CCI 2007 FI 16 2 PO 004 ALUEELLINEN KILPAILUKYKY- JA TYÖLLISYYSTAVOITE ETELÄ-SUOMEN EAKR-TOIMENPIDEOHJELMA Mikkeli. Tampere. Pori.

Transkriptio

1 CCI 007 FI 6 PO 004 ALUEELLINEN KILPAILUKYKY- JA TYÖLLISYYSTAVOITE ETELÄ-SUOMEN EAKR-TOIMENPIDEOHJELMA Pori Tampere Mikkeli Rauma Toijala Hämeenlinna Heinola Lahti Kouvola Lappeenranta Imatra Uusikaupunki Riihimäki Viipuri Naantali Turku Salo Lohja Hyvinkää Porvoo Loviisa Hamina Kotka Tammisaari Karjaa Helsinki Suomenlahti Hanko

2

3 CCI 007 FI 6 PO 004 ALUEELLINEN KILPAILUKYKY- JA TYÖLLISYYSTAVOITE ETELÄ-SUOMEN EAKR-TOIMENPIDEOHJELMA

4 SISÄLLYSLUETTELO. JOHDANTO Ohjelman säädösperusta sekä rakenteen ja ohjelman valmisteluprosessin kuvaus...7. Ennakkoarvioinnin keskeiset tulokset Ympäristöselostus ja hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi ETELÄ-SUOMEN TILA JA KEHITYSNÄKYMÄT.... Etelä-Suomen toiminnallinen rakenne, erityispiirteet, väestönkehitys ja muuttoliike..... Talouskehitys Elinkeinorakenne Työvoima ja työllisyyden kehitys Osaaminen Yrittäjyys ja yritystoiminta Liikenne ja tietoliikenne Luonnon- ja kulttuuriympäristö Etelä-Suomen EAKR-ohjelman haasteellisimmat alueet..... Etelä-Karjala Itä-Uusimaa Kymenlaakso Päijät-Häme Kanta-Häme Varsinais-Suomi Uusimaa Suuret kaupungit Pääkaupunkiseutu Turun seutu Kokemukset rakennerahastokaudelta Rakennerahastokauden arvioinnin tulosten hyödyntäminen kaudella ETELÄ-SUOMEN KEHITTÄMISSTRATEGIA Strategian lähtökohdat Toimintaa ohjaavat yleiset periaatteet Kestävä kehitys Tasa-arvon toteutuminen ja syrjimättömyys Verkostoituminen ja kumppanuus Muut strategian kannalta keskeiset painotukset Etelä-Suomen SWOT- analyysi Eri ohjelmien rahoitus Etelä-Suomen kehittämisessä vuosina Suomen rakennerahastostrategian ja EAKR -ohjelman kytkennät Etelä-Suomen kilpailukyky- ja työllisyysohjelman strategiaa tukevat painopistevalinnat Painopiste. Kansainvälinen kilpailukyky... 4

5 3.6. Painopiste. Erikoistunutta osaamista Painopiste 3. Vahvat verkostot ja keskukset Painopiste 4. Tehokas ja kilpailukykyinen yhdyskuntarakenne Ohjelman päätavoitteet ETELÄ-SUOMEN EAKR-OHJELMAN TOTEUTTAMINEN Lähtökohdat Yritystoiminnan edistäminen (TL ) Innovaatiotoiminnan ja verkostoitumisen edistäminen sekä osaamisrakenteiden vahvistaminen (TL ) Alueiden saavutettavuuden ja toimintaympäristöjen parantaminen (TL 3) Suurten kaupunkiseutujen kehittäminen (TL 4) Suuralueet - Toimenpiteiden temaattinen keskittäminen (TL 5) Tekninen tuki (TL 6) EU-ohjelmien yhteensovittaminen RAHOITUSSUUNNITELMA Rahastojen välisen jouston ja täydentävyyden käyttö VAIKUTTAVUUS JA TULOKSELLISUUDEN SEURANTA Vaikuttavuusmittarit ja tuloksellisuuden mittaaminen SEA-direktiivin seurantamittarit Koordinointi yhteisön koheesiopolitiikan ja Lissabonin kansallisen toimenpideohjelman kanssa OHJELMAN HALLINTO- JA TOIMEENPANOJÄRJESTELMÄ Ohjelmien viestintä LIITTEET LIITE. ETELÄ-SUOMEN EAKR -OHJELMAN KÄSITTELY LIITE. EU-TYÖRYHMÄN KOKOONPANO LIITE 3. YMPÄRISÖSELOSTUS YMPÄRISTÖSELOSTUKSEN LIITTEET LIITE 4. VALTIONEUVOSTON ASETUS SAARISTOKUNNISTA...99 LIITE 5. HALKE-PÄÄTÖS...00 LIITE 6. YLEISASETUS 083/ LIITE 7. ETELÄ-SUOMEN OSAAMISKESKITTYMÄT...3 LIITE 8. EAKR-OHJELMIEN INDIKAATTOREIDEN MÄÄRITELMÄT...4

6

7 . JOHDANTO. Ohjelman säädösperusta sekä rakenteen ja ohjelman valmisteluprosessin kuvaus Eurooppa-neuvoston esitys koskien kauden rakennerahastoja määritteli koko Suomen alueellinen kilpailukyky- ja työllisyystavoitteen piiriin. Siinä esitettiin myös Suomen rakennerahastoista saama tuki kaudelle , joka on kaikkiaan 76 miljoonaa euroa vuoden 006 hinnoin. Kansallisen päätöksen (Halke ) mukaisesti Etelä-Suomen osuus ko. varoista on kaikkiaan noin 38 miljoonaa euroa. Rakennerahastojen käytön valmistelusta ja toimeenpanosta on säädetty Euroopan unionin rakennerahastojen yleisasetuksessa (EY N:o 083/006)) ja Euroopan aluekehitysrahastoa koskevassa asetuksessa (EY N:o 080/006). Yleisasetuksessa määritellään rakennerahastojen toimintaa koskevat yleiset säännökset, toiminnan sisältö, varojen jako ja hallinnointimenettelyt. Euroopan aluekehitysrahastoa koskevassa asetuksessa määritellään rahaston tehtävät lähentymistavoitteen sekä kilpailukyky- ja työllisyystavoitteen toteuttamisessa, menolajien tukikelpoisuus ja erityissäännökset mm. syrjäisimpien alueiden kohtelusta sekä toimenpideohjelmien sisällöstä. Eurooppa-neuvoston päätelmien ja yhdennettyjen suuntaviivojen mukaan uudistettu Lissabonin strategia korostaa jäsenvaltioiden toimenpiteitä kasvun ja työllisyyden edistämiseksi koko EU:n alueella. Rakennerahastotoimien sitomiseksi Lissabonin strategian toteutukseen ja yhteisön koheesiopolitiikan strategisen otteen lisäämiseksi rakennerahastojen ohjelmointiprosessi ohjelmakaudella on kolmiportainen. Sen tasot ovat () Koheesiopolitiikan strategiset suuntaviivat, () Kansallinen strateginen viitekehys (myöh. Suomen kansallinen rakennepoliittinen strategia) ja (3) toimenpideohjelmat. Periaatteena on, että koheesiopolitiikan suuntaviivat määrittelevät seuraavan ohjelmakauden keskeiset painotukset, jotka otetaan huomioon kussakin jäsenmaassa tapahtuvassa valmistelutyössä, joka koostuu kansallisten strategisten suuntaviivojen ja toimenpideohjelmien laadinnasta. Euroopan unionin alue- ja rakennepoliittiset tavoitteet vuosille on esitetty komission tiedonannossa Kasvua ja työllisyyttä tukeva koheesiopolitiikka: yhteisön strategiset suuntaviivat vuosiksi Yhteisön koheesiopolitiikalla edistetään Lissabonin- ja Göteborgin strategioiden tavoitteita. Koheesiopolitiikan strategiset suuntaviivat määrittelevät EU:n rakennerahasto-ohjelmien varojen kohdentamista koskevat ensisijaiset tavoitteet, jotka ovat: () tehdään jäsenvaltioista, alueista ja kaupungeista entistä houkuttelevampia, () edistetään innovointia, yrittäjyyttä ja tietoon perustuvaa taloutta sekä (3) luodaan uusia ja parempia työpaikkoja. Suomen kansallinen rakennerahastostrategia on puolestaan linjannut Suomen kannalta keskeiset strategiset linjaukset seuraavalle rakennerahastokaudelle ja ohjannut toimenpideohjelmien laadintaa. Toimenpideohjelmien laadinnassa ja toteutuksessa on otettu huomioon myös Lissabonin strategia ja siihen liittyvä kansallinen uudistusohjelma. Kansallisen rakennepoliittisen strategian toteuttamista varten ohjelmakaudelle on Manner-Suomessa laadittu neljä suuralueittaista, EAKR- osarahoitteista toimenpideohjelmaa, jotka ovat Etelä-Suomen, Itä-Suomen, Länsi-Suomen ja Pohjois-Suomen alueellinen kilpailukyky- ja työllisyystavoiteohjelmat. Ohjelmien laadintaa ja toteutusta ohjaavat rakennerahastoja koskeva yleisasetus (EY N:o 083/006), EAKR asetus (EY N:o 080/006) sekä komission asetus rakennerahastojen täytäntöönpanosta (EY N:o 88/006). Lisäksi toimeenpanossa huomioidaan muut rahastojen toimeenpanoa ohjaavat periaatteet, kuten mm. kilpailuttaminen ja valtiontuet. Kansallisesti Euroopan unionin rakennerahastojen toimintaa ohjaa rakennerahastolaki, jossa määritellään erityisesti ohjelmien toimeenpanosta ja hallinnoinnista. Lisäksi alueellisesta kehittämisestä annettu laki (alueke- 7

