Yhdistyksen juhlavuosi on saatu

Transkriptio

1

2 Juhlavu P U H E E Suomen Kääpiökoirayhdistys ry HALLITUS vuonna 2016 Puheenjohtaja Jussi Liimatainen Vuorimiehenkatu 18 D Helsinki puh puheenjohtaja@ toydogs.net Varapuheenjohtaja Toni Saira Hirsitie 6 D Tuusula puh varapj.skky@ toydogs.net Sihteeri Anna Ratia Museokatu 24 as Helsinki puh sihteeri.skky@ toydogs.net Kannen kuva: Valossa Photography Toydogs 3/2016. Deadline?.? Lehden toimituksesta vastaa tiedotusja viestintätoimikunta, jonka puheenjohtajana toimii yhdistyksen puheenjohtaja Jussi Liimatainen. Rahastonhoitaja Laura Ruotsalainen Lahden valtatie Lammi puh Jäsensihteeri Anna Ratia jasensihteeri.skky@ toydogs.net Taitto: PawDium Muut hallituksen jäsenet: Jarmo Hilpinen Akanpolku 6 D Laukaa puh jarmo.hilpinen@pp.inet.fi Katja Johansson Metsontie 6 G Tuusula puh katja.johansson@pau.fi Kaisa Metteri-Gold Karhusuonkuja Siuntio kk. puh kaisa.gold@animagi.fi Päivi Rantanen Tyyskylänrinne 13 as Siuntio kk. puh Elizabeth Schauman Hepokalliontie Helsinki puh Tiina Taulos Viertolantie 26, Klaukkala puh toydogs Yhdistyksen juhlavuosi on saatu hyvin käyntiin ja suunnitelmat vuoden tapahtumien osalta ovat tarkentuneet. Kevätkokous vietiin läpi normaaliin tapaan ja edellinen hallitus sai tili- ja vastuuvapauden. SKKY:n taloudellinen asema on vakaa ja se antaa hyvän pohjan tämän vuoden toiminnalle ja myös tuleville vuosille. Menot ovat hyvin tasapainossa tulojen kanssa, mikä kertoo suunnitelmallisesta toiminnasta. Tärkeimpänä asiana vuosikokouksessa käsiteltiin sääntömuutosesitys. Asiaa on valmisteltu jo useampi vuosi eri hallitusten toimesta ja nyt esitys saatiin hyväksyttyä pienin tarkennuksin. Sääntömuutokset on tehty tulevaisuutta ajatellen varmistamaan joustava toiminta eri tilanteissa ja samalla myös vanhentuneet kohdat saatiin päivitettyä. Vuosikokouksen pöytäkirja kokonaisuudessaan tulee nähtäväksi yhdistyksen wwwsivuille, kun kaikki allekirjoitukset on saatu asianmukaisesti hoidettua. KENNELLIITON KEVÄTVALTUUSTO Toukokuun lopussa kokoontui tuttuun tapaan Kennelliiton valtuusto. Vuosikertomus ja tilinpäätös hyväksyttiin, samoin jäsenmaksut päätettiin pitää ennallaan. Yhteispohjoismaiset näyttelysäännöt M y ö s saatiin hyväksyttyä Kennelliiton uusi tullen voimaan vuoden 2017 alusta.. sääntöesitys on ollut val-

3 N J O H T A J A L T A oden tunnelmissa misteill vuosia ja oli nyt valtuuston esityslistalla. Käydyn keskustelun pohjalta hallitus veti esityksensä pois ja sen käsittely siirtyy tulevaisuuteen. Yhteispohjoismaiset näyttelysäännöt saatiin hyväksyttyä tullen voimaan vuoden 2017 alusta. Merkittävin muutos edellisiin koskee kastroituja uroksia; niitä ei tulevaisuudessa voida enää näyttelyissä palkita. Parhaana rotulehtenä palkittiin Snautseripinseri lehti. Lehti oli aikoinaan yhden rotujärjestön julkaisu, joka sittemmin hajosi useammaksi järjestöksi. Tällöin Suomen Affenpinserit ry siirtyi SKKY:n alaisuuteen, ja FCI:n ulkopuolisissa maissa rotu kilpaileekin kääpiökoiraryhmässä. Eri tahoille suunnanneet rotuyhdistykset ovat kuitenkin jatkaneet yhteisen laadukkaan lehtensä tekemistä. SKKY onnittelee apinaharrastajia yhteistyössä muiden snautseri-pinseri rotujen kanssa toimitetun lehtensä menestyksestä! Valtuustossa kuultiin asianajaja Janne Yli-Kauppilan esitys yhteisomistajuuden ongelmista. Sopimusuudistusasia ei ollut kokouksen esityslistalla, joten siitä ei sen kummemmin voitu mitään päättää, eikä se suoranaisesti valtuuston päätettäväksi edes kuulu. On kuitenkin selvää, että asia puhututtaa jatkossakin ja uskon, että asiaan palataan jossain muodossa syysvaltuustossa. Mielestäni Kennelliiton hallitus olisi viisas, jos ottaisi sen esityslistalle, siinä määrin merkittävä asia on kyseessä. Sukoka on kerännyt oman asiantuntijaryhmänsä pohtimaan asiaan liittyviä ongelmia ja käymään vuoropuhelua sopimusuudistuksesta vastaavan ohjausryhmän kanssa. Sukokan ryhmä koostuu useista juristeista toydogs 3

4 ja koirankasvattajista ja myös allekirjoittanut on siinä mukana. Syksyllä on sitten tiedossa harvinaisen kiinnostava valtuusto. Samaan aikaan, kun sopimusmuutoksen kaltaiset isot asiat hiertävät harrastajia, valitaan uudet edustajat hallitukseen ja valtuustoon. Nyt on katkolla myös hallituksen puheenjohtajan pesti, joten suurempikin suunnanmuutos on mahdollista. Mielenkiinnolla odotan ja osallistun. JUHLAVUODEN TAPAH- TUMISTA.KAIVARI Huomioittehan, että perinteinen Kaivarin näyttely järjestetään tänä viikkoa totuttua aikaisemmin. Vakioviikonloppuna on Brysselin Euroopanvoittaja, joten ei ollut mieltä järjestää kahta huipputapahtumaa samaan aikaan. Tuomarilista on tänä vuonna hyvin kansainvälinen ja koostuu lukuisista kääpiökoiraspesialisteista ja kansainvälisesti kokeneista tuomareista, joten toivotaan runsasta osallistumista koko perheen joukolla. Juhlavuoden tapahtumista ensimmäinen, Match show on saatu onnistuneesti maaliin. Yhdistyksen ensimmäinen Match show päätettiin järjestää, koska syksylle on suunnitelmissa juhlavuoden kunniaksi SKKY:n arvon mukainen juhlaillallinen. Tilaisuuden järjestäminen vaatii myös rahallista panostusta, mutta toisaalta ei haluttu liikaa rasittaa yhdistyksen taloutta, joten rahoitusta järjestettiin erillisen tapahtuman muodossa. Match showsta on erillinen juttu tässä lehdessä. Jos kalenteriin ei ole vielä merkattu ylös lauantai-iltaa , niin nyt on korkea aika varata se. Illallisgaala järjestetään tuolloin Helsingin keskustassa, luvassa on ensiluokkaiset puitteet ja ohjelma 4 toydogs

