun viisi isoa ja toisilleen suhteellisen vierasta valtakunnallista järjestöä aloittaa yhteistyön, voisi liikkellelähtö olla huomattavan hankalaa. Kuten tässä lehdessä TUL:n veteraanijaoston puheenjohtaja Anja Auvinen sanoo, sujui yhteistyö valtakunnallisesti ja paikallisesti todella hyvin. Alusta lähtien hyvin sujunut yhteistyö perustuu varmasti pitkälti yhteiseen näkemykseen tällaisen kulttuuritapahtuman tarpeellisuudesta. Miksi toimia jatkuvasti erillään, kun mahdollisuus on saada iso määrä harrastajia yhteen? Yhteistyössä on voimaa edelleenkin. Työväenliike on aina ollut joukkojen ja yhteistyön liike. Seinäjoen tapahtuma osoitti, etteivät yhteisöllisyyden merkitys ja kokeminen ole kuolleita kirjaimia. Hyvästä liikkeelle lähdöstä huolimatta pohdittavaa riittää. Suurin mysteerio Seinäjoella oli TUL:n esiintyjien puuttuminen. TUL:n veteraanitoiminnan yksi perusjalka on kulttuuri, josta vuosittain saadaan loistavia näytteitä valtakunnallisilla Veteraanipäivillä ja Veteraaniristeilyllä. Miksi tämä voimannäyte puuttui? Yhteisöllisyydestä ei sanana tiedetty mitään, kun Uintiseura Kuhat perustettiin juhannusaattona vuonna Historiateoksen tekeminen näin nuoresta seurasta on perin harvinaista, mutta Kuhien perustamisella ja toiminnalla on vahva linkityksensä myös sen ajan yhteiskuntaan ja etenkin SDP:hen. Nykyisin maan paras vesipalloseura löysi kotinsa Kumpulan uimalasta, jonka läheisyydessä sijaitsi työläiskaupunginosat. Seuran jäsenten keskuuteen syntynyt henki oli ihailtava: kaveria ei jätetä ja huonoinkin uimari on tärkeä. Aikaa tehdä asioita paremmin ja enemmän Raasepori Hanko Ismo Alhoniemi Mikäli askelmerkit pitävät, supistuu TUL:n piirien määrä yhdellä ensi keväänä. Suur-Helsingin ja Uudenmaan piirit ovat edenneet yhdistymisneuvotteluissa siihen pisteeseen, että 10. joulukuuta on molemmilla piirikokous, joka hyväksyy tai hylkää yhdistymisen. Toiminnanjohtajat Marjo Lehtinen (Uusimaa) ja Hannu Ahonen (Suur-Helsinki) kiteyttävät yhdistymisen edut kahteen asiaan. - Jatkossa meillä on aikaa tehdä asioita paremmin ja enemmän, kaksikko sanoo. Karjalohja Nummi- Pusula Lohja Inkoo Karkkila Siuntio Virallisesti hynttyiden yhteen laittaminen tapahtuu niin, että piirikokouksen myönteisten päätösten jälkeen toinen piireistä puretaan ja jäljelle jäävä piiri muuttaa sääntönsä ja nimensä. Uuden piirin raja noudattelee nykyisiä piirirajoja. Lehtisen mielestä piirien yhdistymisen seurauksena kaksikko voi jakaa työt ja näin seura- ja lajityöhön sekä piirin toiminnan kehittämiseen voidaan panostaa eri tavalla kuin nyt. Niin sanottu taikasana on päällekkäisyyydet. - Kumpikin meistä tekee nyt omassa piirissään paljon sellaista hallinto- ja taloustyötä, mikä on molemmille Vihti Kirkonummi Hyvinkää Järvenpää Askola Nurmijärvi Pornainen Tuusula Kerava Vantaa Sipoo Kauniainen Helsinki Espoo Pukkila Mäntsälä Porvoo Mikäli piirien yhdistyminen saa lopullisen hyväksynnän joulukuun kokouksissa, on uuden piirin rajaviiva oheisen kartan mukainen (nykyisen piirijaon mukaiset rajat; Uusimaa punainen ja Suur-Helsinki vihreä). Alueella asuu n. neljäsosa koko maan väestöstä. aivan samanlaista. Muitakin päällekkäisyyksiä on, jotka yhdistymisen myötä häviäisivät, koska yksi työntekijä pystyy tekemään nämä asiat, Lehtinen sanoo. Potkua tulee myös koulutukseen ja kilpailutoimintaan, vaikka niitä onkin jo yhdessä järjestetty. - Näidenkin asioiden eteenpäin vieminen tehostuu, koska piirirajan poistumisen jälkeen yksi työntekijä voi nykyistä paremmin keskittyä tiettyjen asioiden hoitamiseen. Vaikka meillä on jo yhteisiä asioita, on niiden järjestäminen kuitenkin vaatinut meidän kummankin päällekkäistä työpanosta, Ahonen sanoo. Kaksikko uskoo piirien yhdistymisellä saatavan lisää toimivia seuroja. - Kun aktiivisten seurojen määrä kasvaa, paranee samalla jaosto- ja kilpailutoiminta. Uskomme vakaasti piiritason jaosto ja lajitoiminnan lähtevän nousuun, Lehtinen sanoo. Tarkoituksena on vahvistaa alueellista toimintamallia. Piirin eri osissa toimivien seurojen edustajat ovat piirihallituksen jäsenen apuna. Tavoitteena on järjestää eri osiin omia tapahtumia, joissa käydään läpi seurojen ja alueen asioita. Kuva Ismo Alhoniemi Viiden työväenliikkeen järjestön yhteistyö tuotti ensimmäisen Veteraanien kulttuurikilpailun. Seuraava on vuorossa kahden vuoden kuluttua. Uudenmaan piirin toiminnanjohtaja Marjo Lehtinen ja kollega Suur-Helsingin piiristä Hannu Ahonen katsovat 1+1:n olevan enemmän kuin kaksi.

5 TUL:n urheilijoita odottaa Brasiliassa eksoottinen kokemus Kuva Ismo Alhoniemi Ollikainen sanoo. Maailman kisoissa on luvassa ohjelmaa yli 55-vuotiaille. Vielä ei ole tiedossa, mitä ohjelma sisältää ja kuinka järjestäjät määrittävät kustannukset. Turistejakin Rio de Janeiroon otetaan. Turistien matkajärjestelyt käynnistetään omassa aikatalussaan. TUL:n pääsihteeri Janne Ollikainen (vas.) ja lajipäällikkö Martti Kempas tutustumassa CSIT:n Maailman kisojen esittelyvideoon. Kolmannet Maailman kisat järjestetään vuonna 2013 Rio de Janeirossa Brasiliassa. Ismo Alhoniemi Kansainvälisen Työväen Urheiluliitto CSIT:n kolmansien Maailman kisojen (World Sport Games) ajankohta on varmistunut: vuonna 2013 kilpaillaan Brasilian Rio de Janeirossa. Kisajärjestäjä Sesi odottaa samban pääkaupunkiin urheilijaa kolmestakymmenestä maasta. - Lähtökohta on, että TUL osallistuu jokaiseen viitentoista lajiin. Oma suunnittelumme pääsee nyt alulle, kun tarkka ajankohta on tiedossa, sanoo pääsihteeri Janne Ollikainen. TUL:ssa järjestelyt ja joukkueen kokoaminen ovat nuoriso- ja urheiluvaliokun- Maailman kisojen lajivalikoima 2013 nan sekä lajipäällikkö Martti Kempaksen vastuulla. - Minä ryhdyn miettimään ja suunnittelemaan matkan rahoittamista. On omakustannusosuus mikä tahansa, tiedossa on urheilijoille ja valmentajille ainutlaatuinen mahdollisuus kilpailla niinkin kaukana kuin Brasiliassa, Kempas sanoo. Ensimmäiset Maailman kisat vuonna 2008 Italian Riminissä ja toiset vuonna Beachwrestling (paini), beachvolley, futsal, jalkapallo, judo, koripallo, lentopallokarate, petanki, pöytätennis, shakki, tennis, uinti, yleisurheilu, voimistelu. TUL tavoittelee edustusta jokaiseen lajiin Tallinnassa tarjosivat urheilijoille hienoja kokemuksia ja hyvin monelle ainutlaatuisen mahdollisuuden urheilla kansainvälisissä kilpailuissa. Vuonna 2013 Rio de Janeiro on kuitenkin useamman asteen eksoottisempi kokemus. - Isäntä eli Sesi sijoittaa kilpailuihin omaa rahaa kuusi miljoonaa euroa, mikä tarkoittaa muun muassa sitä, että osallistujat maksavat vain lennot ja rekisteröitymismaksun, isännät vastaavat hotellikustannuksista. - Nykyiset edestakaiset lentohinnat Suomesta ovat tuhannen euron luokkaa. Sesin päätöksen myötä TUL:n kustannukset luonnollisesti tippuvat huomattavasti, Ollikainen sanoo. Ollikainen huomauttaakin tarjolla olevan kilpailumatka Brasiliaan puolella hinnalla. Liitto ei pysty täysin kustantamaan joukkueen lähettämistä, vaan seuroille ja urheilijoille tulee omavastuu kuten oli jo kaksissa aiemmissa kilpailuissa. Hiljattain perustettu ayjaosto nousee myös rooliin TUL:n joukkuetta koottaessa. - Ay-mestaruuskilpailut voisivat toimia karsintakilpailuina Maailman kisoihin. Tämä olisi myös keino lisätä TUL:n kytköstä ammattiyhdistysliikkeeseeen, kun voimme tarjota mahdollisuuden osallistua kilpailuihin, Kempas sanoo. CSIT muutti yleiskokouksessaan sääntöjä niin, että smasta järjestöstä voi osallistua esimerkiksi kaksi palloilujoukkuetta, jos kilpailupäivät sen mahdollistavat. Ollikainen toivottaa ammattiosastojen ja työpaikkojen urheilijat tervetulleiksi Maailman kisoihin. Ennakkoilmoitus osallistumisesta on tehtävä ensi vuoden lokakuussa. Tämä aikaraja säätelee myös TUL:n suunnittelua ja päätöksen tekoa. - Me ryhdymme miettimään joukkueen koon ohella muun muassa sitä, onko taloudellisesti kannattavampaa vuokrata oma lentokone vai käytämmekö reittilentoja. Meidän on hyvissä ajoin tiedettävä, kuinka paljon urheilijoita lähtee, jotta voimme aloittaa matkajärjestelyt, CSIT:n Rio De Janeirossa pidetyn yleiskokouksen aikana Ollikainen ja puheenjohtaja Sirpa Paatero tutustuivat kilpailupaikkoihin. Ollikainen vaikuttui näkemästään ja kuulemastaan. - Majoitus on Cobacabanan ranta-alueen hotelleissa. Cobacabanassa pidetään myös beachvolleyn ja beachwrestlingin (hiekkapaini) kilpailut. Kilpailupaikat ovat hienot ja esimerkiksi uinti järjestetään altaassa, jossa vuonna 2016 pelataan olympialaisten vesipallo-ottelut, Ollikainen sanoo. Avajaiset pidetään ihmistä vetävässä hallissa, joka puolestaan on olympialaisissa lentopallon pelipaikkana. Kaikki kilpailupaikat ovat alle tunnin bussimatkan päässä hotelleista. Aamiaiset ja illalliset tarjoillaan hotelleissa, lounas syödään kilpailupaikoilla. Urheilijoiden käyttööön on suunniteltu hyvinvointikeskusta, jossa on mahdollisuus muun muassa hierontaan. Rio de Janeiro (suomeksi Tammikuun joki) Perustettu Asukkaita 7,9 miljoonaa, maan toiseksi suurin kaupunki. Laajemmalla metropolialueella asukkaita on yli 14 miljoonaa. Brasiliassa kaupunki tunnetaan myös lisänimellä Cidade Maravilhosa, Suurenmoinen kaupunki. Pinta-ala km² Rio de Janeiro on Brasilian tärkein turistikohde, joka tunnetaan erityisesti Copacabanan ja Ipaneman hiekkarannoista, Corcovadon vuorella olevasta Kristus-patsaasta ja Sokeritoppavuoresta. Vuosittainen kohokohta on Rion sambakarnevaali, johon ottaa osaa miljoonia ihmisiä. Rio de Janeiro on neljän kuuluisan seuran eli Flamengon, Botafogon, Fluminensen ja Vasco da Gaman kotikaupunki. Maailmankuulu Maracanãn jalkapallostadion sijaitsee myös Riossa. Rio de Janeiro on vuoden 2016 kesäolympialaisten järjestäjäkaupunki. Elokuussa vuorokauden keskimääräinen ylin lämpötila on 25,6 ja alin 18,9. Brasilian rahayksikkö on real (yksi euro= 2,44 brl).

