NEUROLOGISESTI SAIRAIDEN JA VAMMAISTEN HENKILÖIDEN JA HEIDÄN OMAISTENSA KERTOMUKSIA VERTAISTUESTA

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "NEUROLOGISESTI SAIRAIDEN JA VAMMAISTEN HENKILÖIDEN JA HEIDÄN OMAISTENSA KERTOMUKSIA VERTAISTUESTA"

Transkriptio

1 TOPPILA, SARI NEUROLOGISESTI SAIRAIDEN JA VAMMAISTEN HENKILÖIDEN JA HEIDÄN OMAISTENSA KERTOMUKSIA VERTAISTUESTA Oulun yliopisto Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma KASVATUSTIETEIDEN TIEDEKUNTA Kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö Kasvatustieteiden koulutus 2010

2 Kasvatustieteiden tiedekunta Tiivistelmä opinnäytetyöstä Kasvatustieteen koulutus Työn nimi Tekijä Toppila Sari Neurologisesti sairaiden ja vammaisten henkilöiden ja heidän omaistensa kertomuksia vertaistuesta Pääaine Työn laji Aika Sivumäärä Kasvatustiede Tiivistelmä Pro gradu -tutkielma Huhtikuu liitettä Vertaistuki on yksi sosiaali- ja terveysalan järjestöjen keskeisimpiä palveluita jäsenistölleen. Erilaisina yhteiskunnan kriisiaikoina, kuten laman tai hyvinvointipalveluiden uudistuksessa järjestöjen toiminta korostuu, mikä puoltaa tutkimusaiheen ajankohtaisuutta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä neurologisesti sairaat ja vammaiset henkilöt ja heidän läheisensä kertovat vertaistuesta. Tutkimuskysymyksiä olivat 1) Mitä neurologisesti sairaat ja vammaiset henkilöt ja heidän omaisensa kertovat vertaistuesta? 2) Miten neurologisesti sairaat ja vammaiset henkilöt ja heidän omaisensa vertaistuesta kertovat? Tutkimuksessa sovellettiin narratiivista lähestymistapaa. Narratiivisessa tutkimuksessa huomio kohdistuu kertomuksiin tiedon ja todellisuuden tuottajana ja välittäjänä. Tässä tutkimuksessa narratiivisuutta sovellettiin tutkimusaineiston hankinnassa, aineiston analyysissa ja tulosten esittämisessä. Tutkimusaineisto koottiin Neurologisiin vammaisjärjestöihin esitetyn kirjoituspyynnön avulla. Aineisto muodostui 33 kirjallisesta vertaistukitarinasta. Tutkimusaineisto analysoitiin narratiivisen rakenne- ja teema-analyysin avulla. Tutkimuksen tulokset esitetään Kaisan, Jaanan ja Juhon kertomuksissa, kolmena uutena narratiivina. Neurologisesti sairaiden ja vammaisten ihmisten ja heidän omaistensa vertaistuki rakentuu voimaantumisen teeman ympärille. Tuloksissa esitetään niitä tekijöitä, jotka mahdollistavat tai estävät yksilön voimaantumista. Tämän lisäksi tuloksissa esitetään, millä tavalla voimaantuminen näyttäytyy yksilötasolla. Järjestöjen ja ammattilaisten yhdessä organisoima vertaistuki toimii areenana, jossa sairastuneet, vammaiset ja heidän omaisensa pääsevät jakamaan kokemuksiaan. Vertaistuki todentuu kahdenvälisissä tukisuhteissa, vertaistukiryhmissä sekä laajoissa vertaisverkostoissa. Vertaistuen anti on tutkimuksen kohderyhmälle tietoa, toimintaa, tunteiden jakamista sekä uusia ihmissuhteita. Nämä tekijät mahdollistavat yksilön voimaantumisen. Voimaantuminen näyttäytyy yksilön henkilökohtaisella, sosiaalisella ja yhteiskunnallisella tasolla muun muassa kasvaneena itseluottamuksena, lisääntyneinä sosiaalisina suhteina ja aktiivisena vapaaehtoistoimintana. Aina vertaistuki ei lisää yksilön hyvinvointia. Näitä voimaantumista estäviä tekijöitä ovat muun muassa liian heterogeeninen ryhmä, vertaistukiryhmän toiminnan sisältö, ennakkoluulot ja pelko leimaantumisesta, vertaisten kohtaamiseen liittyvät kielteiset tunteet sekä vertaistukitoimijan uupuminen vertaistukija. Pääasiallisesti järjestöjen toteuttamalla vertaistukitoiminnalla on suuri merkitys neurologisesti sairaille ja vammaisille henkilöille sekä heidän omaisilleen. Vertaistuki ei sovi automaattisesti kaikille, mutta sen tulisi olla eri muodoissaan tarvittaessa kunkin saatavilla. Vertaistukitoimintaan osallistuvia yhdistää samankaltainen elämäntilanne, jolloin he jakavat yhteisen kokemuksen. Vertaisuuteen perustuva toiminta voi edistää yksilöä löytämään ja käyttämään hyväksi itsessä olevia mahdollisuuksia ja voimavaroja. Asiasanat: narratiivinen tutkimus, neurologinen sairaus, neurologinen vamma, vertaistuki, voimaantuminen

3 SISÄLLYS 1 JOHDANTO VERTAISTUEN MÄÄRITTELYÄ Katsaus vertaistukitutkimuksen tutkimuskenttään Vertaistuen lähtökohtana yhteinen, jaettu kokemus Ammattilaiset ja järjestöt vertaistuen toteuttajina ja mahdollistajina Vertaistuen muotoja Vertaistuki ja voimaantuminen Vertaistukitoiminnan varjopuolia NARRATIIVINEN LÄHESTYMISTAPA TUTKIMUKSEEN TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimusaineiston hankinta Työskentely tutkimusaineiston parissa käynnistyy Teema-analyysi ohjaa analyysityötäni Uuden kertomuksen vaihe KERTOMUKSIA VERTAISTUESTA Vertaistuki kertomuksena Kaisan voimaannuttava vertaistuki Jaanan erilaisia vertaiskohtaamisia Juho ja merkityksetön vertaistuki VOIMAANNUTTAVA VERTAISTUKI TULOSTEN TULKINTAA Järjestäytynyt ja ammatillinen vertaistuki Yhteinen kokemus yhdistää Monimuotoinen vertaistuki: kaksin, ryhmässä, verkostoissa Vertaistuen antia: tietoa ja toimintaa, tunteita ja ihmissuhteita Voimaantumisen eri tasoja Esteitä voimaantumisen tiellä POHDINTA Tutkimusmatkan arviointia Tutkimuksen luotettavuuden arviointia Tutkimuksen eettisiä haasteita Jatkotutkimusaiheita LÄHTEET LIITTEET

4

5 1 JOHDANTO Pro gradu -tutkimukseni aihe, vertaistuki, varmistui minulle muutama vuosi sitten. Työskentelin jo tuolloin aluesihteerinä vammaisjärjestössä ja pääsin aitiopaikalta näkemään, mitä mahdollisuuksia vertaistukeen sisältyy. Samalla sain kokemuksen myös siitä, mitä se pahimmillaan voi kätkeä sisäänsä: rankkaa kritiikkiä julkista palvelujärjestelmäämme kohtaan, heikompien manipulointia ja provosointia, joka täytti lähes kansankiihotuksen rajat. Ajoittain kuulin myös ammattihenkilöstön suunnalta lausahduksia, joissa kyseenalaistettiin järjestöjen vertaistukitoiminta. Nämä henkilöt olivat kenties nähneet ja kokeneet vain ne vaarat, joita vertaistukitoimintaan voi sisältyä, ja näin heidän käsityksensä järjestöjen vertaistukitoiminnasta oli jäänyt hyvin kapeaksi ja kielteiseksi. Oma roolini järjestön työntekijänä edellytti tiivistä yhteistyötä molempien osapuolten kanssa. Tehtäväni oli tukea ja ohjata vammaisia henkilöitä ja heidän läheisiään osallistumaan järjestöjen toimintaan, myös vertaistukitoimintaan. Samalla kävin vuoropuhelua julkisen sekä yksityisen palvelusektorin kanssa ja pyrin osoittamaan, kuinka suuri rooli järjestöjen toiminnalla on yksilön tukiverkoston vahvistajana. Monta kertaa näissä tilanteissa ajattelin, että olisipa minulla joskus mahdollisuus tutkia asiaa ja perustella näkökulmiani tieteen nimissä. Ujutin vertaistukitoiminnan niin erityispedagogiikan, sosiologian kuin kasvatustieteenkin opintoihini ja samalla oma käsitykseni ilmiön moniulotteisuudesta laajeni. Ja niinpä vihdoin, kun muut opintoni alkoivat olla kutakuinkin paketissa, oli minulla aikaa syventyä aiheeseen tässä pro gradu -tutkielmassa. Vertaistuen tutkimista voi perustella aiheen ajankohtaisuudella. Suuri osa vertaistuesta toteutuu kolmannen sektorin eli järjestöjen piirissä ja erilaisissa yhteiskunnan kriisitilanteissa, kuten laman tai hyvinvointipalveluiden rakenteen uudistuksessa, järjestöjen toiminta on aina historian saatossa korostunut. Järjestöjen on koettu paikkaavan niitä aukkoja yksilöiden verkostoissa ja tukipalveluissa, mitä julkiset palvelut eivät tavoita. Vertaistukitoiminta on edistänyt yksilöiden keskinäistä tiedonvaihtoa sekä mahdollistanut yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Irja Mikkonen (2009, 187) toteaa saman asian väitöstutkimuk-

6 2 sessaan. Hänen tutkimuksensa mukaan vertaistuki toimii tiedon välittäjänä ja se parantaa palvelujen kysynnän ja tarjonnan kohtaamista. Vertaistuki ei kilpaile julkisten palveluiden kanssa, vaan se asettuu palveluiden rinnalle. Julkiset palvelut toimivat nekin paremmin, kun vertaistuki toimii. Sovellan tutkimuksessani narratiivista lähestymistapaa. En halunnut asettaa ennalta mitään hypoteesia, jota olisin lähtenyt testaamaan ja todentamaan kvantitatiivisin menetelmin. Sen sijaan tarkoituksenani on tuoda esiin laadullisen tutkimuksen keinoin niitä teemoja, joiden ympärille tarinat vertaistuesta rakentuvat. Aikaisempi vertaistukitutkimus on painottunut kvantitatiiviseen lähestymistapaan, kun on kartoitettu, millaisia vertaisryhmiä toimii ja missä päin, kuinka ryhmät ovat syntyneet ja kuinka niiden toimintaa tuetaan (Nylund 2005, 196). Tämänkin vuoksi aiheen laadullinen tarkastelu on perusteltua. Syventävien opintojen tutkimuskurssin aikana minulle selkeni se, että narratiivinen lähestymistapa olisi minulle ehkä luontevin. Pidän kirjoittamisesta ja luen paljon elämänkertoja. Minua kiinnosti lähteä selvittämään, minkälaista kertomusta tutkimukseni kohderyhmä, neurologisesti sairaat ja vammaiset henkilöt ja heidän omaisensa, rakentavat vertaistuesta. Narratiivista lähestymistapaa tuki myös se, että tiesin lukuisten tutkimuksen kohderyhmään kuuluvien ihmisten olevan hyviä tarinan kertojia. Ja koska joihinkin neurologisiin sairauksiin ja vammoihin kuuluu puheen tuottamisen vaikeudet, ajattelin kirjallisen tarinan tuottamisen olevan kohderyhmälle helpompaa kuin haastattelu. Näillä eväillä lähdin vajaa vuosi sitten keräämään tarinoita vertaistuesta. Tässä työssä olen kiinnostunut siitä, mitä asioita ja millä tavoin neurologisesti sairaat ja vammaiset ihmiset sekä heidän omaisensa kertovat vertaistuesta. Huomioni kiinnittyy tällöin tarinoissa esiintyviin teemoihin ja tarinoiden rakenteisiin. Tältä pohjalta muotoutuvat tutkimuskysymykseni: Mitä neurologisesti sairaat ja vammaiset henkilöt ja heidän omaisensa kertovat vertaistuesta? Miten neurologisesti sairaat ja vammaiset henkilöt ja heidän omaisensa vertaistuesta kertovat? Näihin kysymyksiin haen vastauksia kirjoituspyynnön avulla kerätyistä kirjallisista vertaistukitarinoista (33 kappaletta), joita analysoin narratiivisen teema-analyysin ja rakenneanalyysin keinoin.

