Pääkirjoitus. Päätoimintamme - laadukkaan partiotoiminnan järjestämisen - ohella johtajat ja vaeltajat joutuvat osallistumaan

Transkriptio

1

2 Pääkirjoitus Kesä alkaa olla lopuillaan. Lomat on pidetty, koulut alkamassa ja kelit viilenemässä. Lippukunnassa toiminta sen kuin lisääntyy. Toiminnanavaukset on tätä kirjoittaessani jo pidetty, syysretki ja kämppätalkoot seuraavat pikapuoleen. Toimintaa riittää tiiviiseen tahtiin jouluun saakka. Päätoimintamme - laadukkaan partiotoiminnan järjestämisen - ohella johtajat ja vaeltajat joutuvat osallistumaan myös toisenlaiseen toimintaan. He tunkevat erivärisiä paperilappusia kirjekuoriin, pakkaavat erilaisia tiivisteaineputkiloita pahvilaatikoihin tai kulkevat yömyöhällä seeprapuvussa EAlaukku valmiina. Kysymys on varainhankintatempauksista. Lippukunta saa toimintaan tarvitsemansa varat pääosin kolmella tavalla: avustuksina mm. kaupungilta, osallistumismaksuina jäseniltä - ja tekemällä itse 2 K ansi Kuva: HOSSE Iltanuotion liekki roihahti maagisesti Rajun raapaistessa tulitikkunsa HeMe-tulitikkuaskinsa raapaisupintaan ja vietyään palavan soihdun omaisen tuluksensa odottavaan nuotioon. Kyseessä oli syysretken legendaarinen kolkkien iltanuotio Lisää syysretkestä s. 20

3 tempausluonteisia töitä. Vielä kymmenkunta vuotta sitten merkittävässä osassa olleet lehtitilaustuotot ovat lehtimaailman muuttumisen myötä kutistuneet liki olemattomiksi. Samaan aikaan lippukunnan kulut eivät ainakaan ole laskeneet, kiitos mm. jatkuvasti nousevien toimitilavuokrien ja vakuutusmaksujen. Taloutemme kannalta olisi suuri helpotus löytää varainhankintakeino, jonka työpanoksen suhde tuottoihin sekä tuottojen varmuus vastaisi sitä mitä lehtitilaustoiminta parhaimmillaan tarjosi. - JOUKO Jokavuotinen partiolaisten jäsenmaksu menee kokonaisuudessaan SP:lle ja PäPalle; lippukunta ei siitä rahana saa senttiäkään. Lippukunnan oman jäsenmaksun perimisestä on aina välillä keskusteltu, mutta ainakin toistaiseksi on todettu sen tuovan mukanaan tuottoonsa nähden liikaa ongelmia. Sitä paitsi toiminta on haluttu pitää kaikille avoimena periaatteella maksat vain aiheuttamistasi suorista kuluista - siis retkimaksussa muonituksesta ja kuljetuksesta. Usein lippukunta subventoi niitäkin. Johtaja-vaeltaja -ikäisten suorittamaa varainhankintatoimintaa ei voida pitää pelkästään negatiivisena asiana; auttaahan se itsenäistyviä nuoria ymmärtämään oman työn arvon ja sen, ettei raha kasva puissa vaan se hankitaan omalla hiellä. Kuitenkin kaikki varainhankintaan käytetty työpanos on poissa varsinaisen toimintamme järjestämisestä. Semminkin kuin varainhankintatempauksissa näkyy usein juuri niitä samoja naamoja jotka viikko toisensa jälkeen myös suunnittelevat ja toteuttavat ohjelmaa muulle lippukunnalle. Varainhankintatoimintaa on viime vuosina vaivannut ennen kaikkea epäsäännöllisyys ja epävarmuus. Verotuksen ja avustusten vuoksi emme voi vakituisia sopimuksia työnteosta tehdä, vaan varainhankintakeikkamme ovat yksittäistapauksia. Niiden löytäminen vain on työn ja tuskan takana. Useimmat saadut tempaukset on tehty yrityksille, joissa on työntekijöinä entisiä tai nykyisiä jäseniämme; kontaktit erilaisiin yrityksiin kuitenkin tulevat ja menevät kun taas lippukunnan kulut ovat ja pysyvät. KIHO Partiolippukunta Helsingin Metsänkävijät ry PÄÄTOIMITTAJA Jouko Holma TOIMITUSSIHTEERI Olli Aimola KILTA Lauri Pankka Jenny Paatero Toimituksen osoite Helsingin Metsänkävijät Ry/Kiho Ansaritie HELSINKI (09) heme-kiho@lpk.partio.fi PS-tili: ilmestyy neljä kertaa vuodessa PAINOPAIKKA Karhukopio Oy Levikki 550 kpl ISSN

