MAASEUTUPOLITIIKAN TAITO KOHENEE hitaasti, mutta varmasti

Transkriptio

1

2 MAASEUTUPOLITIIKAN TAITO KOHENEE hitaasti, mutta varmasti Analyysi Elinvoimainen maaseutu yhteinen vastuumme kokonaisohjelman lausunnoista Johanna Heikkilä Ilkka Korhonen Risto Matti Niemi Pirja Peltomäki Tuomas Perheentupa Marja Taskinen Eero Uusitalo n julkaisu 6/2005 MAASEUTUPOLITIIKAN YHTEISTYÖRYHMÄ

3 ISSN ISBN Taitto Vammalan Kirjapaino Oy Paino Vammalan Kirjapaino Oy Vammala 2005

4 JULKAISIJA JULKAISUN NIMI MAASEUTUPOLITIIKAN TAITO KOHENEE hitaasti, mutta varmasti. Analyysi Elinvoimainen maaseutu yhteinen vastuumme kokonaisohjelman lausunnoista. SARJA / N:O ILMESTYMISAJANKOHTA 6/2005 Syyskuu 2005 ISSN ISBN (nid.) KOKONAISSIVUMÄÄRÄ ISBN (pdf) ISBN ISBN TEKIJÄT AVAINSANAT Johanna Heikkilä, Ilkka Korhonen, Risto Matti Niemi, Pirja Peltomäki, maaseutupolitiikka, maaseutu, kokonaisohjelma, erityisohjelma, maaseutuverkosto Tuomas Perheentupa, Marja Taskinen, Eero Uusitalo JULKAISUN KUVAUS Maaseutupoliittisia kokonaisohjelmia on laadittu neljä ja kolme kertaa niistä on pyydetty lausuntoja. Tämänkertainen on laajin ja useimmat lausunnot antavat paljon maaseutupoliittiseen keskusteluun. Yhteenvetoraportin otsikko kuvaa paranevaa tilannetta, sillä maaseutupolitiikkaa on vaivannut liian harvojen henkilöiden ja organisaatioiden osallistuminen maaseudun kehitystyön perusteiden pohdintaan ja keinojen kehittelyyn. Lausuntoyhteenvedon laatinut työryhmä halusi raportillaan jatkaa keskustelua. Se oli helppoa lausuntojen perusteella. Raportti valmistui vuosi kokonaisohjelman hyväksymisen jälkeen. Samanaikaisesti koottiin ensimmäistä toteumamuistiota kokonaisohjelman etenemisestä. Ohjelman toteutuminen on käynnistynyt tarvittavan laajalla rintamalla. Kokonaisohjelma keskittyy roolinsa mukaisesti keskushallinnon maaseututoimiin ja -vaikutuksiin eli laajaan maaseutupolitiikkaan. On ilahduttavaa havaita, että sen tehtävät on alettu ymmärtää monien ohjelmien ja keinojen joukossa. Se on välttämätön tulituki alueelliselle ja paikalliselle kehitystyölle. Laajaa maaseutupolitiikkaa ei voi alueellistaa.

5 UTGIVARE PUBLIKATION Landsbygdspolitiska samarbetsgruppen BÄTTRE LANDSBYGDSPOLITISKT KUNNANDE sakta men säkert. En sammanfattning av utlåtandena som har getts om helhetsprogrammet En levande landsbygd vårt gemensamma ansvar. SERIENS NUMMER UTGIVNINGSDATUM Publikationer 6/2005 September 2005 ISSN ISBN (häftad) SIDOANTAL ISBN (pdf) ISBN ISBN FÖRFATTARE NYCKELORD Johanna Heikkilä, Ilkka Korhonen, Risto Matti Niemi, Pirja Peltomäki, Tuomas Perheentupa, landsbygdspolitik, landsbygd, helhetsprogram, specialprogram, landsbygdsnätverk Marja Taskinen, Eero Uusitalo REFERAT Hittills har det upprättats fyra landsbygdspolitiska helhetsprogram. Tre gånger har programmen sänts ut för utlåtande. Denna remissbehandling är den mest omfattande och utlåtandena ger en mycket bra grund för den landsbygdspolitiska diskussionen. Den sammanfattande rapportens namn beskriver en situation som kommer att förbättras eftersom det inte har funnits så många personer eller organisationer som har medverkat i landsbygdspolitiken och diskuterat grunderna till och metoderna för landsbygdens utveckling. Arbetsgruppen som har sammanställt utlåtandena ville fortsätta diskussionen vilket var lätt eftersom utlåtandena utgör ett bra diskussionsunderlag. Rapporten blev färdig efter ett år från att helhetsprogrammet godkändes. Samtidigt upprättades också den första promemorian om realiseringen av helhetsprogrammet. Programmet har realiserats i en tillräckligt vid utsträckning. Helhetsprogrammet fokuserar på centralförvaltningens landsbygdsinsatser och -verkningar, dvs. en bredbasig landsbygdspolitik. Det är glädjande att konstatera att programmets uppgifter så småningom beaktas i många program och metoder. Det är ett nödvändigt stöd för det regionala och lokala utvecklingsarbetet. Den breda landsbygdspolitiken kan inte utlokaliseras.

6 PUBLISHER PUBLICATION Rural Policy Committee RURAL POLICY SKILLS ARE IMPROVING slowly but surely. Analysis of the statements on the Rural Policy Programme Viable Countryside our joint responsibility SERIAL NUMBER DATE OF PUBLICATION Publications 6/2005 September 2005 ISSN ISBN (wire stitched) NUMBER OF PAGES ISBN (pdf) ISBN ISBN AUTHORS KEYWORDS Johanna Heikkilä, Ilkka Korhonen, Risto Matti Niemi, Pirja Peltomäki, Tuomas Perheentupa, rural policy, rural area, rural policy programme, special programme, rural network Marja Taskinen, Eero Uusitalo SUMMARY So far altogether four Rural Policy Programmes have been drawn up in Finland and statements on them have been requested three times. This round for comments was the most extensive one and most of the statements make a significant contribution to the rural policy discussion. The title of the summary report reflects the improving situation. Rural policy has suffered from the fact that too few people and organisations have been involved in the discussion on the foundation of rural development work and development of the means for this. Through the report the work group which drew up the summary of the statements wants to continue this discussion. On the basis of the statements this was an easy task. The report was completed one year after the adoption of the Rural Policy Programme. The first memorandum on the implementation of the programme was being compiled at the same time. The implementation of the programme has gotten started on a broad front. The Rural Policy Programme focuses on the rural actions and impacts on the central government level, i.e. on the broad rural policy. Now there is a better understanding of its tasks among the various programmes and means, and it supports the regional and local development work in a significant way. Broad rural policy cannot be regionalised.

7

8 ESIPUHE Kokonaisohjelma on laaja ja moniaineksinen prosessi. Jo ohjelman valmistelu edellyttää useiden toimijoiden tietoja, tavoitteita ja sitoutumista. Se tietysti heijastuu ohjelmaan, lausunnonantajiin, tähän lausuntoyhteenvetoon ja ohjelman kolmen vuoden toteutusvaiheeseen. Lausuntoihin tutustutaan perusteellisesti, niitä hyödynnetään neuvotteluissa ja yhteenveto on väline käydä maaseutupoliittista keskustelua. Siksi kooste lausunnoista on itsessään maaseutupolitiikan näkökulmia ja välineitä kehittelevä muistio. Lausuntokierros tuotti runsaan ja laatuisan sadon, oli mitä käsitellä ja kommentoida. Yhteenvedon otsikko kertoo maaseutupoliittisten valmiuksien parantuneen. Enää ei maaseutupolitiikka -sanan alle lueta kaikkea maaseudulla tapahtuvaa, on vaikutus sitten kielteinen tai myönteinen maaseudun elinvoimalle. Pääosin kannanotot muodostetaan toimenpiteiden maaseutuvaikutusten perusteella. Monet lausunnot myös vievät kokonaisohjelman ehdotuksia eteenpäin sisältämällä lausujaorganisaation toimet niissä. asetti kokouksessaan lausuntotyöryhmän, joka vastasi lausuntojen jatkotyöstä sekä tämän lausuntoraportin kirjoittamisesta. Työryhmään kuuluivat maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän sihteeristöstä pääsihteeri Eero Uusitalo, apulaispääsihteeri Risto Matti Niemi, hankesihteeri Johanna Heikkilä, ohjelmasihteeri Pirja Peltomäki, neuvotteleva virkamies Marja Taskinen, ylitarkastaja Ilkka Korhonen sekä ohjelma-asiamies Tuomas Perheentupa. Julkaisun toimittivat Eero Uusitalo ja Pirja Peltomäki. hyödyntää maaseutupoliittisesta kokonaisohjelmasta annettuja lausuntoja viidellä eri tavalla. Ensinnäkin lausunnoista laaditaan värikäs, puhutteleva ja runsaasti suoria lainauksia sisältävä yhteenvetojulkaisu. Toiseksi lausuntoja käytetään syksyn 2005 aikana käytävien neuvottelujen pohjana. Kolmanneksi lausuntojen keskeiset huomiot kirjataan neljännen maaseutupoliittisen kokonaisohjelman toteumamuistioon. Neljänneksi lausunnot otetaan huomioon viidennen eli seuraavan maaseutupoliittisen kokonaisohjelman valmistelussa. Viidenneksi lausuntoja tarjotaan opinnäytetöiden kuten pro gradu -tutkielmien aineistoksi lausuntoyhteenvetoraportin ilmestymisen jälkeen. Lukuiloa! Helsingissä 15. syyskuuta 2005 Tekijät

9

10 SISÄLLYSLUETTELO 1. LAUSUNTOMENETTELY Runsaasti lausuntoja Toteutusneuvottelut syksyn 2005 aikana Kokonaisohjelman ja erityisohjelman suhde 4 2. KOKONAISARVIO Ohjelmassa erityisen hyvää Ohjelman puutteita Voimakkaita puoltoja ja lievää vastustusta Voimakkaasti kannatetut ehdotukset Ristiriitaisia näkemyksiä Kehittämisehdotukset Työpaikkojen rinnalle välittämistä Strategiaa kannatetaan ja epäillään MAASEUTUPOLITIIKAN STRATEGISET LÄHTÖKOHDAT Ohjelman kokonaisuus hyväksytään Maaseudun toimintaympäristön muutos Laajan maaseutupolitiikan maa edistysaskeleita ja keskeneräisyyttä Maakuntataso Kuntien rooli ja seutuyhteistyö Paikalliset toimijat ja toimintaryhmätyö Ihmisten ja yhteisöjen maaseutu Maaseutu asuinympäristönä Tie- ja tietoverkot ja liikkuminen Maaseudun elinkeinot Maatalous elinkeinona MAASEUDUN TOIMINTARAKENTEIDEN VAHVISTAMINEN Naisten voima käyttöön Resurssikeskuksia puolletaan Resurssikeskuksia epäillään Nuorten juurruttamista maaseudulle pidetään tärkeänä Nuorten hanketoiminnan edistäminen koetaan haasteelliseksi Nuorisoverkostot hajallaan, valtakunnallinen verkosto puuttuu Kylien asema vahvistuu Kevättä ja takatalvea Kyläsuunnittelu etenee; maakuntaohjelmiin sisällyttäminen vaihtelee Kylien infrastruktuurin kehittäminen koetaan tärkeäksi Kylien hoivapalveluille tarvetta, mutta toiminnan muoto vielä hahmottumatta Toimintaryhmätyön jatkolle laaja tuki Hallinto- ja rahoitusmenettelyn tarkistuksia Toimintaryhmien rooli ja tehtävät keskusteluttavat Kunnat tärkeitä, näkymät epäselvät Paineita suurempiin yksiköihin Kuntayhteistyötä korostetaan Valtion ja kuntien välinen kustannusjako liikkeessä Kaupungin ja maaseudun vuorovaikutus käytännöksi 59

11 5. ELINKEINOJEN JA TYÖN UUDISTAMINEN Mekanismissa kehittämistarvetta Ohjelmien painotuksista lievää erimielisyyttä Elintarvikeala selviökö? Maaseutumatkailulle ponnetonta tukea Luonnontuoteala sekä kala-, riista- ja porotalous Myönteisyyttä maaseudun energialähteille Työn järjestämisen muotoihin reagoitiin vähän PERUSPALVELUJEN KUNNOSSAPITO JA RAKENTAMINEN Laajakaistat maaseudulle Maaseudun tiestö jatkuvan väännön kohde Toimiva taksiverkko Hyvinvointi seutuistuu Pienten koulujen säilyminen Kotitalousvähennyksen soveltamisalan ja palvelusetelin käytön laajentaminen Hoivapalvelujen seudullinen järjestäminen Arvonlisäverotuksen tarkistaminen Palveluyrittäjyys Monihoiva Puhdas vesi ja kierrätys Kauppapalvelut OSAAMISEN TASON NOSTAMINEN Maaseutututkimukselle hiljaista tukea Koulutusasteiden maaseututoimet Seudullisia yrityspalvelupisteitä perustetaan Koulutuksen ja tutkimuksen tietoyhteiskuntaohjelma Kulttuuri työtä vai maisemaa? Kaksikielisten alueiden erityiskysymykset MAASEUTUPOLITIIKAN TOIMINTAYMPÄRISTÖ Kokonaisohjelman rooli kehittämisohjelmien kokonaisuudessa Maaseutupolitiikan ja muiden politiikkojen vuorovaikutus Uuden ohjelmakauden maaseutupolitiikka Maaseutupolitiikan toteutus ja tarvittavat varat 94 LIITTEET 98 Liite 1 Yleinen lausuntopyyntö ( ) 98 Liite 2 Kohdennettu lausuntopyyntö ( ) 101 Liite 3 Lausunnonantajat 104 Liite 4 Neuvottelupyyntö ( ) 109 Liite 5 Maaseutupoliittisen kokonaisohjelman ehdotukset ja erityisohjelman päätökset 112 Liite 6 Vuodesta 2000 lukien ilmestyneitä n julkaisuja 125

12 1 1. LAUSUNTOMENETTELY Lausuntokierros on osa valtioneuvoston alueiden kehittämisasetuksen (1224/2002) mukaisen maaseutupoliittisen erityisohjelman ja maaseutupoliittisen kokonaisohjelman toteutusta. ELINVOIMAINEN MAASEUTU yhteinen vastuumme maaseutupoliittinen kokonaisohjelma on kahdessa muodossa: suppea versio on valtioneuvoston joulukuussa 2004 hyväksymä maaseutupoliittinen erityisohjelma vuosille ja laaja versio on maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän toimintaohjelma vuosille Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma pyrkii yhdensuuntaistamaan paikallista, alueellista sekä valtakunnallista kehittämistyötä. Tammikuun 10 päivänä 2005 lähetettiin lausuntopyyntö 332:lle eri taholle, joilta pyydettiin lausuntoa ELINVOIMAINEN MAASEUTU yhteinen vastuumme maaseutupoliittisesta kokonaisohjelmasta (Liite 1). Yleisen lausuntopyynnön pohjalta laadittiin kohdennettu lausuntopyyntö, joka lähetettiin 32:lle eri taholle (Liite 2). Kohdennetussa lausuntopyynnössä pyydettiin lausunnon lisäksi kertomaan kokonaisohjelman niiden ehdotusten toteutuksesta, joissa kyseinen osapuoli on vastuutahona. Samalla ilmoitettiin, että kyseisten organisaatioiden kanssa mielellään myös neuvoteltaisiin myöhemmin. Lausuntopyynnössä kehotettiin kiinnittämään erityistä huomiota kokonaisohjelman strategiaan, ehdotusten sisältöön sekä eteenpäinviemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin. Lausunnossa pyydettiin huomioimaan maaseutupoliittisen kokonaisohjelman yhteys lausunnonantajan toimialalla tai alueella toteutettaviin muihin ohjelmiin sekä toimenpiteisiin. Erityisesti toivottiin kommentteja siitä, miten kokonaisohjelmaa aiotaan toteuttaa ja millaisilla toimenpiteillä kokonaisohjelman esitysten toteutuminen varmistetaan. Mikäli ehdotusten eteenpäin vieminen oli jo aloitettu, toivottiin myös siitä lyhyttä kuvausta lausunnossa. 1.1 Runsaasti lausuntoja Maaseutupoliittisesta kokonaisohjelmasta ELINVOIMAINEN MAASEUTU yhteinen vastuumme annettiin yhteensä 132 lausuntoa, mikä on yli puolet pyydetyistä, sillä pääosa toimintaryhmistä liittyi yhteiseen lausuntoon (Liite 3). Määräaikaan mennessä saatiin 85 lausuntoa. Jatkoaikaa myönnettiin pyydettäessä helmikuun loppuun saakka. Viimeiset lausunnot saapuivat maa- ja metsätalousministeriöön huhtikuun 2005 alussa. Kaikki lausunnot otetaan huomioon jatkotyössä. asetti kokouksessaan lausuntotyöryhmän, joka vastasi lausuntojen jatkotyöstä. Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma on laadittu aikaisemmin kolme kertaa, ja lausuntomenettely on toteutettu aikaisemmin kaksi kertaa. Vuonna 1996 toisesta maaseutupoliittisesta kokonaisohjelmasta Toimiva maaseutu annettiin 83 lausuntoa ja vuonna 2000 valmistuneesta kolmannesta maaseutupoliittisesta kokonaisohjelmasta Ihmisten maaseutu 69 lausuntoa. Siten tämänkertainen lausuntojen määrä, 132, on huomattavan paljon ja edesauttaa osaltaan ohjelman toteutuksessa. Lausuntojen runsaus selittyy ainakin osittain sillä, että maaseutupolitiikan tunnettavuus valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla on lisääntynyt sekä maaseutupolitii-

13 2 kan yhteistyöryhmän asema on vahvistunut poikkihallinnollisena toimijana 2000-luvun alkupuolella. Selvästi myönteisenä voidaan pitää sitäkin, että organisaatiot ottavat lausunnoissaan kantaa myös niihin kokonaisohjelman ehdotuksiin, jotka eivät kuulu heidän omaan toimialaansa. Lausuntojen suuri määrä ja sisällöllinen moniulotteisuus selittyvät osittain myös laaja-alaisesti toteutetulla maaseutupoliittisen kokonaisohjelman valmistelutyöllä, joka käynnistyi maakuntien aluekierroksella vuonna Valmisteluprosessia sekä kehutaan että kritisoidaan. Kannat tulevat esille muun muassa työministeriön ja Pohjois- Pohjanmaan liiton lausunnoissa: Elinvoimainen maaseutu yhteinen vastuumme kokonaisohjelma on perusteellinen maaseudun kehittämiseen tähtäävä ohjelma. Sen valmistelu on perustunut laajaan poikkihallinnolliseen verkostoyhteistyöhön eri hallinnonalojen ja muiden, maaseudun kehittämisen näkökulmasta keskeisten, toimijoiden kanssa. Myös työministeriö on osallistunut kokonaisohjelman valmisteluun maaseutupolitiikan yhteistyöryhmässä ja koordinaatioryhmän sihteeristössä. Niin sanotun laajan maaseutupolitiikan edellytyksenä on, että eri hallinnonaloilla toimitaan riittävän samansuuntaisesti maaseudun kehittämisen hyväksi. n toteuttama poikkihallinnollinen yhteistyö on monessa mielessä ollut uraa uurtavaa, ja toiminut esimerkkinä verkostomaisten toimintamuotojen leviämiselle myös muilla hallinnonaloilla. On positiivista, että tämän ohjelman laadinnassa on järjestetty alueneuvottelukierros, jossa on kartoitettu alueellisten toimijoiden näkemyksiä ohjelman laadinnassa. Merkillepantavaa kuitenkin on, että varsinaisessa ohjelman valmisteluryhmässä on erityisen vähän alueellisten toimijoiden edustajia. Ei voi välttyä kysymykseltä, miten aito bottom-up -periaate toteutuu näin keskitetysti johdetussa ohjelmavalmistelussa. Lausuntojen suurta määrää voidaan pitää seurauksena myös lausuntopyyntömenettelystä. Ensimmäistä kertaa maaseutupoliittisen kokonaisohjelman lausuntomenettelyssä käytettiin kohdennettuja lausuntopyyntöjä, joiden liitteenä lähetettiin vastuutahon mukaisesti valmistellut listat niistä kokonaisohjelman ehdotuksista ja erityisohjelman päätöksistä, joista kyseinen taho on vastuussa. Näistä kokonaisohjelman ehdotus- ja vastuutaholistoista palautettiin täydennettyinä kolmasosa eli kahdeksan. Sosiaali- ja terveysministeriö, sisäasiainministeriön kuntaosasto, maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosasto, maa- ja metsätalousministeriön metsäosasto, kauppa- ja teollisuusministeriö, Maa- ja kotitalousnaisten Keskus, Tekes sekä Suomen 4H-liitto nimesivät kokonaisohjelman ehdotuksille toteuttamistavan ja vastuuhenkilön lausuntopyynnön mukaisesti. Esimerkillisenä voidaan pitää kauppa- ja teollisuusministeriön tarkkuusastetta ja perehtyneisyyttä liitteen täydentämiseen, mikä antaa erittäin hyvän pohjan esitysten toteutukselle. Tosin vastuuhenkilöt olisi voitu nimetä. Osasto, jopa ministeriö, toimii työntekijöidensä kautta. Muut kohdennetun lausuntopyynnön saaneet lausunnonantajat käsittelivät ehdotuksia ja päätöksiä joko yleisemmällä tasolla tai jättivät ottamatta vastuukysymyksiin kantaa. Perustelut lausuntopyynnön liitteenä lähetetyn lomakkeen täyttämättä jättämiselle esittää opetusministeriö lausunnossaan seuraavasti: Maaseutupoliittisen kokonaisohjelman lausuntopyynnössä on pyydetty täyttämään lomake, jossa on lueteltu opetusministeriön hallinnonalaan kohdistuvat päätökset/toimenpide-ehdotukset. Opetusministeriö ei pidä tarkoituksenmukaisena nimetä ketään vastuuhenkilöä, sillä vastuu kuuluu ensisijaisesti ministeriön asianomaisille yksiköille. Opetusministeriö ei myöskään pidä tarkoituksenmukaisena tässä vaiheessa ilmoittaa, miten joku asia aiotaan toteuttaa. Tämä vaatii perusteellisempaa pohdintaa opetusministeriössä. Ohjelman poikki-

14 3 hallinnollisuuskin edellyttää perusteellista valmistelua esitysten toteuttamiseksi. Tarkoituksenmukaisempaa on kuluvan kevään aikana maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän ja opetusministeriön välisissä neuvotteluissa käydä läpi, miten tarkoitetut asiat tullaan toteuttamaan. Lausunnonantajien joukossa ovat kaikki YTR:än kuuluvat yhdeksän ministeriötä. Lausunnon antoivat Manner-Suomen lääninhallitukset lukuun ottamatta Oulun lääninhallitusta, 14 maakuntien liittoa, puolet työvoima- ja elinkeinokeskuksista, puolet ympäristökeskuksista, useat maaseutututkimuslaitokset sekä yliopistot (Liite 3). ProAgria Maaseutukeskuksista yli puolet antoi lausunnon ProAgria Maaseutukeskusten Liiton lisäksi. Nämä lausunnot olivat keskenään hyvin samankaltaisia alueellisia täydennyksiä lukuun ottamatta. n keskeisistä verkostotahoista valtioneuvoston kanslia sekä sisäasiainministeriön alueiden ja hallinnon osasto eivät antaneet lausuntoa. Lausuntopyyntö lähetettiin yhteensä kymmeneen kuntaan eri maaseututyyppien alueilta, mutta yksikään kunnista ei antanut lausuntoa. Elinkeinoyhtiöistä lausunnon antoi kolmasosa pyydetyistä. Kylätoimijoilta sekä toimintaryhmiltä saatiin runsaasti lausuntoja, muun muassa yksi kymmenien toimintaryhmien yhteinen lausunto. 1.2 Toteutusneuvottelut syksyn 2005 aikana Puolueilta lausuntoa ei pyydetty, mutta niiden kanssa käydään neuvottelut syksyn 2005 aikana. Pyyntö maaseutupoliittisen kokonaisohjelman toteuttamiseen liittyvän neuvottelun järjestämisestä lähetettiin puolueille sekä niille tahoille, joilta pyydettiin kohdennettu lausunto tammikuun lausuntomenettelyn yhteydessä (Liite 4). Tällä neuvottelupyyntökirjeellä käynnistettiin neuvottelukierros ministeriöiden, keskusvirastojen, puolueiden, etujärjestöjen, kansalaisjärjestöjen, politiikkaohjelmien ja asiantuntijoiden kanssa. Neuvotteluissa käydään läpi niitä asioita, joita osapuolet pitävät tärkeänä maaseudun kehittämiseksi. Neuvottelujen sisältö sekä esityslista perustuvat vahvasti organisaation antamaan lausuntoon. Lisäksi kansalaisjärjestöille järjestetään oma yhteinen neuvottelutilaisuus. Neuvotteluihin perustuva aineisto kootaan maaseutupoliittisen kokonaisohjelman toteumamuistioon, jota tullaan päivittämään puolen vuoden välein ohjelmakauden ajan. Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen lausunnossa painotetaan ulkoisen tiedottamisen merkitystä kokonaisohjelman toteuttamiseen ja rahoituksen turvaamiseen liittyen: Nykymaaseudun moninaisuus tarvitsee omaa, taitavasti toteutettua, valovoimaista ja näkyvää markkinointikampanjaa kokonaisohjelman toteuttamisen tueksi. Tällainen markkinointikampanja toteutettiin kevään 2005 aikana järjestämällä maaseutupoliittisesta kokonaisohjelmasta koulutus- ja tiedotustilaisuuksien sarja kymmenessä maakunnassa. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän maakuntien liittojen ja TE-keskusten kanssa yhteistyössä toteuttama maakuntakierros sisälsi kymmenen alueellista maaseutupoliittista koulutus- ja tiedotustilaisuutta. Näissä tilaisuuksissa pyrittiin saavuttamaan yhteinen maaseutupoliittinen tahtotila, kehittämään eri ohjelmien yhteyttä sekä välittämään tietoa kokonaisohjelman valmistumisesta eri tiedotusvälineille. Maakuntakierros huipentui huhtikuussa 2005 järjestettyyn maaseutuparlamenttiin, johon osallistui 650 henkilöä. Parlamentin järjestämiseen osallistuivat eduskunnan maaseutuverkosto, maaseutupoliittinen ministeriryhmä ja maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä.

15 4 1.3 Kokonaisohjelman ja erityisohjelman suhde Valtioneuvoston joulukuussa 2004 hyväksymä erityisohjelma vuosille on maaseutupolitiikan poliittinen linjaus. Lausuntoja tarkasteltaessa huomio kiinnittyy siihen, että ani harva lausunnonantaja viittaa lausunnossaan maaseutupoliittiseen erityisohjelmaan. Vastaava ilmiö tuli esille tarkasteltaessa lausuntoja, jotka annettiin valtioneuvoston maaseutupoliittisesta periaatepäätöksestä vuosille (YTR 4/2001, 5). Syynä lienee se, että valtioneuvoston hyväksymiin päätöksiin ei lausuntoja nähdä tarkoituksenmukaisena enää antaa, koska dokumenttien sisältämät asiat on jo päätetty. Maaseutupoliittisen kokonaisohjelman ja erityisohjelman suhde saattaa jäädä myös lähetetystä lausuntopyynnöstä johtuen epäselväksi tai perustuu lausunnonantajan virheelliseen käsitykseen kokonaisohjelman ja erityisohjelman suhteesta. Tämä tulee esille esimerkiksi Oulun yliopiston luonnontieteellisen tiedekunnan ja Thule-instituutin antamassa yhteisessä lausunnossa: Maaseutupoliittisen kokonaisohjelman suppea versio on valtioneuvoston hyväksymä maaseutupoliittinen erityisohjelma. Se näyttää olevan lähinnä tiivistelmä laajasta versiosta, joten tässä ei oteta siihen erikseen kantaa. Pirkanmaan liiton lausunnossa erityisohjelma käsitetään ainoastaan kokonaisohjelman tausta-aineistoksi: Tausta-aineistona lähetetään myös Valtioneuvoston hyväksymä alueiden kehittämislain ja -asetuksen mukainen erityisohjelma, vaikka lausuntoa ei siitä erikseen pyydetä. Erityisohjelman ja kokonaisohjelman yhdistämistä lausuntopyynnössä kritisoidaan, mikä tulee esille liikenne- ja viestintäministeriön lausunnossa: Liikenne- ja viestintäministeriö ei pidä asianmukaisena, että maa- ja metsätalousministeriö pyytää lausuntoa myös aineistoista, jotka sisältävät sellaisia toimenpide-ehdotuksia, jotka eivät sisälly valtioneuvoston yleisistunnossaan tekemään päätökseen maaseutupolitiikan kehittämisestä. Sekaannusta on omiaan aiheuttamaan se, että valtioneuvoston päätös ja sen pohjana toiminut valmisteluaineisto toimitetaan yhtäaikaisesti lausunnolle ikään kuin valtioneuvosto olisi sitoutunut kaikkiin tehtyihin esityksiin. Maa- ja metsätalousministeriön maatalousosaston politiikkalinja pitää lausuntomenettelyä harhaanjohtavana: Lausunnon laatiminen samoja, mutta eriasteisia ehdotuksia sisältävistä maaseutupoliittisesta kokonaisohjelmasta ja toisaalta valtioneuvoston hyväksymästä maaseutupoliittisesta erityisohjelmasta ja siihen sisältyvistä esityksistä hämärtää näiden kahden ohjelman eroja. On selvää, että maaseutupoliittinen kokonaisohjelma on erityisohjelmaa huomattavasti laaja-alaisempi ja konkreettisempi. Erityisohjelma vuosille sisältää 52 valtioneuvoston päätöstä, mutta maaseutupoliittinen kokonaisohjelma vuosille sisältää sitä vastoin 133 ehdotusta. Näiden ehdotusten toteuttajia ovat myös muut kuin valtioneuvoston päätöksiä toteuttavat ja ministeriöiden toimivaltaan kuuluvat tahot. Useiden ehdotusten toteuttajia ovat muun muassa kunnat, koulut, toimintaryhmät, seurat, kyläyhdistykset ja järjestöt. Sitä paitsi kokonaisohjelman laatija ja lausunnon pyytäjä oli maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä YTR, ei maa- ja metsätalousministeriö. Oli luonnollista ja välttämätöntä lähettää lausunnon antajille sekä kokonais- että erityisohjelma, vaikka lausuntoja pyydettiin vain edellisestä. Maaseutupolitiikan toteutuksessa kummallakin on tehtävänsä ja ne liittyvät toisiinsa.

