Kari Lumikero: Ulkomaantoimittaja ei ole sankari Janopäivä /2006

Transkriptio

1 2/2006 Kari Lumikero: Ulkomaantoimittaja ei ole sankari Janopäivä Jokaiselle lapselle Terveys, koulutus, tasa-arvo, turva LAPSISTA KASVAA MAAILMA 1

2 Keräys kampanjat 2006 Elina ja Erno antavat lahjoittajille kiitoksia ja tietoa puhelimitse Suurin osa lahjoittajista on positiivisella mielellä, kun heille soittaa. Ilahduttavaa on se, että moni lahjoittaja on ottanut aktiivisesti selvää asioista ja käynyt muun muassa UNICEFin kotisivuilla etsimässä tietoa, kertovat asiakaspalvelusta vastaavat Elina Niinikoski-Pereira ja Erno Lintola Suomen UNICEFista. Tämän vuoden helmikuusta lähtien he ovat olleet yhteydessä lukuisiin lahjoittajiin; kyselleet, kiittäneet ja tarkistaneet tietoja. Pyrimme soittamaan tämän vuoden aikana kaikille niille kuukausilahjoittajille, joiden puhelinnumero on meillä tiedossa. Mikäli lahjoittajat ovat liittyessään ilmaisseet, että he eivät halua, että heihin otetaan puhelimitse yhteyttä, ei heille tietenkään silloin soiteta, kertoo Suomen UNICEFin keräysjohtaja Liisa Susiluoto. Palaute on hyvin tärkeää Myös uudet lahjoittajat saavat puhelinsoiton, kun he ovat liittyneet kuukausilahjoittajiksi ja heidän allekirjoittamansa valtakirja on saapunut UNICEFin toimistoon. 2 Haluamme kiittää heitä siitä, että he ovat valinneet tämän auttamistavan. Samalla on mahdollisuus kysyä jotakin, jos on asioita mielessä. Selvitämme myös sitä, saavatko he tietoa, kuten UNICEFinfokirjeitä, sopivasti, selvittää Elina Niinikoski-Pereira. Suurin osa soitoista on hyvin lyhyitä, muutaman minuutin pituisia. Tarkistamme joskus yhteystiedot, jos niissä on jotain epäselvää tai jos lahjoituksen kirjautumisessa on ollut ongelmia. Halutessaan lahjoittajat voivat myös korottaa lahjoitussummaa, jatkaa Erno Lintola. Useimmiten meiltä soitetaan iltaisin tai iltapäivällä. Jotkut voivat yllättyäkin soitosta eivätkä osaa heti siinä tilanteessa miettiä, onko heillä jotain palautetta mielessä. Meihin voi olla yhteydessä myöhemminkin, kertoo Lintola. Lahjoittajat soittavatkin usein toimistoaikana, kun he haluavat lahjoittamiseen liittyviä tietoja. Päiväsaikaan kyselyihin vastaa Elina. Nuoretkin haluavat auttaa lapsia Lahjoittajien määrä on noussut hyvää vauhtia onnistuneen katumarkkinoinnin ansiosta. Tätä työtä tekevät UNICEFin omat ihmiset, kertoo keräysjohtaja Susiluoto. Lahjoittajamme haluavat, että apu kohdistuu lapsiin ja että apu on pyyteetöntä. Taustalla on myös globaali ajattelutapa. He kokevat, että he haluavat kantaa vastuuta omalta osaltaan. Keräysjohtaja Susiluodon mukaan uusissa kuukausilahjoittajissa on hyvin paljon nuoria kolmikymppisiä, jotka ovat kiinnostuneita järjestön työstä. Myös miesten osuus uusissa lahjoittajissa on noussut. UNICEFille on tärkeää se, että kuukausilahjoittajat ovat tyytyväisiä järjestön toimintaan. Kuukausilahjoittajien määrän suhteen UNICEF onkin yksi Suomen suurimpia järjestöjä. Säännölliset lahjoittajat antavat sille mahdollisuuden pitkäjänteiseen avustustyöhön. Teksti: Riitta Saarinen Kuva: Mari Hakojärvi

3 UNICEF-uutiset/UNICEF-nytt Suomen UNICEFin jäsen- ja tiedotuslehti Finska UNICEFs medlems- och informationsblad Toimitus/Redaktion Kirsti Dalman Taitto: BC&P Oy/Markkinointikari Kansikuva: UNICEF Perttulantie 6, Helsinki Bertasvägen 6, Helsingfors puhelin/telefon Painopaikka/Tryckeri Libris Oy Painos/Upplaga 8000 ISSN Hallitus/Styrelsen Matti Honkala, pj Sirpa Taskinen, vpj Lea Eklund Antti Heikinheimo Irma Isohanni Kari Raivio Maria Romantschuk Anja Snellman Markku Veijalainen Hyvän tahdon lähettiläät/ Goodwill ambassadörer Eija Ahvo, Susanna Haavisto, Anna Hanski, Katri Helena Kalaoja, Rainer Kaunisto, Juha Laukkanen, Jyrki Linnankivi, Eppu Nuotio, Micke Rejström, Axl Smith, Jorma Uotinen, Eija Vilpas, Trio Töykeät: Iiro Rantala, Rami Eskelinen, Eerik Siikasaari Suojelija/Beskyddare Tohtori Pentti Arajärvi Sisällys Keräyskampanjat Pääkirjoitus 3 Ulkomaantoimittaja Kari Lumikero 4 Janopäivä: Pysäytä sarjamurhaaja 8 Vessa ja vesijohto 11 Suomessa käydään huussissa 12 Yhteistyökumppanit 13 Kuivuus vaivaa Somaliaa 14 GMF uudistui 16 Tunteella hiv-aidsista 18 Uutisia 21 Resumé på svenska 22 Yhteystiedot 23 Pääkirjoitus Puhdas vesi ja vuosituhattavoitteet Vuonna 1975 eli noin kolmekymmentä vuotta sitten UNICEF ja WHO ryhtyivät kehittämään hoitoa ripuliin. Tuloksena syntyi kuusi senttiä maksava suolasokeriseos, jonka ansiosta lasten vuosittainen ripulikuolleisuus väheni viidestä miljoonasta vajaaseen kahteen miljoonaan. Suolasokeriliuos on todellinen menestystarina se pelastaa kymmenien tuhansien lapsien hengen joka päivä. Arvostettu lääketieteen julkaisu Lancet arvioi suolasokeriseoksen todennäköisesti vuosisadan tärkeimmäksi lääketieteelliseksi saavutukseksi. Kolmekymmentä vuotta on kulunut ja ripuli pitää yhä kärkisijaa lapsikuolleisuustilastoissa. Likainen vesi tappaa joka päivä kuin sarjamurhaaja sitä todennäköisemmin mitä vähemmän puhdasta vettä on saatavilla. Suomikaan ei ole säästynyt tältä: sodan jälkeen lapsia kuoli paljon ripulin seurauksiin. Yli miljardi ihmistä joutuu selviytymään jokapäiväisestä elämästään ilman puhdasta vettä. Hiljainen hätä jatkuu. Vuosituhattavoitteiden mukainen vesi- ja vessatilanteen parantuminen vuoteen 2015 mennessä on suuri haaste. Puhdas vesi jää haaveeksi todennäköisimmin Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Sanitaatioennuste on huono kaikkialla kehitysmaissa, mutta hätäkin on suurempi: melkein puolet maapallon väestä, 2,6 miljardia ihmistä, ei ole koskaan käyttänyt vessaa. Asia on niin tärkeä, että YK on nimennyt vuodet veden vuosikymmeneksi. Kun kymmenkunta vuotta sitten olin kehitystyössä Namibiassa, havaitsin käytännössä terveystrion toimivuuden. Puhdistimme luonnonlähteitä, jakelimme suolasokeriliuosta ja rakensimme kyykkylaattavessoja. Muutamalla sadalla dollarilla maaseutukylä sai perushygieniaolot järjestykseen. 60 vuotta täyttävällä UNICEFilla on vankka ammattitaito vesihuollon turvaamisessa. Seuraavaa menestystarinaa odotellessa UNICEF jatkaa kaivojen ja vessojen rakentamista yhdeksässäkymmenessä maassa, jotta hiljainen hätä tulisi näkyväksi. Pentti Kotoaro pääsihteeri Puhdas vesi -asiantuntijana projektisuunnittelija Mari Hakojärvi. 3

