Kun beaglenpentu muuttaa taloon...

Transkriptio

1 Kun beaglenpentu muuttaa taloon......eli eri lehdistä kerättyjä ohjeita ja vinkkejä hyvän kotikoiran & oivallisen metsäkaverin kasvattamiseen. Onnea uudelle perheenjäsenelle toivottaa: KENNEL HIGHWAY S Mariette Viljanen Tontunmäentie 39 b ESPOO p / mariette.viljanen@finnair.fi

2 Iloinen ja toimelias beagle Laiskuus ja toimettomuus ovat beaglelle kauhistus. Päivittäinen runsas liikunta onkin beaglelle välttämätöntä, muuten energia purkautuu häiritsevänä vilkkautena. Beaglea on vuosisatojen ajan käytetty suurina ajueina. Se on erittäin sosiaalinen rotu, joka kaipaa ihmisen ja toisten koirien seuraa. Liian monen beaglen kohtaloksi on koitunut pahin ajateltavissa oleva painajainen, yksin eristäminen juoksulankaan tai tarhaan, jolloin sillä ei ole edes ihmisestä seuraa. Ajurina beagle tekee tarkkaa työtä, joten jäniskin liikkuu rauhallisesti koiran edellä. Pienenä koirana beagle on myös helppo kotikoira. Taajamassa asuvalle ei ole yhdentekevää, minkä kokoisen koiran kanssa elää. Jos metsästysmaat ovat lisäksi pienet ja pitkien ajomatkojen takana, pieni beagle on kullanarvoinen metsästyskaveri.

3 Juhani Hirvensalo: Pentu uudessa kodissa Emän luottaessa omistajaansa täysin lepohetki pentujen kanssa voi olla näin raukea. Tällainen luottamuksenosoitus viestii pennunostajallekin jotain myös kasvattajasta. Suotuisat kasvuolosuhteet ja kasvattajan oikea huolenpito pennusta on olennaisen tärkeää pennun myönteiselle kehitykselle. Kennelliiton suosituksen ja Kennelliiton jäseniä velvoittavan koiranomistajan perusohjeen määräyksen mukaan pentua ei saa luovuttaa nuorempana kuin 7-8 viikon ikäisenä. Minulta on usein kysytty, eikö tämä ole liian myöhään pennun kehityksen kannalta. Näin saattaa joskus olla. Mutta oikeampaa olisi todeta, että ellei kasvattajalla ole mahdollisuutta hoitaa pentuja niiden kahden ensimmäisen elinkuukauden aikana siten ja sellaisissa olosuhteissa, että niiden kehitys olisi myönteinen, olisi parempi olla lainkaan teettämättä pentuja. Joka tapauksessa pennun ostajan on syytä hyvin tarkoin tutkia sukutaulun lisäksi myös kasvattajan ja hänen koiriensa käyttäytymistä ja sitä, suhtautuvatko narttu ja pennut luontevasti ja myönteisesti isäntäänsä. Sopeuta seurustelemalla Kun pentu tulee noin kahden kuukauden ikäisenä uuteen kotiin, on paras aika sosiaalistumisessa eli mukautumisessa ihmisen seuralaiseksi jo saavuttanut huippunsa, ja seuraavan kuukauden aikana tämä perustavaa laatua oleva mukautuminen ja kyky siihen vähitellen heikkenee ja päättyy. Ellei pentu heti selvästi osoita luottamusta ja ystävällisyyttä myös uuden perheen jäsenille, on tehtävä kaikki mahdollinen asian pikaiseksi korjaamiseksi niissä rajoissa kuin se vielä on mahdollista. Olkoonpa koira muilta ominaisuuksiltaan millainen tahansa, perusta koiranhoidolle on pois, ellei se ole isäntänsä ystävä ja päinvastoin.

4 Koiran käyttäytymistä ihmisen seuralaisena ohjaa sen laumavietti eli perinnölliset sosiaalista laumakäyttäytymistä ohjaavat kaavat. Tältä perustalta pentu nopeasti ottaa uuden perheen omaksi laumakseen. Jotta tämä helpottuisi, on uuden lauman jäsenten osoitettava sille vähintäänkin myönteistä huomiota ja huolenpitoa. Vähintä on, että ollaan sen kanssa, sallitaan sen olla siellä missä on ihmisiä. Ensimmäisinä päivinä pitäisi siis välttää jättämästä sitä yksin. Pienen pennun sosiaaliselle kehittymiselle on olennaisen tärkeää, että se saa olla ihmisten kanssa. Kun puhumme koirasta laumaeläimenä, on meidän täsmennettävä, mitä sana lauma tässä yhteydessä tarkoittaa. Se ei suinkaan ole sama kuin esimerkiksi karjalauma villissä lännessä tai ihmislauma ts. lukematon joukko. Oikeampi käsitys saadaan, jos ajattelemme suljettua ryhmää, siis esimerkiksi perhettä. Lauman jäseniä ovat vain tietyt siihen kuuluvat yksilöt. Laumasta toiseen siirrytään vain tietyin edellytyksin aivan samoin kuin perheen jäsenyyteenkin. Totuta muihin ihmisiin Jäsenyys laumassa antaa turvaa, jota valitettavan usein tarvitaan juuri toisia laumoja vastaan. Koska emme pidä beaglejamme vartijoina tai muissa turvallisuutta varmentavissa palvelutehtävissä, on syytä pyrkiä tutustuttamaan pentu myös perheen ulkopuolisiin ihmisiin. Tätä emme aina tule järjestäneeksi. Aivan samoin kuin seurustellessamme ystäväperheiden kanssa hyvät tavat ja kohteliaisuus edellyttävä, että seurustelemme myös perheiden lasten kanssa, pitäisi meidän suhtautua pentuihin samoin. Kun tervehtiminen, jonka pentu suorittaa haistelemalla, on tapahtunut, muuta ystävällinen sana ja ehkä taputus on paikallaan. Jos taas olemme tekemisissä vieraiden ihmisten kanssa ja pentu on läsnä, voimme mielestäni kohteliaasti pyytää, että vieras sallii pennun tervehtiä, haistella. Sekin riittää, sillä koira hyväksyy myönteisesti välinpitämättömänkin ihmisen. On kuitenkin varsinkin alussa vältettävä tilannetta, jossa pentu joutuu yksin kohtaamaan vieraan ilman perheenjäsenten läsnäolon antamaa turvaa. Jos pentu