16 5 2. KOKONAISARVIO 2.1 Ohjelmassa erityisen hyvää Elinvoimainen maaseutu yhteinen vastuumme kokonaisohjelmaa luonnehditaan lukuisten lausunnonantajien sanoin kiitettävän hyvin ja huolellisesti laadituksi, sisällöltään rikkaaksi ja monipuoliseksi, perusteelliseksi, tavoitteelliseksi, eri sektorit hyvin kattavaksi ja laajaksi yhteiskuntapoliittiseksi kokonaisesitykseksi. Samalla todetaan, että ohjelman perusteella lukija saa hyvän kokonaiskuvan suomalaisen maaseudun tilasta sekä niistä strategisista linjauksista ja konkreettisista toimenpiteistä, jotka ovat edellytyksenä maaseudun pitämiseksi mukana suomalaisen yhteiskunnan kansallisessa kehitystyössä. Moni pitää ansiokkaana, että ohjelmassa erityistä huomiota on kiinnitetty asukkaiden omatoimisuuteen alueensa kehittämisessä sekä uusien toiminnallisten ja organisatoristen rakenteiden luomisen välttämättömyyteen. Samoin monessa lausunnossa vahvuutena pidetään lähtökohtaa, että maaseudun elinvoima määrittyy ihmisten kautta. Ohjelman valmistelussa ja strategiassa poikkihallinnollinen yhteistyö nähdään merkittävänä ansiona ja suorastaan uraa uurtavana esimerkkinä verkostomaisten työtapojen leviämiselle muille hallinnon aloille. Se, että ohjelma perustuu hyvin vahvasti ns. laajan maaseutupolitiikan käsitteeseen, hyväksytään yleisesti. Ohjelmaa kiitetään siitä, että se onnistuneesti yhdistää horisontaalisen ja sektorikohtaisen tarkastelun. Kiitosta tulee myös siitä, että ohjelma on entistä tiiviimpi ja fokusoidumpi maaseudun kehittämisen väline, ja siitä, että ehdotukset toimenpiteistä ovat aikaisempaa konkreettisempia. Ohjelman kokonaisvaltaisuutta pidetään ansiona, joskin sen todetaan samalla tekevän ohjelman lukemisen haasteelliseksi ja vaativaksi. Hyvänä pidetään myös sitä, että ehdotusten toteuttamis- ja toimeenpanovastuu on selkeästi määritelty kunkin ehdotuksen osana. Jyväskylän yliopisto, Chydenius-Instituutti: Ohjelma korostaa erityisen voimakkaasti politiikan ja poliittisen tahdon asemaa maaseudun kehittämisessä. Ohjelma ei siksi näe maaseutua määritelmältään valmiina ja lopullisesti annettuna, vaan korostaa maaseutua muuttuvana, kehittyvänä ja kollektiivisesti neuvoteltavana kokonaisuutena. Lapin yliopisto: maaseutupoliittinen kokonaisohjelma on kokonaisuutena hyvin laadittu, sisältää paljon aineksia tarpeellisille uudistuksille ja voidaan jopa sanoa, että ohjelma on innovatiivinen. Ohjelmassa edetään yleisistä strategiatavoitteista varsin systemaattisesti käytännön toimenpiteiden osoittamiseen. Luonnonvarainneuvosto: Luonnonvarainneuvosto pitää esitettyä neljättä valtakunnallista maaseutupoliittista kokonaisohjelmaa erittäin tärkeänä ja laaja-alaisena tulevaisuusstrategiana. Ohjelma on hyvin laadittu ja se sisältää keskeisiä toimenpide-ehdotuksia. Siinä tarkastellaan maaseutua ja maaseutupolitiikkaa kokonaisuutena eikä pelkästään sektoripolitiikkojen summana. Suomi on EU:n maaseutuvaltaisin maa, joten maaseutupolitiikan tulee meillä olla keskeisessä asemassa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Luonnonvarainneuvosto pitää erityisen tärkeänä maaseutuohjelman tunnetuksi tekemistä ja soveltamista aluetasolla. Ohjelman tunnetuksi tekeminen on tärkeää varsinkin maakuntien liitoissa ja

17 6 TE-keskuksissa. Maaseutuohjelmaa tulee tehdä tunnetuksi myös seutukunta- ja kuntatason päätöksentekijöille. TKK:n Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus YTK: Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma tuo selkeästi esiin maaseutupolitiikan lähtökohdat, tavoitteet ja toiminnan painopisteet. Asiakirjan erityisvahvuutena on maaseutupolitiikan määrittely suhteessa maatalouspolitiikkaan, aluepolitiikkaan ja muihin kehittämisohjelmiin. Siten ohjelma pystyy määrittelemään maaseutumaiseen asuin- ja toimintaympäristöön sekä elämäntapaan kohdistuvat toimenpiteet keskeiseksi osaksi alueellista kehittämistä. Esimerkiksi esiin tuleva tavoite maaseudun elinkeinorakenteen monipuolistamisesta on yksi askel siihen, että maaseutu voidaan nähdä uudella tavalla, tuotannollisen alueen sijasta myös kuluttamisen alueena. Itä-Suomen Sosiaalialan Osaamiskeskus: Kokonaisohjelman tavoitteena on vahvistaa aitoa poikkihallinnollista toimintaa, jonka soisi jatkossa näyttäytyvän entistä laajempana ja monipuolisempana rahoitusyhteistyönäkin. Nykymaaseudun moninaisuus tarvitsisi kenties oman, taitavasti toteutetun, valovoimaisen ja näkyvän markkinointikampanjansakin kokonaisohjelman toteuttamisen tueksi. Tietoisuuteen, asenteisiin ja tahtotilaan vaikuttaminen on olennainen osa ohjelmatyötä. ProAgria Häme ry: Laajan maaseutupolitiikan käsite maaseutupoliittisen ohjelman lähtökohtana luo ohjelman toteutukselle hyvät lähtökohdat. Kaikkien maaseutuun vaikuttavien hallinnonalojen politiikkojen kriittinen tarkastelu on välttämätöntä, jotta maaseudun kehitystä voidaan ohjata suotuisaan suuntaan. Lähtökohtaisesti maaseudun kehittäminen ihmisten kilpailukykyisenä asuinalueena ja toimintaympäristönä on oikea. Etelä-Pohjanmaan liitto: Ohjelman läpikäyvänä painotuksena on pyrkimys voimavarojen kokoamiseen niin paikallisella, maakunnallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla. Samoin korostetaan maaseudun ja kaupunkien vuorovaikutuksen lisäämistä, yhteisöllisten kehittämiskeinojen ja yritystuen samanarvoisuutta sekä kaikkien elinkeinojen samanarvoisuutta. Ohjelman painotukset ovat hyviä, ja mitä niiden toteuttamiseksi on tehtävä, konkretisoituu ohjelman kehittämisehdotuksissa (133 kpl). Naisjärjestöjen Keskusliitto ry: Määrittelyt elinvoimaisesta maaseudusta luovat hyvän pohjan kokonaisohjelman strategisen toiminnan ja toteutuksen lähtökohdiksi. Peräpohjolan kehitys ry: Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma on rakennettu laajan maaseutupolitiikan näkökulmasta ja on nimensä mukaan kokonaisohjelma. On vaikea löytää maaseutuun vaikuttavia asiakokonaisuuksia, joita ei siinä olisi. Ohjelma muodostaa hyvän pohjan lähivuosien maaseudun kehittämistyölle. Lapin TE-keskus: Ohjelma on hyvin koottu ja kirjoitettu, strategialtaan tiivis ja tavoitteellinen. Ohjelmassa maaseutua ja maaseutupolitiikkaa tarkastellaan kokonaisuutena, eikä yksittäisten osien summana. Konkreettiset ja keskeiset toimenpide-ehdotukset on esitetty hyvin ja loogisesti.

18 7 Keski-Suomen TE-keskus: Ohjelma on laadittu käyttäen hyväksi laajaa asiantuntemusta ja yhteistyötä ja siitä onkin saatu hyvin kattava ja monipuolinen kokonaisohjelma, jossa eri toimialoja käsitellään riittävän yksityiskohtaisesti. Ohjelman ehdotukset ovat hyviä ja niiden onnistuneella toteuttamisella voidaan edistää maaseudun elinvoimaisuutta ja maan tasaista alueellista kehitystä. Kokonaisohjelmassa on 20 ehdotusta, joissa toteutusvastuuta on annettu suoraan TE-keskuksille. Nämä ehdotukset ovat varsin hyvin TE-keskusten toimintaan sopivia ja ainakin Keski-Suomessa niitä tullaan varmasti hyvin kattavasti viemään eteenpäin. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y.: YTR:n kokonaisohjelmaa valmisteltiin harvinaisen kattavalla, eri sektorit ja alueet mukaan ottavalla ja sitouttavalla tavalla. Edellisistä ohjelmista ja niiden toteutuksesta saatiin valtaosaltaan myönteisiä kokemuksia. Ne antavat perustellusti aihetta olettaa, että myös näillä, nyt valmistuneilla ohjelmilla ja niiden toteuttamisen laajalla vastuuttamisella saadaan aikaan merkittäviä tuloksia. Tavoitteena on maaseudun kehittäminen, mm. palvelujen parantaminen ja väistämättömältä näyttävän maaseudun väestöpohjan harvenemisen hillitseminen. MTT taloustutkimus: Ohjelmassa nostetaan tärkeälle sijalla paikallisen kehittämistyön eri muodot niin seutukunnissa, kunnallispolitiikassa, paikallisissa toimintaryhmissä kuin kylätasollakin. Tämä on selkeä kannanotto paikallisen, omaehtoisen kehittämisen puolesta, sekä merkittävä poliittinen linjanveto, jonka näkyminen sektoripolitiikassa on vielä heikkoa. Ohjelmassa korostetaan myös eri toimialojen tasavertaisuutta. Nämä linjaukset ovat tärkeitä ja oikeansuuntaisia. Hämeen TE-keskus: Useiden hallinnonalojen maaseutuun välittömästi tai välillisesti vaikuttavien politiikkojen pöydälle nostaminen ja kriittinen tarkastelu on välttämätöntä, jotta tavoitteeksi asetettu elinvoimainen ja toimiva maaseutu voi toteutua. Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma ja sen pohjalta laadittu maaseutupolitiikan erityisohjelma antavat arvovaltaisen tuen alueilla tapahtuvalle maakuntasuunnitelmien, maakuntaohjelmien ja niiden toteuttamissuunnitelmien laadinnalle, samoin kuin seutukunta, toimintaryhmä- tai kuntatason suunnitelmille. Pohjois-Karjalan TE-keskus: Strategiassa korostetaan oikein maaseudun asukkaiden lisääntyvää vastuunottoa alueensa kehittämiseksi. Uudet voimat ja mekanismit ovat kehittämisen elinehto. Tästä on olemassa hyviä esimerkkejä. Pirkanmaan toimintaryhmät: Laajan maaseutupolitiikan roolia on nostettu aiempiin ohjelmiin nähden. Tämä ilmenee mm. siitä, että toimenpide-esityksistä huomattava osa on sellaisia, että niiden toteuttaminen edellyttää useiden toimijoiden yhteistyötä. Tämä on merkittävä kehitys edellisiin ohjelmiin nähden, koska näin päästään paremmin erilaisten ilmiöiden ja kehittämistarpeiden taakse vaikuttamaan syihin ja kehityskulkuihin. Toisaalta tämä ohjelma on myös toteutuksensa kannalta paljon haastavampi ja riskialttiimpi kuin aiemmat, kun yhteistyö ei ole vahvimpia piirteitä suomalaisessa yhteiskunnassa, ainakaan hallinnossa. Etelä-Savon TE-keskus: Koko ohjelman strategiatarkastelu on arvokasta aineistoa varauduttaessa tulevan ohjelmakauden maaseutupolitiikkaan. Ohjelman EU-osiossa tarkastellaan keskeisiä asioita koko Suomen näkökul-

19 8 masta. Maaseutupoliittisen kokonaisohjelman erityisohjelma on tiivis, mutta kuitenkin laaja strategia-asiakirja, jonka tavoitteenasetteluun on helppo yhtyä. 2.2 Ohjelman puutteita Kokonaisohjelman laajuus ja kattavuus, joka toisaalta nähdään ohjelman ansiona, aiheuttaa myös kritiikkiä. Moni ohjelman lausunnonantajista pitää pahimpana puutteena, että se ei tarpeeksi priorisoi toimenpide-ehdotuksia. Toivomus fokusoinnista toistuu eri muodoissa. Osa lausunnonantajista kokee ohjelman laajuuden ja kokonaisvaltaisuuden tekevän siitä edeltäjiään raskaamman luettavan, Maaseudun Uusi Aika -yhdistyksen ilmaisun mukaan järkälemäisemmän. Pohjois-Pohjanmaan liitto valittaa, että tällaisenaan ohjelma-asiakirja on liian runsas ja osin vaikealukuinen, jotta sen sisältö vaivatta aukeaisi uudelle lukijalle. Edelliseen ohjelmaan verrattuna sivumäärä on kasvanut kolmanneksen. Ja: On syytä kysyä, eikö lyhyempi ja ytimekkäämpi esitys paremmin mahdollistaisi keskeisen viestin perillemenon. Tiivistelmän painoarvo nousee näin ollen ja perustelut toimenpiteistä siinä jäävät tästä syystä pimentoon. Toisaalta toimenpidevalikoiman voisi valita strategisemmin. Pohjois-Karjalan maakuntaliiton mukaan laaja-alaisuudessaan ja kaiken kattavuudessaan maaseutupoliittinen kokonaisohjelma on pirstaleinen ja vaikeasti hahmotettavissa. Strategiassa esitetyt runsaslukuiset tavoitteet ja toimenpiteet ovat hyvin eritasoisia ja vaihtelevat yhteistyön lisäämistä koskevista periaatetason ehdotuksista yksityiskohtaisiin ja täsmäohjattuihin maaseudun kehittämistoimenpiteisiin. Moni lausunnonantajista näyttää kuitenkin ymmärtävän ohjelman laajalla rintamalla tapahtuvan toteuttamisfilosofian. Näin esimerkiksi Oulun yliopiston Thule-instituutti, joka toteaa, että toimenpide-ehdotusten teemoista ja sisällöistä on vaikea löytää puutteita, sillä ne kattavat laajasti kaikki maaseudun ihmistoiminnan osa-alueet toimintarakenteiden vahvistamisesta ja elinkeinotoiminnasta peruspalveluiden kautta osaamisen tason nostamiseen. Instituutin mukaan ohjelman toisena heikkoutena voidaan pitää sen hieman jäsentymätöntä suhdetta muihin politiikkaohjelmiin. Tämän ongelman korjaaminen edellyttää, että hallitus ryhtyy pitämään maaseutupolitiikkaa yhtenä politiikkaohjelmana. Toiminnan rakenne ja luonne tosin jo vastaavat politiikkaohjelmaa. Etelä-Karjalan liitto arvioi kokonaisohjelman laajuudesta johtuen ohjelman kokonaisstrategian jäävän hieman irralliseksi, ja SWOT-analyysi olisi ollut hyvä laatia. Aihealueittaiset käsittelyt ovat vastaavasti hyviä ja sangen perusteellisesti tehtyjä. Toisaalta erittäin moni lausunnonantajista toivoo ohjelman kattavuudesta ja moititusta laajuudesta huolimatta oman sektorinsa tai erikoisalansa vieläkin laajempaa käsittelyä. Esimerkiksi ympäristöministeriön mukaan erityisen puutteellisena on koko ohjelmassa pidettävä luonnonympäristön merkityksen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen tarkastelua maaseudun kehittämisen eri osa-alueilla. Ohjelmassa olisi myös ollut tarpeen tarkastella ilmaston muutoksen maaseudulle aiheuttamia suuria haasteita. Sademäärien ja virtaamien ennustetaan lisääntyvän ja ilmaston lämpenevän. Nämä vaikuttavat oleellisesti maaseudun olosuhteisiin, sen asumisviihtyvyyteen ja elinkeinojen harjoittamiseen.

20 9 Maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa ei ole selkeästi erotettavissa niitä mahdollisuuksia, joita luonnonsuojeluohjelmiin kuuluvien alueiden käyttäminen luontomatkailuun tai virkistystarkoituksiin voi tarjota paikallisille yrittäjille ja asukkaille, huomauttaa Keski-Suomen ympäristökeskus. Länsi-Suomen ympäristökeskuksen mukaan, vaikka maaseutupoliittinen kokonaisohjelma on laaja kokonaisuus, siitä puuttuu kuitenkin maaseudun ympäristöasioiden kokonaisvaltainen käsittely. Asioita on käsitelty hajanaisesti eri yhteyksissä. Asioita on käsitelty useissa eri yhteyksissä, mutta niiden merkitys kokonaisuuden kannalta jää hahmottumatta. On varsin ymmärrettävää, että sektorikohtaiseen tarkasteluun ja työskentelyyn tottuneelle saattaa tuottaa vaikeuksia, kun oman sektorin asiat kytkeytyvät moniin muihin kysymyksiin tavalla, jota ei ole omassa työssään pitänyt tyypillisenä tarkastelunäkökulmana. Oma sektorikokonaisuus tuntuu tällöin helposti hajoavan ja pirstaloituvan. Etelä-Savon maakuntaliiton tulkinnan mukaan Elinkeinotoimintaa ei ole kuitenkaan nostettu sille kuuluvaan arvoon. Siitä on kyllä kirjoitettu oma lukunsa, mutta yli 300-sivuisessa asiakirjassa aihealue hukkuu muun asiapaljouden joukkoon. Eli lausunnonantajan mielestä muuta aineistoa kuin elinkeinotoimintaa olisi ilmeisesti pitänyt olla vähemmän. Hyvinvointipalvelujen teemaryhmän mielestä elinkeinopuolta sitä vastoin painotetaan liikaa: Hyvinvointipoliittinen tai ihmisten hyvinvointia painottava lähtökohta häviää kuitenkin lähes tyystin, kun edetään raportin määrittelemiin ns. strategisiin lähtökohtiin ja linjauksiin. Ihmisten hyvinvoinnin ajatellaan ohjelmassa toteutuvan esimerkiksi onnistuneen elinkeinopolitiikan, laajakaistayhteyksien ym. toteutuksen myötä. On totta, että maaseudun työ- ja elinkeinomahdollisuuksien parantamisen kautta alueiden ja ihmisten hyvinvointi lisääntyy, mutta tätä voidaan pitää riittämättömänä näkökulmana. Ei ole epäilystäkään siitä että myös maaseudun ihmisiä askarruttavat huolet omasta terveydestä, lasten koulutuksesta ja vanhusten pärjäämisestä etäällä kasvukeskuksista. Tämä huoli ei kuitenkaan näy maaseutupoliittisessa ohjelmassa. Teemaryhmän lausunnossa siis tarkoitetaan, että nämä kysymykset eivät näy sen mielestä riittävästi. TKK:n Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus YTK:n mielestä asuin- ja elinympäristöön, rakentamisen sijaintiin ja laatuun liittyvät tavoitteet ja ehdotukset jäävät yleispiirteisiksi tai puuttuvat kokonaan, vaikka ohjelma-asiakirjassa tiedostetaan erityisesti vuorovaikutusalueisiin kohdistuvien muuttopaineiden kasvu. Myös asumisen elinympäristön ja maaseudun yhdyskuntarakenteen suhdetta kestävän kehityksen tavoitteisiin tulisi jatkossa selventää. Olisi tarvetta pohtia syvällisemmin, mitä yhdyskuntarakenteen eheyttäminen tarkoittaa maaseudulla. YTK:ta on puolestaan syytä kehottaa pohtimaan, millaisia vaikeuksia eheyttäminen käytännön maankäytössä ja kunnallispolitiikassa aiheuttaa EU:n maaseutumaisimmassa maassa, jossa haja-asutus on monien historiallisten tapahtumien ja kansalaisten asumispreferenssien seuraus osin myös tavoite. Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitos, kuten muutama muukin lausunnonantaja, perää syvällisempää analyysiä maaseudun perinteisten elinkeinojen muutoksesta: Jos ja kun maaseutupolitiikka pyrkii kokonaisvaltaiseen näkemykseen maaseudusta, siihen pitäisi sisältyä myös maaseutupoliittinen näkemys maatalouden muutoksesta. Myös metsän ja metsätalouden käsittely ohjelmassa jää ohueksi. Opetusministeriön lausunnossa annetaan moitteita siitä, että kokonaisohjelmassa kulttuuriin ja taiteeseen liittyviä aiheita on tarkasteltu hyvin yleisellä tasolla. Ohjelma ei tunnista nuorisotyötä

21 10 osana alue- ja maaseutupolitiikan laajaa määrittelyä. Liikunnan osuus kokonaisohjelmasta puuttuu kokonaan. Arvostelu on osuvaa. Paras ratkaisu asian korjaamiseksi on opetusministeriön nykyistä laajempi ja aktiivisempi osallistuminen maaseutupoliittiseen valmisteluun. Yleisen tason käsittelystä on todella päästävä eroon. Pirkanmaan TE-keskus lisää vaikeuskerrointa toteamalla, että ohjelmassa reagoidaan heikosti maakuntien erilaisuuteen. Oulun yliopiston Thule-instituutti muotoilee: Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma pyrkii kyllä yhteen sovittavaan vuoropuheluun eri poliitiikkojen ja hallinnonalojen kanssa, mutta alhaalta päin eli maakunta, seutu- ja kuntatasolla tarkasteltuna ohjelmien suhde toisiinsa hämärtyy. Toivomuksia aiheiden syvällisemmästä ja laajemmasta käsittelystä tai moitteita liian suppeasta esityksestä tuotiin edellisten lisäksi esiin myös seuraavilta aloilta: turvallisuus, vapaaehtoistyö ja kansainvälisyys. Turvallisuutta kokonaisohjelmassa ei käsitellä ollenkaan. Sen sijaan vapaaehtoistyö ja kansainvälisyys saavat ehkä riittämättömän painoarvon. Lausuntoja lukemalla käy selkeästi ilmi, kuinka haastava, vaikea ja suorastaan ristiriitainen työprosessi sektorirajat ylittävän kokonaisohjelman laatiminen toistaiseksi on. Monet lausunnonantajat vaativat priorisoimaan ja fokusoimaan sisältöä moittien ohjelman laajuutta, mutta ovat toisaalta sitä mieltä, että oma erikoisala olisi ehdottomasti pitänyt käsitellä esitettyäkin laveammassa ja syvällisemmässä muodossa sekä ohjelmassa vahvemmin painotettuna; mieluiten vielä maakunnalliset eroavaisuudet huomioon ottaen. Vaikka siis ohjelma nykymuodossaan on kieltämättä laaja, joistakin lausunnoista ilmenee, että tämäkään kattavuusaste ei kaikkia tyydytä. Ohjelman todella odotetaan antavan miltei kaikista yhteiskuntaelämän eri alueilla havaittavista ongelmista vastauksia, toimenpideehdotuksia ja syventäviä perusteluja. Priorisointi- ja painotustoiveiden takaa heijastuu myös kilpailuasetelma eri sektorien ja alojen keskinäisestä ja suhteellisesta tärkeydestä yhteiskuntapolitiikassa. Tämä on kovin inhimillistä ja myös tyypillistä sektorikeskeiselle ajattelu- ja hallintotavalle. Harva kai kykenee objektiivisesti sovittamaan oman sektorinsa osaksi isompaa kokonaisuutta ilman, että pyrkisi ylipainottamaan edustamansa alan merkitystä. Korkeatasoista maaseutupoliittista kokonaisnäkemystä esiintyy kuitenkin ilahduttavan monissa lausunnoissa. Toisenlaisiakin esimerkkejä valitettavasti on. Muun muassa liikenne- ja viestintäministeriön lausunto osoittaa hallinnollisen ja kehittämisnäkökulman kapeutta. Osa lausunnonantajista, useimmiten tiettyä erikoisalaa edustavat tahot, tyytyvät kommentoimaan vain oman toimialansa yksityiskohtaa ohjelmassa. Sekin on arvokasta palautetta, mutta antaa kuvan vaatimattomista maaseutupoliittisista valmiuksista. Viidennes lausunnonantajista näyttää edelleen kokevan kokonaisohjelman lukemisen ja omaksumisen haastavaksi tehtäväksi. Tämä on sikäli luonnollista, että aiemmin varsinkin hallinnossa on totuttu sektorikohtaiseen asioiden käsittelytapaan. Jos sektorivalmisteltu esitys ei etene valtioneuvostossa, aloitetaan useimmiten sektorivalmistelu uudelleen. Toisaalta yleisesti jo ymmärretään, että kokonaisohjelma edustaa juuri kokonaisvaltaisuutensa vuoksi uudenlaista asioiden käsittelytapaa; ohjelma ei voi eikä saa olla vain kooste sektoriasiakirjoista.

22 Voimakkaita puoltoja ja lievää vastustusta Lausuntokierros oli anniltaan runsas ja tuotti paljon perusteltuja kannanottoja. Kokonaisohjelman toteutuksen näkökulmasta tärkeintä oli lausunnonantajien tuki ohjelman strategisille painotuksille ja arvio kokonaisohjelman asemasta ja suhteesta muihin ohjelmiin. Arvokasta olivat myös yksittäisiin ehdotuksiin saadut kannanotot. Muutamat lausunnonantajat kieltäytyvät yksityiskohtaisuudesta eri perustein. Toiset taas poimivat alansa ja mielenkiintonsa mukaiset esitykset puoltaakseen niitä niin kuin yleensä tai vastustaakseen, jolloin lausunnonantajalla on useimmiten erityisiä syitä. Ohjelmaprosessin jatkotyön kannalta molemmat kannanotot ovat yhtä tärkeitä. Kaikkien ehdotusten saama puoltojen ja vastustusten jakauma voidaan laatia, mutta se ei vakuuta, sillä ehdotukset eivät ole rinnastettavissa. Lisäksi tämänkaltaisessa ohjelmassa on paljon ehdotuksia, joihin ottavat kantaa vain alan oma(t) organisaatio(t). Ehdotusten saamat äänet eivät siten ole vertailtavissa. Sen sijaan eniten puoltoja saaneet ehdotukset ja toisaalta ehdotukset, joita sekä puolletaan että vastustetaan, on syytä panna merkille. Ne kertovat huomattavalla todennäköisyydellä maaseutupolitiikan keskeisistä painotuksista ja tämänhetkisistä vaikeuksista Voimakkaasti kannatetut ehdotukset Seuraava luettelo sisältää ne ehdotukset, joita vähintään 10 lausunnonantajaa on kannattanut eikä mainittavaa vastustusta esiinny. Ehdotus Puoltoja (13) Lainsäädännön kehittäminen vapaa-ajanasuntojen muuttamiseksi vakituiseen käyttöön 24 (28) Kauden ohjelmiin nuorten hankkeille välineet 24 (32) Kyläyhdistysten määrän nostaminen ja kyläohjelmat kunta- ja aluesuunnitteluun 22 (25) Nuorille harjoittelua ja opinnäytetöitä maaseudulta 21 (45) Yritysrahoituksen hoitaminen joustavasti hallinnollisista rajoista huolimatta 19 (33 ja 34) Kylät infran ja hoivan edistäjiksi 19 (72) Uusiutuvien energiamuotojen edistäminen 16 (36) Toimintaryhmien perushallintorahan järjestäminen 15 (15) Hankerahoituksen kannustavuuden ja joustavuuden kehittäminen 14 (17) Perustienpidon määrärahan lisääminen 14 (12) Maaseutuasumisen teemaryhmän perustaminen 13 (16) Palveluyrittäjyyden ja yhdistelmäpalvelujen lisääminen 13 (35) Koko maan kattavan toimintaryhmätyön jatkaminen ja rahoituksen lisääminen 13 (46) TE-keskusten kehittämishenkilöstön vakinaistaminen 13 (75) Lämpöyrittäjyyden toimintaedellytysten edistäminen 13 (9) Laajapohjaiset yhteistyöryhmät maakunnallisen maaseutupolitiikan valmisteluun 12 (40) Julkiseen hallintoon vuorovaikutuksen hyödyntämisen työmuotoja 12 (2) Alueiden nelijako nykyistä enemmän käyttöön 11

23 12 (18) Maaseudun joukkoliikennepalvelujen turvaaminen 11 (115) Seudullisten yrityspalveluiden perustaminen ja vahvistaminen 11 (123) Kulttuuriympäristöohjelmien, kyläsuunnitelmien ja maisemanhoitosuunnitelmien valmistelu 11 (124) Kylien maisemanhoitotyöt ja kulttuuriympäristön ylläpitäminen osaksi maaseutusopimusmenettelyä 11 (1) Maaseudun ja kaupungin vuorovaikutuspolitiikan kehittäminen 10 (74) Puuenergianeuvojien vakinaistaminen metsäkeskuksissa 10 (86) Yksityisteiden valtionapu 16 miljoonaan euroon 10 Ehdotuksiin 13, 35 ja 36 liittyi voimakkaiden puoltojen lisäksi vähäistä vastustusta. Eniten puoltoja saaneista asioista valtioneuvoston maaseutupoliittiseen erityisohjelmaan nousivat hanketoiminnan rahoitusjärjestelmien kehittäminen, palveluyrittäjyyden lisääminen, perustienpidon määrärahojen lisääminen, maaseudun joukkoliikennepalvelujen turvaaminen, koko maan kattavan toimintaryhmätyön jatkaminen ja sen rahoituksen nostaminen, vuorovaikutuksen hyödyntämiseen soveltuvien uusien työmuotojen luominen, yritysrahoituksen hoitaminen joustavasti hallinnollisista rajoista huolimatta, uusiutuvien energiamuotojen edistäminen, puuenergianeuvojien vakinaistaminen, lämpöyrittäjyyden toimintaedellytyksien edistäminen, yksityisteiden valtionavun nostaminen 16,1 miljoonaan euroon sekä seudullisten yrityspalveluiden vahvistaminen. Valtioneuvoston erityisohjelman, YTR:n kokonaisohjelman ja lausunnonantajien yhteneväiset näkemykset monissa keskeisissä maaseutupolitiikan kysymyksissä antavat pontta ohjelman toteutukselle. Eihän runsaasti kannatettujen ehdotustenkaan nopea toteutuminen ole itsestäänselvyys, mutta tällaisella kannatuksella se ennen pitkää on totta. Vertailu neljän vuoden takaiseen kolmanteen kokonaisohjelmaan kertoo, että monet runsaasti kannatetuista asioista olivat sitä jo silloin: toimintaryhmätyö, nuoriso, kylätoiminta, vapaa-ajan asuntojen muuttaminen vakituisiksi sekä kaupungin ja maaseudun vuorovaikutus. Nyt ehdotukset ovat pidemmälle ulottuvia ja yksityiskohtaisia, koska kehitystä tapahtui edellisellä ohjelmakaudella. Myös yksityisteiden valtionavustus ja maaseutusopimus ovat molempien ohjelmien kärkiteemoja, mutta ehdotukset ovat tasoltaan entisenlaiset, koska edistystä ei ole tapahtunut Ristiriitaisia näkemyksiä Muutamat ristiriitaiset näkemykset toistuvat kokonaisohjelmasta toiseen. Eripura kaikissa viidessä keskustelua herättävässä kysymyksessä on olennaisesti vähentynyt, mutta se ei näytä poistuneen, vaikka maaseutupoliittinen valinta näissä kysymyksissä onkin selvä. Ilmeisesti kaikkien kannanottoja ei ohjaakaan maaseudun elinvoima vaan jokin muu perustelu. Jo aiemmista ohjelmista tutut ristiriidat ovat: paljon ehdotuksia harvoja, priorisoituja ehdotuksia elinkeinojen kehittäminen muut kehittämiskohteet perusta liitännäiset uudet toimijat/järjestelmät entiset toimijat kansalaistoiminta julkiset toimijat Vaikka on itsestään selvää, että maaseudun kehittäminen ei ole yhden eikä kahden asian liikettä, esiintyy joka kerta muutama harvoja kehittämiskohteita haikaileva organisaatio.

24 13 Maaseutupolitiikan runsas tehtäväkenttä aiheuttaa tietenkin tuskaa, mutta pulmaa ei voi poistaa kääntämällä selkä monille välttämättömyyksille. Näyttää siltä kuin priorisointivaatimusten taustalla olisi ainakin joissakin tapauksissa raadollista laskelmointia: mitä vähemmän asioita maaseutupolitiikkaan luetaan, sitä paremman suhteellisen aseman omat painotukset ja teemat saavat. Jonkin verran samaa motiiviperustaa on myös niillä, jotka jaksavat mainostaa elinkeinojen kehitystyötä kaikkein keskeisimpänä maaseutupolitiikassa. Elinkeinot ovat tietenkin yksi tärkeimmistä maaseutupolitiikan osioista, mutta maaseudun väestörakenteen muutokset jo kertovat palvelujen järjestämis- ja turvaamistarpeista sekä välttämättömyydestä kiinnittää huomiota yhdyskuntien elinvoimakysymyksiin, jotka suinkaan eivät ole pelkästään elinkeinopoliittisia. Jonkin verran vielä esiintyy pahasti vanhentunutta perusta-liitännäiset -ajatusjuoksua. Siinä lähtökohtana pidetään jonkin ryhmän hallitsevuutta ja välttämättömyyttä maaseudun elinvoimalle. Maatalous ja vakituiset asukkaat ovat tällaisia ryhmiä joillekin edelleen. Kummatkin ovat tärkeitä elinvoimaisen maaseudun elementtejä, mutta perustaksi niistä ei enää ole, koska ne eivät riitä. Liitännäiset ovat lisääntyneet jo kauan ja niitä tarvitaan entistä enemmän. Elinvoimainen kylä alkaa olla poikkeuksetta ammatillisesti ja väestöllisesti monipuolinen. Jo käytetyt sanat kertovat ajattelun jälkijättöisyydestä. Harmillisinta tässä on kuitenkin se, että kyse on arvoista ja asenteista, jotka muuttuvat hitaasti. Kehittämistyölle tulee ajatusten pysähtyneisyydestä helposti turhia jarruja. Maaseutupolitiikka horisontaalisena politiikanalana ei voi toimia pelkästään sektoriorganisaatioiden avulla. Useimmat asiat hoituvat näin, mutta tarvitaan myös uusia yhteistyökuvioita, verkostoja ja uutta organisoitumista siitä huolimatta, että vanhoja organisaatioita on paljon. Uusien mekanismien vastustajia on vähän, mutta ne ovat aika äänekkäitä. Tältä pohjalta kritisoitiin muun muassa toimintaryhmiä, naisten resurssikeskuksia ja kylätoiminnan valtionapua koskevia ehdotuksia. Tosiasiassa mainitut ehdotukset saivat varsin vankan tuen. Uudet yhdistykset ja työtavat eivät ole itseisarvoja, mutta kun ne osoittautuvat välttämättömiksi, niihin ryhdytään. Koirat haukkuvat, ja karavaani kulkee! Kokonaisohjelma luottaa kansalaistoimintaan enemmän kuin edeltäjät, samoin lausunnonantajat. Silti kannanotoissa on havaittavissa eroja. Kaikki sympatisoivat, mutta vain osa näkee tai hyväksyy kansalaistoiminnan yhteiskunnallisen merkityksen kasvun. Näkijöiden osuus on kasvanut selvästi eikä mitään julkisen ja yksityisen toiminnan välistä jännitettä enää ole. Seuraavassa kokonaisohjelmassa kansalaistoiminnalla on entistä suurempi rooli. Niitä ehdotuksia, jotka aiheuttivat ristiriitaisia reagointeja, oli vähän eli vain kahdeksan 133:sta. Kaikkiaan vastustavia kannanottoja oli erittäin vähän. Ehdotus 21 työmatkakulujen katsomisesta työkuluvähennykseksi valtionverotuksessa oli ainoa, jota vastustettiin enemmän kuin puollettiin. Ehdotusta 23 naisten resurssikeskustoiminnan käynnistämisestä vastustettiin melko paljon, tosin puoltoja on paljon enemmän (17 puoltoa). Penseys ulottui myös ehdotukseen 24 alueellisten naisteemaryhmien perustamisesta. Ehdotusta kannatti kahdeksan ja neljä vastusti. Valtioneuvoston päätöksenkin saanut kylätoiminnan valtionavun nostaminen oli yksi eniten kannatetuista asioista (24 puoltoa), mutta esitys herätti myös hieman vastustusta.