7 3 2 VERTAISTUEN MÄÄRITTELYÄ Olen kuin yksi noista tiilistä. Tarvitsen ympärilleni toisia tiiliä, jotka ovat samanlaisia kuin minä, tarvitsen niitä tuekseni. Ja kukapa tietää, ehkä minäkin vuorostani tuen niitä, joitakin niistä? Merete Mazzarella (2003) Edellä esitetty Merete Mazzarellan ajatelma oli kirjoitettu yhden saamani vertaistukitarinan loppuun. Ajatelmaan sisältyy kaksi keskeistä vertaistukeen liittyvää teemaa: samankaltaisuus ja vastavuoroisuus. Tässä luvussa tarkastelen, miten ja mistä näkökulmasta vertaistukea ja vertaistukiryhmiä on aikaisemmin tutkittu ja määritelty. Oma esiymmärrykseni vertaistuen ja vertaistukiryhmän suhteesta oli ennen tutkimukseen ryhtymistä sellainen, että vertaistuki ilmenee jo kahden henkilön välisessä vuorovaikutuksessa ja vertaistukiryhmät ovat sitten useamman henkilön välistä yhteisöllistä toimintaa, joka rakentuu vertaistuen kokemukselle. Anja Auvinen (2004, 25 26) määrittelee vertaistuen omaehtoiseksi, yhteisölliseksi tueksi sellaisten ihmisten kesken, joita yhdistää jokin sosiaalisen tuen tarvetta lisäävä, yhteiskunnan poikkeavaksi määrittelevä kohtalonyhteys. Vertaistuessa samassa elämäntilanteessa elävät tai samoja elämänkohtaloita läpikäyneet ihmiset tukevat toisiaan. Vertaistuki perustuu vapaaehtoisuuteen ja arkiseen maallikoiden kohtaamiseen. Sille on luonteenomaista vastavuoroisuus, molemminpuolinen avun antaminen ja vastaanottaminen, josta muodostuu itse itseään ruokkiva sosiaalinen prosessi. Vertaistuen käsitettä voikin pitää rinnakkaisena sosiaalisen tuen käsitteelle. Ihmisillä on halua ja luottamusta yhteisten kokemusten sekä tiedon jakamiseen, yhdessäolo antaa heille tukea. Samankaltaiset kokemukset luovat

8 4 ihmisten välille yhteenkuuluvuutta, toistensa ymmärtämistä ja vahvistavat uskoa siihen, että vaikeuksista voi selvitä. (Auvinen 2004, 26.) Susanna Hyväri (2005, 215) käyttää vertaistuen ja vertaistukiryhmän käsitteitä erotuksena muista vertaisuuden ja vertaisryhmien muodoista. Näissä olennaista on juuri tuki ja auttaminen, jotka erottavat toiminnan muunlaisesta vertaisryhmien toiminnasta. Vertaisryhmä on Hyvärin mukaan laajempi käsite kuin vertaistukiryhmä, sillä vertaisryhmän voivat muodostaa esimerkiksi samaa työtä tekevät tai samassa elämänkaaren vaiheessa olevat yksilöt. Vertaistukiryhmällä sen sijaan tarkoitetaan sellaisia ihmisten keskinäisiä suhteita, jotka tähtäävät toisten auttamiseen ja tukemiseen. Vertaistukiryhmissä käsitellään yhdessä kriittisiä ja kriisiytyneitä elämäntilanteita. (Hyväri 2005, 215.) Hyvärin esittämä perustelu käsitevalinnalle on hyvä ja päädyn itsekin käyttämään vertaistuen ja vertaistukiryhmien käsitteitä tutkimuksessani. Lähes kaikissa vertaistukitarinoissa korostetaan tukea ja apua, jota vertaisryhmissä saadaan ja annetaan eli keskiössä ovat vastavuoroisuus, tuki ja auttaminen. 2.1 Katsaus vertaistukitutkimuksen tutkimuskenttään Vertaistuen ja vertaisryhmien tutkimusta on tehty Pohjois-Amerikassa 1960-luvulta lähtien, joskin Euroopassa ja erityisesti Pohjoismaissa aihetta koskeva systemaattinen tutkimustoiminta käynnistyi kunnolla vasta 1990-luvulla. Aikaisempi tutkimus on selvittänyt sitä, minkä tyyppisiä vertaistukiryhmiä on olemassa, missä kaikkialla niitä toimii ja kuinka ryhmissä toimitaan. Toisaalta tutkimus on painottunut vertaisryhmien ja vertaistuen määritelmiin sekä vertaisryhmien toimintaan hakeutumisen syihin. (Nylund 2005, 196.) Marianne Nylund (2005, 197) luokittelee vertaistukitoiminnan tutkimuksen sekä kansallisesti että kansainvälisesti kahteen pääkoulukuntaan, joita ovat sosiaali- ja yhteiskuntatieteet sekä psykologia ja terveystieteet. Sosiaali- ja yhteiskuntatieteessä huomio on kiinnittynyt erityisesti vertaisryhmien tarkasteluun yhteisöinä, jolloin keskeisiä tutkimusteemoja ovat olleet muun muassa osallisuus, vaikuttaminen, vastavuoroisuus, voimaantuminen ja yhteisöllisyys. Psykologiassa ja hoitotieteissä tutkimuksen kohteena ovat olleet pikemminkin yksilölliset kokemukset ja ryhmädynamiikka. (Nylund 2005, 197.) Tässä tutkimuksessa mie-

9 5 lenkiinto on tarinan kertojien henkilökohtaisissa kokemuksissa, mutta tulosten tulkinnassa siirrytään myös vertaistukiryhmiin yhteisötasolle. Hakusanalla vertaistuki löytyy eri tietokannoista satoja viitteitä erilaisiin tutkimusartikkeleihin, mutta niissä korostuu ennen kaikkea hoitotieteellinen lähestymistapa aiheeseen. Näissä tutkimuksissa vertaistuki nähdään yhtenä hoitomenetelmänä, interventiona, jonka vaikuttavuutta yksilön kuntoutumisessa tutkitaan. Tutkimusten tulokset ovat sekä myönteisiä että kielteisiä, riippuen koeasetelmasta. Malliesimerkki tämänlaisesta tutkimuksesta on Yhdysvalloissa vuonna 2004 tehty tutkimus MS-tautia sairastavien kohdalla (Messmer Uccelli, Mancuso Mohr, Battaglia, Zagami ja Mohr 2004, 80), jossa haluttiin selvittää, onko kahdeksan viikon mittaisella standardoidulla vertaistukiohjelmalla myönteistä vaikutusta MS-tautia sairastavien elämänlaatuun ja masennukseen. Kyseessä oli kokeellinen tutkimus, jossa tutkittiin koehenkilöiden elämänlaatua ennen ja jälkeen vertaistukeen pohjautuvan interventiojakson. Tulosten mukaan vertaistuella ei ollut myönteistä vaikutusta MS-tautia sairastavien elämänlaatuun eikä masennukseen. Tuloksista ilmeni jopa vertaistuen kielteisiä vaikutuksia eli MS-tautia sairastavien ihmisten mielenterveys heikkeni koejakson aikana. (Messmer Uccelli ym. 2004, 80.) Eniten vertaistukitutkimusta on perinteisesti tehty alkoholiriippuvaisten ryhmissä, mielenterveyskuntoutujien ryhmissä ja erilaisissa fyysisten sairauksien ryhmissä (esim. syöpäsairaudet) luvulla näiden ryhmien rinnalle ovat tulleet omaishoitajat, vanhukset, vammaisten lasten vanhemmat sekä erilaiset etniset vähemmistöryhmät. (Nylund 2005, 199.) Suomessa viimeisin väitöskirjatasoinen vertaistukitutkimus on Irja Mikkosen tutkimus vuodelta Mikkonen tarkastelee sitä, mikä merkitys vertaistuella on yhtenä hyvinvointipoliittisena resurssina henkilölle, jolla on jokin somaattinen sairaus (esim. ALS, sydänsairaus tai rintasyöpä). Marja Saarenheimon ja Minna Pietilän tutkimuksessa (2006) huomio on ollut omaishoitajien vertaistuessa voimaantumisen näkökulmasta. Voimaantuminen on ollut myös Kati Wilskan (2004) tutkimuksen keskeinen teema, mutta hänellä kohderyhmänä ovat olleet vammaiset naiset. Marianne Nylynd (2000) on käsitteellistänyt ja paikantanut vertaistukitoimintaa yhtenä vapaaehtoistoiminnan muotona erityisesti luvun Suomessa. Samalla hän on analysoinut erilaisten vertaistukiryhmien tavoitteita ja organisointia sekä niitä motiiveja, joilla vapaaehtoistoimintaan ryhdytään.

10 6 Susanna Hyvärillä (2001) tutkimuksen painopiste on vertaistuen kokemuksellisessa ulottuvuudessa. Hän on tutkinut muun muassa vankilakierteestä selvinneitä sekä päihde- ja mielenterveyskuntoutujia, jotka ovat oman kokemuksensa avulla tukeneet ja auttaneet myöhemmin muita. Tässä tutkimuksessani Hyväri on keskeinen lähde juuri tämän kokemukseen perustuvan näkökulman vuoksi. Vaikka Hyvärin tutkimuksen kohderyhmä poikkeaa tutkimukseni kohderyhmästä, on vertaistuen olemus niissä samankaltainen. Neurologisesti sairaiden ja vammaisten ihmisten sekä heidän omaistensa tarinoissa kerrotaan painokkaasti siitä, kuinka oma elämänkokemus valjastetaan tukemaan toisia samassa tilanteessa olevia ihmisiä. Kasvatustieteessä vertaistukea ja vertaistukiryhmiä koskevaa tutkimusta on tehty toistaiseksi vielä vähän, minkä huomasin hakiessani kirjallisuutta ja aikaisempia tutkimuksia aiheesta. Opettajatutkimukseen vertaistuen ovat tuoneet Oulun yliopiston kasvatustieteen tutkijat Saara-Leena Kaunisto, Minna Uitto, Eila Estola ja Leena Syrjälä, jotka käynnistivät ohjatun vertaisryhmän opettajille vuonna Ohjatun vertaisryhmän toiminta on perustunut vertaistukeen ja kerronnallisuuteen. Lähtökohtana on ollut ajatus siitä, että toisten opettajien kertomukset avaavat näkökulmia myös kertojien omaan elämään. Ohjatussa vertaisryhmässä on mahdollista käsitellä työssä ilmeneviä tunteita ja haavoittuvuuden kokemuksia, jotka voivat kuormittaa opettajien työtä. (Kaunisto, Uitto, Estola ja Syrjälä 2009, ) Vertaistukea on sivuttu eräissä kasvatustieteen pro gradu -tutkimuksissa, joissa kohderyhmänä ovat olleet erityistä tukea tarvitsevien lasten perheet. Tästä esimerkkeinä muun muassa Tuula Kinnunen (2006), Minna Rossi-Salow (2007) ja Maija Törmänen & Elina Viitaniemi (2005). Vaikka koin kasvatustieteen tutkimuskirjallisuuden puutteen suureksi haasteeksi tutkimukseni alkumetreillä, vahvisti se toisaalta näkemystäni siitä, että vertaistukea koskevaa tutkimusta tulisi ulottaa myös kasvatustieteen tutkimuskentälle. Tutkimusasetelmaa laatiessani ajattelin, että ilmiön tarkastelu nimenomaan laadullisin menetelmin toisi uutta ja syvempää tietoa vertaistuesta ja yksilöiden kokemuksista. Ja juuri tämä tieto olisi sitä, mikä voisi palvella kasvatustieteen tutkimusta. Näin päädyin toteuttamaan vertaistukitutkimustani soveltaen siinä narratiivista lähestymistapaa.

11 7 2.2 Vertaistuen lähtökohtana yhteinen, jaettu kokemus Vertaistuessa on kysymys ikivanhasta yhteisten kokemusten jakamisesta, joka on olennainen osa ihmisten jokapäiväistä elämää ja kanssakäymistä. Perheet, suvut ja naapurustot ovat olleet perinteisesti ihmisten keskinäisen vertaistuen areenoita. Kuuskoski (2003) esittää, että kaiken vertaistukitoiminnan arvopohjana ovat tasa-arvoisuus, avoimuus ja toisen ihmisen kunnioittaminen. Tasa-arvoisuuteen perustuvan ihmisten välisen vertaistuen voi nähdä symmetrisenä suhteena, jossa kumpikaan osapuoli ei asetu ylemmäksi, ei neuvo eikä ohjaa. Vertainen pikemminkin antaa uudenlaisen näkökulman sitä kaipaavalle, kunnioittaen samanaikaisesti tämän omia valintoja. (Kuuskoski 2003, ) Vertaistukiryhmissä yksilö saa tunteen siitä, että hänen kokemuksensa ovat arvokkaita. Tällä on merkittävä rooli sairastuneen tai vammautuneen kuntoutumisessa. Vertaistukimallin käyttö hoitointerventiona pohjautuukin juuri tähän lähtökohtaan: uskomukseen, että merkittävät ihmisten väliset suhteet ja yhteisöllisyys ovat perusta yksilön paranemisprosessille (Adame & Leitner 2008, 148). Kokemuksen käsite on keskeinen vertaistuen tarkastelussa. Usein puhutaan kokemustiedosta vastineena koulutiedolle, jolla tehdään eroa asiantuntijatiedon ja maallikkotiedon välille. Vertaistukiryhmässä käsitellään yksityistä elämänkokemusta, muistoa tai tunnetta, jolloin syntyy menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta koskevaa kokemustodellisuutta. Tämä yksityinen kokemus luo samalla pohjaa yhteisölliselle ja julkiselle merkitysulottuvuudelle. Vertaistukeen perustuvissa suhteissa olennaista on vuorovaikutteinen kohtaaminen ja kokemuksen jakaminen. Pelkkä kokemuksen julkinen kertominen tai tunnustaminen yleisön edessä ei kuitenkaan vielä riitä, vaan tarvitaan yhteisesti jaettu sosiaalinen tila, missä kertomuksen vastaanottajat ovat samalla aktiivisia keskusteluun osallistujia. Vertaistuessa kokemusten jakaminen tarkoittaa oman henkilökohtaisesti koetun elämäntarinan luovuttamista toisten käyttöön. Jos vastaanottaja on epämääräinen, ei todellista kokemuksen jakamista pääse syntymään. Vertaissuhteissa kokemuksen vastaanottaja, kuulija, eläytyy toisen ihmisen läpikäymiin ja tämän esittämiin tunteisiin ja tilanteisiin aivan niin kuin ne olisivat voineet tapahtua hänelle itselleen. (Hyväri 2005, ) Tämän tutkimuksen tarinoissa vertaistukiryhmä on yleensä se sosiaalinen tila, jossa kokemuksia jaetaan. Sosiaalinen tila voi löytyä myös internetin keskustelupalstoilta. Hyvärin