5 jostakin syystä kokee tilanteen pelottavana tai pahimmassa tapauksessa järkyttävänä, niin ikävän tapauksen muiston häivyttäminen saattaa olla hyvin työlästä. Nykyisin ihmisten keskeinen kanssakäyminen on hyvin välitöntä ja olemme vapautuneet käyttäytymissääntöjen suhteen. Tämä vapaus on tapahtunut turvallisuuden kustannuksella. Vastaava käyttäytyminen koirien kanssa johtaa helposti vaikeuksiin, sillä ne eivät tingi turvallisuudestaan ja tavoistaan, omista käyttäytymisetiketeistään. Muutamia seikkoja haluan tässä yhteydessä mainita, koska ne tulevat helposti eteen heti ensimmäisinä kuukausina pennun elämässä. Tervehtiminen tuli jo edellä mainituksi. Ellei koiran käyttäytymisestä huomaa, että se on tunnistanut lähestyjän, vaikkapa oman isäntänsä, sitä ei pidä yllättäen ja liian päällekäyvästi lähestyä, ottaa välitöntä kontaktia, ennen kuin tunnistaminen ja vieraan ollessa tervehtiminen ja esittely on suoritettu. Tunnistamisen koira suorittaa kuulo-, näkö- ja hajuaistillaan. Koiralle riittää tuttujen henkilöiden tunnistus äänen perusteella, mutta vieras on edelleen tutkimaton uhka. Kun koira on kuulollaan ja/tai näöllään huomannut lähestyjän, se tervehtii tuntemaansa, mutta vierasta sen on saatava haistella. Vasta silloin se on tervehtinyt. Vieraaseen tutustuminen tapahtuu parhaiten esittelijän, koiran aikaisemmin hyvin tunteman henkilön läsnäollessa. Esittelijä ja esiteltävä osoittavat käyttäytymisellään, esim. keskustelullaan, tuntevansa toisensa, silloin vieraskin kohteliaasti pidättyväisyyttä osoittaen voi alkaa seurustella koiran kanssa. Usein tämä rajoittuu puhumiseen, mutta mikäli on tarkoitus esim. koskettaa kädellä koiraa, on sen tapahduttava avoimesti. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Pentua tulee rohkaista tutustumaan ympäristöön. Ehkäpä kätellessämme ilmaisemme luottamuksemme sallimalla toisen tarttua kiinni omaamme ja siis heikennämme puolustustamme. Vastaavasti käsi on vietävä koiran lähelle avoimesti edestä alhaalta, tehostetussa muodossa vielä itse kyykistyen, jotta mitään uhkaa ylhäältä ei ilmenisi. (Vastaanotolla on helpompi olla lattialla polvillaan, kuin sitoa koiran suu ja tutkia ja hoitaa sitä väkivalloin). Kun käsi lähestyy edestä alhaalta, koira ei koe sitä uhkak-

6 si, onhan sille annettu tilaisuus purra ranteeseen. Ellei koira salli tätä, on turha yrittää muutoin sitä ystävällisesti kosketella. Jos taas siihen tartutaan hyökkäävästi, olipa se sitten isäntä tarkoituksella alistaa tai rangaista, tai vieras komentomielessä, parhaiten se onnistuu takaa ylhäältä. Se on koirasta aina vähintään nöyryyttävää, ja niin saa tehdä vain oman lauman arvojärjestyksessä kiistatta ylempi. Jos sen tekee vieras, on sen aina hyökkäys. Koiran leikki ja arvojärjestys Koska koiran yksilönkehityksessä leikki liittyy hyvin läheisesti lauma- ja taistelukäyttäytymiseen, on pennun kanssa leikittävä. On ehdottomasti huomattava, että huumori, puhumattakaan ns. hevosenleikistä, eivät koiran mielestä ole leikkiä. Eiväthän ne ole ihmisten keskenkään toki haavoittamattomia, monesti päinvastoin. Emmeköhän mekin pelkää naurunalaiseksi joutumista. Huumori edellyttää sanallista älykkyyttä, ja sitähän koiralla ei voi olla. Samoin hevosenleikki esimerkiksi lähestyttäessä omaa koiraa pimeällä ja oudoissa vaatteissa ja mahdollisesti muuttaen ääntä pettäen sitä, saattaa johtaa tilanteisiin, jotka ovat meistä hauskoja, mutta tuskin koskaan koirastamme. Siltä puuttuu meille eräs olennainen piirre, halu pettää ja valehdella. Onneksi! Kuten edellä mainitsin, pennun kanssa leikkimällä voidaan sille antaa tilaisuus esimerkiksi harjoitella sopeutumista laumaan ja taisteluleikeillä rakennetaan perusta arvojärjestykselle perheessä. On syytä huomata, että leikki on leikkiä vain silloin, kun molemmat sen siksi mieltävät. Jos se jommankumman mielestä muuttuu todeksi, koiran perinnöllisen etiketin se on heti keskeytettävä. Ellei, niin se onkin taistelua. Leikkiä voi vain lauman sisällä, tuttujen kanssa. Esimerkiksi ketulla tämä kaava ohjaa toisin, ja siksipä epäsosiaalisesta ketusta ei tullutkaan kotieläintä. Yksinkertaisin muoto leikkiä on pitää pentua kiinni, estää sen vapaa liikkuminen. Jo tällä toimenpiteellä se oppii tiedostamaan, että kiinnipitäjä on arvojärjestyksessä ylempi. Siten esimerkiksi lapsi, joka ei siihen pysty koiran ollessa pentu, putoaa helposti arvojärjestyksessä koiran alapuolelle.