25 14 Metsäala ei oikein omassa työssään tajua maaseutu- ja aluepoliittisten tavoitteiden huomioonottamista (ehdotus 50). Ehdotus 77 valtionhallinnon toimintojen alueellistamisesta jakoi lausunnonantajia, kuitenkin niin, että puoltajia on enemmän. Ehdotus 91 pienten koulujen tukijärjestelmästä ei istu käynnissä olevaan valtionosuusuudistukseen. Tässä lienee syy, että esitys ei saanut kuin harvoja puoltoja ja vastustuksia. Kokonaisohjelman ehdottama rooli kyläyhdistyksille tietoliikenneyhteyksien hyödyntämisessä tiedottajína ja selvittäjinä epäilytti samoja tahoja, jotka vastustivat kylätoiminnan valtionapua. Kirjavan vastaanoton saaneet ehdotukset viestivät välillisesti maaseudun kehitystyön etenemistä, sillä ne ovat nyt aivan toisia kuin neljä vuotta sitten. Edellä esitetystä ilmenee, että ristiriidat konkreettisissa esityksissä ovat hyvin vähäisiä. Odotusten ja näkemysten eli viiden ulottuvuuden vastakkaisuuksista voisi päätellä, että maaseutupolitiikan käytännön toimissa esiintyisi enemmän esitysten vastustusta kuin lausunnoista ilmeni. Kokonaisohjelma ehkä onnistui konkreettisten esitysten muotoilussa hyvin tai vastakkaisia periaatteellisia näkemyksiä kyllä esitetään, mutta vähemmistöön jäävää toista linjaa ei kuitenkaan viedä käytäntöön asti. Jälkimmäinen selitys on ilmeinen ja tarkoittaa käytännössä sitä, että seuraavienkin kokonaisohjelmien yhteydessä jatkuu osittain turha keskustelu ehdotusten määrästä, ehdotusten painopisteistä ja toiminnan kohdistamisesta uusiin tai vanhoihin työtapoihin. Arvattavasti ja toivottavasti maaseutupoliittiset linjaukset jatkavat vahvistumistaan. Maaseutupolitiikka ei priorisoi vaan mobilisoi, elinkeinot, palvelut ja yhteisöt ovat samanarvoisia kehittämiskohteita, perusta liitännäiset -ajattelu ei kuulu horisontaalialalle, uudet ja vanhat toimijat sopeutukoon yhteistyöhön ja kansalaistoiminta on lähtökohta ja yhä merkittävämpi osa maaseudun kehitystyötä. 2.4 Kehittämisehdotukset Harvat lausujat tuovat esille ainoastaan yhden selkeän kehittämisehdotuksen, joka voitaisiin suoraan toteuttaa seuraavan maaseutupoliittisen kokonaisohjelman valmistelutyössä. Lausunnoissa esitetään useita ohjelman sisältöön liittyviä kehittämisehdotuksia. Lausunnoissa tuodaan esille, että osa kokonaisohjelman ehdotuksista on jo toteutunut. Tällöin tulkinta on poikkeuksetta liian suurpiirteinen. Maaseudun olosuhteet ja yleinen tilanne eivät ole sama asia. Lisäksi korostetaan, että ehdotusten toteutuminen halutaan varmistaa yhteistyössä maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän kanssa: Työministeriö pitää Elinvoimainen maaseutu yhteinen vastuumme kokonaisohjelmaa laadukkaana ja perusteellisena maaseudun kehittämisen ohjelmana. Myös konkreettiset toimenpide-ehdotukset ovat lähtökohtaisesti kannatettavia. Osa toimenpiteistä edellyttää kuitenkin vielä lisäselvityksiä ja tarkennuksia. Kokonaisohjelma palvelee hyvin myös työhallinnon oman toiminnan kehittämistä maaseudulla. Ohjelman loppuraportti toimii erinomaisena perusteoksena kaikille maaseutukysymyksistä kiinnostuneille. Työministeriö on ollut maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän tärkeä yhteistyökumppani. Uuden kokonaisohjelman toteutuksessa työministeriö on valmis yhteistyöhön myös tulevaisuudessa Työpaikkojen rinnalle välittämistä n hyvinvointipalvelujen teemaryhmä kiinnittää lausunnossaan huomiota elinvoimaiseen maaseudun visioon ja maaseudun määritelmään. Hyvinvointipalvelujen teemaryhmän mielestä on oikea valinta, että kokonaisohjelmassa

26 15 painotetaan asukkaiden hyvinvointia ja maaseudun asukkaiden määrää lisääviä toimenpiteitä. Tämä näkökulma kuitenkin katoaa teemaryhmän mielestä siirryttäessä strategisiin lähtökohtiin ja linjauksiin: Hyvinvointipoliittinen tai ihmisten hyvinvointia painottava lähtökohta häviää kuitenkin lähes tyystin, kun edetään raportin määrittelemiin ns. strategisiin lähtökohtiin ja linjauksiin. Ihmisten hyvinvoinnin ajatellaankin ohjelmassa toteutuvan esimerkiksi onnistuneen elinkeinopolitiikan, laajakaistayhteyksien ym. toteutuksen myötä. Samaan asiaan kiinnittää lausunnossaan huomiota sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus: Kokonaisohjelmassa ihmisten hyvinvoinnin, turvallisuuden ja sosiaali- ja terveydenhuollon näkökulmat jäävät kuitenkin sivuosaan ja painotukset ovat elinkeinopoliittisissa tavoitteissa ja linjauksissa. Ohjelman näkökulmat näyttävät jättävän tärkeät, ihmisten ja asukkaiden elämään ja arkeen liittyvät kysymykset vähälle huomiolle. Alueellisten hyvinvointierojen tutkimus osoittaa, että esimerkiksi psykososiaalisia ongelmia esiintyy runsaasti maaseudulla, etenkin harvaan asutulla maaseudulla. Arvostelu on osuvaa; tosin moninkertaisesti täsmällisemmin kritiikki sopisi EU-ohjelmiin kuten tulevaan, vuosien maaseutuohjelmaan. Kehittämisehdotuksena seuraavan kokonaisohjelman valmisteluun Stakes esittää sosiaalisten vaikutusten arviointia: Kokonaisohjelmaan on liitetty sen ympäristövaikutusten ja sukupuolivaikutusten arviointi. Ohjelman sosiaalisten vaikutusten arviointi lienee myös tarpeen, kun otetaan huomioon maan erityyppisten alueiden melko pysyviltä vaikuttavat hyvinvointierot. Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus nostaa lausunnossaan esille välittämisen politiikan ja läheisyyden ekonomian, jotka ISO:n mukaan täydentävät toisiaan. Välittämisen politiikalla tarkoitetaan 1) yhteisvastuista huolenpitoa maaseudun nykytilasta ja tulevaisuudesta, 2) kehittämistiedon ja -taidon välittämistä eri tahojen/tasojen välillä ns. ruohonjuuritason toimijat mukaan lukien sekä 3) yksilöiden arkielämän moninaisen osallisuuden tukemista aidon yhteisöllisyyden, inhimillisen yhteenkuuluvuuden rakentamisen suuntaan. Lausunnossa otetaan kantaa välittämisen politiikan ohella myös muihin politiikan aloihin, joita tarvitaan maaseutupolitiikan rinnalle: Maaseutupolitiikka on paljon muutakin kuin maatalouspolitiikkaa, ja se on hyvä ja oikea lähtökohta ohjelmassa. Tarvitaan laajan välittämisen politiikan lisäksi mm. hyvää ikäpolitiikkaa, nais/sukupuolispesifiä politiikkaa ja sukupolvipolitiikkaa. Tarvitaan todellisia työllistymisen ja elämisen mahdollisuuksia, työvoimapoliittisia innovaatioitakin Strategiaa kannatetaan ja epäillään Sisällöllistä arvokeskustelua strategisista valinnoista herättelee lausunnossaan Kainuun ympäristökeskus, joka kyseenalaistaa harvan maaseudun asumisedellytysten turvaamisen. Tausta-aineistona esitetään ESDP-soveltamisen ongelmia Suomen olosuhteissa, alueellisen kiinteyden (territorial cohesion) käsitteen soveltamisesta saatuja heikkoja tuloksia sekä markkinaliberalismin haitallisia vaikutuksia, joita ei lausunnon mukaan olla EU-politiikalla kyetty torjumaan. Kun Kainuun ympäristökeskuksen lausuntoa tarkastelee lähemmin, havaitsee kysymysten asettelussa kärjistettyjä pohdintoja, jotka kohdistuvat alue- ja maaseutupolitiikan keskeisiin linjauksiin: Onko harvaan asutun maaseudun tasaisesti asuttuna pitäminen sitten itseisarvo? Voidaanko maailmantalouden kehityksestä johtuvaa yhteiskunnallista evoluutiota ylipäätään vastustaa ja onko se tarpeen ja mitä etua se palvelisi? Onko aika ajanut maaseudun tasaisesti asuttuna pitämisen ohi? Kysymykset ovat perässäkulkijan, eivät vaikuttajan ja tekijän kysymyksiä. Ei kokonaisohjelmakaan puhu tasaisesta asutuksesta vaan korostaa, että elämisen edellytyksistä on huolehdittava myös haja-asutusalueilla.

27 16 Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus (ISO) nostaa lausunnossaan esille saman asian tiivistämällä sen maaseutupolitiikan yhdeksi ydinkysymykseksi: Kiperäksi tiedostamisen ja tahtotilan kysymykseksi eri tahoilla ja tasoilla muotoutuu se, halutaanko ja missä määräin sekä millaisilla käytännön toimenpiteillä konkreettisesti vaikuttaa siihen, että koko Suomi pidetään asuttuna ja elinkelpoisena. Nähdäänkö esimerkiksi elinvoimaisen Itä-Suomen valoisa visio tulevaisuudesta monien toimijoiden yhteisen vastuun konkretisoitumisen kenttänä, vai vallitsevatko arjessa sittenkin vielä kapeahkot, herkästi vastakkain asettuvat ja sellaisina pimeämmät kaupunki/maaseutu -mielikuvat, ja palautuvatko maaseudun elinvoiman kysymykset edelleen lähinnä vain harvojen sektoreiden maatalouspolitiikkamaiseksi työsaraksi. MTT taloustutkimus on lausunnossaan kärjekkäämpi: Ohjelmassa lähdetään koko maan pitämisestä asuttuna ja peruspalvelujen takaamisesta koko alueelle. Tavoite on ymmärrettävä, mutta epärealistinen. Todennäköisesti varsin laajoja alueita siirtyy ekstensiiviseen metsätalouskäyttöön ja paikallisiin luontovaroihin liittyvään matkailutoimintaan. Syrjäisten alueiden keinotekoinen tekohengitys ei onnistu. Toivottavasti johdonmukaisuuden vuoksi MTT muistaa esimerkiksi tulevan ohjelmakauden maaseutuohjelman valmistelussa korostaa, että maatalous riittää pohjaksi enää osalle maaseutua. Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry toteaa lausunnossaan samaan problematiikkaan viitaten: Raportissa on otettu lähtökohdaksi maaseudun mahdollisuudet, mutta mitä Suomelle merkitsisi se, että maaseutu jäisi pelkästään asumis- ja virkistysalueeksi? MTT:n ja KTL:n ei ole viisasta oman etunsa vuoksikaan ryhmittyä luovuttajien joukkoon! Strategisia linjauksia lausunnonantajat käsittelevät organisaatioidensa lähtökohdista käsin nostaen keskiöön alueelliset eroavaisuudet ja omaleimaisuudet maaseudun tarkastelussa. Alueiden erikoispiirteistä nousee selkeitä kehittämisehdotuksia. Pohjanmaan liitto korostaa lausunnossaan ruotsinkielistä maaseutupolitiikkaa, mikä unohdetaan lausujan mukaan liian usein valtakunnallisessa maaseutupolitiikassa. Tämän turvaamiseksi Pohjanmaan liitto esittää: Pohjanmaan liitto pitää tärkeänä ruotsinkielisen maaseudun kehittämiskysymyksiin keskittyvän professuurin perustamista Vaasaan Åbo Akademin yhteiskunta- ja hoitotieteelliseen tiedekuntaan. Professuurin sijoittaminen nimenomaan Vaasaan on perusteltua monestakin syystä. Ehdotus ja Pohjanmaan liiton toive toteutuvat vuonna Alueiden ja elinkeinojen kehittämiseen vaikuttavia tekijöitä on lukuisia ja niiden painoarvot yhteiskunnassa muuttuvat nopeasti. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen antaman lausunnon mukaan ehdotuksissa tulisi huomioida niihin vaikuttavat vaihtoehtoiset tulevaisuusskenaariot. Maaseutupoliittisen kokonaisohjelman strategiseen otteeseen kiinnittää lausunnossaan huomiota Pirkanmaan TE-keskus, jonka mukaan kokonaisohjelman strateginen ote on selkeä ja ylhäältä ohjaava. Maakunnan näkökulmasta tarkasteltuna ohjelma ottaa hyvin huomioon maaseudun kuntatyypittelyn. Sen sijaan ohjelmassa reagoidaan heikosti maakuntien erilaisuuteen. Maakunnallista osaamista ja aluetuntemusta tulisi Pirkanmaan TE-keskuksen mielestä arvostaa myös valtakunnan tasolla tehtävissä ohjelmissa: Ohjelman strategia on niin suoraviivainen, että alueiden kehittämislain henki jää taustalle. Lain 5 :ssä todetaan: Maakunnan kehittämistä varten laaditaan maakuntaohjelma, jossa esitetään maakunnan kehittämisen tavoitteet. Myös Euroopan yhteisön alue- ja rakennepolitiikan subsidiariteettiperiaate jää sivuun. Ohjelman strategia pyrkii asettumaan maakuntien aluepoliittisten toimintatapojen yläpuolelle ja ohjaamaan maakuntien alueellista kehittämistyötä. Näkemys perustuu täydelliseen väärinkäsitykseen. Kokonaisohjelma keskittyy nimenomaan kansallisiin kehittämiskysymyksiin eikä siten miten-

28 17 kään rajoita alueellista kehittämistyötä. Toisaalta alue- ja maaseutupoliittinen kehitystyö ei suinkaan rajoitu vain alueiden omaan kehittämistyöhön, mikä ei riitä. Ohjelman monipuolisuutta ja horisontaalisen sekä sektorikohtaisen tarkastelun yhdistämistä kehutaan. Tämä tulee esille Etelä-Pohjanmaan Metsäkeskuksen lausunnossa: Erityisesti ohjelmassa on hyvää se, että siinä on onnistuneesti yhdistetty horisontaalinen ja sektorikohtainen tarkastelu. Se, mitä on sektorikohtaisesti esitetty, edustaa uutta toimeliaisuutta ja toiminnallisuutta. Kokonaisohjelman tavoitteena on vahvistaa aitoa poikkihallinnollista toimintaa, mitä pidetään lausunnoissa erittäin tärkeänä. Tämän tavoitteen soisi Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen lausunnon mukaan näyttäytyvän myös nykyistä laajempana ja monipuolisempana rahoitusyhteistyönä. Yrittäjänaisten Keskusliitto ry:n lausunnossa todetaan kokonaisohjelman strategiasta seuraavaa: Strateginen tavoite pitää maaseutu nykyistä vahvemmin mukana kansallisessa kehittämisessä vaatii uusia voimia, uusia toimijoita ja näiden avulla luotuja uusia kehittämis- ja toimintamalleja kokonaisohjelman 133 toimenpide-ehdotuksen toteuttamiseksi. Elinvoimainen ja toimiva maaseutu ei ole itsestäänselvyys, siihen tarvitaan ohjelman mukaisesti sekä laajaa että suppeaa maaseutupolitiikkaa. Yli hallinnonrajojen välinen yhteistyö samoin alueellisten ja valtakunnallisten rakennettujen verkostojen ulottuminen ohjelman toteutukseen on elinehto kokonaisohjelman onnistumiselle. Kokonaisohjelman haasteeksi Yrittäjänaisten Keskusliitto ry:n mielestä nousee, kuinka kansalaisten omaehtoisuus saadaan niin alue- kuin paikallistasolla maaseudun kehittämisvoimaksi. Kainuun maakunta-kuntayhtymä esittää viidennen maaseutupoliittisen kokonaisohjelman valmistelulle lausunnossaan selkeän tulevaisuuden haasteen, joka liittyy ohjelmaprosessin alueellistamiseen: Mikäli jatkossa valmistellaan seuraava, lukujärjestyksessä viides maaseutupoliittinen kokonaisohjelma tai vastaava erillisohjelma, tulisi ohjelman valmistelu ja toteutus jo lähtökohtaisesti alueellistaa. Lausunnossa viitataan vahvasti Kainuun hallintokokeiluun, joka tarkoittaa entistä vahvempaa vastuuta alueille. Käytännön toimenpide-ehdotusta valmistelun alueellisesta toteuttamisesta ei lausunnossa esitetä. Kainuun kokeilun maaseutupoliittisia seurauksia onkin syytä seurata ja kehittää järjestelmää saatujen kokemusten mukana. Toisaalta maaseutupolitiikka ei ole vain aluehallinnon asia. Aluehallinnon maaseututoimia on syytä kehittää, mutta ne eivät vähennä keskushallinnon maaseutupolitiikan merkitystä. Maaseutu on paljon enemmän kuin keskukset keskushallinnon päätösten varassa, vaikka aluehallinnon vastuuta, tehtäviä ja käytössä olevia varoja lisättäisiin.

29 18 3. MAASEUTUPOLITIIKAN STRATEGISET LÄHTÖKOHDAT 3.1 Ohjelman kokonaisuus hyväksytään Neljännen maaseutupoliittisen kokonaisohjelman strategista viestiä kuvaa mainiosti Maaseudun Uusi Aika -maaseutututkijayhdistyksen tiivistys: Käsillä oleva maaseutupoliittinen kokonaisohjelma on suomalaisen maaseutupolitiikan viesti suomalaiselle yhteiskunnalle. Siitä voi lukea, että maaseutupolitiikassa on kokonaisvaltaista otetta, laaja-alaisuutta ja toimijoita kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja tahoilla. Maaseutupolitiikassa tapahtuu. Siinä käännetään jokainen kivi ja katsotaan kaikki mahdollisuudet. Edellä sanottu sisältää paljon viisautta ja kokonaisohjelman olemuksen ymmärtämistä. Neljäs maaseutupoliittinen kokonaisohjelma on visioltaan ja strategiseltaan otteeltaan edeltäjiänsä selvästi terävämpi, kattavampi ja ohjelmallisempi. Ohjelmassa tuodaan voimakkaasti esiin maaseudun toiminnallisten ja organisatoristen rakenteiden uusimisen välttämättömyys. Myös maaseutupolitiikan kohdentaminen haja-asutusalueiden ja alle asukkaan taajamien kehittämiseen koetaan osuvaksi. Toisaalta maaseudun määritelmä tuntuu joistakin sekavalta, koska muualla alle asukkaan kaupunkeja on luokiteltu keskuksiksi. Sinänsä erilaisten maaseutualueiden tunnistaminen niille ominaisista lähtökohdista tuntuu toimivan. Lausunnoissa suhtaudutaan kokonaisohjelmaan pääosin myönteisesti: Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän laatima kokonaisohjelma ja sen pohjalta laadittu valtioneuvoston erityisohjelma muodostavat hyvän pohjan lähivuosina maaseudun kehittämiselle. Ja edelleen: Maaseutupolitiikan toimintaympäristön analyysi ja strategian tavoitteet tuntuvat onnistuneelta ja laajan aineiston pohjalta tehdyt analyysit ovat osuvia ja vastaavat hyvin paikallisen ja seudullisen kehittämistoiminnan tarpeita (mm. usea maakunnan liitto, Maatalouden Tutkimuskeskus, Maa- ja kotitalousnaisten Keskus, Keskipohjalaiset Kylät, MTK). Sisäasianministeriön kuntaosasto toteaa, että maaseutupoliittisen kokonaisohjelman strategia perustuu poikkihallinnollisuuteen, joka on hyvä kokonaisvaltainen lähestymistapa tähän laajaan yhteiskunnalliseen kehittämistoimintaan. Satakuntaliitto näkee strategiset lähtökohdat osuvana kuvauksena niin maaseudusta, sen muutoksista kuin tarvittavista laajemmista kehittämislinjauksista. Kokonaisohjelman strategiassa, toimenpiteiden sisällössä ja tarvittavissa toimenpiteissä maaseutua on käsitelty monitahoisesti ja perusteellisesti. Kauppa- ja teollisuusministeriö pitää kokonaisohjelmaa aiempia ohjelmia tiiviimpänä ja fokusoidumpana maaseudun kehittämisen välineenä, jossa ehdotetut toimenpiteet ovat aikaisempaa konkreettisempia. Ympäristöministeriön näkökulmasta kokonaisohjelma on peruslinjauksiltaan kannatettava ja sen painotukset ympäristön kannalta pääosin hyväksyttäviä. Ympäristöministeriö kuitenkin näkee ohjelman strategisiin lähtökohtiin, linjauksiin ja toimenpide-ehdotuksiin liittyvän eräitä ympäristön kannalta tärkeitä ja ehkä ongelmallisiakin kohtia. Yleisesti maaseutupolitiikan lähtökohdissa ei ole tarkasteltu ympäristön merkitystä maaseudulle erikseen vaan se on nähty ohjelmassa lähinnä välineellisenä maaseudun kilpailukyvyn taustaelementtinä. Tätä ministeriö pitää ohjelman suurimpana heikkoutena. Maa- ja metsätalousministeriön maaseutu- ja luonnonvaraosaston mielestä suunnittelun ja rakentamisen ammattiryhmät puuttuvat ehdotusten toteuttajatahoista kokonaan

30 19 ja toimenpiteitä käynnistettäessä olisikin syytä tarjota yhteiskunnallisesti laajemmalle toimijajoukolle mahdollisuus osallistua kehitystyöhön. Ohjelma ei nosta mitään ammattikehittäjien ryhmää toisten edelle, sen sijaan se korostaa voimakkaasti kansalaisten omaa vastuuta ja työpanosta. Kokonaisohjelmassa esitetty visio elinvoimaisesta maaseudusta vastaa täysin muun muassa Pohjanmaan liiton näkemystä ja erityisesti elinvoimaisen maaseudun määrittely ihmisten kautta koetaan perustelluksi ja oikeaksi valinnaksi. Ohjelmahan painottaa toimenpiteitä, jotka lisäävät maaseudun asukkaiden hyvinvointia ja maaseudun asukkaiden määrää. Oulun yliopisto näkee ohjelman keskeisenä ja myönteisenä strategisena lähtökohtana aikaisemmin alkutuotantoon painottuneen näkökulman laajentamisen kohti maaseudun muiden toimintojen huomioon ottamista. Näkökulman laajentaminen ei yliopiston mukaan ole sujunut kitkatta, mutta sitä voidaan pitää oikeaan osuneena linjauksena Itä- ja Pohjois-Suomen harvaan asutun maaseudun kannalta. Kokonaisohjelman strategian terävyys johtunee ohjelman laatimistavasta, jolloin ensimmäistä kertaa ohjelman kirjoittamisessa olivat mukana vastanimetyt maaseutuprofessorit. Maaseutuprofessorien verkosto muodosti ohjelman strategiaryhmän täydennettynä YTR:n pääsihteerillä. Ryhmä työsti ohjelman vision ja strategiaehdotuksen kokonaisohjelman laatimisesta vastaavalle koordinaatioryhmälle. Myös ns. kahden ohjelman malli, jossa suppea versio on valtioneuvoston hyväksymä poliittinen erityisohjelma ja laajempi kokonaisohjelma YTR:n toimintaohjelma, saa kiitosta. Kokonaisohjelman todetaan tuovan laajan maaseutupolitiikan tavoitteet hyvin esille, mutta ohjelma vastaisi vielä paremmin sille asetettuihin haasteisiin, jos siinä otettaisiin huomioon turvallisuusnäkökulma. Näin lausuvat lääninhallitukset, joiden mielestä turvallisuudesta huolehtiminen on yhä tärkeämpää alueiden menestymiselle. Ohjelman kokonaisvaltaisuus on joko vahvuus tai heikkous ja maaseutututkijoiden mielestä se on heikkous siinä mielessä, että valmisteluprosessin ulkopuolelle jääneiden on hyvin vaikea hahmottaa ohjelman ydinsisältöä kaiken muun keskeltä. Kokonaisohjelman ehdotusten määrä on suuri ja toisiinsa nähden verrattaessa siinä määrin eritasoisia, että ohjelmankokonaisuuden hahmottaminen toimenpiteiden kautta on vaikeaa. Tässä mielessä strategisuuden ja kokonaisvaltaisuuden yhdistäminen ei ole kovin onnistunut. Mikäli jatkossa kokonaisvaltaiseen tavoitteeseen pyritään edelleen, on ohjelman työstöprosessia parannettava. Edellä sanottu on varmaan totta, mutta osin akateemista toiveajattelua, varsinkin kun mitään konkreettista ehdotusta asian eteenpäin viemiseksi ei osata esittää. Ehdotusten eritasoisuus on välttämättömyys ja itsestäänselvyys kokonaisohjelmassa. Oulun yliopisto näkee ehdotusten laajuudessa heikkouden, koska laaja-alaisten teemojen joukosta ei löydy selkeää priorisointijärjestystä toimenpiteiden toteuttamiselle, vaan kaikki ehdotukset näyttävät jokseenkin tasa-arvoisilta. Tätä mieltä on myös maa- ja metsätalousministeriön maaseutu- ja luonnonvaraosasto sekä maatalousosaston politiikkalinja. Näin onkin, sillä kokonaisohjelma on luonteeltaan horisontaalinen ohjelma, jonka laaja-alaisuus on myös tietoinen valinta johtaen ehdotusten eteenpäin viemiseen laajalla rintamalla samanaikaisesti. Voidaan hyvällä syyllä kysyä, miten kokonaisohjelman luonteeseen sopisi joidenkin, yksittäisten ehdotusten esille nostaminen kokonaisuudesta ja millä perustein?

31 20 Hyvinvointipalvelujen teemaryhmä pitää laajoja asiakokonaisuuksia yksityiskohtaisia toimenpide-ehdotuksia parempana, koska hyvinvoinnin edistämisessä on otettava huomioon laaja ja monipuolinen toimintaympäristö. Metsäntutkimuslaitos haluaisi mm. ehdotusten karsimista, konkreettisempia toimenpiteitä ja arviointia valtiotaloudellisista vaikutuksista. Edellisen kanssa ristiriitaisesti metsäntutkimuslaitos kuitenkin toteaa osan toimenpide-ehdotuksista olevan hyvinkin yksityiskohtaisia ja konkreettisia ja varsinainen alueellinen strategia jää aluetoimijoiden laadittavaksi ja toteutettavaksi. Tämäkin on aivan oikea toteamus, koska kokonaisohjelma on luonteeltaan valtakunnallinen ohjelma, ei alueohjelma. Kaakkois-Suomen TE-keskus näkeekin ohjelman sisällöltään maaseudun kehittämisedellytyksiä luovana ja vahvistavana maakunnissa. Se oli tarkoituskin. 3.2 Maaseudun toimintaympäristön muutos Useat lausunnonantajat ovat yhtä mieltä siitä, että maaseutupoliittinen kokonaisohjelma on sisällöltään laaja ja rikas kokonaisuus. Toimintaympäristön kuvaus on laadittu huolellisesti valottaen maaseudun olosuhteita, muutoksia, ongelmia ja analyysiä ongelmaratkaisuksi. Ohjelman kytkennät ja yhteys muuhun aluekehittämiseen sekä kansainvälisten ja kansallisten toimijoiden roolit on kuvattu kattavasti. Kuvauksen perusteella saa hyvän otteen suomalaisen maaseudun tilasta ja se toimii jo sellaisenaan tärkeänä tietopakettina kaikille, jotka ovat tekemisessä maaseutuasioiden kanssa. Tämä ja tulevaisuuden toimintaympäristön muutosten ja tarpeiden ennakointi on tuottanut linjaukset ja yksilöidyt ehdotukset, joita toteuttamalla voidaan vaikuttaa erityyppisten maaseutualueiden kehitykseen (mm. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos, MTK, Lapin yliopisto, Oulun yliopisto, Thule-instituutti, Jyväskylän yliopiston Chydenius-instituutti, Finnvera ja Pyhäjärvi-instituutti). Kokonaisohjelman toimintaympäristön kuvauksesta käy selvästi ilmi, kuinka monimuotoinen suomalainen maaseutu on. Vastoin varsin yleistä mielikuvaa maaseudusta maa- ja metsätalouden hallitsevana alueena, tuodaan kokonaisohjelmassa esiin maaseudun monipuolisten toimintojen ja ammattien kirjo. Maaseudun kehittämisessä pelkästään maa- ja metsätalouden näkökulma ei siten riitä. Kokonaisohjelmassa tuntuu ympäristönäkökulma jääneen eräiltä osin liian vähälle huomiolle ja ohjelmaan kaivataan lähinnä ympäristöorganisaatioiden taholta maaseudun ympäristöasioiden kokonaisvaltaisempaa käsittelyä. Ympäristöasioita on käsitelty hajanaisesti useassa eri asianyhteydessä, mutta niiden merkitys kokonaisuuden kannalta jää hahmottamatta. Aihepiiri on laaja ja monisäikeinen ja sen olisi suonut saavan ympäristökeskusten mukaan teema- ja työryhmätyöskentelyssä merkittävämmän aseman. Maa- ja metsätalousministeriön maaseutu- ja luonnonvaraosasto ehdottaa ympäristöyrittäjyyden teemaryhmän perustamista, joka pystyisi ottamaan ympäristön- ja maisemanhoitoon liittyvät asiat paremmin huomioon myös horisontaalisesti. Todettakoon, että ns. maaseutusopimustyöryhmä ja sen ehdotettu jatko tulee kattamaan edellä mainitun tehtäväkentän, osin myös asetettu maaseutuasumisen teemaryhmä. Kokonaisohjelma painottaa maaseudun erilaisuuden tunnistamista valittaessa kehittämistoimia. Jatkossa kiinnitetään enemmän huomiota kehittämistoimenpiteiden tarkempaan kohdentamiseen maaseudun kolmijaon mukaan. Tästä huolimatta jotkut, kuten esim. Kaakkois-Suomen TE-keskus epäilee maaseudun kolmijaon toimivuutta etenkin silloin, kun se

