Abstract : The mires and peat reserves of Ii and their usefulness in the municipality of Ii, Northern Finland

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 323 Tapio Muurinen IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and peat reserves of Ii and their usefulness in the municipality of Ii, Northern Finland Espoo 2000

2 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 7 2 ALUEKUVAUS 7 3 TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Laboratoriotutkimukset 10 4 AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEN ESITYS Laskelmat Tuotantokelpoisuus ja arviointiperusteet Tulosten esitys 11 5 TUTKITUT SUOT 14 1 Mainesuo 14 2 Lautakankaansuo 14 3 Vesisuo 14 4 Kovasinsuo 14 5 Lammassuo 14 6 Kuurnasuo 15 7 Järvisuo 15 8 Matolamminsuo 15 9 Raukansuo Kylmäsuo Niinisuo Pukinsuo Suppilosuo Mätässuo Suppilonsuo Pikku Palosuo Isonpetäjänsuo Kota-Lehmus-Piippusuo Urkistonsuo Koukistonsuo Mäkisuo Vesisuo Rahkasuo Pikku Palojärven suo Pikku Klaavusuo Klaavusuo Mäntyselänsuo "Ison Palojärvensuo" Hanhisuo Muhosuo - Pikku Muhosuo Koukkarasuo Rooppilamminsuo Palosuo Lieskansuo Iso Hankosuo Pikku Hankosuo Kassasuo-Alasiliänsuo Hirsisuo-Hopiaäyrinsuo Ritasuo Latosuo 23

3 41 Tultasuo Makkarasuo Mustikkasuo Vuornossuo Mustanlamminsuo Laukkusuo Rapasuo Rytiperänsuo Poropellonsuo Syylinkäsuo Valkianlamminsuo Ritalamminsuo Temperinsuo Materosuo Hautasuo Suittisuo Hautalamminsuo Leipisuo Konttisuo Liskonsuo Saunasuo Kahasuo Pikku Komissuo Iso Komissuo Rahvalosuo Kivijärvensuo Latvasuo Kärppäsuo Syrjänsuo Viinekesuo Iso Pilkkasuo Ulkusuo Ruuhisuo Pieni Ruuhisuo Iso Jänissuo Tikansuo Välisuo Pirttijärvensuo Pyöriänkankaansuo Hoikkasuo Haapasuo Hervan Vitsasuo Kotasuo Vitsasuo Isoräme Välisuo Kivensuo Kaihuan Vitsasuo Hervanlatvasuo Vitsasuo Umpilamminsuo Nappisilmänsuo 36

4 93 Kokonsuo Raatosuo Pieni Kestinsuo Jängässuo Koskelansuo Jängässuo Ylisuo Ruostesuo Lattiasaarensuo Hetesuo Orastinsuo Nauruansuo Soidinsuo Sammakkosuo Pirttiharj unsuo Tammimaankuve Isonkivenmaansuo Mastosuo Hautasuo Kämänsuo 41 6 YHTEENVETO 42 7 ALUEEN SOIDEN KEHITYKSESTÄ 44 KIRJALLISUUSLUETTELO 44 LIITTEET

5 Muurinen, Tapio, 2000 Iin soiden ja turvevarojen käyttökelpoisuus Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 323, 44 sivua, 2 kuvaa, 1 taulukko ja 2 liitettä Geologian tutkimuskeskus jatkoi Iin kunnan turvevarojen inventointia vuosina Tuolloin tutkittiin soita yhteensä ha Tutkimusten päätarkoitus oli käyttökelpoisten energiaturvevarojen kartoitus ja investointi Turvekerrostumien keskimääräinen paksuus on 0,9 m, johon sisältyy 0,1 m paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturve Turpeesta on 41 % rahkavaltaista, 58 % saravaltaista ja 1 % ruskosammalvaltaista Turvekerrostumien keskimaatuneisuus on 4,7 Yli 2 m :n turvekerrostumia on yhteensä 776 ha Turvelaboratoriossa tutkittiin turvenäytettä Energiaturpeeksi soveltuvien näytteiden tuhkapitoisuus on keskimäärin 5,4 % kuivapainosta ja vesipitoisuus 89,8 % märkäpainosta Yhdessä suokuutiometrissä on kuiva-ainetta 98 kg Kuivan turpeen tehollinen energiasisältö on 20,2 MJ/kg Rikkiä on kuivassa turpeessa 0,20 paino-% Energiaturvetuotantoon soveltuvaa suota on yhteensä 827 ha Käyttökelpoisen turpeen määrä on 10,38 milj suo-m 3 luonnontilaisena Vastaava energiasisältö on 5,39 milj MWh 50 % :n käyttökosteudessa, Avainsanoja : Turve, suo, inventointi, energiaturve, Ii Tapio Muurinen Geologian tutkimuskeskus PL ROVANIEMI tap io muurinen@gsffi ISBN ISSN

6 Muurinen, Tapio, 2000 Iin soiden ja turvevarojen käyttökelpoisuus - The mires and peat reserves of Ii and their usefullness in the municipality Ii, Northern Finland Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey offinland, Report ofpeatinvestigation pages, 2 figures, 1 table and 2 appendix The Geological Survey of Finland made an inventory of peat resources in the municipality of Ii in Altogether hectares of peatlands were surveyed The main emphasis was to find peat for energy use The average thickness of peat deposits is 0,9 m, including 0 1 m of slightly humified Sphagnum predominant surface layer 41% of the peat layers is Sphagnum predominant, 58% Carex predominant and 1% Bryales predominant The mean humification degree (H) of the peat is 4 6 The area deeper than 2 m covers is 776 ha Altogether peat samples were taken to the laboratory The average ash content of fuel peat is 5 4% by dry weight and water content 89 8% by wet weight In situ dry bulk density is 98 kg The net calorific value of dry peat is 20 2 MJ/kg Sulphur content of dry matter is 0 20% The total area suitable for fuel peat production is 827 hectares The quantity of usable peat is million m' in situ The energy content is 5 39 million MWh at 50 % moisture content Key words : peat, mire, inventory, energy peat, Ii Tapio Muurinen Geological Survey of Finland P O Box 77 FIN Rovaniemi FINLAND E -mail: tapiomuurinen@gsffi

