Alustava 60K Lapin liitto Lapin energiastrategia

Transkriptio

1 Alustava 60K Lapin liitto Lapin energiastrategia

2 1

3 2 Esipuhe Lapin liitto käynnisti maakunnallisen energiastrategian valmistelun vuoden 2008 lopulla. Tavoitteena oli tuoda energia-asiat voimakkaammin osaksi maakunnan pitkän aikavälin suunnittelua. Energiastrategian lähtökohtana olivat Lapin paikallisten, erityisesti uusiutuvien energialähteiden hyödyntäminen, energian saatavuuden turvaaminen kilpailukykyisellä hinnalla sekä energiayrittäjyyden tukeminen. Työn tavoitteena oli määrittää maakunnalle pitkän aikavälin energiavisio vuoteen 2030 sekä yksilöidä lyhyemmän aikavälin tavoitteet ja kärkihankkeet. Lapin energiastrategian laadinta on toteutettu yhteistyössä lappilaisten energia-alan toimijoiden kesken. Työn toteutusta ohjaamaan perustettiin ohjausryhmä 1, joka on asiantuntijoista ja keskeisimpien sidosryhmien edustajista koottu projektin toteuttajan tukiryhmä. Energiastrategian laadinnan asiantuntijakonsulttina on toiminut Pöyry Energy Oy, joka on vastannut valmistelun läpiviennistä ja raportoinnista. Strategian valmistelussa tavoitteena on ollut avoimuus ja useiden eri tahojen laaja osallistuminen. Työn kuluessa on järjestetty avoimet sidosryhmätilaisuudet Torniossa, Rovaniemellä ja Kittilässä, pidetty useita infotilaisuuksia sekä tarjottu mahdollisuus tutustua ja antaa palautetta hankkeelle internetsivuston välityksellä. Työ käynnistettiin toimintaympäristöanalyysillä, jossa on kuvattu Lapin energiatuotannon ja kulutuksen nykytila, toimintaympäristön muutos sekä eri energialähteiden ja energiatehokkuuden potentiaalit. Ohjausryhmän kokouksissa muodostettiin Lapille energiavisio vuoteen 2030 sekä määritettiin strategiset tavoitteet ja toimenpiteet vision toteuttamiseksi. 1 Ohjausryhmään kuuluivat:.

4 1 Yhteenveto Lapin runsaat energiavarat ovat pitkään mahdollistaneet energiantuotannon maakunnan omien tarpeiden lisäksi myös muulle Suomelle. Lapissa hyödynnetään runsaasti vesivoimaa, sekä paikallisia puupolttoaineita, turvetta ja metsäteollisuuden jäteliemiä. Tällä hetkellä Lappi on sähköntuotannon suhteen hieman yliomavarainen, ja sähköntuotannossa uusiutuvan energian osuus on yli 90 %. Lämpöä tuotetaan erityisesti teollisuudessa tuotannon omiin tarpeisiin, sekä taajamissa kauko- ja aluelämpöverkkoihin. Energiankulutuksen kehitys tulevaisuudessa on riippuvainen ennen kaikkea teollisuuden ja palvelusektorin kehityksestä maakunnan alueella. Ennakoitu kehitys, kuten Tornion terästehtaan investoinnit, kaivoshankkeet ja matkailun kasvu lisäävät toteutuessaan energiankulutusta merkittävästi. Erityisesti uusiutuvan ja vähäpäästöisen energian tuotannon lisäämiselle on tarvetta myös koko Suomen tasolla. Toisaalta lisääntyy myös tarve energiatehokkuuden ja uusien ratkaisujen kehittämiselle. Lapin laajat energiavarat tekevät mahdolliseksi energiantuotannon lisäämisen kestävällä tavalla, ja pohjoiset olosuhteet luovat mahdollisuuksia kehittää uusia ratkaisuja ja paikallista osaamista sekä energiantuotantoon että kulutukseen. Lapin energiavisioksi asetettiin tässä energiastrategiassa kestävyys ja omavaraisuus. Tavoitteena on Lapin suurten energiavarojen hyödyntäminen siten, että lappilainen osaaminen ja elinkeinot kehittyvät ja energiaratkaisut tukevat Lapin elinvoimaisuutta. Lapissa investoidaan kilpailukykyisiin, elinkeinoja ja aluetaloutta tukeviin energiaratkaisuihin hyödyntäen pohjoista osaamista ja innovointikykyä. Energiavaroja hyödynnetään ympäristöystävällisesti ja kestävästi, Lapin ainutlaatuista luontoa kunnioittaen. Energiantuotanto on tulevaisuudessa entistä monipuolisempaa, perustuen useisiin eri tuotantoteknologioihin ja polttoaineisiin siten, että kaikki mahdollisuudet hyödynnetään. Tavoitteena on, että Lapissa tuetaan oman osaamisen ja yritystoiminnan kehittymistä siten, että tulevaisuudessa Lappi on tunnettu pohjoisiin olosuhteisiin soveltuvien energiantuotanto- ja energiansäästöratkaisuiden kehittäjä ja soveltaja. Tavoitteisiin pääsemiseksi strategiassa on linjattu kärkihankkeita, jotka keskittyvät paikallisten energiavarojen, erityisesti metsäenergian, turpeen, vesivoiman ja tuulivoiman lisäämiseen, ydinvoimatuotannon aloittamiseen Lapissa, sekä energiansäästötoiminnan kehittämiseen. Oman osaamisen varmistamiseksi ja kehittämiseksi on linjattu kärkihankkeita, joilla tuetaan koulutusta ja kehitys- ja innovointitoimintaa alan koulutus- ja tutkimuslaitoksissa sekä yrityksissä. Erityisen tärkeää on yhteistyöverkostojen kehittäminen. Energiastrategian mukaisten hankkeiden toteuttaminen vaikuttaa suoraan aluetalouteen tuomalla Lappiin lisää kiinteistö- ja muita verotuloja sekä lisäämällä työllisyyttä. Merkittävimmät kiinteistöverotulojen lähteet ovat vesivoima, sekä tulevaisuudessa kasvavassa määrin tuulivoima ja mahdollinen ydinvoimala. Strategian mukaisten energiahankkeiden yhteenlaskettu kiinteistöveron lisäysvaikutus on arviolta noin miljoonaa euroa, mikäli kaikki hankkeet toteutuisivat. Työllisyysvaikutuksiltaan merkittävimpiä ovat edellä mainittujen hankkeiden rakentaminen, sekä biovoimalaitosten ja biodiesellaitoksen rakentaminen, käyttö ja polttoainehankinta. Energiahankkeiden rakentaminen voisi tuoda yhteensä jopa henkilötyövuoden välittömät vaikutukset Lapissa. Käytön aikaiset työllisyysvaikutukset ovat myös merkittävät. Strategian mukainen paikallisten polttoaineiden, lähinnä metsähakkeen ja turpeen, käyttö voisi merkitä henkilötyövuoden välitöntä

5 2 vuosittaista työllisyysvaikutusta Lapissa, mikäli Rovaniemen uusi voimalaitos ja Kemin biodieseljalostamo toteutuisivat ja muiden energiayhtiöiden metsäenergian käyttömahdollisuus hyödynnettäisiin. Lisäksi ydinvoimalaitoksen käytön aikaisten välittömien työllisyysvaikutusten on arvioitu olevan noin henkilötyövuoden verran. Vaikutukset hiilidioksidipäästöihin riippuvat voimakkaasti siitä, kuinka paljon metsäenergiaa käytetään turpeen ja kivihiilen sijaan. Ilman puupolttoaineiden voimakasta käytön lisäämistä sähkön ja lämmöntuotannon päästöt kasvavat Lapissa vuoteen 2030 mennessä nykytasosta hieman. Puupolttoaineiden tehokkaalla hyödyntämisellä on päästöjä mahdollista vähentää noin % nykytasosta. Paikallisen uusiutuvan energian tuotannon lisääminen strategiassa esitetyllä tavalla tukee myös merkittävästi Suomen ja EU:n ilmasto- ja uusiutuvan energian tavoitteiden toteutumista. Hyväksytty Lapin liiton hallituksessa xx.xx.2009 Lapin liitto