5 Yhteistyökumppanina toimii tänä vuonna Royal Canin, joka palkitsee tavallisten palkinnonsaajien lisäksi kaikki luokkavoittajat. Lisäksi luvassa on ensimmäistä kertaa BIS juniorin valinta, mielenkiintoista nähdä kuka on kääpiökoirien suurin tulevaisuuden lupaus. Koiria on kuvaamassa huippukuvaajat, joten onnistumisen hetket saadaan varmasti ikuistettua. Kaivarin tarkemmat tiedot löytyvät osoitteesta ja lisäksi ajankohtaisista asioista uutisoidaan tapahtuman Facebook sivuilla. Kannattaa siis klikata tapahtuman sivua, jotta pysyt ajan tasalla kaikessa kivassa! TIINA POHJOISMAISEEN TYÖRYHMÄÄN L yhytkalloisten rotujen terveysasiat ovat viime vuodet puhututtaneet erityisesti Pohjoismaissa. Jo aikaa sitten näyttelyihin lanseerattiin rotukohtaiset arvosteluohjeet (RKO), jotka Suomessakin otettiin käyttöön viime vuonna. Näissä on listattu tuomareille mahdollisia terveysriskejä, esimerkiksi hengitykseen ja yleiseen anatomiaan liittyen, ja kyseisistä roduista täytetään raportti kaikissa kansainvälisissä näyttelyissä ja lisäksi rodun erikoisnäyttelyssä. Lisäksi Pohjoismaiden kennelunioni on päättänyt perustaa työryhmän näiden rotujen tilanteen kartoittamiseksi. Työryhmään nimetään edustajat kaikista Pohjoismaista, puheenjohtajaksi oli jo aiemmin valittu Suomesta Kirsi Sainio, joka toimii myös FCI:n jalostustieteellisen toimikunnan puheenjohtajana. Toiseksi Suomen edustajaksi Kennelliiton hallitus valitsi SKKY:n hallituksen jäsenen Tiina Tauloksen. Tiina kasvattaa mm. bostoneita, mopseja ja ranskanbulldoggeja ja on mm. näiden rotujen ulkomuototuomari, joten hänellä on varmasti paljon annettavaa keskusteluun. Onnea Tiinalle vastuulliseen tehtävään! Jussi Liimatainen

6 Francis Yeoh, Iso-britannia japanese chin, lhasa apso, pomeranian ja yorkshirenterrieri Tuomarit Jeannette Larive, Ranska coton de tulear, löwchen, bolognese ja kiinanpalatsikoira Francis Yeoh, Iso-britannia japanese chin, lhasa apso, pomeranian ja yorkshirenterrieri Erwin Manders, Alankomaat maltankoira, kleinspitz, kingcharlesinspanieli Jeannette ja kromfohrlähderlarive, Ranska coton de tulear, löwchen, bolognese ja kiinanpalatsikoira Ian Millar, Iso-Britannia schipperke, griffon belge, griffon bruxellois, maltankoira, petit brabancon kleinspitz, ja shih kingcharlesinspanieli tzu ja kromfohrlähder Steven Seymour, Australia Ian bostoninterrieri Millar, ja apinapinseri Iso-Britannia schipperke, griffon belge, griffon bruxellois, petit brabancon Svend Lövenkjaer, shih tzu Tanska Steven havannankoira, Seymour, venäjäntoyt, Australia prahanrottakoira sekä venäjänbolonka ja bostoninterrieri apinapinseri Erwin Manders, Alankomaat Svend Lövenkjaer, Tanska havannankoira, venäjäntoyt, prahanrottakoira sekä venäjänbolonka Tuomarit Rainer Vuorinen lyhytkarvainen chihuahua Rainer Vuorinen Fredrik lyhytkarvainen Nilsson, chihuahuaruotsi kaikki villakoirat, phalene ja papillon Gabriela Veiga, Portugali Hans cavalier Van kingcharlesinspanieli Den Berg, Alankomaat ja tiibetinterrieri ranskanbulldoggi Fredrik Nilsson, Ruotsi kaikki villakoirat, phalene ja papillon Jeanett Lemmeke, Ruotsi kiinanharjakoira ranskanbulldoggi Hans Rosenberg, Ruotsi tiibetinspanieli Hans Lehtinen ja mopsi kiinanharjakoira Gunilla Albrigtsen, Ruotsi pitkäkarvainen tiibetinspanieli ja chihuahua mopsi ja bichon frise Hans Van Den Berg, Alankomaat Hans Rosenberg, Ruotsi Gunilla Albrigtsen, Ruotsi Kari Järvinen varatuomari pitkäkarvainen kaikille chihuahua ja bichon frise Gabriela Veiga, Portugali cavalier kingcharlesinspanieli ja tiibetinterrieri Varatuomari kaikille Kari Järvinen 6 toydogs

7 SKKY:n 30-vuotis juhlanäyttely Kaivopuistossa Tervetuloa Helsingin Kaivopuistoon juhlimaan Suomen Kääpiökoirayhdistyksen 30-vuotista taipaletta. Parempaa paikkaa pyöreiden viettämiseen tuskin on kuin viettää päivää kauniissa Kaivopuistossa. Tarjoamme upeat puitteet ja arvostetut tuomarit, tilauksessa on upea sää! Katso tuomariesittelyt Kaivarin facebook sivulta :) Näyttelyn ilmoittautumistiedot löytyvät sivulta www. kaivari.info. Tule yksin, kaksin tai koko perheen voimin. Kaivarissa on oiva mahdollisuus kasvatti-treffien pitämiseen, sillä puistoon ovat kaikki koirat tervetulleita. Mikäli et jaksa tehdä eväitä tai pakata piknik-koria on paikalla upea buffa, josta saat helpotusta niin nälkään kuin makeanhimoon. Sponsorimme Royal Canin lahjoittaa kaikille luokkavoittajille ruokapalkinnon. Tänä vuonna uutuutena valitsemme Parhaan Juniorin, valinnan tekee Kari Järvinen. Nyt on myös mahdollisuus mainostaa kasvatustyötäsi näyttelyluettelossa. Koko sivun ilmoitus (painovalmis materiaali) hintaan 40 eur (maksu ennakkoon FI ). Maksettu ilmoitus s-postitse (maks 5 MB) osoitteeseen pawdium@gmail.com. SKKY:n rotuyhdistyksille tarjoamme infotelttapaikan ja yhdistyksen luetteloilmoituksen veloituksetta. Valmis ilmoitus s-postitse pawdium@gmail.com ilmoitusaikaan mennessä. Kaivarissa vierailee suuri määrä uusia koiraharrastajia ja koiran hankintaa suunnittelevia, joten myös yhdistysten kannattaa olla aktiivisia. Tule kilpailemaan 30 v BIS juhlapokaalista. Tämän uniikki palkinnon saa omakseen. Kaikki mukaan rikkomaan ennätyksiä! Elizabeth Schauman näyttelytoimikunnan pj toydogs 7

8 ILMOITTAUTUMISET 21.7./ 1.8. MENNESSÄ Tee ilmoittautumisesi näyttelyyn joko postitse (ilmoittautumislomake ja kopio kuitista ao. osoitteeseen) tai internetissä. Ilmoittaessasi koiransi näyttelyn sitoudut noudattamaan Suomen Kennelliiton voimassa olevia näyttelysääntöjä sekä niitä täydentäviä ohjeita ja rokotusmääräyksiä. Ilmoittautuminen on aina sitova. Postitse osoitteeseen: SKKY 2016, PawDium Sahatie Vantaa NETTI-ILMOITTAUTUMINEN (linkki) ILMOITTAUTUMISMAKSUT MENNESSÄ ensimmäinen koira 35 saman om 2. jne koira 29 pennut 30 yli 10 v vet ilmaiseksi vet-luokkaan junior handler 10 Ilmoittautumismaksut maksettuna - VAIN NETTI-ILMOITTAUTUMINEN koira 40 (kaikki luokat) ILMOITTAUTUMISMAKSUT TILILLE IBAN FI /Suomen Kääpiökoirayhdistys RYHMÄKILPAILUT paras pentu Erwin Manders paras juniori Kari Järvinen paras veteraani Jeanette Larive paras kasvattajaryhmä Steven H Seymour paras jälkeläisluokka Gabriela Veiga Best in Show Hans Van Den Berg 8 toydogs

