28 Saunavieras, Heikki Hirvonen. 29 Onko saunalla ja kiukaalla väliä, Riina Kaski

Transkriptio

1 4/2008

2 S I S Ä L L Y S 3 Joulua odotellessa menneitä muistellen, Marketta Forsell 4 Liian myöhään saunassa, Irma-Riitta Järvinen 6 Joulu 40-luvulla, Selma Weckman 08 Erämaajärven savusauna Kainuussa, Eeva-Kaarina Aronen 10 Könnölän savusauna, Erkki Putaansuu 11 Hamam-sauna, Matti Kivinen 12 Hiki, saunan paras tuote, Erkki Helamaa 16 Saunakokemuksia Koreasta, Risto Forssell 18 Thaimaan ruotsalainen sauna, Kirsti Toppari 20 Yhdysvaltojen suurlähetystön sauna, Jari Jetsonen 22 Murtovaaran talomuseo, Raili Vihavainen 24 Alussa oli sauna... Aslak Larjo 26 Saunassa ja joogassa mieli tyhjentyy, Raili Vihavainen 28 Saunavieras, Heikki Hirvonen 29 Onko saunalla ja kiukaalla väliä, Riina Kaski 30 Saunamakkaralle nimi? Osallistu nimikilpaan. Sauna-aiheinen kilpailu, Habitare SaunaExpo Vantaalla huhtikuussa Kipolliset, toimittanut Raili Vihavainen 34 Kv-saunaliiton kuulumisia, Marketta Forsell 35 Terveisiä toiminnanjohtajalta, Merja Hedman 36 Saunahinnat Syyskokouksen päätöksiä 37 Sauna-lehden artikkelit Aukioloajat 39 Yhteystiedot 40 Mediakortti 62. vuosikerta tilaushinta 25 /vsk Julkaisija: Suomen Saunaseura ry Vaskiniementie Helsinki puh fax Sauna-lehti löytyy myös kotisivuilta Toimituskunta Pekka Laaksonen, pj Mikko Meronen,vpj Aki Arjola Tuomas M.S. Lehtonen Lisa Mäkelä Seppo Pukkila Raili Vihavainen Merja Hedman, siht. Päätoimittaja ja toimitus Raili Vihavainen Ilmoitukset Pekka Alhojärvi Etukansi Murtovaaran talomuseo Valtimolla Kuva Pertti Meriläinen Jouluaiheiset piirrokset Arja Heinilä Sauna-lehti 1/2009 aineistopäivä ilmestyy viikolla 10 Painopaikka: Priimus Paino Oy ISSN Sauna 4/2008 2

3 Joulua odotellessa menneitä muistellen Vuosi 2008 on loppusuoralla ja paljon on tapahtunut kuluneen toimintakautemme aikana. Keväällä toimistoomme tuli henkilövaihdos, noin kolme vuotta toiminnanjohtajan tehtäviä luotsannut Hilkka Heimonen päätti seurata miestään maailmalle ja uudeksi saunatalomme ja jäsenistömme toiminnanjohtajaksi saimme Merja Hedmanin. Kunnossapitoryhmä teki ahkeraan suunnitelmia suihkutilan täydellisestä remontoinnista ja muista korjauskohteista. Täydellinen yllätys oli, kun Haraldin (nelos sauna) hirsirakenteet olivat kiukaan takaa päässeet hiiltymään ja olivat aiheuttaa merkittävän saunapalon. Korjauskohteita, joihin ei etukäteen osattu varautua, olivat likavesikaivon pumppu ja City-saunan pukuhuoneen pintaremontti, joka muuttuikin putkiremontiksi. Sampo (viitos sauna) joutui myös korjauksen kohteeksi, kun kiuas varoitti kunnostaan antaen ylimääräisiä savumerkkejä. Kesän aikana tehtiin suunniteltuja vuosiremonttikorjauksia ja merenpuolesta tulvavallia ja pihapiiriä kohennettiin uusin istutuksin. Jäsenistön kausikortin käyttäjille tuli muutos käytäntöä uusittaessa ja nyt kaikilla kortin maksaneilla on fyysinen näyttökortti. Kausikorttien toiminnallinen muutos on aiheuttanut joillekin mielipahaa, kuten usein vanhasta hyvästä luopuminen tuntuu ikävältä ja aiheettomalta. Enemmistö on kuitenkin ottanut uudistuksen myönteisenä kehityksenä vastaan. Vuoden 2009 alusta kausikortteja myönnetään puoleksi- tai kokovuodeksi ja hinnat tarkastetaan vastaamaan nykytilannetta. Saunamaksuihin ei ole tehty korotuksia 1990-luvun alun jälkeen. Ulkomaailman kustannuspaineet vaikuttavat myös saunatalomme toimintaan, joten joudumme tarkastamaan eri toimintojemme hintarakenteita joka suunnalta. Meille perinteisen saunaperinteen vaalijoille Saunaseuran saunojen kunto ja toimivuus ovat tärkeintä, mikä jäsenyyteemme liittyy. Tulevat korjaus- ja kunnostushaasteet vaativat meiltä kaikilta yhteistä panosta, kärsivällisyyttä ja talkoohenkeä. Kansainvälisesti kiinnostus saunaa ja saunaliiton toimintaa kohtaan on lisääntynyt. Tiedotusvälineet ja yksityishenkilöt ovat haastatelleet ja käyneet tutustumassa suomalaisen saunan perinteisiin. Saunaperinteemme viestiä on viety mm. Australiaan, Itävaltaan, Sveitsiin, Englantiin, Italiaan, Japaniin, Tšekkeihin, Yhdysvaltoihin, Ranskaan, Mongoliaan ja Kiinaan. Joulu on lähestymässä ja Sakari Pälsin sanoin: Vielä on meidän jouluaattoiltainen Sauna-Suomemme mieleltään yhteisvireinen, niin kuin vain saunasta tullen voidaan olla, ja rauhallisuus, suopeus ja hyväntahtoisuus vallitsee tuon suuren sisarusparven juhlanalkajaisissa. Se ei ole suomalainen, joka ei joulusaunasta tullen tunnusta rauhan vallitsevan maata ja hyvyyden ihmismieliä. Toivotan RAUHAISAA JOULUA JA ANTOISAA TULEVAA VUOTTA 2009! MARKETTA FORSELL Sauna 4/2008 3