6 6 Kolumni Otsikot tehty, sisältö puuttuu Janne Ollikainen Suomalaista liikuntaja urheilujärjestökenttää halutaan uudistaa vauhdilla. Kohti ratkaisua on menossa ka ksi pyrintöä. Huippu-urheilun muutosryhmä (Humu) jättää väliraporttinsa reilun vuoden duunista ja anoo mandaattia jatkaa. Toinen on Suomen Liikunta ja Urheilu SLU:n ry:n rakenne- ja toimintatapauudistus, jota on valmisteltu Visio2020-työn jälkeen. Sen keskeinen viesti oli, että liikuntajärjestöt haluavat olla yhdessä tekemässä Suomesta maailman liikkuvinta urheilukansaa vuoteen SLU:n vuosikokouksessa on tarkoitus tehdä päätöksiä, jotka tukevat visioon pääsyä. TUL on ollut aktiivisesti mukana ja on myös jatkossa olla rakentavassa prosessissa. Tarve uudistaa toimintatapoja on mitä ilmeinen. Kyse on kuitenkin siitä, onko meillä yhteinen näky, mitä pitää uudistaa ja toisekseen miten pitää uudistua. Koska kyse on prosessista, on tietynlainen poukkoilu ymmärrettävää. Esityksiä on ollut aiesopimuksesta järjestöfuusioihin. Nyt viimeisimpänä yhteisiin valintoihin. Ymmärrän, että aikataulu antaa jämäkkyyttä uudistamiselle. Mahdollista on, että kiire vie väärään. Korostan, että sisällöt ratkaisevat. Nyt pitäisi ottaa kantaa pelkkien otsikkojen kautta. Mihin uudistuksella tähdätään? Liikkuvaan urheilukansaan vai keskitettyyn järjestelmään? Olen ollut mukana, mutta en tiedä, olenko pysynyt kyydissä. Toimialajärjestöjen ja SLU:n yhteistoimintaa on tarkoitus selventää selvityksen kautta. Miksi ei ensin selvitetä ja sitten esitetä? Näky pitää avata ennen valtakirjan antamista. Miten päätökset lisäävät liikkumista? Seuratoiminnan laatu voi tarkoittaa päätoimisia valmentajia harvoille tai hyvin hoidettua matalakynnyksen seuratoimintaa lähellä kotia. TUL:n strategisena valintana on ollut viime liittokokouksesta seuratoiminnan kehittymisen tukeminen jälkimmäiseen suuntaan. Viekö muutos tähän suuntaan? SLU haluaa viedä käytäntöön Humun esitykset. Kuitenkin Humu-ryhmä on vasta jättämässä väliraporttiaan. Ennakkotietojen mukaan väliraportissa maalataan pilvilinnoja, mutta tarvittavat resurssit sivutaan. Huippu-urheiluun satsataan valtionbudjetista vuosittain noin miljoonaa euroa. Jälkimmäinen sisältää lajiliittojen nyt saaman laskennallisen huippu-urheiluosuuden (25%). Jää vastaamatta, tehdäänkö uudistus nykyrahoilla vai onko kyse kaappauksesta, jolla huippu-urheilun osuutta koko liikuntarahoista kasvatetaan. Ensimmäinen on lajiliitoilta pois, jälkimmäinen muulta liikunnalta. Esitys sisältää huippuurheiluyksikön perustamisen. Siihen kootaan 50 asiantuntijaa. Yksikkö hoitaisi mm. kisavalinnat, rahoituksen ja johtamisen. Onko suomalainen malli keskitetty malli? Vaikuttaa, että ollaan korporaatiota rakentamassa. Vaikka muutoksessa on luotettava prosessiin, niin raamit sille on annettava. Nyt raamit ovat lentokenttää leveämmät vaikka tien pitäisi olla yhteinen. Ovatko urheiluseurat mukana muutoksessa palaute on ollut ihmettelevää. Viime talven kulta on tarkoitus uusia Juhamatti Nieminen Suomen hiihdon tulevaisuuden lupauksiin lukeutuva Katri Lylynperä, 17, on viihtynyt lähes koko ikänsä suksien päällä. Nousujohteinen ura toi Ylöjärven Ryhtiä edustavalle hiihtäjättärelle viime talvena SM-laduilta 17-vuotiaiden tyttöjen sarjassa kultaa 15 kilometrin yhteislähtökilpailussa ja hopeaa 10 kilometrin perinteisellä. Kuununa oli sprintti- ja viestihopeaa Ruotsin Örnsköldsvikissä pidetyissä PM-kisoissa. Viime kaudesta jäi parhaiten mieleen PM-hopea sprintissä. Olin yllättynyt jo paikasta PM-kisoihin, enkä osannut odottaa mitalia. Myös SM-kulta Rukan 15 kilometrin vapaan hiihdosta oli iso saavutus, sillä vapaa on ollut minulle aina vaikeampi tekniikka, Lylynperä sanoo. Vauhtia alkavaan kauteen Lylynperä on hakenut leireiltä. Lylynperä on leireillyt Hiihtoliiton vuotiaiden Kultasomparyhmän kanssa pääasiassa viiden päivän jaksoissa Vuokatissa, yksi leireistä pidettiin viikon mittaisena Viron Otepäässä. Harjoittelu on sujunut ongelmitta. Olen pysynyt terveenäkin, mikä on tärkeää, edeltävinä vuosina sairasteluista kärsinyt Lylynperä hymyilee. Tammikuussa 18 vuotta täyttävä Lylynperä avaa kilpailukauden Oloksen tykkikisoissa marraskuun puolivälissä. Kauden päätähtäimen nuori hiihtäjä on asettanut tammikuussa Itävallan Innsbruckissa historian ensimmäistä kertaa kisailtaviin Nuorten Talviolympialaisiin. Viime kauden PM-menestystä Lylynperällä on mahdollisuus puolustaa helmikuussa Viron Otepäässä. Tällä hetkellä pääsy molempiin kisoihin tuntuu mahdolliselta, mutta karsinta- ja SM-kisat pitkälti sanelevat mihin pääsen. Varsinaista päämatkaa Lylynperällä ei ole, vaikka menestystä on tullut enemmän pitkiltä matkoilta. Pyrin hiihtämään monipuolisesti kaikkia matkoja. Sen eteen on tehty peruskestävyysharjoittelua ja nostettu hieman määrää. Sastamalasta eli entisestä Vammalasta kotoisin oleva Lylynperä aloitti lukio-opinnot Tampereella Sammon urheilulukiossa syksyllä Alkusyksyn hän on viettänyt Vuokatissa Sotkamon lukiossa niin sanotussa vaihdossa parempien harjoitteluolosuhteiden takia. Etenkin ensilumenlatu on helpottanut harjoitteluani, kun lunta ei ole tarvinnut hakea Jämiltä asti, Lylynperä sanoo. Hiihdon pariin Lylynperä ajautui neljä vuotta vanhemman Kaisa-siskonsa kautta. Ensimmäiset sukset hän sai jo varhaisiässä. Nuorempana minut työnnettiin ladulle melkein väkisin. En tykännyt siitä yhtään pienenä, mutta myöhemmin innostuin itsekin lajista, Lylynperä paljastaa. Vielä pari kautta sitten Katri Lylynperä menestyi hiihtoa paremmin suunnistuksessa ja hiihtosuunnistuksessa, joista hänellä on palkintokaapissa SM-mitaleja. Sittemmin hiihtosuunnistus on jäänyt. Lajina hiihtosuunnistus toi mukavaa vaihtelua ja monipuolisuutta talven harjoitteluun. Hiihto on melko raaka laji ja hiihtosuunnistus tarjosi hyvää vastapainoa suksilla, rentoutta ja fiilistelyä. Nyt siihen ei ole enää aikaa, Lylynperä sanoo. Kuva Hannu Ahonen Katri Lylynperä on harrastanut hiihtoa pienestä pitäen, vaikka alussa hiihto tuntuikin hänestä vastenmieliseltä.