9 SKKY:n historia osa 1 Suomen Kennelklubin Liitto-osaston perustaminen Suomen Kääpiökoirayhdistyksen juuret juontavat vuoden 1921 lopulle, jolloin perustettiin Suomen Kennelklubin Liitto-osasto. Seuraava selostus yhdistyksen alkuvaiheista on julkaistu Liitto-osaston 25-vuotisjuhlakirjassa vuonna Suomen Kennelklubin Liitto-osaston syntymisen voi katsoa juontavan Suomen Kennelklubin lisätyn hallituksen kokouksesta joulukuun 29 p Tässä kokouksessa nimittäin päätettiin ehdottaa edellisen maailmansodan puhkeamisesta lähtien enem-män kuin kituvaa elämää viettäneiden Foksterrieriklubin, Seurakoiraklubin ja Poliisikoiraklubin yhdistämistä, mikä olisi omiaan kohentamaan mainittujen klubien harrastamia koirarotuja. Samassa tilaisuudessa asetettiin toimikunta, johon tulivat tri W. Hackman, faktori Y. Halme, johtajat A. Pietinen ja Yrjö Rikala ja hra Guy Olin, laatimaan ehdotusta uuden yhdistyksen säännöiksi. Toimikunta ei vitkastellutkaan. Jo tammikuussa 1922 sen sääntöehdotus oli valmis, minkä jälkeen kolmen mainitun klubin jäsenet kutsuttiin yh-teiseen kokoukseen helmikuun 1 p:ksi. Tämä kokous hyväksyi yksimielisesti ehdotuk-sen Suomen Kennelklubin osaston muodostamisesta, jonka harrastuspiiriin kuuluisivat terrierit, mäyräkoirat sekä seura- ja suojelukoirat. Sääntöehdotus hyväksyttiin pienin muutoksin. Uusi osasto sai nimekseen S.K.K:n suojelu-, seurakoiraja foksterrieriosasto, mikä pitkähkö ja kankea nimi myöhemmin, sääntöjen virallisen vahvistamisen yhteydessä muutettiin S.K.K:n Liitto-osastoksi. Ensimmäisen johtokunnan jäseniksi valittiin joht. A. Pietinen puheenjohtajaksi, tri W. Hackman varapuheenjohtajaksi, hra Guy Olin sihteeriksi, joht. Yrjö Rikala rahastonhoitajaksi sekä tri H. Söderlund, faktori Yrjö Halme ja lääket. kand. Uno Tötterman. Tilintarkastajiksi tulivat ins. Otto Weyerstall ja joht. O.E. Lampén. Vastaperustettu osasto ryhtyi heti tosityöhön. Pitäen koiranäyttelyä parhaana keinona aikaansaadakseen kohennusta osaston harrastamissa roduissa, johtokunta päätti jär-jestää syksyllä 1922 oman näyttelyn. Saadakseen kokonaisvaikutuksen yhä hienom-maksi päätettiin siihen kutsua kaksi ulkolaista tuomaria. Tämän päätöksen rohkeus ilmenee ehkä selvimmin siitä tosiasiasta, että osaston jäsenmäärä tuona aikana oli kokonaista 19 henkilöä eikä sillä ollut mitään varoja. Ensimmäiseen näyttelytoimikuntaan kuuluivat hrat A. Pietinen, G. Olin, V. Rikala, Y. Halme, U. Tötterman ja N. Gyllenberg sekä näyttelyn eläinlääkärinä W. Hackman - siis lähes puolet osaston jäsenistä. Palkintotuomareiksi osaston oli onnistunut saada kaksi tunnustettua saksalaista kyno- toydogs 9

10 Kahden ulkolaisen tuomarin aiheuttamista kustannuksista huolimatta nousi nettotulo ei vähempään kuin 7,843 markkaan, silloisina aikoina suureen summaan. logia, johtajat Oskar Carlsson Hampurista ja Fritz Peter-sen Harburgista. Näyttelyhuoneistona oli Kaivohuone. Oli varmaa, että näyttelytoimikunta odotti näyttelyä eräänlaisella vavistuksella. Olisiko kaiken päätteenä myttyynmeno? Lopputulos muodostui kumminkin odotettua paremmaksi. Kun ilmoittamisaika päättyi oli näyttelyyn ilmoitettu ei vähemmän kuin 118 koiraa, niistä 58 suojelukoiraa, nimittäin 27 Dobermannin pinsheriä ja 36 Saksan paimenkoiraa. Terriereistä oli 5 sileä- ja 4 karkeakarvaista foksterrieriä. Mäyräkoirien luku nousi 19 yksilöön. Muut 22 olivat n.s. seurakoiria, joiden joukossa nähtiin mm. 2 Tanskan doggia, 5 kääpiöpinsheriä, 5 Ranskan bulldoggia, 4 Skottlannin paimenkoiraa, 3 bokseria sekä yksi n.s. karkeakarvainen Saksan pinsheri ja 2 sylikoirasekasikiötä (bastardia), joiden kolmen viimemainitun osallistuminen kumminkin evättiin. Taloudellisesti näyttelyllä oli suuri menestys, mikä johtui etupäässä erinomaisesta näyttelyhuoneistosta, missä yleisöä kävi erikoisen runsaslukuisasti. Kahden ulkolaisen tuomarin aiheuttamista kustannuksista huolimatta nousi nettotulo ei vähempään kuin 7,843 markkaan, silloisina aikoina suureen summaan. Onnelliseen alkutaipaleeseen liittyneet ponnistukset näyttävät ottaneen kovasti osas-ton voimille, sillä seuraavana vuotena, 1923, ei saatu aikaan edes vuosikokousta. Ritva Raita: Oi niitä aikoja! Seuraava Ritva Raidan kirjoittama katsaus Liitto-osaston historiaan ilmestyi yhdistyksen 50-vuotisjuhlajulkaisussa vuonna Ritva Raita (ent. Ehnberg) oli Liitto-osaston rahastonhoitaja parinkymmenen vuoden ajan. Iloisen 20-luvun alussa perustettu Liitto-osasto loi uutta hohtoa Suomen kennelmaailmaan. Rivakasti toimintansa alkanut yhdistys ei ensimmäisenä toimintavuotenaankaan kaihtanut suuria otteita. Kaivohuoneella järjestettyyn näyttelyyn, kuten siellä myöhemminkin järjestettyihin, saapui Pietarista näyttelyvieraita, keisarillisen koiratarhan kasvatteja arvosteltiin ja koiria arvottiin. Englannista tuotettu rouva Hertha Ekrothin omistama kiinanpalatsikoira Campbell Patsy herätti ihastusta. Saksanpaimenkoirat muodostivat yhdessä dobermanninpinsereiden kanssa suurimman ryhmän. Lieköhän ollut silloinen snautseri se karkeakarvai-nen pinseri, joka evättiin osallistumisesta. Ensimmäiseen näyttelyyn pantiin niin suuri työpanos, että seuraavana vuonna täytyi levätä, eikä saatu aikaan edes vuosikokousta. Ensimmäisessä luolakokeessa havaittiin, että vanha luolakoirasukupolvi oli hävinnyt ja harvat osallistuneista olivat aiemmin tunteneet ketun hajua. Kokeisiin osallistui tusina koiria, mutta vain kaksi voitiin palkita, nekin toisella palkinnolla. Alku oli hankalaa, oli erittäin vaikea löytää näyttelykelpoisia koiria ensimmäisen maail-mansodan jälkeen jääneestä kannasta. Poikkeuksena tästä olivat dobermanninpinseri ja saksanpaimenkoira, jotka elivät kukoistuskauttaan. Voimakkaasta sotakoiraharrastuksesta johtuen säilyivät näiden rotujen kannat. Tokkopa ne nykyisessä näyttelykehässä herättäisivät ihastusta, dobermannit olivat pieniä ja tanakoita, niiden korvat olivat typistetyt, mutta poikittain. Saksanpaimenkoirat taas olivat kevyitä ja ilmavia. Kaikkiaan järjestettiin 20-luvulla 4 näyttelyä, joihin osallistui kaikkiaan yli 500 koiraa. 30-luku alkoi ankeasti, vaikeana taloudellisena pulakautena ei uskallettu ottaa vastuu-ta mahdollisesta suuresta tappiosta. Vuonna 1934 riehui Helsingissä penikkatauti, jonka vuoksi jouduttiin peruuttamaan näyttely. Liitto-osaston roduille järjestettiin kuitenkin 30-luvulla 7 koiranäyttelyä, joihin osallistui kaikkiaan 1200 koiraa. Tunnetuimmat näyttelytähdet olivat Guy Olinin karkeakarvainen kettuterrieri Gold Signet sekä Anna Eklundin skotlanninterrierit Ch Heather Jean-ja Ch Highland Gay Gordon. Eräs rotu, joka pitkään sai nauttia osakseen tulleesta suosiosta oli tanskandoggi, jonka taso maassamme oli erittäin korkea. Rodun suuren näyttelymenestyksen ansiosta saa osakseen neiti Siri Sunell. 30-luvulla tuskin mikään muu Pohjoismaa kykeni esittämään sellaisia tanskandoggiryhmiä kuin Suomi. Kuuluisat siitosurokset olivat Ch Viking von Loheland om. Birger af Forselles sekä kapteeni E. Natusen omistama Prinz von Binder. Prinzissä oli joukko karkeita vikoja, mutta se periytti erinomaista tyyppiään. Yksi sen ajan kauneimmista tanskandoggeista oli neiti Maria Åkerblomin harlekiininarttu Afrodite av Ros-Loge sekä neiti Siri Sunellin Altesse de Morny. Nicke Gyllenbergin karkeakarvaiset kettuterrierit niittivät mainetta. Hänen kasvateis-taan kuuluisin oli Nickens Deputy Chieftain. Kalkkipetterin, vuorineuvos Petter Forsströmin sileäkarvainen kettuterrieri Solus Earl ja rou- 10 toydogs

