Patentti Lisäsuojatodistus Lääkevalmiste Rokote Vaikuttava aine Myyntilupa

Transkriptio

1 Vuosikirjanumero KHO:2013:177 Antopäivä Taltionumero 3538 Diaarinumero 409/1/13 Patentti Lisäsuojatodistus Lääkevalmiste Rokote Vaikuttava aine Myyntilupa Lääkkeen lisäsuojatodistushakemus kohdistui proteiiniin D tuotteena. Proteiini D oli yhdessä Streptococcus pneumoniae -polysakkaridien kanssa puheena olevan lääkevalmisteen vaikuttava aine. Lääke oli konjugoitu pneumokokkipolysakkaridirokote, jolle oli myönnetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 726/2004 mukainen myyntilupa. Myyntilupapäätöksessä proteiinia D oli käsitelty ainoastaan rokotteen vaikuttaviin aineisiin konjugoituneena. Konjugoituneena esiintyvää proteiinia D ei voitu vaikutuksiltaan rinnastaa vapaana esiintyvään proteiiniin D. Näin ollen proteiinille D itsenäisenä aineena ei ollut myönnetty tuotteena myyntilupaa asetuksen (EY) N:o 469/ artiklan b alakohdassa edellytetysti. Proteiinille D ei siten voitu myöntää lisäsuojatodistusta. Korkein hallinto-oikeus myös totesi, että unionin tuomioistuimen tuomioilla asioissa C- 322/10 ja C-422/10 ei ollut kysymyksessä olevassa asiassa ratkaisevaa merkitystä. Mainituissa unionin tuomioistuimen ratkaisuissa oli tosin samoin kysymys rokotteita koskevien lisäsuojatodistusten antamisedellytyksistä. Kysymys oli kuitenkin yhdistelmärokotteista, joissa oli useita vaikuttavia aineita. Korkein hallinto-oikeus palautti asian Patentti- ja rekisterihallitukselle uudelleen käsiteltäväksi vaihtoehtoisen vaatimuksen pohjalta. Tällöin tuli ottaa huomioon samaan peruspatenttiin mahdollisesti kohdistuvan toisen lisäsuojatodistushakemuksen vireilläolo. Patenttilaki 70 a Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 469/ ja 3 artikla Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-322/10 ja C-422/10 sekä C- 181/95 Päätös, josta valitetaan Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunta nro 2011/P/028 Asian aikaisempi käsittely A on hakenut lääkkeen lisäsuojatodistusta hakemuksella numero C Hakemus kohdistuu tuotteeseen Proteiini D. Peruspatentti on suomalainen patentti nro

2 Hakemuksessa todetaan, että lääkevalmiste Synflorix myyntilupansa mukaan sisältää kahdeksaa pneumokokkipolysakkaridiserotyyppiä, jotka on konjugoitu kantajaproteiiniin, proteiiniin D, ja lisäksi muita komponentteja. Hakemuksen liitteenä olevassa EMEA:n arviointiraportissa kuvataan proteiini D. Se on 40 kda:n pintaproteiini, joka on peräisin tyypittämättömästä Haemophilus influenzaesta ja tuotettu E. colissa. Peruspatentin patenttivaatimus 1 kohdistuu menetelmään pintaproteiinin valmistamiseksi, jota on Haemophilus influenzaen tai siihen liittyvien Haemophilus-lajien kannoissa. Patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän suora tuote on proteiini D. Hakemuksessa Synflorix-lääkevalmisteessa vaikuttavana aineena on mainittu pintaproteiini, proteiini D yhdessä Streptococcus pneumoniae polysakkaridien kanssa. Hakemuksen liitteenä on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 726/2004 mukainen lääkkeen Synflorix myyntilupa, joka on samalla ensimmäinen Euroopan talousalueella. Lääke Synflorix on konjugoitu pneumokokkipolysakkaridirokote. Valmisteyhteenvedon mukaan lääkkeen käyttöaiheena on aktiivi immunisaatio Streptococcus pneumoniae-bakteerin aiheuttamaa invasiivistä tautia ja äkillistä välikorvantulehdusta vastaan. Kysymyksessä olevaan A:n nimissä olevaan suomalaiseen patenttiin nro liittyen on haettu kahta lisäsuojatodistusta, joiden hakemusnumerot ovat C ja C Hakemus C kohdistuu kymmenen eri pneumokokkipolysakkaridiserotyypin yhdistelmään, joista kahdeksan serotyyppiä on konjugoituna proteiiniin D ja kaksi serotyyppiä on konjugoituna muihin nimettyihin proteiineihin. Hakemus C eli riitahakemus kohdistuu proteiiniin D. Patentti- ja rekisterihallituksen antaman välipäätöksen mukaan tuotteen määrittelyä ei voida hyväksyä, koska lääkkeiden lisäsuojatodistus myönnetään tuotteelle, joka on lääkkeen vaikuttava aine tai vaikuttavien aineiden yhdistelmä. Myyntiluvan mukaisessa tuotteessa proteiini D esiintyy vain konjugoituneena pneumokokkipolysakkarideihin, ei sellaisenaan. Välipäätöksessä viitattiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 469/ artiklan b alakohtaan, 2 artiklaan ja 3 artiklan b alakohtaan. Koska tuote ei täytä esitettyjen artiklojen edellytyksiä, hakemusta ei voi hyväksyä. Lisäksi hakijalle on huomautettu, että lisäsuojatodistushakemus C on hyväksyttävissä. A on pyytänyt tutkinnan lykkäämistä, kunnes asioissa C-322/10 ja C-422/10 on saatu unionin tuomioistuimen ratkaisu. Kirjelmässä ei ole kommentoitu välipäätöstä. Liitteenä ovat olleet asian C-422/10 asiakirjat. Kirjelmän kansilehdellä on ollut teksti Response to Office Action ja hakemusnumero Patentti- ja rekisterihallituksen ratkaisu Patentti- ja rekisterihallitus on päätöksellään hylännyt lisäsuojatodistushakemuksen C Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 469/ artiklan b alakohdan nojalla.

