SYKKEESTÄ TYÖKALU JOHTAMISEEN?

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "SYKKEESTÄ TYÖKALU JOHTAMISEEN?"

Transkriptio

1 SYKKEESTÄ TYÖKALU JOHTAMISEEN? Yrityksen avainhenkilöiden työn imu, stressi ja palautuminen työpäivän aikana Pro gradu -tutkielma Johtaminen ja organisointi Liiketaloustiede, johtamisen ja organisoinnin Pro gradu -tutkielma Laatija: Suvi-Tuuli Talvikki Helin Ohjaaja: KTT Timo Lainema Turku Turun kauppakorkeakoulu Turku School of Economics

2 TIIVISTELMÄ x Pro gradu -tutkielma Lisensiaatintutkielma Väitöskirja Oppiaine Johtaminen ja organisointi Päivämäärä Tekijä Suvi-Tuuli Helin Matrikkelinumero Sivumäärä liitesivua Otsikko Sykkeestä työkalu johtamiseen yrityksen avainhenkilöiden työn imu, stressi ja palautuminen työpäivän aikana Ohjaaja Timo Lainema, KTT Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa suomalaisten yritysjohtajien työpäivän aikaisia työn imun, stressin ja palautumisen tuntemuksia. Johtajien työtä kuvastaa vastuullisuus, nopeat päätökset ja viestintä; jatkuvasti tulee olla tavoitettavissa. Herää kysymys: missä vaiheessa ehditään palautua, kun työasiat pyörivät jatkuvasti mielessä? Tämän lisäksi laajat työolosuhdetutkimukset ovat viime vuosina kertoneet työelämän laadun huonosta kehityssuunnasta ja tiukentunut taloudellinen tilanne tekee työnteosta yhä haastavampaa. Johtajien vastuullisen työn luonne luo otollisen tutkimusasetelman stressin ja palautumisen tutkimiseen. Tutkimuksen taustalla käytettiin työn imun, tyytyväisyyden, ylikuormittumisen ja uupumisen nelikenttää, jonka avulla tutustuttiin työpäivän aikaisiin tuntemuksiin. Päivän aikaisten tuntemusten ymmärtämiseen haluttiin paneutua stressin ja palautumisen käsitteiden lisäämisellä tarkasteluun. Tutkimuksessa käytettiin laadullista tutkimusotetta. Aineistonkeruu suoritettiin sekä keräämällä kokemusperäisesti päiväkirjalla työpäivän aikaisia tuntemuksia stressistä, palautumisesta ja työn imusta että Firstbeat hyvinvointianalyysillä, joka taltioi henkilön sykevälivaihtelua ja teki analyysin muun muassa päivänaikaisesta stressin ja palautumisen tasoista. Tutkimuksessa oli mukana 11 suomalaista yritysjohtajaa, joiden kolmen työpäivän aikaiset tuntemukset ja tapahtumat olivat tutkimuksen kohteena. Aineiston analyysi toteutettiin kolmella eri tavalla: laadullisella teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä, Greimasin aktanttimallilla sekä teemoittelulla. Tutkimustulokset muodostettiin kuudesta yritysjohtajasta ja heistä muodostettiin heidän tuntemuksiaan kuvaavat johtajaprofiilit. Johtajien kertomien asioiden perusteella johtajat jaettiin joko voimavaroja kerryttävään tai kuluttavaan johtajuuteen. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että voimavaroja kerryttävään johtajuuteen kuuluminen edellyttää, että stressi, palautuminen ja työn imu ovat tasapainossa. Jo yhden osa-alueen heikkeneminen saattoi aiheuttaa voimavaroja kuluttavaan johtajuuteen kuulumisen. Tulosten perusteella viitekehystä kehitettiin kuvaamaan kokonaisvaltaisemmin päivän aikaisia tuntemuksia, niin että se ei jätä niin suuria tulkinnallisia aukkoja jälkeensä. Aiempaa kehystä kehitettiin jakamalla aktivaatiotaso positiiviseen ja negatiiviseen sekä lisäämällä tarkasteluun myös palautuminen. Tämä tutkimus oli kahdella tapaa merkityksellinen. Toisaalta se kehitti työn imun käsitettä ja toisaalta se osoitti, että syke voi kertoa meille sellaista tietoa, mitä emme muuten kuin siihen perehtymällä saisi tietää. Tällä tiedolla saattaa olla merkitystä itsensä johtamisen kannalta, että osaa tunnistaa miten erilaiset tapahtumat työpäivässä vaikuttavat omaan elimistöön ja tuntemuksiin. Itsensä johtamisella on valtava voima, jonka pystyy ottamaan käyttöön vain oivaltamalla itse, mistä siinä on kyse. Asiasanat Muita tietoja Työn imu, positiivinen ja negatiivinen stressi, palautuminen, itsensä johtaminen, kokonaisvaltainen hyvinvointi, johtajat Turun kauppakorkeakoulu Turku School of Economics

3

4 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO Johdatus yrityksen avainhenkilöiden hyvinvoinnin tutkimukseen Aiheen rajaus ja siihen liittyvät käsitteet Tutkimusongelman määrittäminen Tutkimuksen tieteenfilosofiset lähtökohdat Tutkimuksen kulku ja tutkimusmetodit TYÖN IMU, STRESSI JA PALAUTUMINEN KÄSITTEIDEN YHTENEVÄISYYS Työhyvinvointi johtamisen tutkimuksissa Työn imu osana hyvinvoinnin kokonaisuutta Stressi osana hyvinvoinnin kokonaisuutta Palautuminen osana hyvinvoinnin kokonaisuutta Yksilö tarkastelun keskiössä Persoonallisuus Työ ja työpäivä tarkastelun keskiössä Työn stressi- ja vaatimustekijät Työn kontrolli- ja voimavaratekijät Työn imun, stressin ja palautumisen tutkiminen tarkastelun keskiössä Tutkimuksen viitekehyksen muodostaminen Tutkimuksen viitekehyksen tarkastelu laajemmassa mittakaavassa itsensä johtaminen SYKE JA TUNTEMUKSET PEILIKUVIA VOIMAVAROISTA Hyvinvoinnin johtamisen tutkimus laadullisen tutkimuksen kohteena Aineistonkeruun menetelmät ja kulku Alkukartoitus Päiväkirja Firstbeat-hyvinvointianalyysi Esitutkimus Aineiston analyysi ja tulkinta Tutkimuksen luotettavuuden tarkastelu Tutkimuksen rajoitteet RAKAS PÄIVÄKIRJA: ON OLEMASSA ERILAISIA JOHTAJIA Yleistä johtajien tuloksista Erilaisia johtajia: koetut tuntemukset vs. mitatut elimistön toiminnat... 66

5 4.2.1 Sekavatunteinen johtaja Itseään johtava johtaja Tyytyväinen johtaja Lievästi ylikuormittunut, työn imuinen johtaja Liikakuormittunut johtaja Sairastunut johtaja Yleistä tuloksista Stressi, palautuminen ja työn imu työpäivän aikana Yhteenveto tulosluvusta VOIMAVAROJA KERRYTTÄVÄ JA KULUTTAVA JOHTAJUUS Päiväkirjoista tulkintaan Työn vaatimustekijät osana itsensä johtamisen kokonaisuutta Yksilölliset voimavarat osana itsensä johtamisen kokonaisuutta Stressinhallinta osana itsensä johtamisen kokonaisuutta Palautuminen osana itsensä johtamisen kokonaisuutta Tulkintaa aktanttien kautta Voimavaroja kerryttävä ja kuluttava johtajuus Voimavaroja kerryttävä johtajuus Voimavaroja kuluttava johtajuus Yhteenveto JOHTAMINEN JA KOKONAISVALTAINEN HYVINVOINTI Voimavaroja kerryttävä ja kuluttava johtajuus Tutkielman merkityksen arviointi ja ideoita jatkotutkimuksille LÄHTEET LIITTEET Liite 1 Alkukartoitus Liite 2 Päiväkirja Liite 3 Päiväkirjatutkimuksen ohjeet Liite 4 Hyvinvointianalyysi Liite 5 Tutkimushenkilöt ja puuttuvat tiedot Liite 6 Esitutkimuksessa käytetty päiväkirja

6 Kuviot Kuvio 1 Tutkimusongelman määrittäminen Kuvio 2 Pro gradu -prosessin kuvaus ja eteneminen Kuvio 3 Työn imuun läheisesti liittyviä käsitteitä (mm. Warr 1999; Hakanen 2009, 8; Bakker & Oerlemans, 2010, 31) Kuvio 4 Työkuormituksesta palautumista havainnollistava malli (Siltaloppi & Kinnunen 2007, 38, mukailtu: palautumista on syvennetty ja unen vaikutussuhteita laajennettu) Kuvio 5 Työn voimavarojen, yksilön voimavarojen ja työn vaatimustekijöiden suhde työn imuun (esim. Xanthopoulou ym. 2007; Bakker 2011, 267) Kuvio 6 Tutkimuksen viitekehys (mukaillen Warr 1999; Bakker 2011, ) Kuvio 7 Tutkimuksen operationalisointitaulukko Kuvio 8 Esimerkki tutkimushenkilöiden kolmen päivän aikana kokemasta työn imusta päiväkirjamerkintöjen perusteella Kuvio 9 Työn imun kuvaaja esitutkimusjakson aikana, kun muutoksia ei oltu vielä tehty 54 Kuvio 10 Tutkimuksen analyysin vaiheet suhteessa tutkimuskysymyksiin Kuvio 11 Greimasin aktanttimalli (Greimas 1979, 206) Kuvio 12 Keskimääräinen työn imu tavallisena työpäivänä alkukartoituksen mukaan65 Kuvio 13 Sekavatunteisen johtajan hyvinvointianalyysi kolmena mittausvuorokautena (punainen: stressi, vihreä: palautuminen, tummansininen: liikunta, yhtenäinen alin käyrä, syke krt/min) Kuvio 14 Sekavatunteisen johtajan työn imu kolmen mittauspäivän ajan Kuvio 15 Sekavatunteisen johtajan voimavaratasapaino kolmelta mittausvuorokaudelta (tummansininen, nukkumisaika) Kuvio 16 Sekavatunteisen johtajan tuntemukset kolmena mittauspäivänä (punainen: mittauspäivä 1, vihreä: mittauspäivä 2 ja sininen: mittauspäivä 3) (mm. Warr 1999)... 71

7 Kuvio 17 Itseään johtavan johtajan hyvinvointianalyysi kolmena mittausvuorokautena (punainen: stressi, vihreä: palautuminen, tummansininen: liikunta ja yhtenäinen alin käyrä, syke krt/min) Kuvio 18 Itseään johtavan johtajan työn imun tuntemukset kolmen mittauspäivän aikana Kuvio 19 Itseään johtavan johtajan voimavaratasapaino kolmen mittauspäivän aikana75 Kuvio 20 Itseään johtavan johtajan tuntemukset kolmen mittauspäivän aikana (punainen: mittauspäivä 1, vihreä: mittauspäivä 2 ja sininen: mittauspäivä 3) (mm. Warr 1999) Kuvio 21 Tyytyväisen johtajan hyvinvointianalyysi kolmena mittausvuorokautena (punainen: stressi, vihreä: palautuminen, tummansininen: liikunta ja yhtenäinen alin käyrä, syke krt/min) Kuvio 22 Tyytyväisen johtajan työn imu kolmen mittausvuorokauden aikana Kuvio 23 Tyytyväisen johtajan voimavaratasapaino tutkimusjakson ajan Kuvio 24 Tyytyväisen johtajan tuntemukset kolmen mittauspäivän aikana (punainen: mittauspäivä 1, vihreä: mittauspäivä 2 ja sininen: mittauspäivä 3) (mm. Warr 1999) Kuvio 25 Lievästi ylikuormittuneen, työn imuisen johtajan hyvinvointianalyysi kolmena mittausvuorokautena (punainen: stressi, vihreä: palautuminen, tummansininen: liikunta ja yhtenäinen alin käyrä, syke krt/min) Kuvio 26 Lievästi ylikuormittuneen, työn imuisen johtajan työn imun taso kolmena mittauspäivänä Kuvio 27 Lievästi ylikuormittuneen, työn imuisen voimavaratasapaino kolmen mittauspäivän aikana Kuvio 28 Työnimuisen, lievästi ylikuormittuneen johtajan tuntemukset kolmen mittausvuorokauden aikana (punainen: mittauspäivä 1, vihreä: mittauspäivä 2 ja sininen: mittauspäivä 3) (mm. Warr 1999) Kuvio 29 Liikakuormittuneen johtajan hyvinvointianalyysi ensimmäisestä mittausvuorokaudesta (punainen: stressi, vihreä: palautuminen, tummansininen: liikunta ja yhtenäinen alin käyrä, syke krt/min)... 87

8 Kuvio 30 Liikakuormittuneen johtajan voimavaratasapaino ensimmäisenä mittauspäivänä Kuvio 31 Ylikuormittuneen johtajan hyvinvointianalyysi kahtena mittauspäivänä sekä lauantaina (punainen: stressi, vihreä: palautuminen, tummansininen: liikunta ja yhtenäinen alin käyrä, syke krt/min) Kuvio 32 Liikakuormittuneen johtajan työn imu kolmena mittausvuorokautena Kuvio 33 Liikakuormittuneen johtajan voimavaratasapaino toisena sekä kolmantena työpäivänä (sekä neljäntenä mittauspäivänä) Kuvio 34 Liikakuormittuneen johtajan tuntemukset kolmen mittauspäivän aikana (punainen: mittauspäivä 1, vihreä: mittauspäivä 2 ja sininen: mittauspäivä 3) (mm. Warr 1999) Kuvio 35 Sairastuneen johtajan hyvinvointianalyysi kolmena mittauspäivänä (punainen: stressi, vihreä: palautuminen, tummansininen: liikunta ja yhtenäinen alin käyrä, syke krt/min) Kuvio 36 Sairastuneen johtajan työn imun tasot kolmen mittauspäivän aikana Kuvio 37 Sairastuneen johtajan voimavaratasapaino kolmen mittauspäivän aikana. 95 Kuvio 38 Sairastuneen johtajan tuntemukset kolmen mittauspäivän aikana (punainen: mittauspäivä 1, vihreä: mittauspäivä 2 ja sininen: mittauspäivä 3) (Warr 1999) Kuvio 39 Kaikkien kuuden tulosluvussa esitetyn henkilön kolmen mittauspäivän aikainen työn imu yhdessä taulukossa esitettynä Kuvio 40 Itsensä johtaminen ja siihen vaikuttavat tekijät Kuvio 41 Greimasin aktanttimalli Kuvio 42 Mitä osa-alueita tarvitaan kokonaisvaltaiseen johtajan työhyvinvoinnin rakentumiseen ja kuinka johtajatyypit sijoittuvat kolmen osa-alueen sisään

9 Taulukot Taulukko 1 Yhteenveto, josta ilmenevät johtajien iät, A-B-persoonallisuuspisteet, alaisten määrä, yrityksen koko ja työn imu sekä näiden keskiarvot (KA) 64 Taulukko 2 Stressin ja palautumisen vuorokausikohtaiset tasot, voimavaratasapaino sekä palautumisen laatu tutkimusjoukossa kolmena peräkkäisenä vuorokautena (taulukossa allekkain) tehdyissä mittauksissa sekä mittausten keskiarvot (KA) Taulukko 3 Yhteenveto tulosluvussa esiintyneistä johtajien positiivisista stressin palautumisen ja työn imun tuntemuksista Taulukko 4 Yhteenveto tulosluvussa esiinnousseista johtajien negatiivisista stressin, palautumisen ja työn imun tuntemuksista Taulukko 5 Johtajan yksilöllisiin voimavaroihin vaikuttavat tekijät Taulukko 6 Vaikuttavat osa-alueet voimavaroja kerryttävässä ja koluttavassa johtajuudessa. Johtajuusprofiilit on muodostettu oheisen tutkimuksen mukaan Taulukko 7 Työssä ylikuormittumista ja uupumista sekä työn imua ja tyytyväisyyttä selittäviä tekijöitä tämän tutkimuksen ja aikaisemmin tehtyjen tutkimusten mukaan (mm. Warr 1999)

10 9 1 JOHDANTO 1.1 Johdatus yrityksen avainhenkilöiden hyvinvoinnin tutkimukseen Nykyaikaiseen työelämään kuuluu olla jatkuvasti tavoitettavissa. Teknologinen kehitys on tehnyt mahdolliseksi työn tekemisen milloin ja missä tahansa. Esimerkiksi puhelimet kulkeutuvat mukana lähes minne vain, puhelimessa on sähköposti, johon postit päivittyvät reaaliajassa ja handsfree-laitteilla työasioita voi hoitaa autolla ajaessa. Vielä illansuussa ennen nukkumaan menoa vastataan päivän ja illan aikana puhelimitse tulleihin sähköposteihin. Herää kysymys: missä vaiheessa ehditään palautua päivän aikana kertyneestä kuormituksesta, kun työasiat pyörivät jatkuvasti mielessä? Johtajien vastuullisen työn luonne muodostaa otollisen tutkimusasetelman stressin ja palautumisen tutkimiseen. Rauhaton ja hektinen elämä saatetaan kokea ongelmaksi, mikä voi vaikuttaa keskittymiskykyyn, työssä jaksamiseen ja tätä kautta päätöksentekokykyyn. Monet tämän hetken tutkimukset ja lehtiartikkelit käsittelevät työntekijöiden hyvinvointia ja työssä jaksamista. Myös johtajien hyvinvoinnin tutkimukseen on tärkeää muistaa kiinnittää huomiota, sillä he toimivat usein organisaatioissa esikuvina alaisilleen. Tässä opinnäytetutkimuksessa tarkastellaan johtajien omassa työssään kokemia tuntemuksia sekä niiden yhteyksiä stressiin ja palautumiseen. Tämän tutkiminen on tärkeää siksi, että johtajat löytäisivät omat heikot kohtansa itsensä johtamisessa ja keinot, joilla voitaisiin edistää stressin hallintaa ja sekä työnaikaista että pitempikestoista palautumista ja jaksamista työssä. Huoli siitä, että yrityksen johto- ja avainhenkilöt eivät palaudu riittävästi työpäivän stressistä, kuormituksesta, on yksi tärkeä syy tämän tutkimuksen tekemiseen. Liian korkean stressin ja riittämättömän palautumisen seuraus on uupuminen, ja jos sitä jatkuu pitkään, se altistaa sairastumiselle (Selye 1976, 86-88; Linden ym. 1997, ; Brosschot 2006, ). Päivän tapahtumat vaikuttavat eri tavoin päivän aikana koettuun stressiin ja palautumiseen. Stressi ja siitä palautuminen tai palautumattomuus näkyy elimistössä ja vaikuttaa elimistön suoriutumiskykyyn ja sitä kautta työkykyyn ja yrityksen tulokseen. Nukutun yön jälkeen ihminen saattaa kokea palautuneensa aikaisempien päivien työkuormituksesta, mutta elimistö saattaa olla jostakin syystä eri mieltä palautumista ei olekaan tapahtunut toivotulla tavalla ja elimistö ei tästä syystä aktivoidu riittävästi työn haasteisiin. Silloin saattaa olla kysymys kasautuneesta työkuormitusväsymyksestä. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että palautumisen puute saattaa vaikuttaa yksilön hyvinvointiin ja terveyteen enemmän kuin päivän aikana koettu kuormitus itsessään

11 10 (Sonnentag & Zjilstra 2006). Monet tutkimukset ovatkin keskittyneet työn kuormittavuuden tutkimiseen, mutta kuormituksesta palautumiseen on perehdytty vähemmän (Siltaloppi, Kinnunen & Feldt 2009, 330). Siksi tässä tutkimuksessa tutkitaan yhtenä osa-alueena stressiä ja siitä palautumista. Pelkkä stressin ja palautumisen tutkiminen työpäivän aikana ei vielä selvitä sitä, minkä vuoksi ylipäätään jaksetaan pysyä innostuneena, omistautuneena ja uppoutuneena omaan työhön. Siksi stressiä ja siitä palautumista tutkitaan tässä tutkimuksessa työn imun (work engagement) yhteydessä. Työn imulla tarkoitetaan olotilaa, jossa aktiivisesti yhdistyvät positiiviset tunteet omasta työstä (Schaufeli & Bakker, 2010). Vaikka siis todettaisiin, että tutkittava ei palaudu kunnolla työstään, ei kuitenkaan vielä saataisi tietoa siitä, miten hän kokee itse työn; kokeeko hän silti työn imua omassa työssään vai johtuuko palautumattomuus juuri siitä, ettei sitä koeta? Tämän tutkielman kohdehenkilöiksi olen valinnut yrityksen johto- ja avainhenkilöitä. Avainhenkilöillä tarkoitetaan sellaisia henkilöitä, joiden työpanos ja taktinen osaaminen on yrityksen tuloksen kannalta erityisen tärkeää. (Nonaka 1994, 16.) Tutkimushenkilöt koostuvat johtotason työntekijöistä eri yrityksissä. Heidät on valittu tutkimuksen keskiöön sen vuoksi, että heidän kokemansa työn imu, stressi ja palautuminen ovat ensisijaisen tärkeitä paitsi heille itselleen, myös koko organisaatiolle. Näiden johtajien tulee olla yrityksen työntekijöille hyvänä esimerkkinä siitä, kuinka itseään tulee johtaa. Näin siis tutkimuksen liiketaloudellinen lisäarvo nivoutuu itsensä johtamiseen, joka tässä työssä kuvastaa sitä, miten johtajan tulisi osata pitää itsensä kiinnostuneena omasta työstään ja samalla hallita stressiä ja siitä palautumista (Neck & Houghton 2006). Itsensä johtaminen ei kuitenkaan ole helppoa; monet odottamattomat tekijät ympäristössämme saattavat vaikuttaa siihen, että emme voikaan hyvin. Myös omassa persoonallisuudessamme saattaa olla tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, että vedämme itsemme liian tiukoille. Tutkimusaihe on tärkeä siitä syystä, että sen avulla saadaan tietoa siitä, miten avainhenkilöiden työn imu, stressi ja palautuminen ovat yhteydessä toisiinsa työpäivän aikana. Tulokset kuvaavat päivän aikaisia vaihteluja yksilötasolla. Tutkimuksen tuottama lisäarvo liittyy liiketaloustieteelliseltä kannalta yksilön ja tarkemmin vielä avainhenkilöiden ja johtajien hyvinvoinnin edistämiseen työpäivän aikana. Tutkimus on itselleni tärkeä ja mielenkiintoinen siitä syystä, että olen suorittanut Personal Trainer -tutkinnon johtamisen opintojen ohella. Koen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen liiketaloustieteellisestä näkökulmasta erittäin tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi. 1.2 Aiheen rajaus ja siihen liittyvät käsitteet Tämä tutkimus on poikkitieteellinen. Tutkimuksen taustateoriat ja käsitteet nivoutuvat niin johtamiseen, organisaatiotutkimukseen, psykologiaan, terveystieteisiin, psykofysio-

12 11 logiaan kuin fysiologiaankin. Tutkimusta ei olisi voinut tehdä nojautuen pelkästään liiketaloustieteellisiin tutkimuksiin, sillä työn imua, stressiä ja palautumista on tutkittu paljon myös muilla tieteenaloilla. Pelkästään liiketaloustieteellisiin ja johtamisen tutkimuksiin keskittymällä kokonaisuus olisi voinut jäädä niukaksi ja tutkimuksen kannalta tärkeitä oivalluksia olisi jäänyt tekemättä. Vaikka työelämän laadun käsite (Quality of Work Life) on syntynyt vasta luvulla, sen historialliset juuret ulottuvat 1930-luvulle, kuuluisiin Elton Mayon Hawthorne-tutkimuksiin. Työelämän laatu on käsite, johon törmää monissa eri julkaisuissa. Sille on kuitenkin vaikeaa antaa yksiselitteistä määritelmää ja monet eri tahot Suomessakin ovat yrittäneet määritellä sitä. Yksi määritelmä sisältää sekä työorganisaatioiden toimivuuden että mielekkyyden yksilön kannalta. (Hakanen 2009, 18.) Itse keskittyisin tähän yksilön näkökulmaan, sillä yksilön voimavarat ja positiiviset tunnetilat selittävät hyvin paljon myös työhön liittyviä tuntemuksia. Selitän tätä tarkemmin myöhemmin. Työelämän laatua on lähestytty positiivisista työn lähtökohdista ja täten se on jo varhain edustanut positiivista lähestymistapaa työelämän kehittämiseen (Hakanen 2009, 18). Se ei kuitenkaan ole saanut ennen viime vuosikymmentä kovin suurta tutkimuksellista jalansijaa. Työolojen ja työhyvinvoinnin tutkijat ovat alun perin lähteneet selvittämään työhön liittyviä positiivisia kokemuksia työuupumisoireiden ja sairauksien poissaololla (Maslach, Jackson & Leiter 1997). Varsinkin psykologian tieteellisissä tutkimuksissa on keskitytty viimeisen sadan vuoden aikana enemmän sairauksiin kuin työn positiivisiin ominaisuuksiin. Negatiivisiin käsitteisiin keskittyvää tutkimusta onkin ollut moninkertaisesti enemmän kuin positiivisiin aspekteihin keskittyvää tutkimusta. Positiivinen psykologia ja sen piirissä tapahtuva tutkimus keskittyy tekijöihin, jotka myötävaikuttavat siihen, että ihmiset, ryhmät ja instituutiot kukoistavat ja toimivat parhaalla mahdollisella tavalla (Gable & Haidt 2005, 103). Omassa tutkimuksessani haluan keskittyä juuri työelämän positiivisiin tekijöihin: miten johtajat pystyisivät voimaan paremmin ja mitä he voisivat tehdä edesauttaaksensa työn imua omassa työssään, sillä positiivisilla tunnetiloilla on tutkimusten mukaan vaikutusta paitsi välittömään, myös tulevaisuuden hyvinvointiin. Ouweneelin, Le Blancin ja Schaufelin (2012) tutkimuksessa positiivisilla tunnetiloilla nähtiin olevan vaikutusta henkilön yksilöllisiin voimavaroihin ja yksilöllisillä voimavaroilla taas työn imuun. Tämän lisäksi työn imun nähtiin vaikuttavan positiivisiin tunnetiloihin, joten nämä kolme ominaisuutta muodostivat toteutuessaan jatkumon, joka saattaa ennustaa tulevaisuuden hyvinvointia. (Ouweneel, Le Blanc & Schaufeli 2012, 549.) Tämä tutkimus tukee sitä, että yksilölliset ominaisuudet tulee ottaa huomioon. Ne ovat tärkeitä työn imua ennustavia tekijöitä ja tästä syystä tärkeitä esimerkiksi johtajien keskuudessa, sillä heidän suoriutumisellaan työssä on vaikutusta koko organisaation tasolla. Aihe on yhteiskunnallisesti merkityksellinen, sillä laajat työolosuhdetutkimukset ovat viime vuosina kertoneet työelämän laadun huonosta kehityssuunnasta, joka on nä-

13 12 kynyt työntekijöiden liiallisena kuormittumisena ja työn laadun heikkenemisenä (Vesterinen 2006, 7). Tämän lisäksi mm. globalisaatio, informaatioteknologian kehittyminen, rakenneuudistukset sekä työsopimusten lisääntynyt joustavuus ja työsuhteen epävarmuus ovat vaikuttaneet työhyvinvointiin työpaikoilla (Haslam 2004, 183). Kaikesta huolimatta työtä on kuitenkin tehtävä. Työ ei lopu kesken ja työelämässä mukana olevien on myös jaksettava (Vesterinen 2006, 7). Yksilön voimavaroihin ja ominaisuuksiin liittyvät tekijät saattavat erota paljonkin eri henkilöiden välillä. Voimavarojen lähteet ja puutteet voivat myös johtua erilaisista asioista ja näkyä joko hyvinvointina tai pahoinvointina. Tällöin voidaan puhua esimerkiksi stressistä, palautumisesta, palautumisen laadusta, voimavaroista, voimavaratasapainosta, työn imusta, itsensä johtamisesta ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Kuten jo aiemmin totesin, tutkimuksesta ei olisi saatu yhtä kokonaisvaltaista pelkästään johtamisen tutkimuksiin nojautumalla. Tämän tutkimuksen monet käsitteet ja määritelmät nojautuvat esimerkiksi psykologian ja psykofysiologian tutkimuksiin. Niissä käytetyt määritelmät pohjautuvat tieteellisiin, usein kvantitatiivisiin, tutkimuksiin (esim. stressi, palautuminen ja voimavaratasapaino). Näiden rinnalle olen tuonut usein myös johtamisen tutkimuksessa käytettyjä ihmisen tuntemuksiin (affektiivisiin) kokemuksiin liittyviä määritelmiä. Nämä käsitteet ovat tämän työn kannalta keskeisessä asemassa ja tässä työssä käytetyt määritelmät niistä on esitetty seuraavaksi. Stressillä tarkoitetaan stressitekijöiden aiheuttamaa aktiivisuustason nousua elimistössä. Stressi voi olla luonteeltaan positiivista, jolloin ihminen kokee asiansa innostavana ja tuntee miellyttäviä tunteita tai negatiivista, jolloin ihminen kokee epämiellyttäviä tunteita. Palautumisella tarkoitetaan elimistön rauhoittumista ja/tai elimistön aktiivisuustason laskua. Suositusten mukaan stressin määrän pitäisi olla alle 55 % ja palautumisen yli 30 % vuorokaudesta (100 % = vuorokausi, 24 h). Palautumisen kannalta yö on tärkein jakso ja siitä syystä siihen on tärkeää keskittyä myös palautumista mitattaessa. Unen aikana elimistön toimintakyky palautuu, fyysinen väsymys poistuu ja opitut asiat tallentuvat pysyvään muistiin. Voimavarat kuvastavat stressin ja palautumisen suhdetta eli elimistön kykyä reagoida kuormitukseen ja selviytyä erilaisista haasteista. Voimavarat kuluvat stressin vaikutuksesta ja kertyvät palautumisen aikana, unessa tai rentouduttaessa. Uniajan tulisi olla vuorokaudessa yli 7 h; kohtalainen uniaika on 5,5-7 h ja heikko uniaika 0-5,5 h. Mikäli yöunet ovat tarpeeksi pitkät ja niiden laatu on hyvä, ne riittävät palauttamaan elimistön kuormituksesta yön aikana. Voimavaratasapaino lasketaan stressin ja palautumisen suhteellisista osuuksista unen aikana. Jos stressin määrä on unen aikana suhteellisesti suurempi kuin palautumisen, tulos on negatiivinen. Jotta palautuminen riittäisi kattamaan päivän aikana kertyneen kuormituksen hyvin, palautumisen osuuden unijaksosta tulisi olla yli 50 %. Silloin kun yli 75 % uniajasta on palautumista, voimavaratasapaino on hyvä. Unen aikana mitataan myös palautumisen laatua; se lasketaan sykevälivaihtelusta RMSSD-arvon (root meansquire of successive

14 13 difference) avulla. Kun arvot ovat matalat, palautuminen on heikkoa, kun arvot ovat korkeat, palautuminen on hyvää. Normaalitilanteessa palautumisen laadun yön aikana tulisi olla yli 20. Stressin ja palautumisen tasapainon kartoittamisessa kiinnitetään huomiota palautumisen määrään ja laatuun: ovatko palautumisen määrä ja laatu riittäviä kun otetaan huomioon yksilölliset kuormitustekijät ja vahvuusalueet? (Firstbeat Technologies 2012, ) Työn imua, stressiä ja palautumista käsitellään tämän tutkielman teoriaosuudessa tarkemmin. Työn imusta käytetään tässä tutkimuksessa Schaufelin ja Bakkerin (2010) käyttämää määritelmää: työn imulla tarkoitetaan olotilaa, jossa aktiivisesti yhdistyvät positiiviset tunteet omasta työstä. Työn imu on positiivisen psykologian piirissä syntynyt ilmiö ja tästä syystä keskittyy työn positiivisiin ulottuvuuksiin; tällöin myös hyvinvointi on työn imua läheisesti sivuava termi. Hakanen (2009, 14 15) kuvaa työn imun tarkoittavan eudaimonista hyvinvointia. Eudaimonisen hyvinvoinnin käsityksen mukaan hyvä elämä on inhimillisten mahdollisuuksien, oman itsen ja yksilön kokeman tarkoituksen toteutumista elämässä. Kaiken tekemisen ei ole siis tarkoitus tuoda välitöntä mielihyvää eikä kaikki se mikä tuottaa mielihyvää ole välttämättä hyväksi itselle tai muille ihmisille. (Hakanen 2009, ) Kokonaisvaltaisella hyvinvoinnilla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin kokonaisuutta. Tällöin kiinnitetään huomiota yksilön fyysisten (uni, terveys), psyykkisten (itsetuntemus, ammatillinen osaaminen, stressin hallinta) ja sosiaalisten (perhe, ystävät, muut elämän alueet, kommunikaatiovalmius) voimavarojen vahvistamiseen. (Siitonen, Repola & Robinson 2003, 89.) Itsensä johtaminen nivoo kaiken edellä mainitun osaksi suurempaa kokonaisuutta, hallinnan tilaa, jossa kokonaisvaltainen hyvinvointi on mahdollista. Sillä tarkoitetaan prosessia, jonka avulla yksilöt kontrolloivat omaa käyttäytymistään (Neck & Houghton 2006, ). Yritysjohtajien näkökulmasta aihealue on erittäin tärkeä, sillä he toimivat yrityksessä esimerkkinä joko alaisille tai muille organisaation työntekijöille. Tällöin heidän käyttäytymisestään, osaamisesta ja toimintatavoista saattaa tulla osa organisaatiokulttuuria, joka ilmenee työyhteisön hyvinvointina tai pahoinvointina. 1.3 Tutkimusongelman määrittäminen Johtajan työn haasteellisuus kuormittaa ja stressaa sekä subjektiivisesti että objektiivisesti. Talouden matalasuhdanne, työelämän vaativuus ja teknologian luoma mahdollisuus olla alati tavoitettavissa tekee aiheesta erityisen ajankohtaisen. Kaikesta huolimatta johtajan on jaksettava, palauduttava ja oltava idearikas, luova ja työn imuinen. Tämän tutkimuksen keskeinen haaste - selvittää työn imun, stressin ja siitä palautumisen ilmenemistä työpäivän aikana - on johtajan työssä jaksamisen kannalta yksi askel eteenpäin

15 14 ja antaa työkaluja ymmärtää johtamistyön vaatimuksia ja työssä selviämistä. Kuviossa 1 on tuotu näiden kolmen eri osa-alueen ilmenemismahdollisuuksia johtajien työpäivässä sekä muodostettu tutkimusongelma. Työn imu Stressi Palautuminen Kuvio 1 Tutkimusongelman määrittäminen Tutustuessani lähdekirjallisuuteen havaitsin, että työn imun, objektiivisen, fysiologisen työstressin ja siitä palautumisen sekä vastaavien subjektiivisten muuttujien keskinäisiä riippuvuuksia on referoitu akateemisissa tutkimuksissa tieteellisesti hyvin vähän. Esimerkiksi Sonnentag, Mojza, Demerouti & Bakker (2012, 842) ovat tutkineet palautumisen ja työn imun välisiä yhteyksiä, mutta heillä mittauskeinona olivat ainoastaan testihenkilöiden subjektiiviset kokemukset, joita oli kirjattu kvantitatiivisten päiväkirjojen muodossa. Ihmisten omat kokemukset eivät kuitenkaan välttämättä vastaa sitä mitä elimistössä fysiologisesti tapahtuu. Johtajilla on tehty hyvin vähän tutkimuksia työn imun ja terveyden välisistä suhteista, vaikka johtajien työuupumus ja sen tutkiminen on varsin yleistä (Bakker, Albrecht & Leiter 2011). Aikaisempiin tutkimuksiin perehtymällä oli mahdollista huomata tutkimusaukko tämän aiheen ympärillä. Stressin, palautumisen ja työn imun ilmentymiä työpäivän aikana sekä stressin ja palautumisen objektiivisten mittaustulosten eroja suhteessa subjektiivisiin tuntemuksiin oli näiden tutkimusten valossa mielenkiintoista lähteä tutkimaan. Henkilöiden omia kokemuksia halutaan tässä tutkimuksessa tarkastella kvalitatiivisesti, sillä kokemuksista ja tuntemuksista tulee tällöin elävämpiä ja kiinnostavampia. Näin tutkimustuloksista voidaan rakentaa kokonaisuus, jossa mitattu, fysiologinen tieto stressistä ja palautumisesta yhdistyy omiin koettuihin tuntemuksiin. Tällä tavoin saadaan muodostetuksi elävä kuvaus siitä, mistä johtajien työpäivät koostuvat ja millaisia tuntemuksia niihin liittyy. Näiden perustelujen kautta on muodostettu seuraava tutkimusongelma sekä siitä johdetut alatutkimusongelmat:

16 15 TUTKIMUSKYSYMYS: Miten työn imu, stressi ja palautuminen ilmenevät johtajan työpäivässä? ALATUTKIMUSKYSYMYKSET: 1. Mitä vaikutuksia työn imulla, stressillä ja palautumisella on itsensä johtamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin? 2. Miten tulokset mitatusta (objektiivisesta) ja koetusta (subjektiivisesta) stressistä ja palautumisesta eroavat toisistaan? 3. Minkä tekijöiden koetaan vaikuttavan työn imun, stressin ja palautumisen keskinäisen tasapainon syntymiseen? 4. Miksi mittauspäivien tulokset eroavat toisistaan? Tutkimushenkilöiden vastausten kautta päästään käsiksi johtajien päivään ja päivän aikana tapahtuneisiin asioihin: kolmen mittauspäivän aikana saadusta aineistosta tarkastellaan päivien aikana tapahtuneita muutoksia sekä pohditaan, mikä saa aikaan nämä muutokset ja miten objektiivisesti mitattu stressi ja siitä palautuminen ovat yhteydessä työpäivän aikaisiin subjektiivisiin tuntemuksiin. Johtajien työpäivän kuvauksien avulla päästään tarkastelemaan päivän aikana tapahtuvia vaihteluita sekä heidän ajatuksiaan omista työtehtävistä. Myös persoonallisuuden vaikutukset työn imuun, stressiin ja siitä palautumiseen tulevat tässä tutkimuksessa esille. Kokonaisuudessaan tutkimuksessa halutaan tarkastella sitä, kuinka johtajat hallitsevat oman työpäivänsä ja kuinka yksilön sisäiset ja ulkoiset tekijät vaikuttavat kokonaisuuteen. Tämä tekee tutkimuksesta mielenkiintoisen sekä yksilön että koko organisaation tasolla. 1.4 Tutkimuksen tieteenfilosofiset lähtökohdat Tutkimusten lähtökohtana toimivat usein olettamukset. Ne antavat suuntaviivat sille, mitä tutkitaan ja miten se tehdään. Näiden tieteenfilosofisten lähtökohtien kautta päästään pohtimaan tiedon ja todellisuuden luonnetta. Kun lähtökohdat on määritelty, tutkimuksellisille ratkaisuille löytyy myös kattavia perusteluja. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1997, ) Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia yrityksen avainhenkilöiden työn imua, stressiä ja palautumista työpäivän aikana sekä subjektiivisesti, omien kokemusten kautta, että objektiivisesti, mitattuna tietona. Taustaolettamuksena on se, että organisaatioiden suoriutuminen ja hyvinvointi lähtee yksilöiden hyvinvoinnista. Johtajat ja avainhenkilöt ovat vastuussa organisaation suoriutumiskyvystä, ja tällöin heidän kykynsä johtaa itseään ja omaa hyvinvointiaan peilautuu koko organisaatioon. Tällöin todellisuuden ei nähdä rakentuvan yhden todellisuuden kautta, vaan todellisuus on suhteellista

17 16 ja se muodostuu eri ihmisten mahdollisesti erilaisista näkökulmista. (Metsämuuronen 2006, 86.) Olen valinnut tutkimukseni tieteenfilosofiseksi lähtökohdaksi relativismin ja tarkemmin konstruktivistisen lähestymistavan. Relativismilla voidaan tarkoittaa konstruktivismin ontologista lähtökohtaa eli millaista todellisuus on ja mitä voimme siitä tietää? Relativismissa sosiaalinen todellisuus rakentuu toimijoiden kautta eivätkä tutkimusten löydökset ole yleistettävissä. Tässä tutkimuksessa se tarkoittaa sitä, että todellisuus rakentuu sekä omassa mielessäni että tutkittavieni mielessä emme välttämättä jaa samaa todellisuutta ja saamme todellisuudesta tietoa vain omien havaintojemme ja tulkintamme kautta. (Metsämuuronen 2006, 87; Eriksson & Kovalainen, 2008, 14.) Konstruktivismissa todellisuus rakentuu sosiaalisten ja kognitiivisten prosessien tuloksena. Teoriat ja tietyt, määritellyt käsitteet ohjaavat sekä tutkijan että tutkittavien ajattelua tiettyyn suuntaan, mutta tulokset muodostuvat tutkittavien mielikuvista ja ajatuksista omasta työstään sekä siitä, kuinka näitä tuntemuksia tutkijana tulkitaan. Tällöin tulosten analysoinnissa tulee ottaa huomioon puhtaan sisällön lisäksi tutkimusympäristö ja kieli, jolla tutkimustuloksia on tuotettu tutkijan tulee havaita esimerkiksi erilaisia latauksia, joita aineisto sisältää. Nämä lataukset eivät muodostu teorioiden pohjalta, vaan tutkittavat luovat tutkittavan todellisuuden, eikä sitä todellisuutta ole olemassa ilman kyseisiä tutkimushenkilöitä. (Eriksson & Kovalainen 2008, ) Konstruktivistiseen lähestymistapaan kuuluu, että havainnot tehdään pelkästään tutkimusaineistosta: perehdytään siihen, mitä puhutaan ja miten asioista puhutaan. Kiinnostavaa ei ole kerätyn tiedon oikeellisuus, vaan enemmänkin se, miksi tuntemukset omasta työpäivästä ovat tietynlaiset. Tutkimusaineistoa analysoitaessa ei päästä käsiksi tutkittavien sisäiseen maailmaan, vaan tutkimustulokset ja niiden analysointi ovat tutkijan omien tulkintojen ja kokemuksen tulosta. (Metsämuuronen, 2006, 87.) Tästä syystä tutkijan rooli ja kokemus ovat tätä tutkimusta tehdessä ensisijaisia. Tutkijan kokemus ja tausta määrittää melko pitkälti sitä, millaisia analyyseja ja tulkintoja aineistosta on mahdollista tehdä. 1.5 Tutkimuksen kulku ja tutkimusmetodit Tämä tutkimus on ekstensiivinen tapaustutkimus, jossa tutkitaan yritysjohtajien työn imun tuntemuksia, stressiä ja palautumista työpäivän aikana. Kuusi erilaista yritysjohtajaa muodostavat tapaukset, joiden päivän aikaisiin tapahtumiin ja tuntemuksiin haluan syventyä tutkimuksen muodossa. Jokainen johtaja ja heidän jokainen työpäivänsä ovat hyvin uniikkeja, ja tutkimuksessa keskitytään pelkästään kyseisten avainhenkilöiden raportoiman aineiston tutkimiseen. Aineistosta ei haeta yleistyksiä, vaan aineistoa pyri-

18 17 tään enemmänkin ymmärtämään laadullisen tutkimuksen tavoin. (Eriksson & Kovalainen, 2008; Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1997, 124.) Tämän tutkimuksen syntymisen taustalla on ollut oma kiinnostukseni hyvinvointia kohtaan. Työn imu nousi käsitteenä esille kandidaatintutkielmaa tehdessäni (Helin 2012), ja stressi ja palautuminen taas Personal Trainer -kurssia käydessäni. Näiden yhdistelmästä muodostui tämän tutkimuksen aihe. Kuviossa 4 on kuvattu Pro gradu - prosessi erilaisten vaiheiden kautta. GRADURYHMÄ Kiinnostus työn imua kohtaan Syvempi tutustuminen tutkimusaiheeseen Henkilökoh tainen kiinnostus hyvinvointia kohtaan Kiinnostus stressiä ja palautumista kohtaan Yhteyden ottaminen Firstbeat Technologiesiin ja tutkimushenkilöiden hankkiminen Teorian muodostaminen, syventäminen ja täydentäminen Tutkimusaineiston keruu alkukartoitus ja päiväkirja Esitutkimus Työn viimeistely ja korjaukset Tulosten muodostaminen ja kirjoittaminen Johtopäätösten muodostaminen tulosten ja aikaisempien tutkimusten perusteella 2012 syksy 2012 talvi kevät 2013 Kuvio 2 Pro gradu -prosessin kuvaus ja eteneminen Koko tutkimusprosessi on ollut hyvin dynaaminen ja teorian muodostaminen on edennyt käsi kädessä tutkimuksen tekemisen kanssa. Toteutin tutkimuksen laadullisena tutkimuksena, jossa teoreettiset lähtökohdat ovat työn imun, palautumisen ja stressin tutkimuksissa. Näiden lähtökohtien kautta muodostin viitekehyksen, joka luo pohjan empiiriselle tutkimukselle. Tutkimus nivoutuu aiempiin tutkimuksiin sekä käsitteisiin hyvinvoinnista, hyvästä työstä ja hyvästä työpaikasta; näitä käytetään apuna johtopäätöksiä muodostettaessa. Näitä asioita tulen tarkastelemaan lähemmin tämän tutkimuksen toisessa luvussa. Tutkimuksen aineisto on kerätty samanaikaisesti sekä päiväkirja- että fysiologisen hyvinvointianalyysin muodossa, sillä työn imun, stressin ja siitä palautumisen vuorokaudenaikaista vaihtelua halutaan ymmärtää kokonaisvaltaisesti vertailemalla sekä subjektiivisia että objektiivisia tuntemuksia. Päiväkirjaa on käytetty paljon tiedonkeruumenetelmänä sekä palautumisen että työn imun tutkimuksissa (esim. Demerouti, Bakker, Sonnentag & Fullagar 2012). Sen avulla saadaan tietoa päivän tapahtumista, jotka ovat tässä tutkimuksessa erityisen kiinnostuksen kohteena. Tarkempi kuvaus tutkimukseni metodologisista valinnoista ja tutkimuksen tekemisestä on kolmannessa luvussa.

19 18 Ennen kolmen päivän tutkimusjakson alkamista tutkimushenkilöt täyttivät alkukartoituslomakkeen (liite 1), jonka avulla kerättiin tietoja johtajien taustoista, tavallisista tuntemuksista työssään, persoonallisuudesta sekä työn imusta. Kolmen päivän tutkimusjakson aikana yritysjohtajat täyttivät päiväkirjaa (liite 2) samaan aikaan kun fysiologinen mittaus oli käynnissä. Päiväkirjaan kirjattiin esimerkiksi työn kuvaus sekä stressin, palautumisen ja työn imun tunteet tiettynä päivän hetkenä. Päiväkirjaan on laadittu yksityiskohtaiset, mutta avoimet kysymykset, joihin tutkimushenkilön on helppo vastata. Palautumista koskevia kysymyksiä on pääasiassa päivän alussa ja työpäivän lopuksi. Päiväkirjan kautta päästään arvioimaan työn imun, stressin ja palautumisen kokemuksia päivän aikana. Ennen kolmen testipäivän alkamista tutkimushenkilöt saivat tarkat ohjeet siitä, kuinka päiväkirjaa tulee täyttää (liite 3). Kolmen mittauspäivän aikana kerättiin siis päiväkirjan pitämisen rinnalla dataa myös Firstbeat-hyvinvointianalyysilla (liite 4), joka mittaa sydämen sykevälivaihtelua. Kerätty fysiologinen aineisto syötettiin ja tallennettiin tietokoneelle, joka analysoi sen. Hyvinvointianalyysista saatu data on pääosin kuvioiden ja taulukoiden muodossa, joten sitä on helppo analysoida yhdessä päiväkirjojen kanssa. Tutkimuksessa tarkastellaan päivän aikaisen stressin ja palautumisen määrää, yönaikaisen palautumisen laatua ja voimavaratasapainoa. Näitä tietoja verrataan päiväkirjasta saatuihin tietoihin. Liitteeseen tutustumalla saa havainnollisen kuvan hyvinvointianalyysin raportista. Aineiston analyysimenetelminä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä, Greimasin aktanttimallia sekä teemoittelua. Käytän siis menetelmätriangulaatiota eli sovellan useampaa kuin yhtä menetelmää paremman lopputuloksen aikaansaamiseksi (Hirsjärvi ym. 1997). Olen valinnut nämä analyysitavat tutkimukseen siksi, että niiden avulla aineisto saadaan avattua mahdollisimman monipuolisesti syvälliselle tarkastelulle. Tutkimushenkilöistä tehdään kustakin johtajuusprofiili tutkimuspäivien aikaisten tulosten perusteella, joita analysoidaan sekä henkilö- että päivätasolla. Johtajien tietoja analysoitiin aluksi yhdessä etsimällä aineistosta yhteisiä kategorioita, erilaisia toimijoita ja teemoja. Tämän jälkeen aineistoa tulkittiin jälleen erikseen kuuden tutkimushenkilön kautta. Heidät jaettiin lopulta päivän aikaisten tuntemusten ja itsensä johtamisen kykyjen mukaan kahteen eri johtajuustyyppiin. Tutkimuksen kuusi erilaista johtajaa olen esitellyt luvussa neljä ja johtajien työpäivien analyysin olen kuvannut luvussa viisi. Viides luku muodostaa tämän tutkimuksen kannalta hedelmällisimmän osan, sillä siinä päästään perehtymään tämän tutkimuksen tutkimusongelmiin ja pohtimaan niitä. Lisäksi esitellään oman empiirisen tutkimukseni tulokset yhdistettynä kirjallisuudesta muodostettuun viitekehykseen. Tutkimuksen tulosten ja analyysin perusteella olen tehnyt tutkimuksen johtopäätökset, pohtinut tutkimuksen onnistumista ja tieteellistä ja käytännön merkitystä sekä jatkotutkimusaiheita, jotka olen esittänyt kuudennessa luvussa.

20 19 2 TYÖN IMU, STRESSI JA PALAUTUMINEN KÄSITTEI- DEN YHTENEVÄISYYS 2.1 Työhyvinvointi johtamisen tutkimuksissa Tämän tutkimuksen tärkeimmät käsitteet ovat työn imu, stressi ja palautuminen. Niihin liittyvät taustateoriat selittävät tutkimustani ja ovat tärkeitä sen ymmärtämisen kannalta. Tarkastelen seuraavassa jokaista käsitettä erikseen. En kuitenkaan irrota niitä ympäristöstä, vaan tutkin niitä yksilön näkökulmasta, työhyvinvointiin liittyvinä tekijöinä. Työn imu, stressi ja palautuminen yhdessä saattavat joko lisätä tai vähentää yksilön työhyvinvointia. Tämän tutkimuksen teoreettinen merkitys on näissä käsitteissä ja niiden keskinäisen vuorovaikutuksen ja yhteneväisyyden ymmärtämisessä työhyvinvoinnin kontekstissa. Yleisellä tasolla työhyvinvointi on määritelty laaja-alaiseksi kokemukseksi, jonka jokainen työntekijä voi määritellä omalla tavallaan. Sen kokemiseen voivat vaikuttaa monet yksilön taustatekijöihin kuten ikään, persoonallisuuteen tai organisaatioon liittyvät tekijät (Vesterinen 2006, 7). Samalla työpaikalla ja samoissa työtehtävissä olevat henkilöt voivat kokea työssään erilaisia tuntemuksia. Tässä tutkimuksessa ei ole haluttu puuttua työhyvinvoinnin määritelmään sen monitulkintaisuuden takia, vaan kiinnostuksen painopiste on yksilöiden ja erityisesti johtajien kokemuksissa työpäivän aikana. Tähän työhyvinvointi luo laajemman kontekstin, jonka kautta yksilöä tarkastellaan. Baptiste (2008) määrittelee yksilön tasolla työhyvinvoinniksi sen, miten yksilö kokee itsensä suhteessa omaan työhönsä. Hän tarkoittaa työhyvinvoinnilla sitoutuneisuutta organisaatioon, työtyytyväisyyttä sekä työn ja vapaa-ajan tasapainoa. Näitä kokemuksia halutaan selvittää siitä syystä, että ne määrittävät paljolti, miten yksilöt kokevat oman työnsä ja samalla miten heidän elimistönsä reagoivat näihin kokemuksiin. Tässä työssä kuvataan yksilön suhdetta omaan työhönsä työn imun käsitteellä, kuten aiemmin jo johdannossa tuotiin esille. Työ ja työlle omistautuminen eivät voi olla ristiriidassa muun elämän kanssa, joten on perusteltua kiinnittää asiaan huomiota. Työn imun mahdollinen seuraus on kokonaisvaltainen hyvinvoinnin kokemus paitsi työssä, myös työn ulkopuolella. Tämän voidaan nähdä liittyvän läheisesti työhön sitoutumiseen. Työsitoutumisen voidaan määritellä tarkoittavan yksilön psykologista samaistumista työrooliin, eli sitä kuinka hyvin työ tyydyttää yksilön tarpeita. Feldt, Mäkikangas ja Kinnunen (2003) esittävät tutkimuksessaan, jossa kohderyhmänä olivat organisaatioiden esimiehet, että mitä paremmin työ kuvaa yksilön tarpeita, sitä voimakkaammin yksilö sitoutuu siihen. Tutkimuksesta tulee kuitenkin esille, että vaikutusmahdollisuuksien suhde hyvinvointiin ei noudata samaa logiikkaa. Vaikutusmahdollisuuksilla on olemas-

21 20 sa tietty optimitaso, jonka jälkeen ne vähentävät hyvinvointia (Feldt, Mäkikangas ja Kinnunen 2003, ). Johtajien työ on erilaista kuin työntekijöiden työ ja voidaankin olettaa, että siihen hakeutuvat tietynlaiset ihmiset (kunnianhimoinen, eteenpäin pyrkivä, tuloshakuinen). Johtajien työlle ei ole olemassa yhtä määritelmää, mutta Henry Mintzberg (2011) on tutkimuksessaan pyrkinyt valottamaan, millaista sen nähdään olevan. Johtajien työ ei suinkaan ole aina suunnitelmallista asioiden ohjaamista ja kontrollointia, vaan vaihtelee erilaisten kulttuurien, organisaatioiden, omien persoonallisuuspiirteiden sekä muiden muuttujien mukaan. Mintzberg tuo esille tutkimuksessaan, että johtajien työpäivät ovat täynnä nopeita päätöksiä, kommunikointia ja viestintää eri osapuolien kanssa. Johtamistyö on siis kokonaisuudessaan ennemminkin hallittua kaaosta kuin kontrolloitua toimintaa. (Mintzberg 2011.) Tämä tekee työpäivän aikaisen stressin, palautumisen ja työn imun tutkimuksesta entistä mielenkiintoisempaa, sillä vivahteiseen työhön liittyy varmasti myös monenlaisia tuntemuksia. Suomen henkilöstöjohdon ryhmä Henry ry:n tekemä tuore henkilöstöbarometri tuo esille, että työnteon rytmi on kiihtynyt, joten hyvinvoinnin johtaminen tulee yhä tärkeämmäksi. Barometrin tarkoituksena oli selvittää henkilöstöjohtamiseen liittyviä tulevaisuuden haasteita. Vastaajien mukaan nämä haasteet liittyvät vuoteen 2018 mennessä johtamiseen, osaamiseen ja henkilöstön uudistamiseen. (Henry ry, 2013.) Vuoden 2013 tulosten mukaan työhyvinvointi nähdään selkeästi tärkeimpänä haasteena organisaatioissa. Tätä selitetään sillä, että työnteon rytmi on tiivistynyt ja tehtävien määrä lisääntynyt henkilöstöä vähennettäessä. Tutkimuksen mukaan myös esimiestyöllä on vaikutusta hyvinvoinnin kokemiseen. (Henry ry, 2013.) Nyt tehty tutkimus indikoi omalta osaltaan kiistattomasti sitä, miksi työpäivien tapahtumiin on kiinnitettävä huomiota. Kuten edellä mainitsin, esimiestyö vaikuttaa hyvinvoinnin kokemiseen, ja tästä syystä siihen tulee myös kiinnittää huomiota. Esimiestyön kehittäminen aloitetaan parhaiten esimiehistä itsestään ja heidän hyvinvoinnistaan. Jos heidän voimavaransa ovat tasapainossa ja pääsevät kertymään työpäivästä toiseen, muidenkin osa-alueiden kehittäminen saattaa olla helpompaa. Vajaakuntoisena asiat tuntuvat vaikeammilta ja se saattaa näkyä koko organisaation tasolla. 2.2 Työn imu osana hyvinvoinnin kokonaisuutta Työn imu (work engagement) on suhteellisen uusi, positiivisen psykologian alueelle syntynyt käsite. Sen alueeseen luetaan sellaiset tieteelliset tutkimukset, joiden aihepiiri käsittelee ihmisen vahvuuksia ja mahdollisimman hyvää suoriutumiskykyä. Positiivisen psykologian tarkoituksena on kääntää katse pois elämän huonoista asioista ja keskittyä

22 21 rakentamaan ihmisen positiivisia ominaisuuksia. Seligmanin ja Csikszentmihalyin (2000, 9-10) mukaan ihmisten hyvinvointia voidaan tarkastella positiivisen psykologian avulla kolmella eri tavalla: subjektiivisten kokemusten, yksilöllisten ominaisuuksien ja voimavarojen sekä positiivisten instituutioiden kautta. Subjektiivisilla kokemuksilla tarkoitetaan esimerkiksi toivon, optimismin tai onnellisuuden tunteita sitä miten ihmiset kokevat oman elämänsä. Yksilöllisillä ominaisuuksilla tarkoitetaan kykyä rakastaa sekä rohkeutta ja kykyä tunnistaa erilaisia tunteita sekä viisautta. Positiivisilla instituutioilla tarkoitetaan sellaisia tahoja, jotka tukevat ihmisen elämää sen eri vaiheissa. (Seligman & Csikszentmihalyi 2000, 5.) Tämän tutkimuksen empiirisessä osassa nämä kolme osa-aluetta huomioidaan yritysjohtajan työpäivän työn imun tarkastelussa. Ensimmäistä kertaa työn imu tuli esille Kahnin (1990) artikkelissa, jossa kuvattiin työntekijän psykologista läsnäoloa työnteon aikana. Aikaisemmissa tutkimuksissa se oli yhdistetty enemmänkin työpäivän aikaisiin rooleihin kuinka ne ovat yhteydessä toisiinsa ja kuinka ne muokkaavat toinen toistaan (Van Maanen & Schein 1976). Kahnin tutkimuksessa selvitettiin, miten yksilöt toimivat erilaisissa rooleissa päivän aikana; kuinka he ovat psykologisesti läsnä eri tilanteissa (Kahn 1990, 692). Kahnin jälkeen May, Gilson & Harter (2004) ovat kehittäneet työn imun arvioimiseksi menetelmän, jossa tarkastellaan ihmistä kokonaisvaltaisesti kognitiivisen, emotionaalisen ja fyysisen ulottuvuuden kautta. Tämän jälkeen useat eri tahot ovat pyrkineet kehittämään työn imua teoreettisesti ja operationaalisesti (Hakanen 2009, 8). Suomalaisessa tutkimuksessa on usein käytetty työn imusta määritelmää, jonka ovat muodostaneet Wilmar Schaufeli ja Arnold Bakker Utrehtin yliopistosta (UWES, Utrecht Work Engagement Scale; Schaufeli & Bakker 2003). Termin suomenkielisen käännöksen työn imu (work engagement) otti käyttöön Jari Hakanen. Hän halusi termin kuvastavan sekä affektiivista että kognitiivista ulottuvuutta, millä haluttiin tuoda esille ilmiön kompleksisuus ja dynaamisuus. Työn imulla ei kuitenkaan tarkoiteta, että työllä olisi jollain tavalla imevä ominaisuus, vaan sillä halutaan Hakasen mukaan viestiä aidosti myönteisestä hyvinvoinnin tilasta sekä työntekijän aktiivisesta ja samaistuvasta suhteesta työhönsä. (Hakanen 2009, 9.) Tämä määritelmä perustuu Hakasen (2009, 6) esille tuomaan käsitykseen siitä, että työhyvinvointi syntyy, toteutuu ja kehittyy työpaikoilla työn arjessa. Tässä tutkimuksessa käytetään juuri tätä työn imun määritelmää. Työn imulla tarkoitetaan olotilaa, jossa positiiviset tunteet omasta työstä yhdistyvät aktiivisesti (mm. Schaufeli & Bakker 2003; 2006). Sen osa-alueina kuvataan tarmokkuutta (vigor), omistautumista (dedication) sekä uppoutumista (absorption). Tarmokkuudella tarkoitetaan korkeaa energiatasoa ja mielen rauhaa, jota työn imua kokevalla henkilöllä on työtä tehdessään. Omistautumisella tarkoitetaan sellaista olotilaa, jossa työntekijällä on palo omaa työtehtäväänsä kohtaan. Hän on vahvasti sitoutunut siihen ja kokee työtehtävänsä haasteelliseksi ja tärkeäksi. Työhön uppoutumisella tarkoitetaan

