Laatua ja vaikuttavuutta kansain välistymisen johtamiseen AMMATILLISEN PERUSKOULUTUKSEN KANSAIN VÄLISTYMISEN NYKYTILA

Transkriptio

1 Laatua ja vaikuttavuutta kansain välistymisen johtamiseen AMMATILLISEN PERUSKOULUTUKSEN KANSAIN VÄLISTYMISEN NYKYTILA

2 2

3 Hyvä lukija Opetushallitus ja Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO käynnistivät loppuvuodesta 2007 selvityksen ammatillisen koulutuksen kansainvälistymisen tilasta yhteistyössä Hämeen ammattikorkeakoulun Ammatillisen opettajakorkeakoulun kanssa. Selvityksen pohjalta laadittiin käsillä oleva raportti. Aikaisemmissa selvityksissä on tarkastelu valtion tuen vaikutusta ammatillisen peruskoulutuksen kansainvälistymiseen. Tässä selvityksessä tarkastelun painopiste asetettiin oppilaitosten strategiatyöhön. Selvityksen tavoitteena oli kartoittaa, miten kansainvälinen toiminta näkyy toisen asteen ammatillisen koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten strategioissa ja käytännön työssä, ja miten tämän toiminnan tuloksia hyödynnetään. Selvityksessä esitetään johtopäätöksiä ja suosituksia kansainvälisen toiminnan tukemiseksi ja edistämiseksi koulutuksen järjestäjille, oppilaitoksille ja viranomaisille. Kansainvälistyvän toimintaympäristön muutos on suomalaisille mahdollisuus ja haaste, johon ammatillisen koulutuksen on vastattava. Erityisen tärkeää on panostaa koulutuksen ja osaamiseen jatkuvaan kehittämiseen, jotta voimme vahvistaa suomalaisen työelämän ja koulutuksen kilpailukykyä kansainvälisessä toimintaympäristössä. Tämä on kirjattu ammatillisen koulutuksen kansainvälistymisen tavoitteeksi Valtioneuvoston hyväksymään Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan. Euroopan unionin tasolla Kööpenhaminan julistus määrittää tavoitteiksi ammatillisen koulutuksen laadun ja vetovoimaisuuden parantamisen sekä ammatillisessa koulutuksessa opiskelevien ja tutkinnon suorittaneiden liikkuvuuden edistämisen. Tutkintojen tunnustaminen ja vastaavuus sekä niihin liittyvä tiedonvaihto on myös oleellinen osa tätä kehitystä. Edellä mainitut tavoitteet näkyvät ammatillisen peruskoulutuksen opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteissa. Perusteita uudistettaessa kansainvälistymiseen liittyvä osaaminen sisällytetään elinikäisen oppimisen avaintaitoihin. Lähtökohta on, että opiskelijat saavat entistä paremmat valmiudet työskennellä sekä kotimaan kansainvälistyvissä työpaikoissa että työtehtävissä ulkomailla. Talouselämän globalisaatio ja Euroopan laajeneva integraatio lisäävät liikkuvuutta ja kilpailua osaavasta työvoimasta. Myös monikulttuurisuus oppilaitosten sisällä lisääntyy ja edellyttää opettajilta uusia valmiuksia. Ammatissa toimivien kieli- ja viestintätaidoille sekä vieraiden kulttuurien tuntemukselle asetetaan entistä suurempia haasteita ja kasvavia vaatimuksia. 3

4 Ammatilliset oppilaitokset ovat tehneet kansainvälistä yhteistyötä jo pitkään, mutta kansainvälisyyden asteissa on vielä merkittäviä eroja. Kansainvälisyys on osa monien oppilaitosten arkipäivää, toisilla kansainvälistyminen on vasta alkuvaiheessa. Toivomme, että selvitys ohjaa teitä koulutuksen järjestäjiä ja oppilaitosten johtoa koulutuksen ja kansainvälisen yhteistyön kehittämisessä. Selvitys on saatavissa kokonaisuudessaan Opetushallituksen verkkosivuilta: -> Kansainvälistyvä koulutus sekä CIMOn verkkosivuilta: Timo Lankinen pääjohtaja Opetushallitus Ulla Ekberg johtaja Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO 4

