NEUROLOGISESTI SAIRAIDEN JA VAMMAISTEN HENKILÖIDEN JA HEIDÄN OMAISTENSA KERTOMUKSIA VERTAISTUESTA

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "NEUROLOGISESTI SAIRAIDEN JA VAMMAISTEN HENKILÖIDEN JA HEIDÄN OMAISTENSA KERTOMUKSIA VERTAISTUESTA"

Transkriptio

1 TOPPILA, SARI NEUROLOGISESTI SAIRAIDEN JA VAMMAISTEN HENKILÖIDEN JA HEIDÄN OMAISTENSA KERTOMUKSIA VERTAISTUESTA Oulun yliopisto Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma KASVATUSTIETEIDEN TIEDEKUNTA Kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö Kasvatustieteiden koulutus 2010

2 Kasvatustieteiden tiedekunta Tiivistelmä opinnäytetyöstä Kasvatustieteen koulutus Työn nimi Tekijä Toppila Sari Neurologisesti sairaiden ja vammaisten henkilöiden ja heidän omaistensa kertomuksia vertaistuesta Pääaine Työn laji Aika Sivumäärä Kasvatustiede Tiivistelmä Pro gradu -tutkielma Huhtikuu liitettä Vertaistuki on yksi sosiaali- ja terveysalan järjestöjen keskeisimpiä palveluita jäsenistölleen. Erilaisina yhteiskunnan kriisiaikoina, kuten laman tai hyvinvointipalveluiden uudistuksessa järjestöjen toiminta korostuu, mikä puoltaa tutkimusaiheen ajankohtaisuutta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä neurologisesti sairaat ja vammaiset henkilöt ja heidän läheisensä kertovat vertaistuesta. Tutkimuskysymyksiä olivat 1) Mitä neurologisesti sairaat ja vammaiset henkilöt ja heidän omaisensa kertovat vertaistuesta? 2) Miten neurologisesti sairaat ja vammaiset henkilöt ja heidän omaisensa vertaistuesta kertovat? Tutkimuksessa sovellettiin narratiivista lähestymistapaa. Narratiivisessa tutkimuksessa huomio kohdistuu kertomuksiin tiedon ja todellisuuden tuottajana ja välittäjänä. Tässä tutkimuksessa narratiivisuutta sovellettiin tutkimusaineiston hankinnassa, aineiston analyysissa ja tulosten esittämisessä. Tutkimusaineisto koottiin Neurologisiin vammaisjärjestöihin esitetyn kirjoituspyynnön avulla. Aineisto muodostui 33 kirjallisesta vertaistukitarinasta. Tutkimusaineisto analysoitiin narratiivisen rakenne- ja teema-analyysin avulla. Tutkimuksen tulokset esitetään Kaisan, Jaanan ja Juhon kertomuksissa, kolmena uutena narratiivina. Neurologisesti sairaiden ja vammaisten ihmisten ja heidän omaistensa vertaistuki rakentuu voimaantumisen teeman ympärille. Tuloksissa esitetään niitä tekijöitä, jotka mahdollistavat tai estävät yksilön voimaantumista. Tämän lisäksi tuloksissa esitetään, millä tavalla voimaantuminen näyttäytyy yksilötasolla. Järjestöjen ja ammattilaisten yhdessä organisoima vertaistuki toimii areenana, jossa sairastuneet, vammaiset ja heidän omaisensa pääsevät jakamaan kokemuksiaan. Vertaistuki todentuu kahdenvälisissä tukisuhteissa, vertaistukiryhmissä sekä laajoissa vertaisverkostoissa. Vertaistuen anti on tutkimuksen kohderyhmälle tietoa, toimintaa, tunteiden jakamista sekä uusia ihmissuhteita. Nämä tekijät mahdollistavat yksilön voimaantumisen. Voimaantuminen näyttäytyy yksilön henkilökohtaisella, sosiaalisella ja yhteiskunnallisella tasolla muun muassa kasvaneena itseluottamuksena, lisääntyneinä sosiaalisina suhteina ja aktiivisena vapaaehtoistoimintana. Aina vertaistuki ei lisää yksilön hyvinvointia. Näitä voimaantumista estäviä tekijöitä ovat muun muassa liian heterogeeninen ryhmä, vertaistukiryhmän toiminnan sisältö, ennakkoluulot ja pelko leimaantumisesta, vertaisten kohtaamiseen liittyvät kielteiset tunteet sekä vertaistukitoimijan uupuminen vertaistukija. Pääasiallisesti järjestöjen toteuttamalla vertaistukitoiminnalla on suuri merkitys neurologisesti sairaille ja vammaisille henkilöille sekä heidän omaisilleen. Vertaistuki ei sovi automaattisesti kaikille, mutta sen tulisi olla eri muodoissaan tarvittaessa kunkin saatavilla. Vertaistukitoimintaan osallistuvia yhdistää samankaltainen elämäntilanne, jolloin he jakavat yhteisen kokemuksen. Vertaisuuteen perustuva toiminta voi edistää yksilöä löytämään ja käyttämään hyväksi itsessä olevia mahdollisuuksia ja voimavaroja. Asiasanat: narratiivinen tutkimus, neurologinen sairaus, neurologinen vamma, vertaistuki, voimaantuminen

3 SISÄLLYS 1 JOHDANTO VERTAISTUEN MÄÄRITTELYÄ Katsaus vertaistukitutkimuksen tutkimuskenttään Vertaistuen lähtökohtana yhteinen, jaettu kokemus Ammattilaiset ja järjestöt vertaistuen toteuttajina ja mahdollistajina Vertaistuen muotoja Vertaistuki ja voimaantuminen Vertaistukitoiminnan varjopuolia NARRATIIVINEN LÄHESTYMISTAPA TUTKIMUKSEEN TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimusaineiston hankinta Työskentely tutkimusaineiston parissa käynnistyy Teema-analyysi ohjaa analyysityötäni Uuden kertomuksen vaihe KERTOMUKSIA VERTAISTUESTA Vertaistuki kertomuksena Kaisan voimaannuttava vertaistuki Jaanan erilaisia vertaiskohtaamisia Juho ja merkityksetön vertaistuki VOIMAANNUTTAVA VERTAISTUKI TULOSTEN TULKINTAA Järjestäytynyt ja ammatillinen vertaistuki Yhteinen kokemus yhdistää Monimuotoinen vertaistuki: kaksin, ryhmässä, verkostoissa Vertaistuen antia: tietoa ja toimintaa, tunteita ja ihmissuhteita Voimaantumisen eri tasoja Esteitä voimaantumisen tiellä POHDINTA Tutkimusmatkan arviointia Tutkimuksen luotettavuuden arviointia Tutkimuksen eettisiä haasteita Jatkotutkimusaiheita LÄHTEET LIITTEET

4

5 1 JOHDANTO Pro gradu -tutkimukseni aihe, vertaistuki, varmistui minulle muutama vuosi sitten. Työskentelin jo tuolloin aluesihteerinä vammaisjärjestössä ja pääsin aitiopaikalta näkemään, mitä mahdollisuuksia vertaistukeen sisältyy. Samalla sain kokemuksen myös siitä, mitä se pahimmillaan voi kätkeä sisäänsä: rankkaa kritiikkiä julkista palvelujärjestelmäämme kohtaan, heikompien manipulointia ja provosointia, joka täytti lähes kansankiihotuksen rajat. Ajoittain kuulin myös ammattihenkilöstön suunnalta lausahduksia, joissa kyseenalaistettiin järjestöjen vertaistukitoiminta. Nämä henkilöt olivat kenties nähneet ja kokeneet vain ne vaarat, joita vertaistukitoimintaan voi sisältyä, ja näin heidän käsityksensä järjestöjen vertaistukitoiminnasta oli jäänyt hyvin kapeaksi ja kielteiseksi. Oma roolini järjestön työntekijänä edellytti tiivistä yhteistyötä molempien osapuolten kanssa. Tehtäväni oli tukea ja ohjata vammaisia henkilöitä ja heidän läheisiään osallistumaan järjestöjen toimintaan, myös vertaistukitoimintaan. Samalla kävin vuoropuhelua julkisen sekä yksityisen palvelusektorin kanssa ja pyrin osoittamaan, kuinka suuri rooli järjestöjen toiminnalla on yksilön tukiverkoston vahvistajana. Monta kertaa näissä tilanteissa ajattelin, että olisipa minulla joskus mahdollisuus tutkia asiaa ja perustella näkökulmiani tieteen nimissä. Ujutin vertaistukitoiminnan niin erityispedagogiikan, sosiologian kuin kasvatustieteenkin opintoihini ja samalla oma käsitykseni ilmiön moniulotteisuudesta laajeni. Ja niinpä vihdoin, kun muut opintoni alkoivat olla kutakuinkin paketissa, oli minulla aikaa syventyä aiheeseen tässä pro gradu -tutkielmassa. Vertaistuen tutkimista voi perustella aiheen ajankohtaisuudella. Suuri osa vertaistuesta toteutuu kolmannen sektorin eli järjestöjen piirissä ja erilaisissa yhteiskunnan kriisitilanteissa, kuten laman tai hyvinvointipalveluiden rakenteen uudistuksessa, järjestöjen toiminta on aina historian saatossa korostunut. Järjestöjen on koettu paikkaavan niitä aukkoja yksilöiden verkostoissa ja tukipalveluissa, mitä julkiset palvelut eivät tavoita. Vertaistukitoiminta on edistänyt yksilöiden keskinäistä tiedonvaihtoa sekä mahdollistanut yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Irja Mikkonen (2009, 187) toteaa saman asian väitöstutkimuk-

6 2 sessaan. Hänen tutkimuksensa mukaan vertaistuki toimii tiedon välittäjänä ja se parantaa palvelujen kysynnän ja tarjonnan kohtaamista. Vertaistuki ei kilpaile julkisten palveluiden kanssa, vaan se asettuu palveluiden rinnalle. Julkiset palvelut toimivat nekin paremmin, kun vertaistuki toimii. Sovellan tutkimuksessani narratiivista lähestymistapaa. En halunnut asettaa ennalta mitään hypoteesia, jota olisin lähtenyt testaamaan ja todentamaan kvantitatiivisin menetelmin. Sen sijaan tarkoituksenani on tuoda esiin laadullisen tutkimuksen keinoin niitä teemoja, joiden ympärille tarinat vertaistuesta rakentuvat. Aikaisempi vertaistukitutkimus on painottunut kvantitatiiviseen lähestymistapaan, kun on kartoitettu, millaisia vertaisryhmiä toimii ja missä päin, kuinka ryhmät ovat syntyneet ja kuinka niiden toimintaa tuetaan (Nylund 2005, 196). Tämänkin vuoksi aiheen laadullinen tarkastelu on perusteltua. Syventävien opintojen tutkimuskurssin aikana minulle selkeni se, että narratiivinen lähestymistapa olisi minulle ehkä luontevin. Pidän kirjoittamisesta ja luen paljon elämänkertoja. Minua kiinnosti lähteä selvittämään, minkälaista kertomusta tutkimukseni kohderyhmä, neurologisesti sairaat ja vammaiset henkilöt ja heidän omaisensa, rakentavat vertaistuesta. Narratiivista lähestymistapaa tuki myös se, että tiesin lukuisten tutkimuksen kohderyhmään kuuluvien ihmisten olevan hyviä tarinan kertojia. Ja koska joihinkin neurologisiin sairauksiin ja vammoihin kuuluu puheen tuottamisen vaikeudet, ajattelin kirjallisen tarinan tuottamisen olevan kohderyhmälle helpompaa kuin haastattelu. Näillä eväillä lähdin vajaa vuosi sitten keräämään tarinoita vertaistuesta. Tässä työssä olen kiinnostunut siitä, mitä asioita ja millä tavoin neurologisesti sairaat ja vammaiset ihmiset sekä heidän omaisensa kertovat vertaistuesta. Huomioni kiinnittyy tällöin tarinoissa esiintyviin teemoihin ja tarinoiden rakenteisiin. Tältä pohjalta muotoutuvat tutkimuskysymykseni: Mitä neurologisesti sairaat ja vammaiset henkilöt ja heidän omaisensa kertovat vertaistuesta? Miten neurologisesti sairaat ja vammaiset henkilöt ja heidän omaisensa vertaistuesta kertovat? Näihin kysymyksiin haen vastauksia kirjoituspyynnön avulla kerätyistä kirjallisista vertaistukitarinoista (33 kappaletta), joita analysoin narratiivisen teema-analyysin ja rakenneanalyysin keinoin.