23 22 sitä, että työntekijä on hyvin keskittynyt ja omasta tahdostaan syventynyt työhönsä. Se kuvastuu myös niin, että työaika kuluu nopeasti. Työn imua kokevalle työn tekeminen on tärkeää siksi, että siihen sisältyy myönteisiä tunteita ja että se tuottaa tyydytystä. (Schaufeli & Bakker 2003; Hakanen 2009, 9.) Bakker (2011, 267) tuo esiin syitä siihen, miksi työn imua kokevat työntekijät suoriutuvat työstään paremmin kuin työntekijät, jotka eivät sitä koe. Vaikka tässä tutkielmassa ei keskitytäkään työn imun ja työssä suoriutumisen väliseen yhteyteen, tällaisen yhteyden olemassaolo on tärkeää huomioida, sillä se tukee työn imun tutkimisen tärkeyttä. Työn imua kokevat työntekijät kokevat positiivisia tunnetiloja työpäivän aikana. He myös tuntevat itsensä muita terveemmiksi ja pystyvät näin keskittämään työhön kaiken energiansa ja osaamisensa. Lisäksi työn imua kokevat työntekijät ovat mukana rakentamassa työn sisältökokonaisuuksia sekä työn yksilöllisiä ominaispiirteitä ja siirtävät omaa hyvää oloaan myös ympäristöön. (Bakker 2011, 267.) Työn imulla on useissa tutkimuksissa havaittu myös positiivinen yhteys terveyteen (Hakanen 2009, 16). Työn imua on enimmäkseen tutkittu työntekijätasolla. Työn imua on tutkittu esimerkiksi kreikkalaisilla pikaruokatyöntekijöillä (Xanthopoulou, Bakker, Demerouti & Shaufeli 2009), hollantilaisilla sähköinsinööreillä ja sähkötyöntekijöillä (Xanthopoulou, Bakker, Demerouti & Shaufeli 2007), hollantilaisilla yliopiston työntekijöillä (van Hoof ym. 2011), suomalaisilla hammaslääkäreillä (Hakanen, Perhoniemi & Toppinen-Tanner 2008, 81) ja suomalaisessa terveydenhuolto-organisaatiossa, it-konsernissa ja kartonkitehtaalla (Mauno, Pyykkö & Hakanen 2005). Schaufelin & Bakkerin (2003) keräämän laajan aineiston mukaan työn imu on korkeinta maanviljelijöillä ja johtajilla, ja matalinta lääkäreillä ja alimmalla työntekijätasolla (Schaufeli & Bakker 2003, 19). Suomessa johtajien työn imua tai hyvinvointia ei ole siis tutkittu kovinkaan paljon. Yksi keskeisimmistä suomalaisista johtajista tehdyistä tutkimuksista on Kinnusen (2006) tutkimus, jossa selvitettiin eritasoisten suomalaisjohtajien tuntemuksia työn imusta. Menetelmänä käytettiin työn imun UWES-mittausmenetelmää (kts. tarkemmin luku 2.7). Siinä työn imua mitattiin seitsenportaisella (0 = en koskaan, 6 = päivittäin) kyselylomakkeella, jossa oli 17 kysymystä työn imun kolmesta osa-alueesta (tarmokkuus, uppoutuminen ja omistautuminen). Aineisto koostui viiden ammattiliiton tai yhdistyksen jäsenistä (Ekonomiliitto, Insinööriliitto, Tekniikan Akateemisten liitto, Kumula ry ja Henry ry). Johtajien (n = 402) työn imuksi saatiin 4,81/6 pistettä. Työn imun osa-alueista tarmokkuus sai 4,77/6, omistautuminen 5,09/6 ja uppoutuminen 4,62/6 pistettä. Kun näitä pistemääriä verrataan suurempaan otokseen (n = 1301), havaitaan, että pistemäärät kuvastavat hyvin johtajien kokemuksia omasta työstään. Aineistosta 44,7 % raportoi kokevansa työn imua muutaman kerran viikossa (4,50-5,49/6). Seuraavaksi suurin joukko kuvasi kokevansa työn imua kerran viikossa (3,50-4,49/6) ; näitä oli aineistosta 27,3 %. Samansuuntaiset tulokset toistuvat tarkasteltaessa työn imun osaalueita erikseen. Aineistosta 46,1 % koki tarmokkuutta, 41,6 % raportoi kokevansa

24 23 omistautuneisuutta ja 38,4 % koki uppoutuneisuutta työhönsä muutaman kerran viikossa. (Hakanen 2009, 37, 40.) Näissä työn imun tutkimuksissa on pyritty paneutumaan työn positiivisiin ulottuvuuksiin, ja työn tekemiseen negatiivisesti vaikuttavat tekijät on jätetty vähäiselle huomiolle. Työn imua on pyritty selittämään myös toisesta lähtökohdasta, uupumisoireiden puuttumisen kautta. Maslachin, Jacksonin & Leiterin (1997) mukaan työn imua voidaan arvioida työuupumuksen vastakohtana tai sen puuttumisena. Karasekin malli on myös paneutunut työstressiin ja sen hallintaan: malli olettaa, että työstressiä syntyy, kun työhön liittyvät vaatimukset (job demands) kasvavat. Työntekijän vastuulle jää tällöin, miten hän vastaa näihin vaatimuksiin (job control). Karasekin malli olettaa, että stressiä esiintyy silloin kun työn vaatimukset ovat korkeita ja kontrolli vähäistä. Malli olettaa lisäksi, että uuden oppimista ja kasvua tapahtuu silloin kun sekä työn vaatimukset että kontrolli ovat korkeita. (Karasek & Theorell 1990.) Kun työn imua tarkastellaan monesta eri näkökulmasta, voidaan saada kokonaisvaltaisempi ja vivahteikkaampi käsitys sekä työhyvinvointiin että työpahoinvointiin liittyvistä tekijöistä (Hakanen 2009, 9). Kuviossa 3 tarkastellaan nelikentän avulla työn imuun läheisesti liittyviä käsitteitä, liikapuristusta, työuupumista ja työtyytyväisyyttä. Kentässä voidaan huomata yhtäläisyyksiä edellä esitetyn Karasekin mallin kanssa. Korkea aktiivisuustaso Liikapuristus - ylikiehunta Vihainen Jännittynyt Ärsyyntynyt Vihamielinen Vauhko Työn imu positiivinen puristusvaihe Innostunut Onnellinen Energinen Kiitollinen Innokas Epämiellyttävä Uupuminen -pysähtyneisyys Surullinen Apea Unelias Veltto Uupunut Tyytyväisyys akkujen latausvaihe Rauhallinen Tyytyväinen Rentoutunut Levollinen Miellyttävä Matala aktiivisuustaso Kuvio 3 Työn imuun läheisesti liittyviä käsitteitä (mm. Warr 1999; Hakanen 2009, 8; Bakker & Oerlemans, 2010, 31) Warr (1999) on alun perin rakentanut tämän nelikentän kuvaamaan hyvinvointiin liittyviä affektiivisia ja subjektiivisia ulottuvuuksia. Hän on monen vuoden ajan kehittänyt kyseistä mallia, ja se on vakiintunut muidenkin tutkijoiden työkaluna käsitellä yksilön hyvinvointia (mm. Hakanen 2009, 8; Bakker & Oerlemans, 2010, 31). Mallissa työn imun vastakohtana on kuvattu uupuminen (burnout, depression) (Schaufeli ym. 2006, 702). Hakanen (2009, 9) kuitenkin painottaa, että nämä ilmiöt eivät ole saman kolikon

25 24 kääntöpuolia; alhainen työn imu ei tarkoita vakavaa työuupumusta eikä työuupumusoireiden puuttuminen tarkoita automaattisesti työn imua. Muita työhön liittyviä tuntemuksia ovat tyytyväisyys (satisfaction) ja ylikiehunta (anxiety). Näitä voidaan tarkastella eri aktiivisuustasojen sekä miellyttävyyden tunteiden mukaan. Matala aktiivisuustaso korreloi tilanteesta riippuen tyytyväisyyden tai uupumisen tunteisiin tällöin työllä ei koeta olevan energisoivaa vaikutusta, työn imua. Kun tarkasteluun otetaan aktiivisuustason lisäksi työn miellyttävyys/epämiellyttävyys, voidaan työtä tutkia kokonaisvaltaisemmin ja päätellä, alkaako työnteosta tulla esimerkiksi terveydelle haitallista. Korkea aktiivisuustaso puolestaan korreloi liikapuristuksen tai työn imun tunteisiin tällöin työ energisoi työntekijää, ja työn mielekkyys tai vaikutukset terveyteen riippuvat siitä, koetaanko työ miellyttäväksi vai epämiellyttäväksi. Kun näitä eri ulottuvuuksia tutkitaan suhteessa Karasekin malliin, huomataan, että silloin kun työn vaatimukset ovat korkeita ja itsekontrolli vähäistä, liikutaan liikapuristuksen alueella niin kauan kuin työ jaksaa aktivoida tekijäänsä. Kun aktiivisuustaso laskee, siirrytään kohti uupumusta. Kun taas itsekontrolli ja työn vaatimukset ovat korkealla, ollaan lähellä työn imua, sillä tällöin katsotaan tapahtuvan uuden oppimista ja kasvua. Tämä nelikenttä on tutkimukseni kannalta tärkeä, sillä siinä kuvataan hyvinvointiin tai hyvinvoinnin puuttumiseen liittyviä tekijöitä. Mallin mukaan aktiivisuustason nousu tai lasku saa aikaan muutoksia tuntemuksissa. Aktiivisuustason vaihteluiden voidaan katsoa kuvaavan erilaisen stressin ja sen tasojen vaihtelua. Seuraavaksi tarkastellaan väitettä lähemmin. 2.3 Stressi osana hyvinvoinnin kokonaisuutta Stressi on yksilön vaste ympäristön tai/ja oman elimistön liiallisiin vaatimuksiin. Se on myös ympäristön ja yksilön vuorovaikutustilanne, jossa yksilön tarpeiden ja kykyjen ja ympäristön välillä vallitsee voimakas ja pitkäaikainen ristiriita. Se vaatii yksilöä reagoimaan, yrittämään puolustautua ja sopeutua. Jos tämä epäonnistuu tai jatkuu pitkään, seurauksena saattaa olla negatiivisia stressireaktioita ja sitä kautta hyvinvoinnin häiriytyminen (Selye 1936, 32; Selye 1956; Levi 1984, ). Stressi on yhtäältä välttämätöntä (positiivinen stressi, eustressi), jotta selvittäisiin onnistuneesti elämän haasteista, mutta toisaalta se on pahimmillaan elimistön uhkatekijä (negatiivinen stressi, distressi), joka aiheuttaa ensi vaiheessa psykosomaattisia ja psyykkisiä oireita, muun muassa syketiheyden ja verenpaineen kohoamista, päänsärkyä, nukahtamisvaikeuksia, mielialan muutoksia, ahdistusta, yöllistä heräilyä ja pitkään jatkuessaan sairastumista ja hyvinvoinnin heikkenemistä. (Selye 1956; Ursin 1980, ; de Longis, Folkman & Lazarus 1988, ; Levi 1972, 528; 1981; Eliasson 1985, 190; Eskelinen, Toikkanen, Tuomi, Mauno, Nygårdes & Ilmarinen 1991; Helin 1992, ; Lazarus 1974, 321

26 25 333). Vartiovaaran (2004 ja 2008) mukaan eustressin ja distressin välinen ero on hiuksenhieno. Eustressissä stressihormonit ovat optimaalisella tasolla. Eustressi on seurausta toiminnoista, jotka koetaan innostavina, haasteellisina ja motivoivina. Siinä on kysymys kokonaisvaltaisesta ja positiivisesta olotilasta, joka saa tekemään tyytyväisenä työtä (Karhu, Länsimies & Räsänen 2000, ; Mattila 2010). Se alkaa muistuttaa hyvin läheisesti työn imun määritelmää: aidosti myönteinen hyvinvoinnin tila sekä työntekijän aktiivinen ja samaistuva suhtautuminen työhönsä. (Hakanen 2009, 9; Schaufeli & Bakker 2010). Näitä tiloja tai näiden käsitteiden yhteneväisyyttä ei kuitenkaan ole akateemisesti tutkittu yhdessä. Mielestäni käsitteiden yhteneväisyys on kuitenkin niin merkittävä löydös, että sitä tulee tutkia tarkemmin. Neustressiksi puolestaan kutsutaan distressin ja eustressin välitilaa, joka ei aiheuta erityisen hyvää eikä huonoa mielialaa eikä vaikuta muutenkaan merkittävästi elimistön toimintaan (Karhu ym. 2000, ). Liiallinen distressi saattaa johtaa työstä poissaoloihin, jopa työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. (Helin 1992, ; Toivonen, Länsimies, Jokela, Helin & Hänninen 1993, ; Toivonen, Länsimies, Jokela, Penttilä & Hänninen 1996, ) Stressin lähteet saattavat olla itse työssä, omassa työroolissa, työpaikan ihmissuhteissa, urakehityksessä, organisaation rakenteessa ja ilmapiirissä sekä työn ja perheen yhteensovittamisessa. Nämä tekijät saattavat johtaa siihen, että stressi näyttäytyy negatiivisena ja saattaa aiheuttaa sekä yksilö- että organisaatiotasolla näkyviä oireita. (Vrijkotte, vaan Doornen & de Geus 2000, ; Cooper 2000; Brosschot, Gerin & Thayr 2006, 113, 124.) Stressin aiheuttajissa (stressoreissa) voidaan erottaa laatu-, kesto-, voimakkuus-, samanaikaisuus- ja peräkkäisyyseroja. Useamman stressitekijän yhtäaikainen tai peräkkäinen vaikutus ilmenee usein elimistön ylikuormituksena. Stressitekijät voivat olla peräisin elimistön ulkopuolelta, kuten loukkaavat sanat tai ilmeet, fyysinen vahingoittuminen tai fyysinen tai psyykkinen rasitus, kylmyys, kuumuus, säteily ja niin edelleen, tai elimistön sisäpuolelta, jolloin taustalla voi olla fyysinen ja psyykkinen sairaus, liialliset odotukset, tekemättömät työt, pelot, kiire tai yksitoikkoisuus. Stressireaktioon ja stressin sietoon vaikuttaa se, onko elimistö väsynyt vai levännyt, sairas vai terve. Stressireaktion voimakkuuden ratkaisee se, miten ristiriitaisena elimistö kokee stressin aiheuttajat vallitsevaan fysiologiseen ja psykososiaaliseen tilaan nähden (Selye 1956; Lazarus 1974, ; Levi 1981; Helin 1992, ). Elimistön toimintaa säätelee ja valvoo autonominen, tahdosta riippumaton hermosto, jonka vaikutuksesta elimistö reagoi tarpeen mukaan joko toimintaa tehostavasti tai hillitsevästi. Hermoston sympaattinen osa tehostaa elimistön toimintaa ja lisää elimistön aktivaatiota, stressiä. Parasympaattinen osa taas rauhoittaa ja palauttaa elimistön toimintoja. Työn aikana sympaattisen hermoston toiminta on hallitsevaa, parasympaattisen osan vaikutuksesta taas saadaan hyvä yöuni ja päivällä palautuminen, esim. levon tai rentoutumisen vaikutuksesta. (Toivonen, Länsimies, Jokela, Helin & Hänninen 1993,

27 ; Toivonen, Länsimies, Jokela & Hänninen 1994, 11 21; Linden, Earle, Gerin & Cristenfeld 1997, ; Nienstedt, Hänninen, Arstila & Björkvist 2009.) Lazaruksen stressiteorian (Lazarus 1966) mukaan stressi jaetaan fysiologiseen, psykologiseen ja sosiaaliseen stressiin. Fysiologisessa stressissä elimistö kiihottuu: sen välittömänä vaikutuksena adrenaliinin sekä muiden stressihormonien erittyminen lisääntyy, sokeria ja rasvoja vapautuu verenkiertoon turvaamaan lisääntyneen energiantarpeen, hengitystiet laajenevat ja hengitys syvenee, sydän lyö nopeammin ja verenpaine kohoaa, jotta solujen energiantarve tulee tyydytetyksi. Myös hikoilu lisääntyy alentamaan kohonnutta elimistön lämpötilaa, silmän mustuaiset laajenevat näön parantamiseksi ja lihakset jännittyvät nostamaan lihasvoimaa. Ruuansulatus hidastuu, jotta elimistö pystyy kanavoimaan kaikki tarvittavat voimavarat uhkaavasta vaara- ja stressitilanteesta selviämiseen. (kts. myös Nienstedt, Hänninen, Arstila & Björkqvist 2009.) Jos stressiä ei pystytä kompensoimaan, seurauksena on psykosomaattisia ongelmia ja pitkään jatkuneena jopa sairauksia. Stressin psykologisina oireina ilmenee muun muassa keskittymis-, ajattelu- ja rentoutumiskyvyn puutetta, kiukkuisuutta, ahdistuneisuutta, yleistä haluttomuutta, muistamattomuutta, virheiden lisääntymistä, unettomuutta, eristyneisyyttä, väsymystä ja tupakoinnin, alkoholin ja lääkkeiden käytön tarpeen lisääntymistä (Helin 1992, 291). Sosiaalisesti stressaantunut ihminen tulee heikosti toimeen toisten ihmisten kanssa, ei hyväksy toisten ehdotuksia ja näkee vikoja toisissa ihmisissä. (kts. Lazarus 1974, ). Hans Selyen (1936, 32; 1952; 1956) yleisessä adaptaatio-oireyhtymäteoriassa stressi jakautuu kolmeen osaan: hälytysvaiheeseen, sopeutumis- eli vastarintavaiheeseen ja uupumisvaiheeseen. Hälytysvaihe jakautuu sokkivaiheeseen, jolloin elimistön vastustuskyky heikkenee, ja vastasokkivaiheeseen, jolloin elimistö aktivoituu. Tämä valmistelee elimistöä joko pakenemaan tai taistelemaan. Sopeutumisvaiheessa elimistö on virittäytynyt vastarintaan. Tyypilliset hälytysreaktion tunnusmerkit alkavat kadota: ihminen on mukautumassa uhkaavaan tilanteeseen, jolloin elimistön toiminta palautuu. Jollei niin käy, elimistö jatkaa taisteluaan. Syntyy krooninen stressi, joka johtaa psyykkisiin ja psykosomaattisiin oireisiin ja pitkään jatkuessaan elimistön uupumukseen, burn outiin, ylikuormitusväsymykseen ja sairastumiseen (kts. myös Vartiovaara 2008). Toivosen ym. (1993, ; 1994, 11 21) mukaan ylikuormitusväsymyksessä autonomisen hermoston sympaattinen osa ei pysty aktivoimaan elimistön toimintaa, koska elimistöön kierroksia piiskaavien stressihormonien eritys on ehtynyt ja elimistön toiminta on tästä syystä lamassa. Tämä tukee työn imun tutkimusten yhteydessä esiin tuomaani, mm. Warrin (1990), Hakasen (2009) ja Bakkerin & Oerlemansin (2010) käyttämän nelikentän oikeanpuolista osaa: aktiivisuustason ollessa korkea koetaan liikapuristuksen tuntemuksia, aktiivisuustason laskiessa tuntemukset alkavat muuttua uupumukseksi. Liiallinen stressi on suuri kansanterveysriski. Stressin voidaan nähdä olevan yhteydessä myös yrityksen taloudellisiin tekijöihin. Liiallisesta työntekijöiden stressistä ai-

28 27 heutuu yritykselle taloudellista haittaa lisääntyneinä poissaoloina, sairauskuluina ja vähentyneenä työhyvinvointina, millä on vaikutusta tuottavuuteen. (Levi 1981, ; Vrijkotte, vaan Doornen & de Geus 2000, ; Korkeila 2006, ; 2008, ) Stressin (aktivaation) ja suorituskyvyn välillä vallitsee käännetyn U-kirjaimen muotoinen suhde. Stressin kasvaessa myös suorituskyky aluksi kasvaa, mutta kääntyy tietyn pisteen jälkeen laskuun, mikäli stressi jatkuu. (Duffy 1972; Nixon 1976). Poikkeuksen tähän voivat aiheuttaa mm. sairaus, väsymys tai poikkeuksellisen suuri stressinsietokyky tai motivaatio (Näätänen 1973, ; Helin & Hänninen 1987, ), Edellisestä luvusta kävi esille, että työn imun tutkimuksen yhteydessä on myös tutkittu stressiä. Karasekin malli keskittyi työstressiin ja sen hallintaan (Karasek ym. 1990). Tutkimukset ovat kuitenkin keskittyneet lähinnä negatiiviseen stressiin ja sen ilmenemiseen työssä. Positiivista stressiä ja sen yhteyksiä työn imuun ei niinkään ole tutkittu. Jos tulkinta perustuu eustressin ja työn imun määritelmiin, työhön liittyvää eustressiä voisi kutsua työn imuksi. Tästä syystä tässä tutkimuksessa halutaan tarkastella stressiä myös positiivisista lähtökohdista. Positiivisen stressin ilmenemiseen vaaditaan päivittäistä palautumista (Siltaloppi, Kinnunen & Feldt 2009, ). Siksi tarkastelemme seuraavaksi palautumista. 2.4 Palautuminen osana hyvinvoinnin kokonaisuutta Palautuminen jaetaan fysiologiseen ja psykologiseen palautumiseen, eli elimistön ja mielen palautumiseen. Se voi alkaa kuormittavan stressitilanteen mentyä ohi. Psykologinen palautuminen korjaa kuormituksen aiheuttamia kielteisiä tuntemuksia. Fysiologinen palautuminen tapahtuu autonomisen hermoston, stressihormonien, kuormituksessa kulutetun energian ja toiminnan palautumisena. Palautumisessa täydennetään elimistön voimavaroja (kuvio 4). Työkuormituksesta/stressistä palautuminen voidaan nähdä vastakohtana työssä tapahtuvalle kuormittumisprosessille (Siltaloppi & Kinnunen 2007). Toisin sanoen stressi, ennen kaikkea distressi ja palautuminen ovat vastakkaisia psykofysiologisia reaktioita. (Geurts & Sonnentag 2006, 483; Siltaloppi & Kinnunen 2007). Palautumisessa henkilön stressitaso palautuu stressaavasta kokemuksesta sille tasolle, jolla se oli ennen kyseistä tapahtumaa (Meijman & Mulder 1998). Psykologisesti ihminen tuntee palauduttuaan olevansa valmis jatkamaan suoriutumista aikaisemmista vaatimuksista tai kehittämään itselleen uusia vaatimuksia (Sonnentag & Zjilstra 2006). Fysiologisesti palautuminen näkyy väsymyksen vähentymisenä (Geurts & Sonnentag 2006; Siltaloppi ym. 2009, 331). Yöunen aikana mitattuun sykevaihteluun perustuvissa tutkimuksissa on havaittu autonomisen hermoston parasympaattisen osan merkitys pa-

29 28 lautumiselle ja sitä kautta työssä jaksamiselle (Otzenberger, Gronfier, Simon, Charloux, Ehrhart, Piquard & Brandenberger 1998, ; Kinnunen ym. 2006, ). Palautuminen on erittäin tärkeää terveyden ja hyvinvoinnin kannalta, sillä riittämätön palautuminen suurista työmääristä saattaa johtaa toistuessaan tai pitkään jatkuessaan terveyden heikkenemiseen (McEwen 1998; Siltaloppi ym., 2009, 331). Tutkimuksissa onkin todettu, että palautuminen on läheisesti yhteydessä hyvinvointiin; huonosti palautuneet henkilöt kokevat uupumusta muita todennäköisemmin (Sluiter ym. 2001, 36). Meijmann ja Mulder (1998) tuovat esille kehittämässään ponnistuspalautumismallissa (Effort-Recovery Model), että kuluttavat ponnistukset työssä johtavat kuormittaviin reaktioihin, joita voidaan nähdä muun muassa fysiologiassa, käyttäytymisessä ja subjektiivisina reaktioina. Kun työn vaatimukset helpottavat, myös kuormittavat reaktiot vähenevät ja elimistössä alkaa tapahtua palautumista. Mallin mukaan palautuminen tapahtuu neljällä eri tavalla: psykologisen irrottautumisen, rentoutumisen, hallinnan tunteen sekä kontrollin kautta. Ponnistus-palautumismalliin keskittyneet tutkimukset ovat selvittäneet erityisesti sitä, miten ihmiset käyttävät työn ulkopuolisen ajan (van Hooff, Geurts, Beckers & Kompier 2011, 56). Työn ulkopuolella ihmiset ovat parhaassa tapauksessa vapaita työn vaatimuksista ja elimistö pääsee palautumaan tilanteeseen, jossa se oli ennen työn vaatimusten alkamista (Geurts & Sonnentag 2006). Toinen palautumiseen liittyvä teoria on resurssien säilyttämisteoria (The Conservation of Resources Theory COR). Sen mukaan ihmiset pyrkivät säilyttämään tai suojelemaan omia voimavarojaan. Resurssit ovat jaettu erilaisiin kategorioihin riippuen siitä, mitkä henkilökohtaiset voimavarat ja energiaa tuottavat resurssit ovat henkilölle kaikkein tärkeimpiä. Tämän teorian mukaan stressitasot nousevat, kun henkilölle tärkeät resurssit ovat uhattuna tällöin niitä pyritään suojaamaan. Työympäristössä stressitilanteen aiheuttaa se, että yksilölliset voimavarat, kuten tarmokkuus (vigour), itsekunnioitus (self-esteem) tai optimismi (optimism) ovat uhattuna. Stressistä palautuakseen ihminen tarvitsee uusia resursseja tai pyrkii palauttamaan menetetyt tai vähentyneet voimavarat työajan jälkeen. (Hobfoll 1998). Tällöin myös vapaa-ajan aktiviteetit ovat tärkeitä; niiden pitäisi olla sellaisia, jotka myös palauttavat menetettyjä voimavaroja (Siltaloppi ym. 2009, 332). Sonnentag (2003, 518, 525) tuo esille, että mitattu palautuminen ja voimavarojen koettu palautuminen auttaa yksilöitä kokemaan työn imua. Palautumisella on positiivinen vaikutus kaikkiin työn imun osa-alueiden kokemuksiin: tarmokkuuteen, omistautuneisuuteen ja uppoutumiseen. Kokeellisessa tutkimuksessa työstä palautuneita henkilöitä verrattiin niihin, jotka eivät olleet palautuneet. Tutkimus osoitti, että henkilöt, jotka eivät olleet palautuneet, kokivat vähemmän tarmokkuutta ja panostivat vähemmän omiin työtehtäviin kuin ne, jotka olivat palautuneet. (Schellekens, Sijtsma, Vegter & Meijman 2000, 53.) Westmanin ja Etzionin (2001) tutkimuksessa tuotiin esille, että yksilön palautuminen vaikuttaa työhön omistautumiseen. Huonosti palautuneet työntekijät vetäy-

30 29 tyivät heille esitetyistä vaatimuksista. Heillä ei ollut tarpeeksi resursseja ottaa vastuuta niistä, sillä työlle omistautuminen veisi yhä suuremman osan heidän vähäisistä voimavaroistaan (Hobfoll 1998). Palautuminen edistää työlle omistautumista, sillä se antaa tarpeeksi voimavaroja siihen (Sonnentag 2003, 519). Huono palautuminen heikentää myös keskittymiskykyä, minkä seurauksena uppoutuminen omaan työhön saattaa kärsiä. Pitkään jatkuva palautumattomuus saattaa vaikuttaa myös työntekijän suoriutumiskykyyn ja tätä kautta hänen turvallisuuteensa ja terveyteensä. (Proctor ym. 1996, 130.) Sonnentagin ja Fritzin (2007) tutkimus paljasti, että työn stressitekijät ovat yhteydessä palautumisen tuntemuksiin. Melko korkea negatiivinen korrelaatio löytyi aikapaineen ja psykologisen irrottautumisen väliltä. Toisin sanoen, työtehtävistä on vaikea irrottautua vapaa-ajallakaan, kun on paljon tekemistä ja siihen liittyy aikapainetta. (Sonnentag & Fritz 2007, 215.) Palautumista voidaan tarkastella sen mukaan, tapahtuuko sitä töissä vai kotona (Demerouti ym. 2012, ). Työpäivän aikana energiavarastoja voi täydentää lepäämällä tai pitämällä taukoa työtehtävistä (Meijman & Mulder 1998). Taukojen merkitystä palautumiselle on tutkittu pääasiassa pidemmällä aikavälillä, kuten lomien ja viikonloppujen aikana (Fritz ja Sonnentag 2005). Lyhytaikaisten, työpäivän aikana pidettävien taukojen merkityksestä on tehty vähemmän tutkimuksia (Demerouti ym. 2012, 278). Lyhyet tauot päivän aikana kartuttavat voimavaroja loppupäivää varten sekä piristävät kehoa ja mieltä. Palautumisen kokonaisosuutta vuorokaudesta ne eivät kuitenkaan lisää merkittävästi. (Firstbeat Technologies 2012, 14.) Positiivisilla tunnetiloilla voidaan myös nähdä olevan vaikutusta palautumiseen, varsinkin stressaavien tai epämiellyttävien tilanteiden jälkeen. Mielihyvän kokeminen on yksi tällaisista tunnetiloista, jonka yhteyksiä palautumiseen on tutkittu (mm. van Hooff ym. 2011,70). van Hooff ym. (2011) tuovat esille, että työssä sekä vapaa-ajalla koetulla mielihyvän tunteella on positiivinen vaikutus työntekijöiden palautumiseen. Tämän lisäksi mielihyvän tuntemuksilla on vaikutuksia tarmokkuuden ja uupumuksen tunteisiin; mitä enemmän mielihyvää koetaan työn aikana tai vapaa-ajalla, sitä enemmän koetaan tarmokkuutta ja sitä vähemmän uupumusta jälkeenpäin. (van Hooff ym. 2011,70.) Positiivisilla tunnetiloilla voi olla siis hyödyllinen vaikutus hyvinvointiin. Fredrickson (2001, 223) tuo esille, että henkilöt, jotka pystyvät kokemaan positiivisia tunnetiloja menetyksien yhteydessä, pystyvät rakentamaan pitkän aikavälin suunnitelmia ja tavoitteita keskimääräistä paremmin. Positiivisten tunnetilojen kokemisen ei siis nähdä hyödyttävän terveyttä ja hyvinvointia vain lyhyellä aikavälillä, vaan niillä voidaan nähdä olevan myös pidempiaikainen vaikutus; positiiviset tunnetilat edistävät yksilöllisiä voimavaroja, jotka voivat toimia tulevaisuudessa iskunvaimentimena stressitilanteissa. Kuviossa 4 on haluttu havainnollistaa työkuormituksesta palautumiseen liittyviä tekijöitä.

31 30 Työ Vaatimukset ja voimavarat Fysiologinen palautuminen Muun elimistön toiminnan palautuminen Autonominen Hormonaalinen Psykologinen palautuminen Irrottautuminen Rentoutuminen Taitojen hallinta Kontrolli Koettu palautumisen tarve Väsymys Ärtymys Sosiaalinen vetäytyminen Koettu hyvinvointi Työuupumus Psyykkiset ja fyysiset stressioireet Vapaa-aika Määrä ja laatu Uni Määrä ja laatu Kuvio 4 Työkuormituksesta palautumista havainnollistava malli (Siltaloppi & Kinnunen 2007, 38, mukailtu: palautumista on syvennetty ja unen vaikutussuhteita laajennettu) Kuvio 4 havainnollistaa, miten työn ulkopuolisella ajalla on vaikutusta siihen, kuinka oma työ koetaan (Sonnentag, 2003, 518). Palautumista edistävät parhaiten lepo ja vähäistä ponnistelua vaativat aktiviteetit sekä yöuni. Työstä irrottautuminen vapaa-ajalla, viikonlopun vaihtelut, tauotus työssä, rentoutuminen ja useat harrastukset ovat myös hyviä palautumiskeinoja (Sonnentag, 2001, 203; Siltaloppi & Kinnunen 2007). Työhön liittyvällä tekemisellä ennen nukkumaanmenoa on taas negatiivinen vaikutus siihen, kuinka hyväksi olo koetaan. Aktiivinen rentoutuminen ja rentoutumisharjoitukset sekä liikunta voivat vähentää fysiologista, psykologista ja sosiaalista työstressiä sekä lisätä hyvinvointia. Tämän lisäksi ne voivat edistää työn tuottavuutta. (Helin & Hänninen 1987; Helin & Hänninen 1988; Rauhala ym. 1990; Toivonen ym. 1993; Toivonen ym. 1993; Feldt ym ) Näin päästäänkin viimein työnimun, stressin ja palautumisen keskinäiseen tarkasteluun, jolla voidaan ymmärtää työpäivän aikaisia tuntemuksia. Näillä kolmella on hieman erilainen lähestymistapa, mutta yhdessä ne täydentävät toisiaan niin, että työpäivän aikaisia tuntemuksia voidaan tarkastella mahdollisimman eheästi. Työn imua, stressiä ja palautumista käsittelevän kirjallisuuden perusteella voidaan olettaa, että palautuminen

32 31 vähentää distressiä. Se voi edistää positiivisen stressin (eustressin) syntymistä. Toisaalta positiivinen stressi ja työn imu ovat positiivisia tunteita, jotka jo määritelminä lähestyvät toisiaan. Tästä syystä sekä palautuminen että eustressi voivat edesauttaa työn imun syntymistä. Seuraavissa kappaleissa lähestytään työn imua, stressiä ja siitä palautumista eri näkökulmista ja muodostetaan niiden avulla viitekehys, joka toimii tämän tutkielman viitekehyksenä. 2.5 Yksilö tarkastelun keskiössä Yksilölliset voimavarat. Aikaisemmissa tutkimuksissa on selvitetty, millaisia yksilöllisiä vaihteluita työn imussa on eri ihmisten välillä (Xanthopolou, Bakker, Demerouti & Schaufeli 2009), mutta viimeisimmät tutkimukset ovat keskittyneet ennen kaikkea henkilön itsensä kokemiin vaihteluihin työn imussa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmiset kokevat joko suurempaa tai vähäisempää työn imua omaa työtään kohtaan työpäivän sisällöstä riippuen. (Bakker 2011.) Xanthopolou ym. (2007, 124) ottavat tarkasteluun työntekijöiden yksilölliset voimavarat ja niiden vaikutukset työn imun tuntemuksiin. Yksilöllisillä voimavaroilla tarkoitetaan yksilön ulottuvuuksia, jotka liittyvät siihen, kokeeko hän voivansa hallita toimintaympäristöään ja vaikuttaa siihen. Toisin sanoen, yksilölliset voimavarat toimivat sovittelijoina ympäristön ja yksilön välillä. Niiden avulla voidaan tulkita, miten ihmiset ymmärtävät ja tulkitsevat ympärillään olevia asioita ja reagoivat niihin. Tutkijat tuovat esille kolme tyypillistä voimavaraa, jotka on liitetty useasti yksilön sopeutumiskykyyn. Ne ovat organisaatioperäinen itsetunto (organization based selfesteem), optimismi (optimism) ja pystyvyyden tunne (self-efficiacy). Pystyvyyden tunteella tarkoitetaan sitä, miten yksilö itse kokee kykenevänsä täyttämään ympäristön vaatimukset. Organisaatioperäisellä itsetunnolla tarkoitetaan sitä tasoa, jolla jonkun organisaation jäsenet kokevat pystyvänsä tyydyttämään tarpeitaan omissa rooleissaan. (Xanthopolou ym. 2007, 124.) Suomen terveydenhoitoalan työntekijöitä tutkittaessa juuri organisaatioperäinen itsetunto oli tärkeä tekijä, joka ennakoi työn imua tulevaisuudessa (Mauno ym. 2007). Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että yksilölliset voimavarat eivät ole yhteydessä pelkästään stressinsietokykyyn, vaan että niillä on positiivisia vaikutuksia myös fyysiseen ja tunneperäiseen hyvinvointiin (esim. Chen, Gully & Eden 2001). Niillä työntekijöillä, joilla on paljon yksilöllisiä voimavaroja, on muita paremmat kyvyt hallita omia taitojaan. Tämä auttaa heitä selviytymään tilanteista, joissa on paljon vaatimustekijöitä, ja välttämään ei-toivotun lopputuloksen. (Xanthopolou ym. 2007, 125.) Yksilölliset voimavarat on nähty tutkimuksissa myös välillisesti työn imuun vaikuttavina tekijöinä. Ouweneelin, Le Blancin ja Schaufelin (2012) tutkimuksessa positiivi-

33 32 silla tunnetiloilla nähtiin olevan vaikutusta henkilön yksilöllisiin voimavaroihin ja yksilöllisillä voimavaroilla taas työn imuun. Tämän lisäksi työn imun nähtiin vaikuttavan positiivisiin tunnetiloihin, joten nämä kolme ominaisuutta muodostivat toteutuessaan jatkumon, joka saattaa ennustaa tulevaisuuden hyvinvointia. (Ouweneel, Le Blanc & Schaufeli 2012, 549.) Vaikka tässä tutkimuksessa ei keskitytäkään miesten ja naisten välisiin eroihin työn imussa, stressissä tai palautumisessa, joitakin kiinnostavia seikkoja tuodaan kuitenkin esille. Sonnentagin (2003, ) tutkimuksen mukaan miehet ja sellaiset yksilöt, jotka kokevat työssään ylemmältä taholta tulevaa painostusta, raportoivat keskimääräistä alhaisempaa palautumisen tasoa. Tämä tukee aikaisempien tutkimusten löydöksiä, joiden mukaan työstressiä kokevat yksilöt tarvitsevat muita enemmän aikaa palautumiseen (Meijman ym. 1992). Kuitenkin työtä saatetaan jatkaa, sillä työn imu koetaan palautumisen tarpeesta huolimatta voimakkaana, mikä ei taas tue lainkaan palautumista (vrt. ylikuormitus). (Sonnentag 2003, 526.) Persoonallisuus Kun on kyse yksilöistä, tulee ottaa huomioon myös heidän erilaisuutensa. Persoonallisuutta ja sen vaikutusta työn imuun, fysiologiseen ja koettuun stressiin ja siitä palautumiseen on tutkittu persoonallisuuden A-B-tyypin määrityksillä (Friedman & Rosenman 1974; Rosenman ym. 1975, ). Friedmanin & Rosemanin (1974) mukaan A- tyyppistä käyttäytymistä kuvataan kunnianhimoiseksi, aggressiiviseksi, kilpailevaksi ja toiset ihmiset sivuuttavaksi, B-tyyppistä käyttäytymistä sitä vastoin joustavaksi, kiireettömäksi, ystävälliseksi ja toiset huomioonottavaksi. A-tyyppinen henkilö reagoi ärsykkeisiin kohottamalla sykettä, verenpainetta ja lihasjännitystä sekä lisäämällä hikoilua enemmän kuin B-tyyppinen (Krantz, Schaeffer, Davia, Dembroski, MacDougall & Shaffer 1981, ; Houston 1983, 17, 22-39; Phiffner, Lanfrancone, Nil, Bussi & Battig 1986, , Helin & Hänninen 1988, 49-59). A-tyyppisellä henkilöllä, varsinkin miehillä, on suurempi riski sairastua esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin kuin B-tyyppisellä. A-tyyppisiä miehiä on enemmän kuin naisia. Tämä voidaan selittää sillä, että miehet reagoivat fysiologisesti stressiin voimakkaammin kuin naiset. Naiset sen sijaan kokevat stressin subjektiivisesti voimakkaammin. (Helin 1992, 294; Helin & Hänninen 1988, 49 59). Smigelskas (2012) väitöskirjassaan ja Koskenvuo (2000) review-tutkimuksessaan esittävät kriittisen arvion A-tyyppisen persoonallisuuden sepelvaltimotautiennusteesta. Kirkcaldy, Shephard & Furnham (2002) tutkivat saksalaisten johtotason työntekijöiden kontrollin tasoa (locus of control) sekä heidän persoonallisuuttaan A-B-tyypin avulla. Tutkimuksen mukaan A-tyyppiset persoonallisuudenpiirteet olivat yhteydessä voi-

34 33 makkaisiin stressin tunteisiin, kun taas B-tyyppiin kuuluvat henkilöt raportoivat kokevansa vähemmän stressiä. A-tyypin henkilöt olivat tyytymättömämpiä omaan työhönsä kuin B-tyypin henkilöt. (Kirkcaldy, Shephard & Furnham 2002, ) Tätä voidaan yrittää selittää kuvion 3 avulla. Tyytyväisyyden tunteisiin liittyy matala aktiivisuustaso (stressi) eikä henkilö koe voimakasta negatiivista stressiä. A-tyyppiset henkilöt kokivat enemmän stressiä kuin B-tyyppiset henkilöt, joten heidän päiväänsä kuului negatiivinen tai positiivinen stressi. Tällöin tyytyväisyyden tuntemukset ovat tämän kuvion mukaan ristiriidassa A-tyyppisten henkilöiden tuntemuksiin, joten kuvio tukee tämän tutkimuksen tuloksia, että A-tyypin henkilöt ovat tyytymättömämpiä omaan työhönsä kuin B-tyypin henkilöt. Tällöin matala aktiivisuustaso ja voimakas stressi eivät voi olla edustettuna samanaikaisesti. (Kirkcaldy ym. 2002, ) 2.6 Työ ja työpäivä tarkastelun keskiössä Yritettäessä määrittää, millainen olisi täydellinen työpäivä stressin, siitä palautumisen ja työn imun kannalta, törmätään ihmisen yksilöllisyyteen, eikä täydellisesti sopivaa kuvausta oikein ole mahdollista tehdä. Voimme kuitenkin tuoda esiin joitakin yleisiä seikkoja siitä, millaisia asioita työpäivään tulisi kuulua. Ihmisten yksilöllisyys ja persoonallisuuserot, joita tässä tutkimuksessa kuvataan A-B-tyypin käyttäytymisen vaihteluina, tulee kuitenkin huomioida tässä yhteydessä siten, että työpäivän vaatimukset olisivat yhteydessä niihin. Kiinnittämällä huomiota esimerkiksi stressitason yksilöllisiin eroavaisuuksiin työntekijöille voidaan löytää sellaisia työtehtäviä, joissa heidän suoriutumisensa on parhaimmillaan. Toisena vaihtoehtona on järjestää työperäiseen stressiin taipuvaisille henkilöille stressinhallintaohjelmia, jotka auttaisivat hallitsemaan stressitekijöitä. (Kirkcaldy ym. 2002, ) Jo ensimmäisissä työn imua tutkivissa tutkimuksissa tuotiin esille, että työn imu saattaa vaihdella työpäivän aikana (Kahn, 1990). Työn imu ei siis vaihtele vain ihmisten välillä, vaan myös työpäivien välillä ja niiden sisällä (Sonnentag 2003, 518). Bakker (2011) tuo esille, että tulevaisuudessa tulisikin keskittyä juuri lyhyen aikavälin työn imun tutkimiseen. Aina ei voi tuntea työn imua omaa työtä kohtaan, vaan tarvitaan myös aikaa palautua työpäivän kuormituksesta. Tarkasteluperiodina työntekijän sitoutumisessa voisi olla tällöin viikko- tai jopa päivätaso. Vaihtelua työn imussa saatetaan kokea myös yhden työpäivän aikana. (Bakker 2011.) Tästä syystä tutkimuksissa onkin alettu tarkastella päivittäisiä muutoksia yhden työntekijän työn imussa sen sijaan että että keskityttäisiin pelkästään työntekijöiden välisiin eroihin.

35 Työn stressi- ja vaatimustekijät Työn stressitekijät (job stressors) ovat sellaisia työhön liittyviä tekijöitä, jotka hankaloittavat työn suorittamista. Tyypillisiä työn stressoreita ovat työn määrään liittyvät tekijät, kuten aikapaine ja ylityö, roolien epäselvyys sekä vaativat tilannetekijät. (Sonnentag & Fritz 2007, 207.) Työn vaatimustekijöillä (job demands) taas tarkoitetaan työhön liittyviä fyysisiä, sosiaalisia tai organisatorisia ulottuvuuksia, jotka vaativat fyysisiä ja/tai psyykkisiä ponnistuksia (esimerkiksi työn määrä ja aika). Tästä syystä ne ovat myös yhteydessä fyysisiin ja/tai psyykkisiin resursseihin. Työn vaatimustekijät vaativat vastaparikseen voimavaratekijöitä, jotta tasapaino näiden välillä pääsee syntymään. (Xanthopoulou, Bakker, Demerouti & Schaufeli 2007, 122.) Tämä tuli esille aikaisemmin jo Karasekin mallin yhteydessä. Korkeat työn vaatimustekijät, jotka edellyttävät työntekijältä jatkuvaa ponnistelua, voivat uuvuttaa työntekijän resursseja. Voimavarojen pitkäaikainen niukkuus johtaa energiavarastojen ehtymiseen ja saattaa johtaa lopulta terveysongelmiin (Xanthopoulou ym. 2007, 122). Työn vaatimustekijöitä voivat olla esimerkiksi työn määrä tai tunneelämän vaatimukset. Niillä on tutkimusten mukaan ollut yhteyttä uupumiseen tietyissä työntekijäryhmissä (Bakker, Demerouti & Euwema 2005). Yhtenä keskeisenä nykyajan työn vaatimustekijänä pidetään työn pirstaleisuutta (fragmentation). Työn pirstaleisuudella tarkoitetaan sitä, että työtä tehdään tietyn työtehtävän parissa hetken aikaa, minkä jälkeen työtehtävä vaihtuu. Tällöin erilaisia osatoimintoja on yhdistetty siten, että ne yhdessä muodostavat yhden henkilön työn kuvauksen. (Mark ym. 2005, 321.) Erilaisten työtehtävien lisääntyminen näyttää olevan yhteydessä työn laajuuteen, mikä aiheuttaa työn pirstaleisuutta ja stressiä (Mark ym. 2005, 321). Kun työ on pirstaleista ja useampi työ saattaa olla keskeytyksissä samanaikaisesti, stressin aiheuttajia tulee elimistöön useasta samanaikaisesta lähteestä, jolloin stressin määrä saattaa kasvaa suureksi (Mark ym. 2005, 322.) Monet keskeneräiset, toisistaan poikkeavat tehtävät ja projektit aiheuttavat riittämättömyyden tunnetta. Tämä lienee tyypillistä johtajan työssä, joka on eri lähteissä kuvattu nimenomaan pirstaleiseksi (esim. Mintzberg 2011). Ajan hallinta (time management) ja siihen liittyvät tutkimukset liittyvät hyvin läheisesti työn pirstaleisuuteen. Sitä on tutkittu myös hyvinvoinnin ja tehokkuuden näkökulmasta. Sille ei ole syntynyt yhtenäistä määritelmää kirjallisuudessa, mutta se voidaan määritellä tarkoittamaan tarpeiden määrittelyä, tavoiteasettelua, strategiamäärittelyä, priorisointia ja suunnittelua, joita vaaditaan tavoitteiden saavuttamiseksi (Lakein 1973). Vuonna 2004 tehdyn review-tutkimuksen mukaan ajan hallintaa ei ole kovinkaan paljon tutkittu johtajien näkökulmasta, vaan etupäässä opiskelijoiden, työntekijöiden tai sellaisten työntekijöiden näkökulmasta, jotka opiskelevat tai pyörittävät perhettä samanaikaisesti. Sen mukaan tutkimuksia pitäisikin tulevaisuudessa kohdentaa eri kohderyhmiä

36 35 kuvaaviksi. Hyvillä ajan hallinnan kyvyillä voi olla tutkimusten mukaan vaikutusta koettuun työtyytyväisyyteen ja huonolla taas vaikutusta negatiiviseen stressiin. (Claessens, van Eerde & Rutte 2004, 257, 262, 272.) Tällä hetkellä ajan hallinnan (time management) tutkimuksissa on yleistynyt hiljaisen tunnin vaikutukset työssä suoriutumiseen. Hiljaisella tunnilla tarkoitetaan sellaista aikaa, jolloin työtä tehdään ilman esimerkiksi sähköpostien tai puheluiden aiheuttamaa taukoa. Tällöin hiljaisen tunnin tutkimukset lähestyvät hyvin käytännönläheisesti myös työn pirstaleisuuden tutkimuksia. König, Kleinmann & Höhmann (2013) tutkivat hiljaisen tunnin vaikutuksia työn tehokkuuteen ja päätyivät tutkimustuloksiin, joissa hiljaisella tunnilla nähtiin olevan positiivinen vaikutus työn tehokkuuteen. Tutkimuksessa tutkittiin saksalaisia eri alojen johtajia. Vaikka johtajalla olisi käytössään moniakin eri ajan hallintaan liittyviä työkaluja, hiljaisesta tunnista voi olla tämän tutkimuksen mukaan silti hyötyä. Työtehtävien keskeytyminen on suuri ongelma, joka syö työpäivän aikaista tehokkuutta. (König, Kleinmann & Höhmann 2013, ) Työn kontrolli- ja voimavaratekijät Aiempien tutkimusten mukaan työn voimavaratekijöillä tarkoitetaan työn imua tukevia fyysisiä, sosiaalisia ja organisatorisia tekijöitä. Tällaisia ovat esimerkiksi kollegoiden sosiaalinen tuki, palaute, valta tehdä päätöksiä itsenäisesti ja oppimisen mahdollisuudet. (Bakker & Demerouti 2007.) Työn voimavaratekijät voivat vähentää työn vaatimustekijöistä aiheutuneita fysiologisia ja psykologisia haittoja. Ne voivat myös auttaa saavuttamaan työn tavoitteita sekä kannustaa yksilölliseen kasvuun, oppimiseen ja kehittymiseen. (Schaufeli & Bakker 2004). Tutkimusten mukaan työn imu on vahvimmin yhteydessä työn voimavaratekijöihin. Työn voimavaroja voidaan kuvata työn energisaattoreina, jotka lisäävät työntekijän sisäistä ja ulkoista motivaatiota. Niiden puuttuminen voi vähentää työn imua ja lisätä työhön leipääntymistä (boreout). Työn voimavaratekijät vaihtelevat sekä organisaation että työn haastavuuden mukaan, niin että esimerkiksi johtajien ja suorittavan portaan työn voimavarat saattavat olla hyvinkin erilaiset. (Hakanen 2009, 10.) Xanthopoulou ym. (2009, 241) tuovat esille tutkimuksessaan, että työn ja yksilön voimavaratekijät ovat yhteydessä molemminpuolisesti. Lisäksi työn voimavaratekijöiden nähdään korreloivan eniten työn imun kanssa. Tuloksista käy ilmi, että ne henkilöt, jotka kokevat autonomiaa työssään ja saavat valmennusta ja palautetta, joilla on kannustavat kollegat sekä mahdollisuus työssä etenemiseen, ovat muita motivoituneempia saavuttamaan työtavoitteensa. Tästä syystä he myös kokevat usein tarmokkuuden, omistautuneisuuden ja uppoutumisen tuntemuksia omaa työtä kohtaan. Ilmiötä voidaan selittää myös sosiaalisen vastavuoroisuuden teorialla (social excange theory). Hyödylliset ja

37 36 reilut sosiaaliset vaihdannat johtavat vahvoihin suhteisiin, jotka tuottavat tehokasta työkäyttäytymistä sekä positiivisia asenteita. (Xanthopoulou ym. 2009, 241.) Toisaalta Sonnentag (2003, 525) tuo tutkimuksessaan esille mielenkiintoisen havainnon: aikapaineen positiivisen vaikutuksen. Olen edellä esittänyt aikapaineen olevan työn vaatimustekijä, mutta työpäivän mittaan koettu aikapaine saattaa olla tiettyyn pisteeseen asti yhteydessä myös työpäivän aikaiseen aloitteellisuuteen. Yksilöt, jotka kokivat aikapainetta päivän aikana, raportoivat muita korkeammasta aloitteellisuudesta. Tällöin aikapaine, jonka on ajateltu olevan työhön liittyvä vaatimustekijä, voi tiettyyn pisteeseen asti toimia työn myös energisaattorina. (Sonnentag 2003, 525.) Tässä kappaleessa on tarkasteltu sekä työn voimavara- että työn vaatimustekijöitä. Niitä on käsitelty perinteisesti TV-TV-mallin avulla (Job Demands-Resource Model, JD-R). Malli tarkastelee näiden tekijöiden yhteisvaikutusta ja se on johdettu Karasekin mallista, jonka esittelin työn imun tutkimusten yhteydessä. Xanthopoulou ym. (2007) halusivat tehdä tutkimuksen siitä, pitäisikö tähän malliin lisätä yksilölliset voimavarat. Tämän ulottuvuuden lisäämistä perustelee palautumisen yhteydessä esille tuotu CORmalli, jossa keskitytään resurssien suojaamiseen tai säilyttämiseen. Siinä on paljon yhtäläisyyksiä TVTV-malliin. Molemmat mallit olettavat, että voimavaroilla on puskurivaikutus, kun tarkastellaan vaatimusten ja negatiivisten lopputulosten suhdetta. TV-TVmallia ja COR-mallia yhdistämällä voidaan olettaa, että työn voimavaratekijöiden saatavuus voi johtaa resurssien kertymiseen ja näin positiivisiin lopputuloksiin ja että työtehtäviin liittyvät resurssit kasvattavat tehokkuuden uskoa, mikä taas nostaa sitoutumisen tuntemuksia. Näistä syistä TV-TV-mallia haluttiin lähteä laajentamaan tutkimuksen avulla. (Xanthopoulou ym. 2007, 123.) Kuviossa 5 on esitetty laajennettu TV-TV-malli.