12 8 esittämä samassa tilanteessa elävien ihmisten kesken jaettu kokemus synnyttää yhteenkuuluvuutta ja yhteisyyttä toimijoiden kesken myös tämän tutkimuksen tarinoissa. Tarinan kertojia yhdistää jokin sairaus tai vamma, mikä riittää yhteisen toiminnan perustaksi. Yhdistävä tekijä voi löytyä myös sukupuolesta, iästä tai yhteisestä harrastuksesta. 2.3 Ammattilaiset ja järjestöt vertaistuen toteuttajina ja mahdollistajina Hyvärin mukaan vertaistuki, kohdattujen vaikeuksien keskinäinen jakaminen, perustuu ihmisten väliseen arkiseen kohtaamiseen. Se ymmärretään usein yhdeksi auttamistyön menetelmäksi ja se voidaan kokea jopa ammatillisen työn uhkaksi. (Hyväri 2005, 214.) Vertaistuki on yksi järjestöille ominaisimpia toimintamuotoja. Suomessa vertaistukiryhmien toiminnassa on pitkät perinteet erityisesti sosiaali- ja terveysalan järjestöissä, joissa vapaa kansalaistoiminta on perustunut yhdessä tekemiseen ja yhdessä jaettaviin arvoihin ja kokemuksiin (Kuuskoski 2003, 32; Nylund 2005, 203). Myös tässä tutkimuksessa vertaistuki asemoituu sosiaali- ja terveysjärjestöihin, kun aineisto on kerätty neurologisten vammaisjärjestöjen jäseniltä. Suomessa erilaisten vertaistukiryhmien toiminta vakiinnutti asemaansa 1990-luvun puolivälissä. Hyväri (2005, 216) esittää tälle syyksi laman ohella myös jonkinlaista ammatillisten ja pitkälle professionalisoituneiden hyvinvointipalvelujen kyllääntymisvaihetta. Vertaistuki perustuu keskinäiseen ja henkilökohtaisesti koettuun ja elettyyn todellisuuteen, jolloin se haastaa ammatillisuuteen perustuneet auttamisjärjestelmät. Osa ihmisistä hakeutuu vertaistukiryhmiin, koska he eivät koe saavansa tarvitsemaansa tukea ammattityöntekijöiltä tai he eivät ole samaa mieltä ammattilaisten antamista ohjeista ja neuvoista (Nylund 1996, 202). Vertaistuen vahvuuksia ovat epämuodollisuus, kokemustodellisuus ja ihmissuhteet, jotka asettuvat muodollisuuden, tieteellisyyden ja asiakassuhteen edelle (Nylund 2000, 34 35; 38). Meillä Suomessa vertaistukitoiminta ei ole koskaan ollut yksin järjestöjen toimintaa, vaan se on ollut kunnallisten hyvinvointipalvelujen ja järjestöjen yhteistä toimintaa, jolloin maallikot ja ammattilaiset ovat toimineet yhdessä yksilöiden elämänlaadun parantamiseksi

13 9 (Hyväri 2005, 217). Hyväri (2005, 218) esittää vertaistukitoiminnan kolme eri tasoa, jotka määräytyvät sen mukaan, minkä verran niissä korostuu kokemuksellinen, vertaisuuteen perustuva auttamistyö ja minkä verran ammatillinen auttamistyö. Toisessa ääripäässä ammatillinen toiminta valtaa kokonaan vertaistoiminnan muodot eli vertaistukiryhmistä tulee palkattujen ammattilaisten organisoimaa toimintaa. Toisessa ääripäässä taas vertaistoiminta säilyttää riippumattomuutensa ja itsenäisyytensä ammatillisen palvelutoiminnan rinnalla. Tässä perusajatuksena on se, että ammattiauttaminen ei voi perustua keskinäiseen tukeen ja kokemuksiin, vaan vertaistukitoimintaa ovat ainoastaan vertaistukijoiden itsensä organisoimat ryhmät. Näiden kahden ääripään väliin asettuu taso, jossa vertaistuki elää kiinteässä vuorovaikutuksessa virallisten järjestelmien kanssa. Lähtökohtana on se, että ammattilaisten ja maallikkojen kokemusten vuorovaikutuksesta hyötyvät molemmat osapuolet. Tällöin esimerkiksi ammatillisen tuen kautta ohjataan ihmisiä vertaistukiryhmiin. (Hyväri 2005, ) Tässä tutkimuksessa vertaistuki asettuu näiden kahden ääripään väliin, vaikka yksittäisissä tarinoissa saatetaan kertoa puhtaasti ammattilaisvetoisesta tai täysin jäsenten omaehtoisesta vertaistukitoiminnasta. Neurologisesti sairaiden ja vammaisten ihmisten ja heidän omaistensa vertaistuki näyttäytyy siis ammattilaisten ja maallikoiden yhteisenä toimintana. Vertaistuella ei ole olemassa legitiimiä asemaa osana julkista hyvinvointityötämme, pitkästä perinteestä ja voimakkaasta laajentumisesta huolimatta (Hyväri 2005, 228). Ammattilaisten ja vertaisuuteen pohjautuvan toiminnan yhteensovittaminen ei ole pulmatonta. Jyrkkä vastakkainasettelu ammattilaisten ja maallikoiden tarjoaman tuen ja avun välillä onkin ehkä tarpeeton. Olipa ammattiapu kuinka pätevää ja hyvää tahansa, ei se pysty kilpailemaan sen vertaisuuteen perustuvan tuen kanssa, jota vertaistukiryhmät voivat tarjota. Mikkosen (2009, 188) mukaan vertaistukitoiminta kulkee hyvinvointipalvelujen kentällä tilanteesta riippuen ammatillisen tuen rinnalla, edellä tai jäljessä. Se voi myös ulottua sinne, minne ammatillisella tuella ei ole resursseja tai mahdollisuutta päästä. Vertaistuki tarjoaa sairastuneelle merkittäviä voimavaroja ja tukee yhdessä ammatillisen tuen kanssa sairastunutta jokapäiväisessä elämässä. (Mikkonen 2009, 188.) Sekä ammatillista että vertaisuuteen perustuvaa tukimuotoa tarvitaan ja tavoite niissä on yhteinen: yksilön hyvinvoinnin edistäminen. Vertaistoiminta onnistuu vakiintumaan sellaisessa ympäristössä, joka on sille kulttuurisesti ja sosiaalisesti avoin. Se, minkälaiseksi suhde kansalaisten ja ammattilaisten kesken muo-

14 10 toutuu, vaikuttaa siihen, kuinka asiakkaiden/kansalaisten ääni tulee kuuluviin, kun hyvinvointipoliittisia suunnitelmia ja uudistuksia yhteiskunnassa kehitetään. (Hyväri 2005, ) Tämän vuoksi on tärkeää, että maallikot ja ammattilaiset tekevät yhteistyötä kumppanuuden hengessä. Tulevaisuudessa se kritiikki, jota vertaistukiryhmissä usein kohdistetaan ammattilaisiin ja julkisiin palveluihin, tulisi onnistua valjastamaan nykyisen palvelujärjestelmän kehittämiseen ja laajemmin yhteiskunnallisen muutoksen edistämiseen. Tämänkaltaisesta toiminnasta on hyvänä esimerkkinä tutkimus Iso-Britanniassa, jossa tutkimusryhmä keräsi sairaustarinoita vertaistukiryhmistä ja näiden kertomusten pohjalta pystyttiin kehittämään sairastuneiden terveydenhoitoa. Tarinoiden avulla saatiin merkityksellistä tietoa sairauksista sairastavan näkökulmasta niin sairastaville itselleen, heidän läheisilleen kuin ammattihenkilöstöllekin. (Yaphe, Rigge, Herxheimer, McPherson, Miller, Shepperdà ja Ziebland 2000, 176.) 2.4 Vertaistuen muotoja Vertaistukea voi saada ja antaa monin eri tavoin: kahden henkilön välillä, ryhmässä tai verkostoissa. Kahden samankaltaisessa elämäntilanteessa olevan henkilön välinen vertaistukisuhde syntyy usein spontaanisti esimerkiksi tilanteessa, jossa ennestään toisilleen tutut ihmiset tulevat vanhemmiksi tai jäävät leskiksi. Vertaistukiryhmissä puolestaan toisilleen ennestään tuntemattomat ihmiset tapaavat toisiaan tietyin väliajoin jakamaan kokemuksiaan toistensa kanssa (esim. vammaisten lasten vanhempien vertaistukiryhmät). Ryhmän perustajana voivat olla joko asianomaiset itse tai ammattilaiset, yksin tai yhdessä. Vertaistukiverkostot muodostuvat nekin spontaanisti internetissä tai vaikkapa erilaisissa seminaareissa ja usein niihin ajaudutaan aivan sattumalta. Nyky-yhteiskunnassa ihmiset sukkuloivat erilaisissa verkostoissa niin työssä kuin vapaa-ajallakin ja näin myös vertaistuki voidaan nähdä yhtenä verkostoitumisen muotona. Vertaistukiverkostoille on tyypillistä, että niihin osallistutaan joustavasti oman kiinnostuksen tai aikataulun mukaisesti. Vertaistukiverkostot voivat olla hyvin laajat ja kukin yksilö sitoutuu niihin itselleen parhaiten sopivammalla tavalla. (Nylund 2005, )

15 11 Vertaistukitarkastelussa käsitteellinen painopiste on ollut ryhmässä, joka koostuu yleensä samanlaisia elämänkohtaloita kokeneista ihmisistä. Jos halutaan tarkastella vertaistukitoiminnan yhteisöllisyyttä, tulee painopiste siirtää vertaisuuteen ja siitä rakentuviin merkityksiin. (Hyväri 2005, 226.) Vertaistukiryhmissä yhteisöllisyys syntyy valintojen ja yhteisen tavoitteellisen toiminnan avulla. Vertaistukeen perustuvia ryhmiä ei voida pitää luonnollisina yhteisöinä, kuten suku- ja kyläyhteisöjä, joihin synnytään. Vertaistukiryhmät voitaisiinkin nähdä yhteisöjen sijasta eräänlaisina liittoina eli toisilleen aluksi vieraiden ihmisten yhteenliittyminä. Näillä ihmisillä ei ole edes yhteistä elämänhistoriaa, vaan kipinän yhteisön synnylle antavat yksilölliset kokemukset. Sekä luonnollisille yhteisöille että liitoille yhteistä on kasvokkainen vuorovaikutus, mutta perinteisissä yhteisöissä osallisuus ja jäsenyys eivät ole edellyttäneet eivätkä mahdollistaneet jäsenyyden omaehtoista valintaa, kuten ei myöskään niihin tunnustautumista. Liittojen vahvuus on siinä, että ne pystyvät luomaan kulttuurisen ja kielellisen yhteyden erityisesti marginaaliin jääneiden elämään. Liitot ylittävät kuilun ammattihenkilöstön ja eri tavoin sivuun jääneen asiakaskunnan välillä. (Hyväri 2005, ) Edellä esitetyt vertaistuen eri muodot voivat elää ja muuttua siten, että kahdenkeskisestä ystävien välisestä vertaistuesta siirrytään ehkä säännöllisiin ryhmätapaamisiin tai verkostoihin. Tai toisaalta suunta voi olla toisin päin: ryhmissä tai verkostoissa ehkä tavataan ihmisiä, jotka koetaan sieluntovereiksi ja joiden kanssa halutaan tavata kahden kesken. Osa ihmisistä hakeutuu täysin anonyymeihin ja kasvottomiin virtuaalisiin vertaistukiryhmiin, kun taas osa ihmisistä seikkailee monissa eri ryhmissä ja verkostoissa hakemassa laajaa sosiaalista tukiverkostoa. (Nylund 2005, 204; 206.) Tämän tutkimuksen tarinoissa kulkureitit vertaistuen eri muotojen välillä vaihtelevat. Tarinoissa kerrotaan kahdenvälisestä vertaistuesta ja erilaisista vertaistukiverkostoista, mutta painopiste on selkeästi vertaistukiryhmissä. 2.5 Vertaistuki ja voimaantuminen Useissa vertaistukitutkimuksissa vertaistukea on tarkasteltu voimaantumisen näkökulmasta, mikä on keskeinen myös tässä tutkimuksessa. Voimaantumisen käsitettä on määritelty