4 Avustava toimi Teksti: Eriikka Käyhkö Kuvat: Katja Tähjä ja vähä Kari Lumikero on siitä harvinainen toimittaja, että hänellä tuntuu olevan oma fanclub, jos kriitikkonsakin. Liioittelematta voitaneen sanoa, että Bonnier-palkittu Lumikero onkin tällä hetkellä Suomen tunnetuin toimittaja. Miehen salaisuus on yksinkertainen: toimittaja tunnustautuu kuuluvansa ammatistaan juopuneiden ryhmään. Haastattelu on juuri loppunut kun poistumme Kiasman kahviosta ulos yltäkylläiseen aurinkoon, jossa Lumikeron kaappaa heti Kiasman pyöröovilta itse rouva intohimo, Lenita Airisto. Ihanaa, paikalle sattunut Lenita huudahtaa. Faniksi tunnustautunut Lenita vipeltää matkoihinsa, ja heti seuraavana kättelylle marssii ohjaaja Matti Ijäs. Lumikero myhäilee ylpeänä palkanneensa Ijäksen töihin Ruotsin radioon vuonna 1970 toimiessaan siellä toimitussihteerinä 21 vuoden korkeassa iässä. Matti ilmestyi paikalle kaverinsa kanssa, mutta meillä ei ollut töitä kuin yhdelle. Kun sitten radion kahvilassa kuitenkin tarvittiin apua, Matti ja kaveri vuorottelivat niin, että joka toinen päivä toinen keräsi tiskejä kuppilassa, toinen teki juttuja radioon, Lumikero kertoo. Lumikeron hyväntuulisuus on jotenkin eksoottista ja tarttuvaa. Kaukaa mustassa Jokapojassaan viileän tyylikäs hujoppi paljastuu läheltä kuumaksi jutuniskijäksi. Ruskeat silmät tuikkivat, ja Lumikero kyyristyy useampaan otteeseen haastattelijan eteen ja koskettaa tämän tästä kevyesti tämän käsivartta. Minulla on tapana kosketella ihmisiä, kun juttelen heidän kanssaan. Erityisesti arabimaissa se on erinomainen tapa saada ihmiset kanssaan samalle puolelle. Kun ihminen hymyilee, hän on jo kanssasi samalla puolella, Kari selostaa. Siteitä ja pyyhkeitä Jos pohjoisen pojalle, Kemissä syntyneelle Lumikerolle sataa minuutissa julkkistuttavia Helsingin keskustassa kuin tähtitaivaalta ikään, millaista lie vaarallisilla kriisialueilla? Sataako luoteja? Älä vaan tee tästä mitään sankaritarinaa, Kari varoittaa. Mutta hetkessä olemme jo Saksan alpeilla koulutuslei- 4 rillä, josta Kari on juuri palannut. Lumikeron työnantaja kouluttaa miestä ammatin vaaroihin jatkuvasti. On hyvä juttu, jos sieppajat pistävät sinulle siteen silmille. Silloin sinua ei todennäköisesti tapeta, koska et näe mitään. Sama pätee tilanteeseen, jossa aseistettu mies painaa sinut maahan älä vaan katso silmiin, sillä jäät todennäköisemmin henkiin, kun et ole vaarallinen todistaja, Kari kertaa saatuja oppeja. Toisaalta on syytä nähdä ennalta, milloin tilanteet ovat kääntyäkseen vastakarvaan. Ensinnäkin pyrin tietoisesti välttelemään hengenvaarallisia paikkoja. Se on sekä minun että MTV3:n linja. Esimerkiksi Bagdadissa en ole käynyt sitten Saddamin patsaan kaatamisen. Mutta minua myös koulutetaan koko ajan haistamaan, milloin tavallinen tilanne saattaa kääntyä uhkaavaksi. Kari kertoo esimerkkitapauksen Peshawarista Pakistanista, jonka Afganistanin vastaisella rajalla tunnelmat 9/11 jälkeen olivat erittäin Taleban-myönteiset. Koraanikoulun edessä oli leppoisa tunnelma, kunnes paikalle ilmestyi hyvin englantia puhuva nuori mies. Hän alkoi lietsoa yleisöä Karia vastaan, ja ainoa vaihtoehto oli häipyä mahdollisimman nopeasti. Neljän vahvan kielen saksan, ruotsin, englannin ja suomen lisäksi Lumikero puhuu aika hyvin norjaa ja lukee uutistanskaa.

5 ttaja n enemmänkin Siinä eivät auttaneet selitykset journalistisesta puolueettomuudesta, ei edes pakonomainen Osaman ymmärtäminen, kun mies ilmoitti tuomionsa jenkkien puolella se on kuitenkin. Arabimaissa vakioaloitus onkin nykyään Finland, no America, Lumikero kertoo. Tiukoista tilanteista ei kuitenkaan jää kaunoja, päinvastoin: Lumikero kertoo ymmärtävänsä erittäin hyvin esimerkiksi arabien tuohtumuksen Muhammedpilakuvista, joissa profeetta rinnastettiin terroristeihin. Jupakassa tuli esiin Lumikeron mielestä arabien vuosisatainen aliarvostus Euroopassa statusongelma, jota vastaan esimerkiksi Tanskan muslimia protestoivat. Meillä on oikeasti varaa olla loukkaamatta muslimeja tässä asiassa, Lumikero toteaa. Puolesta ja vastaan Toimittajaksi Lumikerolla on paljon faneja. Kysyttäessä syytä Lumikeron elävään yhteyteen yleisöönsä Lumikero ehdottaa ensin vakavissaan, että ehkä tsunamin yhteydessä tuli oltua paljon studiossa. Pian mies kuitenkin myöntää, että julkisuuden takana taitaa sittenkin olla paukku itsessään. Pitkän uran kirjeenvaihtajana ensin Tukholmasta, sitten Berliinistä käsin tehnyt Lumikero tunnetaan juuri tsunami-raporteista, niiden aiheuttamasta kiitoksesta ja keskustelusta. Bonnier- palkinto tuli, kun Kari toimi ohi viranomaistiedotuksen ensimmäisenä kotimaisena väylänä maailman suurimman luonnonkatastrofin kovaan todellisuuteen. Mutta ei niin paljon ruusuja ettei risuakin Tampereen yliopiston tiedotusopin professori kepitti Lumikeroa shokissa olleiden ihmisten haastattelusta. Höpöhöpö, kommentoi Lumikero. Mitä muuta olisin voinut tehdä, kun ihmiset halusivat kertoa kameralle, mitä oli tapahtunut? Heillähän oli tarve tehdä tilanne tunnetuksi, levittää tietoa kun viranomaistiedotus Suomessa vakuutti, että kaikki on hyvin. Tehdyt haastattelut olivat täysin sitä, mitä katastrofialueilta aina tuotetaan, mutta vain nämä olivat moraalisesti vääriä koska uhrit olivat suomalaisia, Kari ihmettelee. 5

6 MTV3:n Berliinin kirjeenvaihtaja Kari Lumikero Syntynyt: Kemissä i 1967 Tukholma, Ruotsin postin kirjeenkantaja, freelance-juttuja Yleisradiolle 1968 Ruotsin radion suomenkielisen toimituksen kesätoimittaja 1969 Ruotsin radion vakituinen uutistoimittaja, Yleisradion freelance-kirjeenvaihtaja 1986 MTV:n Skandinavian kirjeenvaihtaja 1997 muuttaa 30 Tukholman vuoden jälkeen MTV3:n kirjeenvaihtajaksi Berliiniin Perhesuhteet: vaimo Cita Högnabba, Suomen Berliinin suurlähetystön lehdistöneuvos. Kolme lasta, joista kaksi aikuisia, yksi lapsenlapsi Valvonta-alueet: Keski-Eurooppa ja uudet EU-maat sekä Balkan, Lähi-Itä ja tarvittaessa maapallon muut kriisialueet. Kenties tapaus tuli lähelle kriitikoitakin, kun eivät nähneet tilanteen samankaltaisuutta muuhun uutistodellisuuteen. Yksinäinen tiedotusprosessi oli konkarillekin tunteellisesti vaativa, ja siitä selvittiin vain Koskenkorvalla. Pullo riitti; mutta ensimmäisenä paikan päällä ollut ja tsunamitiedon kotimaahan saattanut Lumikero pitää edelleenkin yhteyksiä uhreihin. Eräs psykiatri totesikin taannoisessa keskustelussa, että olin katastrofin kokeneiden viimeinen oljenkorsi tilanteessa, jossa kaikki oli mennyt ja perusturva pahasti järkkynyt. Lumikeron mielestä televisio on välineenä sen laatuinen, että se herättää aina vahvoja tunteita, puolesta ja vastaan. Voit kirjoitella mitä lie tai radiossa kuulutella, mutta vaikutus ei ole koskaan sama kuin televisiossa. Se on välineistä ihmisläheisin, ja siihen suuntaan olen itsekin yrittänyt vanhetessani mennä. Mitä enemmän on ikää, sen kiinnostuneempi on ihmisestä itsestään. Juuri Lumikeron raporttien tunteellisuus patisti osaltaan ihmisiä höllentämään avustuspussin nyörejä ennenkuulumattomalla aktiivisuudella. Lumikero toivookin hädänalaisten auttamishalun säilyvän uutisyleisössä tsunamin jälkeenkin, vaikka sanookin ymmärtävänsä, että katastrofit Pohjois-Irakissa pärjää hyvin ruotsilla, sillä koko Kurdistan on täynnä Ruotsissa pakolaisena olleita, sanoo Ruotsissa 30 uransa ensimmäistä vuotta asunut Lumikero. koskettavat ihmisiä enemmän kun omat ovat mukana. Itseenikin tsunami vaikutti tietysti eri tavoin kuin työt keskimäärin. Annoimme kaveriporukan kanssa kaiken liikenevän rahan tsunamin uhreille. Ihmiset ja tekniikka Aika kiitää, mutta ammatistaan hyvin ylpeä Lumikero haluaa ehdottomasti esitellä, kuinka vaivatonta nykyaikana tv-jutun teko teknisesti on. Normaalikokoiseen reppuun mahtuu kamera ja leikkausstudio eli tietokone, jolla pystyy yhden miehen show na lähettämään langatonta yhteyttä pitkin jutun kanavan lähetyskansioon mistä päin maailmaa tahansa. Toisin sanoen tekniikka mahdollistaa kompaktin yhden miehen uutississiryhmän. Jopa hirmumyrsky Katrinan tuhottua New Orleansin onnistuin löytämään langattoman lähetyspisteen erään hotelliketjun pihalta, ja lähetys nähtiin kuin nähtiinkin Suomessa ajallaan. Lumikero rakastaakin ilmiselvästi työtään: paitsi tekovälinettään tekniikkaa, niin eritoten ihmisiä, joita hän uskoo journalistina voivansa aina tavalla tai toisella palvella. Tämä näkyy myös jäähyväisten hetkellä: kun Ijäksen Matti on perheineen lähtenyt, Lumikerolla on suomalaisittain hivenen yllättävä pyyntö. Älkää vielä lähtekö, hän pyytää kuvausryhmältämme. Kari näet odottaa Susanna Haaviston vanhempia tapaamiseen, eikä näköjään malttaisi olla hetkeäkään itsekseen. Ja me olemme tunteneet kokonaista seitsemisen varttia. Ehtivä mies! 6