38 37 Työn voimavaratekijät Työn vaatimustekijät Yksilön voimavaratekijät + Työn imu + + Työssä suoriutuminen Työn + hallinta Kuvio 5 Työn voimavarojen, yksilön voimavarojen ja työn vaatimustekijöiden suhde työn imuun (esim. Xanthopoulou ym. 2007; Bakker 2011, 267) Kuviosta voidaan nähdä, että työn voimavaratekijät (kuten sosiaalinen tuki kollegoilta tai palaute), voivat aloittaa motivaatioprosessin, joka johtaa kasvaneeseen työn imuun ja lopulta parempiin työsuorituksiin. Kuten Sonnentagin (2003, 525) tutkimuksesta tuli esille, työn vaatimustekijät, kuten aikapaine, saattavat vaikuttaa positiivisesti työn imuun. Työntekijät, jotka kokevat työn imua ja suoriutuvat omasta työstään hyvin, myös kehittävät omia voimavarojaan muita enemmän. Tämä ennustaa työn imun pitkäikäisyyttä, sillä se saa aikaan positiivisen ketjun, joka pitää työn imua ja työssä suoriutumista korkealla tasolla myös tulevaisuudessa. Lisäksi ne työntekijät, joiden yksilölliset voimavarat ovat korkeita, muokkaavat myös omaa työtään ja sen voimavaroja, minkä seurauksena työn imu kasvaa. (Bakker 2011, 267.) 2.7 Työn imun, stressin ja palautumisen tutkiminen tarkastelun keskiössä Työelämän laadun tutkimuksen historiallisten juurien voidaan sanoa ulottuvan jo luvulle Hawthorneen, Western Electricin tehtaille. Tällöin Elton Mayo käynnisti tutkimusjakson, jonka tarkoituksena oli selvittää työolojen muuttumisen ja väsymyksen vaikutuksia työntekijöiden motivaatioon ja työsuorituksiin. Tutkimustulokset olivat täysin odottamattomat: työsuoritukset paranivat, vaikka työolot huononivat. Syy tähän löydettiin siitä, että tulokset paranivat siitä syystä että työntekijöitä ylipäätään tarkkailtiin. Tämän tapahtumasarjan voidaan nähdä olleen lähtölaukaus ihmissuhdekoulukunnan syntymiselle. (Harisalo 2008, 91-93)

39 38 Ihmissuhdekoulukunnan tutkimusperiaatteen mukaisesti tutkimukset keskittyvät rakenteiden tai prosessien sijasta ensisijaisesti organisaation ihmisiin. Työn imun, stressin ja palautumisen tutkimukset keskittyvät organisaation sisällä oleviin ihmisiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole tutkia ihmisten välisiä sidoksia, vaan yksilöitä ja heidän tuntemuksiaan työpäivän aikana. Yksittäisten ihmisten ja erilaisten työntekijäryhmien tutkiminen voi avata uusia näkökulmia ja auttaa kohdentamaan tutkimustuloksia tai palveluita tiettyä työntekijäryhmää koskevaksi. Jotta työn imua, stressiä ja palautumista voidaan tutkia luotettavasti yksilö- tai yhteisötasolla, täytyy mittareiden soveltua kyseiseen tutkimukseen ja mittareiden luotettavuus tulee olla raportoitu selkeästi. Kun tehdään tieteellistä tutkimusta, tulee menetelmissä ja mittareissa olla selvä yhteys teoriaan. Mittarin tulee olla yhtenevä myös käytetyn määritelmän kanssa. Tämän lisäksi mittarista julkaistuissa tiedoissa tulee olla selvitys mittarin validiteetista ja reliabiliteetista. (Macey & Schneider 2008, 26.) Yleisin työn imun tieteelliseen mittaamiseen käytetty mittari on UWES The Utrecht Work Engagement (Schaufeli & Bakker 2003). Kyseinen mittaristo sisältää kysymyksiä kaikille kolmelle työn imua kuvaavalle ulottuvuudelle tarmokkuudelle, omistautuneisuudelle ja uppoutuneisuudelle. (Bakker ym. 2011, 9). Alkuperäisessä UWESmittarissa on 24 kysymystä, mutta tässä tutkimuksessa käytetään lyhennettyä 17 kysymyksen mittaria, sillä sen luotettavuus ei heikenny, vaikka kysymykset vähenevät. (Schaufeli & Bakker 2003, 26). Tutkimusta tehtäessä täytyy huomioida myös tutkittavan näkökulma, ja lyhyempi mittaristo on tutkittavalle varmasti miellyttävämpi kuin pidempi. Mittarin sisällä kysymykset jakautuvat kuuteen tarmokkuuden kysymykseen, viiteen omistautumisen kysymykseen sekä kuuteen uppoutumisen kysymykseen (Schaufeli ym. 2006, 702). Kyseinen mittari on hyväksytty käyttöön monissa Euroopan maissa sekä Pohjois-Amerikassa, Afrikassa, Aasiassa ja Australiassa (Schaufeli & Bakker, 2003). UWES:in käyttöä tässä tutkimuksessa tukee myös se, että sen nähdään soveltuvan hyvin suomalaisten työyhteisöjen mittaamiseen (Seppälä, Mauno, Feldt, Hakanen, Kinnunen & Tolvanen 2009). Stressiä ja palautumista voidaan mitata joko objektiivisesti, elimistön fysiologista toimintaa mitaten tai subjektiivisesti, yksilön tuntemuksia havainnoiden. Hyvä objektiivinen mittari voi olla esimerkiksi sydämen sykevälivaihteluun (heart rate variability, HRV) perustuva mittaustapa (Martinmäki, Kooistra, Kettunen, Saalasti & Rusko 2002, 60; Rajentra, Paul, Kannathal, Lim & Suri 2006, ), joka havaitsee autonomisen hermoston toiminnasta johtuvia sykkeen vaihteluja, toisin sanoen elimistön stressiä ja palautumista. Firstbeat PRO Wellness Analysis Software (WAS) on sykevaihtelua mittaava laitteisto ja analyysimenetelmä (Firstbeat Technologies 2012), jota on käytetty mittaamaan fyysistä kuormitusta ja palautumista urheilijoilla, mutta yhä enenevissä määrin myös

40 39 yritysmaailmassa (mm. Kinnunen, Rusko, Feldt, Kinnunen, Juuti, Myllymäki, Laine, Hakkarainen & Louhevaara 2006, ). Suomessa kehitetyllä menetelmällä voidaan luotettavasti mitata ja tutkia edellä mainittujen asioiden lisäksi unen tai muun levon ja rentoutumisharjoitusten vaikutuksia, palautumisen määrää ja laatua sekä elimistön voimavaroja. Firstbeat-sykemittaus ja siihen liittyvä hyvinvointianalyysi on luotettava ja kenttäolosuhteissa toimiva objektiivinen mittaustapa ja analyysi. Sen luotettavuutta on määritelty monissa tutkimuksissa (Kettunen, Ravaja, Näätänen, Keskivaara & Keltikangas- Järvinen 2000, ; Kettunen & Keltikangas-Järvinen 2001, ; Martinmäki ym, 2002, 60; Martinmäki, 2002). Mittauslaitteelle on haettu kaksi patenttia (Kettunen & Saalahti 2002: Procedure of detection of the stress state. Suomalainen patenttihakemus FI ja kansainvälinen patenttihakemus PCT/FI/03/00608). Menetelmää on käytetty useissa julkaistuissa tutkimuksissa (mm. Kinnunen ym. 2006, ; Rusko, Feldt, Kinnunen, Juuti, Myllymäki, Laine, Hakkarainen & Louhevaara 2006; Rusko, Rönkä, Uusitalo, Kinnunen, Mauno, Feldt, Kinnunen, Martinmäki, Hirvonen, Hyttinen & Lindholm 2006; Feldt, Rönkä, Rusko, Kinnunen & Kinnunen 2007). Muitakin sykkeen mittaukseen perustuvia laitteistoja on käytössä (mm. Polar Electro 2011; Suunto 2012), mutta ne eivät sovellu tieteellisiin tutkimuksiin yhtä hyvin kuin Firstbeatmenetelmä. Myös muita fysiologisia stressimuuttujia on mahdollista mitata. Tällaisia ovat esimerkiksi verenpaine, aivojen ja lihasten sähköinen aktiivisuus, hikoilu, stressihormonien eritys ja reagointi sekä autonomisen hermoston toiminta, mutta niiden luotettava, useita vuorokausia kestävä yhtäjaksoinen mittaus on kenttäolosuhteissa lähes mahdotonta (Helin 1992, ; Toivonen ym. 1994; Helin, Kuoppasalmi, Laakso & Härkönen 1988, ; Helin ym. 1988, ; Sluitter ym ) Fysiologisesti (verenpaine, syke, lihasten ja aivojen sähköinen aktiivisuus, stressihormonit ja hikoilu) stressiä on tutkittu sairaalasiistijöillä ja pankkityöntekijöillä (Toivonen, Länsimies, Jokela, Helin & Hänninen 1993), opettajilla (Helin & Hänninen 1988), ammattibalettitanssijoilla (Helin 1988) ja huippuampujilla (Helin, Kuoppasalmi, Laakso & Härkönen 1988). Myös organisaatiotutkimuksessa stressiä on tutkittu viime vuosien aikana, mutta pääasiassa subjektiivisesti. Työntekijöiden ja johtajien stressitasoja on tutkittu kyselylomakkeiden, esimerkiksi PMI:n (pressure management indicator) avulla. Kyselylomakkeessa kysytään asioita työn stressitekijöistä, työtyytyväisyystekijöistä sekä fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin liittyvistä tekijöistä. (Kirkcaldy ym ) Stressin ja palautumisen subjektiiviseen mittaamiseen voidaan käyttää erilaisia menetelmiä. Tällöin tutkimus perustuu yksilön itsearviointiin, eli omiin kokemuksiin mitattavasta asiasta. Jos kokemuksia halutaan kerätä samalta ajalta, jolloin fysiologinen mittaus on käynnissä, tulee tietoa kerätä eri aikoina päivästä. Kinnusen ym. (2006, 136

41 40 139) henkistä kuormittumista kartoittavassa tutkimuksessa postityöntekijöiden tuli mittauksen ajan piirtää kuviota, jossa X-akselilla oli aika ja Y-akselilla henkisen kuormituksen kokeminen (0= ei lainkaan, 10= hyvin paljon). Kinnusen ym. (2006) tutkimuksessa objektiivista tietoa kerättiin edellä kuvatun Firstbeat PRO WAS -laitteiston avulla. Subjektiivisia tuloksia verrattiin objektiivisesti mitattuihin tuloksiin. Firstbeat PRO WAS -menetelmällä mitatun stressin ja itsearvioidun stressin välillä todettiin merkitsevä yhteys. Vastaavanlainen yhteys on havaittu muissakin tutkimuksissa (Antila ym. 2005; Helin & Hänninen 1988, 49 59). Päiväkirja on myös yksi tapa rekisteröidä päivän tapahtumia ja sen aikana ilmeneviä subjektiivisten tuntemusten muutoksia. Varsinkin palautumisen tutkimuksissa se on ollut suosittu menetelmä (esim. Sonnentag 2001; van Hooff ym. 2011; Xanthopoulou ym. 2009). Sonnentag (2001) on käyttänyt päiväkirjaa tutkiessaan opettajien palautumista työpäivästä. Aineistoa kerättiin viitenä työpäivänä ja tutkimushenkilöt täyttivät päiväkirjaa ennalta määrättyjen osa-alueiden mukaan. Päiväkirjaan kirjattiin eri toimintojen (esim. tapaaminen, TV:n katselu, kotityöt) alkamis- ja loppumisajat. Tämän lisäksi omaa hyvinvointia tuli arvioida töiden jälkeen (kotiin päästyä) ja ennen nukkumaanmenoa. Tutkimus oli kvantitatiivinen ja tutkimuskysymyksiin tuli vastata tietyn skaalan mukaisesti. (Sonnentag 2001, , 206.) Myös Xanthopoulou ym. (2009, ) käyttivät päiväkirjamenetelmää tutkiessaan kreikkalaisten pikaruokalatyöntekijöiden työn imun taloudellisia vaikutuksia ja miten työn ja yksilön voimavaratekijät ovat yhteyksissä siihen. Päiväkirjatutkimuksessa tarkasteltiin työn ja yksilön voimavaratekijöitä sekä työn imua tiettyinä työpäivinä seitsenportaisella asteikolla (1= ei, olen täysin eri mieltä; 7= kyllä, olen täysin samaa mieltä). Sonnentag ja Fritz (2007, 205) kehittivät tutkimuksessaan tavan mitata työstressistä palautumista. Tutkimus muodostettiin kolmessa eri vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa saatiin konfirmatorisen (teorialähtöisen) faktorianalyysin avulla selville, että yksilöllä voi olla neljänlaisia palautumisen tuntemuksia: psykologinen irrottautuminen, rentoutuminen, hallinta ja kontrolli. Näitä osa-alueita tutkittiin tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa kehitetyn, 37 kohtaa sisältävän kyselymenetelmän avulla. Tähän vaiheeseen osallistuivat psykologianlaitoksen opiskelijat. Tutkimuksen toisessa vaiheessa kyselylomaketta päästiin käyttämään ja tutkimukseen rekrytoitiin osallistujat. Tutkimushenkilöiden tuli vastata vapaailtoinaan kysymyksiin, joista 8 liittyi psykologiseen irrottautumiseen, 9 rentoutumiseen, 11 hallintaan ja 9 kontrolliin. Lisäksi kysyttiin ikää, sukupuolta, lasten määrää, virkakauden kestoa ja ammattia. Tähän tutkimusvaiheeseen osallistuivat työntekijöitä monista eri organisaatioista. Tutkimuksen kolmannessa vaiheessa tarkasteltiin palautumisen tuntemuksiin liittyviä ulottuvuuksia tutkimalla palautumista ennustavia tekijöitä sekä seurauksia. Tutkimushenkilöiltä kysyttiin työhön liittyviä kysymyksiä, joilla haluttiin selvittää työn stressi- ja

42 41 kontrollitekijöitä. Niiden lisäksi mitattiin vastaushenkilöiden selviytymistä, persoonallisuutta ja psykologista hyvinvointia. (Sonnentag ja Fritz 2007, 205) Sonnentagin ja Fritzin (2007) tutkimuksessa tämän työn kannalta mielenkiintoista on persoonallisuuden mittaaminen. Siinä tutkimushenkilöiden persoonallisuutta mitattiin Big Fiven persoonallisuusmenetelmää käyttäen. Siinä mitattiin tietoisuutta (conscientiousness), emootionaalista tasapainoa (emotional stability), avoimuutta (openness), ekstroverttiutta (extraversion) sekä suostuvuutta (agreeableness). (Sonnentag & Fritz 2007, ) Kuten edellä tuli esille, stressin, palautumisen ja työn imun mittaamiseen on käytettävissä erilaisia menetelmiä. Kaikkia kolmea käsitettä on tutkittu eniten kvantitatiivisilla menetelmillä. Stressiä ja palautumista voidaan mitata objektiivisesti tai subjektiivisesti, ja tutkimuksen luotettavuuden lisäämiseksi niitä tarkasteltiin tässä tutkimuksessa sekä objektiivisesti että subjektiivisesti. Tämän lisäksi subjektiivisesti tarkasteltiin työntekijöiden työn imun määrää. Jotta tutkimushenkilöiden yksilöllisyys ja erilaisuus tulisi parhaalla mahdollisella tavalla esille, tutkimusotteeksi valittiin laadullinen tutkimus sekä tutkimushenkilöiden persoonallisuuden tarkastelu A-B-tyypin avulla. Näihin palataan luvussa 3, mutta ennen sitä muodostetaan tutkimuksen viitekehys ja tarkastellaan laajemmin, mihin keskusteluun tämä tutkimus oikein liittyy. 2.8 Tutkimuksen viitekehyksen muodostaminen Tässä luvussa määritellyt käsitteet muodostavat tutkimukseni teoreettisen ytimen. Teoriaa tarkastellessa huomasin, miten työn imu, stressi ja palautuminen alkoivat lähestyä toisiaan ja muodostivat kokonaisuuden, jossa mikään osa-alueista ei ole eheä ilman muita osa-alueita. Stressi ja palautuminen olivat vastakkaisia psykofysiologisia reaktioita ja positiivinen stressi (eustressi) ja sen kuvaukset olivat hyvin lähellä työn imun määritelmää. Tämän tutkimuksen yhtenä pyrkimyksenä on ollut yhdistää muilla tieteenaloilla tehtyjä löydöksiä johtamisen tutkimukseen ja näin luoda innovatiivista viitekehystä, jolla päästään yksilön työpäivän aikaisten tuntemusten ytimeen. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen olen muodostanut työn imun tutkimuksesta tutun työn voimavaratekijöiden ja vaatimustekijöiden mallin (kuvio 5) sekä stressiin, palautumiseen (kuvio 4) ja persoonallisuuteen liittyvien tutkimuksien ympärille. Näiden avulla olen muodostanut tutkimusta kuvaavan viitekehyksen kuviossa 6. Punaiset laatikot ilmentävät tämän tutkimuksen kannalta tärkeimpiä osa-alueita ja valkoiset katkoviivaiset laatikot taas lähinnä teoreettisesti merkityksellisiä alueita. Nuolet näiden laatikoiden välillä kuvastavat oletuksia näiden aihealueiden välisistä yhteyksistä. Katkoviivaiset nuolet kuvastavat tässä tutkimuksessa tutkittavia asioita.

43 42 Biologinen ilmiö Psykologinen ilmiö Persoonallisuus Stressi ja siitä palautuminen Emootio Yksilölliset voimavarat Liikapuristus - ylikiehunta Vihainen Jännittynyt Ärsyyntynyt Vihamielinen Vauhko Työn imu positiivinen puristusvaihe Innostunut Onnellinen Energinen Kiitollinen Innokas Työn vaatimustekijät Uupuminen -pysähtyneisyys Surullinen Apea Unelias Veltto Uupunut Tyytyväisyys akkujen latausvaihe Rauhallinen Tyytyväinen Rentoutunut Levollinen Työn pirstaleisuus Kuvio 6 Tutkimuksen viitekehys (mukaillen Warr 1999; Bakker 2011, ) Kuvio osoittaa, miten tämä työ koostuu viidestä tärkeästä aihealueesta: työn imusta, stressistä ja palautumisesta, persoonallisuudesta, yksilöllisistä voimavaroista sekä työn pirstaleisuudesta. Työn imun tutkimukset on yhdistetty stressin ja siitä palautumisen tutkimuksiin viitekehyksen avulla. Stressin ja palautumisen tutkimuksiin paneutumalla pääsin käsiksi fysiologisiin ja psykologisiin tapahtumiin, jotka näihin ilmiöihin liittyvät. Työn imua tarkasteltaessa huomataan työn imun olevan tunnetila, joka koostuu tarmokkuuden, uppoutumisen ja omistautuneisuuden emootioista (Schaufeli & Bakker 2003). Tällöin työn imu on myös psykologinen ilmiö. Jo tämän luvun alkupuolella, käsiteanalyyttisessä tarkastelussa todettiin, miten stressillä eli aktiivisuustasojen vaihtelulla on vaikutusta siihen, millaisia tuntemuksia koetaan (työn imu, tyytyväisyys, ylikuormitus ja uupuminen). Tätä voidaan pitää myös tämän työn kannalta tärkeänä viitekehyksenä, joka sijoittuu stressin, palautumisen ja työn imun aihealueisiin sekä näiden aihealueiden yhdistämiseen ja vuorovaikutukseen. Näiden käsitteiden välistä yhteyttä tutkimalla saatetaan saada vastaus myös siihen, mitkä stressiin ja palautumiseen liittyvät tekijät vaikuttavat siihen, että työn imua pääsee syn-

44 43 tymään elimistössä. Nämä teoreettiset lähtökohdat vaikuttivat tutkimusmenetelmien valintaan: kuinka näitä ilmiöitä voitaisiin tutkia parhaalla mahdollisella tavalla? Tutkimuksessa käytetyt tutkimusmenetelmät on esitetty seuraavassa luvussa. 2.9 Tutkimuksen viitekehyksen tarkastelu laajemmassa mittakaavassa itsensä johtaminen Viitekehys kuvastaa kokonaisuutta, jonka tärkeitä osa-alueita työn imu, stressi ja siitä palautuminen, persoonallisuus, yksilölliset voimavarat sekä työn pirstaleisuus ilmentävät. Kaikki nämä liittyvät kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, joka on tavoiteltava tila niin johtajille kuin muillekin työntekijöille. Osa-alueiden tasapainossa pitäminen siten, että kokonaisvaltainen hyvinvointi olisi mahdollista, vaatii itsensä tuntemista (selffocus). Tämä liittyy hyvin pitkälti itsensä johtamiseen (self-leadership). Itsensä johtamisen tutkimuksissa on keskitytty henkilön käyttäytymiseen, ominaisuuksiin ja ympäristön olosuhteisiin. Itsensä johtamisen taustateoriana on Banduran (1977) sosiaalisen oppimisen teoria (social learning theory). Tällöin ajatellaan, että ennakko-odotukset tapahtumista ja käsitykset omista kyvyistä antavat suuntaa oppimiselle (Bandura 1977). Itsensä johtamisen käsite on yleistynyt sekä akateemisissa tutkimuksissa että konsulttikirjallisuudessa kahden viime vuosikymmen aikana. Itsensä johtamisen määrittely ei ole täysin ongelmatonta, sillä käsite on hyvin moniulotteinen. Itsensä johtamiselle on kaksi englanninkielistä termiä self-leadership ja self-management. Tässä tutkielmassa käytetään ensinmainittua termiä, sillä määritelmänä käytetään Neck ja Houghtonin (2006) tutkimuksessa käytettyä määritelmää. Self-management -määritelmä on vähitellen jäämässä pois itsensä johtamisen kirjallisuudesta self-leadership -käsitteen yleistyttyä. Samaa määritelmää ovat käyttäneet monet muutkin tutkijat (mm. D Intino ym., 2007). Se antaa selkeän kuvauksen itsensä johtamisen käsitteestä. Manz (1983) on ensimmäinen tutkija, joka lähti kehittämään itsensä johtamisen (selfleadership) tutkimusta self-management -tutkimusten pohjalta. Itsensä johtamisella (self-leadership) tarkoitetaan prosessia, jonka avulla yksilöt kontrolloivat omaa käyttäytymistään. Sen avulla yksilöt voivat vaikuttaa ja johtaa itseään omien käyttäytymis- ja kognitiivisten strategioiden avulla. Nämä strategiat voidaan luokitella edelleen kolmeen eri kategoriaan: käyttäytymisstrategiat, motivaation tai luontaisen palkkion strategiat sekä ajatusmallistrategiat. Käyttäytymisstrategiat painottuvat ohjaamaan käyttäytymistä sellaisiin toimintoihin, jotka tukevat tavoitteiden saavuttamista. Toisaalta ne myös keskittyvät epäsuotuisten käyttäytymismallien hylkäämiseen. Motivaatiostrategioiden painopiste on sisäisen motivaation löytämisessä. Näiden strategioiden tavoitteena on löytää sellaisia toimintatapoja, joilla voidaan vaikuttaa omaan motivaatioon. Ajatusmallistrategioiden taustalla on pyrkimys luoda positiivisia ajatusmalleja tavoitteiden toteutumisek-

45 44 si. Tällöin yritetään päästä eroon negatiivisista ajatusmalleista ja tukea positiivisia ajatusmalleja. (Neck & Houghton 2006, ) Toin jo aiemmin esille, miten positiivisilla tunnetiloilla saattaa olla vaikutusta yksilöllisiin voimavaroihin ja tätä kautta työn imuun. Tästä syystä positiiviset ajatukset yhdistettynä strategioihin ja yksilöllisten voimavarojen kehittämiseen ovat tärkeitä. Näillä strategioilla on usein positiivinen vaikutus omaan tehokkuuteen. Kun tuntee itsensä ja tavoitteensa hyvin, voi keskittyä olennaiseen, itse tekemiseen. Itsensä johtamisen strategiat saattavat edesauttaa myös itsesääntelyn (self-regularory) tehokkuutta monella eri tapaa. Itsesääntelyn teoria pohjautuu klassisiin motivaatioteorioihin ja tavoittelee samalla tavalla yksilön toiminnan tehokkuuden parantamista kuin muutkin teoriat, joihin itsensä johtaminen pohjautuu. (Neck & Houghton 2006, , 275, 277.) Tutkimusten mukaan lisääntynyt itseensä keskittyminen (self-focus) voi tehostaa myös tehtäviin keskittymistä ja lopulta parantaa suoriutumista. Tämän ohella lisääntynyt oman käyttäytymisen ja tuntemusten tarkastelu saattaa parantaa kykyä tunnistaa sellaisia käyttäytymismalleja, joita pitäisi kehittää, jotta olisi mahdollista päästä parempiin tuloksiin (Neck & Houghton 2006, 277). Siitonen ym. (1999) kuvaavat itsensä johtamista voimaantumisen (empowerment) käsitteellä. Se tarkoittaa tilaa, jossa työntekijä itse aktivoituu ottamaan vastuuta omasta hyvinvoinnistaan, osaamisestaan, itsensä kehittämisestä sekä työympäristöstään. Voimaantuminen liittyy hyvin läheisesti myös siihen, millaisia tavoitteita asetamme itsellemme ja kuinka tietoisia olemme omista kyvyistämme suhteessa ympäristöön. Tämä kuvaus alkaa lähestyä Bakkerin ym. (2011, ) kuvaamia hyötyjä, joita työn imun kokemisesta voi seurata, kuten työn ja muun elämän tasapainoa ja niiden toisiaan rikastavaa vaikutusta (kts. Hakanen 2009; Bakker 2011, ). Itsensä johtaminen liittyy hyvin läheisesti hyvinvoinnin johtamiseen. Samoin kuin hyvinvoinnin johtaminen, myös itsensä johtaminen koostuu hyvin konkreettisista asioista. Niitä ovat fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja ammatillinen johtaminen. Näistä osaalueista voidaan sanoa muodostuvan ihmisen kokonaiskuntoisuus (Sydänmaanlakka 2003). Itsensä johtaminen on erityisen tärkeää johtajilla, sillä he toimivat esikuvina ympäristölleen ja viestivät kyvyistään itsensä johtamisessa. Tällä tavoin heidän hyvinvointinsa on koko työyhteisön hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Heidän tulisi tunnistaa työpäivästään ne asiat, jotka heikentävät työn imun kokemista ja vaikuttavat haitallisesti työhyvinvointiin ja työn tuottavuuteen. Itsetuntemuksen avulla voi tunnistaa itsessään erilaisia tuntemuksia ja pohtia, mihin ne liittyvät. Itseään johtamalla voi pyrkiä kääntämään epämiellyttäviä tunteita miellyttäviksi ja nostamaan mahdollisesti aktiivisuustasoa. Itsensä johtaminen on loppujen lopuksi omaan itseen vaikuttamista. Vaikka mielenkiinto johtajien työhyvinvointia kohtaan onkin lisääntynyt, akateemisten tutkimusten määrä aiheesta on suhteellisen pieni. Tärkeää tutkimustyötä on kuiten-

46 45 kin tehty eri näkökulmista, joista tuon tässä esille oman työni kannalta mielenkiintoisimman. Tarvainen, Kinnunen, Feldt, Mauno ja Mäkikangas (2005) tutkivat suomalaisten johtajien työn vaatimus- ja voimavaratekijöitä. Tämän lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin sukupuolen ja johtotason luomia mahdollisia eroavaisuuksia. Tutkimuksen mukaan johtotaso ennusti työn voimavara- ja vaatimustekijöitä paremmin kuin sukupuoli. Työn kuormitus oli ylimmän johtotason työntekijöillä vähäisempää kuin muilla ja samalla ryhmällä myös voimavaratekijät kerryttivät eniten tyydytystä. Tutkimustyötä johtajien parissa tulisi kuitenkin jatkaa, sillä johtamisesta on tullut yksi keskeisistä organisaation kilpailutekijöistä (Juuti & Vuorela 2002). Tutkimukset suomalaisjohtajien hyvinvoinnista tuovat esille samanlaista viestiä: suomalaisten johtajien työhyvinvointi on melko hyvällä tasolla, ylimmän tason johtajien hyvinvointi jopa erittäin hyvällä tasolla. Kuten Tarvainen ym. (2005) tuovat esille, johtajilla on työssään paljon hyvinvointia tukevia työn voimavaratekijöitä. Lisäksi työn imu on ylimmän tason johtajilla erittäin hyvällä tasolla (Kinnunen 2006). Vaikka johtajien työ on vaativaa, hyvinvoinnin toteutumisen kannalta tärkeä seikka toteutuu: voimavara- ja vaatimustekijät pysyvät mitä ilmeisimmin tasapainossa. Lisätutkimusta ja tietoisuutta kuitenkin tarvitaan lisää, sillä tutkimuksiin osallistuva joukko saattaa olla valikoitunutta. Kuten Tarvainen ym. (2005) tuovat esille, haasteena saattaa olla, että johtajien työhyvinvointia tutkiviin tutkimuksiin valikoituu sellaisia henkilöitä, jotka voivat työssään erityisen hyvin. Tällöin sellaiset henkilöt, jotka eivät voi hyvin tai eivät ehdi vastata kysymyksiin, eivät pääse osallistumaan niihin, ja tärkeää tutkimustietoa jää saamatta. Tämä ongelma esiintyy muutenkin tutkimuksen tekemisessä; kaikkia ei voida tai pystytä tutkimaan. Tutkimusta on kuitenkin tehtävä, jotta johtajien hyvinvointia voitaisiin ymmärtää laajemmin.

47 46 3 SYKE JA TUNTEMUKSET PEILIKUVIA VOIMAVAROIS- TA 3.1 Hyvinvoinnin johtamisen tutkimus laadullisen tutkimuksen kohteena Akateemiset tutkimukset stressistä, palautumisesta ja työn imusta ovat olleet suurelta osin kvantitatiivisia ja niiden mittaamisessa on käytetty kyselymenetelmiä. Näissä tutkimuksissa aihealueita on pystytty käsittelemään isojen otoksien kautta ja tuloksista on voitu tehdä yleistyksiä. Työn imuun, stressiin ja palautumiseen liittyvistä kvantitatiivisista tutkimuksista on siis paljon kokemuksia ja kokemusten myötä nämä kolme tieteenalaa ovat myös kehittyneet. Tässä tutkimuksessa halutaan kuitenkin syventyä tutkittavien yksilöllisiin kokemuksiin, tuntemuksiin ja tarinoihin. Niinpä kvantitatiivinen tutkimusote ei sovellu tähän tutkimukseen, sillä se eroaa laadullisesta tutkimuksesta niin metodeissa kuin tieteenfilosofisissa lähtökohdissakin. Laadullisen tutkimuksen tieteenfilosofia nojautuu ajatukseen, että tutkija ja tutkittava ilmiö ovat sidoksissa toisiinsa ja vaikuttavat vastavuoroisesti tutkimuksen lopputulokseen. Tutkijan tulkinnoilla on laadullisessa tutkimuksessa merkittävä asema, kun taas määrällisessä tutkimuksessa tavoitellaan objektiivisuutta. (Metsämuuronen 2006, ) Laadullinen tutkimus soveltuu joustavuutensa ansiosta tutkimusongelman selvittämiseen erityisesti sellaisissa tutkimuskohteissa, joita ei ole paljon tutkittu (Eriksson & Kovalainen 2008, 5.) Tässä tutkimuksessa yhdistelin eri tutkimussuuntauksia ja muodostin tutkimuskohteen, josta en laajoillakaan tutkimustietokantoihin kohdistuneilla hauilla löytänyt aiempaa tutkimusta liiketaloustieteellisestä näkökulmasta. Tutkimuksen teorialuvussa tein mielenkiintoisen havainnon, kun tarkastelin stressin, palautumisen ja työn imun yhteneväisyyttä eri tieteenalojen näkökulmasta: työn imun määritelmät olivat hyvin lähellä positiivisen stressin, eustressin määritelmiä. Tätä ei ollut huomioitu aiemmissa tutkimuksissa ja tämä oli jo ensimmäinen havainto siitä, miksi on tärkeää tuoda yhteen monien eri tieteenalojen tutkimuksia. Teorialuvussa käsittelemiäni aiheita on tutkittu erikseen melko runsaasti, mutta niitä yhdistävää tutkimusta on tehty hyvin vähän. Lisäksi metodologiset valinnat ovat olleet erilaisia. Esimerkiksi palautumisen ja työn imun välisen yhteyden tutkimisen menetelmänä on käytetty vain päiväkirjaa, toisin sanoen pelkästään itsearviointia (Sonnentag 2003). Tähän mennessä julkaistut liike-elämään ja organisaatioihin liittyvät tutkimukset ovat tarkastelleet pääasiassa työntekijöiden tuntemuksia ja näkökulmia (Mauno, Pyykkö & Hakanen 2005, 19; Sonnentag 2003). Johtajiin keskittynyt tutkimus on perustunut enemmänkin määrällisiin menetelmiin ja johtajien subjektiiviset tuntemukset ja näkökulmat ovat jääneet vähemmälle tarkastelulle. Siksi tämän tutkimuksen tutkimuskoh-

48 47 teeksi on valittu suomalaisen yritysjohtajan työpäivät, ja niihin on haluttu sukeltaa laadullisen tutkimuksen muodossa. Seligmanin ja Csikszentmihalyin (2000, 9-10) mukaan yksi hyvinvoinnin tarkastelutapa on tarkastella juuri ihmisten subjektiivisia kokemuksia. Ne kuvastavat ihmisten todellista elämää, jonka tutkimiseen laadulliset tutkimuskysymykset sopivat hyvin (Hirsjärvi ym. 1997, 152). Näin olen halunnut tehdä myös tässä tutkimuksessa: tutkimuskysymys ja sen alatutkimuskysymykset johdattelevat tarkastelemaan johtajien kokemuksia yksilön näkökulmasta. TUTKIMUSKYSYMYS: Miten työn imu, stressi ja palautuminen ilmenevät johtajan työpäivässä? ALATUTKIMUSKYSYMYKSET: 1. Mitä vaikutuksia työn imulla, stressillä ja palautumisella on itsensä johtamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin? 2. Miten tulokset mitatusta (objektiivisesta) ja koetusta (subjektiivisesta) stressistä ja palautumisesta eroavat toisistaan? 3. Minkä tekijöiden koetaan vaikuttavan työn imun, stressin ja palautumisen keskinäisen tasapainon syntymiseen? 4. Miksi mittauspäivien tulokset eroavat toisistaan? Tutkimuskysymysten kautta päästään tarkastelemaan työn imun, stressin ja palautumisen ilmenemistapoja johtajien työpäivissä. Olin laatinut tutkimuskysymykset teoriaan tutustumisen perusteella. Ne kuitenkin kehittyivät koko tutkimusprosessin ajan, ja lopulliseen muotoonsa kirjoitin ne vasta tutkimuksen analyysivaiheessa. Tutkittava asia pysyi samana, mutta sanavalintoja ja kysymysten muotoilua mietin pitkään, jotta ne kuvaisivat juuri sitä, mitä niiden tulisi kuvata. Kuviossa 7 kuvataan tutkimuksen eri vaiheita ja niiden kehittymistä.

49 48 Kuvio 7 Tutkimuksen operationalisointitaulukko Koko tutkimusprosessi on ollut hyvin avartava ja henkilökohtaisesti mielenkiintoinen. Tutkimuskysymysten myötä aloin hahmotella esitutkimusta ja tehdä metodologisia valintoja. Jo melko alkuvaiheessa olin päättänyt, että haluan tutkia aihealuetta sekä objektiivisesti että subjektiivisesti, mutta tutkimus säilyisi kuitenkin peruslähtökohdaltaan laadullisena tutkimuksena (Metsämuuronen 2006, 134). Tutkimuksen menetelmävalinnoiksi tulivat sekä päiväkirja että Firstbeat-hyvinvointianalyysi. Näitä ennen suoritettiin alkukartoitus, jossa kysyttiin johtajien taustatietoja sekä tavallisia tuntemuksia työpäivien aikana. Lopullinen analyysi tehtiin kolmella eri laadullisen tutkimuksen analyysitavalla ja näiden avulla empiiristä tutkimusta peilattiin teoreettiseen viitekehykseen. Eri tutkimusmenetelmät tukivat hyvin toisiaan ja antoivat palautetta muustakin kuin pelkästään stressistä, palautumisesta tai työn imusta menetelmällisten valintojen avulla pystyttiin luomaan kokonaisuus, joka kertoi hyvinvoinnin johtamisesta ja eri osa-alueiden hallinnasta.

50 Aineistonkeruun menetelmät ja kulku Tämän tutkimuksen tutkimusstrategia on ekstensiivinen tapaustutkimus. Tapaustutkimus valitaan tutkimusstrategiaksi usein silloin, kun halutaan kuvailla jotain tiettyä ilmiötä yhteydessä omaan ympäristöönsä (Hirsjärvi ym. 1997, 126). Sen luonteeseen kuuluu, että tutkittavasta tapauksesta pyritään keräämään monipuolisesti tietoja (Metsämuuronen 2006, 90). Tässä tutkimuksessa tapauksina ovat erilaiset suomalaiset yritysjohtajat ja heidän työpäivänsä. Tutkimushenkilöinä on 11 suomalaista yritysjohtajaa, joiden työpäivien aikaiset tapahtumat ja niihin liittyvät tuntemukset olivat kiinnostuksen kohteena. Tutkimushenkilöt halusivat itse lähteä kartoittamaan oman hyvinvointinsa tilaa hyvinvointianalyysin avulla, joten kaikilta saatiin suostumus tutkimuksen suorittamiseen ennen tutkimusjakson alkamista. Tutkimukseen valittavia aineistonkeruun menetelmiä pohdittiin teoriaan tutustumisen yhteydessä; menetelmiksi haluttiin valita sellaisia, joissa aineiston tuottamisen olosuhteet olisivat täysin työpäivänomaiset ja johtajat pystyisivät kertomaan omasta päivästään mahdollisimman luonnollisesti (Hirsjärvi ym. 1997, 126). Aineistoa haluttiin kerätä reaaliajassa työpäivän tapahtumien kanssa, ja tästä syystä aineistoa päädyttiin keräämään kahdella eri tavalla: tutkimushenkilön sykettä taltioivalla Firstbeathyvinvointianalyysimenetelmällä ja internet-pohjaisella, kolmen päivän mittaisella päiväkirjalla, johon liittyi alkukartoitus ennen tutkimuksen alkamista. Näin oli mahdollista kerätä mahdollisimman tarkkaa fysiologista ja kokemusperäistä tietoa päivän aikaisista tapahtumista. Tällä tavoin tutkimuksessa toteutuu metodinen triangulaatio, eli aineiston keräämisessä käytetään useaa eri menetelmää (Hirsjärvi ym. 1997, 218). Mittausjakso kesti yhteensä kolmen työpäivän ajan. Aineistonkeruu suoritettiin viikolla 50 (2012), mutta yhden tutkittavan tietoja täydennettiin viikolla 2 (2013). Tutkimushenkilöt saivat itse valita kolmen päivän mittausjakson siten, että se sopi parhaiten omaan aikatauluun. Tarkasteluun haluttiin ottaa kolme päivää, sillä tällöin oli mahdollista päästä tarkastelemaan päivien vaikutusta toisiinsa sekä niiden eroja. Jos tarkasteluun olisi otettu vain yksi päivä, ei tämänkaltainen päivien välisiin sidoksiin perustuva tarkastelu olisi ollut mahdollista. Aineistonkeruumenetelmien laadinnassa otettiin huomioon seikkoja, jotka liittyvät läheisesti yritysjohtajien työpäivään, sillä stressiä, palautumista ja työn imua haluttiin tarkastella johtajien näkökulmasta. Johtajien työpäiviä tarkasteltiin myös siitä syystä, että ne jakaantuvat usein moniin eri toimintoihin, kuten toin johdannossa esille. Avainhenkilöt on valittu tutkimuksen kohderyhmäksi myös siksi, että johtajien liiallinen stressi saattaa vaikuttaa merkittävästi yrityksen tulokseen. Lisäksi johtajat ovat usein taipuvaisia A-tyypin persoonallisuuteen (Friedman & Rosenman 1974; Helin & Hänninen 1988, 49-59), jonka luonteenpiirteet kunnianhimoisuus, aggressiivisuus ja kilpailulli-

51 50 suus altistavat elimistön tuottamaan stressiä ja sen vaikutuksesta lisäävät sairastumisriskiä Alkukartoitus Ennen kolmen päivän mittausjaksoa tutkimushenkilöille lähetettiin sähköpostitse alkukartoituslomake, jossa kysyttiin tietoja ja yleisiä tuntemuksia normaalista työpäivästä, persoonallisuudesta ja työn imusta (liite 1). Näin saatiin yleiskatsaus henkilöistä, jotka osallistuisivat kolmen päivän tutkimusjaksoon. Alkukartoituslomake muodostettiin tarkastellen stressiin, palautumiseen ja työn imuun liittyviä konstruktioita sekä näiden perusteella rakennettua alustavaa viitekehystä. Tutustumisvaiheessa näihin konstruktioihin löydettiin mittaristoja, joita on käytetty akateemisissa tutkimuksissa edellä mainittujen ulottuvuuksien tutkimiseen. Näiden tietojen pohjalta laadittiin mittarit käyttämällä joko olemassa olevia mittaristoja tai lisäämällä niihin joitakin tutkimuksen teoriasta löytyneitä asioita (esim. avoimilla kysymyksillä). Yhdistelemällä monivalintakysymyksiä, asteikko- ja skaalakysymyksiä sekä avoimia kysymyksiä saatiin monipuolinen näkemys tutkittavista henkilöistä. Alkukartoituksen tarkoitus oli lisätä laadulliseen raporttiin yleiskatsaus johtajista ja tehdä aineistosta vertailtavampaa (Metsämuuronen 2006, 134). Työn imun mittaamiseen käytettiin UWES-mittaristoa (mm. Schaufeli ja Bakker 2003; Schaufeli ym, 2006), jossa tutkimushenkilön pidempiaikainen työn imun taso kartoitettiin 17 kysymyksen avulla. Mittari valittiin tutkimukseen siksi, että sitä on käytetty yleisesti akateemisissa tutkimuksissa ja että sen on testattu soveltuvan hyvin suomalaisten henkilöiden tutkimiseen. Seppälä, Mauno, Feldt, Hakanen, Kinnunen, Tolvanen & Schaufeli (2009) tutkivat UWES mittarin luotettavuutta suomalaisilla eri alojen työntekijöillä (mm. terveydenhuollon työntekijät, ammattiliittojen työntekijät). Käytössä oli UWES -mittari. joka on käännetty alkuperäisestä hollantilaisesta mittarista suomeksi. Tutkimuksessa luotettavuus todettiin hyväksi. (Seppälä ym. 2009, ) Kun sitä on lisäksi käytetty aiemminkin suomalaisten johtajien työn imun tutkimuksissa (Kinnunen 2006), koin mittarin soveltuvan hyvin tutkimukseeni. Persoonallisuuden A-B-tyyppi kartoitettiin kyselykaavakkeella (Roseman, Brand, Jenkins, Friedman, Straus & Wurm 1975, ; Friedman & Rosenman 1974) suluissa mainittujen tutkijoiden kehittämää mittaristoa käyttäen. Tässä tutkimuksessa koehenkilöt vastasivat alkuperäisistä sadasta testikysymyksestä valittuihin 14 kysymykseen, joiden avulla selvitettiin, onko henkilö A- vai B-tyyppinen. A-B-tyypin persoonallisuuden määrittelyä on käytetty aiemmin sekä työn imun tutkimisessa että muissa akateemisissa tutkimuksissa. Varsinkin stressitutkimuksen yhteydessä yllä mainittua mittaristoa on käytetty paljon. (mm. Helin 1992, , Helin & Hänninen 1988, 49-59).

52 51 Lisäksi alkukartoituksen avulla kerättiin tietoa tutkimushenkilön työn luonteesta. Mittaristossa oli useampi samaa asiaa tarkoittavaa kysymys, joilla voitiin selvittää mittarin luotettavuus; se todettiin hyväksi. Alkukartoituksessa tutkimushenkilöä pyydettiin vastaamaan myös muutamaan avoimeen kysymykseen, kuten kuvaile tavallista työpäivääsi, miten koet suoriutuvasi omasta työstäsi sekä kuvaile lyhyesti tilannetta, jossa koet stressin olevan läsnä negatiivisesti. Lopuksi vastaajaa pyydettiin vielä pohtimaan tavallista työpäivää ja arvioimaan tuntemuksiaan eri kellonaikoina. Alkukartoituksen täyttämisen jälkeen alkoi kolmen päivän tutkimusjakso, jonka aikana hyvinvointianalyysi oli käynnissä ja täytettiin päiväkirjaa Päiväkirja Työpäivä ei ole staattinen tila eikä sitä voida tarkastella yksittäisenä, muista työpäivistä erillisenä tapahtumana. Tästä syystä yritysjohtajien työpäiviä haluttiin tarkastella useamman päivän sarjana, jotta päästiin näkemään päivien välinen sidos, dynaamisuus, joka sitoo päivät yksilöllisiksi kokonaisuuksiksi. Päiväkirjan koettiin soveltuvan parhaiten aineistonkeruumenetelmäksi. Päiväkirjaa voi kuvata itse ohjatuksi kyselylomakkeen täyttämiseksi avoimilla vastauksilla (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1997, 207). Kun henkilöt pääsevät vastaamaan avoimiin kysymyksiin omin sanoin, saadaan rikas aineisto. Tällöin tulee vain varmistaa se, että tutkimushenkilöt tietävät, mitä heidän on tehtävä, miksi ja milloin. Päiväkirjan tulee olla myös suhteessa tutkimusongelmiin, eli sen sisällön tulee vastata haluttuihin kysymyksiin ja kysymysten laatimisessa tulee olla yhtä huolellinen kuin kyselylomaketta tehtäessä. (Hirsjärvi ym. 1997, 208.) Päiväkirjassa kysyttiin vain sellaisia asioita, joita käytettiin tutkimuksen analyysivaiheessa (Hirsjärvi ym. 1997, 208), sillä muuten siitä olisi tullut liian raskas ja epätarkoituksenmukainen. Päiväkirjat vetivät lukijan mukaansa ja tekivät tuloksista mielenkiintoisia, paikkaan ja aikaan sidottuja. Päiväkirja laadittiin tutkielman kannalta tärkeimpien käsitteiden ja konstruktioiden pohjalta (kts. Liite 2). Teoreettinen viitekehys ohjaili kysymysten muotoutumista, mutta päiväkirjan tarkoituksena oli kuvata mahdollisimman monipuolisesti erilaisia tapahtumia ja niihin liittyviä tuntemuksia päivän aikana. Päiväkirjaan tehtiin pieniä muutoksia esitutkimuksen jälkeen, joita on käyty läpi esitutkimusta käsittelevässä luvussa, mutta seuraavassa on kerrottu lopullisen mittauksissa käytetyn päiväkirjan sisältö. Päiväkirjan kysymyksiin oli määrä vastata neljään eri kellonaikaan päivässä: herätessä, klo 10.00, klo sekä kotiin lähtiessä. Jokaisen vastausajankohdan kysymykset olivat kyseiseen kellonaikaan tyypillisesti liittyviä avoimia kysymyksiä, joiden kysymysrakenteet suunniteltiin sekä johtajien työtä silmällä pitäen että haluttuja asioita kuvaavina. Kullakin kerralla pyydettiin vastaamaan kahdesta neljään kysymykseen (esi-

53 52 merkiksi, koitko itsesi palautuneeksi edellisen päivän työkuormasta, millaisena koit päivän työkuorman ja millaisia aktiivisuustasoa nostattavia tuntemuksia sinulla oli päivän aikana ja koitko nämä negatiivisesti vai positiivisesti?). Päiväkirjaa täytettiin kolmen työpäivän ajan viikolla 50. Tutkimukseen osallistui 11 suomalaista johtotason työntekijää; yksi nainen ja kymmenen miestä. Tutkimuksen aloittamispäivä oli vapaaehtoinen. 7 henkilöä aloitti tutkimuksen maanantaina, 3 tiistaina ja yksi keskiviikkona. Päiväkirjan avulla tutkimushenkilöiden yhden päivän työn imun tasosta oli mahdollista piirtää diagrammi, joka kuvasti työn imua kunakin päivänä eri aikoina. Kuviossa 8 on esitetty kuvaaja, jossa ilmenee kolmen mittauspäivän aikainen työn imun taso neljänä ajankohtana päivässä. 4 Työn imun taso kolmen työpäivän aikana Työn imun taso työpäivän aikana Kuvio 8 Esimerkki tutkimushenkilöiden kolmen päivän aikana kokemasta työn imusta päiväkirjamerkintöjen perusteella Päiväkirjan tulokset koottiin sekä jokaisesta koehenkilöstä erikseen että kaikista koehenkilöistä yhdeksi kokonaisuudeksi. Päiväkirjojen tuloksia vertailtiin Firstbeathyvinvointianalyysin tuloksiin Firstbeat-hyvinvointianalyysi Tässä tutkimuksessa Firstbeat-hyvinvointianalyysiä käytettiin aineistonkeruun yhtenä menetelmänä. Sen avulla kerättiin fysiologista tietoa johtajien työpäivän aikana kokemasta stressistä ja siitä palautumisesta kolmen vuorokauden aikana. Tämän aineistonkeruumenetelmän tavoite on auttaa ymmärtämään, mitkä tekijät vaikuttavat tutkimushenkilöiden jokapäiväiseen hyvinvointiin. (Firstbeat Technologies 2012, ) Ennen mittauksen aloittamista testihenkilö täytti sähköisen taustatietolomakkeen, josta saatiin lisätietoa esimerkiksi mahdollisesta lääkityksestä, sairauksista, tupakoinnista, alkoholin käytöstä ja muista tekijöistä, jotka saattavat vaikuttaa tutkimuksen tulok-

54 53 siin. Tämän jälkeen alkoi kolmen päivän mittausjakso. Siinä elimistöön kiinnitettiin anturi, joka mittaa sydämen sykevälivaihtelua. Anturia pidettiin päällä 24 tuntia vuorokaudessa kolmen päivän ajan, ja sen sai riisua vain suihkun ajaksi. Samalla täytettiin hyvinvointianalyysiin liittyvää erillistä päiväkirjaa, jossa kirjattiin ylös päivän tapahtumat (esim. autolla ajo, palaveri, ruokailu). Sykevälivaihtelua mittaamalla saadaan tietoa siitä, miten elimistö kuormittuu ja palautuu kolmen vuorokauden aikana. (Firstbeat Technologies, 2012.) Sykevälivaihtelun mittaus on luotettava tapa saada tietoa elimistön fysiologisista tapahtumista, stressin määrästä ja palautumisesta (Kettunen ym. 2000, ; Kettunen & Keltikangas-Järvinen 2001, ; Martinmäki ym, 2002, 60; Saalasti 2003; Rajentra, Paul, Kannathal, Lim & Suri 2006, 1031.) Analyysi tuottaa datana stressireaktiot punaisella ja unijaksot ja palautumisen vaaleansinisellä sekä laskee niiden keskinäisen prosenttiosuuden vuorokaudessa. Liikunta ja sen määrä tulee esille tummansinisellä ja mahdolliset mittaushäiriöt vaaleanpunaisella. Ohjelma analysoi sekä unen aikana tapahtuvan palautumisen määrän että sen laadun. Laadun analyysi perustuu fysiologiseen RMSSD-arvoon (root mean square of sussessive difference), joka kuvaa autonomisen hermoston parasympaattista aktiivisuutta sekä elimistön voimavaratasapainoa, eli stressin ja palautumisen suhteellisia osuuksia (%) unen aikana. (Firstbeat Technologies, 2012) (ks. Liite 4). Lisäksi tutkittava merkitsee päivän aikaiset tapahtumat ja niiden kellonajat hyvinvointianalyysiin liittyvään päiväkirjaan. Siihen ei kuitenkaan raportoida tuntemuksia, vaan pelkästään tapahtumia (esim. työaika, autolla ajaminen, kokous, liikunta ja nukkuminen). Näin päivän aikaiset tapahtumat voidaan kohdentaa kehon fysiologisiin tapahtumiin. 3.3 Esitutkimus Ennen varsinaisen empiirisen tutkimuksen aloittamista tehtiin esitutkimus, jossa testattiin, missä määrin päiväkirja vastaa tutkimuskysymyksiin. Näin siitä saatiin luotettavampi ja haluttuja asioita paremmin mittaava menetelmä. Lisäksi esitutkimuksessa selvitettiin, olisiko kyseinen päiväkirjamalli mahdollisesti liian kuormittava, että se ei itsessään lisäisi tutkittavien stressin määrää tutkimusjakson aikana ja siten vaikuttaisi tutkimuksen luotettavuuteen. Esitutkimushenkilöksi valittiin 27-vuotias mies, joka toimii päällikköasemassa suomalaisessa henkivakuutusyhtiössä. Hänen työpäivänsä ovat hyvin pirstaleisia; ne koostuvat tapaamisista PK-yritysten johtajien kanssa, minkä vuoksi työpäivään sisältyy myös paljon autolla ajamista. Ennen tutkimusjakson alkua tutkimushenkilö täytti alkukartoituslomakkeen (liite 1), jossa kysyttiin perustietojen lisäksi asioita, jotka liittyivät työpäivään (esimerkiksi heräätkö virkeänä aamuisin ilman herätyskelloa), persoonallisuuteen (esimerkiksi olen kunnianhimoinen, puhun rauhallisesti ja hitaasti) ja koettuihin asioihin työpäivän aikana

55 54 (esimerkiksi kuvaile tilannetta, jossa koet stressin olevan läsnä negatiivisesti). Tämän lisäksi työn imua mitattiin UWES-mittarin avulla. Alkukartoituslomakkeeseen tehtiin esitutkimusjakson jälkeen enää pieniä muutoksia, joten sen koettiin soveltuvan hyvin mittaamaan niitä tietoja kuin haluttiinkin. Kolmen päivän mittainen tutkimusjakso alkoi tiistaina , aamulla klo 7.30, jolloin tutkimushenkilö kiinnitti hyvinvointianalyysiin kuuluvat sensorit ja aloitti päiväkirjan täyttämisen. Esitutkimushenkilö täytti kolmen työpäivän ajan päiväkirjaa, jossa hänen tuli kuvata päivän tapahtumia (esimerkiksi työaika, liikunta, ruokailu, TV:n katselu jne.). Tämän lisäksi hän täytti tutkimukseen kuuluvaa päiväkirjaa, jossa kysymykset keskittyivät lähinnä työpäivän aikana koettuihin tuntemuksiin (kuvaile tuntemuksiasi klo jne.). Näillä aineistonkeruumenetelmillä saatiin tietoa esitutkimushenkilön stressin ja siitä palautumisen tasosta työpäivän aikana. Avoimilla kysymyksillä voitiin tutkia, millaisia tuntemuksia tutkimushenkilö koki päivän aikana, ilman että vastausvaihtoehtoihin olisi asetettu rajoitteita monivalintakysymysten tapaan. Kolmen päivän mittaisesta tutkimusjaksosta saatiin kahdenlaista tietoa, yhtäältä hyvinvointianalyysistä ja toisaalta työn imun, stressin ja palautumisen subjektiivisista kokemuksista. Kolmen päivän tutkimusajanjakson työn imun taso oli kuvion 9 mukainen. Kuvio 9 Työn imun kuvaaja esitutkimusjakson aikana, kun muutoksia ei oltu vielä tehty Kuten kuviosta huomaa, se on erilainen kuin lopullisessa päiväkirjassa (edellinen kuvio, kuvio 8). Kuviota haluttiin muokata, sillä se koettiin esitutkimusvaiheessa vaikeaksi ymmärtää eikä se ollut analyysinäkökulmasta tarpeeksi tarkka. Päiväkirjaa muokattiin niin, että päiväkirjasta voi valita -3 ja 3 väliltä sen numeron, joka kuvasti parhaiten kunkinhetkistä tuntemusta (alkukartoituslomakkeessa -5 ja 5). Palautteen perusteella tehtiin myös muita muutoksia, mm. poistettiin joitakin kysymyksiä, selvennettiin eräitä kysymyksiä sekä lisättiin muutamia osioita (liite 6). Tällä

56 55 tavoin päiväkirjasta saatiin hallitumpi ja se helpotti myös tulosten analysointia. Vaikka tutkimuksen tarkoituksena ei ollutkaan vertailla tutkimushenkilöiden vastauksia, tutkimuksen tavoite oli, että kaikki tutkimushenkilöt ymmärtävät kysymykset samalla tavalla. Esitutkimuksen aikana alkukartoituslomakkeessa ja päiväkirjassa oli enemmän avoimia kysymyksiä kuin lopullisessa tutkimuksessa, mutta esitutkimuksen koehenkilö koki helpommaksi vastata monivalintakysymyksiin. Vaikka avoimet kysymykset saattaisivat olla tutkijan kannalta informatiivisempia, tuli asiaa myös ajatella tutkimushenkilöiden näkökulmasta. 3.4 Aineiston analyysi ja tulkinta Tutkimusta aloittaessani en osannut aavistaa, millaisia tutkimustuloksia aineistosta on saatavissa. Tämä onkin laadullisen tutkimuksen tekemisessä tärkeää, jotta subjektiiviset ennakkokäsitykset eivät muuta aineistoa, jota ollaan analysoimassa. (Metsämuuronen 2006, 121). Päiväkirjoissa on aina se mahdollisuus, että vastaukset eivät ole tarpeeksi kattavia, jotta niistä saisi kuvan päivän tapahtumista. Johtajien kiireinen työ asetti myös haasteensa. Yllätyin kuitenkin erittäin positiivisesti aineiston laajuudesta: aineistosta löytyisi materiaalia myös moneen jatkotutkimukseen. Ennen analyysiprosessin aloittamista kävin tutkimusaineiston kertaalleen läpi aineiston järjestämistä varten. Ensimmäiseksi tarkistin aineistosta kaikki tiedot: puuttuuko jotakin tai sisältyykö tietoihin virheellisyyksiä (Hirsjärvi ym. 1997, 209). Tutkimuksen 11 tutkimushenkilöistä kuusi oli sellaisia, joilla oli kaikki tutkimuksen osa-alueet täytettyinä ja heidän vastauksensa olivat käytettävissä analyysiin. Lopuilta viideltä puuttui eri osuuksia tutkimuksesta (esim. alkukartoitus, päiväkirja tai jokin päivä päiväkirjasta, kts. liite 5, jossa puutteet on tarkemmin esitetty). Tästä syystä näiden henkilöiden tuloksia ei voitu käyttää lopulliseen tutkimukseen. Yhdeltä tutkimushenkilöltä (H2) puuttui alun perin hyvinvointianalyysistä kahden mittauspäivän tiedot teknisten ongelmien takia. Hänen tietojaan täydennettiin uuden mittauksen myötä viikolla 2 (2013), ja näin niitä päästiin hyödyntämään analyysissä. Ennen lopullista analyysiä aineisto järjestettiin tiedon tallennusta ja analyysiä varten (Hirsjärvi ym. 1997, 210). Aineisto haluttiin yhdistää henkilöön tulosten kirjoittamisvaiheessa, joten kaikkien henkilöiden aineistot pidettiin erillään toisistaan analyysiin asti. Vain alkukartoituksessa kerätyistä, taustatietoihin liittyvistä asioista tehtiin yhteenvetoja. Kuuden tutkittavan päiväkirja-aineistot tuotiin yhteen vasta analyysivaiheessa. Tutkimuksen analyysi aloitettiin paneutumalla tutkimuskysymyksiin. Tämän jälkeen aineistoa analysoitiin sekä hyvinvointianalyysista saadun tiedon että päiväkirjoista kerätyn tiedon mukaan. Hyvinvointianalyysi toteutettiin Firstbeat Technologiesin ohjeiden (2012) mukaan ja tuloksien analysoinnissa käytettiin apuna ulkopuolista asiantuntijaa.