7 3 2 VERTAISTUEN MÄÄRITTELYÄ Olen kuin yksi noista tiilistä. Tarvitsen ympärilleni toisia tiiliä, jotka ovat samanlaisia kuin minä, tarvitsen niitä tuekseni. Ja kukapa tietää, ehkä minäkin vuorostani tuen niitä, joitakin niistä? Merete Mazzarella (2003) Edellä esitetty Merete Mazzarellan ajatelma oli kirjoitettu yhden saamani vertaistukitarinan loppuun. Ajatelmaan sisältyy kaksi keskeistä vertaistukeen liittyvää teemaa: samankaltaisuus ja vastavuoroisuus. Tässä luvussa tarkastelen, miten ja mistä näkökulmasta vertaistukea ja vertaistukiryhmiä on aikaisemmin tutkittu ja määritelty. Oma esiymmärrykseni vertaistuen ja vertaistukiryhmän suhteesta oli ennen tutkimukseen ryhtymistä sellainen, että vertaistuki ilmenee jo kahden henkilön välisessä vuorovaikutuksessa ja vertaistukiryhmät ovat sitten useamman henkilön välistä yhteisöllistä toimintaa, joka rakentuu vertaistuen kokemukselle. Anja Auvinen (2004, 25 26) määrittelee vertaistuen omaehtoiseksi, yhteisölliseksi tueksi sellaisten ihmisten kesken, joita yhdistää jokin sosiaalisen tuen tarvetta lisäävä, yhteiskunnan poikkeavaksi määrittelevä kohtalonyhteys. Vertaistuessa samassa elämäntilanteessa elävät tai samoja elämänkohtaloita läpikäyneet ihmiset tukevat toisiaan. Vertaistuki perustuu vapaaehtoisuuteen ja arkiseen maallikoiden kohtaamiseen. Sille on luonteenomaista vastavuoroisuus, molemminpuolinen avun antaminen ja vastaanottaminen, josta muodostuu itse itseään ruokkiva sosiaalinen prosessi. Vertaistuen käsitettä voikin pitää rinnakkaisena sosiaalisen tuen käsitteelle. Ihmisillä on halua ja luottamusta yhteisten kokemusten sekä tiedon jakamiseen, yhdessäolo antaa heille tukea. Samankaltaiset kokemukset luovat

8 4 ihmisten välille yhteenkuuluvuutta, toistensa ymmärtämistä ja vahvistavat uskoa siihen, että vaikeuksista voi selvitä. (Auvinen 2004, 26.) Susanna Hyväri (2005, 215) käyttää vertaistuen ja vertaistukiryhmän käsitteitä erotuksena muista vertaisuuden ja vertaisryhmien muodoista. Näissä olennaista on juuri tuki ja auttaminen, jotka erottavat toiminnan muunlaisesta vertaisryhmien toiminnasta. Vertaisryhmä on Hyvärin mukaan laajempi käsite kuin vertaistukiryhmä, sillä vertaisryhmän voivat muodostaa esimerkiksi samaa työtä tekevät tai samassa elämänkaaren vaiheessa olevat yksilöt. Vertaistukiryhmällä sen sijaan tarkoitetaan sellaisia ihmisten keskinäisiä suhteita, jotka tähtäävät toisten auttamiseen ja tukemiseen. Vertaistukiryhmissä käsitellään yhdessä kriittisiä ja kriisiytyneitä elämäntilanteita. (Hyväri 2005, 215.) Hyvärin esittämä perustelu käsitevalinnalle on hyvä ja päädyn itsekin käyttämään vertaistuen ja vertaistukiryhmien käsitteitä tutkimuksessani. Lähes kaikissa vertaistukitarinoissa korostetaan tukea ja apua, jota vertaisryhmissä saadaan ja annetaan eli keskiössä ovat vastavuoroisuus, tuki ja auttaminen. 2.1 Katsaus vertaistukitutkimuksen tutkimuskenttään Vertaistuen ja vertaisryhmien tutkimusta on tehty Pohjois-Amerikassa 1960-luvulta lähtien, joskin Euroopassa ja erityisesti Pohjoismaissa aihetta koskeva systemaattinen tutkimustoiminta käynnistyi kunnolla vasta 1990-luvulla. Aikaisempi tutkimus on selvittänyt sitä, minkä tyyppisiä vertaistukiryhmiä on olemassa, missä kaikkialla niitä toimii ja kuinka ryhmissä toimitaan. Toisaalta tutkimus on painottunut vertaisryhmien ja vertaistuen määritelmiin sekä vertaisryhmien toimintaan hakeutumisen syihin. (Nylund 2005, 196.) Marianne Nylund (2005, 197) luokittelee vertaistukitoiminnan tutkimuksen sekä kansallisesti että kansainvälisesti kahteen pääkoulukuntaan, joita ovat sosiaali- ja yhteiskuntatieteet sekä psykologia ja terveystieteet. Sosiaali- ja yhteiskuntatieteessä huomio on kiinnittynyt erityisesti vertaisryhmien tarkasteluun yhteisöinä, jolloin keskeisiä tutkimusteemoja ovat olleet muun muassa osallisuus, vaikuttaminen, vastavuoroisuus, voimaantuminen ja yhteisöllisyys. Psykologiassa ja hoitotieteissä tutkimuksen kohteena ovat olleet pikemminkin yksilölliset kokemukset ja ryhmädynamiikka. (Nylund 2005, 197.) Tässä tutkimuksessa mie-

9 5 lenkiinto on tarinan kertojien henkilökohtaisissa kokemuksissa, mutta tulosten tulkinnassa siirrytään myös vertaistukiryhmiin yhteisötasolle. Hakusanalla vertaistuki löytyy eri tietokannoista satoja viitteitä erilaisiin tutkimusartikkeleihin, mutta niissä korostuu ennen kaikkea hoitotieteellinen lähestymistapa aiheeseen. Näissä tutkimuksissa vertaistuki nähdään yhtenä hoitomenetelmänä, interventiona, jonka vaikuttavuutta yksilön kuntoutumisessa tutkitaan. Tutkimusten tulokset ovat sekä myönteisiä että kielteisiä, riippuen koeasetelmasta. Malliesimerkki tämänlaisesta tutkimuksesta on Yhdysvalloissa vuonna 2004 tehty tutkimus MS-tautia sairastavien kohdalla (Messmer Uccelli, Mancuso Mohr, Battaglia, Zagami ja Mohr 2004, 80), jossa haluttiin selvittää, onko kahdeksan viikon mittaisella standardoidulla vertaistukiohjelmalla myönteistä vaikutusta MS-tautia sairastavien elämänlaatuun ja masennukseen. Kyseessä oli kokeellinen tutkimus, jossa tutkittiin koehenkilöiden elämänlaatua ennen ja jälkeen vertaistukeen pohjautuvan interventiojakson. Tulosten mukaan vertaistuella ei ollut myönteistä vaikutusta MS-tautia sairastavien elämänlaatuun eikä masennukseen. Tuloksista ilmeni jopa vertaistuen kielteisiä vaikutuksia eli MS-tautia sairastavien ihmisten mielenterveys heikkeni koejakson aikana. (Messmer Uccelli ym. 2004, 80.) Eniten vertaistukitutkimusta on perinteisesti tehty alkoholiriippuvaisten ryhmissä, mielenterveyskuntoutujien ryhmissä ja erilaisissa fyysisten sairauksien ryhmissä (esim. syöpäsairaudet) luvulla näiden ryhmien rinnalle ovat tulleet omaishoitajat, vanhukset, vammaisten lasten vanhemmat sekä erilaiset etniset vähemmistöryhmät. (Nylund 2005, 199.) Suomessa viimeisin väitöskirjatasoinen vertaistukitutkimus on Irja Mikkosen tutkimus vuodelta Mikkonen tarkastelee sitä, mikä merkitys vertaistuella on yhtenä hyvinvointipoliittisena resurssina henkilölle, jolla on jokin somaattinen sairaus (esim. ALS, sydänsairaus tai rintasyöpä). Marja Saarenheimon ja Minna Pietilän tutkimuksessa (2006) huomio on ollut omaishoitajien vertaistuessa voimaantumisen näkökulmasta. Voimaantuminen on ollut myös Kati Wilskan (2004) tutkimuksen keskeinen teema, mutta hänellä kohderyhmänä ovat olleet vammaiset naiset. Marianne Nylynd (2000) on käsitteellistänyt ja paikantanut vertaistukitoimintaa yhtenä vapaaehtoistoiminnan muotona erityisesti luvun Suomessa. Samalla hän on analysoinut erilaisten vertaistukiryhmien tavoitteita ja organisointia sekä niitä motiiveja, joilla vapaaehtoistoimintaan ryhdytään.

10 6 Susanna Hyvärillä (2001) tutkimuksen painopiste on vertaistuen kokemuksellisessa ulottuvuudessa. Hän on tutkinut muun muassa vankilakierteestä selvinneitä sekä päihde- ja mielenterveyskuntoutujia, jotka ovat oman kokemuksensa avulla tukeneet ja auttaneet myöhemmin muita. Tässä tutkimuksessani Hyväri on keskeinen lähde juuri tämän kokemukseen perustuvan näkökulman vuoksi. Vaikka Hyvärin tutkimuksen kohderyhmä poikkeaa tutkimukseni kohderyhmästä, on vertaistuen olemus niissä samankaltainen. Neurologisesti sairaiden ja vammaisten ihmisten sekä heidän omaistensa tarinoissa kerrotaan painokkaasti siitä, kuinka oma elämänkokemus valjastetaan tukemaan toisia samassa tilanteessa olevia ihmisiä. Kasvatustieteessä vertaistukea ja vertaistukiryhmiä koskevaa tutkimusta on tehty toistaiseksi vielä vähän, minkä huomasin hakiessani kirjallisuutta ja aikaisempia tutkimuksia aiheesta. Opettajatutkimukseen vertaistuen ovat tuoneet Oulun yliopiston kasvatustieteen tutkijat Saara-Leena Kaunisto, Minna Uitto, Eila Estola ja Leena Syrjälä, jotka käynnistivät ohjatun vertaisryhmän opettajille vuonna Ohjatun vertaisryhmän toiminta on perustunut vertaistukeen ja kerronnallisuuteen. Lähtökohtana on ollut ajatus siitä, että toisten opettajien kertomukset avaavat näkökulmia myös kertojien omaan elämään. Ohjatussa vertaisryhmässä on mahdollista käsitellä työssä ilmeneviä tunteita ja haavoittuvuuden kokemuksia, jotka voivat kuormittaa opettajien työtä. (Kaunisto, Uitto, Estola ja Syrjälä 2009, ) Vertaistukea on sivuttu eräissä kasvatustieteen pro gradu -tutkimuksissa, joissa kohderyhmänä ovat olleet erityistä tukea tarvitsevien lasten perheet. Tästä esimerkkeinä muun muassa Tuula Kinnunen (2006), Minna Rossi-Salow (2007) ja Maija Törmänen & Elina Viitaniemi (2005). Vaikka koin kasvatustieteen tutkimuskirjallisuuden puutteen suureksi haasteeksi tutkimukseni alkumetreillä, vahvisti se toisaalta näkemystäni siitä, että vertaistukea koskevaa tutkimusta tulisi ulottaa myös kasvatustieteen tutkimuskentälle. Tutkimusasetelmaa laatiessani ajattelin, että ilmiön tarkastelu nimenomaan laadullisin menetelmin toisi uutta ja syvempää tietoa vertaistuesta ja yksilöiden kokemuksista. Ja juuri tämä tieto olisi sitä, mikä voisi palvella kasvatustieteen tutkimusta. Näin päädyin toteuttamaan vertaistukitutkimustani soveltaen siinä narratiivista lähestymistapaa.

11 7 2.2 Vertaistuen lähtökohtana yhteinen, jaettu kokemus Vertaistuessa on kysymys ikivanhasta yhteisten kokemusten jakamisesta, joka on olennainen osa ihmisten jokapäiväistä elämää ja kanssakäymistä. Perheet, suvut ja naapurustot ovat olleet perinteisesti ihmisten keskinäisen vertaistuen areenoita. Kuuskoski (2003) esittää, että kaiken vertaistukitoiminnan arvopohjana ovat tasa-arvoisuus, avoimuus ja toisen ihmisen kunnioittaminen. Tasa-arvoisuuteen perustuvan ihmisten välisen vertaistuen voi nähdä symmetrisenä suhteena, jossa kumpikaan osapuoli ei asetu ylemmäksi, ei neuvo eikä ohjaa. Vertainen pikemminkin antaa uudenlaisen näkökulman sitä kaipaavalle, kunnioittaen samanaikaisesti tämän omia valintoja. (Kuuskoski 2003, ) Vertaistukiryhmissä yksilö saa tunteen siitä, että hänen kokemuksensa ovat arvokkaita. Tällä on merkittävä rooli sairastuneen tai vammautuneen kuntoutumisessa. Vertaistukimallin käyttö hoitointerventiona pohjautuukin juuri tähän lähtökohtaan: uskomukseen, että merkittävät ihmisten väliset suhteet ja yhteisöllisyys ovat perusta yksilön paranemisprosessille (Adame & Leitner 2008, 148). Kokemuksen käsite on keskeinen vertaistuen tarkastelussa. Usein puhutaan kokemustiedosta vastineena koulutiedolle, jolla tehdään eroa asiantuntijatiedon ja maallikkotiedon välille. Vertaistukiryhmässä käsitellään yksityistä elämänkokemusta, muistoa tai tunnetta, jolloin syntyy menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta koskevaa kokemustodellisuutta. Tämä yksityinen kokemus luo samalla pohjaa yhteisölliselle ja julkiselle merkitysulottuvuudelle. Vertaistukeen perustuvissa suhteissa olennaista on vuorovaikutteinen kohtaaminen ja kokemuksen jakaminen. Pelkkä kokemuksen julkinen kertominen tai tunnustaminen yleisön edessä ei kuitenkaan vielä riitä, vaan tarvitaan yhteisesti jaettu sosiaalinen tila, missä kertomuksen vastaanottajat ovat samalla aktiivisia keskusteluun osallistujia. Vertaistuessa kokemusten jakaminen tarkoittaa oman henkilökohtaisesti koetun elämäntarinan luovuttamista toisten käyttöön. Jos vastaanottaja on epämääräinen, ei todellista kokemuksen jakamista pääse syntymään. Vertaissuhteissa kokemuksen vastaanottaja, kuulija, eläytyy toisen ihmisen läpikäymiin ja tämän esittämiin tunteisiin ja tilanteisiin aivan niin kuin ne olisivat voineet tapahtua hänelle itselleen. (Hyväri 2005, ) Tämän tutkimuksen tarinoissa vertaistukiryhmä on yleensä se sosiaalinen tila, jossa kokemuksia jaetaan. Sosiaalinen tila voi löytyä myös internetin keskustelupalstoilta. Hyvärin