6 Sisältö 1 Esipuhe Yhteenveto 1 TOIMINTAYMPÄRISTÖN KEHITYS Koko maailman mittakaavassa energiankulutus kasvaa edelleen ja fossiilisten polttoaineiden käyttö lisääntyy Suomen energiapolitiikkaa ohjaavat yhä enemmän EU:n tavoitteet ja kansainvälinen ilmastopolitiikka Päästökauppa jatkuu merkittävimpänä keinona kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen Energiaomavaraisuus ja huoltovarmuus ovat jälleen mielenkiinnon kohteina Energiatehokkuuden merkitys on kasvamassa Energiamarkkinoilla toimitaan paikalliselta tasolta globaalille asti 8 2 LAPIN ENERGIANKULUTUS JA TUOTANTO Lapin energiatase Energiankulutus Lapissa Sähkönkulutus Lämmitysenergian kulutus Lapin sähköverkko Energia-alan osaaminen Lapissa 16 3 LAPIN ENERGIANTUOTANTOPOTENTIAALI Tuulivoimassa merkittävä potentiaali Vesivoiman merkitys suuri Kotimaiset polttoaineet tuovat omavaraisuutta Puupolttoaineet Peltoenergia ja biokaasu Jätteiden energiakäyttö Turve Ydinvoiman rakentaminen Lappiin mahdollista Muut energiantuotantotavat tuovat monipuolisuutta Energiatehokkuudella kilpailukykyä Teollisuus ja palvelut Kotitaloudet Tuotantopotentiaalin yhteenveto 30 4 LAPIN ENERGIASKENAARIOT VUOTEEN Sähkön kulutus Sähkön ja lämmöntuotanto Rakennusten lämmitys 35 5 LAPIN ENERGIAVISIO JA STRATEGISET TAVOITTEET Lapin energiavisio 37

7 2 5.2 Strategiset tavoitteet 37 6 LAPIN ENERGIASTRATEGIAN KÄRKIHANKKEET Bioenergian käytön kestävä lisääminen Turpeen käytön edistäminen Tuulivoiman hallittu rakentaminen ja tuulivoimaosaamisen kehittäminen Vesivoimatuotannon lisääminen Ydinvoimalaitoksen rakentamisen edistäminen Simoon Energiatehokkuuden edistäminen Infrastruktuurin toiminnan varmistaminen Energia-alan T&K- ja innovaatiotoiminnan kehittäminen 45 7 STRATEGIAN VAIKUTUKSET Vaikutukset ilmastoon ja ilmastopolitiikan toteutumiseen Työllisyysvaikutukset Vaikutukset kuntalouteen Vaikutukset ihmisten elinoloihin ja elinkeinoon sekä ympäristöön 51

8 3 1 TOIMINTAYMPÄRISTÖN KEHITYS Lapin Energiastrategia käsittelee Lapin maakunnan energiaratkaisuja, mutta on tärkeätä ymmärtää myös mihin muu maailma on menossa ja mitkä ulkoiset ja sisäiset tekijät tulevat vaikuttamaan Lapin energiahuoltoon tulevaisuudessa. Lapin yleistä kehitystä on tarkasteltu Lapin maakuntasuunnitelmassa 2030 saakka, ja energiastrategian Lappia koskevat oletukset ovat linjassa tämän suunnitelman kanssa. 1.1 Koko maailman mittakaavassa energiankulutus kasvaa edelleen ja fossiilisten polttoaineiden käyttö lisääntyy Kansainvälinen energiajärjestö IEA ennustaa, että maailman primäärienergiankulutus kasvaa yli 50 % vuosien 2005 ja 2030 välillä. Uusiutuvien energialähteiden osuus kasvaa vähitellen, mutta öljy pysyy tärkeimpänä polttoaineena maailmassa. Hiilen ja maakaasun kulutus kasvaa kuitenkin öljyä nopeammin. Kuva 1 esittää IEA:n ennustaman energiankulutuksen kasvun polttoaineittain Mtoe Hiili Öljy Kaasu Ydinvoima Vesivoima Biomassa ja jäte Muut uusiutuvat Kuva 1 Primäärienergiankulutuksen kasvu. Lähde: IEA, World Energy Outlook 2007, referenssiskenaario Energiankulutuksen kasvu keskittyy kehitysmaihin, joista tulee 70 % kulutuksen kasvusta. Kiinassa energiankulutus kasvaa eri alueista nopeimmin. Koska fossiilisten polttoaineiden käyttö tulee yhä kasvamaan, kasvavat myös kasvihuonekaasupäästöt merkittävästi ilman mittavia toimenpiteitä. Uusia energiaratkaisuja on kehitettävä päästöjen vähentämiseksi. Päästöjen vähentämisessä tarvittava keinovalikoima on laaja, eikä yhtä kaikenkattavaa ratkaisua ole näköpiirissä. Kuva 2 kuvaa eri teknologioiden mahdollista kaupallistumisnopeutta ja hyödyntämistä. Moniin teknologioihin liittyy vielä merkittäviä epävarmuuksia. Energiatehokkuuden

9 4 parantaminen on kuitenkin usein edullisin keino päästöjen vähentämiseksi ja sen merkitys tulee olemaan suuri muista teknologioista riippumatta. * Polttokennot ja vetyteknologiat kehittyvät merkittävämmin liikennesektorille 2020 ja 2040 Kuva 2 Uusien energiantuotantoratkaisujen kaupallistuminen Hiilidioksidin talteenotto voimalaitoksilta mahdollistaisi hiilen käytön jatkamisen, mutta teknologiaan liittyy vielä merkittäviä epävarmuuksia ja sen kaupallistuminen vienee vielä ainakin 10 vuotta. Hiilidioksidin talteenoton yleistyminen voisi johtaa sähköntuotannon keskittymiseen suuren mittakaavan lauhdevoimalaitoksiin, jotka sijaitsevat lähellä paikkoja, joihin hiilidioksidia voidaan varastoida, kuten Euroopassa mm. Pohjanmeren alaisiin maakerrostumiin. Bioenergian lisäämistavoitteet lisäävät myös pienen mittakaavan sähkön ja lämmön tuotantoyksiköiden kiinnostavuutta. Tuotanto ei kuitenkaan ole vielä kilpailukykyistä laajamittaisen tuotannon kanssa ja esimerkiksi kaasutukseen perustuva, korkean rakennusasteen teknologia on vielä kehitysasteella. Tuulivoiman käyttö tulee edelleen merkittävästi lisääntymään, mutta suurin potentiaali pitkällä aikavälillä voi löytyä aurinkoenergiasta, valtamerienergiasta ja vetyteknologiasta. Yhtä ainoaa ratkaisua energiantuotannon ongelmiin tuskin onnistutaan ainakaan riittävän nopeasti kehittämään, joten paikallisten ratkaisujen ja monimuotoisten teknologioiden merkitys on tulevaisuudessakin merkittävä. 1.2 Suomen energiapolitiikkaa ohjaavat yhä enemmän EU:n tavoitteet ja kansainvälinen ilmastopolitiikka EU-maiden energiapolitiikkaa ohjaa voimakkaasti EU:n parlamentin energiapaketti, joka asettaa jäsenmaille useita energiapoliittisia tavoitteita. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi EU:ssa on asetettu 20 %:n päästövähennystavoite vuoteen 2020 mennessä. Tavoite tullaan nostamaan 30 %:iin, mikäli syntyy uusi globaali ilmastosopimus, jossa muut maat ottavat vastaavat tavoitteet. Tärkeimmät keinot