7 sport Viking on fair play ihan jokaiselle

8 8 Metsästys vaihtui mielenrauhaan Antti Kempas on asunut vuoden verran pienkerrostaloyhtiössä Tuusulan keskustassa. Asuminen voidaan laittaa lainausmerkkeihin, sillä mies on ollut enemmän leireillä kuin kotonaan.

9 Ismo Alhoniemi Kukaan ei pysty tietämään niistä tunteista, jotka ottivat tuusulalaisen Antti Kempaksen otteisiinsa Saksassa Vuoden 2012 olympialaisten 50 kilometrin kävelyn aikaraja oli vihdoin rikottu, metästys päättynyt ja mielessä SUL:n lupaus valinnasta Lontooseen, jos raja alittuu Saksan mestaruuskilpailuissa. Kempas on paitsi huipppukävelijä, niin myös kävelevä sairaskertomus. On helppo jakaa miehen toive siitä, että josko vihdoin ensi talvena saisi monen vuoden jälkeen harjoitella ilman sairastumisia, loukkaantumisia ja auton päälle ajamisia. - Kukaan kävelijä ei ole käynyt läpi sellaista koulua kuin minä. Vammavuosina ei Lontoo käynyt mielessä, kun joka päivä piti yrittää palata arvokisaurheilijaksi, mutta nyt kaikki tekeminen on tähdätty yhteen päivään ja yhteen kilpailuun, Kempas sanoo. Nyt sain työrauhan Daegun maailmanmestaruuskilpailujen piti merkitä paluuta huippukävelijöiden joukkoon. Toisin kävi. Hyvä sijoitus ja Lontoon olympialaisten aikarajan alittaminen vaihtuivat keskeyttämiseen. Samalla alkoi armoton uuden näyttömahdollisuuden etsiminen. - Edessä oleva talvi ja ensi kevät olisivat tyystin erilaiset, jos joutuisin edelleen metsästämään aikarajan alittamista. Nyt minulla on mielenrauha, voin keskittyä kaikessa tekemisessäni harjoittelemiseen olympiakävelyä varten ja voin leireillä yhdessä Jarkko Kinnuksen kanssa, Kempas sanoo. Jalasjärveltä Tampereen kautta Nokialle kirjansa siirtänyt Kinnunen alitti Lontoon aikarajan Kempasta aiemmin ja mikäli tuusulalainen edelleen hakisi rajan alittamista, olisi kaksikon ollut lähes mahdotonta harjoitella leireillä yhdessä. Satunnainen vastaantulija ei Kempaksen harjoituslenkeistä pysty päättelemään, onko siinä Lontooseen menevä mies vai tulosrajasta haaveileva. Suurimmat erot tulevat esille vasta keväällä. Kempaksen ei tarvitse keväällä enää hakea sitä näyttöä, vaan hän pystyy keskittymään harjoittelemiseen ja alimatkoilla kilpailemiseen vauhdin nostamiseksi. Kuvat Ismo Alhoniemi Olympiakomitea valitsee joulukuun alussa ensimmäiset Lontoon lähtijät. Nykytiedon mukaan viiden valittavan joukossa on kolme yleisurheilijaa, joista Antti Kempas on yksi. - Jos sen sijaan joutuisin keväällä kilpailemaan 50 kilometrillä, niin yksi kilpailu veisi valmistautumisineen ja palautumisineen kuukauden. Tuo aika olisi tietysti pois tehokkaasta harjoittelusta, Kempas sanoo. Tänä vuonna Kempas kilpaili eli joutui kilpailemaan neljä kertaa mielimatkallaan. - Ihan liikaa tuollainen määrä. Kaksi kilpailua 50 ki- lometrillä on maksimi ja yksi kilpailu ihannemäärä. Minun seuraava 50 kilometrin kilpailuni on Lontoossa, olympialaisten toiseksi viimeisenä päivänä. - Aikaraja on alitettu ja pohjat rakennettu vuosien saatossa, joten 50 kilometrin kilpailuun ennen Lontoota ei ole tarvetta. Tarvetta sen sijaan on saada lisää nopeutta, Kempas sanoo. Talvikuukaudet ovat Tuusulassa todennäköisesti edellisten kaltaiset, mutta kävelijä Antti Kempaksella eivät. Lienee helpompi sanoa, mikä pysyy ennallaan kuin mikä muuttuu esimerkiksi viime talvesta. - Valmentajaisäni Martin kanssa olen jo nyt tehnyt muutoksia. Terveenä minun ei tarvitse enää tehdä korvaavia harjoituksia, vaan pystyn Antti Kempas nostamaan lajiharjoittelun vaaditulle tasolle. Jo tämä on suuri muutos aiempaan nähden, mutta suuri muutos tapahtuu myös leirityksessä, Kempas sanoo. Yhdeksän edellistalven aikana Portugalista tuli Kempakselle toinen kotimaa. Kempaksen sanoin kuukausien leirit Portugalissa tulivat tiensä päähän. - Olen enemmän leireillä, mutta kerralla lyhyempiä jaksoja kuin aikaisempina talvina. Minua siis näkee kotimaassakin muutaman kerran talvella. Tarvitsen uutta ärsykettä ja katsoimme parhaimmaksi muuttaa leiritystä. Marraskuussa alkaa neljän Vammavuosina ei Lontoo käynyt mielessä viikon leiri Etelä-Afrikassa, jonne Kempas palaa tammikuussa. Helmikuussa matka suuntautuu Portugaliin ja maaliskuussa kolmannen kerran Etelä-Afrikkaan. Ensimmäisen Etelä-Afrikan leirin sisältö on kristallin kirkas: harjoittelemisen laatu paranee, teho nousee ja kilometrimäärä kasvaa. Pekingin olympialaiset vuonna 2008 olivat Kempaksella totta kai tärkeä tapahtuma, mutta jo tuolloin mielessä oli vuoden 2012 olympiakävely Lontoossa. - Ajattelin olevani parhaimmillani vuonna Pekingin jälkeiset loukkaantumiset muuttivat tilannettani, mutta edelleen minulla on mahdollisuuksia menestyä Lontoossa. Jos tulee vammaton talvi, niin mahdollisuuksia on eli en ole siirtänyt tavoitetta vuoteen 2016, Kempas sanoo. Tuuslasta lähdetään liikkeelle pistesijaa tavoitellen. Kempas on rehellinen ja myöntää, ettei vielä voi puhua mitaleista. Tässä realismissa miestä auttaa oma motto: Lontoo tulee yllättävän pian. On petollista ajatella, että olympialaiset on vasta elokuussa, Kempas sanoo. syntynyt Helsingissä valmentaja Martti Kempas seura Keski-Uudenmaan Yleisurheilu seitsemän aikuisten Suomen mestaruutta MM-kilpailut 2005 (21.), 2007 (11.), 2011 (hylkäys) olympialaiset 2008 (20.) 50 km ennätys 3.55,19 (2008), 30 km 2.16, 52 (2010), 20 km 1.25,29 (2007), 10 km (2007)