3 Hakemuksessa on tuotteena ilmoitettu proteiini D. Tällaista tuotteen määrittelyä ei voida hyväksyä, koska lääkkeiden lisäsuojatodistus myönnetään tuotteelle, joka on lääkkeen vaikuttava aine tai vaikuttavien aineiden yhdistelmä. Myyntiluvan mukaisessa tuotteessa proteiini D esiintyy vain konjugoituneena pneumokokkipolysakkarideihin, ei sellaisenaan (asetus (EY) N:o 469/2009, 1 artiklan b alakohta, 2 artikla sekä 3 artiklan b alakohta). Koska tuote ei täytä esitettyjen artiklojen edellytyksiä, hakemusta ei voida hyväksyä. Hakijan virastoon toimittamassaan vastineessa mainitsemat unionin tuomioistuimelle esitetyt ennakkoratkaisupyynnöt eivät liity hakemuksen käsittelyyn. Näin ollen hakijan pyyntö lykätä hakemuksen käsittelyä, kunnes ennakkoratkaisu on saatu, ei ole perusteltu. Muutoksenhaku valituslautakunnassa A on hakenut muutosta päätökseen patenttilain 26 :n ja 27 :n nojalla. Valittaja on esittänyt valituslautakunnan arvioitaviksi kolme asiaa: päätöksen hylätä lisäsuojatodistushakemus, päätöksen hylätä hakijan pyyntö lykätä hakemuksen käsittelyä, kunnes hakijan nimeämät ennakkoratkaisut unionin tuomioistuimelta on saatu, ja hakijan toimittaman kirjelmän tulkitsemisen välipäätösvastaukseksi. Synflorix on ensimmäinen EU/ETA/EFTA - alueella myyntiluvan saanut lääkevalmiste, joka sisältää proteiinia D. Proteiini D on Synflorix-valmisteen aktiivinen aineosa, koska se saa aikaan erillisen immuunivasteen, jolla on vaikutus rokotteen antamaan suojaan. Valituksessa viitattujen julkaisujen mukaan käyttämällä H. influenzaesta johdettua proteiinia D kantajaproteiinina saadaan aikaan suoja tyypittämättömän H. influenzaen aiheuttamaa akuuttia korvatulehdusta vastaan. Riippumatta siitä, onko proteiini D konjugoitu polysakkaridiin, se aiheuttaa immunogeenisen vasteen proteiinia D vastaan. Patentti- ja rekisterihallituksen päätös hylätä hakemus on annettu lisäsuojatodistussäännösten kyseenalaisen tulkinnan perustella. Lisäsuojatodistusta koskevan säännöstön puutteellisuus rokotepatenttien erityispiirteiden huomioimisessa on huomattu ja ennakkopäätöksiä on haettu unionin tuomioistuimesta. Niin sanottuun Medevapäätökseen liittyvä ennakkoratkaisupyyntö C-322/10 ja päätökseen Georgetown University ym. liittyvä ennakkoratkaisupyyntö C-422/10 on toimitettu Patentti- ja rekisterihallitukselle hakemuksen yhteydessä. Samalla on pyydetty hakemuksen käsittelyn keskeyttämistä, kunnes ennakkoratkaisut on saatu. Päätös evätä hakijan pyyntö hakemuskäsittelyn lykkäämisestä on väärä. Hakija on yhdessä muiden alan toimijoiden kanssa lähtenyt hakemaan oikeusvarmuutta unionin tuomioistuimelta. Hakijalla on siis motiivi viivästyttää lopullisen päätöksen saamista kansallisesta patenttivirastosta. Hakemusasiassa on annettu välipäätös , johon vastaamisen määräpäivä oli Hakija ei ole vastannut tähän välipäätökseen, minkä vuoksi hakemuksen olisi tullut jäädä sillensä ja olla otettavissa uudelleen käsiteltäväksi Patentti- ja rekisterihallitus on kuitenkin tulkinnut hakijan hakemukseen toimittaman kirjelmän vastaukseksi välipäätökseen. Näin hakijalta on evätty sillensä jäämisen neljän kuukauden lisäaika ja tilaisuus esittää todellisessa

4 välipäätösvastineessa perusteltu kantansa vastauksena tutkijainsinöörin esittämiin argumentteihin. Patentti- ja rekisterihallitus on antanut lausunnon valituksen johdosta. Hakemus on hylätty, koska proteiini D ei ole asetuksen (EY) N:o 469/2009 tarkoittama tuote. Proteiini D ei esiinny myyntiluvan mukaisessa lääkevalmisteessa sellaisenaan, vaan konjugoituna pneumokokkipolysakkarideihin kovalenttisella sidoksella. Proteiini D on siis vaikuttavan aineen molekyylin osa eikä asetuksen 1 artiklan b alakohdassa tarkoitettu vaikuttava aine. Myös hakemuksen liitteenä olevassa EMEA:n arviointiraportissa todetaan proteiini D:n olevan välituote. EMEA:n arviointiraportissa kuvataan pneumokokkipolysakkaridikonjugaattien valmistus kantajaproteiinista proteiini D:stä ja pneumokokkipolysakkarideista käyttäen kemiallisena reagenssina yhdistettä CDAP. Hakemuksessa ilmoitettu myyntilupa ei mahdollista proteiini D:n saattamista konjugoimattomassa muodossaan lääkkeenä markkinoille. Siten proteiini D ei täytä asetuksen 3 artiklan b alakohdassa määriteltyä edellytystä todistuksen saamiselle. Unionin tuomioistuimelle asioissa C-322/10 ja C-422/10 esitetyt kysymykset koskevat usean vaikuttavan aineen yhdistelmiä. Riitahakemuksen proteiini D ei sellaisenaan ole rokotteen vaikuttava aine. Proteiini D on myyntiluvan mukaan kantajaproteiini, joka on konjugoitu vaikuttaviin aineisiin eli pneumokokkipolysakkarideihin. Myyntilupa ei esitä proteiini D:tä sellaisenaan annosteltavana vaikuttavien aineiden yhdistelmässä pneumokokkipolysakkaridien kanssa. Tuomioistuimelle esitetyt kysymykset eivät siten kohdistu riitahakemuksessa esillä oleviin asioihin. Valittajan toisessa vireillä olevassa lisäsuojatodistushakemuksessa C haetaan lisäsuojatodistusta tuotteeseen, joka käsittää proteiini D:n konjugaatteja pneumokokkipolysakkaridien kanssa. Peruspatentti ja myyntilupa ovat samat hakemuksissa C ja C Patentti- ja rekisterihallitus on ilmoittanut, että hakemuksen C perusteella voidaan myöntää lisäsuojatodistus. Lisäsuojatodistus tulee voimaan peruspatentin voimassaolon päättyessä. Peruspatentin FI voimassaolo on päättynyt Suojan kannalta tilanne on tulkinnanvarainen, koska lisäsuojatodistuksen voimassaoloa ei ole lopullisesti ratkaistu. Siksi on pyrittävä saamaan asiassa mahdollisimman nopeasti lainvoimainen päätös. Valittaja on esittänyt, että unionin tuomioistuimelta pyydettäisiin ennakkoratkaisua myös tästä tapauksesta. Tämäkin puoltaa asian mahdollisimman nopeaa käsittelyä alemmissa asteissa, jotta asia saataisiin sellaisen kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, joka voi tehdä ennakkoratkaisupyynnön. Virastoon välipäätöksen vastausaikana sähköisesti annetun kirjelmän etulehdellä on merkintä Response to Office Action. Patentti- ja rekisterihallitus tulkitsee tämän tarkoittavan vastausta välipäätökseen. A on antanut vastaselityksen Patentti- ja rekisterihallituksen lausunnon johdosta. Valittajan mukaan proteiini D on asetuksen (EY) N:o 469/ artiklan b alakohdassa tarkoitettu vaikuttava aine. Se saa aikaan erillisen immuunivasteen, joka muodostaa suojan, joka on