11 Kuva Liitto-osaston 50-vuotisjulkaisusta va Margit Töttermanin Solus Chiefolivat aikansa kuuluisimpia. Viimemainittu uros osoittautui erinomaiseksi siitosu-rokseksi. Jo silloin kuului rouva Margareta Heldt tunnetuimpiin snautserikasvattajiin. Wilhelm Schaumanin snautseriuros Bautz von Stahlwerk oli aikansa parhain Pohjoismaissa. Bernhardinkoirat olivat laadullisesti korkeatasoisia, mainitkaamme E Mellgrenin Nero 1 ja A. Hagströmin Abbotspass Belloni. Ranskanbulldoggien taso oli myös korkea, johtotähtenä mainittakoon J.W. Ehnbergin uros Folkason, joka oli kolme kertaa näyttelyn kauneimpana koirana Helsingissä. Folkasonin äiti oli muuten saatu Liitto-osaston näyttelyssä arpajaisvoittona ja synnytti kuuluisan poikansa ensimmäisen Suomessa koiralle tehdyn keisarinleikkauksen tuloksena. Folkasonia imettivät vuorotellen kissa, Margit Ekroosin karkeakarvainen kettuterrieri ja kettu. 30-luvulla loi agr. R.A. Fagerin Muc Hill cockerspanielien perustan maassamme. Erit-täin komeita olivat Birger af Forsellesin villakoirat Don von Pedro von Theuer-dank ja Dorrit von Köningsstuhle. Kääpiökoirista mainittakoon vielä pari hyvää rotunsa edustajaa, kuten kääpiöpinseri Prinzi vom Hübersheim sekä rouva E. Meriläisen Ch Sunny Boy av Iglemere. Liitto-osasto myönsi jäsenilleen 30-luvulla hyväehtoisia lainoja joiden yhteismäärä nousi :- vanhaa hyvää rahaa. Osaston jäsenten tuottamien koirien lukumäärä nousi lähes sataan, 18 koiran tullessa luku alkoi sodan merkeissä. Näyttelyjä ei voitu järjestää ja koko kenneltoiminta oli lamassa. Kun näyttelytoiminta saattoi taas alkaa, teki naistoimikunta työtä yötä myöten. Rouva Margit Tötterman piti seurueen hereillä tuomalle heille näkäräiset ja ruokaa. Myös jämeriä juhlia järjestettiin jo silloin voitti 15-vuotias skotlanninterrieriuros Highland Gay Gordon kovat kilpailijansa, vaikka oli tullut valioksi jo vuonna Useat sen aikaiset ulkomaiset tuomarit ylistivät sitä sanoin: se on voittamaton voimansa, terveytensä, liikkeittensä, tyyppinsä ja eleganssinsa vuoksi. Tuskin on sen jälkeen yksikään niin vanha koira saavuttanut sellaista tulosta. Highland Gay Gordon on saavutuksillaan kirjoittanut nimensä historian lehdille. 40-luvulla oli myös monta muuta maineikasta koiraa. Mainittakoon rouva Ulla Segerströmin ranskanbulldogginarttu Ch Fleurette, joka oli aikaisemmin mainitun Folkasonin tytär; karkeakarvainen kettuterrieri Nickens Richard Lejonhjärta, jonka omisti naistoimikunnan jäsen Lisa Hagelberg. Rouva Rea Hannulan airedalenterrierinarttu Singas Patricia. Patrician omistajasta tahtoisin mainita pari sanaa, hän oli oikea työmyyrä naistoimikunnassamme, eikä vain siellä. Tuntuu, että ihmeitä aikaansaaneista naistoimikunnan jäsenistä voisi kirjoittaa vaikka romaanin, he kaikki elivät koko sielullaan Liitto-osaston hyväksi, ja miksei koko Suomen kenneltoiminnan. Liitto-osasto tuotti kaksi arvokasta mäyräkoiraurosta, karkeakarvaisen Morris von Falkensteinin ja lyhytkarvaisen Murre av Dingelvikin julkaisi Liitto-osasto 25- vuotisjuhlajulkaisunsa, josta on tätä kirjoitusta tehdessä ollut suuremmoista apua. 50-luku toi tullessaan suuren kilpailun näyttelyyn ilmoittautumisten määrässä. Liitto-osastohan järjesti yli 10-vuoden ajan jokasyksyisen kansainvälisen koiranäyttelyn joko Messuhallissa tai Ruskeasuon Ratsastushallissa. Näyttelytoimikunta istui myöhään iltaan soitellen koiranomistajille saadakseen mahdollisimman paljon näytteillepanijoita. Ja jos muu ei auttanut, hypättiin joskus numeron tai parin yli, jotta loppunumero olisi mahdollisimman suuri. Tämä siksi, että näyttelymme olisi ollut suurin ja arvostetuin. Näyttelyihin koetettiin saada runsaasti yleisöä monin eri keinoin. Messuhallissa järjestettiin mm. vinttikoirien juoksukilpailu ja olipa kääpiökoirienkin juoksukilpailu, jossa koiranomistaja huuteli koiraansa kehän toisessa laidassa saadakseen koiransa voittamaan. Näyttelykoppikilpailussa kilpailtiin kuka somistaa koiransa kopin parhaiten. Niinpä kettuterrierin kopissa roikkui ketunhäntiä, kun taas esim. rouva Doris Boreniuksen kiinanpalatsikoira makasi keisarilliselta näyttävässä silkkityynyllä pehmustetussa kopissa. lkimuistettavat olivat Liitto-osaston 30-vuotisen luolakoetoiminnan kunniaksi järjestetyt kansainväliset luolakokeet Paul Krügerin luona. Tuomarina toimi Kalkkipetteri. Kokeisiin osallistui kaikki sen ajan hirmut, mm. Margit Ekroosin lakelanninterrierinarttu, kaksoisvalio Redskye Golden Flame. Omistajat jännittivät niin, että koirat eivät menneet luolaan lainkaan. Sen jälkeen järjestettiin luolakokeet Sasekan tehtaalla, missä Evert Söderholm toimi miellyttävänä isäntänä. Näyttelyluettelot olivat paljon hauskemman näköisiä kuin nykyään. Ennen rodun koirien nimiä oli ko. rodun toydogs 11