4 IRMA-RIITTA JÄRVINEN LIIAN MYÖHÄÄN SAUNASSA Suomalaisessa ja karjalaisessa kansanperinteessä on esitetty käsitys, että saunaan ei pidä mennä liian myöhään lauantai-iltana. Itse kohtasin tämän järeän kiellon ollessani kenttätöissä aunukselaiskylissä Venäjän Karjalassa Siellä kerrottiin, että Lietteen kylässä eli nainen, joka oli nukkunut kolme vuorokautta yhtä mittaa, ja herättyään hän oli kertonut kulkeneensa tuonpuoleisessa. (Tuonpuoleisessa kulkeminen on Venäjällä tunnettu kertomusaihe, jota kutsutaan obmiranie-perinteeksi.) Naista oli taluteltu siellä, ja kaikki oli näytetty, mutta häntä oli ankarasti kielletty sanomasta, mitä hän oli nähnyt, keitä tavannut. Ainoastaan yksi asia oli käsketty ilmoittaa muille: Suavattan jälles kuuenden tšuassun ei pie mennä kylyh, eli: Lauantaina kello kuuden jälkeen ei saa mennä saunaan. Mikä mahtaa piillä tämän kiellon takana, jonka esittäjäksi mainittiin niinkin suuri auktoriteetti kuin tuonpuoleisen väki, vainajat? Sauna, kyly, on aunukselaiskylässä, kuten Karjalassa yleensä, arvostettu paikka. Tutkimusryhmällemme kerrottiin, että saunaan sisään astuessa tulee tervehtiä: Terveh, kyly, terveh, lämmäne, lagi tuatto, lat t ie muamo, seinät vel l et da sizäret. Saunaa verrattiin omaan perheeseen: se oli kuin isä ja äiti, veljet ja sisaret. Lämmin, elävä syli. Suomalaisissa kansantarinoissa ja -uskomuksissa on ilmaistu painokkaasti käsitys, ettei saunassa pidä kylpeä lauantai-iltana liian myöhään. Tunnetuin esimerkki tarinasta lienee Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen neljännessä luvussa, jossa veljesten kylpiessä Simeoni kertoo varoitustarinan myöhään saunovasta piiasta: Simeoni. Mutta muistelkaamme, että on lauvantaiilta. Juhani. Ja katselkaamme ettei riipu nahkamme pian orressa kuin entisen piian. Hirvittävä tapaus! Simeoni. Tyttöhän ei koskaan ehtinyt saunaan toisten seurassa, vaan kuhkaili ja kahkaili siellä muiden jo maatessa. Mutta eräänä lauvantai-iltana viipyi hän tavallista kauemmin. Käytiinpä häntä etsimään; mutta mitä löyttiin hänestä? Ainoastaan nahka orressa. Ja oikeinpa mestarin tavalla oli tämä nahka nyljetty, olivatpa siinä hiukset, silmät, korvat, suu ja vielä kynnetkin jäljellä. Sauna 4/ Kivi oli tottunut kuuntelemaan kertojia ja painamaan tarinat mieleensä. Hän käytti siis tässäkin hyväkseen kotiseudullaan tuttua tarina-aihetta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistossa on runsaasti muistiinpanoja tästä samasta tarina-aiheesta, joka käsittelee kieltoa: ei saa kylpeä liian myöhään lauantaina. Sunnuntaina ei myöskään saa kylpeä, eikä suurien juhlapyhien aattona, kuten jouluaattoiltana. Joissakin tarinamuistiinpanoissa on määritelty kielletty aika: lauantaina puolenyön jälkeen. Turun läänin Karjalassa kerrottiin paholaisen ilmestyneen hienona herrana: Laitilas jossai talos mentti ain nii hilja sauna, mentti jouluaattonki hilja kylpemä. Sil talon tyttärel oli sulhane, sulhane ollu saunas. Tiäl tul sit jottai muija vasta miäs kauhia komiois vaatteis, muija oli tuntevinas sen miähe ja kysys, et mihi sä nii myöhä menet. Miäs sano, et hän mene sin sauna. Ku sit sulhane ei tullu takasi saunast ja mentti kattoma, nii ei ollu ku nahk saunas sulhasest. (SKS KRA. L. Laiho ) Myöhään saunomisen uhkana oli siis kauhea kuolema, paholaisen nylkemäksi joutuminen. Paholaisen muistaminen saunan lauteilla saattaisi juontua puhdasoppisuuden ajan protestanttisuudesta: kirkko halusi, etteivät suomalaiset maallisuudessaan nauttisi saunastaan liikaa, ja kytki sen muistutukseen helvetistä ja sen pääisännästä. Myös Kivi oli huomannut tämän yhteyden; hieman ennen kuin veljesten puhe saunan lauteilla kulki kohti piian hirvittävää tapausta, kehotti Simeoni löylyä heittävää Eeroa: Muistele Hemmolan Juhoa, muistele Hemmolan Juhoa! Juhani tarttuu aiheeseen ja kertoo Hemmolan Juhosta sanotun, että hän aina saunanparvella oli muistellut helvettiä. Vanhojen uskomustarinoiden paholainen on vahtinut ihmisten käyttäytymistä ja rankaissut väärintekijöitä. Paholaista on siksi luonnehdittu moralistiksi. Se ilmaantuu tarinoiden mukaan paikalle, kun ihmiset lausuvat sen nimen, kun he pettävät ja varastavat, pelaavat korttia, nukkuvat kirkossa, tanssivat, unohtavat siunata lapsen, leikittelevät kuoleman mahdollisuudella ja tekevät pyhänä töitä. Liian myöhään lauantai-iltana kylpeminen kuuluu 1600-luvun puhdasoppisen protestanttisuuden

5 Vanha sauna Kolarin Ylläsjärveltä, rakennettu Hirrestä veistetty pitkillä nurkilla, jotka sahaamalla tasattu. Peruskivet nurkien alla, muuten maaperusta. Veden lämmitys ulkona padassa. (Saunaseuran kuva-arkisto.) näkökulmasta myös tähän synnillisen toiminnan joukkoon rikkoessaan kolmatta käskyä vastaan: Muista pyhittää lepopäivä. Kuitenkin etsisin myöhään saunomisen kiellon syytä ajassa vielä paljon kauempaa ja yhteydestä vainajiin ja tuonpuoleiseen, kuten aunukselaiskertomus vihjaa. Luultavasti jo esikristilliseltä ajalta periytyviin suomalaisiin kekrin (keyrin, köyrin) viettämisen tapoihin on, satokauden päättymisen juhlinnan ja juopottelun ohella, kuulunut aterian valmistaminen ja saunan lämmittäminen suvun vainajien vierailua varten. Kansanrunousarkistossa on muistiinpanoja näistä pitkäkestoisista perinteistä 1800-luvun loppupuolelta ja 1900-luvun alkupuolelta. Kekri oli vanha suomalainen vuoden vaihtumisen juhla, pyhäinmiestenpäivän edeltäjä, jonka jotkin juhlinnan tavat ovat sittemmin siirtyneet joulunvieton osaksi. Samoin kuin kekriin, myös vanhoihin joulutapoihin on kuulunut suvun vainajien syöttäminen ja saunottaminen. Kekrisaunasta pyhille miehille kertoo seuraava muistiinpano (Jouko Hautalan toimittamasta teoksesta Vanhat merkkipäivät, 1948): Keyrin aattoiltana laitettiin sauna kuntoon. Emäntä kävi vastat hautomassa, ja sitten käskettiin pyhät miehet saunaan. Uskottiin vainajien henkien menevän kylpemään, ja oltiin hyvin hiljaa, että ne saisivat rauhassa kylpeä. Sitten laitettiin ruoka pyhille miehille, kaikki herkut, mitä talossa oli parasta, ja mentiin koko talon väki saunaan yhtä aikaa, että pyhät miehet saisivat rauhassa syödä. Jos näin ei tehty, pelättiin huonoa karjaonnea. (Nilsiä) Perinteiden muuttumisesta ja suhtautumisesta muutokseen kertovat myös ne kaskut, joissa pyhien miesten syöttäminen lyödään leikiksi ja vanha tapa näyttäytyy naurettavassa valossa: Pahkamäen talossa oli laitettu kekriyöksi hyvä ruokapöytä menninkäisille tyhjään tupaan. Talon rengit olivat laskeneet sinne siat syömään. Siat kaatoivat pöydän ja söivät niitä ruokia. Emäntä oli käynyt oven takana kuuntelemassa ja iloissaan haastanut isännälle: Siellä ne pyhät miehet syyvvä tasjutti. (Pielavesi) Vainajahenkien saunomisesta on esittänyt oman humoristisen tulkintansa virolainen kirjailija Andrus Kivirähk teoksessaan Riihiukko (suomeksi ilmestynyt 2002). Kirjan pohjana on virolainen kansanperinne, uskomukset ja tarinat, jotka monin tavoin muistuttavat suomalaista perinnettä. Meidän marraskuun alun kekriaikaamme, jakoaikaa, on vastannut virolaisen perinteen hingite aeg, sielujen aika. Tuona aikana ajateltiin vainajien vierailevan entisessä kodissaan. Kivirähk kertoo romaanissaan, kuinka Räähkän Reinon täti oli kurkistanut salaa saunan ikkunan takaa, kun vainajat olivat sisällä kylpemässä, ja he olivat näyttäytyneet katsojalle lauteilla vihtovina ihmisenkokoisina valkeina kanoina. Ajatus kotona vierailevien vainajahenkien saunomisesta erityisinä pyhinä aikoina voisi selittää myös myöhään lauantai-iltana kylpemisen kiellon: pyhä raja on laajentunut juhla-ajoista koskemaan tavallista lauantai-iltaa. Kristillisen kansanopetuksen mukaan myös myöhäinen lauantai-ilta oli jo pyhitettyä aikaa, sapattia. Pyhän käsite on tarkoittanut uskontotieteilijä Veikko Anttosen mukaan pois erotettua, joka edellytti rajan vetämistä. Arjen ja pyhäpäivän välillä on ennen ollut selkeä raja, samoin kuin tämän puoleisen ja tuonpuoleisen, elävän ja kuolleen; Aunuksen karjalaiskylissä 1990-luvulla vielä pohdittiin näitä rajoja. Ei elävälle ihmiselle ollut sallittua olla läsnä, kun tuonpuoleisen olennot saunoivat. FT IRMA-RIITTA JÄRVINEN TOIMII TUTKIJANA SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURAN KANSANRUNOUSARKISTOSSA. Sauna 4/2008 5