16 12 monista eri näkökulmista eri tieteen aloilla. Tässä tutkimuksessa voimaantumisella tarkoitetaan ihmisestä itsestä lähtevää voimaantumisprosessia, jossa yksilön tietoisuus mahdollisuuksistaan vaikuttaa omaan elämäänsä lisääntyy (Siitonen 1999, 83). Juha Siitonen (1999, 61) kuvaa voimaantumista sisäisenä voimantunteena. Voimaantuminen lähtee aina ihmisestä itsestään: se on aina henkilökohtainen ja sosiaalinen prosessi, jota ei voi toinen ihminen toiselle tuottaa. Voimaantunut ihminen on löytänyt itsestään voimavaroja. Hän on ulkoisista pakoista vapaa ja hän määrittää itse itseään. (Siitonen 1999, 93.) Voimaantuminen näkyy esimerkiksi yksilön käyttäytymisessä ja sosiaalisessa toiminnassa (ks. Wilska- Seemer 2005). Voimaantumisen teeman ympärille rakentuu valtaosa tämänkin tutkimuksen tarinoista. Marja Saarenheimon ja Minna Pietilän omaishoitajia koskevassa vertaistukitutkimuksessa keskeisenä teoreettisena näkökulmana oli juuri voimaantuminen eli yksilön aktiivinen toimijuus ja omaan tilanteeseen vaikuttaminen. Samalla he tarkastelivat myös vertaisuuteen perustuvan ryhmätoiminnan yhteiskunnallisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia. (Saarenheimo & Pietilä 2006, 7 9.) Voimaantuminen näyttäytyi Saarenheimon ja Pietilän tutkimuksessa monitasoisena ilmiönä, joka ulottuu elämän eri alueille. Henkilökohtainen voimaantuminen tarkoittaa omaishoitajien kohdalla hoitotilanteen ja arjen parempaa hallintaa käytännön ja tunteiden tasolla. Sosiaalisen voimaantumisen näkökulmasta keskeistä on omaishoitajan mahdollisuus säilyttää elämässään riittävä määrä sosiaalisia suhteita. Yhteiskunnallisessa mielessä voimaantunut omaishoitaja mieltää toimintansa tärkeäksi osaksi julkista hoivajärjestelmää ja hän näkee työnsä arvon laajemmin kuin vain suhteessa hoidettavaansa. Voimaantumista ei pidetä tutkimuksen mukaan automaationa, joka seuraa vertaistukiryhmään osallistumista, vaan siihen vaikuttavat ryhmäläisiin, ryhmän ohjaamiseen ja ryhmädynamiikkaan liittyvät seikat. (Saarenheimo & Pietilä 2006, ) Kati Wilska-Seemerin vertaistukitutkimuksessa kohderyhmänä oli vammaisten naisten vertaistukiryhmä. Wilska-Seemer selvitti, mitä ryhmäläisten voimaantuminen on tarkoittanut ja miten ryhmät ovat tätä voimaantumista tukeneet. (Wilska-Seemer 2005, 255.) Wilska-Seemer tarkoittaa voimaantumisella yksilöistä itsestä lähtevää henkilökohtaista ja sosiaalista kasvua. Hänen tutkimuksensa taustalla oli Marc A. Zimmermanin kehittämä kolmiosainen psykologisen voimaantumisen käsite, jolloin voimaantumista on tarkasteltu psyyken tasolla sekä sosiaalisella ja käyttäytymisen tasolla. Psyyken tasolla voimaantuminen liittyy henkilökohtaisen hallinnan tunteen ja hallintamotivaation kasvamiseen. Sosiaalisella

17 13 tasolla voimaantuminen liittyy muun muassa kasvaneeseen päätöksenteko-, johtajuus- ja ongelmanratkaisukykyihin sekä erilaisten syy-seuraussuhteiden ymmärtämiseen. Käyttäytymisen tasolla voimaantuminen näkyy muun muassa yhteistoiminnan lisääntymisenä ja osallistumisena omia asioita koskevaan päätöksentekoon ja näiden päätösten toimeenpanoon. (Wilska-Seemer 2005, 257.) Näihin voimaantumisen eri tasoihin tulen palaamaan myöhemmin tässä työssä tulosten tulkintaluvussa. 2.6 Vertaistukitoiminnan varjopuolia Vaikka tämän tutkimuksen vertaistukitarinoissa kerrottiin pääsääntöisesti positiivisia vertaistukikokemuksia, mahtui niihin kuvauksia ei-toivutuista seikoista. Vertaistukitutkimuksessa on todettu, että ryhmien toiminnassa voi olla yksilön kannalta myös erilaisia haittapuolia. Se, missä määrin haittapuolia ilmenee, riippuu tietysti aina monista eri seikoista, kuten kohderyhmästä, ryhmän jäsenten välisistä suhteista, ryhmän tavoitteesta ja organisaatiosta sekä siitä, onko ryhmä ohjattu vai toimiiko se täysin vertaisten omilla voimilla. Kielteiset piirteet saattavat johtaa siihen, että yksilöt jättäytyvät tietoisesti vertaistukitoiminnan ulkopuolelle. Yksi syy vertaistukitoiminnan ulkopuolelle jäämiseen on pelko vammaiseksi leimautumisesta (Mikkonen 2009, 185). Vertaisryhmät luokitellaan usein varsin ongelmakeskeisesti - huolimatta siitä, että vertaisryhmien yksi keskeinen periaate on tehdä eroja diagnooseihin ja luokitteluihin. Erilaiset oma-apukeskukset ja internet-sivustot luokittelevat vertaistukiryhmiä satojen eri diagnoosien mukaan. Diagnoosiluokituksista voi seurata, että esimerkiksi päihdeongelmainen tai työtön saa pysyvän leiman, mikä jää määrittämään tämän identiteettiä. Tästä seuraa, että yksilön voi olla hankala saavuttaa normaalikansalaisen roolia ja siten myös vaikutusvaltaisen subjektiuden omaksumista (Auvinen 2004, 26). Myös tämän tutkimuksen tarinoissa kerrotaan siitä, kuinka leimautumisen pelko on alussa suurin este lähteä mukaan vertaistukitoimintaan. Vertaistuella ja erilaisten vertaistukiryhmien toiminnalla voi olla muitakin kielteisiä seurauksia. Virtuaalisissa verkostoissa uhkana on nähty muun muassa epätarkan informaation

18 14 saaminen, testaamattomien hoitomuotojen tarjoaminen ja epätoivottujen suhteiden syntyminen. Virtuaaliryhmien huonona puolena on myös se, että emme voi varmuudella tietää ja tuntea kaikkia ryhmäläisiä ja heidän tarkoitusperiään. Vertaistukiryhmissä ei useinkaan ole varsinaisia sääntöjä eli luottamuksellisuuden ja salassapidon turvaaminen eivät ole lainkaan itsestäänselvyyksiä. (Nylund 2005, 205.) Vertaisuuteen kuuluva vahva yhteenkuuluvuuden tunne voi tuottaa asioita, joita ei alun perin ole tavoiteltu. Siellä missä ilmenee luottamusta, on aina myös valtaa ja näin yksi keskinäisen luottamuksen kääntöpuoli on mahdollisuus vallankäyttöön. Ryhmässä voi tulla painetta yhdenmukaisiin todellisuustulkintoihin, jolloin näkökulmat asioihin voivat kaventua. Yksilölle voi myös syntyä riippuvuus ryhmästä, jolloin siitä irtaantuminen voi olla hankalaa. (Hokkanen 2003, 267.) Tämän tutkimuksen tarinoissa tunnustetaan riippuvuutta ryhmästä, vaikkakin sitä kuvataan positiivisena riippuvuutena. Riippuvuuteen liittyy tavallaan myös antautuminen vapaaehtoistyöhön siinä määrin, että yksilö uupuu koko vertaistukitoimintaan, kuten muutamassa sairastuneen ja vammaisen ihmisen tarinassa kerrotaan. Opettajien ohjattua vertaisryhmää koskevassa tutkimuksessa on tuotu esille ongelmia, joita vertaisryhmien toiminnassa voi ilmetä tai jotka estävät ryhmää saavuttamasta sille asetettua tavoitetta. Ryhmäläinen voi kokea, että hän ei saa tukea muulta ryhmältä tai että hänen kokemuksensa mitätöidään täysin. Ongelmallista voi olla myös se, jos ryhmän jäsenten vaihtuvuus on suurta. Mikäli ryhmässä on ohjaaja, on hänen tehtävänään varmistaa, että kullakin ryhmäläisellä on mahdollisuus esittää kokemuksensa ja että keskusteluilmapiiri pysyy rakentavana. Ohjaajan tehtävänä on puuttua tarvittaessa keskustelun kulkuun, mutta toisaalta hänen tulee edistää sitä, että vertaisryhmä toimii mahdollisimman pitkälle omalla painollaan. (Kaunisto ym. 2009, 463.)

19 15 3 NARRATIIVINEN LÄHESTYMISTAPA TUTKIMUKSEEN Narratiivisuus on käsitteenä laaja ja sillä voidaan viitata muun muassa tietynlaiseen tietämisen tapaan, tutkimusaineiston luonteeseen tai aineiston analysointitapaan. Hannu L. T. Heikkinen (2001b, 185) kuvaa narratiivisuutta väljänä viitekehyksenä, jolle ominaista on huomion kohdistuminen kertomuksiin tiedon ja todellisuuden tuottajana ja välittäjänä. Suomalaisessa tutkimuskirjallisuudessa narratiivisen tutkimuksen yhteydessä keskeisiä käsitteitä ovat tarina, narratiivi ja kertomus, joita eri tutkijat käyttävät eri tavoin. Omassa tutkimuksessani olen päätynyt käyttämään suomenkielistä määritelmää tarina keräämistäni yksittäisistä, kirjallisista tuotoksista. Tutkimuksen lopussa esitän kolme kertomusta, joilla tarkoitan alkuperäisistä tarinoista analyysin kautta tuotettuja kokonaisuuksia, uusia kertomuksia vertaistuesta. Koko lähestymistapaa tutkittavaan ilmiöön kuvaan kuitenkin kerronnallisen tai tarinallisen sijasta narratiiviseksi, sillä se tuntuu luonnolliselta valinnalta käyttäessäni englanninkielistä metodikirjallisuutta (narrative). Narratiivisessa tutkimuksessa kielellä on keskeinen rooli: ihminen käyttää kieltä tavalla tai toisella tehdäkseen kokemuksensa ymmärrettäväksi muille. Narratiivisuus nojaa konstruktivistiseen tiedonkäsitykseen, jonka mukaan ihmiset rakentavat tietonsa, todellisuutensa ja myös identiteettinsä kertomusten välityksellä. Sekä tieto maailmasta että jokaisen ihmisen käsitys omasta itsestään ovat ikään kuin jatkuvasti rakentuva ja muuttuva kertomus. (Heikkinen 2002, ) Narratiivisessa tutkimuksessa korostetaan yksilön roolia aktiivisena ja merkityksiä antavana toimijana. Konstruktivismissa ei uskota yhteen objektiiviseen todellisuuteen, vaan siinä todellisuudet rakentuvat eri tavoin ihmisten mielissä ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa: totuus, tieto ja tietäminen ovat suhteellista ja ne ovat aina sidoksissa aikaan, paikkaan ja tutkijaan itseensä. (Vuokila-Oikkonen, Janhonen ja Nikkonen 2003, ) Narratiivista tutkimusmenetelmää on käytetty paljon identiteettitutkimuksessa ja selitys tälle on aivan ymmärrettävä: me ihmiset ymmärrämme itsemme kertomusten kautta eli

20 16 rakennamme omaa identiteettiämme narratiivisesti, kertomusten välityksellä. Tarinoiden kertominen tekee elämästä ymmärrettävän. Tarinat tarjoavat johdonmukaisuutta ja jatkuvuutta ihmisten kokemuksille. Narratiivisen tutkimuksen avulla voimme tutkia sekä ymmärtää yksilöiden sisäistä maailmaa. Tarinat paitsi imitoivat elämää, ne myös muovaavat ja rakentavat kertojan persoonallisuutta ja todellisuutta. Ihminen luo, kertoo, muuttaa ja uudelleen kertoo tarinaa läpi elämän. Kertomiemme tarinoiden avulla me tiedämme ja löydämme itsemme sekä paljastamme sen muille. Narratiivien avulla tutkija pääsee käsiksi, ei ainoastaan yksilön identiteettiin, vaan myös kertojan kulttuuriin ja sosiaaliseen maailmaan. (Lieblich, Tuwal-Mashiach ja Zilber 1998, 7 8.) Narratiivisessa tutkimuksessa ei ainoastaan kuvata maailmaa, vaan siinä myös muutetaan sitä pyrkien kohentamaan tutkimuksen kohderyhmän oloja (vrt. toimintatutkimus). Tutkimuksessa pyritään tuomaan esille erityisesti ne, joiden ääni ei yleensä ole tutkimuksessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa ollut kuuluvissa. Siinä pyritään myös pääsemään irti tutkimukseen usein liittyvästä tutkijan ja tutkittavan välisestä vallanjaosta, jossa tutkittava nähdään kohteena, jota tutkija tarkastelee. (Estola 1999, 132.) Narratiivisessa tutkimuksessa merkityksenanto ei perustu suinkaan tutkijan omaan ajatteluun ja sanoihin, vaan tieto muodostuu dialogissa: tutkija ja kertoja yhdessä luovat yhteisen merkityksen ja ymmärryksen asioista (Heikkinen 2001a, 129). Nämä edellä mainitut seikat ovat tärkeitä huomioida ja tiedostaa, kun tarkastellaan narratiivisen tutkimuksen luotettavuutta ja eettisiä kysymyksiä. Tätä tutkimuksessa olen soveltanut narratiivisuutta tutkimuksen eri vaiheissa. Ensinnäkin tutkimusaineistoni koostuu narratiiveista, ihmisten kirjallisista vertaistukitarinoista. Toiseksi narratiivinen ajattelutapa on ohjannut analyysiprosessiani. Olen kiinnostunut siitä, mitä neurologisesti sairaat ja vammaiset ihmiset ja heidän omaisensa kertovat vertaistuesta ja millä tavoin he rakentavat oman vertaistukitarinansa. Kiinnitän huomioni erityisesti siihen, miten tarinat etenevät ja mitä teemoja niissä esitetään. Kolmanneksi narratiivisuus näkyy tulosten esittämisessä, kun kokoan tarinoiden teemoja ja rakenteita kolmeen uuteen kertomukseen. Pyrin tavoittamaan niitä asioita, jotka ovat sairastuneille, vammaisille ja heidän omaisilleen vertaistukitoiminnassa tärkeitä. Tarkastelen tässä yhteydessä sitä, minkälaiseksi tieto ja todellisuus vertaistuesta rakentuvat tutkimuksen kohderyhmälläni. Näiden lisäksi tavoitteenani on saavuttaa osa siitä sosiaalisesta maailmasta, jossa vertaistuki kertojille todentuu ja tuoda se kuuluviin tulosten tulkinnassa.