5 Tiivistelmä Tämän Opetushallituksen ja Kansainvälisen henkilövaihdon keskuksen CIMOn tilaaman tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa, miten kansainvälinen toiminta näkyy toisen asteen oppilaitoksissa käytännön työssä, mitä toimintamuotoja on käytössä ja miten kansainvälisyyden hyödyt ilmenevät. Lisäksi tutkittiin, miten kansainvälisyyttä johdetaan strategioiden ja resurssien näkökulmasta ja miten kansainvälisyys näkyy opetussuunnitelmissa ja opetuksessa. Tutkimuksessa haettiin myös erilaisia kansainvälistymisen ja verkostoitumisen malleja ja niiden piirteitä. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat toisen asteen koulutuksen järjestäjät ja oppilaitokset. Tutkimus oli kolmivaiheinen ja sisälsi dokumenttianalyysin, kyselytutkimuksen ja haastatteluosuuden. Ensimmäinen yhteydenotto tehtiin 107 koulutuksen järjestäjään ja 8 suurikokoiseen oppilaitokseen, joista eri tutkimuksen osien osallistujat valikoituivat oman aktiivisuutensa mukaan. Dokumenttianalyysiä varten tutkijoille toimitettiin 60 vastausta, joista 29 oli varsinaisia kansainvälisyysstrategioita tai suunnitelmia. Kyselytutkimukseen vastasi 81 kv-vastaavaa, ja tapauskuvauksia varten haastateltiin 6 koulutuksen järjestäjän ja 1 oppilaitoksen edustajat sekä Helsingin kaupungin edustaja. Tutkimuksessa todettiin, että koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten kansainvälisyysasiakirjat kuvastivat lähinnä organisaatioiden pyrkimystä lisätä kv-toimintojaan, mikä on ymmärrettävää kansallisten tavoitteiden ja kansainvälisten toimintojen nykyisen määrän valossa. Kun strategia-asiakirjoja heijastettiin Kaplanin ja Nortonin (2000) matriisiin, todettiin, että niissä kiinnitettiin erityistä huomiota mm. organisaation imagoon, kansainvälisyyden laadun ja saatavuuden parantamiseen opiskelijoiden näkökulmasta, opetusmateriaalien kehittämiseen sisäisestä näkökulmasta sekä opettajien tietojen ja taitojen kehittämiseen organisaation oppimisen ja kasvun näkökulmasta. Tyypittelyanalyysissä koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten strategiat jaettiin neljään pääryhmään: 1) kotikansainvälistyneet oppilaitokset, 2) paikallisten työelämäkumppaneiden tahdissa kansainvälistyneet oppilaitokset, 3) vahvasti kansainvälisessä verkostoitumisprosessissa olevat oppilaitokset ja 4) kansainväliset oppilaitokset. Tutkimuksessa kuitenkin todettiin, että vaikka koulutuksen järjestäjä strategia-asiakirjan perusteella kuului yhteen näistä ryhmistä, saattoi tilanne näyttää hyvin erilaiselta tapausanalyysien pohjalta. 5

6 Strategia-asiakirjat olivat pääasiassa kuvauksia oppilaitosten visioista eivätkä käytännön tilanteesta ja tulevista kehitysnäkymistä ja keinoista. Strategia-asiakirjoihin tulisikin saada entistä paremmin näkyviin koulutuksen järjestäjän käytännön alueellinen vaikuttavuus, kotikansainvälistyminen, opiskelijoiden tasa-arvon huomioon ottaminen, kv-toiminnan resursointi ja pedagoginen kehittäminen. Kv-toimintojen kehittämiseksi erityisesti palautejärjestelmien parantaminen olisi tärkeää. Vaikka kansainvälisyys on kehittynyt viime vuosina merkittävästi ja vaikka erityisesti hyvin tuetut verkostot toimivat tapaustutkimusten perusteella hyvin, tutkijat totesivat eräitä kehitystarpeita kansainvälisen toiminnan tukijärjestelmissä. Todettiin, että koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten maantieteellinen sijainti tulisi ottaa huomioon liikkuvuuden rahoituksessa. Samoin yhteisen kansainvälisyysstrategian puuttuminen toiselta asteelta aiheuttaa ongelmia koulutuksen järjestäjille ja oppilaitoksille oman toimintansa suuntaamisessa. Tukijärjestelmiä kehitettäessä tulisi ottaa paremmin huomioon myös kansainvälisen toiminnan yhteiskunnalliset vaikutukset. 6