10 10 Tippa meinasi tulla linssiin TUL:n ensimmäinen varapuheenjohtaja Kari Uotila on vasta toinen mies, jolle on myönnetty liikunnan tasaarvotyön Piikkarit-palkinto. Ismo Alhoniemi Tunnustus osui oikeaan maaliin. TUL:n ensimmäinen varapuheenjohtaja Kari Uotila, jos kuka on puurta- Kuva Ismo Alhoniemi nut laaja-alaisen tasa-arvon hyväksi Piikkarit-palkinnon edestä. Piikkarit-palkinto on opetus- ja kulttuuriministeriön vuosittain myöntämä tunnustus sukupuolten välisestä tasa-arvotyöstä liikunnassa. - Olin otettu tunnustuksesta ja tippa meinasi tulla linssiin odottaessani kiitospuheeni pitämistä, sanoo Uotila. Palkinto, joka nimeltään ja ulkoasultaan (naisten punainen korkokenkä) tuo ensimmäisenä mieleen naisten tekemän tasa-arvotyön, sopiikin ehkä siksi hyvin ojennettavaksi miehelle. Uotila korostaakin miesten osallistumisen merkitystä tasa-arvotyöhön ja -keskusteluun. - Niin miesten kuin naistenkaan osallistuminen tasa-arvotyöhön ei saa rajoittua vain oman sukupuolen kokemiin epäkohtiin. On tärkeää saada miehet mukaan edistämään naisten aseman parantamista mutta yhtälailla on tärkeää saada naiset mukaan miesten tasaarvo-ongelmien ratkaisuun, Uotila sanoo. Palkinnosta päättäneen lautakunnan mukaan Uotila on edistänyt kaikissa liikunnan ja urheilun luottamustoimissaan (mm. TUL:n Suur- Helsingin piirin puheenjohtaja, Suomen Palloliiton hallituksen jäsen ja SPL:n Uudenmaan piirin puheenjohtaja) sukupuolten välistä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta laajemminkin. Hänen toimintansa on johtanut useisiin konkreettisiin sukupuolten tasa-arvoa edistäviin käytäntöihin. Uotilan aktiivisen toiminnan tuloksena TUL:n tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyötä kehitettiin vuoden 2007 liittokokouspäätösten jälkeen ja liittoon perustettiin tasa-arvovaliokunta, jonka puheenjohtajana Uotila toimii. - Tasa-arvovaliokunta on toteuttanut liitto- ja piiritasoilla tasa-arvokartoituksen ja vuonna 2009 tehtiin seurakenttään laaja tutkimus, joka oli pohjana liiton tasa-arvoja yhdenvertaisuusohjelmassa, Uotila sanoo. Tasa-arvo sukupuolten kesken ei voi edetä, ellei miehiä saada motivoitua entistä enemmän tasa-arvotyöhön. Näin kulkee Uotilan ajatuksen ratas. - Motivaatio taas on mahdollista vain, jos miestenkin tasa-arvo-ongelmat otetaan tosissaan. Tämä on tärkeää myös liikunnan tasaarvotyössä, vaikka miesten tasa-arvo-ongelmat ovatkin toisaalla. Pitkään tasa-arvotyötä myös liikunnan ulkopuolella tehneenä Uotila tietää, ettei vahvasta tahdosta huolimatta muutos käy kädenkäänteessä. Liikuntakulttuuri on Uotilan mielestä edelleen monella tapaa epätasa-arvoinen. - TUL:n seurojen tasaarvotilannetta koskeva tutkimus osoittaa, että kaikesta hyvästä kehityksestä huolimatta seuratoiminnassa on yhä sukupuolten välistä epätasa-arvoa. Myös muilla tasa-arvon alueilla eli taloudellisessa, etnisessä, seksuaalisessa, ikäryhmien välisessä ja liikunnan erityisryhmien tasa-arvossa on puutteita, Uotila sanoo. Suomi oli ensimmäinen maa, jossa yli sata vuotta sitten naiset saivat oikeuden äänestää sekä asettua ehdolle vaaleissa. - Olisi hienoa, jos voisimme olla esimerkkinä myös liikunnan tasa-arvon edistämisessä, Uotila sanoo. Uotila on jalkapallon parissa edistänyt sukupuolten välistä tasa-arvoa. Hänen aloitteestaan laadittiin vuonna 2009 Uudenmaan piirissä tasa-arvoselvitys, jossa käsitellään sukupuolten välisiä tasa-arvokysymyksiä jalkapallotoiminnassa. Uotilan aloitteesta Suomen Palloliitto on sitoutunut kasvattamaan naisten määrän toiminnan kaikilla tasoilla vuoteen 2015 mennessä vähintään samalle tasolle kuin naisten määrä on harrastajista. Palloliitto hyväksyi Uotilan tekemän aloitteen iittokokouksessa 2009 tavoitteiden asettamiseksi liiton tasa-arvotyölle. TUL voittoon Kiinassa Sari Virta TUL:n pieni ryhmä osallistui lokakuussa kansainvälisiin työntekijöiden kulttuuri- ja urheilufestivaaleihin Kiinan Pekingissä. Festivaali järjestettiin toisen kerran ja festivaalista aiotaan tehdä perinne. TUL:ää kisoissa edustanut katukorisjoukkue Pena Ranta, Sami Himberg, Juho- Kustaa Räsänen ja Tuomas Tenkanen otti turnausvoiton näyttävästi: joukkue voitti kaikki ottelunsa ja näin kotimaahan palattiin kultamitalit kaulassa. Kutsukisoihin osallistumisesta päätettiin keväällä Kuvat Sari Virta Pitkää matkaa ei tehty turhaan. TUL:n joukkue voiton jälkeen vasemmalta: Kusti Räsänen, Sami Himberg, Pena Ranta ja Tuomas Tenkanen. ja TUL:n koripallojaosto teki joukkuevalinnan. Pelaajista kolme Himberg, Räsänen ja Tenkanen - ovat Salon seudulta ja Ranta Äänekoskelta. Kaikki pelaavat tällä hetkellä kakkosdivisioonassa. Joukkuetta kiinalaisisännät eivät turhaan arvioineetkaan eliittijoukkueeksi, sillä Himberg ja Tenkanen pelasivat vielä viime kaudella korisliigaa Vilpas Vikingsedustusjoukkueessa ja Ranta Äänekosken Huiman edustusjoukkueessa ykkösdivaritasolla. Katukoristurnaukseen osallistuivat isäntämaasta ilmailu- ja avaruustiedeliittojen joukkueet, joukkue Mongoliasta sekä joukkue Itävallan Askösta. Sääntöjen mukaan osallistujan tulee olla työntekijä. Monissa maissa työväen urheilu on järjestäytynyt ammattiliittojen tai työpaikkojen urheiluna. Näin myös Kiinassa, missä liitot ovat miljoonista työntekijäjäsenistä muodostuvia. TUL:n ja Askön joukkueet poikkesivat Pekingin kisoissa monista muista osallistujamaista sillä, että osallistujat ovat työssä käyviä urheiluseurojen jäseniä ja joukkue on koottu eri seuroja edustavista pelaajista. Pekingin toisiin festavaaleihin osallistuivat CSIT:n jäsenjärjestöistä TUL:n ja Askön lisäksi FSGT Rans- kasta, Atom Sport Venäjältä ja BWSF Bulgariasta. Edustettuina olivat lisäksi järjestöt Mongoliasta, Meksikosta, Singaporesta ja Vietnamista. Joukkueemme pelasi vakuuttavasti. Ensimmäinen ottelu Kiinan avaruustieteilijöiden ammattiliiton joukkuetta TUL:n Pena Ranta estää Kiinan Ilmailuliiton joukkueen pistehaita toteuttamasta aikeitaan. Tilannetta turvaavat myös Kusti Räsänen ja Sami Himberg. vastaan oli loppujen lopuksi myös tiukin. Sen Suomi selvitti numeroin 9-8. Kiinan joukkueen pisin ja selvästi myös pelin kannalta vaarallisimmilta vaikuttanut pelaaja putosi pelin alkuminuuteilla polvensa päälle ja turnaus loppui hänen osaltaan siihen. Toinen ottelu oli joukkueelle leikittelyä, kun Mongolian eri lajien urheilijoista koottu joukkue onnistui tekemään vain yhden korin. Kiinan ilmailuliiton joukkueen lyhin mies osoittautui vahvaksi uhaksi suomalaisten voittokululle turnauksen kolmannessa pelissä. Onneksi TUL:n pojat tiesivät miehen vaarallisuuden seuratessaan joukkueen aiempia pelejä muita maita vastaan. Peli Suomelle numeroin 8-5. Viimeiseksi vastustajaksi jäänyt Askö päätettiin myös voittaa, vaikka otteluvoittojen ja piste-erojen perusteella arvioitiinkin kokonaisvoiton olevan jo varma ilman Itävallan selätystäkin. Askö olikin loppujen lopuksi tiukka vastus ja viimeinen peli eteni alkuun jännittävissä tasapistetilanteissa päättyen lopulta TUL:n voittoon selvin numeroin 11-7.