57 56 Hän oli käytettävissäni hyvinvointianalyysiin ja sen tulkintaan liittyvissä kysymyksissä koko tutkimusjakson ajan. Päiväkirjojen analyysi tehtiin laadullisen sisällönanalyysin, Greimasin aktanttimallin ja teemoittelun avulla. Tutkimuksen analyysivaiheessa käytettiin useampaa eri menetelmää, joten siinä toteutui analyysitriangulaatio (Hirsjärvi 1997). Kuviossa 10 on esitetty analyysin eri vaiheet suhteessa tutkimuksen tutkimuskysymyksiin. TUTKIMUSKYSYMYS: Miten työn imu, stressi ja palautuminen ilmenevät johtajan työpäivässä? A N A L ALATUTKIMUSKYSYMYKSET: 1. Mitä vaikutuksia työn imulla, stressillä ja palautumisella on itsensä johtamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin? 2. Miten tulokset mitatusta (objektiivisesta) ja koetusta (subjektiivisesta) stressistä ja palautumisesta eroavat toisistaan? 3. Minkä tekijöiden koetaan vaikuttavan työn imun, stressin ja palautumisen keskinäisen tasapainon syntymiseen? 4. Miksi mittauspäivien tulokset eroavat toisistaan? Y Y S I J Alakysymykset 1, 3 ja 4 Alakysymykset 1 ja 3 Alakysymykset 1-4 A Laadullinen Greimasin aktant- Teemoittelu sisällönalalyysi timalli T U L K I Johtajien tuntemusten jakaminen eri kategorioihin Toimijoiden tarkastelu aineistossa Positiivisten ja negatiivisten asioiden tunnistaminen tekstistä N T A Jakaminen yksilöön itseensä ja työhön liittyviin asioihin Toimijoiden vuoropuhelu ja vaikutukset itsensä johtamisen kykyihin Voimavaroja kerryttävä ja kuluttava johtajuus Teoreettisen viitekehyksen ottaminen mukaan keskusteluun Johtopäätökset Kuvio 10 Tutkimuksen analyysin vaiheet suhteessa tutkimuskysymyksiin Alkukartoituksen ja päiväkirjojen kysymykset ovat muodostettu teorian avulla, joten sisällönanalyysissa havaitut kategoriat muodostettiin teoriavetoisesti. Laadullisella sisällönanalyysillä tarkoitetaan menetelmää, jonka avulla voidaan systemaattisesti analysoi-

58 57 da miltei mitä tahansa kirjalliseen muotoon tuotettua dokumenttia. Sisällönanalyysin avulla halusin kuvata tutkimuksen tuloksia mahdollisimman tiiviissä ja yleisessä muodossa, ja valitsin sen rinnalle muita analyysimenetelmiä juuri sen yleisyyden takia. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 91, 103.) Muodostin neljä kategoriaa ja nämä kuvastivat kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja itsensä johtamiseen liittyviä asioita. Käytin analyysissä aineistona kuuden johtajan kolmea työpäivää. Kävin läpi johtajien aineistot päiväkirjoista sekä hyvinvointianalyysistä useaan kertaan. Tämän jälkeen jaoin aineiston neljään kategoriaan. Tällä analyysillä pääsin vastaamaan 1, 3 ja 4 alakysymykseen. Näissä kategorioissa ilmeni kullekin johtajalle tyypillisiä asioita, mutta myös yhdistäviä tekijöitä. Sisällönanalyysin jälkeen perehdyin Greimasin aktanttimallin avulla erilaisiin toimijoihin ja toimijoiden välisiin suhteisiin, jotka liittyvät johtajien itsensä johtamisen osaamiseen. Pääaktantteja ovat subjekti, objekti, lähettäjä ja vastaanottaja. Sivuaktantteja ovat auttaja ja vastustaja. Kuviossa 11 on kuvattu Greimasin aktanttimallia ja siihen liittyviä toimijoita yksinkertaisimmillaan. LÄHETTÄJÄ OBJEKTI VASTAAN- OTTAJA AUTTAJA SUBJEKTI VASTUSTAJA Kuvio 11 Greimasin aktanttimalli (Greimas 1979, 206) Subjektilla tarkoitetaan tässä mallissa jotain, joka suorittaa toiminnan, objekti puolestaan tarkoittaa jotain, joka on toiminnan kohteena. Greimas (1982, 201) kuvaa näiden kahden toimijan välistä suhdetta halulla: subjektilla on halu saada objekti suoritettua. Lähettäjä- ja vastaanottajatoimijat nivoutuvat objektin ympärille ja objekti toimii tässä tapauksessa kommunikaattorin roolissa. Auttaja- ja vastustajatoimijat tuovat apua tai luovat esteitä halun toteuttamiselle tai objektin välittämiselle. (Greimas 1982, 204.) Tulkintani mukaan tämä malli soveltuu johtajien tarkasteluun hyvin, sillä tässä tutkimuksessa johtajilla voidaan nähdä olevan tehtävä halu itsensä johtamiseen. Olen ottanut tarkastelussa huomioon vain tarkastelun kannalta relevantit aihealueet. Näitä

59 58 ovat työn voimavara- ja vaatimustekijät sekä yksilölliset voimavarat. Tällä analyysillä saadaan kohdennettua tietoa tutkimuksen 1. ja 3. alakysymyksiin. Avustavien ja vastustavien tekijöiden kautta löysin aineistoa kokoavia teemoja, jotka toistuivat aineiston läpi. Näiden teemojen alle keräsin kategorioissa ilmenneitä asioita. Jatkoin Greimasin aktanttimallin avulla tehtyä analyysiä teemoittelulla, eli jaottelin tutkittavat kahden teeman alle sen mukaan, viestikö toiminta voimavaroja kerryttävästä vai kuluttavasta johtajuudesta (Metsämuuronen 2006, 123). Tässä osiossa huipentuu tutkielmani käytännön merkitys; sellaisten asioiden tunnistaminen, joita noudattamalla yritysjohtajien on helpompaa johtaa itseään ja voida hyvin. Tällä analyysitavalla pääsin vastaamaan kaikkiin neljään alatutkimuskysymykseen. Kolmen mittauspäivän päiväkirjamerkintöjen avulla aloin tuntea tutkimushenkilöitä ja heidän työpäiviään sekä pystyin tutkijana samaistumaan tutkittavien elämään. Työpäivästä ja erilaisista tapahtumista alkoi syntyä mielikuvia, joita mitatut tulokset joko tukivat tai antoivat erilaisen näkemyksen päivän kulusta. Välillä oli päiviä, jolloin mitatut tulokset eivät tuntuneet vastaavan tutkimushenkilön kokemia tuntemuksia, välillä taas nämä olivat toistensa identtiset kuvaukset. Esimerkiksi eräs johtaja ei saanut nukuttua kunnolla iltatilaisuuden jälkeen. Hänen yöpalautumisensa oli tästä syystä viivästynyt, eikä varsinaista palautumistakaan ollut tapahtunut huonosti nukutun yön takia. Tuntemukset päiväkirjassa olivat pitkin seuraavaa työpäivää melko negatiivisia ja hän päätti lyhentää työpäivää saadakseen voimavarojaan palautettua. Hyvinvointianalyysistä tämä tapahtumasarja oli nähtävissä melkein identtisenä fysiologisena kuvauksena. Johtajien tuntemusten perusteella muodostin tutkimushenkilöitä kuvaavat johtajatyypit, jotta lukijan on helpompi saada kuva siitä, millaisesta henkilöstä on kyse. Nämä kuusi johtajatyyppiä on esitelty seuraavassa luvussa. Analyysiprosessin jälkeen kävin analyysin pohdintoja useaan kertaan läpi johtopäätösten muodostamiseksi. Hain perusteluita tulkinnoilleni aikaisemmista tutkimuksista ja yritin näin muokata tuloksia yleisempään muotoon. Analyysin edetessä minulle alkoi selvitä, mihin aineistolla on potentiaalia ja tästä syystä halusin aikaisempia tutkimuksia hyväksikäyttäen muodostaa työkalun, jota johtajat voisivat käyttää omien tuntemustensa johtamiseen. Tämä työkalu yksinkertaisuudessaan muodostaa vastauksen päätutkimuskysymykseen. Kuten aiemmin on tuotu jo esille, tutkijan tulkinnoilla on laadullisessa tutkimuksessa merkittävä rooli, ja se tulee myös omasta tutkimuksestani esille. Joku toinen tutkija olisi omien kokemustensa pohjalta voinut päätyä samansisältöisiin, mutta erimuotoisiin johtopäätöksiin. (Metsämuuronen 2006, ). Tällöin tutkimuksen lukijalle jää tulkinnassa tärkeä rooli; samaistuuko hän tutkijan tulkintoihin ja todellisuuskuvaan. Lukija tulkitsee tutkimusta ja sen eri vaiheita omien kokemuksiensa mukaan. (Hirsjärvi 1997, )

60 Tutkimuksen luotettavuuden tarkastelu Kun tarkastellaan laadullisen tutkimuksen luotettavuutta, luotettavuuden tarkastelu keskittyy niin tutkimusaineistoon, sen analyysiin kuin tutkimuksen tuloksiinkin. Käytän tutkimuksessani Lincolnin ja Guban (1985) laadullisen tutkimuksen arviointikriteereitä tutkimuksen luotettavuuden tarkastelussa. Näitä ovat totuudellisuus (credibility), vahvistettavuus (confirmability), tutkimustilanteen arviointi (dependability) ja siirrettävyys (transferability). (Tynjälä ) Nämä neljä tarkastelutapaa on otettu tässä luotettavuuden tarkasteluun siitä syystä, että perinteiset kvantitatiivisen tutkimuksen luotettavuuden mittarit, validiteetti ja reliabiliteetti, eivät sovellu laadullisen tutkimuksen luotettavuuden arviointiin. (Eriksson & Kovalainen 2008, 292). Totuudellisuus. Totuudellisuudella tarkoitetaan sitä, kuinka hyvin kuvaamani tutkimustulokset, analyysi ja johtopäätökset kuvaavat tutkimuskohteen todellista tilaa. (Tynjälä 1991.) Tutkimuksessa on käytetty teoria-, metodi- ja analyysitriangulaatiota, joiden tarkoituksena on ollut tukea ja monipuolistaa havaintoja ja siten lisätä luotettavuutta (Hirsjärvi 1997, 218). Tutkimuksen kannalta keskeisin teoriaosuus on koottu kolmesta eri käsitteestä: työn imun, stressin ja palautumisen lähtökohdista. Nämä käsitteet pohjautuvat poikkitieteelliseen lähestymistapaan; niissä on yhdistelty muun muassa johtamisen ja organisaatioiden, psykologian, sosiaalipsykologian sekä luonnontieteiden tutkimusta. Metoditriangulaatiota voidaan sanoa olevan kahdentasoista: sisäistä ja ulkoista. Sisäinen metoditriangulaatio toteutuu käytettäessä päiväkirjaa ja siihen liittyvää alkukartoitusta sekä Firstbeat-hyvinvointianalyysiä. Hyvinvointianalyysi on tieteellisten tutkimusten yhteydessä kehitetty analyysimuoto ja on todettu luotettavaksi useissa eri tieteellisissä julkaisuissa (kts. mm. Kettunen ym. 2000, ; Kettunen ja Keltikangas-Järvinen 2001, ; Martinmäki ym, 2002, 60; Saalasti 2003). Päiväkirjan avulla koettiin saatavan hyvää tietoa päivän aikaisista tapahtumista, ja sen toimivuutta, vastaavuutta ja kuormittavuutta testattiin etukäteen esitutkimuksella. Ulkoinen metodiriangulaatio toteutuu taas analyysitasolla käytössä oli laadullinen sisällönanalyysi, Greimasin aktanttimalli ja teemoittelu, joiden avulla tutkimustuloksia yritettiin tulkita ja ymmärtää. Tämän lisäksi pidin koko tutkimuksen ajan tutkimuspäiväkirjaa, johon kirjasin ajankohtaisia asioita, oivalluksiani, ajatuksia sekä tutkielmani aiheen huomioiden stressiä ja työn imuani. Se piti koko tutkimuksentekoajan ajatukset kasassa ja fokuksen tärkeissä asioissa. Siirrettävyys. Siirrettävyys kuvastaa sitä, kuinka hyvin tulokset ovat yleistettävissä kuvastamaan esimerkiksi laajempaa perusjoukkoa, joka tässä tutkimuksessa on suomalaiset johtajat. Tutkimustulosten siirrettävyyden arviointi ei kuitenkaan jää yksin minun tehtäväkseni, vaan vastuu jää suureksi osaksi myös tutkimuksen hyödyntäjille. Olen kuvannut tulosluvussa tutkimushenkilöitä mahdollisimman tarkasti, jotta tutkimuksen sovellusarvon määrittämiselle eri konteksteissa olisi tarpeeksi työkaluja (Lincoln & Gu-

61 60 ba 1985.) Luvun alussa olen tuonut esille yleisiä tietoja tutkittavista, ja profiilien kuvauksissa tärkeitä tietoja tutkimushenkilöiden työpäivistä. Tämän lisäksi olen halunnut liitetiedostojen avulla lisätä siirrettävyyden mahdollisuutta tuomalla esille, mitä tutkittavilta on kysytty tutkimuksen eri vaiheissa. Aineisto on laaja ja tutkimushenkilöistä oli tarjolla paljon tietoa, mikä myös lisää tutkimukseni siirrettävyyttä. Tässä tutkimuksessa on sen keston ja kuormittavuuden takia tärkeää, että tutkimushenkilö itse on kiinnostunut oman hyvinvointinsa tilasta ja sen vaikutuksista työntekoon, sillä tutkimuksesta on hyötyä myös hänelle itselleen. Tutkimuksen onnistumisen kannalta on tärkeää, että tutkimushenkilöt täyttävät päiväkirjaansa huolellisesti ja paneutuvat pohtimaan kokemuksiaan ja tuntemuksiaan riittävän vakavasti ja että he pystyvät analysoimaan päivän aikana kokemiaan tuntemuksia seikkaperäisesti. Jos tällainen tutkimus ei kiinnosta eikä siihen haluta paneutua, ei myöskään tuloksilla ole käyttöarvoa. Tämän tutkimuksen tulokset ovat yksilöllisiä eivätkä tästä syystä ole siirrettävissä sellaisinaan, mutta menetelmävalintojen kautta tarjotaan mahdollisuus tarkastella tiettyä yksilöä ja hänen tapaansa johtaa itseään tietyssä ympäristössä. Teoriaa ja menetelmävalintoja yhteensovittamalla olen muodostanut stressin, palautumisen ja työn imun esiintymisestä työpäivässä tulkintoja, joita johtajien on mahdollista hyödyntää ja ymmärtää yleisemmin. Tähän perustuu myös tämän tutkimuksen käytännön merkitys. Varmuus ja vahvistettavuus. Tutkimuksen varmuudella ja vahvistettavuudella tarkoitetaan laadullisessa tutkimuksessa tutkijan kykyä reflektoida jatkuvasti omia näkemyksiään ja ratkaisujaan. Tutkijan tulee siis olla tietoinen omista ennakkokäsityksistään. Varmuutta ja vahvistettavuutta ei siis voida tarkastella laadullisessa tutkimuksessa samoista lähtökohdista kuin määrällisessä tutkimuksessa, sillä erilaiset asiat työpäivän aikana (kuten palaverit, vaihteleva työmäärä ja vaihtuvat ihmiset) vaikuttavat siihen, että omissa tuntemuksissa tapahtuu vaihteluja päivän aikana. Määrällisissä tutkimuksissa reliabiliteettia on tutkittu esimerkiksi uusintamittauksilla, joiden tarkoituksena on tarkistaa, kuinka hyvin tulokset pysyvät samoina. (Tynjälä 1991.) Jos tämä tutkimus suoritettaisiin uudelleen, päiväkirjamerkinnät ja tuntemukset työpäivistä voisivat olla täysin erilaisia työpäivien erilaisuudesta ja aikaisemmista kokemuksista sekä satunnaisista tekijöistä johtuen. Menetelmänä päiväkirja antaisi kuitenkin varmasti yhtä relevantteja tuloksia, jos tutkimusasetelma muodostettaisiin uudestaan. Päiväkirjamerkinnät kertoisivat mielenkiintoisia tarinoita kohderyhmän työpäivistä ja toisivat Firstbeathyvinvointianalyysiin yhdistettynä tärkeää tietoa yksilöiden kokemuksista työpäivien aikana. (Tynjälä 1991.) Tutkimuksen luotettavuutta on pyritty nostamaan myös sillä, että en valinnut tutkittavia henkilöitä itse, vaan he valikoituivat tutkimukseen omasta kiinnostuksestaan sitä kohtaan. Itse en saanut heistä sen enempää tietoa kuin alkukartoituksesta tuli esille. Tämä lisäsi tutkimuksen objektiivisuutta, sillä allekirjoittaneelle ei muodostunut minkään-

62 61 laista henkilökohtaista sidettä tutkimushenkilöiden kanssa. Toisaalta, kun tutkimushenkilöt valikoituivat tutkimukseen oman kiinnostuksen perusteella, tarkastelun ulkopuolelle jäivät sellaiset henkilöt, joita hyvinvoinnin johtamisen tutkimus ei kiinnosta tai jotka muusta syystä eivät halunneet osallistua tutkimukseen. Tämä on kuitenkin laadullisille tutkimuksille tyypillinen piirre, sillä jos joku ei ole kiinnostunut tutkimusaiheesta, hänestä ei voi myöskään saada tietoa. Muotoilin päiväkirjakysymykset aiemmissa tutkimuksissa käytettyjen sekä niistä muokattujen kysymysten avulla (liite 2). En käyttänyt päiväkirjassa valmista pohjaa, vaan loin päiväkirjan pelkästään tämän tutkimuksen tarpeisiin. Alkukartoituksessa sen sijaan käytin kahta valmista mittaristoa, työn imua mitattaessa UWES-mittaria (Hakanen 2009) ja persoonallisuutta mitattaessa A-B-tyyppi-mittaria (Friedman & Roseman 1974). Kuten Hirsjärvi ym. (1997, ) kehottavat, tutkimuksen eri vaiheita (aineiston keruu, analyysi ja tulkinta) on pyritty kuvaamaan tässä tutkimuksessa hyvin avoimesti ja selkeästi, millä on pyritty lisäämään tutkimuksen luotettavuutta. Aineiston tuottamisen olosuhteet sekä analyysin vaiheet on pyritty kertomaan mahdollisimman avoimesti lukijalle. Tämän lisäksi on pyritty perustelemaan selkeästi tulosten tulkintoja, samoin kertomaan, mihin johtopäätökset perustetaan. Teemoittelua on pyritty rikastuttamaan suorilla lainauksilla, mutta ne on myös valittu tekstiin avoimuuden lisäämiseksi. Tutkimuksessa on myös huomioitu lukijan rooli luotettavuuden tarkastelussa. Lukija tarkastelee tutkimusta omista lähtökohdistaan ja kokemuksistaan, mutta mahdollisimman avoimella tutkimusotteella olen pyrkinyt siihen, että lukijalle ei jäisi kysyttävää tutkimuksen luotettavuuteen liittyen Tutkimuksen rajoitteet Tutkimusmenetelmän kehittäminen edistää tutkimuksen luotettavuutta ja tällä tutkimuksella saadaan hyvää kokemusta uusien johtajatutkimusten tekemiseen. Tutkimus suoritettiin Webropol-lomakkeella, jonka tekeminen oli tutkimuksen tekijälle tuttu jo ennen tutkimuksen aloittamista. Tästä huolimatta päiväkirjasta ei saatu tehtyä aivan halutun kaltaista: kaikkia esitutkimuksessa esitettyjä parannusehdotuksia ei pystytty toteuttamaan käytössä olleella ohjelmalla. Tämä asetti tutkimukselle ensimmäiset rajoitteet ja tästä syystä tutkimusmenetelmää tulisi edelleen tulevaisuudessa kehittää. Esitutkimuksesta saadun tiedon mukaan, tiedon keräämiseen saattaa liittyä muitakin rajoitteita. Ensinnäkin, päiväkirjan täyttäminen saattaa olla kuormittavaa ja siitä syystä siihen ei mahdollisesti jakseta kirjoittaa kaikkia päivän aikana koettuja tuntemuksia. Toiseksi, vaikka esimerkiksi termi työn imu on määritelty tutkimuksen yhteydessä tutkimushenkilöille, he eivät välttämättä ymmärrä kaikkea heille annettua informaatiota

63 62 täysin tutkimuksessa tarkoitetulla tavalla, vaan ovat saattaneet kokea käsitteen ja ajatella siitä eri tavalla. Jotkut koehenkilöt saattavat kokea tutkimuksen aikana annetut ohjeet eri tavoin kuin toiset ja tällöin tutkimuksen luotettavuus saattaa kärsiä. Tähän yritettiin kiinnittää huomiota tekemällä ohjeista selkeät ja luetuttamalla niitä monella eri taholla. Lisäksi tärkeimmät tutkimuksessa käytetyt käsitteet (työn imu, stressi, palautuminen ja työn pirstaleisuus) oli määritelty jokaisen päiväkirjan yhteydessä. Toisaalta tutkimuksen tarkoituksena ei ollut tehdä koko tutkimusjoukkoa koskevia yleistyksiä, vaan enemmänkin tarkastella aihetta kunkin tutkittavan näkökulmista. Suurin haaste esitutkimuksen mukaan oli päiväkirjassa täytettävän nelikentän tärkeyden ymmärtäminen. (ks. kuvio 9). Nelikenttää pyrittiinkin muokkaamaan esitutkimuksen jälkeen sellaiseksi, että se olisi helposti ymmärrettävissä ja että siitä olisi tätä kautta mahdollista saada tutkimuksen kannalta tärkeintä tietoa. Tutkimuksen monivaiheisuuden, otoksen pienuuden ja fysiologisten mittauksien takia tutkimusjoukko saattaa olla vajaa kuvaus suomalaisista johtajista. Huonokuntoiset eivät välttämättä ole yhtä kiinnostuneita saamaan tietoa omasta hyvinvoinnistaan kuin ne, jotka ovat muutenkin kiinnostuneita omasta hyvinvoinnistaan, vaikka juuri heidän hyvinvointinsa tutkiminen olisi jopa tärkeämpää. Omaa hyvinvointiaan arvostavilla itsensä johtaminen ja asioiden priorisointi saattaa myös tapahtua eri tavalla kuin henkilöillä, joille hyvinvointikäsitys on vieraampi. Tutkimuksen mahdollisimman kattavan selitysarvon ja luotettavuuden takia olisi erityisen tärkeää, että tutkimusjoukko koostuisi hyvin erilaisista johtajista. Niiden johtajien, joille hyvinvointikäsitys ei ole entuudestaan tuttu, olisi erityisen tärkeää tottua vastaamaan asiaan liittyviin kysymyksiin ja näin tutustua aiheeseen. Hyötyä ei koettaisi pelkästään johtajien tasolla, vaan koko organisaatiossa, sillä johtajien hyvinvointi ja sen ymmärrys viestittyy myös muualle organisaatioon. Tutkimus tarjoaa kuitenkin mielenkiintoista tietoa myös näiden johtajien kyvystä tunnistaa omia tuntemuksiaan työpäivien aikana. Vuoden loppu saattaa olla tutkimusajankohtana sellainen, jolloin ajankohtaan (joulu) liittyvät erilaiset tekijät saattavat stressata enemmän kuin muulloin. Tämä on hyvä huomioida, vaikka se ei vaikuta tutkimuksen luotettavuuteen. Kenttäoloissa tehtyyn tutkimukseen liittyy aina tekijöitä, jotka tekevät normaalista epänormaalia, mutta laboratoriotutkimukseen verrattuna siinä voidaan kerätä sellaista tietoa, jota laboratorioolosuhteissa on mahdotonta saada. Ihmisten elämää ja arkea tutkittaessa on hyvä ottaa huomioon, että kaikkea voi sattua ja tapahtua. Vaikka päiväkirja on menetelmänä tutkijalle erittäin mielenkiintoinen, se on tutkittavalle melko rankka ja haastava menetelmä. Kaikilla ihmisillä on luontaiset tapansa toimia, joten kaikki toimintatavat eivät sovi kaikille. Myös oman työn imun arvioiminen saattaa olla toisille henkilöille haastavampaa kuin toisille. Lisäksi on syytä muistaa, että vaikka päiväkirjamenetelmän koettiin soveltuvan hyvin tämänkaltaiseen tutkimukseen, ei kolme tutkimuspäivää kuitenkaan kerro kaikkea johtajien työpäivistä. Jos työpäivistä

64 63 haluttaisiin saada luotettavampaa tietoa, tulisi tutkimuksen keston olla pidempi ja rinnalla voisi kerätä aineistoa vielä haastattelemalla tai havainnoimalla johtajan työskentelyä. Tämä saattaisi vähentää tutkijan objektiivisuutta, mutta saatu aineisto olisi monipuolisempaa ja rikkaampaa. Tämän tutkimuksen erityinen haaste oli eri aineistonkeruumenetelmien tieteenfilosofisten lähtökohtien yhdistäminen. Objektiivisen ja subjektiivisen tutkimustiedon yhdistäminen oli yllättävän vaikeaa. Hyvinvointianalyysistä kerätty tieto oli realistista, mitattua ja paikkansapitävää. Päiväkirjoihin perustuva subjektiivinen tieto taas oli enemmänkin tulkintojen luomaa aineistoa, jossa erilaiset sanavalinnat ja kirjoittamistapa olivat osana aineistoa. Tämä vaati tutkijalta tutkimuskirjallisuuteen perehtymistä sekä sitoutumista tutkimusaineistoon. Ongelma ratkaistiin sillä, että tutkimusote pidettiin laadullisena ja että tutkimusasetelmaa lähestyttiin kokonaisuudessaan konstruktiivisista lähtökohdista. Mitatut tiedot hyvinvointianalyysistä vain toivat analyysiin rikkautta, luotettavuutta ja vertailtavuutta ja mahdollisuuden uusiin tulkintoihin. Firstbeat-hyvinvointianalyysiä olisi mahdollista kehittää käyttäjäystävällisempään muotoon. Ensinnäkin, jos yritykset haluaisivat itse lisätä päiväkirjaan joitain kysymyksiä, sen tulisi olla teknisesti mahdollista. Kahden päiväkirjan täyttäminen on tutkimushenkilöille melko rankkaa, ja tämä saattaa vaikuttaa päiväkirjojen luotettavuuteen. Firstbeat-hyvinvointianalyysin päiväkirja voisi olla esimerkiksi ranneke, jossa olisi erivärisillä painikkeilla nukkumis-, työ-, urheilu- ja lepoaika. Tällöin ei tarvitsisi erikseen kirjautua merkitsemään päiväkirjaan päivän tapahtumia. Kolmelta työpäivältä voisi lähettää kalenterikopion, jolloin tästä osuudesta voisi päästä helpommalla. Päiväkirjaa voisi kehittää teknisesti helpommaksi, niin että puhelimeen tulisi esimerkiksi parin tunnin välein muutama kysymys, johon voisi suoraan vastata. Nyt tällaisen menetelmän kehittäminen tuntui lähes mahdottomalta. Tutkimushenkilöt tulisi myös nähdä kasvotusten ennen tutkimuksen alkamista, jotta heille päästäisiin kertomaan siitä, mitä ollaan tutkimassa, miten kysymyksiin pitäisi vastata ja kuinka tarkasti sen tulisi tapahtua. Tämä parantaisi myös tutkimuksen luotettavuutta, vaikka vähentäisikin objektiivisuutta.

65 64 4 RAKAS PÄIVÄKIRJA: ON OLEMASSA ERILAISIA JOH- TAJIA 4.1 Yleistä johtajien tuloksista Alkukartoituslomakkeesta saatujen tietojen perusteella aineistosta voidaan tehdä tiettyjä yhteenvetoja, jotka helpottavat kokonaiskuvan syntymistä. Taulukossa 1 on paneuduttu johtajien ikään, persoonallisuuteen, alaisten määrään, yrityksen kokoon sekä työn imun määrään. Taulukko 1 Yhteenveto, josta ilmenevät johtajien iät, A-B-persoonallisuuspisteet, alaisten määrä, yrityksen koko ja työn imu sekä näiden keskiarvot (KA) Tutkimus henkilö Ikä Persoonallisuus Alaiset Yrityksen koko Työn imu Tyytyväinen johtaja (H1) / ,65/6 Liikakuormittunut 53 johtaja (H2) 95/ ,76/6 Lievästi ylikuormittunut johtaja / ,29/6 (H4 ) Sairastunut johtaja (H5) 50 93/ ,35/6 Sekavatunteinen johtaja (H6) / ,59/6 Itseään johtava johtaja (H7) / ,24/6 KA / ,81/6 Tutkimusaineistoon kuuluvien johtajien ikäkeskiarvo on 46 vuotta. Alkukartoituksen täyttäneistä johtajista viisi oli miespuolisia ja yksi nainen, joten johtajuusprofiiliin identifioituisi mies. Alaisia johtajilla oli keskimäärin 58 ja keskimääräinen yrityksen koko 125 henkilöä. A-B-tyypin persoonallisuusluokituksen mukaisia persoonallisuuspisteitä profiili keräsi 102 (A-tyypin raja 84). Tämän mukaan johtaja olisi tyypillinen A-tyypin mukainen henkilö. Työn imua johtaja koki keskimäärin 4,81/6 pisteen verran, mikä tarkoittaa sitä, että työn imua koetaan usein, jopa muutaman kerran viikossa (4 = kerran viikossa) (5 = muutaman kerran viikossa). Suurinta työn imu on tutkimushenkilöillä H4, H6 ja H7, jotka raportoivat siitä lähes päivittäin. H4:n ja H6:n alaisten määrä on suurin tutkimusjoukossa. Vain yhdellä johtajalla työn imu on alle 4 pistettä. Hänellä oli myös pienin alaisten määrä.

66 65 Tavallisena työpäivänä työn imun taso noudattaa taulukon 1 mukaisia lukuja sekä kuvion 11 mukaista käyrää. Nämä tiedot ovat kerätty alkukartoituslomakkeesta (n = 6). Katso liite 1. Yhden päivän aikainen työn imun taso alkukartoituksen mukaan 2,5 2 1,5 1 0,5 0-0,5-1 Työn imun taso alkukartoituksen mukaan Kuvio 12 Keskimääräinen työn imu tavallisena työpäivänä alkukartoituksen mukaan Alkukartoituksen mukaan työn imu on alhaisinta aamuisin herätessä ja suurimmillaan aamupäivällä noin kello 11:00 sekä kotiin lähtiessä. Näiden kellonaikojen välissä työn imun taso notkahtaa hieman alaspäin, mutta keskimäärin tuntemukset pysyvät kuitenkin positiivisina. (1-3-tuntemukset kuvastavat positiivisia tuntemuksia, kun taas -1-(- 3) kuvastavat negatiivisia tuntemuksia omaa työtä kohtaan.) Profiilin tarkoituksena on tuoda esille yritysjohtajan keskeisiä tunnusmerkkejä. Yleistyksiä on kuitenkin haastavaa tehdä, sillä hajonta työpäivien välillä on melko suurta. Seuraavassa on esitelty kuuden johtajan työpäivät. Ne alkavat tavallisen työpäivän kuvauksena, joka on poimittu alkukartoituslomakkeesta. Tämän jälkeen johtajan elämään on sukellettu syvemmälle analysoimalla kolmen vuorokauden aikaisia tapahtumia päiväkirjojen sekä hyvinvointianalyysin kautta. Alkukartoituksessa työpäivästä kerrottiin melko neutraalisti. Lähemmässä tarkastelussa on kuitenkin mahdollista päästä syvemmälle johtajan työpäivään ja ymmärtää, miten eri toimet ja tapahtumat vaikuttavat johtajan kokonaisvaltaiseen jaksamiseen.

67 Erilaisia johtajia: koetut tuntemukset vs. mitatut elimistön toiminnat Seuraavassa kuvataan johtajien päivien sisältöä sekä subjektiivisina kokemuksina että elimistön fysiologisina toimintoina. Tutkimusaineistosta on valittu tarkasteltavaksi kuuden johtajan työpäivät, jotka näyttäytyivät erilaisina ja joista oli kaikki tutkimuksessa hankittu data käytettävissä analysointiin. Tarkasteluun on otettu mukaan sekä päiväkirjoissa esiintuodut että hyvinvointianalyysissä havaitut asiat. Hyvinvointianalyysissä selvitetään stressin ja palautumisen keskinäistä suhdetta vuorokaudessa, unen vaikutusta palautumiseen, sen laatuun ja voimavaratasapainoon. Nämä muuttujat on määritelty johdannossa, ja siellä on annettu myös viitearvoja. Tulokset on ilmaistu pääosin passiivissa tai yksikön kolmannessa persoonassa objektiivisuuden säilyttämiseksi. Profiilien muodostaminen alkaa johtajien kuvauksilla tavallisista työpäivistä, jotka ovat poimittu alkukartoituslomakkeesta. Tämän jälkeen kolmen päivän aikaiset kuvaukset työpäivistä ja tuntemuksista ovat tulkintojani päiväkirjoihin kirjoitetuista asioista, joita on verrattu hyvinvointianalyysistä poimittuihin tietoihin Sekavatunteinen johtaja Normaali työpäivä (alkukartoitus). Herääminen on vaikeaa klo 6:30 eikä onnistu ilman herätyskelloa. Aamutoimien jälkeen 7:30 lähdetään ajamaan töihin. Suhtautuminen omaa työtä kohtaan on positiivista. Työpäivät koostuvat palavereista, keskusteluista ihmisten kanssa, puhelimessa puhumisesta tai sähköpostien läpi käynnistä. Työ on pirstaleista ja työn pirstaleisuus vaikuttaa stressin määrään negatiivisesti. Toisaalta aikapaineet luovat usein positiivista stressiä; kun asiat on tehtävä tietyssä ajassa, niitä ei voi jättää auki loputtomiin, vaan ne tulee vain saattaa loppuun. Kun asioiden hoitamisessa on hyvä tempo, moni asia tulee hoidetuksi samalla kertaa. Tauoilla koetaan olevan piristävä sekä aktiivisuustasoa parantava vaikutus päivän aikana. Päätöksiä on helpompi tehdä levänneenä jos jokin asia mietityttää, ratkaisua ei pyritä hakemaan välttämättä samana päivänä, vaan asiaa mietitään rauhassa yön yli ja saatetaan kysyä jonkun muun mielipidettä. Iltapäivällä olo on pätevä, varma ja virkeä. Johtaja pyrkii lähtemään töistä klo Työpäivän jälkeen hän usein harrastaa liikuntaa. Irrottautuminen ja rentoutuminen työpäivän jälkeen on helppoa ja hän tuntee palautuneensa päivän työkuormasta jo illalla. Hän on kotona noin aikaan, jonka jälkeen hengähtää hetken ennen nukkumaan menemistä. Nukkumaan mennessä hän on levollinen ja nukahtaa helposti.

68 67 Monipuolinen ja vaihteleva työ koetaan rikkautena. Se, että ei tiedä, mitä päivä tuo tullessaan, on positiivinen asia. Negatiivisesti stressi on läsnä henkilöstöön liittyvissä asioissa. Jos alainen ei suoriudu omista työtehtävistään tai laiminlyö niitä, on keskusteltava asioista. Joskus asiat rullaavat hyvin eteenpäin, mutta aina näin ei käy. Tällöin johtaja yrittää ymmärtää tilannetta ja miettiä sopivaa ratkaisua tai vaihtoehtoa tilanteeseen. Tilanteet vaativat malttia, sillä ne ovat usein monisyisiä. Johtaja kokee suoriutuvansa työstä hyvin. Asioita on paljon, mutta hän pyrkii delegoimaan mahdollisimman paljon tehtäviä muille. Hänen ei ole tarkoitus olla mikään yli-ihminen. Ensimmäinen mittauspäivä. Takana on huonosti nukuttu yö ja liian vähän unta. Päivän alkuun toi huolta pohdinta, tuleeko tuotantopäällikkö sairauslomalta töihin vai ei. Töihin ajaessa olotila oli parempi. Työpäivä alkoi ihan hyvällä fiiliksellä. Päivästä oli tulossa pirstaleinen ja päivän aikana olisi paljon tehtävää. Kaiken kaoottisuuden keskellä hän miettii: tehdään se mikä ehditään ja mietitään sitten, miten loput hoidetaan. Kaikkea ei kuitenkaan ehdi tehdä. Aamupäivän kuluessa ennakkosuunnitelmat menevät uusiksi. Jatkuvasti tulee uusia kiireellisiä asioita, jotka on pakko hoitaa. Aamupäivän tunnetilat (kaoottisuus ja liian paljon tekemistä) tuovat kireyttä alkuiltapäivään. Lounas syödään vasta 12 jälkeen, ja se vaikuttaa vireystilaan. Iltapäivällä on kaksi peräkkäistä palaveria. Niistä ensimmäinen venähtää ja viivyttää myös toista palaveria. Tuotantopäällikön pitkittynyt sairausloma huolettaa: pian ei pärjätä ilman sijaista. Positiivinen, aktiivisuustasoa nostattava hetki oli klo 14:15:n hyvä palaveri. Ilta oli melko poikkeuksellinen. Tutkittava ajoi kiireessä kaupunkiin, kävi vyöhyketerapiassa ja jatkoi sieltä mentorin luo istuntoon. Kaiken tämän jälkeen olo oli kiitollinen ja iloinen.

69 68 Kuvio 13 Sekavatunteisen johtajan hyvinvointianalyysi kolmena mittausvuorokautena (punainen: stressi, vihreä: palautuminen, tummansininen: liikunta, yhtenäinen alin käyrä, syke krt/min) Hyvinvointianalyysin mukaan jatkuva stressitila on käynnissä aamusta melkein puoleen yöhön asti, jonka jälkeen alkaa yön kestävä palautumisjakso. Stressiä on kokonaisuudessaan vuorokaudesta 60 % ja palautumista 29 %. Voimavaratasapaino on hyvä (95) ja palautumisen laatu hyvää (62 ms). Aamupäivän edetessä joihinkin asioihin on saatu ymmärrys, miten edetään. Joitakin rästiasioita tuli myös hoidettua. Kaoottisuudesta huolimatta asiat menevät eteenpäin. Toinen mittauspäivä. Aamuherääminen tuntui raskaalta, vaikka tutkittava oli nukkunut ihan hyvin. Heräämisen jälkeen olo tuntui ihan hyvältä ja oli mukavaa lähteä töihin. Aamu oli rauhallinen, hyvä ja energisoiva. Päivällä tiedossa vain yksi palaveri klo 14:00, joten tuntui hyvältä aloittaa päivä, kun sai rauhassa tehdä asioita. Olo oli luotta-

70 69 vainen ja alaisten kanssa oli tekemisen meininki. Hyvä olo jatkui myös aamupäivään. Asioita saatiin hoidettua, mutta aika tuntui silti häviävän käsistä. Energisyys jatkui myös iltapäivään eikä vireystilassa tapahtunut juurikaan muutoksia. Työpäivän pirstaleisuus ärsyttää ja harmittaa, mutta tuntuu siltä, että sille ei voi mitään. Turha taistella vastaan: täytyy mennä virran mukana. Edelleen mietityttää tuotantopäällikön pitkittynyt sairausloma ja sen vaikutukset. Iltapäivällä asia onneksi hiukan selkiytyi, kun hänet tavoitettiin puhelimella. Hyvä palaveri mainostoimistolla klo alkaen. Tällä kertaa työpäivä ei venähtänyt pitkäksi. Tutkittava puhui puhelimessa koko kotimatkan ja jatkoi kotona vielä hetken töitä, jonka jälkeen lähti treenaamaan. Asiat pyörivät päässä, mutta se ei haitannut, kun niitä ja mahdollisia ratkaisuja niihin sai miettiä rauhassa. Koko päivän oli hyvin energinen tunne sekä iloinen ja hyvä mieli. Asiat tuntuivat luistavan eteenpäin. Hyvinvointianalyysissa vuorokausi näyttäytyy melko stressisenä; ensimmäiset palautumisjaksot alkavat taas vasta vähän ennen puolta yötä. Katso kuvio 13. Stressiä on vuorokaudesta 54 % ja palautumista 27 %. Voimavaratasapaino yön aikana on hyvä (83) ja palautumisen laatu samoin hyvää (70 ms). Vaikka palautuminen (yöuni) jää hieman vuorokauden suosituksesta, niin sen laatu yön aikana korvaa palautumisen määrän puutetta (yöunen pituutta). Kolmas mittauspäivä. Syntymäpäivä, tutkittava täyttää 40 vuotta. Eilisen illan liikunta tuntui vielä kehossa. Olisi voinut nukkua pidempään. Töissä ei tänään ehdi juurikaan olemaan, kun on sovittuna kaikenlaista: lounas asiakkaan kanssa ja kaikkea muuta sälää. Päivä on hyvin pirstaleinen ja se saa aikaan sekavan olon. On parempi olla edes yrittämättä keskittyä mihinkään. Poissaolo toimistolta huolettaa hieman. Työkuormaa ei juuri ole, kun tietää jo valmiiksi, että ei ehdi hoitaa mitään työasioita. Vireystila oli ihan hyvä; ei mitenkään huippuenerginen, muttei huonokaan. Syntymäpäivä vähän jännitti. Alaiset tulivat huoneeseen ja lauloivat aamupäivästä onnittelulaulun. Onnittelut energisoivat ja lämmittivät sydäntä. Tuntui että kaikki ovat hyvällä tuulella. Voi olla, että olin vain itse hyvällä tuulella. Tutkittava puhui tuotantopäällikön tilanteesta pitkään tämän lähiomaisten kanssa. Ei voi tehdä siinäkään asiassa mitään. Työpäivä päättyi jo kolmen jälkeen. Työmatka meni työasioita hoitaessa, mutta sitten niistä pääsee irti. Työasiat eivät pyöri mielessä, kun edessä on 40-vuotissyntymäpäiväillallinen hyvien ystävien kanssa. Illasta tuli hauska ja mukava, ja mukana oli myös paljon tunteita. Vuorokauden stressitasot ovat hyvin korkeat koko vuorokausi on yhtä stressijaksoa. Yöllä on vain muutamia hyvin lyhyitä palautumisjaksoja. Katso kuvio 13. Stressiä on vuorokauden aikana 82 % ja palautumista 4 %. Palautumisen määrä on siis erittäin vähäinen, kun suositus on yli 30 %. Tämä näyttäytyy myös heikkona voimavaratasapai-

71 70 nona yön aikana (-64). Palautumisen laatukin on vain kohtalaista (31 ms). Alkoholia nautittiin illan aikana seitsemän annosta. Työn imua koettiin päivien aikana vaihtelevasti. Aamulla työn imu on matalampi kuin edellisenä iltapäivänä. Päivän aikana työn imu kasvaa. Riittämätön palautuminen voi olla yksi syy siihen, miksi seuraavan aamun työn imu ei ole samalla tasolla kuin edellisenä iltapäivänä. 3,5 3 2,5 2 1,5 1 0,5 0-0,5-1 -1,5 Työn imun taso kolmen työpäivän aikana Työn imun taso työpäivän aikana Kuvio 14 Sekavatunteisen johtajan työn imu kolmen mittauspäivän ajan Työn imun tasot ovat kuitenkin positiivisia. Vain viimeisen mittausvuorokauden iltapäivän arvio omasta työstä on negatiivinen. Sekin taitaa johtua siitä, että ajatukset alkavat siirtyä omiin syntymäpäiväjuhliin. Voimavaratasapaino koko testijaksolla on huolestuttava. Liiallisen stressin takia voimavarat eivät pääse päivän tai yön aikana palautumaan entiselleen. Kuvio 15 Sekavatunteisen johtajan voimavaratasapaino kolmelta mittausvuorokaudelta (tummansininen, nukkumisaika) Viimeisenä mittausvuorokautena voimavarat eivät palaudu lainkaan, sillä stressin määrä on niin suuri suhteessa palautumiseen. Myös alkoholilla saattaa olla vaikutusta siihen, ettei palautumista yön aikana pääse tapahtumaan. Tuntemukset mittausjaksolta ovat hyvin sekavat. Niissä on viitteitä niin ylikuormittumisesta, uupumuksesta, työn imusta kuin tyytyväisyydestä.

72 71 Korkea aktiivisuustaso 1. Päivä Jännittynyt Vauhko 2. Päivä - 3. Päivä Jännittyny 1. Päivä Kiitollinen Energinen 2. Päivä Kiitollinen Energinen Innokas Onnellinen 3. Päivä Kiitollinen Energinen Innokas Onnellinen Innostunut Epämiellyttävä Miellyttävä 1. Päivä Uupunut 2. Päivä - 3. Päivä - 1. Päivä Tyytyväinen Rauhallinen 2. Päivä Tyytyväinen Rentoutunut Levollinen 3. Päivä Tyytyväinen Matala aktiivisuustaso Kuvio 16 Sekavatunteisen johtajan tuntemukset kolmena mittauspäivänä (punainen: mittauspäivä 1, vihreä: mittauspäivä 2 ja sininen: mittauspäivä 3) (mm. Warr 1999) Kuviosta voi huomata, että ensimmäisen päivän ristiriitaisten tuntemusten (jännittynyt, vauhko, toisaalta uupunut, kiitollinen, energinen, tyytyväinen ja rauhallinen) jälkeen tuntemukset vaihtuvat toisen päivän työn imun ja tyytyväisyyden tuntemuksiin. Kolmantena mittauspäivänä tuntemuksissa on työn imun lisäksi jännittyneisyyttä, joka voi viitata myös ylikuormittuneisuuteen. Syntymäpäiväjuhlat ovat saattaneet vaikuttaa tuntemuksiin Itseään johtava johtaja Normaali työpäivä (alkukartoitus). Tutkittava herää usein aamuisin virkeänä. Hän suhtautuu päivän haasteisiin myönteisesti. Päivät koostuvat usein palavereista, joita on noin 20 viikossa. Työ on hyvin pirstaleista, varsinkin ennalta arvaamattomat ja eisuunnitellut työt tekevät siitä katkonaista. Omiin töihin ja sähköpostien lukemiseen jää harvoin aikaa normaalina työpäivänä; ne hoidetaan silloin työpäivän jälkeen ja useasti vasta kotona. Johtaja pyrkii järjestämään riittävästi aikaa omien suorien alaisten kanssa ja pitämään kiinni heidän kanssaan sovituista tapaamisista. Pirstaleisuus koetaan sekä negatiiviseksi että positiiviseksi. Tauot koetaan piristäviksi ja ne nostavat aktiivisuustasoa. Iltapäivällä olo on varma ja virkeä. Tärkeimmät kokoukset päivän aikana ovat johtoryhmän kokoukset, hallituksen kokoukset, omien alaisten kanssa sovitut tapaamiset ja asiakastilaisuudet.

73 72 Työpäivän jälkeen on vaikeaa rentoutua ja irrottautua työasioista eikä illalla vielä ole sellaista oloa, että olisi täysin palautunut päivän työkuormasta. Nukkumaan mennessä tutkittava on kuitenkin levollinen ja nukahtaa helposti. Hänen johtamistyylinsä on luotettava ja delegoiva. Hän on yhteistyökykyinen ja -haluinen sekä saa aikaan tuloksia. Hän haluaa antaa myös vastuuta alaisilleen ja toteaakin, että kaikki viisaus ei asu pelkästään kulmahuoneissa. Palautteiden perusteella hän kokee suoriutuvansa omasta työstään melko hyvin. Hankalat henkilöstöasiat syövät eniten kapasiteettia, koska ne tulevat yleensä yllättäen ja on hoidettava nopeasti pois päiväjärjestyksestä. Positiivisesti stressi on läsnä työpäivässä, kun on useita samanaikaisia asioita, jotka tulee saada valmiiksi. Aikataulujen paine ja töiden valmistumisen pakko saavat työskentelemään tehokkaasti tämä ei saa kuitenkaan kerrallaan olla liian pitkäkestoinen tila. Pidemmän kiireisen ajan jälkeen täytyy saada palautumisaikaa, vaikka se saattaa tuntuakin tyhjäkäynniltä, tehottomalta työskentelyltä. Sen voi kuitenkin tulkita akkujen latautumisvaiheeksi ennen kuin seuraava työrypistys taas alkaa. Stressi näyttäytyy negatiivisesti silloin, kun kiire on läsnä työssä liian pitkän aikaa. Samoin silloin kun töiden valmistuminen ei ole pelkästään itsestä riippuvaista. Erilaisiin projekteihin liittyvät asiat ovat helpompia hoitaa kuin henkilöihin liittyvät hankalat asiat, koska niistä ei voi varmuudella tietää, miten ne tulevat etenemään ja päättymään. Ensimmäinen mittauspäivä. Herääminen tapahtui puoli tuntia ennen herätystä ja olo oli erittäin virkeä. Viikonloppu oli takana, joten edellisen viikon työkuormasta oli palauduttu hyvin. Työpäivä alkoi 7:30 toimistolla, jolloin vireystila oli hyvä. Tämä näkyy myös hyvinvointianalyysissä, aamu alkaa pitkähköllä palautumisjaksolla, joka kestää noin puoleen päivään asti. Stressijakso alkaa tästä ja kestää nukkumaan menemiseen asti. Kokonaisstressin taso vuorokauden aikana on 38 %, joka on melko vähäistä. Palautumista on 40 % päivän tapahtumista. Palautumisen laatu yön aikana on kohtalaista (21 ms) ja voimavaratasapaino yön aikana on hyvä (99).

74 73 Kuvio 17 Itseään johtavan johtajan hyvinvointianalyysi kolmena mittausvuorokautena (punainen: stressi, vihreä: palautuminen, tummansininen: liikunta ja yhtenäinen alin käyrä, syke krt/min) Mittauspäivä oli normaalia kevyempi, kun palavereita oli vain kolme. Tiedossa ei ollut siis mitään ihmeellistä tai erityisen rasittavaa. Päätöksenteko oli helppoa, joskaan mitään erityisen vaativia päätöksiä ei ollut tehtävänä. Tunnetilat aamupäivän aikana olivat neutraaleja: ei mitään WAU-elämyksiä, mutta ei toisaalta negatiivisiakaan. Vireystila on ollut koko päivän tasainen ja helpompi kuin yleensä, sillä puolet palavereista peruuntui. Päivä ei ollut erityisen pirstaleinen, eivätkä asiat jääneet roikkumaan. Palaverien peruuntuminen aiheutti positiivisen tunteen, sillä tutkittava sai hoidettua pöydän puhdistustöitä. Työpäivä oli normaalin pituinen 07:30 16:00. Työasiat pyörivät vielä mielessä sähköpostien merkeissä kotona. Sähköpostit kulkeutuvat taskussa, joten posteja tulee selattua useita kertoja työpäivän jälkeen. Ilta oli melko rento; se sujui kuntoillen

75 74 kuntosalilla ja televisiota katsellen. Kuviossa 17 on kuvattu fysiologiset tapahtumat kolmelta mittausvuorokaudelta. Toinen mittauspäivä. Edellinen työpäivä oli poikkeuksellisen rauhallinen, joten palautuminen siitä oli hyvää. Aamulla herätessä oli levollinen olo. Edellisen illan liikuntasuoritus auttoi levolliseen ja tarpeeksi pitkään yöuneen. Tuleva päivä oli etukäteen tiedossa toimistopäivänä, sillä siihen ei ollut sovittu yhtään palaveria. Vireystila oli hyvä ja vaikka työpöydällä oli vain pikkuasioita, ne saatiin tehtyä tehokkaasti. Rauhallinen aamu oli positiivista. Päivä jatkui iltatilaisuudella, joten työasiat pyörivät myöhään iltaan asti mielessä. Tämä on nähtävissä myös hyvinvointianalyysista. Aamu alkoi palautumisjaksolla ja pitkin vuorokautta on lyhyitä palautumisjaksoja. Vuorokaudenaikaiset stressijaksot ovat melko korkeita, eikä palautumista ala oikein tapahtua vasta kun kahden aikaan yöllä. Katso kuvio 17. Vuorokauden kokonaisstressin määrä on 57 % ja palautumisen määrä 30 %. Voimavaratasapaino on tällöin 43, eli kohtalainen. Palautumisen laatu unen aikana on heikkoa (15 ms). Johtaja pääsi työasioista irti iltatilaisuuden takia vasta iltamyöhään. Kolmas mittauspäivä. Olotila herättyä ei ollut ihan paras mahdollinen. Takana oli huonosti nukuttu yö; tutkittava oli herännyt 03:30 ja noussut lopulta klo 05:50 lumitöihin, kun ei oikein ollut saanut enää unta. Ilmeisesti pitkä edellinen työpäivä ja työiltameno sen päälle verottivat unta. Lumitöiden jälkeen olo oli pirteä ja töihin lähteminen tuntui ihan miellyttävältä. Aamulla alkoivat heti palaverit ja vireystaso oli hyvä. Tarvittavat päätökset sujuivat hyvin, vaikka joitain negatiivisia tunnetiloja koettiin johtuen tulevista tapahtumista. Aamulla oli muutaman tunnin stressijakso, jonka päälle lyhyt palautumisjakso. Katso kuvio 17. Vaikka puolen päivän jälkeen alkaa uusi palautumisjakso, niin vireystilassa tapahtuu muutos. Stressiä on vuorokauden aikana 46 % ja palautumista 23 %. Voimavaratasapaino yön aikana on kohtalainen (18), eli voimavarat ehtivät palautua vain vähän yön aikana. Palautumisen laatu yön aikana on myös heikkoa (15 ms). Liian lyhyet yöunet kostautuvat ja vireystila on edellisiä päiviä huonompi. Päivä on pirstaleisuudeltaan normaali, puolet päivästä on ollut palavereita ja puolet taas asioiden selvittelyitä. Päivää oli pakko lyhentää tavanomaisesta, koska tuottavuus ei ollut normaalilla tasolla. Sähköpostit tuli luettua työpäivän jälkeen. Illalla oli vähän pidempi työrupeama. Hiihtolenkki auttoi jaksamaan illalla. Työn imun taso kolmen päivän aikana noudatti melko hyvin päiväkirjassa ilmenneitä asioita. Muutokset työkuormassa, huono palautuminen ja iltatilaisuudet laskivat työn imua. Kun työ on kevyempää, niin työn imukin säilyy hyvällä tasolla.

76 75 3,5 2,5 3 1,5 2 0,5 1-0,5 0-1,5-1 Työn imun taso kolmen työpäivän aikana Työn imun taso työpäivän aikana Kuvio 18 Itseään johtavan johtajan työn imun tuntemukset kolmen mittauspäivän aikana Vaikka tutkittava itse tunnisti itsessään vireystilan laskua ja keskeytti työpäivän huonon vireystilan takia, ei voimavaratasapainossa ehtinyt tapahtua erityistä muutosta. Kuvio 19 Itseään johtavan johtajan voimavaratasapaino kolmen mittauspäivän aikana Vaikka olotila oli viimeisenä mittauspäivänä huonompi, ei stressiä kertynyt yli suositusten enää sinä päivänä. Omien rajojen tunnistaminen edesauttaa sitä, että voimavarat eivät ehdi pidemmällä aikavälillä ehtyä. Tuntemusten tasolla muutosta kuitenkin ehtii tapahtua, kuten kuviosta 20 nähdään.

77 76 Korkea aktiivisuustaso 1. Päivä 2. Päivä 3. Päivä 1. Päivä 2. Päivä Päivä - Innostunut Kiitollinen Energinen Kiitollinen Energinen Innokas - Epämiellyttävä Miellyttävä 1. Päivä - 2. Päivä Veltto 3. Päivä Uupunut Unelias 1. Päivä Tyytyväinen Rentoutunut Rauhallinen Levollinen 2. Päivä Tyytyväinen Rentoutunut Levollinen 3. Päivä Tyytyväinen Rentoutunut Rauhallinen Levollinen Matala aktiivisuustaso Kuvio 20 Itseään johtavan johtajan tuntemukset kolmen mittauspäivän aikana (punainen: mittauspäivä 1, vihreä: mittauspäivä 2 ja sininen: mittauspäivä 3) (mm. Warr 1999) Kuvion mukaan tuntemukset muuttuvat päivä päivältä yhä uupuneemmiksi. Työn imun tuntemukset alkavat muuttua tyytyväisemmiksi toisena mittauspäivänä. Tällöin aktiivisuustaso laskee. Kun tuntemukset tyytyväisyydestä siirtyvät kohti uupuneisuutta, myös tuntemukset työn miellyttävyydestä alkavat heikentyä Tyytyväinen johtaja Normaali työpäivä (alkukartoitus). Tavallinen työpäivä alkaa lasten viemisellä päiväkotiin. Aamuheräämiset eivät ole kovin virkeitä, mutta päivän haasteisiin suhtautuminen on myönteistä. Työpäivät ovat kokonaisuudessaan pirstaleisia, mutta pirstaleisuus vaikuttaa stressin määrään positiivisesti. Työpäivä alkaa usein palaverilla, jossa käydään läpi päivän akuutit asiat ja tavoitteet kuluvalle viikolle. Aamupäivään kuuluu sähköposteihin vastaamista tai vastuualueen asioiden konsultointia työntekijöiden kanssa. Päivän aikana saattaa olla monia epämuodollisia palavereja esimerkiksi toimintaprosessin tai tuotteiden kehittämisestä. Myös virallisia palavereita on aika-ajoin. Tauoilla koetaan olevan piristävä vaikutus työpäivän aikana, vaikka aktiivisuustaso onkin tauon jälkeen usein matalampi. Päätöksenteko tuntuu helpommalta levänneenä, mutta paineen alla päätöksien tekeminen nopeutuu. Iltapäivällä olo on usein pätevä, varma, virkeä ja motivoitunut. Johtaja pyrkii käymään vähintään kerran päivässä tuotantohallissa näyttäytymässä työntekijöille ja tarkistamassa, onko heillä jotain kysyttävää. Kotiin lähdetään usein klo 16:30 17:15.

78 77 Tutkittava kokee suoriutuvansa työstä hyvin. Muilla toimihenkilöillä on enemmän tuotteisiin liittyvää ammattitaitoa; hän on 8 hengen toimihenkilöryhmän nuorin. Hän pyrkii motivoimaan ja valtuuttamaan alaiset tekemään omat tehtävänsä lähtien siitä, ettei hän osaa neuvoa kaikissa asioissa. Hän näkee itsensä linkkinä myynnin ja tuotannon välissä ja hänen pyrkimyksenään on näin lähentää kahta organisaatiota toisiinsa. Stressi on positiivisesti läsnä työpäivässä silloin, kun hän on päättänyt saada jonkin kokonaisuuden valmiiksi tiettyyn määräaikaan mennessä. Kelloa vastaan taistellessa on mahdollista saada itsestä irti normaalia enemmän ja hoitaa rutiinit tavallista nopeammin. Stressi on negatiivisesti läsnä silloin, kun jokin mielekäs työtehtävä on vaarassa jäädä hoitamatta pakolliseksi koetun rutiinitehtävän vuoksi. Johtamistyyli on melko vapaamuotoinen. Tutkittava pyrkii rohkaisemaan omia alaisiaan itsenäiseen ajatteluun ja antaa vastuuta. Hän valtuuttaa alaisia toimimaan itsenäisesti, mutta toimii tarvittaessa suorituksia edesauttavalla tavalla. Ensimmäinen mittauspäivä. Herääminen klo 7:00 väsytti, sillä yöunet olivat jääneet liian lyhyiksi. Suhtautuminen päivän työkuormaa kohtaan oli kuitenkin positiivista, vaikka palautuminen ja vireystila eivät olleet parhaita mahdollisia. Aamun edetessä vireystaso alkoi parantua ja väsymys haihtua. Vireystila oli parempi 10:00 11:30 kuin aamulla. Lounas syötiin klo 11:30 12:30. Aamulla on stressijakso lounaaseen asti, jonka jälkeen on lyhyt palautumisjakso. Lounaan jälkeen stressijakso jatkuu lähes päivän loppuun, jonka jälkeen stressi ja palautumisjaksot vaihtelevat aina nukkumaan menoon asti. Stressiä on vuorokaudesta 40 % ja palautumista 42 %. Palautumisen laatu on yön aikana kohtalaista (39 ms) ja yön aikainen voimavaratasapaino on hyvä (94). Katso kuviot 21 ja 23. Iltapäivällä oli hyvä vireystaso ja tutkittava tuntee jaksavansa paremmin tehdä päätöksiä ja ajattelutyötä. Tämä päivä ei ollut kovin pirstaleinen; ei ollut tunnetta, että joutuu jättämään asioita kesken, muiden asioiden painaessa päälle. Tänään ei myöskään ollut venyviä päätöksentekotilanteita. Aktiivisuustaso tuntui nousevan palavereissa ja keskusteluissa, esimerkiksi 10:15 10:45 palaverissa. Illalla ei tullut mietittyä työasioita.

79 78 Kuvio 21 Tyytyväisen johtajan hyvinvointianalyysi kolmena mittausvuorokautena (punainen: stressi, vihreä: palautuminen, tummansininen: liikunta ja yhtenäinen alin käyrä, syke krt/min) Toinen mittauspäivä. Aamulla herätessä (06:30) olotila oli hyvä, tuntui että oli riittävästi unta takana (7,5 h). Työpäivän alkamiseen ei liittynyt erityisiä tuntemuksia, myöskään negatiivisia tuntemuksia. Tutkittava tunsi palautuneensa edellisen päivän työkuormasta ja suhtautui päivän työkuormaan positiivisesti. Asiaan vaikutti se, että päivään kuului asioita, joiden hoitamisen tiesi vaikuttavan positiivisesti yrityksen menestykseen. Edelliseen päivään verrattuna olotila oli parempi. Aamulla klo 07:30 08:00 oli vaikeuksia saada perheen pienimmät yhteistyöhön, joten stressi kasvoi. Aamupäivän tunnetilat omaa työtä kohtaan olivat neutraaleja.

80 79 Pirstaleisuutta tai pitkittyneitä tilanteita ei ollut, vaan asiat sai tehdä loppuun asti. Klo 12:30 alkoi kehityspalaveri tulevan vuoden T&K päätöksiin liittyen. Palaveri tuntui positiiviselta, sillä siinä päästiin tekemään tärkeitä asioita. Iltapäivällä oli työpaikan sulkapallovuoro 16:15 17:15. Tunne oli positiivinen, vaikka stressitaso oli korkealla, sillä hävisimme jokaisen erän. Työpäivä oli normaalia lyhyempi liikuntavuoron vuoksi. Tutkittava saapui 9:10 ja lähti pois 15:40. Joskus lyhyeksi jääneet päivät aiheuttavat enemmän stressiä kuin vähän venyneet. Tänään työasioista pääsi hyvin irti. Kotimatkalla oli yksi työpuhelu, jonka jälkeen asioiden miettiminen loppui eivätkä ne pyörineet häiritsevästi. Ilta oli tasainen klo 19:00 asti, jolloin pakattiin perhe autoon ja lähdettiin asioille. Klo oli pientä kiirestressiä, mutta se helpotti heti 19:50 jälkeen. Päivän tuntemukset on listattu kuviossa 24. Vireystilassa ei ollut erityistä muutosta. Ruokailut olivat sopivin väliajoin ja aamun lähtötaso oli hyvä, joten mitään kuoppaa tai suurempaa piikkiä vireystilassa ei päässyt syntymään. Hyvinvointianalyysissä näkyy, että koko vuorokausi koostuu sekä stressiettä palautumisjaksoista (kts. kuvio 21). Stressiä on toisen vuorokauden aikana 46 % ja palautumista 31 %. Voimavaratasapaino on hyvä (90), samoin palautumisen laatu yön aikana (36 ms), joten voimavarat pääsevät uusiutumaan yön aikana. Kolmas työpäivä. Herätys 6:30 kuten eilenkin. Tämän jälkeen alkoivat aamurutiinit lasten kanssa. Aamulla herätessä olotila oli hyvä. Työpäivä piti aloittaa normaalia aikaisemmin yhteispalaverilla, mikä aiheuttaa normaalia enemmän stressiä aamuun. Tutkittava oli palautunut edellisen päivän kuormasta ja suhtautui positiivisesti tämän päivän kuormaan. Klo on ison uuden projektin aloituspalaveri, jossa käydään läpi projektin tavoitteet. Aamun vireystaso oli kohtuullisen hyvä. Päivä alkoi leppoisalla palaverilla klo 9:00. Siinä käytiin läpi työterveyshuollon kehityskohteita. Palaveri oli rauhallinen eikä häiriötekijöitä ollut. Päätöksenteko oli helppoa. Lounas 11:10 11:40. Tunnetilat eivät liiemmin heitelleet. Työnteko oli tavallisen tasaista. Vireystila nousi 10:00 alkaen ja taas tunti lounaan jälkeen 13:00 iltapäivän edetessä. Klo 11:40 12:00 alkoi iso aloituspalaveri, jossa tutkittava oli puheenjohtajana. Lievää positiivista stressiä aiheutti uudesta isosta työkokonaisuudesta vastaaminen ja henkilöstön sitouttaminen siihen. Kahden pitkän palaverin vuoksi työpäivä ei ollut erityisen pirstaleinen. Kahden palaverin päivä on toki vähän rassaava, koska muut asiat jäävät usein taka-alalle. Ennen klo 17:00 tuli tilanne, jossa käsitelty asia piti hoitaa itse 16:50 17:10. Se ärsytti; tuntui että pitääkö tehdä muidenkin työt. Kotiin lähtiessä oli lievä stressi saada hoidetuksi pieniä rutiineja. Kotiinpaluu kello 18:00: ilta sujui rauhallisesti. Päivän tunnetilat on listattu kuviossa 24. Hyvinvointianalyysistä voidaan nähdä, että aamu sisältää pitkän stressijakson, jonka sisällä on hyvin lyhyitä, muutaman minuutin palautumisjaksoja. Stressiä oli vuorokaudesta 55 % ja palautumista 32 %. Voimavaratasapaino oli hyvä (99), eli yön aikaista

81 80 palautumista on tarpeeksi ja palautumisen laatu on kohtalaista (36 ms). Katso kuviot 21 ja 23. Kolmen mittauspäivän aikaiset työn imun tuntemukset on esitetty kuviossa. Aamuisin työn imun tuntemukset ovat matalimmillaan, päivän aikana tuntemukset nousevat. Kaiken kaikkiaan tuntemukset ovat positiivisia ja työn imu omaa työtä kohtaan on hyvällä tasolla Työn imun taso kolmen työpäivän aikana Työn imun taso työpäivän aikana Kuvio 22 Tyytyväisen johtajan työn imu kolmen mittausvuorokauden aikana Työn imun tuntemukset ovat melko tasaisia toisena ja kolmantena mittauspäivänä, eikä negatiivisia työn imun tuntemuksia kuvion mukaan esiinny. Myös voimavarat tutkimusjakson aikana ovat hyvällä tasolla ja niitä kertyy hyvin mittausjakson aikana. Työpäivän aikana voimavarat eivät pääse ehtymään ja yön aikana kertyy uusia voimavaroja. Tämä on ideaalitilanne voimavarojen kannalta. Kuvio 23 Tyytyväisen johtajan voimavaratasapaino tutkimusjakson ajan Voimavarat ja työn imu myötäilevät toisiaan melko hyvin varsinkin toisena ja jokseenkin myös kolmantena mittauspäivänä. Kahden viimeisen mittauspäivän aikana voimavarat palautuvat erityisen paljon ja lähtökohdat uuteen päivään mittausjakson jälkeen ovat erinomaiset. Päivän aikaiset tuntemukset ovat kaikkina mittauspäivinä melkein samoja ja keskittyneet tyytyväisten tuntemusten ympärille (kuvio 23).