6 SELMA WECKMAN Joulu 40 luvulla Sinä vuonna oli musta joulu. Jouluaattona lähdimme isän kanssa jouluvieraita vastaan rattailla. Rautaiset rattaanpyörät kolisivat jäistä maata vasten, kun ajoimme lähes neljän kilometrin matkan Maasaaren mäelle. Vieraat tulvat Helsingistä Lahteen junalla ja sieltä sitten linja-autolla Vesivehmaalle. Kotona oli puhuttu vieraista jo monta viikkoa. Usein puhe alkoi; sitten kun Ida ja Artturi tulee... Oli sota-aika ja puute ehkä kovimmillaan. Niinpä vieraat olivat jo hyvissä ajoin sopineet tulevansa maalle, jossa sentään on ainakin ruokaa. Artturi ja Ida olivat vanhempi lapseton sukulaispariskunta. Ida oli töissä ompelimossa ja Artturi oli tehtaassa yövahtina. Me lapset odotimme kovasti aina heitä, sillä me saimme heiltä " Helsingin hienouksia, "isän mielestä turhuuksia! Kun pääsimme kotiin olikin äidillä jo korvike valmiina. Vieraskamari oli lämmitetty ja sinne vieraat veivät tavaransa. Kahvipöydässä oli pullaa, piparia, marjapiirakkaa, piimäkakkua ja sokerikakkua. Tupaan oli laitettu joulukuusi valmiiksi kattoon roikkumaan. Vieraat toivat paketin valkoisia kuusenkynttilöitä ja viisi pientä peltistä, käytettyä kynttilänpidikettä. Lisäksi he toivat joulukuusen karamellia. Niitä oli neliskulmaisia enkelin kuvalla koristettuja ja pyöreitä, pitkiä, joissa oli hapsut. - Mistä ihmeessä olette saaneet vielä oikeita vanhan ajan kuusenkaramellia, ihmetteli äiti. - Katsos tarkempaan, sanoi Ida-täti avaten varovasti yhden karamellin. Sisällä oli puupala! Minun piti oikein hampain koittaa, jos se sittenkin olisi karamellia! Mutta kauniita ne olivat! Kuuseen laitettiin se ikivanha repaleinen lippunauha, paperista leikattuja tonttunauhoja sekä siivilävanusta revittyä lunta. Myös paperitaitoksista leikattuja lumihiutaleita laitoimme kuuseen. Punaisesta kreppipaperista olimme tehneet kelloja ja tonttuja. Äidillä oli kaikki ruuat valmiina ja hän lähti navetalle viimeaskareille. Isä oli laittanut jo kylään lähtiessään saunan lämpiämään. Äiti oli jatkanut saunanlämmitystä ja lopuksi vienyt sinne vihdat ja puhtaat pyyhkeet kaikille. Isä oli käynyt heittämässä kiukaalle häkälöylyt, ettei olisi kitua. Häkälöylyn jälkeen sauna sai siintyä puolisen tuntia. Sitten miehet menivät saunaan. Sauna oli noin neljänkymmenen metrin pääs- sä tuvasta. Miehet lähtivät saunaan alusvaatteet päällään, mutta tulivat saunasta pois vain pyyhe edessään. Me lapset katselimme tuvan ikkunasta kun saunasta tuli punaisia, höyryäviä miehiä. Miehillä ei ollut kiirettä, vaikka ilma oli jo pakkasen puolella. Ida-täti lähti sitten saunaan ja mekin lähdimme äidin tultua navetasta. Naiset ottivat löylyä ja puhelivat joulusta. - Ei tämmöistä saunaa ja saunatunnelmaa ole koskaan kaupungissa. Ensin ei meinannut tottua yleisiin saunoihin millään, kertoi Ida-täti. Miehet ne kyllä tykkää käydä yhdessä saunassa, mutta kyllä minä käyn hyvin harvoin. Täällä tuoksuukin ihan joululta! Pikkuveli ei malttanut kauan olla saunassa vaan lähti kipaisemaan paljain jaloin tupaan. Äiti kyllä huusi perään saappaita heilutellen, muuta ei poika mitään kuullut. Minun mielestäni äiti ja täti olivat saunassa iänkaiken. Taisin jo vähän hoputtaakin, mutta ei heillä ollut kiirettä. Istuivat ja puhelivat vielä puolipukeissakin saunanpenkillä. Saunan jälkeen olikin ruuan vuoro. Melkein kaikki ruoka oli uunissa tehtyä. Oli lanttulaatikkoa, perunatuuvinkia, porkkanalaatikkoa, jänispaistia ja tietysti iso siansinkkupala. Rosollia oli punaisen kermakastikkeen kanssa. Etenkin sianpääsylttyä vieraat kehuivat: - Ei meinaa enää muistaa miten hyvälle oikea silavainen syltty maistuu, sanoi Artturi-setä ottaessaan lisää. Leipää oli tavallisen ruislimpun lisäksi, perunalimppua, setsuuria ja rievää. Ohraryynipuuro oli haudutettu uunissa ihan punertavaksi, sitä syötiin mustikkasopan kanssa. Meidän lasten mielestä vanhemmat söivät liian kauan. Me jo malttamattomina odotimme koska oikein pukki tulee. Minä en pukkiin uskonut, mutta lahjoja tietenkin toivoin. Olin jo päivällä ollut hiukan pettynyt, kun ei vieraat tuoneetkaan tuliaisia, niin kuin tavallisesti. Ja sen tähden odottelin iltaa. Syönnin jälkeen tiskattiin ja isä lähti vielä hevosia ruokkimaan. Tullessaan sisään sanoi: - Mikäs säkki se tuolla porstuassa on? Me tietysti ryntäsimme katsomaan ja lahjasäkki se siellä oli. Tuvassa äiti laittoi palamaan kuusenkynttilät ja setä alkoi jakamaan pakettia. Sota-ajasta huolimatta Sauna 4/2008 6

7 PIIRROS ARJA HEINILÄ se oli varmaan elämäni rikkain joulu. Sillä vieraat olivat tuoneet niitä Helsingin turhuuksia" meille lapsille. Tavallisesti saimme vain kotona tehtyjä lahjoja.. Räsynuket äiti teki itse ja isä veisteli veljelleni hevosia ja rattaita. Mutta nyt sain oikean arabian Lumikki kahviastiaston, kiiltokuvia, muistivihon ja ostokerraston. Kun sain tädiltäni vielä kirjan Taikakampa, oli jouluni täydellinen. Veli sai tinasotilaita ja nallipyssyn. Äiti sai alushameen ja isä tupakkaa, jokainen sai tietenkin villasukkia ja tumppuja. Ihmettelin minä kuinka joku voi tykätä, että villasukat on hyvä joululahja! Siinä me sitten istuimme kaikki tuvassa ja ihailimme lahjoja. Kuusi tuoksui ja kynttilät olivat kauniita. Aikuiset kertoivat elämänsä erilaisista jouluista. Mutta sota-aika oli kuitenkin suurin puheenaihe. Artturi ja Ida kertoivat Helsingin pommituksista ja pommisuojista. Meille lapsille se oli käsittämätöntä elämää. Kyllä aikuisten tunnelma ja mieliala oli surumielinen ja apea. Juttu kiertyi aina vain sotaan ja poismenneisiin sukulaisiin ja tuttaviin. Tämä on viides sotajoulu ja pula vain lisääntyy, oli monesti sanottu lause. Aina välin lopettivat jutut sanoihin; - Mutta nyt on joulu ja me ollaan täällä maalla viisi päivää ilman huolia. Leikimme joululahjoilla, kunnes veli nukahti lattialle leikkeihinsä. Isä kantoi hänet nukkumaan omaan sänkyyn ja minäkin menin sänkyyn katselemaan kirjaani. Kuusen kynttilät oli jo sammutettu aikoja sitten. Mutta vanhemmat joivat vielä korviketta ja juttelivat myöhään yöhön. Sauna 4/2008 7