7 Iin soiden ja turvevarojen käyttökelpoisuus 1 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskuksen Pohjois-Suomen aluetoimistoon tutkinut Oulun pohjoispuolella olevien rannikkokuntien suot j a inventoinut niiden turvevarat Työt aloitettiin vuonna 1985 Simosta, edeten Kuivaniemen Yli-Iin, Iin, Haukiputaan j a Kiimingin kautta Yli-Kiimii kiin Etelärajana oli Oulun - Pudasjärven - Kuusamon valtatie Lähiseudun suurista "suopitäj istä" Ranua on tutkittu 1980-luvulla PudasjärvenjaYlikiiminginturvetutkimuksista on vastannut Väli-Suomen aluetoimisto Kuopiosta käsin Tässä raportissa käsitellään Iissä vuosina tutkitut suot Samaan aikaan tutkittiin myös naapurikuntien puolella lissä oli ennen tätä tutkittu vain kaksi suota (Saarisuo ja Pusutussuo) maaperäkartoitusten yhteydessä 1970-luvun alussa lissä tutkittiin 112 suota yhteispinta-alaltaan ha Tutkimatta jätettiin soidensuojelun perusohjelmaan kuuluva Kusisuo (osittain Yli-Iin puolella), sekä joukko pieniä ja matalia soista, joilla ei katsottu olevan turveteollista merkitystä Yhteensä Iin suoalasta on tutkittu noin 72 % Työ kuuluu osana Geologian tutkimuskeskuksen suorittamaan valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin Se palvelee turpeen käyttäjiä, sekä antaa tietoja soiden muista mahdollisuuksista esimerkiksi maa- ja metsätalouden sekä luonnonsuojelun ja virkistyskäytön tarpeisiin Tässä raportissa on lyhyt kuvaus tutkituista soista ja arvio turvevarojen käyttökelpoisuudesta Arvio perustuu maastotutkimuksiin ja turvelaboratoriossa saatuihin analyyseihin Tutkimusaineisto ei ole julkista, vaan on tilattavissa erikseen GTK :n Pohjois-Suomen aluetoimistosta Rovaniemeltä 2 ALUEKUVAUS Iin kunnassa on luetteloitu yli 20 ha :n kokoisia soita 165 kpl pinta-alaltaan ha Tämä on yli 27 % kunnan maa-alasta (Lappalainen ym 1980) Kunnan eteläosan läpi virtaava Iijoki ja pohjoisosan läpi virtaava Olhavanjoki ympäristöineen elävöittävät maisemaa Niihin laskevat ojat, sekä suoraan mereen laskevat Muhojoki ja Vuornosoja keräävät koko kunnan alueelta kertyvät vedet Kunnan erillisen itäosan läpi (kuva 1) virtaavat Nauruanoja ja Koutuanoja laskevat Iijokeen Järviä on vähän Jos Raasakan tekoallasta ei oteta vertailuun mukaan, suurimmat järvet ovat Iso Palojärvi (74 ha), Pikku Palojärvi (48 ha) ja Kaihuanjärvi (44 ha) Pienempiä järviä tai muutaman hehtaarin kokoisia lampia on kymmenkunta Soistuneimmat seudut ovat kunnan itä- ja koillisosassa, missä soiden kehitys on voinut alkaa varhain maan paljastuttua silloisen meren peitosta Korkeimmat alueet, kuten pohjoisosassa sijaitseva Kaihuanvaara 107 m mpy ja erillisen itäosan kor- keimmat vaarat m mpy, paljastuivat noin vuotta sitten Rannikon tuntumassa suot ovat nuoria, pieniä, rikkonaisia ja ohutturpeisia Valtaosa tutkituista soista sijaitsee m mpy Alueen maaperä on enimmäkseen moreenia, jonka pintakerrosta vetäytyvän meren rantavoimat ovat huuhtoneet Paikoitellen jäiden työnnön ja aallokon seurauksena on muodostunut rantakivikoita ja hiekkaisia rantavalleja Myös joet ovat eri kehitysvaiheissaan kuljettaneet ja kasanneet hietikoita Pohjoisosan lävistää lounaasta koilliseen Vuornoskankaan - Konttilankankaan - Rahvalokankaan harjumuodostuma, joka liittyy idempänä Tannilan - Pudasjärven saumaharjuun Valtaosa Iin kallioperästä kuuluu gneissimäisten ja järjestäytymättömien graniittien seoksiin Iijoen eteläpuolella on fylliittejä Kunnan itäosan kallioperä koostuu osittain arkoosikvartsiiteista, amfiboliitesta ja emäksisistä vulkaniitesta (Suomen geologinen yleiskartta 1952) 7

8 N \ I -% 93 0 ' uivaniemi i; )78 80 %l 74 ' ' /~ ,--,, 63 ' , ` ~ j ; % s 17 It i , 2~ i \ ' Ä Yli-lm / ~Ö '~ \ ti- -,~---, Ift i )~~, 8 4 %' t ~ ~= km

9 Iin soiden ja turvevarojen käyttökelpoisuus TUTKITUT SUOT (Kuva 1) 1 Mainesuo 39 Ritasuo 77 Välisuo 2 Lautakankaansuo 40 Latosuo 78 Pirttijärvensuo 3 Vesisisuo 41 Tultasuo 79 Pyöriänkankaansuo 4 Kovasinsuo 42 Makkarasuo 80 Hoikkasuo 5 Lammas suo 43 Mustikkasuo 81 Haapasuo 6 Kuurnasuo 44 Vuornossuo 82 Hervan Vitsasuo 7 Järvisuo 45 Mustanlamminsuo 83 Kotasuo 8 Matolamminsuo 46 Laukkusuo 84 Vitsasuo 9 Raukansuo 47 Rapasuo 85 Isoräme 10 Kylmäsuo 48 Rytiperänsuo 86 Välisuo 11 Niinisuo 49 Poropellonsuo 87 Kivensuo 12 Pukinsuo 50 Syylinkäsuo 88 Kaihuan Vitsasuo 13 Suppilosuo 51 Valkianlamminsuo 89 Hervanlatvasuo 14 Mätässuo 52 Ritalamminsuo 90 Vitsasuo 15 Suppilonsuo 53 Temperinsuo 91 Umpilamminsuo 16 Pikku Palosuo 54 Materosuo 92 Nappisilmänsuo 17 Isonpetäjänsuo 55 Hautasuo 93 Kokonsuo 18 Kotasuo-Lehmus-Piippusuo 56 Suittisuo 94 Raatosuo 19 Urkistonsuo 57 Hautalamminsuo 95 Pieni Kestinsuo 20 Koukistonsuo 58 Leipisuo 96 Jängässuo 2 21 Mäkisuo 59 Konttisuo 97 Koskelansuo 22 Vesisuo 60 Liskonsuo 98 Jängässuo 23 Rahkasuo 61 Saunasuo 99 Ylisuo 24 Pikku Palojärvensuo 62 Kahasuo 100 Ruostesuo 25 Pikku Klaavusuo 63 Pikku Komissuo 101 Lattiasaarensuo 26 Klaavusuo 64 Iso Komissuo 102 Hetesuo 27 Mäntyselänsuo 65 Rahvalosuo 103 Orastinsuo 28 Ison Palojärvensuo 66 Kivijärvensuo 104 Nauruansuo 29 Hanhisuo 67 Latvasuo 105 Soidinsuo 30 Muhosuo-Pikku Muhosuo 68 Kärppäsuo 106 Sammakkosuo 31 Koukkarasuo 69 Syrjänsuo 107 Pirttiharjunsuo 32 Rooppilamminsuo 70 Viinekesuo 108 Tammimaankuve 33 Palosuo 71 Iso Pilkkasuo 109 Isonkivenmaansuo 34 Lieskansuo 72 Ulkusuo 110 Mastosuo 35 Iso Hankosuo 73 Ruuhisuo 111 Hautasuo 36 Pikku Hankosuo 74 Pieni Ruuhisuo 112 Kärnänsuo 37 Kassasuo-Alasiliänsuo 75 Iso Jänissuo 38 Hirsisuo-Hopiaäyrinsuo 76 Tikansuo 9