8 hityslaki) määrittelee alueellisen kehittämis- ja ohjelmatyön perustaksi pitkän aikavälin strategisen maakuntasuunnitelman ja sitä täsmentävän maakuntaohjelman, joka on lyhyemmän aikavälin toimenpideohjelma. Aluekehitysviranomaisena ohjelmatyön koordinoinnista ja yhteensovituksesta rakennerahastotoimien kanssa maakunnassa vastaa maakunnan liitto. Etelä-Suomen alueellinen kilpailukyky- ja työllisyystavoitteen toimenpideohjelma kattaa Varsinais-Suomen, Hämeen, Päijät-Hämeen, Kymenlaakson, Itä-Uusimaan, Uusimaan ja Etelä-Karjalan maakunnat. Sen valmistelu käynnistettiin jo SM:n lähettämällä kirjeellä, jolla ohjeistettiin kauden maakuntaohjelmien laatimista. Kirjeessä maakunnan liittoja pyydettiin vuoden 005 loppuun mennessä arvioimaan käynnissä olevan ohjelmakauden tuloksia (sekä EU-ohjelmat että kansalliset toimet ja aluekehittämislain mukaiset erityisohjelmat). Lisäksi liittoja pyydettiin tekemään toimintaympäristön muutoksiin perustuva SWOT -analyysi sekä asettamaan tehtyjen arvioiden ja maakuntasuunnitelman pohjalta alustavat maakuntaohjelmien tavoitteet ja painopisteet. Sisäasiainministeriö ohjeisti tarkemmin EAKR -toimenpideohjelmien laadintaa kirjeellään maakunnan liitoille Aluekehitysviranomaisina toimivien maakunnan liittojen tehtävänä oli valmistella ohjelmat yhteistyössä muiden alueellisten toimijoiden kanssa. Etelä-Suomessa EAKR-ohjelman valmisteluvastuu annettiin maakunnan liittojen yhteistyöorganisaatiolle, Etelä-Suomen maakuntien liittoumalle, joka toteutti sen yhteistyössä Päijät- Hämeen liiton kanssa. (Liite.) Viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien vaikutusten arvioinnista annettua lakia (SOVA- laki) sovellettiin alueelliseen EAKR -toimenpideohjelmaan käyttäen hyväksi maakuntaohjelmien SOVA -menettelyä. RAKENNERAHOITUKSEN KOHDENTUMINEN Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoite Phasing in -alue phasing out -kohtelulla Lisärahoitus 35 euroa asukasta kohden vuodessa Etelä-Suomen EAKR -toimenpideohjelma vuosille on laadittu maakuntaohjelmien valmistelutyön sekä Etelä-Suomen maakuntien liittouman toimesta tehtyjen visioiden ja selvitysten pohjalta. Toimenpideohjelma toimii maakuntien kehittämistyössä koordinoivana kehysohjelmana, jossa sovitetaan yhteen Euroopan unionin koheesiostrategiassa ja Lissabonin kilpailukyky- ja työllisyysstrategiassa esitetyt sekä Suomen kansalliset ja toiminta-alueen maakuntien tavoitteet. Etelä-Suomen ohjelma-alueen yhteisen näkemyksen muodostaminen alueen ongelmista, kehittämistarpeista ja kehittämisen painopisteistä on ollut tämän toimenpideohjelman lähtökohta. Yhteistä näkemystä tarvitaan mm. maakuntien välisten hankkeiden toteuttamisessa, mitä seikkaa EU:n komissio on erikseen painottanut. Kehittämisstrategian tarkoitus on osaltaan edistää Etelä-Suomen kehittämistä yhtenäiseksi ja vetovoimaiseksi kokonaisuudeksi maakuntien vahvuuksien pohjalta. Näin edesautetaan taloudellista kehitystä ja vahvistetaan Etelä-Suomen asemaa kansainvälisessä ympäristössä ja erityisesti Itämeren piirissä. Toimenpideohjelma sisältää alueiden kuvaukset Etelä-Suomen seitsemän maakunnan (Varsinais-Suomi, Häme, Päijät-Häme, Kymenlaakso, Itä-Uusimaa, Uu-simaa ja Etelä-Karjala) sekä suurten kaupunkiseutujen nykytilasta ja kehitysnäkymistä, niiden pohjalta 8

9 laaditut kehittämisen strategiset tavoitteet sekä kehittämistyön määritellyt toimintalinjat, rahoitussuunnitelman ja menettelytavat. Toimenpideohjelmaa toteutetaan kuuden toimintalinjan kautta, jotka ovat: ) yritystoiminnan edistäminen ) innovaatiotoiminnan ja verkostoitumisen edistämi nen sekä osaamisrakenteiden vahvistaminen 3) alueiden saavutettavuuden ja toimintaympäristöjen parantaminen 4) suurten kaupunkiseutujen kehittäminen 5) suuralueet - toimenpiteiden temaattinen keskittäminen 6) tekninen tuki Etelä-Suomen EAKR- toimenpideohjelman valmistelua ja laatimista ovat ohjanneet seuraavat keskeiset periaatteet ja tavoitteet: toimenpiteiden kohdentaminen heikoimmin kehittyneille alueille (ns. koheesioperiaate); toimenpiteiden yhdenmukaisuuden varmistaminen unionin koheesiopoliittisten strategisten suuntaviivojen kanssa; toimenpiteiden yhdenmukaisuuden varmistaminen Lissabonin ja Göteborgin strategian tavoitteiden kanssa; eri rahastojen keskinäisen koordinaation varmistaminen aluetasolla; toimenpiteiden ja toteutettavuuden yhdenmukaisuus ESR:n, EMR:n ja KOR:n rakennerahasto-ohjelmien kanssa.. Ennakkoarvioinnin keskeiset tulokset Suomen Aluetutkimus FAR yhdessä Fin-Auguuri Oy:n kanssa toteutti sisäasianministeriön aloitteesta kauden EU-osarahoitteisten EAKR -toimenpideohjelmaluonnosten ennakkoarvioinnin. Arviointityön vastuuorganisaationa toimi Suomen Aluetutkimus FAR. Ennakkoarvioinnin kohteena olivat kaikki neljä Suomessa laadittua suuralueittaista EAKR- toimenpideohjelmaa. Arviointityössä korostui soveltava ja vuorovaikutteinen lähestymistapa ja pääpaino oli käytännöllisen ja välittömästi hyödynnettävissä olevan tiedon tuottamisessa. Etelä-Suomen ohjelmaluonnos toimitettiin arvioitsijoille Lisäksi arvioitsija osallistui pidettyyn EU-työryhmän kokoukseen. Palaute ohjelmaluonnoksesta saatiin kokouksessa. Toteutetussa ennakkoarvioinnissa todettiin, että Etelä-Suomen ohjelmaehdotuksessa alueen ongelmat ja haasteet oli tunnistettu hyvin. Kuitenkin Etelä-Suomen ohjelmassa, kuten muissakin suuralueohjelmissa, ongelmaksi nähtiin se, että seuraavan ohjelmakauden haasteet eivät olleet suhteessa tulevalla ohjelmakaudella käytettävissä oleviin resursseihin. Tämä on alueellakin tunnistettu ongelma, mutta on nähty, että Etelä-Suomen alueen heterogeenisuus ja ongelmien erilaisuus ei anna mahdollisuutta kovin selkeisiin rajauksiin. Etelä-Suomen ohjelman strategian nähtiin lähtevän aidosti alueen visioista, joskin tässäkin ongelmana oli Etelä-Suomen maakuntien erilaisuus ja sen seurauksena painotusten kirjavuus. Ohjelmakauden kokemuksien huomioinnista arvioinnissa todettiin, että arviointien johtopäätökset oli otettu hyvin esille, mutta niitä ei oltu riittävästi huomioitu uuden ohjelman toimenpiteissä. Palautteen jälkeen ongelma käytiin läpi strategian ja toimintalinjojen osalta ja pyrittiin erottelemaan ne seikat, joiden taustalla ovat edellisen ohjelmakauden kokemukset. 9