12 edustajan kuva, josta koiranomistaja mielellään maksoi jopa korvauksen. 50-luvun huomattavin tapahtuma oli Suomen Kennelklubin ja Suomen Kennel-Liiton yhteenliittyminen. Siitä jopa laulettiin Liitto-osaston jämerissä bileissä Lallukan kellarissa: Kun mä kuolen yhteistyön sä hoitaa saat sillä taivaan kannen päällä ei saa huutaa niin kuin täällä Kun mä kuolen yhteistyön sä hoitaa saat Eipä ole moisia juhlia sen jälkeen aikaansaatu. Maria Åkerblomin lapset huolehtivat ohjelmasta, mm. huutokaupattiin komeimmat sääret. Kilpailijoilla oli pukupussit päällään, niin että vain sääret näkyivät. Korkeimman hinnan tarjosi komea vanha herra, joka palkinnoksi sai tanssia komeimpien säärien omistajan kanssa. Liekö pettynyt, kun pussista tuli esiin 13-vuotias poika. 50-luvun koiria emme suinkaan saa unohtaa. Berninpaimenkoiranarttu Alma von Thüelenboden om. Saga Lindroos-Palmgren oli loistava näyttelytähti ja aivan ihastuttava luonteeltaan. Rouva Ulla Lavoniuksen tanskandogginarttu Law Nagaina sekä Walter ja Lily Show:n karkeakarvaiset kettuterrierit, samoin kuin rouva Beatrice Ahoniuksen karkeakarvainen kettuterrieriuros Bobadilla Rolling Stone, kaikki korkealle arvostettuja näyttelytähtiä. Johtaja V J Paasikivi kantoi komeasti näyttelyn kauneimman koiran kehässä kiinanpalatsikoiraurostaan Lin-Tao of Alderbournea. Näyttelyn kauneimmaksi kohosi myös Maria Åkerblomin newfoundlanninkoira Tim kovana kilpailijanaan Börje Ehnbergin lyhytkarvainen mäyräkoiranarttu Börjebergs C estsibon. 60-luvulla järjestettiin kansainvälisiä koiranäyttelyitä Maarianhaminassa. Näyttelyissä esitettyjen koirien taso oli erittäin korkea ja näyttelyt olivat tosi juhlaa: illalliset vietettiin krapukekkereiden merkeissä, eikä kaatosadekaan pystynyt pilaamaan näyttelyiden korkeata tunnelmaa. Kaatosadenäyttelyssä oli tuomareilla vaikea tehtävä, kun koiranomistajat taluttivat holhokkejaan pukeutuneina pikku-pikku bikineihin. Koeluolat lahjoitettiin Mäyräkoiraliitolle ja Liitto-osasto ryhtyi järjestämään seurakoirien tottelevaisuuskokeita 1967 jälkeen. Myös kehäsihteerikurssit kuuluivat Liitto-osaston ohjelmaan sen ottaessa aloitteen. Liitto-osasto lahjoitti omistamansa koirien näyttelykopit Suomen Kennelliitolle. 60-luvulta löytyy suunnaton määrä maineikkaita koiria, mutta lista tulisi liian pitkäksi. Paras jättää tarina siihen hetkeen, kun vain historiaa tehneet koirat ovat muistissa tältä kaudelta. 70-luku on vilkastuttanut jälleen Liitto-osaston toimintaa. Ei suinkaan pidä luulla, että lahjoitettuamme 60-luvulla pois paljon kalustoamme, olisimme jääneet toimettomiksi, ei suinkaan, vaan päinvastoin. Liitto-osaston 50-vuotisjuhlanäyttely pidettiin Hangossa Näyttelyyn oli ilmoitettu 375 koiraa. Best in Show-tuomarina oli Liitto-osastossa pitkään sihteerinä ollut, sittemmin Ruotsiin muuttanut ja kansainvälistä mainetta tuomarina niittänyt Ulla Segerström. Kirsti Lummelampi: Liitto-osastosta Suomen Kääpiökoirayhdistykseksi Suomen Kääpiökoirayhdistyksen juuret juontavat 1920-luvun alkuun, jolloin Suomen Kennelklubin Liitto-osasto perustettiin luvun alussa Liittoosastosta muodostettiin Suomen Seura- ja Kääpiökoirayhdistys, kun Liitto-osasto ja Suomen Seurakoira- ja Terrierikerho yhtyivät. Mukana oli monia Suomen tämän päivän kennelharrastuksen vaikuttajia: kun itse tulin mukaan silloisen Seura- ja Kääpiökoirayhdistyksen eli SSKY:n hallitukseen 1980-luvun alussa, yhdistyksen puheenjohtajana oli Hans Lehtinen, varapuheenjohtajana Reijo Hagström ja sihteerinä Beatrice Ahonius, kun taas Marjatta Heinonen hoiteli jäsensihteerin ja rahastonhoitajan tehtäviä. Rainer Vuorinen oli juuri päättänyt pitkän kauden SSKY:n hallituksessa, ja eläkkeelle olivat jo jääneet Liitto-osaston pitkäaikaiset vaikuttajat, Ritva Raita ja Gunnel Holm. Mukana olivat vielä esimerkiksi Kari Järvinen, Vihtori Hakiainen ja sittemmin Ruotsiin ja USA:n muuttanut ja nyttemmin Suomeen palannut Siv Lundgren. Tuolloin oli jo luovuttu Messuhallin ja Maarianhaminan näyttelyistä, mutta Dragsvikin varuskunta-alueella pidettiin edelleenkin näyttelyitä kenraali R.W. Stewenin suosiollisel-la luvalla. Näyttelyt avattiin juhlavasti paikallisten sotilassoittajien fanfaarilla ja tuomarikunta oli kansainvälistä. Tuolloin vuosikymmenen vaihteessa kokeiltiin uuttakin järjestämällä ensimmäinen virallinen Open Show, jonka tulokset kirjattiin SKL-FKK:ssa. Myös nykyisessä Messukeskuksessa pidettiin kansainvälinen kesänäyttely. Näyttelyiden tiimoilta käytiin jos jonkinlaisia palavereita, ja muistanpa, kuinka Marjatta Heinonen, aina rahoista huolissaan olevana finanssiministerinä, uhkasi yhtenä vuonna lähettää Kari Järvisen ja Reijo Hagströmin keräämään rahaa laulamalla Kolmen Sepän patsaalla, mikäli näyttelyä ei heidän sooloilemisensa takia saada. Ei saatu, mutta herrojen laulutaitokaan ei riittänyt rahankeruuseen. Aloitteita tehtiin samaan tahtiin kuin nykyisessä SKKY:ssäkin, eikä kuvia kumarreltu. Rotujärjestön toiminta puhutti jäsenistöä ja kennelkenttää yleisesti, oli sitten kysymys näyttelyistä tai vaikkapa kiivaita tunteita puoleen ja toiseen aiheuttaneista tuomarikurssien karsinnoista. Lieneekö tämä ollut osaltaan vaikuttamassa siihen, että 12 toydogs