12 8 esittämä samassa tilanteessa elävien ihmisten kesken jaettu kokemus synnyttää yhteenkuuluvuutta ja yhteisyyttä toimijoiden kesken myös tämän tutkimuksen tarinoissa. Tarinan kertojia yhdistää jokin sairaus tai vamma, mikä riittää yhteisen toiminnan perustaksi. Yhdistävä tekijä voi löytyä myös sukupuolesta, iästä tai yhteisestä harrastuksesta. 2.3 Ammattilaiset ja järjestöt vertaistuen toteuttajina ja mahdollistajina Hyvärin mukaan vertaistuki, kohdattujen vaikeuksien keskinäinen jakaminen, perustuu ihmisten väliseen arkiseen kohtaamiseen. Se ymmärretään usein yhdeksi auttamistyön menetelmäksi ja se voidaan kokea jopa ammatillisen työn uhkaksi. (Hyväri 2005, 214.) Vertaistuki on yksi järjestöille ominaisimpia toimintamuotoja. Suomessa vertaistukiryhmien toiminnassa on pitkät perinteet erityisesti sosiaali- ja terveysalan järjestöissä, joissa vapaa kansalaistoiminta on perustunut yhdessä tekemiseen ja yhdessä jaettaviin arvoihin ja kokemuksiin (Kuuskoski 2003, 32; Nylund 2005, 203). Myös tässä tutkimuksessa vertaistuki asemoituu sosiaali- ja terveysjärjestöihin, kun aineisto on kerätty neurologisten vammaisjärjestöjen jäseniltä. Suomessa erilaisten vertaistukiryhmien toiminta vakiinnutti asemaansa 1990-luvun puolivälissä. Hyväri (2005, 216) esittää tälle syyksi laman ohella myös jonkinlaista ammatillisten ja pitkälle professionalisoituneiden hyvinvointipalvelujen kyllääntymisvaihetta. Vertaistuki perustuu keskinäiseen ja henkilökohtaisesti koettuun ja elettyyn todellisuuteen, jolloin se haastaa ammatillisuuteen perustuneet auttamisjärjestelmät. Osa ihmisistä hakeutuu vertaistukiryhmiin, koska he eivät koe saavansa tarvitsemaansa tukea ammattityöntekijöiltä tai he eivät ole samaa mieltä ammattilaisten antamista ohjeista ja neuvoista (Nylund 1996, 202). Vertaistuen vahvuuksia ovat epämuodollisuus, kokemustodellisuus ja ihmissuhteet, jotka asettuvat muodollisuuden, tieteellisyyden ja asiakassuhteen edelle (Nylund 2000, 34 35; 38). Meillä Suomessa vertaistukitoiminta ei ole koskaan ollut yksin järjestöjen toimintaa, vaan se on ollut kunnallisten hyvinvointipalvelujen ja järjestöjen yhteistä toimintaa, jolloin maallikot ja ammattilaiset ovat toimineet yhdessä yksilöiden elämänlaadun parantamiseksi

13 9 (Hyväri 2005, 217). Hyväri (2005, 218) esittää vertaistukitoiminnan kolme eri tasoa, jotka määräytyvät sen mukaan, minkä verran niissä korostuu kokemuksellinen, vertaisuuteen perustuva auttamistyö ja minkä verran ammatillinen auttamistyö. Toisessa ääripäässä ammatillinen toiminta valtaa kokonaan vertaistoiminnan muodot eli vertaistukiryhmistä tulee palkattujen ammattilaisten organisoimaa toimintaa. Toisessa ääripäässä taas vertaistoiminta säilyttää riippumattomuutensa ja itsenäisyytensä ammatillisen palvelutoiminnan rinnalla. Tässä perusajatuksena on se, että ammattiauttaminen ei voi perustua keskinäiseen tukeen ja kokemuksiin, vaan vertaistukitoimintaa ovat ainoastaan vertaistukijoiden itsensä organisoimat ryhmät. Näiden kahden ääripään väliin asettuu taso, jossa vertaistuki elää kiinteässä vuorovaikutuksessa virallisten järjestelmien kanssa. Lähtökohtana on se, että ammattilaisten ja maallikkojen kokemusten vuorovaikutuksesta hyötyvät molemmat osapuolet. Tällöin esimerkiksi ammatillisen tuen kautta ohjataan ihmisiä vertaistukiryhmiin. (Hyväri 2005, ) Tässä tutkimuksessa vertaistuki asettuu näiden kahden ääripään väliin, vaikka yksittäisissä tarinoissa saatetaan kertoa puhtaasti ammattilaisvetoisesta tai täysin jäsenten omaehtoisesta vertaistukitoiminnasta. Neurologisesti sairaiden ja vammaisten ihmisten ja heidän omaistensa vertaistuki näyttäytyy siis ammattilaisten ja maallikoiden yhteisenä toimintana. Vertaistuella ei ole olemassa legitiimiä asemaa osana julkista hyvinvointityötämme, pitkästä perinteestä ja voimakkaasta laajentumisesta huolimatta (Hyväri 2005, 228). Ammattilaisten ja vertaisuuteen pohjautuvan toiminnan yhteensovittaminen ei ole pulmatonta. Jyrkkä vastakkainasettelu ammattilaisten ja maallikoiden tarjoaman tuen ja avun välillä onkin ehkä tarpeeton. Olipa ammattiapu kuinka pätevää ja hyvää tahansa, ei se pysty kilpailemaan sen vertaisuuteen perustuvan tuen kanssa, jota vertaistukiryhmät voivat tarjota. Mikkosen (2009, 188) mukaan vertaistukitoiminta kulkee hyvinvointipalvelujen kentällä tilanteesta riippuen ammatillisen tuen rinnalla, edellä tai jäljessä. Se voi myös ulottua sinne, minne ammatillisella tuella ei ole resursseja tai mahdollisuutta päästä. Vertaistuki tarjoaa sairastuneelle merkittäviä voimavaroja ja tukee yhdessä ammatillisen tuen kanssa sairastunutta jokapäiväisessä elämässä. (Mikkonen 2009, 188.) Sekä ammatillista että vertaisuuteen perustuvaa tukimuotoa tarvitaan ja tavoite niissä on yhteinen: yksilön hyvinvoinnin edistäminen. Vertaistoiminta onnistuu vakiintumaan sellaisessa ympäristössä, joka on sille kulttuurisesti ja sosiaalisesti avoin. Se, minkälaiseksi suhde kansalaisten ja ammattilaisten kesken muo-

14 10 toutuu, vaikuttaa siihen, kuinka asiakkaiden/kansalaisten ääni tulee kuuluviin, kun hyvinvointipoliittisia suunnitelmia ja uudistuksia yhteiskunnassa kehitetään. (Hyväri 2005, ) Tämän vuoksi on tärkeää, että maallikot ja ammattilaiset tekevät yhteistyötä kumppanuuden hengessä. Tulevaisuudessa se kritiikki, jota vertaistukiryhmissä usein kohdistetaan ammattilaisiin ja julkisiin palveluihin, tulisi onnistua valjastamaan nykyisen palvelujärjestelmän kehittämiseen ja laajemmin yhteiskunnallisen muutoksen edistämiseen. Tämänkaltaisesta toiminnasta on hyvänä esimerkkinä tutkimus Iso-Britanniassa, jossa tutkimusryhmä keräsi sairaustarinoita vertaistukiryhmistä ja näiden kertomusten pohjalta pystyttiin kehittämään sairastuneiden terveydenhoitoa. Tarinoiden avulla saatiin merkityksellistä tietoa sairauksista sairastavan näkökulmasta niin sairastaville itselleen, heidän läheisilleen kuin ammattihenkilöstöllekin. (Yaphe, Rigge, Herxheimer, McPherson, Miller, Shepperdà ja Ziebland 2000, 176.) 2.4 Vertaistuen muotoja Vertaistukea voi saada ja antaa monin eri tavoin: kahden henkilön välillä, ryhmässä tai verkostoissa. Kahden samankaltaisessa elämäntilanteessa olevan henkilön välinen vertaistukisuhde syntyy usein spontaanisti esimerkiksi tilanteessa, jossa ennestään toisilleen tutut ihmiset tulevat vanhemmiksi tai jäävät leskiksi. Vertaistukiryhmissä puolestaan toisilleen ennestään tuntemattomat ihmiset tapaavat toisiaan tietyin väliajoin jakamaan kokemuksiaan toistensa kanssa (esim. vammaisten lasten vanhempien vertaistukiryhmät). Ryhmän perustajana voivat olla joko asianomaiset itse tai ammattilaiset, yksin tai yhdessä. Vertaistukiverkostot muodostuvat nekin spontaanisti internetissä tai vaikkapa erilaisissa seminaareissa ja usein niihin ajaudutaan aivan sattumalta. Nyky-yhteiskunnassa ihmiset sukkuloivat erilaisissa verkostoissa niin työssä kuin vapaa-ajallakin ja näin myös vertaistuki voidaan nähdä yhtenä verkostoitumisen muotona. Vertaistukiverkostoille on tyypillistä, että niihin osallistutaan joustavasti oman kiinnostuksen tai aikataulun mukaisesti. Vertaistukiverkostot voivat olla hyvin laajat ja kukin yksilö sitoutuu niihin itselleen parhaiten sopivammalla tavalla. (Nylund 2005, )

15 11 Vertaistukitarkastelussa käsitteellinen painopiste on ollut ryhmässä, joka koostuu yleensä samanlaisia elämänkohtaloita kokeneista ihmisistä. Jos halutaan tarkastella vertaistukitoiminnan yhteisöllisyyttä, tulee painopiste siirtää vertaisuuteen ja siitä rakentuviin merkityksiin. (Hyväri 2005, 226.) Vertaistukiryhmissä yhteisöllisyys syntyy valintojen ja yhteisen tavoitteellisen toiminnan avulla. Vertaistukeen perustuvia ryhmiä ei voida pitää luonnollisina yhteisöinä, kuten suku- ja kyläyhteisöjä, joihin synnytään. Vertaistukiryhmät voitaisiinkin nähdä yhteisöjen sijasta eräänlaisina liittoina eli toisilleen aluksi vieraiden ihmisten yhteenliittyminä. Näillä ihmisillä ei ole edes yhteistä elämänhistoriaa, vaan kipinän yhteisön synnylle antavat yksilölliset kokemukset. Sekä luonnollisille yhteisöille että liitoille yhteistä on kasvokkainen vuorovaikutus, mutta perinteisissä yhteisöissä osallisuus ja jäsenyys eivät ole edellyttäneet eivätkä mahdollistaneet jäsenyyden omaehtoista valintaa, kuten ei myöskään niihin tunnustautumista. Liittojen vahvuus on siinä, että ne pystyvät luomaan kulttuurisen ja kielellisen yhteyden erityisesti marginaaliin jääneiden elämään. Liitot ylittävät kuilun ammattihenkilöstön ja eri tavoin sivuun jääneen asiakaskunnan välillä. (Hyväri 2005, ) Edellä esitetyt vertaistuen eri muodot voivat elää ja muuttua siten, että kahdenkeskisestä ystävien välisestä vertaistuesta siirrytään ehkä säännöllisiin ryhmätapaamisiin tai verkostoihin. Tai toisaalta suunta voi olla toisin päin: ryhmissä tai verkostoissa ehkä tavataan ihmisiä, jotka koetaan sieluntovereiksi ja joiden kanssa halutaan tavata kahden kesken. Osa ihmisistä hakeutuu täysin anonyymeihin ja kasvottomiin virtuaalisiin vertaistukiryhmiin, kun taas osa ihmisistä seikkailee monissa eri ryhmissä ja verkostoissa hakemassa laajaa sosiaalista tukiverkostoa. (Nylund 2005, 204; 206.) Tämän tutkimuksen tarinoissa kulkureitit vertaistuen eri muotojen välillä vaihtelevat. Tarinoissa kerrotaan kahdenvälisestä vertaistuesta ja erilaisista vertaistukiverkostoista, mutta painopiste on selkeästi vertaistukiryhmissä. 2.5 Vertaistuki ja voimaantuminen Useissa vertaistukitutkimuksissa vertaistukea on tarkasteltu voimaantumisen näkökulmasta, mikä on keskeinen myös tässä tutkimuksessa. Voimaantumisen käsitettä on määritelty