10 Arvioitaessa sitä, ovatko ohjelmien strategiat linjassa alueellisten strategioiden, kansallisen strategian ja yhteisön strategisten suuntaviivojen kanssa, arvioitsijat antoivat ohjeeksi selkiyttää linjaa etenkin suhteessa Lissabonin strategian tavoitteisiin, sekä uudistetun kansallisen strategian tavoitteisiin. Etelä-Suomen ohjelman lähtökohtana on etenkin kasvun ja sitä kautta työllisyyden edistäminen. Tätä näkökulmaa pyrittiin tuomaan arvioinnin perusteella vielä selkeämmin esille toimintalinjojen osalta. Arvioitsijoiden mukaan arvioitaessa ohjelmien lisäarvoa kansalliseen politiikkaan Etelä-Suomessa korostuu etenkin osaamiskeskusohjelma. Tasa-arvon osalta korostui alueellinen ja maahanmuuttajaryhmiin kohdistuva tasaarvo. Arviointipalautteen jälkeen kiinnitettiin huomioita myös sukupuolten ja eri ikäryhmien väliseen tasa-arvoon ja sen edistämiseen mm. hoivayrittäjyyttä edistämällä. Ohjelman ympäristövaikutuksia arvioiva SOVA- lain mukainen ympäristöselostus oli tehty asianmukaisella tavalla. Toimenpideohjelmien tavoitteita arvioitaessa tuotiin esille se, että tarkoituksena on mahdollisimman realistinen ja selkeä tavoitteenasettelu. Arvioinnin perusteella Etelä-Suomen EAKR-ohjelmaesityksen suunnitellut toimenpiteet tukevat hyvin ohjelman strategiaa, ja sen toimintalinjat edistävät ohjelman tavoitteiden saavuttamista. Toimintalinjojen ja osalta katsottiin olevan hivenen päällekkäisyyttä, mutta ne tukevat tavoitteiden saavuttamista..3 Ympäristöselostus ja hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi Laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (00/005) astui voimaan Tämä niin kutsuttu SOVA- laki sekä sitä täydentävä valtioneuvoston asetus (347/005) sisältävät säännöksen yleisestä velvollisuudesta arvioida ympäristövaikutuksia riittävällä tavalla suunnitelmien ja ohjelmien valmistelussa sekä säännökset tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristöarvioinnista. Sisäasianministeriön päivätyssä ohjeessa EAKR -toimenpideohjelmien laatimisesta todetaan, että ympäristöselostuksen laadinnassa voidaan mahdollisuuksien mukaan hyödyntää maakuntaohjelmien valmisteluun liittyvää SOVA -prosessia. Etelä-Suomen kilpailukyky- ja työllisyystavoitteen EAKR-ohjelma on yhteydessä maakunnan liitoissa laadittaviin maakuntakohtaisiin maakuntaohjelmiin, jotka laaditaan neljän vuoden välein ja on arvioitu SOVA -lain mukaan, sekä niiden toteuttamiseen tähtääviin maakuntaohjelman vuosittaisiin toteuttamissuunnitelmiin. Ohjelman valmistelua koskeva osallistumis- ja arviointisuunnitelman luonnos pidettiin julkisesti nähtävillä välisenä aikana Päijät-Hämeen liiton virastossa. Lisäksi luonnokseen oli mahdollisuus tutustua Etelä-Suomen maakuntien liittouman kotisivuilla osoitteessa Palautetta osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta oli mahdollisuus jättää nähtävillä oloajan kuluessa ( mennessä) Päijät-Hämeen liitolle osoitettuna postitse tai sähköpostitse. Ohjelman valmistelua on ollut mahdollista seurata Päijät-Hämeen liiton kotisivuilla. Ohjelmakauden aluekehittämistyö tähtää kokonaisuudessaan alueen kestävään kehitykseen. Tarkasteltaessa Etelä-Suomen EAKR-ohjelman vaikutuksia on samanaikaisesti otettava huomioon myös muu aluekehitystyö, mm. maakuntaohjelmat. Etelä-Suomen EAKR-ohjelma on laadittu hyvin yleisellä tasolla ajatellen ympäristövaikutusten tunnistamista. Ohjelmalla rahoitettavat hankkeet eivät ole vielä tiedossa, eikä myöskään ole tiedossa, minne hankkeet kohdistuvat. Tästä johtuen vaikutusarviointi jää yleiselle tasolle. Rahoitettavien hankkeiden vaikutusten selvittäminen täsmentyy vaiheittain: hakemusvaiheessa hakijan edellytetään arvioivan hankkeen ympäristövaikutuksia. Näin edistetään negatiivisten ympäristövaikutusten karsimista hankkeista jo hakuvaiheessa. Jollain yksittäisellä hankkeella saattaa olla välillisesti tai paikallisesti myös ympäristön kannalta kielteisiä vaikutuksia (esim. liikenteen määrän kasvu). Tästä syystä rahoittaja selvittää hankkeen ympäristövaikutukset ympäristöselostuksessa esitetyin kriteerein (liite 3) ja ympäristöselostus otetaan huomioon ja hyödynnetään työkaluna hankkeiden ohjelmaan sopivuutta ja ympäristövaikutuksia arvioitaessa. Merkittävimmin ympäristöön vaikuttavat hankkeet käsitellään YVA-lain mukaisessa menettelyssä tai Natura-arvioinnissa. Edellisellä ohjelmakaudella YVA-ryhmien toiminnasta on saatu hyviä kokemuksia ja lausunnot ovat auttaneet hankevalinnoissa ja lausuntojen pohjalta hankkeita on voitu kehittää ympäristömyönteisemmiksi. 0