82 81 Korkea aktiivisuustaso 1. Päivä - 2. Päivä - 3. Päivä Jännittynyt 1. Päivä Innostunut 2. Päivä Innostunut 3. Päivä Innostunut Energinen Epämiellyttävä Miellyttävä 1. Päivä Veltto Unelias 2. Päivä Veltto Unelias 3. Päivä - 1. Päivä Tyytyväinen Rentoutunut Rauhallinen Levollinen 2. Päivä Tyytyväinen Rauhallinen Rentoutunut Levollinen 3. Päivä Tyytyväinen Rentoutunut Rauhallinen Levollinen Matala aktiivisuustaso Kuvio 24 Tyytyväisen johtajan tuntemukset kolmen mittauspäivän aikana (punainen: mittauspäivä 1, vihreä: mittauspäivä 2 ja sininen: mittauspäivä 3) (mm. Warr 1999) Voimavarojen kertyessä (kuvio 23) myös tuntemukset muuttuvat aktiivisuustasoltaan korkeammiksi ja samalla työn imuisemmiksi. Tuntemukset liikkuvat joka päivä tyytyväisten tuntemusten alueella Lievästi ylikuormittunut, työn imuinen johtaja Normaali työpäivä (alkukartoitus). Herätys on tavallisena työpäivänä klo 6:45. Ensimmäisenä tarkistetaan saapuneet sähköpostit puhelimesta. Herätessä olo ei ole kovin virkeä. Suhtautuminen päivän haasteisiin on kuitenkin myönteistä. Työ on luonteeltaan hyvin pirstaleista ja se vaikuttaa stressin määrään negatiivisesti. Kahdeksan jälkeen saavutaan aamutoimien ja autossa puhuttujen puhelujen jälkeen töihin. Kello 9:00 ja 17:00 välisenä aikana on yleensä noin 5-10 palaveria. Kaikki tehtävät on laitettu kalenteriin, eikä puhelimeen juuri tule vastattua päivän aikana. Lämmin lounas syödään palaverien välissä. Iltapäivällä olo on edelleen pätevä ja varma, silloin työn kuvaan kuuluu sähköpostien läpikäyntiä ja kirjoittamista sekä puheluiden hoitamista. Kello 18:00 18:30 kotimatkalla hoidetaan vielä joitakin puheluita. Työpäivän jälkeen rentoutuminen ja irrottautuminen koetaan mahdolliseksi, mutta tutkittava ei kuitenkaan koe vielä illalla palautumista työpäivän kuormasta. Lasten nukkumaanmenon jälkeen klo 21:00 22:30 on vielä lyhyt työjakso, jonka jälkeen mennään nukkumaan. Tällöin tuntemukset ovat levolliset, ja nukahtaminen tapahtuu helposti.

83 82 Johtamistyössään tutkittava haluaa keskittyä kokonaisuuksien ymmärtämiseen. Toki myös yksityiskohtiin paneutuminen onnistuu tarvittaessa helposti. Johtamistyyli on suoraviivainen, oikeudenmukainen ja johtaja on valmis hoitamaan ja kohtaamaan myös ikävät asiat. Johtamistyössä avainhenkilöiden kehittäminen ja tukeminen on yksi tärkeimmistä asioista. Tyyliin ei kuulu kaunistella totuutta, mitä alaisten tuntuu olevan ajoittain vaikea hyväksyä. Toisaalta pitkällä tähtäimellä kaikki ovat aina kiitelleet rehellisyyttä. Omasta työstä koetaan suoriuduttavan kokonaisuutena hyvin, vaikka asioita onkin tekemättä; se tulee vain hyväksyä. Välillä on kuitenkin painetta siitä, että ehtiikö tekemään kaiken tarvittavan. Stressi on positiivisesti läsnä loppuasiakkaisiin sekä tiimin mobilisointiin liittyvissä deadlineissa. Stressi on taas negatiivisesti ollut läsnä tilanteissa, joissa muut ovat toimineet epäreilusti liiketoiminnassa ja siihen on joutunut vastaamaan asiallisella toiminnalla. Ensimmäinen mittauspäivä. Aamulla on vaikeaa arvioida palautumista. Olo tuntui väsyneeltä, mutta tutkittava arveli palautuneensa edellisen päivän työkuormasta. Työkuormaan suhtautuminen on neutraalia, sillä tiedossa oli kevyt päivä. Vireystilan taso heräämisen jälkeen oli hyvä, eikä siinä tapahdu erityisiä muutoksia päivän aikana. Työ on pirstaleista, mutta se ei saa aikaan oikeastaan minkäänlaisia tunteita, sillä se on normaalia. Päivällä kello 13:00 on hieman stressaava palaveri. Tämän lisäksi klo 16:00 oli harmittava ja kierroksia nostattava tilanne. Työasiat pyörivät vapaa-ajalla mielessä, mutta eivät stressanneet negatiivisesti. Hyvinvointianalyysin mukaan aamulla on lyhyt stressijakso, mikä jatkuu samanpituisella palautumisjaksolla. Loppupäivä ennen nukkumaan menemistä on yhtämittaista stressijaksoa.

84 83 Kuvio 25 Lievästi ylikuormittuneen, työn imuisen johtajan hyvinvointianalyysi kolmena mittausvuorokautena (punainen: stressi, vihreä: palautuminen, tummansininen: liikunta ja yhtenäinen alin käyrä, syke krt/min) Stressiä on vuorokauden aikana 51 % ja palautumista 39 %. Nämä arvot ovat suositusten mukaiset. Voimavaratasapaino päivän aikana on hyvä (84). Palautumisen laatu on hyvä (35 ms) ikäluokan keskiarvoon verrattuna (33 ms). Toinen mittauspäivä. Toisen mittauspäivän aamuna olo oli täysin palautunut. Suhtautuminen työpäivään oli neutraalia. Herätessä olo oli normaalin väsynyt ja aamupäivän vireystila hyvä. Iltapäivällä voimavarat olivat edelleen täydet eikä vireystila muuttunut päivän aikana. Päivä oli harvinaisen ehjä eikä sisältänyt roikkumaan jääneitä päätöksentekotilanteita. Tiukentunut kilpailutilanne laittaa yrittämään entistä enemmän ja tästä

85 84 syystä kierrokset nousevat. Illalla iloa tuottivat lapset ja mahdollisuus käydä hiihtämässä. Iltaan sisältyi vielä lyhyt työskentelyjakso. Stressiä oli kokonaisuudessaan 54 % ja palautumista 17 %. Voimavaratasapaino jää tällöin kohtalaiseksi (24) ja palautumisen laatu unen aikana kohtalaiseksi (25 ms). Katso kuvio 25. Vuorokauteen ei sisälly pitkiä palautumisjaksoja ja palautuminen on myös unen aikana kohtalaista. Unen alkupuolen aikana on muutaman tunnin stressijakso. Kolmas mittauspäivä. Kolmannen mittauspäivän aamulla olo oli hieman rasittunut edellisen illan urheilusuorituksesta. Päivän työkuormaan suhtautuminen oli neutraalia. Aamupäivän negatiivisia tuntemuksia oli pettymys erään työntekijän suoriutumiseen ja hänen kykyynsä korjata tilanne. Vireystila ei muuttunut päivän aikana. Päivä ei ollut pirstaleinen. Päivän palaverit olivat tärkeitä ja niillä on ollut positiivinen vaikutus aktiivisuustason nousuun. Työasiat pyörivät illalla mielessä, mutta se ei haittaa. Perheen pariin pääseminen tuntui hyvältä. Hyvinvointianalyysistä näkyy että koko työpäivä klo 18:00 asti on stressiä, jonka jälkeen alkaa vasta ensimmäinen lyhyt palautumisjakso. Tämän jälkeen on vielä stressijakso ennen nukkumaan menemistä. Yön aikana ei ole lainkaan stressijaksoja. Stressiä on vuorokauden aikana yhteensä 55 % ja palautumista 35 %. Voimavaratasapaino on hyvä (100) ja samoin palautumisen laatu yön aikana (36 ms). Katso kuvio 27. Työn imun tasoissa on vaihtelua päivän sisällä, mutta päivästä toiseen työn imun tasot pysyttelevät melko samanlaisina. Aamuisin työn imun taso saattaa olla jopa negatiivista, mutta aamupäivään tultaessa työn imun taso on noussut melko korkealle. Myös päivän päätteeksi työn imun taso on hyvä tasolla Työn imun taso kolmen työpäivän aikana Työn imun taso työpäivän aikana Kuvio 26 Lievästi ylikuormittuneen, työn imuisen johtajan työn imun taso kolmena mittauspäivänä Päivän voimavaratasapainoa tarkasteltaessa voidaan huomata päivien kuormittavuus.

86 85 Kuvio 27 Lievästi ylikuormittuneen, työn imuisen voimavaratasapaino kolmen mittauspäivän aikana Vuorokaudet kuormittavat paljon ja kuluttavat voimavaroja. Yön aikana voimavarat palautuvat, mutta toisen ja kolmannen päivän kuormittavuutta ei pystytä täysin tasapainottamaan yön aikana. Toisena päivänä voimavaratasapaino on kohtalainen (24), mikä näkyy hyvin oheisesta kuviosta. Voimavarat ovat yön aikana palautuneet hyvin ensimmäisestä päivästä, mutta toinen työpäivä kuluttaa niitä tehokkaasti. Sama toistuu seuraavan vuorokauden aikana. Päivän aikana tuntemukset ovat työnimuisia, mutta kaikkiin mittauspäiviin sisältyy myös sekä ylikuormittumisen että tyytyväisyyden tuntemuksia. Kuvio 28 havainnollistaa tätä asiaa. Korkea aktiivisuustaso 1. Päivä Jännittynyt Ärsyyntynyt 2. Päivä Ärsyyntynyt Vihainen 3. Päivä Jännittynyt Ärsyyntynyt 1. Päivä Innostunut Innokas Energinen 2. Päivä Innostunut Innokas Energinen Kiitollinen 3. Päivä Innostunut Energinen Innokas Kiitollinen Epämiellyttävä Miellyttävä 1. Päivä - 2. Päivä - 3. Päivä - 1. Päivä Tyytyväinen Rauhallinen 2. Päivä Levollinen 3. Päivä Levollinen Matala aktiivisuustaso Kuvio 28 Työnimuisen, lievästi ylikuormittuneen johtajan tuntemukset kolmen mittausvuorokauden aikana (punainen: mittauspäivä 1, vihreä: mittauspäivä 2 ja sininen: mittauspäivä 3) (mm. Warr 1999) Työn imuiset tuntemukset ovat hallitsevia, mutta jännittyneisyyden ja ärsyyntyneisyyden tuntemukset säilyvät myös koko tutkimusjakson ajan. Nämä tuntemukset syövät todennäköisesti voimavaroja. Päiväkirjan mukaan tuntemukset olivat jatkuvasti neutraaleja, eikä tuntemuksissakaan ollut merkkejä uupumuksesta. Ylikuormittumisen merkkejä sen sijaan oli havaittavissa. Päiväkirjassa nousi esille, että päivien venyminen tai työ-

87 86 asioiden pohtiminen työajalla ei aiheuta mitään tunteita. Voimavaratasapainossa yöt eivät kuitenkaan palauta hyvin päivän työkuormasta. Onko tutkittava rutinoitunut tekemään paljon töitä niin että kuormittuminen ei tunnu enää miltään? Suurikin kuormittuminen pystytään kompensoimaan tällöin pitkällä aikavälillä, eikä liikapuristuksen tai uupumuksen tunteita kerry mittausjaksolla Liikakuormittunut johtaja Normaali työpäivä (alkukartoitus). Herääminen tapahtuu usein ilman herätyskelloa, virkeänä. Työpäivä alkaa pyöräilyllä töihin, mikä kestää noin puoli tuntia, talvella hieman kauemmin. Lähtö tapahtuu ennen seitsemää. Suhtautuminen päivän haasteisiin myönteisen toiveikasta. Aamun tunnit yhdeksään asti koostuvat usein omista kirjallisista töistä, jotka ovat usein sähköposteja. Työ on pirstaleista ja se vaikuttaa työpäivän stressin määrään negatiivisesti. Yhdeksän aikaan alkaa usein joko työryhmien tai yksittäisten työntekijöiden tai johtoryhmien palavereita, joissa muodollisesti (kokous) tai epämuodollisesti (palaveri) ratkotaan erilaisia kysymyksiä. Tauoilla on piristävä vaikutus päivän aikana, mutta yleensä aktiivisuustaso on korkeampi ennen taukoa kuin tauon jälkeen. Lounastus tapahtuu usein kaikessa rauhassa, ellei sitä vietetä asiakkaiden tai yhteistyökumppaneiden kanssa. Lounailla käydään usein läpi liiketoimintaan liittyviä asioita. Ne vaativat välillä keskittymistä. Oman työn tauottaminen tapahtuu usein hakemalla juotavaa: teetä tai vettä. Samalla pääsee katsastamaan sitä, mitä muualla tapahtuu. Työpäivän aikana on usein iso tai pieni julkinen puheenvuoro, joko valmisteltu esitys tai ex-tempore puheenvuoro. Varsinkin pyörämatkoilla on usein hyvä aika suunnitella näkökulmaa puheenvuoroon. Iltapäivällä olo on edelleen pätevä, varma ja virkeä, vaikka työpäivät venyvät usein pitkiksi, koska päivän aikana kerääntyneet kirjalliset työt vaativat oman aikansa. Kotiin pääsee lähtemään usein aikaan ja irrottautuminen työasioista tapahtuu helposti. Ilta kuluu päivän Helsingin Sanomien parissa sekä iltapalaa syöden. Usein illalla jo on sellainen olo, että on palautunut päivän kuormituksesta. Nukahtaminen tapahtuu helposti ja olo on levollinen. Onneksi joka päivä ei tarvitse olla jossain tapahtumassa. Ne sotkevat terveellistä rutiinia. Omasta työstä suoriutuminen tuntuu kohtuulliselta. Kaiken voisi tehdä myös paremmin ja täydellisemmin, mutta kohtuus kaikessa auttaa jaksamaan. Stressi on positiivisesti läsnä tilanteessa, jossa tutkittava on menossa pitämään yhtiön esittelyä uusille työntekijöille ja porukasta tulee hyvä kysymys, johon vastaaminen vaatii osaamista ja ymmärrystä hänen johtamastaan liiketoiminnasta. Tähän liittyy vielä kokemus siitä, että vastaus on auttanut kuulijoita. Positiivista stressiä tuo siis tilanne, joka vaatii osaamista ja tuottaa onnistumisen kokemuksen. Negatiivista stressiä taas tuottaa tilanne, josta

88 87 tutkittava ei ole yksin vastuussa. Jonkin toimenpiteen tapahtuminen olisi yritykselle tärkeää, mutta toiminnan johtamisesta on vastuussa sellainen taho, johon ei voi suoraan vaikuttaa. Tilanteet, joiden johtamiseen ei itse voi vaikuttaa, vaan asioiden korjaaminen vaatii yhteistyötä, lisäävät negatiivista stressiä. Tämä johtuu siitä, että vaikka yhteistyö toimisikin, muutosta ei välttämättä saada aikaan. Mittaukset toteutettiin kahdessa osiossa, sillä ensimmäisellä kerralla mittaus jouduttiin keskeyttämään laitevian takia. Toinen mittaus suoritettiin kuukauden kuluttua. Tämän aineiston kautta pääsemme monipuolisemmin kiinni kyseisen johtajan työpäiviin, sillä saamme havaintoaineistoa kahdelta eri tarkasteluperiodilta. Ensin esitetään tulokset mittausvuorokaudesta, joka oli viikolla 50 (2012) ja sen jälkeen tulokset toisesta mittauksesta, joka toteutettiin viikolla 2 (2013). Toiseen mittauskertaan sisältyy myös lauantai, mutta sitä ei tarkastella tässä tarkemmin, sillä tutkimuksessa halutaan keskittyä vain työpäiviin. Ensimmäinen mittauspäivä (viikko 50, 2012). Aamu alkoi pienellä päänsäryn tunteella. Edellisen yön tuntemukset olivat hieman paineiset. Työpäivä alkoi kuitenkin hyvissä merkeissä ja matka töihin sujui pyöräillen. Sykkeen noustessa olo ei kuitenkaan tuntunut hyvältä ja perille saavuttuaan tutkittava otti särkylääkkeen. Suihkun jälkeen olo oli hyvä. Motivaatio päivään haasteisiin oli hyvä, sillä edellisenä päivänä oli saatu päätökseen suuri urakka, seuraavan vuoden suunnitelmat hallitukselle. Aamupäivään kuului osallistuminen Suomen yrittäjien joulupuurotilaisuuteen; tilaisuutena se oli mukava, mutta sosiaalisuutta vaativa. Vireystila sen aikana oli hyvä, jälkikäteen jopa hieman flow-tunnelma. Aamulla poliitikkojen ja Suomen Yrittäjien yhteistyökumppaneiden tapaamiset nostivat aktiivisuustasoa. Tämä sama on havaittavissa hyvinvointianalyysin kuvauksesta. Kuvio 29 Liikakuormittuneen johtajan hyvinvointianalyysi ensimmäisestä mittausvuorokaudesta (punainen: stressi, vihreä: palautuminen, tummansininen: liikunta ja yhtenäinen alin käyrä, syke krt/min)

89 88 Aamulla kokouksessa stressitasot nousevat korkealle, mutta aamupäivän palaverissa elimistö osoittaa taas palautumista. Keskipäivällä ja iltapäivällä on stressiä, ja noin 15:00 aikaan alkaa pidempi palautumisjakso, joka päättyy illalla noin 21:00 aikoihin. Illalla ja yöllä kahteen asti stressitasot ovat melko korkealla. Stressiä on vuorokaudesta 43 % ja palautumista 34 %. Aamupäivän palaverissa saatiin ratkaistua seuraavan päivän esityksen rakenne. Ratkaisuista tulee aina hyvä olo. Puoliltapäivin käytiin läpi asioita, jotka pitkittyivät ja olivat vaikeita. Asioiden pitkittyminen aiheuttaa turhautumista. Iltapäivään lähdettiin kuitenkin hyvillä mielin lounaan jälkeen. Hyvä mieli säilyi, vaikka oli tieto siitä, että iltapäivällä oli ensin tiedossa hieman vaikeampi palaveri ja vasta sen jälkeen mielenkiintoisempia asioita. Päivä oli melko normaali ja pirstaleinen: pari kahdenkeskistä palaveria, yksi isompi kokous ja pari talon ulkopuolella olevaa tapahtumaa. Ennen iltatapahtumaa oli hetki aikaa kirjallisille töille. Iltaan kuului aluejohtajien kanssa nautittu illallinen sekä tilaisuus Musiikkitalolla. Hyvät keskustelut tai sosiaaliset kanssakäymiset ylipäätään nostattavat aktiivisuustasoa. Vaikka ihmisten kanssa keskusteleminen on mukavaa ja nämä tilanteet koetaan pääosin positiivisina, ne vievät myös energiaa. Työpäivä venyi erityisen pitkäksi, mutta työpäivien venymistä ei koeta kuitenkaan tällä hetkellä ongelmaksi. Työpäivän aikainen työn imu on kuvattu kuviossa 32. Työn imu nousee aamusta hyvälle tasolle ja pysyy samalla tasolla kotiin lähtemiseen asti. Vaikka päivä on pitkä, työn imun laskua ei kuitenkaan koeta missään kohtaa. Voimavaratasapaino palautuu yön aikana kohtalaisesti (34). Yön aikaisen palautumisen laatu on hyvä (29 ms). Kuvio 30 Liikakuormittuneen johtajan voimavaratasapaino ensimmäisenä mittauspäivänä Vaikka työpäivä jatkuu iltaan asti, voimavarat alkavat silti kertyä jo kello 16:00 jälkeen. Yön aikana voimavarat lisääntyvät entisestään, vaikka stressitasoissa tapahtuukin pieni notkahdus. Päivän kuormitus näkyy voimavaroissa, mutta seuraavaan päivään lähdetään kuitenkin tilanteesta, jossa voimavaroja on kertynyt enemmän kuin edellisenä aamuna. Toinen mittauspäivä (viikko 2, 2013). Torstai alkoi hyvällä olotilalla. Päätös lähteä pyörällä työhön piristi ja päivä oli täynnä mielenkiintoisia palavereja. Olo tuntui levänneeltä. Hyvä lepo ja aamun pyöräilymatka edesauttoivat vireystilan pysymistä hyvänä aamulla. Olo oli keskittynyt ja fokusoitunut. Aamupäivän aikana positiivisia tunnetiloja sai aikaan hyvin mennyt aamun palaveri, negatiivista tunnetta taas pieni sähläys ennen

90 89 9:00 palaveria. Lounas venähti vähän myöhäiseksi vieraiden takia. Työpäivä oli tavallisen pirstaleinen. Mittauspäivä koostuu lähes viiteen asti aamuyöstä kestävästä stressijaksosta ja vain muutaman tunnin palautumisesta. Katso kuvio 31. Ensimmäisen mittauspäivän aikana stressissä näyttäytyy erinäisiä vaihteluita, mutta korkeinta stressi on unijakson aikana 22:00 03:00. Stressiä on päivän aikana paljon, 84 % ja palautumista vähän, vain 5 %. Voimavaratasapaino jää tällöin hyvin alhaiseksi -67, heikoksi. Palautumisen laatu unen aikana on kohtalaista (26 ms). Kuvio Kuvio 3130 Ylikuormittuneen Ylikuormittuneen johtajan johtajan hyvinvointianalyysi kahtena kahtena mittauspäivänä sekä lauantaina lauantaina (punainen: (punainen: stressi, stressi, vihreä: vihreä: palautuminen, palautuminen, tummansininen: tummansininen: liikunta liikunta ja yhtenäinenäinen alin käyrä, alin käyrä, syke syke krt/min) ja yhte- krt/min)

91 90 Töiden jälkeen oli mahdollisuus jäädä vielä hetkeksi tekemään kesken jääneitä asioita klo 18:30 alkavan iltatilaisuuden takia. Energiatasossa tuntui laskua klo 16:00 jälkeen. Tämä näkyy myös kuviossa 32, sillä klo 16:00 voimavaratasapaino järkkyy yhä enemmän. Kolmas mittauspäivä. Kolmas mittauspäivä alkoi kohtuullisesti. Suhtautuminen päivän työkuormaan oli neutraalia. Päivän aikana on kaksi eri johtoryhmää, joten pohdittavaa tulisi. Aamun aikana työt jäivät hieman kesken, vaikka toimistolle tultiin aikaisemmin (puoli kahdeksan), jotta työt ehtisi tehdä ennen yhdeksältä alkavaa palaveria. Johtoryhmän kokouksen aikana esiintyi jonkin verran turhautuneisuutta. Ennen lounasta olotila oli kuitenkin kohtuullinen. Iltapäivän aikana olo muuttui innostuneemmaksi. Päivä oli melko häiriötön, sillä siihen sisältyi vain kaksi pitkää kokousta. Ennen kotiinlähtöä tuntui, että asioita ei saatu oikein vietyä eteenpäin. Stressiä oli päivän aikana taas paljon eikä työpäivän aikana juuri ole palautumisjaksoja. Ensimmäiset pidemmät palautumisjaksot alkavat vasta yöllä 03:00 aikaan. Katso kuvio 31. Stressiä kokonaisuudessaan vuorokaudesta on 79 % ja palautumista 16 %. Voimavaratasapaino on tällöin kohtalainen, -1, mutta unen aikana palautumisen laatu on kuitenkin hyvä (36). Tästä alkoi viikonloppu, joten palautumisen laatuun saattaa vaikuttaa se, että lauantaiaamuna raportoitiin nukutuksi pitkään. Työn imua on koettu sekä toisena että kolmantena työpäivänä keskipäivällä, kun taas aamuisin ja iltaisin, kotiin lähdettäessä työn imun taso on usein matalammalla tasolla. Työn imu ei kuitenkaan missään vaiheessa ole negatiivista, vaan säilyy pitkistä ja kuormittavista päivistä huolimatta positiivisena. Työn imun taso kolmen työpäivän aikana 3,5 3 2,5 2 1,5 1 0,5 0-0,5-1 -1,5 Työn imun taso työpäivän aikana Kuvio 32 Liikakuormittuneen johtajan työn imu kolmena mittausvuorokautena

92 91 Työn imu säilyy hyvänä siitäkin huolimatta, että voimavaratasapaino ei pääse tutkimusjakson aikana tasoittumaan. Voimavarat jäävät toisena ja kolmantena mittauspäivänä alle lähtötason ja saattavat aiheuttaa kolmannen aamun väsymyksen tunteet. Kuvio 33 Liikakuormittuneen johtajan voimavaratasapaino toisena sekä kolmantena työpäivänä (sekä neljäntenä mittauspäivänä) Voimavarat vähenevät päivä päivältä eivätkä pääse palautumaan edes viikonloppuna. Liikakuormittuneen johtajan omat tuntemukset ovat kuitenkin suhteellisen tyytyväiset ja työn imuiset. Korkea aktiivisuustaso 1. Päivä Jännittynyt 2. Päivä Jännittynyt 3. Päivä Vihainen Ärsyyntynyt 1. Päivä Innokas 2. Päivä Innostunut Innokas Energinen 3. Päivä Energinen Innokas Epämiellyttävä Miellyttävä 1. Päivä Surullinen 2. Päivä Uupunut 3. Päivä - 1. Päivä Tyytyväinen Rauhallinen Rentoutunut Levollinen 2. Päivä Levollinen Rauhallinen Rentoutunut Halukas 3. Päivä Tyytyväinen Rentoutunut Rauhallinen Matala aktiivisuustaso Kuvio 34 Liikakuormittuneen johtajan tuntemukset kolmen mittauspäivän aikana (punainen: mittauspäivä 1, vihreä: mittauspäivä 2 ja sininen: mittauspäivä 3) (mm. Warr 1999) Ensimmäisenä mittauspäivänä (vk 50) tuntemukset ovat hajautuneet kaikkiin neljään kenttään, samoin toisena mittauspäivänä. Kolmantena mittauspäivänä ei tunneta enää uupumuksen tunteita, vaikka voimavaratasapaino näyttääkin muuta. On huomattavaa, että ensimmäisen ja myöhemmän toisen mittauskerran tulokset poikkesivat radikaalisti toisistaan.

93 Sairastunut johtaja Normaali työpäivä (alkukartoitus). Tutkittava ei herää aamuisin virkeänä eikä ilman herätyskelloa, eikä oma suhtautuminen päivän haasteita kohtaan ole mitenkään erityisen myönteinen. Tavallinen työpäivä alkaa sähköpostien lukemisella. Päivän ensimmäinen kokous on yleensä n aikoihin. Lounas sijoittuu 11 ja 12 välille, jonka jälkeen hän käy läpi juoksevia asioita ja sähköposteja. Työ on pirstaleista, mutta se vaikuttaa päivän stressin määrään positiivisesti. Tauoilla on positiivinen vaikutus päivän aikana. Taukoja ennen on yleensä korkeampi aktiivisuustaso kuin niiden jälkeen. Päätöksiä on helpompi tehdä levänneenä, mutta ilman painetta. Iltapäivällä on usein kokouksia, jotka päättyvät klo aikoihin. Iltapäivällä motivaatio ei ole ihan kohdallaan; olo ei ole pätevä, virkeä ja varma. Työpäivän päätteeksi tutkittava käy läpi vielä sähköpostit, jonka jälkeen hän lähtee kotiin. Työpäivän jälkeen rentoutuminen ja irrottautuminen töistä onnistuvat, mutta olo ei illalla ole vielä palautunut päivän työkuormasta. Nukkumaan mennessä hän on kuitenkin levollinen ja nukahtaa helposti. Työstään hän kokee suoriutuvansa ihan hyvin. Stressi on läsnä positiivisesti silloin, kun on kiire ja useampi asia painaa päälle ja asiat on vain saatava eteenpäin. Stressi antaa tällöin lisäpotkua. Negatiivisesti stressi vaikuttaa silloin, kun pitäisi hoitaa jokin asia ja se ei vain mene eteenpäin tai sitä ei saa hoidettua, vaikka kuinka yrittää. Tutkittava tunsi jo ensimmäisenä mittauspäivänä kurkkukipua ja muutenkin pohdiskeli omaa työkuntoaan. Kolmantena mittauspäivänä hän sairastui flunssaan eikä täyttänyt siltä päivältä päiväkirjaa. Tapaus on kuitenkin haluttu ottaa tarkasteluun sen takia, että stressin ja palautumisen määrä sairauden aikana ovat hyvinvointianalyysissä erityisen mielenkiintoisia, sillä olotilaa voidaan verrata sekä uupumisen että liikakuormituksen olotiloihin. Ensimmäinen mittauspäivä. Ensimmäisen mittauspäivän aamuna kurkku oli todella kipeä ja koko yö oli mennyt yskiessä. Yöunet jäivät huonoiksi ja aamulla piti pohtia, lähteekö töihin ollenkaan. Päätös oli kuitenkin myönteinen. Päivän tulevat viisi palaveria olisivat melko helppoja; niistä neljä on alaisten kanssa. Työkuorma ei tuntunut hirveän suurelta. Olo tuntui kuitenkin vähän väsyneeltä, kurkku oli kipeä ja puhuminen työlästä. Päätöksentekoon sillä ei ollut kuitenkaan vaikutusta päivän aikana. Aamupäivän tunnetilat olivat negatiivisia, koska oli ongelmia järjestelmän kanssa. Ne nostattivat aktiivisuustasoa, stressiä negatiivisesti päivän aikana. Iltapäivällä tuntui siltä, että oli jo vähän päässyt käyntiin. Alaisten kanssa pidetyt työtunnit olivat onnistuneita. Työpäivä oli melko pirstaleinen, viisi kokousta on melko paljon ja varsinkin alaisten kanssa pidetyillä työtunneilla piti olla hereillä. Se on hyvää esimiestyötä. Päivän aikana tuli eteen jokunen asia, joka jäi rästiin tehtäväksi myöhemmin. Tekemättömien töiden taakan kasvaessa ne alkavat pyöriä päässä. Tämä jatkui vielä illalla. Tutkittava luki sähköposteja ja vastaili niihin.

94 93 Vaikka oma kokemus päivästä oli helppo, stressitasot ovat melko korkealla koko päivän ajan. Vuorokauden aikaista stressiä on 61 % ja palautumista 33 %. Yön aikana on saatu palautettua päivän stressimäärää. Voimavaratasapaino (84) ja palautumisen laatu yön aikana oli hyvä (44 ms). Kuvio 35 Sairastuneen johtajan hyvinvointianalyysi kolmena mittauspäivänä (punainen: stressi, vihreä: palautuminen, tummansininen: liikunta ja yhtenäinen alin käyrä, syke krt/min) Toinen mittauspäivä. Toisena mittauspäivänä kurkku oli edelleen kipeä aamulla herätessä ja olo oli väsynyt huonosti nukutun yön jälkeen. Töihin lähtö ei oikein innostanut. Suhtautuminen päivän työkuormaan oli kuitenkin ihan hyvä, tiedossa oli vain yksi palaveri eli helpohko päivä oli tiedossa. Aamulla vireystila oli hyvä, lämpimän juoman juominen auttoi kurkkukipuun. Aamupäivälle suunniteltu tapaaminen peruuntui,

95 94 mikä tuntui kuitenkin positiiviselta, sillä kun ei ole ihan kunnossa ja ruokakaan ei oikein maistu, olisi parempi levätä. Vireystilassa ei ollut kummempia muutoksia päivän aikana. Hyvinvointianalyysin mukaan stressiä oli koko päivän ajan yhtäjaksoisesti klo 19:00 asti. Myöskään yöllä ei ole tapahtunut palautumista. Vuorokausi sisälsi ainoastaan kaksi lyhyttä palautumisjaksoa. Stressiä oli vuorokaudessa 92 % ja palautumista vain 3 %. Katso kuvio 35. Voimavaratasapaino on todella heikko (-89) unen aikana; silloin ei ole mahdollista palautua päivän kuormituksesta. Palautumisen laatu unijakson aikana on kohtalaista (25 ms). Päivä ei ollut kovin pirstaleinen. Päivän aikana saatiin tehtyä rästihommia, eikä päivään sisältynyt vaikeita tilanteita. Työn imun ja tyytyväisyyden tuntemuksia on havaittavissa, sairaudesta huolimatta. Tuntemuksissa on kuvattuna myös uupumisen tuntemuksia (uupunut ja unelias). Kolmas mittauspäivä. Kolmannelta mittauspäivältä ei ole olemassa päiväkirjoja, sillä tuolloin tutkittava sairastui flunssaan. Hyvinvointianalyysistä voidaan huomata, että stressitaso pysyy vuorokauden aikana korkealla, stressiä on 57 % ja palautumista 24 %, vaikka päivä vietettiin kotona toipilaana. Sairaana elimistö on stressitilassa eikä palautumista tapahdu samalla tavalla kuin olisi terve. Vielä nukkumaan menon jälkeen on muutaman tunnin stressijakso, jonka jälkeen palautuminen vasta alkaa. Katso kuvio 35. Voimavaratasapaino on kohtalainen (27) ja yön aikainen palautuminen on hyvä (35 ms), eli voimavarat ovat edellisestä päivästä kohentumassa. Työn imun tasot ovat sairaudesta johtuen ensimmäisten mittauspäivien ajan positiivisempia kuin viimeisenä mittauspäivänä Työn imun taso kolmen työpäivän aikana Työn imun taso työpäivän aikana Kuvio 36 Sairastuneen johtajan työn imun tasot kolmen mittauspäivän aikana Viimeisenä mittauspäivänä ei koeta lainkaan työn imua omaa työtä kohtaan ja tuntemukset ovat negatiivisia. Kun elimistö on liiallisessa kuormitustilassa sairauden vuoksi,

96 95 ei myöskään oma työ jaksa kiinnostaa. Voimavarat eivät ole päässeet palautumaan edellisestä päivästä ja työn kuormittavuus tuntuu raskaalta. Kuvio 37 Sairastuneen johtajan voimavaratasapaino kolmen mittauspäivän aikana Kuten kuviosta näkee, voimavarat eivät pääse palautumaan lainkaan, vaan päinvastoin vähenevät entisestään toisen mittausvuorokauden unen aikana ja kuormittumista tapahtuu edelleen. Tästä syystä töistä poisjäänti oli myös fysiologisesti oikea ratkaisu. Viimeisen mittauspäivän jälkeen nukuttu yö palauttaa jo hieman voimavaroja, mutta ne jäävät kuitenkin vielä melko alhaisiksi, eikä elimistössä ole päässyt vielä syntymään tasapainoa. Myös päivien aikaiset tuntemukset viittaavat sairastumiseen. Korkea aktiivisuustaso 1. Päivä Ärsyyntynyt 2. Päivä - 3. Päivä Vihainen Ärsyyntynyt 1. Päivä Innostunut 2. Päivä Innostunut Innokas 3. Päivä - Epämiellyttävä Miellyttävä 1. Päivä 2. Päivä 3. Päivä 1. Päivä 2. Päivä 3. Päivä Uupunut Unelias Uupunut Unelias Unelias Apea Uupunut Veltto Tyytyväinen Rauhallinen Levollinen Levollinen Tyytyväinen Rentoutunut - Matala aktiivisuustaso Kuvio 38 Sairastuneen johtajan tuntemukset kolmen mittauspäivän aikana (punainen: mittauspäivä 1, vihreä: mittauspäivä 2 ja sininen: mittauspäivä 3) (Warr 1999) Jo ensimmäisenä mittauspäivänä tuntemukset ovat uupuneet ja uneliaat. Kolmanteen mittauspäivään siirryttäessä tuntemukset ovat yhä enemmän ylikuormittuneet ja uupuneet.

97 Yleistä tuloksista Stressi, palautuminen ja työn imu ovat tärkeitä vaikuttajia johtajien työpäivässä. Ne ovat joka päivä läsnä työnteossa, ja tästä syystä niihin on hyvä myös paneutua tutkimuksen muodossa. Vaikka johtajat olivat eri toimialoilta, heidän työpäiviensä kuvaukset olivat hyvin samantyyppisiä: kaikkien päivät koostuivat palavereista, pirstaleisista juoksevista asioista ja päätöksenteosta. Kaikilla tuntui olevan enemmän tehtävää kuin olisi pystynyt tekemään ja pitkittyneet päätöksentekotilanteet aiheuttivat stressiä päivän aikana. Stressi, palautuminen ja työn imu olivat selvästi yhteydessä edellisten päivien ja öiden kokemuksiin. Jos olo ei ollut aamulla palautunut edellisestä työkuormasta esimerkiksi huonosti nukutun yön takia, myös seuraavan päivän työn imu kärsi tästä tapahtumaketjusta. Työn imu arvioitiin tällöin alhaisemmaksi kuin silloin, kun takana oli hyvin nukuttu yö ja omat kokemukset palautumisesta olivat positiivisia. Tutkimuksessani tarkasteltiin kuuden tutkimushenkilön vuorokaudenaikaista stressin ja palautumisen määrää sekä voimavaratasapainoa ja nukkumisen (unen) laatua yön aikana. Kuuden tutkimushenkilön kolme mittauspäivää, työpäivää, on otettu tarkasteluun ja näiden päivien keskiarvoa tarkastellaan suositusarvoihin verrattuna (taulukko 2).

98 97 Taulukko 2 Stressin ja palautumisen vuorokausikohtaiset tasot, voimavaratasapaino sekä palautumisen laatu tutkimusjoukossa kolmena peräkkäisenä vuorokautena (taulukossa allekkain) tehdyissä mittauksissa sekä mittausten keskiarvot (KA) Liikakuormittunut johtaja (H2) Itseään johtava johtaja (H7) Sekavatunteinen johtaja (H6) Tyytyväinen johtaja (H1) Lievästi ylikuormittunut johtaja (H4) Sairastunut johtaja (H5) Stressi (%) Palautuminen (%) ( ) Voimavaratasapaino Palautumisen, unen laatu (millisekuntia) Unijakson pituus (ka.) h ,5 h ,5 h h h h ,5 h h ,5 h ,5 h h h h h h h h h KA ,6 h Tutkituilla johtajilla on stressiä keskimäärin 59 %. Viitearvo on alle 55 %, mikä ylittyy tässä tutkimusjoukossa. Samoin palautumisen keskiarvo 26 % on pienempi kuin suositusarvo, yli 30 %. Tutkimusjoukon voimavaratasapainon keskiarvo mittausten aikana on 27; tällöin voimavaratasapaino on kohtalainen. Palautumisen laatu (RMSSD)

99 98 on 35 millisekuntia eli merkittävästi korkeampi kuin hyvän suositusarvon alaraja 20, joka tarkoittaa sitä, että unen laatu on hyvää. (palautumisen laatu (RMSSD): hyvä = 26 tai enemmän, kohtalainen = 20 25, heikko = 0-19). Päiväkirjasta ja hyvinvointianalyysistä saadut tulokset toivat esille seuraavaa: Tiettyjä yhtäläisyyksiä oli havaittavissa, mutta eroja subjektiivisten ja objektiivisten tulosten välillä oli. Osittain tämä johtuu siitä, että päiväkirjat ja fysiologiset mittaukset tuottivat erilaisia tuloksia. Päiväkirjoista nousi hyvin voimakkaasti esille se, että itsensä johtaminen on tärkeää. Pirstaleisuudella koettiin olevan työpäivän kannalta sekä positiivinen että negatiivinen vaikutus. Päivänaikainen vaihtelu on merkittävää eri tuntemuksien välillä. Joinakin päivinä oli selvästi havaittavissa ylikiehuntaa ja uupumista, mutta seuraavina päivinä taas tuntemukset saattoivat olla työn imun ja tyytyväisyyden kaltaisia. Tämä viittaa siihen, että pienet, yksittäiset asiat ja tapahtumat voivat vaikuttaa tuntemuksiin omaa työtä kohtaan. Kaikesta huolimatta useimpina aamuina koettiin sekä subjektiivisesti että hyvinvointianalyysissä objektiivisesti, että oltiin palauduttu työkuormasta. Persoonallisuus oli jokaisella tämän tutkimuksen tutkimushenkilöllä A-tyyppinen. A- tyypillä on todettu olevan yhteyksiä terveyteen haitallisesti vaikuttavaan stressiin. Stressiä myös koettiin päivien aikana eri tilanteissa (Kirkcaldy 2002). Olisi ollut mielenkiintoista tutkia myös sellaisista henkilöitä, joiden persoonallisuus on B-tyyppinen ja verrata näitä saatuihin A-tyyppisten tuloksiin Stressi, palautuminen ja työn imu työpäivän aikana Kun tarkastelin tutkimuksen tuloksia, huomasin miten tärkeässä osassa edellisen työpäivän tuntemukset ja tapahtuvat olivat seuraavan työpäivän tuntemusten kannalta. Työpäiviä ei siis voi tarkastella yksittäisinä päivinä erillään muista, vaan niitä tarkasteltaessa tulee huomioida työpäivien välinen sidosteisuus. Esimerkiksi jos olotila tuntui väsyneeltä aamulla, tällöin tulee kiinnittää huomiota edellisen päivän ja illan tapahtumiin. Onko yöpalautuminen siirtynyt esimerkiksi iltatilaisuuden takia, tai onko töitä tehty juuri ennen nukkumaanmenoa? Liian lyhyet unet vaikuttavat väsymyksen tunteeseen aamulla, ja tällöin tulee selvittää, mistä liian lyhyet yöunet johtuvat. Palautumisen itsearviointi koettiin haastavaksi tehtäväksi; väsymyksen tunteet sekoittivat palautumisen tuntemuksia. Palautumista ja varsinkin päivän aikaista palautumista olisi ollut mahdotonta selvittää ilman hyvinvointianalyysin tukea. Hyvinvointianalyysistä saatujen tietojen mukaan päivän aikaista palautumista oli esimerkiksi ensimmäisenä mittauspäivänä lähes kaikilla tutkimushenkilöillä. Vain yhdellä päivän aikainen palautuminen puuttui kokonaan (sairaus) ja yhdellä yöpalautuminen viivästyi iltamenon takia (ylikuormittunut johtaja). Kokonaisuudessaan palautumiseen liittyvät

100 99 ongelmat liittyvät yöunien lyhyyteen, päivän aikaisen palautumisen puuttumiseen tai muuten vain heikkoon palautumiseen. Työn imun tuntemukset olivat aamuisin ja kotiin lähdettäessä matalammat kuin päivän aikana muuten. Monien tutkimushenkilöiden omat arviot työn imusta olivat jopa negatiivisia aamuisin, kun taas muuten päivän aikana negatiivisia tuntemuksia ei ollut havaittavissa. Vaikka työpäivä olisikin ollut pitkä, siitä ei kuitenkaan puhuttu negatiivissävytteisesti. Syitä negatiivisen stressin syntymiseen olivat pitkät työpäivät ja iltatilaisuudet. Kevyt päivä piti työn imun melko neutraalina ja tasaisena. Stressiä kuvattiinkin sekä positiivisesti että negatiivisesti työpäivien aikana. Työn pirstaleisuus häiritsi ja aiheutti negatiivisia tuntemuksia työpäivien aikana, sillä asiat jäivät kesken. Myös pettymykset muiden ihmisten osaamiseen ja muiden töiden tekeminen aiheuttivat negatiivista stressiä. Toisaalta sellaisten asioiden hoitaminen, joilla koettiin olevan positiivinen vaikutus yrityksen menestykseen, nähtiin lisäävän työn imua. Myös tiukentunut kilpailutilanne laittoi yrittämään entistä enemmän. Positiivista stressiä aiheutti myös isoista asiakokonaisuuksista vastaaminen. Johtajien vireystilan (stressin) lasku päivän aikana aiheutti myös työn imuun lievän notkahduksen. Se ei kuitenkaan vaikuttanut siihen, ettei samana päivänä olisi voinut tehdä jäljelle jääneitä työtehtäviä. Työn imun tuntemukset olivat koko mittausjakson alhaisimmat kolmantena mittauspäivänä. Mistä se johtuneekaan, sitä voi tarkastella pohdintaosiossa. Negatiivisia tunteita koettiin myös päivän kuluessa, mutta yhdellä tutkimushenkilöllä sairastuminen vaikutti sekä työnimuun, stressiin että palautumiseen. 4.4 Yhteenveto tulosluvusta Kaiken kaikkiaan johtajien päiväkirjamerkinnät omista työpäivistä ovat melko positiivisia. Niissä ei ole leipääntymisen merkkejä eikä niistä käy esille, että kukaan yritysjohtajista olisi kyllästynyt tai tyytymätön omaan työhönsä. Päinvastoin, omasta työstä puhuttiin hyvin kunnioittavaan ja kiitolliseen sävyyn. Kolmen päivän mittausjakson kaikki mittauspäivät muodostivat työn imusta käännetyn u- tai v-kirjaimen muotoisen kuvion.

101 100 2,5 2 1,5 1 0,5 0-0,5-1 Työn imun taso kolmen työpäivän aikana kaikilla johtajilla yhteensä Työn imun taso työpäivän aikana kaikilla johtajilla yhteensä Kuvio 39 Kaikkien kuuden tulosluvussa esitetyn henkilön kolmen mittauspäivän aikainen työn imu yhdessä taulukossa esitettynä Kuviosta huomaa, että eroavaisuuksia on sekä päivän sisällä että päivien välillä. Aamuisin koetaan vähiten työn imua, päivällä työn imun taso nousee ja päivän päättyessä työn imu laskee. Seuraavan päivän aamuna lähdetään liikkeelle vähäisemmästä työn imun määrästä kuin mihin edellisenä päivänä työn päättyessä oli jääty. Suurimpia vaikuttajia työn imuun ovat pitkiksi venähtäneet työpäivät, joiden jälkeen ei ole aikaa palautumiseen, minkä vuoksi varsinkin seuraavan aamun vireystaso on alhaisempi. Rauhallisen, liikunnan ja rentouttavan toiminnan parissa vietetyn illan jälkeen herääminen on helpompaa kuin pitkäksi venyneiden iltojen jälkeen. Päivän sisällä työn imun vaihtelut tapahtuvat usein aamupäivällä tai iltapäivällä. Palautumisen vaihtelut kävivät ilmi selkeimmin aamuisin. Stressi (vireystaso) vaihtelee päivän aikana usein moneenkin kertaan. UWES-mittarilla mitattaessa (alkukartoitus) työn imua koettiin vähintään kerran viikossa. Tällöin ei kuitenkaan päästä päivän aikaisiin tapahtumiin, sillä kuten tutkimusaineistosta huomattiin, työpäivän aikana työn imun taso vaihtelee melko paljon. Tällöin työn imu yhden päivän aikana alkoi noudattaa koettua stressiä päivän aikana. Tarmokkuus, uppoutuminen ja omistautuneisuus vähenivät ja kasvoivat sen mukaan, koettiinko positiivisia vai negatiivisia stressin tuntemuksia. Taulukkoihin 3 ja 4 on koottu sekä johtajien positiiviset että negatiiviset päivän aikaiset stressin, palautuneisuuden ja työn imun tuntemukset. Seuraavassa luvussa näitä tuloksia on tarkasteltu yleisemmällä tasolla eri analyysimenetelmien avulla.

102 101 Taulukko 3 Yhteenveto tulosluvussa esiintyneistä johtajien positiivisista stressin palautumisen ja työn imun tuntemuksista Positiivisesti stressiin vaikuttavat tekijät Positiivisesti palautumiseen vaikuttavat tekijät Positiivisesti työn imuun vaikuttavat tekijät Liikakuormittunut johtaja Itseään johtava, työnimuinen johtaja Sekavatunteinen johtaja Lievästi ylikuormittunut, työnimuinen johtaja Asioiden ratkaisu Sosialisoituminen Hyvät keskustelut Uudet ihmiset Pöydän puhdistustyöt Kuntosali Hyvä, energinen olo Hyvät palaverit Liikunta Asioiden hoitaminen Tiukentunut kilpailutilanne Tärkeät palaverit Pyöräily töistä kotiin Hyvin levännyt olo Ajatusten saaminen pois työasioista Normaalia kevyempi työpäivä Viikonloppu takana Hyvin nukuttu yö Ulkoilu Kuntosali TV:n katselu Hyvin nukuttu yö Liikunta Illalla muihin asioihin keskittyminen Perhe ja lapset Ison työurakan loppuun saattaminen Flow-tila Mielenkiintoiset asiat Keskittynyt ja fokusoitunut olo Ei ennalta sovittuja palavereita Rauhassa aikaa tehdä asioita Töiden kesken jättäminen Lepääminen ja rentoutuminen Ohjat omasta työstä itsellä Töiden tekeminen rauhassa Tieto ympärillä tapahtuvista asioista Luottavainen ja hyvä mieli sekä itseen että alaisiin Tekemisen meininki Vähän pirstaleisuutta Tiukentunut kilpailutilanne Tyytyväinen johtaja Sairastunut johtaja Palaverit Kehityspalaveri Urheilu Isoista kokonaisuuksista vastaaminen Henkilöstön mukaan ottaminen - sitouttaminen Asioiden peruuntuminen Rästihommien pois tekeminen Ei töitä edellisenä päivänä Oma päätös työpäivästä irtautumiseen Riittävä uni Ruokailut sopivin väliajoin Irtautuminen työasioista vapaa-ajalla Perheen asiat mielessä vapaa-ajalla Saa tehdä itselleen tärkeäksi kokemia asioita Vireystason parantuminen Mielekäs ja järkevä tekeminen, niin silloin päivät venyvät Ei tarvitse jättää asioita kesken Positiivinen vaikutus yrityksen menestykseen Tieto helposta työpäivästä Asioiden peruuntuminen Onnistumiset

103 102 Taulukko 4 Yhteenveto tulosluvussa esiinnousseista johtajien negatiivisista stressin, palautumisen ja työn imun tuntemuksista Negatiivisesti stressiin vai- Negatiivisesti palautumi- Negatiivisesti työn kuttavat tekijät seen vaikuttavat tekijät imuun vaikuttavat Liikakuormittunut johtaja Itseään johtava, työnimuinen johtaja Sekavatunteinen johtaja Lievästi ylikuormittunut, työnimuinen johtaja Huono olo Läheisen kuolema Pitkittynyt päätöksentekotilanne Turhautuminen Sosialisoituminen vaatii energiaa Turha sähläys Tekemättömät tehtävät Yhtiön lopettaminen Toimintatavat hukassa Huono vireystila Epäselvät asiat Iltatilaisuudet Epätietoisuus tapahtuvista asioista Ajan häviäminen käsistä Työn pirstaleisuus Ei paikalla toimistolla Turha autoilu Stressaava palaveri Harmittavat ja kierroksia nostattavat tilanteet Kilpailijan asiaton käyttäytyminen Pettymys alaisen suoritukseen ja kykyyn korjata tilanne Yöllä paineinen olo Päänsärky Pitkälle venynyt iltatilaisuus Lounaan venähtäminen Alhainen energiataso Myöhäinen nukkumaanmeno Päivien venyminen Iltatilaisuudet Viikonloppuisin töiden tekeminen Sähköpostit kulkevat taskussa Huonosti nukuttu yö Huonosti nukuttu yö Liian vähän unta Alkoholi Väsymys Palautumista vaikea arvioida Työpäivien venyminen Vapaa-aika ja työ eivät erotu Liikunta (jos liian raskas) tekijät Tylsät asiat Pitkittyneet tilanteet Lounaan venähtäminen Tunne, että ei saa asioita eteenpäin Energiatason lasku Väsymys Myöhäinen lounas Työn pirstaleisuus Kun ei ole aikaa keskittyä mihinkään Tyytyväinen johtaja Sairastunut johtaja Liian lyhyiksi jääneet työpäivät Kilpailuhenkisyys Kiirestressi Aamulla aloittaminen aikaisemmin Negatiiviset tunnetilat Liika aktiivisuus Rästiin jääneet hommat varsinkin niiden kerääntyessä Järjestelmien ongelmat Liian lyhyet yöunet Väsymys Työmatkat Sairaus Kurkkukipu Huonosti nukuttu yö Väsymys Sähköposteihin vastailu iltaisin Liian suuri venyminen Työasioiden pyöriminen mielessä vielä illalla Ei ole aikaa tehdä omia töitä Muiden ihmisten työn tekeminen Asioiden vatvominen Perusasioiden päätöksenteko Ei kiinnosta lähteä töihin - sairastuminen

104 103 5 VOIMAVAROJA KERRYTTÄVÄ JA KULUTTAVA JOHTA- JUUS 5.1 Päiväkirjoista tulkintaan Johtajien päiväkirjamerkintöjen avulla pääsin tutustumaan heidän tavallisiin työpäiviinsä. Päiväkirjat kuvasivat johtajien tuntemuksia päivän aikana koettuja asioita kohtaan. Ensimmäiseksi suoritin laadullisen sisällönanalyysin jakamalla aineiston neljään viitekehyskategoriaan, jotka ovat yhteydessä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Nämä ovat työn vaatimustekijät, yksilölliset voimavarat, stressin hallinta sekä palautuminen. Yhdistin päivän aikana koetut tuntemukset kokonaisuudeksi, joka kuvastaa itsensä johtamisen taitoja tai niiden puutteita tutkimuksessa tarkastelluilla osa-alueilla. Nämä osa-alueet olen esittänyt seuraavassa kuviossa. Itsensä johtaminen/ kokonaisvaltainen hyvinvointi Työn vaatimustekijät Yksilölliset voimavarat Stressin hallinta Voimavaroja kerryttävä johtajuus Voimavaroja kuluttava johtajuus Palautuminen Kuvio 40 Itsensä johtaminen ja siihen vaikuttavat tekijät Itsensä johtaminen on kokonaisvaltaista itsensä tuntemista ja omien voimavarojen laskelmointia hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta (vrt. Siitonen & Robinson 1998, ; Sydänmaanlakka 2006; Bakker 2011, ). Myös palautumisen yhteydessä esitetty COR-teoria tukee voimavarojen säilyttämistä ja suojelemista (Hobfoll 1998). Tutkimuksessa tuli esille, miten työn vaatimustekijät, yksilölliset voimavarat, stressin hallinta ja riittävä palautuminen ovat tärkeitä tekijöitä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin toteutumisessa. Seuraavassa tarkastellaan ja analysoidaan päiväkirjassa ja alkukartoituksessa esiintyneitä asioita näiden neljän tekijän kautta.