16 12 monista eri näkökulmista eri tieteen aloilla. Tässä tutkimuksessa voimaantumisella tarkoitetaan ihmisestä itsestä lähtevää voimaantumisprosessia, jossa yksilön tietoisuus mahdollisuuksistaan vaikuttaa omaan elämäänsä lisääntyy (Siitonen 1999, 83). Juha Siitonen (1999, 61) kuvaa voimaantumista sisäisenä voimantunteena. Voimaantuminen lähtee aina ihmisestä itsestään: se on aina henkilökohtainen ja sosiaalinen prosessi, jota ei voi toinen ihminen toiselle tuottaa. Voimaantunut ihminen on löytänyt itsestään voimavaroja. Hän on ulkoisista pakoista vapaa ja hän määrittää itse itseään. (Siitonen 1999, 93.) Voimaantuminen näkyy esimerkiksi yksilön käyttäytymisessä ja sosiaalisessa toiminnassa (ks. Wilska- Seemer 2005). Voimaantumisen teeman ympärille rakentuu valtaosa tämänkin tutkimuksen tarinoista. Marja Saarenheimon ja Minna Pietilän omaishoitajia koskevassa vertaistukitutkimuksessa keskeisenä teoreettisena näkökulmana oli juuri voimaantuminen eli yksilön aktiivinen toimijuus ja omaan tilanteeseen vaikuttaminen. Samalla he tarkastelivat myös vertaisuuteen perustuvan ryhmätoiminnan yhteiskunnallisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia. (Saarenheimo & Pietilä 2006, 7 9.) Voimaantuminen näyttäytyi Saarenheimon ja Pietilän tutkimuksessa monitasoisena ilmiönä, joka ulottuu elämän eri alueille. Henkilökohtainen voimaantuminen tarkoittaa omaishoitajien kohdalla hoitotilanteen ja arjen parempaa hallintaa käytännön ja tunteiden tasolla. Sosiaalisen voimaantumisen näkökulmasta keskeistä on omaishoitajan mahdollisuus säilyttää elämässään riittävä määrä sosiaalisia suhteita. Yhteiskunnallisessa mielessä voimaantunut omaishoitaja mieltää toimintansa tärkeäksi osaksi julkista hoivajärjestelmää ja hän näkee työnsä arvon laajemmin kuin vain suhteessa hoidettavaansa. Voimaantumista ei pidetä tutkimuksen mukaan automaationa, joka seuraa vertaistukiryhmään osallistumista, vaan siihen vaikuttavat ryhmäläisiin, ryhmän ohjaamiseen ja ryhmädynamiikkaan liittyvät seikat. (Saarenheimo & Pietilä 2006, ) Kati Wilska-Seemerin vertaistukitutkimuksessa kohderyhmänä oli vammaisten naisten vertaistukiryhmä. Wilska-Seemer selvitti, mitä ryhmäläisten voimaantuminen on tarkoittanut ja miten ryhmät ovat tätä voimaantumista tukeneet. (Wilska-Seemer 2005, 255.) Wilska-Seemer tarkoittaa voimaantumisella yksilöistä itsestä lähtevää henkilökohtaista ja sosiaalista kasvua. Hänen tutkimuksensa taustalla oli Marc A. Zimmermanin kehittämä kolmiosainen psykologisen voimaantumisen käsite, jolloin voimaantumista on tarkasteltu psyyken tasolla sekä sosiaalisella ja käyttäytymisen tasolla. Psyyken tasolla voimaantuminen liittyy henkilökohtaisen hallinnan tunteen ja hallintamotivaation kasvamiseen. Sosiaalisella

17 13 tasolla voimaantuminen liittyy muun muassa kasvaneeseen päätöksenteko-, johtajuus- ja ongelmanratkaisukykyihin sekä erilaisten syy-seuraussuhteiden ymmärtämiseen. Käyttäytymisen tasolla voimaantuminen näkyy muun muassa yhteistoiminnan lisääntymisenä ja osallistumisena omia asioita koskevaan päätöksentekoon ja näiden päätösten toimeenpanoon. (Wilska-Seemer 2005, 257.) Näihin voimaantumisen eri tasoihin tulen palaamaan myöhemmin tässä työssä tulosten tulkintaluvussa. 2.6 Vertaistukitoiminnan varjopuolia Vaikka tämän tutkimuksen vertaistukitarinoissa kerrottiin pääsääntöisesti positiivisia vertaistukikokemuksia, mahtui niihin kuvauksia ei-toivutuista seikoista. Vertaistukitutkimuksessa on todettu, että ryhmien toiminnassa voi olla yksilön kannalta myös erilaisia haittapuolia. Se, missä määrin haittapuolia ilmenee, riippuu tietysti aina monista eri seikoista, kuten kohderyhmästä, ryhmän jäsenten välisistä suhteista, ryhmän tavoitteesta ja organisaatiosta sekä siitä, onko ryhmä ohjattu vai toimiiko se täysin vertaisten omilla voimilla. Kielteiset piirteet saattavat johtaa siihen, että yksilöt jättäytyvät tietoisesti vertaistukitoiminnan ulkopuolelle. Yksi syy vertaistukitoiminnan ulkopuolelle jäämiseen on pelko vammaiseksi leimautumisesta (Mikkonen 2009, 185). Vertaisryhmät luokitellaan usein varsin ongelmakeskeisesti - huolimatta siitä, että vertaisryhmien yksi keskeinen periaate on tehdä eroja diagnooseihin ja luokitteluihin. Erilaiset oma-apukeskukset ja internet-sivustot luokittelevat vertaistukiryhmiä satojen eri diagnoosien mukaan. Diagnoosiluokituksista voi seurata, että esimerkiksi päihdeongelmainen tai työtön saa pysyvän leiman, mikä jää määrittämään tämän identiteettiä. Tästä seuraa, että yksilön voi olla hankala saavuttaa normaalikansalaisen roolia ja siten myös vaikutusvaltaisen subjektiuden omaksumista (Auvinen 2004, 26). Myös tämän tutkimuksen tarinoissa kerrotaan siitä, kuinka leimautumisen pelko on alussa suurin este lähteä mukaan vertaistukitoimintaan. Vertaistuella ja erilaisten vertaistukiryhmien toiminnalla voi olla muitakin kielteisiä seurauksia. Virtuaalisissa verkostoissa uhkana on nähty muun muassa epätarkan informaation

18 14 saaminen, testaamattomien hoitomuotojen tarjoaminen ja epätoivottujen suhteiden syntyminen. Virtuaaliryhmien huonona puolena on myös se, että emme voi varmuudella tietää ja tuntea kaikkia ryhmäläisiä ja heidän tarkoitusperiään. Vertaistukiryhmissä ei useinkaan ole varsinaisia sääntöjä eli luottamuksellisuuden ja salassapidon turvaaminen eivät ole lainkaan itsestäänselvyyksiä. (Nylund 2005, 205.) Vertaisuuteen kuuluva vahva yhteenkuuluvuuden tunne voi tuottaa asioita, joita ei alun perin ole tavoiteltu. Siellä missä ilmenee luottamusta, on aina myös valtaa ja näin yksi keskinäisen luottamuksen kääntöpuoli on mahdollisuus vallankäyttöön. Ryhmässä voi tulla painetta yhdenmukaisiin todellisuustulkintoihin, jolloin näkökulmat asioihin voivat kaventua. Yksilölle voi myös syntyä riippuvuus ryhmästä, jolloin siitä irtaantuminen voi olla hankalaa. (Hokkanen 2003, 267.) Tämän tutkimuksen tarinoissa tunnustetaan riippuvuutta ryhmästä, vaikkakin sitä kuvataan positiivisena riippuvuutena. Riippuvuuteen liittyy tavallaan myös antautuminen vapaaehtoistyöhön siinä määrin, että yksilö uupuu koko vertaistukitoimintaan, kuten muutamassa sairastuneen ja vammaisen ihmisen tarinassa kerrotaan. Opettajien ohjattua vertaisryhmää koskevassa tutkimuksessa on tuotu esille ongelmia, joita vertaisryhmien toiminnassa voi ilmetä tai jotka estävät ryhmää saavuttamasta sille asetettua tavoitetta. Ryhmäläinen voi kokea, että hän ei saa tukea muulta ryhmältä tai että hänen kokemuksensa mitätöidään täysin. Ongelmallista voi olla myös se, jos ryhmän jäsenten vaihtuvuus on suurta. Mikäli ryhmässä on ohjaaja, on hänen tehtävänään varmistaa, että kullakin ryhmäläisellä on mahdollisuus esittää kokemuksensa ja että keskusteluilmapiiri pysyy rakentavana. Ohjaajan tehtävänä on puuttua tarvittaessa keskustelun kulkuun, mutta toisaalta hänen tulee edistää sitä, että vertaisryhmä toimii mahdollisimman pitkälle omalla painollaan. (Kaunisto ym. 2009, 463.)

19 15 3 NARRATIIVINEN LÄHESTYMISTAPA TUTKIMUKSEEN Narratiivisuus on käsitteenä laaja ja sillä voidaan viitata muun muassa tietynlaiseen tietämisen tapaan, tutkimusaineiston luonteeseen tai aineiston analysointitapaan. Hannu L. T. Heikkinen (2001b, 185) kuvaa narratiivisuutta väljänä viitekehyksenä, jolle ominaista on huomion kohdistuminen kertomuksiin tiedon ja todellisuuden tuottajana ja välittäjänä. Suomalaisessa tutkimuskirjallisuudessa narratiivisen tutkimuksen yhteydessä keskeisiä käsitteitä ovat tarina, narratiivi ja kertomus, joita eri tutkijat käyttävät eri tavoin. Omassa tutkimuksessani olen päätynyt käyttämään suomenkielistä määritelmää tarina keräämistäni yksittäisistä, kirjallisista tuotoksista. Tutkimuksen lopussa esitän kolme kertomusta, joilla tarkoitan alkuperäisistä tarinoista analyysin kautta tuotettuja kokonaisuuksia, uusia kertomuksia vertaistuesta. Koko lähestymistapaa tutkittavaan ilmiöön kuvaan kuitenkin kerronnallisen tai tarinallisen sijasta narratiiviseksi, sillä se tuntuu luonnolliselta valinnalta käyttäessäni englanninkielistä metodikirjallisuutta (narrative). Narratiivisessa tutkimuksessa kielellä on keskeinen rooli: ihminen käyttää kieltä tavalla tai toisella tehdäkseen kokemuksensa ymmärrettäväksi muille. Narratiivisuus nojaa konstruktivistiseen tiedonkäsitykseen, jonka mukaan ihmiset rakentavat tietonsa, todellisuutensa ja myös identiteettinsä kertomusten välityksellä. Sekä tieto maailmasta että jokaisen ihmisen käsitys omasta itsestään ovat ikään kuin jatkuvasti rakentuva ja muuttuva kertomus. (Heikkinen 2002, ) Narratiivisessa tutkimuksessa korostetaan yksilön roolia aktiivisena ja merkityksiä antavana toimijana. Konstruktivismissa ei uskota yhteen objektiiviseen todellisuuteen, vaan siinä todellisuudet rakentuvat eri tavoin ihmisten mielissä ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa: totuus, tieto ja tietäminen ovat suhteellista ja ne ovat aina sidoksissa aikaan, paikkaan ja tutkijaan itseensä. (Vuokila-Oikkonen, Janhonen ja Nikkonen 2003, ) Narratiivista tutkimusmenetelmää on käytetty paljon identiteettitutkimuksessa ja selitys tälle on aivan ymmärrettävä: me ihmiset ymmärrämme itsemme kertomusten kautta eli

20 16 rakennamme omaa identiteettiämme narratiivisesti, kertomusten välityksellä. Tarinoiden kertominen tekee elämästä ymmärrettävän. Tarinat tarjoavat johdonmukaisuutta ja jatkuvuutta ihmisten kokemuksille. Narratiivisen tutkimuksen avulla voimme tutkia sekä ymmärtää yksilöiden sisäistä maailmaa. Tarinat paitsi imitoivat elämää, ne myös muovaavat ja rakentavat kertojan persoonallisuutta ja todellisuutta. Ihminen luo, kertoo, muuttaa ja uudelleen kertoo tarinaa läpi elämän. Kertomiemme tarinoiden avulla me tiedämme ja löydämme itsemme sekä paljastamme sen muille. Narratiivien avulla tutkija pääsee käsiksi, ei ainoastaan yksilön identiteettiin, vaan myös kertojan kulttuuriin ja sosiaaliseen maailmaan. (Lieblich, Tuwal-Mashiach ja Zilber 1998, 7 8.) Narratiivisessa tutkimuksessa ei ainoastaan kuvata maailmaa, vaan siinä myös muutetaan sitä pyrkien kohentamaan tutkimuksen kohderyhmän oloja (vrt. toimintatutkimus). Tutkimuksessa pyritään tuomaan esille erityisesti ne, joiden ääni ei yleensä ole tutkimuksessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa ollut kuuluvissa. Siinä pyritään myös pääsemään irti tutkimukseen usein liittyvästä tutkijan ja tutkittavan välisestä vallanjaosta, jossa tutkittava nähdään kohteena, jota tutkija tarkastelee. (Estola 1999, 132.) Narratiivisessa tutkimuksessa merkityksenanto ei perustu suinkaan tutkijan omaan ajatteluun ja sanoihin, vaan tieto muodostuu dialogissa: tutkija ja kertoja yhdessä luovat yhteisen merkityksen ja ymmärryksen asioista (Heikkinen 2001a, 129). Nämä edellä mainitut seikat ovat tärkeitä huomioida ja tiedostaa, kun tarkastellaan narratiivisen tutkimuksen luotettavuutta ja eettisiä kysymyksiä. Tätä tutkimuksessa olen soveltanut narratiivisuutta tutkimuksen eri vaiheissa. Ensinnäkin tutkimusaineistoni koostuu narratiiveista, ihmisten kirjallisista vertaistukitarinoista. Toiseksi narratiivinen ajattelutapa on ohjannut analyysiprosessiani. Olen kiinnostunut siitä, mitä neurologisesti sairaat ja vammaiset ihmiset ja heidän omaisensa kertovat vertaistuesta ja millä tavoin he rakentavat oman vertaistukitarinansa. Kiinnitän huomioni erityisesti siihen, miten tarinat etenevät ja mitä teemoja niissä esitetään. Kolmanneksi narratiivisuus näkyy tulosten esittämisessä, kun kokoan tarinoiden teemoja ja rakenteita kolmeen uuteen kertomukseen. Pyrin tavoittamaan niitä asioita, jotka ovat sairastuneille, vammaisille ja heidän omaisilleen vertaistukitoiminnassa tärkeitä. Tarkastelen tässä yhteydessä sitä, minkälaiseksi tieto ja todellisuus vertaistuesta rakentuvat tutkimuksen kohderyhmälläni. Näiden lisäksi tavoitteenani on saavuttaa osa siitä sosiaalisesta maailmasta, jossa vertaistuki kertojille todentuu ja tuoda se kuuluviin tulosten tulkinnassa.