8 EEVA-KAARINA ARONEN Erämaajärven savusauna Kainuussa Erakko opettelemassa savusaunan lämmitystä Muutama vuosi sitten vietin kuukauden erakkona kainuulaisen erämaajärven saaressa. Tarkoituksenani oli elää siellä syyskuun loppupuolelta lokakuun lopulle eristyksissä, kalastaa ja metsästää elantoani ja tarkkailla, miten yksinäisyys vaikuttaa ihmiseen. Ja niinhän se vaikutti, että tulin takaisin saaresta selväjärkisempänä ja vahvempana kuin sinne mennessäni, monta asiaa oppineena, yhtenä tärkeimmistä savusaunan lämmitys. Rakennuksia saaressa oli neljä: mökki, liiteri, huusi ja sauna. Mökki lämpeni kamiinalla, liiteri oli täytetty Metsähallituksen talvella jäitä pitkin saareen rahtaamalla hyvällä polttopuulla, huusi oli siisti, kaikki tuttua kokeneelle mökkiläiselle. Ei hätää siis. Mutta sauna! Ainoat kokemukseni savusaunasta olivat huolettoman kylpijän elämykset, sellaisen, joka saa kömpiä valmiiseen saunaan hämyisille lauteille uhraamatta ajatustakaan lämmityspuuhille. Olin toki tiennyt ongelmani etukäteen ja haastatellut ennen lähtöäni kaupunkinaapuriani, tunnettua saunamiestä, joka luetteli keskeiset asiat, jotka savusaunan lämmityksessä pitää ottaa huomioon. Minä huolellisesti kirjaamaan ranskalaisin viivoin: savu menee ovesta ja räppänästä ulos, keskimääräinen lämmitysaika on 3-4 tuntia, polta noin kuusi pesällistä, lopussa tulen annetaan laskea, ei yhtään liekkiä, kunnon häkälöylyt, sauna tulee mustaksi, avataan räppänät ja ovi, sauna pitää siivota... Saareen saapuessani kävin heti kurkistamassa pienen hirsisaunan ovella: takanseinällä lauteet, oikealla kivikasa, siis kiuas, johon oli putkenpätkällä yhdistetty lämminvesisäiliö, vasemmalla pieni nokinen ikkuna, jonka laudalla myrskylyhty. Vesiastioita riittävästi. Ovessa oli vielä Metsähallituksen tarkat ohjeet, joista päättelin, että suurin riski olisi siis saunan palaminen. Täytin suuret vesikorvot ulko-oven pielessä sillä siunaamalla. Homma ei vaikuttanut vaikealta, mutta pieni huoli kaiversi: olin yksin, saattaisin tuupertua tajuttomana pikkusaunan lattialle Mutta eihän yrittänyttä laiteta. Ensimmäinen lämmityskerta koitti piankin, sillä vaikkei kaupunkilaiseen tiiviiseen peseytymistahtiin pyrkinytkään, erakkona eläminen oli silti milloin hikistä soutamista perämoottorin temppuillessa, milloin hyistä taistelua raskaan verkon kanssa. Oi sauna siinä rannassa! Suttuinen opastuslappu kourassani konttasin matalana hirsimajan lattiaa edestakaisin puusylystä rintaani vasten puristaen, ovelta kiukaalle, kiukaalta ovelle, ja varoin hengittämästä liian syvään, jotta en pökertyisi. Tyytyväisenä katselin pihassa, miten juuri oikeannäköinen savu pöllähteli sekä osittain avoimesta jätetystä ovesta että takaseinän räppänän raosta. Huolestumista herätti vain kiuaskivien raoista pirskahtelevat kipinät ei kai tämä sittenkin syty palamaan? Ei se syttynyt. Vaivani palkittiin: lopulta ojentelin lauteella hämärässä kylmiä varpaitani haroitellen, kurkistelin pikku ikkunasta syyssateiselle järvelle ja heitin yhä uudet kihahtavat, pehmeästi pyörähtelevät löylyt. Elämäni ensimmäinen itse lämmitetty savusauna Sen jälkeen olen käynyt saaren saunassa monta kertaa, joko yksin tai muun joukon jatkona. Huolettomasti ja vähän ylpeänä saatan nyt sanoa rantaan veneileville kävijöille: panin muuten saunan tunti sitten lämpiämään. Hiljaisena ja harmaana se odottaa siellä nytkin, kun tuiskut tuivertavat yli Kainuun salojen. Sauna 4/2008 8

9 Sauna Osuuskunta valmisteilla olevat sivut avataan kaikkien nähtäväksi vuoden 2009 alussa. Saunaosuuskunnan jäsenet ovat keränneet suomalaisen saunan tiedot englannin kielellä sauna-wiki, sauna-blogi ja saunanews-sivuille saunasta kiinnostuneiden saunaverkoston käyttöön. Suomen Saunaseuran kokeneet saunatietäjät ovat saaneet avukseen nuoret osaajat ja ulkomaalaiset suomalaisen saunan ihailijat. Sauna 4/ Sauna-lehti toivottaa itsekullekin Joulurauhaa ja saunantuoksuista Uutta Vuotta! Joulu ilmestyy kenenkään huomaamatta tanhuville, koko vihertävän tähtisen taivaan alle. Muutaman hetken siinä vielä on jotain juhlallista odotusta, silloin kun pihoissa liikkuu saunasta ääneti palaavia ihmisiä. Mutta kun ovet heidän jälkeensä ovat painuneet kiinni, silloin on rauha vihertävän taivaan alla F.E.Sillanpää

10 ERKKI PUTAANSUU Ekologinen Könnölän savusauna Vietin heinäkuussa perheeni kanssa kesälomaa mökillä Kalvolassa, Kanta-Hämeessä. Kaikki muistanevat miten vaihtelevat lomasäät olivat viime kesänä, mutta kirjoittaessani tätä marraskuun sateisessa Helsingissä, osaan jo arvostaa niitä muutamia kesäpäiviä jolloin ei satanut ollenkaan niin paljoa kuin keskimäärin. Mökkitien varrelta löytyvä savusauna herätti myös perheemme muiden jäsenten kiinnostusta, etenkin koska heillä ei vielä tuolloin ollut aiempaa kokemusta aidosta savusaunasta. Reippaina tiedustelimme lomamökkien omistajilta mahdollisuutta koeponnistaa heidän savusaunansa ja onneksemme tähän tarjoutui mahdollisuus vielä lomamme aikana. Saunan omistaja Pirkko aloitti saunan lämmittämisen aamulla jo ennen yhdeksää. Hieman ennen iltakuutta hän ilmoitti meille saunan olevan kylpykunnossa ja esitteli paikat. Sauna on rakennettu vankoista, komeista hirsistä lähelle Ruokalammen rantaa. Rakennuksessa on pieni pukeutumistila, josta mennään erittäin matalan oviaukon läpi itse saunaan. Perheen pienimmätkin kylpijät ihastelivat heti saunan tunnelmaa, kun hämärää tilaa valaisi pari kynttilää joiden kajossa löysi pellavaisten liinojen peittämille, korkealla oleville lauteille. Kiuas vastasi halutessamme mukavan kipakasti sinne heitettyyn löylyveteen, eikä saunassa tuntunut kitkerää savunhajua, vaikkakin olimme illan ensimmäiset kylpijät. Lasten saunomishermot eivät ymmärrettävästi ole pisimmästä päästä tilanteessa, jossa he tietävät matalarantaisen lammen veden odottavan vähän matkan päässä saunan ovelta, joten ensimmäinen löylyttely ennen uintia jäi väistämättä lyhyeksi. Kohta saunomista päästiin kuitenkin jatkamaan ja samalla neuvomaan myös lapsille miten saunassa voidaan peseytyä Könnölän savusauna Sauna 4/