5 erillinen siihen konjugoituneen polysakkaridin muodostamasta suojasta. Proteiinille D muodostuu spesifisiä vasta-aineita, jotka kykenevät saamaan aikaan suojan tyypittämätöntä H. influenza - bakteeria vastaan. Valittaja on viitannut valituksessaan esitettyyn ja erityisesti Prymula-raportissa esitettyyn todistusaineistoon sekä julkaisuun EP B1, jossa proteiini D on kuvattu immunogeeninä, joka pystyy tuottamaan B-soluvälitteisen suojan tyypittämätöntä H. influenzae - bakteeria vastaan. On totta, että proteiini D toimii pneumokokkipolysakkaridien kantajaproteiinina siinä mielessä, että se on konjugoitu pneumokokkipolysakkarideihin, jotka ovat kiinnittyneet kovalenttisella sidoksella proteiiniin D ja myös sinä mielessä, että proteiini D tarjoaa T- apuepitooppeja. Kuitenkin proteiinilla D on myös omaa erillistä aktiivisuutta ja se on siis pneumokokkipolysakkarideista erillinen vaikuttava aine. EMEA-arviointiraportin nimitys välituote tai kantajaproteiini ei ole relevantti. Synflorixvalmisteen tuotekuvauksen yhteenvedossa ei mainita mitään proteiinin D aktiivisuudesta tai sen puuttumisesta. Proteiinin D konjugointi toiseen kemialliseen osaan ei ole merkityksellistä määritettäessä lisäsuojatodistuksen hyväksyttävyyttä. Asetuksen 1 artiklan b alakohdasta ei nimittäin ilmene, että vaikuttava aine ei voisi olla kemiallisesti sidottu toiseen osaan. Lisäksi konjugointi ei vaikuta proteiinin D omiin aktiivisiin ominaisuuksiin Synflorix-valmisteessa. Konjugaatioprosessi ei oleellisesti muuta pneumokokkipolysakkaridi-b-soluepitooppeja eikä se muuta oleellisesti proteiinin D B- tai T- soluepitooppeja. Konjugaattirokotteen optimaalista käyttöä varten konjugointireaktio kehitetään huolellisesti ja valvotaan, että se nimenomaan ei vaikuta yksittäisten aineosien haluttuihin ominaisuuksiin. Patentti- ja rekisterihallituksen lausunnossa on esitetty, että Synflorix-valmisteen myyntilupa ei salli proteiinin D tuomista sen konjugoimattomassa muodossa markkinoille lääkkeenä. Siksi hakemus ei täytä asetuksen 3 artiklan b alakohdan edellytystä. Valittaja on eri mieltä. Rokotealalla on erityisen kohtuutonta edellyttää, että patentinhakija pystyisi ennustamaan patenttihakemuksen sisäänjättöhetkellä, minkä muiden vaikuttavien aineiden kanssa - jos näitä käytetään - ja missä muodossa tietty vaikuttava aine, joka on suojattu patentilla, voidaan yhdistää. Patenttihakemusta jätettäessä ei voi tietää, miten vaatimusten mukaista vaikuttavaa ainetta käytettäisiin noin 18 vuotta myöhemmin sen saadessa myyntiluvan. Olisi kohtuutonta rangaista patentinhaltijaa, jonka tuote saa myyntiluvan annettuna yhdessä toisten vaikuttavien aineiden kanssa. Patentinhaltija on menettänyt tehokasta patenttiaikaa, johon on viitattu asetuksen johdannossa. Siksi patentinhaltijalla tulisi olla oikeus lisäsuojatodistukseen patentilla suojatun yksittäisen ainesosan osalta. Muuten patentinhaltijan tutkimuksesta rangaistaan asetuksen johdannossa kuvatulla tavalla. Lisäsuojatodistuksen epääminen tarkoittaisi, että patentinhaltijan olisi odotettava kunnes nähdään, saako sellainen rokote myyntiluvan, joka sisältää vain proteiinia D. Rokotealalla kuitenkin yleistyvät multivalentit ja konjugoidut rokotteet, jotka suojaavat erityyppisiltä infektionaiheuttajilta, koska ne sisältävät antigeeneja erityyppisiä infektion aiheuttajia vastaan. Lisäksi kun multivalentti tai konjugoitu rokote on jo saanut myyntiluvan, on epätodennäköistä, että enää tarvittaisiin rokotetta, joka sisältää vain yhtä sen antigeenia.