105 Työn vaatimustekijät osana itsensä johtamisen kokonaisuutta Päiväkirjojen analysointi toi esiin työn imun vaihtelun eri työpäivien välillä. Tätä voidaan selittää työn vaatimustekijöiden vaihtelulla, kuten aikapaineen ja työn pirstaleisuuden eroavaisuuksilla työpäivien aikana. Tämä tutkimus tuki Bakkerin (2011) tutkimuksessa esiin tuotuja asioita, joiden mukaan työn imussa saattaa tapahtua vaihtelua jopa yhden työpäivän aikana. Työn vaatimustekijät ovat omiaan kuormittamaan johtajaa ja vaativat vastapainoksi voimavaratekijöitä, jotta työn imu pysyy yllä (Sonnentag & Firtz 2007, 207; Xanthopoulou ym. 2007, 122). Ne saattavat vaikeuttaa työn tekemistä (Sonnentag & Fritz 2007, 207), mikä havaittiin myös tässä tutkimuksessa. Aikapaine ja kaoottisuuden tunne mainittiin haasteiksi päivien aikana. Tämän lisäksi pitkittyneet päätöksentekotilanteet ja iltatilaisuudet koettiin tekijöinä, jotka kuormittivat eri verran eri päivien aikana. Työn vaatimustekijöihin liitettiin aineistossa työn pirstaleisuus, jonka tutkitut johtajat ilmaisivat sekä negatiivis- että positiivissävytteisesti. Pirstaleisuus yhdessä kiireisen aikataulun kanssa aiheutti negatiivista stressiä, kun taas positiivisesti työn pirstaleisuus oli läsnä sellaisissa tilanteissa, missä itse sai tehdä päätöksiä omasta työstä ja työnkuvasta. Aikaisempien tutkimusten mukaan työpäivän aikana koettu aikapaine on yhteydessä työpäivänaikaiseen aloitteellisuuteen (Sonnentag 2003, 525), joten se näyttäisi toimivan ensisijaisesti työn voimavaratekijänä. Tässä tutkimuksessa työn pirstaleisuus yhdessä aikapaineen kanssa yhdistettiin kuitenkin negatiiviseen stressiin. Johtajien päiväkirjamerkintöjen mukaan oli tärkeää, että omaan työhön pääsi vaikuttamaan ja että pääsi tekemään sellaista työtä, josta nauttii. Kaikki johtajat myös raportoivat suoriutuvansa omasta työstään hyvin. Tämä tukee Xanthopouloun ym. (2009, 241) tutkimusta, jonka mukaan ne henkilöt, jotka kokevat autonomiaa omassa työssään, ovat motivoituneita saavuttamaan työtavoitteensa ja suoriutuvat työstään keskimääräistä paremmin. Korkeat työn vaatimustekijät voivat uuvuttaa työntekijän resursseja (Xanthopoulou ym. 2007, 122). Tässä tutkimuksessa johtajat kokivat ylityön ja iltatilaisuudet kuormittavana stressinä, mikä näkyi fysiologisissa mittauksissa yöpalautumisen määrän ja laadun heikkenemisenä sekä voimavarojen vähenemisenä. Myös Xanthopoulou ym. (2007, 122) tuovat esille, että voimavarojen väheneminen johtaa energiavarastojen ehtymiseen. Vaarallista energiavarastojen ehtyminen on pitkittyneenä, jolloin se saattaa johtaa terveysongelmiin (Selye 1954, 1976; Levi 1981; 1984, , Pirstaleinen työpäivä vaikutti negatiivisesti palautumiseen. Päivä saattoi tuntua pirstaleisuuden vuoksi tehottomalta ja rutiinitehtävät, kuten sähköposteihin vastaaminen, jäivät varsinaisen työajan ulkopuolelle, niin että työasiat venyivät pitkälle iltaan. Päivien venyminen ei kuitenkaan herättänyt kielteisiä tuntemuksia kaikissa tutkimushenkilöissä, vaan suhtautuminen vapaa-ajalla työskentelyyn oli joillakin melko kuormittamatonta. Vapaa-ajalla työskentelyllä on kuitenkin tutkimusten mukaan negatiivinen vaiku-

106 105 tus siihen, kuinka hyväksi olo koetaan (Sonnentag & Fritz 2007, 215). Vaikka vapaaajalla työskentelyä ei siinä hetkessä koettaisi negatiivisesti, sillä saattaa olla pidemmällä aikavälillä vaikutuksia omaan olotilaan. Johtajat saattavat olla tottuneet vuosien saatossa kyseiseen toimintamalliin ja oma työympäristö vaatii kyseisenlaista toimintatapaa. Myös muut päivän ja vapaa-ajan rutiinit saattavat olla aikataulutettu työn vaatimusten mukaan. Pitkien työpäivien seurauksena useilla johtajilla oli kuitenkin havaittavissa väsymystä aamuisin ja yöpalautuminen oli viivästynyt. Aiemmat tutkimukset tukevat tätä. Sonnentag (2003, 518) tuo esille, että työn ulkopuolisella ajalla on vaikutusta työn tekemiseen. Kun illalla tehdään töitä, elimistö jää hyvin helposti työmoodiin eikä elimistön rentoutuminen pääse alkamaan halutulla tavalla. Tällöin yöpalautuminen viivästyy ja seurauksena ovat kohtalainen tai heikko palautuminen yön aikana ja väsymyksen tai uupumuksen tunteet aamulla. Palautumista edistävät parhaiten lepo ja vähäistä ponnistelua vaativat aktiviteetit sekä rentoutuminen. Samaan tulokseen ovat päätyneet useat tutkimukset (Vrt. Toivonen ym. 1993, ; 1993, ; 1994, 11-21; Sonnentag 2001, 2013; Siltaloppi & Kinnunen 2007) Yksilölliset voimavarat osana itsensä johtamisen kokonaisuutta Kuten edellä tuli esille, työn vaatimustekijät vaativat vastapariksi voimavaratekijöitä työn imun synnyttämiseksi. Työn voimavaratekijöitä aineistossa olivat esimerkiksi valta tehdä päätöksiä itsenäisesti ja halu kehittyä. Vaikka työn imun tutkimuksissa on yleensä tarkasteltu työn vaatimustekijöitä yhdessä työn voimavaratekijöiden kanssa (TV-TVmalli), sitä ei kuitenkaan tämän tutkimuksen yhteydessä koettu kaikista sopivimmaksi yhtälöksi. Aikaisempien tutkimusten mukaan (mm. Hakanen 2009) työn imu on vahvimmin yhteydessä työn voimavaratekijöihin. Tässä tutkimuksessa työn vaatimustekijöitä tasapainottamaan valittiin kuitenkin yksilölliset voimavarat, sillä niillä nähtiin olevan päiväkirjojen mukaan enemmän merkitystä johtajien jaksamisen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. Työn voimavaratekijät johtajien työssä (esim. valta tehdä päätöksiä itsenäisesti, kollegoiden sosiaalinen tuki, palaute ja oppimisen mahdollisuudet) ovat ehkä jo niin hyvin tasapainossa, että työn imu ja työstä suoriutuminen ovat enemmänkin riippuvaisia omista voimavaroista, joita ovat aineiston mukaan onnistuneet työsuoritukset ja hallinnan tunne omassa toimintaympäristössä. Työtä ja siihen liittyviä positiivisia voimavaratekijöitä kuvattiin päiväkirjoissa hyvin positiivisesti. Yksilölliset voimavarat nähtiin tukemassa työn voimavaratekijöitä. Tämä tukee Xanthoupouloun ym. (2009, 241) saamia tuloksia, joiden mukaan työn voimavaratekijät ja yksilön voimavarat ovat yhteydessä toisiinsa molemminpuolisesti. Katso myös kuvio 5. Heidän tuloksiensa mukaan ne henkilöt, jotka kokevat autonomiaa omas-

107 106 sa työssään, saavat valmennusta ja palautetta, joilla on kannustavat kollegat sekä mahdollisuus työssä etenemiseen, ovat motivoituneita saavuttamaan omat työtavoitteensa (Xanthopoulou 2009, 241). Tässä työssä johtajien työn kuvaukset ja päiväkirjat käyvät edellä mainitun tutkimuksen kanssa yksiin. Johtajat kokevat Kinnusen (2006) ja Schaufelin & Bakkerin (2003) mukaan muuta henkilöstöä korkeampaa työn imun tasoa. Tässä opinnäytetutkimuksessa työn imu UWES-mittarilla mitattuna sai täsmälleen saman arvon kuin kyseisessä tutkimuksessa mitattu arvo oli (4,81/6). Johtajat toivat päiväkirjoissa esille myös muita yksilöllisten voimavarojen säilymistä edesauttavia asioita, kuten hyvän itsetunnon, optimistisuuden ja työssä selviytymisen tunteet. Ne on kerätty alla olevaan taulukkoon neljän eri teeman alle. Ne tulivat esille johtajien päiväkirjoista koskien omaa työtä, alaisia ja yritystä sekä johtajaan itseensä liittyviä asioita. Taulukko 5 Johtajan yksilöllisiin voimavaroihin vaikuttavat tekijät Työ Alaiset Yritys Yksilö / itseen liittyvät asiat Mahdollisuus tehdä työtä, josta nauttii Työn jälki näkyy joka päivä Tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä Oman työn arvostus Mahdollisuus vaikuttaa Itsesäätely Riittävät työsuoritukset Ristiriitaiset tavoitteet Positiiviset ihmiset ja alaiset Innostuneet alaiset Yrityksen tarve Yrityksellä menee hyvin Hyvä henki yrityksessä Relevantit keskustelukumppanit Tiimihenki Ristiriitaiset tavoitteet Omien ratkaisujen onnistuminen Tasapaino Hyvinvointi Fyysinen ja henkinen kunto Halu kehittyä Hallinnan tunne omaan tekemiseen ja osaamiseen Itsesääntely Syöminen, liikunta, palautuminen Etukäteissuunnittelu Hyvät edellytykset Asenne Asioiden priorisointi Onnistuminen Johtajat puhuivat omien voimavarojen tärkeydestä ja siitä, mitkä tekijät vahvistavat niitä. Suurimmaksi osin asiat liittyivät joko omaan työhön (työn voimavaratekijät) tai johtajiin itseensä (yksilölliset voimavarat). Myös alaiset ja yritykseen kuuluvat asiat voidaan kuvata johtajan työhön liittyviksi tekijöiksi. Ristiriitaiset tavoitteet (työn vaatimustekijä) olivat ainut asia, joka tuotiin esille negatiivisena, yksilöllisiä voimavaroja suoranaisesti heikentävänä tekijänä. Yleistystä yksilön voimavaroja heikentävistä tekijöistä ei voida kuitenkaan tehdä, sillä tätä asiaa ei tutkimuksessa suoranaisesti selvitetty. Jo Frederick Hertzberg (1987, 8) on tuonut esille tutkiessaan työntekijöiden motivaatioon ja työperäiseen hyvinvointiin vaikuttavia asioita, että työtyytyväisyyttä edesauttavat tekijät ovat eri asioita kuin työtyytymättömyyttä aiheuttavat tekijät. Siitä pitäisi tehdä lisätutkimusta.

108 107 Kaikki johtajat raportoivat kokevansa, että suoriutuvat omasta työstään hyvin. Tämä viittaa siihen, että johtajien itsetunto ja pystyvyyden tunne työn tekemisessä ovat hyvät ja että johtajat myös uskovat optimistisesti suoriutuvansa oman työn tekemisestä hyvin. Xanthopoulou ym. (2007, 124) tuovat esille, että yksilölliset voimavarat liittyvät yksilön tunteeseen vaikuttaa toimintaympäristöönsä ja hallita sitä. Johtajien vastuu toimintaympäristöstä ja kokonaisuuksista tukee edellistä tutkimustulosta. Myös tässä tutkimuksessa nämä tekijät koettiin positiivisina tekijöinä työn imun ja oman suoriutumisen kannalta. Edellä mainittu tutkimus osoittaa, että niillä työntekijöillä, joilla on paljon yksilöllisiä voimavaroja, on keskimääräistä paremmat kyvyt hallita omia taitojaan. Tämä auttaa heitä selviytymään paremmin sellaisissa tilanteissa, joissa on paljon vaatimustekijöitä ja välttämään ei-toivotun lopputuloksen. (Xanthopoulou ym. 2007, 125.) Tämän opinnäytetutkimuksen tuloksissa havaittiin eroavaisuuksia eri johtajien välillä. Toisilla johtajilla oli paremmat kyvyt hallita omia taitojaan ja he pystyivät kerryttämään myös voimavarojaan yön aikana enemmän kuin toiset. Persoonallisuus vaikuttaa niin yksilöllisiin voimavaroihin kuin stressin hallintaankin. Persoonallisuuden mukaan arvostetaan tiettyjä asioita ja tehdään valintoja elämässä. (Lazarus 1974, ; Friedman & Rosenman 1974; Levi 1984, ) Persoonallisuuden tulisi myös olla tasapainossa työn vaatimustekijöiden kanssa. Aineiston mukaan kaikki tutkimushenkilöt olivat kunnianhimoisia A-tyyppisiä johtajia. Tällöin voidaan jo lähtökohtaisesti olettaa, että omaa työtä arvostetaan ja siinä halutaan suoriutua hyvin, niin että myös muut näkevät sen. Myös työn imu on johtajilla suurempi kuin muissa henkilöstöluokissa (Hakanen 2009). Tällöin suhtautuminen omaa työtä kohtaan on hyvää, mutta se ei sellaisenaan kerro vielä itsensä johtamisen taidoista. Kova työn tekeminen vaatii, että elimistö pääsee myös palautumaan kuormituksesta. Tarvitaan hyviä itsensä johtamisen taitoja, että persoonallisuudeltaan A-tyyppinen johtaja osaa irrottaa itsensä työstä. Johtajan asemaan pääseminen kertoo jo jotain työskentelymoraalista. Tämä vaatii vastapainoksi laadukasta palautumista, jotta työskentelyteho säilyy hyvänä myös tulevaisuudessa (McEwen 1998) Stressinhallinta osana itsensä johtamisen kokonaisuutta Stressinhallinta on kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulmasta erittäin tärkeä asia. Se liittyy niin työn imuun kuin persoonallisuuteenkin. Stressi voi olla joko positiivista tai negatiivista (Selye 1956; Ursin 1980; Levi 1981; Lazarus 1991, ). Itsensä johtamisen kannalta on tärkeää, että negatiivinen stressi ei saa ylivaltaa, vaan että stressi on tasapainossa voimavarojen kanssa (Levi 1984, ).

109 108 Johtajien päiväkirjoista saadun aineiston mukaan negatiivisen stressin lähteet liittyivät useimmiten työn vaatimustekijöihin. Positiiviset stressin kokemukset liittyivät yleensä tyytyväisyyteen omasta suoriutumisesta haastavissa tilanteissa. Esimerkkejä tästä ovat asioiden ratkaiseminen ja hallinnan tunne. Tällöin yksilölliset voimavarat toimivat positiivisen stressin lähteenä. Myös työn voimavaratekijät toimivat tutkimushenkilöillä positiivisen stressin lähteinä: hyvät palaverit, asioiden hoitaminen, hyvät keskustelut ja tiukentunut kilpailutilanne. Silloin kun johtajien työpäivässä oli tavallista enemmän negatiivista stressiä aiheuttavia tekijöitä, myös tuntemuksissa raportoitiin jossain määrin ylikuormitusta tai uupumusta. Silloin taas kun positiiviset asiat veivät voiton ja päivässä oli positiivista stressiä aiheuttavia tekijöitä, tuntemukset olivat työnimuisia ja tyytyväisiä. Pitkän aikavälin tasapaino positiivisen ja negatiivisen stressin tuntemuksissa on tärkeää, sillä liiallinen negatiivinen stressi saattaa pitkään jatkuessaan johtaa ylikuormitusväsymykseen, sairasteluihin, työstä poissaoloihin ja jopa työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen (Helin 1992, ; Toivonen ym. 1993, ; Toivonen ym. 1996, 36-48). Stressireaktioon ja stressin sietoon vaikuttaa, onko elimistö väsynyt vai levännyt, sairas vai terve. Stressireaktion voimakkuuden ratkaisee se, miten ristiriitaisena elimistö kokee stressinaiheuttajat senhetkiseen fysiologiseen ja psykososiaaliseen tilaan nähden. (Selye 1956; Helin 1992, ; Lazarus 1991, ; Levi 1981). Tämä tuli esille myös tässä tutkimuksessani. Yksi tutkimukseen osallistuneista johtajista sairastui. Sairaan johtajan elimistö ei palautunut liiallisesta stressistä myöskään yön aikana. Sairastuessaan johtajan on tärkeää myös levätä, jotta elimistölle ei aiheuteta korvaamatonta vahinkoa. Myös persoonallisuus saattaa vaikuttaa merkittävästi liiallisten stressireaktioiden kokemiseen, niiden kroonistumiseen ja muuttumiseen ylikuormitusväsymykseksi, burnoutiksi (kts. Selye 1952). A-tyyppisellä, kunnianhimoisella, aggressiivisella ja kilpailuhenkisellä johtajalla on vaara ajautua ylikuormitusväsymykseen ja sairastua esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin (Roseman ym. 1975, ), jos hänellä on heikot itsensä johtamisen taidot. Viimeaikaiset tutkimukset pitävät kuitenkin tätä riskiä melko vähäisenä (kts. tarkemmin esim. Smigelskas 2012). Tutkimusaineiston johtajien työpäivän aikana kokemia työn imun tuntemuksia kuvasi käännetyn U- tai V-kirjaimen muotoinen kuvaaja. Aamulla herätessä ja ennen töistä lähtöä työn imu oli alhaisimmillaan ja keskipäivän tienoilla korkeimmillaan. Nämä havainnot tukisivat työn imun jakamista lyhyen ja pitkän aikavälin tarkasteluperiodiin. Pitkän aikavälin työn imulla tarkoitetaan Schaufelin & Bakkerin (2003) muodostamaa työn imun käsitettä, jonka olen tuonut esille sivulla. Lyhyen aikavälin työn imulla tarkoitetaan yksittäisen työpäivän aikaisia myönteisiä tuntemuksia omaa työtä kohtaan. Työpäivän aikaiset työn imun tuntemukset alkavat muistuttaa positiivisen stressin (eustressin) tuntemuksia, ainakin jos positiivisen stressin ja työimun määritelmiä vertail-

110 109 laan toisiinsa. Joka tapauksessa tämä osoittaa lyhytaikaisen työnimun ja positiivisen stressin läheisen suhteen. Stressin määrän ja suorituskyvyn välinen käännetyn U-kirjaimen muotoinen suhde, joka on esitetty Duffyn aktivaatioteoriassa (Duffy 1962; Duffy 1972; Nixon 1976), muistuttaa työpäivänaikaista työn imun kuvaajaa. Aktivaatioteoriassa suorituskyky paranee stressin määrän lisääntyessä tiettyyn määrään saakka, jonka jälkeen se alkaa laskea. Tässä työssä ei ole tutkittu, johtuuko lyhytaikaisen työn imun kuvaajan muoto siitä, että stressin määrä noudattaisi vastaavanlaista käyrän muotoa päivän aikana. Aikaisempien tutkimuksien mukaan poikkeuksen stressin (aktivaation) ja suorituskyvyn suhteeseen voivat aiheuttaa esimerkiksi sairaus, väsymys tai poikkeuksellisen suuri stressinsietokyky tai motivaatio (Näätänen 1973, ; Helin & Hänninen 1987, ). Tässäkin tutkimuksessa havaittiin sairauden vaikutus niin työnimuun, stressiin ja suorituskykyyn kuin myös palautumiseen sairastuvan johtajan tapauksessa. Hyvin suurella osalla tutkimushenkilöistä oli päivän aikana suositusta enemmän fysiologista stressiä. Hyvinvointianalyysi ei kuitenkaan erittele sitä, onko koettu stressi positiivista vai negatiivista. Joissakin tapauksissa liiallinen stressi johtui liian vähäisestä palautumisesta pitkäksi venyneiden työpäivien takia. Tällöin tuntemukset, uupuminen tai ylikuormittuminen, tukivat havaintoa. Avainasemassa tällaisissa tilanteissa on johtajan itsensä johtamisen kyky, kuinka hyvin hän pystyy palauttamaan itsensä väsymyksen ja ylikuormituksen tilasta niin, että siitä ei tule pitkäaikaista ja pysyvää tilaa Palautuminen osana itsensä johtamisen kokonaisuutta Kuten edellisessä kappaleessa todettiin, riittävä palautuminen on avainasemassa myös stressinhallinnassa. Palautuminen edesauttaa sitä, että seuraavana päivänä ollaan täysissä voimissa ja kyvykkäitä suoriutumaan työn vaatimuksista (Siltaloppi & Kinnunen 2007). Palautumisen tarkasteluperiodi on tällöin lyhyempi kuin esimerkiksi stressin tai työn imun. Palautumista tarvitaan päivittäin eikä sitä voi kerätä varastoon. Tutkimusaineistossa huomattiin ero pitkän ja lyhyen aikavälin työn imussa. Lyhyellä aikavälillä johtajilla saattoi olla hetkiä, jolloin työn vaatimustekijät muodostuvat liian mittaviksi, jotta työn imun kokeminen olisi ollut mahdollista. Tällaisia asioita olivat esimerkiksi iltamenot ja pitkiksi venyneet työpäivät, jotka asettavat rajoitteensa palautumiselle. Pitkällä aikavälillä mitattuna työn imu saattaa näyttäytyä kuitenkin hyvänä (kts. Sekavatunteinen johtaja). Pitkittynyt stressi saattaa aiheuttaa terveydellisiä oireita kuten sydän- ja verisuonitauteja (kts. Selye 1956; Ursin 1980; Lazarus 1991). Palautumattomuutta ei voi kestää kovinkaan pitkään, sillä tuolloin stressitasot nousevat korkealle ja siitä saattaa tulla terveydelle haitallista. Palautumista on tapahduttava päivittäin, jotta toimintakyky pysyy hyvänä päivästä toiseen. Jo muutaman päivän palautumatto-

111 110 muuden jälkeen olo muuttuu heikommaksi ja tuottavuus laskee (kts. itseään johtava johtaja; kts. myös Vrikotte, vaan Doornen & de Geus 2000, ). Stressin ja palautumisen tasapaino tulisi osata palauttaa omilla itsensä johtamisen keinoilla. Tällöin tuottelias ja tavoitteellinen työskentely voi jatkua pitkäaikaisesti. Kuormituksen määrät sekä työn imun taso vaihtelivat yksittäisen päivän sisällä sekä lisäksi päivästä toiseen. Tämä kertoo siitä, että erilaiset asiat kuormittavat johtajien päivää eri päivinä. Tällöin myös stressin ja palautumisen tasot vaihtelevat päivästä toiseen. Käännetty U- tai V-muotoinen käyrä kertoo työn imun alhaisemmasta tasosta aamulla ja iltapäivällä verrattuna keskipäivään. Työpäivän aikaiset stressi- ja palautumisreaktiot ovat yhteydessä edellisten työpäivien tapahtumiin: onko palauduttu tarpeeksi ja millaisia tapahtumia työpäivään on liittynyt? Hyvin nukutun yön jälkeen johtajilla oli usein virkeä ja palautunut olo. Huonosti nukutun yön jälkeen olo taas saattoi olla aamulla huono, päätöksiä oli vaikeampaa tehdä tai työpäivä saattoi jäädä lyhyemmäksi kuin hyvin nukutun yön jälkeen. Tällöin myös työpäivän aikana raportoidut tuntemukset alkoivat viitata uupumiseen. Tämä tukee Sluiterin ym. (1998, 36) tutkimusta, jossa havaittiin, että huonosti palautuneet henkilöt saattavat kokea muita helpommin uupumuksen tunteita. Työpäivien venyminen tuotiin esille sekä positiivisesti että negatiivisesti. Positiivisena se koettiin siinä tapauksessa, että töitä oli paljon ja työt tulivat ylipäätään tehtyä. Usein työpäivän venymisestä ja työasioiden pyörimisestä mielessä puhuttiin melko neutraalisti, mutta sillä oli kuitenkin vaikutusta seuraavaan työpäivään. Negatiivisena työpäivien venyminen koettiin silloin, kun yöunet häiriintyivät ja seuraavana aamuna oli väsymyksen tunteita. Ylimääräisiä iltatilaisuuksia pidettiin negatiivisina, joskin niissä pidettiinkin positiivisena sitä, että päätösvalta niistä on itsellä. Hyvinvointianalyysillä mitatut tulokset kuvasivat elimistön fysiologisia reaktioita erilaisiin tapahtumiin ja olivat tästä syystä tärkeitä tutkimuksen kannalta. Mitatut tulokset antavat tarkan ja luotettavan kuvauksen siitä, kuinka paljon stressiä ja palautumista päivän aikana on koettu. Koetut, päiväkirjaan kirjoitetut tuntemukset taas tarkastelivat enemmänkin stressin ja palautumisen syntymiseen johtavia tekijöitä. Päiväkirjamerkinnät eivät ole yhtä luotettavia kuin fysiologiset mittaukset, vaan enemmänkin asioiden ilmentymiä ja ihmisten subjektiivisia kuvauksia omista tuntemuksista. Stressin ja palautumisen suhteita on vaikea analysoida avoimien vastauksien avulla. 5.2 Tulkintaa aktanttien kautta Tutkimuksessa kerättyjä vastauksia voidaan tarkastella myös aktanttien eli tutkimusaineistossa esiintyvien toimijoiden kautta. Aktantteja tarkastelemalla päästään tutkimaan eri toimijoita, joilla on vaikutusta johtajan itsensä johtamisen kykyihin. Erityisen mie-

112 111 lenkiintoisia aktanttien tarkastelussa ovat itsensä johtamista edistävät ja vastustavat tekijät. Ne kertovat tasapainottelusta, jota johtaja joutuu tekemään ottamalla huomioon eri asioita. Tässä mallissa subjekti on johtaja itse ja hän pyrkii kokonaisvaltaiseen hyvinvoinnin tilaan omassa työssään itsensä johtamisen avulla (objekti). Lähettäjänä aineiston mukaan on johtaja itse sekä ne kokemukset, joita hän on elämästä saanut. Vastaanottajana on johtaja itse, perhe, alaiset sekä muut sidosryhmät ja asiakkaat, joiden kanssa johtaja on tekemisissä. Tärkeimpänä vastaanottajana on kuitenkin johtaja itse, sillä suurin hyöty itsensä johtamisen taidoista on juuri hänelle. Vaikka muut ulkopuoliset henkilöt pääsevät ympäristössä näkemään ja kokemaan myös johtajan itsensä johtamisen taidot, se ei kuitenkaan ole niin merkityksellistä kuin se, että johtaja osaa pitää omasta hyvinvoinnistaan huolta ja näkee sen merkityksen itselleen. Vain tällä tavalla siitä tulee merkityksellistä myös muille henkilöille. LÄHETTÄJÄ OBJEKTI VASTAANOTTAJA johtaja itse itsensä johtaja itse johtaminen/kokonaisvalt johtajan kokemukset ainen hyvinvointi alaiset omassa työssä sidosryhmät positiiviset asiat / yksilölliset voimavarat: - Saa tehdä työtä josta nauttii - Työn jälki näkyy joka päivä - Alaiset ovat innostuneita - Yrityksellä menee hyvin - Yrityksen tarve - Arvostus - Liikunta - Onnistumiset - Persoonallisuus - Keskustelukump panit - Huolellinen suunnittelu - Asioiden priorisointi - Palautuminen - Hyvä tiimihenki - Hyvä ravinto - Hyvä asenne JOHTAJA negatiiviset asiat: - Erilaiset ongelmat - Työn pirstaleisuus - Muiden työn tekeminen - Persoonallisuus - Huono vireystila / riittämätön palautuminen - Pettymykset - Ristiriitaiset tavoitteet - Tavoitteiden vähäisyys AUTTAJA SUBJEKTI VASTUSTAJA Kuvio 41 Greimasin aktanttimalli Tarkastelussa voi huomata, että auttaja-aktantit liittyvät hyvin läheisesti siihen, mitä itse pystyy tekemään ja mihin pystyy vaikuttamaan. Itsensä johtamista pystyy siis avustamaan itse omalla toiminnallaan. Vastustaja-aktantit liittyvät taas työhön ja sen vaati-

113 112 mustekijöihin; useasti sellaisiin tekijöihin, joihin itse ei voi vaikuttaa. Tällöin nämä tekijät tulisi osata pitää hallinnassa, eikä antaa niille liian suurta valtaa. Työn imun tutkimuksessa kävi esille, että TV-TV-mallin mukaisesti työn voimavarat tukevat työn imun tuntemuksia, kun taas työn vaatimustekijät saattavat heikentää työn imun tuntemuksia (Bakker 2011). Tässä tutkimuksessa kuitenkin paneudutaan enemmän yksilöllisiin voimavaratekijöihin, joista muodostuvat johtajan itsensä johtamista auttavat tekijät. Greimasin aktanttimallin yhteydessä tarkasteltiin itsensä johtamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyviä tekijöitä. Tutkimuksen mukaan auttaja- ja vastustajaaktantit ovat luonteeltaan samanlaisia kuin työn imun tutkimuksen muuttujat. Tällöin yksilölliset voimavarat näyttäytyvät molemmissa positiivisina, joko työn imua tai itsensä johtamista vahvistavina tekijöinä, kun taas työn vaatimustekijät näyttäytyvät tässä tutkimuksessa enemmänkin negatiivisina tekijöinä niin työn imun kuin itsensä johtamisen kannalta. Positiivisina asioina koetaan oman työn jälki, oma persoonallisuus, arvostus, onnistumiset, liikunta, ravinto, asenne ja niin edelleen. Nämä kuvastavat sellaisia asioita, joihin itsellä on mahdollista vaikuttaa. Negatiivisina asioina tuodaan esille ongelmat, työn pirstaleisuus, muille kuuluvan työn tekeminen, tavoitteiden vähyys ja ristiriitaiset tavoitteet. Näihin tekijöihin itsellä ei välttämättä ole suoranaista mahdollisuutta vaikuttaa, vaan ne tulevat omassa työssä esille välillisesti. 5.3 Voimavaroja kerryttävä ja kuluttava johtajuus Kuten tästä tutkimuksesta olemme huomanneet, elämään kuuluu se, että tuntemukset niin omasta työstä kuin muistakin ympärillämme olevista asioista vaihtelevat. Toiminnassa ja kertomissamme asioissa saattaa ilmetä ristiriitaisuuksia, jotka saattavat johtua siitä, että eri asiat repivät meitä eri suuntiin. Saatamme toimia tavalla, jonka tiedämme aiheuttavan hallaa kokonaisjaksamisen kannalta. Edellä esitetystä Greimasin aktanttimallista saimme käsityksen siitä, kuinka suurta tasapainottelua itsensä johtaminen vaatii auttavien ja vastustavien tekijöiden välillä. Tämän löydöksen ansioista aineisto jaetaan edelleen kahteen teemaan, jotka kuvaavat itsensä johtamisen kannalta kaikkein tärkeimpiä asioita: mitkä tekijät kerryttävät ja mitkä taas kuluttavat johtajien voimavaroja. Sekä voimavaroja kerryttävässä että kuluttavassa johtajuudessa on tarkasteltu asioita stressin, palautumisen ja työn imun kannalta. Kun työn imusta, stressistä, palautumisesta tai joistakin näistä ulottuvuuksista yhdessä on puhuttu positiivisesti päiväkirjoissa, ne tuodaan tässä tutkimuksessa esille voimavaroja kerryttävässä johtajuudessa. Jos taas työn imusta, stressistä, palautumisesta on puhuttu negatiivisesti, ne tuodaan tässä tutkimuksessa esille voimavaroja kuluttavassa johtajuudessa.

114 113 Tutkimuksen kolme keskeistä aluetta ovat stressi, palautuminen ja työnimu. Näiden keskinäistä suhdetta on kuvattu kuviossa 42. Nämä alueet ja niiden yhtymäkohtiin muodostuneet neljä uutta aluetta selittävät ja selventävät johtajuuteen liittyviä erityispiirteitä suhteessa tutkimuksen kolmeen keskeiseen alueeseen. 1 Työn imu Stressi 6 3 Palautuminen Kuvio 42 Mitä osa-alueita tarvitaan kokonaisvaltaiseen johtajan työhyvinvoinnin rakentumiseen ja kuinka johtajatyypit sijoittuvat kolmen osa-alueen sisään Eri osa-alueet ja näiden osa-alueiden yhtymäkohdat on numeroitu 1-7 sen mukaan, mitä eri yhteyksiä ne ilmentävät. Tulosluvussa muodostettuja johtajuustyyppejä (liikakuormittunut johtaja, itseään johtava johtaja, tyytyväinen johtaja, sekavatunteinen johtaja, sairas johtaja sekä työn imuinen, lievästi ylikuormittunut johtaja) pohditaan tämän kuvion pohjalta ja ne sijoitetaan kuvioon sen mukaan, kuuluvatko ne voimavaroja kerryttävään tai kuluttavaan johtajuuteen. Aineistoa on tarkasteltu sekä yksilöllisten tekijöiden että työhön liittyvien (organisatoristen) tekijöiden valossa. Sijoittelu perustuu tämän tutkimuksen analyysiin. Työn imua tutkitaan sekä alkukartoituksesta saadun, pitkän aikavälin työn imun tulosten perusteella että päiväkirjoissa ilmenneiden, lyhyen aikavälin päivittäisten tuntemusten perusteella. Näin saadaan käsitys johtajan työn imun tunteista pitkällä ja lyhyellä aikavälillä. Palautumista tarkastellaan itse raportoitujen palautumisen tuntemusten sekä hyvinvointianalyysistä saatujen tietojen mukaan. Näiden tuloksien eroavaisuus on myös otettu tässä kohtaa huomioon. Stressiä tarkastellaan sen mukaan, puhutaanko siitä positiivisesti vai negatiivisesti päiväkirjoissa sekä kuinka suurena stressi näyttäytyy hyvinvointianalyysissä. Tämän lisäksi on pohdittu sitä, pitäisikö stressiä olla joissakin tapauksissa enemmän. Tästä syystä stressi saatetaan ottaa tarkasteluun tai jättää tarkastelutta eri motiivein. Tämän tutkimuksen analyysin avulla voimme todeta seuraavaa: jotta objektin, itsensä johtamisen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin toteutuminen Greimasin aktanttimallissa

115 114 on mahdollista, vastustavat (negatiiviset) asiat eivät saa ottaa ylivaltaa työpäivän aikana. Halutun tuloksen saavuttaminen vaatii myös avustavia tekijöitä. Jos negatiiviset asiat stressin, palautumisen tai työn imun alueilla ovat vallitsevia, ne saattavat kertoa puutteellisista itsensä tuntemisen tai itsensä johtamisen kyvyistä. Lyhytaikaisesti tasapaino voi välillä järkkyä, mutta pidemmällä aikavälillä työn imu, stressi ja palautuminen vaativat tasapainoista olotilaa, jotta kokonaisvaltainen hyvinvointi olisi mahdollista Voimavaroja kerryttävä johtajuus Voimavaroja kerryttävällä johtajuudella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa sellaista johtajuutta, jossa voimavarat pysyvät päivän aikana tasapainossa ja niitä pystytään kerryttämään yön aikana siten, että seuraavana työpäivänä on palauduttu edellisen päivän työkuormasta ja työn imuisuus säilyy. Tällöin myös päivään on sisältynyt palautumisjaksoja. Positiiviset voimavaratekijät tulivat selvimmin esille tyytyväisellä, työnimuisella, itseään johtavalla sekä lievästi liikakuormittuneella, työnimuisella johtajalla. Näillä johtajilla tuntemukset päivän aikana olivat joko tyytyväisyyttä tai työn imua kuvaavia. Niillä johtajilla, joilla voimavarat kertyivät yön aikana seuraavaa päivää varten, oli kyseisellä tutkimusjaksolla kokonaisuus paremmin hallinnassa kuin niillä, joilla voimavarat eivät kertyneet yön aikana. Tyytyväisellä, itseään johtavalla, työnimuisella johtajalla sekä lievästi liikakuormittuneella johtajalla voimavarat uusiutuivat yön aikana ja pysyivät tasapainossa koko työpäivän. Jotta voimavarat voivat kertyä, tulee stressin olla tasapainossa palautumisen kanssa. Työn imun tulisi olla stressin ja palautumisen kanssa myös tasapainossa lyhyellä aikavälillä. Kun tasapaino on löytynyt, ei päivien venyminen haittaa. Tyytyväinen johtaja: Työn imua pitää yllä se, että pääsee tekemään itse tärkeäksi kokemiaan asioita. Joskus päivien venyminen johtuu siitä, että on jotain järkevää ja mielekästä tekemistä. Tällöin työ vie mukanaan eikä päivien venyminen tunnu pahalta kuormittumisen kannalta. Johtajaan itseensä liittyvät asiat, kuten onnistumiset, lisäävät aineiston mukaan sekä positiivista stressiä että työn imua lyhyellä aikavälillä. Sairastunut johtaja: Onnistumiset oman työn tekemisessä auttavat myös jaksamaan ja lisäävät työn imua. Sekavatunteinen johtaja: Onnistumiset työssä ja pitkään paikallaan olleiden asioiden eteenpäin vieminen luo tyydytystä, joka auttaa jaksamaan.

116 115 Erilaiset työpäivään ja työhön liittyvät tekijät saattavat lisätä myös positiivisia kokemuksia omasta työstä ja tätä kautta työn imua (Xanthopoulou ym. 2009). Liikakuormittunut johtaja: Flow-fiiliksen syntyminen kollegoiden tapaamisen jälkeen. Tyytyväinen johtaja: Kun tietää, että koko päivä on täynnä mielenkiintoisia palavereja. Positiivista stressiä nostattavia tekijöitä sisältyi päivään useampia. Yksinkertaiset tapahtumat kuten hyvin onnistuneet palaverit tai liikunnan harrastaminen lisäsivät positiivista stressiä ja tätä kautta imua. Liikunnan harrastamisen raportoitiin myös vaikuttavan päivän aikaiseen päätöksentekoon. Liikakuormittunut johtaja: Positiivista stressiä saa aikaan omien ratkaisujen tai ajatusten toteutuminen onnistuneesti. Liikakuormittunut johtaja: Aamutreeni lisää vireystilaa ja tämä myös näkyy päätöksenteossa. Työpäivän vaatimustekijöihin liittyvät asiat, kuten työpäivän pirstaleisuus ei häiritse, jos tilaisuudet ovat onnistuneita. Lievästi ylikuormittunut johtaja: Vaikka päivät ovat pirstaleisia, se ei haittaa, jos positiivisia kokemuksia tulee päivän eri tilaisuuksista. Omaan työhön liittyvät haasteet ja itsensä likoon pistäminen lisää myös positiivista stressiä ja työn imua. Tyytyväinen johtaja: Kun pääsee vastaamaan isoista kokonaisuuksista ja saa vielä sitoutettua henkilöstön mukaan toimintaan. Itseään johtava johtaja: Kun on useita asioita samaan aikaan liikkeellä ja ne täytyy saada valmiiksi, niin aikataulut ja töiden valmistumisen pakko saa työskentelemään tehokkaasti, kunhan se ei ole kerralla liian pitkäkestoinen tila. Pidemmän kiireisen ajan jälkeen täytyy saada palautumisaikaa, jolloin itsestä tuntuu, että on tyhjäkäynnillä ja ei saa tehokkaasti työskenneltyä. Tulkitsen kuitenkin akkujen lataamiseksi, kunnes seuraava rypistys taas alkaa.

117 116 Tällaiset tilanteet vaativat rinnalleen palautumisjaksoja. Palautuminen onnistuu, jos luo itselleen rajoja työasioiden hoitamisen suhteen. Tämän lisäksi edellisten työpäivien kuormittavuus vaikuttaa siihen, kuinka hyvin palautuminen on onnistunut. Tyytyväinen johtaja: Jos iltaisin tulee vastattua vielä sähköposteihin, se pyritään tekemään ennen 21:00, ettei se vaikuttaisi uneen. Usein tässä onnistutaankin. Tyytyväinen johtaja: Palautumista edesauttaa se, että osaa itse irrottautua työtehtävistä. Lievästi ylikuormittunut johtaja: Kun itse tekee päätöksen työpäivän jälkeen, että lopettaa työn tekemisen autossa otettuihin työpuheluihin, niin illalla voi tehdä kaikkea muuta. Itseään johtava johtaja: Kun edellinen työpäivä on kiireetön tai normaalia kevyempi, olo on myös palautuneempi ja rentoutuneempi seuraavana päivänä. Liikunnan harrastaminen ja hyvät yöunet mainittiin tärkeänä osana palautumisen onnistumista. Yöunet oli kuvattu hyviksi sopivien liikuntasuoritusten jälkeen. Liikakuormittunut johtaja: Olen huomannut, että kun harrastan vähintään 45 minuuttia ulkoliikuntaa päivässä, niin palaudun parhaiten. Itseään johtava johtaja: Herääminen on helppoa hyvin nukutun yön jälkeen, tällöin tulee herättyä ennen herätyskelloa. Tyytyväinen johtaja: Mukava ilta ja puolison kanssa lenkkeily rentouttavat myös mukavasti päivän työkuormasta. Itseään johtava johtaja: Positiivisia asioita palautumisen kannalta työpäivän aikana ovat hyvät yöunet ja liikunnan harrastaminen. Johtajat, jotka lukeutuvat voimavaroja kerryttäviksi johtajiksi, olivat itseään johtava, lievästi ylikuormittunut, työnimuinen johtaja sekä tyytyväinen johtaja. Katso kuvio 42. Kaikkien heidän tapansa johtaa itseään oli voimavaroja kerryttävää. Heidän stressinsä mittausvuorokausien aikana ei kohonnut yli viitearvojen, vaan pysyi mittausjakson aikana maltillisena. Myös palautumista tapahtui riittävästi mittausjakson aikana. Stres-

118 117 siä oli 49 % vuorokaudesta ja palautumista 32 %. Stressin tulee olla alle 55 % ja palautumisen yli 30 % vuorokauden aikana. Työn imu Palautuminen työpäivän alkaminen ei tuntunut sen kummemmin miltään, mutta ei ollut negatiivisiakaan tuntemuksia Tyytyväinen johtaja palautuu hyvin työstään yöllä. Hän myös kokee työn imua omaa työtään kohtaan. Voimavaratasapainon mukaan hänellä ei sisälly päivään erityisen stressaavia ajanjaksoja, vaan yön lisäksi hänen voimavaransa pääsevät palautumaan myös päivän aikana. Hän ei myöskään raportoi päivien olevan erityisen stressaavia, vaan ennemminkin neutraaleja. Tällöin hän sijoittuisi kuvion 42 mukaan alueelle 5, jossa palautuminen ja työn imu ovat läsnä. Alkukartoituksessa hän raportoi olevansa virkasekä fyysiseltä iältään toimihenkilöryhmän nuorin. Hän on asemoinut oman paikkansa myös tämän mukaan. Tästä syystä haasteet omassa työssä eivät välttämättä täysin vastaa sitä, mihin hän parhaimmillaan voisi työssään pystyä ja olo saattaa olla turhankin tyytyväinen. Hallittu oman työnkuvan muutos ja tätä kautta positiivisen stressin lisääminen voisi lisätä pitkän aikavälin työn imua entisestään ja parantaa työn tuottavuutta. Neg./Pos. Stressi Työn imu työasiat pyörivät vapaa-ajalla mielessä, mutta ne eivät stressanneet negatiivisesti tiukentunut kilpailutilanne laittaa yrittämään entistä enemmän ja tästä syystä kierrokset nousevat Lievästi ylikuormittuneella, työn imuisella johtajalla on selvästi paljon työtehtäviä. Hänen suoriutumistaan omasta työstään varjostaa huoli siitä, ehtiikö hän tehdä kaiken tarvittavan. Hänen työpäiväänsä sisältyy negatiivista stressiä aiheuttavia tilanteita, eikä työpäivän ja vapaa-ajan erottelu onnistu ongelmitta. Aamuisin olotila on kuitenkin itse raportoituna täysin palautunut ja voimavarakuvaajan mukaan hän palautuukin päivän työkuormasta. Voimavarakuvaajasta kuitenkin huomaa, että päivän aikainen kuormitus on erittäin voimakasta, ja jos palautumista ei tapahtuisi yön aikana kuvatulla tavalla, voimavarat eivät ehkä riittäisi tulokselliseen työssä selviytymiseen. Työn imua hän kuitenkin raportoi tuntevansa erittäin paljon, lähes päivittäin. Myös päiväkirjoissa raportoitu työn imu on päivisin positiivinen ja melko korkea. Stressi on läsnä hänen elämässään hieman korostuneesti ja hän sijoittuu tällöin kuvion 42 mukaan alueelle 4. Johtajan tulisi kiinnittää huomiota siihen, että palautumista tapahtuu päivän työkuormaan nähden riittävästi myös päivällä, ettei kokonaisuudesta tule liiaksi voimavaroja kuluttavaa. Hän tarvitsee hyviä itsensä johtamisen taitoja pitääkseen tilanteen samanlaisena tai lisätäkseen palautumista.

119 118 Neg./Pos. Stressi Työn imu Palautuminen tänään oli pakko pitää lyhyempi työpäivä, koska tuottavuus ei ollut normaalilla tasolla. Illalla oli pidempi työrupeama Itseään johtavan johtajan työpäivässä on läsnä stressiä, palautumista sekä työn imua. Itsetuntemuksen kyvyillään hän hallitsee jaksamistaan työpäivien aikana. Töitä ja työkuormaa on paljon, mutta hän osaa aikatauluttaa päivää siten, että palautuminen onnistuu päivän aikana. Hän tiedostaa iltamenojen vaikutuksen omaan jaksamiseen. Kuvion 42 mukaan hän sijoittuu keskelle alueelle 7, jossa kaikki osa-alueet ovat läsnä ja tasapainossa, vaikka jokin osa-alue välillä hallitsisikin. Mikään osa-alue ei kuitenkaan saa ylivaltaa missään vaiheessa Voimavaroja kuluttava johtajuus Johtajien työpäivien negatiiviset tuntemukset kuvastavat sellaisia tunnetiloja, jotka kielivät negatiivisesta stressistä ja heikentävät palautumista ja työn imua. Negatiivisia tuntemuksia tulee esille kaikkien johtajien päiväkirjoissa. Useimmiten ne liittyivät enemmän oman työn tekemiseen kuin johtajiin itseensä. Negatiivisia tunnetiloja liitettiin enimmäkseen stressiin ja palautumiseen. Kaikki johtajat kuvailivat negatiivisten stressitilojen liittyvän omaan työpäivään. Eroja oli siinä, kuvailivatko he stressitilojen liittyvän itseensä vai työhön ja sen tekemiseen. Sekavatunteinen johtaja: Työpäivän pirstaleisuus ärsyttää ja harmittaa, mutta sille ei voi mitään; sitä vastaan on turha lähteä taistelemaan. Sairas johtaja: Huonosti nukuttu yö ja liian vähäinen yöuni lisäävät negatiivista stressiä. Negatiivisia palautumiseen liittyviä tekijöitä tuotiin myös esille. Negatiiviset tekijät palautumisessa liittyivät pitkiin työpäiviin ja väsymyksen tunteisiin aamulla. Myös liikuntasuoritusten rasittavuus tuntui välillä vielä seuraavana aamuna. Tällöin liikuntasuoritus oli ollut liian kuormittava muuhun päivän kuormaan verrattuna eikä yön aikana tapahtuva palautuminen riittänyt palauttamaan elimistöä edellisen päivän työ- ja muusta kuormasta. Myös liikuntaa tulisi osata säädellä päivän kuormittavuuden mukaan hyvinvointia tukevaksi.

120 119 Liikakuormittunut johtaja: Yöllä paineinen olo, alkavan päänsäryn tunnetta. Iltatilaisuudella saattaa olla tekemistä sen kanssa. Iltatilaisuus kuitenkin mahdollistaa töiden tekemisen pidempään. Koska päivä meni pitkäksi, energiataso on melko alhainen. Myös nukkumaan meneminen viivästyi. Itseään johtava johtaja: Yö tuli nukuttua huonosti ja tuli heräiltyä; klo 3:30 jälkeen oli vaikea saada enää unta. Itseään johtava johtaja: Työpäivä jatkui 18:00 saakka ja sen jälkeen oli vielä iltatilaisuus. Sieltä kotiuduin vasta 22:30. Iltamenoja on joskus vähemmän joskus enemmän; ensi viikolla on kolme iltatilaisuutta. Työnimuinen, itseään johtava johtaja: Normaalisti päivät ovat ajoittain pitkiä ja työnteko jatkuu kotona ja myös viikonloppuisin. Kotona työasiat jatkuvat sähköpostien lukemisen ja kirjoittamisen merkeissä. Sähköposti kulkee mukana jatkuvasti taskussa. Sairastunut johtaja: Venymistä tarvitaan työnteossa; töitä tehdään silloin, kun niitä on. Tällöin työasiat pyörivät usein iltaisin mielessä, sillä sähköposteihin tulee vastailtua vielä iltaisin. Lievästi ylikuormittunut, työnimuinen johtaja: Palautumisen tunnetta vaikea arvioida väsyneenä. Työpäivien venyminen on normaali tilanne, ja vapaa-aikaa ja työtä on välillä vaikeaa erottaa. Sekavatunteinen johtaja: Eilisen illan liikunta tuntui vielä kehossa, olisin voinut nukkua pidempään. Negatiiviset työn imun tuntemukset liittyivät pääasiassa lyhytaikaisiin tilanteisiin, joita aiheutuu työn vaatimustekijöistä. Pirstaleisuus saa aikaan tunteen, että ei ole aikaa keskittyä mihinkään. Pitkällä aikavälillä työn imu oli melkein kaikilla johtajilla erittäin hyvää, mutta lyhyellä aikavälillä työn imu saattoi olla jopa negatiivista. Sekavatunteinen johtaja: Kun työpäivään sisältyy paljon pirstaleisuutta ja asioita ei ole kertakaikkisesti aikaa tehdä, tulee hyvin sekava olo. Tällöin on parempi edes olla yrittämättä keskittyä mihinkään. Tämä laskee työn imua. Tyytyväinen johtaja: Kun joutuu tekemään päätöksiä perusasioista. Nämä työt siirrettäisiin mielellään muille.

121 120 Lievästi ylikuormittunut johtaja: Kun joutuu tekemään rutiininomaisia pikkujuttuja ja samalla tuntuu, että joutuu tekemään muiden ihmisten töitä, se aiheuttaa negatiivista stressiä. Asioiden turha vatvominen harmittaa myös. Liikakuormittunut johtaja: Ennen kotiin lähtemistä oli sellainen olo, että asiat eivät mene eteenpäin. Tässä tutkimuksessa voimavaroja kuluttaviksi johtajiksi lukeutuivat liikakuormittunut johtaja, sekavatunteinen johtaja sekä sairastunut johtaja. Heillä oli puutteita useammassa osa-alueessa kuin voimavaroja kerryttävillä johtajilla. Heillä oli stressiä vuorokauden aikana 69 % ja palautumista vain 19 %. Stressiä tulisi olla vuorokauden aikana alle 55 % ja palautumista yli 30 %. Neg. stressi Työn imu oli mahdollisuus jäädä tekemään kesken jääneitä asioita klo 18:30 alkavan iltatilaisuuden takia. Energiatasossa tuntui kuitenkin laskua jo klo 16:00 jälkeen Liikakuormittuneella johtajalla voimavarat eivät pääse uusiutumaan yön aikana ja stressin määrä päivän aikana on liian suuri. Johtaja ei kuitenkaan itse raportoi stressiä ongelmana eikä ilmeisesti tiedosta sitä. Hänellä on puutteita omien voimavarojen tuntemisessa ja myös itsensä johtamisessa. Hän kokee päivällä olotilansa vähintään kohtuulliseksi ja kokee korkeasta stressistä huolimatta innostuneisuuden tunteita. Hän kokee työpäivän aikana työn imua, mikä saattaa lisätä jaksamisen tunnetta. Hän sijoittuu kuvion 42 mukaan alueelle 4, jossa palautumista ei ole havaittavissa. Hän sijoittuu siis voimavaroja kuluttavaan johtajuuteen: hänen voimavaransa eivät pääse palautumaan eikä hän itse havaitse niiden ehtymistä tai syitä niiden ehtymiselle. Tämä saattaa vaarantaa johtajan työssä jaksamista ja olla terveysriski hänelle. Työn imu työpäivän pirstaleisuus ärsyttää ja harmittaa, mutta tuntuu siltä, että sille ei voi mitään, on turha taistella vastaan. Täytyy mennä virran mukana Sekavatunteisella johtajalla työn imu on hyvin korkeaa, mutta stressi ja palautuminen eivät ole tutkimusjaksolla hallinnassa. Kyseessä saattaa olla poikkeustapaus tai useammin toistuva tilanne. Työpäivien aikana koettu stressi oli hyvin voimakasta ja palautuminen yön aikana riitti vain juuri ja juuri tasapainottamaan sen. Johtajan nautittua illalla alkoholia yöllä ei tapahdu lainkaan palautumista ja seuraava työpäivä alkaa voimavarojen kannalta hyvin heikosta tilanteesta. Johtaja sijoittuu kuvion 42 mukaan alueelle 1: hänellä on korkea työn imu, mutta stressi ja palautuminen eivät ole tasapainos-

122 121 sa. Tutkimuspäivien aikaiset tuntemukset vaihtelevat hyvinkin paljon. Kyseisen johtajan kohdalla tulisi kiinnittää huomiota stressin määrään ja työkuormaan. Nyt päivät tuntuvat olevan kaoottisia ja täynnä erilaisia tehtäviä. Neg. stressi olo tuntui väsyneeltä, kurkku kipeältä ja puhuminen alkoi olemaan työlästä päätöksentekoon sillä ei kuitenkaan ollut vaikutusta Sairastuneella johtajalla stressin määrä elimistössä on sairauden takia korkea. Hän on kaksi ensimmäistä päivää töissä, vaikka valitteleekin kurkkukipua jo tällöin. Ensimmäisenä yönä palautumista tapahtuu kohtalaisesti, mutta toisena yönä sitä ei tapahtunut lainkaan. Sairaus otti vallan, eikä hän kolmantena päivänä pystynyt tulemaan työhön lainkaan. Tällöin hän toimi myös alaisilleen hyvänä esimerkkinä siitä, että sairaana ei kannata tulla töihin, sillä sairaus vie voimavarat. Tuntemuksina on uupumus ja ylikuormitus päivän aikana. Ohimenevät, ennalta arvaamattomat tapahtumat saattavat aiheuttaa tämäntyyppisiä tuntemuksia. Kunhan tuntemukset pysyvät yllä vain lyhyen aikaa, ei ole tarvetta huolestua. Tässä tapauksessa tuntemukset liittyvät läheisesti flunssaan sairastumiseen. Lyhytaikainen työn imu on tutkittavalla melko alhaista, mikä saattaa johtua sairauden tuntemuksista elimistössä. Myös pitkäaikainen työn imu oli tällä johtajalla alhainen. Kuvion 42 mukaan hän sijoittuu alueelle 2, jossa ei ole läsnä työn imua eikä palautumista. Stressitila on vallitsevana olotilana hänen mittausjaksossaan sairauden takia. 5.4 Yhteenveto Tämä luku on muodostanut tutkielman hedelmällisimmän osion. Siinä tutkimusaineistoa on lähestytty eri näkökulmista ja syvyyksistä. Ensin tutkimusaineistoa tarkasteltiin laadullisen sisällönanalyysin avulla muodostettujen neljän kategorian valossa. Tämän jälkeen aineistossa ilmenneitä toimijoita tarkasteltiin suhteessa itsensä johtamiseen. Tämän analyysin avulla päästiin sisälle aineistoon ja huomattiin, kuinka tärkeässä osassa aineistoa olivat itsensä johtamista auttavat ja vastustavat toimijat. Tästä syystä aineisto jaettiin lopuksi aikaisempien analyysimenetelmien avulla kahteen teemaan: voimavaroja kerryttävään johtajuuteen sekä voimavaroja kuluttavaan johtajuuteen. Aiemmin tulosluvussa esitetyt erilaiset johtajat sijoitettiin näiden teemojen alle riippuen siitä, kuinka työn imu, stressi ja siitä palautuminen ovat edustettuina heidän omassa arjessaan. Alla tekstissä esille tuodut asiat on koottu vielä taulukon muotoon. Taulukko 6 Vaikuttavat osa-alueet voimavaroja kerryttävässä ja koluttavassa johtajuudessa. Johtajuusprofiilit on muodostettu oheisen tutkimuksen mukaan

123 122 Voimavaroja kerryttävä johtajuus Voimavaroja kuluttava johtajuus Itseään johtava johtaja 7 = Palautuminen, positiivinen stressi ja työn imu Tyytyväinen johtaja 5 = Palautuminen ja työn imu Lievästi ylikuormittunut, työn imuinen johtaja 4 = Työn imu ja positiivinen/ negatiivinen stressi Liikakuormittunut johtaja 4 = Negatiivinen stressi ja työn imu Sekavatunteinen johtaja 1 = Työn imu (stressi ei ole ylikorostunut; stressi ja palautuminen eivät ole tasapainossa) Sairastunut johtaja 2 = Negatiivinen stressi Näillä johtajilla työn imu, palautuminen ja stressi yhdistyvät työpäivässä eri tavoin. Vaikka tehdystä tutkimuksesta ei voi tehdä erityisempiä yleistyksiä, voidaan tämän tutkimuksen ja aiempien tutkimusten antamien tulosten perusteella koota seuraavanlainen näkemys: Taulukko 7 Työssä ylikuormittumista ja uupumista sekä työn imua ja tyytyväisyyttä selittäviä tekijöitä tämän tutkimuksen ja aikaisemmin tehtyjen tutkimusten mukaan (mm. Warr 1999) Ylikuormitus Korkea negatiivinen stressi Heikko palautuminen Työn imu Korkea positiivinen stressi Hyvä palautuminen Uupuminen Lievä negatiivinen stressi Heikko palautuminen Tyytyväisyys Lievä positiivinen stressi Hyvä palautuminen

124 123 Tällä pohdinnalla on kehitetty Warrin (1990, 1999) käyttämää hyvinvoinnin mittaria. Warrin (1999) mukaan ylikuormittumisessa koettiin stressiä ja tyytyväisyyden tilassa taas palautumista. Oma tutkimukseni tuki Warrin tutkimusta, mutta lisäsin kehykseen heikon palautumisen hyvän palautumisen vastapariksi sekä jaoin stressin erikseen positiiviseen ja negatiiviseen. Tämän jaottelun myötä pystyin laajentamaan päivän aikaisten tuntemusten tarkastelua aikaisemmista tutkimuksista. Tämän tutkimuksen perusteella ylikuormittumisen voi tunnistaa, jos negatiivinen stressi on korkeaa ja palautuminen heikkoa. Uupumisen voi tunnistaa lievästä negatiivisesta stressistä, 1 heikosta palautumisesta ja työn imun puutteesta. Työtyytyväisyyteen liittyy lievä positiivinen stressi ja hyvä palautuminen. Erotuksena työn imuun on vain positiivisen stressin määrä. Työn imua siis koetaan silloin, kun positiivinen stressi on korkeaa ja palautuminen hyvää. Tämä on tavoiteltava tila kaikilla työntekijöillä. Taulukossa 7 esitetyn työkalun käytössä tulee huomioida sen käyttömahdollisuus sekä lyhyen että pitkän aikavälin tarkastelussa. Lyhyellä aikavälillä tarkasteltaessa voidaan ehkäistä vakavampien seurausten syntymistä (esim. sairaudet), kun taas pitkällä aikavälillä voidaan tunnistaa henkilön sijoittuminen kyseisellä kartalla ja aloittaa mahdolliset toimenpiteet. 1 Uupuminen johtajan subjektiivisena arviona. Objektiivisesti lievä negatiivinen stressi voi näkyä mittauksissa fysiologisten voimavarojen tyhjentymisenä, jolloin elimistön autonomisen hermoston parasympaattinen osa dominoi myös työpäivän aikana, stressihormonivaste on alhainen ja syke matala. Tällöin on kysymys työuupumuksesta, burn-outista. (kts. Selye 1952; Toivonen 1994).

125 124 6 JOHTAMINEN JA KOKONAISVALTAINEN HYVINVOINTI 6.1 Voimavaroja kerryttävä ja kuluttava johtajuus Johtajan työssä on tärkeää pystyä motivoimaan alaisia oman työn hoitamisen rinnalla. Siksi onkin entistä tärkeämpää kyetä johtamaan itseään siten, että kokonaisvaltainen hyvinvointi on mahdollista. Työhön tarvittavien voimavarojen tulee palautua päivittäin. Kaikkien ihmisten työssä jaksaminen lähtee samoista lähtökohdista: stressin ja palautumisen tulee olla päivän aikana tasapainossa, muuten ei työn tekemisestä tule pitkällä aikavälillä tuloksellista. Tutkimuksen painopiste oli stressin, palautumisen ja työn imun tutkimisessa. Näiden käsitteiden ja niihin liittyvien teorioiden avulla muodostettiin viitekehys, jossa huomioitiin niin stressin kuin palautumisen ja työn imun tutkimuksia ja kirjallisuutta. Teoreettisen viitekehyksen nähtiin liittyvän osaksi suurempaa kokonaisuutta, itsensä johtamista ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Halusin tuoda esille johtajan hyvinvointiin liittyviä tekijöitä eri teorioita käsittelevän viitekehyksen avulla. Tarkoituksenani oli avata lukijoille, miten tärkeää on tarkastella stressiä, palautumista ja työn imua rinnakkain. Niiden määritelmät eivät lopulta eronneetkaan kovin merkittävästi toisistaan. Erilaiset tekijät edesauttavat ja haittaavat itsensä johtamista. Tässä tutkimuksessa tällaisiksi tekijöiksi osoittautuivat työn vaatimustekijät, yksilölliset tekijät (voimavarat ja persoonallisuus), stressinhallinta sekä palautuminen. Näiden tekijöiden ilmentyminen joko positiivisina tai negatiivisina osoitti sen, että johtajien työntekoa voidaan kuvata joko voimavaroja kerryttäväksi tai voimavaroja kuluttavaksi. Nämä kaksi teemaa muodostettiin sekä Greimasin aktanttimallin että teemoittelun avulla. Tutkimuksessa esille saadut kuusi johtajuusprofiilia asemoitiin joko voimavaroja kerryttävään tai kuluttavaan johtajuuteen sen mukaisesti, esiintyivätkö työn vaatimustekijät, yksilölliset tekijät, stressinhallinta ja palautuminen positiivisina vai negatiivisina heidän tuloksissaan. Kolme tutkimuksen tuottamista profiileista sijoittui voimavaroja kerryttävään ja kolme voimavaroja kuluttavaan johtajuuteen. Eri analyysimenetelmien avulla päästiin vastaamaan tutkimuskysymykseen sekä alatutkimuskysymyksiin. Vastaukset eri tutkimuskysymyksiin rakentuivat kuuden yritysjohtajan tuloksista. Kaikki kuusi tapausta poikkesivat ainakin jonkin verran toisistaan: työn imu, stressi ja palautuminen näyttäytyivät tästä syystä eri tavoilla johtajien työpäivien aikana. Varsinaisena tutkimuskysymyksenä tarkasteltiin miten stressi, palautuminen ja työn imu näyttäytyvät yritysjohtajien työpäivässä. Stressi ja palautuminen olivat toistensa vastinpareja, joiden keskinäistä tasapainoa kokonaisvaltainen hyvinvointi edel-

126 125 lyttää. Positiivinen stressi oli verrattavissa päivän aikaisiin työn imun tuntemuksiin. Negatiivinen stressi taas vähensi työn imun tuntemuksia. Palautuminen kohosi lyhytaikaisen, kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta tärkeimmäksi tekijäksi päivätasolla. Palautumisen puute aiheutti johtajilla voimavarojen vähenemistä ja johti tätä kautta kuluttavaan johtajan rooliin. Stressin määrä ja sen kokeminen eivät yksistään vielä johtaneet voimavarojen ehtymiseen. Korkea negatiivinen stressi yhdistettynä palautumisen heikkouteen heikensi voimavaroja ja näkyi lyhyellä aikavälillä työn imun laskuna. Vaikka stressi ja palautuminen eivät lyhyellä aikavälillä olisikaan olleet tasapainossa, hyvät itsensä johtamisen taidot olivat ensisijaisen tärkeitä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Tärkeimmät johtopäätökseni stressiin, palautumiseen ja työn imuun liittyen ovat: 1. Stressin ollessa korkeaa ja positiivista sekä palautumisen vuorokauden aikana hyvää voidaan kokea työn imun tuntemuksia. 2. Stressin ollessa korkeaa ja negatiivista sekä palautumisen vuorokauden aikana heikkoa voidaan kokea liikakuormittumisen tuntemuksia. Tällöin tulisi kiinnittää huomiota palautumiseen työn imun tuntemusten saavuttamiseksi sekä pohtia, mistä korkea negatiivinen stressi johtuu. 3. Stressin ollessa matalaa ja negatiivista ja palautumisen vuorokauden aikana heikkoa voidaan kokea uupumuksen tuntemuksia. Tällöin huomiota tulisi kiinnittää palautumiseen työn imun tuntemuksien saavuttamiseksi sekä pohtia, mistä matala negatiivinen stressi johtuu. 4. Stressin ollessa matalaa ja positiivista ja palautumisen vuorokauden aikana hyvää voidaan kokea tyytyväisyyden tuntemuksia. Tällöin saavuttaakseen työn imun tuntemuksia tulisi kiinnittää huomiota tekijöihin, jotka lisäisivät positiivista stressiä. Edellä esitetyistä johtopäätöksistä käy ilmi, että stressi, palautuminen ja työn imu ovat yhteydessä toisiinsa ja että jo yhden tekijän puuttuminen voi johtaa työn imun menettämiseen lyhyellä aikavälillä. Tästä syystä näitä tekijöitä tulisi tarkastella vuorovaikutuksessa. van Hooffin ym. (2011) mukaan positiivisilla tunnetiloilla voidaan vaikuttaa palautumiseen; ne voivat edistää työn imun tuntemuksia. Positiivisten tunnetilojen harjoituksilla voidaan siis edistää työn imun tuntemuksia. Negatiivista stressiä voidaan karsia työkuormaa vähentämällä, rentoutumisharjoituksilla, mietiskelyllä, joogalla ja rauhoittavalla liikunnalla (mm. Helin & Hänninen 1987, ; 1988, ; Rauhala ym. 1990, 63-68; Toivonen ym. 1993, ; 1993, ). Johtajan tulisi itse kokeilemalla oppia, mitkä harjoitteet toimivat juuri hänellä parhaiten. Tämän tutkimuksen tuloksena havaittiin, että yksilölliset voimavarat sekä työn voimavaratekijät voivat toimia positiivisen stressin lähteenä. Johtajien tulisi kiinnittää huomiota omien yksilöllisten voimavarojensa vahvistamiseen sekä työn voimavaratekijöiden tukemiseen.