11 ilman vesihanaa, lämminvesisäiliöstä ja saaveista löytyvien vesien sekoituksella. Tämän elämyksen paras hetki taisi lasten mielestä kuitenkin olla makkaranpaisto saunomisen jälkeen grillikodassa. Auto- ja muista alan -lehdistä tuttuun tyyliin summaan alle Könnölän savusaunan hyvät ja vähän vähemmän hyvin onnistuneet seikat. Kehut: + Tilava, lauteille mahtuu 12 kylpijää samaan aikaan. Ja lisätilaahan lauteille saa halutessaan kun räppää reilummin vettä kiukaalle! + Aito savusauna, tarjoaa loistavat löylyt aidossa ympäristössä. Tällaisiahan savusaunat ovat olleet ties kuinka pitkään. + Hintataso sopiva ja omien eväiden tuonti mahdollista. + Grillikota ja kylpypalju käytettävissä, vaikkakaan paljua ei testattu heinäkuussa; onneksi kesä ei ollut sentään niin kylmä! + Ekologinen vaihtoehto, koska kaikki toimii haloilla. Sähköjä ei ole edes vedetty rakennukseen ja vesikin juoksee vain mikäli vaimo jaksaa juoksuttaa ämpäriä rivakasti. Varaudu näihin niin et pety: - Pukeutumistila on vaatimaton, voi tulla ahdasta isolla porukalla. - Ruokalampi ei ole ihan yhtä loistava uimapaikka kuin joku muu lähistön lammista. - Varmista että ekologisuus ei ole ongelma seurueen jäsenille. Muistuta etukäteen että raavaat miehet eivät itke jos pesuvesi ei ole todella lämmintä tai on käytävä huussissa. Kouluarvosanaksi annan kokonaisuudelle 9+, ehdottomasti suosittelemisen arvoinen saunapaikka. Yhteystiedot Hamam on vanha turkkilaisten jokapäiväinen elämäntapa. Rakennuksen holvikaaret, lämpö, vesi ja suuren huoneen raikas ilma antavat sisäisen rauhan. Napakivi hamamin keskellä kutsuu laakean, lämpimän marmorikannen lepoon ja rauhaisaan menneisyyden mietiskelyyn. Kostea kivi lämmittää selkää ja katse kohtaa kupolikaton valoviuhkat. Keho puhdistuu ja mieli virkistyy, ihminen on kokenut onnen hetken. Sifa Sultan Hamami Konyan kaupungissa keskeisessä Turkissa ja Sultanahmet Hamami www. sultanahmethamami.com Istanbulissa antoivat unohtumattoman elämyksen saunan hellimälle mielelle. Ihon kuorinta karkealla pesuliinalla, koko vartalon pesu ja vaahtohieronta lämpimän marmoripenkin päällä toi hyvän olon tunteen pitkään viipyväksi nautinnoksi. Hamamin aulassa on jokaisella lepopaikka ja siinä nautimme teetä tulisijan kuivattavassa lämmössä. Hamam on vuosisatoja vanha itämaisen arkipäivän elämän osa. Rakennus on kivestä ja korkeat seinät kaartuvat kupoliksi kuin moskeijan katto. Hiljaisuus ja rauha lepäävät kaikissa hamamin huoneissa. Aulasta kylpijä ohjataan kapean ja matalan oven kautta kostean höyryiseen napakiven lämpöön miehet ja naiset eri teitä omaan oloonsa. Kutsun teidät kaikki sauna-matkalle Turkkiin. Turkki on iso maa, lähes 80 miljoonaa asukasta ja yksin Istanbulissa on satoja yleisiä saunoja hamameja ja 17 miljoonaa hamamin kävijää. Maailmankuva avartuu ja sauna saa uusia tuntemuksia kylpijälleen. MATTI KIVINEN Sauna 4/

12 ERKKI HELAMAA Hiki saunan paras tuote Hikoilu on jo muinoin todettu niin terveelliseksi, että sille on tehty omia harjoituspaikkoja, joita kutsutaan saunoiksi. Hikipedia Vaikka hikoilu on meille yhtä luonnollista ja välttämätöntä kuin esimerkiksi hengittäminen, on se kuitenkin ongelma tavallisissa elämänoloissa, ja halutaan siksi salata tai ainakin hien haju peittää kaikenlaisia dödöjä käyttämällä. Jo sana hiki on inhottava sana, mutta vielä inhottavampia ovat sen johdannaiset: hikinen, hikeentyä, hiostaa... Raamatullinen sanonta otsasi hiessä sinun on leipäsi ansaittava on kuin manaus niille jotka haluavat olla ennen vilusta sinisiä kuin työstä hikisiä. Johtuukohan perusteellisesta siisteyskasvatuksesta kulttuurissamme, että kaikkia kehon eritteitä - kyyneliä lukuun ottamatta - pidetään likaisina ja vastenmielisinä. Mutta miksi me kuitenkin menemme saunaan, jopa mielellämme? Siellähän tulee hiki! No, juuri sitä hakemaan, hikoilemaan. Hikoilu (perspiratio) eli hien erittyminen on meille tasalämpöisille välttämätöntä siksi, että se säätelee kehon lämpötasapainoa. Ihmisten normaalisti levossa tapahtuva hieneritys on likimain puoli litraa vettä vuorokaudessa. Erityksen ollessa vähäistä hiki ehtii välittömästi haihtua niin, ettei hikoilun tunnetta synny. Voimakkaan hikoilun aikana osa kehosta poistuvasta vedestä muodostaa hikipisaroita ihon pintaan ja osa haihtuu. Hien haihtuminen sitoo runsaasti lämpöä, jolloin keho viilenee ja lämpötila tasaantuu. Lisäksi hikoilu edesauttaa monenlaisen kuonan ja jätteen poistumista kehosta ja siten edistää ihon puhdistumista sekä joustavana pysymistä. Kaiken kaikkiaan hiki ajaa piruja pois sisältämme, tiesivät entiseen aikaan vanhat äijätkin ja olivat saunan jälkeen taakastaan keventyneitä sekä ruumiiltaan että mieleltään. Sauna 4/ Koska ajoittainen runsas hikoilu, hikoiluhoito siis, on monesta syystä hyvinvointia ja terveyttä edistävää, haemme vasiten hikoilua aiheuttavia tilanteita. Liikunta tarjoaa siihen hyvän mahdollisuuden ja hikoilukylpy saunassa toisen monin verroin helpomman ja miellyttävämmän. Hiki on hikirauhasten erittämää nestettä. Hikirauhasten tehtävänä on säädellä kehon lämpötilaa hien välityksellä väliaivoissa sijaitsevan monitoimikeskuksen (hypotalamus) ohjauksessa. Kovasta löylystä nauttiville on syytä suositella huopamyssyä päähän, jotta arka hypotalamus ei pääse kuumenemaan, koska seuraukset voisivat olla kohtalokkaita. Ihmisillä on kahdenlaisia hikirauhasia. Pienet (ekkriiniset) hikirauhaset toimivat tehokkaasti ruumiillisen rasituksen (lihastyö), ympäristön (esim. saunan) korkean lämpötilan ja erilaisten psyykkisten tekijöiden (pelon, jännityksen, hermostuneisuuden) aiheuttaman lämmönnousun säätelyssä. Niitä on 2-3 milj. koko keholla, erityisesti otsassa, rinnassa, kämmenissä ja jalkapohjissa. Pienten hikirauhasten erittämä hiki on laimeaa (vettä 99,5 %), hiukan suolaista, heikosti hapanta, lähes väritöntä ja hajutonta nestettä. Se ei sinällään haise miltään. Haju syntyy vasta sitten, kun iholla olevat bakteerit hajottavat hien valkuaisaineita. Se on siis vanha hiki joka haisee saunassa, siksi on hyväksi käydä suihkussa tai uimassa ennen löylyyn menoa. Isot (apokriiniset) hikirauhaset esim. kainaloissa ja sukuelinten alueilla harjoittavat lähinnä hajuviestintää ja ovat harmillinen jäänne ihmisen aikaisemmista kehitysvaiheista - ainakin saunojan kannalta. Ihmisten hikoilukyky vaihtelee huomattavasti ja siitä johtuen myös saunassa viihtyminen. Miehet hikoilevat nopeammin ja enemmän kuin naiset ja nuoret enemmän kuin vanhat. Hikoilemme myös eri tavalla eri tilanteissa. Hien määrä ja koostumus vaihtelevat olosuhteiden ja henkilökohtaisten ominaisuuksien mukaan.