6 Julkaisussa EP on kuvattu patenttivaatimuksissa proteiini D käytettäväksi rokotteissa. Proteiini D on lääketieteellisen tuotteen vaikuttava aine, joka on suojattu peruspatentilla ja jolle on annettu ensimmäisen kerran myyntilupa. Myyntilupaa käytetään tukemaan lisäsuojatodistushakemusta, vaikka tuote onkin konjugoitu muihin aktiivisiin aineosiin. Jos lisäsuojatodistusta ei myönnettäisi proteiiniin D kohdistuvan patentin haltijalle, kolmas osapuoli voisi hyödyntää patentoitua aktiivista ainesosaa eli proteiinia D yhdessä muiden aktiivisten ainesosien kanssa tai niihin konjugoituna. Kolmas osapuoli hyötyisi proteiinin D tutkimuksesta, mutta patentinhaltija ei saisi lisäsuojaa vaikuttavan aineen osalta. Tämä olisi vastoin asetuksen johdannossa esitettyä sekä tuomioistuimen päätöstä asiassa C-392/97, Farmitalia Carlo Erba S.r.l. Proteiini D ei ole aiemmin saanut lisäsuojatodistusta (3 artikla c alakohta) tai ollut aiemmin luvan kohteena joko yksinään tai minkään muun aineen kanssa (3 artikla d alakohta). Rokotteen Synflorix myyntilupa on voimassa oleva lupa tuoda proteiini D markkinoille lääkkeenä, yhdistelmänä muiden aineiden kanssa. Asetuksen 3 artiklan b alakohdan vaatimus siis täyttyy. Olisi perusteltua, että Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunta jäisi odottamaan unionin tuomioistuimen ratkaisua tapauksissa C-322/10 ja C-422/10. Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnan ratkaisu Valituslautakunta on hylännyt valituksen ja pysyttänyt Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen lopputuloksen. Perusteluinaan valituslautakunta on esittänyt seuraavaa: Euroopan yhteisöjen komission päätöksessä rokotteen Synflorix myyntiluvan myöntämisestä todetaan rokotteen antavan suojan rokotteen sisältämiä pneumokokkiserotyyppejä vastaan ja ei-tyypitettävissä olevia Haemophilus influenzae -kantoja vastaan. Rokotteen käyttöaiheena on aktiivi immunisaatio Streptococcus pneumoniae -bakteerin aiheuttamaa invasiivistä tautia ja äkillistä välikorvantulehdusta vastaan. Streptococcus pneumoniae ja ei-tyypitettävissä oleva Haemophilus influenzae ovat tavallisimmat välikorvantulehdusta aiheuttavat bakteerit. Konjugaattiin sisältyvän proteiini D-osan ansiosta rokotteella on laajempi käyttöaihe kuin jos rokote sisältäisi vain pneumokokkipolysakkarideja. Yllä mainitun komission päätöksen nojalla ja valittajan lausumiin viitaten on katsottava selvitetyksi, että proteiini D saa aikaan erillisen immuunivasteen, jolla on vaikutus rokotteen antamaan suojaan. Proteiini D ei siten toimi pelkästään inerttinä kantajana vaan toimii rokotteen aktiivisena ainesosana. Hakemuksen liitteessä L2, EMEA:n arviointiraportissa kuvataan pneumokokkipolysakkaridiserotyypin konjugointi tietyssä ph:ssa kantajaproteiinin, joko proteiini D:n, tetanustoksoidin tai difteriatoksoidin kanssa käyttäen kemiallisena reagenssina yhdistettä CDAP. Proteiini D ei ole rokotteen erillinen komponentti, vaan pneumokokkipolysakkaridi ja proteiini D on liitetty kemiallisesti yhteen uudeksi

7 yhdisteeksi. EMEA:n arviointiraportin mukaan puhdistetut polysakkaridit, tetanustoksoidi, difteriatoksoidi ja proteiini D ovat välituotteita konjugaatin valmistuksessa. Rokotteen kymmenen aktiivista aineosaa ovat Streptococcus pneumoniae - polysakkaridin kymmenen serotyyppiä konjugoituina kukin kantajaproteiiniin, joko tetanustoksoidiin, difteriatoksoidiin tai proteiini D:hen. Peruspatentti on suojannut proteiini D:n. Peruspatentin voimassaoloaika on päättynyt Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 469/ artiklan b alakohdan mukaan tuotteella pitää olla joko direktiivin 2001/83/EY tai direktiivin 2001/82/EY mukaisesti annettu voimassa oleva lupa saattaa se lääkkeenä markkinoille. Tuotteelle proteiini D erillisenä tuotteena ei ole esitetty lupaa saattaa se lääkkeenä markkinoille. Lisäsuojatodistushakemuksessa esitetty lupa koskee lääkkeen markkinoille saattamista, joka lääke on kemiallinen yhdiste, jossa proteiini D on osana. Valituslautakunta katsoo, että asetuksen 469/ artiklan b alakohdan tulkintaa ei voi suoraan tehdä valittajan esittämällä tavalla. Edellytys lisäsuojatodistuksen saamiselle ei tässä tapauksessa täyty. Asetuksen 469/ artiklan b alakohdan mukaan tuotteella tarkoitetaan lääkkeen vaikuttavaa ainetta tai vaikuttavien aineiden yhdistelmää. Lääke puolestaan on määritelty asetuksen 1 artiklan a alakohdassa. Asetuksen 3 artiklan b alakohdan mukaan nimenomaan tuotteella tulee olla lupa saattaa se lääkkeenä markkinoille. Ennakkoratkaisupyynnöt asiassa C-322/10 ja asiassa C-422/10 käsittelevät usean vaikuttavan aineen yhdistelmää. Unionin tuomioistuimelta kysytään, voidaanko lisäsuojatodistus myöntää yksittäiselle vaikuttavalle aineelle tai vaikuttavien aineiden yhdistelmälle, kun myyntiluvan mukaisessa lääkkeessä on lisäksi yksi tai useampi muukin vaikuttava aine. Riitahakemuksessa on kyllä kyse lisäsuojatodistuksen myöntämisestä yksittäiselle vaikuttavalle aineelle, kun myyntilupa kohdistuu usean vaikuttavan aineen yhdistelmään lääkkeenä. Ennakkoratkaisupyynnöissä ei kuitenkaan käsitellä usean vaikuttavan aineen muodostamaa kemiallista yhdistettä myyntiluvan kohteena olevana lääkkeenä. Riitahakemuksessa kyseessä on sellainen rokotteen vaikuttava aine. Siksi riitahakemuksen tapaus on erilainen kuin ennakkoratkaisupyynnöissä esitetyt tapaukset. Valituslautakunta katsoo, että riitahakemuksen hakemuskäsittelyä ei ole ollut tarpeen lykätä mainittujen ennakkoratkaisupyyntöjen takia. Valittaja olisi toivonut lisäsuojatodistushakemuksen jättämistä sillensä, koska Patentti- ja rekisterihallituksen antamaan välipäätökseen ei olisi vastattu määräajassa. Valittajalla olisi ollut mahdollisuus pyytää hakemuksen ottamista uudelleen käsiteltäväksi neljän kuukauden kuluttua välipäätöksen määräpäivästä vastaamalla ja maksamalla maksu hakemuksen ottamisesta uudelleen käsiteltäväksi. Näin valittaja olisi saanut neljän kuukauden pidennyksen hakemuksen käsittelyaikaan. Patentti- ja rekisterihallitus pyrkii käsittelemään hakemukset mahdollisimman joutuisasti. Hakemuksen jättämistä sillensä eli hakemuskäsittelyn lopettamista on pidetty hakijalle kielteisenä toimenpiteenä. Hakijan vastaukselle välipäätökseen ei ole määrämuotoa.