OMAISET MIELENTERVEYSTYÖN TUKENA TAMPERE RY

OMAISET MIELENTERVEYSTYÖN TUKENA TAMPERE RY OMAISET MIELENTERVEYSTYÖN TUKENA TAMPERE RY Vertaistuki omaisryhmissä tutkimusprojekti www.omaiset-tampere.fi/vertaistuki Miia Männikkö p.040/722 4292 miia.mannikko@omaiset-tampere.fi VERTAISTUKI - tutkittua

Lisätiedot

Omaistyön perustehtävä

Omaistyön perustehtävä Omaistyön perustehtävä Valtakunnallinen omaistyö Hyvinvoiva omainen Alueellinen omaistyö Olen onnellinen, että tulin käyneeksi Prospect-kurssin! Se oli minulle erittäin voimauttava kokemus. Tänään olen

Lisätiedot

TERVETULOA VERTAISOHJAAJA- KOULUTUKSEEN

TERVETULOA VERTAISOHJAAJA- KOULUTUKSEEN TERVETULOA VERTAISOHJAAJA- KOULUTUKSEEN 22.-23.10.2011 Kyyhkylän Kartanon Uusi Rustholli hotelli Mikkeli Etelä-Savon sosiaali- ja terveysalan järjestöjen tuki ry VETO-projekti Koulutuksen tavoitteet Koulutukseen

Lisätiedot

Verkostoitumisen mahdollisuudet pienlapsiperheen elämässä. ohjelmajohtaja, psykologi Marie Rautava

Verkostoitumisen mahdollisuudet pienlapsiperheen elämässä. ohjelmajohtaja, psykologi Marie Rautava Verkostoitumisen mahdollisuudet pienlapsiperheen elämässä ohjelmajohtaja, psykologi Marie Rautava Sosiaaliset verkostot ja vertaistuki q Sosiaaliset verkostot tukevat pienlapsiperheen hyvinvointia q Vertaistuen

Lisätiedot

SISÄLTÖ TOMI ORAVASAARI 2011

SISÄLTÖ TOMI ORAVASAARI 2011 SISÄLTÖ Vapaaehtoistoiminnan määritelmä Vapaaehtoistoiminta Suomessa Vapaaehtoistoiminnan merkitys RAY:n rahoittamissa järjestöissä Vapaaehtoistoiminnan trendit Vapaaehtoistoiminnan vahvuudet ja heikkoudet,

Lisätiedot

Arjessa alkuun. järjestölähtöinen varhainen tuki. Elina Vienonen. Arjessa alkuun/ev

Arjessa alkuun. järjestölähtöinen varhainen tuki. Elina Vienonen. Arjessa alkuun/ev Arjessa alkuun järjestölähtöinen varhainen tuki Elina Vienonen Arjessa alkuun -projekti Projektissa kehitetään jäsenyhdistysten kanssa yhteistyössä varhaisen tuen tapoja ja tuodaan vertaisosaamista avuksi

Lisätiedot

Maailma muuttuu - millaista tulevaisuutta Tukiliitto haluaa olla luomassa? Tukipiirien syyskokoukset 2015

Maailma muuttuu - millaista tulevaisuutta Tukiliitto haluaa olla luomassa? Tukipiirien syyskokoukset 2015 Maailma muuttuu - millaista tulevaisuutta Tukiliitto haluaa olla luomassa? Tukipiirien syyskokoukset 2015 Tukiliiton toimintaan vaikuttavia muutoksia 1. Valtion ja kuntien talous kiristyy. Taloudellisuus

Lisätiedot

Ryhmätoiminnan tausta-ajatuksia

Ryhmätoiminnan tausta-ajatuksia VOIKUKKIA-vertaistukiryhmän ohjaajakoulutus Ryhmätoiminnan tausta-ajatuksia VOIKUKKIA 2014 Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliitto ja Sininauhaliitto Tekijät: Virpi Kujala SISÄLTÖ Dialogisuus Narratiivisuus

Lisätiedot

Tukikeskustelukoulutus. Tukikeskustelutyökaluna Olen jotain erityistä (Peter Vermeulen) Sari Kujanpää Psykologi, psykoterapeutti (VET)

Tukikeskustelukoulutus. Tukikeskustelutyökaluna Olen jotain erityistä (Peter Vermeulen) Sari Kujanpää Psykologi, psykoterapeutti (VET) Tukikeskustelukoulutus Tukikeskustelutyökaluna Olen jotain erityistä (Peter Vermeulen) Sari Kujanpää Psykologi, psykoterapeutti (VET) Peter Vermeulen Olen jotakin erityistä Kuinka kertoa lapsille ja nuorille

Lisätiedot

Millaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana

Millaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana Millaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana Dosentti Elina Kontu Helsingin yliopisto Opettajankoulutuslaitos,

Lisätiedot

Kuvataide. Vuosiluokat 7-9

Kuvataide. Vuosiluokat 7-9 Kuvataide Vuosiluokat 7-9 Kuvataiteen tehtävänä on kulttuurisesti moniaistisen todellisuuden tutkiminen ja tulkitseminen. Kuvataide tukee eri oppiaineiden tiedon kehittymistä eheäksi käsitykseksi maailmasta.

Lisätiedot

Puolueettomuus. Autettavan Toiminnan ehdoilla toimiminen ilo

Puolueettomuus. Autettavan Toiminnan ehdoilla toimiminen ilo Puolueettomuus Vapaaehtoistoiminnassa toimitaan tasapuolisesti kaikkien edun mukaisesti. Vapaaehtoinen ei asetu kenenkään puolelle vaan pyrkii toimimaan yhteistyössä eri osapuolten kanssa. Mahdollisissa

Lisätiedot

Avokuntoutusmallin kokemuksia ja tulevaisuus Hyvinvointia huomennakin Avokuntoutuspäällikkö Arja Toivomäki, Suomen MS-liito, Avokuntoutus Aksoni

Avokuntoutusmallin kokemuksia ja tulevaisuus Hyvinvointia huomennakin Avokuntoutuspäällikkö Arja Toivomäki, Suomen MS-liito, Avokuntoutus Aksoni Avokuntoutusmallin kokemuksia ja tulevaisuus Hyvinvointia huomennakin Avokuntoutuspäällikkö Arja Toivomäki, Suomen MS-liito, Avokuntoutus Aksoni MS-liiton avokuntoutuksen alkutaival Kehitää haja-asutusalueelle

Lisätiedot

"Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein

Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein "Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein Maarit Kairala Sosiaalityön e- osaamisen maisterikoulutus Lapin yliopisto/ Oulu 18.4.2013 Lähtökohtiani:

Lisätiedot

NEUROLOGISTEN VAMMAISJÄRJESTÖJEN JA EDUSKUNNAN VAMMAISASIOIDEN YHTEISTYÖRYHMÄN KESKUSTELUTILAISUUS KANSALAISINFO 11.3.2015

NEUROLOGISTEN VAMMAISJÄRJESTÖJEN JA EDUSKUNNAN VAMMAISASIOIDEN YHTEISTYÖRYHMÄN KESKUSTELUTILAISUUS KANSALAISINFO 11.3.2015 NEUROLOGISTEN VAMMAISJÄRJESTÖJEN JA EDUSKUNNAN VAMMAISASIOIDEN YHTEISTYÖRYHMÄN KESKUSTELUTILAISUUS KANSALAISINFO 11.3.2015 Toiminnanjohtaja Tomi Kaasinen Suomen CP-liitto ry tomi.kaasinen@cp-liitto.fi

Lisätiedot

VARHAISKASVATUKSEN TUTKIMUS JA VARHAISKASVATUSTUTKIMUS. Anna Raija Nummenmaa 15.11.2010 Näkymätön näkyväksi

VARHAISKASVATUKSEN TUTKIMUS JA VARHAISKASVATUSTUTKIMUS. Anna Raija Nummenmaa 15.11.2010 Näkymätön näkyväksi VARHAISKASVATUKSEN TUTKIMUS JA VARHAISKASVATUSTUTKIMUS Anna Raija Nummenmaa 15.11.2010 Näkymätön näkyväksi VARHAISKASVATUS Varhaiskasvatustyöllä on pitkät perinteet Varhaiskasvatus käsitteenä on melko

Lisätiedot

Omaisnäkökulma psyykkiseen sairastamiseen 25.3.2015. kokemusasiantuntija Hilkka Marttinen omaisten tuki- ja neuvontatyöntekijä Johanna Puranen

Omaisnäkökulma psyykkiseen sairastamiseen 25.3.2015. kokemusasiantuntija Hilkka Marttinen omaisten tuki- ja neuvontatyöntekijä Johanna Puranen Omaisnäkökulma psyykkiseen sairastamiseen 25.3.2015 kokemusasiantuntija Hilkka Marttinen omaisten tuki- ja neuvontatyöntekijä Johanna Puranen Jämsänkatu 2, Vallila FinFami Uusimaa ry Omaiset mielenterveyden

Lisätiedot

TUKIPAJA. vertaistuellinen työtapa selviytymiskeinot tasa-arvoisuus luottamuksellisuus voimaantuminen

TUKIPAJA. vertaistuellinen työtapa selviytymiskeinot tasa-arvoisuus luottamuksellisuus voimaantuminen TUKIPAJA Räätälöityä apua erityistarpeisiin Tukea vaativaan vanhemmuuteen vertaistuellinen työtapa selviytymiskeinot tasa-arvoisuus luottamuksellisuus voimaantuminen Tukipaja on toiminut vuodesta 2008,

Lisätiedot

HYVÄ ARKI LAPSIPERHEILLE - sopeutumisvalmennus

HYVÄ ARKI LAPSIPERHEILLE - sopeutumisvalmennus HYVÄ ARKI LAPSIPERHEILLE - sopeutumisvalmennus Outi Ståhlberg outi.stahlberg@mtkl.fi 050 3759 199 Laura Barck laura.barck@mtkl.fi 050 4007 605 Mielenterveyden keskusliitto, kuntoutus ja sopeutumisvalmennus

Lisätiedot

Muistiliiton juhlavuosi välittää ja vaikuttaa. Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen Muistiliitto ry:n hallituksen puheenjohtaja

Muistiliiton juhlavuosi välittää ja vaikuttaa. Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen Muistiliitto ry:n hallituksen puheenjohtaja Muistiliiton juhlavuosi välittää ja vaikuttaa Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen Muistiliitto ry:n hallituksen puheenjohtaja Välittämisen viestin vieminen Välittämisen asenteen edistäminen yhteiskunnassa

Lisätiedot

Ympäristöasioiden sovittelu

Ympäristöasioiden sovittelu Ympäristöasioiden sovittelu Suomen sovittelufoorumin päämääränä on saattaa sovittelu ratkaisumenetelmäksi konfliktien ja ihmissuhdeongelmien käsittelyssä. SSF / T. Brunila / 2008 1 Sovittelijan rooli Sovittelija

Lisätiedot

Luottamuksen kaidalla tiellä

Luottamuksen kaidalla tiellä Luottamuksen kaidalla tiellä Miina-projekti Yhteistyössä uskonnollisen yhteisön kanssa Väkivaltafoorumi Oulussa 20.9.2013 Tämä on suuremmassa kuin RAY:n kädessä Riitta Pohjoisvirta Miina-projekti 2009-2012

Lisätiedot

Miten lasten ääni kuuluu tutkimuksessa? Pohjoinen varhaiskasvatuspäivä 6.5.2010 Työpaja