7 Monipuolisempi taisteluleikki on painiminen. Beaglenpennun kanssa se on sovellettava kädellä leikkimiseksi. Tartutaan kiinni jaloista, päästä, vartalosta ja yritetään vetää tai kaataa kumppani. Pentu yrittää vapautua tai puree. Sen se tekee leikillä, mutta ei haavoita. Samoin kädenkin on heti hellitettävä, mikäli se tekee pennulle kipeää. Kun käsi voittaa painin ja saa koiralta hartiat mattoon, kyseessä on tilanne, jossa voittaja ratkeaa. Jos pentu pääsee vapaaksi, ihminen menettää asemansa. Näin ei koskaan pidä antaa käydä, ellei halua alistua itse koiraksi omalle koiralleen. On aivan eri asia, että tämän alistamisen pennun ollessa pieni ei suinkaan tarvitse tapahtua eikä pitäisikään tapahtua heti leikin alussa, sillä leikkihän loppuu siihen. Sen sijaan lähes aikuisen ja aikuisen koiran kanssa sen olisi syytä tapahtua ylivoimaisella tavalla. Ellei koira suostu alistumaan kädellä painamalla kaulasta ja rinnasta selälleen ja suuttuu leikistä alkaen taistella tosissaan, on ihmisenkin oltava hetki tosissaan. Ei niin, että se tekee kipeää koiralle, vaan siten, että nöyryyttää ja alistaa sen. Ellei se onnistu kädellä, on isomman koiran ja aikuisen ollessa kumppanina tartuttava niskasta kiinni ja painettava maahan puolustuskyvyttömäksi. Mutta tämä ei ole enää leikkiä, vaan kyse on jo taistelusta. Ja sitä ei uusita kuin tarpeen vaatiessa. Kasvatus on epäonnistunut, jos näistä uusintoja tulee useita. Niitä ei pitäisi enää tarvita koiran tultua sukukypsäksi. On eri asia, että samaa niskasta kiinni -kaavaa voidaan käyttää täysin ilman leikkiä hyvin tehokkaana ja harkittavana rangaistuksena. Olipa kysymys leikkitilanteesta tai todesta, koiran kanssa ihmisen on aina voitettava. Ihmisen ei ole syytä siitä koskaan tinkiä. Ei leikilläänkään, sillä se on valetta ja teeskentelyä. Koira ei sitä ymmärrä, siltä puuttuu koko käsite ja sen taju. Vielä pahempi on, jos niin tapahtuu tositilanteessa. Jos esimerkiksi hoidon vuoksi joudutaan käyttämään pakkotoimenpiteitä, niiden käyttö ei saisi koskaan epäonnistua, eikä niistä vapautuminen saisi tapahtua koiran vastustuksen seurauksena vaan isännän tai hoitajan tahdosta koiran ollessa alistetussa ja myös siihen mukautuneessa tilanteessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että näitä pakkotilanteita hakemalla haetaan. Tarve sanelkoon tilanteen. Kun pentu on tullut uuteen laumaan, perheeseen, sen on siis ensiksi tutustuttava sen jäseniin. Välittömästi alkaa myös muotoutua sen arvoasema siinä. Alussa se toki nimenomaan pentuna on melko alistuvainen, mutta kiinnittää itse koko ajan asian tärkeyteen lisääntyvää huomiota aina vuoden, puolentoista ikään saakka. Asema on tehtävä selväksi heti alusta. Tärkeintä on huomata, että järjestys muotoutuu lähes yksinomaan pareittain. Siis erimerkiksi perheen johtaja, beaglella toivottavasti isäntä tai metsästävä emäntä, ei voi vaikuttaa esimerkiksi jonkun lapsen ja koiran väliseen arvoon. Jos sivullinen puuttuu

8 tähän kamppailuun, koira käsittää puuttumisen joko toisen pennun suojelemiseksi tai seksuaalipartnerin omistusosoitukseksi. Kun myöhemmin uudessa tilanteessa sivullinen on poissa, koira yrittää selvittää tilannetta kahden kesken. Siis pennun on koettava jokaisen perheenjäsenen suhteen kahdenkeskinen alistumissuhteen asettuminen. Tue siis lasten pyrkimyksiä ylivaltaan neuvomalla heitä eikä kurittamalla pentua. Silloin se onnistuu. Ihmisen vaatimat tavat Perheenjäsenenä pennun on opittava monia tapoja, joita sen jäsenyys perheessä vaatii, mutta jotka ovat koiran kannalta luonnottomia, eivätkä siten sisälly sen perittyyn muistiin eli käyttäytymiskaavoihin. Nämä on opetettava yksitellen pennulle, mutta niitä ei saa vaatia itsestäänselvyyksinä, puhumattakaan että niiden taitamattomuudesta voidaan rangaista ennen kuin vaadittu tapa on opittu. Pieni pentu ei pysty vielä pidättämään. Hyvä nyrkkisääntö on, että pentu viedään ulos aina välittömästi heräämisen Huonesiisteys Vieroitettu pentu on ohjelmointinsa ansiosta oppinut, että pesään ei ulosteta tai virtsata. Mutta vasta aikuisena sille tulee tarve tehdä se tiettyihin paikkoihin, jolloin se palvelee reviirikäyttäytymistä. Sillä on kuitenkin luonnollinen pakko tehdä tarpeensa ja pentuna vielä monasti päivässä. Huonesiisteyden opetuksessa on lähdettävä tältä pohjalta. Jos pentu on tilapäisesti ja suhteellisen lyhyen aikaa suljettu pesäänsä, se ei ilman pakkoa sitä tahri. Tätä voi käyttää apuna opetuksessa. Mutta muualle se voi aina tarpeen tullen suorittaa tekonsa. Opettamatonta pentua ei saa koskaan rangaista. Sen on saatava ensin oppia, että se on sallittua. Vasta sen jälkeen kun sillä on varma tieto luvallisesta paikasta, voidaan estää teko luvattomaan paikkaan. Siis paikka ja aika ovat tärkeitä, eikä teko. Ellei voi estää vahingon tapahtumista heti tarpeen teon alkaessa ja tapahtuessa siirtämällä pentu sallittuun paikkaan, ei pidä rangaista. Jälkeenpäin annettua rangaistusta pentu ei voi käsittää oikein. Omalle ulosteelle ja virtsalle haiseva ja sallittu paikka helpottaa tyhjennystapahtuman alkuunlähtöä. Vastaavasti luvattomasta paikasta, esim. matosta, on syytä poistaa hajut mahdollisimman tarkoin.