7 TV-journalistin liikkuva toimitus: reppu. Lumikero uskoo toimittajan voivan työllään auttaa ihmisiä. 7

8 Teksti: Mari Hakojärvi Kuvat: UNICEF, Inka Hetemäki Janopäiväkeräys tuo vettä ja vessoja Eritreaan: Pysäytämme sarjamurhaajan Millaista on elämä kylässä, jossa asukkaat kaivoivat käsin kiviseen maastoon 35 metriä syvän kaivon puolen vuoden ajan saadakseen vettä? Eritreassa ja monessa muussa kuivuudesta kärsivässä maassa ylläkuvattu tilanne ei ole mitenkään poikkeuksellinen. Vedestä on huutava pula. Sitä kerätään kuralätäköistä ja purojen pohjilta, itse kaivetuista kaivoista mistä vain. Tällainen vesi on likaista, mutta muutakaan ei ole. Joka 8. sekuntti kuolee joku likaisen juomaveden takia. Likaisesta vedestä johtuvat sairaudet vaikeuttavat lasten elämää. Sairaan lapsen oppimiskyky heikentyy, ja koulusta täytyy jäädä pois. Lasten aliravitsemuksen taustalla on usein pula puhtaasta vedestä ja hygieniasta. 8

9 9

10 Arviolta puolet maapallon köyhästä väestöstä on jatkuvasti sairaana vesi- ja vessapulan aiheuttamasta huonosta hygieniasta johtuen. Kun vettä joudutaan hakemaan kaukaa, se vie aikaa naisilta ja lapsilta useita tunteja päivästä; tämä aika on pois koulunkäynnistä ja työstä. Rahassa mitattuna seurauksena on miljardien menetys vuosittain. Mitä rahalla saadaan aikaan? 6 senttiä yksi suolasokeriseospussi ripulin hoitoon 1,5 10 litran muovikanisteri veden säilytykseen kpl suolasokeriseospusseja ripulin hoitoon 12 kyykkylaatta käymälään 295 pumppukaivo 2000 porakaivo UNICEFin Hyvän tahdon lähettiläs Micke Rejström kokeilee kyykkylaattakäymälää Tshadissa. Vessapaperia minä tarvitsen! Maailmanlaajuinen vessapula puhuttaa myös suomalaisia kirjailijoita: Eppu Nuotio, Esa Kero, Tommy Tabermann, Reidar Palmgren ja Juha Jokela kirjoittivat kukin osansa Janopäiväkeräysviikolla 17 julkaistavaan novelliin, jossa päähenkilö joutuu kinkkisiin vessatilanteisiin: hätä on suuri, toteaa tarinan sankari huudahtaessaan vessapaperia minä tarvitsen! Viisiosaista tarinaa voi seurata Metro-lehdestä sekä netissä osoitteissa ja Maailmassa on yli 2,6 miljardia ihmistä, jotka tarvitsevat vessaa, vessapaperista puhumattakaan. Melkein puolet maailman väestä joutuu selviytymään ilman minkäänlaisia saniteettitiloja luku on suuri erityisesti syrjäisissä kylissä sekä slummeissa. UNICEF arvioi, että jopa 80 prosenttia kaikista kehitysmaiden sairauksista johtuu likaisesta vedestä ja puutteellisesta hygieniasta. Ripulin aiheuttama nestehukka on ollut kolmenkymmenen vuoden ajan pikkulasten pahimpia tappajia. Mikäli vesi- ja vessatilanne kehitysmaissa ei parane, ripuli pysyy edelleen lasten sarjamurhaajana tappaen lasta joka päivä. Vessatapoihin liittyy monissa maissa paljon häveliäisyyttä. Äidit eivät päästä tyttöjä kouluun, mikäli koulussa ei ole erillisiä vessoja tytöille ja pojille. Vessojen puute vaikeuttaa myös muulla tavoin tyttöjen elämää oikeammin terveyttä: joissakin kulttuureissa tytön ei ole soveliasta käydä tarpeillaan päiväaikaan. Pidättely ja puskavessat lisäävät tulehdusriskiä ja voivat pahimmillaan uhata tyttöjen lisääntymisterveyttä. Vessojen merkitys kehitysmaissa ei myöskään ole yhtä selvä kuin puhtaan veden. Siksi valistus on mukana kaikissa UNICEFin vesi- ja sanitaatio-ohjelmissa. UNICEFin ohjelmissa koululaisille opetetaan veden ja vessojen käyttöön liittyviä tapoja. Koulusta oppi kulkeutuu lasten myötä kotiin. Kun vessasta tulee statussymboli, kuten eritrealaisessa Men Shiebin kylässä, jossa ensin yksi perhe rakensi vessan ja toiset perheet seurasivat esimerkkiä, kyläläisillä on edessään parempi tulevaisuus: kaivojen yhteydessä rakennetut vessat ja hygieniavalistus takaavat sen, että yhä harvempi lapsi kuolee ripulin seurauksiin. UNICEF on puhunut paljon oikeudesta veteen, mutta yhtä hyvin voidaan puhua oikeudesta vessaan. Kun puhutaan veden ja vessojen puutteesta, puhutaan myös paljon muusta: oikeudesta käydä koulua, tasa-arvoisesta kohtelusta, oikeudesta pysyä terveenä ja säilyä hengissä. Oikeudesta ihmisarvoiseen elämään. Vappuviikon Janopäiväkeräyksessä on monta kumppania Janopäivänä UNICEFin vapaaehtoiset jalkautuvat kaduille keräyslippaineen ympäri Suomea. Vapaaehtoisten lisäksi Janopäivässä mukana ovat Käymäläseura Huussi ry., YleQ, Naisjärjestö Soroptimist International of Finland sekä Suomen Partiolaiset. YleQ lähettää viikolla 17 vesi- ja vessa-aiheista ohjelmaa. YleQ:n toimittaja Olga K. seuraa viikon ajan nelihenkisen perheensä vedenkulutusta. Jos keskiverto eritrealainen joutuu selviytymään päivästä 13 litralla vettä, mitä mahtaa olla suomalaisen perheen vedenkulutus! Janopäivän avajaistapahtumassa Helsingin Kampin Narinkkatorilla esitellään Käymäläseura Huussi ry:n huusseja sekä kehitysmaissa käytettyjä kyykkylaattakäymälöitä. Millainen on sinun unelmavessasi soiko se hongkongilaiseen tyyliin? Soivaa vessaa ei Janopäiväkampanjassa esitellä, mutta keinuva kylläkin. Huussien kirjo on valtava, mutta niin on tarvekin. Osallistu Janopäiväkeräykseen! Janopäivän katukeräyksiä järjestetään noin 40 paikkakunnalla. Janopäiväkeräyksen lahjoitustilit: Nordea viestiksi Janopäivä Verkkopankkilahjoitukset: Janopäiväkeräyksen keräyspuhelin: (10,10 eur/puh+pvm) 10