32 21 asettaa alueet tukipolitiikan kannalta eriarvoiseen asemaan ilman selkeää kehittämisedellytyksiin liittyvää perustetta. Kolmijaon käyttö ei nähtävästi kohdenna aina riittävästi kehittämistoimia maakunnan sisällä (mm. Uudenmaan liitto). Sen sijaan Jyväskylän yliopisto korostaa maaseutuja olevan monenlaisia ja sen mielestä nämä eri maaseudut kootaan ansiokkaasti maaseudun kolmijaon alle. Jaottelu on yliopiston mielestä selkeä, mutta ei kategorinen ja se auttaa ottamaan huomioon kunkin alueen erityispiirteet. Samantyyppisen johtopäätöksen tekevät useat TE- keskukset toteamalla, että maaseudun kolmijako antaa jatkossakin hyvät edellytykset ja lähtökohdat niin politiikan suunnittelulle kuin toimenpiteiden eriyttämiselle alueellisesti ja edelleen, että ohjelma ottaa hyvin huomioon kuntatyypittelyn ja korostaa sen roolia maaseudun kehittämistoimissa entistä selkeämmin. Maaseudun kolmijaosta ja alueiden nelijaosta Joensuun yliopisto ja Karjalan tutkimuslaitos sekä Pohjois-Karjalan liitto toteavat, että todellisuudessa harvaan asutulla maaseudulla löytyy lukuisia kuntia, joiden menestymisen mahdollisuudet ovat yhtä hyviä kuin joidenkin kaupunkien läheisellä maaseudulla sijaitsevien kuntien. Kaikilla maaseutualueilla on elinkeino- ja palvelurakenteeltaan erilaisia kuntia ja taajamia, jolloin kehitystä kuvaava maaseudun kolmijakoa esittävä teemakartta muodostaa todellisuudessa nykyistä paljon pienipiirteisempää mosaiikkia. Esitetty maaseutuvyöhykkeiden kartta ei palvele ohjelman politiikalle asetettuja tavoitteita eikä aluekehittämisviranomaistenkaan työtä. Se ei myöskään rakenna keskushallinnon ja paikallistoimijoiden välistä luottamusta, koska se ei ilmennä vyöhykkeiden sisällä olevaa hienojakoisuutta ja toimijoiden aktiivisuutta. Liitto ehdottaakin, että uusi maaseudun tyypittely voitaisiin rakentaa paikallisten toimijoiden muodostamien toiminnallisten yhteistyöalueiden näkökulmasta. Toimintaryhmät ovat tavoitteellisen työnsä myötä jo muodostaneet uuden, paikallisen toiminnan aluejaon. Toimintaryhmien kokemuksista voitaisiin jäsentää esiin maaseudun realistinen kehityskuva ja uusi, toiminnallinen ja paikallislähtöinen maaseututyypittely. Edellä sanotut ovat hyviä esityksiä, joihin on syytä palata tarkemmin kirjoitettaessa seuraavan rakennerahastokauden ohjelmia. Maaseudun kolmijaon luokittelu perustuu vuoden 2001 tilastoihin ja muutaman kunnan sijainti voi olla vanhentunut. Tähän kiinnittää huomiota mm. Kaustisen seutukunta, joka katsoo seutukunnan pikemmin täyttävän harvaan asutun maaseudun kuin ydinmaaseudun tunnusmerkit. Maaseudun kolmijakoa esittävän teemakartan päivittäminen on kieltämättä ajankohtainen jo uuden EU-ohjelmakaudenkin vuoksi ja se uudistetaan vuoden 2006 loppuun mennessä. Toisaalta valtakunnallisen politiikan ja paikallisen politiikan aluejako ei ole sama; jälkimmäisen onkin oltava yksityiskohtaisempi. 3.3 Laajan maaseutupolitiikan maa edistysaskeleita ja keskeneräisyyttä Suomalainen maaseutupolitiikka on kehittynyt 17 vuodessa järjestelmäksi, johon kiistatta sisältyy kansainvälisestikin kiinnostavia piirteitä ja hyviksi koettuja toimintatapoja. Maaseutupolitiikka on tullut varteenotettavaksi tekijäksi suomalaisessa politiikassa. Yksi maaseutupolitiikan suurimpia haasteita on asemoitua suhteessa muihin politiikanaloihin ja laajemmin koko yhteiskuntaan. Tähän maaseutututkijoiden yhdistyksen toteamukseen on helppo yhtyä. Elinvoimainen ja toimiva maaseutu ei ole itsestään selvyys, siihen tarvitaan ohjelman mukaisesti sekä laajaa että suppeaa maaseutupolitiikkaa. Yli hallinnonrajojen kantava yhteistyö samoin kuin alueellisten ja valtakunnallisten maaseutuverkostojen ulottaminen ohjelman toteutukseen on elinehto kokonaisohjelman onnistumiselle (Naisjärjestöjen Keskusliitto). Kokonaisohjelmassa korostuukin teemaryhmien verkostotyön merkitys. Laajaksi paisunut val-

33 22 takunnan tason teemaryhmätoiminta ei kuitenkaan esimerkiksi Uudenmaan liiton mielestä palvele riittävän hyvin aluetason maaseudun kehittämistä. Teemakohtaisen kehittämisen painopistettä on sen mukaan siirrettävä aluetasolle ja nykyistä tiiviimmin maakunnan maaseutujaostojen toimintaan kytkeytyväksi. Tämä on oikea suunta jo jonkin aikaa teemaryhmien työtä on alueellistettu. Maakuntien olisikin hyödynnettävä työssään enemmän valtakunnallisia teemaryhmiä ja edistettävä niiden työn alueellistamista ottamalla oman alueen teemaryhmät mukaan maakuntien yhteistyöryhmien työhön. Toimintaryhmien yhteisessä lausunnossa todetaan, että ohjelman keskittyminen aiempia kokonaisohjelmia voimakkaammin laajaan maaseutupolitiikkaan on perusteltua. Suppean maaseutupolitiikan välineet ovat kehittämispolitiikassa jo hyvin käytössä. Laaja maaseutupolitiikka mahdollisuuksineen pitää ottaa enemmän hyötykäyttöön. Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksen mielestä taktisesti kannattaa puhua laajasta maaseutupolitiikasta, vaikka esim. maaseutupoliittista järjestelmää kuvaavassa matriisissa kaikki hallinnonalat eivät välttämättä edes ymmärrä toteuttavansa myös laajaa maaseutupolitiikkaa. Hyvä oivallus! Laajaan maaseutupolitiikkaan tarvitaan Lapin TE-keskuksen mielestä lisäkeinoja eri hallinnonalojen toimien yhteensovittamiseksi. Hyvänä strategisena lähtökohtana pidetään kunkin tason keskittymistä oman tasonsa mukaisiin tehtäviin, olipa kyse valtionhallinnosta tai paikallisista yhteisöistä. Laajan maaseutupolitiikan onnistumisen edellytyksenä on, että eri hallinnonaloilla toimitaan riittävän samansuuntaisesti maaseudun kehittämisen hyväksi. Maaseutupoliittinen järjestelmämme saa tukea monessa lausunnossa seuraavasti: n toteuttama poikkihallinnollinen yhteistyö on monessa mielessä ollut uraan uurtava, ja toiminut esimerkkinä verkostomaisen toimintamuotojen leviämiselle myös muille hallinnon aloille. Tästä esimerkkinä käyvät valtioneuvoston politiikkaohjelmat! on toiminut valtioneuvoston politiikkaohjelmien tapaan jo usean vuoden ajan ja voidaan jopa sanoa sen toimineen esimerkkinä politiikkaohjelmille. Myös useat maakuntien liitot (Pohjanmaa, Keski-Suomi, Kymenlaakso) näkevät maaseutupoliittisen kokonaisohjelman keskittymisen laajan maaseutupolitiikan kysymyksiin tervetulleena ja perusteltuna. Niiden mukaan laajan maaseutupolitiikan toteuttamiseen tarvitaan lisäkeinoja ja eri hallinnonalojen toimien vaikutusten yhteensovittamista. Pohjanmaan liitto on uudistanut maakunnan yhteistyöryhmän maaseutujaoston toimintaa ja rakennetta vastaamaan laajan maaseutupolitiikan asettamiin haasteisiin. Maaseutupoliittisen järjestelmän kehittämisessä korostetaan eri toimijatahojen asemaa maaseudun kehittämistyössä ja painotetaan alueellisuutta, paikallisuutta ja omaehtoisuutta. Tätä pidetäänkin strategian yhtenä vahvuutena. Erityisen myönteisenä koetaan kuntien ja maakuntien roolin korostaminen maaseudun ja kylien kehittämistyössä. Monien kuntien elinkeinotoimi ja maaseudun kehittämissuunnittelu ovat supistuneet. Toisaalta maaseudun kehittämistoiminnan keskittyminen yhdelle alueviranomaiselle on vähentänyt osallistuvien sitoutumista Maakuntataso Maakunnat pitävät tärkeänä kehittää maaseutua osana alueellista kehittämistä ja vahvistaa maaseudun elinvoimaisuutta tiivistämällä maaseudun ja kaupunkien vuorovaikutusta. Tämän lisäksi maakuntien tavoitteena on maaseutualueiden pitäminen ohjelmatyön piirissä

34 23 myös vuoden 2006 jälkeen. Lähtökohtana ohjelmatyössä pitää maakuntaliittojen mielestä olla aina aluelähtöinen kehittäminen. Tämän ajattelun huipentuma on Itä-Uudenmaan liiton näkemys, jonka mukaan erilaisten kansallisten ohjelmien laatimista ei koeta ollenkaan tarpeelliseksi, koska ne rajaavat selvästi alueiden omia näkemyksiä ja kehittämistoimia. Maaseutupolitiikan maakunnallisen strategian valmistelu sopii esimerkiksi Uudellamaalla, Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla laajapohjaisen yhteistyöryhmän tehtäväksi. Tähänastisessa maakuntaohjelmatyössä on Pohjois-Pohjanmaan liitto pyytänyt TE-keskuksen asiantuntemusta, mutta on valmis tarvittaessa johtamaan myös ryhmän toimintaa. Etelä-Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa, kuten useassa muussakin maakunnassa, on tekeillä uusi maaseutusuunnitelma, jota valmistellaan maaseutustrategiaryhmässä. Pohjois-Savossa käytäntö eroaa edellisistä. Siellä on katsottu, että maaseutupoliittinen valmistelu maakuntatasolla tapahtuu muuhun kehittämiseen kuuluvana eikä ohjelmassa ehdotettua erillistä maakunnallista yhteistyöryhmää tarvita. Pohjois-Karjalan maakunnan liitto toteaa yksioikoisen pragmaattisesti, että kokonaisohjelmassa tarkoitetun laajapohjaisen yhteistyöryhmän tehtävästä huolehtii maakunnassa TE-keskuksen maaseutuosasto. Laajentaminen vaatisi laajan tehtävävastuun muutoksen sekä voimavarojen uudelleen järjestämisen, mihin maakunnassa ei näytä olevan halua. Näkemys tämäkin ja vastaa huonosti todellisuutta. Alueellisten maaseutupoliittisten yhteistyöryhmien perustaminen ja työn vahvistaminen saa tukea edellisiin verrattuna yllättävältä taholta. Itä-Suomen lääninhallitus toteaa, että suunnitelmaa maaseutupolitiikasta vastuutakantavan ja asioita valmistelevan alueellisen yhteistyöryhmän saamista on pidettävä kannatettavana. Näin saadaan vastinpari valtakunnalliselle maaseutupolitiikan yhteistyöryhmälle ja maaseudun kehittäminen tulisi nykyistä näkyvämmäksi osaksi maakuntaohjelmia. Lääninhallituksen esitys kannustaa jatkamaan määrätietoisesti valtakunnan ja maakunnan välisen vuorovaikutuksen tiivistämistä. Lääninhallitusten lausunnot panevat miettimään ylipäänsä niiden roolia maaseutupolitiikassa ja maaseudun kehittämisessä. Jos on niin, kuten Länsi-Suomen lääninhallitus sanoo, että kokonaisohjelman 133 ehdotuksesta neljäsosa koskee lääninhallitusten sivistysosaston tehtäväkenttää, on kyllä aihetta laajentaa alueellisten maaseuturyhmien kokoonpanoa sekä liittää myös lääninhallitukset osaksi maaseutupoliittista verkostoa. Lääninhallitusten sivistysosastot ovat merkittävä rahoittaja niin koulu- kuin kulttuuripolitiikan alueiden rakentamishankkeissa ja niiden hallinnoima osa EU:n tavoiteohjelmien rahoituksesta on maaseudulle tärkeä. Yhteistyön vahvistamista aluekehittämisessä ja ohjelmien valmistelussa kannattaa lausunnossaan Pirityiset ry: Maakuntakeskusten, maakuntien liittojen, TE-keskusten ja toimintaryhmien välistä aluekehittämiseen liittyvää yhteistyötä voisi kehittää entistä läheisemmäksi ja tiiviimmäksi jo kehittämiseen liittyvien asiakirjojen valmisteluvaiheessa. Esimerkiksi maakuntaohjelmien ja erilaisten maakunnallisten strategioiden rooli konkreettisessa alueellisessa kehittämisessä saattaa joissain tapauksissa jäädä vaille konkreettista vaikutusta. Pirityiset ry pitää lausunnossaan maaseutupoliittista kokonaisohjelmaa sekä sen valmistelua varsin onnistuneena. Kaakkois-Suomen TE-keskuksen näkemykset maaseudun kehittämissuunnittelun laajentamisesta seuraavaa ohjelmakautta silmällä pitäen ovat yhdenmukaiset maaseutupoliittisen kokonaisohjelman tavoitteiden kanssa. Alueellisessa kehittämistyössä korostetaan eri toimijoiden sitouttamista maaseudun kehittämistyöhön, rahoituspohjan laajentamista, kehit-

35 24 tämistoiminnan vaikuttavuuden vahvistamista ja toimenpiteiden priorisointia alueen ominaispiirteiden pohjalta. Erityisen tärkeää on maaseudun yrittäjien ja maaseututoimijoiden sitouttaminen kehittämistoimien suunnitteluun. Tähän näkemykseen on myös Kaakkois- Suomen ympäristökeskuksen lausunnossaan helppo yhtyä: Strategiassa on tuotu oikealla tavalla esiin se, että maaseudun kehittämisessä riittäviä myönteisiä tuloksia ei voida saavuttaa pelkästään hallinnon toimenpiteiden avulla. Tulosten saavuttaminen edellyttää entistä enemmän maaseudun asukkaista lähtevää yritystoiminnan ja asumisen edellytysten rakentamista. Asukkaiden tarpeista lähtevä maaseudun kehittäminen auttaa ottamaan huomioon maaseutualueiden erilaisuuden ja alueiden erilaiset tarpeet Kuntien rooli ja seutuyhteistyö Ohjelmassa esitetty näkemys kuntien asemasta vain valtiollisen politiikan jatkeena saa kritiikkiä. Joidenkin lausuntojen mukaan ohjelma ei tunnista kuntien merkitystä paikallisen itsehallinnon foorumeina eikä kunnallista demokratiaa vaaleineen pidetä arvossa ja sen sijaan kuntia tärkeämmäksi nostetaan kylien toiminta ja siihen kytkeytyvä suora demokratia. Kuitenkin toisaalta Stakesin lausunnossa todetaan, että kylätoiminta voi vain täydentää kunnallisia palveluja esimerkiksi vanhustenhuollossa. Kylien asukkaat nähdään ikään kuin eri ihmisinä kuin kuntien tavalliset asukkaat eikä tunnisteta edustuksellisen demokratian merkitystä suoran toiminnan infrastruktuurin ja voimavarojen turvaajana. Tulkinta on valitettavasti väärä; kokonaisohjelmassa painotetaan nimenomaan paikallisuutta ja alhaalta ylöspäin -periaatteen toteuttamista niin edustuksellisessa kuin suorassa demokratiassa. Joensuun yliopisto jatkaa edellisestä. Sen mielestä valtion kuntapolitiikka on keskeisessä asemassa laajan maaseutupolitiikan toteuttamisessa. Kokonaisohjelmassa huomiota kiinnittää se, että maaseudun hyvinvointipalvelut mainitaan, mutta ei eritellä sitä, miten maaseudun ja kuntien peruspalvelut toimivat. Kuntataso jää ohjelmassa sivuun, vaikka kunnat edelleen vastaavat maaseudun paikallisista julkisista palveluista ja tärkeästä osasta tietoperustaisen kehityksen paikallisesta infrasta. Kuntien yhteistyön lisääminen palveluiden tuottamisessa ja elinkeinopolitiikassa nähdään välttämättömäksi. SAK katsoo, että vapaaehtoisten kuntaliitosten määrää on lisättävä esimerkiksi Tanskan mallin mukaisesti. Kunnallistalouden uudistaminen on keskeinen kysymys maaseudun palveluiden turvaamisessa. Ammattiyhdistysliikkeen näkemyksen mukaan käynnistymässä oleva selvitystyö kuntarakenteen uudistamisesta ansaitsee myös maaseutupolitiikan toimijoilta täyden tuen. Se onkin maaseutupoliittisen kokonaisohjelman viesti. Kokonaisohjelmassa viitataan Seutu-hankkeeseen. Sisäasianministeriö toteaa, että hanke siirtyy vuonna 2005 osaksi kuntaosaston toimintaa. Kuluvan vuoden alussa valmisteltiin valtioneuvoston päätettäväksi maakunnan liittojen välinen maakunnan kehittämisrahan jako, joka ottaa huomioon seutuyhteistyökokeilun maakunnittaiset rahoitustarpeet. Uusien seutukuntien kokeilusopimukset vahvistettiin valtioneuvostossa kevään 2005 aikana. Seutu-hanke on yksi väline niissä pyrkimyksissä, joilla kuntia kannustetaan tiiviiseen yhteistyöhön. Erityisesti harvaan asutulla maaseudulla seudullinen yhteistyö palvelujen järjestämisessä luo mahdollisuuksia selviytyä väestön ikääntymisen aiheuttamista haasteista. Monet

36 25 sosiaalialan osaamiskeskukset ovat kiinnittäneet tähän huomiota. Kaakkois-Suomen osaamiskeskuksen mukaan seutuyhteistyö ja seudulliset palvelurakenteet eivät synny hetkessä, vaan ne vaativat kokeilua ja panostuksia erilaisilla seuduilla sekä toiminnan arviointia. Seutuyhteistyön mahdollisuuksiin vaikuttavat luonnollisesti mm. kuntakoko ja etäisyydet sekä perinteet ja aiemmat yhteistyökokemukset. Väestön ikääntyminen aiheuttaa palvelujen lisäämisen tarpeen. Järjestämisvastuu on kunnilla, mutta palveluja voivat tuottaa myös yksityisen ja kolmannen sektorin toimijat. Tämä avaakin uusia mahdollisuuksia muun muassa kylätoiminnalle ja toimintaryhmätyölle sekä maaseutusopimuskäytännön kaltaisille uusille avauksille. Myös sosiaali- ja terveysministeriön tavoite on täysin yhteneväinen maaseutuohjelmien painotusten kanssa turvata kuntien hyvinvointipalvelut edistämällä seudullista yhteistyötä. STM:n tavoitteena on, että tämän hallituskauden loppuun mennessä kaikki seutukunnat ovat hakeneet ja saaneet valtionavustusta sosiaalipalvelujen seudulliseen yhteistyöhön. Kehittämistyön tuloksena odotetaan syntyvän seudullisia ja maakunnallisia yhteistyömalleja, jotka tuottavat sosiaalipalveluja yhdessä Paikalliset toimijat ja toimintaryhmätyö Useat lausunnonantajat kokevat erittäin myönteisenä toimintaryhmätyön edellytysten vahvistamisen ja toiminnan monipuolistamisen sekä toimintatapaa koskevat valtakunnalliset linjaukset seuraavalle ohjelmakaudelle (MTT, Hämeen TE-keskus, Kymenlaakson liitto, kaikki toimintaryhmät). Ohjelma saa erityiskiitoksen maaseudun kehittämisyhdistysten tulevan roolin hahmottajana. Maaseudun toimintaryhmiin panostaminen tulee takaisin moninkertaisena kehittämistyönä ja siihen liittyvänä talkootyönä. Paikalliset toimintaryhmät suppean maaseutupolitiikan toteuttajina ovat tukeneet paikallista, omaehtoista kehittämistyötä, tuoneet mukaan uusia toimijoita ja luoneet uusia työpaikkoja ja uutta yritystoimintaa. Väliarvioinnit osoittavat, että toimintaryhmät ovat onnistuneet erityisesti sosiaalisen pääoman kasvattamisessa. Sidosryhmät ja osin myös itse toimintaryhmät näkevät seuraavalla rahoituskaudella ryhmien tärkeimmäksi rahoituskohteeksi elinkeinojen kehittämisen ja sitä kautta uusien työpaikkojen luomisen. Maatalouden Tutkimuskeskuksen mielestä toimintaryhmätyön laajentaminen koko maahan on merkittävä poliittinen linjanveto. Paikalliset kehittämisyhdistykset, kyläyhdistykset ja kaupunginosayhdistykset nähdään yleisesti muodostavan kansalaistoiminnan ytimen, joiden toimintaa on vahvistettava, Siten asukkaiden tahto ja vastuu kanavoituvat paikalliseen ja alueelliseen kehittämistyöhön edustuksellisen demokratian rinnalle ja sitä tukien. Maakuntien näkökulmasta näyttäisi siltä, että toimintaryhmien kautta alueille on syntynyt käyttökelpoinen maaseutupoliittinen kehittämisväline. Toimintaryhmien työn tärkeyttä korostetaan maaseutupolitiikassa aiheellisesti, mutta kylätalojen kohentamisen ja harrastusluonteisten hankkeiden edistämisen sijaan kaivataan enemmän yritysten toimintaedellytysten turvaamiseen liittyviä hankkeita. Lisäksi toimintaryhmien hallinto koetaan liian raskaaksi. Kymenlaakson liiton mielestä maaseudun kehittämistyö on yliorganisoitu. Ympäristökeskusten kokemusten perusteella toimintaryhmiin nojautuva työtapa on ollut menestys ympäristöönkin liittyvissä toimissa. Ympäristön parantamiseen ja hoitoon liittyvillä hankkeilla on kyläyhteisöjä yhdistävä vaikutus ja ne luovat edellytyksiä alueiden muulle kehittämiselle. Jatkossa ympäristöhallinnon mukaan tämän tyyppisten hankkeiden laaja toteuttaminen on toivottavaa.

37 26 Toisaalta ns. maaseudun vanhat organisaatiot kokevat kokonaisohjelman tarkastelun kohdistuvan jonkin verran yksipuolisesti kylätoiminnan ja siihen liittyvien uusien organisaatioiden kehittämiseen ja tukemiseen (vrt. kylätoiminnan valtionapu). Tämä onkin totta ja tietoinen strateginen linjavalinta. Olemassa olevien rakenteiden ja kunta seutukunta- ja maakuntatason rakenteiden toimijoiden osaamista ja voimavarojen hyödyntämistä ei esimerkiksi Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson ProAgrian ja monen muun maaseutukeskuksen mielestä ole riittävästi kuvattu eikä nähty tulevaisuuden mahdollisuutena. Neuvonnan mielestä on kaikille kylätasolla toimiville vapaaehtoisorganisaatioille annettava samanlaiset toimintamahdollisuudet; toiminnan sisältö on tekijätahoa tärkeämpi. Maa- ja kotitalousnaisten Keskus korostaa maaseudun kehittämisen tarvitsevan kaikkien maaseudulla toimivien järjestöjen vahvaa yhteistyötä. Järjestö pitää turhana olemassa olevien organisaatioiden toimintakyvyn kyseenalaistamista. Kokonaisohjelma ei kyseenalaistanut minkään organisaation toimintaa. Sen sijaan se korostaa työtapoja, joilla maaseudun kehitystyötä laaja-alaistetaan, monipuolistetaan ja aktivoidaan. Toiminnan sisältö nimenomaan on tärkeintä. Asiantuntemattomuuden huippu on lausunnoissa esitetty ehdotus viedä toimintaryhmätyö jonkin jo olemassa olevan organisaation alle. Tätä perustellaan sillä, ettei seuraavan ohjelmakauden alku mene jälleen kerran harjoittelun merkeissä. Tässä neronväläyksessä toimintaryhmätyön tapaista toimintaa väitetään harjoitettavan jo tälläkin hetkellä maaseutukeskuksissa, Maaseudun sivistysliitossa, seudullisissa kehittämisyhtiöissä, jopa TE-keskuksissa. Väite ei ole totta. Sitä vastoin Naisjärjestöjen Keskusliitto näkee kokonaisohjelman suurimmaksi haasteeksi nousevan, kuinka kansalaisten omaehtoisuus saadaan niin alue- kuin paikallistasoilla maaseudun kehittämisvoimaksi. Toimintaryhmien ja kylätoiminnan motivointiin tarvitaan uusia innovatiivisia toimintamalleja niin, että maaseutu kilpailukykyisenä asuinalueena ei hajoaisi globaaleille arvoille ja talouskasvua korostaville argumenteille. 3.4 Ihmisten ja yhteisöjen maaseutu Maaseudun vakituisten asukkaiden viihtymistä ja maaseudun elinkeinojen kehittämistä palvelevat monet samat asiat. Siksi, kuten maaseutumatkailun teemaryhmä sen hyvin ilmaisee, maaseudun elinkeinojen ja paikallisten asukkaiden tarpeisiin tehtyä infrastruktuuria tai palveluvarustusta varten tehtyjä investointeja ei ole perusteltua erottaa jyrkästi toisistaan, vaan päinvastoin kaikessa suunnittelussa molempien edut tulisi yhtäaikaisesti ottaa huomioon. Maaseudun asukkaiden hyvää elämää edistävä läheisyyden ekonomia, joka korostaa arkielämän sujuvuuden huomioon ottamista tärkeänä yhteiskunnallisen päätöksenteon lähtökohtana saa linjauksena erittäin lämpimän ja hyväksyvän vastaanoton Maaseutu asuinympäristönä Jotta ympäristöasiat saataisiin maaseutupolitiikkaan konkreettisemmin mukaan, MMM:n maatalousosaston politiikkalinja ehdottaa, että YTR:n alaisuuteen perustettaisiin maaseudun ympäristöasioiden teemaryhmä. Ehdotuksen yhtenä perusteluna on se, että ympäristöasioita ei voida niiden laaja-alaisuuden vuoksi käsitellä riittävästi asetettavassa maaseutuasumisen teemaryhmässä. Asia onkin näin. Myös parlamentaarinen luonnonvarainneuvosto on ottanut esiin erityisen ympäristöteemaryhmän tarpeellisuuden ja tekee sitä koskevan pe-

38 27 rustamisaloitteen. Nämä havainnot ovat oikeita; asetettava maaseutuasumisen teemaryhmä keskittyy erityisesti maaseutuasumisen ja maalle muuton edistämiseen, ei ilmastomuutoksen tai ympäristöpäästöjen vaikutusten arviointiin. Ehdotus on perusteltu ja harkinnan arvoinen. Maaseutua asuinympäristönä valotetaan monipuolisesti ja tarkastelun perusvire on voimakkaasti maallemuuttoa kannattava, mitä ympäristöministeriö pitää perusteltuna muuttovolyymien ollessa verrattain vaatimattomia. Tarkastelusta puuttuu ministeriön käsityksen mukaan kuitenkin tasapuolinen arvio maaseudusta asuinympäristönä. Ministeriö jatkaa: Maaseudulle muutto ja työssäkäynti perustuvat pääosin päivittäiseen sukkulointiin maaseudulla sijaitsevan asunnon ja taajamassa olevan työpaikan välillä. Etäisyys työpaikkaan ja palveluihin muodostuu usein pitkäksi ja edellyttää yleensä oman auton käyttöä, mikä aiheuttaa haitallisia ympäristövaikutuksia. Myös kotipalvelujen saanti ikääntyessä on usein vaikeampaa etäällä asuttaessa. Ohjelmassa ei ympäristöministeriön mukaan myöskään selitetä mitä linjauksissa mainituilla maaseudulla asumisen esteillä oikein tarkoitetaan? Ministeriön mukaan jo vuonna 2000 maaseudun rakentamista koskevaa päätösvaltaa siirrettiin siinä määrin kunnille, että muutokset ovat jo helpottaneet maaseudulle rakentamista tarpeeksi. Tukemalla aluearkkitehtitoimintaa ympäristöministeriö edistää maaseudun pienten kuntien mahdollisuuksia kaavoitus- ja rakentamistoimen hoidossa. Ministeriön mielestä olisi ollut tarpeellista kiinnittää huomiota rantojen muihin käyttötarpeisiin, kuten virkistykseen sekä rantojen monimuotoiseen luontoon sekä arvioida lisääntyvän rakentamisen vaikutuksia näihin. Asenteellaan ympäristöministeriö kertoo maaseudun rakentamisen ja asumisen esteistä. Rantojen umpeenrakentaminen lienee ongelma suurimmissa kaupungeissa sekä näiden lähialueilla, mutta rakentamista rajoittavaksi tekijäksi asiasta ei ole. Ehdotukseen (13) kehittää maankäytön lainsäädäntöä suuntaan, että se luo paremmat mahdollisuudet pitkäaikaiselle asumiselle vapaa-ajanasunnoilla tai niiden muuttamiselle vakituiseen käyttöön ei ympäristöministeriö lämpene. Ministeriö perustelee kantaansa sillä, että lainsäädännössä ei ole määräyksiä siitä kuinka kauan vapaa-ajan asunnoilla saa oleskella ja sen muuttaminen vakituiseksi asunnoksi on jo nyt mahdollista kunnan myöntämällä rakennusluvalla. Kakkosasumisen mahdollisuuksiin kiinnitetään lausunnoissa yleensä paljon huomiota, koska siitä voi muodostua tärkeä kehityselementti maaseudulle. Lausunnoissa ehdotetaan kakkosasumisen edistämiseen liittyvien tärkeiden ja vielä avoinna olevien kysymysten selvittämistä. Näitä ovat muun muassa kakkosasukkaiden status kuntansa asukkaina, näiden luonteva osallistuminen suunnitteluun ja päätöksentekoon sekä kakkosasuntojen markkinointiväylät. Alue- ja yhdyskuntarakenteen eheyttämiseen liittyviä tavoitteita ja strategioita olisi syytä kirkastaa myös Teknillisen korkeakoulun mielestä. Nyt ne hajaantuvat eri teemojen alle ja kokonaisvaltaisen yhdyskuntarakenteen sijaan ohjelmassa päädytään painottamaan toimiala- ja toimintatapakohtaista kehittämisstrategiaa ja asuin- ja elinympäristöön, rakentamisen sijaintiin liittyvät ehdotukset jäävät yleispiirteisiksi tai ne puuttuvat kokonaan. Maankäytön lainsäädännön kehittämistä koskeva ehdotus saa suurta kannatusta, mutta myös hieman ristiriitaisen vastaanoton. Ehdotusta kannattaa 24 tahoa, mutta vastustajiakin on. Teknillisen korkeakoulun lisäksi kolme ympäristökeskusta suhtautuu siihen hyvin epäilevästi. Keski-Suomen ympäristökeskus toteaa: Ympäristökeskuksen näkemys on, että pysyvän asumisen osoittaminen rannoille tulisi pääsääntöisesti tapahtua harkitusti ja kaavoituksen