10 5 tavoitteeseen pääsemiseksi ovat EU:n päästökaupan uudistaminen sekä maakohtaiset tavoitteet päästökaupan ulkopuolisille sektoreille, kuten esimerkiksi liikenteelle ja maataloudelle. EU:ssa on asetettu myös sitova tavoite uusiutuvan energian osuuden kasvattamisesta 20 %:iin energian kokonaiskulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Maakohtaisista tavoitteista on sovittu huomioiden jäsenmaiden ominaispiirteet. Suomen tavoitteeksi on asetettu 38 %:n osuus. Biopolttoaineiden liikennekäytölle on asetettu oma 10 %:n tavoiteosuus koko EU:ssa. Energiatehokkuuden 20 %:n parantamisen suhteen EU:n tavoite ei ole sitova, mutta energiatehokkuuteen kiinnitetään EU:ssakin yhä enemmän huomiota. Lisäksi energiapaketilla pyritään lisäämään investointeja puhtaisiin teknologioihin, kuten hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin. Suomessa hallituksen marraskuussa 2008 julkaistun pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian päämäärinä ovat EU:n asettamien tavoitteiden saavuttaminen sekä ympäristöllinen kestävyys, toimitusvarmuus ja kilpailukyky. Muita tärkeitä tavoitteita ovat energian loppukulutuksen kääntäminen laskuun, sähkön tuotantorakenteen kehittäminen ja monipuolisuuden säilyttäminen ja edistäminen, sekä energiaomavaraisuus. Erityisesti sähkön ja lämmön yhteistuotannon (CHP) asemaa korostetaan, samoin ympäristöllisesti hyväksyttävää vesi- ja tuulivoimaa. Strategiassa varaudutaan myös ydinvoiman lisärakentamiseen. Strategian tavoitteisiin pyritään kehittämällä energiasektorin ohjauskeinoja. Verotuksen kehittämisessä painotus on päästökauppasektorin ulkopuolella, sillä päästökaupan katsotaan huolehtivan energiantuotantosektorin päästöjen vähentämisestä. Uusiutuvalle energialle suunnitellaan uutta tukea syöttötariffin muodossa. Tavoitteena on saada syöttötariffi tuulivoimalle ja biokaasulle käyttöön vuodesta 2010 alkaen. Strategian mukaan nykyinen lauhdeturpeen syöttötariffi jatkuu vuoden 2010 jälkeenkin. Muita edistettäviä uusiutuvan energian lähteitä ovat lämpöpumput, pelletit, bioöljy, aurinkolämpö, ruokohelpi ja olki, sekä biokaasu. Lämmitysöljyn talokohtaisesta poltosta pyritään eroon viimeistään 2020-luvulla. Turpeesta tehtävän dieselin käyttöä ja tuotantoa pyritään tulevaisuudessa edistämään voimakkaasti. Jätteiden osalta ensisijaisena tavoitteena on mädättäminen biokaasuksi ja lajitellun energiajakeen rinnakkaispoltto. Kuva 3 esittää TEM:n arvion siitä, miten Ilmasto- ja energiastrategiassa määritellyn tavoiteuran muutokset vaikuttavat energialähteittäin vuoteen 2020 mennessä. Kuva osoittaa, että bioenergian ja erityisesti metsähakkeen rooli muodostuu erittäin merkittäväksi. Myös ydinvoiman kasvu on selkeästi havaittavissa.

11 [TWh] Tavoite 2020 [TWh] 80 TWh Öljy Kivihiili Maakaasu Turve Metsähake Muu puu Vesi, tuuli Ydinvoima Mustalipeä Nestemäiset biopolttoaineet Muut Kuva 3 Energialähteiden käytön muutos tavoiteurassa vuoteen 2020 Strategian mukaan tukia tullaan ohjaamaan energiatalouden parantamiseen, uuteen teknologiaan ja pienimuotoisesti energiahuollon varmuuden ja monipuolisuuden lisäämiseen. Uusiutuvan energian ja päästövähennystavoitteiden saavuttamista helpottaisi energian loppukulutuksen väheneminen. 1.3 Päästökauppa jatkuu merkittävimpänä keinona kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen Vaikka kansainvälisen ilmastopolitiikan jatko Kioton (sopimus kattaa vuodet ) jälkeen on vielä sopimatta, EU:n päästökaupan uudistamisesta Kioton jälkeiselle kaudelle on jo päätetty. EU:n päästökauppa koskee tällä hetkellä sähkön- ja lämmöntuotantoa (yli 20 MW:n laitoksia) sekä suurimpia teollisuuden aloja. Päästökauppasektorilla tulee vuoden 2012 jälkeen olemaan EU:n laajuinen päästökatto, jolloin maa- tai aluekohtaisia päästötavoitteita ei tarvita päästökauppasektorille. Sähköntuotannolle joudutaan ostamaan kaikki päästöoikeudet huutokaupasta, jolloin kustannukset siirtyvät kokonaan tuottajille. Tämä hyödyttää entistä enemmän päästöttömiä tuotantomuotoja. Lämmöntuotannossa kilpailukykyä sen sijaan voidaan parantaa jakamalla osa päästöoikeuksista edelleen ilmaiseksi. Turpeen ja hiilen käyttöön kohdistuu suurin päästöoikeuksien hankintakustannus korkean päästökertoimen vuoksi. Kuva 4 esittää eri polttoaineiden päästökertoimia. Puulle päästökerroin on laskennallisesti nolla, koska puu on uusiutuva polttoaine.

12 7 400 kg / MWh polttoainetta Turve Kivihiili Raskas Maakaasu Puu - polttoöljy laskennallinen Kuva 4 Polttoaineiden päästökertoimia Päästökauppasektorin osalta Suomella ei siis ole erillisiä päästövähennystavoitteita, vaan päästöt sisältyvät EU:n päästökattoon. Päästökaupan ulkopuolisille sektoreille sen sijaan on sovittu maakohtaiset tavoitteet. Suomen tavoite on leikata päästöjä 16% vuoteen 2020 mennessä. Merkittäviä päästövähennyskohteita ovat liikenne, rakentaminen, maatalous, jätteiden käsittely ja öljylämmitys. Kansainvälisesti ilmastopolitiikan jatkosta pitäisi sopia Kööpenhaminan kokouksessa joulukuussa Vuotta aikaisemmin Puolan Poznanissa ei saatu aikaan selkeää ehdotusta uudeksi sopimukseksi, eikä todellisia maakohtaisia tavoitteita asetettu. Kehitysmaat vaativat kehittyneitä maita ottamaan tiukat tavoitteet, kun taas monet kehittyneet maat ovat huolissaan teollisuutensa kilpailukyvyn heikkenemisestä kehitysmaihin verrattuna. Poliittisista ja taloudellisista ongelmista huolimatta ilmastonmuutoksen uhka kuitenkin tunnustetaan edelleen laajasti. 1.4 Energiaomavaraisuus ja huoltovarmuus ovat jälleen mielenkiinnon kohteina Monipuolinen tuotantorakenne parantaa huoltovarmuutta, kun energiantuotannossa ei olla liian riippuvaisia yhdestä tuotantotavasta. Euroopassa viime vuosina huolta on herättänyt kasvava riippuvuus Venäjältä tuodusta kaasusta. Myös Suomessa kulutetusta energiasta merkittävä osa tuodaan Venäjältä. Suomessa kaikki kaasu tulee Venäjältä, ja viime vuosina myös valtaosa kivihiilestä ja raakaöljystä on tuotu Venäjältä. Sähkön suhteen Suomi on myös riippuvainen naapurimaista huippukulutuksen aikana. Sähkön tuotanto Suomessa on kuitenkin hyvin monipuolista, kuten Kuva 5 osoittaa.

