Hyvää ja siunattua alkanutta vuotta 2012!

Transkriptio

1 Blogi kirjoitukset Uusi vuosi (Mari) Hyvää ja siunattua alkanutta vuotta 2012! Mennyt vuosi 2011 oli meidän perheessä monien muutosten vuosi. Lopetimme mm. kielikoulun, aloitimme työt seurakunnassa, saimme kolmannen lapsemme jne. jne. Vuosi oli hyvä, vaikkakin aika ajoin myös melko raskas. Kiitos sinulle rukouksista, taloudellisesta tuesta lähetykselle, muistamisista monin eri tavoin! Jättäydymme rukouksiinne tänä uutenakin vuotena! Ilman rukoustukea ei lähetystyö ole mahdollista, joten jokainen pieninkin huokaus lähetyksen puolesta on tärkeä! Kiitos myös kaikista ihanista joulumuistamisista! Olimme jälleen kerran todella otettuja siitä, miten monet muistittte meitä ihanin kortein, lahjoin ja viestein! Saimme viettää joulua mummin ja faffan eli Danielin vanhempien kanssa. Aattona onnistuimme rauhoittumaan kotioloihin viettämään omaa jouluamme herkutellen ja lahjoja availlen. Jouluamme varjosti Suomesta tullut suru- uutinen Danielin vaarin, äidin isän, kuolemasta. Hän kuoli kotonaan sydänkohtaukseen. Daniel onkin nyt tammikuussa tulossa pikavisiitille Suomeen toimittamaan vaarinsa hautaamisen. Muistattehan tätä matkaa ja meitä kotiin jääviä rukouksissanne. Aatonaattona olimme mukana Nishinomiyassa suomalaisten joulujumalanpalveluksessa, jonka yhteydessä Daniel kastoi Onni Yuuki ( 勇 輝 ) Anteron. 1

2 Paras joululahjamme oli tänä vuonna joulupäivänä kirkollamme ollut jouluinen perhejumalanpalvelus ja sen jälkeinen joulujuhla. Mukana oli monta uutta ihmistä ja ensikertalaista kirkossa. Emma vei ennen talvilomansa alkamista leikkikouluun opettajalleen ja viidelle kaverilleen kutsut joulun ajan tapahtumiimme kirkolla. Viidestä kaverista kolme tuli äitinsä kanssa juhlaan ja kahdella oli myös isosisko tai - veli mukana. Lisäksi Emman opettaja tuli 3- vuotiaan poikansa kanssa kirkolle. Mukana oli myös lähistöllämme asuva japanilais- amerikkalainen perhe ja monta monta muuta. Kaikki onnistui yli odotusten ja ihmisiä oli paljon enemmän kuin olimme uskaltaneet toivoa. Rukoilettehan kanssamme, että nämä ystävät tulisivat uudestaankin kirkkoon ja muutenkin saisimme heistä ystäviä, joiden kanssa jakaa arkea täällä Sumotossa. Kiitos myös runsaista onnitteluista Onnin syntymän johdosta! Ja rukouksista synnytyksen puolesta! Synnytys meni todella hyvin ja olen palautunut jo hyvään kuntoon. Tämä kolmas synnytykseni, joka tapahtui täysin luomuna, oli synnytyksistäni kaikista helpoin ja kivuttomin. Hupaisaa oli, että kesken synnytyksen saimme opiskella japania, kun selvitimme, mikä on japaniksi ponnistaa, helpottaa, puutua jne. Olin sairaalassa kuusi päivää kuin hotellissa. Ruoat olivat todella hyvät ja puitteet hienot. Yhtenä iltana saimme olla Danielin kanssa treffeillä, kun sairaala tarjosi meille tuoreille vanhemmille ranskalaisen illallisen. Ja juuri sopivasti ennen 8- vuotishääpäiväämme! Koko joulukuun saimme pitää luonamme Danielin äitiä ja joulukuun kaksi viimeistä viikkoa Danielin isää. Heistä oli todella suuri apu tyttöjen hoidossa ja kotitöissä. Kiitos mummi ja faffa! Joulukuu meni todella vauhdikkaasti sisältäen kaiken edellä kirjoittamani lisäksi mm. kaikkien lasten keuhkoputkentulehdukset, Emman leikkikoulun musiikkiesityspäivän, kynttiläkirkon, paperitöitä niin kirkolla kuin Onnin rekisteröintiasioissa jne. jne. Onni on nyt reilut kolme viikkoa vanha ja tuntuu kuin hän olisi kasvanut jo kovasti. Onni syö ja nukkuu hyvin, mutta luonnollisesti yöheräilyjä on kovasti, joten päiväunet ovat onnistuessaan minulle tärkeitä. Tytöt hoitavat kovasti pikkuveljeä ja toisinaan 2

3 kapinoivat melko rajustikin tämän uuden perheenjäsenen sotkettua elämämme. Pikku hiljaa opettelemme selviytymään kolmen pienen kanssa. Päivä kerrallaan! Mari 8.1. Oksennustautia ja sen sellaista (Mari) Emman viimeiset talvilomapäivät kuluvat sisällä vatsataudin merkeissä. Leikkikoulu jatkuu tiistaina ja onneksi tyttö alkaa jo nyt olla vähän paremmassa kunnossa. Perjantai- iltana alkanut tauti ei onneksi, toistaiseksi, ole tarttunut meihin muihin. Paitsi lievästi Aadaan, joka on oksentanut, tähän mennessä, kerran. Kovasti on ollut kädet ristissä, ettei pieni vauva, imettävä äiti ja Suomen hautajaismatkaa valmisteleva isä sairastuisi tuohon varsin ikävään tautiin. Jos ei muuta, niin ainakin on tullut pyykkiä pestyä :) Taudin seurauksena jouduimme perumaan kauan odotetun tapaamisen naapurimaassa asustavan kollegaperheen kanssa, jotka ovat lyhyellä vierailulla täällä Japanissa. Kyllä harmitti! Perjantaina meillä kävi kaupungin terveydenhoitaja kotikäynnillä tarkastamassa Onnin. Painoa oli tullut pojalle niin paljon, että terveydenhoitaja meinasi, että imetän liikaa. Hohhoijaa! Raskausaikana kovassa tarkkailussa oli minun painoni ja nyt sitten pojan paino nousee liian kovaa vauhtia. Eikös pitäisi olla iloinen, että vauvan paino nousee hyvin?! Maassa maan tavalla :) Tosin imettämistä en nyt kuitenkaan aio ruveta sen kummemmin vähentelemään. Onni painoi nyt neliviikkoisena 4900g. Sain terevydenhoitajalta arvokasta tietoa rokotuksista ja muista vastaavista asioista. Että ihan hyvä se käynti oli :) Viikolla kävin lasten kanssa Kobessa hoitamassa Onnin viisumi ym. asioita. Samalla tapasimme pitkästä aikaa japanilaisystäviämme, joilla on Aadan ikäinen tyttö ja elokuussa syntynyt tyttövauva. Harmillista, että asustamme kaukana toisistamme, sillä heidän kanssaan on todella mukava olla. Tytötkin nauttivat toistensa seurasta. No, eihän Kobe ole kuin tunnin ajomatkan päässä, mutta arkena se tuntuu kovin pitkältä matkalta. Ja itse asiassa se on melko kallis matka tietulleineen yms. Kuinkahan se vuosi on alkanut siellä Suomessa? Rakkain terveisin, Mari Pikavisiitti Suomessa (Daniel) Osaka- Helsinki- Turku- Kaarina- Nauvo- Turku- Vantaa- Ryttylä- Tervakoski- Riihimäki- Hyvinkää- Ryttylä- Tervakoski- Lahti- Repovesi- Tervakoski- Helsinki- Tervakoski- Riihimäki- Tervakoski- Helsinki- Osaka. Tällainen oli hautajaismatkani Suomeen. Kuusi päivää kuluivat Suomessa matkustellen ja pienin pysähdyksin ystäviä ja sukulaisia tapaamassa. Moni jäi tapaamatta. Aikataulu muodostui jo lähtökohdiltaan niin kiireiseksi, etten kyennyt tapaamaan kaikkia joita olisin halunnut nähdä. Olen pahoillani. Paljon ehdin kuitenkin nähdä ja kokea. Erityisesti sisarustemme kolmen, meidän täällä ollessamme, syntynyneen lapsen sekä pikkusiskoni poikaystävän tapaaminen oli tärkeää. Yhden päivän sain myös viettää kolmen lankoni kanssa mökillä nauttien erittäin 3