39 28 avulla niin, että se tukee taajama- ja kyläalueita. Vapaa-ajan asuntojen muuttaminen vakituiseksi asunnoksi tulisi tapahtua suunnitelmallisesti niin, että se on yhdyskuntarakenteen eheyden, ympäristösuojelun, vesihuollon järjestämisen ja palvelujen saatavuuden kannalta perustelua. Uudenmaan ympäristökeskus katsoo, että toimialueensa tiheästä asutuksesta johtuvien erityispiirteiden vuoksi ehdotus voi olla erityisen vahingollinen. Ao. ympäristökeskusten linja liioittelee. Suomen maaseutu pysyy haja-asutusalueena uudisrakentamisesta huolimatta. Eheyden tavoittelu ei saa estää yksittäisrakentamista silloin, kun sovelletaan uusia, koventuneita jätevesisäädöksiä. Toisin kuin TKK ja kolme ympäristökeskusta, muutama ympäristökeskus, useat maaseutukeskukset sekä Maaseutukeskusten liitto kannattavat maankäytön lainsäädännön kehittämistä siten, että se luo nykyistä paremmat mahdollisuudet pitkäaikaiselle asumiselle vapaa-ajanasunnoilla tai vapaa-ajanasuntojen muuttamiselle vakituiseen käyttöön perustuen kuntien päätöksentekoon. Hämeen TE- keskus yhtyy kokonaisohjelman näkemykseen, jonka mukaan rakentamisen rajoitteita tulisi vähentää ja ympäristönäkökohdat huomioon ottava rakentaminen tulisi olla mahdollista myös ilman kaavoitusta. TE-keskus jatkaa: Maaseutuasutuksen tulisi olla suunnitelmallista silloinkin, kun varsinaista kaavaa ei ole maankäyttöä ohjaamassa. Kunnat voisivat kiinnittää entistä enemmän huomiota toivotun asutusrakenteen tarkoitusmukaisuuteen yhdyskuntatoimintojen, yhdyskuntatalouden ja viihtyisän maiseman näkökulmista. Hyvin suunniteltu asutusrakenne ja viihtyisä maisema ovat kunnille voimavara ja kilpailuetu. Kainuun ympäristökeskus toteaa, että jo usean vuoden ajan tavoitetta kohden on liikuttu alueellisessa maankäytön ohjauksessa, rantayleiskaavoituksessa ja poikkeuslupamenettelyssä. Toimivalta kaikkien poikkeamislupien osalta olisi siirrettävä lain muutoksella kunnille. Alueellisille ympäristökeskuksille olisi jätettävä valitusoikeus poikkeamisluvista ja sitä tulisi laajentaa koskemaan myös rakennuslupia. Tämä selkeyttäisi asukkaiden kannalta nykyistä, varsin sekavaa poikkeamislupamenettelyä. Maaseutuasumisen teemaryhmän perustaminen saa erittäin laajan kannatuksen (ehdotus 12) ja asia nousi vahvasti esille jo kokonaisohjelman maakuntakierroksilla. Toimintaryhmien yhteinen lausunto nostaa ehdotuksen yhdeksi ohjelman tärkeimmistä asioista. Ympäristöministeriö jää yksin vastustamaan ehdotusta seuraavalla kannanotollaan: Teemaryhmän perustaminen on täysin tarpeetonta. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus katsoo, että ehdotettu maaseutuasumisen teemaryhmän perustaminen on kannatettava ja, että teemaryhmä lienee sopiva valmistelemaan ympäristöministeriön tukena lakimuutoksen koskemaan vanhojen kiinteistöjen muuttamista ympärivuotiseen käyttöön ja ratkomaan tähän liittyvää problematiikkaa Tie- ja tietoverkot ja liikkuminen Maaseudun pitää olla kilpailukykyinen vaihtoehto niin asumiselle kuin yrittämiselle. Tämä edellyttää kunnollista ja toimivaa perusinfrastruktuuria ja palvelutasoa. Tilanne ei valitettavasti ole kaikilta osin hoidossa esimerkiksi tiestön huono kunto ja laajakaistayhteyksien tarjonnan alueellinen eriarvoisuus on huolestuttavaa. Hallitusohjelman mukaisesti koko tieverkon riittävän kunnon turvaaminen edellyttää perustienpidon määrärahan lisäämistä. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio katsookin, että kunnossa oleva tieverkko on erittäin tärkeä puutavaran ja energiapuun kuljetuksille. Nykyinen kunnossapito ja metsäteiden perusparannusten taso ei Tapion mielestä riitä säilyttämään yksityistieverkkoa riittävän hyvälaatuisena ja sen mielestä on tarpeen lisätä kestävän metsätalouden rahoitusta metsäteiden

40 29 kunnossapitoon. Myös AKAVA:n mielestä toimia tiestön kunnon turvaamiseksi on lisättävä ja edistettävä julkisen liikenteen toimivuutta ja alueellista kattavuutta yhteiskunnan toimin. Useat lausunnonantajat pitävät erinomaisena asiana laajakaistayhteyksiä koskevia linjauksia, koska ne ovat maaseudun kehityksen kannalta tärkeimpiä asioita. Kokonaisohjelman linjaus jokaiseen kylään rakennettavista kohtuuhintaisista ja nopeista tiedonsiirtoyhteyksistä saa laajaa kannatusta (maakunnalliset organisaatiot). AKAVA:n mielestä riittävät tietoliikenneyhteydet lisäävät alueellista tasa-arvoisuutta ja edistävät muun muassa elinkeinoelämän kilpailukykyä ja etätyön yleistymistä. Etelä-Pohjanmaan liitto monen muun mukana pitää kuitenkin ohjelman laajakaistayhteyksiä koskevia tavoitteita asian ajankohtaisuuteen nähden riittämättöminä ja tavoitteet olisi voitu asettaa korkeammiksi ja huomattavasti konkreettisemmiksi. Palaute on perusteltu ja oikein. Näyttäähän hallituksen laajakaistastrategian tavoitteiden toteutuminen vuoden 2005 loppuun mennessä epärealistiselta. Laajakaistayhteyksien levitessä herää helposti katteettomia odotuksia työpaikkojen syntymisestä. Maaseudun tietoinfrastruktuurin paraneminen luo kyllä uusia edellytyksiä, mutta haja-asutusalueilla paikallisten yhteisöjen on ratkaistava missä määrin niiden kannattaa omin varoin tukea kiinteän laajakaistaverkon tihentämistä, silloin kun markkinavoimat eivät saatavuusongelmaa ratkaise, neuvoo SAK. Yleisesti katsotaan, että laajakaistaverkon rakentaminen ei voi tapahtua harvaan asutulla maaseudulla vain paikallisin varoin vaan siihen on saatava myös valtion rahoitusta. Valtiovarainministeriö ottaa lausunnossaan kantaa kaikkiin verotukseen liittyviin ehdotuksiin, joista suurin osa on yhteydessä elinkeinojen kehittämiseen, maaseutuasumisen edistämiseen tai liikkumiseen. Kokonaisohjelman täysin uusi avaus työmatkakulujen kuulumisesta omakustannusosuutta lukuun ottamatta työkuluvähennykseksi valtion verotuksessa (ehdotus 21) saa vero-osastolta tyrmäävän vastaanoton. VM:n mielestä on tärkeää säilyttää periaate, että elantomenoja ei vähennetä verotuksessa. Matkavähennyksen hyväksyminen aina omalla autolla ja nykyisen enimmäismäärän olennainen kasvattaminen tai poistaminen taikka vähennysoikeuden muu merkittävä laajentaminen johtaa vero-osaston mielestä huomattaviin verotulojen menetyksiin. Näin on, vaikka ehdotuksen toteuttaminen johtaisi myös siihen, että työmatkavähennykseen ei tarvittaisi enää omaa järjestelmää. Ehdotuksen loppuosan tyrmäävät puolestaan suoraan työmarkkinajärjestöt SAK ja AKAVA ja ympäristöministeriö. Niiden mielestä polttoaineverotuksen aluepoliittisille huojennuksille ei ole perusteita. Lisäksi SAK:n mielestä tällaisten toimenpiteiden vaikutukset verokertymään ovat todennäköisesti huomattavan suuria, toisin kuin ohjelman rahoitusarviossa todetaan. SAK katsoo, ettei tämän kaltaisia maksuhelpotuksia tulisi määritellä haja-asutusalueilla keinotekoisin maantieteellisin perustein vaan ne olisi ratkaistava valtakunnallisesti tasapuolisella tavalla. Keinotekoista ei ole kuitenkaan liikkumisen ja oman auton käytön välttämättömyys maaseudulla. Mikä on tasapuolinen menettely, ellei tasoitus asiassa, jossa erot syntyvät? Maaseudun elinkeinot Maaseutuohjelman strategia tunnistaa aikaisempaa paremmin elinkeinotoiminnan ja yrittäjyyden merkityksen maaseudun kehityksen veturina. Tätä pidetään yleisesti ohjelman strategian yhtenä vahvuutena, kuten Etelä-Savon maakuntaliitto sen ilmaisee: Vain kestävällä pohjalle rakentuva yritystoiminta mahdollistaa maaseudun asukkaiden toimeentulon ja hyvinvoinnin. KTM:n mielestä yksi tärkeimmistä maaseudun yritystoimintaa koskevista ohjelman ehdotuksista liittyy maaseudun yritysten tukijärjestelmien yhdenmukaistamiseen

41 30 KTM:n ja MMM:n välillä. Tällä hetkellä tukikriteereissä ja tukitasoissa on eroavuuksia riippuen yritystoiminnan maatilakytkentäisyydestä tai sen puuttumisesta. Asiaa pohtinut työryhmä antoi kesällä 2005 ehdotuksensa tarvittavista toimenpiteistä. KTM näkee tukijärjestelmien yhteensovittamisen olevan laaja ministeriöiden välinen sekä tukisäännöksiä että soveltamisohjeita ja -kulttuureja koskeva yhteistyöprosessi, joka aloitetaan heti työryhmätyön valmistuttua. Keskeistä on saavuttaa yrityslähtöiset ja ministeriöiden kesken yhteen sovitetut rahoitusehdot ja -menettelyt, jotka eivät määräydy hallinnonalaperusteisesti. Päähuomio yhteensovittamisessa on vuonna 2007 alkavassa EU-ohjelmakaudessa ja sitä varten uudistettavissa säännöksissä, mutta yhteensovittamista voidaan kauppa- ja teollisuusministeriön mielestä tehdä jo kuluvan ohjelmakauden aikana. Maaseudun yrittäjät ovat tästä varmasti samaa mieltä. Myös TE-keskukset kantavat huolta maaseudun elinkeinojen rahoituksesta. Maaseutuosastojen mielestä uutta ohjelmakautta valmisteltaessa maaseuturahoituksen säädökset on muotoiltava siten, että ne turvaavat kaikille maaseudun pienyrittäjille samanlaiset mahdollisuudet investointi- ja kehittämistukiin. Rahoitusehtojen maatilasidonnaisuutta ja toisaalta liian ahdasta pienyritystoiminnan määritelmää olisi väljennettävä ja alle 10 henkilöä työllistävien mikroyritysten tukeminen tulisi olla mahdollista myös maataloushallinnolle. TE-keskukset kannattavat lämpimästi hanketoiminnan rahoitusjärjestelyjen kehittämistä kannustaviksi ja joustaviksi (ehdotus 15). Heidän mielestään rahoitusta myöntävien on kuitenkin voitava varmistaa rahan käytön oikeellisuus. Maaseutuelinkeinojen ja maaseutuyrittäjyyden kehittämisen toiseksi merkittäväksi linjaukseksi nousee maaseudun toimintaedellytysten vahvistaminen yrittäjäpalveluiden monipuolisuudella ja luottamalla yrittäjien itseohjautuvuuteen (ehdotus nro 16). Maatalouden Tutkimuskeskus MTT pitää tätä linjausta oikeansuuntaisena. Yhtenä merkittävästi lisääntyvistä maaseudun uusista työmahdollisuuksista on hoitotyö. TE-keskusten mielestä on erittäin suuri haaste saada maaseudulle hoivatyöntekijöitä. Ne pitävät kuitenkin palveluyrittäjyyden kehittämistä tärkeänä, mikä edellyttää uudenlaisia innovaatioita sekä systemaattista kehittämistyötä Maatalous elinkeinona Perinteiset maatalousalan järjestöt, kuten neuvontajärjestöt, korostavat maatalouden merkitystä maaseudun asuttuna säilymiselle ja sen elinvoimaisuuden vahvistamisessa. Lähes kaikki neuvontajärjestöt sanovat saman kaavan mukaisesti maatalouden olevan yksi maaseudun keskeisimmistä elinkeinoista ja maataloustuotannon myyntitulot muodostavat edelleen merkittävän kassavirran maaseudulla. Samanaikaisesti järjestöt ilmoittavat tukevansa ohjelmassa mainittua maatalous- ja maaseutupolitiikan yhteistä linjaa, missä koko elintarvikeketjua määrätietoisesti ohjataan korkean lisäarvon tuotteisiin ja vahvistetaan tuotannon myönteistä ympäristö- ja turvallisuuskuvaa. Maa- ja metsätalous on elinkeinoala, jonka ympäristövaikutukset ovat merkittäviä. Muutokset viljelyssä tai metsänhoidossa sekä uuden yrityskannan syntyminen vaikuttavat aina maiseman lisäksi ympäristön tilaan. Useat alueelliset ympäristökeskukset valittavat ympäristönäkökulman jäävän taka-alalle ja kaipaavat maa- ja metsätalouden merkityksen käsittelyä erityisesti ympäristönsuojelussa. Tämä on hyvä huomio ja asian käsittely on jäänyt liian vähälle. Asia korjaantunee tekeillä olevissa Suomen maatalouden kehittämisstrategiassa ja

42 31 uudessa maaseutuohjelmassa vuosille Ainakin luonnokset ottavat asian kattavasti esille painottaen ympäristönäkökulmaa maaseudun elinvoiman kustannuksella. Kaiken yllä leijuu erikoinen elinkeinottomuuden tunnelma kuten Pohjois-Pohjanmaan liitto sukkelasti muotoilee. Liitto näkee ohjelman ottavan painokkaasti kantaa maaseudun uusien elinkeinojen puolesta, mutta maaseudun peruselinkeinoista etenkin maatalous jää vähäiselle huomiolle. Vaikka maatilojen lukumäärä vähenee, ei niiden työllistävän vaikutuksen nähdä pienenevän. Toisaalta saman alueen TE-keskus näkee käsillä olevan kokonaisohjelman painottavan maatalouden merkitystä maaseudun elinvoimaisuuden säilyttäjänä aikaisempia ohjelmia painokkaammin. Neuvontajärjestöjen mielestä kokonaisohjelmassa olisi otettava esitettyä monipuolisemmin kantaa maatalouden harjoittamisen edellytysten turvaamiseksi koko maassa, myös harvaan asutuilla äärialueilla. Tätä perustellaan seuraavasti: Maatilatalouden edellytysten kehittämiseen ja turvaamiseen liittyviä tavoitteita ja toimenpiteitä olisi ollut syytä tuoda vahvasti esille ohjelmassa muun maaseudun elinkeinotoiminnan ohella, koska elinvoimaiset maatilat asukkaineen muodostavat perustan myös muiden toimialojen kehittämiselle. Kokonaisohjelmassa elinkeinot, palvelut ja muut toiminnot ovat mukana juuri sillä painoarvolla, mikä kullakin on. Minkään asian omaan kehitysmaailmaan ei mennä ei myöskään maatalouden vaan painopiste on maaseutupoliittisesti relevanteissa kysymyksissä ja kokonaisuuden osien välisissä suhteissa. Maatalouden osuus olisi saattanut olla hieman suurempi, mikäli MMM:n maatalouspolitiikan asiantuntijoilta olisi saatu kirjoitusapua. Pyynnöistä huolimatta ei saatu. Maataloustutkimus näkee suomalaisen maatalouden ja elintarvikesektorin kilpailukyvyn säilyttämisen edellyttävän nykyisen kaltaista, varsin rivakkaa rakennekehitystä ja yrityskoon kasvua. Sen mukaan rakennekehityksen pysäyttäminen tai sen oleellinen hidastaminen tulisi yhteiskunnalle kalliiksi ja se olisi ennen pitkää myös maatalousalalle itselleen vahingollista. Ja edelleen: Luonnollinen rakennekehitys, jonka avulla maatalouden tuottavuus paranee, on välttämätöntä maatalouden työpaikkojen ylläpitämisessä. Rakennekehitystä tuskin voidaan politiikkakeinoin pysäyttää. Maataloustutkimuksen kannanotot ovat yllättäviä arvioitaessa harjoitettavan maatalouspolitiikan vaikutuksia sekä rankkoja ja yksipuolisia maaseudun monimuotoisuuden näkökulmasta. Ristiriitaisia ajatuksia herättävät ohjelman näkemykset maatalousinvestointien nykyisen kaltaisen tukemisen mielekkyydestä ja monitoimisuuden nostamisesta maatilojen kehittämistavoitteeksi. Erityisesti älähtävät maataloustutkimus ja neuvontajärjestöt, jotka ovat avoimesti olleet edistämässä rakennemuutosta edistäviä maatalousinvestointeja. Nämä näkevät investointien olevan yksittäisen maatilan tulevaisuuden edellytys ja niihin pitää olla myös tulevaisuudessa mahdollisuus. Maataloustutkimus ja neuvontajärjestöt pitävät monitoimisuutta järkevänä osalle maatiloista ja sitä pidetään tärkeänä kehitettäessä rahoitusjärjestelmiä, mutta varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomen maitotilavaltaisilla alueilla monimuotoisuuden kehittämistä jarruttaa paikallisten markkinoiden kapeus. Tuotantosuunnittain lähtökohdat vaihtelevat suuresti. Joka tapauksessa on maaseutupoliittisesti perusteltua käyttää kaikkia mahdollisia keinoja, joilla voidaan monipuolistaa viljelijöiden toimeentuloa.

43 32 4. MAASEUDUN TOIMINTARAKENTEIDEN VAHVISTAMINEN 4.1 Naisten voima käyttöön Suomen Kylätoiminta ry yhdistää maaseutupoliittisen kokonaisohjelman naisiin liittyvät ehdotukset sukupuolivaikutusten arviointiin: Kokonaisohjelman lähtökohtana on sukupuolineutraalius, mutta onko ainoa naiset huomioiva ja naisille suunnattu asia kohdassa 4.1., johon liittyvät kaikki ehdotukset ovat sinänsä kannatettavia. Mahdollisesti perustettavien naisten resurssikeskusten rahoitus on turvattava pitkäjänteisesti (ehdotus 23), alueellisten naisteemaryhmien (ehdotus 24) kokoonpanossa on otettava vahvasti huomioon myös yrittäjyysnäkökulma. Maaseudun yksi suuri ongelma on, että koulutetut naiset eivät palaa kotiseudulleen. Tarjolla pitäisi olla muutakin kuin hoivapalveluja ja vanhustyötä. Ohjelman sukupuolineutraalius ja sen esittäminen positiivisena asiana herättää kritiikkiä lausunnonantajissa kuten Naisjärjestöt yhteistyössä ry:ssä, NYTKIS:ssä ja Naisjärjestöjen Keskusliitossa, jotka viittaavat valtavirtaistamisen periaatteiden unohtamiseen: NYTKIS arvostaa sitä, että Maaseutupolitiikan kokonaisohjelman valmisteluun kuuluu myös ohjelman sisältämien ehdotusten ympäristö- ja sukupuolivaikutusten (YVA, SUVA) arviointi. Pitäisi välttää sukupuolineutraalia ilmaisua silloin kun vain mahdollista, sillä vain ero huomioimalla opitaan valmistelun ja päätöksenteon eri tasoilla huomioimaan erot. Näin sukupuolen valtavirtaistamisesta tulee osa hallinnollista käytäntöä. NYTKIS:n lausunnossa esitetään, että ohjelman vaikutusten tarkastelun tulisi ulottua myös muihin väestö- ja erityisryhmiin kuten vammaisiin naisiin, lapsiin ja vanhuksiin sekä syrjäytyneisiin miehiin maaseudulla. Miehet tulevat esille myös Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksen lausunnossa: Sukupuolinäkökulmasta tehtävään maaseutututkimukseen tulisi ottaa mukaan myös seuraavia maaseudun miehiin painottuvia näkökulmia: miesten korkea itsemurhakuolleisuus (itsemurhien esiintyvyyden, yrittäjyyden ja laman yhteys), miesten keskimääräinen elinajan odote on selvästi naisia alempi, yksinäisten miesten määrä maaseutualueilla on todellinen ongelma, syrjäisimmillä maaseutualueilla asuu paljon syrjäytymisvaarassa olevia vanhenevia miehiä, syrjäytyneet alkoholistit ovat useimmiten miehiä. Maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa on erillinen kohta naisten elinmahdollisuuksien lisäämiseksi, joka sisältää kaksi hieman erityyppistä ehdotusta. Lausunnoissa esiintyy ihmettelyä siitä, miksi kokonaisohjelman liitteessä 3 ovat naisiin kohdistuvat ehdotukset jätetty ilman merkintää alueellisesta merkittävyydestä. Lausunnonantajat pitävät naisille suunnattuja ehdotuksia merkittävinä alueellisen kehityksen sekä maaseudun naisten työllisyyden kannalta. Maaseudun naisvajeeseen kiinnittää huomiota lausunnossaan Naisjärjestöt yhteistyössä Kvinnoorganisationer i Samarbete NYTKIS ry seuraavasti: Pitkään jatkuneen väestön poismuuton takia ei ainoastaan maaseudun ikärakenne ole vinoutunut, vaan myös sukupuolijakauma, sillä naiset ovat muuttaneet ja muuttavat helpommin, joten maaseudulla on naisvaje. Tämän vajeen korjaamiseksi tarvitaan maaseudulle erityisesti naistyöpaikkoja, jotta naisten ei tarvitsisi työn puutteen takia muuttaa pois. Näiden työpaikkojen tulisi kuitenkin antaa riittävä toimeentulo. ProAgria Etelä-Karjala ry & Etelä-Karjalan Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus kiinnittävät yhteisessä lausunnossaan huomiota siihen, että maaseutupoliittisessa erityisohjelmassa ei ole naisyrittäjyyteen tai naisten resurssikeskuksiin liittyviä päätöksiä

44 33 toisin kuin maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa vuosille He ehdottavat lausunnossaan seuraavaa lisäystä maaseutupoliittiseen erityisohjelmaan vuosille liittyen elinkeinojen ja työn uudistamiseen vaikuttaviin ohjelmakauden toimenpiteisiin: Edistetään naisten yrittäjyyttä ja toimeentulomahdollisuutta maaseudulla (mm. varmistetaan naisten tasapuoliset mahdollisuudet perustaa omia yrityksiä ja saada tukea yrittäjyyden alkuvaiheessa). Erityisohjelma ei enää muutu. Resurssikeskuksista keskusteltiin, mutta ne jäivät pois erityisohjelmasta Resurssikeskuksia puolletaan Pohjanmaan liitto esittää lausunnossaan, että osana hallituksen yrittäjyysohjelmaa ja tasaarvo-ohjelmaa toteutettavassa selvityksessä naisten resurssikeskusten kehittämisestä tulisi ottaa huomioon jo saadut kokemukset: Pohjanmaalta koordinoitiin EU:n ensimmäisellä yhteisöaloitekaudella Employment NOW-yhteisöaloitehanke Devote, jonka tuloksena kehitettiin Kokkolassa toiminutta naisten resurssikeskusta ja perustettiin kaksi uutta resurssikeskusta Seinäjoelle ja Vaasaan. Pohjanmaan liitossa toimii myös naisteemaryhmä. Näiden käytännön kokemusten perusteella Pohjanmaan liitto esittää, että naisten resurssikeskusten rahoittamiseksi on varattava perusrahoitus toiminnan turvaamiseksi. Pohjois-Karjalan TE-keskuksen lausunnossa ehdotus resurssikeskusten kehittämisestä saa kannatusta. Toimintaa on Pohjois-Karjalassa ollut Karellikeskuksen muodossa jo vuosia. Kehitystyö jatkuu osin julkisin varoin tuettuna ja laajennettuna maakunnan eri osissa (Ilomantsi, Lieksa). Keskeisiä rahoittajia ovat toiminnassa olleet Pohjois-Karjalan maakuntaliitto ja TE-keskus EMOTR- ja ESR-osarahoituksella (Emäntien bisnekset -hanke). Pohjois-Karjalan maakuntaliitto kantaa lausunnossaan huolta resurssien turvaamisesta ja tuen lisäämisestä: Pohjois-Karjala on ollut edelläkävijä naisten resurssikeskusten kehittämisessä. Pohjois-Karjalan maakuntaliitolla on ollut mm. keskeinen rahoittajarooli tässä toiminnassa. Käytännön ongelmaksi on muodostunut resurssikeskusten resursointi. Niiden toiminta tulisi taata pysyvästi tai ainakin pitkällä tähtäimellä julkisen tuen avulla. Tuki tulisi ohjata niille TE-keskusten kautta. Uudenmaan liiton mukaan Uudellamaalla toteutetaan vastaavaa toimintaa muun muassa Naisyrittäjyyskeskuksen ja TE-keskuksen naisyrittäjyysneuvonnan kautta. Resurssikeskuksille kaavailtuja toimenpiteitä pyritään viemään lausunnonantajan mukaan eteenpäin osana muun yritystoiminnan kehittämistä. Kainuussa on sitä vastoin tunnistettu tarve oman resurssikeskuksen perustamiseen, mikä tulee esille Kainuun maakunta-kuntayhtymän ja Kainuun TE-keskuksen yhteisessä lausunnossa: Kainuussa on tunnistettu resurssikeskusten perustamisen tarve naisyrittäjyyden alueellisesti kehittämiseksi sekä rohkaisemaan naisia yrittäjiksi. Hankkeen käynnistämiseksi on tehty esiselvitys, jossa on selvitetty resurssikeskusten tarpeellisuutta ja toteutustapaa. Resurssikeskustoiminta on tarkoitus aloittaa Kainuussa vuonna Varsinais-Suomen TE-keskus korostaa lausunnossaan maakuntiin perustettavien naisteemaryhmien tarpeellisuutta nostaen esimerkiksi Naisverkosto Lounaset-hankkeen: Maakunnissa perustettavat naisteemaryhmät vahvistavat entisestään naisyrittäjyyden edistämistä ja verkostoitumista. Toimintaryhmätyössä Lounais-Suomen maaseudun kehittämisyhdistys on jo nyt luonut tälle pohjaa Naisverkosto Lounaiset -hankkeellaan. Alueellisen naisteemaryhmän perustamiseen liittyvä ehdotus saa kannatusta myös Pohjois-Karjalan TE-keskuksen lausunnossa: Ehdotuksen toteuttamista pidetään tärkeänä aluekehityksen voimavarojen tehostamiseksi ja uusien innovatiivisten toimintojen käynnistämiseksi.

45 34 Naiset maaseudun voimavarana ja piilevänä yrittäjyyspotentiaalina tiedostetaan, mutta käytännön toimet eivät vielä ole riittävät, painotetaan sitä vastoin Yrittäjänaisten Keskusliiton lausunnossa. Maaseudun edellytykset vetovoimaisena yrittämisympäristönä tulisi näkyä Keskusliiton mielestä strategioissa siten, että maaseudun osaavat naiset pääsevät osallisiksi jo suunnitteluvaiheen työryhmiin. Yrittäjänaisten Keskusliiton lausunnossa tarkastelun lähtökohtana on naisyrittäjyyden ja naisyrittäjyyspotentiaalin huomioiminen kokonaisohjelman ehdotuksissa ja toteutuksessa. Yrittäjänaisten Keskusliitto korostaa, että maaseudun naisissa olevan yrittäjyyspotentiaalin tavoittaminen ja hyödyntäminen esimerkiksi kylien ja kuntien palvelurakenteisiin edellyttää laajaa yli raja-aitojen välistä yhteistyötä. Yrittäjyyden käsitettä sekä kuvaa yrittäjyydestä maaseudulla tulisi inhimillistää, ja taloudellisesti kannattavan yrittäjyyden mittareita tulisi uudistaa yrittäjyyden toimialoille sopiviksi. Naisjärjestöt yhteistyössä ry NYTKIS pitää naisteemaryhmiä ja naisten verkostoja tärkeänä, mutta painottaa sitä, että ne eivät saa olla erillään muusta maaseudun kehittämisestä vaan tärkeä osa sitä. Tämä turvataan sillä, että naisia on täysivaltaisina toimijoina maaseutukehittämisen kaikilla tasoilla ja tasa-arvo-osaamista lisätään kaikilla toiminnan tasoilla. Lausunnossa tulee esille myös resurssikeskusten kehittämisen myönteinen merkitys ja niiden määrän lisäämistä kannatetaan koko maahan. ProAgria Kainuu/Maa- ja kotitalousnaisten Kainuun piirikeskus pitää maaseutupoliittisen kokonaisohjelman esittämää tarvetta perustaa maakuntiin naisten resurssikeskuksia perusteltuna. Lausunnossa korostetaan sitä, että sisäasiainministeriön resurssikeskusohjelman kohdentumista mietittäessä on kuitenkin muistettava resurssikeskusten erityinen merkitys harvaan asutuissa maakunnissa, joiden maaseutu kärsii naiskadosta ja naistyöpaikkojen puuttumisesta. Keskeistä kehittämistyössä tulee olla asiakaslähtöisyys ja resurssikeskusten soveltuvuus paikallisiin oloihin ja koko naisen arkielämään ei vain yrittäjyyteen sekä jo valmiina olevien toimijoiden tiivis yhteistyö. Resurssikeskukset tulee nähdä kiinteänä osana osaamisentason nostamista, ei vain toimintarakenteena. Niiden on löydettävä luonteva yhteistyö ns. seudullisten yrityspalvelupisteiden kanssa. Resurssikeskustoiminnan käynnistämiseen kymmenessä maakunnassa sekä naisyrittäjyyden toimintaympäristön kehittämiseen maaseudulla tarvitaan ennen kaikkea resursseja. Tämä tulee selkeästi esille Yrittäjänaisten Keskusliiton lausunnossa liittyen läheisesti maaseutupoliittisen kokonaisohjelman ehdotusten ja maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän teemaryhmien omien toimenpideohjelmien toteuttamiseen: Ohjelman jalkauttamisessa ja toteuttamisessa on kiinnitettävä huomiota riittäviin resursseihin toimenpide-ehdotusten toteuttamiseksi. Riittävät resurssit tulee varata myös maaseudun naisten toimintaohjelmalle, joka on erittäin hyvä ja tärkeä oma ohjelmansa kyseisille toimintavuosille. Naisyrittäjyyden kehittäminen ei saa olla pelkästään projektirahoituksen varassa, kuten se tällä hetkellä on Resurssikeskuksia epäillään Useat tahot kuten esimerkiksi Käsi- ja taideteollisuusyhdistykset, yliopistot ja ammattikorkeakoulut sekä Maa- ja kotitalousnaiset ovat mielestään jo mukana naisten resurssikeskuksiin liittyvän toiminnan kehittämisessä ja toteuttamisessa, mikä tulee ottaa ProAgria Etelä- Savon Maaseutukeskusten mukaan paremmin huomioon. Rajallisia kehittämisresursseja ei hukata ylimääräiseen hallinnointityöhön, mikäli toiminta toteutetaan jo olemassa olevien organisaatioiden kautta. ProAgria Pohjois-Karjalan lausunnon mukaan: Naisten resurssi-

46 35 keskuksia kehitettäessä on syytä huomioida ja hyödyntää Maa- ja kotitalousnaisten resurssit ja osaaminen. Samaa asiaa korostaa hieman eri tavoin ProAgria Pohjois-Savon Maaseutukeskus lausunnossaan: Naisresurssiverkoston kehittämisessä on otettava huomioon tiivis yhteistyö jo olemassa olevien naisyrittäjyyden kehittäjien sekä Seudullisten yrityspalveluiden kanssa. On arvioitava, mitä lisäarvoa maaseudulla toimivien yrittäjänaisten näkökulmasta maakuntien keskuksiin fyysisesti sijoittuvat palveluntarjoajat voivat tuottaa seuduilla paikallistasolla palveluja tuottaviin toimijoihin nähden. Lähes kaikki ProAgria Maaseutukeskukset sekä suurin osa toimintaryhmistä vastustaa lausunnoissaan erillisten naisten resurssikeskusten perustamista. Ne nähdään rajallisia kehittämisresursseja hajottavina ja hallintoa lisäävinä. Taustalla näyttäytyy uhkakuva uusista resurssikeskuksista, jotka heikentävät tai hajottavat ProAgrian maa- ja kotitalousnaisten omien organisaatioiden toimintaa. Maa- ja kotitalousnaisten Keskus toteaa lausunnossaan, että uusien ja erillisten organisaatioiden rakentamista tulisi välttää vaan pikemminkin lisätä olemassa olevien toimijoiden mahdollisuutta vielä kattavammin palvella maaseudun naisyrittäjiä. Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset toimivat lausunnonantajan mukaan jo eräänlaisina maakunnallisina osaamiskeskuksina tai resurssikeskusten ytimenä, joiden osaamista ja verkostoa voidaan pitää riittävänä. Lausunnoissa esiintyy näin ollen ristiriitaisia näkemyksiä siitä, pidetäänkö jo olemassa olevien organisaatioiden toimintaa riittävänä vai kannatetaanko resurssikeskustoiminnan vaiheittaista käynnistämistä kymmenessä maakunnassa. Enemmistö kuitenkin kannattaa resurssikeskustoiminnan käynnistämistä, mikä ilmenee lausuntojen jakautumasta. Lausunnot sisältävät ristiriitaisia näkemyksiä myös siitä, miten nais- ja miesyrittäjien erilaisuus tulisi määritellä ja millaisia toimenpiteitä naisyrittäjät tarvitsevat. Naiserityisyyteen peilautuva naisyrittäjyyden käsite herättää sekä vankkumatonta kannatusta että vastarintaa. Osa lausunnonantajista kieltää lähes kokonaan nais- ja miesyrittäjien erilaisuuden tarkastelun sosiaalisen sukupuolen käsitteen näkökulmasta palauttaen eron yritystoimintaan tai valmistettaviin tuotteisiin. Tätä lähestymistapaa voisi luonnehtia näennäisesti sukupuolineutraaliksi lähestymistavaksi, jonka mukaan tasa-arvo nähdään ikään kuin jo toteutuneena ja sukupuolten väliset erot annettuina. Sukupuolineutraalisuuden ongelmana ovat stereotypioita vahvistavat asenteet ja ilmaisut kuten naisten pehmeiden alojen ja miesten kovien alojen määrittelyt yrittäjyyteen liittyen. Nämä tosiasiassa mahdollistavat epätasaarvon toteutumisen. Tästä lähestymistavasta tarkasteltuna kohdennettuja toimenpiteitä ei tarvita naisyrittäjille. Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry:n lausunnossa sanotaan: Naisten käsityöyritykset painottuvat perinteisesti pehmeisiin ja miesten koviin materiaaleihin. Nais- ja miesyrittämisen erilaisuus liittyy ennen kaikkea tähän eroon eikä niinkään nais- ja miesyrittäjien eroihin. Samoilla aloilla yrittäjinä toimivat miehet ja naiset kohtaavat samoja mahdollisuuksia ja ongelmia. Alalla on myös yrityksiä, joissa on sekä miehiä että naisia. Se, että naiset toimivat paljon tekstiilin parissa juontaa jo nuorena tehtyyn ammatinvalintaan. Käsityöyrityksen menestystekijä on tuote, onnistunut tuotteistaminen ja valmistusprosessi. Yritykset tarvitsevat näihin kysymyksiin räätälöityjä neuvontapalveluja. Lisäksi tarvitaan yleensä yrittämiseen liittyvää neuvontaa. Mielestämme neuvontaa tulee suunnata tästä lähtökohdasta. Emme näekään tarvetta massiiviiseen panostamiseen erilliseen naisja miesneuvontaan.