10 Tapio Muurinen 3 TUTKIMUSMENETELMÄT 3 1 Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset tehtiin Geologian tutkimuskeskuksen "Turvetutkimusten maasto-oppaassa" esitettyjen menetelmien mukaisesti (Lappalainen ym 1984) Suot tutkittiin yleensä linjastomenetelmällä,jolloin hallitsevan osan läpi tehtiin selkälinjaja sitä vastaan kohtisuorat poikkilinjat 400 m :n välein Tutkimuspisteet, jotka merkittiin paaluin ja pistetunnuksin, ovat linjoilla 100 metrin välein, suon reunoilla tiheämmässäkin Suon muodosta riippuen voi linjastoja olla useampia, esim A, B, C jne Linjastot vaaittiin tutkimuspisteittäin korkeuserojen ja viettosuuntien selvittämiseksi Osa pienistä ja rikkonaisista soista tutkittiin hajapistein Suon syvyystietojen lisäämiseksi tehtiin poikkilinjojen puoliväliin niiden kanssa yhdensuuntaiset lisälinjat, joiltaturvepaksuus kairattiin 50 tai 100 m :n välein Näitä ns pliktauslinjoja ja -pisteitä ei merkitty maastoon Kullakin tutkimuspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys, mättäisyys (peittävyys-%) ja mättäiden korkeus, sekä puuston laji, tiheys ja kehitysluokka Turvepaksuuden mittaus ja suotyypin sekä pohjamaalajin määritys tehtiin tutkimuslinjoilla myös pisteiden puolivälissä Turvekerrostuman rakenne ja laatu tutkittiin kairausnäytteistä pinnasta alkaen mineraalimaahan saakka Näytteistä määritettiin turvelaji lisätekijöineen, maatuneisuus (H1-10), kosteus j a kuituisuus Liejuista ja pohjamaalajeista tehtiin myös havainnot Tutkimusten perusteella valittiin ne suot, joista otettiin tilavuustarkat näytesarjat laboratoriotutkimuksia varten Näytepisteet valittiin keskeisiltä osilta edustamaan kyseisten soiden turvekerrostumia tai mahdollisia tuotantokelpoisia alueita 32 Laboratoriotutkimukset Näytteistä määritettiin happamuus, vesipitoisuus, kuivatilavuuspaino, tuhkapitoisuus ja lämpöarvo Vesipitoisuus on prosentteina märkäpainosta, kuivatilavuuspaino eli kuiva-ainesisältö on suossa olevan turpeen kuiva-aineen määrän tilavuusyksikköä kohden (kg/suo-m 3) Tuhkapitoisuus määri- tettiin hehkuttamalla näytteet 815 ± 25 C :ssa Tulos ilmoitetaan prosentteina kuivapainosta Lämpöarvot on saatu kuivatuista ja jauhetuista turvepuristeista LECO AC-300 kalorimetrillä (ASTM D 3286) Osasta näytteitä määritettiin rikkipitoisuus, joka on prosentteina kuivapainosta 4 AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEN ESITYS 41 Laskelmat Turvemäärät, keskimaatuneisuudet ja turvelajien sekä turvetekijöiden osuudet on saatu ns vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen ym 1983) Turvemäärät on ilmoitettu suokuutiometreinä (in situ) Eri kerrostumien keskipaksuudet on saatu jakamalla turvemäärät vastaavilla pinta-aloilla Suhteellisia osuuksia on kuvattu prosentteina Käyttökelpoinen turvemäärä (suo-m 3) on saatu kertomalla pinta-ala yli 1,5 m :n syvyisen alueen keskisyvyydellä, josta on vähennetty käyttämättä jäävä 0,5 m :n kerros Kuiva-ainemäärä on saatu kertomalla suokuutioiden määrä yhden suokuution sisältämällä kuiva-ainemäärällä Energiasisältö (GJ ja MWh) on laskettu kuivalle sekä 50 % :n ja 35 % :n käyttökosteudessa olevalle turpeelle Turvelaj it on j aettu pääryhmittäin rahka-, sara-ja ruskosammalvaltaisiin turpeisiin, sekä näistä muodostuneisiin sekaturpeisiin Kullekin suolle laskettiin suotyyppien prosenttijakauma havaintojen lukumäärästä 1 0

11 Iin soiden ja turvevarojen käyttökelpoisuus 42 Tuotantokelpoisuus ja arviointiperusteet Soiden eri käyttömahdollisuuksia ovat turvetuotanto energia-, ympäristö- tai kasvuturpeeksi, soidensuojelu, maanviljely- ja metsätalous- sekä virkistyskäyttö Tässä tarkastelussa soiden käyttökelpoisuutta on arvioitu ensisijaisesti turvetuotannon kannalta Kriteerit soiden soveltuvuudesta turvetuotantoon ovat muuttuneet viime vuosina Vaikuttavia tekij öitä ovat mm energian hinta, tuotantotekniikan kehittyminen, turpeen kysyntä ja erilaiset ympäristökysymykset Käyttökelpoisuutta arvioitaessa on nojauduttu soveltuvin osin polttoturpeen laatuohj eeseen (liite 1) Esimerkiksi rikkipitoisuuden raj a- arvo saa olla enintään 0,3 paino-% kuiva-aineesta, ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu Turvetuotantomenetelmiä ovat jyrsinturvetuotanto ja palaturvetuotanto Edellinen on yleensä laajamittaista turveteollista toimintaa, joka vaatii laajan tuotantokentän Pienetkin alueet (alle 10 ha) ovat tuotantokelpoisia, mikäli ne ovat lähekkäin esimerkiksi samalla suolla, tai jonkin isomman tuotantokentän vieressä Palaturvetuotanto voi olla myös tilakohtaista pientuotantoa, jolloin alueen koko voi olla vain muutama hehtaari Edellytyksinä ovat tällöin alhaiset valmistelukustannukset, kuten valmis tieyhteys ja helppo käyttöönotto ; esimerkiksi vanha suopelto Jyrsinturvetuotanto ei ole niinkään riippuvainen turvelajista ja maatuneisuudesta Sensijaan palaturvetuotanto edellyttää turpeelta vähintään H4- maatuneisuutta, eikä turve saisi olla liian saraista palan murenemisherkkyyden takia Tätä heikommin maatuneen turpeen seassa pitää olla sitovana aineena hyvin maatunutta turvetta Paksu, heikosti maatunut pintakerros voi estää palaturvetuotannon kokonaan, ellei sitä poisteta Energiaturpeeksi soveltuvat muut turpeet paitsi H1-4 maatunut rahkaturve, sen alhaisen energiasisällön vuoksi Mikäli heikosti maatunutta rahkaturvetta on yli 0,6 m kerros suon pinnalla, on se poistettava tai ohennettava ennen energiaturvetuotannon aloittamista ja voidaan käyttää ympäristöturpeena erilaisiin tarkoituksiin Ohuemmat pintakerrokset sekoittuvat valmisteltaessa suota tuotantokuntoon ja turve tuotetaan heikompilaatuisena energiaturpeena Turvetuotantoon soveltuvan alueen vähimmäissyvyys on 1,5 m Käytännössä raja on usein alhaisempi Näin varsinkin ojitetuilla alueilla ja pelloilla, missä turve on tiivistynyttä, ja soilla, jotka ovat tasaisella alustalla, esimerkiksi hiekkapohjalla ilman suuria lohkareita Suon kuivatukseen vaikuttavat pinnan kaltevuus, pohjatopografia sekä läheiset vesistöt Jos suo rajoittuu vesistöön ja korkeusero on pieni, ei suon kuivatusta voida toteuttaa ilman pumppausta Tällöin vesistön ympärille on jätettävä padoksi vähintään 100 m leveä suojavyöhyke Tuotantomenetelmät ovat kehittyneet viime aikoina entistä joustavammiksi Myös soiden hankinta j a ympäristövaikutusten minimointi ovat edellyttäneet tarkempaan soiden käyttöön Pienetkin suoaltaat voivat olla osana laajempaa tuotantokokonaisuutta Pintavalutuskenttien käyttö yhdistettynä pumppukuivatukseen, mahdollistaa tuotannon siellä, missä pohjavedenpintaa ei ojittamalla voida laskea Edellä mainittuihin tuotantokelpoisuuteen vaikuttavien tekijöihin liittyy kustannustekijöitä, joiden suuruutta ei ole arvioitu 4 3 Tulosten esitys Tässä raportissa on käsitelty lyhyesti kunkin suon sijaintia, ympäristöä ja mahdollisia kulkuyhteyksiä Suotyypeistä on mainittu yleisimmät esiintymisalueineen ja kerrottu ojitustilanteesta sekä suovesien laskusuhteista ympäristöön nähden Turvelajijakauma on ilmoitettu pääturvelajeittain Eri turvelajeista on mainittu pari yleisintä Keskimaatuneisuus on laskettu koko suolle sekä suon tuotantokelpoiselle osalle Yleisin tai yleisimmät pohjamaalajit on mainittuja mahdolliset liejukerros- tumat paksuuksineen Viimeisenä on kappaleessa 3 2 mainituin perustein arvio suon käyttökelpoisista turvevaroista Näiden lyhyiden selostusten lisäksi, kaikista tutkituista soista on olemassa GTK :n arkistoraportissa yksityiskohtaisempi suoselostus, jossa em yleisten tietojen lisäksi on kerrottu tarkemmin suosta ja turpeen ominaisuuksista lisätekijöineen Turvemäärät koko suolle, yli 1 m :n, yli 1,5 m :n ja yli 2 m :n syvyysalueelle ovat taulukkomuodossa, jossa hei- 1 1