4 kauniista talvisäästä. Myös matkan päätarkoitus, eli hautajaiset sujuivat hyvin. Samassa kappelissa olen nyt saanut toimittaa äitini sedän ja äidin puolen isovanhempieni siunaamisen. Japaniin muutostamme ja samalla edellisestä käynnistä Suomessa oli ehtinyt vierähtää 2 vuotta ja 4 kuukautta. Ensimmäinen havahtuminen Suomesta poissaoloon tuli lentökentällä kun huomasin puhuvani henkilökohtaisia asioitani kovaan ääneen puhelimeen ja tajusin, että kaikki ymmärtävät mitä puhun. Ulkomailla tottuu nopeasti siihen, että asioitaan voi puhua suomeksi puhelimeen vapaasti muiden ymmärtämättä. Myös vaateostoksilla oli kiva käydä, kun tavallinen XL- koko oli monesti iso, eikä tarvinnut etsiä XXXXL- kokoja, jotka taas ovat joka suuntaan niin valtavia, että vaikka pituus riittäisikin kokee pukeneensa teltan päälleen. Japanilaiset ovat pienikokoisia. Prismassakin oli kiva käydä; erityisesti suomalaisia maito ja leipätuotteita kaipaa Japanissa asuessaan. Matka Suomeen oli tärkeä ja hyvä tauko myös viimeaikoina kiireisestä seurakuntaelämästä. Oikeastaan vasta vuoden alussa laskiessani pitämättömiä vapaapäiviä syksyn ajalta ja ollessani Suomessa ymmärsin miten paljon töitä on tullut tehtyä. Jatkossa yritän priorisoida paremmin ja työskennellä tehokkaammin, jotta aikaa jäisi enemmän myös perheelle. Tähän voitte myös rukoilla siunausta ja johdatusta Tasapainottelua (Daniel) Kolmen pienen lapsen kanssa elämä on tasapainottelua. Tasapainottelua joka kasvattaa luopumaan omastaan toisen hyväksi. Toisinaan väsyttää niin, että mistään ei meinaa tulla mitään, toisinaan taas kuulee tyttärensä kertovan, että isi on maailman paras. Silloin isistä tuntuu siltä, että voi siirtää vuoria. Elämä lähetystyössä on vähän samanlaista. Toisinaan tuskastuu totaalisesti siihen, että kieli ei vaan taivu ja toisinaan joku asia taas kannustaa niin, että jaksaa eteenpäin. Vuoden alussa olen jotenkin taas tuskastunut siihen, ettei varsinkaan puhetaito tunnu juuri kehittyvän; enemmänkin taantuvan. Yksi suurimmasta ongelmista tuntuu olevan sanavarasto. Se on usein aivan riittämätön, mutta aikaa sanojen opiskeluun ei nykyisessä tehtävässäni ole. No samalla nöyryys toivottavasti hiljalleen tulee tämänkin kovan pään sisälle. Joskus kuulee kuitenkin jonkun pienen kehun, joka auttaa taas jaksamaan ja ylittämään itsensä. Eilen yksi seurakuntalainen tuli keskustelemaan kanssani monenlaisista asioista ja jossain vaiheessa uskonasioista puhuttuamme hän totesi ikäänkuin ohimennen huomanneensa, että minä taidan olla aika fiksu. Se teki hyvää itsetunnolle, kun niin usein sitä tuntee olevansa kuin pieni lapsi vajavaisine kielitaitoineen kaikkineen. Huomenna taas ponnistetaan uudelleen :) Siunauksin, Daniel Lunta (Mari) Aamulla Emma avasi ulko- oven ja lähes ilon kyyneleet silmissääm kiljahti LUMIMYRÄKKÄ. No, satoihan sitä räntää ehkä noin 5 minuuttia ja hiukan 4

5 myöhemmin käydessäni lenkillä kasteli räntäsade minut oikein kunnolla. Erityisesti tänä talvena Emma on kovasti kaipaillut lunta ja odotteleekin meidän retkeä vuorelle, jossa pääsee laskemaan pulkalla ja ehkä vähän rakentamaan lumiukkoakin. Danielin palattua Suomen reissultaan on arki taas normalisoitunut. Pärjäsin ja jaksoin muuten Danielin reissun ajan hyvin, kiitos rukouksistanne ja kiitos lähettikollega Lealle, joka oli meitä auttelemassa ensimmäiset päivät. Viime perjantaina tein Onnin ja Aadan kanssa bussiretken Osakaan. Kävimme hoitamassa Onnin paperiasioita (joita siis edelleen riittää) ja äänestämässä presidenttiä Suomelle. Aada oli reipas reissukaveri ja Onni nukkui tyytyväisenä kantorepussa. Lauantaina kävimme testaamassa yhden onsen- kylpylän, jossa emme vielä olleet aikaisemmin käyneet. Minäkin pääsin pitkän tauon jälkeen kylpemään. Daniel leikki lasten kanssa ulkona sen ajan, kun minä kylvin ja minun lopetettua otin Onnin ja Daniel meni tyttöjen kanssa kylpemään. Toistaiseksi täytyy kylpeä tällaisilla järjestelyillä, koska Onni on vielä liian pieni onseniin. Tässä kyseisessä onsenissa oli ulkona useita altaita, joista jokaiseen oli sekoitettu jotakin yrttiä tuoksuksi ja lapuista päätellen myös erilaisten vaivojen hoidoksi. Esimerkiksi laventeli auttoi päänsärkyyn. Illan kruunasi vielä sushiravintolassa herkuttelu ja sitä herkuttelua saimmekin jonottaa noin 50 minuuttia. Tyypillistä Japanissa Odotellessa ehti käydä ostamassa läheisestä Mister Donutsista jälkkärit valmiiksi :) Mukavan vapaapäivän jälkeen oli eilen mukava kirkkopäivä. Väkeä oli koolla vain vähäsen flunssien ja muiden päällekäisten menojen vuoksi. Niinpä jumalanpalveluksen jälkeen rupesimme kaikki yhdessä siivoamaan yhtä varastohuonetta kauniiksi lasten leikkihuoneeksi. Huoneesta tuli varsin kiva ja aherruksen jälkeen lähdimme vielä porukalla syömään udonta paikallista nuudelia. Ai niin, meiltä on kysytty, mitä Onnin toinen nimi Yuuki tarkoittaa. Yuukin kanjit ovat rohkeus ja kirkkaus. Nimi tarkoittaa rohkeaa ihmistä ja erään seurakuntalaisemme mukaan myös valon lasta. Siunausta viikkoosi! Mari Onni 2kk (Mari) Tänään on Onnin 2- kuukautispäivä. Vasta. Tuntuu kuin Onni olisi ollut meillä jo paljon kauemmin. Niin sitä on tottunut kolmilapsisen perheen elämään ja arki sujuu mukavasti tutuilla rutiineilla. Emma lähtee aamuisin kahdeksan jälkeen leikkikoulun bussilla leikkikouluun (bussi ottaa kyytiin talomme edestä), Daniel lähtee kirkolle töihin ja me muut jäämme kotiin pyykkäämään, petailemaan sänkyjä, tekemään aamupesuja jne. Sitten ulkoilemme Aadan ja Onnin kanssa ja ennen puolta päivää tulemme syömään kotiin. Sitten nukumme päiväunet, vaihtelevalla menestykellä, leivomme leipää, piirtelemme, katsomme piirrettyjä jne. Emma tulee kotiin puoli kolmen jälkeen ja välipalan syötyämme tytöt leikkivät leikkejään. Joka välissä on tietysti vaipanvaihtoa, imetystä, vauvan kantoa, Aadan pissatusta, Aadan uhmakohtausten rauhoittelua, Emman väsymyksestä johtuvaa kiukuttelua, äidin hermostumista, pikasurffailuja netissä jne. jne. Kuuden maissa syömme iltaruuan ja useimmiten saamme Danielinkin jo silloin seuraamme. Iltatoimet ja tytöt nukkumaan kahdeksan maissa. Ja sitten taas ottamaan 5