13 Kuva 1. Keskimääräisen iholämpötilan Ts, ruokatorven lämpötilan To, peräsuolen lämpötilan Tr sekä haihtumisnopeuden E muutokset saunomisen aikana. Lapset joutuvat saunassa voimakkaammalle lämpörasitukselle kuin aikuiset, mikä johtuu ihon suhteellisesti suuremmasta pinta-alasta. Lasten elimistöön varastoituu saunassa joka hetki enemmän lämpöä kuin aikuisten, koska heillä on vähemmän ihonalaista rasvakudosta lämmöneristeenä. Ja hikirauhasetkin toimivat täydellä teholla vasta murrosiän jälkeen. Ei pidä ihmetellä, jos lapset eivät viihdy saunassa aikuisten tavoin. Hikoaminen saunassa on elimistölle nopea ja voimakas lämpöstressi, mutta silti hyödyllinen. Kehon syvälämmön normaalina (n. 37o) säilyttämiseksi lämmönsäätelymekanismit käynnistyvät omassa tahdissaan, ensin ihon verenkierto nopeutuu ja vasta sen jälkeen hikirauhaset alkavat toimia. Kehon lämpiämisen kannalta saunominen voidaan mittausten mukaan jakaa kahteen vaiheesen (kuva1). Kylpijä itse ei sitä tosin huomaa. Ensimmäisessä vaiheessa ihon lämpötila, joka normaalissa ympäristössä on n. 32o, nousee muutamassa minuutissa noin 40 asteeseen kehon syvempien osien lämpötilamuutoksien ollessa vielä varsin vähäisiä. Lämpötilan nousun vuoksi kylpijän sydän aktivoituu ja veren virtaus iholla moninkertaistuu ja voi olla 7-8 litraa minuutissa veri alkaa virrata riuskasti ihon pinnalla ja lämpöä hukkaantua tasaisesti, tosin vielä hitaanlaisesti. Toimintaa voidaan verrata auton moottoriin: sydän on pumppu, veri jäähdytysnestettä ja iho jäähdytin. Kun ottaa huomioon, että ihon verisuonten sisältämä verimäärä saattaa kuumassa saunassa olla % sydämen Sauna 4/

14 minuuttitilavuudesta huoneenlämmössä vastaavan osuuden ollessa 5-10 %, osaa starttivaiheen ottaa rauhallisesti ( Älä hätäile, parahtaa saunakaverini, kun olen aikeissa heittää löylyä, eihän tässä vielä ole päästy hikeenkään. Sinun tapaiset liika innokkaat pilaavat koko saunanautinnon, kun alkavat jo lauteille noustessaan heitellä vettä kiukaalle. Sinullakin hikirauhaset saavat äkkilöylystä sellaisen šokin, että et pääse kunnon hikeen ollenkaan. Minä panen nolona löylykauhan takaisin kiuluun ja selittelen vain halunneeni päästä nopeammin hikeen. Ei se mitään hikeä ole, kondenssivettä se vaan on kylmällä iholla. Ja toisekseen, et sinä lämpöä nostamalla pysty hikoilua nopeuttamaan, opettaa kaverini.) Toisen vaiheen alussa ihon lämpötilan nousunopeus hidastuu ja lämpö voi jopa laskea 1-2 astetta, kunnes se alkaa uudelleen hitaasti nousta n. 42 asteen maksimiin (itse aiheutettuun kuumeeseen?) saakka - onpa yhden koehenkilön otsalta mitattu jopa ennätykselliset 44,4o Nyt moottori käy täysillä ja jäähtyminen on veren sijasta veden, siis hien haihtumisen varassa. Haihtuminen kuluttaa paljon lämpöä ja viilentää siten ihoa. Noin minuutin lämpöaltistuksen jälkeen kehon lämpötila ja ihon kosteusaste ovat korkeimmillaan. Myös saunojan mieliala alkaa olla korkeimmillaan ja nautinto huipussaan. ( Nyt on hyvä häppähiki päällä, nyt sopii heittää löylyä, sanoo saunakaverini tyytyväisenä, ja minä heitän kipollisen ystäväni tahdon mukaan. Toisen samanlaisen jälkeen alkavat vihdat läiskyä. On se kummallista, että isoa miestä vielä pitää opettaa saunomaan, mutisee kaverini, kun riennämme yltä päältä märkänä kuistille vilvoittelemaan. ) Kuiva vaiko kostea on kysymys, joka hyvään hikoiluun pyrittäessä voidaan osoittaa kahtaalle: a) kuivaan vaiko kosteaan löylyyn? - sauna on siitä merkillinen kylpypaikka, että sen kosteutta voi löylyä heittämällä helposti säädellä; ja b) kuivalla vaiko kostealla iholla? - ihon kasteleminen ennen lauteille nousemista on mahdollista saunassa kuin saunassa, mutta yhtä hyvin sen voi jättää kuivaksikin, jos niin haluaa. Mittausten mukaan hikeä erittyy lauteilla hikoilun aikana keskimääräinen 0,2 dl minuutissa ja löylyssä viipymisestä riippuen siis 2-4 dl yhden kylpykerran aikana, joten hikoilun määrä voi kylpykerroista riippuen olla 1,5-2 litraa yhden saunomisen aikana. Kaksi litraa yhden tunnin aikana on melkoinen nestehukka; onneksi jälkitankkaus kuuluu hyvään saunaperinteeseen. Hikoilu on normaalia silloin kun saunan kosteus- ja lämpötila ovat tasapainossa. Hiestä haihtuu silloin n. 60 % lopun valuessa pisaroina. Haihtuva osuus on kuivassa saunassa suurempi kuin kosteassa. Erittäin kuivassa ja kuumassa saunassa hiki haihtuu lähes kokonaan ja niin nopeasti, ettei hikoilun tunnetta pääse lainkaan syntymään. Kun ilman suhteellinen kosteus ylittää 75 %, hiki valuu iholta haihtumatta, jolloin jäähdyttävä vaikutus katoaa. Tämä selittää, miksi kosteus ja kuumuus yhdessä uuvuttavat. Samasta syystä liian kuumassa vesikylvyssäkään ei ole hyväksi viipyä pitkään, hikoilu kun ei toimi vedessä. Vastaus a-kysymykseen: sopivan lämmin ja sopivan kostea sauna on hyvälle hikoilulle paras paikka. Sopivan lämpötilan ja kosteuden merkkinä voidaan pitää kehon lämpiämistä miellyttävällä tavalla ja riittävän nopeasti. Lämpiämisen tulee olla tasaista koko iholla ilman että iho tai hengitystiet pääsevät saunomisen aikana liiaksi kuivumaan. Olipa ympäripyöreästi sanottu. Suomen Saunaseuran vanha suositus on täsmällisempi: kaikille sopivan saunan lämpötilan tulisi olla 80-90oC ja ilman suhteellisen kosteuden %. Nykyään suositaan Saunaseuran suosituksia jonkin verran korkeampia lämpötiloja, vaikka pienissä ja kuivissa huoneistosaunoissa 80 astettakin on liikaa. Ja sitten b-kysymys: kuivalla vaiko kostealla iholla? Ne jotka menevät löylyyn mieluimmin kuivaihoisina, sanovat vain siten parhaiten tuntevansa, miten hiki vähitellen nousee iholle ja miten lihakset samassa tahdissa rentoutuvat. Tällä tavoin hikoilulla herkuttelija saa kylläkin kuivassa saunassa kärvistellä muutaman minuutin ennen hikoilun alkamista (kuva 2). Kosteaihoisena löylyyn menevä kokee sen sijaan ihon lämpötilan nousun kuivaihoista lievempänä varsinkin kuivassa saunassa. Koste- Sauna 4/