127 126 Seuraavaksi tarkastellaan ensimmäistä alatutkimuskysymystä: mitä vaikutuksia työn imulla, stressillä ja palautumisella on itsensä johtamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin? Johtajat eroavat ammattiryhmänä esimerkiksi suorittavan portaan henkilöistä. Persoonallisuus nousee hyvin merkittäväksi tekijäksi, ja sitä tulisikin tutkia yhdessä työn imun kanssa tulevaisuudessa yhä enemmän. Tässä tutkimuksessa johtajuusprofiiliin muotoutui henkilö, joka on persoonallisuudeltaan A-tyyppinen. Nämä johtajat ovat jo persoonallisuudesta lähtien kunnianhimoisia ja haluavat osoittaa menestyksensä myös muille. Aikaa harrastuksiin ja muihin vapaa-ajan toimintoihin ei riitä työn ulkopuolella. Arvomaailmassa korostuu työn tekemisen ja siihen panostamisen tärkeys. Työn imun tulee jo ennakko-oletusten mukaan olla hyvää, kun on kysymys johtajasta. Asia vaatii kuitenkin ennakko-oletuksia tarkempaa tarkastelua. Päiväkirjojen kautta päästiin tarkastelemaan johtajien työpäiviä, joista viesti oli hyvin positiivinen: dynaamiseen ja eteenpäinpyrkivään työskentelytapaan haluttiin pyrkiä päivän aikana kohdatuista ongelmista ja pettymyksistä huolimatta. Tuleviin asioihin suhtauduttiin avoimesti eikä tulevista palavereista tai muista tapahtumista puhuttu negatiivissävytteisesti. Negatiivinen viittaus saatettiin liittää mukaan ainoastaan silloin, jos rutiiniasiat alkoivat kärsiä, kun töitä oli liian paljon esimerkiksi työn pirstaleisuudesta johtuen. Vaikka johtajilla saattoi olla vaikeuksia herätä pitkälle venyneiden työpäivien jälkeen ja työn tekeminen tuntui raskaalta, ei se kuitenkaan viestinyt siitä, että työn imu olisi menetetty kokonaan. Kaiken kaikkiaan omasta työstä puhuttiin hyvin positiivisessa sävyssä ja jaksamisen kannalta erityisen tärkeänä pidettiin sitä, että itsellä on valta tehdä päätöksiä ja vaikuttaa omaan työhön. Tämä edesauttaa sitä, että työstä jaksetaan olla kiinnostuneita myös tulevaisuudessa. Iltaisin mainittiin usein päivien venymisestä, mutta samassa lauseessa saatettiin tuoda esille, ettei se nostata negatiivisia tunteita tai että se on normaalia. Aamulla tuntemukset saattoivat olla kuitenkin väsyneet, ja vaikka oloa kuvattiinkin palautuneeksi, voimavaratasapaino näytti sen, että voimavarat eivät olleet kuitenkaan päässeet palautumaan yön aikana. Näissä tapauksissa korkea työn imu saattaa peittää väsymyksen tunteita. Myös kunnianhimoinen ja kilpailuhenkinen A-tyyppinen persoonallisuus saattaa vaikuttaa tähän. Iltaisin työskenteleminen ei sodi omaa arvomaailmaa vastaan halutaan olla hyviä siinä, mitä tehdään, vaikka se tapahtuisi oman terveyden ja hyvinvoinnin kustannuksella. Pitkällä aikavälillä tarvitaan hyviä itsensä johtamisen taitoja, että voimavarat pääsevät palautumaan kuormituksesta. Viikonloppujen ja vapaa-ajan oikeanlainen hyödyntäminen ovat tässä avainasemassa. Myös hyvä kunto ja oikeanlainen ravinto edesauttavat sitä, että palautuminen on ylipäätään mahdollista voimavarojen laskun jälkeen (Sosiaalija Terveysministeriö 2008; Huttunen 2012; Kinnunen, Mäkikangas, Mauno & Rantanen 2012). Johtopäätöksenä ensimmäiseen alatutkimuskysymykseen esitetään:

128 Hyvillä itsensä johtamisen taidoilla voidaan vaikuttaa päivittäiseen työssä jaksamiseen ja hyvinvointiin. 2. Energiatason laskun tunnistaminen ja voimavarojen palauttaminen kuormituksesta lyhyellä aikavälillä edesauttaa hyvinvoinnin kokemista seuraavina työpäivinä. Kuten tutkimuksen toteuttamisvaiheessa tuotiin esille, työpäivät ovat sidoksissa toisiinsa ja muodostavat dynaamisen kokonaisuuden. Edellisen päivän tapahtumat vaikuttavat seuraavien päivien jaksamiseen. Itselleen sopivan tasapainon löytäminen ja hyvät itsensä johtamisen kyvyt ovat tärkeitä kokonaisuuden kannalta. Tutkimuksen metodologisilla valinnoilla haluttiin saada selville, yhtenevätkö mitatut ja koetut tulokset. Toisena alatutkimuskysymyksenä olikin, miten stressi ja palautuminen eroavat mitattuina/objektiivisina ja koettuina/subjektiivisina toisistaan. Erot mitattujen ja koettujen tulosten välillä voivat tarkoittaa kahta asiaa: joko kyseinen tapa tutkia aihetta ei sovellu vertailemaan näitä tuloksia keskenään tai tutkittavalla saattaa olla vaikeuksia tunnistaa todellisia tapahtumia elimistössään. Tutkimuksessa on viitteitä jälkimmäisestä. Yritysjohtajana toimivan henkilön tulisi kyetä tunnistamaan elimistönsä reaktioita erilaisissa tilanteissa. Vaikka stressi koettiin useimmiten positiivisena päivän aikana (lukuun ottamatta sairaustilaa), sitä ei kuitenkaan saisi olla päivässä yli suositusrajojen. Pitkällä aikavälillä stressi saattaa olla terveydelle vaarallista ja aiheuttaa mm. sydän- ja verisuonitauteja tai psykosomaattisia sairauksia (Selye 1956; Ursin 1980, ; Levi 1981; Eliasson 1985, 190; de Longis ym. 1988, ; Eskelinen ym. 1991; Lazarus 1991, ; Helin 1992, ). Vaikka työn vaatimustekijöitä päivän aikana tunnistetaankin ja niistä puhutaan negatiivissävytteisesti, niiden ei sanota vaikuttavan stressiin. Hyvinvointianalyysin mukaan vuorokauden aikana mitattu stressi näyttäytyi kuitenkin liiallisena kaikkien johtajien keskiarvona mitattuna. Voimavaroja kuluttavaan johtajuuteen sijoittuneilla johtajilla mitattu fysiologinen stressi oli paljon viitearvoja korkeammalla ja palautuminen vähäisempää kuin viitearvo. Näissä tapauksissa objektiivinen stressi voitaneen arvioida suhteessa korkeammaksi kuin subjektiivinen stressi, jonka tutkittavat olivat arvioineet melko vähäiseksi. Myös objektiivista palautumista oli tapahtunut tässä ryhmässä koettua vähemmän. Voimavaroja kerryttävän johtajuuden ryhmään sijoittuneet johtajat kokivat stressiä vähemmän kuin voimavaroja kuluttavat johtajat, ja myös hyvinvointianalyysillä mitattu stressi oli alhaisempi kuin viitearvot. Mitattu palautuminen oli erinomaista ja koettu palautuminen vähintään yhtä hyvää sekä merkittävästi parempaa kuin voimavaroja kuluttavassa ryhmässä. Todellisten tuntemusten tunnistaminen elimistöstä saattaa olla vaikeaa, mutta siihen pitäisi pyrkiä oman jaksamisen takia. Tästä syystä on tärkeää, että stressiä ja palautumista mitataan sekä subjektiivisesti että objektiivisesti, jotta tuloksista saadaan mahdollisimman hyvin ko. asioita selittäviä.

129 128 Johtopäätöksenä esitetään: 1. Voimavaroja kuluttavan johtajuuden ryhmässä fysiologinen stressi ja palautuminen olivat viitearvoja heikompia ja suhteessa korkeampaan subjektiiviseen, itsearvioituun stressiin ja palautumiseen verrattuna. 2. Voimavaroja kerryttävän johtajuuden ryhmässä fysiologinen stressi ja palautuminen olivat viitearvoja parempia ja ne olivat samassa suhteessa subjektiiviseen, itse arvioituun stressiin ja palautumiseen. Jos johtajalla ilmenee ongelmia omien tuntemusten tunnistamisessa, hänen tulisi kehittää oman elimistönsä tuntemisen taitoja. Tällä on merkitystä sekä työssä että jokapäiväisessä elämässä jaksamisen kannalta. Vain tuntemalla itseään ja tulkitsemalla oikein omia tuntemuksiaan on mahdollista johtaa itseä oikeaan suuntaan. Erilaisilla harjoitteilla, jotka voidaan jaotella fysiologisiin ja psykologisiin menetelmiin, voidaan kehittää omien tuntemusten tunnistamisen taitoja: oppia keskittymään ja rentoutumaan sekä käsittelemään liiallista työ- ja kotistressiä ja lisäämään voimavaroja elimistölle. (kts. Helin 1992, ) Myös tässä tulee huomioida johtajien yksilölliset tarpeet. Kun tarkastellaan voimavaroja kerryttäviä kuvauksia johtajien työpäivistä stressin, palautumisen ja työn imun osalta, voidaan todeta, että positiiviset kuvaukset painottuivat yritysjohtajan omaan suoriutumiseen ja kokemuksiin omasta työstä. Negatiiviset kuvaukset taas liittyivät enemmän ulkopuolisiin, objektiivisiin asioihin, jotka estivät stressin, palautumisen ja työn imun välisen tasapainon syntymistä. Tasapainottomuus oli pikemminkin seurausta muiden tahojen huonosta suoriutumisesta ja yrityksen suoriutumisesta ylipäätään kuin omasta työssä suoriutumisesta. Omaa työtä katsottiin paljon kauempaa, tarkkailevien linssien läpi ja eniten negatiivisia tuntemuksia synnytti se, että ei itse pystynyt vaikuttamaan asioiden kulkuun halutessaan, vaan joku muu oli niistä vastuussa. Kolmannessa alatutkimuskysymyksessä tarkasteltiinkin, mitkä tekijät vaikuttavat stressin, palautumisen ja työn imun välisen tasapainon syntymiseen? Voimavaroja kerryttävässä johtajuudessa oltiin tyytyväisiä siihen, että saa itse luoda omat rajat työn tekemiseen. Tämä tukee kirjallisuuskatsauksen yhteydessä esitettyä TV- TV-mallia (esim. Xanthopoulou ym. 2007). Kyseisessä mallissa yksilöllisten resurssien katsotaan vaikuttavan positiivisesti työn imun kokemiseen, kun taas työn vaatimustekijöillä saattaa olla päinvastainen vaikutus. Omat kyvyt koettiin pääosin positiivisina seikkoina ja ne myös mainittiin asioina, jotka auttavat jaksamaan päivästä toiseen omassa työssä. Silloin kun voimavarat olivat lopussa joko liikakuormituksen tai sairaustilan takia, työn imussa tapahtui negatiivinen muutos. Tässä tutkimuksessa liikakuormitusta kuvattiin hetkellisenä tilana, jonka nopea pysäyttäminen ja hallinta saatiin aikaan johtajan hyvillä itsensä johtamisen taidoilla. Johtaja tunnisti itse tarvitsevansa lepoa pitkän iltatilaisuuden takia, minkä jälkeen hän oli taas valmis jatkamaan töitään, vaikka vapaa-ajallaan. Vaikka lyhytaikainen työn imu tällöin laskisikin, säilyy pitkäaikainen työn imu, joka pitää johtajaa kiinnostuneena ja haluk-

130 129 kaana tekemään omaa työtään. Jotta johtajan kokonaisvaltainen hyvinvointi olisi mahdollista, sekä lyhyen että pitkän aikavälin työn imun tulisi olla tasapainossa. Toisin sanoen, lyhyen aikavälin työn imuun vaikuttavien tekijöiden - kuten tässä tutkimuksessa stressin ja palautumisen - tulisi tukea päivän aikaista työn imua. Kun nämä ulottuvuudet pysyvät pitkäjänteisesti tasapainossa, myös yritysjohtajan pitkäaikainen työn imu on mahdollista. Jos lyhytaikaisessa, päivittäisessä työn imussa ja siihen vaikuttavissa tekijöissä ilmenee usein puutteita, aiheuttaa se myös elimistössä muutoksia ja tarpeita elintapojen muutokselle. Tästä syystä myöskään pitkäkestoinen työn imu ei ole helposti saavutettavissa. Laadullisen sisällönanalyysin avulla tehdyllä kategorisoinnilla saatiin selville, mitkä asiat vaikuttavat tasapainon ja sitä kautta kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin syntymiseen. Aineiston mukaan näitä asioita ovat työn vaatimustekijät, yksilölliset tekijät, stressinhallinta ja palautuminen. Työn vaatimustekijöillä on tutkimuksen mukaan sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia stressiin. Näiden tietojen perusteella voidaan tehdä seuraavat johtopäätökset: 1. Yksilölliset voimavarat vaikuttavat työpäivän aikana koettuihin positiivisiin stressin, palautumisen ja työn imun tuntemuksiin. 2. Liialliset työn vaatimustekijät vaikuttavat työpäivän aikana koettuihin negatiivisiin stressin, palautumisen ja työn imun tuntemuksiin. 3. Tästä syystä yksilöllisten voimavarojen tulisi olla tasapainossa työn vaatimustekijöiden kanssa. Tällöin työn imun kokeminen on mahdollista, jos stressi ja palautuminen ovat tasapainossa ja koettu stressi on enimmäkseen positiivista. 4. Stressin määrän, palautumisen ja työn imun tulisi olla tasapainoisessa suhteessa toisiinsa. Yhden osa-alueen järkkyminen heikentää myös toisia osa-alueita. Samalla tavoin parannus yhdessä osa-alueessa saattaa parantaa kokonaisuutta. Keskinäisen tasapainon syntyminen ja sen tärkeyden ymmärtäminen on ensisijaista pitkäaikaisen hyvinvoinnin takaamisessa. Johtajan itsensä lisäksi tulee tällöin tarkastella ympäristössä vaikuttavia toimijoita, jotka vaikuttavat heidän kokonaisvaltaiseen hyvinvointiinsa. Jotta saadaan tarpeeksi laaja-alainen käsitys siitä, mihin kaikkeen stressin, palautumisen ja työn imun keskinäisen tasapainon löytämisellä on vaikutusta, on otettava huomioon johtajan yksilölliset ominaisuudet, perhe, organisaatio, organisaation sidosryhmät ja yhteiskunta. Johtajien työn imun tasot vaihtelivat päivän kuluessa ja eri päivien välillä. Tätä tarkasteltiin neljännessä alatutkimuskysymyksessä: miksi mittauspäivien tulokset eroavat toisistaan? Tutkimuksesta voidaan todeta, että työn imu ei ole vakaa olotila, joka pysyisi samana päivän sisällä tai edes päivästä toiseen. Työn imun mittaaminen UWES-mittarilla ku-

131 130 vastaa keskimääräistä suhtautumista omaa työtä kohtaan. Se saattaa antaa paljon staattisemman kuvan työn imun tasosta kuin mittaaminen lyhyemmällä aikavälillä. Tämä johtuu siitä, että työn imua tarkastellaan pidemmän aikavälin tilana; tarkasteluperiodina voi olla jopa yksi vuosi. Avoimet kysymykset antavat vastaajalle vapautta kertoa tarkemmin omasta työpäivästä ja kohdatuista tuntemuksista. Tällöin hän saattaa herkistyä ajattelemaan omaa päivää eri tavalla kuin mekaanisesti toistuviin kysymyksiin vastatessaan. Samanaikainen fysiologinen mittaus saattaa myös vaikuttaa päiväkirjan vastauksiin. Kun tiedetään, että fysiologiset elimistön tapahtumat ovat tarkastelun alla, saattavat myös vastaukset omista tuntemuksista olla totuudenmukaisempia ja tarkempia. Tieto siitä, että itseä tarkkaillaan jollain muullakin tavalla, saattaa vaikuttaa kokonaisuudessaan tutkimustulosten luotettavuuteen. (vrt. Hawthorne-ilmiö luvussa 2.7). Tämän lisäksi työn vaatimustekijät ja työn luonne vaihtelivat päivästä toiseen; välillä työtä sai tehdä rauhassa ilman katkoja, välillä taas työn tekemisestä viestittyi kaoottisuus mitään ei ehtinyt saada valmiiksi. Myös johtajan fysiologinen tila vaikutti mittaustuloksiin ja kokemuksiin työpäivän aikana; sairaustila heikensi sekä subjektiivisia että objektiivisia tuloksia. Näiden havaintojen perusteella voidaan tehdä seuraavat johtopäätökset koskien neljättä alatutkimuskysymystä: 1. Mittauspäivien välillä on eroavaisuuksia, sillä työpäivät vaihtelevat päivästä toiseen työn vaatimustekijöiden suhteen. Myös terveyteen liittyvät tekijät saattavat vaikuttaa mittauspäivien tuloksiin. 2. Itsensä johtamisella johtajan tulisi pitää itseään tasapainossa ja kykeneväisenä johtamaan itseään kokonaisvaltaisesti stressin, palautumisen ja työn imun huomioon ottaen. Greimasin aktanttimallin yhteydessä tuotiin esille, miten itsensä johtaminen on yhteydessä siihen sosiaaliseen ympäristöön, jossa tutkimushenkilöt toimivat. Yritysjohtajien vastauksiin saattaa vaikuttaa se, ajattelevatko he itsensä työyhteisön jäseneksi vai osaksi muiden johtajien muodostamaa verkostoa. Kirjoittamattomat normit ohjaavat johtajien käyttäytymistä joka päivä ja tekevät päivistä tietyiltä osin melko samanlaisia. Yhteiskunta saa meidät käyttäytymään tiettyjen arvojen ja normien mukaan, ja myös yritysjohtajat pyrkivät noudattamaan niitä. Jos kilpailutilanne vaatii tahdin kiristämistä, ei voida vedota stressin määrään tai palautumattomuuteen töitä on tehtävä silloin, kun niitä on. Talouden pyörää ei saa kuitenkaan jättää pyörimään itsekseen, sillä silloin annetaan sosiaaliselle ympäristölle liikaa valtaa myös omassa elämässä. Pienillä teoilla pystyy tekemään isosta pyörästä siedettävän ja omaan elämäntilanteeseen sopivamman. Yritysjohtajien tulisi tunnistaa itsestään ja ympäristöstään ne tekijät, jotka auttavat tai vastustavat omaa hyvinvointia ja tarttua niihin. Itsensä johtamisessa on valtava voima, jonka pystyy ottamaan käyttöön vain oivaltamalla itse, mistä siinä on kyse.

132 Tutkielman merkityksen arviointi ja ideoita jatkotutkimuksille Tämä tutkielma yhdisti liiketaloustieteen, psykologian, psykofysiologian ja terveystieteiden tutkimuksen. Oppiaineiden rajat ylittävällä tutkimuksella on mahdollista saada aikaan jotain uutta, innovatiivista, tieteelle merkityksellistä. Teoreettisesti merkityksellistä tässä tutkimuksessa oli ensinnäkin monipuolinen menetelmien käyttö. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin subjektiivista ja objektiivista mittaristoa, joiden avulla päästiin syvälle yritysjohtajien työpäivien tapahtumiin. Päiväkirjan yhdistäminen hyvinvointianalyysiin toimi hyvin tämän tutkimuksen puitteissa, vaikka joitakin rajoitteita näiden käyttämiseen sisältyikin. Tutkimus oli myös toisella tapaa teoreettisesti merkityksellinen. Tutkimuksessa tarkasteltiin työpäivän aikaista työn imua. Työn imua mitattiin kahdessa osassa, ensin alkukartoituslomakkeella ja tämän jälkeen kolmen päivän ajan päiväkirjojen avulla. Tällöin tutkimuksessa muodostettiin käsitteet lyhyen aikavälin työn imu ja pitkän aikavälin työn imu. Tällaista jakoa eivät aikaisemmat tutkimukset ole tehneet. Lyhyen aikavälin työn imu kuvasti positiivisen stressin tuntemuksia päivän aikana. Pitkän aikavälin tuntemukset työn imusta kuvastivat enemmänkin työn sisältöä, siihen uppoutumista ja omistautuneisuutta sekä työn tekemisen tarmokkuutta. Tulevaisuudessa tutkimuksissa tulisi keskittyä lyhyen ja pitkän aikavälin määrittelyiden eroavaisuuksiin ja positiivisen stressin käsitteen mahdolliseen lisäämiseen lyhyen aikavälin työn imun määritelmään. Pitkän ja lyhyen aikavälin työn imun liittymistä toisiinsa voisi tutkia mittaamalla pitkän aikavälin työn imun tuntemukset ennen ja jälkeen päiväkirjatutkimuksen. Tällöin saataisiin tietoa siitä, vaihteleeko työn imu myös pitkällä aikavälillä. Myös positiivisen stressin ja työn imun käsitteiden yhteneväisyyden tutkimista pitäisi jatkaa tulevaisuudessa. Yhden mielenkiintoisen näkökulman tarkasteluun toivat tutkimushenkilöiden alkukartoituksessa kuvaamat tavalliset työpäivät. Näissä kuvauksissa työpäivät muodostuivat tunteettomiksi asioiden suorittamispäiviksi; niissä kuvattiin enemmänkin työpäivän aikana tapahtuvia asioita kuin tuntemuksia. Tämä kuvastaa sitä, että päiväkirja sopii hyvin tämänkaltaisiin tutkimuksiin, jossa halutaan saada tietoa tuntemusten vaihteluista päivän aikana. Tällöin myös avoimilla vastauksilla saadaan paremmin tietoa kuin kyselykaavakkeella. Tarinat saavat kasvot ja ne imaisevat lukijan mukaansa. Tutkielmassa käytetyllä mittaristolla, jossa otettiin tarkasteluun subjektiiviset kokemukset ja objektiiviset mittaukset stressistä ja palautumisesta, on myös käytännön merkitystä. Sen avulla yritysjohtajilla on mahdollisuus oppia tunnistamaan omien tuntemustensa ilmenemistapoja elimistössään. Kuten tutkimuksessani huomattiin, ei tuntemusten yhdistäminen fysiologisiin tapahtumiin ole aina helppoa, mutta tämä tutkimus mahdollisti sen erilaisilla menetelmillä. Yritysjohtaja voi kehittää itsensä tuntemista yhdessä asiantuntijan kanssa. Tämän jälkeen myös itsensä johtaminen voi tuntua helpommalta.

133 132 Johtaessaan muita yritysjohtajan tulee osata tuntea itsensä ja johtaa näitä tuntemuksia. Tämän tutkielman mittaristo antaa avaimet tähän prosessiin. Tutkimus tarkasteli yritysjohtajien tuntemuksia omaan työhön liittyvästä stressistä, siitä palautumisesta ja työn imusta. Tutkimus toteutettiin päiväkirjatutkimuksena ja kuvasi näin yhtä tarkasteluhetkeä yritysjohtajien elämästä. Tulevaisuuden kannalta tärkeää olisi tutkia myös sitä, miten yritysjohtajat jaksavat vuodesta toiseen olla innostuneita ja kiinnostuneita omasta työstään. Työurien pidentyessä tämän aiheen tärkeys tulee nousemaan yhä suuremmaksi. Yksilöllisiä voimavaroja heikentäviä tekijöitä olisi mielenkiintoista selvittää, vastaavatko ne tässä tutkimuksessa tutkittuja positiivisia asioita. Työn vaatimustekijöihin liittyen olisi lisäksi mielenkiintoista tutkia, kestävätkö A-tyyppiset enemmän työn vaatimustekijöitä kuin B-tyyppiset henkilöt. Samalla olisi myös kiinnostavaa tutkia, selittävätkö henkilökohtaiset arvot ja koulutus persoonallisuuden lisäksi omaan työhön suhtautumista ja työn imua. Teoreettisen tarkastelun lisäksi olisi mielestäni mielenkiintoista saada tietää, lisääkö hyvinvointianalyysin tarjoama tieto oman elimistön toiminnasta tasapainoa stressin, palautumisen ja työn imun välillä. Hyvinvointianalyysi osoittautui hyväksi tavaksi arvioida stressiä ja palautumista sekä voimavaroja vuorokauden aikana. Tällä hetkellä tämä arviointitapa on kuitenkin nykymaailman tarpeisiin nähden hidas tiedon tulisi olla kuluttajien käytettävissä tiedon tuottamishetkellä. Menetelmää tulisi kehittää tähän suuntaan, jolloin siitä saatu palaute voitaisiin hyödyntää nopeasti ja sillä voisi olla suuri merkitys itsensä johtamisen taitojen kehittämisessä. Tällaista toteuttamismahdollisuutta tulisi tutkia, koska sellaisessa muodossa analyysi palvelisi sekä johtajia että monia muitakin tahoja. Toinen tutkimusaihe, joka saattaisi olla myös yritysjohtajien mielestä mielenkiintoinen, on voimavaroja kerryttävän/kuluttavan johtajuuden yhteys yrityksen tuloksentekokykyyn. Tällöin määritettäisiin ensin yritysjohtajien kuuluminen voimavaroja kerryttävään tai kuluttavaan johtajuuteen ja tämän jälkeen verrattaisiin yrityksen tuloksia johtajuuteen viestiikö voimavaroja kerryttävä johtajuus hyvästä tuloksentekokyvystä vai eikö näillä ole tilastollista merkitystä. Nyt tekemääni tutkimusta voitaisiin siis jatkaa kvantitatiivisella tutkimusotteella. Tässä tutkimuksessa koetut tuntemukset olivat johtajien omia kokemuksia päivän aikana tapahtuneista asioista. Joku toinen saattaisi arvioida päivän kuormituksen erilaiseksi ja tästä syystä vastaukset poikkeavatkin toisistaan. Laadullisen tutkimuksen tarkoituksena on ennemminkin rikastuttaa ajattelumaailmaamme kuin tehdä tieteellisiä yleistyksiä. Tämä tutkimus antoi lukijalle mielenkiintoisia tarinoita johtajien elämästä ja rohkaisee yhdistämään eri tieteenaloja tulevaisuuden tutkimuksissa uusien ajattelumallien kehittämiseksi. Tämä tutkimus toi esille, että syke voi viestiä voimavaroja kerryttä-

134 133 västä tai kuluttavasta johtajuudesta, mutta itselle jää vastuu siitä, kummasta haluaa oman sykkeensä viestivän.

135 134 LÄHTEET Ajzen, I.- Fishbein, M. (1977) Attitude-Behavior Relations. A Theoretical Analysis and Review of Empirical Research. Psychological Bulletin, Vol. 84, 5: Arnold, J. - Robertson, I. T. - Cooper C.L. (1991) Work Psychology. Understanding human behavior in the workplace. Pitman Publishing, London. Antila, K. van Gils, M. - Merilahti, J. Korhonen, I. (2005) Assosiation of Psychological Self-Assessment and HRV in Long-Term Measurements at Home. Paper presented at the 3rd European Medical & Biological Engineering Conference (EMBEC'05), Prague, Czech Republic, November 20-25, Babtiste, N. (2008) Tightening the link between employee wellbeing at work and performance. Management Decision Vol. 46 No. 2, 2008 pp Bakker, A. (2011) An Evidence-Based Model of Work Engagement. Current Directions in Psychological Science, Vol. 20, Bakker, A. Demerouti, E. Euwema, M. (2005) Job resources buffer the impact of job demands on burnout. Journal of Occupational Health Psychology, 10, Bakker, A. Demerouti E. (2007) Using the Job Demands-Resources model to predict burnout and performance. Human Resource Management, Vol. 43, Bakker, A. - Schaufeli, W. - Leiter, M. - Taris T. (2008) Work Engagement: An emerging concept in occupational health psychology. Work & Stress, Vol. 22( 3), Bakker, A. Albrecht, S Leiter, M. (2011) Key questions regarding work engagement. European Journal of Work and Organizational Psychology, Vol. 20 (1), 4-28.

136 135 Bakker A.B. Oerlemans W. (2010) Subjective well-being in organizations. Teoksessa: Cameron KS and Spreitzer GM (eds) The Oxford Handbook of Positive Organizational Scholarship, Oxford University Press, New York. Bandura, A. (1977) Social Learning Theory. Englewood Cliffs, NJ: Prentice Hall. Brodsky, M. Allen, B. (1991) Effects of psychophysiological stress on cardiac rate and rhythm. Teoksessa: Stress, Neurobiology and Neuroendocrinology, eds. Brown, M.R. Koob, C.F. Rivier, C. Marcel Dekker, New York. Brosschot, J. Gerin, W. Thayr, J. (2006) The perseverative cognition hypothesis. A review of worry, prolonged stress-related physiological activation, and health. Journal of Psychosomatic Research, Vol. 60(2), Bunn, A. (1979) Ischemic heart disease mortality and the business cycle in Australia, Austr J Pub Health, Vol. 69, Carrington, M. Walsh, M. Stambas, T. Kleiman, J. Trinder, J. (2003) The influence of sleep onset on the diurnal variation in cardiac activity and cardiac control. Journal of Sleep Research, Vol. 12, Chen, G. Gully, S. Eden, D. (2001) Validation of a new general self-efficacy scale. Organizational Research Methods, 4, 1, Claessens, B. van Eerde, W. Rutte, C. (2004) A review of the time management literature. Personnel Review, Vol. 36, No. 2, Cooper, G. (1998)Theories of organizational stress. Oxford University Press, New York Duffy, E. (1962) Activation and behavior. Wiley, New York. Duffy, E. (1972) Activation. In: Greenfield, N.S., Sternbach, eds. Handbook of psychophysiology. Holt, Rinehart & Winston, New York. De Longis, A. Folkman, S. Lazarus R. (1988) The impact of daily stress on health and mood: psychosocial and social resources as mediators.. J Pers Soc Psychol, Vol. 54,

137 136 Demerouti, E. Bakker A. Sonnentag S. Fullagar, C. (2012) Work-related flow and energy at work and at home: A study on the role of daily recovery. Journal of Organizational Bahavior, Vol. 33, Eliasson, K. (1985) Bordeline Hypertension. Circulatory, sympathoadreanal and psychological reactions to stress. Acta Med Scand, Vol. 692, 190. Eriksson, P. Kovalainen, A. (2008) Qualitative Methods in Business Research. Sage Publications, London. Eskelinen, L. Toikkanen, J. Tuomi, K. Mauno, I. Nygårdes, C-H. Ilmarinen, J. (1991) Symptons of mental and physical stress in different categories of munipal work. Scand J Work Environ Health Vol 17(1), Etzion, P.(1984) Moderating effects of social support on the stress-burnout relationship. J Appl Psychol, Vol. 69, Fahrenberg, J. Foerster, F. Schneider, H. - Muller, W. Myrtek, M. (1986) Predictability of individual differences in activation processes in a field setting based on laboratory measures. Psychophysiology, Vol. 23, Ennustettavuus. Feldt, T. Mäkikangas, A. Kinnunen, U. (2003) Onko esimiesten työsitoutuneisuus heidän hyvinvointinsa voimavara vai riskitekijä? Työ ja ihminen 17 (2003):4, Vammalan kirjapaino Oy. Feldt, T. Rönkä, T. Rusko, H. Kinnunen, M-L. Kinnunen, U. (2007) The Associations between Self Rated Affective Well Being and Physiological Indicators of Stress and Relaxation among Cleaning Staff. In European Congress of Work and Organizational Psychology. University of Jyväskylä.. Fielding, J. (1989) Work site stress management: national survey results. J Occup Med, Vol. 31, Firstbeat Technologies Oy (2012) Firstbeat Hyvinvointianalyysi. Käsikirja.

138 137 Folkman, S. Lazarus, R. (1988) The relationship between coping and emotion: implications for theory and research. Soc Sci Med, Vol. 26, Frankenhaeuser, M. (1981) Coping with stress at work. Int J Health Serv, Vol. 11, Fredrickson, B. (2001) The role of Positive Emotions in Positive Psychology: The Broaden-and-Built Theory of Positive Emotions. American Psychologist, Vol 56, 3, Friedman, M. - Roseman, R. (1974) Type A behavior and your heart. Wildwood House, London. Fritz, C. Sonnentag, S. Spector, P. McInroe, J. (2010) The weekend matters: Relationships between stress recovery and affective experiences. Journal of Organizational Behaviour, Vol. 31, Gable, S. Haidt, J. (2005) What (and why) is positive psychology? Review of General Psychology. Vol. 9, No. 2, Geurts, S. Sonnentag, S. (2006) Recovery as an explanatory mechanism in the relation between acute stress reactions and chronic health impairment. Scandinavian Journal of Work Environment and Health, Vol. 32(6), Greimas, A. (1987) Strukturaalista semantiikkaa. Helsinki: Gaudeamus. Suomentanut Eero Tarasti. Hakanen, J. (2009) Työn imun arviointimenetelmä. (Utrecht Work Engagement Scale). Työterveyslaitos, Helsinki. Hakanen, J. (2009) Työn imua, tuottavuutta ja kukoistavia työpaikkoja? kohti laadukasta työelämää. Työterveyslaitos, Helsinki. Hakanen, J. Perhoniemi, R. Toppinen-Tanner, S. (2008) Positive gain spirals at work: From job resources to work engagement, personal initiative and work-unit innovativeness. Journal of Vocational Behaviour, Vol. 73, Harisalo, R. (2008) Organisaatioteoriat. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy.

139 138 Haslam, S. (2004) Psychology in organizations. The Social Identity Approach. Lontoo: SAGE Publications. Helin, P. (1988) Psychophysiological Activation during Performance and Competion and the Effects of Relaxation Training and Running Exercise. Academic Dissertation. Publication of the University of Kuopio. Helin, P. (1988) Activation in professional ballet dancers. Physiology & behavior, Vol. 43, Helin, P. (1992) Rentoutus ja stressin hallinta, Teoksessa: Suomalainen Lääkärikeskus 5, Huttunen, J. - Simonen, O. - Kangasniem, K. - Paajanen- Mannila, A. - Lahtinen, P..(toim), Weilin+Göös, Helsinki. Helin, P. Hänninen, O. (1988) Gender and personality effects on psychophysiological activation in an instructor candidates teaching test. Journal of Psychophysiology, Vol. 2: Helin, P. Hänninen, O. (1988) The effects of extended audiocassette-relaxation training and running exercise on physiological response during a teaching test. Journal of Psychophysiology, Vol. 2, Helin, P. Hänninen, O. (1988) Relaxation training affects success and activation on a teaching test. International Journal of Psychophysiology, Vol. 5, Helin, P. Kuoppasalmi, K. Laakso, J. Härkönen, M. (1988) Human urinary biogenic amines and some physiological responses during situation stress. International Journal of Psychophysiology, Vol. 6, Henry ry, HR-barometri (2013) Päätulosten yhteenvetoraportti saatavilla wwwmuodossa: <http://www.henryorg.fi/data/dokumentit/hr%20barometri/hr%20bar ometri% pdf> Viitattu: Hertzberg, F. (1987) One more time: How do you motivate employees? Harvard Business Review. September-October 1987.

140 139 Hobfoll, S. (1998) Stress, culture and community: The psychology and physiology of stress. New York: Plenum. Hooff, M., van Geurts, S. Beckers, D. Kompier, M. (2011) Daily recovery from work: the role of activities, effort and pleasure. Work & Stress, Vol. 25, No. 1, Houston, B. (1983) Psychophysiological responsivity and type A behavior pattern. J Res Pers, Vol. 17: Huttunen, J. (2012) Terveysliikunta kuntoa, terveyttä ja elämänlaatua. Lääkärikirja Duodecim, Helsinki. Juuti, P. Vuorela, A. (2002) Johtaminen ja työyhteisöjen hyvinvointi. Aavaranta-sarja. PS-kustannus. Kahn, W. (1990) Psychological conditions of personal engagement and disengagement at work. Academy of Management Journal, Vol. 33, Karasek, R. Theorell, R. (1990) Healthy work: stress productivity and the reconstruction of working life. New York: Basic Books, Karhu, J. Länsimies, E. Räsänen, E. (2000) Stressi. Teoksessa: Moilanen,T. - Tamminen, T. - Almqvist, F. (toim.) Lasten ja nuorisopsykiatria, Duodecim, Helsinki. Kettunen, J. (1999) Methodological and empirical advances in the quantitative analyses of spontaneous responses in psychophysiological time series. Academic dissertation. Helsingin yliopistopaino, Helsinki. Väitöskirja. Kettunen, J. Keltikangas-Järvinen, L (2001). Intaindividual analysis of instantneous heart rate variability. Psychophysiology, Vol. 38 (2), Kettunen, J. Ravaja, N. Näätänen, P. Keskivaara, P. Keltikangas-Järvinen, L. (2000) The relationship of respiratory sinus arrtthythmia to the coactivation of autonomic and facial responses during the Rorschach test. Psychophysiology, Vol. 37(2),

141 140 Kettunen, J. Saalahti, S. (2002) Procedure of detection of the stress state. Suomalainen patenttihakemus FI ja kansainvälinen patenttihakemus PCT/FI/03/ Kinnunen, U Johtotehtävissä toimivien työssä jaksaminen: hyvinvointianalyysistä hyvinvoinnin ylläpitoon. Jyväskylän yliopisto, psykologian laitos. Kinnunen, M.-L. - Rusko, H. - Feldt, T. - Kinnunen, U. - Juuti T. - Myllymäki, T. - Laine, K. - Hakkarainen, P. - Louhevaara, V. (2006). Stress and relaxation based on heart rate variability: Associations with self-reported mental strain and differences between waking hours and sleep. In Nordic Ergonomics Society (NES) Annual Congress, Pk-paino, Tampere. Kinnunen, S. Mäkikangas, A. Mauno, S. Rantane, J. (2012) Työssä koetun tarmokkuuden, uupumusasteisen väsymyksen ja palautumisen väliset yhteydet. Psykologia, Vol. 47(2). Kirkcaldy, B. Shephard, R. Furnham, A. (2002) The influence of type A behavior and locus of control upon job satisfaction and occupational health. Personality and Individual Differences, 33, Korkeila, J. (2006) Mikä suojaa stressiltä ja stressihaitoilta. Suomen Lääkärilehti, Vol. 61(40), Korkeila, J. (2008) Stressi, tunteiden säätely ja immuniteetti. Duodecim 124(6): Koskenvuo, M. (2000) Aiheuttako stressi somaattisia sairauksia? Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 116(20): Krantz, D. Schaeffer, M. Davia, J. Dembroski, T. MacDougall, J. Shaffer R. (1981) Extent of coronary atherosclerosis. Type A behavior, and cardiovascular response to social interaction. Psychophysiology Vol. 18, Kuoppala, J. Lamminpää, A. Liira, J. Vainio, H. (2008) Leadership, Job Well- Being, and Health Effects A Systematic Review and a Meta-Analysis. JOEM, Volume 50, Number 8, August 2008.

142 141 König, C. Kleinmann, M. Höhmann, W. (2013) A field test of the quiet hour as a time management technique. Revue européenne de psychologie appliquée, 63, Lakein, A. (1973) How to Get Control of your Time and Life, Nal Penguin Inc., New York, NY. Lazarus, R. (1966) Psychological stress and the coping process. McGraw-Hill, New York. Lazarus, R. (1974) Psychological stress and coping in adaptation and illness. Int J Psychiatry Med. Vol. 5, Lazarus, R. (1991) Progress on a cognitive-motivational-relational theory of emotion. American Psychologist. Vol. 46(8), Levi, L. (1972) Stress and distress in response to psychososial stimuli. Acta Med Scand, Vol Levi, L. (1981) Society, stress and disease. Vol 5, Oxford University Press. Oxford. Levi, L. (1984) Work, stress and health. Scan J Work Environ Health, Vol. 10, Lisäys sivulle 23. Lincoln, Y. Guba, E. (1985). Naturalistic inquiry. Beverly Hills, CA: Sage. Linden, W. Earle, T.L. Gerin, W. Christenfeld, N. (1997) Physiological stress: reactivity and recovery. Journal of Psychosomatic Research, Vol. 42(2), Maanen, J. van Schein, E. (1976) Toward a theory of organizational socialization. Teoksessa Staw, B. (Ed.), Research in Organizational Behavior, Vol. 1, Greenwich, Conn.: JAI Press. Saatavilla www-muodossa: Haettu Macey, W. H. Schneider, B. (2008) The Meaning of Employee Engagement. Industrial and Organizational Psychology: Perspectives on Science and Practice, Vol. 1: 3-30.

143 142 Manz, C. (1983) The art of self-leadership: Strategies for personal effectiveness in your life and work, Prentice-Hall, Engelwood Cliffs, NJ. Mark, G. Gonzalez, V. Harris, J. (2005) No task left behind? Examining the nature of fragmented work. PAPERS: Take a Number, Stand in Line (Interruptions & Attention 1), April 2-7. Martinmäki, K. (2002) Sydämen parasympaattisen säätelyn arvioiminen sykevaihtelun avulla- autonomisen hermoston salpaustutkimus, Pro gradu tutkielma. Liikuntabiologian laitos. Jyväskylän yliopisto. Menetelmän luotettavuus. Martinmäki, K. Kooistra, L. Kettunen, J. Saalasti, S. Rusko, H. (2002). Cardiovascular indices of vagal activation as a function of recovery from selective blockade. In 49 th Annual Meeting of the American Collage of Sports Medicine in conjuction with the 6 th IOC World Congress on Sports Scienses, St. Luois Mkissouri, USA. Published in Med Sci Sports Exerc 34(5), 60. Maslach, C. Jackson, S. Leiter, M. (1997) The truth about burnout: How organizations cause personal stress and what to do about it. Jossey-Bass, San Fransisco, California. Mattila, A. (2010) Stressi. Lääkärikirja. Kustannusosakeyhtiö Duodecim, Helsinki. Mauno, S. Pyykko, M. Hakanen, J. (2005). Koetaanko organisaatiossamme tyon imua? Tyon imun yleisyys ja selittavat tekijat kolmessa erilaisessa organisaatiossa. Psykologia, 40, Mauno, S. Kinnunen, U. Ruokolainen, M. (2007) Job demands and resources as antecedents of work engagement: A longitudinal study. Journal of Vocational Behavior, 70, May, D. Gilson, R. Harter, L. (2004) The psychological conditions of meaningfulness, safety and availability and the engagement of the human spirit at work. Journal of Occupational and Organizational Psychology, 77, McEwen, B.(1998) Stress, adaptation, and disease: Allostasis and allostaticload. Annals of the New York Academy of Science, 840,

144 143 Meijman, T. F. Mulder, G. Van Dormolen, M. (1992) Workload of driving examiners: A psychophysiological field study In H. Kragt (Ed.), Enhancing industrial performances (s ). Lontoo: Taylor & Francis. Metsämuuronen, J. (2006) Laadullisen tutkimuksen perusteet. Teoksessa Jari Metsämuuronen (toim.) Laadullisen tutkimuksen käsikirja. Jyväskylä: Gummerus. Mintzberg, H. (2011) Managing. San Fransisco: Berret-Koehler Publishers. Neck, C. Houghton, J. (2006) Two decades of self-leadership theory and research: Past developments, present trends, and future possibilities. Journal of Managerial Psychology. 21 (4), Nienstedt, W. Hänninen, O. Arstila, A. Björkqvist, A-E (2009) Ihmisen Fysiologia ja anatomia. WSOY Oy, Porvoo. Nixon, P. (1976) The human function curve. The Practioner, ja Nonaka, I. (1994) A dynamic theory of organizational knowledge creation. Organizational Science, Vol. 5, No: 1, Näätänen, R. (1973). The interverted-u relationship between activation and performance: A critical review. In: Kornblum, S., ed. Attention and performance IV, Academic Press, New York.. Otzenberger, H. Cronfier, C. Simon, C. Charloux, A. Erhart, J. Piquard, F. Brandenberger, G. (1998) Dynamic heart rate variability: a tool for exploring sympathovagal balance continously sleep in me. AIP- HEART, Vol. 275( 3), Ouweneel, E. Le Blanc, P. Schaufeli, W. (2012) Don t leave your heart at home: Gain cycles of positive emotions, resources, and engagement at work. Career Development International, Vol. 17, No. 6, Phiffner, D. Lanfrancone, B. Nil, R. Bussi, R. Battig, K. (1986) Psychophysiological reactivity in relation to type A behavior. Soz Preventivmed, Vol. 31:

145 144 Proctor, S. White, R. Robins, T. Echeverria, D. Rocskay, A. (1996) Effect of overtime work on cognitive function in automotive workers. Scandinavian Journal of Work Environment and Health, 22, Rajendra, A. Paul, J. Kannathal, N. Lim, C. Suri, J. (2006). Heart rate variability: a review. Med Biol Comput, Vol. 44, Rauhala, E. Alho, H. Hänninen, O. Helin, P. (1990). Relaxation training combined with increased physical activity lower the psychophysiological activation in community-home boys. International Journal of Psychophysiology, Vol. 10: Rosenman, R. Brand, R. Jenkins, C. Friedman, M. Straus, R. Wurm, J. (1975) Coronary heart disease in the western collaborative group study. Journal of the American Medical Association, Vol. 233, No. 8, Rusko, H. Rönkä, T. Uusitalo, A. Kinnunen, U. Mauno, S. Feldt, T. Kinnunen, M-L. Martinmäki, K. Hirvonen, A. Hyttinen, S. Lindholm, H. (2006). Stress and relaxation during sleep and awake time, and their associations with salavary cortisol after awaking. Nordic Economics Society Congress. In Nordic Ergonomics Society (NES) Annual Congress. Pk-paino, Tampere. Saalasti, S. (2003) Neural networks for heart rate time series analysis. Academic dissertation. Jyväskylä studies in computing; 33. Schaufeli, W. Bakker, A. (2003) UWES-Utrecht Work Engagement Scale: test manual. Unpublished manuscript, Department of Psychology, Utrecht University. Schaufeli, W. Bakker, A. (2004) Job demands, job resources, and their relationship with burnout and engagement. Journal of Organizational Behavior, 25, Schaufeli, W. Bakker A. Salanova M. (2006) The Measurement of Work engagement With a Short Questionnare. A Cross-National Study. Educational and Psychological Measurement, Vol. 66(4),

146 145 Schellekens, J. Sijtsma, G. Vegter, E. Meijman, T. (2000) Immediate and delayed after-effects of long lasting mentally demanding work. Biological Psychology, 53, Seligman, M. Csikszentmihalyi, M. (2000) Happiness, excellence, and optimal human funcitioning, American Psychologist, Vol. 55, Selye, H. (1936) A syndrome produces by diverse noxious agents. Nature Vol. 138, 32 Selye, H. (1952) The story of adaptation syndrome, Acta, Inc., Montreal. Selye, H. (1956) The stress of Life. McGraw-Hill, New York. Selye, H. (1976) Stress in Health and disease. Butterworths, Reading (Mass.). Seppälä, P. Mauno, S. Feldt, T. Hakanen, J. Kinnunen, U. Tolvanen, A. - Schaufeli, W. (2009) The Construct Validity of the Utrecht Work Engagement Scale: Multisample and Longitudinal Evidence. J Happiness Stud, 10, Siitonen, J. Robinson, H. (1998) Empowerment: Links to Teachers' Professional Growth. In: Erkkilä R. Willman, A. Syrjälä, L. (ed.) Promoting teachers personal and professional growth. University of Oulu. Department of teacher education. Acta Univ Oul E 32: Siitonen, J. Repola, H. Robinson, H. (2003) Havahtuminen työhyvinvoinnin mahdollistamiseen. Empowerment-kulttuuri työhyvinvoinnin edistämisessätutkimushankkeen tulosten esittelyä. Työtieteen laboratorion hankeraportteja, no.16. Oulun yliopisto. Siltaloppi, M. Kinnunen, U. (2007) Työkuormituksesta palautuminen: Psykologinen näkökulma palautumiseen: Teoksessa: Leppänen, A. - Takala, E-P. (toim) Työ ja ihminen. Työterveyslaitos: Aikakauskirja, 21. vuosikerta, Siltaloppi, M. Kinnunen, U. Feldt, T. (2009) Recovery experiences as moderators between psychosocial work characteristics and occupational well-being. Work & Stress, Vol. 23 (2),

147 146 Siltaloppi, M. Kinnunen, U. Feldt, T. - Tolvanen, A. (2012). Development of need for recovery from work over one year: A person-centered approach. Anxiety, Stress, and Coping, Vol. 25 (1), Sluiter, J. van der Beek A. J. Frings-Dresen, M. H. W. (1998) Work stress and recovery measured by urinary catecholamines and cortisol excertion in long distance coach drivers. Occup Environ Med, 55, Sluiter, J. van der Beek, A. Frings-Dresen, M. (1999) The influence of work characteristics on the need for recovery and experienced health: A study of coach drivers. Ergonomics, 42, Sluiter, J. Frings-Dresen, M. H. W. van der Beek, A. J. Meijman, T. F. (2001) The relation between work induced neuroendocrine reactivity and recovery, subjective need for recovery, and health status. Journal of Psychosomatic Research, 50, Smigelskas, K. (2012) Type A behaviour pattern revisited long-term folowing-up from the Kuopio ischemic heart disease study. Academic dissertation in health sciences. Publication of the University of Eastern Finland. Sonnentag, S. (2001) Work, Recovery Activities, and Individual Well-Being: A Diary Study. Journal of Occupational Health Psychology. Vol. 6 (3), Sonnentag, S. (2003) Recovery, work engagement, and proactive behavior: A new look at interface between nonwork and work. Journal of Occupational Health Psychology, Vol. 88, Sonnentag, S. (2005) Burnout research: Addinng an off-work and day-level. perspective. Work and Stress, Vol. 19, Sonnentag, S. Bayer, U-T. (2005) Switching off job time. Journal of Occupational Health Psychology, Vol. 19, Sonnentag, S. Zjilstra, F. (2006) Job Characteristics and Off-Job Activities as Predictors of Need for Recovery, Well-Being, and Fatigue. Journal of Applied Psychology, Vol. 91, No. 2,

148 147 Sonnentag, S. Fritz, C. (2007) The recovery experience questionnaire: Development and validation of a measure assessing recuperation and unwinding from work. Journal of Occupational Health Psychology, 12, Sonnentag S. Dormann, C. Demerouti E. (2010) Not all days are created equal: The concept of state work engagement. In: Bakker AB and Leiter MP (eds) Work Engagement: A Handbook of Essential Theory and Research, Psychology Press, New York. Sonnentag, S. - Mojza E.J. - Demerouti E. - Bakker A.B. (2012) Reciprocal Relations Between Recovery and Work Engagement: The Moderating Role of Job Stressor. Journal of Applied Psychology, Vol. 97(4), Sosiaali- ja Terveysministeriö (2008) Valtioneuvoston periaatepäätös terveyttä edistävän liikunnan ja ravinnon kehittämislinjoista, esite. Sydänmaanlakka, P. (2006) Älykäs itsensä johtaminen: näkökulmia henkilökohtaiseen kasvuun. Helsinki: Talentum. Tarvainen, T. Kinnunen, U. Feldt, T. Mauno, S. Mäkikangas, A. (2005) Kuormitus- ja voimavaratekijät suomalaisten johtajien työssä. Työ ja ihminen. 19 (4), Toivonen, H. (1994) Occupational stress in working woman and the benefits of relaxation training. Studies on bank employees, home helps and hospital cleaners. Kuopio university publications, D. medical sciences 54. Doctoral dissertation. Toivonen, H Helin, P. Hänninen, O. (1993) Impact of relaxation training and psychosocial working factors on neck-shoulder tension and absenteeism on hospital cleaners. J Occup Med, Vol. 35,(11): Toivonen, H. Länsimies, E. Jokela, V. Helin, P. Hänninen, O. (1993) Impact of regular relaxation training on the cardiac autonomic nervous system of hospital cleaners and bank employees. Scand J Work Environ Health, Vol. 19,

149 148 Toivonen, H. Länsimies,E. Jokela, V. Hänninen, O.(1994) Sympathovagal interaction in stress and relaxation: Heart rate variability in home helps. Journal of Psychophysiology, Vol. 8, Toivonen, H. Länsimies, E. Jokela, V. Penttilä, I. Hänninen, O.(1996) Plasma levels of adrenal hormones in working women during an economic recession and the treath of unemployment: Impact of relaxation training. Journal of Psychophysiology, Vol. 10, Tuomi, J. Sarajärvi, A. (2009) Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi. Tynjälä, P. (1991) Laadullisen tutkimuksen luotettavuudesta. Kasvatus 22, (5-6), Ursin, H. (1980). Personality, activation and somatic stress. New psychosomatic theory. In: Levin, S. - Ursin, H. (Ed.). Cloping and health, Plenum Stress, New York. Vaarama, M. Moisio P. Karvonen S. (2010) Suomalaisten Hyvinvointi Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Vaarama, M. Siljander, E. Luoma, M-L. Meriläinen, S. (2010) Suomalaisten kokema elämänlaatu nuoruudesta vanhuuteen. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Vartiovaara, I. (2004) Voimaa eustressistä. Hippokrates Duodecim, Helsinki. Vartiovaara, I. (2008) Stressaa! Hyvä paha paine. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Vesterinen, P. (2006) Työhyvinvointi ja esimiestyö. Juva: WSOYpro. Vrijkotte, T. vaan Doornen, L. de Geus, E. (2000) Effects of work stress ambulatory blood pressure, heart rate. and heart rate variability. Hypertension, Vol. 35, Warr, P. (1990) The measurement of well-being and other aspects of mental health. Journal of Occupational Psychology, 63,

150 149 Warr, P. (1999) Well-being and the workplace. Teoksessa Kahneman, Diener, ja Schwarz, s Westman, M. Etzion, D. (2001) The Impact of vacation and job stress on burnout and absenteeism. Psychology and Health, 16, Xanthopoulou D. Bakker, A. Demerouti E. Schaufeli W. (2007) The Role of Personal Resources in Job-Demands-Resources Model. International Journal of Stress Management, Vol. 14 (2), Xanthopoulou D. Bakker A. Demerouti E. Schaufeli W. (2009) Work engagement and financial returns: A diary study on the role of job and personal resources. Journal of Occupational and Organizational Psychology, Vol. 82, Xanthopoulou D. Bakker A. Demerouti E. Schaufeli W. (2009) Reciprocal relationships between job resources, personal resources and work engagement. Journal of Vocational Behavior, Vol. 74, Xanthopoulou, D. Bakker, A. Ilies, R. (2012). Everyday working life: Explaining within-person fluctuations in employee well-being. Human Relations, Vol. 65,

151 150 LIITTEET Liite 1 Alkukartoitus Pro gradu-tutkielman alkukartoitus Sinulla on alkamassa Firstbeat hyvinvointianalyysi-mittaus noin viikon sisällä. Samaan aikaan sinun tulee täyttää päiväkirjaa päivän aikaisista tuntemuksista omasta työstäsi. Tämä on tutkimuksen alkukartoitusvaihe, jonka tarkoituksena on saada tietoa persoonallisuudestasi, johtamistyylistäsi sekä siitä, miten koet oman työsi. Kaikki vastaukset ovat erittäin tärkeitä tutkimuksen onnistumisen kannalta. Tämän kyselylomakkeen täyttäminen vie puolesta tunnista tuntiin. Kiitos vielä tutkimukseeni osallistumisesta! TAUSTATIEDOT Seuraavassa sinua pyydetään täyttämään taustatietoja sinusta itsestäsi sekä organisaatiosta, jossa työskentelet. 1. Taustatiedot Nimi Päivämäärä Ikä Sukupuoli Asema yrityksessä Alaisten määrä Yrityksen koko (henkilöstö) Toimiala 2. Anna itsellesi pisteitä asteikon 1-11 mukaan oman arjen johtamisesta ja kokemisesta. Pohdi miten persoonallisuutesi näkyy johtamistyössäsi. Valitse omia tuntemuksia lähimpänä oleva numero 1-11 väliltä. * 1. Suhtaudun aikatauluihin välinpitämättömästi. 2. En ole kilpailuhenkinen. 3. Olen hyvä kuuntelija En ole koskaan myöhässä tapaamisista. Olen erittäin kilpailuhenkinen. Aavistan, mitä muut ovat sanomassa (nyökkäilen, lopetan muiden lauseita).

152 En koe olevani kiireessä, en edes paineen alla. 5. Pystyn odottamaan rauhallisesti. 6. Teen asioita yksi kerrallaan. 7. Puhun hitaasti ja harkitsevasti. 8. Teen asioita itseni takia. 9. Olen hidas tekemään asioita. 10. Olen mielestäni rento. 11. Osaan näyttää tunteitani. 12. Minulla on monia kiinnostuksenkohteita ja harrastuksia. 13. En ole kovin kunnianhimoinen. 14. Suhtaudun asioihin sattumanvaraisesti. Olen aina kiireessä. Käytän kaikki odotusajat hyväkseni. Teen montaa asiaa samaan aikaan ja muiden puhuessa ajattelen jo seuraavaa liikettäni. Puhun ponnekkaasti, nopeasti ja voimakkaasti. Haluan että muut huomaavat hyvin tehneeni työn. Teen nopeasti asioita (syöminen, kävely). Teen kovasti töitä ja painostan myös muita tekemään töitä. Piilotan tunteeni. Minulla ei ole montaa kiinnostuksenkohdetta tai harrastusta kodin ja työn ulkopuolella. Olen erittäin kunnianhimoinen. Olen halukas saattamaan tekemäni asiat loppuun asti. 3. Kuvaile johtamistyyliäsi. TYÖN LUONNE Suraavaksi sinua pyydetään kuvalemaan erilaisten kysymysten kautta oman työsi luonnetta. 4. Seuraavassa esitetään väittämiä sinun työstäsi ja siihen liittyvistä tuntemuksista. Vastaa kyllä tai ei, kumpi kuvastaa paremmin tuntemuksiasi. * Stressillä tarkoitetaan aktiivisuustason nousua päivän aikana. Stressi voi tuntua joko negatiivisena tai positiivisena aktiivisuustason nousuna. 1. Herään usein aamuisin virkeänä ilman herätyskelloa. Kyllä Ei 2. Työn pirstaleisuus vaikuttaa stressin määrään päivän aikana positiivisesti. 3. Työn pirstaleisuus vaikuttaa stressin määrään päivän aikana negatiivisesti. 4. Tauoilla (esimerkiksi lounas) on piristävä vaikutus päivän aikana. 5. Suhtaudun aamulla päivän haasteisiin myönteisen toiveikkaasti ja uteliaasti. 6. Kun tauko alkoi, aktiivisuustasoni oli korkeampi kuin tauon jälkeen. 7. Päätöksiä on helpompi tehdä levänneenä. 8. Paineen alla pystyn helpommin tekemään päätöksiä.