7 Sammandrag Syftet med denna undersökning som Utbildningsstyrelsen har beställt är att kartlägga hur internationell verksamhet syns i det praktiska arbetet i läroanstalter på andra stadiet, vilka är de praktiska verksamhetsformerna och hur nyttan av internationella kontakter uppskattas. Dessutom har man undersökt hur internationell verksamhet bedrivs ur strategiernas och resursernas synvinkel och hur den kan ses i läroplaner och undervisning. Undersökningen tog också fasta på olika modeller för internationalisering och nätverksbildning. Undersökningens målgrupp bestod av utbildningsarrangörer och läroanstalter på andra stadiet. Den var indelad i tre delar: en dokumentanalys, en förfrågan och en intervju. Först tog man kontakt med 107 utbildningsarrangörer och åtta stora läroanstalter. Av dessa tog utbildningsarrangörerna del i undersökningens olika delar utifrån sitt eget intresse. För dokumentanalysen fick forskarna 60 svar av vilka 29 handlade uttryckligen om internationaliseringsstrategier eller -planer. Förfrågan besvarades av sammanlagt 81 personer ansvariga för internationella frågor. För case-beskrivningar intervjuades sex representanter för utbildningsarrangörer, en representant för en läroanstalt samt en representant för Helsingfors stad. I undersökningen konstaterades att utbildningsarrangörernas och läroanstalternas internationella dokument närmast beskriver organisationernas strävan till att öka sin internationella verksamhet, vilket är förståeligt med tanke på gällande nationella mål och internationella funktioner. När strategidokument jämfördes med Kaplan och Nortons modell (2000), kunde man konstatera att strategidokumenten fäste speciell uppmärksamhet vid bl.a. organisationens image, bättre kvalitet och tillgång på internationella tjänster ur studerandenas synvinkel, utvecklandet av undervisningsmaterial ur en intern synvinkel samt utvecklandet av lärarnas kompetens ur inlärningens och uppväxtens synvinkel. I typanalysen delades utbildningsarrangörerna och läroanstalterna in i fyra huvudkategorier: 1) Läroanstalter som internationaliserats på hemmaplan 2) Läroanstalter som internationaliserats genom lokala samarbetspartners från arbetslivet 3) Läroanstalter som genomgår en stark process med internationell nätverksbildning och 4) Internationella läroanstalter. I undersökningen konstaterades att trots att utbildningsarrangören enligt strategidokumentet såg ut att tillhöra någon av de ovan nämnda kategorierna, kunde situationen te sig väldigt annorlunda på basis av olika case-analyser. 7

8 Strategidokumenten var huvudsakligen en beskrivning över läroanstalternas visioner de beskrev inte den praktiska situationen eller kommande utvecklingsvisioner och -verktyg. Strategidokumenten borde i ännu större utsträckning belysa utbildningsarrangörens praktiska och regionala inflytande, internationalisering, en jämlik behandling av studeranden, resurserna för internationell verksamhet samt det pedagogiska utvecklingsarbetet. Bättre responssystem vore speciellt viktigt med tanke på utvecklandet av internationella funktioner. Internationalisering har ökat starkt under de senaste åren och undersökningarna visar att stödjande nätverk fungerar väl. Trots detta kunde forskarna konstatera att det fortfarande fi nns vissa utvecklingsbehov i den internationella verksamhetens stödsystem. Utbildningsarrangörernas och läroanstalternas geografi ska belägenhet bör tas i beaktande i finansieringen. Läroanstalter på andra stadiet inte har en gemensam och övergripande internationaliseringsstrategi, vilket förorsakar problem för utbildningsarrangörer och läroanstalter med hänsyn till hur de riktar sin egen verksamhet. När stödsystem utvecklas, bör bättre hänsyn tas till den internationella verksamhetens samhälleliga konsekvenser. 8