13 8 0.4 % 10 % 15 % 19 % 0.3 % 7 % 13 % 25 % Vesivoima 25 % Turve Jäte Maakaasu Öljy 10 % 1 % Tuulivoima Biomassa Ydinvoima Kivihiili Nettotuonti Kuva 5 Sähkönhankinta Suomessa 2008 Huoltovarmuuden edistämiseksi Suomessa tavoitteena on monipuolinen energiantuotantorakenne, kotimaisten polttoaineiden käyttö, sekä kotimaisen sähköntuotantokapasiteetin lisääminen ja huippukapasiteetin varmistaminen. 1.5 Energiatehokkuuden merkitys on kasvamassa EU:ssa tavoitteena on 20 %:n säästö vuoteen 2020 mennessä, mutta tavoite ei ole sitova. Lähtökohtana Suomelle on asetettu 9 %:n säästötavoite vuoteen 2016 mennessä. Välitavoitteet on asetettu vuosille 2010 ja 2013, jolloin toteutumista seurataan. Energiatehokkuustavoitteiden osalta tavoitteiden tiukentaminen ja muuttaminen sitoviksi on kuitenkin mahdollista. Suomessa energiatehokkuuteen pyritään sopimuksin ja standardein. Elinkeinoelämän monet alat ovat tehneet omia energiatehokkuussopimuksia, joihin alan yritykset ovat liittyneet. Myös kuntasektorille on oma sopimus. Energiansäästökohteita voidaan löytää energiakatselmuksilla, ja energia-avustuksia on saatavissa energiatehokkuusinvestointeihin. Rakennusten energiatehokkuuteen kiinnitetään huomiota energiatodistuksilla ja uudisrakennusten energiatehokkuusvaatimuksiin tulee merkittäviä tiukennuksia. Energialähteiden muutokset esim. lämmityksessä lisäävät myös rakennusten energiatehokkuutta. Kuluttajia ohjataan mm. energiamerkinnöillä, sekä myös energiaverotuksella. Energiantuotannossa sähkön ja lämmön yhteistuotannossa (CHP) polttoaineen energia saadaan hyödynnettyä erittäin tehokkaasti erillisiin tuotantomuotoihin verrattuna. 1.6 Energiamarkkinoilla toimitaan paikalliselta tasolta globaalille asti Polttoainemarkkinat ovat hiilen ja öljyn osalta kansainväliset ja näiden polttoaineiden hinta määräytyy maailmanmarkkinoilla globaalin kysynnän ja tarjonnan mukaan. Maakaasua Suomeen tulee ainoastaan Venäjältä, ja kaasua on saatavilla vain rajoitetulla alueella Etelä-Suomessa. Kotimaisilla polttoaineilla turpeella ja puulla käydään kauppaa

14 9 lähtökohtaisesti vielä paikallisen tason markkinoilla, mutta jalostettuna pelleteiksi tai esim. dieseliksi myös kotimaisia polttoaineita voidaan viedä niihin maihin, missä maksukyky on suurempi. Suomeen myös tuodaan biopolttoaineita. Taloudellinen kuljetusetäisyys rajoittaa kuitenkin markkina-aluetta esimerkiksi voimalaitospolttoaineissa. Polttoaineiden hinnoista erityisesti öljyn hinta on vaihdellut merkittävästi, kuten Kuva 6 osoittaa. Vuoden 2008 aikana koettiin polttoaineissa ennätysmäisiä hintapiikkejä, mutta hinnat tulivat nopeasti alas taloudellisen taantuman seurauksena. /MWh Kevyt polttoöljy Puupelletti Raskas polttoöljy Maakaasu Metsähake Jyrsinturve Hiili Kuva 6 Polttoaineiden reaalihinnat Suomessa Suomalaiset sähkön tuottajat ja tukkuostajat toimivat Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla, jossa sähkön hinta määräytyy. Markkinat ovat laajentumassa Keski- Eurooppaa kohti, jolloin hinnat yhdentyvät. Sähköntuotannon kilpailukyky määräytyy Pohjoismaisen tuotanto- ja kysyntätilanteen mukaan. Sähkön hintaan vaikuttavat mm. sähkön kysynnän ja tuotantokapasiteetin kehitys Pohjoismaissa ja lähialueilla, polttoaineiden ja päästöoikeuksien hinnat, sekä vesivoiman tuotannon ja jatkossa myös tuulivoimatuotannon vaihtelut. Kuva 7 esittää Suomen sähkön hinnan sekä EU:n päästöoikeuksien hintojen kehitystä vuodesta 2003 vuoden 2009 kesään.

15 10 Sähkön hinta, /MWh Sähkön hinta Päästöoikeuden hinta Päästöoikeuden hinta, /tco2 0 tammi.03 maalis.03 touko.03 heinä.03 syys.03 marras.03 tammi.04 maalis.04 touko.04 heinä.04 syys.04 marras.04 tammi.05 maalis.05 touko.05 heinä.05 syys.05 marras.05 tammi.06 maalis.06 touko.06 heinä.06 syys.06 marras.06 tammi.07 maalis.07 touko.07 heinä.07 syys.07 marras.07 tammi.08 maalis.08 touko.08 heinä.08 syys.08 marras.08 tammi.09 maalis.09 touko.09 heinä.09 0 Kuva 7 Suomen sähkön hinnan ja EU:n päästöoikeuksien hinnan kehitys Sähköntuotantomuotojen muuttuvat tuotantokustannukset määräävät laitosten kilpailukyvyn markkinoilla. Kun investointi on tehty, tuulivoimaa, vesivoimaa ja ydinvoimaa tuotetaan yleensä mahdollisimman paljon. Tuulivoiman tuotanto vaihtelee tuulisuuden mukaan ja tuulivoiman lisärakentaminen lisääkin säätövoiman tarvetta koko Euroopassa. Lauhdetuotannon kannattavuus ja kapasiteetin ajo vaihtelee markkinatilanteen mukaan riippuen polttoaineen ja päästöoikeuden hinnasta verrattuna sähkön hintaan. Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla käytössä on paljon vesivoimaa ja ydinvoimaa, ja jatkossa yhä enemmän myös tuulivoimaa, jonka muuttuvat tuotantokustannukset ovat edulliset. Kun sähkön hinta Pohjoismaissa on matala, sähköä viedään Keski- Eurooppaan. Hyvien siirtoyhteyksien johdosta Suomessa sähköntuotanto ei välttämättä vaadi alueellista omavaraisuutta. Koko Suomen tasolla on kuitenkin asetettu tavoitteeksi omavaraisuus sähköntuotannossa myös huippukulutustilanteissa, jotta sähkön saatavuus voidaan taata kaikkina aikoina. Suomessa uutta sähköntuotantokapasiteettia tarvitaan korvaamaan poistuvaa vanhaa kapasiteettia sekä sähkön tuontia.

16 11 2 LAPIN ENERGIANKULUTUS JA TUOTANTO 2.1 Lapin energiatase Lapin luonnonvarat ovat luoneet hyvät edellytykset energiantuotannolle maakunnan alueella. Lapissa tuotetaan sähköä yli maakunnan oman tarpeen perustuen pitkälti uusiutuviin energialähteisiin. Sähköomavaraisuus maakunnassa on yli 100 % (2007: 107 %) ja uusiutuvan energian osuus sähköntuotannosta 91 %. Sähkön ja lämmöntuotantoon käytettävistä polttoaineista uusiutuvien osuus on 70 prosenttia. Kuva 8 esittää sähkön- ja lämmöntuotannon tasetta Lapissa vuonna 2007 huomioiden Kemijärven sellutehtaan lopetuksen sekä Tornion Voiman uuden voimalaitoksen vaikutuksen. Lapissa teollisuudella on merkittävä osuus energiankulutuksessa sekä osin myös tuotannossa. Vuotuinen energiatase vaihteleekin voimakkaasti erityisesti metsäteollisuuden tuotannon perusteella. Lämmön osalta teollisuushöyryä ja lämpöä tuotettiin vuonna 2007 vajaat GWh, kun taas kauko- ja aluelämpöä tuotettiin GWh. Polttoaineina lämmöntuotannossa sekä sähkön- ja lämmön yhteistuotannossa käytettiin metsäteollisuuden jäteliemiä (mustalipeä), turvetta ja puupolttoaineita, sekä pienemmässä määrin öljyä erilliseen lämmöntuotantoon. Sähköä tuotettiin polttolaitoksissa noin GWh. Laitoksien yhteenlaskettu sähköteho oli 260 MW e ja lämpöteho MW th. Merkittävin sähköntuotantotapa on kuitenkin vesivoima, jota tuotettiin noin GWh. Vesivoimatuotannon määrä vaihtelee vuodesta toiseen sateisuudesta riippuen. Tuulivoiman tuotanto oli noin 10 GWh (vuoden 2008 lopulla 40 GWh). *Kemijärven sellutehtaan lopetuksen vaikutus huomioitu, Tornion Voiman uuden voimalaitoksen vaikutus huomioitu Kuva 8 Lapin sähkön ja lämmön tuotannon energiatase 2007

17 12 Lapin maakunnan sähkön ja lämmöntuotannon hiilidioksidipäästöt olivat noin miljoona tonnia vuonna Päästöistä yli 85 % aiheutui turpeen poltosta. Loppuosa päästöistä aiheutui lähinnä öljyn käytöstä. Kuva 9 esittää sähkön- ja lämmöntuotantoon käytettyjen polttoaineiden hiilidioksidipäästöjä Lapissa vuonna CO2-päästöt, 1000 t Metsäteollisuuden jäteliemet Turve POR POK Puupolttoaineet Muu Kuva 9 Sähkön- ja lämmöntuotannon hiilidioksidipäästöt Lapissa vuonna Energiankulutus Lapissa Lapissa teollisuuden osuus kaikesta energiankulutuksesta on merkittävä. Sähkön osalta teollisuuden osuus vuonna 2007 oli 69 %, kun se koko Suomessa on 54 %. Teollisuuden muutoksilla on myös suurin merkitys energiakulutuksen kehitykselle tulevaisuudessa. Yksityisen kulutuksen kasvua hidastaa väestön kasvun vähäisyys ja energiatehokkuuden parantuminen Sähkönkulutus Sähkönkäyttö Lapin maakunnassa vuonna 2007 oli GWh. Kuva 10 osoittaa eri sektoreiden osuudet kokonaiskulutuksesta. Rakennusten lämmitykseen Lapissa käytetään sähköä suhteellisesti muuta Suomea enemmän. Vuonna 2007 lämmitykseen käytettiin sähköä 635 GWh.