Yhdessä enemmän. Ei jätetä ketään yksin.

Yhdessä enemmän. Ei jätetä ketään yksin. Yhdessä enemmän Ei jätetä ketään yksin. Tukea. Toivoa. Mukana. Ilona. Vapaaehtoistoiminta ja auttaminen tuottavat iloa ja tekevät onnelliseksi Onnelliseksi voit tehdä monella tavalla. Yksi tapa on tulla

Lisätiedot

PSY181 Psykologisen tutkimuksen perusteet, kirjallinen harjoitustyö ja kirjatentti

PSY181 Psykologisen tutkimuksen perusteet, kirjallinen harjoitustyö ja kirjatentti PSY181 Psykologisen tutkimuksen perusteet, kirjallinen harjoitustyö ja kirjatentti Harjoitustyön ohje Tehtävänäsi on laatia tutkimussuunnitelma. Itse tutkimusta ei toteuteta, mutta suunnitelman tulisi

Lisätiedot

Kansalaisuus yhteiskunnan voimavarana

Kansalaisuus yhteiskunnan voimavarana Kansalaisuus yhteiskunnan voimavarana Erityistä huomiota tulisi myös kiinnittää vaikeassa elämäntilanteessa elävien ja vähän osallistuvien osallistumismahdollisuuksien turvaamiseen ja vahvistamiseen. Demokratiapolitiikan

Lisätiedot

Kuvattu ja tulkittu kokemus. Kokemuksen tutkimus -seminaari, Oulu VTL Satu Liimakka, Helsingin yliopisto

Kuvattu ja tulkittu kokemus. Kokemuksen tutkimus -seminaari, Oulu VTL Satu Liimakka, Helsingin yliopisto Kuvattu ja tulkittu kokemus Kokemuksen tutkimus -seminaari, Oulu 15.4.2011 VTL Satu Liimakka, Helsingin yliopisto Esityksen taustaa Tekeillä oleva sosiaalipsykologian väitöskirja nuorten naisten ruumiinkokemuksista,

Lisätiedot

Vertaisuus ja osallisuuden paikat. Solja Peltovuori Hyvän mielen talo ry

Vertaisuus ja osallisuuden paikat. Solja Peltovuori Hyvän mielen talo ry Vertaisuus ja osallisuuden paikat Solja Peltovuori Hyvän mielen talo ry 16.2.2010 Perhekuntoutuksen tutkimus- ja kehittämishanke, 2005-2009 Markku Nyman, 2008. Kansalaisyhteiskunta ja vertaistuki. Hyvän

Lisätiedot

VERTAISTUELLA TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA Sydänpotilaan kuntoutus Suomessa- seminaari Anneli Luoma-Kuikka kehittämispäällikkö Suomen

VERTAISTUELLA TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA Sydänpotilaan kuntoutus Suomessa- seminaari Anneli Luoma-Kuikka kehittämispäällikkö Suomen VERTAISTUELLA TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA Sydänpotilaan kuntoutus Suomessa- seminaari 15.3.2017 Anneli Luoma-Kuikka kehittämispäällikkö Suomen Sydänliitto 1.Vertaistuen merkitys ja mahdollisuus sydänsairastuneen

Lisätiedot

Tanja Saarenpää Pro gradu-tutkielma Lapin yliopisto, sosiaalityön laitos Syksy 2012

Tanja Saarenpää Pro gradu-tutkielma Lapin yliopisto, sosiaalityön laitos Syksy 2012 Se on vähän niin kuin pallo, johon jokaisella on oma kosketuspinta, vaikka se on se sama pallo Sosiaalityön, varhaiskasvatuksen ja perheen kokemuksia päiväkodissa tapahtuvasta moniammatillisesta yhteistyöstä

Lisätiedot

Vapaaehtoisuus, vertaisuus ja kokemusasiantuntijuus järjestöjen voimavara?

Vapaaehtoisuus, vertaisuus ja kokemusasiantuntijuus järjestöjen voimavara? Vapaaehtoisuus, vertaisuus ja kokemusasiantuntijuus järjestöjen voimavara? Järjestötyöpaja I, 18.8.2015 Jouni Puumalainen ja Päivi Rissanen, MTKL Puumalainen, Rissanen 2015 1 Osatutkimuksen tavoitteet

Lisätiedot

Millaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana

Millaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana Millaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana Dosentti Elina Kontu Helsingin yliopisto Opettajankoulutuslaitos,

Lisätiedot

TERVETULOA VERTAISOHJAAJA- KOULUTUKSEEN

TERVETULOA VERTAISOHJAAJA- KOULUTUKSEEN TERVETULOA VERTAISOHJAAJA- KOULUTUKSEEN 22.-23.10.2011 Kyyhkylän Kartanon Uusi Rustholli hotelli Mikkeli Etelä-Savon sosiaali- ja terveysalan järjestöjen tuki ry VETO-projekti Koulutuksen tavoitteet Koulutukseen

Lisätiedot

HYVÄ ARKI LAPSIPERHEILLE - sopeutumisvalmennus

HYVÄ ARKI LAPSIPERHEILLE - sopeutumisvalmennus HYVÄ ARKI LAPSIPERHEILLE - sopeutumisvalmennus Outi Ståhlberg outi.stahlberg@mtkl.fi 050 3759 199 Laura Barck laura.barck@mtkl.fi 050 4007 605 Mielenterveyden keskusliitto, kuntoutus ja sopeutumisvalmennus

Lisätiedot

Vertaisuus mistä siinä on kysymys?

Vertaisuus mistä siinä on kysymys? Vertaisuus mistä siinä on kysymys? Esa Pöntinen, Hyvinkään A-kilta ry Outi Hietala, Kuntoutussäätiö 19.9.2016 Järvenpään opisto, Keski-Uudenmaan yhdistysverkosto Vertaisuuden juuret Ystävyys, kumppanuus,

Lisätiedot

Eväitä yhteistoimintaan. Kari Valtanen Lastenpsykiatri, VE-perheterapeutti Lapin Perheklinikka Oy

Eväitä yhteistoimintaan. Kari Valtanen Lastenpsykiatri, VE-perheterapeutti Lapin Perheklinikka Oy Eväitä yhteistoimintaan Kari Valtanen Lastenpsykiatri, VE-perheterapeutti Lapin Perheklinikka Oy 3.10.2008 Modernistinen haave Arvovapaa, objektiivinen tieto - luonnonlaki Tarkkailla,tutkia ja löytää syy-seuraussuhteet

Lisätiedot

Mielenterveys ja päihdetyön neuvottelupäivä Oulu ARI TERÄVÄ. Päihde- ja mielenterveystyön kokemusta, vertaisuutta ja ammattiapua

Mielenterveys ja päihdetyön neuvottelupäivä Oulu ARI TERÄVÄ. Päihde- ja mielenterveystyön kokemusta, vertaisuutta ja ammattiapua Mielenterveys ja päihdetyön neuvottelupäivä 14.2.2014 - Oulu ARI TERÄVÄ Päihde- ja mielenterveystyön kokemusta, vertaisuutta ja ammattiapua Verkottaja 2013-2016 keskeiset päämäärät Päihde- ja mielenterveystyön

Lisätiedot

Näkökulmia omaishoitajuuteen omaishoidon moninaisuus. Kaksin et ole yksin seminaari, Kivitippu

Näkökulmia omaishoitajuuteen omaishoidon moninaisuus. Kaksin et ole yksin seminaari, Kivitippu Näkökulmia omaishoitajuuteen omaishoidon moninaisuus Kaksin et ole yksin seminaari, Kivitippu 18.10.2011 Omaishoito osana perheen elämää Elämä muuttuu? omaishoito voi tulla elämään erilaisissa elämänvaiheissa

Lisätiedot

Teoreettisen viitekehyksen rakentaminen

Teoreettisen viitekehyksen rakentaminen Teoreettisen viitekehyksen rakentaminen Eeva Willberg Pro seminaari ja kandidaatin opinnäytetyö 26.1.09 Tutkimuksen teoreettinen viitekehys Tarkoittaa tutkimusilmiöön keskeisesti liittyvän tutkimuksen

Lisätiedot

Kandista Pro Gradu tutkielmaan. Jyrki Komulainen, Hannu Heikkinen Yliopistonlehtorit OULUN YLIOPISTO Kasvatustieteiden tiedekunta

Kandista Pro Gradu tutkielmaan. Jyrki Komulainen, Hannu Heikkinen Yliopistonlehtorit OULUN YLIOPISTO Kasvatustieteiden tiedekunta Kandista Pro Gradu tutkielmaan Jyrki Komulainen, Hannu Heikkinen Yliopistonlehtorit OULUN YLIOPISTO Kasvatustieteiden tiedekunta Kandi / gradu Kandidaatintutkielma on ensimmäinen tieteellinen opinnäytetyö,

Lisätiedot

LASTEN KERTOMUKSIA PÄIVÄHOIDON ARJESTA

LASTEN KERTOMUKSIA PÄIVÄHOIDON ARJESTA LASTEN KERTOMUKSIA PÄIVÄHOIDON ARJESTA Varhaiskasvatusjohdon päivä 15.52014 Eila Estola 1 Kaksi tutkimushanketta TELL I S - H A N K E (2010-2013) - Lapset kertovat hyvinvoinnistaan kuka kuuntelee? Kohdistuu

Lisätiedot

NEUROLOGISTEN VAMMAISJÄRJESTÖJEN JA EDUSKUNNAN VAMMAISASIOIDEN YHTEISTYÖRYHMÄN KESKUSTELUTILAISUUS KANSALAISINFO 11.3.2015

NEUROLOGISTEN VAMMAISJÄRJESTÖJEN JA EDUSKUNNAN VAMMAISASIOIDEN YHTEISTYÖRYHMÄN KESKUSTELUTILAISUUS KANSALAISINFO 11.3.2015 NEUROLOGISTEN VAMMAISJÄRJESTÖJEN JA EDUSKUNNAN VAMMAISASIOIDEN YHTEISTYÖRYHMÄN KESKUSTELUTILAISUUS KANSALAISINFO 11.3.2015 Toiminnanjohtaja Tomi Kaasinen Suomen CP-liitto ry tomi.kaasinen@cp-liitto.fi

Lisätiedot

Nuorten ääni vai tutkijan tulkintoja? Veronika Honkasalo

Nuorten ääni vai tutkijan tulkintoja? Veronika Honkasalo Nuorten ääni vai tutkijan tulkintoja? Veronika Honkasalo 31.10.2008 Ääntä etsimässä Mikä ääni? Käytetty usein poliittisessa mielessä, nuorten ääni politiikassa, kirkossa, kulttuurien välisessä vuoropuhelussa.

Lisätiedot

ARVIOINTISUUNNITELMA

ARVIOINTISUUNNITELMA 1 VERKOTTAJA 2013 2016 -projekti - Päihde- ja mielenterveystyön kokemusta, vertaisuutta ja ammattiapua ARVIOINTISUUNNITELMA 2 SISÄLLYS 1 Johdanto 3 2 Hankkeen kuvaus ja päämäärä 3 3 Hankkeen tavoitteet

Lisätiedot

Jukka Oksanen Päihde- ja mielenterveyspäivät 2011 VERTAISUUDEN HYÖDYNTÄMINEN HOITOVAIHTOEHTOJEN ETSIMISESSÄ VOIKO VERTAISUUTTA KEHITTÄÄ?

Jukka Oksanen Päihde- ja mielenterveyspäivät 2011 VERTAISUUDEN HYÖDYNTÄMINEN HOITOVAIHTOEHTOJEN ETSIMISESSÄ VOIKO VERTAISUUTTA KEHITTÄÄ? Jukka Oksanen Päihde- ja mielenterveyspäivät 2011 VERTAISUUDEN HYÖDYNTÄMINEN HOITOVAIHTOEHTOJEN ETSIMISESSÄ VOIKO VERTAISUUTTA KEHITTÄÄ? Pienyhteisö jokaisen tukena ALAN VAUX (1988) Perheemme, ystävämme,

Lisätiedot

Päihke-projektin päätösseminaari Suvanto Eero Pirttijärvi. Päihke-projekti järjestöjen yhteistyön välineenä

Päihke-projektin päätösseminaari Suvanto Eero Pirttijärvi. Päihke-projekti järjestöjen yhteistyön välineenä Päihke-projektin päätösseminaari Suvanto 22.11.2006 Päihke-projekti järjestöjen yhteistyön välineenä Laajennan puheenvuoroani käsittämään Päihkeestä tehtyjä tutkimuksia. Kommentoin aluksi Päihkeestä viime

Lisätiedot

Perhe on paljon enemmän kuin siitä kerrotut tarinat

Perhe on paljon enemmän kuin siitä kerrotut tarinat Perhe on paljon enemmän kuin siitä kerrotut tarinat 3 arviointi- ja vastaanotto-osastoa: Keltapirtti, Sinipirtti, Punapirtti, perhekuntoutusosasto Perhepirtti, Perheasema sekä Koiviston perhekoti Osastoilla

Lisätiedot

Opinnäytetyöhankkeen työseminaarin avauspuhe 20.4.2006 Stadiassa Hoitotyön koulutusjohtaja Elina Eriksson

Opinnäytetyöhankkeen työseminaarin avauspuhe 20.4.2006 Stadiassa Hoitotyön koulutusjohtaja Elina Eriksson 1 Opinnäytetyöhankkeen työseminaarin avauspuhe 20.4.2006 Stadiassa Hoitotyön koulutusjohtaja Elina Eriksson Arvoisa ohjausryhmän puheenjohtaja rehtori Lauri Lantto, hyvä työseminaarin puheenjohtaja suomen

Lisätiedot

Mikä on osaamisen ydintä, kun tavoitteena on asiakkaan osallisuuden vahvistaminen lastensuojelussa?