4 Omaha Keskiviikko Ensimmäinen päivä oli kauhea, koska joutui raahaamaan kamoja ja ruokia ylös mäelle ja alas veneille ja sitten vielä kämpälle. Kun kamat oli raahattu, niin me menimme pystyttämään telttoja. Sitten jotkut menivät uimaan, ja jotkut leikkivät kaikenlaisia leikkejä. Sen jälkeen ruokailtiin ja tehtiin nakit. Ruoan jälkeen pystytettiin vielä telttoja. Illalla oli notski ja iltapalana pannaria. Torstai Meidät herätettiin kahdeksan maissa. Pesimme hampaat ja söimme muroja. Sitten oli lipunnosto. Viirin sai punainen pivo. Seuraavaksi oli vuorossa cowboy-rata. Rasteja oli viisi, ja ne olivat EA, suunnistus, ampuma-rasti, sokkorasti ja huutorasti. Sitten oli ruokailu. Ruoan jälkeen meillä oli telttatarkastukset ja olympia-kisat. Olympiakivoissa oli bulevardi, pallonheittoa, saappaanheittoa, köydenvetoa ja patsasleikkiä. Sen jälkeen menimme uimaan. Sitten söimme, huusimme ruokahuudot ja teimme nakit. Sen jälkeen meidät jaettiin pareihin ja meillä oli rasteja. Sitten oli iltapesu ja iltapala. Perjantai Meidät herätettiin ja menimme aamupesulle ja söimme aamupalaa. Sitten oltiin präisistä. Präisiksen jälkeen uimaan menivät Addu, Hupu ja Varjo. Sitten mentiin leikkimään. Jossain vaiheessa

5 kolkkaleiri syötiin ja mentiin rastiradalle. Rastiradan jälkeen me syötiin. Meillä oli ruokana jauhelihasoppaa ja oli hyvää. Lauantai Heräsimme tuntia myöhemmin, koska kaikki olivat nähneet outoja unia. Ensin kävimme aamupesulla. Aamupalan jälkeen nostimme lipun. Sitten oli aamujumppa ja inkkarirata. Inkkariradan jälkeen syötiin ja tehtiin nakit. Sitten menimme saunaan. Saunan jälkeen vanhempia alkoi tulla. Vanhemmille tarjottiin pullaa, kahvia ja teetä. Tarjoilun jälkeen oli iltanotski. Sen jälkeen vanhemmat lähtivät kotiin. 5

6 Kimparilla 6 Sunnuntai Heräsimme klo Pesimme hampaat ja söimme aamupalan. Sitten meillä oli aamujumppa. Sen jälkeen oli lipunnosto. Nakit tehtiin tavalliseen tapaan. Nakkien jälkeen aloimme selvittää postirikosta. Kiersimme erilaisia rasteja. Selvisi että Saana oli rikollinen. Sitten olikin jo lounaan aika. Lounaan jälkeen jermut menivät pakkaamaan ja lähtivät sitten jermuvaellukselle. Muut kolkat menivät rakentamaan puumoottoriveneitä. Sitten olikin jo aika syödä. Maanantai Meidät herätettiin ja me söimme aamupalaksi puuroa. Sitten me teimme kolkkapojankokeen. Kolkkapojan kokeen lopussa me tapasimme jermut. Sitten oli telttatarkastus. Sen jälkeen syötiin ja saatiin pähkinävaahtoa. Tiistai Heräsimme tuskaisesti. Tämän jälkeen raahauduimme viimeiselle aamupesulle ja söimme jogurttia ja mysliä. Sitten nostimme viimeisen kerran lipun ja teimme nakit. Pakkailimme kamoja ja purimme telttoja. Lopuksi lähdimme kotiin. Kolkkien päiväkirjoista kiltisti kokosi, RAJU Kuvat: ELLU

7 Ansioituneita Pääkaupunkiseudun pronssinen ansiomitali Anna "Panda" Salo Aina valmiina uusiin haasteisiin. Annaa ei ole koskaan haitannut se, ettei hän ole sellaista projektia aiemmin kokeillut, liekö ollut ensimmäisellä kolkkaleirillään leirin johtajana. Pari vuotta sitten haettiin staabia Thaimaan jamboreelle ja ennen kuin huomattiinkaan Anna oli mukana pyörittämässä lippukuntavelvoitteittensa ohessa myös yhtä leirilippukuntaa. Annalla on kadehdittava tapa löytää omankokoisensa pesti tai sitten Annan tekee niistä omankokoisia. Se minkä Anna aloittaa, sen hän myös vie loppuun juuri sillä tavalla kuin on alun perin suunnitellutkin. Kotilippukuntamme toiminnassa Anna oli yhä aktiivisesti mukana, mutta niin vain leirilippukunta Suomenlahti kävi kääntymässä Thaimaassa, josta jokainen sai Annan johdolla elämänsä parhaan partiomuiston, mikä oli koko joukkueen tavoite. Leirilippukunnan toiminta ja viihtyminen olivat Annalle tärkeitä, niin kuin ovat aina ne jotka Annan vastuulle kuuluvat. Jouko "Hosse" Holma Pitkän linjan johtajana Jouko on ehtinyt olla jo monessa mukana. Harkitsevana ja vakaana johtajahahmona on Jouko saanut jo monet asiat lippukunnassa tapahtumaan niin, kuin hän oli ne suunnitellut, vaikkei olekaan ollut suuna päänä niitä ajamassa. Joukon tehtävät lippukunnan hallinnossa eivät anna oikeutta miehen uralle, onhan Jouko ennen kaikkea eräilijä, joka muun muassa toi lippukunnan takaisin karhunhammaskantaan vuosikymmenten jälkeen. Toki pitkä ura hallituksessa sihteerinä, taloudenhoitajana, lippukunnanjohtajan apulaisena ja kaiken kruununa lippukunnanjohtajana kertoo siitä, että me luotamme Joukoon. Johtuuko harkitsevaisuudesta vai mistä, mutta Jouko tuntuu aina näkevän asiat kokonaisvaltaisesti, ja onkin pitkään ollut tärkeä tekijä, sanan varsinaisessa merkityksessä, myös kämpällä ja läävässä, koloilla ja viestinnässä. Joukon ottaessa jonkin tehtävän hoitaakseen, voi olla varma, että se tulee hoidettua loppuun asti. 7