12 Tapio Muurinen kosti maatunut rahkavaltainen pintakerros (H1-4) on laskettu erikseen Myös laboratoriotulokset on esitetty taulukoina j a tuloksia on käsitelty lyhyesti Suon käyttökelpoisuudesta on tehty selvitys ja mahdollinen energiasisältö on laskettu laboratoriotuloksiin perustuen Jokaisesta suosta on piirretty suokartta sekä yksi tai useampi turveprofiili kaikista niistä soista, joilla on linjastotutkimus (kuva 2) Suokartassa on pisteittäin turvekerrostuman keskimaatuneisuus sekä heikosti maatuneen (H 1-4) rahkavaltaisen pintakerroksen / koko turvekerroksen paksuus dm :nä Myös haj apistein tehdyt tutkimukset ja kaikki syvyystiedot on merkitty Syvyystietojen perusteella on piirretty syvyyskäyrät metrin välein lisättynä 1,5 m :n syvyyskäyrällä Turvekerrostuman rakennetta on kuvattu poikkileikkausprofiilein, joihin turvelajit, maatuneisuusluokat ja pohjamaalajit on merkitty symbolein Tutkimuspisteen kohdalla on suotyyppi ja pohjamaalaji merkitty lyhentein Liekoisuus on liekoosumina (osumien lukumäärä 0-1 / 1-2 m :n syvyydessä) Edellä mainittujen perustulostusten lisäksi on saatavana erilaisia alueellisia suotulosteita tai raj attuna halutusta suon osasta Ne voivat olla karttoja tai listauksia Tutkimuspisteittäin voidaan tulostaa esimerkiksi karttoja suon pinnan ja pohjan korkeudesta, suotyypeistä, pohjamaalajeista, liejukerroksen paksuudesta, puustosta jne 1 2

13 0 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 323, 2000 Iin soiden ja turvevarojen käyttökelpoisuus A1300 m N -670m 5: M / /1T3:9 '36 15/18 ; 1,Sm /16 10/15 i ~ /17 4; 0 l lo/te -120 m_ ] I -/4~ _ \ 2/20 ~ -/ ~ : 4,~ '9 4ii'\91 ~ 4 7 /1o ei23 / A m 3'6 313 (~8/14 / '26 --o 5 2 -/ \ 1/7 1/11 5;6 15/16 2m \ / / s%\ \ ` 3~ lu/1912/ / 25 ' 14 7/ ' \26/3320/ 64 g5 0 3/3 O 3 5~ 7 1/27" A m A 0 ~=- b 2 1 ~m 12 4, -/3 8/ M 1 I GEOLOGIRN TUTKIMUSKESKUS n SPY MRRTUNEISUUS n SPY ll6 - lis _ S SPY SUOTYYPPI LIEKOISUUS TURVELRJIT JA POHJRMARLRJIT S SPY IIS Mh Nk Nk -113 AO A1300 m Kuva 2 Esimerkki suokartasta sekä turvelaji- ja maatuneisuusprofiilista Merkkien selitys liitteessä 1 1 3

14 Tapio Muurinen 5 TUTKITUT SUOT 1 Mainesuo Mainesuo (kl ) sijaitsee rautatien molemmin puolin noin 8 km Iin keskustasta eteläkaakkoon Suo rajoittuu moreenimaastoon Pinta-ala on 123 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 12 ha Tutkimus tehtiin hajapistein eikä pintaa vaaittu KorkeuskÄyrien mukaan sijainti on noin m mpy Viettosuunta on länteen Suo, joka on kauttaaltaan ojitettu, kuuluu Liesojan vesistöalueeseen Mereen on suolta matkaa noin 4 km TutkimuspisteistÄ on 45 % avosuolla, 31 % turvekankaalla, 19 % rämeellä ja 5 % korvessa Vallitsevat suotyypit ovat rimpinevamuuttuma ja ruohoinen sararämemuuttuma, joita on yli puolet havainnoista Turpeesta on 98 % sara- ja 2 % rahkavaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat sara-, rahkasara- ja ruskosammalsaraturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka KÄyttÖkelpoisia turvevaroja suolla ei ole 2 Lautakankaansuo Lautakankaansuo (kl ) sijaitsee noin 8 km Iin keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu moreenimaastoon Pinta-ala on 80 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 7 ha Pinta on 26, 8-28,2 m mpy ja viettää lounaaseen Suo kuuluu Liesojan vesistöalueeseen Vedet laskevat muutaman kilometrin päässä mereen TutkimuspisteistÄ on 75 % avosuolla ja 25 rämeellä Vallitsevat suotyypit ovat lyhytkortinen neva ja rimpinevamuuttuma Vain karuin keskiosa on luonnontilainen Turpeesta on 80 % rahka- ja 20 % saravaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat rahkaturve ja sararahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Suo on ohutturpeinen KÄyttÖkelpoisia turvevaroja siellä ei ole Soveltuvin osin suo on ojitettu puuston kasvun parantamiseksi 3 Vesisuo Vesisuo (kl ) sijaitsee noin 8 km Iin keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu hiekka- ja moreenikankaisiin, sekä paikoitellen hiekkaisiin ja soraisiin rantavalleihin Pohjoisosassa on kuivattu JÄrvisuonjÄrvi Suon pinta-ala on 203 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 18 ha Pinta on 24,3-27,1 m mpy ja viettää loivasti pohjoiseen Suo on ojitettu Ojat laskevat pohjoisosan läpi virtaavaan Liesojaan (vesistöalue ) TutkimuspisteistÄ on 70 % turvekankaalla, 19 avosuolla, 8 % rämeellä ja 3 %korvessa Vallitseva suotyyppi on karhunsammal- muuttuma, jota on noin puolet havainnoista Seuraavina ovat ruohoturvekangas ja mustikkaturvekangas Turpeesta on 90 % sara-, 6 % ruskosammal- ja 4 % rahkavaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve ja ruskosammalsaraturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni KÄyttÖkelpoisia turvevaroja suolla ei ole 4 Kovasinsuo Kovasinsuo (kl ) sijaitsee noin 10 km Iin keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu moreenimaastoon ja hiekkaisiin rantavalleihin Pinta-ala on 48 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 13 haja yli 1,5 m :n aluetta 5 ha Suo tutkittiin hajapistein eikä pintaa vaaittu KorkeuskÄyrien mukaan sijainti on noin m mpy ja viettosuunta on länteen Suo on ojitettu Ojat laskevat Liesojaan (vesistöalue ) TutkimuspisteistÄ on 52 % avosuolla, 33 % rämeellä, 10 % turvekankaalla ja 5 % korvessa Suo on ojitettu Vallitseva suotyyppi on rimpinevamuuttuma, jota keskiosa on lähes kokonaan Turpeesta on 67 % rahka-, 32 % sara- ja 1 ruskosammalvaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat rahkaturve ja rahkasaraturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,4 YleisimmÄt pohjamaalaj it ovat hiekka ja moreeni Kovasinsuolla on käyttökelpoista energiaturvetta 3 ha :n alalla suo-m 3 5 Lammassuo Lammassuo (kl ) sijaitsee noin 5 km Iin keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu hiekkaisiin rantavalleihin Suon pinta-ala on 111 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 24 ha 14