9 Kielletyt paikat Pöydät, sängyt, tuolit yms. ovat tavallisesti koirilta kiellettyä aluetta. Tämän opettamisen tulisi olla ehdotonta ja johdonmukaista. Ellei koira saa tulla esimerkiksi sänkyyn, ei sitä pidä päästää koskaan sänkyyn jne. Ehdottomasti asiassa ei saa tehdä koskaan poikkeusta! Tämän opetuksen antaminen tapahtuu poistamalla koira heti. Ei hyväillen ja silitellen, vaan määrätietoisesti lujalla otteella sekä samalla opettaen kielteisen komentosanan, symbolin, jota aina käytetään estävänä ilmaisuna, sanomalla ei tai hyi jne. Äänenpainon ja teon on oltava selkeästi kieltoa ilmaisevia ja lujia. Kieltoa ei opita hellyydellä eikä hyssyttelemällä. Koska tapahtuma on epämieluinen estävä toimenpide, teonkin on oltava epämieluisa rangaistusluonteensa takia. Siis esim. tuolilta pentua ei nosteta pois, vaan vahingoittamatta ja vammauttamatta läimäyttäen survaistaan se pois. Nyt joku saattaa sanoa, että tämä on liian kovakouraista. Pitää hakea vaikkapa pehmeä rullalle kääritty lehti, jolla takaapäin hositaan ja sanotaan hyshys. Paras opettaja on kuitenkin pennun emä. Ei senkään kiellä käpälällään pyöritelleen tai kuonollaan työntäen, vaan nopealla puraisuliikkeellä äkäisesti murahtaen. Opetus on epäonnistunut, siis joko tarkoitus on epäselvä tai kielto tehoton, ellei pentu opi sitä muutamalla kerralla. Tavallisesti kyseessä on kuitenkin epäjohdonmukaisuus siten, että sama joskus sallitaan joskus ei. Kielletyt esineet ja kielletyt teot Ellei aiota tarjota pennulle tilaisuutta jatkossakin askarrella esimerkiksi pureskelemalla mattoja, kenkiä, sukkia, tuolinjalkoja jne., se on heti ensimmäisellä kerralla joka kerta teon ilmetessä estettävä. Kuinka ihmeessä pentu voi muutoin tietää, milloin se on sallittua, milloin ei. Vilkas beaglenpentu keksii helposti kiellettyä tekemistä itselleen, jos sen energiaa ei suunnata sallittuihin kohteisiin.

10 Toisaalta pennulle on tarjottava selvästi tunnistettavia sallittuja esineitä pureskeltaviksi ja leikittäviksi, joita sen luonnollisesti on aina sallittava käsitellä. Samoin myös kohteita kiipeiltäviksi, haistettaviksi, maistettaviksi ja liikkuvia katsottaviksi. Näitä tutustumiskohteita toimintojen harjoittamiseksi tulee jatkuvasti lisätä, monipuolistaa ja laajentaa. Mutta luonnollisesti järkevissä rajoissa. Ydinluut ja rustot ovat mukavaa ja vaaratonta ajanvietettä pennuille - miksei vanhemmillekin koirille!

11 Tottelevaisuus ja käytöstavat Heti, kun pentu on saapunut uuteen kotiin, alkaa pennun kouluttaminen. Koulutuksen tarkoituksena on saada koirasta kotioloissa siisti ja tottelevainen, näyttelykehässä rauhallisesti ja hyvin esiintyvä sekä harjoituksen avulla kehittää sen luontaisia metsästysominaisuuksia. Koirasta on kouluttamalla mahdollisuus saada todella tottelevainen ja miellyttävä kaveri niin kotioloissa kuin metsästystilanteissakin. Varsinkin metsästyksessä on suuri etu, jos koira on hallittavissa kaikissa tilanteissa. Koulutusharjoitus tähtää siihen, että koira uskoo isännän olevan ainoan ja todellisen auktoriteetin. Koira oppii, mitä isäntä sille opettaa. Kouluttaminen voidaan jakaa seuraaviin vaiheisiin ja osa-alueisiin: A Kotiolot 1. Sopeutumiskoulutus 2. Siisteyskasvatus 3. Totuttaminen taluttimeen 4. Tottelevaisuuskoulutus B Näyttelyt C Metsästys 1. Kytkemisen koulutus 2. Totuttaminen metsästysolosuhteisiin 3. Varsinainen metsästyskoulutus ja harjoitus Ensimmäiseksi opetetaan pentu tottumaan nimeensä ja tulemaan kutsuttaessa luokse. Kun se on oppinut tämän sisätiloissa, sama harjoitus toteutetaan ulkona. Hyvänä kiihokkeena käytetään pennulle mieluista makupalaa, kun se on noudattanut kutsua. Metsästystä ajatellen on pentu syytä totuttaa pilliin tai torveen. Parhaiten tässä onnistutaan, kun ruokintakutsuna annetaan pillillä luoksetulokutsu tai opetetaan pentu yhdistämään nämä äänet makupalaan. Jo kasvattaja voi luonansa opettaa pennut pillille ruokittaessa. Myöhemmin koira oppii yhdistämään nämä asiat ja tulee torven tai pillin kutsulla aina isäntänsä luokse, myös metsällä. Pillin käyttö on todella tehokasta verrattuna huudettuihin luoksetulokutsuihin. Totuttaminen taluttimeen Tarhasta tai koirankytkimestä ei saa muodostua pennulle vankilaa. Pennulle tulee antaa tilaisuus liikkua vapaasti ulkona ja sisällä mahdollisimman paljon.

12 Tälloin pentu voi purkaa tarmonsa oikealla tavalla. Sen kanssa tulee leikkiä paljon, jolloin apuna voidaan käyttää puruleluja ja palloja. Pennun hyppiminen ihmisiä vasten estetään ja puhutellaan ja käsitellään pentua siten, että sen kaikki jalat ovat maassa. Liikuntaan kuuluu myös pennun taluttaminen. Tämä tulee opettaa vaiheittain. Ensimmäiseksi pentu totutetaan uuteen ympäristöön. Pennulle laitetaan panta kaulaan, mutta sitä ei vielä kytketä taluttimeen. Tottuminen pantaan tapahtuu sitä pikemmin ja kivuttomammin, mitä nuorempana pentu ensimmäisen pantansa saa. Pannan tulee olla kevyt ja sopivankokoinen. Pentu tottuu pantaan nopeammin, jos se on jatkuvasti kaulassa. Pantaan tottumisen jälkeen suoritetaan kytkeminen kevyeen taluttimeen. Aluksi pyritään liikkumaan pennun mielijohteiden mukaan ja tehdään varovasti ensimmäiset yritykset antaa taluttimesta ohjeita pennun kulkusuunnasta. Jos pentu laittaa jarrut päälle, ei sitä saa taluttimella laahaten vetää. Liikkeelle lähtö pitää saada tapahtumaan joko kutsumalla tai herättämällä muutoin pennun mielenkiinto haluttuun kulkusuuntaan. Tässä voi käyttää apuna myöskin makupaloja. Alle kolmen kuukauden ikäisen pennun kuljettamista pitkiä matkoja kytkettynä on vältettävä. On pyrittävä käyttämään riittävän pitkää talutinta. Pennun annetaan käyttäytyä kohtalaisen vapaasti, sen annetaan vetää ja vaihtaa puolta taluttajaansa nähden. Kuristuspantaa ei nuorelle pennulle tule laittaa ja muutenkin pennun käsittely tulee tapahtua leikin varjolla. Eläinsuojelulaissa on määrätty, että alle vuoden ikäistä koiraa saa vain tilapäisesti pitää ulkona tietylle paikalle kytkettynä. Kytkemisen koulutus Perusta kytkemiselle metsällä luodaan jo pentuna tapahtuvan tottelevaisuusopetuksen yhteydessä. Kotona opittu kutsusta luoksetulo saattaa innokkaalta koiralta unohtua metsässä, jos kytkemistä ei harjoitella. Paras vaihe aloittaa opetus on ennen kuin pentu saa ensimmäiset jänisajot. Pentu kutsutaan joko pillillä tai torvella maastossa luokse ja kun se noudattaa kutsua, annetaan sille makupala ja hyvitellään. Tämän jälkeen annetaan pennun taas jatkaa maaston tutkimista. Sama toistetaan useita kertoja välillä kytkien koira. Seuraavassa vaiheessa koira opetetaan tulemaan kutsumalla ajosta pois. Tämä onkin usein aika vaikeaa, silla innokkaat koirat eivät mielellään jätä ajoa kesken. Yksi koettu hyvä keino on, kun koiralle ammutaan ensimmäinen jänis, mennään kaadolle ja koiran ollessa jo näköetäisyydellä, kutsutaan koira pillillä tai torvella luokse. Sama tehdään ajon aikana, mennään jäniksen kulkureitille ja kun koira