18 13 19 % Asuminen ja maatalous 12 % Palvelut ja rakentaminen 69 % Teollisuus Kuva 10 Sähkön kulutuksen jakauma Lapissa 2007 Teollisuudessa sähkönkäyttö keskittyy kolmeen suureen kohteeseen. Outokummun Tornion terästehtaat kuluttavat lähes kolmanneksen kaikesta Lapissa käytetystä sähköstä. Outokummun terästehtaan tuotantokapasiteetin suunniteltu laajennus nostaisi sähkönkulutuksen tasolle GWh, eli Lapin sähkönkulutus kasvaisi noin viidenneksellä. Muut suuret käyttäjät ovat Stora Enson Veitsiluodon tehtaat sekä Metsä- Botnian ja M-realin paperi- ja sellutehtaat Kemissä. Metsäteollisuus tuottaa osan kuluttamastaan sähköstä itse sivutuotteilla. Muun teollisuuden käytöksi jää noin 200 GWh sähköä. Yksityisen kulutuksen ja maatalouden sähkön kulutus on noin 1,1 TWh. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kulutus on Lapissa kasvanut keskimäärin 1,5 % vuodessa, kun koko Suomessa vastaa kasvu on ollut keskimäärin 2,1 % Lämmitysenergian kulutus Lapin rakennusten 2 lämmityksen energiakulutus oli 2,2 TWh vuonna Lämmityksen hyötysuhde huomioiden lämmitykseen käytetty polttoaine-energia oli 2,7 TWh. 2 laskettu Tilastokeskuksen päivitetyn rakennuskannan mukaan käyttämällä kullekin lämmitysmuodolle ominaista lämmityskerrointa (kwh/m2), ei pääasiallisesti sisällä kesämökkejä eikä maatalousrakennuksia

19 Kaikki rakennukset Erilliset pientalot GWh Kauko- ja aluelämpö Öljy Sähkö Puu Maalämpö Muu, tuntematon Kuva 11 Lapin rakennusten energiankulutus lämmitysmuodoittain 2008 Rakennusten lämmityksessä merkittävimmät lämmitysmuodot ovat kauko- ja aluelämpö, sekä sähkölämmitys. Myös öljylämmityksen osuus on suuri. Kaikkien rakennusten lämmitysmuotojen osuudet esittää Kuva % 4 % 11 % 29 % 20 % 35 % Kauko- ja aluelämpö Öljy Sähkö Puu Maalämpö Muu, tuntematon Kuva 12 Rakennusten lämmityksen jakauma Lapissa 2007 Erillisten pientalojen lämmitys perustuu yli 50 prosenttisesti sähkölämmitykseen. Hajaasutuksen vuoksi kaukolämmön osuus on pieni. Myös puulla on merkittävä osuus lämmityksessä, lähes neljännes kaikista pientaloista käyttää puuta lämmitykseen. Kuva 13 esittää erillisten pientalojen lämmitysmuodot Lapissa vuonna 2007.

20 15 23 % 1 % 1 % 3 % Kauko- ja aluelämpö 20 % Öljy Sähkö Puu Maalämpö 52 % Muu, tuntematon Kuva 13 Erillisten pientalojen lämmityksen jakauma Lapissa 2007 Rakennusten lämmityksen hiilidioksidipäästöt olivat tonnia vuonna Luku ei sisällä kauko- ja aluelämmityksen päästöjä, jotka on esitetty kohdassa 2.1, eikä sähkölämmityksen sähkön tuotantoon liittyviä päästöjä. Sähkön osalta päästöt riippuvat siitä keneltä toimijalta lämmityssähkö on ostettu. Maakunnan tasolla sähkölämmityksen päästöjen voidaan laskea kuitenkin olevan vähäiset, sillä uusiutuvan ja hiilidioksidineutraalin tuotannon osuus oli 90 % koko sähkön tuotannosta. 2.3 Lapin sähköverkko Lapin sähköverkko perustuu Fingrid Oyj:n kantaverkkoon, paikallisten verkkoyhtiöiden siirto- ja jakeluverkkoon, sekä erillisten alueverkkoyhtiöiden hallinnoimiin alueverkkoihin. Lapissa sähköverkon operoinnin haasteena ovat pitkät etäisyydet sekä kulutuksen keskittymät ja vaihtelut. Esimerkiksi hiihtokeskuksissa kulutus on erittäin kausiluontoista ja kulutuspiikit ajoittuvat tyypillisesti samaan aikaan. Sekä suuret sähkönkulutusta lisäävät investoinnit, että sähköntuotannon lisärakentaminen vaativat monin paikoin investointeja sähkön siirtoverkkoon Lapissa. Esimerkiksi monet suunnitellut kaivoshankkeet sijoittuvat paikkoihin, joissa tarvittavaa siirtoverkkoa ei vielä ole. Tuotantopuolella mm. suuret tuulivoimahankkeet edellyttävät riittävän vahvaa siirtoverkkoa alueelle. Pienimuotoisen sähköntuotannon liittäminen verkkoon aiheuttaa myös uudenlaisia haasteita verkkojen hallinnalle. Lapin kantaverkko onkin yksi Fingrid Oyj:n pääinvestointikohteista lähivuosina. Merkittävimmät kantaverkon lähiaikojen vahvistukset ovat: o 220 kv Petäjäskoski-Valajaskoski-Isoniemi (2009, 19 M ) o 220 kv Isoniemi-Vajukoski (2010, 10 M ) o 400 kv Keminmaa-Petäjäskoski (2009, 9 M )

21 16 Kuva 14 Lapin voimansiirtoverkko vuonna 2008 Paikallisia jakeluverkon haltijoita Lapin maakunnan alueella toimii yhteensä 15. Jakeluverkonhaltijat ovat tyypillisesti paikallisten kuntien omistuksessa, muutaman omistavat myös jakelualueen sähköliittymän omistajat. Lapin eteläisimmissä kunnissa sähköverkko on Fortum Sähkönsiirto Oy:n omistuksessa. Lisäksi Lapissa toimivat alueverkkoyhtiöt Kittilän Alueverkko Oy ja Lapin sähköverkko Oy, joita omistavat paikalliset verkkoyhtiöt ja sähköntuotantoyhtiöt. Alueverkkoyhtiöt hallinnoivat merkittävää osaa 110 kv:n alueverkoista Lapissa. 2.4 Energia-alan osaaminen Lapissa Energiasektorin osaamistarve liittyy voimakkaasti Lapin energiapotentiaalien hyödyntämiseen tulevaisuudessa ja vireillä oleviin hankkeisiin. Fennovoiman ydinvoimalaitoksen rakentaminen Simoon aiheuttaisi suurimmat välittömät vaikutukset osaavalle työvoimalle. Rakentamisaikaisiksi työllisyysvaikutuksiksi on arvioitu henkilötyövuotta. Käytönaikainen tarve olisi henkilötyövuotta. Tiedotus- ja neuvontapalveluita tarvitaan tulevaisuudessa erityisesti energiatehokkuuden lisäämiseksi ja esimerkiksi kiinteistöjen parhaiden lämmitysratkaisujen löytämiseksi.