153 Työni on pirstaleista. 10. Kun tauko alkoi, aktiivisuustasoni oli matalampi kuin tauon jälkeen. 11. Tunnen päivällä ja iltapäivällä itseni päteväksi, varmaksi, virkeäksi ja motivoituneeksi. 12. Pystyn työpäivän jälkeen rentoutumaan ja irrottautumaan työasioista. 13. Tunnen jo illalla itseni palautuneeksi päivän työkuormasta. 14. Olen nukkumaan mennessä levollinen ja nukahdan helposti. 5. Kuvaile tavallista työpäivääsi. Voit kirjoittaa kuvauksen lyhyesti esimerkiksi tarinan muotoon. 6. Miten koet suoriutuvasi omasta työstäsi? 7. Kuvaile lyhyesti tilannetta, jossa koet stressin olevan positiivisesti läsnä työpäivässäsi. 8. Kuvaile lyhyesti tilannetta, jossa koet stressin olevan negatiivisesti läsnä työpäivässäsi. TYÖN IMU Seuraavaksi sinulta kysytään kysymyksiä työn imuun liittyen työpäiväsi aikana. Työn imulla tarkoitetaan tunnetilaa, jossa tarmokkuuden, omistautuneisuuden ja työhön uppoutumisen tuntemukset ovat keskeisiä tekijöitä. 9. Kuinka usein sinulla on seuraavien väittämien kaltaisia tuntemuksia tai ajatuksia? Lue jokainen väittämä huolellisesti ja päätä, miten usein koet työssäsi väittämässä kuvattua tuntemusta tai ajatusta. Jos sinulla ei koskaan ole ollut kysyttyä kokemusta, valitse 0 (nolla). Jos sinulla on ollut väittämän mukaisia kokemuksia, valitse se vaihtoehto (yhdestä kuuteen), joka parhaiten kuvaa, kuinka usein olet kokenut kuvatulla tavalla. * 1. Tunnen olevani täynnä energiaa, kun teen työtäni. 2. Työni on mielestäni merkityksellistä ja sillä on selvä tarkoitus. 0. En/ Ei koskaan 1. Hyvin harvoin - Muutaman kerran vuodessa 2. Harvoin - Kerran kuussa 4. Melko 3. Joskus - Muutaman ker- Kerran usein - ran kuussa viikossa 5. Hyvin usein - Muutaman kerran viikossa 6. Aina - Päivittäin

154 Työskennellessäni unohdan ajan kulun. 4. Tunnen itseni vahvaksi ja tarmokkaaksi työssäni. 5. Olen innostunut työstäni. 6. Kun työskentelen, unohdan kaiken muun ympärilläni. 7. Työni inspiroi minua. 8. Aamulla herättyäni minusta tuntuu hyvältä lähteä töihin. 9. Tunnen tyydytystä kun olen syventynyt työhöni. 10. Olen ylpeä työstäni. 11. Olen täysin uppoutunut työhöni. 12. Jaksan työskennellä hyvinkin pitkiä aikoja kerrallaan. 13. Minulle työni on haastavaa. 14. Kun työskentelen, työ vie minut mukanaan. 15. Olen hyvin sinnikäs työssäni. 16. Minun on vaikea irrottautua työstäni, kun olen siihen uppoutunut. 17. Jatkan hellittämättä työssäni silloinkin, kun asiat eivät suju niin hyvin.

155 Arvioi työn imun tasoasi työpäivän aikana. * Pohdi edellistä kokonaista työpäivääsi. Minkälaisia tapahtumia siihen sisältyi? Tämän jälkeen pohdi työn imun tasoa alla kuvattuina kellonaikoina. Merkitse tuntemuksesi taso asteikon -3-3 mukaan. Jos tuntemuksesi oli kielteinen jollain tavalla omaa työtäsi kohtaan, valitse nollan ja - 3 välinen numero. Jos koit taas positiivisempaa työn imua kyseisenä hetkenä, valitse nollan ja 3 väliltä se numero, joka parhaiten kuvastaa tuntemuksiasi. Tämä tehtävä on tutkimuksen onnistumisen kannalta erittäin tärkeä, ja toivonkin että pohdit huolellisesti eri hetkiä työpäivän aikana. Työn imun taso aamulla herättyäsi Työn imun taso aamupäivällä n. klo Työn imun taso aamupäivällä n. klo Työn imun taso lounaan jälkeen n. klo Työn imun taso iltapäivällä n. klo Työn imun taso kotiin lähtiessäsi. Kiitos paljon vastauksistasi ja mukavaa mittausjaksoa! 100% valmiina (Sivu 1 / 1)

156 155 Liite 2 Päiväkirja Pro gradu-tutkielman päiväkirja Tervehdys! Ensimmäinen mittauspäivä on alkamassa. Samaan aikaan sinulla on alkamassa Firstbeat hyvinvointianalyysi-mittaus, jonka aikana on tärkeää pohtia omia päivän aikana tapahtuneita asioita ja saada palautetta stressin ja palautumisen näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa on enemmänkin tarkoitus tarkastella koettuja tuntemuksia samoista hetkistä. Tällöin on siis tärkeää, että painat merkille koko tutkimusjakson ajan erilaisia tuntemuksia, joita koet päivän aikana. Jos et pääse täyttämään päivän aikana päiväkirjaa, voit kirjata tuntemuksia esimerkiksi muistilapulle kellonajan kanssa, jolloin voit siirtää niitä tuntemuksia päivän päätteeksi päiväkirjaan. Mukavaa päivää sinulle! Kiitos vielä tutkimukseeni osallistumisesta! TAUSTATIEDOT 1. Seuraavassa sinua pyydetään täyttämään taustatietoja sinusta itsestäsi päiväkirjojen tunnistamista varten. Päivämäärä Nimi 2. ARVIOI TYÖN IMUN TASOASI TÄNÄÄN ERI KELLONAIKOINA. Täytä päiväkirjamerkinnät joko pyydettyinä ajankohtina tai työpäivän jälkeen. Pohdi tuntemuksiasi omaa työtäsi kohtaan kyseisinä ajankohtina. Merkitse tuntemuksesi asteikoille -3 ja 3 välille, minkälainen olotilasi oli kyseisenä hetkenä omaa työtäsi kohtaan. 1. Työn imun taso aamulla herättyäsi Työn imun taso aamupäivällä n. klo Työn imun taso iltapäivällä n. klo Työn imun taso kotiin lähtiessäsi. KYSYMYKSET EDELLISEEN TEHTÄVÄÄN LIITTYEN: Edellisessä tehtävässä pohdit työn imun tasoa neljänä eri ajankohtana päivän aikana. Seuraavissa kysymyksissä sinulta tullaan kysymään tarkemmin näistä tuntemuksista päivän aikana.

157 Mieti olotilaasi herättyäsi. Miltä ajatus työpäivän alkamisesta tuntui? Olitko palautunut edellisen päivän työkuormasta? 4. Kuinka positiivisesti suhtauduit päivän työkuormaan? Mitkä asiat tähän vaikuttivat? Seuraavat kysymykset liittyvät aamupäivän tuntemuksiisi omasta työstä. 5. Millainen vireystilan taso sinulla oli aamulla? Miten tämä vaikutti päätöksentekoon? 6. Minkälaisia positiivisia tunnetiloja sinulla on ollut aamupäivän aikana? Entä negatiivisia? Mistä nämä johtuivat? Seuraavat kysymykset liittyvät iltapäivän tuntemuksiin omasta työstä. 7. Onko vireystilasi muuttunut työpäivän aikana? 8. Kuinka pirstaleista työpäiväsi on ollut? Mitä tunteita tämä herättää? 9. Koitko päivän aikana pitkittyviä, vaikeita tai roikkumaan jääneitä päätöksentekotilanteita? Miten nämä vaikuttivat kokemuksiin omasta työstä? 10. Mitä aktiivisuustasoa nostattavia (stressaavia) tapahtumia työpäivääsi liittyi? Koitko ne positiivisina vai negatiivisina? Seuraavat kysymykset liittyvät tuntemuksiin, joita koet kotiin lähtiessäsi. 11. Venyikö työpäiväsi pitkäksi? Miten koet tämän asian? 12. Kuinka nopeasti pääsit työasioista irti työpäivän jälkeen? Minkälaiset asiat tähän vaikuttavat? 13. Pyörivätkö työasiat mielessä vapaa-ajalla?

158 Kerro lyhyesti illan aikana kohtaamistasi tuntemuksistasi. Lopuksi vielä muutama yleinen kysymys päivän tuntemuksista: 15. Valitse seuraavista adjektiiveistä seitsemän (7), jotka kuvaavat parhaiten päivän aikana kokemiasi tunteita. Tyytyväinen Vihainen Jännittynyt Innostunut Veltto Surullinen Innokas Rentoutunut Ärsyyntynyt Onnellinen Apea Uupunut Unelias Rauhallinen Levollinen Vauhko Halukas Kiitollinen Vihamielinen Energinen 16. Minkä tekijöiden koet vaikuttavan siihen, että hyvä itsetunto, optimistisuus, ja työstä selviytymisen tunteet pysyvät yllä päivästä toiseen?

159 158 Liite 3 Päiväkirjatutkimuksen ohjeet PÄIVÄKIRJATUTKIMUKSEN ALKUKARTOITUS HYVÄ YRITYKSEN AVAINHENKILÖ, Olet osallistumassa tutkimukseen, jonka tarkoituksena on kerätä tietoa sinun työpäivästäsi. Tämä tutkimus on liitetty Firstbeatin hyvinvointianalyysi mittaukseen, joka toteutetaan tämän vaiheen jälkeen. Tämä on kyseisen tutkimuksen alkukartoitusvaihe, jossa kerätään tietoja sinun normaalista työpäivästä ja tuntemuksista päivän tapahtumista. Tämä tutkimus on osa Pro gradu-tutkimustani Turun kauppakorkeakoulussa johtamisen ja organisoinnin laitoksella. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella työn imua työpäivän aikana. Tämän lisäksi halutaan selvittää sen yhteyttä stressiin ja siitä palautumiseen työpäivän aikana. Kysymyksiä on siis työpäivän aikaisesta stressistä, palautumisesta sekä sinua pyydetään kuvaamaan tavallista työpäivääsi. Tämän lisäksi tarkastellaan sitä miten sinä koet oman työsi työpäivän aikana. Nämä vastaukset liitetään hyvinvointianalyysin vastauksiin tutkimusjakson jälkeen. Tästä syystä on erittäin tärkeää, että vastaat kaikkiin kysymyksiin huolellisesti, ja vastaukset kuvastavat todellisia olotiloja työpäivässäsi. Tutkimuksen tulosten perusteella on mahdollista saada viitteitä siitä miten työn imu, stressi ja palautuminen vaikuttavat toisiinsa työpäivän aikana. Tutkimuksen kohderyhmänä on yrityksen johto- tai avaintehtävissä olevat henkilöt. Tutkimuksen aineisto kerätään tämän kyselylomakkeen lisäksi sekä päiväkirjalla, että hyvinvointianalyysimenetelmällä. Tutkimuksen suorittamiseen on saatu asianmukaiset luvat sekä kerätty aineisto käsitellään ehdottoman luottamuksellisesti, eikä henkilöllisyyttäsi ole mahdollista tunnistaa missään vaiheessa. Ennen kuin aloitat alkukartoituksen niin lue tarkasti vielä mitä eri määritelmillä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa. Stressillä tarkoitetaan aktiivisuustason nousua elimistössä. Stressi voi olla joko positiivista tai negatiivista. Palautumisella tarkoitetaan elimistön rauhoittumista ja aktiivisuustason laskua. Työn imulla tarkoitetaan olotilaa, jossa aktiivisesti yhdistyvät tunteet omasta työstään. Sen komponentteina kuvataan olevan tarmokkuus, omistautuminen ja työhön uppoutuminen. Työn sirpaleisuudella tarkoitetaan työpäivän jatkuvaa keskeytymistä, niin että työtehtävät vaihtelevat usein. Kun nämä ovat selviä, voit siirtyä seuraavaan vaiheeseen! Kiitos paljon tutkimukseeni osallistumisesta! Vastaan mielelläni tutkimuksessa askarruttaviin kysymyksiin. Suvi-Tuuli Helin, 04093XXXXX

160 Liite 4 Hyvinvointianalyysi 159

161 160

Työn imun yhteys sykemuuttujiin. Heikki Ruskon juhlaseminaari 15.5.2007 Piia Akkanen

Työn imun yhteys sykemuuttujiin. Heikki Ruskon juhlaseminaari 15.5.2007 Piia Akkanen Työn imun yhteys sykemuuttujiin Heikki Ruskon juhlaseminaari 15.5.2007 Piia Akkanen Työn imu (Work Engagement) Wilmar Schaufeli ja Arnold Bakker ovat kehittäneet work engagement -käsitteen vuosituhannen

Lisätiedot

Johtajien kuormittuminen ja hyvinvointi 19.5.2009. JOHTAMISTAIDON OPISTO, JTO Paikallisjohtaja Pirkko-Liisa Vesterinen Dosentti,KT

Johtajien kuormittuminen ja hyvinvointi 19.5.2009. JOHTAMISTAIDON OPISTO, JTO Paikallisjohtaja Pirkko-Liisa Vesterinen Dosentti,KT Johtajien kuormittuminen ja hyvinvointi 19.5.2009 JOHTAMISTAIDON OPISTO, JTO Paikallisjohtaja Pirkko-Liisa Vesterinen Dosentti,KT Johtajan toiminnan ja käyttäytymisen yhteys stressiin, palautumiseen ja

Lisätiedot

University of Tampere University of Jyväskylä

University of Tampere University of Jyväskylä Työ kuormituksesta palautumisen haasteet Ulla Kinnunen Tampereen yliopisto Psykologian laitos Työelämän muutokset 24 x 7 x 365 logiikka Aina avoin yhteiskunta Työn rajattomuus Aika ja paikka Oma kyky asettaa

Lisätiedot

Työpanoksen ja palkitsemisen epätasapaino yhteys sykevaihteluun. Saija Mauno & Arja Uusitalo

Työpanoksen ja palkitsemisen epätasapaino yhteys sykevaihteluun. Saija Mauno & Arja Uusitalo Työpanoksen ja palkitsemisen epätasapaino yhteys sykevaihteluun Saija Mauno & Arja Uusitalo Tausta lyhyesti Poikkeavan sykevaihtelun havaittu ennustavan sydänsairauksia ja kuolleisuutta sydänsairauksiin.

Lisätiedot

Firstbeatin Hyvinvointianalyysi

Firstbeatin Hyvinvointianalyysi Firstbeatin Hyvinvointianalyysi Tuottaa ymmärrettäviä ja yksilöllisiä raportteja, jotka mitattava henkilö saa mukaansa palautetilaisuudessa Erittäin helppo mitattavalle henkilölle vaatii vain sykemittauksen

Lisätiedot

Työhyvinvointi ja työkuormituksesta palautuminen

Työhyvinvointi ja työkuormituksesta palautuminen Työhyvinvointi ja työkuormituksesta palautuminen Ulla Kinnunen Tampereen yliopisto Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, psykologia Varhaiskasvatuksen VIII Johtajuusfoorumi Tampere, Huhtikuu 2014

Lisätiedot

Firstbeat Hyvinvointianalyysi

Firstbeat Hyvinvointianalyysi Firstbeat Hyvinvointianalyysi Mihin Firstbeat -mittaus perustuu? Mittaus perustuu sykevälivaihtelun muutoksiin. Alla on kuvattuna mitä sykevälivaihtelu tarkoittaa. Mitä tietoa Firstbeat mittauksella saadaan?

Lisätiedot

Työ- ja organisaatiopsykologian erikoispsykologikoulutus

Työ- ja organisaatiopsykologian erikoispsykologikoulutus Työ- ja organisaatiopsykologian erikoispsykologikoulutus Risto Puutio (lehtori/jy) Anna-Liisa Elo (professori/uta) Erikoispsykologi on oman sovellusalansa käytäntöjen kehittäjä, joka hyödyntää alansa tieteellistä

Lisätiedot

Millaista tietoa stressistä saadaan kyselylomakkeilla? 22.5.2006 Taru Feldt, PsT

Millaista tietoa stressistä saadaan kyselylomakkeilla? 22.5.2006 Taru Feldt, PsT Millaista tietoa stressistä saadaan kyselylomakkeilla? 22.5.2006 Taru Feldt, PsT Kyselyyn vastaaminen KYSYMYS VASTAUS Ymmärtäminen & tulkinta Vastauksen muotoileminen Muistaminen & arviointi Ahola A. ym.

Lisätiedot

Työn n imua, tuottavuutta ja kukoistavia työpaikkoja

Työn n imua, tuottavuutta ja kukoistavia työpaikkoja Työn n imua, tuottavuutta ja kukoistavia työpaikkoja Tuottavuuden pyöre reän pöydän seminaari 19.3.2009 Jari Hakanen, vanhempi tutkija sosiaalipsykologian dosentti Positiivinen kääk äänne työel elämän

Lisätiedot

Työn n imua, tuottavuutta ja kukoistavia työpaikkoja

Työn n imua, tuottavuutta ja kukoistavia työpaikkoja Työn n imua, tuottavuutta ja kukoistavia työpaikkoja Tuottavuuden pyöre reän pöydän seminaari 19.3.2009 Jari Hakanen, vanhempi tutkija sosiaalipsykologian dosentti Positiivinen kääk äänne työel elämän

Lisätiedot

Hyvinvointianalyysi TESTIRAPORTTI. Essi Salminen

Hyvinvointianalyysi TESTIRAPORTTI. Essi Salminen Hyvinvointianalyysi Essi Salminen ALOITUSKYSELYRAPORTTI Profiili Essi Salminen Kartoituksen alkupäivämäärä 11.10.2015 KYSELYN TULOKSET Liikun mielestäni riittävästi terveyden kannalta. Liikuntani teho

Lisätiedot

Case Insinööri. Hyvinvointianalyysi

Case Insinööri. Hyvinvointianalyysi Case Insinööri Hyvinvointianalyysi ALOITUSKYSELYRAPORTTI Profiili Case Insinööri Kartoituksen alkupäivämäärä 03.09.2015 KYSELYN TULOKSET Liikun mielestäni riittävästi terveyden kannalta. Liikuntani teho

Lisätiedot

Ensihoitajien psyykkinen ja fyysinen kuormittuminen sekä työssäjaksaminen. Anssi Aunola Lääkintämestari Keski-Uudenmaan pelastuslaitos

Ensihoitajien psyykkinen ja fyysinen kuormittuminen sekä työssäjaksaminen. Anssi Aunola Lääkintämestari Keski-Uudenmaan pelastuslaitos Ensihoitajien psyykkinen ja fyysinen kuormittuminen sekä työssäjaksaminen Anssi Aunola Lääkintämestari Keski-Uudenmaan pelastuslaitos Mitä kuormittavuus on? Työn kuormittavuus on moniulotteinen käsite.

Lisätiedot

Työkuormituksesta palautuminen

Työkuormituksesta palautuminen Heikki Ruskon juhlaseminaari Sykettä työhön ja urheiluun Työkuormituksesta palautuminen - psykologinen ja fysiologinen näkökulma 15.5.2007 Taru Feldt Työstressi työpsykologisen tutkimuksen keskiössä Stressi

Lisätiedot

Case Kiireinen äiti. Hyvinvointianalyysi Raportit

Case Kiireinen äiti. Hyvinvointianalyysi Raportit Case Kiireinen äiti Hyvinvointianalyysi Raportit HYVINVOINTIANALYYSI Henkilö: Case Kiireinen äiti Ikä 47 Pituus (cm) 170 Paino (kg) 62 Painoindeksi 21.5 Aktiivisuusluokka Leposyke Maksimisyke 6.0 (Hyvä)

Lisätiedot

Hyvinvointianalyysi TESTIRAPORTTI. Essi Salminen

Hyvinvointianalyysi TESTIRAPORTTI. Essi Salminen Hyvinvointianalyysi Essi Salminen HYVINVOINTIANALYYSI Reaktion voimakkuus Ikä Henkilö: Essi Salminen Pituus (cm) Paino (kg) Painoindeksi 27 165 63 23.1 Aktiivisuusluokka Leposy Maksimisy 6.0 () 50 193

Lisätiedot

JAKSAMISEN EVÄÄT. Pekka Pulkkinen, Vierumäen Liikunta- ja Terveysklinikan testauspäällikkö

JAKSAMISEN EVÄÄT. Pekka Pulkkinen, Vierumäen Liikunta- ja Terveysklinikan testauspäällikkö JAKSAMISEN EVÄÄT Pekka Pulkkinen, Vierumäen Liikunta- ja Terveysklinikan testauspäällikkö TYÖHYVINVOINTI JA TUOTTAVUUS (PLUS) Hyväkuntoinen henkilöstö Hyvä osaaminen, kehittämisinto Henkilöstön korkea

Lisätiedot

Työhyvinvointi vahvistuu ASLAK-kuntoutuksessa. Maija Tirkkonen ja Ulla Kinnunen Tampereen yliopiston psykologian laitos

Työhyvinvointi vahvistuu ASLAK-kuntoutuksessa. Maija Tirkkonen ja Ulla Kinnunen Tampereen yliopiston psykologian laitos Työhyvinvointi vahvistuu ASLAK-kuntoutuksessa Maija Tirkkonen ja Ulla Kinnunen Tampereen yliopiston psykologian laitos ASLAK ammatillisesti syvennetty lääketieteellinen kuntoutus Kohderyhmä: työntekijät,

Lisätiedot

Laadullinen tutkimus. KTT Riku Oksman

Laadullinen tutkimus. KTT Riku Oksman Laadullinen tutkimus KTT Riku Oksman Kurssin tavoitteet oppia ymmärtämään laadullisen tutkimuksen yleisluonnetta oppia soveltamaan keskeisimpiä laadullisia aineiston hankinnan ja analysoinnin menetelmiä

Lisätiedot

Case Moventas: Avainhenkilöiden hyvinvoinnin hallinta Maarit Herranen

Case Moventas: Avainhenkilöiden hyvinvoinnin hallinta Maarit Herranen Case Moventas: Avainhenkilöiden hyvinvoinnin hallinta Maarit Herranen Avainhenkilöiden hyvinvoinnin hallinta Taustaa Hyvinvointi- ja kuntokartoitukset Seurantamittaus ja kuormituksen sekä palautumisen

Lisätiedot

Stressinmittauksen tulkintamalli. -Mitä tulokset kertovat kuormitusriskistä?

Stressinmittauksen tulkintamalli. -Mitä tulokset kertovat kuormitusriskistä? Stressinmittauksen tulkintamalli -Mitä tulokset kertovat kuormitusriskistä? Ttm Jaakko Kotisaari Jyväskylä 20.5. 2008 Kuormittuneisuuden arvioinnin haasteet Onko palautumista riittävästi? Mikä on sopiva

Lisätiedot

Case CrossFit-urheilija. Firstbeat Hyvinvointianalyysi

Case CrossFit-urheilija. Firstbeat Hyvinvointianalyysi Case CrossFit-urheilija Firstbeat Hyvinvointianalyysi ALOITUSKYSELYRAPORTTI Profiili Crossfit urheilija Case Kartoituksen alkupäivämäärä 14.07.2014 KYSELYN TULOKSET Liikun mielestäni riittävästi terveyden

Lisätiedot

Minun työhyvinvointini

Minun työhyvinvointini Minun työhyvinvointini Päivi Rauramo, asiantuntija TtM Työturvallisuuskeskus TTK paivi.rauramo@ttk.fi Työhyvinvoinnin tinkimätön rakentaja Kestävän työuran edistäjä Tuottavuuden mahdollistaja Hyvinvointi

Lisätiedot

Mitä on laadullinen tutkimus? Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto

Mitä on laadullinen tutkimus? Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Mitä on laadullinen tutkimus? Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Määritelmiä Laadullinen tutkimus voidaan määritellä eri tavoin eri lähtökohdista Voidaan esimerkiksi korostaa sen juuria antropologiasta

Lisätiedot

Hyvinvointia työstä. Työhyvinvointikymppi työhyvinvointia rakentamassa 20.1.2014. Eija Lehto erityisasiantuntija Työhyvinvointipalvelut

Hyvinvointia työstä. Työhyvinvointikymppi työhyvinvointia rakentamassa 20.1.2014. Eija Lehto erityisasiantuntija Työhyvinvointipalvelut Hyvinvointia työstä Työhyvinvointikymppi työhyvinvointia rakentamassa 20.1.2014 Eija Lehto erityisasiantuntija Työhyvinvointipalvelut 6.2.2014 Eija Lehto, Työterveyslaitos Työhyvinvoinnin osatekijöitä

Lisätiedot

Työterveyshuollon näkökulma henkiseen työsuojeluun

Työterveyshuollon näkökulma henkiseen työsuojeluun Hyvinvointia työstä Työterveyshuollon näkökulma henkiseen työsuojeluun Heli Hannonen työterveyspsykologi 2 Työturvallisuuslaki 23.8.2002/738 1 : Tämän lain tarkoituksena on parantaa työympäristöä ja työolosuhteita

Lisätiedot

Kannusta työntekijöitä huolehtimaan omasta hyvinvoinnista.!

Kannusta työntekijöitä huolehtimaan omasta hyvinvoinnista.! Yrityksemme liikunta- ja hyvinvointipalvelut toteutamme Studiollamme, yrityksen omissa tiloissa tai yhteistyökumppanimme tiloissa. Kustannustehokkaat ratkaisut suunnittelemme avaimet käteen periaatteella,

Lisätiedot

HYVINVOINTIIN JOHTAMINEN. - mitä hyvinvointi on ja miten siihen johdetaan? Erika Sauer Psycon Oy Seniorikonsultti, KTT, FM

HYVINVOINTIIN JOHTAMINEN. - mitä hyvinvointi on ja miten siihen johdetaan? Erika Sauer Psycon Oy Seniorikonsultti, KTT, FM HYVINVOINTIIN JOHTAMINEN - mitä hyvinvointi on ja miten siihen johdetaan? To be or Wellbe 11.2.2010 Oulu Erika Sauer Psycon Oy Seniorikonsultti, KTT, FM Nuoret työntekijät muuttavat työelämää: MEGATRENDIT

Lisätiedot

Case Kiireinen äiti. Hyvinvointianalyysi Raportit

Case Kiireinen äiti. Hyvinvointianalyysi Raportit Case Kiireinen äiti Hyvinvointianalyysi Raportit HYVINVOINTIANALYYSI Henkilö: Case Kiireinen äiti Ikä 47 Pituus (cm) 170 Paino (kg) 62 Painoindeksi 21.5 Aktiivisuusluokka Leposyke Maksimisyke 6.0 (Hyvä)

Lisätiedot

Osuva-kysely Timo Sinervo

Osuva-kysely Timo Sinervo Osuva-kysely Timo Sinervo Timo Sinervo 1 Kunnat ja organisaatiot Kunta Vastaajat Jyväskylä 977 Eksote 1065 Länsi-Pohja 65 Akseli 59 Laihia-Vähäkyrö 52 Kaksineuvoinen 33 Terveystalo 31 Jyväskylän hoivapalv.

Lisätiedot

Hyvän työpaikan kriteerit

Hyvän työpaikan kriteerit Hyvän työpaikan kriteerit Vetovoimaa ja työhyvinvointia terveydenhuoltoon! Hyvän työpaikan kriteerit 2 Hyvä lukija, esitteessä olevat Hyvän työpaikan kriteerit terveydenhuollon organisaatioille on laadittu

Lisätiedot

HYVINVOINTIANALYYSI Ryhmämittaamisen haasteet. Jyväskylä 19.5.2009

HYVINVOINTIANALYYSI Ryhmämittaamisen haasteet. Jyväskylä 19.5.2009 HYVINVOINTIANALYYSI Ryhmämittaamisen haasteet Jyväskylä 19.5.2009 Sari Tiainen Työhyvinvoinnin palvelupäällikkö työfysioterapeutti, TtM sari.tiainen@myontec.com MYONTEC OY Kuopiolainen yritys, perustettu

Lisätiedot

Kuntien tuloksellisuusseminaari 19.11.2009. Titta Jääskeläinen YTM, tutkija Kuopion yliopisto

Kuntien tuloksellisuusseminaari 19.11.2009. Titta Jääskeläinen YTM, tutkija Kuopion yliopisto Kuntien tuloksellisuusseminaari 19.11.2009 Titta Jääskeläinen YTM, tutkija Kuopion yliopisto Kuntien toimintaympäristö Kuntaorganisaatioiden toimintaan ja tavoitteenasetteluun osallistuu monia suorittavia,

Lisätiedot

Sisällönanalyysi. Sisältö

Sisällönanalyysi. Sisältö Sisällönanalyysi Kirsi Silius 14.4.2005 Sisältö Sisällönanalyysin kohde Aineistolähtöinen sisällönanalyysi Teoriaohjaava ja teorialähtöinen sisällönanalyysi Sisällönanalyysi kirjallisuuskatsauksessa 1

Lisätiedot

Ajanhallinta ja itsensä johtaminen

Ajanhallinta ja itsensä johtaminen Ajanhallinta ja itsensä johtaminen Tavoitteena on antaa pastoreille työvälineitä ja menetelmiä, joiden avulla he voivat arvioida ja kehittää omaa ajanhallintaansa ja itsensä johtamista. Henkilökohtainen

Lisätiedot

FIRSTBEAT SPORTS EXAMPLE REPORTS

FIRSTBEAT SPORTS EXAMPLE REPORTS FIRSTBEAT SPORTS EXAMPLE REPORTS Harjoitusraportti Henkilö: Päivämäärä: Henkilön taustatiedot Ikä Pituus (cm) 24 184 Paino (kg) 79 Leposyke 34 Maksimisyke Aktiivisuusluokka 8 Athlete (Example) John 11.12.212

Lisätiedot

Terveystarkastuksen kautta hyvinvointikartoitukseen. L.Toivonen - Työterveys Aalto

Terveystarkastuksen kautta hyvinvointikartoitukseen. L.Toivonen - Työterveys Aalto Terveystarkastuksen kautta hyvinvointikartoitukseen Työterveys Aalto 9 toimipaikkaa Työntekijöitä 103 Yritys- / yrittäjäasiakkaita n. 2500 Henkilöasiakkaita n. 32 000 Työterveyspalvelut - Työpaikkaselvitys

Lisätiedot

Hyvinvointia työstä. Työterveyslaitos www.ttl.fi

Hyvinvointia työstä. Työterveyslaitos www.ttl.fi Hyvinvointia työstä Työkuormituksesta työn iloon työn psykososiaaliset kuormitustekijät hallintaan Lue ensin tämä: Tämä materiaalipaketti on tarkoitettu työterveyshuollon ja työsuojelun käyttöön. Sitä

Lisätiedot

Kestävä aivotyö aivotyön tuottavuus

Kestävä aivotyö aivotyön tuottavuus Kestävä aivotyö aivotyön tuottavuus Liito-ohjelman vuosiseminaari 8.9.2009 Työelämä muuttuu muuttuuko johtaminen? tutkimusprofessori Kiti Müller Aivot ja työ tutkimuskeskus Aivot ja työ tutkimuskeskus

Lisätiedot

MUUTOS JA MUUTOKSESSA ELÄMISEN TAIDOT EIJA HIMANEN 12.4.2015

MUUTOS JA MUUTOKSESSA ELÄMISEN TAIDOT EIJA HIMANEN 12.4.2015 MUUTOS JA MUUTOKSESSA ELÄMISEN TAIDOT EIJA HIMANEN 12.4.2015 Käsiteltäviä näkökulmia Mitä muutos on? Mitä ihmiselle muutoksessa tapahtuu? Työkaluja muutoksessa kipuilevan tukemiseen. Muutos Tilanteen tai

Lisätiedot

Laadullisen tutkimuksen luonne ja tehtävät. Pertti Alasuutari professori, Laitoksen johtaja Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitos

Laadullisen tutkimuksen luonne ja tehtävät. Pertti Alasuutari professori, Laitoksen johtaja Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitos Laadullisen tutkimuksen luonne ja tehtävät Pertti Alasuutari professori, Laitoksen johtaja Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitos Mitä on tieteellinen tutkimus? Rationaalisuuteen pyrkivää havainnointia ja

Lisätiedot

Ammattiosaajan työkykypassi Vahvista työkykyäsi!

Ammattiosaajan työkykypassi Vahvista työkykyäsi! Ammattiosaajan työkykypassi Vahvista työkykyäsi! Keski-Pohjanmaan ammattiopisto Työkykypassi Jotain yleistä tekstiä työkykypassista? Suoritukset Liikunta (40 h) Terveys (40 h) Työvalmiudet (40 h) Kiinnostukset

Lisätiedot

Firstbeat Hyvinvointianalyysi

Firstbeat Hyvinvointianalyysi Firstbeat Hyvinvointianalyysi FIRSTBEAT TECHNOLOGIESOY SYKETEKNOLOGIAA TERVEYDEN EDISTÄMISEEN JA SUORITUSKYVYN OPTIMOINTIIN Juuret fysiologisessa tutkimuksessa Perustettu Jyväskylässä vuonna 2002 Yli 15

Lisätiedot

Energiaa työhön Case: Innostuksen spiraali Anna Vanhala, kehittämiskonsultti

Energiaa työhön Case: Innostuksen spiraali Anna Vanhala, kehittämiskonsultti VALTION TYÖSUOJELUHENKILÖSTÖN VERKOSTOITUMISPÄIVÄ 7.10.2014 Energiaa työhön Case: Innostuksen spiraali Anna Vanhala, kehittämiskonsultti Työterveyslaitos - Terveen työelämän edistäjä Edistämme työn terveellisyyttä

Lisätiedot

TIETOINEN HAVAINTO, TIETOINEN HAVAINNOINTI JA TULKINTA SEKÄ HAVAINNOLLISTAMINEN

TIETOINEN HAVAINTO, TIETOINEN HAVAINNOINTI JA TULKINTA SEKÄ HAVAINNOLLISTAMINEN TIETOINEN HAVAINTO, TIETOINEN HAVAINNOINTI JA TULKINTA SEKÄ HAVAINNOLLISTAMINEN Hanna Vilkka Mikä on havainto? - merkki (sana, lause, ajatus, ominaisuus, toiminta, teko, suhde) + sen merkitys (huom. myös

Lisätiedot

Linnea Lyy, Elina Nummi & Pilvi Vikberg

Linnea Lyy, Elina Nummi & Pilvi Vikberg Linnea Lyy, Elina Nummi & Pilvi Vikberg Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on verrata kuntoutujien elämänhallintaa ennen ja jälkeen syöpäkuntoutuksen Tavoitteena on selvittää, miten kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskurssit

Lisätiedot

Hyvinvointianalyysi TESTIRAPORTTI. Keijo Vehkakoski

Hyvinvointianalyysi TESTIRAPORTTI. Keijo Vehkakoski Hyvinvointianalyysi Keijo Vehkakoski ALOITUSKYSELYRAPORTTI Profiili Keijo Vehkakoski Kartoituksen alkupäivämäärä 29.11.2015 KYSELYN TULOKSET Liikun mielestäni riittävästi terveyden kannalta. Liikuntani

Lisätiedot

Vuorovaikutusta arjessa näkökulmana palaute

Vuorovaikutusta arjessa näkökulmana palaute Vuorovaikutusta arjessa näkökulmana palaute 28.5.2013 Minna Lappalainen, TtM, TRO, työnohjaaja minna.lappalainen@apropoo.fi Tavoitteena: Erilaisten näkökulmien ja työvälineiden löytäminen arjen vuorovaikutustilanteisiin:

Lisätiedot

Essi Esimerkki. Hyvinvointianalyysi

Essi Esimerkki. Hyvinvointianalyysi Essi Esimerkki Hyvinvointianalyysi ALOITUSKYSELYRAPORTTI Profiili Essi Esimerkki Kartoituksen alkupäivämäärä 23.02.2012 Kyselyn tulokset Liikun mielestäni riittävästi terveyden kannalta. Liikuntani teho

Lisätiedot

VASTAANOTTOKESKUSTEN ASIAKASPALAUTTEEN YHTEENVETO

VASTAANOTTOKESKUSTEN ASIAKASPALAUTTEEN YHTEENVETO YHTEENVETO 5.9.2013 VASTAANOTTOKESKUSTEN ASIAKASPALAUTTEEN YHTEENVETO Taustaa Aikuisten turvapaikanhakijoiden asiakaspalautekysely järjestettiin 17 vastaanottokeskuksessa loppukeväällä 2013. Vastaajia

Lisätiedot

2016 Esimerkki. Hyvinvointianalyysi

2016 Esimerkki. Hyvinvointianalyysi 2016 Esimerkki Hyvinvointianalyysi ALOITUSKYSELYRAPORTTI Profiili 2016 Esimerkki Kartoituksen alkupäivämäärä 08.02.2015 KYSELYN TULOKSET Liikun mielestäni riittävästi terveyden kannalta. Liikuntani teho

Lisätiedot

Kaikilla mausteilla. Artikkeleita työolotutkimuksesta. Julkistamisseminaari 2.6.2006

Kaikilla mausteilla. Artikkeleita työolotutkimuksesta. Julkistamisseminaari 2.6.2006 Kaikilla mausteilla Artikkeleita työolotutkimuksesta Julkistamisseminaari 2.6.2006 Esityksen rakenne! Mitä työolotutkimukset ovat?! Artikkelijulkaisun syntyhistoria! Sisältöalueet! Seminaarista puuttuvat

Lisätiedot

Hyvinvointia työstä. 23.11.2012 Eija Lehto, Työhyvinvointipalvelut. Työterveyslaitos www.ttl.fi

Hyvinvointia työstä. 23.11.2012 Eija Lehto, Työhyvinvointipalvelut. Työterveyslaitos www.ttl.fi Hyvinvointia työstä Eija Lehto, erityisasiantuntija IKÄTIETOISELLA JOHTAMISELLA KOHTI TYÖHYVINVOINTIA 23.11.2012 Eija Lehto, Työhyvinvointipalvelut Työhyvinvointi työntekijän omakohtainen kokemus, joka

Lisätiedot

Mitä jokaisen työsuojelijan tulee tietää psykososiaalisesta stressistä?

Mitä jokaisen työsuojelijan tulee tietää psykososiaalisesta stressistä? Mitä jokaisen työsuojelijan tulee tietää psykososiaalisesta stressistä? tiimipäällikkö Kirsi Ahola, työterveyspsykologian dosentti Stressi on elimistön reaktio haasteisiin. haasteita sisältävä tilanne

Lisätiedot

ENSIHOITAJIEN TYÖSSÄ KUORMITTUMINEN SEKÄ TYÖSSÄJAKSAMINEN

ENSIHOITAJIEN TYÖSSÄ KUORMITTUMINEN SEKÄ TYÖSSÄJAKSAMINEN ENSIHOITAJIEN TYÖSSÄ KUORMITTUMINEN SEKÄ TYÖSSÄJAKSAMINEN Anssi Aunola Lääkintämestari Keski-Uudenmaan pelastuslaitos MITÄ ENSIHOITOTYÖN KUORMITTAVUUS ON TEIDÄN MIELESTÄ? Työn kuormittavuus on moniulotteinen

Lisätiedot

Salon kaupunki Työhyvinvointihanke

Salon kaupunki Työhyvinvointihanke Salon kaupunki Työhyvinvointihanke Salon kaupunki työnantajana 1.1.2009 toteutui kymmenen kunnan ja neljän kuntayhtymän kuntaliitos Kaupungin työntekijämäärä oli joulukuussa 2011 yht. 3518 henkeä, joista

Lisätiedot

Hyvinvointia työstä. Työterveyslaitos www.ttl.fi

Hyvinvointia työstä. Työterveyslaitos www.ttl.fi Hyvinvointia työstä Hallitse työmatkat työntekijän hyvinvoinnin näkökulmasta 2 Tutkimus: Kansainvälisten työmatkojen kuormittavuus sekä terveys- ja hyvinvointivaikutukset Tutkimusryhmä Barbara Bergbom,

Lisätiedot

8.3.2011. Hannu Tonteri Työpsykologi www.jalava-tonteri.fi. jalava & tonteri. Pro Labor

8.3.2011. Hannu Tonteri Työpsykologi www.jalava-tonteri.fi. jalava & tonteri. Pro Labor 8.3.2011 Työpsykologi www.jalava-tonteri.fi Tavoite Työhyvinvoinnin näkökulmia Positiivinen työpsykologia Voimavara lähestymistapa Esimerkki Työhyvinvoinnin näkökulmia Yksilönäkökulma Työhyvinvointi on

Lisätiedot

Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kohtalonyhteys 10.2.2011

Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kohtalonyhteys 10.2.2011 Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kohtalonyhteys 10.2.2011 17.2.2011 Hannele Waltari Mitä työhyvinvointi on? Työhyvinvointi tarkoittaa turvallista, terveellistä ja tuottavaa työtä, jota ammattitaitoiset

Lisätiedot

Talitiainen Parus major

Talitiainen Parus major Talitiainen Parus major 23.8.2013 Vaasan yliopisto Yksikkö Kalvosarjan nimi 2 Virittäytyminen Ahdistus (kuormittuneisuus, stressi, työhön liittyvä jännitteisyys) Innostus (virtaus, "flow", työn imu) Masennus

Lisätiedot

Sykevälivaihtelu palautumisen arvioinnissa

Sykevälivaihtelu palautumisen arvioinnissa Sykevälivaihtelu palautumisen arvioinnissa Työpaikkojen työhyvinvointiverkosto, Kuopio 10.11.2015 TtT, Eur.Erg. Susanna Järvelin-Pasanen Sisältö Taustaa Muutokset työelämässä kuormituksen arvioinnista

Lisätiedot

Roihu- työhyvinvoin,valmennus

Roihu- työhyvinvoin,valmennus Roihu- työhyvinvoin,valmennus Purso Oy / 2014 MOBRA FINLAND OY Terveyden ja toimintakyvyn valmennustalo Mita?avia, tuloksellisia ja rehellisiä työhyvinvoind- palveluja yrityksille, joille henkilöstön työpanos

Lisätiedot

Hyvinvointi työntekijän voimanlähteenä

Hyvinvointi työntekijän voimanlähteenä Hyvinvointi työntekijän voimanlähteenä Mistä virtaa työelämään? Masters Conference 8.5.2015, TAMK Anna Koski Työhyvinvoinnin tutkimus- ja Tutkimus- ja koulutuskeskus Synergos Johtamiskorkeakoulu, Tampereen

Lisätiedot

Firstbeat.net Raportit

Firstbeat.net Raportit Firstbeat.net Raportit Tiina FBT STRESSIN JA PALAUTUMISEN RAPORTTI 1(2) Tiina FBT Mittauksen tiedot: Mittauksen päivämäärä: 29.09.2010 Ikä (vuotta) 47 Syke Pituus (cm) Paino (kg) 162 57 Mittausvirhe (2%)

Lisätiedot

Tutkimuspäiväkirja ja tutkimussuunnitelma Eeva Jokinen

Tutkimuspäiväkirja ja tutkimussuunnitelma Eeva Jokinen Tutkimuspäiväkirja ja tutkimussuunnitelma Eeva Jokinen Kääk!??? Idea! TUTKIMUSPÄIVÄKIRJA Empiirisessä tutkimuksessa tutkimustulokset saadaan tekemällä konkreettisia havaintoja tutkimuskohteesta ja analysoimalla

Lisätiedot

Kuinka onnellisia suomalaiset ovat työssään? Human@Work 30/09/2014 1

Kuinka onnellisia suomalaiset ovat työssään? Human@Work 30/09/2014 1 Kuinka onnellisia suomalaiset ovat työssään? Human@Work 30/09/2014 1 Human@Work Human@Work auttaa asiakkaitaan rakentamaan innostavasta yrityskulttuurista kestävää kilpailuetua palveluliiketoimintaan.

Lisätiedot

TTK kouluttaa. www.ttk.fi / Koulutuskalenteri Koulutus- ja kehittämispalvelut

TTK kouluttaa. www.ttk.fi / Koulutuskalenteri Koulutus- ja kehittämispalvelut TTK kouluttaa www.ttk.fi / Koulutuskalenteri Koulutus- ja kehittämispalvelut Päivi Rauramo 2010 Ristiriidoista ratkaisuihin Koulutuksessa perehdytään ristiriitojen syntyyn ja ihmisten erilaisuuteen, ristiriitatilanteissa

Lisätiedot

KASVATETTAVAN OSALLISTAMINEN JA KASVUN ARVIOINTI

KASVATETTAVAN OSALLISTAMINEN JA KASVUN ARVIOINTI KASVATETTAVAN OSALLISTAMINEN JA KASVUN ARVIOINTI VTT/ Sosiologi Hanna Vilkka Opetusmenetelmät ja opetuksen arviointi -seminaari/ Turun kesäyliopisto 11.12.2010 RAKENTEISTA TOIMIJAAN Oma kasvu merkityksissä,

Lisätiedot

Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi Suomessa ja muissa Pohjoismaissa

Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi Suomessa ja muissa Pohjoismaissa Arttu Saarinen Yliopistonlehtori Sosiologian oppiaine, Turun yliopisto Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi Suomessa ja muissa Pohjoismaissa Miksi tutkia työhyvinvointia Pohjoismaissa Pohjoismainen sosiaalityön

Lisätiedot

Vuorovaikutuksen oppiminen luo uusiutumista. Työuupumus on näköalattomuuden oireyhtymä

Vuorovaikutuksen oppiminen luo uusiutumista. Työuupumus on näköalattomuuden oireyhtymä Vuorovaikutuksen oppiminen luo uusiutumista Työuupumus on näköalattomuuden oireyhtymä TIE EHTYMÄTTÖMIIN IHMISSUHTEISIIN Reflekta pähkinänkuoressa Reflekta Oy on työhyvinvoinnin kehittämiseen ja kestävään

Lisätiedot

Sosionomikoulutus ja sosiaalityön koulutus suhteessa toisiinsa Kahden sosiaalialan korkeakoulututkinnon suorittaneiden kokemuksia alan koulutuksista

Sosionomikoulutus ja sosiaalityön koulutus suhteessa toisiinsa Kahden sosiaalialan korkeakoulututkinnon suorittaneiden kokemuksia alan koulutuksista Sosionomikoulutus ja sosiaalityön koulutus suhteessa toisiinsa Kahden sosiaalialan korkeakoulututkinnon suorittaneiden kokemuksia alan koulutuksista YTM, suunnittelija Sanna Lähteinen Sosnet, Valtakunnallinen

Lisätiedot

Osuva-loppuseminaari

Osuva-loppuseminaari Osuva-loppuseminaari Mistä syntyy työntekijän ja työyhteisön innovatiivisuus? Kyselyn tuloksia 15/12/14 Timo Sinervo 1 Mitä tutkittiin Mitkä johtamiseen, työyhteisöön ja työhön liittyvät tekijät johtavat

Lisätiedot

Käytännössä toimintakyvyllä tarkoitetaan henkilön suoriutumista jossakin toimintaympäristössä:

Käytännössä toimintakyvyllä tarkoitetaan henkilön suoriutumista jossakin toimintaympäristössä: Joensuu 2.12.2014 Käytännössä toimintakyvyllä tarkoitetaan henkilön suoriutumista jossakin toimintaympäristössä: Työssä Kotona Harrastuksissa Liikkumisessa (esim. eri liikennevälineet) Ym. WHO on kehittänyt

Lisätiedot

Hyvinvoiva kansalainen työelämässä

Hyvinvoiva kansalainen työelämässä Hyvinvoiva kansalainen työelämässä Tampereen yliopiston terveystieteen laitos Hyvinvoinnin tulkintoja 1. Ulkoisesti arvioitu vs. koettu Ulkoisesti (yhteisesti) arvioitu Tunnuslukuja: suhteellinen köyhyys

Lisätiedot

Työn ja vapaa-ajan tasapaino. Carita Tuohimäki 16.-17.3.2015

Työn ja vapaa-ajan tasapaino. Carita Tuohimäki 16.-17.3.2015 Työn ja vapaa-ajan tasapaino Carita Tuohimäki 16.-17.3.2015 Määrittele tasapaino! Työn ja vapaa-ajan tasapainon saavuttamiseksi ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää, joka sopisi jokaisen tilanteeseen.

Lisätiedot

Green Care-seminaari 8.9. Ihminen on luontoa. Luonnon hyvinvointivaikutukset. Psykologi Kirsi Salonen

Green Care-seminaari 8.9. Ihminen on luontoa. Luonnon hyvinvointivaikutukset. Psykologi Kirsi Salonen Green Care-seminaari 8.9. Ihminen on luontoa. Luonnon hyvinvointivaikutukset. Psykologi Kirsi Salonen Luonto psykologin työssä Luonto on kumppani (työkaveri) ei pelkästään apuväline, lisuke tai hyödyke

Lisätiedot

Katja Arro Sonograaferijaoston koulutuspäivä 20.9.2013

Katja Arro Sonograaferijaoston koulutuspäivä 20.9.2013 Erikoistumiskoulutus työelämän kasvun näkökulmasta Ultraäänikoulutuksen arviointi ja kehittäminen KASVATUSTIETEIDEN AINEOPINNOT PROSEMINAARI Katja Arro Sonograaferijaoston koulutuspäivä 20.9.2013 Tutkimuksen

Lisätiedot

Opitusta avuttomuudesta opittuun avuliaisuuteen

Opitusta avuttomuudesta opittuun avuliaisuuteen Opitusta avuttomuudesta opittuun avuliaisuuteen kommenttipuheenvuoro Marja-Liisa Manka professori M. Seligman Työhyvinvointi Huoli nuorista? noin 8 prosenttia työssä käyvistä 18 29-vuotiaista nuorista

Lisätiedot

PETRI VIRTANEN MARJO SINOKKI HYVINVOINTIA TYÖSTÄ

PETRI VIRTANEN MARJO SINOKKI HYVINVOINTIA TYÖSTÄ HYVINVOINTIA TYÖSTÄ PETRI VIRTANEN MARJO SINOKKI HYVINVOINTIA TYÖSTÄ Työhyvinvoinnin kehittyminen, perusta ja käytännöt TIETOSANOMA HELSINKI Tietosanoma Oy ja kirjoittajat ISBN 978-951-885-367-4 KL 36.13

Lisätiedot

Yhteisöllistä oppimista edistävät ja vaikeuttavat tekijät verkkokurssilla

Yhteisöllistä oppimista edistävät ja vaikeuttavat tekijät verkkokurssilla Yhteisöllistä oppimista edistävät ja vaikeuttavat tekijät verkkokurssilla Essi Vuopala, Oulun yliopisto Oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikkö / Tutkimuksen tavoite Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena

Lisätiedot

ICF / VAT toimintakyvyn arviointi. Kumppaniksi ry, Tuomas Leinonen

ICF / VAT toimintakyvyn arviointi. Kumppaniksi ry, Tuomas Leinonen ICF / VAT toimintakyvyn arviointi ICF ICF on WHO:n tekemä toimintakykyluokitus Se ei ole mittari Se tarjoaa hyvän rakenteen toimintakyvyn kuvaamiseksi Se tarvitsee tuekseen välineen jolla toimintakyvyn

Lisätiedot

Savonlinnan kaupunki 2013

Savonlinnan kaupunki 2013 Savonlinnan kaupunki 2013 Kuntasi työhyvinvointisyke Yleistä kyselystä Savonlinnan kaupungin työhyvinvointikyselyssä kartoitettiin organisaation palveluksessa olevien työntekijöiden työhyvinvointi ja siinä

Lisätiedot

HYVINVOINTI VIRTUAALITYÖSSÄ

HYVINVOINTI VIRTUAALITYÖSSÄ VITAL-seminaari II Otaniemi 15.5.2006 HYVINVOINTI VIRTUAALITYÖSSÄ Niina Kokko TKK, BIT tutkimuskeskus Esityksen sisältö 1. Vaikuttaako virtuaalisuus työhyvinvointiin? 2. Kuinka stressaantuneinta virtuaalisen

Lisätiedot

Selvitys sairaanhoitajien, työoloista, tyotyöhyvinvoinnista ja alan vetovoimaisuudesta

Selvitys sairaanhoitajien, työoloista, tyotyöhyvinvoinnista ja alan vetovoimaisuudesta Selvitys sairaanhoitajien, työoloista, tyotyöhyvinvoinnista ja alan vetovoimaisuudesta Tutkimuksen lähtökohdat ja tavoitteet Yhteenveto ja johtopäätökset Otosrakenne / taustatiedot Onnistuneen työnteon

Lisätiedot

Pekka Huuhtanen Consulting. Työstä innostuminen. Pekka Huuhtanen. Innostu työstä seminaari Kasnäs 22.5.2014. 1 Pekka Huuhtanen tutk.

Pekka Huuhtanen Consulting. Työstä innostuminen. Pekka Huuhtanen. Innostu työstä seminaari Kasnäs 22.5.2014. 1 Pekka Huuhtanen tutk. Pekka Huuhtanen Consulting Työstä innostuminen Pekka Huuhtanen Innostu työstä seminaari Kasnäs 22.5.2014 1 Pekka Huuhtanen tutk.prof, emeritus Poiminta Hesarista 15.5.2014 Moni on halunnut sanoa, että

Lisätiedot

Miten työyhteisökokemus synnyttää asiakaskokemuksen? Merja Fischer Merja@posemotions.com Seinäjoki 8.5.2014

Miten työyhteisökokemus synnyttää asiakaskokemuksen? Merja Fischer Merja@posemotions.com Seinäjoki 8.5.2014 Miten työyhteisökokemus synnyttää asiakaskokemuksen? Merja Fischer Merja@posemotions.com Seinäjoki 8.5.2014 Ihmiset haluavat olla synny0ämässä jotain itseään suurempaa. Työelämän arvot vastuu on jokaisella

Lisätiedot

17.3.2014 RAPORTTI LIIKUNNAN VAPAAEHTOISTOIMIJOIDEN ITE-ARVIOINNISTA 2013

17.3.2014 RAPORTTI LIIKUNNAN VAPAAEHTOISTOIMIJOIDEN ITE-ARVIOINNISTA 2013 Suomen Parkinson-liitto ry Liikuntatoiminta Taina Piittisjärvi Raportti 17.3.2014 1(4) RAPORTTI LIIKUNNAN VAPAAEHTOISTOIMIJOIDEN ITE-ARVIOINNISTA 2013 TULOKSIA Tämä on raportti Suomen Parkinson-liiton

Lisätiedot

Työhyvinvointi pienyrityksessä. Professori Marja-Liisa Manka

Työhyvinvointi pienyrityksessä. Professori Marja-Liisa Manka Työhyvinvointi pienyrityksessä Professori Marja-Liisa Manka Mitä on työhyvinvointi? monille työhyvinvointi käsitteenä vaikea: mitä se pitää sisällään? miten siihen vaikutetaan? työhyvinvointi nähtiin usein

Lisätiedot

Mielenterveys voimavarana. Psykologi, psykoterapeutti YET Tiina Röning TAYS/ EVA

Mielenterveys voimavarana. Psykologi, psykoterapeutti YET Tiina Röning TAYS/ EVA Mielenterveys voimavarana Psykologi, psykoterapeutti YET Tiina Röning TAYS/ EVA Mitä mielenterveys tarkoittaa Mielen terveys vs. mielen sairaus? Mielen kokemus hyvinvoinnista ja tasapainosta Sisäisiä,

Lisätiedot

Eläköön elämä ja työ IV Mistä virtaa tähän kaikkeen?

Eläköön elämä ja työ IV Mistä virtaa tähän kaikkeen? Eläköön elämä ja työ IV Mistä virtaa tähän kaikkeen? Pirkko-Liisa Vesterinen Paikallisjohtaja, dosentti Management Institute of Finland, MIF Itsetuntemus lähtökohtana Vastaa itsellesi Kuka minä olen itselleni?

Lisätiedot

FIRSTBEATIN 11.5.2010

FIRSTBEATIN 11.5.2010 FIRSTBEATIN VI Stressipäivä Jyväskylässä 11.5.2010 MH-valmennus ja Siuntion Hyvinvointikeskus VIISAAT VALINNAT 2008-2010 Siuntion Hyvinvointikeskuksen kokemukset hyvinvointianalyysin käytöstä työkykyvalmennuksessa

Lisätiedot

Henkinen kuormitus työssä lisääntyy vai vähenee?

Henkinen kuormitus työssä lisääntyy vai vähenee? Henkinen kuormitus työssä lisääntyy vai vähenee? Työsuojeluhallinto 40 v. tilaisuus Tampere 1.10.2013 Eeva-Marja Lee Työyhteisöpalvelut Työterveyslaitos Työhyvinvoinnin ja työsuojelun portaat Uusi työturvallisuuslaki

Lisätiedot

Puhe, liike ja toipuminen. Erityisasiantuntija Heli Hätönen, TtT

Puhe, liike ja toipuminen. Erityisasiantuntija Heli Hätönen, TtT Puhe, liike ja toipuminen Erityisasiantuntija Heli Hätönen, TtT Puhe liike toipuminen? 2.9.2014 Hätönen H 2 Perinteitä ja uusia näkökulmia Perinteinen näkökulma: Mielenterveyden ongelmien hoidossa painotus

Lisätiedot

Mielenterveys voimavarana

Mielenterveys voimavarana Hyvinvoiva oppilaitos - Tietoa ja hyviä käytänteitä opetukseen Mielenterveys voimavarana Psykologi Psykoterapeutti, YET Tiina Röning Yhteistyössä: Mielen hyvinvoinnin opettajakoulutukset, SMS Mielen terveys

Lisätiedot

Aiheen rajaus Tutkimussuunnitelma. Aiheen rajaaminen. Aiheen rajaaminen tutkittavaan muotoon

Aiheen rajaus Tutkimussuunnitelma. Aiheen rajaaminen. Aiheen rajaaminen tutkittavaan muotoon Aiheen rajaus Tutkimussuunnitelma Digitaalisen kulttuurin tutkimusmenetelmät 17.3. 2009 2 Aiheen rajaaminen Aihepiirin täsmentäminen ja supistaminen Aihetta helpompi tutkia Mahdollistaa syvemmän analyysin

Lisätiedot

Proaktiivinen strateginen johtaminen - lähtökohtia ja periaatteita. Arto Haveri Tulevaisuus Pirkanmaalla 25.10.2013

Proaktiivinen strateginen johtaminen - lähtökohtia ja periaatteita. Arto Haveri Tulevaisuus Pirkanmaalla 25.10.2013 Proaktiivinen strateginen johtaminen - lähtökohtia ja periaatteita Arto Haveri Tulevaisuus Pirkanmaalla 25.10.2013 Kompleksisuus ja dynaamisuus Kuntien kuten muidenkin organisaatioiden nähdään toimivan

Lisätiedot

Muutoksessa elämisen taidot

Muutoksessa elämisen taidot Muutoksessa elämisen taidot Päivi Rauramo, asiantuntija TtM Työturvallisuuskeskus TTK paivi.rauramo@ttk.fi Työelämän muutosvirtoja Teknologian kehitys Tietotekniikan ja siihen liittyvien sovellusten kehitys

Lisätiedot

Tietokoneohjelmien käyttö laadullisen aineiston analyysin apuna

Tietokoneohjelmien käyttö laadullisen aineiston analyysin apuna Tietokoneohjelmien käyttö laadullisen aineiston analyysin apuna Laadullinen, verbaalinen, tulkinnallinen aineisto kootaan esimerkiksi haastattelemalla, videoimalla, ääneenpuhumalla nauhalle, yms. keinoin.

Lisätiedot

Työn positiivisten kokemusten jäljillä: Osallistavan kehitystoiminnan yhteys työn imuun

Työn positiivisten kokemusten jäljillä: Osallistavan kehitystoiminnan yhteys työn imuun Työn positiivisten kokemusten jäljillä: Osallistavan kehitystoiminnan yhteys työn imuun Organisaatiot ja johtaminen Maisterin tutkinnon tutkielma Kira Topp 2010 Markkinoinnin ja johtamisen laitos Aalto-yliopisto

Lisätiedot