11 Vessa ja vesijohto... miksi sanitaatio on niin tärkeää? Olen työskennellyt urani aikana pitkiä aikoja ulkomailla, suuren perheen äitinä ja lasten kanssa matkaillen eksoottisissa kohteissa. 90-luvulla asuimme Nepalissa, jossa monenlaiset kulkutaudit ovat yleisiä. Perheemme, myös lapset, sairasti monenlaisia trooppisia tauteja. Erään Suomen lomamme aikana 2-vuotias tyttäreni näytti kalpealta ja väsyneeltä. Emme kuitenkaan tehneet asiasta suurempaa numeroa, jatkoimme lomaamme, vierailimme sukulaisten ja ystävien luona. Vasta palattuamme kotiin Nepaliin kävimme tutun lastenlääkärin luona. Diagnoosi A-hepatiitti. Yleinen, mutta lapsilla oireeton tauti. Emme yleensä anna rokotetta alle 10-vuotiaille oli lääkärin neuvo kaikki lapset Nepalissa saavat tällä tavalla luonnollisen immuniteetin. A-hepatiitti kuin kulovalkea Eräänä päivänä puhelin soi ystäväni Suomesta soitti täydessä paniikissa. Vierailumme jälkeen monet ystäväni olivat sairastuneet A-hepatiittiin, joka aikuisella ei ole oireeton, vaan ikävä ja pitkällinen tauti. Itse asiassa olimme aikaansaaneet kokonaisen sairastumisten sarjan myöhemmin tehty epidemiologinen tutkimus selvitti, että perheestämme lähtöisin oleva hepatiitti-a tartunta levisi 117 henkilöön, ennen kuin se vihdoin saatiin talttumaan. Hygieenisessä Suomessa A-hepatiitti levisi kuin kulovalkea, kenelläkään kun ei enää ollut luonnollista immuniteettia. Kesti tovin, ennen kuin uskalsin palata tänne lomille! Ylläoleva tarina kuvastaa hygienian tason ja suolistoperäisten tautien levinneisyyden eroja Suomessa ja kehitysmaissa. Olemme tottuneet erinomaisen hygieeniseen ympäristöömme ja eliminoineet melko täysin valtavan määrän harmillisia ja myös hengenvaarallisia tartuntatauteja eristämällä suolistoperäiset patogeenit. Miten olemme onnistuneet tässä? Vuosikymmenien, jopa satojen vuosien ajan olemme Suomessa käyttäneet huusseja ja WC:itä, rakentaneet viemäreitä ja kunnallistekniikkaa. Monessa kehitysmaassa vasta haaveillaan tällaisesta tilanteesta. Ripuli syy lapsikuolemiin Nepalissa ihmisten perinteinen tapa hoitaa tarpeensa on käydä aamuvarhaisella, ennen auringon nousua läheisellä pellolla. Auringon nousu paljastaa sitten lemuavan näyn. Suolistoperäisten tautibakteerien voi suorastaan nähdä kuhisevan maastossa. Ripulitaudit ovatkin suurin syy pienten vauvojen lapsikuolleisuuteen. Teksti ja kuva: Maria Notley Konsultti Käymäläseura Huussi Ry Suolistoperäisten tautien leviäminen Vesi on se elementti, joka kuljettaa nämä bakteerit ihmisestä toiseen, joskus suoraan, kuten monet ripulitaudit, joskus väliisännän kautta. Suoraan veden välityksellä leviävät mm. salmonella, ghiardia, kolera, lukuisat erilaiset loiset. On myös sairauksia, jotka viihtyvät veden äärellä esim. malaria ja filarioosi, jotka tarvitsevat vettä väli-isännän hyttysen lisääntymiseen. Vesi ja sanitaatio meillä vesi ja viemäri kuuluvatkin yhteen. Kehitysohjelmissa onkin nykyään mukana molemmat komponentit. Enää ei viedä kaivoja Afrikkaan, jos ei mukana ole myös huussi. Nepalilaisessa projektissamme Suomen ulkoasiainministeriön rahoittamassa pitkän tähtäimen kehitysohjelmassa Länsi- Nepalissa, teimme työtä sanitaatiotilanteen parantamiseksi monella tapaa. Kyläläisille annetettiin koulutusta terveydenhuollosta ja sanitaatiosta ja myös rahallista tukea. Sitten he itse rakensivat huussit joka taloon, kouluun ja muihin yleisiin rakennuksiin, kuivattivat ja ojittivat alueen, järjestivät roskahuollon ja karjan lannan oikean varastoinnin, aloittivat terveystiedon tunnit koulussa. Kotitalouksissa naisille neuvottiin tiskin hygieenistä käsittelyä ja savuttomien hellojen rakentamista. Vessojen yhteyteen rakennettiin biokaasugeneraattorit, joista kotiin saatiin kaasuhella ja kaasuvalo. Vesi ja sanitaatio-ohjelmien kunnianhimoisena tavoitteena on vähentää köyhyyttä. Parannettu vesihuolto ja sanitaatio vaikuttaa yhteiskunnassa monella tavalla: se vähentää sairastuvuutta, lisää tuottavuutta, kun ihmiset jaksavat paremmin ja ovat vähemmän sairaina, vähentää yhteiskunnan terveydenhoitokuluja. Terveyskasvatuksella tuloksia Sanitaatio-ohjelmat ovat kuitenkin vaikeita ikiakaisten traditioiden ja tottumusten muuttaminen on hankalaa. Se täytyy tehdä kokonaan ja ainoastaan terveyskasvatuksen avulla, ja se luonnollisesti onnistuu parhaiten lapsilla ja koululaisilla. Sanitaatio-aate saa kuitenkin nopeasti tuulta siipiensa alle puhtaat ja terveet kylät herättävät naapurikylissä ihmetystä ja halua panna myös oma kylä kuntoon. Kuten Kalawati Pandey, hyvä ystäväni ja ansioitunut sanitaatio-aatteen eteen Nepalissa työskentelevä nainen asian ilmaisi: Sanitation is a movement! 11

12 Suomessa käydään huussissa, mutta missä muualla? Meille jokaiselle on selvää, että keskustellaan aamukahvipöydässä hyvin tai huonosti nukutusta yöstä tai syödystä ruuasta. Riittävä turvallinen lepo, terveellinen maistuva ruoka ja lisääntyminen, siinä ihmisenä olemisen perusasiat, vai ovatko. Kyllä tähän peruasiaan kuuluu myös syödyn tuotteen ulostaminen, mutta siitä ei sovi tai pidä keskustella. Söitpä sitten suomalaista tai italialaista kinkkua, niin tulos on sama, on käymälöitävä. Käynti käymälässä täällä Suomessa hienoissa wc-tiloissa tai kesämökin sinisessä huussissa on helppoa. Vesivessan puhdas posliini-istuin on miellyttävä ja kun vielä on puhdas juomakelpoinen juokseva vesi, joka vie tuotoksemme mennessään. Kansantuotteesta ei tarvitse yleensä huolehtia tämän jälkeen. Tai hetki voi olla vieläkin nautinnollisempi kuten esim. Japanissa, missä istahtaminen vaaleanpunaiselle lämmitetylle istuimelle saa ensikäyttäjän hämmästymään, mutta istunnon lopuksi puhaltava lämmin ilma kuivaa niin mukavasti, että siinä karskimmankin istujan takamus jää nauttimaan. Nämä eivät kuitenkaan ole nautintohetkiä valtaosalle maapallon asukkaista. Suuremmalle osalle käymälöinti tai nenän puuterointi - matka ei ole julkista tai edes salaista. Parempi kun kukaan ei tiedä monestakin syystä. Mutta pari muistutuksen sanaa; jos käytössä on vesivessa, niin on se toivottavasti jokaisessa käytössä olevassa paikassa kytketty kunnolliseen puhdistamoon. Virtsan ja ulosteen sisältämien veteen liuenneiden ravinteiden tai mikrobien poistaminen pelkällä sakokaivolla ei ole mahdollista. Sakokaivojen tai septitankkien jälkeen vettä likaavat mikrobit ja ravinteet jopa johdetaan usein rehevöittämään vesistöjä ja pohjavesiä, kun ravinteilla olisi paljon parempaa käyttöä. Tarkoitus on varmaan ollut, että ravinteet kiertävät ja tuottavat uutta kasvua. Tämä hyvä ravinnehuolto ei ole kuitenkaan pelkkä ravinneasia, ulosteiden sisältämät erilaiset pieneliöt veteen päästessään saattavat aiheuttaa sairastumista. Näin käy miljoonia kertoja vuodessa maailmalla ja joskus jopa Suomessakin. Kuivakäymälä tai huussi tai vaikkapa VIP-latriini ovat vaihtoehtoja oman kansantuotteemme käsittelemiseksi. Lähtökohtana on niin kuin kaikessa rakentamisessa pitää olla oikea laite tai malli oikeassa paikassa. Itse tehty huussi sopii monesti suomalaisen mökin kesäajan käyttöön, mutta sisätiloihin itse tehtyä laitetta ei kannata asentaa ellei ole ihan varma laitteen tai mallin toiminnasta. Toinen asia on sitten kokonaan se, että yleensä maailmalla ei istuta vaan kyykytään. Maailman vesikokouksessa Käymäläseura pikkuhuussia luultiinkin linnunpöntöksi. No keskustelujen jälkeen olimme molemmat valistuneempia erilasista tavoista hoitaa päivän askareita. Olkoon huussi sitten missä tahansa, niin perusta toimivalle kuivakäymälälle on virtsan ja ulosteen hallinta. Haju syntyy siitä kun kiinteä aine hiljalleen hajoaa ja liukenee nesteeseen käymälän alusastiassa. Hajun aiheuttaa vapautuva ammoniakki. Jos vielä tuuletuskin katolle puuttuu, niin käynti käymälässä on kuin pahimmassa hajulassa käynti. Vaikka paikat olisivat siistit, niin haju on kyllä viihtymisen ja viipymisen este. Alusastian tyhjentäminen tässä tapauksessa on epämiellyttävää ja usein se tästä johtuen päätyykin lähimetreille, jolloin ei kovin paljoa ole saavutettu ympäristön kannalta katsottuna. Lähtökohtana käymäläjätehuollossa on, ettei jätettä haudata maahan kuin poikkeustapauksessa metsäretkellä. Näin ollen käymälässä tulee aina olla alusastiat kiinteälle ja erottuvalle nesteelle tai neste erotellaan jo istunnon aikana. Puhdas virtsa on hyvä ravinne. Näitä ajatuksia voi jakaa kaikissa tilaisuuksissa. Usein se synnyttää hieman hymyilyä, mutta siitä ei kannata lannistua. Olet maailman pahimman sarjamurhaajan jäljillä. Raini Kiukas Käymäläseura Huussi ry 12