47 36 Lausunto kuvastaa erittäin selkeästi arkipäivän keskustelun näkemystä siitä, että yritystoiminnalla ei ole sukupuolieroa. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että yritystoiminnan toimintakulttuuri on syntynyt maskuliinisen toimintakulttuurin piirissä ja rakentunut näin ollen siinä kulttuurissa kehittyneille ajattelu- ja toimintamalleille. Maskuliinisuus on tässä yhteydessä ymmärrettävä metaforisena käsitteenä, joka viittaa ihmisen kokemusmaailmassa syntyviin sosiaalisuhteisiin ja rooleihin. Sitä vastoin feminiiniseen toimintakulttuuriin perustuvat yrittämisen mallit, normit ja toimintastrategiat puuttuvat. Naisten yrittäjyyden erityisyyttä tuleekin tarkastella naisten sosiaalisuhteiden, niissä opittujen toimintamallien ja taloudellisen toiminnan merkityssisällön näkökulmasta. Naisvaltaisiin aloihin liittyvät kysymykset sekä maaseudun yleinen kehitys vaikuttavat eri tavoin naisiin kuin miehiin maaseudulla. Palkkatöissä käyvät maaseudun naiset ovat yhä riippuvaisempia julkisen ja yksityisen sektorin tarjoamista hyvinvointipalveluista keskeisenä työllistäjänä. Uusista yritysaloista nimenomaan sosiaali- ja terveysalan uusyrittäjyys tarjoaa eniten työmahdollisuuksia. Maaseudun naisilla on usein tämän alan koulutusta ja aikaisempaa työkokemusta alalta, mikä madaltaa kynnystä perustaa yritys. Hoivayrittäjyys todetaan kuitenkin usein koko yritystoiminnan kannalta taloudellisesti mitattuna marginaaliseksi, vaikka maaseudun yritystoiminnalle sen merkitys uusia palveluverkostoja tuottavana on keskeinen. Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus näkee hyvinvointipalvelut maaseudun tulevaisuuden kasvualana. Lausunnossaan osaamiskeskus painottaa käynnistys- ja investointiavustusten sekä neuvonnan merkitystä: Hyvinvointialan yrittäjyyttä tulee tukea käynnistys- ja investointiavustuksilla. Uusien yritysten syntymistä tulee edistää osaavalla neuvonnalla ja yritysten verkostoitumista tukemalla. Tässä tulee hyödyntää sosiaali- ja terveysalan asiantuntemusta. Myös uuden teknologian hyödyntäminen hyvinvointipalveluissa vaatii useiden eri alojen asiantuntijuutta. Sosiaalialan osaamiskeskukset alueellisina toimijoina voivat tarjota tässä erityisosaamistaan. Erityistä huomiota naisten yritystoiminnassa vaativat naisten rohkaisemisen ja vertaistuen tarve sekä työn ja perheen yhteensovittaminen. Lausunnossaan Leader+ -toimintaryhmä Pirityiset ry kiinnittää tähän asiaan huomiota: Maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa on nostettu erityiseen asemaan naisyrittäjyys sekä maaseudun nuoret. Tämä on onnistunut ja tärkeä huomio ensinnäkin siksi, että naisten kannustaminen yrittäjyyden pariin tukee etenkin hyvinvointialan yritysten kysyntää maaseudun ikäihmisten parissa tulevaisuudessa. Ongelmana maaseudun naisten tukemisessa voidaan edelleen nähdä kodin, perheen ja koulutusmahdollisuuksien yhteensovittaminen suhteessa miehen työmahdollisuuksiin. 4.2 Nuorten juurruttamista maaseudulle pidetään tärkeänä Toimenpide-ehdotukset 25 ja 26 koetaan tärkeinä. Opiskeluaikana nuorille ei riittävästi esitellä yrittäjyyttä yhtenä uravaihtoehtona, joten toimenpide-ehdotukset 25 ja 26 ovat erittäin toivottuja, painottaa Pohjois-Pohjanmaan TE-keskus. ProAgria Etelä-Savon maaseutukeskus toteaa, että nuoret ovat tärkeä kohderyhmä, mikä ohjelmassa onkin nostettu esille. Yrittäjyyskasvatuksen antaminen kouluissa jo viimeistään 7. luokalta lähtien on tärkeää ja sisällytettävä opetusohjelmiin. Koulutustoimintaa on suunnattava myös opettajiin. Molemmille kohderyhmille on järjestettävä mahdollisuuksia tutustua erilaiseen yritystoimintaan maaseudulla. Työelämään tutustumisen

48 37 paikkoja on järjestettävä myös maatiloille ja maaseutuyrityksiin. Lapin TE-keskuksen mielestä nuorten yrittäjyyskasvatukseen tulee panostaa jo yläasteelta lähtien. Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry pitää tärkeänä, että opinnäytetöitä ja harjoittelua voidaan osoittaa myös pieniin yrityksiin. Myös AKAVA kannattaa esitystä 25 työllistymisen helpottumisen näkökulmasta. Kainuun maakunta kuntayhtymän ja Kainuun TE-keskuksen mukaan ehdotusta 25 tulisi tarkastella laajemmassa mittakaavassa. Tällä hetkellä puu- ja metalliala ovat vähiten keskittyneitä toimialoja elintarvikealan jälkeen, joten ne voisivat tarjota nuorille työpaikkoja myös maaseudulla. Puu- ja metallialan imago on kuitenkin huono, mikä johtaa alaa opiskelevien vähäiseen määrään. Kainuun maakunta -kuntayhtymä ehdottaakin, että YTR ja Puu-Suomi käynnistäisivät yhdessä valtakunnallisen imagokampanjan aiheeseen liittyen. Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan mukaan korkeakoulutuksen yhteydet maaseudun yrityksiin ovat kunnossa. Taloustieteen laitoksella maaseutuyrittäjyyden oppiaineessa käytetään runsaasti opetuksen yhteydessä käytännön yritysesimerkkejä maaseudulta. Myös tuotekehityshankkeissa opiskelijat voivat kiinnittyä kotiseutunsa yrityksiin. Tällä tavalla maaseudulla toimivat yritykset tulevat tutuiksi opiskelijoille ja kontakti kotiseudulle säilyy ja vahvistuu ja tämä lisää mahdollisuutta palata kotiseudulle valmistumisen jälkeen. Tietenkin myös monilla muilla tiedekunnan oppiaineilla on vankat siteet maaseudulla toimiviin yrityksiin ja monet opiskelijat tekevät opinnäytteensä maaseudulla toimivien yritysten toimeksiannosta. Eli ne, jotka jo ovat niin kiinnostuneita maaseudusta, että valitsevat tiedekunnan edustamilta aloilta jonkin korkeakoulututkinnon, saavat kontaktin oman alueensa maaseutuyrityksiin. Olennaisinta ehdotuksissa 25 ja 26 on se, miten nuorten juurruttamista maaseutuun voisi edesauttaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa; silloin kun ammatinvalinta ja elämänsuunnitelmat ovat useimmilla vielä hahmottumattomia. Aktiivinen Pohjois-Satakunta ry pitää tärkeänä muuttoliikkeen kaksisuuntaisuutta koulutuksen hankkimisen ja ammatissa toimimisen välillä: Nuorten poismuutto opiskelun ja työn perässä on vaikuttanut ratkaisevasti maaseudun ikärakenteeseen ja elinvoimaan pitkän ajan kuluessa. Kaikki toimet tämän kehityksen kääntämiseksi on mietittävä ja otettava käyttöön. Tärkeintä ei ole estää opiskelemaan lähtemistä, vaan luoda nuorelle positiivinen kuva elämisestä ja työnteosta maaseudulla. Myös ns. alemman koulutuksen ammattien arvostus on saatava nousemaan ja monipuolisen ammattirakenteen merkitys on tunnustettava. Varsinkin ydin- ja syrjäisellä maaseudulla nuoret ovat myös tärkeä ryhmä, kun pyritään siihen, että alueet säilyvät elinvoimaisina myös tulevina vuosina. Omalta kotiseudulta muualle muuttaminen opiskelemaan sekä työ- ja elämänkokemusta hankkimaan on väistämätön asia hyvin monen näiden alueiden nuoren elämässä. Jos omasta kotiseudusta on jäänyt hyvät muistot, niin se todennäköisesti on potentiaalinen vaihtoehto, kun perheen perustamisen ja vakiintumisen myötä mietitään sitä, mihin kotipesä halutaan rakentaa, toteavat Pirkanmaan alueen toimintaryhmät. Etelä-Pohjanmaan toimintaryhmät kertovat rahoittaneensa alueellaan sateenvarjohanketta, jonka kautta opiskelijoille on välitetty yrityksille ja yhteisöille tehtäviä opinnäyte- ja projektitöitä. Hakuprosessi on kevyt sukellus hankemaailmaan ja luo uutta maaseudun kehittäjäverkostoa. Lisäksi Seinäjoella on käynnissä TET-välityskokeilu maaseutuyritysten ja nuorten välillä.

49 38 Pohjois-Kymen Kasvu ry kertoo tekevänsä yhteistyötä muun muassa Kymenlaakson ammattikorkeakoulun kanssa, jotta nuoret saavat tuntumaa maaseudun kehittämiseen työskentelemällä kehittämisyhdistyksen toimistossa. Myös Päijät-Hämeen Maaseudun Kehittämisyhdistys mainitsee alueellaan toteutettavan toimenpide-ehdotuksia 25 ja 26 jo jossain muodoissa. Joutsenten reitti ry toteaa osuvasti, että harjoittelun myötä nuorten maailmankuva avartuu huomaamaan, että valtaosa ulkomaistakin on maaseutua. Maaseutualueiden väliset harjoittelusopimukset parantavat nuorten itseluottamusta ja kirkastavat omaa identiteettiä. MMM:n maatalousosaston politiikkalinjan lausunnossa korostetaan, että 4H-järjestö on erinomainen resurssi hyödynnettäväksi edellä mainitun vuorovaikutuksen sekä yrittäjyyden edistämiseksi nuorten keskuudessa. Esimerkkeinä ministeriö mainitsee 4H-Maaseutuvaihdon ja työllistämistoiminnan. Mainittujen toimintojen käynnistämisessä YTR:llä onkin 90-luvulla ollut merkittävä rahoittajarooli. Suomen 4H-liitto toteaa lausunnossaan haluavansa kiinnittää vakavaa huomiota perustoimintansa tärkeyteen maaseudun elinvoimaisuuden pitkäjänteisessä turvaamisessa. Liitto korostaa, että 4H-järjestön keskeisimpiä tehtäviä on nuorten yritteliäisyyden ja työelämävalmiuksien edistäminen ja 4H-nuorisotyön haasteena on mm. nykyaikaisten toimintamuotojen löytäminen, verkottuminen ja yhteistyökumppaneiden löytäminen. Toisaalta MMM:n maatalousosaston politiikkayksikön lausunnossa ansiokkaaksi mainitusta 4H-Maaseutuvaihdosta Suomen 4H-liitto hieman ristiriitaisesti toteaa, että toimintamalli on rakennettu erillisrahoituksella, joka päättyi vuonna Vaarana on toiminnan hiipuminen ilman uusia toimenpiteitä. Jää hieman epäselväksi, tarkoittaako lausuma sitä, että nuorille järjestettävän maaseutuvaihdon ei ministeriön kiitoksista huolimatta katsota lukeutuvan 4H-nuorisotyön nykyaikaisia toimintamuotoja etsivään perustoimintaan? Vai onko kysymys siitä, että TET-harjoittelupaikkojen välittämisestä aiheutuvien ulkoisten kustannusten jakaminen ei yhteistyökumppaneina olevien koulujen kanssa ole ratkennut 4H-järjestöä täysin tyydyttävällä tavalla? Keskipohjalaiset Kylät ry kiteyttää: Asuminen ja toiminta kotiseudulla on paluumuuttaville nuorille myös varsin luonteva vaihtoehto. Maaseudusta tulisi antaa toimelias ja vaihtoehtoja tarjoava kokonaiskuva jo lapsuudessa Nuorten hanketoiminnan edistäminen koetaan haasteelliseksi (27) Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma levittää hyviä kokemuksia nuorten kunnallisista ja seutukunnallisista osallisuusryhmistä. (Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma, Suomen Kuntaliitto, OPM, SM, OPH) (28) EU-ohjelmien vastuuministeriöt huolehtivat siitä, että uuden ohjelmakauden maaseudun kehittämisohjelmiin laaditaan selkeät tavoitteet ja välineet nuorten toteuttamia hankkeita varten. (MMM, SM, KTM, OPM, TM, lääninhallitukset, TE-keskukset, maakuntien liitot, toimintaryhmät) Ehdotus 27 sai melko vähän palautetta. Suomen Kuntaliitto ilmaisee kannattavansa ko. ehdotusta. Kainuun TE-keskus ja maakunnan kuntayhtymä ilmoittavat, että nuorten osallisuus otetaan jatkossa yhä paremmin huomioon maakuntasuunnitelman ja ohjelman päivityksessä.

50 39 Etelä-Pohjanmaan toimintaryhmät kertovat kehittäneensä alueellaan uudenlaisia nuorten seutukunnallisia osallisuusmalleja sekä paraikaa tukevansa nuorten uusien osallisuuden edistämiskeinojen selvittämistä. Tulevissa kehittämisohjelmissa nuoret ovat keskeisesti mukana sekä ohjelmien kirjoittamisessa että toimenpiteiden kohteena, ne lupaavat. Ehdotus 28 sen sijaan keräsi runsaasti palautetta ja pohdiskelua (24 puoltoa). Nuorison saaminen mukaan maaseudun kehittämistyöhön nähdään erittäin tärkeänä, mutta samalla haasteellisena asiana. Nuorten osallistuminen maaseudun kehittämishanketoimintaan on ollut harmittavan vähäistä. Nuorisoa aktivoivissa hankkeissa on toteutettu esimerkiksi nuorisotapaamisia ja musiikkitapahtumia. Hankkeissa olisi tärkeää olla mukana myös kansainvälisen verkottumisen näkökulmaa, kerrotaan Kainuun TE-keskuksen lausunnossa. Pirkanmaan toimintaryhmät näkevät nuoret niin keskeisenä ryhmänä, että heidän roolinsa maaseudun kehittämistyössä pitäisi näkyä kokonaisohjelmassa vieläkin voimakkaammin kuin se nyt näkyy. Nuoret ovat merkittävä toimijaryhmä, joka on aliedustettuna eri tyyppisessä maaseudun kehittämistyössä. Myös Lapin TE-keskuksen mielestä nuoret pitäisi ottaa asuinalueensa kehittämistoimintaan jo varhaisessa vaiheessa. Pohjois-Karjalan TE-keskus toteaa painokkaasti, että ehdotuksen 28 läpivienti on ns. suppean maaseutupolitiikan toteutuksessa tärkeimpiä sekä tuskailee: Asiasta on puhuttu pitkään, tehty jotakin, mutta vaatimattomin tuloksin. Varsinais-Suomen TE-keskus pitää pyrkimystä lisätä nuorten toteuttamia hankkeita ymmärrettävänä, mutta toistaiseksi nuorisohankkeita on rajoittanut monien taustaorganisaatioiden rajalliset rahoitusresurssit hankeaikaisen likviditeetin järjestämisessä (vrt. esim. 4H-yhdistykset). Kainuun maakunta -kuntayhtymä puolestaan moittii keskushallintoa kaksoisroolista toteamalla, että ministeriöt ovat itse luoneet hankkeiden haku- ja maksatusmenettelyistä liian pitkäkestoisia ja byrokraattisia, ja nyt maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa ministeriö pyrkii etsimään uusia välineitä näiden luotujen rakenteiden ylittämiseksi ja hankkeiden toteuttamiseksi. Pohjois-Pohjanmaan TE-keskus vakuuttaa pyrkivänsä huolehtimaan siitä, että nuorten näkökulma saadaan aidosti mukaan ohjelmaan ja että ohjelmaa toteutettaessa nuoret ovat mukana omin kehittämishankkein parantamalla omaa viihtymistään maaseudulla. Varsinkin paikalliset toimintaryhmät ovat ottaneet ehdotukseen 28 aktiivisesti kantaa. Nuorilla ei juurikaan ole olemassa omia organisaatioita, jotka toimisivat hankehakijoina ja joilla olisi hankehallinnointiin kohdistuvaa omaa ja välirahaa. 4H ja muut vastaavat ovat pikemminkin nuoriin kohdistuvia kuin nuorten omia järjestöjä. Niiden toimiessa hakijana hankkeisiin tulee keskiikäisten palkattujen työntekijöiden kädenjälki, kokee Oulujärvi LEADER ry.keski-suomen toimintaryhmät toteavat lausunnossaan, että nuorten toteuttamia hankkeita on vaikea toteuttaa, ellei ole löytynyt jotain taustaorganisaatiota hallinnoimaan hanketta. Toisaalta ongelmana voi taustaorganisaation löytyessäkin olla se, että tällöin hanketta ei niin helposti mielletä nuorten omaksi hankkeeksi, vaikka se onkin sitä käytännössä. Aktiivinen Pohjois-Satakunta ry:n mielestä nuorille soveltuvien kehittämisvälineiden luominen on tärkeää. Yhdistys kiinnittää huomiota siihen, että monet nuoriin kohdistuneet hankkeet epäonnistuvat siksi, että kohderyhmä ei ole päässyt vaikuttamaan niiden suunnitteluun. Etelä-Pohjanmaan toimintaryhmät toteavat EU-hankkeiden byrokraattisuuden olevan este nuorten osallistumiselle. Lisäksi: Nuoret tarvitsevat myös uudenlaisia yhteisöjä toimiakseen, sillä tämän päivän nuorisojärjestöt eivät aina ole kiinnostuneita nuorten ideoimista hankkeista.

51 40 Nuorilla ei ole omia organisaatioita tai areenoita, joiden kautta toimia. Käytännössä on vaikea myös järjestää omia organisaatioita, koska nuoruusaika on sen verran lyhyt, että henkilöt vaihtuvat koko ajan ja mitään pysyvää on vaikea rakentaa sellaisen varaan. Siksi pitäisi pystyä nykyisten organisaatioiden puitteissa luomaan sellaisia nuorten osastoja, jotka mahdollistavat organisoitumisen ohjatusti ja jossa jatkuvuus varmistetaan, vaikka nuoret lähtevät opiskelemaan, Keski-Suomen toimintaryhmien lausunnossa pohdiskellaan. Eli nuorten vaihtuvuus ja siitä aiheutuva toiminnan epästabiilius vaikeuttaa puhtaasti nuorisolähtöisen toiminnan toteuttamista ilman aikuisten jatkuvaa panosta. Oulujärvi LEADER ry kannattaa ajatusta välittäjäorganisaatiosta tai sateenvarjohankkeesta rahoittajatahon ja nuorten välillä. Myös Pomoväst ry:n pitää sateenvarjohankkeita suositeltavina, esimerkiksi ns. nuorisoshekkien muodossa. Pirityiset ry toteaa lausunnossaan, että toimintaryhmien päivittäisessä toiminnassa nuorille suunnattu yksinkertaistettu hankemenettely, tehostettu neuvonta ja kannustaminen sekä nuorille tärkeiden asioiden kokonaisvaltainen huomioiminen ovat maaseudun mahdollisuuksia innostaa nuoria oman kotiseudun pariin. Suunnilleen samoja asioita kaipaa omassa lausunnossaan myös ProAgria Lapin maaseutukeskus Nuorisoverkostot hajallaan, valtakunnallinen verkosto puuttuu (29) rahoittaa hankkeen, joka aktivoi ja tukee maakunnallisten nuorisoverkostojen syntymistä. (YTR, OPM, maakunnat, toimintaryhmät, lääninhallitukset) (30) YTR perustaa valtakunnallisen nuorisoverkoston, joka toimii bottom up periaatteen mukaisesti ja koostuu pääasiassa maakunnallisten nuorisoverkostojen jäsenistä. (YTR, Nuora, MMM, OPM, maaseudulla toimivat järjestöt kuten Suomen Kylätoiminta ry ja Suomen 4H-liitto) Varsinais-Suomen TE-keskus kannattaa maakunnallisten nuorisoverkostojen rakentamista. Uudenmaan liitto ilmoittaa seuraavansa hankkeen etenemistä mm. Uudenmaan maaseutujaostossa tehtävän yhteistyön kautta. Pelkkä seurailijan rooli tuntuu melko passiiviselta verrattuna monessa muussa maakunnassa tehtävään työhön. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan maakuntaliiton mukaan maakunnassa on usean vuoden ajan toiminut nuorisoverkosto, ja maakuntaliitolla on ollut keskeinen rahoitus- ja koordinaatiorooli. Sen toiminta on nähty tarpeellisena ja sillä on ollut nuorisoa aktivoiva rooli. Verkoston ongelma on sama kuin naisten resurssikeskuksissa, eli pysyvän rahoituksen puute. Liitto tarjoilee rahoittajan tehtävää toisaalle ehdottamalla, että nuorisoverkoston toimintaa tulisi pysyvästi tukea lääninhallinnon kautta, jonka hallinnolliseen vastuualueeseen nuorisotyö kuuluu. Etelä-Pohjanmaan toimintaryhmien mukaan alueella on olemassa maakunnallinen nuorisoryhmien verkosto, ja toimintaryhmät ilmoittavat jatkossakin panostavansa sen kehittämiseen. Muuallakin asia koetaan tärkeänä. Maakunnallisten nuorisoverkostojen ongelmana nähdään kuitenkin toiminnan jatkuvuus, koska nuoret vaihtuvat ja muuttavat. Myös seutukuntakohtaisia ja niiden välisiä nuorisoverkostohankkeita on eräillä alueilla käynnissä. Muun muassa Pohjois-Kymen Kasvu ry on Kymen-Vuoksen 4H-piirin kanssa rakentanut seutukunnallista nuorisoverkostohanketta, joka on edelleen verkottunut muiden seutukunnallisten nuorisoverkkojen kanssa.

52 41 Valtakunnallinen nuorisoverkosto (ehdotus 30) on ilmeisesti ajatuksena niin uusi, että se ei paljoakaan kirvoita kommentteja lausunnonantajilta, vaikka maakunnallisia nuorisoverkostoja on joissakin maakunnissa jo toiminnassa. Vai onko niin, että nuorten valtakunnallinen verkostoituminen koetaan haasteelliseksi siitä syystä, että valtakunnallinen verkosto on pakostakin edustuksellisempi kuin paikallisemmat nuorisoverkostot ja edustajien vaihtuvuus vaikeuttaa verkoston pysyvyyttä? Nuorisoa neuvova ja aktivoiva verkosto ehdotuksessa 30 olisi oikein hyvä, kunhan huolehditaan, että nuorison tahto kuullaan ilman valtaapitävän ikäryhmän suodatusta, muistuttaa Pohjois- Pohjanmaan TE-keskus. Suomen 4H-liiton lausunnossa ilmaistaan yhteistyöhalukkuutta toteamalla: 4H-järjestön toiminta painottuu vahvasti käytännön nuorisotyöhön, jota tukevaa verkostoitumista on tarpeen tukea. 4H-järjestö onkin tarvittaessa valmis tuomaan oman panoksensa valtakunnallisen nuorisoverkoston rakentamiseen. 4.3 Kylien asema vahvistuu (31) Vuonna 2003 ensimmäisen kerran myönnettyä kylätoiminnan valtionapua nostetaan verrannolliseksi muiden valtionapua saavien järjestöjen kanssa korottamalla sitä vuosittain eurolla. (VM, MMM, SYTY) Etelä-Pohjanmaan liitto korostaa kylätoiminnan valtionavun korottamisen tärkeyttä kuten myös Keski-Suomen liitto. Etelä-Karjalan liitto pitää asiaa tärkeänä, koska Etelä-Karjalan Kylät ry muodostaa tärkeän yhteistoimintatahon Etelä-Karjalan liitolle. Kylätoiminnalle suunnatun valtionavun myötä kylätoiminnalle on muodostumassa mahdollisuudet kylien ja alueiden kehittämistyön tekemiseen ja aluesuunnitteluun osallistumiseen. Satakuntaliitto muistuttaa olleensa perinteisesti aktiivinen myös kylätoiminnassa jo vuodesta 1992 alkaen. Suomen Kuntaliitto ilmoittaa kannattavansa kylätoiminnan valtionavun korottamista ehdotetulla tavalla. Hämeen TE-keskuksen mielestä, jotta palvelut eivät siirtyisi enää kauemmaksi, on peruskylistä, joissa palvelut vielä ovat saatavilla, huolehdittava kaikin käytettävissä olevin keinoin. Lapin TEkeskus toteaa asian sanomalla, että jatketaan voimavaroja kokoavien, osaamista lisäävien ja yhteistyöhön perustuvien työmuotojen (mm. kylätoiminta ) vahvistamista. Maakunnallisten kylien yhteenliittymien lausunnoissa ollaan luonnollisesti esityksen takana. Esimerkiksi Keskipohjalaiset kylät ry lausuu: Tuemme toimenpide-ehdotusten kohtia ja niistä erityisesti haluamme painottaa kylätoiminnan valtionavun vuosittaista nostamista sekä lisää: Kylätoiminnan ohjauksen ja neuvonnan pitkäjänteisyyden turvaamiseen tulee erityisesti kiinnittää huomiota sekä valtakunnallisella että maakunnallisella tasolla. Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry:n mielestä kylätoiminta on hyvää ja kannatettavaa, ihmisten omatoimisuutta lisäävää. Samalla liitto kuitenkin kysyy mitä tarkoitetaan valtionavun verrannollisuudella ja mihin sitä verrataan? Päijät-Hämeen Maaseudun kehittämisyhdistyksen mukaan ilahduttavaa ohjelmassa on ihmisen näkökulman korostaminen; maaseutua kehitetään ihmistä varten, maaseudulla elämisen, toimimisen ja hyvinvoinnin mahdollistamiseksi. Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia avataan vahvistamalla maaseudun toimintarakenteita, mm. kylätoiminnan valtionapu (31), toimintaryhmätyön vahvistaminen ja kansallinen hankerahoitus. Pyhäjärviseudun Kehittämisyhdistys toteaa, että kylätoiminnan valtionapu on SYTY:lle tärkeä, mutta myös toimintaryhmät tarvitsisivat hanketoiminnasta irrallaan olevaa valtionapua. SYTY

53 42 ohjaa valtionapua edelleen maakunnallisille kylien yhteenliittymille, joiden asema ei kuitenkaan ole yhtä vakiintunutta kuin toimintaryhmien. Lausuma on kehäpäätelmä; maakunnallisten kylien yhteenliittymien toiminta on paikoin vakiintumattomampaa kuin toimintaryhmien siksi, että niiden rahoitus on tähän saakka ollut epävakaampaa kuin toimintaryhmien. Keskipohjalaiset kylät ry:n lausunnossa katsotaan asiaa toisin päin kuin Pyhäjärviseudun Kehittämisyhdistys ry:n lausunnossa: Toimintaryhmien rahoitus ei saa sivuuttaa huomattavasti vanhempaa, pitkäjänteistä ja vapaaehtoiseen kehittämistyöhön perustuvaa kylätoimintaa. Nämä kaksi toimintaryhmä- ja kyläpuolen vastakkaista kommenttia oman puolen rahoittamisen ensisijaisuudesta olivatkin ainoat koko lausuntokierroksella. Tämä kertoo hyvästä ja läheisestä yhteistyösuhteesta näiden kahden paikallistoimijan välillä. Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuskeskuksen mielestä kokonaisohjelman maaseutu hahmottuu kaupunkien rinnalla kilpailukykyisenä osaamisen, yrittämisen, laadukkaan ympäristön sekä turvallisen elämän tyyssijana, jota kuitenkin vaivaavat monet vakavat elinkeino- ja väestörakenteen muutoksista kumpuavat yhteiskunnalliset ongelmat. Uudessa ohjelmassa tuodaankin vahvasti esiin maaseudun toiminnallisten ja organisatoristen rakenteiden uusimisen välttämättömyys Kevättä ja takatalvea Edellinen toteamus antaa taustan hieman oudolle reaktiolle, jonka ehdotus 31 saa pitkän historian ja vahvan valtionavustuksellisen aseman ProAgria -organisaatiolta. Peräti yhdeksän ProAgrian yksikköä eli seitsemän alueellista maaseutukeskusta, Maaseutukeskusten liitto ja Maa- ja kotitalousnaiset käyttävät miltei sanasta sanaan samaa tekstiä erillisissä lausunnoissaan, joissa ne suhtautuvat penseästi ehdotukseen kylätoiminnan valtionavun vaiheittaisesta nostamisesta. Ohessa miltei identtisinä kopioiduista teksteistä Pohjois-Savon Maaseutukeskuksen versio: Pohjois-Savon Maaseutukeskus kiinnittää huomiota siihen, että ehdotuksessa on nostettu yksi organisaatio erityiseen asemaan maaseudun kehitystoiminnassa. ProAgrialla ja lukuisilla muilla valtakunnallisilla järjestöillä on myös tuhansia jäsenjärjestöjä, mitkä toimivat kylätasolla. Toiminta tapahtuu yhteisten päämäärien hyväksi maaseudun elinvoimaisuuden lisäämiseksi. On eriarvoistavaa nostaa yhtä vapaaehtoisjärjestöä erityisasemaan ohjelman toteuttamisessa. Mielestämme olisi tasapuolisempaa puhua itse toiminnasta kylien hyväksi kuin kylätoimintaa harjoittavista yhdistyksistä. Ohjelman sisällössä samalla unohdetaan se laaja vapaaehtoisjärjestökenttä, mikä myös työskentelee maaseudun hyväksi. Maaseutuneuvonnan penseys kertonee jonkinlaisesta suvaitsemattomuudesta uudenlaisen maaseudun asukaslähtöisen toiminnan voimistumista kohtaan. Se, että kylätoiminnan valtionavun vähittäistä kasvattamista nykyistä oikeudenmukaisemmalle tasolle vastustetaan sillä, että kylätoiminta vähätellään pelkästään kansalaisten vapaaehtoistyöksi, joka ei tukea tarvitse, ei ole uusi keksintö. Näin sanovat eivät näytä ymmärtävän, miten paljon he loukkaavat niitä tuhansia kehittämistyötä tekeviä, jotka hankevarojen saamiseksi uhraavat omaa aikaansa ja varojaan yhteisen edun vuoksi. Kylätoiminta on jo vuosia sitten ylittänyt kohtuullisen vapaaehtoistyön rajan. ProAgria Pirkanmaa kirjoittaa huutomerkein: Emme saa järjestötoimintaan kylätasolla tai muutenkaan valtionapua! Perusta ontuu hieman. On itsestään selvää, että kylätoiminnan valtionapua ei rahallisesti ole mahdollista tulevaisuudessakaan kanavoida 2300 kylätoimintaa harjoittavan yhdistyksen tasolle 1650 kylätoimikunnasta puhumattakaan vaan

54 43 valtionavulla pyritään rakentamaan kylätoiminnalle maakunnallinen ja valtakunnallinen verkostorakenne, joka voi tukea osaamisellaan, koulutuksella ja aktivoinnilla kylien asukkaiden omaehtoista kehittämistyötä. Tämä tarkoittaa hankerahoituksen varassa vähitellen syntyneen maakunnallisen ja valtakunnallisen kyläasiamiesverkoston toiminnan vakiinnuttamista, missä valtionapu on keskeinen elementti. Menettely on sama kuin neuvontajärjestöillä. ProAgria Häme vaatii: Maaseudun asukkaiden tulee voida itse valita järjestöt joiden välityksellä yhteisiä asioita kehitetään. Itse asiassa tästä ehdotuksessa 31 on juuri kyse. Kylätoiminnan valtionavun nostaminen erityiseen asemaan johtuu siitä, että tällä hetkellä kylätoiminnan valtionavun nykytaso ei sanottavasti tue ProAgria Hämeen peräämää asukkaiden valinnan vapautta maaseudun kehittämistyössä. Maaseudun eri toimijoiden yhteistyötä ja yhteen hiileen puhaltamista tarvitaan kylien kehittämistyössä. ProAgria -organisaation peräämää tasapuolisuutta ei edusta se, että yksi keskeisistä maaseudun kehittäjäorganisaatioista, Suomen Kylätoiminta ry ja 19 maakunnallista kylien yhteenliittymää, jätettäisiin yksinomaan hankerahoituksen varaan, vaille valtionavun kaltaista perusrahoitusta uusia ja merkittäviä yhteiskunnallisia maaseudun kehittämistehtäviä toteuttaessaan. Oikeudenmukaisempaa on, että valtionavun taso pitkällä tähtäyksellä ei määräydy yksinomaan aiemmin vakiintuneen valtionavun saamiskäytännön oikeutuksella, vaan myös suhteessa niihin yhteiskunnallisiin vastuisiin ja ajanmukaisiin kehittämistehtäviin, joita kukin organisaatio ottaa maaseudulla hoitaakseen. ProAgria Häme toteaa, että on liiaksi yksinkertaistettua, että myönteistä kehitystä edistettäisiin uusilla toimintarakenteilla. ProAgria Etelä-Karjala ja Etelä-Karjalan Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus tarkoittanevat samaa todetessaan, että olemassa olevien rakenteiden ja kuntaseutukuntatason toimijoiden osaamisen ja resurssien hyödyntämistä ei ole mielestämme riittävästi kuvattu eikä nähty tulevaisuuden mahdollisuutena. Tämä johtaa helposti siihen, että asioita aletaan keksiä uudelleen ja näin ei parhaalla mahdollisella tavalla hyödynnetä yhteiskunnan resursseja. Toimintarakenteiden uudistaminen on kokonaisohjelmassa yksi maaseudun kehittämistyön painopisteistä; asia on vastenmielinen perinteisille organisaatioille, jotka ovat maaseudun toimintaympäristön voimakkaasti muuttuessa keskittyneet supistuvaan, vaikkakin edelleen tärkeään maatalouteen ja sitä lähellä oleviin elinkeinoihin. Kylien elinkeinollinen monipuolisuus ja hyvin moninaiset kehittämistarpeet eivät näy riittävästi neuvontajärjestöjen työn painopisteissä. Ajatus, että maaseutuseurat voisivat toimia kyläyhdistysten sijasta maaseudun asukkaiden aktivoijina, on käytännössä osoittanut toimimattomuutensa. Toisin sanoen se, että alkujaan maatalouspainotteisiin ja maanomistukseen kytkeytyviin maamies- tai maaseutuseuroihin saataisiin väkeä kaikista maaseudun yhteiskuntapiireistä, on muutamissa kylissä onnistunut, mutta toisaalta myös osoittautunut koko maan tasolla epärealistiseksi. Muutoin maahamme tuskin olisi perustettu ja rekisteröity viimeisten viidentoista vuoden aikana lähes 1900 kylätoimintaa harjoittavaa yhdistystä entisten 400 kyläyhdistyksen lisäksi. Kyläyhdistysten ja toimintaryhmien kaltaisia uusia rakenteita tarvitaan ennen muuta voimavarojen kokoamiseen ja myös uusien, aiemmin maaseudun kehittämistyöhön osallistumattomien, asukkaiden aktivoimiseen sekä välttämättömien uusien kehittämistehtävien tekemiseen; siis omaehtoisessa toiminnassa tarvittavan yhteisöllisyyden ja sosiaalisen pääoman rakentamiseen, jossa toiminnassa myös viljelijäväestö on vahvasti mukana.