11 Elise on rytmisen suuria Hannu Hurme Elise (aikaisemmin Elannon Isku) lukeutuu maamme johtaviin rytmisen voimistelun seuroihin. Seuran tyttöjä on niin aikuisten kuin nuorten maajoukkueissa. Joukkueet ja yksilövoimistelijat ovat menestyneet myös kansainvälisissä kilpailuissa. Viimeksi lokakuun lopulla Iina Linna ja nuorten neliottelun tuore Suomen mestari Aino Purje saavuttivat mitalisijat Serbian Belgradissa järjestetyssä kovatasoisessa 5. Ritam Cup -kilpailussa. Elisessä 20 vuotta valmentajana toimineen, valmennuspäällikkönä kuluvana syksynä aloittaneen Laura Ahosen mukaan menestys on tulosta seurassa harjoitetusta pitkäjänteisestä ja määrätietoisesta valmentautumisesta. Elisessä voimistelee tällä hetkellä noin 520 tyttöä. Heidän lisäkseen seurassa pelaavat pojat koripalloa. Seuran rytmisen voimistelun ryhmiä harjoittelee 12 eri salissa eri puolilla Helsinkiä. Lisäksi sisarseurojen Elise- Vantaan ja Elise Järvenpään ryhmät harjoittelevat kotikaupunkiensa saleissa. Harjoitustilojen riittävyydestä kysyvää Ahonen kehottaa tutustumaan tilanteeseen seuran toiseen pääharjoitustilaan Kampin palvelukeskukseen. - Järkytyt aivan varmasti, sanoo Ahonen. Tyttöjä on tavallisimmin yhtä aikaa yhdellä matolla eli puolikkaassa salia. Salin toisella puolella harjoittelevat toisen voimisteluseuran tytöt. Toinen seuran pääharjoitussali on isompi, mutta siitäpä on sitten käytössä vain kolmasosa. Ohjelmien harjoitteluvaiheessa salissa on melkoinen äänten sekamelska, kun salissa soi pahimmillaan neljänkin ohjelman musiikki samaan. - Pullonkaula ehdottomasti. Voimistelijoista on, valmentajia on, mutta uusien ryhmien perustaminen on vaikeata, koska tilaa ei ole, sanoo Laura Ahonen tilanteesta. Lajin pariin tulon kieltäminen ei toisaalta ole mahdollista. Liikuntaviraston avustusten saaminen seuralle edellyttää kaikkien halukkaiden mukaan ottamista. Se, että Elise myös ottaa halukkaat huomaansa kertoo seuran viime vuonna pitämien ohjattujen liikuntatuntien määrä: tuntia. Määrän jakaminen 365:llä kertoo miten monta tuntia per päivä Elise nuoria liikuttaa. Aino Purje voitti viime kuussa rytmisen voimistelun nuorten Suomen mestaruuden neliottelussa. Laura Ahonen vastaa valmennuksesta yli 500 voimistelijan Elisessä Toiminnan kirjo on edellämainituissa yli 60 ryhmässä laaja: 3-4-vuotiaiden rytmisen miniryhmistä maajoukkuetyttöihin. Tytön tie kulkee jumpparyhmästä esivalmennusryhmän kautta lasten valmennusryhmään ja sieltä edelleen nuorten valmennusryhmään. Naisiin tyttö siirtyy rytmisessä voimistelussa 16 vuotiaana. Kilpavoimistelun harrastajia seurassa on noin sata. Loput ovat harrastelijoita. Harrastelijoita siirtyy kilparyhmiin tutorointijärjestelmän kautta. Kaksi mentor-koulutuksen saanutta valmentajaa, joista Ahonen on toinen, kiertää harjoitussaleissa eri puolilla kaupun- Miksi rytmisen voimistelun kilpaurheilijat harjoittelevat kolme tuntia päivässä ja kuusi harjoitusta viikossa? Vastaamassa on Laura Ahonen. - Harjoitus kestää vain kolme tuntia, koska ei ole mahdollisuutta harjoitella kuutta tuntia päivässä. Kolme tuntia on täysin riittämätön aika. Kolmesssa tunnissa ei millään ehdi tekemään kaikkea mitä pitäisi. Mitä rytmisen voimistelun harrastaminen vaatii tytöltä? - Tärkeimmät vaadittavista ominaisuuksista ovat pään sisällä. Lisäksi tarvi- Kuvat Hannu Hurme Kolme tuntia kuusi kertaa viikossa taan innostusta, halua tehdä työtä, halua onnistua, halua kehittyä. Tytön pitää kokea arvoksi sen, että taidot lisääntyvät. - Se vaatii myös perheen, joka tukee - ja maksaa harrastuksesta aiheutuvat kulut. Jos perheelle on aivan sama, mitä lapsi tekee, tämä harvoin menestyy. Minkälaisia kuluja perheelle aiheutuu rytmisen voimistelun harrastamisesta Elisessä? - Kerran viikossa harjoittelevan tytön lukukausimaksu on 110 euroa. Korkeinta maksu maksavat tytöt, jotka harjoittelevat kuusi tai use- kia. Siellä työskentelevät valmentajat esittelevät näille, ketkä heidän ryhmissään tarvitsivat jo lisää haasteita ja pidemmälle menevää toimintaa. Näiden koteihin sitten lähetetään kutsukirje mahdollisuudesta kokeilla haasteellisempaa toimintaa. Kilparyhmiin siis pääsevät periaatteessa kaikki, jotka ovat innokkaita, ja joita vanhemmat ovat valmiita kuljettamaan harjoituksiin. Oikea aika siirtyä määrätietoisempaan, mutta toivottavasti ei silti vakavaan, lajiharjoitteluun vaihtelee. Asiassa on suurta kulttuurieroa suomalaisten ja vaikkapa Venäjältä tulleiden perheiden välillä. Elisessä on valmennusryhmiä jo viisivuotiaille. Rytmisen voimistelun valmentajakunnassa on Suomessa paljon itäeurooppalaisia. Heitä on Ahosen mukaan amman kertaa viikossa. Heidän maksunsa on 180 euroa kuukaudessa. Ahonen myöntää, että rytminen voimistelu ei huipputasolla ole kaikkien ulottuvilla. Siksi hän on yrittänyt löytää keinoja kynnyksen madaltamiseksi. - Olen muun muassa selvittänyt verotoimistosta mahdollisuutta antaa tytöille vapaaoppilaspaikkoja. Sieltä mahdollisuus kielletään, koska yleishyödyllinen yhdistys ei saa asettaa jäseniään eriarvoiseen asemaan. Sosiaalitoimistosta on mahdollisuus saada tukea, mutta tuki sieltä rajoittuu kutsuttu tänne, koska täältä ei löydy ammattitaitoisia valmentajia riittävästi. Suomalaisen ja venäläisen valmentajan työskentelyssä on kulttuurieroja. - Venäläiset valmentajat eivät ole tottuneet siihen, että rytmistä voimistelua harrastetaan myös huviksi, ilman vakavia tavoitteita. Suomalaisessa liikuntakulttuurissa ensisijainen tavoite on tarjota lapsille ja nuorille terveellinen liikuntaharrastus. Heille, jotka haluavat kokeilla miten pitkälle rahkeet riittävät on sitten tavoitteena tarjota mahdollisimman hyvää valmennusta. Ahonen korostaa, että valmennuksen tulee tuolla harrastustasollakin olla mahdollisimman laadukasta. yhden viikkotunnin harrastamiseen. Rytmisen voimistelun joukkueharjoittelu vaatii huipputasolla paljon leiritystä. Leireille menoa rajoittaa se, ettei kaikkien tyttöjen vanhemmat voi maksa leirimaksuja.. - Valmentajan näkökulmasta onkin aivan kauhea ajatus siitä, että hän joutuisi valitsemaan joukkueen sen perusteella, kenen vanhemmilla on rahaa leirimaksuihin, eikä sen perusteella kuka on hyvä voimistelija. (HH)

12 12 Halisko olen mä ja olen vihreä... Terveiset Kouvolasta TUL Joy Games -tapahtumasta! Oli tosi upeet kisat! Näin tosi hienoja esityksiä, mutta hauskinta oli vetää Haliskojumppaa. Näytti muuten tosi mahtavalta, kun kaikki salissa olleet jumppasivat samaan tahtiin! Eikä se lentkajenkkakaan huonosti mennyt. Olen jo saanut pari hienoa postia. Kukka ja Essi ovat piirtäneet minusta hienot kuvat. Taitavia piirtäjiä ovat. Tässä on pari ristikkoa aivojen herättämiseksi. Ne voi olla vähän vaikeita, mutta etteköhän Te niistä selviä, kun Sontulan koulun kakkosluokkalaisetkin ne ratkaisivat. Toivon, että sinäkin haluat olla mukana täyttämässä tätä sivua; vaikka sitten yhdessä äidin, isän isosiskon tai isoveljen kanssa. Tämä sivu on jokaisessa TUL-lehdessä. Tältä sivulta löydät lapsille ja nuorille suunnattuja asioita, kuten minun kuulumisia, tapahtumia, erilaisia vinkkejä ja mikä parasta, juuri sinä saat olla tekemässä tätä sivua. Voit lähettää minulle postia (piirustuksia, kuvia, tehtäviä, kirjeitä) salaisen pesäkoloni osoitteeseen Halisko, Luppotie 15, Toijala Haliskon isot herkkuletut (munaton ja maidoton) Ainekset: litra vissyä 5 dl vehnäjauhoja 2 rkl sokrua 1-2 tl suolaa Sekoita kuivat aineet. Lisää Vissy ja sekoita hyvin. Paista letut isolla pannulla molemmilta puolilta sopivasti rusehtavaksi. Muista laittaa pannuun öljyä, jottei lettutaikina pala pannuun kiinni. Syöntiohje: Laita letun päälle vaniljajäätelöä (laktoositonta) ja kotitekoista hilloa (jos sellaista kaapista löytyy). Syö hyvässä seurassa herkutellen Bon appètit!