13 Vanhan liiton vahvistaminen Suomen Soroptimistit aktiivisesti mukaan janopäiväkeräykseen Soroptimistijärjestö on maailmanlaajuinen eri ammatteja, kulttuureja ja maita edustavien naisten järjestö, joka edistää ihmisoikeuksia ja naisten asemaa, ystävyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Pyrimme toimimaan paikallisten, kansallisten ja kansainvälisten yhteisöjen kanssa ja vaikuttamaan päätöksentekoon yhteiskunnan kaikilla tasoilla. UNICEF on ollut meidän yhteistyökumppanimme vuosikymmeniä, klubit ovat vuosittain raportoineet UNICEF -lahjoitusten määrästä. Olemme olleet aktiivisia korttien myyjiä. Viime vuosina myös Janopäivän keräyksiin on tultu mukaan. Edellisen toimintakautemme ( ) raportin mukaan klubit ovat tulouttaneet UNICEFille noin euroa. Kansainvälinen kohteemme on Avain itsenäisyyteen -projekti, jota toteutetaan yhteistyössä Women for Women Internationalin kanssa. Kerätyillä varoilla avustetaan sodista selviytyneitä naisia Afganistanissa, Bosniassa ja Ruandassa palaamaan itsenäiseen elämään. Projektissa tarjotaan avustusta naisille ja heidän perheilleen elämisen perustarpeisiin, annetaan koulutusta ja lainoja esim. oman yrityksen perustamista varten. Tavoitteemme on euroa ja tämän nelivuotisen projektin puolivälissä olemme hyvin saavuttaneet tavoitteemme. Toiminnan painopisto on klubeissa, joita on Suomessa 59, kohta 60, sillä Kalajoen seudulle perustetaan loppukesästä uusi klubi. Jäseniä meillä Suomessa on noin ja maailmassa Paula Kuisma-Sorjonen Soroptimist International of Finland UNICEFin vapaaehtoiset Tiina ja Pinja toivottavat soroptimistit tervetulleiksi kerämään. Kuva: UNICEF Partiolaiset mukana auttamassa Suomen Partiolaiset ja UNICEF ovat tehneet yhteistyötä kauan. Järjestöjen arvomaailmat muistuttavat toisiaan ja molemmat ovat lasten asialla. Yhteistyö näkyy esimerkiksi siinä, että partiolaiset ovat tänäkin keväänä mukana Janopäiväkeräyksessä. Saila Suominen Ryttylän Eräveikot -lippukunnasta organisoi keräyksen paikkakunnallaan muutama vuosi sitten. Ryttylän Eräveikkojen lapset ja nuoret innostuivat keräyksestä välittömästi. Kerääminen oli vähän erilaista partiotoimintaa ja auttaminen tuntui tärkeältä. Tuntui että tämä on sellainen asia, jonka hyväksi pitäisi tehdä jotain, Suominen kertoo. Kyläläiset suhtautuivat huivikaulaisiin kerääjiin positiivisesti. Vapuntienoo oli Suomisen mielestä keräykselle erinomainen ajankohta, ihmiset olivat hyväntuulisia ja lahjoittivat mielellään ropoja muidenkin kuin oman janonsa sammuttamiseen. Oli tosi kiva, että tiesimme mitä milläkin summalla saa. Lapsia kiinnosti tietää, mihin rahat käytetään. Tarkkaan en muista, mutta kyllä me taisimme yhden kaivon verran saada rahaa kasaan. Vastuuta ja välittämistä Partiossa kasvetaan vastuullisiksi yhteiskunnan jäseniksi, välitetään ja halutaan muuttaa välittäminen käytännön teoiksi. Partiossa pienimmätkin saavat vaikuttaa: vastuun antaminen nuorille on partion perusidea. Nuoret pitävät huolta pienemmistään ja oppivat samalla johtamistaitoja. Yhdessä tekeminen ja tekemällä oppiminen ovat partion tärkeimpiä johtoajatuksia. Helppo tapa auttaa on UNICEFin janopäiväkeräys. Partiolaiset tunnetaan yleisesti retkeily- ja erätaidoistaan. Partio on kuitenkin monipuolisempaa. Partiolaisia löytää yhtä lailla ensiapua harjoittelemasta kuin erämaasta melomasta, kehitysyhteistyötä tekemästä kuin iltanuotion äärestä. Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry on Suomen suurin nuorisojärjestö. Partiolaisia on Suomessa ja koko maailmassa 38 miljoonaa. Ensi vuonna partioliike täyttää sata vuotta. Merkkivuotta juhlitaan ympäri maailmaa. Maria Vihla Suomen Partiolaiset 13

14 Afrikan sarven lapset kuivuuden kourissa: Somaliassa satoi viimeksi vain Teksti: Katri Simonen Kuvat: UNICEF milliä Suomalainen somali Fadumo Dayib osallistui Nigeriassa pidettyyn kansainväliseen kongressiin ja kertoi työstään UNICEFin palveluksessa Somaliassa. Kuulijakunnasta eräs totesi hämmästyneenä: Ah, Somalia on vieläkin olemassa. Nyt maa on taas noussut muun maailman tietoisuuteen. Tällä kertaa kuristavan kuivuuden takia. Somalia on merkillinen valtio. Tavallaan sillä ei ole rajoja. Diasporassa, eli muissa maissa eläviä somaleja on satojatuhansia, ja he ovat jatkuvassa yhteydessä kotimaahansa. Somalian valtiolliset rajat ovat kuin seula. Koska hallintokoneistoa ei ole, kuka tahansa voi omin jaloin kävellä maahan sisään. Näin ovat paimentolaiset perinteisesti aina tehneetkin vaeltaessaan karjoineen kuluneilta laitumilta vihreämmille. Somalipaimentolaisia on rajan takana niin Keniassa kuin Etiopiassakin. Bisnes kukoistaa Jatkuvaan liikkumiseen kytkeytyy kaupankäynti. Satamista on kameleilla kuljetettu tavaraa sisämaahan ja sieltä rannikolle ulkomaille vietäväksi. Somaliasta saa kaikkea, bisnes kukoistaa sotimisen keskellä. Somalia on Kaukoidästä ja Persianlahden maista tulevien tavaroiden, etenkin vaatteiden, sisääntulomaa Afrikassa. Mogadishuun tullaan ostoksille Keniasta saakka, Dayib sanoo. Uutta bisnestä ovat myös Afrikan parhaat internet- ja tietoliikenneyhteydet. Somalian väliaikainen hallituskin on liikkunut. Se piti majaa vuodesta 2004 Nairobissa, kunnes muutti kesäkuussa 2005 Somaliaan, mitä tervehdittiin edistysaskeleena. Mutta hallitus ja parlamentti jakaantuivat heti kahtia ja kahdelle eri paikkakunnalle, ja erimielisyydet maan keski-ja eteläosissa ovat pahentuneet. Somalian keski- ja eteläosissa tilanne on paljon huonompi kuin pohjoisessa. Anarkia vallitsee, sotapäälliköt taistelevat keskenään. Tämän takia alue on ulkomaalaisille ja esim. UNICEFille vaikeapääsyinen. Sen sijaan pohjoisessa, itsenäiseksi vuonna 1991 julistautuneessa Somalimaassa ja autonomisessa Puntlandissa taloudellinen ja poliittinen kehitys on lähtenyt liikkeelle ja olot ovat varsin vakaat. Suurin osa liki miljoonasta diasporasta palanneesta pakolaisesta onkin asettunut elämään maan rauhallisempiin pohjoisosiin. 14