9 Abstract The aim of this research, commissioned by the National Board of Education, was to find out what kinds of international activities are included in the daily work at vocational institutes and what kinds of benefits these activities have. In addition, it was studied how the internationalization is led from the point of view of strategies and resources and how these show up in curricula and education. The researchers also sought for different models of internationalization and described their characteristics. The research participants were the vocational education providers and institutes of Finland. The research was conducted in three parts and consisted of a document analysis, survey and an interview phase. The fi rst contact was made with 107 vocational education providers and 8 large vocational institutes from amongst whom the final participants were chosen based on their own activity. A total of 60 responses were sent in for the document analysis, but only 29 of these were actual internationalization strategies or plans. A total of 81 international relations workers responded to the survey questionnaire and a total of 6 education providers and 1 representative of a vocational institute, as well as a representative of the Helsinki City were interviewed for the case analysis. The researchers discovered that the internationalization strategies of vocational education providers and institutes mainly focussed on increasing the international activities of the organisations, which is natural considering the national goals and 9

10 the present levels of international activities. When the strategy documents were compared to the strategy matrix of Kaplan and Norton (2000), it was noted that the strategies paid special attention to the organisations image, improving the quality and availability of international activities from the students point of view, development of the learning materials from the internal point of view and the improvement of the skills and knowledge of teachers, from the point of view of organisation s growth and learning. In a phenomenographic classification analysis of the strategies, they were categorised into four groups: 1) home-internationalised education providers focussing on cultural studies in the form of food culture or theme weeks, 2) education providers that have internationalised according to the requirements of the local industry, 3) education providers building strong international networks, and 4) international education providers. However, the study showed that even if a particular education provider may have been categorised into one of these groups in the analysis of the strategy documents, the grouping could easily change in a more thorough case analysis of the same organisation. The researchers discovered that the internationalization strategies of the vocational education providers were mainly descriptions of an ideal situation or goals, but contained little or no actual strategies to reach those goals. It was concluded that the strategies should be improved to better describe the regional effect of the institutes, their at home internationalization efforts, the means to ensure the equality of the students, resources of international activities and the pedagogical development of international activities. Especially the feedback system from students to the decision-makers should be improved in order to develop the internationalization of the institutes. Although internationalization has improved over the past few years and especially national and international networks, which have been a focus of the support systems, work very well according to the case analysis, the researchers noted some development needs in the national support systems for the internationalization of vocational education providers. It will be necessary to take into account the geographical location of the education providers when providing support for mobility. Also, the absence of a joint internationalization strategy from the vocational education level causes problems for the education providers and institutes in directing their own work. When developing the support systems, the societal effects of international activities should also be considered better than they have been in the past. 10

11 Sisältö 12 Johdanto 13 Tutkimuksen toteutus 15 Tulokset 15 Strategiakartta-analyysi 19 Koulutuksen järjestäjien tyypittely kansainvälistymisen mukaan 21 Kyselytutkimus 23 Case-analyysit 25 Opiskelijoiden tasavertaisuus 26 Johtopäätökset ja pohdinta 31 Suositukset: Kohti monikulttuurista ammatillista koulutusta 32 Suositukset koulutuksen järjestäjille 32 Strategia-asiakirjat ja käytännön toiminta 34 Strategia-asiakirjojen painotukset 35 Kotikansainvälistyminen vaikuttavammaksi 37 Opiskelijoiden tasa-arvoinen kohtelu vaihdoissa 38 Laatu- ja palautejärjestelmän kehittäminen 39 Kansainvälisen toiminnan resursointi 40 Pedagoginen kehittäminen 41 Kansainvälisyyden ja kansainvälisen osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen 42 Optimaalinen koulutuksen järjestäjän koko 44 Suositukset kansainvälisen toiminnan tukitoiminnalle 44 Kansainvälisyystoiminnan tuki ja helpottaminen 46 Etäisyydet otettava huomioon vaihtoon suunnatussa rahoituksessa 46 Yhteiskunnallisen vastuun pohdintaa tuotava näkyväksi 47 Lähteet 11

12 Johdanto Tämä julkaisu perustuu tutkimukseen, jonka tarkoituksena oli kartoittaa, miten kansainvälinen toiminta näkyy toisen asteen oppilaitoksissa käytännön työssä, mitä toimintamuotoja on käytössä ja miten kansainvälisyyden hyödyt ilmenevät. Lisäksi tutkittiin, miten kansainvälisyyttä johdetaan strategioiden ja resurssien näkökulmasta ja miten se näkyy opetussuunnitelmissa ja opetuksessa. Tutkimuksessa esitellään myös erilaisia kansainvälistymisen ja verkostoitumisen malleja ja niiden piirteitä. Lopussa esitetään suosituksia kansainvälisen toiminnan tukemiseksi. Tutkimusaineisto perustuu laadullisen näytteenoton logiikkaan, koska oli ennalta tiedossa, että kansainvälisyys ilmenee koulutuksen järjestäjien tasolla hyvin erimuotoisesti ja laadullinen vaihtelu on monimuotoista. Tulosten siirrettävyyttä ja hyötyä tulee tarkastella suhteessa paikallisiin oloihin. Tutkimuksen suoritti Hämeen ammattikorkeakoulu-, Ammatillinen opettajakorkeakoulu (AOKK) Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksella ja haastatteluilla sekä dokumenttianalyyseinä ammatillisten oppilaitosten kansainvälisyysstrategioista ja muista kansainvälisyyden strategista suunnittelua ilmentävistä aineistoista. 12