13 Kuhat Kumpulasta hallitsee vesipallon Ismo Alhoniemi Uintiseura Kuhat on Suomen paras vesipalloseura ja nyt se on seura, josta Kalervo Ilmanen on tehnyt historiateoksen. Harvinainen asia vasta 55-vuotiaalle seuralle, mutta harvinainen on myös seuran perustaminen. Ilmasen mukaan seuran historian sivuilla avautuu yksi ja ennen tutkimaton näköala SDP:n ja TUL:n 1950-luvun jännitteisiin. - Kuhien tarina kertoo omalta osaltaan siitä, minkälaisen muutoksen vapaaehtoispohjalta ponnistava urheiluseuratoiminta on runsaan 50 vuoden kuluessa käynyt läpi, Ilmanen sanoo. Sidonnaisuudella SDP:n ja TUL:n suhteisiin Ilmanen tarkoittaa TUL:n ympärillä käytyä järjestötaistelua sekä kiistaa TUL:n seurojen jäsenyydestä SVUL:n lajiliitoissa. Asian tärkeyttä kuvaa se, että Kuhat perustettiin juhannusaattona. - Perustamiskokouksessa Kuva Heikki Virkkunen/Uudet Palvelut Udepa Oy Suomen parhaan vesipalloseuran Uintiseura Kuhien uusi nousu lähti kiitoon vuonna 2005 seuran voitettua Suomen mestaruuden. Edellinen SM-kulta oli tullut vuonna olleet yhdeksän vesipalloilijaa kuuluivat aiemmin Helsingin Työväen Uimareihin, joka oli päättänyt liittyä Uimaliittoon. TUL:n liittotoimikunta erotti HTU:n juhannusaattona ja vain muutaman tunnin kuluttua oli perustettu uusi TUL:ään kuuluva uimaseura, Ilmanen sanoo. Uuden seuran kotipaikaksi tuli Kumpulan uimala, jonka välittömässä läheisyydessä sijaitsi Helsingin isot työläiskaupunginosat. Työläiskotien lapset ja nuoret ottivat Kuhat omakseen, mikä loi toiminnan perustan. Kuhat nousi nopeasti Kumpulan paikallisyhteisön vahvaksi vaikuttajaksi. - Lähtökohtia olivat paitsi vahva kiinnittyminen sosiali- demokraattiseen aatteeseen, niin myös alueellinen toiminta ja yhteisöllisyyden korostaminen, Ilmanen sanoo. Tutkijan mukaan ensimmäisinä vuosikymmeninään Kuhat oli oma pienyhteisönsä, jossa yhteisen tekemisen kautta nuoriso osallistui työläisurheilun kulttuuriin. Kuhissa ei vain uitu ja pelattu vesipalloa, vaan vietettiin yhteistä aikaa kerhoilloissa ja lasten leireillä. Pikkukosken uimlaa ja talviuimalaa Herttoniemessä pidettiin talkoilla yllä. Menestys vesipallossa on 2000-luvulla ollut vastaansanomatonta. Suomen mestaruudet vuosina 2005, 2006, 2007, ja 2010 eivät jätä mahdollisuuksia arvioida Suomen parasta vesipalloseuraa. -Vuoden 2008 hopea oli työtapaturma, sanoo puheenjohtaja Teppo Lehtinen. Hän on myös SM-sarjajoukkueen sielu, maajoukkuepelaaja ja vuosina 2005 sekä 2010 vuoden parhaaksi vesipalloilijaksi valittu. IF ON TUL:n pääyhteistyökumppani KOTIKENTTÄETU HYÖDYNNÄ JÄSENETUSI TÄYSIMÄÄRÄISESTI NYT. Tiesithän, että TUL:n jäsenenä sinulla on vakuutusetuja Ifissä. Kannattaa hyödyntää kaikki edut, säästät selvää rahaa. Keskittämällä kaikki vakuutuksesi Ifiin saat reilun lisäalennuksen vakuutusmaksuistasi. Järjestöasiakkaiden keskittämisalennukset ovat normaalia suurempia, parhaimmillaan jopa 15 %. Tutustu jäsenetuihisi osoitteessa if.fi/tul. Ja vahingon sattuessa saat aina korvauspalvelua, joka sujuu niin kuin pitääkin. Lisätietoja tai if.fi /tul

14 14 Rohkea idea vei hyvään Ismo Alhoniemi Seinäjoen kaupunginjohtaja Jorma Rasinmäki sen sanoi. Veteraanien kulttuurikilpailun avajaisissa puhuneen Rasinmäen mukaan tapahtuma lähti liikkeelle rohkeasta ideasta, muuttui tekemiseksi ja saa huipennuksensa Seinäjoella. TUL:n, Eläkeläiset ry:n ja Eläkkeensaajien Keskusliiton alkuun laittama yhteinen Veteraanien kulttuurikilpailu sai matkan varrella yhteistyötahoiksi Työväen Musiikkiliiton ja Työväen Näyttämöiden Liiton. Lopputulos oli komea tai pitää kai todeta komia, koska Pohjamaalla oltiin. TUL:n tervehdyksen tuonut kunniapuheenjohtaja Matti Ahde luonnehti tapahtumaa historialliseksi. - Viisi tärkeätä työväenliikkeen järjestöä löysivät toisensa ja ovat toimineet yhdessä. Uskon, että yhteistyö kantaa vielä pidemmälle, Ahde sanoi. Veteraanijaoston puheenjohtaja Anja Auvinen lähti kotiinsa Kokkolan Ykspihlajaan hyvillä mielin. Auvinen ei liiemmin löytänyt pahoja puutteita, mutta toki ensimmäisellä kerralla näin iso tapahtuma ei ole valmis. - Osallistuja- ja esitysten määrät olivat erittäin hyvät. Meillä oli valtakunnallinen sekä alueellinen työryhmä ja molemmat toimivat hyvin ja erittäin aktiivisesti. Tästä on hyvä jatkaa, Auvinen sanoo. Suurin harmittelun aihe Auvisella on omien eli TUL:n veteraanien poisjääminen. - Meillä on paljon esiintymisryhmiä, mutta jostain syystä näitä aktiivisia tanssiryhmiä ja kuoroja ei Seinojoella nähty. Toivottavasti TUL:n ryhmät ovat mukana seuraavassa tapahtumassa. Auvinen on tuomassa järjestäjille ehdotuksen kulttuurikilpailun pitämisestä lauantaina ja sunnuntaina. Näkemystään Auvinen perustelee sillä, että TUL:n veteraanitoiminnassa on mukana vielä työelämässä olevia henkilöitä. Seuraavan Veteraanien kulttuurikilpailun hakeminen on jo laitettu vireille Järjestäjät ovat sopineet, että vielä ainakin toinen kerta mennään TUL:n eli TUL:n piirin järjestämänä. Tanhuryhmä Katajaisen jäsenet olivat pukeutuneet oikeaoppisesti päähineisiin. Kulttuurikilpailun sykähdyttävin ja yllättävin esitys nähtiin ja kuultiin Malmin Eläkeläiset ry:ltä ryhmätanssien sarjassa. Urheilutalon yleisön eteen tuli enemmän ja vähemmän luontevasti kävellen ja jopa ontuen kumaraselkäisiä mummoja punavalkoruutuiset huivit päässään ja esiliinat vyötäisillä. Kun oltiin päästy runo loppuun, alkoi tapahtua. Sama väkinäinen liikkuminen jatkui loppuun asti, mutta millä tavalla. Musiikkina oli syntetisaattorin ja tietokoneen avulla luotu kappale, jollaisia kuule enemminkin konemusiikin festivaaleilla kuin veteraanien kulttuurikilpailuissa. Aivan uskomaton esitys. Tässä esityksessä sukupolvet todellakin kohtasivat. Malmilaiset olivat matkassa kahdenkymmenen esiintyjän ja kahden esityksen voimin. Eeva Airolan mukaan tapahtumaan lähdettiin kilpailumielellä, vaikka kilpailemaan ryhmät eivät olekaan tottuneet. - Vieroksuimme ja vieroksumme edelleen sanaa kilpailu, mutta päätimme silti lähteä. Tässä iässä ei enää ole syytä kilpailla, Airola sanoo. Malmin eläkeläisillä on joka päivälle toimintaa, liikuntaakin on yhdeksän tuntia viikossa. - Meillä on muun muassa senioritansseja, Eevi Kaasisen liikuntaryhmä, kansantansseja ja päivätanssit kerran viikossa. Olemme halunneet työväentalon kynnyksen olevan mahdollisimman matala, Airola sanoo. Malmin eläkeläisiin kuuluu 470 jäsentä. Laulukuoro Varttuneet mahtui juuri ja juuri Nuorisotalon lavalle. Aimo Ruisniemi ja huuliharppu. Flikat kilpaili sketsisarjassa.

15 tulokseen 15 Kuvat Ismo Alhoniemi Virtain Valssaajat eivät välttämättä ole työskennelleet konepajalla. Senioitanssit ryhmä hallitsi. Kari Peltola (laulu) ja Martti Ahde (haitari) tulivat Ylöjärveltä kilpailemaan. Seinäjoen Eläkkeensaajien Kantrikerho 1 näytti, kuinka lännen mailla tanssitaan. Seinäjoella kilpailtiin myös pari- eli lavatansseissa. Ritva ja Markku Hankosaari tanssivat itsensä voittajiksi. Tallukat voitti kansantanssisarjan. Tapio Jokela ja klarinetti. Ohjelmakokonaisuuksien sarjassa Teemme yhdessä -hankkeen Helsingin ryhmä lauloi ja tanssi.

16 16 Jalalla koreasti, s Tuija Oinonen uskoo disko Lajit ovat vahvasti TUL:n s Shakki ja matti. Lauritsalan Visan vuotiaat olivat eläviä shakkinappuloita. Loppusilaus, jotta Voikkaan Viestin tanssi oli ajankohtainen: Nastat alla, mutkat suoriksi. Toijalan Valppaan Metsujen laulajat olivat TUL Joy Games-tapahtuman nuorimmat osallistujat. Laulu Lapsen silmin nähty maailma sai yleisön hurmioon. Fiftarimeininkiä Turun Weikkojen Fiina-ryhmältä.