15 Iin soiden ja turvevarojen käyttökelpoisuus Pinta on 20,0-22,3 m mpy ja viettää lounaaseen Suo on lähes kokonaan ojitettu Pieni alue luoteessa on luonnontilainen Ojat laskevat suon läpi virtaavaan ja ruopattuun Liesojaan (vesistöalue ) TutkimuspisteistÄ on 54 % turvekankaalla, 36 avosuolla, 7 % korvessa ja 4 % rämeellä Vallitsevat suotyypit ovat ruohoturvekangas ja ruohoinen saranevamuuttuma, joita on yhteensä yli puolet havainnoista Turpeesta on 94 % sara- ja 6 % rahkavaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve ja ruskosammalsaraturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni KÄyttÖkelpoisiaturvevaroja ei ole Suo on ojitettu puuston kasvun lisäämiseksi 6 Kuurnasuo Kuurnasuo (kl ) sijaitsee noin 6 km Iin keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu hiekkamaastoon Paikoin on hiekkaisia rantavalleja ItÄreunaa sivuaa metsäautotie Suon pinta-ala on 16 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 9 ha, yli 1,5 m :n aluetta 3 ha Suo tutkittiin hajapistein eikä vaaitusta suoritettu KorkeuskÄyrien perusteella sijainti on noin m mpy Viettosuunta on luoteeseen Suo on pohjoisinta osaa lukuun ottamatta luonnontilainen Vedet laskevat Liesojaan (vesistöalue ) TutkimuspisteistÄ on 65 % avosuolla, 30 % rämeellä ja 5 % korvessa Vallitseva suotyyppi on suon eteläosan varsinainen saraneva Turpeesta on 94 % sara- ja 6 % ruskosammalvaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat ruskosammalsaraturve ja saraturve Turpeen seassa on yleisesti orgaaniskemiallisia saostumia Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0 Pohjamaalaji on hiekkaa Suo on pieni ja turvekerrostuma on ohut sisältäen orgaaniskemiallisia saostumia KÄyttÖkelpoisia turvevaroja ei ole 7 JÄrvisuo JÄrvisuo (kl ) sijaitsee noin 8 km Iin keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu hiekkakankaisiin Paikoitellen on hiekkaisia rantavallimuodostumia Koillisreunaa sivuaa metsäautotie Suon pintaala on 94 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 41 ha ja yli 1;5 m :n aluetta 4 ha Pinta on 25,1-27,3 m mpy ja viettää lounaaseen Suon luoteispuoli on tiheästi ojitettu Muualtakin suo on kuivunut kahden kuivatuskanavan vaikutuksesta Kanavat laskevat kuivatetun JÄrvisuonjÄrven kautta Liesojaan (vesistöalue ) TutkimuspisteistÄ on 53 % turvekankaalla, 19 avosuolla, 16 % rämeellä ja 12 % korvessa Vallitseva suotyyppi on karhunsammalmuuttuma, jota on noin puolet havainnoista Turpeesta on 81 % sara-, 18 % ruskosammal- ja 1 % rahkavaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve ja ruskosammalsaraturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2 Pohjamaalaji on hiekkaa Muutamilla pisteillä on turpeen alla liejua paksuimmillaan 0,2 m Suo on pieni ja ohutturpeinen KÄyttÖkelpoisia turvevaroja siellä ei ole 8 Matolamminsuo Matolamminsuo (kl ) sijaitsee noin 7 km Iin keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu pohjoisessa MeriÄnjÄrveen ja rantavalleja sisältäviin hiekkakankaisiin EtelÄosassa on parin hehtaarin kokoinen Matolampi Suon pinta-ala on 42 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 11 haja yli 1,5 m :n aluetta 1 ha Suo tutkittiin hajapistein eikä vaaitusta suoritettu KorkeuskÄyrien mukaan sijainti on noin m mpy Suonpinta viettää loivasti pohjoiseen Ojitusta on vain eteläosassa Matolammen ympäristössä Vedet laskevat MeriÄnjÄrveen Suo ympäristöineen kuuluu Raasakan vesistöalueeseen TutkimuspisteistÄ on 65 % avosuolla, 25 % turvekankaalla ja 10 % rämeellä Suo on suurimmaksi osaksi vetistä rimpinevaa Turpeesta on 94 % sara- ja 6 % rahkavaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat saraturve ja rahkasaraturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3 Pohjamaalaji on suurimmaksi osaksi hiekkaa osittain myös hietaa Suo on lampien rikkoma ja ohutturpeinen KÄyttÖkelpoisia turvevaroja siellä ei ole 9 Raukansuo Raukansuo (kl ) sijaitsee noin 9 km Iin keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu hiekkakankaisiin, jotka ovat paikoitellen huuhtoutuneet rantavalleiksi Suon pinta-ala on 69 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 11 haja yli 1,5 m :n aluetta 2 ha Suo tutkittiin hajapistein eikä pintaa vaaittu KorkeuskÄyrien mukaan sijainti on noin m mpy ja viettää etelään Suo on ojitettu Vedet laskevat Tynnyriojan kautta Liesojaan (vesistöalue ) 1 5

16 Tapio Muurinen TutkimuspisteistÄ on 66 % turvekankaalla, 31 avosuolla ja 3 % rämeellä Vallitsevat suotyypit ovat karhunsammalmuuttuma, jota on lähes puolet havainnoista, sekä rimpinevamuuttuma Turpeesta on 88 % sara-, 9 % rahka- ja 3 ruskosammalvaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve ja saraturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 Pohjamaalaji on hiekkaa Suo on matala eikä sillä ole käyttökelpoisia turvevaroj a 10 KylmÄsuo KylmÄsuo (kl ) sijaitsee noin 9 km Iin keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu moreenimaastoon ja osittain hiekkaisiin rantavalleihin Pinta-ala on 31 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 4 ha Suo tutkittiin hajapistein eikä pintaa vaaittu KorkeuskÄyrien mukaan sijainti on noin m mpy ja viettää etelään Suo on ojitettu Vedet laskevat Ahvenojaan ja edelleen Liesjokeen (vesistöalue ) TutkimuspisteistÄ on 38 % avosuolla, 38 % rämeellä ja 24 % turvekankaalla Vallitsevat suotyypit ovat rimpineva- ja karhunsammalmuuttuma Turpeesta on 60 % sara- ja 40 % rahkavaltaista YleisimmÄtturvelajit ovat sararahkaturve ja rahkasaraturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 Yleisin pohjamaalaji on hiekka Suo on ohutturpeinen eikä sovellu turvetuotantoon 11 Niinisuo Niinisuo (kl ) sijaitsee Raasakan altaan koillispuolella noin 6 km Iin keskustasta koilliseen Suo rajoittuu etelässä ja lounaassa Raasakan yläaltaan patovalliin, muualla moreenimaastoon Suon pinta-ala on 97 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 22 ha ja yli 1,5 m :n aluetta 5 ha Suo tutkittiin hajapistein eikä vaaitusta suoritettu KorkeuskÄyrien mukaan sijainti on noin m mpy ja viettää pohjoiseen Suo on ojitettu Vedet laskevat Harisojaan (vesistöalue ) TutkimuspisteistÄ on 72 % avosuolla ja 14 rämeellä sekä turvekankaalla Suon itäpuoli ja osa pohjoispäästä, jotka ovat suon ravinteikkaita osia, on raivattu pelloksi LÄnsi-ja lounaisosa on suotyypeiltään selvästi karumpaa, kuten rahkanevaa ja lyhytkortista nevarämettä Turpeesta on 73 % sara- ja 27 % rahkavaltaista YleisimmÄtturvelajit ovat rahkasaraturve ja rahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 Pohjamaalajit ovat hieta, hiekka ja hiesu Niinisuolla on heikosti maatunutta ympäristökäyttöön soveltuvaa pintaturvetta 3 ha :n alalla noin suo-m3 Raasakan voimalaitosaltaan läheisyys estänee kuitenkin turvetuotannon 12 Pukinsuo Pukinsuo (kl ) sijaitsee noin 7 km Iin keskustasta koilliseen Suo rajoittuu soistuneeseen moreenimaastoon Suon pinta-ala on 29 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 1 ha Suo tutkittiin hajapistein eikä pintaa vaaittu KorkeuskÄyrien mukaan sijainti on noin 22,5-24 m mpy ja viettää luoteeseen Suo on ojitettu Vedet laskevat Vesiojan kautta Harisojaan (vesistöalue ) TutkimuspisteistÄ on puolet avosuolla ja puolet rämeellä YleisimmÄt suotyypit ovat rahkanevaojikko ja lyhytkortinen nevarämeojikko Matalat reuna-alueet ovat enimmäkseen pallo sararäme- ja kangasrämeojikkoa Turve on rahkasammalvaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat rahkaturve ja sararahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 Yleisin pohjamaalaji on moreeni Suo on pieni ja ohutturpeinen KÄyttÖkelpoisia turvevaroja siellä ei ole 13 Suppilosuo Suppilosuo (kl ) sijaitsee noin 8 km Iin keskustasta koilliseen Suo kuuluu osana soistuneeseen moreenimaastoon, jolle ovat tyypillisiä loivapiirteiset moreenikankaat ja ohutturpeiset suot Suon pinta-ala on 123 ha Yli 1 m :n syvyistä aluetta ei ole Suo tutkittiin hajapistein eikä pintaa vaaittu KorkeuskÄyrÄn mukaan sijainti on noin 20 m mpy ja viettää loivasti länteen Suo on ojitettu Vedet laskevat Harisojaan (vesistöalue ) TutkimuspisteistÄ on 83 % korvessa ja 17 rämeellä Suo on suurimmaksi osaksi nevakorpiojikkoa eli suhteellisen rehevä ravinteisuudeltaan Turpeesta on 80 % saravaltaista ja 20 % rahkavaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve ja sararahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 Pohjamaalaji on moreeni Suo on ohutturpeinen KÄyttÖkelpoisia turvevaroja siellä ei ole 1 6