13 Tutkimuksen toteutus Tutkimus jakautuu kolmeen pääosaan: strategia asiakirja-analyysiin kyselytutkimukseen tapaustutkimukseen. Tutkimusaineiston keräämiseksi lähetettiin pyyntö AOKK:n tutkijaryhmältä yhteensä 115 ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjälle ja muutamalle huomattavan suurelle oppilaitokselle (esim. Helsingin kaupungin oppilaitokset). Koulutuksen järjestäjät valittiin siten, että tutkimus kattoi koko Suomen maantieteellisesti ja että erilaiset koulutuksen järjestäjätyypit ja koot tulivat edustetuksi. Lisäksi kiinnitettiin 13

14 huomiota siihen, että kohderyhmän edustajia oli mukana kattavasti sekä kaupungeista että maaseudulta ja että koulutuksen järjestäjistä olivat mukana tasapuolisesti kunnat, kuntayhtymät ja yksityiset. Vuoden 2008 alussa tilastoissa oli yhteensä 175 koulutuksen järjestäjää, joten tämä tutkimus kattoi kohderyhmän hyvin. Strategia-asiakirjapyyntöön vastasi noin 60 koulutuksen järjestäjää, ja toimitettujen vastausten joukossa oli 29 varsinaista strategia-asiakirjaa tai sellaiseen läheisesti verrattavissa olevaa dokumenttia. Kerätyt strategia-asiakirjat ja kansainvälisyyssuunnitelmat analysoitiin tarkemmin NVivo-ohjelmalla käyttäen pohjana Nortonin ja Kaplanin strategiakarttaa. NVivo-tarkastelun ulkopuolelle jääneissä dokumenteissa kerrottiin enemmän tai vähemmän vapaasti, millaisia projekteja oppilaitoksissa on meneillään ja millaisin oppilaitosten vaihto-ohjelmat ovat, mutta varsinaiselta strategia-asiakirjalta tai suunnitelmalta vaadittava tavoitteellisuus ja toiminnan kehittäminen asiakirjoista puuttui. Kaikki lähetetyt asiakirjat olivat mukana yleisemmässä tyypittelyanalyysissä. Yhteensä 107 organisaatioon lähetettiin kutsu Webropol-järjestelmällä tehtyyn kyselytutkimukseen. Kyselylomakkeeseen vastasi 81 henkilöä eli 76 % kohdejoukosta. Lisäksi tapaustutkimusta varten tehtiin case-analyysi seitsemästä tutkimukseen osallistuneesta oppilaitoksesta. Tapaustutkimuksen kohteiksi valikoitui strategiaanalyysin pohjalta lähinnä sellaisia oppilaitoksia, joilla oli selkeästi olemassa erilaista kansainvälistä toimintaa ja joiden hyvistä käytännöistä olisi täten mahdollista ammentaa. 14

15 Tulokset Strategiakartta-analyysi Strategia-asiakirjojen analyysi tulkitsemalla niitä Kaplanin ja Nortonin strategiakartan perusteella osoitti, että alun perin yritysmaailmaan kehitetty kartta on tietyin tulkinnoin sovellettavissa myös koulutusorganisaatioiden kansainvälistymisstrategioiden analyysiin. Strategiakartassa on neljä näkökulmaa: 1) taloudellinen näkökulma 2) asiakasnäkökulma 3) sisäinen näkökulma 4) organisaation oppimisen ja kasvun näkökulma. Analyysissä tutkittiin, miten koulutuksen järjestäjät ovat strategioissaan paneutuneet kyseisen kartan eri osa-alueisiin. 1) Taloudellinen näkökulma oli otettu melko usein huomioon koulutuksen järjestäjien strategia-asiakirjoissa; ovathan strategioiden laatijat usein johto- ja budjettivastuussa olevia henkilöitä. Hinta- ja kustannustietoisuus näkyivät erityisesti siinä, 15