11 Ympäristövaikutukset positiivisia, mutta yleensä vähäisiä Etelä-Suomen EAKR-ohjelmassa ei pääsääntöisesti rahoiteta toimenpiteitä/hankkeita, joilla olisi merkittäviä haitallisia vaikutuksia ympäristölle. Ohjelmasta rahoitetaan lähes yksinomaan kehittämishankkeita, joten ohjelman ympäristövaikutukset ovat usein välillisiä. Varsinaiset ympäristövaikutukset syntyvät ketjun loppupäässä siten, että osa kehittämishankkeista johtaa investointeihin ja niillä on edelleen vaikutuksia tuotantoon. Investoinnit rahoitetaan pääosin muilla rahoitusinstrumenteilla ja niiden ympäristövaikutukset arvioidaan siinä yhteydessä kansallisten säädösten mukaisesti. Luonnon monimuotoisuuden varmentaminen on tärkeä osa ekologisen kestävyyden tavoittelua. Tämä on hoidettu luonnonsuojelulainsäädännöllä ja maakuntakaavoituksella. Etelä-Suomen kilpailukyky- ja työllisyysohjelman kosketuspinta luonnon ja luonnonvarojen käyttöön on kapea ja yleensä välillinen. Ohjelmalla voidaan kuitenkin rahoittaa sellaisia luonnon- ja kulttuuriympäristöjen kehittämishankkeita, joilla on elinkeinoelämää edistävä merkitys ja siten ohjelma voi jossain määrin edistää myös luonnon monimuotoisuutta. Koska ohjelman merkitys luontoon jää vähäiseksi, ei sillä tule olemaan olennaisia vaikutuksia Etelä-Suomen Natura-alueisiin. Ohjelmasta rahoitettavilla luonnonhoidollisilla hankkeilla saattaa olla lieviä myönteisiä vaikutuksia Natura-alueiden luonnontilaisuudelle ja virkistyskäytölle. Ohjelman keskeisin merkitys ympäristön kannalta on se, että se vauhdittaa ja suuntaa elinkeinotoiminnan rakenteellista muutosta. Ohjelmakaudella kehittyvä elinkeinotoiminta eroaa ympäristövaikutuksiltaan aikaisemmasta. Suuntaus on perustuotannosta osaamisintensiivisille aloille ja palveluihin. Tähän liittyy myös uuden ympäristöteknologian käyttöönotto ja ympäristön laadun korostuminen myös perinteisillä tuotannonaloilla, joten voidaan perustellusti sanoa, että ohjelma vähentää elinkeino- ja tuotantotoiminnan ympäristökuormitusta Etelä-Suomessa. Ohjelmassa on aineksia, jotka keskeisellä tavalla vauhdittavat ympäristön osaamisklusterin kehittymistä Etelä- Suomessa. Ympäristöklusteriin liittyen tullaan rahoittamaan mm. poikkitieteellistä tutkimusta sekä yritysten ja tutkimuslaitosten yhteistyöverkostoja. Ympäristöosaamisen ja ympäristöteknologian kehittymisellä on oletettavasti positiivinen yhteys alueen ympäristön tilan kehitykseen. Vaikutusten seuranta Ohjelmakaudella seurattiin ympäristöpositiivisten hankkeiden suhteellista rahoitusosuutta EUrahoituksesta. Ko. indikaattorin käytöstä saatiin positiivisia kokemuksia, joten sen seurantaa jatketaan myös kaudella Indikaattorin tavoitetasona on, että 8,5 % eli lähes viidennes EAKR-toimenpideohjelman rahoituksesta kohdistuu ympäristövaikutuksiltaan positiivisiin hankkeisiin. Lisäksi seurataan ohjelmatason ympäristöindikaattoreiden kehitystä ohjelmakauden aikana. Ympäristöselostuksen pohjalta on todettavissa, että Etelä-Suomessa eri maakunnilla on omia ja yhteisiä ympäristöhaasteita. Ympäristöhaasteiden yhteenvetona voidaan todeta, että ympäristöriskien hallinnan ja kestävän kehityksen kannalta tärkeiksi asioiksi nousivat: uusiutuvien energialähteiden tutkimus ja käyttö energiansäästö, energiataseeltaan positiivisen ja ympäristökuormitusta välttävän bioenergian hyödyntämisen edistäminen asumisen, elinkeinojen ja liikenteen päästöjen vähentämistoimien ja pilaantuneiden maiden kunnostuksen edistäminen yhdyskuntien vedensaannin turvaaminen luonnonarvojen ja maankäytön suunnittelun yhteensovittaminen pinta- ja pohjavesien tilan parantaminen ja säilyttäminen maatalouden ja haja-asutuksen aiheuttaman kuormituksen vähentämistoimet ja aktiiviset kunnostustoimet Ympäristöselostus on liitteenä 3.

12 . ETELÄ-SUOMEN TILA JA KEHITYSNÄKYMÄT Etelä-Suomen kilpailukyky- ja työllisyysohjelma kattaa koko Etelä-Suomen alueen eli Etelä-Karjalan, Hämeen, Päijät-Hämeen, Kymenlaakson, Varsinais-Suomen, Itä-Uudenmaan ja Uudenmaan maakunnat. Ohjelma-alue jaetaan koko Etelä-Suomen alueen kattavaan suuralueeseen sekä haasteellisimpiin alueisiin, joita ovat Imatran, Länsi-Saimaan, Heinolan, Kotka-Haminan, Lappeenrannan, Loimaan, Vakka-Suomen, Lahden, Kouvolan, Riihimäen ja Forssan, seutukunnat sekä saaristolain mukaiset varsinaiset saaristokunnat sekä asetuksen (/004) mukaiset saaristo-osakunnat. (Liite 4) ETELÄ-SUOMEN ALUEEN MAAKUNNAT Päijät-Häme Etelä-Karjala Varsinais-Suomi Kanta-Häme Uusimaa Itä-Uusimaa Kymenlaakso. Etelä-Suomen toiminnallinen rakenne, erityispiirteet, väestönkehitys ja muuttoliike Etelä-Suomen alue muodostaa maamme kehityksen kärjen sekä viennin ja tuonnin valtaväylän. Etelä-Suomen maakuntien alueella on koko maahan verrattuna: % pinta-alasta, 50 % väestöstä, 60 % bruttokansantuotteesta, 63 % tutkimus- ja koulutusmenoista, 65 % tuonnista ja viennistä, 76 % moottoriteistä ja 95 % ulkomaan lentoliikenteestä. Vahvoja toimialoja Etelä-Suomessa ovat mm. informaatio- ja kommunikaatioteknologia, bio- ja ympäristöteknologia, palvelut, metalli-, paperi- ja puutavarateollisuus, öljynjalostus ja kemianteollisuus sekä maatalous ja elintarviketeollisuus. Suuralueen sisällä on kuitenkin seutukuntia, joilla teollisuuden rakennemuutos edellyttää voimakkaita kehittämistoimia elinkeinorakenteen uudistamiseksi ja uudenlaisten työpaikkojen luomiseksi. Etelä-Suomi on pääasiassa voimakkaan väestönkasvun aluetta, mutta myös sen alueella useat kunnat kärsivät muuttotappiosta. Väestöään ovat menettäneet eniten Etelä-Karjala ja Kymenlaakso. Suurinta kasvu on pääkaupunkiseudulla, mutta kasvua tapahtuu myös hitaamman väestönkehityksen alueilla.