17 uulla somasti Kuvat Ismo Alhoniemi - ja showtanssin sekä ryhmätanssin lisäävän suosiotaan. eurojen käsissä. kädet ojentuvat oikealla tavalla. Toijalan pojat eli Toijalan Valppaan Eero Keski-Petäjä ja Sainey Gibban tekivät todennäköisesti historiaa. Tuskinpa koskaan aiemmin on TUL:n Taidetapahtumassa beatboxattu. Showtanssissa olivat mukana myös Henna Ilvesviita ja Jasmin Johansson Runosmäen Urheilijoista. Viialan Pyryn Nami-ryhmä kilpaili vuotiaiden sarjassa. Ismo Alhoniemi TUL Joy Games -tapahtuman disko- ja showtanssin hyvä taso ja osallistujamäärä eivät tuottaneet pettymystä tälläkään kertaa. Yli 400 osallistujaa ja 40 ryhmää puhuvat omaa kieltään: tanssiliikunta ei ole pienen ihmisjoukon harrastus. Talvitapahtuman ryhmätanssikilpailu kulkee samoilla poluilla. Osallistujia on vuosi vuodelta satamäärin ja ryhmiä kymmeniä. Tanssikilpailujen yhteydessä oli tälläkin kertaa kulttuurikilpailu, jossa nyt oli poikkeuksellisen paljon osallistujia. Harvinaisin esitys tuli Toijalan pojilta, kuten kaksikko Eero Keski- Petäjä ja Sainey Gibban itseään kutsuvat. Toijalan Valppaan nuorukaiset Akaasta beatboxasivat eli matkivat muun muassa rumpujen, basson ja scratchin ääniä. Hiphopin alkuaikoina beatboxaamista harrastettiin sen takia, että nuorilla ei ollut varaa oikeisiin laitteisiin. Kahden TUL:n seuran eli Lopen Urheilijoiden ja Jokiniemen Pyrinnön puheenjohtaja, 22-vuotias Joni Lähde puolestaan osallistui kahdella esityksellään sanallisen ilmaisun sarjaan. Beatboxaus tuli Keski-Petäjän elämään matkimisen myötä. Pienenä poikana Keski- Petäjä matki kaikkea mahdollista, kunnes kuudennella luokalla kuuli taikasanan beatbox. - Kuulin tällaisen olevan ihan oikea laji ja niinpä ryhdyin harjoittelemaan kunnolla muun muassa rumpuäänien synnyttämistä. Nyt beatbox on minulle elämäntapa. Sainey Gibbanista tuli parivaljakon toinen osa Keski- Petäjän innoittamana. - Lähdin kokeilemaan, että osaanko minäkin synnyttää suullani rumpujen ääniä. Tässä on rajana vain mielikuvitus, sillä kysymys on puhtaasti teknisestä osaamisesta, Gibban sanoo. - Olemme parhaita kaveruksia ja hassua, kuinka tällainen juttu vain toimii, Keski-Petäjä lisää. Määritelmän mukaan beatbox on silloin onnistunutta, kun yleisö ei usko äänien tulevan ihmisestä. Kuusankoskitalon yleisö ja muut esiintyjät todennäköisesti jakoivat tämän näkemyksen kaksikon esiintymisen jälkeen. Teknisen osaamisen ohella aidonkaltaisten äänien synnyttäminen suulla vaatii rytmitajua. Toijalan pojilla sitä on omienkin sanojensa mukaan, sillä pojat soittavat useita instrumentteja, laulavat ja tanssivat. Tanssitaitonsa he osoittivat Prison Break-esityksessä. Tanssiliikunnan eli tässä tapauksessa disko- ja showtanssin suosio ei yllätä Tuija Oinosta, Turun Weikkojen Voimistelu ja tanssi ry:stä. Oinonen oli Kouvolassakin oman Fanny-ryhmänsä kanssa. Tanssiin liittyvä esittäminen, ilmapiiri ja vaatteet ovat Oinosen mielestä suuria tekijöitä mietittäessä näiden kahden tanssilajin ja ryhmätanssin suosiota. - Monet esiintyjistä, kuten minunkin tyttöni ovat myös joukkuevoimistelijoita. Joukkuevoimisteluun verrattuna tanssilajien kilpailuissa on rennompi tunnelma ja säännöt väljemmät, jolloin esityksen suunnittelija voi käyttää enemmän mielikuvistustaan, Oinonen sanoo. Myös joukkuevoimisteluvalmentajana ja koreografina toimiva Oinonen myöntää joukkuevoimistelun vaativan omalla tavallaan enemmän voimistelijoilta ja valmentajilta. - Kyllähän sen tanssikilpailuissa näkee, keillä tytöillä on taustalla joukkuevoimistelu, Oinonen sanoo. Fanny-ryhmä kilpailee joukkuevoimistelussa vain kevätkausilla eli joukkue ei osallistu syksyisin välinesarjoihin. Tämä mahdollistaa Oinosen mukaan hyvän valmistautumisen syksyn disko- ja showtanssikilpailuihin. Joukkuevoimistelun harjoituksiakaan ei unohdeta, vaan kumpikin laji löytää paikkansa harjoitusohjelmassa. Niin tytöille kuin valmentajallekin on selviö, että kumpaakin lajia harrastetaan jatkossakin. - Hiljattain kysyin tytöiltä, mitä he haluavat tehdä. Vastaus oli yksiselitteisesti jatkaa samalla systeemillä. Tytöt ja minäkin haluamme olla mukana molemmissa maailmoissa, Oinonen sanoo. Joukkuevoimistelu palvelee tanssia ja toisin päin. Näin kulkee Oinosen ajatus. Siksi Fanny-joukkueen 14 tyttöä ovat vastaisuudessakin voimistelijoita ja tanssijoita. - Voin hyvin kuvitella, että tanssin harrastajamäärä kasvaa muun muassa siksi, että joukkuevoimistelu muuttuu yhä kovemmaksi ja vaativammaksi urheilumuodoksi. Tanssi mahdollistaa harrastamisen ja kilpailemisen, vaikka joka ilta ei harjoituksia olekaan, Oinonen sanoo.

18 18 ITÄ-VANTAAN URHEILIJAT Tervetuloa mukaan seuramme toimintaan Itä-Vantaan Urheilijoiden keskeisenä tehtävänä on tarjota ja kehittää monipuolisia sekä hinnaltaan kohtuullista liikuntaa seuran toiminta-alueella lähellä kotia. Tarjolla on urheilukoulu, lapsi-aikuinen -jumppa, sulkapallo, jalkapallo, salibandy ja lentopallo unohtamatta naisten- ja miesten kuntoliikuntaa. Toimintaamme kuvaavia avainsanoja ovat tasa-arvo, kestävä kehitys, monikulttuurisuus, kasvatuksellisuus, yhteisöllisyys ja hauskuus. Tämä vuosi on EU:n vapaaehtoistoiminnan vuosi. Me ymmärrämme myös IVU:ssa vapaaehtoistyön merkityksen, tehdäänhän suurin osa seuratyöstä lukuisten vapaa-ehtoisten voimin. Ilman vapaaehtoisia ei olisi elinvoimaista Itä- Vantaan Urheilijoitakaan. Helpottaaksemme seura-aktiivien toimintaa, pyrimme Rajakylän alakoulun oppilaita lämmittelyhippasilla kehittämään seuraa ja sen toimintoja. IVU osallistuu TUL:n eteläisten piirien järjestämään TULe Urheiluseuraan Liikkumaan -hankkeeseen, jonka tarkoituksena on seuran omien arvojen pohjalta pyrkiä vastaamaan muuttuvien olosuhteiden mukanaan tuomiin haasteisiin. Tavoitteena on saada seuramme toimintakyky vastaamaan paikallista liikuntakysyntää, lisätä osaamista, uudistaa johtamiskulttuuria sekä turvata seuramme vaikutusalueella monipuoliset liikuntamahdollisuudet. Vuosi sitten otimme ison askeleen ja palkkasimme seuraan työntekijän. Hänen tehtävänään on kehittää, kouluttaa, hoitaa viestintää ja olla johtokunnan, jaostojen ja joukkueiden apuna arjessa. Uskomme, että tämä satsaus hyödyttää kaikkia. Työntekijän palkkaamisesta huolimatta tarve vapaaehtoistyöhön ei ole vähentynyt. Nyt pystymme lisäresurssin ansiosta paremmin perehdyttämään ja kouluttamaan seuran sekä jaostojen ja joukkueiden toimintaan mukaan tulevat henkilöt Toiminta oman asuinalueemme hyväksi onnistuu parhaiten yhteistyöllä. Niinpä me haluammekin IVU:ssa jatkaa ja kehittää hyvää yhteistyötä alueen koulujen ja järjestöjen kanssa. Yksi tärkeimmistä yhteistyön kohteista on Rajakylän jalkapalloharjoitushalli, jonka toteutumista alueellamme on jouduttu odottamaan aivan liian kauan. Hallin rakentamisen myötä asuinalueemme liikunnan ja urheilun harrastamisen mahdollisuudet kasvaisivat merkittävästi. Johtokunta kiittää seuratoimijoita, valmentajia, joukkueenjohtajia, huoltajia, pelaajia, vanhempia ja kaikkia toimintaan osallistuvia siitä upeasta työstä, jota teette alueemme lasten, nuorten ja aikuisväestön liikuttamisessa. Kiitos myös yhteistyössä mukana oleville yrityksille ja järjestöille. Teidän ansiostanne voimme paremmin palvella alueemme asukkaiden liikuntatarpeita. Merja Järvenpää puheenjohtaja Itä-Vantaan Urheilijat IVU ry. ylipainehallit 2011 halliprojekteja: Javenture Areena, Turku FC Kontu, Helsinki Karhu Pallo, Kauhajoki Acton Oy on erikoistunut urheilupinnoitteiden ja kevytrakenteisten urheiluhallien urakoimiseen. Olemme toteuttaneet kymmeniä kohteita ympäri Suomen. Pieniä ja isoja. Suoritamme myös huoltoja ja korjauksia. Meiltä saat myös kumirouhetta (SBR, EPDM, TPE) jalkapallokentille. TEKONURMET YLIPAINEHALLIT Moi iskä!