16 Koulutuksen kansainvälisyyden ja laadun parantaminen nähdään tärkeänä, mutta keinoja siihen ei osata mainita. että strategia-asiakirjoissa todettiin koulun oman budjetin pienuus ja siitä aiheutuvat rajoitukset kansainvälisen toiminnan kehittymiselle tai lueteltiin kustannukset, joita kansainvälisestä toiminnasta aiheutuu. Ulkopuolisen rahoituksen todettiin yleisesti tulevan hankerahoituksesta. 2) Asiakasnäkökulma oli myös selvästi esillä kaikissa strategia-asiakirjoissa. Päähuomio keskittyi opiskelija-asiakkaaseen, ei työelämään asiakkaana. Huomion kohteena olivat opiskelijan näkökulmasta kansainvälisyyden saatavuus ja valikoiman parantaminen sekä koulutuksen laadun kehittäminen. Kansainvälisyyden merkitys koulutuksen järjestäjän brändin kannalta oli asiakirjoissa helppo havaita. Palvelun kehittämiseen liittyvissä kuvauksissa tärkeintä vaikutti olevan koulun imago kansainvälisessä toiminnassa, ei välttämättä niinkään koulun toiminnan kehittäminen. Vaikka koulutuksen laadun parantaminen mainittiin asiakirjoissa usein, parantamisen keinoja mainittiin harvoin. Kansainvälisyyden saatavuudessa ja valikoiman laajentamisessa korostettiin lähinnä ulkomaan opintojaksojen sekä kieli- ja kulttuuriopintojen lisäämistä. Tavoitteita asetettiin korkealle, mutta keinoja niiden saavuttamiseksi ei kuitenkaan pohdittu. Käytännönläheisemmissä asiakirjoissa suunniteltiin mm. virtuaaliopetuksen hyväksikäyttöä kansainvälisessä verkostoitumisessa, jolloin ulkomaisia opintojaksoja voitaisiin tarjota oman koulun opiskelijoille. Pohdittiin myös kotoperäistä kansainvälistymistä eli kansainvälisyyden huomioon ottamista käytännön opetuksessa kotimaassa. 3) Sisäinen näkökulma jakautuu neljään pääalueeseen. Tarkemmassa analyysissä ilmeni, että asiakirjoissa keskityttiin kuitenkin vain muutamiin tärkeäksi nähtyihin seikkoihin näiden eri osa-alueiden sisällä. Strategioista puuttuvat yleisesti riskianalyysit ja A) Toimintojen johtamisprosessit olivat eniten huomion kohteena. keinot riskitilanteiden Palvelujen tuotantoon ja riskien hallintaan ei kuitenkaan kiinnitetty erityistä huomiota. Strategia-asiakirjoissa ei esimerkik- ratkaisemiseksi. si mainittu resurssien vähyyttä lukuun ottamatta toimintaa vaarantavia riskitekijöitä. Näin ollen ei myöskään analysoitu mahdollisia ratkaisuja, mikäli riskit konkretisoituisivat. B) Asiakasjohtamisprosesseihin viittaavia merkintöjä oli vain vähän tutkituissa asiakirjoissa, ja niiden sisältönä oli lähes aina pyrkimys lisätä kansainvälisiä toimintoja opiskelijavaihtoa lisäämällä. 16