22 17 Tuulivoiman osalta Lapin olisi mahdollista profiloitua arktisen tuulivoiman osaajaksi. Tämä edellyttää panostusta tutkimukseen ja koulutukseen alueella. Bioenergian korjuuketju vaati kehitystyötä potentiaalin realisoimiseksi. Bioenergiaalalle Lapissa on koulutusta ammattikorkea- ja ammattiopistotasolla. Rovaniemen ammattikorkeakoulussa on bioenergia-opintojakso luonnonvara- ja ympäristöalaan kuuluvan maaseutuelinkeinojen (sekä metsätalouden) koulutusohjelman alla. Lappia kuntayhtymän ammattiopistoissa annetaan koulutusta metsuri-metsäpalvelujen tuottajille, esim. puuenergian tuotannon töihin, sekä metsätalouden maatilatalouden koulutusta. Suunnitelmissa on sisällyttää bioenergia-alan koulutusta maatilatalouden ja metsätalouden koulutusohjelmiin. Lappia koulutuskuntayhtymässä on valmisteilla bioenergiaklusteri-hanke, jonka rahoitusta haetaan TE-keskukselta yhteistyössä bioenergia-alan toimijoiden kanssa. Rakentamisen ja talotekniikan opinnoissa suuntautumisvaihtoehdoissa on energiaa painottavia vaihtoehtoja. Rovaniemen ammattikorkeakoulussa on talo- ja energiatekniikan suuntautumisvaihtoehto Tekniikka- ja liikenne - alan rakennustekniikan opinnoissa. Rovaniemen ammattikorkeakoulussa on myös lämpöpumppujen testausasema, virtuaalilaboratorio sekä kylmän testaukseen soveltuvat kylmähuoneet ja niihin liittyvät laitteet. Lapin ammattiopistoon on suunnitteilla lämmityslaiteasentajan ammattitutkinto ja myös LVI-alaa opetetaan ammattiopistossa. Sähkötekniikan alaa opetetaan Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa ja Kemijärven ammattiopistossa. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa koulutetaan sähkövoimainsinöörejä pohjoisen Suomen yritysten ja teollisuuden tarpeisiin ja ammattikorkeakoulu tekee tiivistä yhteistyötä alueen yritysten kanssa. Yhteistyötä tukee erityisesti teknologiakylä Digipolis, jonka alueella toimivat sekä ammattikorkeakoulu että suuri määrä teknologiayrityksiä. Lapin yliopistossa ei ole teknillistä tiedekuntaa, mutta yliopisto on mukana ilmastonmuutoksen ja bioenergian tutkimus- ja kehityshankkeissa.

23 18 3 LAPIN ENERGIANTUOTANTOPOTENTIAALI 3.1 Tuulivoimassa merkittävä potentiaali Lapin tuulivoimakapasiteetti oli vuoden 2008 lopussa 23,4 MW ja vuosituotanto noin 40 MWh e. Hankesuunnitelmien perusteella kapasiteetin odotetaan nousevan tasolle 100 MW vuoteen 2012 mennessä. Suurimmat käynnissä olevat hankekehitykset keskittyvät merialueille, mutta myös tunturialueiden hyödyntäminen on käynnistymässä uudelleen. Kuva 15 listaa nykyiset sekä rakenteilla, suunnitteilla ja vireillä olevat tuulivoimahankkeet Lapin maakunnan alueella. Nykyiset laitokset Rakenteilla, suunnitteilla tai vireillä olevat laitokset Tunturituuli Oy, Lammasoaivi 2 x 0,45MW + 0,6 MW = 1,5 MW WPD Finland Oy, Mielukkavaara 10 x 3 MW = 30 MW Tunturituuli Oy, Olos 5 x 0,6 MW = 3 MW St 1, Simo, Tervola, Keminmaa ~100 MW Rajakiiri Oy, Tornio 8 kpl = 28 MW Kemin tuulivoimapuisto Oy, Kemi 3 x 0,3 MW = 0,9 MW Haminan Energia Oy, Kemi Ajos 1 x 3 MW = 3 MW PVO Innopower, Kemi Ajos 10 x 3 MW = 30 MW PVO Innopower, Kemi Ajos MW Sumituuli Oy, Kemi Ajos 1 x 2 MW = 2 MW Kansallistuuli Oy, Kemi Ajos 1 x 1 MW = 1 MW Fortum Oyj, Pitk ämatala MW Fortum Oyj, Maakrunni MW Kuva 15 Nykyiset ja rakenteilla, suunnitteilla ja vireillä olevat tuulivoimalat Lapissa Yhteensä tuulivoimaa on rakenteilla, suunnitteilla ja vireillä lähes MW. Vuosituotantona tämä voisi tarkoittaa noin GWh:n tuotantoa, mikä vastaisi nykyistä vesivoimatuotantoa Lapissa. Suurten hankkeiden toteutumiseen liittyy kuitenkin merkittävää epävarmuutta. Tuulen vaihtelu aiheuttaa tehonmuutoksia tuotannossa ja hyvin vaihtelevia tuotantomääriä. Fingrid on varautunut liittämään verkkoonsa MW tuulivoimaa vuoteen 2020 ja se vastaa myös kantaverkon vahvistusinvestoinneista. Lapin liiton laatimassa maakuntakaavassa osoitetaan neljä merialuetta, joille on mahdollista sijoittaa tuulivoimaloita. Alueet ovat Röyttä Torniossa, Ajos Kemissä, Maakrunnin matalikko Simossa ja Pitkämatala. Merituulivoimalle identifioitu potentiaali onkin Lapissa jo hanketasolla varattu. Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavassa osoitettujen tuulivoima-alueiden arvioitu kokonaispotentiaali on megawattia. Helpoimmin toteuttavien Röytän ja Ajoksen alueiden osuus tästä on megawattia.

24 19 Lapin tunturialueiden tuulivoimaselvityksessä 3 on tuulivoimalle teknisesti soveltuvia alueita identifioitu vajaat 250 MW. Potentiaali voi nousta tulevaisuudessa, mikäli tuulimittauksilla voidaan osoittaa, että tuulisuus matalahkoilla tuntureilla ja korkeimmilla vaaroilla on ennakoitua parempi. Suurin osa Lapin tunturialueiden tuulivoimapotentiaalista sijaitsee Metsähallituksen hallinnoimilla alueilla. Nykyisten sähkölinjojen varsilla kohteita on korkeilla vaaroilla ja tuntureilla. Tunturikohteiden rinnalla Lapin tuulivoimarakentaminen tulee voimakkaasti kasvamaan sisämaassa tuuliolosuhteiltaan suotuisissa kohteissa, kuten Simon, Keminmaan ja Tervolan seudulla. Kyseisillä alueilla rakentaminen saattaa edetä tunturikohteita nopeammin johtuen valmiimmasta infrastruktuurista ja yleisestä hyväksyttävyydestä. Sisämaa- ja tunturikohteiden toteutettavuus edellyttänee syöttötariffia tai muita tukitoimia. Sisämaa-alueilla hankeidentifiointi on vielä käynnissä ja potentiaali tarkentuu Tuuliatlaksen 4 tai muiden tuulimittausten myötä. Tunturialueiden realistinen potentiaali nykytiedolla on MW. Tunturialueilla pitkät etäisyydet sähköverkkoon rajoittavat kuitenkin tuulivoiman hyödyntämismahdollisuuksia. Ottaen huomioon tunturialueiden ulkopuolisten sisämaakohteiden mahdollisuudet, voidaan Lapin merialueiden ja rannikon ulkopuolisten kohteiden kokonaispotentiaalin arvioida olevan noin 500 MW. Hankkeiden taloudellisten edellytysten säilymiseksi tuulivoimahankkeet täytyy sijoittaa lähelle sähköverkkoa. Tuulivoiman hankekehittäjä on vastuullinen kantaverkkoon liittymisen kustannuksista (>10 MVA). Tuulivoimahankkeen liittyessä paikalliseen siirtoverkkoon verkonhaltijan vastuulla ovat tuulivoiman kantaverkkoon kohdistamat muutokset, mutta verkonhaltijalla on oikeus periä kohtuulliset kustannukset hankekehittäjältä. Pientuulivoiman osalta verkonhaltija ei voi periä verkon vahvistamisen kustannuksia tuulivoimatuottajalta, ja verkkoon liittymisen todelliset kustannukset saattavat nousta sähkönjakelijalle korkeiksi. Pientuulivoiman lisäys on Suomessa vielä toistaiseksi ollut enemmänkin yksittäisten henkilöiden koetoimintaa kuin kilpailukyky-perusteista liiketoimintaa. Kulut ylittävät usein odotettavissa olevat säästöt. Markkinoilla on kuitenkin useita eri sovelluksia. Tyypillinen pienkuluttajan tuulivoimala on teholtaan noin 1 10 kw. Lapissa potentiaali voidaan laskea esimerkiksi määrittämällä joka kymmenes erillistalo potentiaaliseksi investoijaksi, jolloin investointeja olisi kpl. 5 kw:n voimaloilla tämä tarkoittaisin noin 25 MW. Realistinen potentiaali lienee maksimissaan 1 10 MW. 3.2 Vesivoiman merkitys suuri Vesivoima on tärkein sähköntuotantomuoto Lapissa. Rakennettua vesivoimaa on MW, ja vuotuinen sähköntuotanto on sateisuudesta riippuen noin GWh, mikä on noin 35 % koko Suomen vesivoimatuotannosta. Hyödynnetty vesivoima on Lapissa keskittynyt Kemijoen vesistöalueeseen. Suurin osa muista vesistöalueista on suojeltu. Vesivoiman etuina ovat sen tuotannon erinomainen säädettävyys, uusiutuvuus sekä päästöttömyys. Vesivoima on kilpailukykyistä eikä sen rakentamiseen tarvita tukia. Vesivoima on tärkeä säätövoiman lähde sähköntuotantojärjestelmässä. Lisäksi rakennettuja vesialueita käytetään myös tulvasuojeluun. Vesivoiman rakentaminen 3 Lapin liitto Työ- ja elinkeinoministeriön tilaamassa Tuuliatlas-työssä kartoitetaan Suomen tuuliolosuhteet maalla ja merellä. Tuuliatlas valmistuu vuoden 2009 lopussa.