13 on tulossa jälkiä pitkin ajaen, kutsutaan sitä näköetäisyydeltä luokse, kytketään koira ja annetaan sen hetken kuluttua jatkaa ajoa. Näin menetellen saadaan syntymään luottamus ja yhteistyö koiran ja kuljettajan välille eikä hankaluuksia jatkossakaan tule syntymään. Juhani Hirvensalo: Pennun terveydenhoito Loishäädöt Vaikka narttu olisikin matolääkitty ennen astutusta, huolellinen kasvattaja antaa pennuille matokuurin ennen luovutusta. Tästä huolimatta uuden omistajan on hyvä uusia lääkitys parin ensimmäisen viikon aikana. Eri tehtailla on eri merkkisiä ja vaikutukseltaan erilaisia valmisteita. Tavallisesti yleisesti ennakolta estävää ja ilman matojen tai niiden munien toteamista annettava lääkitys on kohdistettu erilaisia pyörömatoja vastaan. Lääkitys on hyvä uusia pennun ollessa muutaman kuukauden ikäinen ja sen jälkeen esimerkiksi kerran vuodessa. Jos pidetään yhdessä useampia koiria samoissa tiloissa tai ne saavat liikkua vapaasti kylässä, on niillä suurempi mahdollisuus saada saastutus toistuvasti uudelleen. Rokotus Penikkatauti ja tarttuva maksatulehdus muistuttavat toisiaan ja usein sekoitetaan keskenään, koska ne ilmenemisoireiltaan, vaarallisuudeltaan sekä tarttuvaisuutensa vuoksi ovat samankaltaisia. Kumpaakin on viime vuosina ilmennyt melko vähän Suomessa, mutta juuri sen vuoksi on syytä olla varuillaan. Vähäisestä esiintymisestä on ollut seurauksena, että rokotus on lukuisissa tapauksissa laiminlyöty. Siitä taas seuraa, että taudin puhjetessa se leviää nopeasti ja laajalti suojaamattomassa koirakannassa. Rokotusta ei tavallisesti suoritetaan ennen kuin kolmen kuukauden iässä, koska nuoremmalla suojasta tulee vajavainen. Toinen rokotus on suositeltu annettavaksi vuoden kuluttua ja seuraava vähintään kolmen vuoden sisällä edellisestä. Mikäli paikkakunnalla tiedetään esiintyneen näitä epizootioita, on syytä uusia tuoreempikin rokotus. Useimmat eläinlääkärit käyttänevät tavallisesti valmisteita, joissa ovat molemmat taudinaiheuttajat yhdessä rokotteessa. Parvovirus-tartunta, joka voi olla pennuille ja vanhuksille kohtaloksi, mutta myös kaikenikäiset ovat vaarassa ilman suojaa. Emo on hyvä rokottaa ennen synnytystä. Suositeltavaa olisi rokottaa pennut viikkoa ennen luovutusta. Rokotus on syytä uusia noin kuukauden parin kuluttua.

14 Rabies eli raivotauti, vesikauhu, tuli maahamme Rokotus sitä vastaan on pakollinen metsästyskoirille ja yleensä virallisiin kenneltilaisuuksiin, kuten näyttelyihin jne. Rokotus on oltava kuukautta vanhempi. Se on uusittava vuoden kuluessa, jos ensirokotus on tehty alle vuoden iässä. Vanhemmilla uusinnat on tehtävä alle kahden vuoden kuluessa. Korvat Beaglen korvat vaativat tavallisesti vähän hoitoa. Olisi kuitenkin hyvä silloin tällöin tarkistaa, että korvakäytäviin ei ole kertynyt likaa. Mikäli sitä on, on se pyrittävä poistamaan varovasti pyyhkimällä kuivalla pumpulitupolla. Jos kuitenkin korvalehti tai korvakäytävä punoittavat tai jos ne ovat kostean eritteen peittämiä taikka eritoten jos koira aristaa korvaansa, on ainakin sellaisen koiranomistajan, jolla ei ole aikaisempaa kokemusta asiasta, viisainta heti kääntyä eläinlääkärin puoleen. Aihetta asiantuntevaan hoitoon on myös aina, jos koira raapimalla korvaansa tai pitämällä päätään kallellaan ilmaisee korvasärkyä. On syytä muistaa, että hoidettukin korvatulehdus uusii hyvin helposti puhumattakaan hoitamattomasta tai vaillinaisesti hoidetusta. Vaikka beagle ei tunnukaan olevan erityisen herkkä tällekään vaivalle, esimerkiksi uiminen lisää kesäaikaan vaaraa tuntuvasti. Silmätulehdukset Silmätulehdukset ovat myös uhkaamassa koiriamme. Onneksi vaiva paljastaa itsensä helposti ja on niin näkyvä, että hoidon aloittamisessa ei tavallisesti viivytellä tarpeettomasti. Beaglen silmäsairauksiin on syynä useimmiten ulkoiset tekijät. Joillakin yksilöillä silmät saattavat tavallaan olla liian suuret ja suojaamattomat, liian ulkona rotumääritelmään verrattuna. Silloin varsinkin ennen lumentuolia heinikko ja muu aluskasvillisuus saattaa helposti aiheuttaa vaurioita erilaisten haavaumien muodossa. Hyvin yleisesti alkusyksyllä kerääntyy koiran silmiin varsinkin vilkkuluomen alle erilaisia roskia, kuten heinänsiemeniä. Seurauksena ovat turvonneet vilkkuluomet ja vuotavat silmät. Metsästä tultua onkin syytä tarkistaa silmät ja aiheen ilmetessä poistettava roskat. Tarvittaessa on annettava lääkehoitoa erilaisten silmätippojen ja -voiteiden avulla. Kynnet Rotumääritelmän mukaan oikeamuotoisessa, kootussa, kissankäpälää muistuttavassa beaglen tassussa pitäisi olla voimakkaan lyhyet kynnet. Sellaiset kuluvat yleensä sopivasti, jos koira saa tarpeeksi ja sopivan kovalla ja karkealla pohjalla tapahtuvaa liikuntaa. Käsitykseni mukaan beagleissamme