6 vastaan uutta päivää. Onneksi kaikki nukkuvat yönsä melko hyvin, vaikka aina välillä väsymystä on ilmassa, esimerkiksi eräänä iltana sängyssä Daniel totesi, että tulipas tänään valvottua ja kello oli sillä hetkellä :) Tällä viikolla kävimme lasten kanssa kyläilemässä tässä naapurustossa asuvan seurakuntalaisen luona. Tytöt menevät hänen luokseen mielellään, sillä siellä asuu myös seurakuntalaisen minijä, jolla on 1- vuotias tyttö. Emma ja Aada mielellään leikittävät tätä tyttöä. Tällä kertaa kyläillessämme heidän luonaan kasasimme yhdessä tyttöjen päivän nukkeasetelman. Maaliskuun alussa on tyttöjen päivä ja noin kuukautta ennen monissa japanilaiskodeissa, joissa on tyttöjä, on tapana ottaa esille kyseinen nukkeasetelma. Niillä nukeilla ei voi leikkiä, joten eipä se jaksanut kovin kauaa tyttöjä kiinnostaa. Emma kuitenkin yhdessä seurakuntalaisemme kanssa otti koristeet esille ja asetteli ne hienosti paikoilleen. Viime sunnuntaina oli seurakuntamme vuosikokous. Kokouksessa valittiin jälleen vuodeksi eteenpäin uusi seurakuntaneuvosto. Rukoilettehan seurakuntanevostomme puolesta, jossa puheenjohtaja vaihtui ja uusi jäsenkin pääsi mukaan neuvostoon. Niin kuin aina ihmisten kanssa toimittaessa sopua, rakkautta ja anteeksiantoa tarvitaan paljon, joten rukoillaan koko seurakuntamme puolesta. Omassa mielessäni on kovasti pyörinyt lastentoiminnan aloittaminen. Huhtikuussa meillä on ensimmäinen lastentapahtuma ja suunnitelmissani on myös aloittaa lasten enkkumuskaria. Rukoilettehan näiden suunnitelmien ja niiden toteutuksen puolesta. Näyttäisi siltä, että Suomessa tutut Donkki- aasi ja Donkin kanssa seikkailevat Saku ja Ruutkin muuttavat Japaniin :) Kerron niistä lisää myöhemmin, kunhan saan tarkemmin ajatuksiani kasaan. Siunattua viikonloppua! Mari Työn iloa (Daniel) ainakin enimmäkseen. Usein töitä saa painaa myös niska limassa. Eilen lähdin aamulla 8.30 pitämään jumalanpalvelusta naapurisaarelle Ananiin. Vähän flunssa vielä kutittaa kurkkua ja synnintunnustusta johtaessa tuntui, että sanat takertuivat kuiviin huuliin. Viileiden talvikuukausien aikana Japanissa ilman kosteusprosentti laskee melkein puolella. Talvella meillä on makuuhuoneen lämpö- /kosteusmittarissa hieman yli 40% lukemia, kun taas kesällä lähes 80%. Japanilaiset käyttävätkin kesällä ilmankosteuden poistajia ja talvella huoneen kosteuttajia. Suomalaiseen peruskuivaan ilmanalaan (en tosin ole Suomessa ilman kosteuksia mittaillut) tottuneina olemme pärjänneet talvet hyvin ilman ilmankostettajia. Ihosta kyllä huomaa, että ilma on kuiva, sunnuntaina siis myös huulistakin. Kävin siis juomassa vettä ennen saarnaa. Saarna sujui suhteellisen hyvin. Olen nyt pitänyt japaninkielisiä saarnoja jotain väliltä. Käytännössä saarnaamiseni Japaniksi on edelleen hyvin pitkälti lukemista ja sitten yritän välillä irtautua kirjoittamastani tekstiksti ja huomaan tekeväni pelkästään virheitä. Mari aina silloin tällöin saarnani kuullessaan muistuttaa, että virheiden tekemistä ei tarvitse osoittaa muille erikseen kasvoneleillä. Yritystä on ja harmituksen voi siis lukea kasvoiltakin. No olen yrittänyt kiinnittää tähän huomiota. Saarnan jälkeen eräs rouva 6

7 joka ei ole Ananin seurakunnan jäsen, mutta joka käy siellä aina välillä tuli kiittelemään, että miten puhuinkin juuri hänelle. Puhuin kuolemasta ja ihmisen jättämisestä kuoleman jälkeen Jumalan käsiin sekä siitä, että meidän on hyvä kuolleiden kohtalon murehtimisen sijaan kantaa huolta omasta ja elossa olevien läheistemme suhteesta Jumalaan. Rouvan isä oli toissa päivänä kuollut. Hän pyysi minua rukoilemaan lyhyesti kuolleen puolesta. Pyysin, että Jumala pitäisi hänestä huolta ja siunaisi seuraavana päivänä olevat hautajaiset ja puhuttelisi niihin osallistuvia ihmisiä. Olin tällä kertaa kirkkokahveilla vain hetken ja lähdin tapaamaan samalla saarella tunnin matkan päässä asuvaa seurakuntamme jäsentä. Saavuin sinne noin Seurakuntalaisemme on erinäisistä syistä ostanut kotinsa lähettyviltä toisen talon, jossa toivoo seurakunnan aloittavan kotikokouksia. Näiden kotikokouksien järjestämisestä emme kuitenkaan puhuneet tällä kertaa vaan yritimme päästä parempaan ymmärrykseen toistemme ajatuksista. Kyseisen seurakuntalaisen kanssa on ollut erinäisiä haasteita, joista olisin mielelläni lausunut monta palavaa kritiikin sanaa. Valmistauduin tapaamiseen poikkeuksellisen huolellisesti käyttäen rukoukseen ja sanomiseni valmisteluun puoli työpäivää. Valmistelujen aikana koin, että Jumala ohjasi minua pehmeään lähestymistapaan. Päätin, etten anna hänelle mitään palautetta menneistä asioista, vaan yritän puhua siitä, miten toivoisin, että toimisimme seurakunnassa joidenkin asioiden suhteen jatkossa. Lähestymistapa oli oikea, vaikka nähdäkseni hän ei ole kanssani samaa mieltä joistakin tärkeistä asioista. Vaikka en kaikkea ymmärtänytkään, niin keskustelujemme aikana minulle selvisi aikaisempaa paljon paremmin joidenkin ongelmakohtien taustalla olevia syitä. Tapaamisen anti oli siis hyvä. Pyydän, että rukoilette tämän henkilön puolesta jatkossa. Tapaan häntä jatkossakin aina välillä kahden kesken. Tapaamisen venyttyä yli kolmen minulla oli kiire neljältä jälleen Ananissa alkavaan alueemme pappeinkokoukseen. Saavuin paikalle muutaman minuutin yli neljän samaan aikaan muiden pastorien kanssa. Alueen seurakuntia vaivaavat erilaiset ongelmat. Monet niistä liittyvät rahaan, terveyteen, ihmissuhteisiin seurakuntalaisten kanssa, seurakuntalaisten vähentynyt aktiivisuus jne. Minusta näissä tapaamisissa on usein hiukan alakuloinen ilmapiiri. Nyt eniten väsähtänyt pastori on saanut siiron toiseen seurakuntaan jonka pastorin kanssa hän vaihtaa paikkaa päikseen maaliskuussa. Odotan uuden papin saapumista mielenkiinnolla. Toivottavasti hän tuo mukanaan ideoita seurakuntien yhteistyöstä tai jotain muuta kannustavaa. Haastava tämän uuden pastorinkin tilanne tulee olemaan, sillä perheen pojan koulutilanteen takia vaimo jää pojan kanssa vielä neljäksi vuodeksi entiselle kotipaikkakunnalle, kunnes poika menee yliopistoon. Etäisyyttä paikkakuntien välillä on reilut 4 tuntia. Hieman ennen seitsemää lähdin sitten ajamaan noin 1,5h ajomatkaa kohti Sumotoa jonne saavuin Matkalla söin lounaan, päivällisen ja iltapalan ostamalla 4kpl euron hampurilaista ja limsan MacDonaldsin autokaistalta. Mieli olisi tehnyt sushia, mutta jonoa olisi ollut tunnin verran näin sunnuntai- iltana. Tänään olen sitten vapaapäivän kunniaksi tehnyt huomisten yksityistuntien läksyjä kääntämällä uuden kappaleen, opiskelemalla kielioppia jne. Jossain välissä myös askartelin lasten kanssa ja söimme yhdessä. Onneksi tällaisia työsumia ei ole joka viikko. Siunausta alkaneeseen viikkoon! 7