15 Kuva 2. Kuivan ja ennen kylpyä kostutetun ihon lämpötilojen vaihtelu saunomisen aikana kuivassa (lämpötila 85oC, kosteus 20 g/kg) ja kosteassa (lämpötila 69oC, kosteus 45 g/kg) saunassa. assa saunassa ihon kastelulla etukäteen ei ole kovin suurta merkitystä. Erityisesti on huomattava, että perusteellinen suihkussa käynti lisää hikoiluvalmiutta, kun iho puhdistuu ja hikirauhaset avautuvat. Tämän hikisen jutun päätökseksi suosittelen käännettyä saunomisjärjestystä: ensin perusteellinen pesu, oikein sellainen saippuapesu niin kuin tapana on, sitten löylyihin hikoilemaan lyhyiden lepohetkien jälkeen niin monta kertaa kuin sielu sietää, ja lopuksi saunomisen päätteeksi riittääkin pelkkä huuhtelu, sillä hiki on herkästi vesiliukoinen aine. Tekstissä esitetyt diagrammit on lainattu Pekka Piirosen ja Erkki Äikäksen Saunaseuran tutkimussaunassa 1960-luvulla tekemien tutkimusten selostuksista. Onneksi olkoon Tuomas! Hatunnoston arvoinen suoritus. (Kuva Merja Hedman). Hierojamme Tuomas Kaario teki historiaa ylittäessään Englannin kanaalin uimalla per jan - taina klo (paikallista aikaa). Lähtöpaikka oli Folkestone Englanti ja kanaalin toisella rannalla saapumispaikka Ranskan Calais / Gris nez -välillä paikka, mihin sattui rantautumaan. Matkaa oli linnuntietä noin 33 km, mutta virtausten takia sitä kertyi noin 40 km. Uintityyli asteisessa, suolaisessa vedessä oli vapaa eli krooli. Sallittuna uintivarustuksena oli uikkarit, uimalasit, uimalakki ja rasvaa iholle. Sää vaihteli tyynestä ja aurinkoisesta sateeseen ja kovaan tuuleen, jopa lähes myrskyyn. Sauna 4/

16 RISTO FORSSELL Saunakokemuksia Koreasta Kaunis aurinkoinen päivä aukesi Koreassa. Oli lauantai ja kaupungin autokannasta vain osa oli liikenteessä, joten smoke oli vähäisempää, siis auringon säteet pääsivät pilvien läpi. Hotellin sauna (Hotel IBIS) oli vain 40 o C:n poreallas, joten se siitä. Isäntämme järjesti meille saunan kaupungilta. Ryhmässämme oli japanilaisia, singaporelaisia, korealaisia, intialaisia, belgialaisia, usalaisia sekä me kaksi suomalaista. Japanin, Singaporen ja Intian ystävät luopuivat oitis saunomisesta, kun olimme kertoneet, että Suomessa saunotaan ilman rihman kiertämää. Belgialainen kysyi minulta, montako saunaa olet käynyt ja kun vastasin, että minulla on savusauna ja viisi muuta saunaa, oli kyseinen asia käsitelty (siis päivittäin). Myös Suomen Saunaseura aiheutti suurta kiinnostusta. Sauna Soulissa Sisääntuloaula oli upeaa mustaa marmoria. Vastaanotto oli kohtelias ja ystävällinen. Ensiksi kengät pois ja omaan lukolliseen kaappiin ja sitten vasta pukuhuoneeseen, jossa puettiin sortsit ja teepaita ja vasta tämän jälkeen sauna-osastolle. Ensimmäinen löylyhuone oli kivistä muurattu, osin paneloitu (yksi seinä). Lattialla, jossa maattiin puukaulus niskan alla, oli narusta punotut matot. Lämpötila oli vain 60 o C. Toinen löylyhuone oli todella upea, ametista muurattu luolamainen huone. Noin 45m 2 :n kokoisen huoneen oven korkeus oli vain 80cm. Lämpötila siellä oli +90 o C. Ehdoton maksimi oleskeluaika oli 10 min, mikä luettiin tiimalasista. Huolestusta aiheutti se, kun aioin ylittää määräajan. Seinien vierelle ladotut kivikasat oli lämmitetty ja kasojen päällä oli yrttipusseja, jotka antoivat miellyttävän tuoksun. Lattialla levätessä todella nautti hiljaisuudesta ja lämmöstä. Kun teepaita oli hikoiltu läpimäräksi, riisuttiin vaatteet pois ja mentiin upeaan suihkutilaan nenäliinan kokoisen pyyhkeen kanssa. Tämän jälkeen vuorossa oli neljä pientä allasta: marmorinen, jonka lämpötila oli +30 o C, Kirjoittaja, Saunaseuran kunnossapitoryhmän jäsen ja syyskokouksessa myös johtokuntaan valittu Risto Forssell soulilaisen ystävänsä kanssa. hopeinen +35 o C, kultainen +45 o C sekä platiniuminen (ilmeisesti alabasteria) allas lämpötilaltaan +50 o C. Seuraavaksi kokeiltiin infrapuna löylytilaa, jonka pikkukiviä sisältävällä lattialla levättiin olkimattojen päällä. Pienet mustat kivet, jotka lämmittivät paremmin infravalossa, oli tarkoitus laittaa vartalon päälle. Neljäs, Goryo ginsena -löylyhuone oli muurattu jostain savesta ja oljista (ginmsinjuuri). +70 o C asteisessa huoneessa istuttiin lauteilla, jotka oli päällystetty olkimatoilla. Tämän jälkeen pesijä/hieroja nouti kylpijän käsittelyynsä. Perusteellinen pesun jälkeen jatkettiin öljyhieronnalla. Hieronta käsitti koko kehon ja tuntui todella hyvältä. Seuraavaksi vuorossa oli kasvonaamio, jota allekirjoittanut ei aiemmin ollut kokenut (paitsi armeijan noki-/ hiilinaamio). Tuorekurkku/jäähile-naamio tuntui alussa hieman epämiellyttävältä, mutta jäähileen sulaessa ja kuivuessa naamio kiristi miellyttävästi kasvoja. Lopuksi suoritettiin jonkinlainen rasvapesu ja normaali huuhtelu, minkä jälkeen olo oli taivaallinen. Kuvauslupa myönnettiin ystävällisesti, kun vain pyytäisin luvan muilta saunassa olijoilta. Sauna 4/

17 Paikalliset eivät lähteneet kansamme saunaan. Joko se oli heidän mielestään liian kallista, tai oliko syynä pelko itsensä paljastamisesta. Sauna maksoi W paikallista rahaa, noin 60 /45min. Olin saunassa puolitoista tuntia eikä lisähintaa tullut, sillä hämmästys oli suuri, kun kaikkien käsittelyjen jälkeen halusin aloittaa uudelleen löylykierroksen. Belgialainen pankkiiri oli hieman vaivautunut alastomuudesta ja miehen suorittamasta pesusta. Ihmetys herätti, kun kerroin, että meillä on pesijänä viehättävä Japanilainen nainen. Tämä saunakokemus oli upea ja haluan tuoda kertomuksellani tietoa uusista kokemusmahdollisuuksista jokaiselle Soulin kävijälle. Saunan osoite: 62-12, Choongmuro-2 ga, Jung-gu, Seoul Kuvat: Narulattialla maattiin puukaulus niskan alla. Saunojen marmorista aulaa. Altaita marmorista, hopeasta, kullasta sekä platiniu mista. Sauna 4/