17 Iin soiden ja turvevarojen käyttökelpoisuus 14 MÄtÄssuo MÄtÄssuo (kl ) sijaitsee noin 7 km Iin keskustasta pohjoiskoilliseen Suo rajoittuu idässä rautatiehen, muutoin moreenimaastoon Suon pinta-ala on 72 ha Yli 1 m :n syvyistä aluetta ei ole Suo tutkittiin hajapistein eikä pintaa vaaittu KorkeuskÄyrien mukaan sijainti on noin m mpy ja viettää länteen Suo on ojitettu Vedet lähiojiin ja edelleen Harisojaan (vesistöalue ) TutkimuspisteistÄ on 83 % rämeellä ja 17 avosuolla SuotyypeistÄ yleisimpiä ovat lyhytkortinen nevarämeojikko ja rimpinevamuuttuma Turpeesta on 58 % rahka- ja 42 % saravaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkasaraturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Suo on ohutturpeinen KÄyttÖkelpoisia turvevaroja siellä ei ole 15 Suppilonsuo Suppilonsuo (kl ) sijaitsee noin 9 km Iin keskustasta pohjoiskoilliseen Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon KeskellÄ on kuivunut lampi, jonka läpi on kaivettu valtaoja Suon pinta-ala on 170 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 6 ha Suo tutkittiin hajapistein eikä pintaa vaaittu KorkeuskÄyrien mukaan sijainti on noin m mpy ja viettää lounaaseen Suolla on harva ojitus Vedet laskevat Harisojaan (vesistöalue ) Vallitseva suotyyppi on rimpinevaojikko Turpeesta on 94 % sara- ja 6 % rahkavaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat saraturve ja rahkasaraturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka, moreeni ja hieta KÄyttÖkelpoisia turvevaroja suolla ei ole 16 Pikku Palosuo Pikku Palosuo (kl ) sijaitsee noin 10 km Iin keskustasta pohjoiseen Suo rajoittuu moreenimaastoon Suuri osa suosta on viljeltyä peltoa Suon pinta-ala on 59 ha Yli 1 m :n syvyistä aluetta ei ole Suo tutkittiin hajapistein eikä pintaa vaaittu KorkeuskÄyrien mukaan sijainti on noin m mpy ja viettää länteen Suo on ojitettu Vedet laskevat mereen TutkimuspisteistÄ on 42 % pellolla ja avosuolla sekä turvekankaalla kummallakin 29 % Vallitsevat suotyypit ovat pellon lisäksi rimpinevamuuttuma ja karhunsammalmuuttuma Turve on saravaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat saraturve ja rahkasaraturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hieta, moreeni ja hiekka Suo on otettu viljelyyn ja metsätalouskäyttöön Turvetuotantoon se on liian ohutturpeinen 17 IsonpetÄjÄnsuo IsonpetÄjÄnsuo (kl ) sijaitsee noin 11 km Iin keskustasta pohjoiskoilliseen Suo rajoittuu moreenimaastoon Pohjoisreunaa sivuaa metsäautotie Pinta-ala on 30 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 3 ha Suo tutkittiin hajapistein eikä pintaa vaaittu KorkeuskÄyrien mukaan sijainti on noin m mpy ja viettää länteen Suo on lähes kokonaan ojitettu Vedet laskevat mereen noin 4 km :n päässä TutkimuspisteistÄ on 59 % avosuolla, 35 % rämeellä ja 6 % turvekankaalla Vallitsevat suotyypit ovat ruohoinen saranevamuuttuma, rimpiletto-oj ikkoja rimpinevaojikko Turpeesta on 93 % sara-, 4 % ruskosammal- ja 3 % rahkavaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat saraturve ja rahkasaraturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,8 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni Suo on ohutturpeinen eikä sovellu turvetuotantoon 18 Kota-Lehmus-Piippusuo Kota-Lehmus-Piippusuo (kl ) sijaitsee noin 13 km Iin keskustasta pohjoiskoilliseen TÄmÄ kolmen pienen suon ryhmä rajoittuu moreenimaastoon Paikoitellen on kalliopaljastumia Suon pintaala on 85 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 5 ha Suot tutkittiin hajapistein eikä pintaa vaaittu KorkeuskÄyrien mukaan alueen suoalue on noin m mpy ja viettää lounaaseen LÄhes koko alue on ojitettu Vedet laskevat Muhojokeen (vesistöalue ) TutkimuspisteistÄ on 91 % avosuolla, 6 turvekankaalla ja 3 % rämeellä Ohutturpeiset alueet ovat ravinnerikkaita Vallitsevia suotyyppejä ovat rimpiletto- ja rimpinevamuuttuma Turpeesta on 86 % sara-, 13 % rahka- ja 1 ruskosammalvaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat saraturve ja ruskosammalsaraturve Koko turve- 1 7

18 Tapio Muurinen kerrostuman keskimaatuneisuus on 3,9 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Alueen turvekerrostumat ovat ohuita KÄyttÖkelpoisia turvevaroja ei ole 19 Urkistonsuo Urkistonsuo (kl ) sijaitsee noin 7 km Iin keskustasta koilliseen Suo rajoittuu enimmäkseen moreenimaastoon Koillisosassa on noin hehtaarin kokoinen, laskuj oeton Urkiston lampi LÄnsireunaa kiertää metsäautotie Suon pinta-ala on 78 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 27 haja yli 1,5 m :n aluetta 7 ha Pinta on 28,7-30,0 m mpy ja viettää länteen Suurin osa suon keskialueesta on luonnontilaista Ojitusta on etelä-, länsi- ja koillisosassa Vedet laskevat länteen Suo ympäristöineen kuuluu Harisojan vesistöalueeseen TutkimuspisteistÄ on 89 % avosuolla ja 11 rämeellä Vallitsevat suotyypit ovat lyhytkortinen neva ja varsinainen saraneva Turpeesta on 66 % rahka- ja 34 % saravaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat rahkaturve ja rahkasaraturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 4,5 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Urkistonsuolla on käyttökelpoista energiaturvetta 5 ha :n alalla noin suo-m3 Alue rajoittuu Urkistonlampeen 20 Koukistonsuo Koukistonsuo (kl ) sijaitsee noin 8 km lin keskustasta koilliseen Suo rajoittuu etelässä enimmäkseen moreenimaastoon, muualla moreenisaarekkeisiin ja viereisiin soihin Suon kaakkoisosassa on KoukistonjÄrvi Suon pinta-ala on 105 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 5 ha Pinta on 28,6-32,1 m mpy ja viettää etelään Suo on järven ympäristöä lukuun ottamatta ojitettu Vedet laskevat KoukistonjÄrven laskuojaa pitkin lijokeen (Iijoen suun vesistöalue 61 11) TutkimuspisteistÄ on 62 % rämeellä, 29 % avosuolla, 7 %korvessa ja 2 % turvekankaalla Vallitsevat suotyypit ovat pallosararämeojikko, jota on noin kolmasosa havainnoista, sekä rimpinevamuuttuma Turpeesta on 66 % sara-, 31 % rahka- ja 3 ruskosammalvaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat saraturve ja rahkasaraturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Suon on ohutturpeinen eikä sovellu turvetuotantoon 21 MÄkisuo MÄkisuo (kl ) sijaitsee noin 11 km Iin keskustasta itäkoilliseen Suo rajoittuu moreenimaastoon ja viereisiin soihin Suon pinta-ala on 61 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 2 ha Pinta on 43,0-45,3 m mpy ja viettää länteen PitkÄn ja kapean suon reunat on ojitettu Vedet laskevat lähiojiin Suo ympäristöineen kuuluu Iijoen suun vesistöalueeseen TutkimuspisteistÄ on 59 % avosuolla ja 41 rämeellä Ojitus on vaikuttanut koko suolle Vallitsevat suotyypit ovat rimpinevamuuttuma, jota on lähes puolet havainnoista, sekä lettorämeojikko Turve on saravaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat saraturve ja rahkasaraturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 Pohjamaalaji on moreenia Suo on ohutturpeinen eikä sisällä käyttökelpoisia turvevaroja 22 Vesisuo Vesisuo (kl ) sijaitsee noin 10 km Iin keskustasta koilliseen Suo rajoittuu hiekka-ja moreenikankaisiin Pohjoispuolitse kiertää metsäautotie Suon pinta-ala on 227 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 34 haja yli 1,5 m :n aluetta 8 ha Pinta on 31,0-37,1 m mpy ja viettää länteen Suo on itäosan märkää rimpineva-aluetta lukuun ottamatta lähes kokonaan ojitettu Vedet laskevat lähiojiin ja edelleen lijokeen (Iijoen suun vesistöalue 61 11) TutkimuspisteistÄ on 65 % avosuolla, 23 % rämeellä, 10 % turvekankaalla ja 2 % korvessa Yli puolet suotyypeistä on rimpinevamuuttumaa Vain suon keskiosa on ojittamaton Turpeesta on 91 % saravaltaista ja 9 % rahkavaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve ja saraturve Koko turvekerrostuman samoin kuin energiaturpeeksi soveltuvan osan keskimaatuneisuus on 4,3 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Vesisuolla on käyttökelpoista energiaturvetta 4 ha :n alalla noin suo-m3 1 8