55 44 Hieman rakentavammin kylätoiminnan voimistamiseen suhtautuu ProAgria Kainuu, jonka mielestä kylätoiminnan valtionavun nostaminen on harkinnanvarainen asia. ProAgria Etelä Savon Maaseutukeskus muistuttaa hyvästä yhteistyöstä, jota tehdään eri tahojen kesken: Monissa kylissä Etelä-Savossa palkansaajat ja vapaa-ajan asukkaat toimivat erittäin aktiivisesti maaja kotitalousseuroissa. Lisäksi eri toimijat kuten ProAgria Etelä-Savon Maaseutukeskus, Helsingin yliopisto ja Järvi-Suomen Kylät tekevät runsaasti yhteistyötä kylien kehittämiseksi mm. kyläsuunnitelmien laatimisen osalta. Muutamien neuvontajärjestöjen virheanalyysi kylätoiminnasta ja sen edellytyksistä ei kuitenkaan pysty eliminoimaan tosiasiaa, että lähes poikkeuksetta neuvonnan työntekijät ja kylien kehittäjät tekevät hyvää ja tuloksellista yhteistyötä: johto puhuu omiaan, kentällä toimitaan siten kuin olosuhteet edellyttävät. Keski-Suomen toimintaryhmien yhteisessä lausunnossa viitataan kokonaisohjelman sivulla 65 olevaan tekstiin, josta ko. toimintaryhmät toteavat, että asenne maaseutua kohtaan ei ole seudullisissa kehittämisyhtiöissä kielteinen, mutta maaseutua ei mielletä ensisijaiseksi vaan lähinnä satunnaiseksi kehittämiskohteeksi jatkaen, että tämä pitää ainakin meillä sataprosenttisesti paikkansa. Salon Seudun Kehittämiskeskuksen vieroksuva suhtautuminen kylätoiminnan vahvistamiseen tukee osaltaan tuota väitettä. Pohjois-Pohjanmaan TE-keskus käy kylätoiminnan sisällöstä pitkää filosofista pohdintaa, jonka lopuksi se toteaa olevan totta, että kylätason toimijoilla on lähes aina huono maksuvalmius, joten tukitoimet ovat paikallaan. Kylillä on kuitenkin taloudellisesti ja toiminnallisesti vahvojakin toimijoita, jotka ohjelma unohtaa. Esimerkiksi metsästysseurat ovat olleet maksukykyisinä erittäin aktiivisesti hakemassa riistankäsittelyyn tarvittavia investointiavustuksia. Näiden hankkeiden huonona puolena on, että ne ovat rajatun ryhmän investointihankkeita, TE-keskus pahoittelee. Ruudin jalostamiselta kuulostaakin jatkopohdinta: Jos kylätoimintaa haluttaisiin kehittää myös sosiaalisia innovaatioita tuottavaksi, voisi herätteitä syöttää kylätason vahvojen toimijoiden kautta. Esimerkiksi metsästysseurojen toimintaa voisi laaja-alaistaa ja hyödyntää valmista toimivaa organisaatiota, se toteaa. Järkevän ja analyyttisen keskustelun edesauttamiseksi kylätoiminnan valtionavun tarpeesta on paikallaan määritellä tarkasti, mitä kylätoiminta on. Kylätoiminnan perusmääritelmään kuuluu kylätoimintaohjelman Voimaa kuin pienessä kylässä! mukaan se, että kylätoiminta pyrkii kylien yhä kokonaisvaltaisempaan kehittämiseen asukkaiden vastuunoton kautta, mikä tarkoittaa, että kyseessä ei ole yhden tai kahden asian liike. Kaustisten seutukunta kuvaa lausunnossaan hyvin kylätoiminnan ja kuntien yhteistyön monimuotoisuutta sekä kylätoiminnan laaja-alaista kehittämisotetta: Kunnat ja kylät ovat tuottaneet ostopalvelu- tai yhteistyösopimuksilla mm. kyläavustajapalveluja, museotoimintaa, kirjastopalveluja, nuorisotoimintaa, vapaa-aikapalveluja, urheilu- ja liikuntapalveluja, tilavuokrausta, juhla- ja pitopalvelua, maisemanhoitoa, tietoliikenneyhteyksiä, luontopolkuja, vesistön kunnostusta, uimapaikkoja, ohjelma- ja koulutuspalveluja. Toinen kylätoiminnan perusmääritelmä on se, että toiminta on avointa kaikille maaseudun asukkaille riippumatta sukupuolesta, iästä, ammatillisesta suuntautumisesta, elinkeinosta, poliittisesta katsantokannasta tai vaikkapa maanomistuksesta. Toiminta on voimavaroja kokoavaa ja sosiaalista pääomaa synnyttävää. Pohjois-Kymen Kasvu ry:n lausunnossa asiaa erityisesti alleviivataan: On osattava arvostaa pienien kylähankkeiden synnyttämää sosiaalista pääomaa, mikä on kaiken liiketaloudellisenkin toiminnan edellytys. Tätä kautta kylätoiminta aktivoi kylien omaehtoiseen kehittämistyöhön mukaan vanhat ja uudet asukkaat, vapaaajanasukkaat sekä kylän muut yhdistykset.

56 45 Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus (ISO) kiteyttää ehdotuksen 31 perusajatuksen: Ruohonjuuritason kehittämistyö tarvitsee konkreettista tukea. Maaseutuväen osallistumisen varmistamiseksi tarvitaan riittävästi osaavia ja motivoituneita kehittämistyöntekijöitäkin. Samaa tarkoittaa Päijät-Hämeen Kylät ry: Kylätoiminnan valtionapu olisi saatava sille tasolle, että se antaisi mahdollisuuden palkata maakunnallisen kyläasiamiehen Kyläsuunnittelu etenee; maakuntaohjelmiin sisällyttäminen vaihtelee (32) Kylätoimintaa harjoittavien y hdistysten lukumäärä nostetaan nykyisestä 2300:sta 2700:aan vuoden 2008 loppuun mennessä. Kyläsuunnitelmat ja maakunnalliset kyläohjelmat sisällytetään osaksi alue- ja kuntasuunnittelua sekä maakuntaohjelmia. (Kyläyhdistykset, kunnat, maakuntien liitot, maakunnalliset kylien yhteenliittymät, seudulliset toimielimet) Kyläsuunnittelun eteneminen paikallistasolla nostaa rekisteröityvien kyläyhdistysten lukumäärää. Kuitenkin Suomessa toimii edelleen yli 1600 toistaiseksi rekisteröitymätöntä kylätoimikuntaa, joten rekisteröitymiselle on edelleen runsaasti tilausta. Toimintaryhmistä esimerkiksi Joutsenten reitti ry kertoo, että koko kuntaa koskevien kyläsuunnitteluhankkeiden tuloksena on melkein jokaisessa Joutsenten reitin kunnassa syntynyt yksi tai kaksi uutta, rekisteröitynyttä kyläyhdistystä. Positiivinen kateus naapurikylän hanketoimintaa tms. kohtaan on temmannut mukaan passiivisetkin kylät. PoKo ry kertoo, että toimintaryhmätyö on edistänyt useiden kylätoimikuntien rekisteröitymistä aktivoinnilla ja neuvonnalla. PoKo:n alueella lisäystä viimeisen neljän vuoden ajalta on ainakin viisi uutta kyläyhdistystä. Pirkanmaalla halutaan kannustaa kylätoimikuntia rekisteröitymään, vahvistaa Pirkan Kylät ry. Kyläsuunnitelmien osuus maakunnan kehittämisessä tulee kytkeä mukaan sekä kuntien aluekehitykseen että maakuntasuunnitelmiin. Nyt ovat kyläsuunnitelmat oma kehittyvä kokonaisuus, mutta ovat edelleen irrallaan muusta julkisesta aluekehityksestä. Kytkemällä tiiviimpi yhteisvaikutus kyläsuunnittelun ja kuntasuunnittelun välille kylien omien tarpeiden pohjalta, luodaan mahdollisuus tehokkaampaan ja tuottavampaan kehittämisprosessiin. Tavoitteena tulisi olla saada kaikki kylät kyläsuunnittelun piiriin, hahmottelee Itä-Uudellamaalla toimiva Idässä Itää ry. Pohjois-Karjalan TE-keskus vakuuttaa, että ehdotuksen (32) mukaisia toimenpiteitä ollaan osin jo viemässä eteenpäin Pohjois-Karjalassa eri viranomaisten yhteistyönä. Jatkossa toiminnassa tulee varmistaa kyläsuunnitelmien kattavuus sekä maakunnallisten kyläohjelmien sisällyttäminen maakuntaohjelmaan. Kylät ja niiden menestyksellisesti tehty kehittämistyö on toimintatapana arvostettua Euroopan laajuisesti. Tässä toiminnassa on kuitenkin katvealueita, jotka tulee saada minimiin. Pohjois-Karjalan maakuntaliitto ilmoittaa olevansa samoilla linjoilla Pohjois-Karjalan TEkeskuksen kanssa: Pohjois-Karjalan maakuntaliitto rahoittaa maakunnan kyläsuunnitelman laadintaa ja on ottanut vakavasti huomioon kyläsuunnitelman strategisena suunnitelmana maakuntaohjelman toteuttamisessa. Uusien, vapaaehtoisuuteen perustuvien, kylätoimintayhdistysten aktivointi vaatii työn resursointia TE-keskusten maaseutuosaston kautta, liitto kannustaa. Kainuussa on laadittu vuonna 2003 maakunnallinen kyläohjelma ja kylätyöohjelma. Näiden ohjelmien valmistelussa on otettu huomioon kyläohjelmat ja ne on toteutettu laajapohjaisella valmistelutyöllä. Maakunnan suunnittelussa huomioidaan nämä ohjelmat ja siten myös kylätaso tulee välillisesti mukaan maakunnallisiin ohjelmiin. Lisäksi kylien maakunnallinen yhteenliittymä Kainuun Nuotta ry kuuluu maakunnan strategiaryhmään, kertovat Kainuun maakunta -kuntayhtymä ja Kainuun TE-keskus yhteisessä lausunnossaan.

57 46 Kaikki maakuntaliitot eivät ilmeisesti vielä miellä kylätoiminnan arvoa aluesuunnittelussa yhtä selkeästi kuin esimerkiksi Pohjois-Karjala tai Kainuu. Uudenmaan liiton vastaus ehdotukseen 32 on epämääräisyydessään koruton: Uudellamaalla esitykset maakuntaohjelman toimenpiteiksi kootaan seudullisesti laajaa maakunnallista asiantuntijaverkostoa hyväksikäyttäen ja päätökset ohjelmaan sisällytettävistä kärkihankkeista tehdään maakunnan yhteistyöryhmässä. Kylätoiminnan toimintaympäristö suhteessa aluekehitysviranomaisiin ja maakuntaohjelmaan lienee Uudellamaalla ainakin toistaiseksi haasteellinen. Tätä olettamusta tukee Länsi-Uudenmaan Kehitys LUKE ry:n kommentti: Alueellamme on jo kiinnitetty huomiota toimenpiteen 32 eteenpäin viemiseen; kylätoimikuntia on rekisteröitynyt yhdistyksiksi, kyläsuunnitelmia on tehty ja niitä käsitellään kuntien hallintoelimissä. Maakunnan liitto on vielä kaukainen. Keski-Suomen toimintaryhmien yhteislausunnossa kerrotaan, että kylätoimijat on ainakin nimellisesti otettu mukaan maakuntaohjelman päivittämiseen maakunnallisen kylien yhteenliittymän kautta. Saas nähdä, saadaanko mitään mielipiteitä läpi, lausunnossa arvaillaan. Satakylät ry:n mukaan lausuntopyynnön kohteena olevassa kokonaisohjelmassa erityisen ilahduttavaa on näkemys siitä, että maaseudulla asuvilla ihmisillä ja kylillä on halua ja kykyä kantaa vastuuta ympäristönsä ja sen palvelujen kehittämisestä. Toisaalta Satakylät pahoittelee, että sen alueella tämä näkemys ei maakuntaohjelmassa ja sen toteuttamissuunnitelmassa vielä toteudu. Maaseudulle ei siinä anneta minkäänlaista huomiota, eikä myöskään kyliä ja kylätoimintaa ja niiden mahdollisuuksia aktiivisina toimijoina oteta huomioon. Pyhäjärviseudun kehittämisyhdistys ry:n mukaan asiantila ei johdu yrittämisen tai paikallistoimijoiden yhteistyön puutteesta: Maakunnallinen kylien yhteenliittymä antaa aktiivisesti lausuntoja mm. maakuntaohjelmaan, ja yhteistä Satakunnan kylästrategiaa ollaan laatimassa. Päijät-Hämeen kylät ry kertoo koonneensa laajana prosessina maakunnallista kyläohjelmaa. Sen neljä painopistettä sisältävät useita käytännön toimenpide-ehdotuksia, jotka osaltaan ovat linjassa kokonaisohjelmalinjausten kanssa. Tulemme koordinoimaan ja seuraamaan kyläohjelman toteutumista sekä edistämään sen asioiden viemistä maakuntaohjelmaamme sekä vastaavasti kylien kyläsuunnitelmien linkittämistä kuntien suunnitelmiin, lupaa Päijät-Hämeen kylät ry. Myös Päijät-Hämeen maaseudun kehittämisyhdistys ry ilmoittaa eri tavoin edistävänsä kyläsuunnitelmien sisällyttämistä osaksi kuntasuunnittelua ja maakuntaohjelmia. Toisaalta paikallisen kyläsuunnittelun tilanne näyttää vaihtelevan maakunnittain. Varsinais-Suomen TE-keskuksen näkemyksen mukaan kyläsuunnitelmien ja kyläohjelmien tekemiseen tarvitaan vielä lisää jämäkkyyttä ja selkeämpää tavoitteellisuutta. Osallistumisaktiivisuutta tulee selvästi saada kohennetuksi nykyisestä. Pohjois-Kymen Kasvu ry kertoo toteuttaneensa omassa hankkeessaan kyläsuunnitelmien laatimisen sekä on kouluttanut kyläsuunnittelun ohjaajia. Käynnissä on kaksi erillistä kuntakohtaista hanketta, joissa mm. laaditaan kuntakohtaiset kylien kehittämissuunnitelmat sekä laajennetaan peräkyläsuunnitelmia tonttiasiamies- ja tonttipankkiosioilla. Jatkossa se aikoo ELMA-rahoituksella jatkaa kyläsuunnitelmien monipuolistamista esim. kylien liiketoimintasuunnitelma- ja maisemanhoito-osioilla. Kaustisen seutukunnan lausunnossa kaavaillaan, että kuntakohtaisista kyläohjelmatyöryhmistä kehitetään kylien ja kuntien yhteistyön foorumeita vuoden 2005 loppuun mennessä. Pirkan Kylät ry kertoo: Pirkanmaalla on hyviä kokemuksia kunnan kaikkien kylien yhteisistä kyläsuunnittelu-

58 47 hankkeista, joissa kunnan jokaiselle kylälle on tehty kyläsuunnitelma asukkaita osallistavasti. Ja: Kyläsuunnitelmia Pirkanmaalla on tehty melko kattavasti ja tänä vuonna niitä on tarkoitus tuottaa lisää kyläasiamiehen työnä Kylätoimintaa kuvaava osio toimenpide-esityksineen on hyvä ja toteutettavissa laajassa yhteistyössä eri tahojen kanssa. Keskeinen ongelma on, että paikallisen kehityksen rakenteet ovat vielä puutteelliset. Kehitystyö erityisesti julkisella sektorilla nähdään edelleen vain kolmitasoisena: kunta-, alue- ja valtakunnan tasoisena. Kansalaisten ja heidän järjestöjensä vaikutusmahdollisuuksia ja luovia voimavaroja oman ja lähiympäristön kehittämiseksi ei ole hyödynnetty kaikkien eduksi. Tarvitaan kaikki tahot kokoavaa, sektorirajojen yli menevää kehitystyötä; jäntevää kylätoimintaa, lausuu Suomen Kylätoiminta ry Kylien infrastruktuurin kehittäminen koetaan tärkeäksi (33) Kylien infrastruktuurin rapistumisen ehkäisemiseksi ja asumisen tason turvaamiseksi kylätoiminta etsii ja luo käytäntöjä, joilla kylien asukkaat osallistuvat kylänsä infrastruktuurin suunnitteluun ja käytännön kehittämistyöhön yhdessä viranomaisten ja muiden asioista vastaavien tahojen kanssa. (SYTY, maakunnalliset kylien yhteenliittymät, kyläyhdistykset, TE-keskukset, ympäristökeskukset, maaseudun kehittämisyhdistykset, kunnat) Ympäristöministeriö kannattaa ehdotusta: Se pitää tärkeänä, että kyläkehityksen haasteiden yhteydessä on tarkasteltu kylämaisemien rapistumista ja infrastruktuurin vanhenemista ja tehty näitä koskevia toimenpide-ehdotuksia, joihin ympäristöministeriö osallistuu mahdollisuuksiensa puitteissa yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Uudenmaan ympäristökeskuksen kokemuksen mukaan ympäristön parantamiseen ja hoitoon liittyvillä hankkeilla on kyläyhteisöjä yhdistävä vaikutus ja ne luovat edellytyksiä alueiden muulle kehittämiselle. Jatkossa tämäntyyppisten hankkeiden laaja toteuttaminen on toivottavaa. Tärkeänä asiaa pitää myös Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, joka opastaa seuraavasti: Kylien infrastruktuurin rapistumisen ehkäiseminen ja asumisen tason turvaaminen kylätoiminnan keinoin vaatii aktiivisuutta kyliltä. Nykyisen käytännön mukaan aloitteet ympäristöhankkeista tulevat suoraan kyliltä tai kuntien kautta viranomaisille, jotka huolehtivat hankkeiden mahdollisesta eteenpäin viemisestä. Vaihtoehtona nykyiselle käytännölle voisi olla kyläkohtaisten suunnitelmien liittäminen kuntasuunnitelmiin, jolloin kuntien sitoutuminen selviäisi. Kylätason liittäminen aluesuunnitteluun on mahdollista hoitaa liittämällä kuntasuunnitelmat seutukuntasuunnitelmiin, joita puolestaan voitaisiiin käyttää materiaalina maakuntasuunnitelman ja -ohjelman laadinnassa. Mikäli maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelmasta tulee viranomaistoimintaa ohjaava, järjestelmä mahdollistaisi rahoituksen useammalta viranomaiselta ja useammasta rahoituslähteestä. Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskus jatkaa edelleen: Ympäristöhallinto toimii jo nykyisin yhteistyössä työhallinnon kanssa suunnittelu- ja toteuttajatahona kylätason infran rakentamisessa. Kohteina ovat olleet mm. vesihuolto ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rakennukset. Etelä-Karjalan liiton mielestä mekanismi kyläsuunnitelmista maakuntaohjelmiin toimenpide-ehdotuksen 33 mukaisesti voi kulkea huomattavasti suorempaa reittiä: Kyläohjelmien laadinnassa huomioidaan kylien kehittämistarpeet, siten myös nämä kehittämistarpeet tulevat mukaan maakunnalliseen kyläohjelmaan ja huomioon otettua myös maakunta- ja maaseutuohjelmassa.

59 48 Päijät-Hämeen Maaseudun kehittämisyhdistyksen alueella kylien infrastruktuurin kehittämistoimet ovat toistaiseksi koskeneet vesiosuuskuntaselvityksien tekoa ja vesihuoltoneuvontaa. Etelä-Pohjanmaan toimintaryhmät ovat rahoittaneet erilaisia kehittämishankkeita liittyen kyläympäristöön ja infrastruktuuriin, mm. kylien ympäristösuunnitelmien, järvien kunnostussuunnitelmien ja laajakaistasuunnitelmien tekoa yhdessä kuntien, kylien ja ympäristöviranomaisten kanssa. Pohjanmaan toimintaryhmät puolestaan kantavat eniten huolta jätevesien käsittelystä, jonka järjestäminen tulee lisäämään asumisen kustannuksia maaseudulla. Pirkanmaan toimintaryhmät kiinnittävät huomionsa myös tiestöön: Maaseudun kehittymisen kannalta perusinfrastruktuurin ylläpitoon ja kehittämiseen liittyvät toimenpiteet ovat edelleen hyvin tärkeitä asioita. Esimerkiksi tiestön kunnon ja sen hoidon huonontunut tila viime vuosina on selkeästi havaittava asia. Myös Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry kannattaa ehdotusta 33, samaten Maaseudun kehittämisyhdistys SAMPO ry sekä Pohjois-Kymen Kasvu ry. Keskipohjalaiset kylät ry ja Pirkan Kylät ry tukevat niin ikään ehdotusta. Edellisen mukaan laajakaistaisesta tiedonsiirtoverkosta on tullut maaseudun kylien kehittämisen yksi perusinfrastruktuuri. Jälkimmäinen vakuuttaa, että Pirkanmaalla kylien palvelu- ja infra-asioita viedään eteenpäin kahden kyläasiamiehen voimin. Kylien infrastruktuurin kehittämistoimet on yhteistyössä viranomaisten kanssa paikoin ulottuneet myös maankäytön suunnitteluun. Kantri ry kertoo, että sen alueella on POMOja LEADER -aikana tehty tai ollaan tekemässä seitsemän kylän alueelle maankäyttösuunnitelma. Osa niistä on vahvistettu tai vahvistetaan osayleiskaavaksi. Suunnitelmilla uutta asutusta pyritään ohjaamaan maiseman, jo olemassa olevan asutuksen sekä infrastruktuurin kannalta järkevästi. Asiaa kannattaa KEHU ry, jonka mielestä Keski-Uudellamaalla kyläläisten osallistuminen kaavan ja infran suunnitteluun tuntuu tärkeältä. Peruspalveluiden kunnossapidossa tarpeet vaihtelevat alueittain. Alueemme maaseutukulttuurin ja ympäristön säilyttäminen on tärkeää niin asukkaille itselleen kuin kaupunkilaisille. Paikalliset toimintaryhmät ovat mahdollistaneet rahoituksellaan infrahankkeiden käynnistämisen kylissä. Paljon enemmänkin olisi tarvetta kylien omille toimenpiteille. Kymmenien paikallisten toimintaryhmien yhteisesti antamassa lausunnossa korostetaan: Jotta maaseutu voi olla kilpailukykyinen vaihtoehto niin asumisen kuin myös yrittämisen kannalta, perusinfrastruktuuri ja -palvelut pitää olla kunnossa. Tilanne ei valitettavasti ole tällä hetkellä näin hyvä. Tiestön huono kunto ja hoito tai laajakaistayhteyksien tarjonnan alueellinen epätasa-arvo ovat tästä eräitä esimerkkejä. Keski-Suomen toimintaryhmät pohdiskelevat omia vaikuttamiskeinojaan: Rahoitetaan kylien kehittämishankkeita ja yritetään olla etsimässä ratkaisuja, jos ei voida rahoittaa. Tarvitsemme vielä tiiviimpää yhteistyötä eri rahoittajien kanssa, tietoa rahoitusmahdollisuuksista. Oulujärvi LEADER ry:n mielestä löydettyjen mallien ja esimerkkien siirtämiseen toisille kylille ja alueille pitäisi kiinnittää erityistä huomiota Kylien hoivapalveluille tarvetta, mutta toiminnan muoto vielä hahmottumatta (34) Kylät tukevat välittäjäorganisaatioina vanhenevien ihmisten kotona asumista organisoimalla ja kehittämällä kuntien ammattimaista vanhustyötä täydentäviä hoivapalveluja. Asiaa viedään eteenpäin yhteistyössä kuntien, yrittäjien, järjestöjen, ammattimaisten vanhustyöntekijöiden ja kirkon diakoniatyön kanssa. (SYTY, maakunnalliset kylien yhteenliittymät, TE-keskukset, maaseudun kehittämisyhdistykset, kyläyhdistykset, kunnat, seurakunnat, järjestöt)

60 49 Päijät-Hämeen liiton mielestä kylätoiminnalle tai kylän ihmisille ei voi asettaa viranomaisille tai yhteiskunnalle kuuluvia hoiva- tai huolehtimispalveluvastuita naapuriapuvelvoitteena. Toisaalta: Kylien oma aktiivisuus on kuitenkin palkittava mahdollisuutena luoda uusia yhteisiä toimintamalleja ja kyläpalveluja. Kainuun maakunta -kuntayhtymän lausunnossa yhtymän sosiaali- ja terveystoimi pitää tärkeänä, että eri toimijat, ml. kylätaso, tekevät yhdessä töitä yhteisen tavoitteen eli kainuulaisten hyvinvoinnin ja kotona asumisen tukemisen eteen. Sosiaali- ja terveysministeriö kertoo valmistelevansa kokeiluhanketta kylien liikkuvista ja monihoivapalveluista alkavaksi vuonna Siten STM on omalta osaltaan tukemassa tällaisen uuden palvelumuodon syntymistä. STAKES puolestaan ei ota kantaa ehdotukseen sinänsä, vaan näkee kylätoiminnan ja kunnallisen toiminnan mahdollisuudet vanhusten hoidossa hieman oudolla tavalla suoran ja edustuksellisen demokratian vastakkainasettelun kannalta: Kylien asukkaat nähdään (ohjelmassa) ikään kuin eri ihmisinä kuin kuntien asukkaat eikä nähdä edustuksellisen demokratian merkitystä esimerkiksi suorankin toiminnan infrastruktuurin ja resurssien turvaajana. Esimerkiksi ohjelmassa todetaan, että kylien asukkailla on tehokkaampiakin keinoja kuin odottaminen, että jokin ulkopuolinen taho kunta tai valtio tulisi ratkomaan ongelmat. Tämän melko itsestään selvän asian toteaminen näyttää jostain syystä ärsyttävän lausunnon kirjoittajaa. Vanhustyön Keskusliitto pitää erinomaisen tärkeänä sitä, että kokonaisohjelmassa on näkyvästi nostettu esille maaseudun ikärakenteen muutos, ikääntyneiden palvelutarpeiden tyydyttäminen sekä kolmannen sektorin merkitys. Keskusliitto pitää tärkeänä, että myös maaseudun ikäihmisten hyvinvointi turvataan ja palvelut järjestetään perustuslain hengen turvaavalla tavalla. Tällöin tarvitaan julkisen, kaupallisen ja kolmannen sektorin yhteistyön lisäämistä. Liitto näkee kokonaisohjelmassa esitettyjen toimenpiteiden liittyvän paitsi liiton jäsenyhdistysten, myös kyläyhdistyksien toimintamahdollisuuksiin jopa ratkaisevalla tavalla. Maakuntakohtaiset eroavuudet kylien hoivapalvelujen tarpeissa tulevat näkyviin lausunnoissa. Varsinais-Suomen TE-keskus kertoo, että hoivapalveluyrittäjyys Varsinais-Suomen haja-asutusalueilla on lisääntynyt suhteellisen vähän verrattuna muuhun Suomeen. Osasyynä tähän lienee suuri kuntatiheys ja verrattain kohtuulliset etäisyydet taajamien parempaan palvelutarjontaan. Monet paikalliset toimintaryhmät ovat jo pienessä määrin olleet edesauttamassa kylien hoivapalveluiden järjestämistä tai esiselvitysten laatimista. Kantri ry:n kertoman esimerkin mukaan Nokian kylissä on tehty kotipalveluselvitys. Aktiivinen Pohjois-Satakunta ry:n mukaan asiassa on edetty jonkin verran, mutta paljon on tehtävää. Pilottihankkeiden levittämistä tarvitaan. Maaseudun kehittämisyhdistys PoKo ry kertoo: Vanhustyötä täydentäviä palveluita on synnytetty kahdessa 4H-vetoisessa kehittämishankkeessa, jonka lisäksi toimintaryhmä on järjestänyt alueellaan kaksi hoivapalveluiden edistämiseen tähtäävää keskustelutilaisuutta. Länsi- Uudenmaan kehitys LUKE ry:n alueella on toimenpide-esityksen 34 mukaista toimintaa toteutettu onnistuneesti muun muassa 4H- ja SPR -järjestöjen toimesta, muitakin toimijoita on löytynyt. Väestön ikääntyessä tässä riittää työsarkaa edelleen. Myös Päijät-Hämeen maaseudun kehittämisyhdistys sekä Pohjois-Kymen Kasvu ry ovat edistäneet asiaa alueillaan. Keski-Suomen toimintaryhmät ovat kokeneet, että vastuutahoja on vaikea löytää vapaaehtoisjärjestöistä, samoin palvelun maksajia on vähän tai ovat vähissä varoissa. Yritetään kuitenkin olla