8 22.2. Pulkkamäessä, ystävillä, korvalääkärissä (Mari) Vietimme toissapäiväisen vapaapäivän vuorella pulkkamäessä. Lunta ei ollut ympärillä missään, mutta pieni mäki oli tykitetty kauniin valkoiseksi ja niinpä pulkkailu onnistui oikein mukavasti. Tytöt nauttivat laskuista ja lumesta. Päivästä teki sitäkin ihanamman tytöille se, että pulkkamäestä emme palanneetkaan kotiiin, vaan onsen- kylvyn jälkeen ajelimmekin yöksi lähettitovereidemme luokse, jossa tytöt saivat nauttia leikeistä kavereiden kanssa. Meillä oli nimittäin eilen kyseisen perheen luona lähetyksemme vuosikokous, jossa hyväksyttiin toimintakertomus ja suunnitelmia tulevaan. Rukoillaan, että Jumalan tahto voisi toteutua kaikessa suunnittelussamme ja työssämme täällä. Hetkellistä jännitystä saimme kokea illalla ystäviemme kanssa, kun Aadaa ei löytynytkään sängystä nukkumasta. Eikä löytynyt kavereidenkaan sängyistä eikä pöydän alta Tajusimmepa sitten katsoa komeroon, jossa säilytetään petivaatteita, ja siellähän neiti nukkui nurkkaan käpertyneenä oikein tyytyväisenä. Olipa vaihtanut yöppärinkin päivävaatteisiin ja kantanut kaappiin oman peittonsa ja tyynynsäkin. :) Olen reilun parin viikon aikana käynyt Emman kanssa useaan otteeseen korvalääkärissä. Emmalla oli vasemmassa korvassa korvatulehdus ja sen ansiosta olemme perinteiseen japanilaiseen tapaan käyneet parikin kertaa viikossa tarkastuksessa. Ensimmäisellä kerralla tärykalvo puhkaistiin ja sitten on syöty antibioottia. Tänään on taas tarkastus, toivottavasti korva olisi jo kunnossa. Korvalääkäri on täkäläiseksi lääkäriasemaksi moderni ja kauniisti laitettu. Joka puolella on akvaarioita ja pienia tv- ruutuja, joista näytetään lastenohjelmia, eläimiä yms. Lasten leikkihuonekin on todella viihtyisä ja täynnä mukavia leluja. Iltapäivisin ja iltaisin leikkitilassa on hoitaja, joka antaa lapsille väritystehtäviä ja muutenkin viihdyttää heitä. Lääkärissä on upeat valikoimat tarra- arkkeja, joita lapset saavat viedä kotiinsa. Ensimmäisellä kerralla, kun tärykalvo puhkaistiin, näytettiin minulle ensin ipadilla, miten toimenpide tehdään. Sillä aikaa Emma sai katsella toiselta ipadilta lastenohjelmaa ja odotella puudutusaineen vaikutusta. Aikamoista minun mielestäni Mutta yksityisyyttä ei tälläkään lääkäriasemalla ole. Omaa vuoroa odottelemme pienessä tilassa, jonka erottaa lääkärin tutkimustilasta vain ohut verho. Kaikki keskustelut ja äänet kuuluva muille. Ennen lääkärintarkastusta hoitajat kiertelevät kyselemässä potilailta heidän vaivojaan ja vointiaan eikä epäselväksi jää, mikä vieressäolijaa vaivaa. Tyypillistä Japanissa. Onni sai viime perjantaina ensimmäisen rokotteensa. Saamme kotiin ilmaiskuponkeja, joiden kanssa pitää mennä jollekin lääkäriasemalle (vaihtoehtoja on kymmeniä) rokote saamaan. Paperin täyttö, piikki käsivarteen ja kotiin. Ei siis mikään neuvolakäynti, kuten Suomessa. Onnin seuraava neuvolakäynti on huhtikuussa ja edellinen oli tammikuussa. Ei niitä siis ainakaan liian usein ole. Neuvolakäynnistä voin kertoa sitten tarkemmin, mutta kyseessä on joukkotarkastus kymmenien muiden vauvojen kanssa. Onneksi huomasin, että ruokakauppamme vauvanhoitohuoneessa on vauvan vaaka, joten voin käydä siellä mielenkiinnosta punnitsemassa Onnia :) Lauantaina taisi olla talven kylmin päivä ja luntakin sateli hiukkasen, mutta nyt ollaan jo yli kymmenessä asteessa ja huomiseksi säätiedotus lupaili 14 astetta lämmintä. No, ei täällä vielä pysyvästi noin lämpimistä säistä nautita, mutta kevättä kohti ollaan siis kovaa vauhtia menossa. Rakkain terkuin, Mari 8

9 3.3. Haasteita (Daniel) Olemme Marin kanssa jälleen viimeaikoina silloin tällöin havahtuneet siihen, että yksi lähetystyöntekijöitä uhkaavista haasteista on elämän vääränlainen minäkeskeisyys. Asuttuamme Japanissa ehkä reilun vuoden verran havahduimme tähän erään kerran. Tuolloin oma elämä oli ollut aika raskasta ja moneen asiaan oli vielä totuttelemista. Niin eräänä päivänä havahduimme siihen, että olimme alkaneet tuijottaa väärällä tavalla omaa napaamme ja vaikeuksiamme. Katselimme mailmaa liiaksi vain omien kokemustemme ja huoliemme kautta. En muista tarkkaan, mikä havainnoin sai aikaan, mutta tunteen pystyn vieläkin palauttamaan mieleeni. Saimme herätyksen siihen, että Suomessakin asuvilla on ja tulee eteen kaikenlaisia ongelmia ja haasteita. Ei elämä ole sen kummallisempaa siellä tai täälläkään. Täällä ei ole samanlaisia turva- ja lähiverkkoja kuin Suomessa ja se on ehkä yksi syy, mikä tekee arjesta välillä raskaamman kuin sen olettaisi Suomessa olevan. Asian tunnistaminen ei toki ole poistanut taipumusta. Vieläkin usein hautautuu omiin ongelmiinsa ja murheisiinsa, niin että pohtii asioita liiaksi vain itseään ajatellen ja unohtaa muiden ihmisten huomioimisen. Toisaalta haasteita on myös itsestään sekä perheestään huolenpitämisen suhteen. Japanilaisessa kulttuurissa työnteon kulttuuri on edelleen hyvin erilainen kuin Suomessa. Vaikka käsitykseni mukaan japanilaiset tekevät nykyään myös suurimmaksi osaksi viisipäiväistä työviikkoa, niin suomalaista kuukauden kesälomaa ei tunneta. Lisäksi japanilaisten työpäivät ovat suomalaisia pidempiä; tosin työnteon kulttuurikin on erilainen. Mutta ennen kaikkea japanilaisessa arvomaailmassa työ menee helposti kaiken muun edelle. Tälllaisen kulttuurin keskellä myös lähetti joutuu painimaan oman arvomaailmansa kanssa. Itsekin olen joutunut välillä pohtimaan olenko antanut työn mennä perheen edelle. Tässä auttaa keskustelu vaimon kanssa ja toisinaan vaimon tiukka sana jonka mukaan NYT täytyy tulla kotiin. ;) Itselleni myös liikunta on ollut aina tärkeä osa elämää. Myös Japanissa olen yrittänyt pitää kunnon huolehtimisesta kiinni. Vaikka suomalaisia talvilajeja ei tässä osassa Japania voikaan harjoittaa, niin juoksemista olen harrastanut myös talvella. Olen pyrkinyt lähtemään lenkille juuri silloin, kun en jaksaisi ja usein palannut kotiin paremmalla tuulella ja virkistäytyneenä. Joskus myös lopen uuvahtaneena pitkäksi venähtäneen lenkin ja sateen tai kuumuuden uuvuttamana. :) Ajatusyhtälö toimii kummin päin tahansa: virkeä mieli, terve keho terve keho, virkeä mieli. Vaikka olenkin verrattain huono yhteydenpitäjä, olen arvostanut kaikkia merkintöjä vieraskirjassamme sekä saamiamme yhteydenottoja. Muistetaan toisiamme! Siunattua viikonloppua! Odotetut vieraat (Mari) Hetki sitten laskeutui Finnairin kone tänne Japaniin, joka toi mukanaan mummun, vaarin ja Noora- serkun. Eli minun vanhemmat ja siskoni vanhimman tytön. Nyt sitten odottelemme heidän bussinsa saapumista tänne Sumotoon. IHANAA! Tytöt ovat askarrelleet koristeita, tervetuliaiskortteja, leiponeet mummu-, vaari- ja Noorapullia ja laskeneet öitä tähän päivään. Hienoa saada vieraita Suomesta! 9