8 Maan ja taivaan välissä Slovenia - vaellus Vuoden 2002 keväällä sain kuulla, että lippukunnastaolisi vuoden 2003 kesällä lähdössä jonkun kokoinen porukka vierailemaan Sloveniaan ja tutustumaan maan luontoon ja nähtävyyksiin sekä paikallisiin ihmisiin ja heidän tapoihin. Kokoonnuimme ja alustavaksi ryhmäksi muodostuikin noin 25 hengen kokoinen vaeltajaja johtajaryhmä. 18, osan jäätyä projektista pois työkiireiden tai muiden esteiden takia. Tunnelma oli odottava ja hilpeä, mutta samalla hyvin jännittynyt. Emme tienneet mitä tuleman pitää, millaisia slovenialaiset partiolaiset ovat, minkälaisissa perheissä tulemme Syksyn ja talven mittaan keräännyimme säännöllisesti Komiolle, tosin vaihtelevalla menestyksellä, keskustelemaan ja jopa hoitamaan käytännönjärjestelyjä, joista useimmat kylläkin kasautuivat matkanjohtajiemme Lauran ja Annan niskaan. Vähitellen matkasta alkoi muodostua meille kaikille yhteinen, mutta varsin kaukainen päämäärä, jota tavoiteltiin osallistumalla erilaisiin varankeruu tempauksiin ja järjestelemällä asioita niin, että matkastamme tulisi paras ja hienoin mahdollinen. 8 Heinäkuun 14. päivän aamuna saavuimme kaikki Helsinki- Vantaan lentokentälle uudet partiopaidat päällä ja passit niiden taskussa. Alkuperäisestä 25 hengen ryhmästä oli jäljellä enää

9 asumaan tai puhuvatko slovenialaiset ymmärrettävää englantia. Saavuttuamme Ljubljanan lentokentälle, tapasimme ensimmäistä kertaa slovenialaiset partiolaiset, joiden kanssa tulisimme viettämään seuraavat kaksi viikkoa. Sieltä meidät vietiin heidän paikalliseen koloonsa, jossa kulutimme loppupäivän toisiimme tutustuen. Näimme ehkä hieman yllätykseksikin nauravia ja iloisia nuoria, jotka olivat aivan tavallisia mukavia partiolaisia. Meillä, tai ainakin minulla oli ollut tiettyjä ennakkoluuloja heitä kohtaan, sillä he olivat katolinen lippukunta ja uskoin heidän olevan kiihkouskovaisia tai vähintään jollain tapaa pyhiä. Mutta he siis talloivat nämä ennakkoluulot jalkoihinsa nopeasti. Illalla siirryimme kaikki 2-3 hengen ryhmissä slovenialaisten koteihin, jossa tulisimme yöpymään 5 yötä matkan aikana ja aloimme valmistautua huomenna alkavaan koitokseen: vaellukseen Alpeilla. Vaellus alkoi leppoisasti meidän kävellessä pientä maalaistietä, joka pikkuhiljaa kaarteli vuorenrinteitä ylös kuin sillä ei mitään suuntaa olisi ollutkaan. Kuitenkin auringon noustua tappiinsa siirryimme kävelypolulle, joka nousi todella jyrkästi kohti vuoristoa. Nousu oli todella rankka, eikä sitä lainkaan helpottanut alppikauriiden lailla hyppivät isäntämme, jotka ohittivat meidät joka mutkassa ja suoralla. Kuitenkin tarpeeksi kauan hikoiltuamme ja reittiä manattuamme pääsimme ensimmäiseen määränpäähämme puolentoista kilometrin korkeuteen. Siellä saimme etuoikeuden nauttia paikallisia perinneherkkuja ja ihailla mahtavia alppimaisemia, jotka olivat ehdottomasti päivän rehkimisen arvoisia. Toisena päivänä saimme tutustua polkuihin ja merkattuihin reitteihin tottuneiden slovenialaisten suunnistustaitoon eksyessämme matkallamme. Onneksi, liekö tuuria vai Elinan ja Annan taitoa, pääsimme lopulta oikealle reitille, mutta päivän kävely venyi 14 tunnin mittaiseksi. Perille päästyämme nukuimme paikallisessa pappilassa hyvät ja ansaitut unet; tytöt patjoilla, suomalaiset pojat liiterissä ja paikalliset ulkona. Torstaina ennen lähtöä täydensimme muonavaramme taas valkoisella leivällä ja hedelmillä. Kuljimme lyhyen, mutta maisemarikkaan reitin Ceska Kocan vuoristomajalle, jossa vietimme kaksi seuraavaa yötä. Iltapäivä ja ilta kului rentoutuen, tutustuen slovenialaisiin ja oppien läpsytysleikkejä; vanhoja ja uusia. Viimeistään tällöin me olimme kahden partioryhmän sijaan sulautuneet yhdeksi toimivaksi porukaksi. Seuraava päivä oli lepopäivä, jolloin osa ryhmästä lähti valloittamaan lähialueiden korkeinta huippua, 2558 metrin korkeudessa komeilevaa Grintovecia loppujen jäädessä majalle parantelemaan rakkojaan ja tervehtymään. Fyysisesti nousu ei ollut raskas, mutta sitäkin pelottavampi. Reittimme kulki pystysuoraa seinämää kohti huippua. Vaelluksen viimeisenä päivänä laskeuduimme vuorilta alas. Saapuessamme takaisin Kranjiin, 9