25 20 muuttaa luontoa sekä vaikuttaa matkailuelinkeinoon ja kalastusmahdollisuuksiin alueella. Kuva 16 Vesivoimalat Lapissa ja suojellut vesistöt (kartalla oranssina alueena) Jatkossa vesivoiman merkitys säätövoimana korostuu edelleen, kun tuulivoimaa rakennetaan merkittävästi, ja tuotannon vaihteluita on tasattava. Ilmastonmuutoksen myötä sadannan ennustetaan Suomessa kasvavan. Samalla sadannan ja haihdunnan keskinäiset suhteet sekä vuotuinen jakautuma muuttuvat ja leudommat talvet muuttavat lumeen sitoutuvan veden määrää. Säätilojen ääri-ilmiöiden ennustetaan yleistyvän, joten tulvasuojelun ja hulevesien hallinnan merkitys korostuu. Vesivoiman tuotanto kasvaa tulevaisuudessa ennusteesta riippuen Suomessa 6 11 % vuoteen Kemijoessa tuotannon kasvuksi on arvioitu %. Teknologian suhteen ei vesivoimassa ole odotettavissa suuria mullistuksia. Olemassa olevia laitoksia modernisoimalla voidaan kuitenkin korottaa vanhojen laitoksien tehoa jopa 40 %, keskimääräinen korotus on ollut noin 30 %. Tehonkorotuksia toteutetaan olemassa olevissa voimalaitoksissa omistajien suunnitelmien mukaisesti. Niistä ei aiheudu merkittäviä ympäristövaikutuksia eikä lupaongelmia. Sen sijaan lisärakentaminen, joka johtaa uuteen tai uudenlaiseen säännöstelyyn aiheuttaa ympäristövaikutuksia ja vaatii lupamenettelyä. Lisärakentaminen jo rakennetuissa vesistöissä on yleensä kannatettavinta, kun hanke pystytään toteuttamaan kannattavasti ja lievillä vaikutuksilla koskiluontoon. Vaikeinta lisärakentaminen on suojelluissa vesistöissä (kts. Kuva 16), jolloin vaadittaisiin ympäristövaikutusten arvioinnin lisäksi koskiensuojelulain, sekä Lapissa Ounasjoen erityislain tarkistamista. Kemijoki Oy on Kemijoen voimalaitoksillaan toteuttanut tehonnostoja vuodesta 1996 lähtien yhteensä 156 MW (172 GWh/a). Yhtiön investointi-suunnitelman mukaiset tehonnostot tuovat vuosina vielä lisää tehoa 88 MW (71 GWh/a). Lisäksi uomanparannushankkeilla saadaan 10 MW (20 GWh/a). PVO Vesivoiman 5 Ilmastomuutoksen vaikutuksia energiantuotantoon ja lämmitysenergian tarpeeseen, Ilmatieteen laitos 2002:2

26 21 voimalaitoksella Isohaarassa on 11 MW:n (15 GWh/a) ja Jumiskossa 3 GWh/a tehonnostopotentiaali. Uusia vesivoimahankkeita suojelemattomissa vesistöissä ovat Kemijoen Sierilän hanke, jonka teho olisi 44 MW ja vuosituotanto 155 GWh, sekä Raudanjoen hanke (25 MW, 162 GWh/a). Suojelluilla alueilla teknistaloudellista vesivoimaa on: - Kemihaaran altaan vaikutuksena 325 GWh/a (suojeltu osin Natura-alueena), vuorokausisäätötehon lisäys MW Kemijoen voimalaitoksilla, altaan yhteyteen suunnitellun voimalaitoksen teho 37 MW 6 - Ounasjoessa 349 MW (1210 GWh/a) (suojeltu Ounasjoen erityislailla) - Tengeliönjoen Luonionkoskessa 4,2 MW (15 GWh/a) (suojeltu koskiensuojelulailla) 3.3 Kotimaiset polttoaineet tuovat omavaraisuutta Puupolttoaineet Lapin puupolttoaineiden käyttö on nykyisellään (2008) noin 1,7 TWh, josta metsähaketta on 0,1 TWh. Puupolttoaineiden käyttö on keskittynyt suuriin metsäteollisuuden yksiköihin, joiden käyttöosuus noin 75 %. Suurimmat käyttäjät ovat Stora Enson Veitsiluodon tehtaat Kemissä, Metsä-Botnian Kemin tehdas, sekä Tornion Voima Oy:n voimalaitos Torniossa. Käyttökohteita, joiden polttoaineteho on yli 200 kw, on yli 50, ja pieniä alle 200 kw maatilakokoluokan kattiloita arviolta 140 kappaletta 7. Kauko- ja aluelämmöntuotannossa suurimpia käyttäjiä ovat Tornion lisäksi Rovaniemen Energia, Kemijärven Kaukolämpö ja Kemin Energia. Puupolttoaineita ja turvetta hyödyntäviin energialaitoksiin on Lapissa investoitu voimakkaasti 2000-luvulla. 6 Oy Vesirakentajan raportti Energiateollisuus ry:lle (2008) Voimaa vedestä 2007, Selvitys vesivoiman lisäämismahdollisuuksista 7 Bioenergian käytön ja tuottamisen toteutettavuus Lapissa hanke, Rovaniemen koulutuskuntayhtymä 2008