15 Paniikki ajaa liikkeelle Kuivuus on Afrikan sarvessa arvaamaton mutta vakituinen vieras. Somalian yhteiskunta on perustaltaan ja sosiaaliselta rakenteeltaan paimentolaisyhteiskunta, ja sellaisena sopeutunut veden määrän vaihteluihin. Tilanne on pahin kymmeneen vuoteen. Sateet ovat olleet lähes olemattomat kahden vuoden ajan. Viimeksi satoi kahdeksan mm, kun normaalimäärä olisi 250 mm. Kuivuuden merkkeinä on lihan maanrakoon painunut ja viljan taivaisiin noussut hinta. Paimentolaiset teurastavat heikkokuntoista karjaansa ja lähtevät jäljelle jääneiden kanssa liikkeelle. Heitä on tullut rajan takaa Keniastakin etelän Juba- ja Shabelle-jokien vaiheille, alueelle, joka on perinteisesti ollut Somalian ruokakori. Maanviljelijät puolestaan pakenevat kuivuutta kaupunkeihin. Koko yhteiskunta on entistäkin enemmän liikekannalla, paniikin ajamana. Konflikteja leimahtelee vähenevistä resursseista kilpailevien ihmisten kesken. Koko Afrikan sarvessa noin kahdeksan miljoonaa ihmistä on ruoka-avun varassa, Somaliassa noin 1,7 miljoonaa. Ehkä jopa alle viisivuotiasta täytyy saada hätäruokinnan piiriin. Koulut auki mahdollisimman pitkään UNICEF on ollut Somaliassa vuodesta 1972, ja myös koko sodan ajan. Se on avustusjärjestöistä suurin 200 työntekijänsä henkilökunnalla. UNICEFin johdolla on tehty selvitys lasten ravitsemustilanteesta sekä kaikkien avustusjärjestöjen yhteinen vesihuoltosuunnitelma. UNICEF tähtää siihen, etteivät ihmiset lähtisi liikkeelle kotikonnuiltaan. Siksi kaivoja kunnostetaan ja kaivetaan ja vettä kuljetetaan tankeissa. Siksi myös Somaliassa on avattu 45 telttakoulua ja kouluja pyritään pitämään mahdollisimman kauan auki. Lasten huoltaminen on helpompaa, kun he ovat kouluissa, ja rutiinit suojelevat lasta. Evakossa turvattomuus kasvaa ja lapset eksyvät helposti vanhemmistaan. Uusien tilapäisten leirien syntymistä pyritään viimeiseen saakka välttämään. Taistelujen takia leireillä elää Somaliassa noin maansisäistä pakolaista. Yhtä tärkeää kuin ruuan ja veden toimittaminen on lasten vastustuskyvyn lisääminen. Aliravitsemus altistaa taudeille, esim. tuhkarokko ja nälkä ovat lapselle tappava yhdistelmä. Rokotuspeitto on eteläisessä Somaliassa erittäin heikko, ja rokotuksista myös kieltäydytään. Olennaisena osana UNICEFin kuivuusapua Somalialle on siksi rokotuskampanjointi. Huhtikuussa pitäisi sataa Taisteluista ja kuivuudesta huolimatta elämä jatkuu Somaliassa, ihmisillä on aina jotakin suunnitelmia ja he ovat aktiivisia, Fadumo Dayib sanoo. Hän on toiminut viime syksystä lähtien UNICEFin hiv-aids-työntekijänä ja nyt hänen vastuullaan on äiti-lapsi tartuntojen ehkäisyohjelman toteuttaminen. Hänellä on myönteistä kerrottavaa. Hiv-aids -tartuntaluvut Somaliassa ovat hyvin alhaiset. Ennaltaehkäisevällä työllä tilanne voidaan pitääkin aisoissa. Kuivuus tosin pahentaa tilannetta. Sairastuneet tarvitsisivat hyvää ravintoa. Ja väestön liikkuminen lisää tartuntoja. Seuraavien sateiden aika on nyt huhtikuussa. Insh allah että ne lankeaisivat runsaina. 15

16 Hiv-aids GMF-vaikuttajaryhmän Teksti: Riitta Hildén Kuvat: UNICEF uusi kohde UNICEFin Global Movement for Children-liikkeen suomalainen GMF-vaikuttajaryhmä on uusiutunut. Samalla GMF:n aikaisemmin tukema viisivuotinen varainkeräys Nepalin tyttöjen koulutuksen järjestämiseksi on päättynyt ja GMF on päättänyt tukea uutta, vuosikymmenen loppuun jatkuvaa kampanjaa hiv-aidsin haavoittamien lasten hyväksi. Suomen UNICEFin konkreettinen tavoite on kerätä yhteensä 4,5 miljoonaa euroa UNICEFin Unite for Children-hankkeeseen, nostaa valtion hiv-aids -budjetissa lasten osuus 10 prosenttiin sekä lisätä yleensä suomalaisten tietoja taudin vaikutuksista lasten elämään. Globaalin Unite for Children-hankkeen tarkoitus on nostaa yleisön ja poliittisten päättäjien tietoisuuteen hiv-aidsin miljoonat unohdetut lapsiuhrit, estää koulutuksella ja valistuksella tartunnat vanhemmilta lapsille ja tartunnan leviäminen nuorten parissa sekä huolehtia orvoista ja hankkia hoito jo tartunnan saaneille ja sairastuneille lapsille. Ohjelman tavoite on saada vähintään 10 miljoonaa orpoa ja hiv-aidsin haavoittamaa lasta toiminnan piiriin vuosikymmenen loppuun mennessä. Toimintaan tavoitellaan globaalisti rahoitusta miljardi dollaria. GMF:n jäsenet Matti Alahuhta Robert Andersson Pentti Arajärvi Matti Halmesmäki Harri Holkeri Matti Honkala Asmo Kalpala Hannele Niemi Juha Nurminen Matti Packalén Tom Selänniemi Marianne Stenius Astrid Thors Kari Vainio GMF ollut aktiivinen toimija 13-jäseniseksi laajentuneen suomalaisen GMF-ryhmän puheenjohtajana UNI- CEFin edustajana toimiva vuorineuvos Matti Honkala toivoo, että GMF jatkaa työtään yhtä innostuneesti ja aktiivisesti kuin edelliselläkin viisivuotiskaudella. Nepal-projektin varainhankinta eteni hyvin ja 2,35 miljoonan euron tavoite tullaan reilusti saavuttamaan. GMF on seurannut kiinnostuksella Nepal-projektin etenemistä. GMF:n toiminnassa on ollut runsaasti myös muuta Suomen UNICEFia tukevaa toimintaa; on kerätty rahaa eri muodoissa yritysverkoston avulla, kehitelty mm. internetin käyttöä ja muutenkin ideoitu toiminnan eri lohkoja. Uskon, että GMF on myös jäsentensä yhteiskunnallisen aseman vuoksi tuonut jossain määrin lisää vaikuttavuutta UNICEFin toimintaan Suomessa, Honkala arvioi ryhmän edellistä viisivuotiskautta. Suomen UNICEFin pääsihteeri Pentti Kotoaro nostaa esiin GMF-ryhmän aloitteesta perustetun aivoriihen, yritysten markkinointiammattilaisista kootun ryhmän työn viime viisivuotiskaudella Asiaan todella sitoutunut ryhmä ideoi tukitoimia kampanjaan ja antoi kokemustaan monipuolisesti käyttöömme. Nepalin tyttöjen alkeiskoulutuksen etenemistä GMF ryhmä seuraa jatkossakin, sillä kerätystä rahasta on käytetty vasta runsas kolmannes, joten sitä riittää vielä 2 3 vuodeksi. Nepalin yhteiskunnallinen epäjärjestys ei ole lopettanut projektia, mutta hidastanut sen etenemistä. Projektin kuluessa huomattiin myös puutteita niin opettajien taidoissa kuin koulutiloissakin. GMF evästikin UNICEFia käyttämään kerätyistä varoista enemmän sekä opettajien koulutukseen että koulurakennusten kohentamiseen niissä Nepalin seitsemässä köyhimmässä maakunnassa, joissa GMF:n nimikkoprojekti toimi. Ensimmäisen kerran kokoontunut uusiutunut GMF-ryhmä toivoo, että koulutus pysyy uudessakin projektissa keskeisenä asiana, sillä HI-viruksen etenemisen pysäyttää vain valistus. Tytöt esillä jatkossakin Ryhmässä jatkava valtioneuvos Harri Holkeri korostaa nimenomaan tyttöjen koulutusta, vaikka YK onkin muuttanut terminologiaansa ja painottaa nyt tasaarvoista koulutusta. Puhuminen tasa-arvoisesta koulutuksesta ei ole mielestäni kovinkaan tarkoituksenhakuista. Tytöt, tulevat äidit, on erikseen huomioitava koulutuksessa, koska suuressa osassa ihmiskuntaa nainen ei saa itse päättää omasta elämästään, Holkeri sanoo. Vaikka poikien koulutuksessakin on mittavasti tehtävää, käytännössä maailmalla pojat melko automaattisesti ovat jonossa tyttöjen edellä. On jopa taannoisen talibanien Afganistanin tapaisia maita, joissa tyttöjen koulutus on ollut suoranaisesti kiellettyä, Holkeri muistuttaa. GMF:n uusi jäsen, Helsingin yliopiston vararehtori, kasvatustieteen professori Hannele Niemi sanoo, että hiv-aidsin vastaisessa työssä tarvitaan vaikuttamista monella tasolla. Koulutuksen kautta syntyy pitkän tähtäyksen vaikutuksia. Siten koulutuksen saatavuuden lisääminen on keskeistä, mutta se tarkoittaa myös turvallisuuden lisäämistä kouluissa ja koulumatkoilla ja monia muita käytännön asioita, kuten saniteettitilojen järjestämistä. Erityisesti merkittävää on työ, joka avaa tytöille pääsyn koulutukseen ja myös pitää heidät koulussa riittävän pitkään, sillä heidän kauttaan uudet toimintatavat siirtyvät perheiden arkeen. Niemi sanoo, että hyvien opettajien puute on Afrikassa usein huutava, sillä palkkaus on huono ja opettajavajaus jatkuvaa siitäkin syystä, että hiv-aidsiin menehtyy myös osa opettajista. Suuri tehtävä on kouluttaa opettajia, jotka myös luovat ympäristöön uusia arvoja ja ihanteita. Paikalliskoulu voi toimia myös ympäristönsä valistuskeskuksena. 16