19 ITÄ-VANTAAN URHEILIJAT 19 Meritullinkadun näköalapaikka liikuntaelämään Kuva Ismo Alhoniemi Kulttuuri ja urheiluministeri Paavo Arhinmäen erityisavustaja Jussi Saramo on ollut sidoksissa seuratoimintaan nuoresta lähtien: koripallossa sekä salibandyssä pelaajana ja salibandyssä myös valmentajana sekä TUL:n lajijaoston puheenjohtajana. Muutettuaan Porvoosta Vantaalle liittyi Saramo paikalliseen TUL:n seuraan eli Itä-Vantaan Urheilijoihin. - Minulla on aidosti ikävä seuratoimintaan ja toivon vielä joskus ehtiväni tehdä hommia IVU:ssa. Puolue on oma yhteisönsä, mutta seura on aivan eri maailmansa, Saramo sanoo. Saramo luonnehtii nykyistä tehtäväänsä tilaisuudeksi pystyä vaikuttamaan liikuntaan ja paikaksi, joka tarjoaa tavallisen seura-aktiivin ulottumattomissa olevia näköaloja. - Tunnen olevani omalla alueellani. Olen huomannut vähättelyä, kun Arhinmäki Jussi Saramo työskentelee kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäen erityisavustajana. Saramolla on takana koripalloa ja salibandya, jossa hän on ollut muun muassa TUL:n salibandyjaoston puheenjohtaja. valitsi kulttuuri- ja urheiluministeriön. Me kumpikaan emme pidä tätä ministeriötä vähäisenä, vaan kysymys on ihmisille tärkeistä asioista, Saramo sanoo. Onneksi saan tehdä tätä työtä Pitkäaikaisena seura-aktiivina Saramo löytää ison periaatteellisen eron nykyisen tehtävänsä ja seura-aktiivin välillä. Kysymys on käden jäljestä. - Ministeriössä voidaan vaikuttaa koko maan liikuntaan ja kansalaisten liikkumiseen, mutta tätä vaikutusta ei huomaa helpolla. Onneksi saan tehdä tätä työtä, koska olen antanut liikunnalle eniten elämässäni, Saramo sanoo. Saramo kokee ministeriön tärkeimmäksi tehtäväksi liikuntapuolella seuratoiminnan tukemisen. Saramon sanoin kyse on ykkösjutusta. - Seuratuesta on hyviä kokemuksia, mutta siitä on päässyt ja pääsee osalliseksi harva seura. Jos voimme jotenkin vaikuttaa seurojen toimintamahdollisuuksien parantumiseen, niin silloin voin olla tyytyväinen. Saramo muistuttaa samalla, ettei huippu-urheilu voi alistaa kaikkea muuta alleen. Esimerkkinä hän mainitsee IVU:n jalkapallohallihankkeen. -Halli tuo helpotusta lähialueen juniorien ja heidän perheidensä elämään, mutta samalla hallin avulla jalkapallon harjoittelemisen olosuhteet paranevat ja harjoitusten laatu nousee. Tämähän on silloin koko lajin etu. - Kun seuroihin panostetaan ja saadaan massat liikkumaan, niin se säteilee aikanaan myös huippu-urheiluun, Saramo sanoo. Rakentaminen tukee seuroja Liikuntapaikkojen rakentaminen ja niiden tukeminen yhteisistä varoista ovat asioita, jotka tehokkaasti jakavat ihmisten mielipiteet. Saramon mukaan lähiliikuntapaikat saavat isot ihmisjoukot liikkeelle. - Liikuntapaikkarakentaminen tukee seuratoimintaa ilman muuta. Liikuntapaikkoja on oltava rittävästi ja niiden on oltava monipuolisia, jotta omaehtoinen liikkuminen mahdollistuisi. Saramo muistuttaa valtion tehtävänä olevan mahdollistaa suomalaisten liikkumisen, mutta samalla tarjota voimavaroja sinne, missä niitä eniten tarvitaan. Ismo Alhoniemi HYVINVOINTIA JA HEMMOTTELUA HOIDOILLA! Hoitola Pirtsakka, Kuntokuja 3, Länsimäki Hoidot mm. Klassinen hieronta, Pirjo Kivinen p , Refleksologia/Vyöhyketerapia, Intialainen päähieronta, NaturalFacelift-hieronta, Reeta Laukkanen p , Tällä kupongilla -20% yhdestä hoidosta tai hieronnasta Kysy myös lahjakortteja! Parturi-kampaamo Hussain Kampaamo- ja kosmetologipalvelut Ounasvaarankuja 1, Mellunmäki puh

20 20 ITÄ-VANTAAN URHEILIJAT Vartti Annen seurassa Anne, milloin olet saanut ensikosketuksen Itä-Vantaan Urheilijoihin? - Olin muistaakseni toisella luokalla koulussa eli vuonna 1989, kun aloitin jalkapallon juuri perustetussa tyttöjoukkueessa. Joukkueeseen liityin, koska myös kaverit samalta luokalta tulivat mukaan. Jalkapallosta en tiennyt mitään mutta pääasia oli, että oli kivaa. Mukava ja aktiivinen joukkue vei sitten mukanaan ja pelasinkin jalkapalloa yli 11 vuotta. Viimeiset kolme vuotta pelasin Malmin palloseurassa, mutta muuten olen täysin IVU:n kasvatti. - Tuohon aikaan myös valmensimme IVU:ssa parin joukkuetoverini kanssa nuorimman ikäluokan tyttöjoukkuetta ja pidimme myös satujumppaa. Nykyiset parhaat ystäväni ovatkin joukkuetovereitani näiltä ajoilta. Yläasteikäisenä pelasin myös aktiivisesti sulkapalloa omaksi ilokseni. Välissä olet käynyt opis- Tervetuloa mukaan! kelemassa ammattiin, perustanut perheen ja tulit sitten taas aktiivisesti IVU:n toimintaan mukaan. Mihin rooliin palasit? - Olin noin 10 vuotta poissa IVU:n toiminnasta, mutta vuonna 2006 muutin takaisin Itä-Vantaalle ja rupesin käymään äitini kanssa kuntojaoston tanssiliikuntatunnilla. Sen myötä minut houkuteltiin kuntojaoston toimintaan. Päätöstäni en ole katunut. Mikä on sinun vastuualueesi seurassamme? - Toimin johtokunnan sihteerinä ja kuntojaoston jäsenenä. Lisäksi uutena aluevaltauksenani on lapsi-aikuinen -jumpan ohjaaminen sisareni kanssa. Sen aloitin tänä syksynä. Muuhun aika ei oikein riitä, vaikka mielelläni kaikkeen osallistuisinkin. Aikaa pitää jäädä myös yhdessäoloon perheen kanssa. Oma venyttelyssä käyntini on tänä syksynä jäänyt, mutta jospa sitä taas tammikuussa aloittaisi uudestaan. Haastattelija Merja Järvenpää Lapsi-aikuinen -jumppa ei jätä ketään kylmäksi - Äiti, voinko mä laittaa ballerinamekon jumppaan. Haluan näyttää tänään Prinsessa Ruusunen-ballerinalta, sanoo 3-vuotias Lotta äidilleen Tähän tapaan alkaa Vileniuksen perheen alkuilta joka tiistai. Länsimäen alakoululle on ehdittävä kuudeksi, koska lapsi-aikuinen -jumppa alkaa silloin. Lapsi-aikuinen -jumppa on tarkoitettu noin 2,5-4-vuo- tiaille lapsille ja heidän vanhemmilleen. Aikuiseksi käy myös isovanhempi tai muu lapselle läheinen henkilö. Nykyisessä ryhmässä käy äitejä ja isiä. Jumpan ideana on kokea iloisia liikunnallisia yhdessäolon hetkiä. Tarkoituksena on, että niin lapsi kuin aikuinenkin lähtee jumpasta iloisena, energisenä ja arkihuolet unohtaneena. Joka toisella kerralla keskitytään ohjattuun liikuntaan ja joka toisella kerralla tehdään temppurata, jossa voi touhuta omatoimisemmin. Leikkiä ja puuhastelua - Minun jumppakerrallani leikitään, pelaillaan ja puuhastellaan kaikenlaista kivaa yhdessä ryhmänä ja pareittain, toteaa lastentarhanopettaja Marika Ahola. Marikan sisaren Annen tunnilla saliin tehdään temppurata, jota parit kiertävät omassa tahdissa ja kukin omalla tyylillä. - On myös ollut ilo katsoa, kuinka rohkeasti isät ovat lähteneet tunneille mukaan. Aikuisista lähes puolet on miehiä, sanoo Marika. Syyskauden lapsi-aikuinen -ryhmä on täysi ja tammikuun lopulla alkaa uusi kausi. Etusijalla ovat tällöin vanhat kävijät, mutta todennäköisesti paikkoja vapautuu. Mikäli saamme lisää ohjaajia, on ryhmiä mahdollista lisätä. Kannattaa seurata IVU:n nettisivuja. Anne Vilenius Lotta ohjaa Annea