15 on kuitenkin melko paljon suhteellisen ventovuohisia sekä hajavarpaisia ja samalla usein myös pitkäkyntisiä. Ne esiintynevät näyttelykehissä ani harvoin arvostelulipukkeessa olevista maininnoista päätellen. Joka tapauksessa ylipitkät kynnet on syytä tarvittaessa lyhentää. Toimenpide vaatii siihen tarkoitetun leikkurin. Turkin hoito Beaglen karvapeite ei vaadi trimmausta, mutta säännöllisen harjaamisen avulla saadaan irtonaiset karvat poistetuksi ajoissa - siten ne eivät tule siivouksessa niin runsaaksi harmiksi. Joskus on aihetta pestä koira, Silloin on käytettävissä erityisesti siihen tarkoitukseen sopivia shampoita, jotka helpottavat toimenpidettä ja parantavat tulosta. Liian usein tapahtuvaa pesua on kuitenkin syytä välttää. Jos koirassa on syöpäläisiä, on käytettävä erikoisshampoita. Punkit Koiran ihonhoidosta puhuttaessa ei ole syytä unohtaa kesäisin Etelä- ja Itä- Suomessa esiintyvää punkkia. Niille, jotka eivät sitä tunne, ei tarkempi kuvaus liene tarpeenkaan. Koira ei voi niitä raapimalla poistaa kokonaisina yhtä vähän kuin ihminenkään mekaanisesti kokonaan irrottaa kuin aivan punkin ihollaolon loppuvaiheessa, jolloin se itsekin jo on valmis pudottautumaan pois. Seurauksena väkivaltaisesta irrottamisesta on punkin suuosien jääminen ihoon, ja siitä taas kehittyy melko ilkeä tulehduspesäke. Käytännössä tehokkain keino lienee poistaa punkki apteekista saatavalla punkinpoistajalla taikka kiertämällä se sormin varovasti irti ihosta. Hampaiden hoito Hyvin monilla koirilla esiintyy hammaskiveä. Vanhoilla koirilla se lienee lähes normaalia. Syy lienee ihmisen tarjoaman ruoan laadussa ja ateriointitavoissa. Koiran hampaiden harjaamista käyttäen siihen tarkoitettuja harjoja ja jopa hammastahnoja, suositellaan asiantuntijoiden keskuudessa. Itse en katso voivani olla toimenpidettä suosittelemassa, kun on kyseessä beagle. Jokin raja koiran ihmimillistämisessäkin pitää olla. Sopivat luut pienissä erissä, varsinkin rustoluut, naudan häntänikamat jne. ovat pätevä vaihtoehto hammaskiven estämiseksi. Jos koiralla on runsaasti hammaskiveä, ja siitä tai muista hammasvioista aiheutuu koiralle havaittavaa vaivaa, on luonnollista mielestäni hakea asiallista hoitoa.

16 Anaalirauhastulehdus Tulehdus ilmenee aluksi siten, että koira vetää peräpäätään maata pitkin. Koiran peräaukon molemmin puolin on pussimaiset muodostumat, joihin rauhaset erittävät voimakkaasti haisevaa eritettä. Joskus näiden pussien suut tukkeutuvat ja seurauksena siitä tai muista syistä anaalirauhaset eli oikeammin pussit tulehtuvat. Seurauksena on kutinaa ja pahimmassa tapauksessa jopa avanne. Mikäli oireita ilmenee, on syytä kääntyä eläinlääkärin puoleen avun saamiseksi. Ruokinta Ruokinnasta saatavat ohjeet ja neuvot ovat uskoakseni jokaisen koiranomistajan saatavilla eri kirjoista ja mainoksista. Mutta muutama lyhyt toteamus ja kommentti lienee paikallaan tässäkin yhteydessä. Ruokahalu, siis nälän tunne, koiralle fysiologisesti tulee koiralle 2-3 vuorokauden kuluttua edellisestä täydestä ateriasta. Silloin se syökin sitten aidosti koiran tavalla hotkien hyvällä halulla. Kuulen voimakasta protestointia, että ei koiraa saa kiusata näin harvoilla aterioilla. Olkoon, mutta sitten ei pidä kertoa huonosta ruokahalusta, jolloin koira ei syö totutulla aamu- ja ilta-aterialla vaikka mitä tarjoaisi. Eiköhän nälkä sittenkin ole paras ruokahalun lääke. Vaikka pentu tarvitseekin kolme, neljä ateriaa päivässä, aikuinen koira tulee hyvin toimeen yhdellä, korkeintaan kahdella aterialla päivässä. Ellei tarjottu päivän ainoa ruoka maistu, se maistuu seuraavana iltana. On syytä muistaa sanonta: Mies päivä, koira viikon paastoaa samalla vaivalla. Eläinlääkäri E. Suhonen: Käyttökoiran ruokinnasta eri tilanteissa Niin monta mieltä kuin miestä. Tähän käsitykseen voi sivustaseuraaja joskus päätyä kuunnelleessaan koiraväen turinoita ja kannanottoja ajuriensa ruokintaan liittyvistä pulmista. Jokin yhden mielestä erinomainen ruokintatapa voi toisen mielestä tuntua täysin vieraalta, ja on ilmeistä, että koiranomistajat ovat terveiden täyskasvuisten koirien ruokinnassa päässeet hyvinkin erilaisilla ruokavalioilla tyydyttäviin tuloksiin. Tässä kirjoituksessa tarkoituksenani onkin tarkastella joitakin ruokinnan erityiskysymyksiä, kuten pikkupennun ruokintaa, kasvavan koiran ruokintaa sekä joitakin muita ruokintaan liittyviä ongelmia.