8 Patentti- ja rekisterihallituksen saamat vastaukset voivat olla hyvinkin erilaisia keskenään otsikoinnin ja tekstin suhteen. Hakijat kommentoivat välipäätöksiä haluamallaan tavalla ja haluamassaan laajuudessa. Tässä tapauksessa hakemukseen annettu kirjelmä koskee riitahakemusta. Kirjelmän tulkitsemista vastaukseksi välipäätökseen ei ole katsottava käsittelyvirheeksi. Asian ovat ratkaisseet valituslautakunnassa apulaisjohtaja Tapio Priia sekä yli-insinöörit Hannu Kaisko ja Sakari Oinonen, joka esitteli asian. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa A on valituksessaan ensisijaisesti vaatinut, että valituslautakunnan päätös kumotaan ja lisäsuojatodistus myönnetään proteiinille D. Perusteluinaan A on esittänyt ensisijaisen vaatimuksensa osalta muun ohella seuraavaa: Patentti- ja rekisterihallitus on hylännyt hakijan lisäsuojatodistushakemuksen sillä perusteella, ettei tuote täytä asetuksen (EY) N:o 469/2009, 1 artiklan b alakohdan, 2 artiklan sekä 3 artiklan b alakohdan edellytyksiä. Patentti- ja rekisterihallituksen näkemyksen mukaan proteiini D ei täyttänyt 1 artiklan b alakohdan edellytystä, jonka mukaan lääkkeiden lisäsuojatodistus myönnetään tuotteelle, joka on lääkkeen vaikuttava aine tai vaikuttavien aineiden yhdistelmä. Patentti- ja rekisterihallituksen näkemyksen mukaan proteiini D ei sellaisenaan ole rokotteen vaikuttava aine. Proteiini D on myyntiluvan mukaan kantajaproteiini, joka on konjugoitu vaikuttaviin aineisiin eli pneumokokkipolysakkarideihin. Myyntilupa ei esitä proteiini D:tä sellaisenaan annosteltavan vaikuttavien aineiden yhdistelmässä pneumokokkipolysakkaridien kanssa. Valituslautakunta on hylännyt hakijan valituksen, mutta myöntänyt päätöksessään, että Euroopan yhteisöjen komission päätöksen (rokotteen Synflorix myöntämisestä, hakemuksen liite L1) nojalla ja hakijan lausumiin viitaten on katsottava selvitetyksi, että proteiini D saa aikaan erillisen immuunivasteen, jolla on vaikutus rokotteen antamaan suojaan. Proteiini D ei siten toimi pelkästään inerttinä kantajana, vaan toimii rokotteen aktiivisena ainesosana. Valituslautakunta on näin ollen myöntänyt, että proteiinia D koskeva lisäsuojatodistushakemus täyttää 1 artiklan b alakohdan määrittelyn. Hakija voi tarvittaessa toimittaa asiassa lisänäyttöä, joka selvittää proteiini D:n olevan Synflorix -valmisteen aktiivinen komponentti, koska se tarjoaa suojan tyypittämättömän H. influenzaen aiheuttamaa akuuttia välikorvantulehdusta vastaan ja proteiini D on ainoa Synflorix valmisteen H. influenzae -bakteerista peräisin oleva komponentti. Valituslautakunta on kuitenkin katsonut, että ei ole esitetty lupaa saattaa proteiini D:tä erillisenä tuotteena lääkkeenä markkinoille. Ennakkoratkaisut C-322/10 ja C-422/10 käsittelevät usean vaikuttavan aineen yhdistelmää, mutta eivät ole valituslautakunnan mielestä relevantteja, koska ennakkoratkaisuissa ei käsitellä usean vaikuttavan aineen muodostamaa kemiallista yhdistettä myyntiluvan kohteena olevana lääkkeenä.