17 Niemi muistuttaa osin kulttuurisidonnaisista uskomuksista, joiden mukaan neitsyen raiskaaminen on miehelle kunniaksi ja suorastaan terveellistä. Niinpä sen uskotaan suojaavan miestä myös aidsilta. Näitä uskomuksia saattaa esiintyä myös kouluttamattomien opettajien keskuudessa. Vastuuta kotona ja maailmalla GMF-ryhmän uusia jäseniä ovat myös Keskon nykyinen pääjohtaja Matti Halmesmäki, Tapiolan toimitusjohtaja Asmo Kalpala, Koneen toimitusjohtaja Matti Alahuhta, Aurinkomatkojen varatoimitusjohtaja Tom Selänniemi, John Nurmisen Säätiön hallituksen puheenjohtaja Juha Nurminen ja Svenska Handelshögskolanin rehtori Marianne Stenius. Matti Alahuhta muistuttaa, että Koneella on liiketoimintaa kaikkialla maailmassa. On luonnollista, että olemme useissa kehittyvän talouden toimintamaissamme mukana paikallisissa sosiaalisen ja yhteiskunnallisen vastuun hankkeissa. Hyvä esimerkki on toimintamme Intiassa. Omaa osallistumistaan GMF:n toimintaan Alahuhta perustelee ryhmän hankkeiden tärkeydellä. Tapiolan Asmo Kalpala sanoo olevansa mukana myös eräissä muissa sosiaalisen vastuun piiriin kuuluvissa aktiviteeteissä. Tapiolassa puolestaan keskinäinen yhtiömuotomme on yhteisöllisyyttä konkreettisimmillaan ja siten yhteisöllisyys ja sosiaalinen vastuu pyritään pitämään elävänä osana työmme arkea. Kalpala sanoo että myös Tapiolan sponsorointia on pyritty suuntaamaan voimakkaan kaupallisia piirteitä sisältävien aktiviteettien sijasta sosiaalisen vastuun alueille, kuten esimerkiksi lasten iltapäivätoimintaan tai turvakoti- ja ystävänpalvelutoimintaan. Keskolla systemaattista työtä ensin ympäristönsuojelun ja sittemmin kolmipilarisen vastuullisuusmallin mukaisesti taloudellisen, ympäristö- ja sosiaalisen vastuun eteen on tehty jo 15 vuotta. Osa arkista kilpailukykyä Alkuvaiheessa päällimmäisinä ajureina olivat maineriskin hallinta ja yrityskuvan parantaminen. Ymmärryksen kasvaessa vastuullinen yritystoiminta on yhä selkeämmin muotoutunut osaksi yrityksen strategista valintaa, johtamismallia ja sen kautta jokapäiväistä työtä. Yritys koostuu ihmisistä, yksilöistä, ja on tärkeää, että yksityinen ihminen voi sitoutua yrityksen arvoihin ja tekemiseen, Keskon pääjohtaja Matti Halmesmäki sanoo. Hänen mielestään vastuulliseen yritystoimintaan kuuluu olennaisena osana vuorovaikutteinen, kahdensuuntainen sidosryhmäyhteistyö. Siinä Keskolla ei ole vain rahoittajan vaan myös aktiivisen toimijan rooli. Kaikkiaan Kesko ja sen tytäryhtiöt tukivat yleishyödyllisiä kohteita viime vuonna 2,2 miljoonalla eurolla. Kesko toimii asiakkaiden arjessa, joten on luontevaa, että tukemmekin kohdistuu erityisesti hankkeisiin, jotka vaikuttavat lapsiperheiden arkeen ja lasten ja nuorten hyvinvointiin. Tästä hyvinä esimerkkeinä ovat Nuori Suomi -yhteistyö ja viisivuotinen UNICEF-projektimme Intiassa, jonka aikana kaikkiaan lasta saatiin töiden sijasta kouluun. Halmesmäki muistuttaa, että Keskolla on myös välillinen vastuu ostamiensa tuotteiden tuotanto-olosuhteista. Kesko on kansainvälisen Business Social Compliance Initiativen kautta sitoutunut varmistamaan sosiaalisten auditointien avulla, että sen riskimaissa toimivat tavarantoimittajat noudattavat työelämän kansainvälisiä vähimmäisvaatimuksia. Yhteistyö UNICEFin kaltaisten toimijoiden kanssa ajaa samoja tarkoitusperiä. Mielestäni vastuullisuus on osa yrityksemme kilpailukykyä. Suuren yrityksen yrityskuvaan vaikuttavat monet tekijät ja vastuullisuus on niistä yksi myös henkilökohtaisen arvomaailmani mukaan, Halmesmäki sanoo. Matkailuala kitkee lapsiseksiturismia Tom Selänniemi tuo GMF:ään puolestaan matkailun vastuullisuusnäkökulman. Hän on ollut edistämässä taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää matkailua Aurinkomatkojen ohella myös kansainvälisessä matkanjärjestäjien kestävän matkailun hankkeessa TOI:ssa (Tour Operator s Initiative for Sustainable Tourism Development), ja toimii nelivuotiskauden sen puheenjohtajana. TOI:n jäsenyritykset tuottavat vuosittain yli 40 miljoonaa turistimatkaa. TOI saa tukea YK:n piiristä UNWTO:lta, UNEP:ilta ja Unescolta ja se tekee yhteistyötä mm. UNICEFin kanssa. Yksi matkailualan erillisongelmista on lapsipornoon liittyvä turismi. Aurinkomatkoilla on mm. jokaisessa noin 800:ssa hotellisopimuksessa UNICEFin koordinoiman code of conductin edellyttämä klausuuli lapsiseksikaupan kieltämisestä. Olemme myös informoineet asiasta sopimuskumppaneitamme ja oma henkilöstömme on koulutettu lapsiseksiturismin vastaiseen työhön, Selänniemi sanoo. Aurinkomatkat tukee lisäksi esimerkiksi slummilapsille koulutusta, harrastuksia ja ravintoa tarjoavaa Favela-projektia Brasilian Fortalezassa ja koptikristittyjen poikien orpokotia Egyptin Luxorissa. Merkittävintä yhteiskuntavastuutyötä lienee kuitenkin kaikkien sopimuskumppaneidemme omistustaustan selvittäminen ja pyrkimys paikallisten sopimuskumppaneiden suosimiseen, Selänniemi arvioi. Juha Nurminen puolestaan tuo GMF:ään yhteiskuntavastuuhankkeiden osaamista. Merellistä kulttuuriperinnettä vaalivalla John Nurmisen Säätiöllä on Puhdas Meri -rahasto, jonka hankkeet kohdistuvat Itämeren ja erityisesti Suomenlahden rehevöitymisen vähentämiseen. Global Movement Finland -ryhmän jäseninä jatkavat edelleen Honkalan ja Holkerin lisäksi Matti Packalén, Astrid Thors ja Kari Vainio sekä Suomen UNI- CEFin suojelija Pentti Arajärvi. 17