13 Etelä-Suomen alueella oli vuonna 005 asukkaita henkeä eli vajaa 50 % koko maan väestömäärästä. Kuntia on kaikkiaan 40. Alueen ääripäiden, Turun saariston länsiosien ja Etelä- Karjalan itäisimpien osien välillä on linnuntie-etäisyyttä 500 kilometriä. Tiheimmin asuttu maakunta on Uusimaa (3 as/m ) ja harvimmin asuttu Etelä-Karjalan maakunta (4 as/m ). Maakunnittaiset väestöntiheydet on esitetty seuraavassa taulukossa. MAAKUNNITTAISET VÄESTÖTIHEYDET Maakunnat Väkiluku v. 005 % Maapinta-ala km v. 005 Väestöntiheys as/km BKT/Asukas v. 004 Etelä-Karjalan maakunta Kanta-Hämeen maakunta Päijät-Hämeen maakunta Kymenlaakson maakunta Varsinais-Suomen maakunta Itä-Uudenmaan maakunta Uudenmaan maakunta Yhteensä ,% 6,5% 7,7% 7,% 7,6% 3,6% 5,4% 00% k.a Etelä-Suomen suuraluetta voi Suomen olosuhteissa luonnehtia kokonaisuudeksi, jolla on tiheä palvelukeskusverkosto ja pääosin toimiva liikennöintiverkosto. Myös sosiaali- ja terveyspalvelujen toistaiseksi korkea taso ja suhteellisen hyvä saatavuus luonnehtii aluetta. Pääkaupunkiseutu, Turun seutu ja maakuntakeskukset ovat Etelä-Suomen pääkeskuksia. Keskukset ja väylät muodostavat fyysis-toiminnallisia kehityskäytäviä. Pienemmät keskukset ja maaseutu asumisen ja elinkeinotoiminnan alueina käyttävät hyväkseen pääkeskusten verkkoa. ETELÄ-SUOMEN VÄESTÖENNUSTE VUOSILLE 000, 00 JA Etelä- Karjala Vuosi 000 Vuosi 00 Vuosi 040 Kanta- Häme Itä- Uusimaa Kymenlaakso Päijät- Häme Lähde: Tilastokeskus Uusimaa Varsinais- Suomi Alueen tiheästä palvelukeskus- ja liikennöintiverkosta johtuen tavoitealueen maaseutualueet ja keskukset muodostavat keskenään mosaiikkimaisen kokonaisuuden, jossa välimatkat maaseutualueiden ja keskuksien välillä ovat pääsääntöisesti lyhyitä. Poikkeuksen muodostaa saaristoalue, joka eroaa jossain määrin eristetyn sijaintinsa vuoksi muusta alueesta, ehkä joitakin Saimaan alueella sijaitsevia maaseutualueita lukuun ottamatta. Myös Etelä- Karjalassa on syrjäisiä maaseutualueita. Väestönkasvun edellyttämä rakennuskannan lisäys keskittynee suurelta osin kehityskäytävien varsille, erityisesti rautateitse saavutettaville alueille. Näin Etelä-Suomeen muotoutuu laaja keskusten verkosto. Verkoston keskeisimpiä liikenteen solmukohtia ovat kaupungit, henkilö- ja tavaraliikenteen terminaalit, satamat ja lentokentät. Etelä-Suomen alueella pääkaupunkiseutu ja erityisesti Helsinki on Suomen tärkein keskus niin taloudellisesti, liikenteellisesti kuin kulttuurisestikin. Suomen tärkeimmät vienti- ja tuontisatamat sijaitsevat Etelä- ja Lounais- Suomen rannikolla. Alue muodostaa tärkeimmän linkin yhdentyvän Euroopan ja avautuvan Venäjän välillä ja on Suomen merkittävin kansainvälisen liikenteen solmukohta. Etelä-Suomen alueella on kansainvälistä osaamista 3

14 ja koulutuspotentiaalia, joka tukee elinkeinoelämän kansainvälistymisvalmiuksia. Alueella on lisäksi perinteitä ja lisääntyviä edellytyksiä lähialueyhteistyön suhteen Väestön nopea ikääntyminen 6000 lähitulevaisuudessa on yleiseurooppalainen ilmiö. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan vuonna yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä on 000 6%. Myös Etelä-Suomessa yli 65- vuotiaiden määrä kasvaa kaikissa 0 maakunnissa tulevina vuosikymmeninä. Väestön ikääntyminen merkitsee luonnollisen väestönkasvun -000 Etelä-Suomi pysähtymistä ja kääntymistä negatiiviseksi monilla alueilla. Tällöin myös korostuu muuttoliikkeen merkitys alueiden väestönkehitykselle. KOKONAISNETTOMUUTTO ETELÄ-SUOMESSA JA HAASTEELLISILLA ALUEILLA VUOSINA 000, 00 JA Haasteelliset alueet 005 Lähde: Tilastokeskus.. Talouskehitys Etelä-Suomen alue on hyvin heterogeeninen ja maakunnat eroavat toisistaan mm. bruttokansantuotteen, elinkeinorakenteen ja väestönkehityksen osalta. Pääosassa maakunnista talouskehitys on kokonaiskasvultaan positiivista. Kasvuerot koko maan keskimääräiseen kehitykseen nähden ovat melko pienet, mutta Etelä-Suomen maakuntien väliset kasvuerot ovat melko huomattavia. Kasvun erot selittyvät lähinnä sillä, että alueiden kasvun lähteet eroavat toisistaan. Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa tuotannon kasvu on ollut keskimääräistä hitaampaa, vaikka Kymenlaaksossa vuonna 004 kasvu ylsikin maan keskitasoon. Varsinais-Suomi on kasvanut hyvin tuotanto-, työllisyys- ja väestökomponenttien osalta. Kanta-Hämeessä kasvu on perustunut positiiviseen tuotanto- ja työllisyyskehitykseen. Työllisyyskehitys oli positiivista myös Päijät-Hämeessä ja Kymenlaaksossa. Arvonlisäyksen, työllisyyden ja väestön vuosimuutoksen poikkeama koko maan kehityksessä BTV-INDIKAATTORIN POIKKEAMAT MAAKUNNITTAIN VUOSINA JA ENNUSTE VUOSILLE ,8 % Lähde:BTV-katsaus/Petri Pihlavisto, Varsinais-Suomen TE-keskus 0,6 % 0,4 % 0, % -0, % -0,4 % -0,6 % -0,8 % -,0 % Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Kanta-Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala

15 .. Elinkeinorakenne Tarkemmin maakuntien elinkeinorakennetta analysoitaessa kasvu on selitettävissä seuraavilla muuttujilla: elinkeinorakenteen monipuolisuus, kasvuseutujen olemassaolo, palvelurakenteen kehittyneisyys ja osaavan työvoiman saatavuus. Kasvun edellytyksenä on, että alueella on ensisijaisesti oltava kilpailukykyistä ja innovatiivista tuotantoa sekä osaavaa työvoimaa. Tämän jälkeen elinkeinorakenne ja palvelurakenne hiljalleen monipuolistuvat positiivisen kasvun vaikutuksesta. Nyt tilanne on monen maakunnan osalta se, että entiset vahvuusalueet ovat menettäneet kilpailukykyään ja tuotannon uusiutuminen ei ole käynnistynyt esim. innovaatioympäristön toimimattomuuden vuoksi. Etelä-Suomen alueella tuotanto on ollut kasvussa teollisuudessa ja palveluissa. Erityisesti julkisten palvelujen kasvu ylittää koko maan tason. Laskussa ovat olleet kaupan sekä rakennustuotannon ja alkutuotannon arvot. Jaksolla ennustetaan kaikkien sektorien tuotannon kasvua, selvimmin teollisuudessa ja kaupan alalla, rakentamisessa ja yksityisissä palveluissa. Etelä-Suomen alueella vienti on kasvussa. Käynnissä olevan kasvun aikana on ehtinyt käynnistyä isoja hankkeita ja kokonaisten toimialojen tilauskanta on noussut korkealle. Positiivinen vaikutus on heijastunut myös työllisyyteen. Työllisyyden arvioidaankin yleisesti olevan kasvussa ja työttömyyden laskussa. Myönteiseen kehitykseen vaikuttaa myös työmarkkinoilta poistuvien määrä siten, että ainakin työttömyys näyttäisi jatkossa edelleen laskevan. Etelä-Suomen maakuntien osalta kehitys riippuu niin kansainvälisen talouden suhdanteista kuin myös kotimaan tekijöistä. Kotimarkkinoiden kysyntä ylläpitää kaupan, rakentamisen ja monien palveluiden kysyntää. On nähtävissä, että kotimarkkinoiden vetovoima säilyy edelleen hyvänä joitakin vuosia. Itä-Uudellamaalla kemian teollisuus ja kemian teollisuuden rakentamishankkeet lisäävät talouden kasvua ja työllisyyttä. Pendelöivä väestö on kasvanut ja työmatkojen pituus on lisääntynyt. Helsingin ja pääkaupunkiseudun läheisyys vaikuttavat palvelujen kasvua hidastavasti. Paperiteollisuuden rakennemuutoksen vaikutukset osuvat Kymenlaaksoon ja Etelä-Karjalaan. Kaakkois-Suomessa on useita kuntia, joissa paperitehtaiden toiminta on merkittävää (Imatra, Kuusankoski, Anjalankoski, Kotka, Lappeenranta, Joutseno ja Rautjärvi). Näissä kunnissa sekä yhteisöveromuutokset että verotulontasausjärjestelmä vaikuttavat kuntatalouksiin negatiivisesti. Etelä-Karjalassa rakennusalan tuotanto kasvaa vuonna 007 käynnistyvien tie- ja ratahankkeiden vaikutuksesta ja hankkeilla on vaikutusta myös työllisyyden kasvuun. Kovin merkittäviä uusia työpaikkalisäyksiä ei ole näkyvissä. Paperiteollisuus vähentää huonosti kannattavien paperilaatujen tuotantoa, joka merkitsee myös työntekijämäärän vähennystä osasta yksiköitä. Kaakkois-Suomen turvallisuusklusterin odotetaan lisävään työpaikkoja - kasvun taustalla ovat rajavalvontaan liittyvät palvelut ja esim. Utin varuskunnan helikopteritukikohdan laajeneminen. Kanta-Hämeessä tuotanto on kasvanut erityisesti kaupan alalla ja kasvua on ollut myös palvelualojen tuotannossa. Päijät-Hämeen tuotantorakenne on samantyyppinen kuin Kanta-Hämeessä ja siellä tuotanto on kasvanut erityisesti teollisuustuotannossa. Varsinais-Suomen osalta avaintoimialojen suhdannetilanne on positiivinen. Laivanrakennuksen tilauskanta on vahvistunut. Samaan aikaan rakennusalalla on käynnistynyt uustuotantoa sekä julkisen rakentamisen että liiketilarakentamisen osalta. Myös metalliteollisuuden ja rakennusalan työttömyys on ollut vuoden 006 aikana laskussa. Erittäin positiivinen kehitys on ollut käynnissä sekä Turun, Salon että jossakin määrin myös Vakka-Suomen (autoteollisuus) seutukunnissa. Maakuntien tuotannon ja työllisyyden muutokset ja niiden muutosennusteet on kuvattu seuraavissa kaavioissa. 5