9 Valituslautakunta ei kuitenkaan ole perustellut, miksi usean vaikuttavan aineen yhdistelmä ei voisi tarkoittaa konjugoitujen aktiivisten aineiden yhdistelmää. Ennakkoratkaisun C-422/10 mukaan 3 artiklan b alakohtaa voidaan tulkita siten, että lisäsuojatodistus voidaan myöntää vaatimusten suojaamalle vaikuttavalle aineelle, kun lääke, jonka myyntilupa esitetään lisäsuojatodistusta koskevan hakemuksen tueksi, ei sisällä pelkästään tätä vaikuttavaa ainetta, vaan myös muita vaikuttavia aineita. Ei ole mitään syytä siihen, miksi ennakkoratkaisua C-422/10 ei voitaisi soveltaa esillä olevaan lisäsuojatodistushakemukseen. Nyt esillä olevassa tapauksessa proteiini D on peruspatentin FI vaatimuksissa määritelty spesifinen vaikuttava aine, ja lääkevalmiste Synflorix sisältää proteiini D:n lisäksi myös muita vaikuttavia aineita, kuten erilaisia pneumokokkipolysakkarideja, joilla on erilaiset serotyypit, tetanustoksoidia ja difteriatoksoidia. Koska proteiini D on Synflorix -valmisteen vaikuttava aine, kuten myös valituslautakunnan päätöksessä myönnettiin, sillä ei ole merkitystä, onko proteiini D konjugoitu pneumokokkipolysakkaridiin vai ei. Ennakkoratkaisussa C-422/10 ei ole mitään mainintaa siitä, että vaikuttavien aineiden yhdistelmällä tarkoitettaisiin aineita, jotka eivät muodosta toistensa kanssa kemiallisia sidoksia, vaan yhdistelmällä tarkoitettaisiin vaikuttavien aineiden seosta. Sana yhdistelmä (combination) voi tarkoittaa mitä tahansa vaikuttavien aineiden yhdistelmää, kuten seosta tai toisiinsa kemiallisilla sidoksilla yhdistettyjä aineita. Mainitussa ennakkoratkaisussa ei ole myöskään mainintaa siitä, että myyntilupa, joka oli myönnetty vaikuttavien aineiden yhdistelmälle (Gardasil-valmiste), ei olisi antanut lupaa saattaa yksittäinen vaikuttava aine (HPV16 virus like particles) markkinoille. Ennakkoratkaisussa oli kyse yhdestä vaikuttavasta aineesta (HPV16 VLP) useamman vaikuttavan aineen yhdistelmässä (HPV6 virus like particles, HPV11 VLP, HPV16 VLP ja HPV18 VLP). Nyt kysymyksessä oleva tilanne, jossa proteiinin D identifioidaan olevan Synflorix -valmisteen vaikuttava aine useamman aineen yhdistelmästä, ei ole oikeudellisesti erilainen kuin ennakkoratkaisun tilanne. Ennakkoratkaisujen C-322/10 ja C-422/10 perusteella lisäsuojatodistushakemus, jossa tuote määritellään proteiini D:ksi, toteuttaa 3 artiklan b alakohdan edellytykset. Lisäsuojatodistushakemus, jossa tuote määritellään proteiini D:ksi, täyttää myös 3 artiklan a alakohdan edellytykset. Proteiini D on määritelty peruspatentin patenttivaatimuksessa 1 teknisin termein ja tuotetta näin ollen suojaa peruspatentti 3 artiklan a alakohdan ja myös ennakkoratkaisun C-322/10 mukaisesti. Kuten hakijan lisäsuojatodistushakemuksesta ja myöhemmin toimitetuista perusteluista ilmenee, hakijan lisäsuojatodistushakemus, jossa tuote määritellään proteiini D:ksi, täyttää myös muut lisäsuojatodistuksen myöntämisen edellytykset. Vaihtoehtoisesti A on vaatinut valituksensa hyväksymistä ja lisäsuojatodistuksen myöntämistä seuraavien vaihtoehtoisten vaatimusten ja niitä koskevien perusteluiden pohjalta:

10 Vaihtoehtoinen vaatimus 1: tuote: hiilihydraattiin kovalenttisesti sidottu proteiini D Peruspatentin FI patenttivaatimukset suojaavat tuotetta siten kuin se on määriteltynä vaihtoehtoisessa vaatimuksessa 1. Ainakin patenttivaatimuksen 11 menetelmän suora tuote on proteiini D sitoutuneena kovalenttisesti hiilihydraattiin (esimerkiksi polysakkaridiin). Tuote täyttää siten 3 artiklan a alakohdan vaatimuksen. Synflorix -valmisteessa on kahdeksan proteiini-dpneumokokkipolysakkaridikonjugaattia. Kuten alan ammattimies tietää, pneumokokkipolysakkaridit ovat hiilihydraatteja. Näin ollen 3 artiklan b alakohdan vaatimukset täyttyvät. Lisäsuojatodistusta ei ole aiemmin myönnetty proteiini D-hiilihydraattikonjugaatille ja Synflorix on enimmäinen myyntiluvan saanut lääke, joka sisältää proteiini-dhiilihydraattikonjugaatin. Näin ollen 3 artiklan c ja d alakohtien vaatimukset täyttyvät. Vaihtoehtoinen vaatimus 2: tuote: pneumokokkipolysakkaridiserotyyppi 23F konjugoituna proteiiniin D. Peruspatentin FI patenttivaatimukset suojaavat tuotetta siten kuin se on määriteltynä vaihtoehtoisessa vaatimuksessa 2. Ainakin patenttivaatimuksen 11 menetelmän suora tuote on proteiini D sitoutunee-na kovalenttisesti hiilihydraattiin (esimerkiksi polysakkaridiin). Tuote täyttää siten 3 artiklan a alakohdan vaatimuksen. Synflorix -valmisteen vaikuttava aine sisältää kahdeksan proteiini-dpneumokokkipolysakkaridi-konjugaattia. Koska pneumokokkipolysakkaridit ovat hiilihydraatteja, täyttyvät 3 artiklan b alakohdan vaatimukset. Lisäsuojatodistusta ei ole aiemmin myönnetty pneumokokkipolysakkaridiserotyyppi 23F konjugoituna proteiiniin D ja Synflorix on enimmäinen myyntiluvan saanut lääke, joka sisältää proteiini-d-hiilihydraattikonjugaatin. Näin ollen 3 artiklan e ja d alakohtien vaatimukset täyttyvät. A on pyytänyt, että asian käsittelyä lykätään, kunnes asiassa C-422/11 on saatu unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisu. Jos korkein hallinto-oikeus pitää asetuksen (EY) N:o 469/2009 tulkintaa epäselvänä, olisi harkittava ennakkoratkaisun pyytämistä. Valituslautakunta on antanut lausunnon, jossa on todettu seuraavaa: Valituslautakunnan päätöksen jälkeen on tullut tieto unionin tuomioistuimen ratkaisuista asioissa C-322/10 ja C-422/10. Ennakkoratkaisun C-422/10 kohdan 1 mukaan peruspatentin vaatimusten tulee suojata lisäsuojatodistuksen kohteena oleva aine. Tämä ehto täyttyy käsiteltävässä tapauksessa,