18 Tunteella hiv-aidsista Teksti: Katja Alaja Kuva: Patrik Lindström 18

19 Suomen UNICEFin hiv-aids -kampanjavideon tekijät Olga Koskikallio ja Tuukka Temonen luottavat tunteeseen. Toiveena on, että muisto edesmenneestä läheisestä kantaa huolenpidoksi maailman lapsista. Tuijotamme tyhjää TV-ruutua, kunnes spotti alkaa pyöriä. Harras musiikki ja kauniit patsaat vievät ajatukset pois arjesta, sitten ollaankin jo yllättäen hautausmaalla. Hiekkatietä kävelevä Jyrki69 alkaa puhua läheisen ihmisen kuoleman aiheuttamasta haavasta sydämessä. Hänen taivaansiniset silmänsä kehottavat meitä auttamaan muitakin kuin läheisiämme: Unite for children, Unite against aids. UNICEFin Suomen hiv-aids -kampanjan TV-spotin taustalta löytyy kekseliäs duo, tuottaja Olga Koskikallio ja käsikirjoittaja, ohjaaja Tuukka Temonen. Molemmat työskentelevät ex-apulantabasisti Temosen perustaman televisiotuotantoyhtiön Optiparin leivissä. Idea spottiin lähti Temosen kehitysmaareissujen tuloksena syntyneestä havainnosta. Mielikuvat kehitysmaista kilpistyvät helposti lapsiin, joilla on kärpäsiä naamassa, vaikka avustuskohteissakin eletään arkea. On leikkiä, pelaamista ja työtä, iloja ja suruja, kuolemaa, jotka linkittävät heidän ja meidän maailmansa. Surun mittakaava on toki toinen, sillä me emme joudu kohtaamaan jatkuvaa kuolemaa, Temonen selittää. Koskikallio ja Temonen päättivätkin tarjota suomalaisille samaistumisen kokemuksen, jotta he osallistuisivat UNICEFin hiv-aids -kampanjaan. Halusimme, että jo ensimmäinen kuva herättää jokaisessa tunteita, konkreettisia muistoja jostakin edesmenneestä läheisestä ihmisestä ja siitä, miten paljon olemme valmiit tekemään meille rakkaiden ihmisten puolesta. Miksemme voisi antaa edes hieman samaa huolenpitoa kehitysmaiden lapsille?, Koskikallio sanoo. Tunne edellä UNICEFin hiv-aids-spotin tekeminen käynnistyi vuoden alkupuolella, kun Suomen UNICEFin tiedotuspäällikkö Kirsti Dalman tarjosi tehtävää Temoselle. Temonen innostui välittömästi, sillä Dalmanilla oli vain kaksi ehtoa: tee jotakin erilaista ja ota suosittu muusikko, Suomen UNICEFin Hyvän tahdon lähettiläs Jyrki69 alias Jyrki Linnankivi mukaan. Saadakseen ajatuksensa ja tunteensa liikkeelle Koskikallio ja Temonen katsoivat suuren kasan UNICEFin hiv-aidskampanjan kansainvälisiä videoita. Ne oli toteutettu perinteisesti: julkisuudesta tuttu ihminen, joka puhuu asian puolesta studioympäristössä. Mainoksissa oli aivan liikaa asiaa. Se ei toimi, sillä asiat myydään tunteella, ei faktalla. Ei sillä ole niin väliä, mitä mainoksessa sanotaan. Julkisuuden henkilöt ovat kyllä hyviä, sillä heillä on uskottavuutta, Temonen arvioi. Kun idea kirkastui ja suunnitelmat selkiytyivät, oli Jyrki69:n vuoro astua parrasvaloihin. Koskikallio kertoo, että he hioivat lauseita Jyrki69:n kanssa niin, että ne istuivat hänen puherytmiinsä. Jyrki69 on sanonut jotenkin hienosti, että Afrikan yllä on suuri pilvi, hankkiudutaan eroon siitä. Mekin uskomme, että hiv-aids on ratkaistavissa oleva ongelma, Koskikallio kiteyttää. Ystävät mukaan Nyt 30 sekuntia kestävä, muutaman työviikon vaatinut mainos on valmis ja pyörii MTV3-kanavalla ja Suomen UNICEFin Internet-sivuilla. Kaikki vähemmän tärkeä on hiottu spotista pois, jotta katsojille jäisi enemmän aikaa ajatella. Koskikallio ja Temonen vaikuttavat tyytyväisiltä, sillä he kokevat, ettei spotti jätä kylmäksi. Spekuloitavaa tietysti riittää. Olisiko lopussa pitänyt olla vielä kirjallinen kehotus lahjoittaa rahaa UNICEFin hiv-aids -kampanjaan?, Koskikallio pohtii. Entä uskovatko Koskikallio ja Temonen siihen, että spotti voi saada ihmiset liikkeelle UNICEFin puolesta? Vastaus on ehdoton kyllä. 19

20 Eiväthän eri organisaatiot mainostaisi, jollei siitä olisi hyötyä. Uskon, että vaikutusmahdollisuudet TV:n kautta ovat melko hyvät, varsinkin lyhyellä tähtäimellä, sillä se tavoittaa massat. Tuotteen pitää tietysti olla ostettavissa, Temonen sanoo ja toivoo, että UNICEF vapaaehtoisineen kampanjoi vahvasti muillakin rintamilla, kuten Internetissä ja kaduilla. Itse Koskikallio ja Temonen ovat muistuttaneet ystäviään mainoksen sisältävällä sähköpostilla. Lähes jokainen pystyy antamaan vähän tai vähän enemmän, vaikkapa kymmenen euroa ja lisäksi hankkimaan kymmenen muuta lahjoittajaa. Pienilläkin ponnistuksilla pystytään tekemään paljon, ennaltaehkäisemään hiv-aidsia ja hankkimaan lääkkeitä jo sairastuneille, Koskikallio uskoo. Maailman on yhdistyttävä tajuamaan, että piittaamattomuus kehitysmaista on väärin ihan siksikin, että länsimaat ovat riistäneet niitä. Tarvitaan samanlaista yhteishenkeä kuin Irakin sodan alkaessa, Temonen lisää. Itsekritiikkiä tarvitaan Mitä kehitysmaiden mielessä pitämiseen ja auttamiseen tulee, Koskikallio ja Temonen ovat kaikkea muuta kuin ensikertalaisia. Temonen on käynyt useaan otteeseen kehitysmaissa, viimeksi UNI- CEFin matkassa Liberiassa. Lisäksi molemmat lahjoittavat säännöllisesti rahaa UNICEFille. Olen avustanut UNICEFia koko ikäni, sillä järjestö herättää minussa luottamusta. Siitä lähtien, kun juoksin UNICEFin myyjän kiinni kadulla, olen ollut kuukausilahjoittaja, Koskikallio kertoo. Lapsilisään sitoutuneet avustavat UNICEFia haluamallaan summalla kuukausittain. Vaikka Koskikallio ja Temonen luonnollisesti uskovat kehitysyhteistyöhön, heidän ei ole helppo sanoa, millä keinoilla köyhyyttä ja muita ongelmia, kuten hivaidsia, kannattaisi ratkoa. Se on kuitenkin selvää kuin pläkki, että muutoksen pitää lähteä sisältäpäin. En usko, että pelkkä raha ja ulkopuoliset ärsykkeet ovat avaimia pysyvään muutokseen, vaan tarvitaan ihmisten omaa tahtoa ja halua. Lukutaito on todella tärkeä asia, sillä se mahdollistaa tiedon hankkimisen ja ajatusten laajentamisen kaikesta mahdollisesta, Temonen sanoo. Koskikallio lisää, että kehitysmaiden valoisampi huominen riippuu länsimaidenkin valinnoista. Onko välttämätöntä, että afrikkalaiset tavoittelevat meidän elämäntyyliämme? Jotta kaikkien olot paranevat, myös meidän tulee luopua jostakin ja kuluttaa vähemmän, Koskikallio päättää. KAIKKI AIDSIN UHRIT EIVÄT VOI PYYTÄÄ APUA Lääkitys, joka estää HI-viruksen tartunnan äidistä lapseen synnytyksen yhteydessä maksaa vain 4 euroa. Se pelastaa lapsen hengen. LAHJOITA (15,11 /puhelu+pvm) Nordea: (viesti: lapset ja aids) 20