19 Iin soiden ja turvevarojen käyttökelpoisuus 23 Rahkasuo Rahkasuo (kl ) sijaitsee noin 12 km Iin keskustasta koilliseen Suo rajoittuu hiekka-ja moreenikankaisiin Pohjois- ja itäreunaa kiertää metsäautotie Suon pinta-ala on 89 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 11 ha Pinta on 43,8-46,5 m mpy ja viettää loivasti luoteeseen Suo on lähes kokonaan ojitettu Vain keskellä on muutamia pieniä luonnontilaisia alueita Vedet laskevat metsäojien kautta edelleen kokoomaojiin Suo ympäristöineen kuuluu KÄlkÄjÄnojan vesistöalueeseen TutkimuspisteistÄ on 73 % avosuolla ja 27 rämeellä Vallitsevat suotyypit ovat rahkanevaojikko ja rahkaneva Karuja keskiosia lukuunottamatta suo on ojitettu Osa vanhoista ojikoista on muuttumia Turpeesta on 72 % rahka- ja 28 % saravaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat rahkaturve ja sararahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6 Suon pohjamaalaji on moreenia Suo on ohutturpeinen eikä sovellu turvetuotantoon 24 Pikku PalojÄrven suo Pikku PalojÄrven suo (kl ) sijaitsee noin 13 km Iin keskustasta itäkoilliseen Suo rajoittuu moreenimaastoon Alueella on kaksi järveä MetsÄautotie kiertää suon pohjoisreunaa Suon pintaala on 288 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 137 ha, yli 1,5 m :n aluetta 60 ha ja yli kahden metrin aluetta 15 ha Pinta on 45,2-48,2 m mpy KeskellÄ vietto on hyvin vähäistä PÄistÄ vedet laskevat luoteeseen ja kaakkoon Muutamia reunaojia lukuun ottamatta suo on luonnontilainen Suo ympäristöineen kuuluu KÄlkÄjÄnojan vesistöalueeseen TutkimuspisteistÄ on 81 % avosuolla ja 19 rämeellä Vallitsevat suotyypit ovat rimpineva, jota on lähes puolet havainnoista, sekä varsinainen saraneva Turpeesta on 69 % sara- ja 31 % rahkavaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve ja saraturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Turpeen alla on järvimutaa ja liejua yhteensä paksuimmillaan 0,7 m Turvetuotantoon suo ei sovellu SyvÄt, erilliset turvealueet ovat pieniä ja raj oittuvat järviin 25 Pikku Klaavusuo Pikku Klaavusuo (kl ) sijaitsee noin 10 km Iin keskustasta koilliseen Suo rajoittuu moreenimaastoon sekä viereisiin soihin Suon pintaala on 52 ha Yli 1 m :n aluetta ha ei ole Pinta on 30,2-32,0 m mpy ja viettää pohjoiseen LÄhes koko suo on ojitettu Vedet laskevat Vesiojaan, joka kuuluu Harisojan vesistöalueeseen TutkimuspisteistÄ on 66 % avosuolla, 32 % rämeellä ja 2 % pellolla Vallitsevat suotyypit ovat rimpinevamuuttuma ja rimpinevaojikko, joita on yhteensä noin puolet havainnoista Turpeesta on 64 % sara- ja 36 % rahkavaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve ja rahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni Suon turvekerrostuma on ohut KÄyttÖkelpoisia turvevaroja ei ole 26 Klaavusuo Klaavusuo (kl ) sijaitsee noin 11 km Iin keskustasta koilliseen Suo rajoittuu pinnaltaan osittain hiekkaisiksi huuhtoutuneisiin kankaisiin ja viereisiin soihin Suon pinta-ala on 174 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 24 ha Pinta on 28,0-30,4 m mpy ja viettää suurimmaksi osaksi länteen ja etelään LÄhes koko suo on ojitettu Ojitus laskee Vesiojaan, joka kuuluu Harisojan vesistöalueeseen TutkimuspisteistÄ on 84 % avosuolla, 12 % rämeellä, 2 % korvessa ja 2 % turvekankaalla Vallitseva suotyyppi on rimpinevamuuttuma, jota on noin kolmannes havainnoista Muita yleisiä suotyyppejä ovat rimpiletto-ojikko, rimpinevaojikko ja lyhytkortinen neva Turpeesta on 74 % sara-, 19 % rahka-, ja 8 ruskosammalvaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat ruskosammalsaraturve ja rahkasaraturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Suo on ohutturpeinen, joten turvetuotantoon se ei sovellu 27 MÄntyselÄnsuo MÄntyselÄnsuo (kl ) sijaitsee noin 12 km Iin keskustasta koilliseen Suo rajoittuu hiekka- ja moreenikankaisiin Pohjoisreunaa sivuaa met- 1 9