16 TUOTANNON MUUTOS ETELÄ-SUOMEN ALUEELLA (INDEKSI, 00=000) 35 Lähde:BTV-katsaus/Petri Pihlavisto, Varsinais-Suomen TE-keskus Koko maa Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Kanta-Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala..3 Työvoima ja työllisyyden kehitys Etelä-Suomen suuralueen työllisyystilanne vaihtelee merkittävästi maakunnittain. Työllisyysaste on maan keskitasoa korkeampi Uudenmaan maakunnissa ja Varsinais-Suomessa, mutta Etelä-Karjalan ja Päijät-Hämeen maakunnissa maan keskitasoa selvästi alempi. Vastaavanlainen tilanne vallitsee myös työttömyysasteen suhteen. Korkein työttömyysaste oli vuonna 005 Etelä-Karjalan (3,6 %) ja Päijät-Hämeen maakunnissa (,9 %) ja alhaisin Uudellamaalla, 7,9 %. Pitkäaikaistyöttömien määrä on ollut 000-luvun alkuvuosina laskussa, mutta osuus kokonaistyöttömyydestä on edelleen varsin korkea erityisesti Hämeessä ja Uudellamaalla, noin 30 %. Nuorten alle 5-vuotiaiden työttömyys on Etelä-Suomessa viime vuosina alentunut selvästi kokonaistyöttömyyttä nopeammin, ja alenemisen ennustetaan jatkuvan edelleen. Työmarkkinoiden kehitystä leimaa lähivuosina toisaalta merkittävä työmarkkinoilta poistuvan työvoiman määrä, josta osa on jo pitkään työttömänä olleita henkilöitä, jolloin työttömyys näyttäisi laskevan ja työllisyysaste paranevan. Erityisesti Uudenmaan maakunnat eroavat muista maakunnista voimakkaan väestökehityksensä vuoksi, mikä on muokannut myös työvoiman ikärakenteen muita alueita edullisemmaksi. Suomalaisten työmarkkinoiden tulevien vuosien suurimmiksi haasteiksi on nousemassa väestön ikääntymisen lisäksi työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuus. Kehityksen seurauksena kasvavan työvoimatarpeen rinnalla esiintyy myös työttömyyttä. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla väestön koulutustaso on korkea, mutta 5 % 6-8 -vuotiaista nuorista on kokonaan vailla peruskoulun jälkeistä lukio tai ammatillista koulutusta. Rekrytointiongelmat ovat Etelä-Suomen suuralueella lisääntyneet mm. terveydenhuollossa sekä kuljetus- ja rakennusaloilla, joissa määräaikaiset työsuhteet ovat tyypillisiä. Työvoiman kysyntä tulee jatkossakin kasvamaan em. toimialojen lisäksi erityisesti hyvinvointipalveluissa. Työvoiman saatavuusongelmat tulevat kärjistymään erityisesti muuttovoittoa saavilla alueilla, joiden väestö kasvaa ja samanaikaisesti ikääntyy. Hyvinvointipalvelujen kysynnän kasvuun vaikuttavat myös kaupungistuminen ja esim. vapaa-ajan tottumuksissa ja asenteissa tapahtuvat muutokset. Voimakkain työvoiman lisäys tulee tapahtumaan yksityisissä palveluyrityksissä. Ulkomaista työvoimaa käytetään jo nyt runsaasti mm. Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa erityisesti rakennusalalla ja metalliteollisuudessa. On odotettavissa, että ulkomaisen työvoiman käyttö yleistyy myös muissa Etelä-Suomen maakunnissa ja muillakin toimialoilla. Työmarkkinoille tulevat nuoret eivät pysty tyydyttämään kokonaan uuden työvoiman tarvetta, minkä vuoksi maahanmuuttajataustaisen väestön käyttäminen työvoimavajeen paikkaamisessa lisääntyy. Pääkaupunkiseutu on jo tällä hetkellä maamme monikulttuurisin alue, jossa ulkomaalaistaustaisten, eri kieliä äidinkielinään puhuvien sekä eri uskontokuntiin kuuluvien määrät ja osuudet ovat korkeita muuhun maahan verrattuna. Muuttovoitto on Etelä-Suomen mahdollisuus, mutta toisaalta maahanmuuttajien integrointi yhteiskuntaan on suuri haaste mm. koulutus- ja työvoimapalvelutarjonnalle. 6

17 TYÖLLISYYDEN MUUTOS ETELÄ-SUOMEN ALUEELLA (INDEKSI, 00=000) Lähde:BTV-katsaus/Petri Pihlavisto, Varsinais-Suomen TE-keskus Koko maa Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Kanta-Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala..4 Osaaminen Etelä-Suomen väestön koulutusrakenne vaihtelee melko paljon maakunnittain. Suhteellisesti eniten ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa olevia on Itä-Uudellamaalla, Etelä-Karjalassa ja Päijät-Hämeessä. Uudenmaan erityispiirre on suuri pelkän ylioppilastutkinnon suorittaneiden osuus. Toisen asteen ammatillisten tutkintojen osuus korostuu erityisesti Kaakkois-Suomen maakunnissa. Opistotasoisen tai ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden osuuksissa ei ole suuria eroja maakuntien välillä. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden suhteellinen osuus on sen sijaan suurin Uudellamaalla ja alhaisin Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa. Tasa-arvoisten koulutus- ja kulttuuripalvelujen tarjonnan ylläpito on lähivuosien keskeinen haaste sillä toimiva koulutus-, kulttuuri- ja vapaa-ajan palvelujen verkosto on myös keskeinen alueellinen menestys- ja vetovoimatekijä. ETELÄ-SUOMEN KOULUTUSRAKENNE MAAKUNNITTAIN VUONNA 004, YLI 5-VUOTIAAT % Lähde: Tilastokeskus ,65 38,7 40,66 34,3 39,35 37,50 40,09 38,93 40,54 38,09 34,0 33,7 3,7 37,74 37, ,64 5, 3,5 0,97,37 4, Etelä-Karjala Kanta-Häme Itä-Uusimaa Kymenlaakso Päijät-Häme Uusimaa Varsinais-Suomi Ei tutkintoa Keski-aste Korkea-aste Tutkintoon johtavan koulutuksen keskeyttäneiden määrä on viime vuosina ollut varsin suuri. Tulevaisuuden haasteita on lisäksi työvoimatarpeen ja koulutuksen alueellisen kohtaamisen varmistaminen ja ennakointi sekä tarpeellisten tukitoimien kohdentaminen maahanmuuttajiin, jotta heidät saadaan perusopetuksen ja ammatillisen tai työvoimakoulutuksen piiriin. 7