13 väen paljous yhdistyksen kokouksissa (varsinkin vaalikokouksissa) oli melkoinen, ja kokouksia edeltävä junttauskin oli sen mukaista. Kun vanhaan hyvään aikaan kokoonnuttiin Handelsgilletissä, vuosi- ja syyskokouksia alettiin pitää Kontulan vanhusten huollon keskuksessa, jossa Marjatta Heinonen oli siihen aikaan johtajana. Oli siinä Kontulan mummoilla ihmettelemistä välillä kiivaassa-kin kokousmeiningissä. Tuolloin ja 1980-luvulla saivat alkunsa monet, nyt jo rotujärjestöiksi kasvaneet yhdistykset, jotka olivat useimmiten aloittaneet toimintansa Liitto-osaston ja SSKY:n alajaostoina:: chow chowit, bassetit, bernhardinkoirat, belgianpaimenkoirat, hovawartit, bichon friset, cavalierit, shih tzut jne. Tuolloin perustettiin useita alajaostoja, jotka ovat nyt SKKY:n suurimpia rotua harrastavia yhdistyksiä, kuten chihuahua -alajaosto. Aloitin omat luottamustehtäväni SSKY:ssä luvun vaihteessa toimimalla ensin Seurakoirat -lehden toimittajana. Muuhun toimituskuntaan kuuluivat Hasse Lehtinen ja Leena Harjapää, joka tuolloin oli mukana myös rotujärjestöjen toimintaan vaikuttamassa, vaikka olikin jo tuolloin Helsingin Seudun Kennelpiirin sihteeri. Lehden sisältöä kehitettiin ja siihen tilattiin artikkeleita eri roduista ulkomaisilta huippuasiantuntijoilta, minkä seurauksena yhdistykseen liittyi paljon uusia henkilöjäseniä. Kun ilmoitusmyynnissä pantiin tuulemaan, saimme jopa joululehteen nelivärikannen! Ja jäseniä ja ilmoituksia tuli lisää, kun Messukeskuksen infokoppiin laitettiin päivystäjäksi rotujärjestön puheenjohtaja Hasse Lehtinen - harva ohikulkija kehtasi kieltäytyä liittymästä jäseneksi! Kun perin rotujärjestön sihteerin tehtävät pitkäaikaiselta sihteeriltä Beatrice Ahoniukselta 1980-luvun alussa, tavaraa ja paperia tuli autokuormallinen! Oli Liitto-osaston perustamisasiakirjat ja alkuvuosien hienolla käsialalla käsinkirjoitetut pöytäkirjat, oli puolustusministeri Juho Niukkasen allekirjoituksellaan ja puolustusministeriön punaisella sinetillä varustettu lupa koiranäyttelyn järjestämiseen Kaartin maneesissa, oli myöhempien vuosien kirjeenvaihtoa ja papereita silloin tuomariuraansa aloittelevista tai tuomariuralle pyrkineistä tämän päivän julkkiksista, oli kaitafilmejä Maarianhaminan näyttelyistä Ester Selesteen ja Ulla Segerströmin jakaessa oikeutta kehässä... Missä tämä historiallinen aineisto on nyt? Luoja tietää. Kun SSKY:n johdossa tapahtui muutoksia sittemmin Uuteen Seelantiin muuttaneen Eva Ekstamin ottaessa rotujärjestön johtoonsa, jätin sihteerin tehtävät ja luovutin koko historiallisen aineiston seuraajalleni. Kuulopuheiden mukaan tätä arvokasta aineistoa säilytettiin uuden sihteerin sängyn alla, ja seuraavaksi se matkasi Kotkaan, ja sille tielleen se kuuluu jääneen us-komatonta edesvastuuttomuutta! Tuolloin 80-luvun puolessa välissä uudet luudat SSKY:n hallituksessa tulivat siihen tulokseen, että yli 60 rodun rotujärjestö oli liian suuri kokonaisuus hallittavaksi, ja rotujärjestön jakaminen kahteen, seura- ja kääpiökoiriin, aloitettiin. Kun yhdistyslaista ja yhdistyssäännöistä ei ollut kovin Tuolloin ja luvulla saivat alkunsa monet, nyt jo rotujärjestöiksi kasvaneet yhdistykset, jotka olivat useimmiten aloittaneet toimintansa Liittoosaston ja SSKY:n alajaostoina. paljon tietoa, jakoa yritettiin tehdä hätäisesti säännöistä piittaamatta, ja useat olivat ne kokoukset, joissa päätöstä yritettiin - turhaan. Neuvottelut olivat kiivaitakin, ja eräänkin jakamisneuvottelun jälkeen kerrotaan erään rodun rouvien joutuneen käsirysyyn iltapimeässä Kauniaisten nuorisoseurantalon pihalla. Vuonna 1986 jako sitten lopultakin toteutettiin. Rahat ja nyt Kone Oyj:n fuusioituneen Partekin ja silloisen SYP:in (nykyisen Nordean) osakkeet jaettiin edellisen vuoden rekisteröintien mukaan. Näistä uusi Suomen Kääpiökoirayhdistys sai suuremman osan, koska sen rotujen rekisteröinnit olivat suuremmat. Asiakirjat sen sijaan jäivät seurakoiraharrastajille - tuhoisin seurauksin. Tässä mullistuksessa bassetharrastajat saivat yhdistykselleen rotujärjestöoikeudet, ja uudet Suomen Seurakoirayhdistys ja Suomen Kääpiökoirayhdistys hyväksyttiin rotujärjestöiksi SKL-FKK:n valtuuston kevätkokouksessa vuonna Uusi kääpiökoirien rotujärjestö pani toimeksi, ja 1990-luvun alusta lähtien se on järjestänyt vuosittain omat erikoisnäyttelynsä - lukuunottamatta vuotta 1990, jolloin näyttely peruutettiin viime hetkellä rajojen auettua Suomessa puhjenneen penikkataudin takia, ja vuotta 1995, jolloin tultiin siihen tulokseen, että erikoisnäyttely ei vedä riittävästi koiria. Jo seuraavana vuonna innostus oli sitäkin suurempi, ja sen jälkeen erikoisnäyttelyitä on pidetty joka vuosi, aluksi SKKY:n omille roduille ja nyt viime vuodet koko 9. ryhmälle luvun näyttelyt pidettiin aluksi Tuusulan Krapihovissa ja nyt vuodesta 2000 lähtien Helsingin Kaivopuistossa, eli se on palannut vanhan Liitto-osaston ensimmäisten näyttelyiden tapahtumapaikalle Kaivohuoneen edustalle. Näin jälkikäteen voi todeta, että jako oli kääpiökoiraharrastajien kannalta onnistunut, sillä näillä roduilla on nyt homogeeninen, kasvava rotujärjestö, jonka rotujen rekisteröinnit tänä päivänä kattavat lähes seitsemän prosenttia SKL-FKK:n kaikista rekisteröinneistä. Niinpä se onkin suurimpia Suomen Kennelliiton jäsenjärjestöjä. toydogs 13

14 Suuri kunnia tästä kuuluu SKKY:n ensimmäiselle pitkäaikaiselle puheenjohtajalle, jämptinä ja jämäkkänä tunnetulle Heinoskalle eli Marjatta Heinoselle. SKKY:n ensimmäinen puheenjohtaja Marjatta Heinonen Marjatta Heinonen ( ) toimi SKKY:n ensimmäisenä puheenjohta-jana vuodesta 1986 vuoteen Marjatan persoonaa kuvaa allaoleva hänen kuolemansa jälkeen julkaistu muistokirjoitus. Suomen Kääpiökoirayhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja ja suomalaisen kääpiökoiraharrastuksen pioneeri Marjatta Heinonen kuoli toukokuun 21. päivänä Helsingissä 66 vuoden ikäisenä. Marjatta, joka tunnettiin milloin Heinoskana, milloin kreivittärenä (Hasse Lehtisen keksimä lempinimi sen jälkeen, kun Marjatta päätti 1980-luvun puolivälissä muuttaa maalle Kirkkonummelle Lövkullan kartanoon - palatakseen pian takaisin Helsinkiin), oli lukuisten koiraharrastajien ja koirayhdistysaktivistien Leelian lepotuoli, jonka puoleen käännyttiin aamusta myöhään iltaan kun tarvittiin apua kiperissä koira- ja kasvatusongelmissa tai yhdistyslain tulkinnoissa ja menettelytapakysymyksissä. Tai jonka kanssa naurettiin niin valtakunnan- kuin kennelpolitiikankin viimeisimpiä kiemuroita. Pätevä neuvonantaja Marjatta Heinonen olikin. Kasvatustyössä hänellä oli pitkä koke-mus, toihan hän maahan mm. bichon frise-rodun, minkä ohella hän kasvatti chihuahuaoita, yorkshirenterriereitä, papilloneja ja pomeranianeja Tiny-Doll s-kennelissään. Viime vuosina Myllärintien puutarhassa juoksivat chihuahuat ja pomeranianit, joita hän kasvatti viimeiseen asti. Kielitaitoisena ja Englannissa opiskelleena koiraharrastajana Marjatta haki yleensä kantakoiransa ja jalostusmateriaalinsa rodun johtavilta kasvattajilta mm. Englannista. Sieltä tulivat monet vaikutusvaltaiset chihuahuat kuten Yaverland Kissin Wettal, ja myöhemmin mm. Marytons Hi Saddles ja Belmuriz Royal Boy tai Belmuriz Royal Liza of Marytons - narttu, jonka kanssa Marjatta matkasi Amsterdamin voittajanäyttelyyn heti kohta rajojen avauduttua ja saavutti Amsterdamin Voittajan ja kansainväli-sen valion arvon. Ensimmäiset bichon friset tulivat nekin Englannista, Wendy Streat-fieldin kuuluisasta Leander-kennelistä. Kymmenkunta vuotta sitten olimme yhdessä Englannissa salamaturneella näyttelyissä (ja matkasimme liputta junassa ensimmäisessä luokassa!), ja tuolla matkalla tuli mukaan yorkshirenterrieri Deebees-kennelistä. Papilloneja oli mm. Ruotsista Siv Roosin Pierosas-kennelistä. Ja kun Marjatta alkoi harrastaa kääpiöpystykorvia eli pommeja, hän haki jalostusmateriaalinsa Ruotsin ja Englannin johtavista kenneleistä. Sieltä tuli viimeinenkin pommiuros viime vuonna, kun Marjatta kyllästyi täkäläisten siitosurosten omistajien ketkutteluun. Valitettavasti hän ei ehtinyt koskaan esittää Penniä (Englannin vuoden 1996 voitokkaimman pommin poikaa) kehissä. Aikanaan Marjatta ja hänen miehensä Pentti kiersivät ahkeraan pohjoismaisia näyttelykehiä, ja hänet nähtiin säännöllisesti myös ulkomaisissa näyttelyissä milloin Cruftsissa, milloin jossain muualla. Lienee sydänvian takia lentokiellon antanut lääkäri ihmetellyt miten paljon Marjatan sukulaisia meni naimisiin tai kuoli ulkomailla, kun hän haki vähän väliä lisätroppeja lentomatkaa varten väittäen joutuvansa lentämään joko häihin tai hautajaisiin. Järjestötoiminnassa Marjatta oli todellinen aktivisti ja niin yhdistyslain kuin järjestödemokratiankin tuntija vailla vertaa olihan hän viettänyt aktiivityöuransa vaativissa tehtävissä, viimeksi Helsingin kaupungin suuren Kontulan Vanhustenhuoltokeskuksen johtajana (lieneekö ollut sattuma, että 1980-luvun alkupuolella monia kiperiä syys- ja vuosikokouksia pidettiin juuri Kontulan tiloissa?) Lisäksi hän oli toiminut monenlaisisssa luottamustehtävissä ammattiyhdistysliikkeessä, viimeksi Akavan hallituksessa. Marjatta oli mm. nykyisen Bichon Frise ry.:n ja Chihuahua ry.:n perustajajäsen ja mo-nivuotinen puheenjohtaja. Lisäksi hän toimi mm. Suomen Papillon- ja Phaleneyhdistyksen hallituksen jäsenenä ja puheenjohtajana, Yorkshirenterrierijaoston (nykyisen yhdistyksen) puheenjohtajana ja Pienpystykorvat - yhdistyksen hallituksessakin hän oli tovin. Rotujärjestötasolla hän toimi Suomen Seura- ja Kääpiökoirayhdistyksen hallituksen jäsenenä, rahastonhoitajana ja jäsensihteerinä. Kun rotujärjestö päätettiin jakaa kahtia, Marjatta oli aktiivisesti mukana valvomassa kääpiökoiraharrastajien etuja, ja hän luotsasi neuvottelut tilanteeseen, jossa uudet rotujärjestöt, Suomen Seurakoirayhdistys ja Suomen Kääpiökoirayhdistys voitiin hyväksyä SKL-FKK:n alaisiksi itsenäisiksi rotujärjestöiksi. Marjatta oli SKKY:n ensimmäinen puheenjohtaja vuodesta 1986 vuoteen 1994 ja sen edustaja SKL-FKK:n valtuustossa vuosina , minkä jälkeen hän oli seuraavan kauden valtuuston varajäsenenä. Hän luopui SKKY:n puheenjohtajuudesta tode-en kyllästyneensä siihen, ettei koiraharrastajille ja yhdistysten toimihenkilöille mikään tuntunut menevän perille kun asiat oli selittänyt yhdelle poppoolle, seuraavana vuonna vallassa oli toinen poppoo, jolle joutui aloittamaan rautalangan vääntämisen alusta asti. Eläkkeelle siirtymisestä huolimatta Marjatan puhelin soi niin kuin aina ennenkin, ja hän jakoi auliisti neuvoja, vaikka joskus epäilikin, että Kennelliitossa hänen puhelinnumeronsa oli päällimmäisenä ja annettiin ensimmäiseksi, sillä kyselyt ulottuivat sekarotuisista moskovan pitkäkarvaisista kääpiöterriereistä eurasiereihin ja spinoneihin. Muiden yhdistysten ja rotujärjestöjen edustajat soittelivat 14 toydogs