20 Tapio Muurinen säautotie Suon pinta-ala on 155 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 71 ha, yli 1,5 m :n aluetta 44 ha ja yli kahden metrin aluetta 27 ha Pinta on 36,1-42,8 m mpy ja viettää länteen Suo on lähes luonnontilainen Vain reunoilla on ojitusta Vedet laskevat Vesiojaan, joka kuuluu Harisojan vesistöalueeseen TutkimuspisteistÄ on 82 % avosuolla, 10 % rämeellä ja 8 % turvekankaalla Vallitsevat suotyypit ovat ruohoinen saraneva, jota on noin kolmannes havainnoista, sekä rimpiletto ja rimpinevamuuttuma Turpeesta on 83 % sara-, 15 % rahka- ja 2 ruskosammalvaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve ja saraturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 4,3 Pohjamaalajihavainnoista valtaosa on hiekkaa Muutamilla pisteillä on turpeen alla ohut liejukerrostuma MÄntyselÄnsuolla on käyttökelpoista energiaturvetta 42 ha :n alalla noin suo-m 3 28 "Ison PalojÄrvensuo" "Ison PalojÄrvensuo" (kl ) sijaitsee noin 14 km Iin keskustasta itäkoilliseen Suo rajoittuu kaakossa Isoon PalojÄrveen, muualla sora-ja hiekkakankaisiin Suon pinta-ala on 74 ha, j osta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 26 ha, yli 1,5 m :n aluetta 11 ha ja yli kahden metrin aluetta 5 ha Pinta on 50,2-52,6 m mpy ja viettää kaakkoon Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen Vain jonkin verran itäosaa ja reunoja on ojitettu Suo ympäristöineen kuuluu KÄlkÄjÄnojan vesistöalueeseen Vedet laskevat Isoon PalojÄrveen TutkimuspisteistÄ on 92 % avosuolla, 4 % rämeellä ja 4 % korvessa Vallitsevat suotyypit ovat rimpineva ja rimpinevaojikko Turpeesta on 66 % sara-, 33 % rahka- ja 1 ruskosammalvaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve ja sararahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 YleisimmÄt pohj amaalaj it ovat hiekka ja moreeni Suon paksuturpeinen alue rajoittuu järveen, eikä sen takia sovellu turvetuotantoon 29 Hanhisuo Hanhisuo (kl ) sijaitsee noin 14 km Iin keskustasta koilliseen Suo rajoittuu sora- ja hiekkakankaisiin Pohjoisreunaan tulee metsäautotie Suon pinta-ala on 168 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 51 ha, yli 1,5 m :n aluetta 22 ha ja yli kahden metrin aluetta 4 ha Pinta on 54,5-62,1 m mpy ja viettää luoteeseen Suo on muutamia reunaojia lukuun ottamatta luonnontilainen Vedet laskevat luoteispäästä viereiselle suolle Osa vedestä kertyy laskuojattomaan Hanhilampeen Suo ympäristöineen kuuluu Muhojoen vesistöalueeseen TutkimuspisteistÄ on 81 % avosuolla, 18 % rämeellä ja 1 % korvessa Vallitsevat suotyypit ovat lyhytkortinen neva, rimpineva ja varsinainen saraneva Turpeesta on 55 % rahka- ja 45 % saravaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve ja sararahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,2 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Hanhilammen läheisyydessä on turpeen alla liejua paksuimmillaan 0,4 m Hanhisuolla on käyttökelpoista energiaturvetta 6 hain alalla noin suo-m 3 Turvevarojen hyödyntämiseen vaikuttaa alueeseen rajoittuva Hanhilampi 30 Muhosuo - Pikku Muhosuo Muhosuo - PikkuMuhosuo (kl ) sijaitsee Yli-Iin rajalla noin 16 km Iin keskustasta koilliseen Suo rajoittuu moreenimaastoon ja viereisiin soihin Reunaan tulee metsäautotie Suon pinta-ala on 223 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 58 ha, yli 1,5 m :n aluetta 30 haja yli kahden metrin aluetta 7 ha Pinta on 56,9-61,5 m mpy ja viettää loivasti luoteeseen, kaakkoisimmasta osasta kaakkoon Reunaojitusta lukuun ottamatta suo on luonnontilainen Vedet laskevat Muho-ojaan Suo ympäristöineen kuuluu Muhojoen vesistöalueeseen TutkimuspisteistÄ on 79 % avosuolla, 20 % rämeellä ja 1 % turvekankaalla Vallitsevat suotyypit ovat rimpineva ja lyhytkortinen neva, joita on yhteensä noin puolet havainnoista Turpeesta on 80 % rahka- ja 20 % saravaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat rahkaturve ja sararahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,2 Pohj amaalajihavainnoista noin neljännes on hiekkaa ja loput moreenia Muutamilla pisteillä on turpeen alla liejua paksuimmillaan 0,3 m Suolla on käyttökelpoista energiaturvetta 12 ha :n alalla noin suo-m3 Pinnalla on heikosti maatunutta ja rahkavaltaista turvetta noin suo-m 3 Se on ensin poistettava ja voidaan käyttää ympäristöturpeena 2 0

21 Iin soiden ja turvevarojen käyttökelpoisuus 31 Koukkarasuo Koukkarasuo (kl ) sijaitsee noin 15 km Iin keskustasta koilliseen Suo rajoittuu moreenimaastoon sekä viereisiin soihin Suon pinta-ala on 103 ha, josta yli 1 m :n syvyistä on aluetta 24 ha, yli 1,5 m : n aluetta 7 haja yli kahden metrin aluetta 1 ha Pinta on 55,7-60,9 m mpy ja viettää luoteeseen Suo on itäreunan muutamaa ojaa lukuun ottamatta luonnontilainen Vedet laskevat viereisen Kassasuon kautta Muhojokeen (vesistöalue ) TutkimuspisteistÄ on 87 % avosuolla ja 13 rämeellä Suurin osa suosta on lyhytkortista nevaa Turpeesta on 98 % rahka- ja 2 % saravaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat rahkaturve ja sararahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Suolla on muutamia erillisiä syviä alueita NiistÄ suurin on 2 ha Pinnalla on ympäristökäyttöön soveltuvaa heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta suo-m 3 ja sen alla käyttökelpoista energiaturvetta noin suo-m 3 32 Rooppilamminsuo Rooppilamminsuo (kl ) sijaitsee noin 13 km Iin keskustasta koilliseen Suo rajoittuu hiekka-ja sorakankaisiin, joiden pinnalla on paikoitellen rantakerrostumia Pohjois- ja eteläpuolitse kiertävät metsäautotiet Suon keskellä on lampia, joista Rooppilampi on suurin Suon pinta-ala on 120 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 56 ha, yli 1,5 m :n aluetta 29 ha ja yli kahden metrin aluetta 18 ha TutkimuspisteittÄin vaaitut korkeudet ovat 42,3-47,9 m mpy Vedet laskevat Viittilammen ja Viittiojan kautta Muhojokeen (Muhojoen vesistöalue ) TutkimuspisteistÄ on 77 % avosuolla, 17 % rämeellä ja 6 % korvessa Vallitsevat suotyypit ovat rimpineva ja lyhytkortinen neva Turpeesta on 63 % sara-, 35 % rahka- ja 2 ruskosammalvaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat ruskosammalsaraturve, saraturve ja rahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 4,5 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Lampien läheisyydessä on turpeen alla liejua paksuimmillaan 0,3 m Rooppilamminsuolla on käyttökelpoista energiaturvetta 8 hain alalla noin suo-m 3 Suon lampisuus vaikuttaa alueen kuivatukseen ja mahdolliseen turvetuotantoon 33 Palosuo Palosuo (kl ) sijaitsee noin 12 km Iin keskustasta koilliseen Suo rajoittuu hiekka-ja moreenikankaisiin Luoteisosassa on paikoin kalliopalj astumia Pohjoisreunaa sivuaa metsäautotie Suon pinta-ala on 124 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 36 ha, yli 1,5 m :n aluetta 21 ha ja yli kahden metrin aluetta 6 ha Pinta on 24,9-33,0 m mpy ja viettää länsilounaaseen Suon luoteisosa on ojitettu Muualla ojitusta on vain reunoilla Vedet laskevat suurimmaksi osaksi viereisen suon kautta LuoteispÄÄstÄ vedet laskevat Muhojokeen Suo ympäristöineen kuuluu Muhojoen vesistöalueeseen TutkimuspisteistÄ on 70 % avosuolla, 14 % rämeellä, 7 % turvekankaalla, 7 % pellolla ja 1 korvessa Vallitsevat suotyypit ovat suon keskiosan rimpiletto, sekä rimpinevamuuttuma Turpeesta on 86 % sara-, 10 % ruskosammal- ja 4 % rahkavaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat saraturve ja ruskosammalsaraturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 4,2 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni Palosuolla on käyttökelpoista energiaturvetta 20 ha :n alalla noin suo-m3 34 Lieskansuo Lieskansuo (kl ) sijaitsee noin 14 km Iin keskustasta koilliseen Suo rajoittuu harjumaastoon, joka on soraa ja hiekkaa EtelÄreunaa sivuaa metsäautotie ja Muhojoki Suon pinta-ala on 23 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 9 haja yli 1,5 m :n aluetta 3 ha Pinta on 36,3-37,5 m mpy ja viettää lounaaseen Suo on luonnontilainen Vedet laskevat Muhojokeen (vesistöalue ) TutkimuspisteistÄ on 73 % avosuolla ja 27 rämeellä Vallitsevat suotyypit ovat keskiosien lyhytkortinen neva ja kalvakkaneva Turve on rahkavaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat rahkaturve ja sararahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,6 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Suo on pieni ja ohutturpeinen eikä sovellu turvetuotantoon 35 Iso Hankosuo Iso Hankosuo (kl ) sijaitsee noin 14 km Iin keskustasta koilliseen Suo rajoittuu pohjoisessa 2 1