Miten lasten ääni kuuluu tutkimuksessa? Pohjoinen varhaiskasvatuspäivä 6.5.2010 Työpaja Miten lasten ääni kuuluu tutkimuksessa? Pohjoinen varhaiskasvatuspäivä 6.5.2010 Työpaja Taustoja Tarve lasten kuulemisen ja osallisuuden vahvistamiseen noussut esille monilla yhteiskuntaelämän alueilla

Lisätiedot

KOLMANNEN SEKTORIN TOIMINTAKENTÄT SOSIONOMIEN AMK AMMATILLISEN KASVUN OPPIMISYMPÄRISTÖINÄ

KOLMANNEN SEKTORIN TOIMINTAKENTÄT SOSIONOMIEN AMK AMMATILLISEN KASVUN OPPIMISYMPÄRISTÖINÄ KOLMANNEN SEKTORIN TOIMINTAKENTÄT SOSIONOMIEN AMK AMMATILLISEN KASVUN OPPIMISYMPÄRISTÖINÄ Sosiaalipedagoginen työote tarkastelussa 1 Johdanto 1.1 Tutkimuksen tarkoitus, kohteet ja tehtävät 1.2 Tutkimusongelmat

Lisätiedot

Vapaaehtoistoiminnan haasteet tämän päivän Suomessa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen järjestöfoorumi 5.12.2006 Joensuu

Vapaaehtoistoiminnan haasteet tämän päivän Suomessa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen järjestöfoorumi 5.12.2006 Joensuu Vapaaehtoistoiminnan haasteet tämän päivän Suomessa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen järjestöfoorumi 5.12.2006 Joensuu Henrietta Grönlund, TM, tutkija Helsingin yliopisto henrietta.gronlund@helsinki.fi

Lisätiedot

Vertaisryhmätoiminta rahapeliongelman hoidossa

Vertaisryhmätoiminta rahapeliongelman hoidossa Vertaisryhmätoiminta rahapeliongelman hoidossa Pienet pohjalaiset päihde- ja mielenterveyspäivät IX 16-17.11.2015 Catarina Forsström & Jouni Saarelainen Pelirajat on Mitä olemme oppineet? VERTAISOHJAAJAT

Lisätiedot

ARVIOINTISUUNNITELMA

ARVIOINTISUUNNITELMA 1 VERKOTTAJA 2013 2016 -projekti - Päihde- ja mielenterveystyön kokemusta, vertaisuutta ja ammattiapua ARVIOINTISUUNNITELMA 2 SISÄLLYS 1 Johdanto 3 2 Hankkeen kuvaus ja päämäärä 3 3 Hankkeen tavoitteet

Lisätiedot

LASTEN KERTOMUKSIA PÄIVÄHOIDON ARJESTA

LASTEN KERTOMUKSIA PÄIVÄHOIDON ARJESTA LASTEN KERTOMUKSIA PÄIVÄHOIDON ARJESTA Varhaiskasvatusjohdon päivä 15.52014 Eila Estola 1 Kaksi tutkimushanketta TELL I S - H A N K E (2010-2013) - Lapset kertovat hyvinvoinnistaan kuka kuuntelee? Kohdistuu

Lisätiedot

Vertaistoiminnan ikuisuusvastauksia? Marja Vuorinen Asiantuntija Espoon kaupunki, mielenterveys- ja päihdepalvelut

Vertaistoiminnan ikuisuusvastauksia? Marja Vuorinen Asiantuntija Espoon kaupunki, mielenterveys- ja päihdepalvelut Vertaistoiminnan ikuisuusvastauksia? Marja Vuorinen Asiantuntija Espoon kaupunki, mielenterveys- ja päihdepalvelut Vertaisuus ja kokemus = inhimillisen toiminnan perusasioita Hoito- ja kuntoutusjärjestelmissä

Lisätiedot

Kokemusasiantuntijuuden ABC

Kokemusasiantuntijuuden ABC Kokemusasiantuntijuuden ABC 1. Terminologiaa Kokemusasiantuntija on henkilö, jolla on omakohtaista kokemusta sairauksista tietää, millaista on elää näiden ongelmien kanssa, millaista sairastaa, olla hoidossa

Lisätiedot

Lasten ja perheiden hyvinvointiloikka

Lasten ja perheiden hyvinvointiloikka Lasten ja perheiden hyvinvointiloikka Lasten ja perheiden hyvinvointiloikka on kuuden lapsi- ja perhejärjestön (Ensi- ja turvakotien liitto, Lastensuojelun Keskusliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto,

Lisätiedot

Henkilökohtainen apu käytännössä

Henkilökohtainen apu käytännössä Henkilökohtainen apu käytännössä Mirva Vesimäki, Henkilökohtaisen avun koordinaattori, Keski-Suomen henkilökohtaisen avun keskus HAVU 24.2.2012 Henkilökohtainen apu vaikeavammaiselle henkilölle, 8 2 Kunnan

Lisätiedot

KT Merja Koivula Varhaiskasvatuksen kansallinen kutsuseminaari, Helsinki 15.11.2010

KT Merja Koivula Varhaiskasvatuksen kansallinen kutsuseminaari, Helsinki 15.11.2010 KT Merja Koivula Varhaiskasvatuksen kansallinen kutsuseminaari, Helsinki 15.11.2010 Tutkimusongelmat 1. Millaista on lasten keskinäinen yhteisöllisyys lapsiryhmissä? 2. Miten yhteisöllisyys kehittyy? Mitkä

Lisätiedot

LAADULLISEN TUTKIMUKSEN OMINAISLAATU

LAADULLISEN TUTKIMUKSEN OMINAISLAATU LAADULLINEN TUTKIMUS Hanna Vilkka 1 LAADULLISEN TUTKIMUKSEN OMINAISLAATU Hermeneuttinen tieteenihanne: intentionaaliset selitykset, subjektiivisuus, sanallinen/käsitteellinen tarkastelutapa, metodien moneus.

Lisätiedot

- Kokemusasiantuntija - hoidon ja avun kohteesta omien kokemusten jakajaksi sekä palveluiden kehittäjäksi

- Kokemusasiantuntija - hoidon ja avun kohteesta omien kokemusten jakajaksi sekä palveluiden kehittäjäksi - Kokemusasiantuntija - hoidon ja avun kohteesta omien kokemusten jakajaksi sekä palveluiden kehittäjäksi Kokemustutkija & VTL Päivi Rissanen Erikoistutkija-kehittäjä & VTT Outi Hietala, 18.3.2015 1 Juuret

Lisätiedot

Yhteisöllisen oppimisen työpaja 9.12.2010 Reflektori 2010 Tulokset

Yhteisöllisen oppimisen työpaja 9.12.2010 Reflektori 2010 Tulokset Yhteisöllisen oppimisen työpaja 9.12.2010 Reflektori 2010 Tulokset Fasilitointi: Kati Korhonen-Yrjänheikki, TEK; Dokumentointi työpajassa: Ida Mielityinen, TEK; Fläppien dokumentointi tulosraporttia varten:

Lisätiedot

Kokemustoimintaverkosto 2016 Lauri Honkala, suunnittelija, Kokemustoimintaverkosto Kokemustoimintaverkostossa mukana 36 valtakunnallista sosiaali- ja terveysalan järjestöä 17 alueellista ohjausryhmää eri

Lisätiedot

ALAN ASIANTUNTI- JATEHTÄVISSÄ TOIMIMINEN, KE- HITTÄMINEN JA ONGELMANRAT- KAISU - perustella asiantuntijatehtävissä. toimiessaan tekemiään

ALAN ASIANTUNTI- JATEHTÄVISSÄ TOIMIMINEN, KE- HITTÄMINEN JA ONGELMANRAT- KAISU - perustella asiantuntijatehtävissä. toimiessaan tekemiään ALKUVAIHEEN MINEN MISALUEET Tasot ALAN TEORIOIDEN, KÄSITTEIDEN, ME- NETELMIEN JA PE- RIAATTEIDEN MINEN 5 - käyttää keskeisiä teorioita, käsitteitä ja menetelmiä johdonmukaisesti erilaisissa - kirjoittaa

Lisätiedot

Järjestötoimintaan sitoutumisen haasteet ja mahdollisuudet

Järjestötoimintaan sitoutumisen haasteet ja mahdollisuudet Järjestötoimintaan sitoutumisen haasteet ja mahdollisuudet Sanoista tekoihin tavoitteena turvalliset, elinvoimaiset ja hyvinvoivat alueet seminaari 16.-17.2.2011 Tutkimuksen puheenvuoro Arjen turvaa kylissä

Lisätiedot

TIETOINEN HAVAINTO, TIETOINEN HAVAINNOINTI JA TULKINTA SEKÄ HAVAINNOLLISTAMINEN

TIETOINEN HAVAINTO, TIETOINEN HAVAINNOINTI JA TULKINTA SEKÄ HAVAINNOLLISTAMINEN TIETOINEN HAVAINTO, TIETOINEN HAVAINNOINTI JA TULKINTA SEKÄ HAVAINNOLLISTAMINEN Hanna Vilkka Mikä on havainto? - merkki (sana, lause, ajatus, ominaisuus, toiminta, teko, suhde) + sen merkitys (huom. myös

Lisätiedot

Opinnäytetyöhankkeen työseminaarin avauspuhe 20.4.2006 Stadiassa Hoitotyön koulutusjohtaja Elina Eriksson

Opinnäytetyöhankkeen työseminaarin avauspuhe 20.4.2006 Stadiassa Hoitotyön koulutusjohtaja Elina Eriksson 1 Opinnäytetyöhankkeen työseminaarin avauspuhe 20.4.2006 Stadiassa Hoitotyön koulutusjohtaja Elina Eriksson Arvoisa ohjausryhmän puheenjohtaja rehtori Lauri Lantto, hyvä työseminaarin puheenjohtaja suomen

Lisätiedot

Nuorten tieto- ja neuvontatyön lyhyt oppimäärä. Nuorten tieto- ja neuvontatyön kehittämiskeskus

Nuorten tieto- ja neuvontatyön lyhyt oppimäärä. Nuorten tieto- ja neuvontatyön kehittämiskeskus Nuorten tieto- ja neuvontatyön lyhyt oppimäärä Nuorten tieto- ja neuvontatyön kehittämiskeskus 2014 Tieto on väline ja perusta elämänhallintaan Miten voi tietää, jos ei ole tietoa tai kokemusta siitä,

Lisätiedot

Ohjatut vertaistukiryhmät. ja nuorille aikuisille 2013

Ohjatut vertaistukiryhmät. ja nuorille aikuisille 2013 Ohjatut vertaistukiryhmät nuorille ja nuorille aikuisille 2013 Sisällysluettelo Voimauttavaa vertaistukea ryhmistä... 3 Kenelle Tavoitteet Menetelmät Toteutus Löydä oma tarinasi -ryhmät... 5 Lasinen lapsuus

Lisätiedot

3. Ryhdy kirjoittamaan ja anna kaiken tulla paperille. Vääriä vastauksia ei ole.

3. Ryhdy kirjoittamaan ja anna kaiken tulla paperille. Vääriä vastauksia ei ole. 1 Unelma-asiakas Ohjeet tehtävän tekemiseen 1. Ota ja varaa itsellesi omaa aikaa. Mene esimerkiksi kahvilaan yksin istumaan, ota mukaasi nämä tehtävät, muistivihko ja kynä tai kannettava tietokone. Varaa

Lisätiedot

Järjestöhautomo. Sosiaalipedagoginen näkökulma

Järjestöhautomo. Sosiaalipedagoginen näkökulma Järjestöhautomo Sosiaalipedagoginen näkökulma Marjo Raivio, 1100247 Metropolia Ammattikorkeakoulu Hyvinvointi ja toimintakyky Sosiaaliala Suullinen, kirjallinen ja verkkoviestintä XXXAC03-2284 Laaja kirjallinen

Lisätiedot

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus innovatiivisten palveluiden mahdollistajana

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus innovatiivisten palveluiden mahdollistajana Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus innovatiivisten palveluiden mahdollistajana Helsingin Yrittäjien seminaari 1.3.2011 Kumppanuus Yritysmyönteistä yhteistyötä mikko.martikainen@tem.fi Mikko Martikainen

Lisätiedot

Kehittäjäasiakkaat mielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittämistyössä Lapissa Nordic 2015 11.6.2015, 11-12.30

Kehittäjäasiakkaat mielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittämistyössä Lapissa Nordic 2015 11.6.2015, 11-12.30 Kehittäjäasiakkaat mielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittämistyössä Lapissa Nordic 2015 11.6.2015, 11-12.30 Asta Niskala Nina Peronius Kehittämispäällikkö projektipäällikkö ytt ytm Pohjois-Suomen sosiaalialan

Lisätiedot

Rakastatko minua tänäänkin?