10 kylään jossa asuimme, olimme kaikki väsyneitä ja vaivaisia, mutta erittäin tyytyväisiä ja onnellisia. Vaellus oli ollut mahtava kokemus, joka oli mahdollistanut meille pienen kosketukseen Alppeihin ja vuoriin yleensä. Saimme myös tutustua slovenialaiseen vaellustapaan, joka erosi aikalailla suomalaisesta. Päivän matkat olivat fyysisesti erittäin raskaita ja vaativia, ainakin niihin tottumattomalle. Kuitenkaan ei tarvinnut huolehtia lähes lainkaan suunnistuksesta eikä ruoasta, joka oli jokaisella majoituspaikalla valmiina. Myös nukkuminen tapahtui vuoristomajoissa pehmeillä patjoilla, jotka olisivat ylellisyyttä meidän vaelluksillamme. Sunnuntaina aloitimme matkamme turistivaiheen. Se alkoi todella mukavasti päivällä, jonka vietimme paikallisessa urheilukeskuksessa ottaen toisistamme mittaa lentopallossa ja muissa lajeissa sekä palautuen viikon vaelluksesta syöden todella hyvin. Tuolloin saapuivat myös tanskalaiset vartiolaiset, joiden kanssa tulisimme kulkemaan ympäri Sloveniaa viikon ajan. Uusi viikko alkoi tutustuen Kranjin nähtävyyksiin ja tavaten kaupungin pormestarin. Päivän hikoilu kuitattiin paikallisella uimastadionilla. Tiistaina pääsimme tutustumaan Ljubljanaan, Slovenian pääkaupunkiin. Se on todella viehättävä kaupunki arkkitehtuurisesti hienoine taloineen ja kauniine pikku kujineen. Päivän aikana vierailimme Ljubljanan linnassa ja kaikkien riemuksi kävimme myös shoppailemassa. Seuraavan päivänä alkoi roadtrip-vaihe, kun kotiinnuimme bussiin, jolla tulisimme kulkemaan loppuviikon. Ensimmäiseen reissupäivään sisältyi koskenlaskua Sava-joella, tutustumista Bledin kaupunkiin ja lopulta hienon päivän jälkeen yövyimme Slovenian korkeimmman huipun Triglavin juurella. Jatkoimme matkaamme kolmen päivän ajan tutustumalla Slovenian historiaan ja kulttuuriin, viettämällä aikaa rannalla ja näkemällä upeat tippukiviluolat Skocjanskessa. Lauantaina saavuimme takaisin Kranjiin viettämään viimeistä iltaa Sloveniassa. Meille oli järjestetty todella hieno juhla, joka koostui erilaisista leikeistä, tanssimisesta ja mukavasta yhdessäolosta. Ilta oli mieleenpainuva ja omalla tavallaan haikea; olihan tämä viimeisiä hetkiä joita saimme viettää jo läheiseksi tulleiden slovenialaisten kanssa. Viimeisenä päivänä aikaa jäi vain pakkaamiselle ja hyvästeille. Lentoasemalla kokoonnuimme vielä viimeisen kerran circoloon - kuten olimme jo niin useasti matkan aikana tehneet - vaihdoimme viimeiset hei heit ja vannoimme, että kesällä 2004 on slovenialaisten on tultava Suomeen. Toivotaan, että tämä molemminpuolinen lupaus toteutuu. Saapuessamme Suomeen meillä oli samat partiopaidat päällä, mutta taskussa oli passin lisäksi rutkasti uusia kokemuksia, tusinoittain uusia ystäviä, tukku slovenian kielen fraaseja ja erilaisia hienoja tapoja ja leikkejä, jotka ovat hyvin sovellettavissa esimerkiksi suomalaiseen partiointiin. 10

11 Reissu oli mahtava ja hienosti organisoitu. Minulla oli koko reissua kohtaan omat skeptiset ajatukset, mutta ennakkoluuloni kumottiin taas kerran. Reissun organisoinnista haluan kiittää koko suomalaisen porukan puolesta Lauraa, Annaa, Tomazia ja Darjaa. Käytännön järjestelyt eivät ole partiossa hienoimpia hommia, mutta ilman, että te olisitte niitä hoitaneet ei kukaan olisi kokenut näin hienoa matkaa. Matkan teema oli Razsirimo obzorja, eli laajenna näkemystäsi, ja tottavie, ainakin minun näkemykseni laajeni todella. JONE Kuvat: P.S. Mukana vaeltamassa: Panda, Aukku, Assu, Epsilon, Ellu, Helena, Iitu, Pipari, Jone, Jehu, Krilli, Suoma, Lissu, P.S., Ananas, Sintti, Tiu ja Pampula 11