17 Pikkupentujen ruokinta Jos penikoiminen on sujunut normaalisti ja narttu on hyväkuntoinen, eikä pentujen lukumäärä ole liian suuri, emä huolehtii pennuistaan yleensä noin 3 viikon ikään saakka. Tässä iässä aloitetaan lisäruoan antaminen. Tutkimusten mukaan luutuminen on pennuilla voimakkainta juuri 8 ensimmäisen elinviikon aikana ja myös seuraavat 8 viikkoa ovat voimakkaan luunmuodostumisen aika. Tällöin vain riittävästi valkuaista ja rasvaa sisältävä ravinto kivennäisillä ja vitamiineilla tasapainotettuna takaa luuston ja lihaksiston tasaisen kehityksen. Pennut pärjäävät pelkällä emon maidolla ensimmäiset 3 viikkoa, mikäli pentue on normaalikokoinen ja narttu hyväkuntoinen. Pelkät maito ja puuro sekä muille eläimille tarkoitetut rehut eivät riitä. Näyttääkin siltä, että pentujen lisäruokinnassa esiintyy vielä tänä päivänä puutteita, eikä perimän suomaa rakennetta aina saavuteta. Lisäruokinta voidaan aloittaa esimerkiksi antamalla pennulle kokomaitoon keitettyä velliä, johon lisätään keitetty kananmunan keltuainen ½ litraa kohden ja vaikkapa hieman hunajaa makua parantamaan. Vähitellen seokseen lisätään esim. jauhettua lihaa ja keitettyä kalaa sekä ravintotarpeen yhä lisääntyessä esimerkiksi leipää ja puuroa. Valkuaisen (esim. lihan ja kalan) määrä saisi olla pentujen ravinnosta lähes puolet päivittäisestä annoksesta 3-5 viikon iässä, jonka jälkeen valkuaisen määrää tasaisesti lasketaan siten, että se luovutusiässä on noin ¼ ravinnon määrästä. Rasvan osuus saisi tällöin olla noin 15%. Esimerkiksi rasvaisessa lihassa on edellämainittuja ravintoaineita luonnollisessa muodossa. Pikkupentujen täysrehuja ja kuivamuonaa käytettäessä pentuja on syytä ryhtyä totuttamaan rehuihin jo lisäruokinnan alkaessa. Täysrehun määrää lisätään siten, että sen osuus on puolet 5-8 viikon iässä ja kaksi kolmasosaa 9 viikosta aina puoleen vuoteen saakka. Täysrehun etuna on se, että uusi omistaja voi jatkaa ruokintaa samalla rehulla ja tavallisia siirtymävaiheen ongelmia ei synny. Pentujen kasvaessa on myös tärkeää, että ne saavat riittävästi kivennäistä ja vitamiineja. Arvioitu kalsiumin tarve on 0,5 g ja D-vitamiinin tarve 20 KY (kansainvälistä yksikköä) päivässä painokiloa kohden. Kätevästi kivennäiset

18 saadaan seuraavasta seoksesta: luujauhoa 100 g, liitujauhoa 10 g sekä maitokalkkia 50 g. Hivenaineiden saannin vuoksi liidun tulisi olla ns. luonnonliitua (Queensfill), jota mm. Yliopiston apteekki toimittaa. Tätä seosta annetaan pennulle heti lisäruokinnan alkaessa, ts. 3 viikon iästä lähtien. Tarvittava määrä lasketaan kulloinkin pentujen yhteispainon mukaan ja se on 0,5g seosta painokiloa kohden vuorokaudessa. (Esim. pentujen yhteispaino 10 kg; päivittäinen kalkkiseoksen määrä = 10 X 1,5g = 5g = n. 1 teelusikallinen). Kalsiumin imeytymiselle tärkeää D-vitamiinia saadaan kalanmaksaöljystä, jota annetaan 1-2 tippaa pentua kohden päivässä koosta riippuen. Lisäravintoa pennulle annettaessa päivittäisten ruokintakertojen lukumäärä voidaan karkeasti arvioida siten, että kun se aloitettaessa on 5-6 kertaa päivässä, on se luovutusiässä 4 kertaa päivässä. Liiallinen ruokamäärä on myös haitallista pikkupennuille. Kasvattajan olisikin syytä tarkkailla pentuja jatkuvasti eikä päästää jotain ahmattia lihomaan liiaksi muiden kustannuksella. Huonokarvainen, lihava ja roikkuvamahainen pentu on usein merkkinä väärästä ravinnon määrästä ja koostumuksesta ja kenties myös madotuksen laiminlyönnistä. Madotus olisikin syytä suorittaa pikkupentuaikana kahdesti, esim. 4 ja 6 viikon iässä. Luovutusiässä olevan pennun tulisi olla kiiltäväkarvainen, kiinteälihaksinen, liikkuva ja vilkas olemukseltaan. Kasvavan koiran ruokinta Kolmen-neljän viikon ikäisenä pennuille aletaan antamaan emän maidon lisäksi kiinteää ruokaa. Tässä syömässä Tanten. Luovutuksen yhteydessä on tärkeää, että kasvattaja selvittää uudelle omistajalle tarkoin pennun sen hetkisen ruokavalion ja että äkillisiä muutoksia olisi vältettävä. Kasvuaikana sopivan perustan ruokinnalle muodostaa esim. kuivamuona ja kotiruoka sopivassa suhteessa. Kasvuaikana tarvitaan lisäksi valkuaista (lihaa, kalaa, koiranmakkaraa), jonka osuus tulisi olla n. 20% ravinnosta. Rasvan osuus tulisi olla noin 10-15%. Kuivamuonaa annettaessa on muistettava, että sen vesipitoisuus on sangen pieni (n. 10%), jolloin kupillinen kuivamuonaa vastaa 5-6 kupillista puuromaista ruokaa. Liiallinen kuivamuonan syöttö saattaa joissakin tapauksissa aiheuttaa pennulle suolistohäiriöitä, kuten esim. ummetusta. Maidon sietokyky vaihtelee koirilla jonkin verran. Sen osuus pennun ruoasta ei saisi kuitenkaan nousta yli 5 %:n, sillä runsas maitosokeri