Mikä on osaamisen ydintä, kun tavoitteena on asiakkaan osallisuuden vahvistaminen lastensuojelussa? Mikä on osaamisen ydintä, kun tavoitteena on asiakkaan osallisuuden vahvistaminen lastensuojelussa? Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikön päätösseminaari 30.10.2009 Mirva Makkonen 1 Miksi osallisuus?

Lisätiedot

Vertaistukiryhmät läheisen kuolemasta selviytymiseen 2015

Vertaistukiryhmät läheisen kuolemasta selviytymiseen 2015 Vertaistukiryhmät läheisen kuolemasta selviytymiseen 2015 Sisällysluettelo Vertaistukiryhmät läheisen kuolemasta selviytymiseen... 3 Kenelle Tavoitteet Menetelmät Toteutus Valtakunnalliset intensiivikurssit...

Lisätiedot

Itsemääräämisoikeus ja tuettu päätöksenteko

Itsemääräämisoikeus ja tuettu päätöksenteko Itsemääräämisoikeus ja tuettu päätöksenteko Itsemääräämisoikeus Itsemääräämisoikeus tarkoittaa, että ihmisellä on oikeus määrätä omasta elämästään ja tehdä omia valintoja. Useimmat päämiehet tarvitsevat

Lisätiedot

Vertais- ja kokemustoimijoiden foorumi Kallion virastotalo Tiina Saarinen Kehittämissuunnittelija A-klinikkasäätiö

Vertais- ja kokemustoimijoiden foorumi Kallion virastotalo Tiina Saarinen Kehittämissuunnittelija A-klinikkasäätiö Vertais- ja kokemustoimijoiden foorumi 12.3.2012 Kallion virastotalo Tiina Saarinen Kehittämissuunnittelija A-klinikkasäätiö Tietopuu Tietopuu-sivuston www.a-klinikka.fi/tietopuu/ tarkoituksena on jakaa

Lisätiedot

Lasten ja perheiden hyvinvointiloikka

Lasten ja perheiden hyvinvointiloikka Lasten ja perheiden hyvinvointiloikka Lasten ja perheiden hyvinvointiloikka on kuuden lapsi- ja perhejärjestön (Ensi- ja turvakotien liitto, Lastensuojelun Keskusliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto,

Lisätiedot

Kuinka vammaisen henkilön päätöksentekoa voidaan tukea?

Kuinka vammaisen henkilön päätöksentekoa voidaan tukea? Kuinka vammaisen henkilön päätöksentekoa voidaan tukea? Maarit Mykkänen, Savon Vammaisasuntosäätiö Kehitysvammaliiton opintopäivät 2015 Tuetusti päätöksentekoon -projekti Projektin toiminta-aika: 2011-31.7.2015

Lisätiedot

LAADULLISEN TUTKIMUKSEN OMINAISLAATU

LAADULLISEN TUTKIMUKSEN OMINAISLAATU LAADULLINEN TUTKIMUS Hanna Vilkka 1 LAADULLISEN TUTKIMUKSEN OMINAISLAATU Hermeneuttinen tieteenihanne: intentionaaliset selitykset, subjektiivisuus, sanallinen/käsitteellinen tarkastelutapa, metodien moneus.

Lisätiedot

JOB SHOPPING. Toisen lähestymiskulman työelämään siirtymiselle tarjoaa job shopping käsite. Töiden shoppailu on teoria työmarkkinoilla liikkumisesta.

JOB SHOPPING. Toisen lähestymiskulman työelämään siirtymiselle tarjoaa job shopping käsite. Töiden shoppailu on teoria työmarkkinoilla liikkumisesta. JOB SHOPPING Toisen lähestymiskulman työelämään siirtymiselle tarjoaa job shopping käsite. Töiden shoppailu on teoria työmarkkinoilla liikkumisesta. Kyse on sopivan työpaikan etsimisestä, kun työntekijä

Lisätiedot

Tekstianalyysi Lotta Lounasmeri Viestinnän laitos

Tekstianalyysi Lotta Lounasmeri Viestinnän laitos Viestinnän menetelmät I Tekstianalyysi 03.12. 2008 Lotta Lounasmeri Viestinnän laitos Tekstintutkimuksen konstruktivistinen lähtl htökohta Sosiaalinen konstruktivismi -> > todellisuuden sosiaalinen rakentuminen.

Lisätiedot

Ajatuksen murusia Tuija Mäkinen

Ajatuksen murusia Tuija Mäkinen Ajatuksen murusia Tuija Mäkinen 2 AJATUKSEN MURUSIA Tämä vihkonen on sinulle, joka haluat toimia vapaaehtoisena ja olla ihminen ihmiselle. Vihkosta voi käyttää myös työnohjausistunnoissa keskustelujen

Lisätiedot

Kokemustoimintaverkosto 2016 Lauri Honkala, suunnittelija, Kokemustoimintaverkosto Kokemustoimintaverkostossa mukana 36 valtakunnallista sosiaali- ja terveysalan järjestöä 17 alueellista ohjausryhmää eri

Lisätiedot

Lapset puheeksi -keskustelu lapsesta, perheestä ja kouluympäristöstä

Lapset puheeksi -keskustelu lapsesta, perheestä ja kouluympäristöstä Lapset puheeksi -keskustelu lapsesta, perheestä ja kouluympäristöstä Lomake annetaan etukäteen huoltajille mietittäväksi. Lomakkeen lopussa on lapsen kehitystä suojaavia tekijöitä kotona ja koulussa, ja

Lisätiedot

Osallisuuden taitojen harjoittelua yhteisöllisesti kirjoittamalla. Anne Jyrkiäinen ja Kirsi-Liisa Koskinen-Sinisalo Tampereen yliopisto

Osallisuuden taitojen harjoittelua yhteisöllisesti kirjoittamalla. Anne Jyrkiäinen ja Kirsi-Liisa Koskinen-Sinisalo Tampereen yliopisto Osallisuuden taitojen harjoittelua yhteisöllisesti kirjoittamalla Anne Jyrkiäinen ja Kirsi-Liisa Koskinen-Sinisalo Tampereen yliopisto Havaintoja työtavan kehittämisen taustaksi yksin kirjoittamisen perinne

Lisätiedot

SENSO PROJEKTI. Taustaa

SENSO PROJEKTI. Taustaa SENSO PROJEKTI Taustaa Mistä tarve muutokseen? 1. asukas/asiakas tulee tietoiseksi oikeuksistaan (seksuaalioikeudet) ja kokee, että hänen oikeutensa eivät toteudu ja vaatii muutosta. 2. henkilökunnassa

Lisätiedot

Sairastuneiden ja omaisten kanssa keskusteleminen

Sairastuneiden ja omaisten kanssa keskusteleminen Infosheet 38 Sairastuneiden ja omaisten kanssa keskusteleminen Ymmärrettävä tieto Antamalla ihmisille tilaisuuden esittää kysymyksensä voit räätälöidä heidän tarpeisiinsa sopivaa tietoa. Jokaiseen keskusteluun

Lisätiedot

SOSIAALITYÖN MAHDOLLISUUKSIA

SOSIAALITYÖN MAHDOLLISUUKSIA SOSIAALITYÖN MAHDOLLISUUKSIA Päihdealan sosiaalityön päivä 22.11.2012 Aulikki Kananoja ESITYKSEN JÄSENNYS Kulttuurinen muutos ( William Ogburn) Globaali ympäristö Väestörakenteen muutos Suomalaisen hyvinvointipolitiikan

Lisätiedot

Auttava omainen hankkeen esittely Varsinais-Suomen mielenterveysomaiset Finfami ry / Auttava omainen -hanke

Auttava omainen hankkeen esittely Varsinais-Suomen mielenterveysomaiset Finfami ry / Auttava omainen -hanke Jussi Ranta Projektityöntekijä Markku Santavuori Vertaisneuvoja Auttava omainen hankkeen esittely Varsinais-Suomen mielenterveysomaiset Finfami ry / Auttava omainen -hanke 12.11.2015 Varsinais-Suomen Mielenterveysomaiset

Lisätiedot

Gradu-seminaari (2016/17)

Gradu-seminaari (2016/17) Gradu-seminaari (2016/17) Tavoitteet Syventää ja laajentaa opiskelijan tutkimusvalmiuksia niin, että hän pystyy itsenäisesti kirjoittamaan pro gradu -tutkielman sekä käymään tutkielmaa koskevaa tieteellistä

Lisätiedot

Työyhteisön näkökulma - osatutkimus

Työyhteisön näkökulma - osatutkimus Kaikille sopiva työ ja työyhteisö Työyhteisön näkökulma - osatutkimus Erikoistutkija Outi Hietala, 1 RATKO-malli työyhteisöjen näkökulmasta Osatutkimuksen tavoitteena: - kuvata RATKO-mallin & -kehittämistyön

Lisätiedot

Liite A: Kyselylomake

Liite A: Kyselylomake 1/4 2/4 3/4 4/4 Liite B: Kyselyyn liitetty viesti 1/1 Hei, olen Saija Vuorialho Helsingin yliopiston Fysikaalisten tieteiden laitokselta. Teen Pro gradu tutkielmaani fysiikan historian käytöstä lukion

Lisätiedot

Osalliseksi omaan lähiyhteisöön Susanna Tero, Malike-toiminta

Osalliseksi omaan lähiyhteisöön Susanna Tero, Malike-toiminta Osalliseksi omaan lähiyhteisöön 1.12.2015 Susanna Tero, Malike-toiminta Kun YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva sopimus saatetaan Suomessa voimaan. Sopimus laajentaa esteettömyyden ja saavutettavuuden

Lisätiedot

sosiaalisesta tuesta läheiselle: Miehen tuki ystävälle ja omaishoitajan tuki muistisairaalle puolisolle

sosiaalisesta tuesta läheiselle: Miehen tuki ystävälle ja omaishoitajan tuki muistisairaalle puolisolle Tuen antajien kokemuksia sosiaalisesta tuesta läheiselle: Miehen tuki ystävälle ja omaishoitajan tuki muistisairaalle puolisolle Ira Virtanen ab, Seija Pekkala b ja Saila Poutiainen b a Viestinnän, median

Lisätiedot

Yhteiset Lapsemme ry Yhteiset Lapsemme rakentaa monikulttuuristen lasten hyvän elämän edellytyksiä.

Yhteiset Lapsemme ry Yhteiset Lapsemme rakentaa monikulttuuristen lasten hyvän elämän edellytyksiä. Yhteiset Lapsemme ry 25.10.2016 Strategia 2017-2020 Strateginen tavoite Monikulttuuristen lasten hyvän elämän edellytykset toteutuvat Suomessa. Kansainvälisesti tuemme haavoittuvassa asemassa olevien lasten

Lisätiedot

Verkottaja-päivät, Helsinki, Markku Salo, YTT, vapaa tutkija ja toimittaja.

Verkottaja-päivät, Helsinki, Markku Salo, YTT, vapaa tutkija ja toimittaja. Verkottaja-päivät, Helsinki, 16.10.2014. Markku Salo, YTT, vapaa tutkija ja toimittaja. 1. Nähdäänkö kokemusasiantuntijuus oikeasti jaettavaksi asiantuntijuudeksi, tasavertaiseksi? Pitääkö se nähdä näin?