17 C) Innovaatioprosesseihin kiinnitettiin huomiota melko monessa asiakirjassa. Suurin osa näistä merkinnöistä kohdistui suunnittelu- ja kehitystyöhön. Näihin sisältyi mainintoja muusta kansainvälisestä toiminnasta kuin opiskelijaliikkuvuudesta eli opettajavaihtoa, kansainvälisen verkoston laajentamissuunnitelmia ja opetusmateriaalien kehittämistä kuvaavia mainintoja. Sen sijaan uusien tilaisuuksien tunnistamista ja tuotekehitysajattelua ei juuri ilmennyt. D) Lainsäädännölliset ja yhteiskunnalliset prosessit eivät saaneet strategioissa suurta huomiota. Ympäristönsuojelu mainittiin sanana vain yhdessä strategiassa, mutta mitään toimenpiteitä ei tähän alueeseen liittynyt. Turvallisuutta ja terveyttä ei mainittu kertaakaan. Sen sijaan työllisyys sai vähän enemmän huomiota: koulutuksen järjestäjät kuvasivat tuottavansa hyviä työntekijöitä oman alueensa yrityksiin kansainvälisyyttä vahvistamalla. On mielenkiintoista havaita, että vaikka työelämän kansainvälistyminen on ollut vahvasti esillä viime aikojen keskustelussa, oppilaitokset eivät korostaneet merkitystään toiminta-alueensa työelämän kansainvälistymisessä. Ympäristönsuojelu ei myöskään noussut esille esimerkiksi liikkuvuuteen liittyvän ympäristönäkökulman osalta tai ammatillisena osaamisvaatimuksena, jota lähdettäisiin ulkomailta oppimaan. 17

18 Organisaation omaa oppimista korostetaan erityisesti kannustamalla opettajia kansainvälistymistä tukevaan lisäkoulutukseen. 4) Organisaation omaan oppimiseen ja osaamisen kasvuun oli kiinnitetty kiitettävästi huomiota. Koulutusta järjestävissä organisaatioissa nähtiin hyvin tärkeänä opettajien lisäkoulutus ja erityisesti kielitaito sekä ulkomaisten opiskelijoiden kohtaaminen ja muiden kulttuurien tuntemus. Johtajuuteen liittyvät maininnat koskivat useimmiten sitä, miten organisaatiossa hallitaan ja arvioidaan kansainvälistä toimintaa ja millaisia mittareita tähän arviointiin käytetään. Organisaation kulttuurin kehittämiseen liittyvät maininnat keskittyivät yleensä kansainvälisyyden sisällyttämiseen organisaatiokulttuuriin eli kansainvälisyyteen jokapäiväisessä työssä. 18

19 Koulutuksen järjestäjien tyypittely kansainvälistymisen mukaan Kansainvälistymisstrategioita ja suunnitelmia analysoitiin myös tyypittelemällä. Toimitettujen aineistojen pohjalta koulutuksen järjestäjät voitiin analyysissä jakaa neljään pääryhmään sen perusteella, millä tavoin strategioissa, suunnitelmissa ja toiminnan kuvauksissa pyritään lunastamaan kansainvälistymisen arvolupaukset. Tyypillistä oli, että kansainvälistyminen hahmottuu pikemminkin yksittäisen oppilaitoksen kuin koko koulutuksen järjestäjän kattavana ilmiönä. Nämä pääryhmät olivat 1) kotikansainvälistyneet oppilaitokset 2) paikallisten työelämäkumppaneiden tahdissa kansainvälistyneet oppilaitokset 3) vahvasti kansainvälisessä verkostoitumisprosessissa olevat oppilaitokset 4) kansainväliset oppilaitokset. On kuitenkin huomattava, että tyypittely on aina yksinkertaistamista ja että kyse on vain dokumenttien antamasta käsityksestä asioiden tilasta. Pelkistävä tyypittely voi silti antaa ajattelemisen aihetta ja toimia kehittämisen käynnistäjänä. Voi olla, että yksittäinen koulutuksen järjestäjä tai oppilaitos löytää itseensä sopivia piirteitä useammasta kuin yhdestä pääryhmästä tarkka rajanveto ryhmien välillä on mahdotonta johtuen eri koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten hyvin vaihtelevasta toiminnallisesta ja alueellisesta luonteesta. 1) Kotikansainvälistyneet oppilaitokset painottavat kansainvälisyydessä kulttuurien ja tapojen tuntemusta esimerkiksi teemaviikkojen ja ruokakulttuurin muodossa. Opiskelijat työllistyvät suhteellisen helposti lähialueen yrityksiin ja julkisiin palveluihin. Kansainvälisyys on tällöin opetussuunnitelman mukaisia opintoja, joihin sisältyy esimerkiksi kieliopintoja. Tähän tyyppiin lukeutuvat koulutuksen järjestäjät tai oppilaitokset eivät ole välttämättä tehneet kansainvälistymissuunnitelmaa tai strategiaa, ja ne ovat usein tilanteessa, jossa uhkana on opiskelijapula. Tukea kansainvälistymiseen ei välttämättä haeta aktiivisesti. 2) Paikallisten työelämäkumppaneiden tahdissa kansainvälistyneet oppilaitokset lisäävät kansainvälisiä toimintoja paikallisen työelämän luomien paineiden mukaan. Johdonmukaisesti kansainvälisyys on lähinnä opetussuunnitelman mukaisia Työelämäkumppaneiden tahdissa kansainvälistyvät oppilaitokset kehittävät kvtoimintaansa alueen yrityselämän tarpeiden mukaan. 19