27 22 Kuva 17 Lapin alue- ja teollisuuslämpökeskukset (yli 200 kw) Koska Lapin yhdyskuntien kaukolämmöntuotanto perustuu jo lähes täysmääräisesti kotimaisiin polttoaineisiin turpeeseen ja puuhun, on lisäyspotentiaali uusille laitoksille rajoitettu. Kaukolämpökuormien ei odoteta merkittävästi kasvavan johtuen energiatehokkuuden paranemisesta pitkällä aikavälillä, joten kulutukseen perustuva tuotannon lisäys jäänee vähäiseksi. Olemassa olevissa energialaitoksissa puupolttoaineiden käyttöä on mahdollista lisätä korvaamalla turvetta ja öljyä. Turpeen korvaaminen on mahdollista polttoaineen vastaanoton, syötön ja kattilateknisten rajoitusten puitteissa. Pöyryn arvion mukaan turvetta voidaan korvata olemassa olevissa laitoksissa 3,8 TWh metsäteollisuuden sivutuotteilla ja kannoilla, tai mikäli käytetään poltto-ominaisuuksiltaan heikompia hakkuutähdehaketta ja pienpuuta, yhteensä 1,8 TWh. Öljyn korvaaminen sähkön ja lämmöntuotannossa edellyttää joko bioöljyä tai investoimista uuteen huippukuormia leikkaavaan kapasiteettiin. Korvauspotentiaali on arviolta noin 0,34 TWh. Lapissa on myös vireillä muutamia uusia laitoshankkeita, jotka toteutuessaan lisäisivät puupolttoaineen käyttömahdollisuuksia merkittävästi. Rovaniemen Energia suunnittelee uutta väliottovoimalaitosta Rovaniemelle, joka korvaisi nykyisen Suosiolan voimalaitoksen tuotantoa, mutta mahdollistaisi myös erillisen lauhdesähkön tuotannon. Laitoksen suunniteltu sähkö- ja lämpöteho on 120 MW ja polttoaineteho 295 MW. Vuotuinen polttoaineenkulutus on arviolta noin 2 TWh, josta puupolttoaineilla pyritään kattamaan 75 %, turpeella 24 % ja öljyllä 1 %.

28 23 Biopohjaisten liikennepolttonesteiden tuotantolaitoksia on suunnitteilla Suomessa useita. Ns. toisen sukupolven biopolttoainetuotannossa (Fischer-Tropsch menetelmä) voidaan käyttää raaka-aineena turvetta ja puuta. Prosessi tuottaa liikennepolttonestejalostetta ja lisäksi vapautuu lämpöä. Biopolttoainelaitos voikin tuottaa myös lämpöä joko teollisuuden tarpeisiin tai kaukolämpöverkkoon sijaintipaikkakunnallaan. Biopolttoainelaitos voisi sijoittua myös Lappiin. Tämä lisäisi puupolttoaineiden ja mahdollisesti myös turpeen kysyntää alueella merkittävästi, mahdollisesti 1 2 TWh tai enemmän riippuen laitoksen koosta. Metsäliitto ja Vapo pitävät Kemiä yhtenä neljästä vaihtoehtoisesta sijoituspaikasta biopolttonestelaitokselleen. Sijoituspaikan valintaan vaikuttaa erityisesti raaka-ainehuollon varmuus. Metsäteollisuuden ratkaisuilla on merkittävä vaikutus Lapin puupolttoaineiden hyödyntämiseen. Vuoteen 2030 metsäteollisuuden rakenne on todennäköisesti muuttunut ja uusia tuotteita on kehitetty. Se miten energiantuotanto kehittyy, riippuu valituista kehityspoluista. Nykykyisellä energiatuotantorakenteella sekä Stora Enso että Metsä-Botnia joutuvat mahdollisesti tekemään korvausinvestointeja laitosalueillaan vuoteen 2030 mennessä. Lapin matkailukeskuksissa, jotka ovat Lapin selkeitä kasvukeskittymiä, on jo suurimmassa osassa hyödynnetty mahdollisuus bioenergiaperäiseen aluelämpöön. Lapissa löytyykin enää rajoitetusti kohteita, joissa voidaan tehdä keskitettyjä lämpökeskusratkaisuja. Näiden kohteiden hyödyntäminen bioenergialle on kuitenkin paikallisesti merkittävä ja yrittäjyyttä tukeva valinta. Seuraavassa taulukossa on esitetty arvio Lapin merkittävimmistä kotimaista polttoainetta hyödyntävistä laitosinvestoinneista vuoteen Taulukko 1 Uudet kotimaisia polttoaineita käyttävät laitokset Laitos Vuosi Sähköteho Lämpöteho Polttoaineteho MWe MWth MWe Kemijärven Kaukolämpö Oy ,5 15,5 23 Lämpökeskukset (Muonio, Pyhätunturi, Suomu, Pelkosenniemi,..) Rovaniemen Energia, uusi voimalaitos ( Biojalostamo (FT-laitos) 2015-> Metsäteollisuuden korvausinvestoinnit 2015-> - SE Veitsiluoto, Soodakattila Metsä-Botnia, Voimalaitos ) Lauhdeajossa Rakennusten lämmityksessä öljyn korvaaminen on mahdollista bioöljyllä, hakkeella tai pelleteillä. Korvauspotentiaali öljylämmitteisten rakennusten lämmityksessä on maksimissaan noin 0,5 TWh. Rovaniemen koulutuskuntayhtymän tekemässä selvityksessä 8 identifioitiin 138 öljylämmityskohdetta (kulutus yli litraa), joissa on mahdollisuus siirtyä puulle, mikä vastaa noin 0,09 TWh. Lisäksi 18 kohteessa polttoainetta ollaan vaihtamassa vuosina Näiden vaikutus on noin 0,045 TWh. Lisäksi puupolttoaineiden käyttöä voidaan lisätä käyttämällä pellettitakkoja sähkölämmitystä korvaamaan. 8 Bioenergian käytön ja tuottamisen toteutettavuus Lapissa hanke, Rovaniemen koulutuskuntayhtymä 2008

29 24 Puupolttoaineiden lisäkäytön merkittävimpänä rajoituksena on puun saatavuus kilpailukykyiseen hintaan. Toisaalta puupolttoaineiden käyttö pienen mittakaavan sähköntuotannossa lauhde- tai yhteistuotantona ei yleensä ole kilpailukykyistä ilman uusia tukijärjestelmiä. Uusien teknologioiden kaupallistuminen vie pitkään, eikä ole näkyvissä, että tämän strategian aikajänteellä saataisiin käyttöön merkittävästi kilpailukykyisempää teknologiaa biopolttoaineiden hyödyntämiseen sähköntuotannossa. Puupolttoaineiden tarjontapotentiaali voidaan jakaa metsäteollisuuden sivutuotteisiin ja metsähakkeeseen. Metsäteollisuuden sivutuotteiden (kuori, puru, teollinen hake) tarjontapotentiaali on vajaat 1,8 TWh vuodessa, mutta tarjonta on suoraan riippuvainen metsäteollisuuden tuotannosta. Metsäteollisuuden sivutuotteet hyödynnetään jo nyt täysmääräisesti, eikä kasvua ole odotettavissa. Metsähakkeen (hakkuutähde, kannot, pienpuu) käyttöä on sen sijaan mahdollista moninkertaistaa nykytasosta, sillä vain pieni osa, alle 10 % Lapin energiapuupotentiaalista on tällä hetkellä käytössä. Metla 9 on arvioinut Lapin tekniseksi energiapuupotentiaaliksi noin 1,68 milj. m 3, mikä vastaa 3,4 TWh:ia. Pöyryn ja Metsätehon tekemässä selvityksessä 10 teknis-ekologiseksi potentiaaliksi arvioitiin vielä suurempi määrä, 5,6 TWh. Toteutuneiden hakkuiden mukainen energiapuupotentiaali on selvästi teknistä potentiaalia pienempi, 0,58 milj. m 3 vuodessa (1,2 TWh). Kuva 18 esittää metsähakkeen nykyisen ja ennakoidun käytön vuonna 2012 sekä teknisen ja toteutuneiden hakkuiden mukaisen potentiaalin. Kuva 18 Metsähakkeen käyttö, tekninen potentiaali ja toteutuneisiin hakkuisiin perustuva potentiaali Lapissa. Lähde: Metla Teknisellä potentiaalilla tarkoitetaan suunniteltujen hakkuumäärien mukaista potentiaalia. Toteutuneisiin hakkuihin perustuva potentiaali taas kuvaa nykyisiin hakkuisiin perustuvaa metsähakkeen maksimisaatavuutta. Molemmissa potentiaaleissa on mukana vain energiapuukorjuun kannalta korjuukelpoiset leimikot. Energiapuuleimikon korjuukelpoisuus on määritetty raaka-ainelähteittäin erilaisten teknis-taloudellisten rajoitteiden avulla. 9 Lapin bioenergiaraaka-aineen saannon selvitys, Puupolttoaineiden lisäysmahdollisuudet ja sen kustannukset Suomessa vuoteen 2020, 2009