12 Kiho Montako vuotta olet ehtinyt kuluttaa Lpk:n kolojen pintoja? ÖÖH, venaas, seittemän.joo seitsemän ja risat 2. Nimi, ikä, sotilasarvo (asema lippukunnassa), lemmikit, ansiomitalit ja kynien määrä penaalissasi? Ehh, Topias Tamminen 15v, joku 20 kynää, koira löytyy. Hukkien VJ ja sit Sudenpää ja lkm III & II 3. Kuinka ylipäänsä päädyit lippukuntaamme? Ää sisarusten kautta. aluksi en halunnut tulla, kun jännitti niin paljon mutta oli tosi hyvä että isi sai suostuteltua mut mukaan. 4. Miltä tuntui astua suuriin ja maineikkaisiin saappaisiin? Ai mihin? joo, no kaikki on uutta ja hienoa ja kaikessa on pieni maaginen kosketus mukana. 5. Aiheuttaako partio sinulle joskus päänsärkyä, jos aiheuttaa niin mistä se mahtaa johtua? No joo todellakin aiheuttaa aina silloin, kun pikkuhukat heittävät duracell vaihteen silmään. 6. Oletko vapaalla jalalla, vai löytyykö viereltäsi joku kaunokainen...zim zum? Hah,joo. Tota olen kyllä vapaata riistaa ja kiinnostuneet tietävät kyllä mitä tehdä =). 7. Muut vapaa-ajanaktiviteettisi? Koiranhoito, pyöräily, uinti, rullaluistelu ja kavereitten kaa chillaus(lue. oleminen). 8. Mikä tekee partiosta loistavan harrastuksen? Ööö, se on sosiaalista, tutustuu paljon erilaisiin ihmisiin ja saa kavereita ja partio tuo mukavaa vaihtelua tasaiseen kaupunkilaiselämään. 9. Onkos syksysi lähtenyt hyvin liikkeelle? Joo tuossahan tuo on omalla painollaan eteenpäin rullaillut. 10. Onko sinulla erityisiä viestejä Kihon lukijoille? Kasvo Topias Toffe Tamminen s.1988 Hukkien VJa No eipä juuri. Kaikille fantsuille paljon terkkui. =D 11. Luetko itse paljon kihoa? Joo aina joka sivun ja joka kirjaimen. 12. Mihin vielä erityiseti kiinnität huomiota kihossa? No niihin retkiin joissa olen itse ollut ja puiden välistä kuuluu palstalle ja oikeestaan kaikkeen Ketä ihailet eniten sarjassa Salatut Elämät? No Sepon ja Ullan pitkäkestoista ja lämmintä parisuhdetta sekä Tietysti Ihanan vaaleverikön Aamun luonteenlujuutta. 14. Ja viimeiseksi tiukka pähkinä. Voisiko sinusta tulla joskus kihon arvostettu tähtireportteri? Enpä usko. Jätetään asiat niille ketkä ne osaavat=) Kiitoksia mielenkiintoisesta haastattelusta ja hyvää illan jatkoa! Eipä kestä, kiitoksia vaan itsellenne, oli antoisaa rupatella. Teksti: LATE Kuva: P.S.

13 Kämppä 50v. Mänkijät Karhukalliolla MINKKI, LAURI MELVASALO (KIHO 4/90) Partioveljeni, kun kämppäretkelläsi tyytyväisenä rönötät laverilla uunin lämmössä, muista silloin, että vanhat konkariveljesi ovat kantaneet jok ikisen jykevän tummapintaisen hirren yli Futarinmäen, jossa ei siihen aikaan ollut vielä edes tietä! -JUKKA AALTONEN (LAPSENKENGISTÄ KONKARIKSI -77) Kesällä 2004 järjestämme Kämpällä koko lippukunnan yhteisen leirin kesäkuun alussa. Leirin alustava ajankohta on , kolkilla Viikonloppu varataan myöhemmin ilmoitettavalla aikataululla Kämpän juhlimiselle, muisteloille, vierailuille ja muulle kämppähenkiselle elämälle Karhukallion maastossa Kimparin rantamilla. Lippukuntana emme siis osallistu SP:n suurleirille, Tarukselle. Mikäli olet kuitenkin kiinnostunut Taruksesta, ota yhteys lpk:n Tarus-asiamieheen Heikki Suomalaiseen , yksittäiset lippukuntalaiset tai ryhmät toki voivat leirille lähteä. 13