20 Eri oppilaitostyypit eroavat toisistaan kansainvälisen toimintansa proaktiivisuudessa vs. passiivisuudessa. opintoja, ja pääpaino on ammatillisessa kasvatuksessa. Kansainvälisyys ei korostu sen enempää kuin sidosryhmiin kuuluvissa työelämän organisaatioissa. Kuitenkin kotikansainvälisyys ja kansainvälinen toiminta ovat usein keskeisemmässä roolissa kuin kotikansainvälistyneissä oppilaitoksissa. Osassa näistä koulutusta järjestävistä organisaatioista koulutetaan paljonkin maahanmuuttajia ja sidosryhmien ulkomaalaisia työntekijöitä. 3) Vahvasti kansainvälisessä verkostoitumisprosessissa olevissa oppilaitoksissa kansainvälisyys on arkipäivää, ja verkostoitumisen muihin koulutuksen järjestäjiin nähdään usein automaattisesti parantavan koulutuksen laatua. Asiakirjoista ei ilmene, mikä on opiskelijan saama hyöty koulutuksen järjestäjän verkostoista. Näillä koulutuksen järjestäjillä on lukuisia kansainvälisiä kehittämisprojekteja, joiden avulla oppilaitos- ym. verkostoja laajennetaan. Toiminta perustuu usein laajaan kansainvälistymissuunnitelmaan tai strategiaan. Oppilaitoksissa on paljon maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita ja ilmapiiri on kansainvälinen. Kansainvälistymisen kehittämistoimintaan haetaan aktiivisesti tukea Opetushallitukselta ja EU:n eri ohjelmilta. 4) Kansainvälisillä oppilaitoksilla on pitkäaikaiset pysyvät yhteistyösuhteet muihin oppilaitoksiin, yrityksiin ym. sidosryhmiin. Oppilaitokset hakevat aktiivisesti kansainvälistymiseen Opetushallituksen ja EU:n eri ohjelmien tukea. Kansainvälinen toiminta perustuu kansainvälistymissuunnitelmaan tai strategiaan, joka on vuosien varrella hioutunut ja muuttunut. Strategia-asiakirjat eivät kuitenkaan välttämättä ole erityisen laajoja vaan laadukkaita ja sisällöllisesti perusteltuja. Eri tyypit eroavat toisistaan kansainvälisen toimintansa proaktiivisuudessa vs. passiivisuudessa. Vaikuttaa siltä, että toimintaympäristön työelämän paine kansainvälistyä näkyy koulutuksen järjestäjän kansainvälisyyden aktiivisuudessa. 20

21 Kyselytutkimus Koulutuksen järjestäjien nimeämille kansainvälisen toiminnan vastuuhenkilöille lähetetyssä kyselyssä haettiin vastauksia siihen, miten kansainvälisyys näkyy käytännön toimintana. Lisäksi selvitettiin kansallisia ja kansainvälisiä verkostoja ja niiden toimivuutta koulutuksen järjestäjien näkökulmasta. Kutsu kyselyyn lähettiin sähköpostitse. Vastausprosentti oli 76 %, jota voi pitää varsin hyvänä. Kyselytutkimuksen antama kuva kansainvälisestä toiminnasta vaikuttaa paljon monipuolisemmalta ja laajemmalta kuin strategiset suunnitelmat antavat ymmärtää. Toiminnan taso on siis laadukkaampi kuin strategisen suunnittelun taso ainakin sen mukaan, mitä voi päätellä vain 29 tutkimukseen saadun kansainvälistymisstrategian ja yhteensä 60 strategista suunnittelua ilmentävän asiakirja-aineiston perusteella. Mielenkiintoista ja tavallaan ristiriitaista on, että kyselyyn vastanneiden kansainvälisyyskoordinaattorien mukaan koulutuksen järjestäjän kansainvälisyysstrategiat 21