Lisätiedot

Arjesta voimaa Lastensuojelun merkitys kotoutumisen tukemisessa

Arjesta voimaa Lastensuojelun merkitys kotoutumisen tukemisessa Arjesta voimaa Lastensuojelun merkitys kotoutumisen tukemisessa Pääkaupunkiseudun Lastensuojelupäivät Työryhmä: Osallistavaa ja monikulttuurista kohtaamista 30.9.2011 Esityksen sisältö Tutkimushankkeen

Lisätiedot

Mitäon yhteisöllisyys? Sosiokulttuurisen teorian mukaan oppimista tapahtuu, kun ihmiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja osallistuvat yhteiseen

Mitäon yhteisöllisyys? Sosiokulttuurisen teorian mukaan oppimista tapahtuu, kun ihmiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja osallistuvat yhteiseen KT Merja Koivula Mitäon yhteisöllisyys? Sosiokulttuurisen teorian mukaan oppimista tapahtuu, kun ihmiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja osallistuvat yhteiseen toimintaan Osallistuminen ja oppiminen

Lisätiedot

Osallisuutta yhteisöllisellä vertaistoiminnalla

Osallisuutta yhteisöllisellä vertaistoiminnalla Osallisuutta yhteisöllisellä vertaistoiminnalla Ikääntyneidenpäihde- ja mielenterveystyön verkoston yhteistyöseminaari 23.4.2015 Mona Särkelä-Kukko Marjo Karila 14.4.2015 1 Pohdittavaksi alkuun: Pohdi

Lisätiedot

Sari Kuusela. Organisaatioelämää. Kulttuurin voima ja vaikutus

Sari Kuusela. Organisaatioelämää. Kulttuurin voima ja vaikutus Sari Kuusela Organisaatioelämää voima ja vaikutus Talentum Helsinki 2015 Copyright 2015 Talentum Media Oy ja Sari Kuusela Kustantaja: Talentum Media Oy Kansi: Janne Harju Sisuksen ulkoasu: Sami Piskonen,

Lisätiedot

Kansalaistoiminta setlementtityössä - osallisuus, osallistuminen ja vaikuttaminen

Kansalaistoiminta setlementtityössä - osallisuus, osallistuminen ja vaikuttaminen Kansalaistoiminta setlementtityössä - osallisuus, osallistuminen ja vaikuttaminen Valtakunnallinen vertaistoiminnan koulutus 1 Mona Särkelä-Kukko 18.10.2013 1 Sisältö 1. Osallisuus, osallistuminen ja vaikuttaminen

Lisätiedot

JÄRJESTÖPUHEENVUORO RAMPE ja KYTKE Kainuun osahankkeiden päätöstilaisuus Tor Jungman Pääsihteeri Suomen Sydänliitto ry

JÄRJESTÖPUHEENVUORO RAMPE ja KYTKE Kainuun osahankkeiden päätöstilaisuus Tor Jungman Pääsihteeri Suomen Sydänliitto ry JÄRJESÖPUHEENVUORO RAMPE ja KYKE Kainuun osahankkeiden päätöstilaisuus 11.9.2012 or Jungman Pääsihteeri Suomen Sydänliitto ry Yksi elämä hankekokonaisuus 1. 2012 2017 2 Päätavoitteet valtimoterveyden tukeminen

Lisätiedot

Mitä etnisen yhdenvertaisuuden edistäminen tarkoittaa? Peter Kariuki Pääsihteeri Etnisten suhteiden neuvottelukunta

Mitä etnisen yhdenvertaisuuden edistäminen tarkoittaa? Peter Kariuki Pääsihteeri Etnisten suhteiden neuvottelukunta Mitä etnisen yhdenvertaisuuden edistäminen tarkoittaa? Peter Kariuki Pääsihteeri Etnisten suhteiden neuvottelukunta Mikä on ETNO? Etnisten suhteiden neuvottelukunta (ETNO) on valtioneuvoston asettama,

Lisätiedot

Monikulttuuriset Pirkanmaan Omaishoitajat - projekti (MoPO)

Monikulttuuriset Pirkanmaan Omaishoitajat - projekti (MoPO) Monikulttuuriset Pirkanmaan Omaishoitajat - projekti (MoPO) Näkökulma: Yhteistyö -uudenlaiset kumppanit Kolme hieman erilaista, kenties harvinaistakin kumppania omaishoitajayhdistyksen näkökulmasta Miksi

Lisätiedot

Fenomenografia. Hypermedian jatko-opintoseminaari Päivi Mikkonen

Fenomenografia. Hypermedian jatko-opintoseminaari Päivi Mikkonen Fenomenografia Hypermedian jatko-opintoseminaari 12.12.2008 Päivi Mikkonen Mitä on fenomenografia? Historiaa Saksalainen filosofi Ulrich Sonnemann oli ensimmäinen joka käytti sanaa fenomenografia vuonna

Lisätiedot

Mies Asiakkaana Mieslähtöisen työn kehittämisprosessi. Miessakit ry & Miestyön Osaamiskeskus 2011

Mies Asiakkaana Mieslähtöisen työn kehittämisprosessi. Miessakit ry & Miestyön Osaamiskeskus 2011 Mies Asiakkaana Mieslähtöisen työn kehittämisprosessi Miessakit ry:n raportteja 1/2011 Peter Peitsalo Annankatu 16 B 28 00120 Helsinki SISÄLLYS JOHDANTO... 5 MIESLÄHTÖISEN TYÖN KEHITTÄMISPROSESSI... 6

Lisätiedot

Myönteisen muistelun kortit. Suomen Mielenterveysseura

Myönteisen muistelun kortit. Suomen Mielenterveysseura Myönteisen muistelun kortit Muistelulla voidaan vahvistaa ja lisätä ikäihmisten mielen hyvinvointia. Myönteisen muistelun korteilla vahvistetaan hyvää oloa tarinoimalla mukavista muistoista, selviytymistaidoista,

Lisätiedot

Järki & Tunne Mieli 2015 -päivät Verkossa tunteella ja järjellä Kriisiauttaminen verkossa

Järki & Tunne Mieli 2015 -päivät Verkossa tunteella ja järjellä Kriisiauttaminen verkossa Järki & Tunne Mieli 2015 -päivät Verkossa tunteella ja järjellä Kriisiauttaminen verkossa Satu Raappana-Jokinen Verkkokriisityön päällikkö Suomen Mielenterveysseura Se mitä oikeasti haluan tietää on epäselvää.

Lisätiedot

ARJESSA VAI SYRJÄSSÄ - ryhmässä vai ei? Antti Maunu erityissuunnittelija AMIS - Arjen ammattilaiset/ Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry 3.10.

ARJESSA VAI SYRJÄSSÄ - ryhmässä vai ei? Antti Maunu erityissuunnittelija AMIS - Arjen ammattilaiset/ Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry 3.10. ARJESSA VAI SYRJÄSSÄ - ryhmässä vai ei? Antti Maunu erityissuunnittelija AMIS - Arjen ammattilaiset/ Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry 3.10.2013 Esitys 1) Pahoinvoinnin syyt vai hyvinvoinnin? 2) Miten nuorten

Lisätiedot

AMMATILLISET TILAT YLIOPISTON JA KENTÄN YHTEISENÄ OPPIMISEN JA TUTKIMISEN KOHTEENA

AMMATILLISET TILAT YLIOPISTON JA KENTÄN YHTEISENÄ OPPIMISEN JA TUTKIMISEN KOHTEENA AMMATILLISET TILAT YLIOPISTON JA KENTÄN YHTEISENÄ OPPIMISEN JA TUTKIMISEN KOHTEENA Päivi Kupila ja Kirsti Karila Kohtaamisia varhaiskasvatuksessa, kumppanuuspäiväkotiverkoston kevätpäivä 14.5.2014 AMMATILLISET

Lisätiedot

Esimiestyö muutoksessa - oppimisverkosto

Esimiestyö muutoksessa - oppimisverkosto Esimiestyö Kevan Kaari-työpaja & Kunteko2020 14.4.2016 Helsinki, Paasitorni Oppimisverkosto Open space työskentelyn tulokset Kokemuksia verkostoista: olen ollut Hyödyllisissä verkostoissa Hyödyttömissä

Lisätiedot

Verkkofoorumi sosiaalityöntekijän tukena

Verkkofoorumi sosiaalityöntekijän tukena Verkkofoorumi sosiaalityöntekijän tukena Sinikka Forsman & Anna Metteri Tutkimus tutuksi -tapaaminen Hki 3.11.2006 Hankkeen tausta Seudullisen yhteistyön ja kollektiivisen asiantuntijuuden kehittämisen

Lisätiedot

Kodin ja koulun kohtaaminen. Yhteistyön tavoitteet ja kohteet POPS 2004 ja POPS 2014

Kodin ja koulun kohtaaminen. Yhteistyön tavoitteet ja kohteet POPS 2004 ja POPS 2014 Kodin ja koulun kohtaaminen Yhteistyön tavoitteet ja kohteet POPS 2004 ja POPS 2014 Yhteistyöstä Kodin ja koulun yhteistyötä pidetään yhtenä tärkeimmistä kehittämiskohteista opetuksessa Yhteiskunnan moninaistuminen

Lisätiedot

Monikulttuurinen yhteisöllisyys tähtää hyvinvointiin Lapissa - tietoa, taitoa ja välittämistä

Monikulttuurinen yhteisöllisyys tähtää hyvinvointiin Lapissa - tietoa, taitoa ja välittämistä Monikulttuurinen yhteisöllisyys tähtää hyvinvointiin Lapissa - tietoa, taitoa ja välittämistä Maaseudun Sivistysliitto Aluepäällikkö Elina Vehkala Monikulttuurisuus maaseudulla Toimimme globaalissa yhteisössä,

Lisätiedot

OPPIMINEN JA KOULUTUKSEN KEHITTÄMINEN. Hannu Soini Oulun yliopisto,kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö 2002

OPPIMINEN JA KOULUTUKSEN KEHITTÄMINEN. Hannu Soini Oulun yliopisto,kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö 2002 OPPIMINEN JA KOULUTUKSEN KEHITTÄMINEN Hannu Soini Oulun yliopisto,kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö 2002 Luennon teemat Oppimista koskevien käsitysten muuttuminen Koulutuskulttuurin uudistaminen

Lisätiedot

Suunnittele ja toteuta lukuhetki!

Suunnittele ja toteuta lukuhetki! Minä luen sinulle -kampanja (2017) Suunnittele ja toteuta lukuhetki! Tietoa ja vinkkejä oppilaitoksille ja vammais- ja vanhustyön yksiköille Hyvä lukija, Selkokieli - yhteinen kieli tämä pieni opas tarjoaa

Lisätiedot

Ikäihmisten asuminen ja yhteisöllisyys miten yhteisöllisyys voi tukea ikäihmisten toimintakykyisyyttä?

Ikäihmisten asuminen ja yhteisöllisyys miten yhteisöllisyys voi tukea ikäihmisten toimintakykyisyyttä? Ikäihmisten asuminen ja yhteisöllisyys miten yhteisöllisyys voi tukea ikäihmisten toimintakykyisyyttä? TALOYHTIÖN VARAUTUMINEN ASUKKAIDEN IKÄÄNTYMISEEN -seminaari vanhustyön johtaja Oulun kaupunki Oulun

Lisätiedot

Mielenterveysbarometri 2015

Mielenterveysbarometri 2015 Sakari Nurmela TNS Gallup Oy Tutkimuksen tavoitteena: selvittää mielenterveyskuntoutujien arkipäivään liittyviä asioita ja ongelmia, tutkia käsityksiä mielenterveyskuntoutujista ja mielenterveysongelmista,

Lisätiedot

LÖYTYMISEEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT

LÖYTYMISEEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT LIIKUNTAHARRASTUKSEN LÖYTYMISEEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT VALTTI-HANKKEESSA OULUN ALUEELLA -ERITYISLASTEN JA HEIDÄN PERHEIDENSÄ KOKEMANA Ronja Ronkainen ja Marjo Vesala Opinnäytetyö: TAUSTA Työn tilaaja: Suomen

Lisätiedot

Kokemustoiminta alueellisella ja valtakunnallisella tasolla

Kokemustoiminta alueellisella ja valtakunnallisella tasolla Kokemustoiminta alueellisella ja valtakunnallisella tasolla Kati Multanen, Kokemustoimintaverkoston ohjausryhmän varapuheenjohtaja (Järjestösuunnittelija, Suomen Diabetesliitto ry) Kokemustoimintaverkostossa

Lisätiedot

Opetussuunnitelmauudistus - työpaja Pro lukio -seminaarissa. Anu Halvari Opetushallitus

Opetussuunnitelmauudistus - työpaja Pro lukio -seminaarissa. Anu Halvari Opetushallitus Opetussuunnitelmauudistus - työpaja 4.11.2016 Pro lukio -seminaarissa Anu Halvari Opetushallitus Opetussuunnitelman tehtävä LL 629 / 1998 11 Opetussuunnitelma: Koulutuksen järjestäjän tulee hyväksyä opetussuunnitelma.

Lisätiedot

Toimivan verkoston rakentaminen ja verkoston toimintamallit. Mikä on verkosto? Mikä on verkosto? Miksi verkostot kiinnostavat?

Toimivan verkoston rakentaminen ja verkoston toimintamallit. Mikä on verkosto? Mikä on verkosto? Miksi verkostot kiinnostavat? Toimivan verkoston rakentaminen ja verkoston toimintamallit Lasse Lipponen Kasvatustieteen professori Opettajankoulutuslaitos, Helsingin yliopisto 27.1.2011 VOIMAA KANSAINVÄLISTYMISEEN VERKOSTOISTA Mikä

Lisätiedot

Eläkeikäisen hyvinvointi ja eläkemuutokseen valmentautuminen. Marja Saarenheimo FT, tutkija, psykologi Vanhustyön keskusliitto

Eläkeikäisen hyvinvointi ja eläkemuutokseen valmentautuminen. Marja Saarenheimo FT, tutkija, psykologi Vanhustyön keskusliitto Eläkeikäisen hyvinvointi ja eläkemuutokseen valmentautuminen Marja Saarenheimo FT, tutkija, psykologi Vanhustyön keskusliitto Täyttä elämää eläkkeellä 7.2.2015 Mitä vanhuudelle on tapahtunut? Notkistunut

Lisätiedot

NUORET KOKEMUSASIANTUNTIJOINA. Jari Lindh Yliopistonlehtori Lapin yliopisto Asiakkaiden toimijuuden ja osallisuuden tukeminen -seminaari 21.4.