11 koska peruspatentin FI patenttivaatimuksen kohteena on menetelmä valmistaa proteiini D ja proteiini D on suoraan patentilla suojatulla menetelmällä valmistettu aine. Ennakkoratkaisun kohdan 2 mukaan asetuksen EY N:o 469/2009 artiklan 3(b) tulkinnassa, vaikka myyntilupa kattaa muitakin aktiivisia aineita kuin sen, jolle lisäsuojatodistusta haetaan, lisäsuojatodistus voidaan myöntää tällaisen myyntiluvan perusteella myyntilupaan sisältyvälle aktiiviaineelle. Edellytyksenä on, että muut 3 artiklan mukaiset edellytykset täyttyvät. Käsiteltävässä tapauksessa muut 3 artiklan mukaiset edellytykset täyttyvät. Ennakkoratkaisun C-422/10 tapaus on läheinen käsiteltävälle tapaukselle. Ennakkoratkaisun C-322/10 tapaus on myös samankaltainen. Valituksessa todetaan, että valittajan käsityksen mukaan ennakkoratkaisussa C-422/10 ei ole mitään mainintaa siitä, että vaikuttavien aineiden yhdistelmällä tarkoitettaisiin aineita, jotka eivät muodosta toistensa kanssa kemiallisia sidoksia, vaan yhdistelmällä tarkoitettaisiin vaikuttavien aineiden seosta. Sana yhdistelmä (combination) voi tarkoittaa mitä tahansa vaikuttavien aineiden yhdistelmää, kuten seosta tai toisiinsa kemiallisella sidoksella yhdistettyjä aineita. Edelleen valittaja on katsonut, että konjugointi eli kemiallinen yhteen liittäminen ei oleellisesti vaikuta proteiinin D omiin aktiivisiin ominaisuuksiin valmisteessa. Konjugaatioprosessi ei oleellisesti muuta pneumokokkipolysakkaridi-beta-soluepi-tooppeja eikä proteiinin D B- tai T-soluepitooppeja. Proteiinin D entsyymiaktiivisuus säilyy polysakkarideihin konjugoimisen jälkeen. Konjugointireaktiota kehitettäessä juuri valvotaan, että se ei vaikuta yksittäisten aineosien haluttuihin ominaisuuksiin. Valituslautakunta pitää tätä ymmärrettävänä, koska aineosia käytetään rokotteessa ominaisuuksiensa takia. Näin ollen valituslautakunnalla ei ole mitään sitä vastaan, jos korkein hallinto-oikeus pitää asianmukaisena kumota valituksenalaisen päätöksen. A on antanut vastaselityksen. A on toimittanut lisäkirjelmän, johon hän on oheistanut kopiot Haagin alueoikeuden päätöksestä sekä sen englanninkielisen käännöksen. Päätöksellä on pyydetty ennakkoratkaisua siitä, voidaanko yhden patentin perusteella myöntää useampi kuin yksi lisäsuojatodistus. A on pyytänyt, että valituslautakunnan päätös kumotaan ja asia palautetaan Patentti- ja rekisterihallitukselle käsiteltäväksi yhdessä siellä käsittelyssä olevan A:n toisen lisäsuojatodistusta koskevan hakemuksen kanssa. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Patentti- ja rekisterihallituksen ja valituslautakunnan päätökset kumotaan ja asia palautetaan Patentti- ja rekisterihallitukselle käsiteltäväksi uudelleen lisäsuojatodistuksen myöntämisedellytysten selvittämiseksi vaihtoehtoisen vaatimuksen 2 perusteella. Perustelut Sovellettavat oikeusohjeet

12 Patenttilain 70 a :n mukaan lisäsuojatodistuksista säädetään lääkkeiden lisäsuojatodistuksesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 469/2009. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 469/2009 perustelukappaleessa (4) todetaan, että aika, joka kuluu uutta lääkettä koskevan patentin saamista koskevan hakemuksen tekemisen ja sanotun lääkkeen markkinoille saattamista koskevan luvan myöntämisen välillä, lyhentää patentin antamaa todellista suojaa niin, että se ei riitä tuottamaan takaisin tutkimukseen käytettyjä varoja. Tästä syystä on perustelukappaleen (8) mukaan tarpeen säätää lisäsuojatodistuksesta, jonka jokainen jäsenvaltio voi myöntää samoin edellytyksin myyntiluvan saanutta lääkettä koskevan kansallisen tai Euroopan patentin haltijan pyynnöstä. Edelleen perustelukappaleessa (10) todetaan, että annettava suoja olisi rajoitettava pelkästään siihen tuotteeseen, joka hyväksyttiin markkinoitavaksi lääkkeenä. Asetuksen 1 artiklan b alakohdan määritelmän mukaan "tuotteella" tarkoitetaan mainitussa asetuksessa lääkkeen vaikuttavaa ainetta tai vaikuttavien aineiden yhdistelmää. Asetuksen 1 artiklan c alakohdan määritelmän mukaan "peruspatentilla" tarkoitetaan mainitussa asetuksessa patenttia, joka suojaa tuotetta sellaisenaan, tuotteen valmistusmenetelmää tai tuotteen käyttösovellusta ja jonka patentinhaltija ilmoittaa todistuksen antamismenettelyä varten. Asetuksen 3 artikla koskee edellytyksiä todistuksen saamiselle. Artiklan a kohdassa edellytetään, että tuotetta suojaa voimassa oleva peruspatentti. Artiklan b alakohdan mukaan tuotteella pitää olla joko direktiivin 2001/83/EY tai direktiivin 2001/82/EY mukaisesti annettu voimassa oleva lupa saattaa se lääkkeenä markkinoille. Artiklan c alakohdassa edellytetään, että tuotteelle ei ole vielä annettu todistusta. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö Unionin tuomioistuimen ratkaisemissa asioissa C-322/10 ja C-422/10 on ollut kysymys yhdistelmärokotteita koskevien lisäsuojatodistusten myöntämisedellytyksistä. Unionin tuomioistuin on mainittuja asioita koskevissa tuomioissaan todennut, että lääkkeiden lisäsuojatodistuksesta annetun asetuksen N:o 469/ artiklan b alakohtaa on tulkittava siten, ettei se estä jäsenvaltion toimivaltaista patenttivirastoa myöntämästä lisäsuojatodistusta peruspatentin, johon on vedottu, vaatimuksissa mainitulle vaikuttavalle aineelle, kun lääke, jonka myyntilupa esitetään lisäsuojatodistusta koskevan hakemuksen tueksi, ei sisällä pelkästään tätä vaikuttavaa ainetta vaan myös muita vaikuttavia aineita, kunhan myös muut kyseisessä artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen 3 artiklan c alakohdan mukaisesti kutakin peruspatenttia kohti voidaan antaa vain yksi todistus (esimerkiksi asia C-181/95, Biogen, tuomion kohta 28). Asiassa saatu selvitys