14 Jotkut asiat ovat yhtä varmoja kuin että sunnuntain jälkeen tulee aina maanantai. Niihin kuuluu ehdottomasti jokakesäinen partioleiri. Kesä ilman partioleiriä on... vajaa. telttapaikoista oli aikamoisen kapuamisen takana ja hehkuvassa helteessä kylmävetinen järvi tuntui uskomattoman kutsuvalta. Saimme kuitenkin kaiken raahattua paikoillemme ja aloimme muuttaa maastoa leirimäisemmäksi. Ensimmäinen päivä meni enimmäkseen telttapaikoilla puuhaillessa. Pystytimme teltat, kannoimme riukuja, rakensimme keittokatosta ( Koska te ootte täällä nyt sen verran kauan, että on aikaa tehdä niistä tosi hienot ), söimme, uimme useamman kerran päivässä ihanassa, pinnalta lämpimässä ja pinnan alta jääkylmässä Pahatjärvessä ja totta kai pidimme hauskaa. Sadetta ei ainakaan voinut valittaa, lämmintä oli kerrankin vaikka lampaat söisi. Torstaiaamuna olimme perinteisesti kokooontuneina Karhunkololle, josta bussi vei meidät leiripaikalle. Orimattilaan, Pahatjärven rannalle oli jo raksan aikana rakennettu kaikenlaista, joten emme saapuneet ihan täyteen pusikkoon. Tosin Kimpariin verrattuna maasto oli ensimmäisinä päivinä varsin polutonta. Aloimme rontata kamppeita telttapaikoillemme. Osa Aloitimme myös päivittäiset ultimate/ jalkapallomatsimme kuivalla (ja mustikoita täynnä olevalla) suokentällä. Taisto oli kova. Toinen päivä kului pitkälti samoissa merkeissä kuin ensimmäinenkin. Rakenneltiin, tehtiin veturi ja uitiin aina kun vain oli mahdollista. Painettua sanaa ei toki unohdettu, leiriläisen äänenkannattaja Leirihyttynen aloitti ilmestymisensä, luultavasti 14

15 suosituimpana palstanaan Sepin salaisuudet. Lisäksi präisättiin suolla, jossa mustikat tarjosivat mahdollisuuden mitä erilaisimpiin sotamaalauksiin. Tiukat ultimateturnaukset raivasivat pikkuhiljaa kunnon kentän suolle. Toisen päivän aikana alkoi myös Massamurhaaja, joka sai ainakin allekirjoittaneen vilkuilemaan olkansa yli ja pitämään mukana kaksi kaveria. Illalla suunnistimme Aurinkokaltseille (nimensä veroinen paikka) ja pidimme ensimmäisen iltanotskin. Kolmas päivä tarjosi jo uusia haasteita rakentelun viimein loputtua. Suunnistimme ja opettelimme partiotaitoja ( Mitä pitää tehdä, kun eksyy talvella? Rakentaa sauna! ) ja jatkoimme päivittäisiä, nyt jo pikkuhiljaa vakiintuneita rutiineja. Valmistimme ruokaa hienoilla vetureillamme ja kiljuimme maistajia tekemään työtään. Hikoilimme helteessä. Uimme ja präisäsimme. (Präisäämiseenkin vois siis kyllästyä? Kyllä vain, pikkuhiljaa...) Neljäs päivä, neljäs päivä! Puhdasta vaatetta, mässyä, juotavaa!!! Ensiksi toki oli hoideltava normaalit toimet, mutta kaikki tuntui sujuvan hyvinkin latautuneessa ilmapiirissä. Kun vanhemmat, kummit ja mummit lopulta saapuivat, kassit täynnä tuomisia, oli tunnelma kattopressussa. Mukaan könynneet lemmikit saivat osakseen varauksetonta ihastelua ja käytännöllistä katsantoa ( Ai, hyvä sä toit ton koiran, haikilla voi ruoka loppua ). Iltanotski oli loistelias moniaine ohjelmanumeroineen, missikilpailuista (ja mitä kaunottaria siellä sipsuttikaan!) sketseihin. Huudot ja laulut tekivät ainakin lähiseudun lehmille selväksi, keitä metsässä lymysi. TINDE 15

16 Joo, eli vanhempien ja muiden vierailijoiden mentyä jatku taas normaali leireily. Paitsi ettei ihan normaali kuitenkaan koska haikki alko. Kamat rinkkaan ja rinkat selkään ja sitten kä-käkävelemään. Tai no, eräät jotka oli vähä telonu itteensä ei lähteny kävellen vaan autoilla suoraan yö rastille. Yö rastille vartiot tuli, kuka millonkin enmmän tai vähemmän väsyneinä. Jutuista päätellen haikin eka päivä oli vielä ollu kohtuullisen rento. Ja sit ei muuta kun laavut pystyyn, safkat napaan, rastitehtävää väsäilemään ja nukkumaan... Zzzz... Aamulla kaikki on sit valmiina lähtemään klo.9.00 tossa alhaalla... Jotain tollasta me oltiin kai saatu ohjeiks... noh, niinhän siinä sitten kävi, että lähes kaikki vartiot oli nukkunu pommiin ja heräili joskus puol 9 aikoihin, siinä sitten nopeesti kamat kasaan ja aamupalat sun muut. Ihme kyllä valmiina oltiin kuin oltiinkin aika oikeeseen aikaan... Vähän tais sadella tuona päivänä jos oikein muistan, mutta ei se menoo haitannu. Juttuja kuunnellessa sai semmosen kuvan, että rasteja oli ollu jos jonkinmoisia, ja niistä oli selvitty ainakin jotenkuten... Hauskaa oli tuntunu olevan. Yö rastilla taas sama meininki ku edellisenäki päivänä, 16