Rakastatko minua tänäänkin? Rakastatko minua tänäänkin? Aivoverenkiertohäiriöt ja seksuaalisuus Aivoverenkiertohäiriöt ja seksuaalisuus Lukijalle 3 Aivoverenkiertohäiriöt 4 Seksuaalisuuden monet ulottuvuudet 5 Aivoverenkiertohäiriön

Lisätiedot

Oma ääni kuuluviin omat taidot näkyviin

Oma ääni kuuluviin omat taidot näkyviin Oma ääni kuuluviin omat taidot näkyviin Hyvää Ikää Kaikille seminaari Seinäjoella 18.9.2014 Marjut Mäki-Torkko Vammaispalvelujen johtaja, KM Mitä ajattelet ja sanot minusta Sitä luulet minusta Sinä olet

Lisätiedot

Työelämäläheisyys ja tutkimuksellisuus ylemmän amktutkinnon. Teemu Rantanen yliopettaja 31.10.2008

Työelämäläheisyys ja tutkimuksellisuus ylemmän amktutkinnon. Teemu Rantanen yliopettaja 31.10.2008 Työelämäläheisyys ja tutkimuksellisuus ylemmän amktutkinnon opinnäytetöissä Teemu Rantanen yliopettaja 31.10.2008 aiheita Tutkimuksen ja kehittämisen suhde Laatusuositukset ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetöille

Lisätiedot

Työyhteisön näkökulma - osatutkimus

Työyhteisön näkökulma - osatutkimus Kaikille sopiva työ ja työyhteisö Työyhteisön näkökulma - osatutkimus Erikoistutkija Outi Hietala, 1 RATKO-malli työyhteisöjen näkökulmasta Osatutkimuksen tavoitteena: - kuvata RATKO-mallin & -kehittämistyön

Lisätiedot

Miten SOSTE palvelee liittoa ja yhdistyksiä

Miten SOSTE palvelee liittoa ja yhdistyksiä Miten SOSTE palvelee liittoa ja yhdistyksiä Omaishoitajat ja läheiset liitto ry:n neuvottelupäivät Vantaa 29.8.2013 Janne Juvakka Janne Juvakka 1 SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry Valtakunnallinen sosiaali-

Lisätiedot

jukka.harmainen@pp.inet.fi www.perhejaverkostokeskus.fi KM Jukka Harmainen 9/2015

jukka.harmainen@pp.inet.fi www.perhejaverkostokeskus.fi KM Jukka Harmainen 9/2015 KM Jukka Harmainen 9/2015 1 ! VERKOSTOJEN MERKITYS JA DIALOGISUUDEN KOROSTAMINEN ILMESTYI VIRANOMAISKESKUSTELUIHIN VOIMAKKAAMMIN 1990-LUVULLA.! MISTÄ TÄHÄN ON TULTU?! Kaarina Mönnkönen (2001) Ammatillinen

Lisätiedot

PALAUTEKYSELY RYHMÄN PÄÄTYTTYÄ

PALAUTEKYSELY RYHMÄN PÄÄTYTTYÄ VOIKUKKIA 2014 PALAUTEKYSELY RYHMÄN PÄÄTYTTYÄ Hei hyvä vanhempi! Kiitos osallistumisestasi vanhempien VOIKUKKIA-vertaistukiryhmään. Haluaisimme tietää millaisia tunnelmia ja ajatuksia vertaistukiryhmäkokemus

Lisätiedot

Auttava omainen hankkeen esittely Varsinais-Suomen mielenterveysomaiset Finfami ry / Auttava omainen -hanke

Auttava omainen hankkeen esittely Varsinais-Suomen mielenterveysomaiset Finfami ry / Auttava omainen -hanke Jussi Ranta Projektityöntekijä Markku Santavuori Vertaisneuvoja Auttava omainen hankkeen esittely Varsinais-Suomen mielenterveysomaiset Finfami ry / Auttava omainen -hanke 12.11.2015 Varsinais-Suomen Mielenterveysomaiset

Lisätiedot

MIELEN HYVINVOINNIN TUKEMINEN JA EHKÄISEVÄ PÄIHDETYÖ NUORISOALALLA - RAJAPINNOILLA. 24.9.2014 Ehkäisevän työn päivät, Lahti

MIELEN HYVINVOINNIN TUKEMINEN JA EHKÄISEVÄ PÄIHDETYÖ NUORISOALALLA - RAJAPINNOILLA. 24.9.2014 Ehkäisevän työn päivät, Lahti MIELEN HYVINVOINNIN TUKEMINEN JA EHKÄISEVÄ PÄIHDETYÖ NUORISOALALLA - RAJAPINNOILLA 24.9.2014 Ehkäisevän työn päivät, Lahti Preventiimi pähkinänkuoressa OKM:n rahoittama, Humakin hallinnoima, yksi valtakunnallisista

Lisätiedot

Vammaispalveluhankkeen kysely kuntien työntekijöille

Vammaispalveluhankkeen kysely kuntien työntekijöille Vammaispalveluhankkeen kysely kuntien työntekijöille toteutus touko-syyskuussa 2012 suomeksi ja ruotsiksi lähetettiin hankealueen kuntien, kuntayhtymien ja yhteistoimintaalueiden vammaispalvelun sosiaalityöntekijöille

Lisätiedot

SOSIAALINEN KUNTOUTUS KÄSITE JA KÄYTÄNNÖN SISÄLTÖ. Mistä uusia ideoita asiakastyöhön? HUS 10.9.2013. Aulikki Kananoja

SOSIAALINEN KUNTOUTUS KÄSITE JA KÄYTÄNNÖN SISÄLTÖ. Mistä uusia ideoita asiakastyöhön? HUS 10.9.2013. Aulikki Kananoja SOSIAALINEN KUNTOUTUS KÄSITE JA KÄYTÄNNÖN SISÄLTÖ Mistä uusia ideoita asiakastyöhön? HUS 10.9.2013 Aulikki Kananoja SOSIAALISEN KUNTOUTUKSEN KÄSITTEESTÄ (1) Kaksi lähestymistapaa: Toiminnallinen: se osa

Lisätiedot

Poikien ja nuorten miesten moninaisuus mitä aito kohtaaminen edellyttää?

Poikien ja nuorten miesten moninaisuus mitä aito kohtaaminen edellyttää? Poikien ja nuorten miesten moninaisuus mitä aito kohtaaminen edellyttää? #Ainutlaatuinen- seminaari Antti Ervasti Erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Erityistason perheterapeutti Psykoterapeutti (ET,

Lisätiedot

PALAUTEKYSELY RYHMÄN PÄÄTYTTYÄ

PALAUTEKYSELY RYHMÄN PÄÄTYTTYÄ VOIKUKKIA 2015 PALAUTEKYSELY RYHMÄN PÄÄTYTTYÄ Hei hyvä vanhempi! Kiitos osallistumisestasi vanhempien VOIKUKKIA-vertaistukiryhmään. Haluaisimme tietää millaisia tunnelmia ja ajatuksia vertaistukiryhmäkokemus

Lisätiedot

Turvallisempi huominen

Turvallisempi huominen lähiturvallisuus 3STO Pääsihteeri Kristiina Kumpula Suomen Punainen Risti 23.01.2013 Tulevaisuuden usko Minkälaisena näet tulevaisuuden? Uskotko, että saat tukea ja apua, jos sitä tarvitset? Sosiaalinen

Lisätiedot

Omaishoitajat ja Läheiset Liitto Ry. Yhdistyksen hallitus. Toiminnanjohtaja

Omaishoitajat ja Läheiset Liitto Ry. Yhdistyksen hallitus. Toiminnanjohtaja Omaishoitajat ja Läheiset Liitto Ry Aluetoiminta: Pohjois- ja Keski-Pohjanmaa sekä Kainuu Kokkolanseudun Omaishoitajat ja Läheiset Ry Yhdistyksen hallitus OMA Hoivapalvelu Oy:n hallitus Toiminnanjohtaja

Lisätiedot

Mikä ihmeen Global Mindedness?

Mikä ihmeen Global Mindedness? Ulkomaanjakson vaikutukset opiskelijan asenteisiin ja erilaisen kohtaamiseen Global Mindedness kyselyn alustavia tuloksia Irma Garam, CIMO LdV kesäpäivät 4.6.2 Jun- 14 Mikä ihmeen Global Mindedness? Kysely,

Lisätiedot

Hyvä läheisyhteistyö ja sen merkitys hyvä elämän mahdollistajana Askeleita aikuisuuteen seminaari 28.11.2014

Hyvä läheisyhteistyö ja sen merkitys hyvä elämän mahdollistajana Askeleita aikuisuuteen seminaari 28.11.2014 Hyvä läheisyhteistyö ja sen merkitys hyvä elämän mahdollistajana Askeleita aikuisuuteen seminaari 28.11.2014 Eija Stengård, johtava psykologi Mielenterveys- ja päihdepalvelut Tampereen kaupunki Omaisten

Lisätiedot

VIERELLÄSI. Opas muistisairaan omaisille selkokielellä. Inkeri Vyyryläinen (toim.)

VIERELLÄSI. Opas muistisairaan omaisille selkokielellä. Inkeri Vyyryläinen (toim.) VIERELLÄSI Opas muistisairaan omaisille selkokielellä 2014 Inkeri Vyyryläinen (toim.) Opas muistisairaan omaisille selkokielellä Inkeri Vyyryläinen (toim.) Lähde: Muutosta lähellä opas dementoituneen läheiselle.

Lisätiedot

Turun Kaupunkilähetys ry

Turun Kaupunkilähetys ry Turun Kaupunkilähetys ry Perustettu vuonna 1880. Toiminta pohjautuu kristillis-sosiaalisiin arvoihin. Tavoitteena on syrjäytymisen ehkäisy, yksinäisyyden kokemuksen lievittäminen ihmisten omia voimavaroja

Lisätiedot

LAATUSUOSITUKSET TYÖLLISTYMISEN JA OSALLISUUDEN TUEN PALVELUIHIN. Kehitysvammaisille ihmisille tarjottavan palvelun lähtökohtana tulee olla, että

LAATUSUOSITUKSET TYÖLLISTYMISEN JA OSALLISUUDEN TUEN PALVELUIHIN. Kehitysvammaisille ihmisille tarjottavan palvelun lähtökohtana tulee olla, että Suomen malli 2 LAATUSUOSITUKSET TYÖLLISTYMISEN JA OSALLISUUDEN TUEN PALVELUIHIN (entinen työ- ja päivätoiminta) Kehitysvammaisille ihmisille tarjottavan palvelun lähtökohtana tulee olla, että he voivat

Lisätiedot

9. Kuvaile antamasi koulutus lyhyesti: tavoitteet, rakenne ja kesto, sisältö, suositukset.

9. Kuvaile antamasi koulutus lyhyesti: tavoitteet, rakenne ja kesto, sisältö, suositukset. Kouluttajapankki 1. Kouluttajan nimi - Pirkko Haikola 2. Oppiarvo, ammatti, asiantuntemus - opettaja, aikuiskouluttaja/ryhmänohjaaja, kokemuskouluttaja 3. Mahdolliset suosittelijat tai muut referenssit

Lisätiedot

Ajatuksen murusia Tuija Mäkinen

Ajatuksen murusia Tuija Mäkinen Ajatuksen murusia Tuija Mäkinen 2 AJATUKSEN MURUSIA Tämä vihkonen on sinulle, joka haluat toimia vapaaehtoisena ja olla ihminen ihmiselle. Vihkosta voi käyttää myös työnohjausistunnoissa keskustelujen

Lisätiedot

Minkälaista yhteistyötoimintaa luontaishoitoalalla mielestäsi tarvitaan?

Minkälaista yhteistyötoimintaa luontaishoitoalalla mielestäsi tarvitaan? Oulussa 19.3.2013 LUONTAISHOITOALAN TOIMIJOIDEN YHTEISTYÖ Kyselytutkimuksen lähtökohtana on kartoittaa luontaishoitoalan toimijoiden tarvetta yhteistoimintaan Pohjois-Pohjanmaan alueella. Tämän tutkimuksen

Lisätiedot

KAIKKI MUKAAN! Lasten osallisuus päiväkodissa

KAIKKI MUKAAN! Lasten osallisuus päiväkodissa KAIKKI MUKAAN! Lasten osallisuus päiväkodissa Aiheita Osallistumisen alkuun Onnistumisen avaimia Osallistumisen hyötyjä ja haasteita Osallisuuden käsitteitä Lasten osallisuus päiväkodissa Keskiössä yhteisössä

Lisätiedot

sosiaalisesta tuesta läheiselle: Miehen tuki ystävälle ja omaishoitajan tuki muistisairaalle puolisolle

sosiaalisesta tuesta läheiselle: Miehen tuki ystävälle ja omaishoitajan tuki muistisairaalle puolisolle Tuen antajien kokemuksia sosiaalisesta tuesta läheiselle: Miehen tuki ystävälle ja omaishoitajan tuki muistisairaalle puolisolle Ira Virtanen ab, Seija Pekkala b ja Saila Poutiainen b a Viestinnän, median

Lisätiedot

Tutkiva Oppiminen Lasse Lipponen

Tutkiva Oppiminen Lasse Lipponen Tutkiva Oppiminen Lasse Lipponen Miksi Tutkivaa oppimista? Kasvatuspsykologian Dosentti Soveltavan kasvatustieteenlaitos Helsingin yliopisto Tarjolla olevan tietomäärän valtava kasvu Muutoksen nopeutuminen

Lisätiedot

Vertaistukiryhmät läheisen kuolemasta selviytymiseen 2015

Vertaistukiryhmät läheisen kuolemasta selviytymiseen 2015 Vertaistukiryhmät läheisen kuolemasta selviytymiseen 2015 Sisällysluettelo Vertaistukiryhmät läheisen kuolemasta selviytymiseen... 3 Kenelle Tavoitteet Menetelmät Toteutus Valtakunnalliset intensiivikurssit...