18 KIRSTI TOPPARI Thaimaan ruotsalainen sauna Sauna-sanaa ei löydy muhkean Novotel-hotellin esitteistä Thaimaan Rayongista Siamin lahden rannalta, mahtavan merenselän kupeesta. Aurinkomatkojen oppaasta se kuitenkin löytyy, ja totta puhuen sauna onkin ihan oikea sana kuvailemaan hotellin Aqua-osaston terveys- ja kylpyläpalveluja sen erillisessä komeassa rakennuksessa. Thaimaahan on muutamassa vuosikymmenessä noussut huikeaksi turismivaltioksi ja tullut tutuksi yhä uusille suomalaispolville. Onhan Taka-Intian maa monille tuttu jo ennestäänkin yhtenä maailman vanhimmista kuningaskunnista - trooppisen viidakon, ystävällisten ihmisten ja buddhalaisen fi losofi an tyyssijana. Ulkopihan poreallas houkuttelee Novotel-hotellin uima-altaiden vierellä kävijöitä terveystaloon. Sieltä löytyykin vaikka mitä toimintoja kylvyistä kauneudenhoitoon. Vartalokääreitä, hoitopaketteja, aromiterapiaa, kasvonaamiota. Mitä arvelisitte yrttikasvokuorinnasta? Saunapuoli tarjoaa tietenkin sekä ennen että jälkeen kylvyn monenlaisia hierontapalveluja alkaen thaihieronnasta - miehille elvyttävästä, naisille rentouttavasta. Sauna-sanaa tosin ei näy talossa. Seinällä oli kuulemma vähän aikaisemmin ollut ilmoitus, jossa mainostettiin ruotsalaista saunaa. No, kiukaat ainakin ovat Ruotsista! Uimapuvut vai ei? Saunavuoro on täytynyt tilata jo ennemmin ja aikaa varataan kylpijöille puoli tuntia, mistä maksu on 300 Thaimaan bahtia eli vajaat 6 euroa. Ajan saa tosin vaikka tuplata jo tilatessa. Perhe voi varata yhteisen vuoron. Eteisessä vieraat otetaan vastaan ja ensimmäiseksi annetaan talon puolesta tossut, joilla voi tassutella eri osastoilla. Sitten on varaa valita joko isompi tai pienempi sauna, ja molempiin toki kuuluu niin löylyhuone kuin suihkuosastokin. Ja lämpöä ja puhtautta riittää! Kumpikin löylyhuone voisi olla vaikka suomalaisesta saunasta kuvattu kodikkaine puisine lauteineen, kiukaineen ja vesikiuluineen. Vieraille tarjotaan vielä päähän kiedottavat öljypyyhkeetkin. Öljyn höyryjen on määrä yhtyä elähdyttävästi löylyn lämpöön. Perheelle ei tosin koskaan selviä, oliko tarkoitus esiintyä uimapuvuissa niin kuin niin monissa ulkomaan saunoissa. Isä ja poika istuvat vakavina löylyhuoneessa sähköisen Tylö-kiukaan ihanassa lämmössä seinän tiimalasin mitatessa aikaa, äiti ja tytär seikkailevat pelkkään pyyheliinaan verhoutuneina käytäviä myöten turvalliseen eristettyyn suihkukopperoon. Ja läheiselle pöydälle ilmestyvät teekupposetkin virkistystä antamaan. Eikä sitten muuta kuin uimapukusillaan ainakin pihan porealtaaseen, sieltä isompaan uima-altaaseen tai ehkä ihanalle silmänkantamattomiin väikkyvälle Siaminlahdelle, jonka lämmin suolainen vesi keinuttaa kellujaa kuin kehdossa ikään. Sauna 4/

19 Hotellin terveys- ja kylpylätalon houkutteleva ulkopiha porealtaineen (yllä). Kaksi saunavierasta: Tulimies ja hänen puolisonsa Keenee. Mies on saanut nimensä rannikolla auringon laskun aikaan esittämästään huikeasta tulisoihtushowsta (alavasemmalla). Kylpylä saunoineen toimii erillisessä terveystalossa ison uima-altaan takana. Kuvan turistiuimarina seitsenvuotias Pentti Kärki Lohjalta (alaoikealla). Terveystalon kassa valmiina vastaanottamaan vieraita (viereinen sivu). Sauna 4/

20 JARI JETSONEN Suomen Yhdysvaltojen suurlähetystön residenssin uusi sauna Sauna 4/ Suomen Washingtonin suurlähetystön residenssi on saanut uuden saunarakennuksen residenssin pihalle Uuden saunan suunnittelijana toimi arkkitehti Erkki Savolainen ISS Proko Oystä. Saunarakennus sijaitsee vanhan suomalaisen perinteen mukaan hieman erillään itse päärakennuksesta loivasti laskevalla itärinteellä. Saunan yhteydessä on pieni uima-allas vähän samaan tyyliin kuin Alvar Aallon suunnittelemassa saunassa Villa Mairean sisäpihalla. Washingtonin sauna on kuin kappale suomalaisen mielen paratiisia, saunamökki lammen rannalla ja melkein keskellä kaupunkia. Suomen Yhdysvaltojen suurlähettiläs Pekka Lintu tunnetaan suomalaisen saunan ystävänä. Hänen aloitteestaan syntyi 1996 Suomen Tokion lähetystön saunassa idea suomalaisen saunan ja japanilaisen furo-kylvyn yhteisnäyttelystä "Sauna-Furo", jossa myös Suomen saunaseura oli aktiivisesti mukana. Kysymme lähettiläs Pekka Linnulta kuinka residenssin sauna on otettu Washingtonissa vastaan, ymmärsivätkö viranomaiset rakennuksen tarkoituksen ja kuinka naapurit ovat siihen suhtautuneet? - Naapurustossa sauna on otettu vastaan ymmärryksellä. Suunnitteluvaihe pyrittiin tekemään niin, ettei kenelläkään olisi huomauttamista. Uusi sauna oli tarkoitus pitää samankorkuisena kuin sen paikalta huonokuntoisena purettu entinen hirsisauna. Lopputulos on kyllä hieman korkeampi mutta sitä ei paljoa huomaa tontin ulkopuolelta, koska puut ja pensasaita peittävät rakennuksen varsin onnistuneesti -. Oletamme, että diplomaattina olette kiertäneet eri lähetystöissä myös saunomassa, onko niistä eroavaisuuksia ja onko jokin jäänyt positiivisesti mieleen hyvien löylyjen tai mielenkiintoisten ratkaisujen muodossa. - Olen toki käynyt monessakin Suomen lähetystön saunassa maailmalla. Kyllä suurimman vaikutuksen ovat tehneet eksoottisissa kaukomaissa olevat saunat. Ei ole niin kuumaa paikkaa, ettei sinne saunaa pystytettäisi. Ja hyvä niin, sauna on osa Suomi-kuvaa niin muunmaalaisille kuin - ja ennen muuta - meille itsellemme -. Entä sitten saunat koti-suomessa, onko niistä joku teille erittäin mieluinen? - Suomen saunoista kyllä kaikkein mieluisin on oma saunani Kokemäellä. Saunomiseen kuuluu olennaisena osana myös lämmittäminen. Tulipesän edessä istuminen, kun samalla avoimesta ovesta näkyy ilta-auringon kimallus kosken alajuoksulla, on elämän parhaita hetkiä. Helsingissä ovat Saunaseuran kylpymahdollisuudet vertaansa vailla -. Lopuksi en malta olla kysymättä, kun olin vaimoni Sirkkaliisan kanssa huhtikuussa 2008 pystyttämässä suomalaisten arkkitehtien omista huviloita ja saunoja käsittävää "My Paradise"- näyttelyä Suomen Washingtonin suurlähe- Jari Jetsonen luovuttaa Tarvastään savusaunan kuvan suurlähettiläs Pekka Linnulle (kuva Sirkkaliisa Jetsonen).