NUORET KOKEMUSASIANTUNTIJOINA. Jari Lindh Yliopistonlehtori Lapin yliopisto Asiakkaiden toimijuuden ja osallisuuden tukeminen -seminaari 21.4. NUORET KOKEMUSASIANTUNTIJOINA Jari Lindh Yliopistonlehtori Lapin yliopisto Asiakkaiden toimijuuden ja osallisuuden tukeminen -seminaari 21.4.2015 TAUSTAA Viime vuosina on yhä vahvemmin korostettu, että

Lisätiedot

Tutkimusyksikön johtajan/tutkinto-ohjelman vastuunhenkilön hyväksyntä

Tutkimusyksikön johtajan/tutkinto-ohjelman vastuunhenkilön hyväksyntä Oulun yliopisto Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö PRO GRADU-TUTKIELMAN ARVIOINTILOMAKE Tutkielman tekijä(t): Tutkielman nimi: Pääaine: Tutkielman ohjaaja(t): Tutkielman arviointi Tutkielman

Lisätiedot

PÄÄROOLISSA MINÄ SOTE-PEDA Tapio Koskimaa työhyvinvointipäällikkö

PÄÄROOLISSA MINÄ SOTE-PEDA Tapio Koskimaa työhyvinvointipäällikkö PÄÄROOLISSA MINÄ SOTE-PEDA 5.2.2016 Tapio Koskimaa työhyvinvointipäällikkö 2 10.2.2016 Keskeinen lähtökohta työhyvinvoinnille yksilö yhteisöllisyyden rakentajana ja yhteisöllisyys yksilön tukena arvostava

Lisätiedot

Mitä kuuluu isä? Mannerheimin Lastensuojeluliiton valtakunnallisen isäkyselyn satoa. 5.3.2009 Mirjam Kalland, MLL Maija Säkäjärvi, Sosiaalikehitys Oy

Mitä kuuluu isä? Mannerheimin Lastensuojeluliiton valtakunnallisen isäkyselyn satoa. 5.3.2009 Mirjam Kalland, MLL Maija Säkäjärvi, Sosiaalikehitys Oy Mitä kuuluu isä? Mannerheimin Lastensuojeluliiton valtakunnallisen isäkyselyn satoa 5.3.2009 Mirjam Kalland, MLL Maija Säkäjärvi, Sosiaalikehitys Oy Kyselyllä haluttiin tietoa Millainen toiminta kiinnostaa

Lisätiedot

* sanaton viestintä kehon kautta. perheessä * koulutus ja ammattiidentiteetti. * opitut mallit ajatella, tuntea ja toimia

* sanaton viestintä kehon kautta. perheessä * koulutus ja ammattiidentiteetti. * opitut mallit ajatella, tuntea ja toimia KOULUTTAJAN VUOROVAIKUTUSTAIDOT/ PALOTARUS 2010- suurleiri /T.Laurén Persoonallisuus (Tony Dunderfelt, 2009): FYYSINEN MINÄ SOSIAALINEN MINÄ * suhde omaan kehoon * sanaton viestintä kehon kautta * asema

Lisätiedot

Yhdessä tekemisen taidot - Yhdessä onnistumme! Merja Mäkisalo-Ropponen, TtT, kansanedustaja, Muistiliiton puheenjohtaja

Yhdessä tekemisen taidot - Yhdessä onnistumme! Merja Mäkisalo-Ropponen, TtT, kansanedustaja, Muistiliiton puheenjohtaja Yhdessä tekemisen taidot - Yhdessä onnistumme! Merja Mäkisalo-Ropponen, TtT, kansanedustaja, Muistiliiton puheenjohtaja Osallisuus edellytyksenä yhdessä tekemiselle ( Jokainen on tärkeä ) Osallisuus on

Lisätiedot

Turvallisuustutkimuksen strategia kommenttipuheenvuoro

Turvallisuustutkimuksen strategia kommenttipuheenvuoro Turvallisuustutkimuksen strategia kommenttipuheenvuoro 30.1.09 Kari Laitinen Poliisiammattikorkeakoulu kari.m.laitinen@poliisi.fi 5.2.2009 sisällys Turvallisuuden luonne Strategian luonne Tutkimustyön

Lisätiedot

Naturalistinen ihmiskäsitys

Naturalistinen ihmiskäsitys IHMISKÄSITYKSET Naturalistinen ihmiskäsitys Ihminen on olento, joka ei poikkea kovin paljon eläimistä: ajattelulle ja toiminnalle on olemassa aina jokin syy, joka voidaan saada selville. Ihminen ei ole

Lisätiedot

Yhdessä soteen Järjestöt sote-uudistuksessa , Keski-Uudenmaan järjestöseminaari, Hyvinkää Erityisasiantuntija Ulla Kiuru

Yhdessä soteen Järjestöt sote-uudistuksessa , Keski-Uudenmaan järjestöseminaari, Hyvinkää Erityisasiantuntija Ulla Kiuru Yhdessä soteen Järjestöt sote-uudistuksessa 13.9.2016, Keski-Uudenmaan järjestöseminaari, Hyvinkää Erityisasiantuntija Ulla Kiuru Esityksen rakenne Ajankohtaista sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta

Lisätiedot

Turvallisuus, identiteetti ja hyvinvointi. Eero Ropo TAY Kasvatustieteiden yksikkö Aineenopettajakoulutus

Turvallisuus, identiteetti ja hyvinvointi. Eero Ropo TAY Kasvatustieteiden yksikkö Aineenopettajakoulutus Turvallisuus, identiteetti ja hyvinvointi Eero Ropo TAY Kasvatustieteiden yksikkö Aineenopettajakoulutus 2 Turvallisuuden kokemus ja identiteetti Turvallisuutta ja identiteettiä on kirjallisuudessa käsitelty

Lisätiedot

Kasvatuskumppanuus arjessa - Moniammatillinen kumppanuus - Kehittämistyön näkökulmaa

Kasvatuskumppanuus arjessa - Moniammatillinen kumppanuus - Kehittämistyön näkökulmaa Kasvatuskumppanuus arjessa - Moniammatillinen kumppanuus - Kehittämistyön näkökulmaa VI Pohjoinen varhaiskasvatuspäivä Rakennetaan lapsen hyvää arkea Oulu 6.5.2010 Anu Määttä, kehittämiskoordinaattori,

Lisätiedot

Mieli kansalliset mielenterveyspäivät

Mieli kansalliset mielenterveyspäivät Mieli 2011 - kansalliset mielenterveyspäivät Millainen kylä kasvattaa lapset tulevaisuuteen?. 4.2.2011 Puheenjohtajien yhteenvedot Puheenjohtajien yhteenvedot Sessioiden yhteenvedot 3.2. Kohti pohjalaista

Lisätiedot

Päihde- ja mielenterveystyön ammatillinen ja vertaiskokemus yhdessä - Kokemus yhdistävänä tekijänä ammattilaisen ja asiakkaan välillä

Päihde- ja mielenterveystyön ammatillinen ja vertaiskokemus yhdessä - Kokemus yhdistävänä tekijänä ammattilaisen ja asiakkaan välillä Päihde- ja mielenterveystyön ammatillinen ja vertaiskokemus yhdessä - Kokemus yhdistävänä tekijänä ammattilaisen ja asiakkaan välillä Valtakunnalliset päihde- ja mielenterveyspäivät 10.10.2013 Tiina Saarinen

Lisätiedot

Järjestöjen elinvoimaisen tulevaisuuden on ratkaissut se, ovatko he vahvistaneet henkilökohtaista merkityksellisyyttä toimintansa ytimessä

Järjestöjen elinvoimaisen tulevaisuuden on ratkaissut se, ovatko he vahvistaneet henkilökohtaista merkityksellisyyttä toimintansa ytimessä Kumppanuuspäivä 2016 Kumppanuuspöytä 4, vetäjinä Mari Brunou ja Tauno Linkoranta Tulevaisuuden kansalaistoiminta Alustuksena Tulevaisuuden kansalaistoiminta PP (liitteenä). Alustuksen jälkeen jakauduttiin

Lisätiedot

VIIRTA - PPSHP: KUNTOUTUSYKSIKKÖ NUORTEN LUOTSINA AKTIIVISEEN ELÄMÄÄN

VIIRTA - PPSHP: KUNTOUTUSYKSIKKÖ NUORTEN LUOTSINA AKTIIVISEEN ELÄMÄÄN KOKEMUKSIA KOKEMUKSELLISESTA RYHMÄTOIMINNASTA Virta PPSHP Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri 27.11.2012 Eeva-Leena Laru projektikoordinaattori VIIRTA - PPSHP: KUNTOUTUSYKSIKKÖ NUORTEN LUOTSINA AKTIIVISEEN

Lisätiedot

Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen yhteistyö - tarve, haasteet ja mahdollisuudet. M/S Soste-risteily Tutkija Sari Jurvansuu/EHYT ry

Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen yhteistyö - tarve, haasteet ja mahdollisuudet. M/S Soste-risteily Tutkija Sari Jurvansuu/EHYT ry Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen yhteistyö - tarve, haasteet ja mahdollisuudet M/S Soste-risteily 5.10.2016 Tutkija Sari Jurvansuu/EHYT ry Jurvansuu 2016 1 Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelma

Lisätiedot

Ohjattavasta aktiiviseksi toimijaksi - miten osallistavalla valmentamisella voidaan herätellä aktiivisuutta ja vastuunottoa?

Ohjattavasta aktiiviseksi toimijaksi - miten osallistavalla valmentamisella voidaan herätellä aktiivisuutta ja vastuunottoa? Ohjattavasta aktiiviseksi toimijaksi - miten osallistavalla valmentamisella voidaan herätellä aktiivisuutta ja vastuunottoa? Webinaari 9.4.2014 klo 10-11 Opettajankouluttaja, KT Arja Pakkala Lehtori, KM

Lisätiedot

Järjestöjen tavoittamien ihmisten hyvinvointi ja toimintakyky MIPA 4. työpaja, Vanhempi tutkija, Tuuli Pitkänen A-klinikkasäätiö

Järjestöjen tavoittamien ihmisten hyvinvointi ja toimintakyky MIPA 4. työpaja, Vanhempi tutkija, Tuuli Pitkänen A-klinikkasäätiö Järjestöjen tavoittamien ihmisten hyvinvointi ja toimintakyky MIPA 4. työpaja, 13.9.2016 Vanhempi tutkija, Tuuli Pitkänen A-klinikkasäätiö Pitkänen 2016 1 www.a-klinikka.fi/mipa Pitkänen 2015 2 MIPA-hyvinvointikyselyyn

Lisätiedot

Hyvät t käytännöt t julkisiksi miksi ja miten?

Hyvät t käytännöt t julkisiksi miksi ja miten? Hyvät t käytännöt t julkisiksi miksi ja miten? Olemme kaikki kuulleet sanottavan, että virheistä opitaan ja kantapää on hyvä opettaja. Tekevälle tapahtuu virheitä ja niiden salliminen on välttämätöntä,

Lisätiedot

Kansanterveys- ja vammaisjärjestöt liikuntatoimijoina 2016

Kansanterveys- ja vammaisjärjestöt liikuntatoimijoina 2016 Kansanterveys- ja vammaisjärjestöt liikuntatoimijoina 2016 Aivoliitto ry Allergia- ja astmaliitto ry Epilepsialiitto ry Hengitysliitto ry Lihastautiliitto ry Mielenterveyden keskusliitto ry Munuais- ja

Lisätiedot

Toimiva työyhteisö DEMO

Toimiva työyhteisö DEMO Toimiva työyhteisö DEMO 7.9.6 MLP Modular Learning Processes Oy www.mlp.fi mittaukset@mlp.fi Toimiva työyhteisö DEMO Sivu / 8 TOIMIVA TYÖYHTEISÖ Toimiva työyhteisö raportti muodostuu kahdesta osa alueesta:

Lisätiedot

RAY TUKEE HYVIÄ TEKOJA. Niina Pajari Kuusankoski

RAY TUKEE HYVIÄ TEKOJA. Niina Pajari Kuusankoski RAY TUKEE HYVIÄ TEKOJA Niina Pajari 17.11.16 Kuusankoski RAY, VEIKKAUS JA FINTOTO YHDISTYVÄT UUDEKSI RAHAPELIYHTIÖKSI -> UUSI RAHAPELIYHTIÖ VEIKKAUS VASTAA VAIN RAHAPELITOIMINNASTA, EIKÄ KÄSITTELE AVUSTUKSIA

Lisätiedot

VANHU(U)SKÄSITYK- SET medikaalisesta sosiokulttuuriseen. Teija Nuutinen PKKY/AIKO

VANHU(U)SKÄSITYK- SET medikaalisesta sosiokulttuuriseen. Teija Nuutinen PKKY/AIKO VANHU(U)SKÄSITYK- SET medikaalisesta sosiokulttuuriseen Teija Nuutinen PKKY/AIKO Video: Ikääntymistä kohti ylpeydellä (n. 10 min) Aamutv: Anna Pylkkänen www.proudage.fi Miksi vanheneminen on arvokasta?

Lisätiedot

Ihmisenä verkostoissa

Ihmisenä verkostoissa Ihmisenä verkostoissa Merja Niemi-Pynttäri TE-ERKKERI Työvoimaopisto Taustaa.. ihmisen suuri vahvuus on taipumus saada toiset mukaan omiin projekteihinsa ja kyky sijoittaa itsensä tavoitteita tukeviin

Lisätiedot