10 Jokin aika sitten vierainamme oli naapuritalosta äiti 2,5- vuotiaan poikansa kanssa. Itse saimme vierailla eräänä päivänä toisen naapurin luona, jossa on 1- vuotias tyttö. Nämä äidit lapsineen tulivat myös viikko sitten perjantaina kirkolle naistenpiiriin, jossa leivoimme ruispeltileipää. Huomasin, että raamatunlukuhetkessä en oikein tiennyt, mistä pitäisi aloittaa, kun nämä naiset eivät tiedä kristinuskosta YHTÄÄN mitään. Muistattehan heitä rukokuksissa, että Jumala voisi alkaa puhutella ja vetää heitä puoleensa. Ja näin ensialkuun, että tulisivat vielä uudemmankin kerran kirkolle ja meille kyläilemään. Emman leikkikoulukaverin perheen on pitänyt tulla luoksemme jo jonkin aikaa, mutta sairaudet ovat aina estäneet vierailun. Nyt on taas uusi aika sovittuna. Olisi mukavaa, että tytöt saisivat ikäisiään leikkitovereita. Vieraita odotamme myös järjestettävään ensimmäiseen Donkkis Big Night tapahtumaamme. Saimme luvan jakaa esitettä tästä tapahtumasta sekä huhtikuussa alkavasta Donkkis enkkumuskarista Emman leikkikoulussa. Niinpä 150 lasta vei kotiinsa mainoksen ja nyt odottelemme mielenkiinnolla, miten kutsuun vastataan. Tänään Suomi- vieraiden mukana saamme myös Donkki- aasin ja Donkin kanssa seikkailevat Ruut- ja Sakunuket. Saa nähdä, millaisen vastaanoton nämä hahmot täällä saavat. Mielenkiinnolla ja innolla odottelen näitä uusia toimintamuotojamme. Muutama viime viikko on ollut Danielilla todella kiireistä (mm. vapaapäivät ovat pitämättä) ja se on kyllä näkynyt myös täällä kotona hermostuneena äitinä Ensi viikolla on vielä tiivis ohjelma, kun ensin Daniel menee yhteistyökirkkomme vuosikokoukseen ja sieltä suoraan kokoonnumme koko lähettiväellä retriittiin. Sen jälkeen on kuitenkin vähän lomaa tiedossa, kiva! Emman korvalääkärikäynnit ovat jatkuneet, sillä lääkäri totesi hänen vasemmassa korvassaan liimakorvan. Rukoilemme, että se voisi parantua itsestään eikä putkia tarvitsisi laittaa. Ehkä yksi kurjimmista asioista täällä ulkomailla asuessa on juuri sairaudet ja lääkärikäynnit, varsinkin jos ilmenee jotain vähän oudompaa. Lääketieteellinen sanavarasto on melkoisen heikko ja ylipäätänsä sen alan tuntemus ja osaaminen. Niinpä aina lääkäristä kotiin palattua tulee selailtua nettiä ja soiteltua viisaammille, jotta saisi vähän ymmärrystä siihen, mitä lääkärissä on puhuttu. Hyvin on kuitenkin selvitty ja koko ajan tuo sanavarastokin kasvaa. Kiitos kommenteista ja terveisistä täällä kotisivuilla! Kiva tietää, että näitä luetaan :) Mari 2.4. Viikon breikki (Daniel) Viime viikolla sain nauttia vapaasta maanantaista lauantaihin. Ensimmäinen kuuden päivän yhtenäinen vapaa sen jälkeen kun otimme Awajin seurakunnan vastuullemme seitsemän kuukautta sitten. Tauko oli paikallaan. Tauko oli siinäkin mielessä hyvään aikaan, että pystyin lepäämisen lisäksi nauttimaan myös Marin vanhempien ja lastemme serkun Nooran seurasta. He olivat kaksi viikkoa luonamme maaliskuussa. Kaukana kotomaasta asuessa hämärtyy helposti käsitys siitä, että muidenkin lapset kasvavat. Tuntuikin hassulta nähdä miten tyttöjen serkusta oli 10

11 kasvanut jo lähes äitinsä mittainen nuori neiti. Matka sisälsi myös muistelua, sillä Noora asui perheensä kanssa kuusi vuotta sitten Japanissa vuoden ajan. Hän kävi tuolloin japanilaista ala- astetta. Kävimmekin katsomassa heidän vanhaa kotipihaansa ja koulua, mutta ne tuntuivat jo unohtuneen. Kävimme myös erilaisilla kokoopanoilla ihailemassa saaremme kuuluisan luumupuun kukintaa, katsomassa delfiinejä, ihailemassa Naruton vuoroveden pyörteitä, maistamassa maan parhaita hampurilaisia, lounaalla yhden seurakuntalaisemme kodissa, ihailemassa maaseudun maisemia yhdeltä matalalta vuorelta, keräämässä simpukoita rannalta, ihailemassa Sumoton linnan raunioita jne. Toiminnan täyteinen viikko. Kaikin puolin oikein mukavaa. Viikon aikana yhdellä jos toisella oli flunssaa ja välillä pientä lämpöä. Itse luulin selvinneeni kerrankin ilman tauteja kunnes heti vieraiden lähdettyä oma flunssani alkoi. Eilen sain sitten palata töihin korvat lukossa ja nenä vuotavana. Saarnatessani totesin mielessäni, että onneksi kirjoitan saarnat suunnilleen sanasta sanaan valmiiksi niin pystyn jotenkin saarnaamaan vaikkei aivotoiminta ole vilkkaimmillaan ja vaikken meinaa kuulla omaa ääntäni. Ihan kunnialla selvisin myös ehtoollisesta. Japanilaiseen tapaan ehtoollisvieraat ottavat onneksi leivän itse ehtoollisen jakajan kannattelemasta asitiasta, niin minun ei tarvinnut flunnassaisilla käsillä jakaa ehtoollista muille. Tänään on taas mukavasti viikkovapaa. Olo on lääkkeiden myötä vähän parempi. Liekö viime viikon vapaan vaikutusta, mutta olo tuntuu myös keskimääräistä levänneemmältä. Siunattua viikkoa! 6.4. Kevät myrsky (Daniel) Siunattua pitkäperjantaita! Perjantaisin usein kirjoittelen saarnaa. Tosin en tulevan sunnuntain vaan sitä seuraavan sunnuntain saarnaa. Yksityistuntieni ajan saan nauttia siitä etuoikeudesta, että entisen kielikouluni kaksi kristittyä opettajaa tarkastavat vuoroillaan saarnani. Sen tähden he ehdottivat minulle, että siirtäisimme viimeisen yksityistuntini toukokuun alulta heinäkuulle, jolloin saan ilmaiseksi tarkistuttaa saarnani heillä kesään saakka. Olen hyvin kiitollinen heidän antamastaan panoksesta lähetystyön hyväksi ja tietysti omaksi hyväkseni. Toinen opettajista opiskeli vielä itsekin opettajaksi aloittaessani kielikoulun syksyllä Hän toimikin vapaaehtoisena keskustelukumppaninani kieliopintojeni alkuvaiheessa ja tietää hyvin miten pohjalta ponkaisin vauhtiin. Sitten hän valmistui eikä voinut enää toimia vapaaehtoisena. Myöhemmin tiemme taas kohtasivat, kun hän tuli koululle opettamaan hengellistä sanastoa ja ilmaisuja japaninkielellä. Niin tänäänkin kirjoitin sitten jo sunnuntain saarnaa siitä miten Jeesus ilmestyi kolmannen kerran opetuslapsilleen ylösnousemuksensa jälkeen Tiberiaan järvellä. Mihin Johannes vastasi tunnustamalla Jeesuksen ylösnousseeksi Herrakseen. Tiistaina olin ensin Kobessa YWCA:lla toiseksi viimeisellä yksityistunnillani ja sitten suuntasin johtokuntamme kokoukseen. Jonkun verran oli aamusta lähtien satanut ja tuuli oli melko navakka. Johtokunnan kokouksen alkaessa kevätsade yltyi kevätmyrskyksi. Tuulet olivat monin paikoin tavallista taifuunia voimakkaammat niin, että taifuunienkin aikaan yleensä auki oleva Akashin valtava lähes 4km riippusilta oli jouduttu sulkemaan. Kobessa taas satoi paikoin 10 minuutissa noin 4cm vettä. Viimeksi 11