19 voi aiheuttaa pennulle karvanlähtöä, suolistokatarria ja ripulia, varsinkin, jos annettavan maidon määrä vaihtelee. Samoin on raa an kananmunan ja raa an kalan todettu aiheuttavan pennuille em. oireita. Kivennäiset, kalsium ja fosfori sekä vitamiini (A-, D- ja B-ryhmän vitamiinit) muodostavat hyvin olennaisen osan kasvavan pennun ruokavaliosta. Kun tiedämme, että koiran luusto muodostuu pääpiirteittäin yhdeksän ensimmäisen elinkuukauden aikana, ymmärrämme hyvin kivennäisten ja vitamiinien merkityksen kasvukaudella. Tasapainoisen luunmuodostuksen seurauksena kehittyvät koiralle vahvat nivelet ja hyväasentoiset raajat, luonnollisesti perintötekijöiden sallimissa rajoissa. Markkinoilla on lukuisia erilaisia kivennäisvalmisteita. Näitä käytettäessä tulisi muistaa, ettei oikea tapa varmistaa kivennäisten saantia ole useiden valmisteiden samanaikainen käyttö, vieläpä valmisteita välillä vaihtaen, kuten joskus näkee tehtävän, vaan annostusohjeita olisi tarkoin noudatettava. Käyttökelpoinen kivennäislähde, josta pentu saa kalsiumin ja fosforin sopivassa suhteessa on em. luujauhon, liitujauhon ja maitokalkin seos, jota kasvavalle beaglelle annetaan ½ g elopainokiloa kohden, ts. ½-1½ teelusikallista päivässä kasvuvaiheesta riippuen. Koiranomistajien mielipiteen luiden syöttämisestä pennulle vaihtelevat melko paljon, muodostivathan ne aikaisemmin tärkeän kivennäislähteen. Käsitykseni mukaan luut täyttävinä ja huonosti sulavina eivät ole tarpeellisia pennulle, joka saa riittävästi muuta kivennäistä. Kuitenkin hampaiden vaihtumisen aikaan (noin 2-6 kk) voi pennulle antaa rustoja tai suuria putkiluita kaluttavaksi. Vielä viime vuosikymmenen alkupuolella kennelväen keskuudessa yleinen puheenaihe oli koirien erilaiset puutostilat. Tämä johti siihen, että lähes kaikkiin koiranruokiin lisättiin erilaisia määriä vitamiineja. Viimeaikojen tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että tämän päivän ongelmana on pikemminkin vitamiinien liika-annostus kuin puutostilat. Kesäisin koiranpentu saa D-vitamiinia suoraan auringon valosta. Jos se tällöin saa lisäksi vitaminoitua koiranmuonaa ja kivennäisvalmistetta sekä parhaassa tapauksessa vielä vitamiinitippoja, ylivitaminointi on ilmeistä. Ylisuurten D-vitamiiniannosten on todettu aiheuttavan koiranpennulla luuston kasvuhäiriöitä. Koiranpennun päivittäinen D-vitamiinin tarve on n. 20 KY painokiloa kohden, ja sopivassa muodossa se saadaan tavallisesta kalanmaksaöljystä, jonka annostus kasvavalle beaglelle on n. ½ teelusikallista 3 kertaa viikossa talvikuukausien (marras-maaliskuu) aikana. Kalanmaksaöljystä pentu saa myös luunmuodostukselle tärkeää A-vitamiinia. Tarpeellisia B-ryhmän vitamiineja sisältävät mm. Kuivamuonat. Kalkkiseosta ja kalanmaksaöljyä on pennulle hyvä antaa 6-9 kk:n ikään saakka pennun kasvusta ja kehityksestä riippuen.

20 Käyttökoiran ruokinnasta rasituksen yhteydessä Jokaisella koiranomistajalla on yleensä omat reseptinsä koirien valmennuksen ohella myös metsästys- ja kilpakauden ruokintaan. Muutama sana kuitenkin ruokinnasta rasituksen yhteydessä lähinnä ravintofysiologian kannalta. Koirien tarvitsema energiamäärä vaihtelee; esim. kahden samankokoisen ja samanlaisessa rasituksessa olevan koiran energiantarpeessa voi olla yksilöllisten erojen ja ulkoisten olosuhteiden johdosta huomattaviakin eroja. On arvioitu, että kohtuullisessa rasituksessa energiantarve nousisi 25-50% ja kovassa rasituksessa jopa 100%. Kasvaneen energiantarpeen tyydyttämiseksi esim. metsästyskaudella voidaan aterioihin lisätä rasvaa energialähteeksi. Rasvan määrä ei saisi kuitenkaan nousta yli 20%:n ja sen nousun myötä myös valkuaisen määrää on hyvä lisätä. Kun käyttökoiran energiavarastoja täytetään jotain vaativaa suoritusta varten, olisi rasvan lisäyksen tapahduttava joustavasti jo hyvissä ajoin ennen rasitustilannetta. Ruokinnan rasvapitoisuuden noustessa olisi myös normaalia liikkumista ja sisätiloissa olevan koiran ulkoiluttamista lisättävä, ettei koiran suolisto pääsisi liiaksi täyttymään normaalia hitaammin sulavan runsasrasvaisen ravinnon seurauksena. Sopivia lähteitä ovat mm. tali, rasvaiset sian- ja naudanliha, voi sekä rasvaiset kalat. Kovassa rasituksessa olevalle koiralle on hyvä antaa myös hiilihydraatteja tarvittavan lihasglykogeenin lähteeksi. Näitä on mm. viljatuotteissa sekä perunassa. Koiranomistajien käsitykset vaihtelevat melkoisesti siinä, kuinka paljon ennen voimakasta rasitusta esim. kilpailua, koira tulisi ruokkia. Ruoan kulkeutuminen ja sulaminen suolistossa vaihtelee luonnollisesti koostumuksesta riippuen. Käsitykseni mukaan voimakasta ruokintaa pitäisi seurata riittävän pitkä väli (6-12 tuntia yksilöstä riippuen), jolloin rasituksen alkaessa ravinto olisi valmista elimistön käytettäväksi. Kovien rasitusten yhteydessä pitäisi niinikään seurata muutoksia ja tarvittavien muutosten tulisi seurata tasaisesti suoritettavaa kunnon kohennusta. Babl metsällä Lapissa.