17 paitsi että ku kaikki muut jäi nukkumaa me rammat lähettii leirii nukkumaa... Aamulla heräiltiin joskus samoihin aikoihi ku muut vartsulaiset alko valuu haikilta leiriin päi. Kerranki sai leirillä nukkuu pitkään. Sitten siinä tais olla jotai saunaa sun muuta. Ja matsit tietysti. oiskohan ollu präisistäki, siitä saatii kyllä tällä leirillä ainaki nauttia tarpeeks. Sinä iltana tais olla markkinatki (ei kyl voi muistaa kaikkee, ku siit on jo piiiitkä aika, mut yritetää)... Ja sit kai kans se ihmeen yö juttu, joka tais kyl jäädä itsekullekki vähä epäselväks... perus leiri safka jäi kyl uupumaan nimittäin pähkinävaahto), järves, eiku lammes vai mikä se nyt oli ni siin oli kiva käydä vilvottelee, jaa porukka oli kivaa, haavereita sattu jonku verran, (mut hengissä selvittii) ohjelma jees ja harmi ku piti jo lähtee... No kuitenki vikanki päivän oli tultava, ja niinhä se tuli, kamat kasaan, rakennelmat nurin, hyvästit leiripaikalle ja lehmälaitumen ohi kohti bussia, kotia ja suihkua. KIRKKU Kuvat: P.S. ja UPI Jep jep, toka vika päivä, ja tais olla viel kaikenlaista kivaa. Niinku vaikka suuren suoultimate&-jalkapallo tournamentin grande finaale, sekä myöskin (mitkälie) olumpialais härvelit... Se oli kyllä ihan hupaisa tapahtuma, ku oli kaikkee suokyykkää ja akankantoo yms... Vika päivä... Ja mitäs leiristä jäi mieleen? Ainaki se, et präisist oli paljo ja ruoka oli hyvää (yks 17

18 Myrkkykääpiö Kysymys kuului: mitä tekisin ansaitsemallani lomalla? Olinhan päättänyt pitää pitkän loman vuoden aherruksen jälkeen. Olisi mukava lähteä leirille ja sieltä Lappiin, ehkäpä Hammastunturille. Lappiin on joka tapauksessa päästävä. Meikäpoika kun ei ulkomaista paljon perusta. Lappi rauhoittaisi mukavasti, eikä tarvitsisi koko ajan miettiä, mitä nyt pitäisi tehdä; opiskelemaan vaiko kenties töihin? Eikä varsinkaan tarvitsisi vastailla muiden kysymyksiin ja ahdisteluihin, että mitä nyt? Ääh, puhelin soi. Unohtui laittaa se taas äänettömälle. Hmm, mutta sehän on minulla aina äänettömällä. Tuntematon numero, en vastaa. No, ehkä tämän kerran, mutta pitää muistaa laittaa puhelin äänettömälle. - Minä. - Moi, täällä on Hosse. - Hyvä yritys Hosse - Hajoo aamuihis. - En enää, mutta kerro. - Mitäs, tota, puuhailet nyt kesällä? - Ei mitään hajua. Ehkä leirille. - Et haluais lähteä Lappiin vaeltamaan? - Jup. Minne? - Hammastunturille. - Mutta sähän olit siellä just. - No, muutama vuosi sitten. Kuitenkin, huvittaako? - No todellaki (rap-ilmaisu, opittu veljeltä). 18

19 eli Hammastunturille ja takaisin Tästä keskustelusta, joka jatkui yhtä syvällisenä ja henkevänä, alkoi muutaman viikon intensiivinen, tiukka, mutta tarkka suunnittelu vaelluksesta reitteineen ja ruokineen. Kunto oli kova, henki hyvä ja tahto rautaa. Vaellus saattoi alkaa. Olimme päättäneet aloittaa Tolosjoelta ja se olikin lähes ainoa päätös, joka etukäteen suunniteltuna toteutui. Vaikka vaellus ei sunnitelmien mukaan sujunutkaan, mukaan lukien sään valinta, hetkeäkään ei varmastikaan tulisi vaihdettua pois. Ehdottomia kohokohtia olivat Ivalojoki ja kanjoni, jossa joen vesi virtasi, Liljeqvistin kämppä ja Kultala historiallisine taustoineen, Kulmakuru ja kaikki vastaan tulleet hieman erikoiset persoonat: kullankaivajat. Ei kuitenkaan pidä unohtaa Hammastunturia ja sen kahta kolmesta huipusta, joille astelimme, eikä sitä jatkuvaa sadetta, joka kasteli meidät jo ennen kuin pääsimme metsään. PERDA Kuvat: HOSSE Kuvia Hossen ja Perdan lumoavasta Lapin reissusta löydät lisää osoitteesta jouko.holma 19

20 Perjantaina saavuttiin kimparille noin klo Perjantaina ei varsinaisesti vielä ollut mitään ohjelmaa. Illalla laitettiin mm. ruokaa, oli VJn ja nukuttiin. Lauantaiaamuna lähdettiin pienelle suunnistusradalle, jossa oli rasteja ja tehtäviä. Kun radalta saavuttiin, alettiin laittaa ruokaa. Ruoan ja muun puuhastelun jälkeen oli tavallisesti präisistä. Sen jälkeen sai mennä uimaan, ja taas laittamaan ruokaa. Kun ruoka ja muut asiat oli hoidettu, alettiin valmistautua iltanuotiolle, jossa mm. laulettiin ja saatiin uusia vartiolaisia... Iltanuotion jälkeen kaikki vartiolaiset lähtivät omille laavupaikoilleen puuhastelemaan omiaan ja nukkumaan. Sunnuntaiaamuna pakattiin tavarat ja lähdettiin minitiitukselle. Minitiituksessa oli 6 rastia jotka johdattivat bussipysäkille jolta sitten kaikki lähdimme kotiin. By JUDE Kuva: HOSSE 20