12 yhtäkova sade oli ollut noin 70- vuotta sitten. Itse jouduin myrskyn uhriksi siinä mielessä, että sillan ollessa suljettuna odottelin neljä tuntia kiltisti bussijonossa sillan aukeamista ja kotiin pääsyä. Lopulta tuulet laantuivat illalla yhdeksän aikaan sen verran, että bussit alkoivat taas kulkea ja pääsin yöksi kotiin. Olin päässyt bussijonoon ensimmäisen parinkymmenen ihmisen joukkoon, enkä halunnut menettää hyvää paikkaani, kun huomasin, että takana oli toistasataa jonottavaa ihmistä, joten odotin koko neljä tuntia kiltisti jonossa. Halusin päästä ensimmäiseen bussiin ja kotiin potemaan flunssaani. Kanssani jonottaneet japanilaiset odottivat myös kylmän rauhallisesti eivätkä turhaan näyttäneet surevan sitä, ettei kuulutuksia tilanteen etenemisestä ollut. Minäkin yritän kasvattaa tällaista kärsivällisyyttä, ettei turhaan hötkyillä silloin kun siitä ei ole mitään hyötyä. Samaa kärsivällisyyttä japanilaiset osoittavat usein ruuhkautuvassa autoliikenteessä. Kukin etenee rauhassa vuorollaan. Siunattua pääsiäistä toivottaen, Daniel Big Night (Mari) Pitkästä aikaa. Edellisen kirjoituksen jälkeen onkin tapahtunut paljon kaikenlaista ja kiirettä on piisannut. Tärkein tapahtuma lienee lauantaina ensimmäistä kertaa seurakunnassamme järjestetty Donkkis big night. Olimme jakaneet tähän perhetapahtumaan n. 200 kutsua ja innolla odottelin, kuinka paljon lapsia tulisi paikalle. Yksi perhe oli sähköpostitse ilmoittanut tulevansa. Lopulta tämä perhe ei paikalle saapunut eikä oikeastaan kukaan mukaan kutsun saaneista, mutta iloksemme paikalla oli kuitenkin seitsemän japanilaista lasta, ikähaarukalla 1,5v- 8v, sekä meidän omat lapset. Kaksi seurakuntalaista toi tapahtumaan lapsenlapsiaan, naapurimme tuli poikansa kanssa ja Emman leikkikoulukaveri tuli koko perheensä kanssa paikalle. Donkki- aasi sekä Saku ja Ruut nuket esittäytyivät, lauloimme hengellisiä lauluja, katsoimme kuvia Suomesta, kuuntelimme apunamme olleen Kylväjän lähetin Johanna Tervosen opetuksen Jeesuksesta, askartelimme aasinaamarit, yritimme laittaa silmät sidottuina aasille häntää, söimme välipalaa, arvuuttelimme purkissa olleiden karkkien lukumäärää jne. jne. Iltapäivän puolitoistatuntinen kului nopeasti ja kaikilla tuntui olevan todella mukavaa. Tiesin ja tiedän, että Japani on kova maa, eikä ihmisiä tavallisesti tule kirkon tilaisuuksiin suurin joukoin, mutta täytyy myöntää, että pieni pettymys se oli, kun meitä ei tuon enempää ollut. Mutta toisaalta itse asiassa seitsemän lasta on jo täällä melko paljon ja haluan sydämestäni iloita jokaisesta pienestä, joka oli paikalla. Seuraava Donkkis big night on kesäkuussa ja jälleen aiomme jakaa kutsuja ja rukoilla, että paikalle saapuisi paitsi nämä seitsemän, jotka olivat nytkin mukana ja myös monia uusia lapsia ja perheitä. Tulevana torstaina on sitten seuraava jännittävä tilanne, kun ensi kertaa pidämme Donkkis enkkumuskarin. Sielläkin seikkailee Donkki- aasi kavereidensa kanssa. Tapasin tänään kolme äitiä Emman leikkikoululla, jotka ovat mitä todennäköisimmin tuomassa tyttönsä muskariin. Toivottavasti he tulisivat. Englannin kieli on täällä suuressa suosiossa ja vanhemmat haluavat lastensa oppivan sitä. Niinpä usein kaikenlainen enkkutoiminta tuo ihmisiä kirkon piireihin. Muskarissakin on tietysti raamatunopetus ja rukouksena se, että englannin kielen lisäksi ja ennen kaikkea monet saisivat oppia tuntemaan Jeesuksen. 12

13 Pääsiäisen jälkeen vastaanotimme seurakuntaamme Suomesta tulleen vapaaehtoistyöntekijä Laura Hirvosen. Hän asustelee kirkollamme viitisen viikkoa ja avustaa meitä monin eri tavoin. Laura mm. hoitelee Aadaa, että minä saan valmisteltua enkkumuskareita, valmistelee muskareissa ja Donkkis big nighteissa tarvittavia askartelu ym. juttuja, säestää jne. Ja tietysti ylipäätänsä tutustuu lähetystyöhön ja toimintaamme täällä. Onni on lähiaikoina kuolannut PALJON ja syönyt sormiaan PALJON ja epäilin jo, että hammasko olisi tulossa. Ja niinhän se oli. Eilen huomasimme ensimmäisen alahampaan tulleen läpi ja sekös se tuntuu pojasta hassulta. Sitä on kiva kielelä kokeilla ja sormilla hangata. Onni on kova kääntyleimään ja pyörii lattialla akselinsa ympäri. Viime viikolla oli Onnin ensimmäinen kunnon neuvolatarkastus, joka oli japanilaiseen tyyliin kunnon massatarkastus. Paikalla oli 40 vauvaa ja jonossa menimme pisteeltä toiselle. Oli mittausta, lääkärintarkastusta, lonkkatarkastusta, tädin kanssa jutustelua ja ryhmäkeskustelua toisten äitien kanssa. Onni oli kunnossa ja on hyvin kehittynyt ja kasvanut poika. Tänään oli lyhyt keskustelu Emman leikkikoulun opettajan kanssa. Uusi opettaja on edellisen tavoin oikein mukava. Hän kehui kovasti Emman kielitaitoa ja sanoi, että Emma pärjää niin kielellisesti kuin muutenkin oikein hyvin leikkikoulussa. Kaikki ruuatkin maistuvat, vaikka kotona ei samat ruuat kelpaakaan. Sellaisia sekalaisia kuulumisia tällä kertaa. Aurinkoista kevättä sinne Suomeen! Kai se kevät on jo sinnekin tullut?! Mari Muskaria ja naistenpiiriä (Mari) Heips täältä lämpimän aurinkoisesta Sumotosta! Onnistuneen Donkkis Big Night- tapahtuman jälkeen valmistelin ja odotin innolla torstaina alkanutta Donkkis enkkumuskaria. Ja sehän alkoi tosi hyvin! Paikalle tuli 8 lasta ja 5 äitiä. 2 äitiä ja kolme lasta olivat minulle täysin vieraita eivätkä siis olleet Emman leikkikoulusta. Heidät oli kutsunut mukaan yksi Emman leikkikoulukaverin äiti. Muskarissa laulettiin ja leikittiin kovasti, hiki tuli. Luin myös lapsille suunnatun kertomuksen Jeesuksen ensimmäisestä ihmeteosta, veden muuttamisesta viiniksi. Saku- ja Ruut- nuket sekä Donkki- aasi olivat myös mukana ohjelmassa ja lapset tuntuivat tykkäävän näistä kavereista kovasti. Muskari on kaksi kertaa kuussa ja kovasti toivon, että nämä lapset tulisivat uudestaankin. Aiemmin kerroin, että naistenpiiriin tuli kaksi naapuruston äitiä lastensa kanssa ja toivoin heidänkin tulevan kirkolle uudestaankin. Toinen olikin poikansa kanssa jo Donkkis Big Nightissa ja tänään molemmat äidit olivat jälleen naistenpiirissä. Leivoimme suomalaista pullaa ja luimme Vuorisaarnan alkua. Mukavaa saada kirkolle hieman eloa lasten riemukkaista äänistä. Olen myös iloinen seurakuntamme rouvista, jotka ottavat ihanasti vastaan näitä nuoria äitejä ja leikkivät lasten kanssa. Onni jatkoi hampaiden tekoa ja nyt alaleuassa loistaa valkoisena kaksi pientä hampaan alkua. Nopeaa toimintaa Aurinkoista viikonloppua! 13

14 2.5. Kultainen viikko (Daniel) Japanissa vietetään tällä viikolla kultaista viikkoa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että samalla viikolla on neljä kansallista vapaapäivää. Tänä vuonna nuo päivät osuivat sunnuntaiksi, torstaiksi, perjantaiksi ja lauantaiksi. Sunnuntaille osuva kansallinen vapaapäivä siirtyy kuitenkin aina seuraavalle maanantaille, joten tällä viikolla vain tiistai ja keskiviikko ovat normaaleja päiviä, muiden päivien ollessa vapaita. Kultainen viikko on yksi monien japanilaisten pisimmistä lomajaksoista. Olin suunnitellut pitäväni koko viikon vapaata ja kuluttavani vähän pitämättömiä vapaita pois. Viime viikolla sain kuitenkin pyynnön pitää minuutin puheenvuoron Länsi- Japanin kirkon uuden lähetin, Ikegami Makin lähtöjuhlassa. Alueemme neljä seurakuntaa järjestävät sunnuntaina 6.5. iltapäivällä Itä- Tokushiman seurakunnassa yhteisen lähtöjuhlan tälle kesäkuun alussa Honkongiin lähtevälle lähetille. Tein siis eilen työpäivän, valmistellen seurakuntaneuvoston kokouksen, korjaamalla vielä hieman sunnuntain saarnaa ja kirjoitin puheen pyydetyllä otsakkeella Ulkolähetys, kirkko ja minä. Lauantaihin asti onkin nyt tarkoitus viettää vapaata. Viime aikoina olen saanut olla jopa poikkeuksellisen terveenä. Allergisia oireita ei ole ollut nimeksikään, enkä ole moneen viikkoon tarvinnut allergialääkkeitä. Niin olenkin saanut urheilla säännöllisesti. Lähinnä se on tarkoittanut juoksemista. Toisinaan myös hieman pyöräilyä. Tällä hetkellä tavoitteena olisi juosta elämäni toinen marathon palatessamme kausilomalle Suomeen vuoden kuluttua kesällä. Sitä ennen tavoitteena olisi myös parantaa viime kesäistä ennätystäni Nojiri- järven ympärijuoksussa. Kaksi edellistä kesää olemme viettäneet tuon järven läheisyydessä ja olemme vuokranneet mökin myös tänä kesänä kyseisen järven lähettyviltä. Sadekauteen on vielä hieman aikaa, mutta kosteusprosentti on jo hiljalleen aloittanut kapuamisensa ylöspäin ja komeroiden kosteudenkerääjät täyttyvät tasaisesti. Muutamana päivänä onkin ollut jo hieman hikinen olo. Japanin parhaan vuoden ajan, kevään, parhaimmat kelit eivät valitettavasti kestä kuin pienen henkäyksen; samoin kuin kirsikkapuun kukat. Siunattua viikkoa toivottaen, Daniel 6.5. Iloisia tunnelmia (Daniel) Tervehdys! Saimme tällä viikolla viettää muutamia erityisen mukavia vapaapäiviä kultaisen viikon merkeissä. Tapasimme muun muassa torstaina amerikkalais- japanilaisen ystäväperheemme jota emme olleet nähneet noin vuoteen. Lauantaina toteutui sitten pitkään odotettu tapaaminen Emman leikkikoulukaverin perheen kanssa. Aiemmin tapaaminen oli peruuntunut kolmesti erilaisten sairauksien ja muiden vastoinkäymisten tähden; alkoi jo tuntua, että jollain on jotain tapaamistamme vastaan. Nyt sitten tapasimme vihdoin ja vietimme erittäin mukavan iltapäivän ja illan kotonamme. 14