18 ..5 Yrittäjyys ja yritystoiminta Suomen kaikista yritysten toimipaikoista noin 5 % ja yritysten henkilöstöstä noin 56 % sijaitsee Etelä-Suomen alueella. Alueen merkitystä yritystoiminnalle edullisena sijaintipaikkana korostaa suuri ostovoimainen väestöpohja, edullinen sijainti kuluttajiin nähden, kehittynyt liikenneinfrastruktuuri, vientisatamien läheisyys sekä edullinen sijainti Venäjän ja Itämeren kasvavan talousalueen markkinoille. Yrittäjien osuus työllisistä oli vuonna 005 Etelä-Suomen alueella 0,7 %, mikä oli jonkin verran alhaisempi kuin maassa keskimäärin (, %). Vain Varsinais-Suomessa ja Itä-Uudellamaalla yrittäjien osuus ylitti valtakunnan keskitason. Naisten osuus yrittäjistä vaihtelee suuresti maakunnittain. Naisten osuus oli Etelä-Suomessa vuonna 005 selvästi korkein Kymenlaaksossa (4,5 %) ja alhaisin Päijät-Hämeessä (6,4 %). Koko maassa naisten osuus oli keskimäärin 33, %. Naisyrittäjyyttä esiintyy eniten palvelualoilla, kun taas tuotannollinen yritystoiminta on voittopuolisesti miesten käsissä. Kasvu- ja vientiyritysten osuus on Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakunnissa korkeampi kuin maassa keskimäärin; Uudellemaalle sijoittuu noin 40 prosenttia Suomen kaikista vientiyrityksistä ja noin 35 % koko maan ns. nopean kasvun yrityksistä. Varsinais-Suomen maakunnan monipuolisesta elinkeinorakenteesta huolimatta alueen kasvu perustuu melko harvan vientivetoisen toimialan ja niilläkin melko harvojen yritysten varaan. Siksi alueen suhdanteet vaihtelevat voimakkaasti erityisesti teknologiateollisuuden suhdanteita seuraten. Kanta- ja Päijät-Hämeen maakuntien yritystoiminta on edelleen varsin perinteistä, metallin- ja puun jalostukseen sekä elintarvikkeiden valmistamiseen perustuvaa. Palvelujen ja uusien nopeasti kasvavien toimialojen osuus on maakunnissa edelleen vähäinen, vaikka alueen sijainti esim. palvelutuotannon kannalta olisi edullinen. Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakuntien alueella on myös melko niukasti kasvuyrityksiä. Tuotannollinen rakenne on lisäksi melko riippuvaista suurteollisuuden kehityksestä, mikä on luonut alueelle vaurautta, mutta samalla suhdanneherkkyyttä. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta on selkeästi keskeinen kilpailukykyä ja kasvua vahvistava tekijä. Alueiden kilpailukyky perustuu olennaisesti yritysten ja työpaikkojen innovatiivisuuteen eli kykyyn tuottaa uusia tai kehittää olemassa olevia tuotteita ja palveluja sekä tapoja tuottaa niitä. Erityisesti uusien innovaatioiden käyttöönotto palvelualoille on innovaatiotoiminnan keskeinen haaste. Alueellisella tasolla voidaan vaikuttaa ainakin tarjolla olevaan koulutukseen, työvoiman ammattitaitoon, tutkimustoiminnan puitteisiin, uuden teknologian nopeaan hyödyntämiseen, yritysten perustamis- ja toimintaedellytyksiin sekä yhteistyöverkostojen muodostumiseen...6 Liikenne ja tietoliikenne Suomenlahden alue muodostaa lähes 0 miljoonan asukkaan vyöhykkeen, joka voi toimia koko Itämeren alueen talouden veturina. Tämä kuitenkin edellyttää ennen kaikkea toimivaa liikenneverkostoa. Etelä-Suomen alueen liikenneverkko on tällä hetkellä säteittäinen ja Helsinki-keskeinen. Tärkeimmät liikenneyhteydet Venäjälle kulkevat Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson kautta. Näiden yhteyksien liikennemäärät ovat jatkuvasti kasvussa mikä vaatii parannustoimia. Tällä hetkellä liikenneverkko ei pysty täysin vastaamaan lähialueiden, kuten Venäjän kehityksen haasteisiin. Tulevaisuudessa poikittaisten yhteyksien merkitys tuleekin korostumaan. Etelä-Suomessa tietoliikenneverkkojen käyttö yrityksissä ja kotitalouksissa on maan keskiarvoa korkeampaa. Tietoliikennepalvelujen runsas tarjonta ja kilpailu pitävät myös hinnat muuta maata edullisempina. Kansallinen laajakaistastrategia on jo lähes toteutunut Etelä-Suomessa. Tietoliikenteestä on tullut keskeinen muutostekijä niin elinkeinoelämän kuin kotitalouksienkin toiminnassa. Tietoliikenteen kehityksen vaikutukset aluerakenteen kehitykseen liittyvät saavutettavuuden parantumiseen. Erilaiset hajautuvan työnteon muodot mahdollistuvat ja palvelujen saatavuus paranee. Toisaalta tietoliikenneverkkojen nopeudet kasvavat ensin tiheimmin asutuilla alueilla ja maaseudulla kehitys on hitaampaa, jolloin palvelutasoerot saattavat olla jyrkkiä. 8

19 ..7 Luonnon- ja kulttuuriympäristö Eteläsuomalainen luonnonympäristö on monimuotoista. Se muodostuu laajasta rannikkovyöhykkeestä saaristoineen sekä mittavista savikkotasangoista, joita rikkovat kalliopaljastumavyöhykkeet ja halkovat isot jokivesistöt, kuten Kymijoki ja Vuoksen vesistö, Salpausselkien (I - III) vyöhykkeestä pohjavesialueineen ja niiden pohjoispuolella avautuvista suurista järvivesistöistä sekä karummista ja metsäisistä ylänköalueista. Eteläsuomalainen ympäristö on myös perinteikästä kulttuuriympäristöä ja maatalousmaisemaa, johon monikerroksinen historia on lyönyt leimansa. Rakennetun ympäristön merkitys korostuu tiiviisti asutussa Etelä-Suomessa. Luonto- ja kulttuuriympäristöt yhdistyvät Etelä-Suomessa mosaiikkimaisesti muodostaen laadukkaan asumisen ympäristön ja kilpailukykyisen luonto- ja kulttuurimatkailualueen. Etelä-Suomen tulevaisuuden haasteena on sovittaa maankäytöllinen, elinkeinojen ja infrastruktuurin kehittäminen yhteen luonto-, maisema- ja kulttuuriarvojen kanssa ja hallita kasvun ympäristölle aiheuttamat riskit. Etelä- Suomen luonnon, maiseman ja kulttuuriympäristöjen arvokohteet ovat voimavara, jonka avulla voidaan kehittää maakuntien erityisominaisuuksia asuin-, vapaa-ajan ja matkailun ympäristöinä. Etelä-Suomessa luonnonympäristön uhkana ovat metsäluonnon monimuotoisuuden ja ekologisten yhteyksien heikentyminen. Osa vielä jäljellä olevista laajemmista ja luonnonarvoiltaan tärkeistä metsäalueista on vaarassa pirstoutua ja niiden lajisto köyhtyä sekä vanhojen metsien lajien elinolosuhteet heikentyä. Tähän kehitykseen vaikuttavat erityisesti rakentaminen ja metsien taloudellinen hyödyntäminen. Etelä-Suomessa kaupunkiseutujen lähettyvillä oleva maaseutu on hyvinvoivaa ja kehittyvää, mutta reuna-alueilla on ongelmaisia, syrjäisiä maaseutualueita. Tulevaisuuden haasteita tuo maatalouselinkeinon muuttuminen. Toimenpiteitä tarvitaan sekä maatalouden toimintaedellytysten turvaamiseksi että maisemaltaan arvokkaiden avoimien viljeltyjen kulttuurimaisemien säilyttämiseksi. Pinta- ja pohjavesien tilan parantaminen ja säilyttäminen edellyttävät maatalouden ja haja-asutuksen aiheuttaman kuormituksen vähentämistä ja aktiivisia kunnostustoimia. Bioenergian hyödyntämisessä pyritään positiiviseen energiataseeseen ja ympäristökuormituksen välttämiseen. Vanhat kylä- ja teollisuusympäristöt sekä sotahistoriamme ovat myös niitä arvokerrostumia, jotka tulevat yhä korostetummin esille maankäytössä ja virkistys- ja matkailuelinkeinojen kehittämisessä. Suurien ympäristökokonaisuuksien vastapainona tulevaisuudessa korostuvat myös asuinalueiden kulttuuriympäristö ja lähiluonto. Toimivat virkistysalueet ja yhteydet ovat yhä merkittävämpiä asukkaiden elin- ja toimintaympäristön laadun mittareita sekä alueellisia vetovoimatekijöitä. Etelä-Suomen näkökulmasta yksi suurimmista ympäristöhaasteista on Itämeren sekä muiden vesistöjen suojelu. Meren ja vesistöjen suojelu edellyttää asumisen, elinkeinojen ja liikenteen päästöjen vähentämistä. Se vaatii laajaa kansainvälistä yhteistyötä onnistuakseen. Toimenpiteet Itämeren pelastamiseksi ovat välttämättömiä, jotta merialueen veden laatu ja koko meriluonto pystytään säilyttämään pilaantumatta tai sen tilaa voidaan parantaa. Huomattava osa Etelä-Suomen asutuksesta, liikenneväylistä ja tuotantolaitoksista on sijoittunut harjualueille pohjavesiesiintymien päälle ja noin miljoona pääkaupunkialueen ihmistä saa juomavetensä Päijänteestä, mikä vaatii erityishuomiota ympäristöriskien torjunnassa. Erityisinä ympäristön painopistealueina nousevat esiin ympäristöriskien hallinta ja ilmastonmuutoksen hidastaminen ja toisaalta myös siihen varautuminen. Merkittävimmät kotimaiset ympäristökuormitus- ja riskitekijät ovat kasvava liikenne ja energian kulutus. Puhdasta teknologiaa kehittämällä ja soveltamalla halutaan turvata kestävät yhdyskunnat. Ympäristön nykytila, ongelmat ja suojelutavoitteet Etelä-Suomessa Suomen kansallisen kestävän kehityksen strategian visiona on hvyinvoinnin turvaaminen luonnon kantokyvyn rajoissa kansallisesti ja globaalisti. Tavoitteena on luoda kestävää hyvinvointia turvallisessa, osallisuutta edistävässä ja moniarvoisessa yhteiskunnassa, jossa kaikki kantavat vastuuta ympäristöstä. Tavoitteena on mahdollisuuksiin tarttuva, dynaaminen tietoyhteiskunta, jolla on ympäristön kannalta tehokas tuotanto. Ilmastonmuutos haasteena Ilmastonmuutos on merkittävä uhka ihmiskunnan ja ympäristön hyvinvoinnille. Vuoteen 00 mennessä Suomen ilmaston arvioidaan lämpenevän 3 astetta ja sateiden lisääntyvän 0 5 % vuosien keskiarvoihin verrattuna. Ilmastonmuutos vaikuttaa etenkin talviolosuhteisiin, mutta myös kasvukauden pituuteen ja äärevöittää sääilmiöitä. 9