13 Lisäsuojatodistushakemus kohdistuu proteiiniin D tuotteena. Proteiini D on yhdessä Streptococcus pneumoniae -polysakkaridien kanssa Synflorix-lääkevalmisteen vaikuttava aine. Lääke Synflorix on konjugoitu pneumokokkipolysakkaridirokote, jolle on myönnetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 726/2004 mukainen myyntilupa. Peruspatentti on suomalainen patentti FI , jonka patenttivaatimus 1 kohdistuu menetelmään pintaproteiinin valmistamiseksi, jota on Haemophilus influenzaen tai siihen liittyvien Haemophilus-lajien kannoissa. Patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän suora tuote on proteiini D. Euroopan lääkeviraston EMEA:n Synflorix-rokotetta, "Pneumoccal polysaccharide conjugate vaccine (adsorbed)", koskevassa arviointiraportissa luetellaan valmisteen aktiiviset ainesosat, joihin ei ole luettu proteiinia D. Sen sijaan proteiini D on raportissa katsottu väliaineeksi (intermediate). Euroopan komission tekemän Synflorix-rokotetta, "Synflorix-Konjugoitu pneumokokkipolysakkaridirokote (adsorboitu)", koskevan myyntilupapäätöksen valmisteyhteenvedon mukaan mainitun lääkevalmisteen vaikuttavat aineet ovat pneumokokkipolysakkaridin lueteltuja serotyyppejä, joista osa on konjugoituneena proteiini D kantajaproteiiniin. Oikeudellinen arviointi Edellä mainituissa EMEA:n raportissa ja komission myyntilupapäätöksessä proteiinia D käsitellään ainoastaan Synflorix-rokotteen vaikuttaviin aineisiin konjugoituneena. Konjugoituneena esiintyvää proteiinia D ei voi vaikutuksiltaan rinnastaa vapaana esiintyvään proteiiniin D. Näin ollen proteiini D itsenäisenä aineena ei ole ollut EMEA:n arvioinnin kohteena, eikä sille ole myöskään myönnetty tuotteena myyntilupaa asetuksen (EY) N:o 469/ artiklan b alakohdassa edellytetysti. Edellä selostetuissa unionin tuomioistuimen tuomioissa on ollut kysymys yhdistelmärokotteista, joissa on useita vaikuttavia aineita. Kun otetaan huomioon, että Synflorix-rokotteen myyntilupa ei ole koskenut proteiinia D itsenäisenä vaikuttavana aineena, vaan osana kemiallista yhdistettä, edellä mainituilla annetulla unionin tuomioistuimen tuomioilla ei ole asiassa ratkaisevaa oikeudellista merkitystä. Valittajan ensisijaiseen vaatimukseen ei edellä lausuttu huomioon ottaen voida suostua. Asiassa on tämän jälkeen arvioitava lisäsuojatodistuksen antamisedellytyksiä valittajan esittämien vaihtoehtoisten vaatimusten osalta. Valittajan esittämän ensimmäisen vaihtoehtoisen vaatimuksen mukaan lisäsuojatodistusta vaaditaan hiilihydraattiin kovalenttisesti sidotulle proteiinille D. Myöskään tämä tuote ei ole ollut 3 artiklan b alakohdassa edellytetyn myyntiluvan kohteena, koska vaatimus käsittää rajoittamattoman joukon hiilihydraatteja. Vaatimukseen ei siten voida suostua. Valittajan esittämä toinen vaihtoehtoinen vaatimus koskee tuotetta pneumokokkipolysakkaridiserotyyppi 23 F konjugoituneena proteiiniin D. Koska mainittu

14 yhdiste on komission Synflorix-rokotetta koskevassa myyntiluvassa mainittu vaikuttavana aineena, edellä mainittuja esteitä tämän vaatimuksen hyväksymiselle ei sen sijaan ole. Lopputulos Edellä lausuttuun nähden ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnan ja Patentti- ja rekisterihallituksen päätökset on kumottava ja asia palautettava valittajan vaatimukset enemmälti hyläten Patentti- ja rekisterihallitukselle uudelleen käsiteltäväksi valittajan esittämän toisen vaihtoehtoisen vaatimuksen pohjalta. Valittajan ilmoituksen mukaan Patentti- ja rekisterihallituksessa on edelleen vireillä myös toinen samaa peruspatenttia koskeva lisäsuojatodistushakemus (C ). Hakemus C kohdistuu kymmenen eri pneumokokkipolysakkaridiserotyypin yhdistelmään, joista kahdeksan serotyyppiä on konjugoituna proteiiniin D ja kaksi serotyyppiä on konjugoituna muihin nimettyihin proteiineihin. Hakemus C ja nyt kysymyksessä oleva hakemus C ovat molemmat tulleet vireille Samaan peruspatenttiin mahdollisesti kohdistuvan toisen lisäsuojatodistushakemuksen vireilläolo on otettava huomioon asiaa uudelleen käsiteltäessä. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Matti Pellonpää, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta ja Mika Seppälä sekä yli-insinöörineuvokset Kenneth Holmberg ja Hans Söderlund. Asian esittelijä Outi Siimes.