15 Perheen isä välittää työkseen kalaa saaremme kalastajilta muun muassa Tokioon ja Osakaan. Tuliaisiksi he toivatkin herkullisen kalan josta mies fileoi osan sashimiksi eli raakana syötäväksi herkuksi ja lopun söimme tänään iltaruuaksi. Tänään paistettua kalaa syödessämme Mari totesi, että kyllä maistuu ahvenelle. Niin tutkin asiaa ja tosiaan kotoisan ahvenemme etäinen sukulainenhan se oli. Japaniksi suzuki ( 鱸 ) ja kotoisammin Japanin meriahven. Voin suositella! :) Tänään oli sitten edessä paluu sorvin ääreen. Aamulla vein ensin vapaaehtoisemme Laura Hirvosen kahdeksaksi bussille ja menin kirkolle valmistelemaan ehtoollisjumalanpalvelusta. Puoli kymmenen aikaan hain Pendolinin Ullan bussilta kirkolle. Sen jälkeen sain toteutettua jo jonkin aikaa mielessä olleen ajatuksen keskustella erään ei- kristityn mutta nykyään lähes kaikkiin jumalanpalveluksiin osallistuvan miehen kanssa. Halusin kysyä mitä hän ajattelee tällä hetkellä Jeesuksesta, joten huomatessani hänen tulevan normaalia aikaisemmin kirkolle pyysin hänet pieneen toimistooni ja kerroin asiani. Mies kertoi, että hänestä tuntuu, että hän on matkalla kristityksi. Hän kertoi miten saarnoissani opettamani syntien anteeksianto Jeesuksessa on puhutellut häntä kovasti ja, että jumalanpalveluksesta palatessaan hän kokee aina uudenlaisen rauhan sydämessään. Kiitämme siitä, että Jumala puhuttelee tätä miestä. Rukoilemme, että Jumala antaisi hänelle voiman tulla kristityksi ja ottaa kasteen. Jumalanpalveluksen ja seurakuntaneuvoston jälkeen saimme sitten lähteä iloiselle lähetysmatkalle Itä- Tokushiman kirkkoon. Vietimme siellä alueemme neljän kirkon lähtöjuhlaa Ikegami Makin pian koittavan lähdön kunniaksi. Kaikenkaikkiaan hänestä tulee lähtiessään kesäkuun alussa Länsi- Japanin kirkon historian viides ulkomaanlähetti. Pidin tilaisuudessa n. 10 minuutin puheen ulkolähetyksen, kirkon ja lähetin suhteesta omista kokemuksistani käsin. Käytännössä pidin tiiviin muutaman kohdan opetuksen siitä mitä lähetystyö on erityisesti lähtevän lähetin näkökulmasta ja hänen tarvitsemastaan tuesta. Korostin myös sitä, ettei lähetystyö ole vain kirkkojen tehtävä vaan jokaisella kristityllä tulisi olla siinä oma vastuunsa. Lopuksi muutama kuva päivästä. 15

16 16

17 Siunattua alkavaa viikkoa, Daniel ps. Nyt kannustamaan Suomi voittoon Slovakiasta! 1-0!!! Hyvä Janne! Kiirettä pitää (Mari) Miten päivät kuluvatkin sellaista vauhtia, että ei ehdi edes hetkeksi tietokoneelle istahtamaan?!? Kännykällä luen nopeasti sähköpostit ja kurkkaan facebookiin, mutta muuten jää surffailu ym. vähiin. No mutta nyt on rauhallinen hetki päivittää taas hiukan kuulumisiamme tänne blogiin. Lapset jo nukkuvat ja Daniel on naapurisaarella suomalaismiesten kanssa iltaa viettämässä. Harvinainen ja mukava hetki Danielille. Vietin eilen 31- vuotissynttäreitä, jonka kunniaksi Daniel yllätti meidät ja vei poimimaan mansikoita. Täällä mansikoita kasvatetaan kasvihuoneissa ja itse asiassa ei niitä poimittu, vaan seisten leikattiin saksilla hienoista mansikkariveistä mansikoita koriin. Mansikat oli oikein makoisia, mutta eivät kyllä voittaneet kotimaisia herkkumansikoita. Tehdessämme lähtöä mansikkapaikalta saimme vielä kutsun mennä keräämään kirsikoita viereisestä puusta, joka olikin aivan punaisenaan makeita pieniä kirsikoita. Kaupan päälle kotiin siis lähti rasiallinen kirsikoitakin. Viikko sitten teimme päiväretken n. 250 km:n päässä olevaan kirkkomme leirikeskukseen, jossa Danielilla oli kokous. Me lasten kanssa vietimme päivän kollegaperheen luona, jossa tytöt nauttivat toisten suomalaistyttöjen kanssa leikkimisestä. Vaikka leikit japanilaislastenkin kanssa sujuvat, niin kyllä lapset jotenkin nauttivat erityisen paljon saadessaan leikkiä omalla kielellä muiden suomalaisten kanssa. Emma itse asiassa totesi tässä eräänä päivänä, että ei voi mennä japanilaisen kanssa naimisiin, koska ei osaa tarpeeksi japania. Ja kuulemma se olisi hänen tuleville lapsilleenkin hankalaa. :) Liekö tällaiset naima- asiat mielessä, kun pian ystävämme Suomessa juhlistavat häitään Aada taas pohti eräänä päivänä, että milloin pääsemme taivaaseen. Aada on lähiaikoina useaan otteeseen julistanut kovaan ääneen uskovansa Jeesukseen ja pääsevänsä taivaaseen. Vastasin, että pääsemme taivaaseen, kun tämä elämä loppuu. Aada totesi, että pääsemme taivaaseen, kunhan Jeesus antaa siivet. :) Niin, uskonsiivet kyllä kantavat meidät kerran taivaaseen. Onni on saanut nyt muutamia kertoja peruna- ja porkkanasosetta. Ja sekös on hauskaa! Onni nauraa ääneen saadessaan lusikan suuhun ja mutustelee innoissaan sosetta. Osa lentää kaaressa ulos suusta, mutta on sitä tainnut hiukan mahaankin päätyä. Hauskaa puuhaa! Tänään sain Emman leikkikoulusta ohjeita perjantaina olevaa kevätretkeä varten, johon myös toinen vanhemmista lähtee mukaan. Ohjeissa oli mukana myös tietoa kunkin ryhmän busseista. Ihmettelin hiukan aluksi, että miksi Emman ryhmän bussilla ei ole numeroa, vaan kanji, kun muiden bussit oli normaalilla tavalla numeroitu 1, 2, 3, 5, 6 jne. Niin, Emman bussi olisi tuo puuttuva numero 4, mutta sen tilalla on kanji. Tajusin pian, että asia johtunee siitä, että neljä on japaniksi shi, joka on myös kuolemaa tarkoittavan kanjin lukutapa. Niinpä tässä taikauskoisessa maassa ei ole voitu numeroida bussia 17