20 Ilmastomuutokseen vaikuttavat erityisesti kasvihuonekaasut, joiden määrä on lisääntynyt ihmistoiminnan vaikutuksesta. Kasvihuonekaasuja ovat hiilidioksidi (CO), metaani (CH4), dityppioksidi (NO), otsoni (O3) ja halogenoidut hiilivedyt. Päästöistä suurin osa on peräisin fossiilisten polttoaineiden käytöstä energiantuotannossa ja liikenteessä. Etelä-Suomessa teollisuuden ja energiatuotannon hiilidioksidipäästöt ovat vähentyneet huomattavasti energiankulutuksen lisääntymisestä huolimatta. Liikenteen hiilidioksidipäästöt ovat hitaasti kasvaneet ajoneuvotekniikan kehittymisestä huolimatta liikennesuoritteen lisääntymisen vuoksi. Ilmastonmuutoksen hillitsemistä ohjaa vuonna 997 hyväksytty ja voimaan tullut Kioton pöytäkirja, joka täsmentää vuonna 99 hyväksyttyä YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimusta (SopS 6/994). Kioton pöytäkirjan ja EU:n sisäisen ns. taakanjaon mukaisesti Suomen velvoitteena on pitää vuosina kasvihuonekaasupäästöt keskimäärin enintään vuoden 990 tasolla. Vuonna 00 on hyväksytty kansallinen ilmastostrategia, ja se on päivitetty vuonna 005. Strategia sisältää toimenpiteitä Kioton pöytäkirjan velvoitteiden toteuttamiseksi ja pitemmän aikavälin tavoitteet kasvihuonekaasujen vähentämiseksi ja uusiutuvien energialähteiden käyttöönoton energiansäästön edistämiseksi Suomessa. Luonnon monimuotoisuus Suomi on sitoutunut edistämään biologisen monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä YK:n biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen 99 (SopS 78/994) mukaisesti. YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa Johannesburgissa 00 Suomi hyväksyi toimeenpanosuunnitelman, jonka yhtenä tavoitteena on vähentää merkittävästi luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä vuoteen 00 mennessä. EU:n kestävän kehityksen strategiassa on asetettu tavoitteeksi luonnon biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen vuoteen 00 mennessä. Uusimmassa komission tiedonannossa biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämiseksi toimenpiteenä on mainittu aluekehityksen ja biologisen monimuotoisuuden yhteensopivuuden vahvistaminen siten, että aluekehitykseen suunnattavilla yhteisön varoilla edistetään biologista monimuotoisuutta eikä vahingoiteta sitä, sekä edistetään suunnittelijoiden, rakentajien ja biologisen monimuotoisuuden suojelua edistävien tahojen välisen kumppanuuden kehittämistä. Kansallinen biodiversiteettiohjelma kattaa vuodet ja se uudistetaan vuosille Uudistettavassa toimintaohjelmassa määritellään toimet, joilla hidastetaan merkittävästi luonnon monimuotoisuuden katoa vuoteen 00 mennessä, vakiinnutetaan Suomen luonnon tilan myönteinen kehitys vuosina sekä luodaan valmiudet varautua luonnon monimuotoisuutta uhkaaviin ympäristömuutoksiin, erityisesti ilmastonmuutokseen, vuoteen 06 mennessä. Vesivarat Vesistöjä kuormittavat lähinnä päästöt teollisuudesta, taajamista ja kalankasvatuksesta sekä hajakuormitus maa- ja metsätaloudesta, turvetuotannosta sekä haja- ja vapaa-ajan asutuksesta. Kuormituksessa haitallisimpia ovat rehevöittävät ravinteet fosfori ja typpi, veden happivaroja kuluttavat orgaaniset aineet sekä myrkylliset yhdisteet. Kiintoaine aiheuttaa veden samentumista sekä rantojen ja pohjan liettymistä. Yhdyskuntien ja teollisuuden päästöt ovat jätevesien tehostuneen käsittelyn ansiosta viime vuosikymmenien aikana erityisesti fosforin osalta merkittävästi pienentyneet. Pistemäisten päästöjen vähentymisen myötä hajapäästöjen merkitys korostuu. Vesiensuojelussa onkin viime vuosina pyritty vaikuttamaan nimenomaan hajapäästöjen vähentämiseen. Vesihuoltolaitosten viemäriverkkoihin kuulumattomien kiinteistöjen talousjätevesien käsittelylle on annettu vähimmäisvaatimukset vuonna 003 (VnA 54/003). Olemassa olevien kiinteistöjen jätevesijärjestelmät täytyy saada asetuksen vaatimusten mukaisiksi pääsääntöisesti 0 vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta eli..04 mennessä. Vaatimusten vuoksi taajamien ja vesihuoltolaitosten läheisyydessä viemäriverkostoon liittyminen lisääntyy, jolloin kuntakeskusten ja maaseudun kylien jätevesien käsittelyn parantaminen ja tehostaminen on useassa paikassa tarpeen. Salpausselkien (I-III) alueella sijaitsevat Etelä-Suomen merkittävimmät pohjavesivarat. Uhkatekijöinä pohjavesien puhtaudelle ovat maa-ainesten otto, tienpito ja taajamien läheisyydessä on pohjavesialueille sijoittunut 0