Lisätiedot

Vertaistukiryhmät nuorille ja nuorille aikuisille 2015

Vertaistukiryhmät nuorille ja nuorille aikuisille 2015 Vertaistukiryhmät nuorille ja nuorille aikuisille 2015 Sisällysluettelo Voimauttavaa vertaistukea ryhmissä... 3 Kenelle Tavoitteet Menetelmät Toteutus Löydä oma tarinasi - ryhmät... 5 Lasinen lapsuus -

Lisätiedot

Workshop: Verkostot ja niiden merkitys sihteerin/assistentin työssä. 8.2.2010 Paasitorni

Workshop: Verkostot ja niiden merkitys sihteerin/assistentin työssä. 8.2.2010 Paasitorni Workshop: Verkostot ja niiden merkitys sihteerin/assistentin työssä 8.2.2010 Paasitorni Verkostot sihteerin ja assistentin työssä ammatilliset yhdistykset kollegat muissa yrityksissä henkilökohtaiset kontaktit

Lisätiedot

Tuloksia ja tunnelmia ENSISYLI -projektista

Tuloksia ja tunnelmia ENSISYLI -projektista Tuloksia ja tunnelmia ENSISYLI -projektista 2008-2013 Tea Viljanen Projektivastaava Syömishäiriöliitto-SYLI ry ENSISYLI -projekti 1 Projektin toimialue Liiton jäsenyhdistykset 2013: Pohjois-Suomen syömishäiriöperheet

Lisätiedot

KAIKKI MUKAAN! Oppilaiden osallisuus koulussa

KAIKKI MUKAAN! Oppilaiden osallisuus koulussa KAIKKI MUKAAN! Oppilaiden osallisuus koulussa Aiheet Osallistumisen alkuun Onnistumisen avaimia Toiminnan arviointi Osallistumisen hyötyjä ja haasteita Osallisuuden käsitteitä Oppilaiden osallisuus koulussa

Lisätiedot

Reumaliiton tavoitteena on saada reumasairaille oikea hoito oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa tarkoituksenmukaisella tavalla.

Reumaliiton tavoitteena on saada reumasairaille oikea hoito oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa tarkoituksenmukaisella tavalla. 19.3.2015 Reumaliiton tavoitteena on saada reumasairaille oikea hoito oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa tarkoituksenmukaisella tavalla. LIITON TOIMINTA-AJATUS KITEYTETTIIN 14.9.2015 REUMALIITON JA

Lisätiedot

SOSIAALITYÖN MAHDOLLISUUKSIA

SOSIAALITYÖN MAHDOLLISUUKSIA SOSIAALITYÖN MAHDOLLISUUKSIA Päihdealan sosiaalityön päivä 22.11.2012 Aulikki Kananoja ESITYKSEN JÄSENNYS Kulttuurinen muutos ( William Ogburn) Globaali ympäristö Väestörakenteen muutos Suomalaisen hyvinvointipolitiikan

Lisätiedot

Opioidikorvaushoito toipumisprosessin välivaiheena Hoidosta onnistuneesti irrottautuneiden kokemuksia kuntoutumisesta

Opioidikorvaushoito toipumisprosessin välivaiheena Hoidosta onnistuneesti irrottautuneiden kokemuksia kuntoutumisesta Opioidikorvaushoito toipumisprosessin välivaiheena Hoidosta onnistuneesti irrottautuneiden kokemuksia kuntoutumisesta Sini Kankaanpää Helsingin yliopisto, sosiaalityön pro gradu -tutkielma 2013 Päihde-

Lisätiedot

VISIO PIKKULAPSIPERHEIDEN

VISIO PIKKULAPSIPERHEIDEN VISIO PIKKULAPSIPERHEIDEN VARHAISESTA TUESTA 28.9.2011 1 Jukka Mäkelä, lastenpsykiatri, lastenpsykoterapeutti ja theraplay-terapeutti kehittämispäällikkö, THL, lasten, nuorten ja perheiden osasto KEHITYKSEN

Lisätiedot

Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ja lastenpsykiatrian poliklinikan yhteistyö. Eeva Vermas 2010

Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ja lastenpsykiatrian poliklinikan yhteistyö. Eeva Vermas 2010 Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ja lastenpsykiatrian poliklinikan yhteistyö Eeva Vermas 2010 Itäinen perhekeskus Sörnäisten lastenpsykiatrian poliklinikka Lastensuojelu on sosiaaliviraston lapsiperheiden

Lisätiedot

Alkusanat. Oulussa 6. joulukuuta 2010 Anna-Liisa Lämsä

Alkusanat. Oulussa 6. joulukuuta 2010 Anna-Liisa Lämsä Masennus on yleisin nuorten mielenterveyden häiriö Suomessa, ja sen arvioidaan edelleen yleistyvän nuorten keskuudessa. Masennus on myös yksi yleisimmistä nuorten sairauslomien syistä ja yleisin ennenaikaiselle

Lisätiedot

Vapaaehtoistoiminnan linjaus

Vapaaehtoistoiminnan linjaus YHDESSÄ MUUTAMME MAAILMAA Vapaaehtoistoiminnan linjaus Suomen Punainen Risti 2008 Hyväksytty yleiskokouksessa Oulussa 7.-8.6.2008 SISÄLTÖ JOHDANTO...3 VAPAAEHTOISTOIMINNAN LINJAUKSEN TAUSTA JA TAVOITTEET

Lisätiedot

LASTEN KERRONTA JA SEN MERKITYS Narratiivinen tutkimus lasten ja kriisikeskuksen työntekijän välisistä keskusteluista

LASTEN KERRONTA JA SEN MERKITYS Narratiivinen tutkimus lasten ja kriisikeskuksen työntekijän välisistä keskusteluista Julkaisun voi tilata osoitteesta www.socom.fi/julkaisut.html LASTEN KERRONTA JA SEN MERKITYS Narratiivinen tutkimus lasten ja kriisikeskuksen työntekijän välisistä keskusteluista Kaakkois-Suomen sosiaalialan

Lisätiedot

Osallisuutta etsimässä Hepolan koululla

Osallisuutta etsimässä Hepolan koululla Osallisuutta etsimässä Hepolan koululla Pienryhmän erityisluokanopettaja Kati Evinsalo Yhdessä osallisuuteen Yläkoulun erityistä tukea tarvitsevien nuorten pienryhmässä kahdeksan 13-17-vuotiaan (7.-9.lk)

Lisätiedot

Elämän mullistavat muutokset. Keijo Markova 5.12.2013 parisuhdeterapeutti

Elämän mullistavat muutokset. Keijo Markova 5.12.2013 parisuhdeterapeutti Elämän mullistavat muutokset Keijo Markova 5.12.2013 parisuhdeterapeutti Miksi haluan puhu muutoksista? Muutos lisää stressiä yksilölle, parille ja perheelle Stressi voi olla niin suuri, ettei meidän opitut

Lisätiedot

Jukka Oksanen Päihde- ja mielenterveyspäivät 2011 VERTAISUUDEN HYÖDYNTÄMINEN HOITOVAIHTOEHTOJEN ETSIMISESSÄ VOIKO VERTAISUUTTA KEHITTÄÄ?

Jukka Oksanen Päihde- ja mielenterveyspäivät 2011 VERTAISUUDEN HYÖDYNTÄMINEN HOITOVAIHTOEHTOJEN ETSIMISESSÄ VOIKO VERTAISUUTTA KEHITTÄÄ? Jukka Oksanen Päihde- ja mielenterveyspäivät 2011 VERTAISUUDEN HYÖDYNTÄMINEN HOITOVAIHTOEHTOJEN ETSIMISESSÄ VOIKO VERTAISUUTTA KEHITTÄÄ? Pienyhteisö jokaisen tukena ALAN VAUX (1988) Perheemme, ystävämme,

Lisätiedot

Osallisuutta yhteisöllisellä vertaistoiminnalla

Osallisuutta yhteisöllisellä vertaistoiminnalla Osallisuutta yhteisöllisellä vertaistoiminnalla Ikääntyneidenpäihde- ja mielenterveystyön verkoston yhteistyöseminaari 23.4.2015 Mona Särkelä-Kukko Marjo Karila 14.4.2015 1 Pohdittavaksi alkuun: Pohdi

Lisätiedot

Laatua ja demokratiaa palveluihin kansalaisosallistumisella

Laatua ja demokratiaa palveluihin kansalaisosallistumisella Laatua ja demokratiaa palveluihin kansalaisosallistumisella Valtakunnalliset päihde- ja mielenterveyspäivät, Tampere 11.10.11 Aila-Leena Matthies Asiakasosallisuus kansalaisosallistuminen Orastava demokratisoitumisliike

Lisätiedot

Mitäon yhteisöllisyys? Sosiokulttuurisen teorian mukaan oppimista tapahtuu, kun ihmiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja osallistuvat yhteiseen

Mitäon yhteisöllisyys? Sosiokulttuurisen teorian mukaan oppimista tapahtuu, kun ihmiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja osallistuvat yhteiseen KT Merja Koivula Mitäon yhteisöllisyys? Sosiokulttuurisen teorian mukaan oppimista tapahtuu, kun ihmiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja osallistuvat yhteiseen toimintaan Osallistuminen ja oppiminen

Lisätiedot

Väkivaltatyön kokonaisuus Jokaisella on oikeus väkivallattomaan elämään. Edunvalvonta ja vaikuttamistyö

Väkivaltatyön kokonaisuus Jokaisella on oikeus väkivallattomaan elämään. Edunvalvonta ja vaikuttamistyö Turvakotityö: Kriisityö Avotyö: Kriisityö ja selviytymisen tukeminen Väkivaltatyön kokonaisuus Jokaisella on oikeus väkivallattomaan elämään Verkko- ja puhelinauttaminen Etsivä ja jalkautuva väkivaltatyö

Lisätiedot

Ohjatut vertaistukiryhmät. menetyksen kokeneille 2013

Ohjatut vertaistukiryhmät. menetyksen kokeneille 2013 Ohjatut vertaistukiryhmät traumaattisen menetyksen kokeneille 2013 Sisällysluettelo Ohjatut vertaistukiryhmät traumaattisen menetyksen kokeneille... 3 Kenelle Tavoitteet Menetelmät Toteutus Valtakunnalliset

Lisätiedot

Kansalaisyhteiskunta järjestöt mukaan. Pääsihteeri Kristiina Kumpula Suomen Punainen Risti

Kansalaisyhteiskunta järjestöt mukaan. Pääsihteeri Kristiina Kumpula Suomen Punainen Risti Kansalaisyhteiskunta järjestöt mukaan Pääsihteeri Kristiina Kumpula Suomen Punainen Risti Sisäisen turvallisuuden kehittäminen 06.09.2013 Järjestöillä erilaisia rooleja Kansalaisyhteiskunta on laajempi

Lisätiedot

Kelan järjestämä kuntoutus ja lasten ja nuorten sopeutumisvalmennuskurssit

Kelan järjestämä kuntoutus ja lasten ja nuorten sopeutumisvalmennuskurssit Kelan järjestämä kuntoutus ja lasten ja nuorten sopeutumisvalmennuskurssit Asiantuntija- ja keskustelutilaisuus narkolepsialasten vanhemmille ja aikuispotilaille 4.2.2011 Kehittämispäällikkö Tuula Ahlgren,

Lisätiedot

Opas harvinaistoiminnasta

Opas harvinaistoiminnasta Opas harvinaistoiminnasta Hengitysliiton tarkoituksena on edistää hengitysterveyttä ja hengityssairaan hyvää elämää. 2 Harvinaiset Hengitysliiton harvinaistoiminta Hengitysliiton harvinaistoiminta edistää

Lisätiedot

Kohti lapsen ja nuoren toiminnallista osallistumista

Kohti lapsen ja nuoren toiminnallista osallistumista 9 Alkusanat Kohti lapsen ja nuoren toiminnallista osallistumista Tukea tarvitsevaa lapsi tai nuori voidaan nähdä haasteellisena kasvuja toimintaympäristössään. Tukea tarvitseva yksilö voi itse puolestaan

Lisätiedot

KUNNAT JA PALVELUNTUOTTAJAT KUMPPANEINA

KUNNAT JA PALVELUNTUOTTAJAT KUMPPANEINA KUNNAT JA PALVELUNTUOTTAJAT KUMPPANEINA Valtakunnalliset sijaishuollon päivät 4. - 6. 10. 2011 Vaasa Aikuisten vastuuta vai kilpailutettua palvelutavaraa YM Aulikki Kananoja TARKASTELUN LÄHTÖKOHTA Lapsen

Lisätiedot

ETELÄ-SAVON SOSIAALI- JA TERVEYSALAN JÄRJESTÖJEN TUKI RY

ETELÄ-SAVON SOSIAALI- JA TERVEYSALAN JÄRJESTÖJEN TUKI RY ETELÄ-SAVON SOSIAALI- JA TERVEYSALAN JÄRJESTÖJEN TUKI RY Etelä-Savon ADHD-, Autismi- ja Dysfasiayhdistys ry Etelä-Savon Aivovammayhdistys ry Etelä-Savon CP-yhdistys ry Etelä-Savon Meniere-yhdistys ry Etelä-Savon

Lisätiedot