18 numerolla neljä, joka äänteeltään on sama kuin kuolema. Olen ymmärtänyt, että on myös esimerkiksi sairaaloita, joissa ei ole huonetta numero 4 jne. Sellaista täällä. Aurinkoista helatorstaiviikonloppua toivoo Mari Uusia perunoita (Mari) Moi! Kävin tänään kaupassa ja ensimmäisenä vastaan tuli pusseja täynnä kotoisen näköisiä uusia perunoita. Pieniä, kauniita perunoita! Niitähän täytyi ostaa, kun vielä hintakin oli huokea. Täällä peruna on melko kallista herkkua, mutta nämä pikkuperunat maksoivat vain noin 1,50 euroa kilo. Täällä harvoin näkee uusia perunoita ja nämä ostamanikin odottavat huomista, joten vielä en tiedä, onko maku yhtä kotoinen kuin ulkomuoto. Bataattia eli makeaa perunaa täällä sen sijaan syödään kovasti ja sitäkin lähti mukaan pussillinen lähinnä Onnin soseita varten. Kävimme tänään myös ostamassa Sumoton katetulta ostoskävelykadulta Emmalle leikkikoulun kesäasuun kuuluvan hameen. Hameen pystyi ostamaan yhdestä tietystä liikkeestä, johon leikkikoulun koulupukuja on tilattu. Emman koulupukuun kuuluu hame ja jakku, joka vaihdetaan leikkikoululla leikkipaitaan. Lisäksi on 2 hattua, joista toista käytetään jakun kanssa ja toista lähinnä leikkikoulun pihaleikeissä yms. Talveksi on omanlaisensa vaatteet, nyt on menossa välikausi eli vielä mennään pitkähihaisella paidalla ja kesäkuun alusta vaihdetaan kesäasuun eli lyhythihaisiin paitoihin. Lapsilla on myös tietynlainen reppu, jossa kuljetetaan joka päivä käsipyyhettä, hammasharjaa ja - mukia, eväsrasiaa, jossa on riisipalloja, aterimia, leikkipaitaa ja reissuvihkoa (kalenteria). Lämpimien säiden alettua on matkassa ollut myös vesipullo. Emman leikkikoulussa on ruokailu, joten eväitä ei tarvitse joka aamu tehdä. Ainoastaan riisipallot on itse vietävä, mutta niitä ei aamuisin kauaa pyöräyttele. Lisäksi hoitelimme tänään vielä Aadan ja Onnin kanssa raha- asioita. Kävimme ensin postipankin automaatilla nostamassa rahaa, jota kävimme tallettamassa kahden muun pankin automaateilla kyseisten pankkien tileille. 3 eri tiliä = 3 eri pankkiautomaattia = 3 eri paikkaa, jossa pitää käydä. Ei kovin käytännöllistä. Tilejä pitää olla useita, kun yhdeltä menee kodin vuokra, yhdeltä kirkon vuokrta, yhdeltä sähkö, vesi, kaasu jne. Kyseiset tahot eivät hyväksy kuin tietyn pankin tilejä, joten tili on avattava aina siihen pankkiin, jonka maksun saaja hyväksyy. Viime perjantaina olimme Emman leikkikoulun kevätretkellä Koben eläintarhassa. Päivä meni mukavasti eväitä syöden ja joitakin eläimiä katsellen. Itse olen iloinnut siitä, että olen saanut tutustua muutamaan äitiin vähän paremmin. He ovat Emman kanssa kovasti leikkivien tyttöjen äitejä, ja he käyvät myös enkkumuskarissa kirkolla. Naapurissamme asuvaan äitiin olen myös tutustunut hiukan enemmän ja hän on tulossa poikansa kanssa sunnuntaina seurakuntamme piknikretkelle. Lämpimin terveisin, Mari 18

19 30.5. Sammakon kurnutusta (Mari) Heippa! Nyt on taas se aika vuodesta, kun sammakot kurnuttavat kovaan ääneen. Riisipelloille on laskettu vedet ja siellä on sammakoiden mukava elellä. Ilmojen lämmettyä olemme nukkuneet ikkuna auki ja mikäs sen rentouttavampaa kuin nukahtaa sammakkokonserttiin. Aamuyöstä usein herään pikkulintujen lauluun ja varisten rääyntään. Niin ja onhan aina kainalossakin yksi herättäjä, joka tarvitsee maitoa vielä useamman kerran yössä. Seurakunnan piknikretki onnistui sunnuntain jumalanpalveluksen jälkeen oikein hyvin. Ilma oli kaunis ja silloin tällöin puhalteleva tuuli teki siitä virkistävän. Lapsia oli mukana kymmenkunta ja pari ensikertalaista aikuistakin oli mukana. Rohkaisevaa! Suurella puistoalueella oli vesileikkipaikka, jossa sai kiipeillä erilaisilla telineillä ja putoilla enemmän tai vähemmän tahattomasti veteen. Lopuksi kyllä ainakin Aada jo ui vedessä vaatteet päällä. Myös lauantaina lapset nauttivat pitkistä liukumäistä ja vesileikeistä, kun olimme ensi kertaa saaren pohjoisosassa sijaitsevalla suurella puistoalueella. Eiliseksi oli sovittu Emman liimakorvan putkitus, mutta lääkäri totesi korvaan päässeen ilmaa ja liiman hiukan vähentyneen, joten toistaiseksi ei putkea laitettukaan. Jospa kesä parantaisikin korvan. Suomessa on jo koululaisten kesälomat alkamassa, vau! Onnea kaikille valmistuville! Lämpimin terkuin, Mari 6.6. Kohti kesää (Daniel) Kesän lähestyessä tai oikeastaan ollessa jo aluillaan alkavat aikataulut olla täynnä. Ennen alkavaa lomaa on mahdollisesti yksi sunnuntai jolloin on pelkästään jumalanpalvelus. Muutoin ohjelmassa on sunnuntaisin jumalanpalvelusten lisäksi seurakunnan uuden tontin siivousta, alueemme seurakuntien yhteinen seminaari, Donkkis big night - perhetapahtuma, kirkkohankkeen neuvotteluja jne. Myös arkipäivät vaikuttavat suhteellisen kiireellisiltä. On kaikenlaista kokoustamista ja muuta toimintaa normaalin viikkotoiminnan lisäksi. Tällä viikolla olen menossa lähes 500km päähän katsomaan seurakuntalaistamme joka joutui vuosi sitten vankilaan pitkien vaiheiden jälkeen. Viikon päästä taas menen pitämään kotikokousta yhden seurakuntalaisemme kotiin, joka aloitti aiemmin keväällä säännölliset kuukausittaiset kotikokoukset. Juuri ennen lomaa on vielä yhteistyökirkkomme 50- v juhla johon osallistumme perheenä. Saimme iloksemme houkuteltua sinne myös kymmenisen seurakuntalaista. Viime sunnuntaina pidimme seurakunnassa kokouksen jossa puhuimme uuden kirkon merkityksestä ja sen taustalla olevasta ideologiasta. Tämän suhteen seurakunta vaikuttaa hyvin yhtenäiseltä. Oman kirkko- rakennuksen kautta seurakunta haluaa edelleen suuntautua ulospäin. Monet korostivat ilmapiirin lisäksi myös sitä, että kirkon pitää olla käytännössäkin sellainen, että sinne on helppo tulla iästä ja mahdollisista liikuntarajoitteista riippumatta. Uusi kirkko on myös tärkeä, jotta seurakunta voi kasvaa ja itsenäistyä. Heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina jatkamme keskustelemalla konkreettisesti siitä, mitä kirkossa pitää olla: millaisia tiloja, minkä kokoisia, 19

20 minkälainen pappilan pitäisi olla jne. Kun seurakunta pääsee tällaisista asioista riittävään ykismielisyyteen voidaan edetä konkreettisiin rahoituslaskelmiin ja aikataulusuunnitelmiin. Pyydämme rukousta hankkeen etenemiseksi. Kaikkeen työn melskeeseen sitten yritämme sijoittaa vapaa- ajan rientoja. Iloksemme niitäkin on kertynyt hiljalleen. Toissapäivänä haimme Emman kaikki yhdessä leikkikoulusta ja menimme rannalle kahlaamaan. Lapsilla kahlaaminen päättyi yllättäen uimiseen. Eilen olin pelaamassa golfia. (Kuva lopussa) Ennen lomaa olisi tarkoitus päästä vielä kokeilemaan surffausta Emman leikkikoulukaverin isän kanssa; monivuotinen haaveeni saattaa vihdoin toteutua. Marilla on myös vieraillut työpäivieni aikana ystäviä kotonamme. Alla olevassa kuvassa golf- kaverini: vasemmalla kaksi seurakunnan miestä ja oikealla yhden seurakuntalaisen naisen aviomies. Eräällä reiällä tapasimme pesukarhu perheen. Olivat ilmeisen tottuneita ihmisiin ja lähestyivät ajoittain arasti kuin syöttiä pyytäen kunnes taas vilistivät karkuun. Alla kuva yhdestä veijarista. Siunauksin, Daniel 20