21 Perinteiset Partiomyyjäiset Sunnuntaina klo Munkkivuoren Nuorisotalolla Raumantie 5 Hernekeittoa (myös mukaan) Lettuja Makkaraa Leivonnaisia Arpoja Onnenpyörä Kirpputori Askartelunurkka Helsingin Metsänkävijät ry 21

22 Vartsujen toiminnan- avaus Seurasaaressa Tapasimme Seurasaarensillalla kuuden maissa. Kun kaikki paikalle pääsevät olivat tulleet, lähdimme kävelemään Seurasaaren keskellä olevalle aukiolle. Aloitimme ensin pelaamalla pipoa pallolla ja sen jälkeen Ultimatea, joka oli kieltämättä aikamoista häsellystä, koska pelaajia oli liikaa. Seuraavaksi oli vuorossa rastirata. Sen ajaksi Oliivi ja Pikku- Lauri siirrettiin Norppiin. Ensimmäisenä oli hämähäkinseitti josta selvisimme hyvin. Sen jälkeen pääsimme syömään sipsejä lusikalla ja ilman käsiä. Siitä jatkoimme Kim-leikkiin, josta saimme varmaan myös hyvät pisteet. Sitten oli viimeinen rasti, jossa piti haistella erilaisia mausteita. Sitten vain odottelimme että muut saisivat tehtävät tehtyä ja silittelimme Piparin koiraa Ninjaa. Joimme vähän mehua ja pian olikin jo aika lopettaa ilta ja lähteä kotia kohti. Alkoi hieman sataa ja minulle soitettiin että kannattaisi heti mennä sateen suojaan, koska pian sadepilvet olisivat jo täällä. Eihän sitä tietenkään uskottu, joten lähdin Munkin ja Keijun kanssa polkemaan kotiin, mutta pian sade yltyi ja kun olin vihdoin kotona niin olin kuin järvessä uinut. Sade pian kuitenkin lakkasi ja päivän päätteeksi näkyi taivaalla vielä kirkas sateenkaari. AINO Kuvitus: JÄNIS

23 Kolkkien Kolkkien Kolkkien Kolkkien Kolkkien Aloitimme Komiolta ja leikimme kalkkuna ja kerrossänkyleikkiä. Sitten kolkat jakautuivat ryhmiin ja lähtivät kiertämään maailmanmatka-rastirataa Rasteilla oli mm. pantomiimia, sipsinsyöntiä, ruotsalaisvitsien kerrontaa ja eläinten tunnistusta. Radan jälkeen leikimme ja kahdeksalta lähdimme kotiin. RAJU Kuva: HOSSE (arkisto) toiminnanavaus 23

24 Mänkijämieli Tällä palstalla julkaistaan tasaisin väliajoin kolumni -tai mielipidekirjoitus lippukuntamme entisen tai nykyisen jäsenen kirjoittamana. Möyskis, köyskis ja pöyskis! Janne "Romu" Luotola Sopuli-vartion VJ Vapaa mänkijätaiteilija 24 Minua pyydettiin kirjoittamaan kolumni. Siitä, miten partio vaikuttaa elämään. Vahinko vain, etten tiedä, mitä partio on. Enkä tiedä elämästä sen enempää. Mutta kerronpahan tarinan peikosta, joka tahtoi selvittää noiden kummallisten sanojen merkityksen. Se oli näet kuullut, että oli olemassa jotakin, mitä kutsuttiin elämäksi ja partioksi, muttei lainkaan tiennyt, mitä ne merkitsivät, saati että liittyivätkö ne jotenkin toisiinsa. Peikko astui ulos pesästään ja nuuhkaili maailman tuulia. Yksi niistä oli hyvin voimakas, ja se johdatti peikon partiolaisten kololle. Kolo haisi ja kolkat haisivat. Ja koska peikko piti hajuista, se liittyi mukaan partiolaisten mekastukseen ja melskeeseen ja alkoi sisäistää, mitä partio oli. Milloin ei ollut partiota, peikko kävi tutustumassa kouluun, joka analyyttisesti ja tieteellisesti tyydytti peikon uteliaisuutta. Peikolle selvisi ennen pitkää, että kun siittiö sukeltaa munasoluun, syntyy elämä. Kuulostellessaan välituntipuheita otus löysi sanalle toisenkin merkityksen, joka tarkoitti olemassaolon sisältöä, yleensä siis sitä, ettei ehtinyt liian usein eikä liian aikaisin omaan pesäkoloon. Kerran, alitajuisesti kokeillessaan hivuttaa toisen jalkansa ulos partiokololta kesken kokoontumisen peikko tunsi, miten hänen huivinsa kiristyi. Koko lauma väiskipäitä veti sitä takaisin ja toisteli kilvan, että kerran kun on partiolainen, on aina partiolainen. Niinpä peikko käsitti, että elämällä ja partiolla tai partiolla ja elämällä oli paljon yhteistä. Eikä peikko enää jalkaansa ulos luikauttanutkaan. Keskiyöllä partioleirillä peikko sattui vilkaisemaan taivaan lakea. Yks, kaks sinne syttyi tähti toisensa jälkeen, ja synnytti peikon mieleen kalvavan, ihmeellisen ja syvällisen kysymyksen: miksihän kummassa piti elämä viettää partiossa? Tähän kysymykseen peikko ei löytänyt heti vastausta, ja