15 edelleenkin kysyen neuvoja yhdistysteknisissä asioissa varsinkin silloin, kun eivät saaneet mielestään oikeita neuvoja Kennelliitosta tai muilta harrastuksemme asiantuntijoilta. Tämän lisäksi aloittelevat kasvattajat soittelivat kysyen neuvoja, ja soittelipa joku perään vielä sairaalan tehoosastollekin kysyen, mitä tehdä synnyttävälle nartulleen! Ja harvemmin Marjatta jäi neuvottomaksi oli sitten kysymyksessä valtuuston kokous, kähinät kennelpiirin kanssa tai ns. tärkeiden henkilöiden kommervenkit. Eikä häntä sanattomaksikaan saanut sen todistavat vaikkapa vuosien varrella kirjoitetut puheenjohtajan palstat, jotka yleensä löysivät perille oikeaan osoitteeseen alta aikayksikön ja kaiken maailman kampittajatkin yleensä kokivat jääneensä toiseksi.. Persoonallisuutensa ja huumorintajunsa Marjatta säilytti loppuun saakka, vaikka vaikea sairaus oli jo vienyt voimat. Sain häneltä viikkoa ennen hänen kuolemaansa sairaalasta Chihuahua-kortin, jossa hän kertoi kuulleensa, ettei erään kasvattajan shampanja ollut kelvannut minulle Seinäjoen näyttelyssä. Ei sitä nyt joka lasista kannata kallistella! oli kortin loppukaneetti. Kun muutamat tuomarit näyttelyistä kotiin palatessaan joskus parikymmentä vuotta sitten olivat keksineet, että Lahden tien varrella oli sopiva talo eläkkeelle joutuvien tuomareiden vanhainkodiksi, Marjatta valitutti itsensä tämän tuomareiden vanhainkodin johtajaksi vedoten laajaan kokemukseensa vanhusten ja höppänöiden huollossa. Hän oli jo jakanut asukkaiden tehtävätkin: Hasse Lehtisen piti vastata keittiöpuolesta ja kokkaamisesta, Rainer Vuoriselle hän oli suunnitellut vaatehuoltoa ja Ritva Raidalle puutarhanhoitoa. Ja kun päivän työt oli tehty, iltaisin piti järjestettämän koiranäyttely erivärisillä teddykoirilla, etteivät eläkeläiset erehtyisi oikeisiin näyttelyihin! Tuo talorähjä nelostien varrella lienee luhistunut aikoja sitten, mutta minne ikinä uusi tuomareiden vanhainkoti tuleekin, uskallan väittää, etteivät saa yhtä huumorintajuista, hauskaa ja jämptiä vanhainkodin johtajaa kuin olisivat Marjatasta saaneet. Kirsti Lummelampi Järjestötoiminnassa Marjatta oli todellinen aktivisti ja niin yhdistyslain kuin järjestödemokratiankin tuntija vailla vertaa toydogs 15

16 to 30 v. Matc Kaisa Metteri-Gold Kääpiökoirayhdistyksen Match Show järjestettiin kauniissa kevätsäässä Tuomarinkartanon vinttikoiraradalla Normaalista mätsäristä poiketen olimme päätyneet jakamaan rodut ryhmittäin ja arvostelemaan kutsuimme ja saimme arvostettuja ulkomuototuomareita. Tämä vaati järjestelyiltä hieman enemmän kun normaalisti ja palkintojakin tarvittiin huomattavasti enemmän. Tässä kohtaa on jo kiitettävä kaikkia lahjoittajia IDE House of Brands, Royal Canin, Tiina Taulos ja useammat muut pienemmät lahjoittajat. Ruusukkeet ja pokaalit olivat hulppeat ja muiden palkintojen määräkin oli suorastaan runsas. Koska koiraihmisistä on kyse, on koirien aiheuttamat mutkat matkassa aina odotettavissa. Näin tälläkin kertaa, mätsäripäivänä päätti yhden avainasemassa olevan toimihenkilön Tiina Tauloksen koira aloittaa synnytyksen. Eihän siinä auttanut muu kun jäädä kotiin synnyttämään. Tiinalla oli kirjattuna hienosti kaikki palkinnot ja ruusukkeet, mutta onneksi nykyaikana voi kamerakännyjen ansiosta tietoa siirtää helposti. Allekirjoittanut yritti selviytyä palkintojen jaosta, kun taas muu porukka valmistautui aloittamaan ilmoittautumisien vastaanottamisen. Vaikka kuinka olimme valmistautuneet tähän, oli ensimmäiset ilmoittautujat paikalla jo puoli tuntia ennen alkua ja jonot olivat viideltä jo melkoiset. Kaunis ilma ja hyvät tuomarit vetivät paikalle hurjan määrän osallistujia, yli 240! Keväinen aurinko laski nopeasti ja kentällä alkoi ilmakin viilentyä. Mutta tämä ei koiraihmisiä tuntunut haittaavaan. Iloinen puheensorina ja nauru jatkuivat loppuun asti ja BIS -kisaakin oli jäänyt seuraamaan runsaasti ihmisiä. Lämpimän hengen lisäksi oli Maarit ja Janne loihtineet 16 toydogs

17 ydogs 17 h Show paikalle aivan huikean hienon kanttiinin, mitä ei turhaan etukäteen mainostettu. Tarjolla oli kahvin ja pullan lisäksi liha- ja lohisoppaa, makkaraa ja muurinpohjalettuja, jotka taisi loppua suuren suosion takia kesken. Kun on yhdessä aloitettu, se myös viedään yhdessä loppuun asti, taisi olla Tiinan motto, joka iloisena saapui paikalle nartun synnytettyä valmiiksi. Puppu Schaumann arvosteli lapsi- ja koirakilpailu, juniorhandlerit ja monirotuiset. Lapsi- ja koirakilpailun voitti reipas Lumi tanskandoggi Lolan kanssa. Juniorhandlerissa voiton vei nuorempien sarjassa kilpaillut Kaisla Eeken australianterrierin kanssa, toiseksi junnuissa kääpiösnautserin kanssa tuli Maija Puska. Monirotuisissa voiton vei Marianna Riepposen Helmi. Kari Järvinen arvosteli kaikki veteraanit ja ryhmät 1&6. Veteraanien voiton nappasi silkkiterrieri Fanni omistajana Oona Sukander. Ryhmästä 1 nousi voittajaksi lancashirenkarjakoira Rikka ja ryhmästä 6 rhodesiankoira Garo. Kimmo Mustonen arvosteli ryhmät 2&4 ja löysi voittajiksi suursnautseri Oilin ja kk.kääpiömäyräkoira Marin. Vesa Lehtosen ryhmistä 3&8 löytyi voittajiksi australianterrieri Tutu ja am.cockerspanieli Kevin. Juha Kares viihdytti arvostelun lisäksi myös yleisöä ja kehässä arvosteltiin ryhmien 5,7&10 lisäksi myös näkymättömiä koiria. Hyvin näkyvät voittajat onneksi kuitenkin BIS kehään löytyi. BIS kehään jatkoivat basenji Coco, punainen irlanninsetteri Justin ja saluki Emil. Jussi Liimataisen arvostelema ryhmä 9 oli kaikista suurin ryhmä. Mopsi Mimi jatkoi tästä ryhmästä BIS kehään ja lopulta koko Match Shown voittoon. Pennut kilpailivat myös ryhmittäin ja voittajat kohtasivat omassa BIS kilpailussa, jonka arvosteli Juha Kares. Lämpimät kiitokset koko talkooporukalle! Tällaisten ihmisten kanssa on ilo järjestää tapahtumia. Kaivarissa nähdään ja myöhemmin syksyllä gaalassa! Pysykää kuulolla! PENTUJEN BIS (JUHA KARES) toydogs 17

18 BIS-pennut (JUHA 1.Englanninspringerspanie 2. Afgaani Rio om. Mikko Y 3. Kääpiösnautseri Ulla, om 4. Beagle Lippe, om. Minna 5. Pitkäkarvainenmäyräko BIS (KARI JÄRVIN 1. Mopsi Mimi, om. Päivi Va 2. Punainen irlanninsetter 3. Australianterrieri Tutu, o 4. Kk.kääpiömäyräkoira, om 5. Amerikancockerspaniel 18 toydogs

19 A KARES) eli Rianna om. Tarja Hovila Ylitalo m. Nea Tolonen a Meriläinen oira Tellu, om. Pia Laaksonen NEN) Vana ri, Justin om. Mikko Ylitalo om. Kirsi Ola m. Unto Timonen li Kevin, om. toydogs 19

20 SKKY:n koulutukset ja arvostelukokeet syksyn 2016 aikana Kaikki tilaisuudet järjestetään Kennelliiton hallissa Kl SKKY:n seuraavat erikoiskoulutukset ja arvostelukokeet Arvostelukoe: coton de tulear, löwchen Arvostelukoe: maltankoira, bolognese Koulutus: prahanrottakoira venäjäntoyt, venäjänbolonka Koulutus: schipperke, apinapinseri Koe: kiinanharjakoira 20 toydogs

21 aukkalassa: toydogs 21

22 Seminaarin osanottajien muistiinpanojen pohjalta koonnut Liisa Suoninen kuvat: Tiina Taulos Opi menneestä, suunnittele tulevaisuutta Jalostuvalinnoilla voidaa lyhytkalloisten rotujen hy Ruotsin kennelliitto SKK järjesti 27. helmikuuta Tukholmassa yhteistyössä Agria Eläinvakuutuksen kanssa seminaarin lyhytkalloisten eli brakykefalisten rotujen terveystilanteesta. Tavoitteena oli pohtia, miten näiden rotujen terveyttä voidaan ke-hittää yhteistyössä SKK:n, kasvattajien ja eläinlääkärien kanssa. Seminaarissa oli 142 osallistujaa pääosin Ruotsista, mutta mukana oli osallistujia myös Suomesta, Norjasta ja Kyprokselta. Suomen Kääpiökoirayhdistyksestä paikalla olivat Tiina Taulos ja Toni Saira ja Suomen Mopsikerhosta Gunnel Holm. Seminaarin alustuspuheen pitänyt ulkomuototuomari Göran Bodegård painotti SKK:n ja eläinlääkäreiden yhteistyötä ja eläinlääkäreiden vastuuta lyhytkalloisten rotujen terveyden edistämisessä. Hän on huolissaan siitä, että lyhytkalloisille roduille tehdään nykyisin paljon hengitystieleikkauksia, jotka eivät aina ole tarpeellisia. - Eläinlääkäreiden tulee ajatella asioita maalaisjärjellä eikä hyväksikäyttää koirien omistajien tunteita ja tehdä tarpeettomia leikkauksia. Heidän tulee myös kunnioittaa ja arvostaa kokeneiden kasvattien mielipiteitä ja osaamista. Kasvattajat elävät kasvattamiensa rotujen kanssa, ja tietävät rodusta usein enemmän. Kasvattajilla kuitenkin päävastuu rodusta. Rotumääritelmää tulkitaan lukijasta riippuen eri tavalla. Bodegårdin mielestä rotutyypin ja terveyden tulee kulkea käsi kädessä. Kaikkia kasvattajia ei tule leimata harvojen kasvattajien huonojen jalostusvalintojen vuoksi, ja kaikkia koiria ei tule käyttää jalostukseen. Eri rodut hengittävät eri tavoin Linda Andersson ja Annika Bergström valottivat Ruotsin tilannetta eläinlääkärin näkökulmasta. He painottivat myös sitä, että eri rodut hengittävät eri tavalla. Kaikki hengitysäänet eivät tarkoita sitä, että koira on sairas. Lyhytkalloisella 22 toydogs

23 n parantaa vinvointia Seminaarin päätti paneelikeskustelu, johon osallistuivat kaikki luennoitsijat. Yhdessä todettiin, että jalostus on valintoja, joista kasvattajalla on vastuu. koiralla on lyhyempi nenäontelo, ja tilaa jäähdytysilmalle on vähemmän kuin normaalikuonoisella koiralla. Kallon pituus vaikuttaa myös pehmeään kitalakeen. Ahtaasta nenäontelosta voi seurata monia ongelmia. Alempiin hengitysteihin kulkeutuu vähemmän ilmaa, ja paine kasvaa jokaisella hengityskerralla. Hengitystiehyeiden tulehdusriski kasvaa. Koira joutuu hengittämään enemmän suun kautta. Koira korisee, se voi pyörtyä ja sillä on suurempi riski saada lämpöhalvaus. Kova ja pehmeä kitalaki jakavat koiran nenä- ja suuontelon, jotka yhdistyvät yhteiseen nieluun. Jos pehmytosat ovat liian suuret, ne tukkivat yhteisen tilan. Kun koiralla on suuret sieraimet, kulkee ilma paremmin. Ahtaat sieraimet voivat vähentää radikaalisti sisään hengitetyn ilmavirran määrää. Kehittymätön rintakehä vähentää tilaa koiran keuhkoille ja vatsalle. Sen seurauksena vatsahapot voivat nousta ruokatorveen. Jos ruokatorven painuu rintaonteloon, voi seurauksena olla palleatyrä. Lyhytkalloisilla roduilla on kasvanut riski nukutusten ja leikkausten yhteydessä. Koiran ilmatiehyet voivat turvota. Lyhytkalloiset koirat vaativat jatkuvaa valvontaa narkoosissa ja sen jälkeen. Myös lisähappea tarvitaan. Ylipainokin voi aiheuttaa hengitysongelmia Professori Gerhard Oechtering Leipzigin yliopistosta on tutkinut pitkään lyhytkalloisia ro-tuja. Hän avasi lyhytkalloisuuden taustaa. - Kaikki lajit syntyvät nöpöneninä. Kuono alkaa kasvaa pituutta vasta syntymän jälkeen. Lyhytkalloisuudella tarkoitetaan sitä, että perinnöllinen kuonon kasvu on estynyt. Lyhentynyt kuono vähentää nenäontelon tilavuutta ja lämmön säätelyä nenäontelossa. Nenäontelon koskeus ja virtaava ilma siirtävät pois koiran ruumiin tuottamaa lämpöä. Ulkoilman lämpötila vaikuttaa koiran jäähdyttä- toydogs 23