61 50 mukana viemässä asiaa eteenpäin. Välittäjäorganisaatioasia ei ole ihan helppo juttu. Pyhäjärviseudun kehittämisyhdistys näkee puolestaan vaikeutena sen, että kunnat eivät vielä ainakaan kaikkialla miellä kyliä riittävän luotettaviksi ja varteenotettaviksi kumppaneiksi hoivapalveluiden järjestämisessä. Tässä toimintaryhmät, jotka ovat jo saaneet aikaan alueillaan uskottavuutta, voisivat ehkä kyliä paremmin toimia välittäjäorganisaatioina. Uusia toimintamalleja tulee kokeilla. Alueellista variaatiota uskottavuuskysymyksessä varmaan löytyy. Oulujärvi LEADER ry näkee, että maaseudulla kasvava palveluiden tarve antaa mahdollisuuden työpaikkojen syntymiseen. Verotuksessa tehtävä kotitalousvähennys tukee palveluiden oston lisääntymistä. Hyöty tulee kuitenkin vasta lopullisessa verotuksessa jälkikäteen, joten pienituloiselle se ei välttämättä ole todellinen apu palvelun hinnan pienentämiseen. Toimintaryhmä ehdottaa: Pitäisi luoda menettely, jossa kirjallinen palvelusopimus tilaajan ja tuottajan välillä oikeuttaisi välittömään veroprosentin alentamiseen kotitalousvähennystä vastaavalla summalla. Kehitämme aktiivisesti uusia muotoja palveluiden turvaamiseksi maaseudulla, mm. päivähoito- ja iltapäiväkerhotoiminta, vanhusten kotipalveluiden uudet muodot ja vapaaehtoistoiminta. Kehittämishankkeissa ovat mukana mm. kylät, kunnat, yrittäjät, ja urheiluseurat, maa- ja kotitalousnaiset ja monet muut yhteisöt. Tulevissa ohjelmissa palveluyrittäjyys tulee olemaan keskeisenä teemana, kuvaavat Etelä-Pohjanmaan toimintaryhmät yhteisessä lausunnossaan yhteistyön toimivuutta ja monimuotoisuutta omassa maakunnassaan. 4.4 Toimintaryhmätyön jatkolle laaja tuki Toimintaryhmätyön keskeinen rooli maaseutupolitiikassa on useiden lausunnonantajien mielestä otettu huomioon hyvin laajassa kokonaisohjelmassa. Toimintaryhmätyön jatkumisella seuraavalle EU-ohjelmakaudelle on lausujien mielestä keskeinen merkitys maaseutupoliittisen kokonaisohjelman tavoitteiden toteuttamisessa. Toimintaryhmätyön hallintorahoituksen pysyvyyttä ja yksinkertaista ja joustavaa raportointia pidetään tärkeänä lähtökohtana seuraavalle EU-ohjelmakaudelle. Toimintaryhmätyöhön liittyvät ehdotukset (35 37) puhuttelevat lausunnonantajia monin eri tavoin ja monista eri lähtökohdista. Lausunnoissa tulee näkyviin näkökulman määrittyminen esimerkiksi toimintaryhmän lähtökohdista tai maakuntaliiton näkökulmasta tarkasteltuna, jolloin aluenäkökulma korostuu. Vaikeutena nähdään suurempien kaupunkien eri organisaatioiden kiinnostuksen puute maaseutumaisten alueiden kehittämistä kohtaan sekä maaseutu- ja kaupunkipolitiikan välisen vuorovaikutuksen heikkous. Toisaalta esimerkiksi maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelma nähdään keskeisenä menettelytapana. Itä-Uudenmaan liiton lausunnon mukaan menettely vahvistaa ja konkretisoi yhteistyötä aluetasolla. Kehittämistä toimintatavassa liiton lausunnon mukaan kuitenkin on: Toteuttamissuunnitelman vaikuttavuutta tulee jatkossa parantaa siten, että käytettävissä olevia voimavaroja voidaan suunnata mahdollisimman hyvin alueella asetettujen tavoitteiden ja tarpeiden mukaisesti. Leader+ -ohjelma koetaan toimintaryhmien lausunnoissa erittäin tarpeelliseksi maaseudun kehittämisen välineeksi ja onnistuneeksi toimintatavaksi. Ohjelma on olemassaolonsa aikana kyennyt vahvistamaan maaseudun paikallistason kehittämistä. Tämä heijastaa lausunnonantajien mielestä maaseutupolitiikan läpäisyperiaatteita, joista bottom-up -periaate

62 51 on erittäin keskeinen. Toimintaryhmä Pirityiset ry lausuu Leader+ -ohjelmasta seuraavaa: Ohjelma on olemassaolonsa aikana kyennyt vahvistamaan monin eri tavoin alueemme kehittymistä lähtien paikallisten ihmisten ja organisaatioiden tarpeista. Ohjelman vahvuudet ilmenevät juuri ruohonjuuritason kehittämisen välineenä sekä joustavuutena liittyen alueen erityispiirteisiin ja päätöksentekoon, kuten maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassakin todetaan. Pirityiset ry kehottaa huomioimaan maaseutupoliittisen kokonaisohjelman jatkotoimenpiteissä toimintaryhmätyöhön liittyen seuraavia asioita: Leader+ toimintaryhmien toimintamahdollisuudet on tulevaisuudessa varmistettava a) riittävän rahoituksen ja henkilöstöresurssien säilyttämisellä kaikilla tukialueilla, b) yhteistyön tehostamisella toimintaryhmien ja muiden kunnallisten ja valtiollisten organisaatioiden välillä, c) nykyisenkaltaisella hallinnollisen päätöksenteon vapaudella, d) kehittämistoimien rajaamattomuudella pelkkiin maatiloihin, e) teknisen tuen käyttömahdollisuuksien lisäämisellä sekä f) toimintaryhmien vastuukysymysten selkiyttämisellä ongelmatapauksissa. SAMPO ry ehdottaa lausunnossaan niin sanotusta 15 % -säännöstä riippumatta väestöpohjaltaan kaikkein pienimmille toimintaryhmille toiminnan edellyttämien riittävien henkilöstöresurssien ja muiden resurssien turvaamista perushallintorahalla Hallinto- ja rahoitusmenettelyyn tarkistuksia Kuntien osuus toimintaryhmätyön rahoittajana valtion lisäksi nähdään osassa lausuntoja merkittävänä. Kuntien syvenevä taloudellinen ahdinko herättää kuitenkin ajatuksia ja kuntien rahoitusosuutta ehdotetaan esimerkiksi Keskipiste-LEADER:n lausunnossa laskettavaksi nykyisestä 20 prosentista 10 prosenttiin. Kuntaliitto toteaa omassa lausunnossaan: Tulevassa ohjelmatyössä ja rakennerahastokauden toimintaryhmien rahoituksessa tulisi ottaa huomioon erilaisten kuntien taloudelliset mahdollisuudet osallistua hankkeisiin. Pienikin hanke voi olla merkittävä alueen kehittämisen kannalta. Kuntien roolia kommentoi lausunnossaan Peräpohjolan kehitys ry toivoen valtakunnallisilta tahoilta puuttumista asiaan. Näin viesti olisi toimintaryhmän mielestä arvovaltaisempi ja vaikuttavampi: Toimintaryhmät on velvoitettu päätöksenteossaan kolmikantavaatimuksella sitouttamaan julkisen tahon edustajia toimintaryhmätyöhön. Tämä ei riitä sitouttamaan kuntia varsinaiseen kehittämistyöhön tarvittavalla tavalla. Kuntien sitouttamisessa tarvitaan suoraa linkkiä ja yhteyttä toimintaryhmäyhteyden lisäksi kuntien ja kehittämistyöstä vastaavien valtakunnallisten tahojen välille. Asia on havaittu, mutta siihen ei ole muuta kuin sopimusluonteinen rahoitusvastuuratkaisu valtakunnallisesti. Rahoitus- ja työnjakokysymykset edellyttävät kehittämisyhdistysten ja kuntien toimivia suhteita. Toimintaryhmätyön roolia ja maaseutupoliittisen kokonaisohjelman ehdotusta 35 kommentoi muiden lausunnonantajien näkemyksiä kuvaavalla tavalla Etelä-Karjalan liitto: Alueellisella toimintaryhmätyöllä on erittäin suuri merkitys maaseudun kehittämisessä ja se muodostaa olennaisen osan kehittämistyön kokonaisuudesta ja huomioidaan myös maakunnallisten ohjelmien laadinnassa. Maakunnilla on lausuntojen mukaan hyviä kokemuksia eri rahoituksella toimivien toimintaryhmien työstä. Rahoituksen turvaamista pidetään jatkossa tärkeänä ja toimintaryhmätyötä halutaan kehittää edelleen. Pohjanmaan liitto kannattaa myös vastaavan tyyppisen työskentelytavan kehittämistä kaupungeissa (paikalliset kehittämisyhdistykset).

63 52 Toimintaryhmätyö nähdään lausunnoissa tärkeänä aluepolitiikan ja maaseutupolitiikan välineenä sekä osana maakuntien kokonaisvaltaista kehittämistyötä. Resurssit ovat kuitenkin usein riittämättömät. Maaseudun kehittämisyhdistyksien rahoitus tulee turvata myöntämällä perushallintoraha valtion talousarviosta, korostetaan Etelä-Pohjanmaan liiton lausunnossa. Maa- ja metsätalousministeriön maatalousosaston politiikkalinjan lausunnon mukaan erityisohjelmassa esitetty toimintaryhmätyön jatkaminen on jo mukana seuraavan ohjelmakauden suunnittelussa ja siihen varatun rahoituksen määrä on suhteessa ohjelmien kokonaisrahoitukseen. Ilmaisu ei kerro mitään tulevasta rahoituksesta! Ehdotukseen 36 maaseudun kehittämisyhdistysten rahoittamiseen valtion talousarvion omalta momentilta vastataan maa- ja metsätalousministeriön lausunnossa seuraavasti: Kehittämisyhdistysten rahoitus on tulevaisuudessakin mahdollista EU-osarahoitteisista maaseutuohjelmista, joten erillistä budjettimomenttia rahoitukselle ei tarvita. Kannanotto on poikkeava suhteessa muihin lausuntoihin, joissa kannatetaan perushallintorahan myöntämistä. Ministeriön lausunnonkirjoittajat eivät ole perehtyneet syihin, miksi toiminnan rahoitus halutaan järjestää toisin kuin nyt. Toimintaryhmien antamassa yhteisessä lausunnossa perushallintorahalla nähdään olevan suuri merkitys työn jatkuvuuden kannalta. Toimintaryhmien perushallintorahalla voidaan turvata kaikille ryhmille riittävät resurssit, todetaan Oulujärvi Leader ry:n lausunnossa. Nykyinen menettely, jossa hallintorahan suuruus on sidoksissa hankerahoihin, ei ole lausujan mukaan paras mahdollinen, koska työmäärä ei ole suoraan verrannollinen hankerahakehykseen. Useissa lausunnoissa tulee esille huoli rahoituksen turvaamisesta ohjelmien välikaudella sekä pohdintaa siitä, miten maakuntaohjelmien ja maakuntastrategioiden toimenpiteet ja tavoitteet toteutuvat konkreettisina käytännön tasolla. Ongelmana pidetään sitä, että maaseudun kehittämistarpeita ja vuorovaikutuksen tarvetta ei nähdä välttämättömänä oman vaikutusalueen ulkopuolella. Tällaisesta kehityksestä on ollut toimintaryhmien mielestä seurauksena maaseudun asukkaiden lisääntyvä vastuuntunto oman alueensa kehittämisestä sekä ihmisten ja kylien lisääntynyt halu vaikuttaa oman ympäristönsä kehittämiseen. Maaseutupoliittisen kokonaisohjelman ehdotus 35 toimintaryhmätyön rahoituksesta nähdään erittäin tärkeänä. Pohjois-Karjalan TE-keskus toteaa lausunnossaan seuraavasti: Ehdotuksen läpivienti on tulevan ohjelmakauden kehittämisohjelmien toteutuksen yksi keskeinen kulmakivi maaseudun kehittämisen kannalta. Mikäli tämä asia jää hoitamatta lukuisilta muilta ehdotuksilta putoaa pohja pois. Varsinais-Suomen TE-keskus painottaa lausunnossaan toimintaryhmätyön rahoituksen turvaamista ja vakiinnuttamista perushallintorahalla, jotta työvoiman vaihtuvuutta pystyttäisiin vähentämään ja osaamisen taso turvaamaan. Hallinnon vakauttaminen edellyttäisi toimintaryhmien lausunnon mukaan kahden pysyvän henkilön palkkaamista. Aktiivinen Pohjois-Satakunta ry toteaa lausunnossaan: Jos toimintaryhmistä halutaan merkittäviä aluekehittäjiä, niin hallinto olisi saatava vakaalle pohjalle. Tämä tarkoittaa vähintään kahta pysyvää henkilöä ja lisäksi sitten toiminnan laajuuden mukaan lisäresursseja tilapäisin järjestelyin. Tässä päästään eteenpäin myös toimintaryhmien entistä tiiviimmällä yhteistyöllä. Nykyisen kauden työpanos/toimintaryhmä on keskimäärin 1,8 henkilöä. Lapin TE-keskuksen lausunnossa esitetään toimintaryhmien työn ja tulosten arvioimista, jonka tulisi olla pohjana toimintaryhmätyön jatkolle. Rahoitukseen tulisi osallistua useammat rahastot, korostaa Lapin TE-keskus. Tätä samaa asiaa ehdottaa lausunnossaan Aktiivinen

64 53 Pohjois-Satakunta ry, joka näkee rahoituspohjan laajentamisen tärkeänä: Rahoituksen tulisi kattaa muutkin hallinnonalat kuin maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala. Tämä nähdään periaatteellisesti tärkeänä asiana. Pyhäjärviseudun Kehittämisyhdistys ry ottaa lausunnossaan kantaa samaan asiaan seuraavasti: Muutkin ministeriöt kuin MMM voisivat uudella ohjelmakaudella rahoittaa toimintaryhmiä omalta osaltaan. Toimintaryhmillä on hyvin paljon muidenkin ministeriöiden toimialaan liittyviä hankkeita Toimintaryhmien rooli ja tehtävät keskusteluttavat Päijät-Hämeen liitto korostaa: Toimintaryhmätyö on ollut varsin onnistunutta ja maaseutua aktivoivaa, mutta siitä ei tule tehdä vakinaista julkisen sektorin kustannuksella toimivaa viranomaista, vaan nykyisessä ohjelmapainotteisessa toteuttamisessa sen tarve ja rahoitus tulee ratkaista ohjelmakausittain. Pohjois-Pohjanmaan TE-keskus myötäilee lausunnossaan peläten suuria muutoksia: Toimintaryhmätyöhön tulisi kaiken kaikkiaan suuria muutoksia: autonomia, suuremmat resurssit, omarahoitusvaatimus jne. Tällöin ryhmiä ajetaan muistuttamaan pieniä maaseutukeskuksia, jotka saavat jakaa hankerahoitusta. Jotta käytäntö saadaan toimimaan, on ryhmien ohjelmien laatimiseen ja henkilövalintoihin kiinnitettävä aivan erityistä huomiota, etteivät hakijat joudu eriarvoiseen asemaan. Yksi toimintamalli olisi viedä toimintaryhmätyö jo toimivan organisaation siipien suojaan, ettei seuraava ohjelmakausi mene taas harjoittelun merkeissä. Kritiikki ei ole osuvaa: toimintaryhmät eivät ole viranomaisia, eikä harjoittelu näytä estäneen tulosten aikaansaamista. Österbottens Svenska Lantbrukssällskap r.f. ehdottaa lausunnossaan byrokratian vähentämistä toimintaryhmätyössä. Pohjois-Pohjanmaan TE-keskus kritisoi lausunnossaan toimintaryhmätyön heikkoutta eli toiminnan laadun riippuvuutta toiminnanjohtajan henkilökohtaisista ominaisuuksista. Esimerkiksi pitkäaikainen sairaustapaus voi halvaannuttaa toimintaryhmän toiminnan pitkäksi aikaa. Hankkeiden tarkoituksenmukaisuuden harkinta on toimintaryhmissä Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksen lausunnon mukaan myös liian paljon yhden henkilön eli toiminnanjohtajan vastuulla. Joskus voi näin olla, mutta toimintaryhmätyöllä pyritään nimenomaan yhteisvastuulliseen hankkeiden valmisteluun ja päätöksentekoon ja selvitysten mukaan tähän on myös jo laajasti päästy. Siten toimintaryhmätyö täydentää TE-keskusten päätöksentekoa, joka aivan liian paljon riippuu vastuuviranomaisen, yleensä yhden henkilön, taidoista tai tietämättömyydestä. Kymenlaakson liiton lausunnossa todetaan: Toimintaryhmien työn tärkeyttä korostetaan maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa varmasti aiheellisesti, mutta kylätalojen kohentamisen ym. harrastusluonteisten projektien sijaan tulisi tukea kohdentaa yritysten toimintaedellytysten parantamiseen. Liiton mielestä toimintaryhmien tuoma lisäarvo maaseudun kehittämisessä on ollut vaatimatonta. Toimintaryhmien hallinto on liian raskasta, kun otetaan huomioon, että viranomaispäätökset tehdään kuitenkin TE keskuksissa. Liiton mielestä maaseudun kehittämistyö on yliorganisoitu, kuten maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa todetaankin. TE-keskukset pitävät aivan päinvastoin hyvin myönteisenä sitä, että kokonaisohjelmassa esitetään toimintaryhmien toimintaedellytysten selkeää vahvistamista ja toiminnan monipuolistamista entisestään. Paikalliset toimintaryhmät, suppean maaseutupolitiikan toteuttajina, tekevät TE-keskusten mielestä arvokasta työtä maaseudun kehittämiseksi. Vastakkaiset näkemykset selittyvät sillä, että TE-keskukset arvioivat toimintaryhmien työtä osana vastuullaan olevaa maaseudun kehitystyötä, kun taas Kymenlaakson liiton kanta on hyvin hallinnollinen. Kokonaisohjelma ei suinkaan pidä toimintaryhmätyötä maaseudun kehitystyön yliorganisoitumisena.

65 54 Sampo ry toteaa lausunnossaan, että toimintaryhmien kannalta perushallintorahan osoittaminen yksinkertaistaa toimintaa ja vapauttaa resursseja toimintaryhmien varsinaiseen työhön eli kehittämistoimintaan. Väliarvioinnit osoittavat lausujien mielestä, että toimintaryhmät ovat tähän mennessä onnistuneet erityisesti sosiaalisen pääoman luomisessa alueillaan sekä osallistumisen, omatoimisuuden ja yhteistyön lisäämisessä. Toimintaryhmätyö tukee myös maaseudun nuorten ja tasa-arvoasioiden toteutumista maaseudulla, korostaa Hämeen TEkeskus. Leader+ -ohjelman vuoden 2003 väliarvioinnissa sekä ryhmien enemmistö että niiden sidosryhmät ovat olleet sitä mieltä, että tulevaisuudessa ryhmien tärkein rahoituskohde on elinkeinojen kehittäminen ja sitä kautta työpaikkojen luominen. Tätä useissa lausunnoissa kuten Hämeen TE-keskuksen ja Itä-Suomen lääninhallituksen kannanotoissa pidetään perusteltuna strategisena valintana ja tuloksellisuuden kannalta välttämättömänä. Olennaisena nähdään pysyvien vaikutusten ja uusien työpaikkojen aikaansaaminen. Hallinnon kehittämistoimissa keskustelu ja toimenpiteet eivät saa jäädä vain rakenteita ja organisaatioiden valtasuhteita koskeviksi, korostaa Itä-Suomen lääninhallitus. Aivan oikein, mutta jos tarvittavia rakenteita ei ole tai ne eivät ole valmiita? Lääninhallituksen opastus ei riitä. Rakenteista on puhuttava vai oletetaanko, että nopean yhteiskunnallisen muutoksen oloissa voidaan jatkuvasti toimia entisillä hallintorakenteilla ja kansalaistoiminnan työmuodoilla? Kokonaisohjelman vastaus on: myös rakenteiden ja organisaatioiden on muututtava. Yhteisvastuuta elinvoimaisen maaseudun kehittämiseksi, korostetaan useissa lausunnoissa. Toisaalta maaseutupoliittisen erityisohjelman painottama aktiivisten toimijoiden maaseutu herättää pohdintaa. Toimintaryhmien ja ruohonjuuritason toimijoiden omat kehittämisohjelmat nähdään keskeisinä, ja konkreettisia toimenpiteitä maaseudun toimintarakenteiden vahvistamiseen kaivataan erityisesti maaseutupoliittiseen erityisohjelmaan lisää. Tämä ilmenee Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen lausunnossa: Tarvitaan ns. ruohonjuuritason konkreettiset toimenpiteet ja kehittämisohjelmat ja vasta sen jälkeen voidaan edellä olevan tavoitteen mukaista toimintaa saada aikaan. Maaseudun suurin ongelma syntyy ihmisten luontaisista tarpeista, joita ovat mm. huoli toimeentulosta, tulevaisuudesta, jaksamisesta, perheen ja omasta hyvinvoinnista ja vertaiskontakteista sekä luotettavasta tiedonsaannista ja kommunikoinnista. Ohjelmakaudella ei kuitenkaan esitetä konkreettisia toimenpiteitä eikä varoja edellä olevan mukaiseen maaseudun toimintarakenteiden kehittämiseen. Havainto on tarkka. Poliittiset maaseutudokumentit yrittävät edelleen selvitä rahatta pälkähästä. Elinvoimaista maaseutua ei enää voi saavuttaa sektorihallinnon toimenpiteiden ja niiden julkisen rahoituksen kautta vaan on suunnattava varoja myös poikkihallinnollisten toimintarakenteiden kehittämiseen ja niiden työhön. 4.5 Kunnat tärkeitä, näkymät epäselvät (38) Kuntien yhteistyössä korostetaan tehtäväkokonaisuuksien hoitamista ja erilaisten kuntien mahdollisuuksien huomioon ottamista. Valtio edistää merkittävät kokonaisuudet huomioon ottavaa kuntayhteistyötä. (SM, VM, Suomen Kuntaliitto) (39) Kuntien valtionosuuksien indeksitarkistus toteutetaan täysimääräisenä, investointien valtionosuuksien rahoitus turvataan sosiaali- ja terveydenhuollossa ja se säilytetään opetustoimessa ainakin perusopetuksessa ja kirjastoissa sekä kuntien valtionosuusjärjestelmän

66 55 tasausrajan tarkistamismahdollisuus selvitetään. Järjestelmään otetaan mukaan voimakas väestön väheneminen erillisenä tekijänä ja koulumatkojen inhimillistämiseksi haja-asutuskerroin. (SM, VM, STM, OPM, Suomen Kuntaliitto) Joensuun yliopiston antaman lausunnon mielestä valtion kuntapolitiikka on keskeisessä asemassa laajan maaseutupolitiikan toteuttamisessa. Kokonaisohjelmassa kiinnittää huomiota se, että maaseudun hyvinvointipalvelut mainitaan, mutta ei eritellä sitä, miten maaseudun ja kuntien peruspalvelut toimivat. Kuntataso jää ohjelmassa sivuun, vaikka kunnat edelleen vastaavat maaseudun paikallisista julkisista palveluista ja tärkeästä osasta tietoperustaisen kehityksen paikallisesta infrastruktuurista. Lisäksi itse maaseututyypittely perustuu juuri kuntajakoon. Päätökset valtion kunnille osoittamasta rahamäärästä ja vastuista vaikuttavat suoraan mm. koulu-, sosiaali- ja terveyspalvelujen toimintaan. Lausunnossa ei kuitenkaan kommentoida yksilöidysti ehdotuksia 38 ja 39, joissa käsitellään nimenomaan kuntien valtionosuuksien indeksitarkistusten toteutusta ja investointien valtionosuuksien rahoituksen turvaamista. Valtionosuusjärjestelmällä voidaan vaikuttaa siihen, kuinka kunnat toimivat, miten ne tekevät yhteistyötä ja kehittävät palvelurakenteitaan sekä parantavat tuottavuutta. Tässä suhteessa on myös olennaista se, mitä toiminnallinen lainsäädäntö ja muut velvoitteet sisältävät. Tärkeimmät päätökset tehdään kuntatasolla. Hallitusohjelman mukaan kunnallisten peruspalveluiden saatavuus ja laatu on turvattava koko maassa kohtuullisella vero- ja maksurasitteella Paineita suurempiin yksiköihin Maaseudun hyvinvointipalveluihin liittyy maaseutupoliittisen kokonaisohjelman mukaan alhaisen syntyvyyden ja muuttoliikkeen seurauksena maaseudun väestörakenteen yksipuolistuminen sekä erityisesti ikääntyvän väestön palveluiden karsiminen. Vanhempien ikäluokkien määrän kasvun ja työikäisten vähentymisen seurauksena huollettavien määrä maaseudulla ja erityisesti harvaan asutulla maaseudulla suhteessa työikäisiin kasvaa samalla kun hyvinvointipalvelujen voimakas kysyntä lisääntyy. Etelä-Suomen lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosasto esittää lausunnossaan, että kuntien vastuulla olevien hyvinvointipalvelujen järjestäminen laadukkaalla ja kustannustehokkaalla tavalla edellyttää nykyistä huomattavasti suurempaa väestöpohjaa ja uudenlaisia toimintatapoja ja palvelutuotannon organisoimista seutukunnallisena, alueellisena tai laajemmalla alue- ja väestöpohjalla. Etelä-Suomen lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosasto esittää lisäksi, että palvelurakennetta uudistettaessa ohjelman mukaisesti jokaisen kunnan olisi laadittava poikkihallinnollinen hyvinvointistrategia palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta. Lääninhallituksen tehtävänä on kuitenkin viime kädessä taata palvelujen käyttäjien ja kansalaisten oikeuksien toteutuminen laadultaan ja määrältään riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin järjestämis- ja tuottamistavasta riippumatta. Käytännössä ongelmalliseksi on osoittautunut ohjaus- ja lupahallinnossa valtakunnallisesti riittävän yhtenäisen palvelutoiminnan vähimmäistasoperusteiden ja -kriteereiden puuttuminen velvoittavalla sitovuustasolla. Tämä johtaa kansalaisten sekä palveluiden tuottajien eriarvoistumiseen ja yhdenvertaisuuden vaarantumiseen asuinpaikasta ja asiakasryhmästä sekä palvelualasta riippuen. Myös AKAVA perustelee lausunnossaan sosiaali- ja terveyspalvelujen tason ja saatavuuden kriteerit erityisesti haja-asutusalueilla riittävyyden käsitteellä, jota voidaan pitää epämääräisenä ja epäselvänä käsitteenä. Kuka määrittää riittävän tason? Missä riittävyys

67 56 määritellään? Mikä on riittävä laatu ja määrä asiakkaan näkökulmasta tai viranomaisen näkökulmasta tarkasteltuna, mikäli vähimmäistasoa eivät edes lupaviranomaiset pysty määrittelemään? Tämä vaikuttaa erittäin vahvasti asiakkaan oikeuksiin saada subjektiivisesti tarkasteltuna laadukkaita palveluja. Kuka turvaa tulevaisuudessa ihmisarvoisen elämän mahdollistamisen kaikille sekä tasa-arvoiset toimintaedellytykset eri väestöryhmille? Riittävyyden vähimmäisvaatimus poliittisena perusteena mahdollistaa ainoastaan minimipalvelujen turvaamisen sekä olemassa olevan palvelurakenteen purkamisen, jolloin kuntien tuottamista peruspalveluista jäävät jäljelle ainoastaan ne sosiaalipalvelut, joihin kuntalaisella on sosiaalihuoltolain tai vammaispalvelulain mukaan subjektiivinen oikeus. Tämä johtaa kansalaisten sekä palveluiden tuottajien eriarvoistumiseen ja yhdenvertaisuuden vaarantumiseen mm. asuinpaikasta ja asiakasryhmästä sekä palvelualasta riippuen. Tasaarvoiset toimintamahdollisuudet eivät toteudu. Ehdotuksiin investointien valtionosuuksien rahoituksen turvaamisesta sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä kuntien yhteistyöstä viitataan Etelä-Suomen lääninhallituksen sosiaalija terveysosaston lausunnossa seuraavasti: Epäedullisen väestö- ja elinkeinorakenteen kunnissa ei pystytä huolehtimaan vaatimukset täyttävien peruspalvelujen ylläpidosta ilman valtakunnallista ja kohdennettua rahoitustukea. Näiden alueiden selviäminen asukkaidensa hyvinvoinnin turvaamisessa voi onnistua vain joko riittävän, elinkelpoisen alue-, kunta- ja väestörakenteen takaavalla, kuntarajat ylittävällä toiminnalla tai/ja mittavalla valtion rahoitustuella. Esimerkiksi kuntien yhteisissä aluestrategioissa tarkastellaan järkeviä tapoja tuottaa kunnallisia elinkeino-, koulutus-, kulttuuri- ja hyvinvointipalveluja Kuntayhteistyötä korostetaan Kuntien yhteistyön edistämistä peruspalveluiden turvaamiseen ja riittävyyteen viitaten puoltaa lausunnossaan AKAVA: Riittävien laadukkaiden peruspalveluiden sekä osaavan henkilöstön saatavuus tulee varmistaa myös haja-asutusalueiden kunnissa. Palvelurakenteiden ja henkilöstön tehtävärakenteiden uudistaminen on väistämätöntä, ja kuntien yhteistyötä eri tehtäväkokonaisuuksissa tulee edistää. Joutsenten reitti ry:n lausunnossa todetaan, että monissa seutukunnissa kuntayhteistyö on vielä jäsentymätöntä. Tämä nähdään kuitenkin toimintaryhmille erittäin oivallisena tilaisuutena roolin ja näkökulman laajentamiseen, koska palvelujen tuottamisen rajoja määritellään alueella jatkuvasti. Yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden käyttäminen hyvinvointipalvelujen tuottajina vaatii uusia innovaatioita, koska alan yrityksiä ydin- sekä harvaan asutulla maaseudulla ei ole riittävästi ja alueen kolmannen sektorin toimijat eivät juurikaan tuota palveluja. Tämä vaatii erillistoimenpiteitä ja erillisrahoitusta, korostetaan samansuuntaisesti Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen lausunnossa. Tutkimusten mukaan järjestöjen tuottamien sosiaalipalvelujen osuus Suomessa on kasvanut olennaisesti 1990-luvun puolivälin jälkeen. Ne tuottavat jo 18 prosenttia sosiaalipalveluista ja yritykset noin 6 7 prosenttia. Vastuun hyvinvointipalveluiden järjestämisestä tulee säilyä kunnilla, mutta palvelutuotantoa tulee täydentää yksityisen sektorin voimin ja kansalaisten valintamahdollisuuksia palveluissa tulee lisätä, toteaa AKAVA lausunnossaan. Kuntien taloudellinen tilanne ja niiden mahdollisuudet hoitaa palvelutehtäviään vaikuttavat ratkaisevasti Pohjois-Pohjanmaan liiton mielestä maaseudun kehittymiseen ja sen houkuttelevuuteen asuin- ja yrittämisen paikkana. Keskeiseksi kysymykseksi määritellään lausunnossa palvelujen turvaaminen: Palvelujen järjestämisessä on etsittävä uusia keinoja. Asukkaiden kannalta on kestämätön tilanne, mikäli kuntien on palvelurakenteen turvaamiseksi edelleen pakko turvautua kunnallisveron korotuksiin samalla kun valtio pyrkii keventämään verotustaan.

68 57 Sosiaali- ja terveysministeriö kannattaa lausunnossaan kuntien hyvinvointipalvelujen turvaamista ja kuntien välisen yhteistyön lisäämistä: Sosiaali- ja terveysministeriön tavoite on täysin yhteneväinen maaseutupoliittisen erityisohjelman kanssa turvata kuntien hyvinvointipalvelut edistämällä ylikunnallista tai seudullista yhteistyötä. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut seudullisen ja alueellisen yhteystyön aikaansaamisen yhdeksi keskeisemmäksi painoalueeksi myöntäessään valtionavustusta kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseen Kuntien yhteistyön lisääminen palveluiden tuottamisessa ja elinkeinopolitiikassa on SAK:n lausunnon mukaan välttämätöntä. Vapaaehtoisten kuntaliitosten määrää Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö esittää lisättäväksi Tanskan mallin mukaisesti. Kuntien hallintoa SAK esittää parannettavaksi: Kuntien hallinnon laatua on edelleen parannettava, etenkin hankintaosaamisen puolella, jossa pelisääntöjen ja käytäntöjen on oltava selkeitä ja reiluja. Kunnissa käynnistettyihin tarjouskilpailuihin sekä palveluiden hankintaan kiinnittää lausunnossaan huomiota Vanhustyön keskusliitto. Näiden toimenpiteiden seurauksena kolmannen sektorin palveluntuottajien ja järjestöjen asema on heikentynyt. Viimeaikainen kuntatalouden kehitys on erittäin huolestuttava ikäihmisten palveluiden kannalta, linjataan lausunnossa. Yhä enemmän tarvitaan julkisen, kaupallisen ja kolmannen sektorin yhteistyön lisäämistä sekä kannanottoja palveluiden tuottamistavoista. Yhteistyön merkitystä ja ennen kaikkea sukupuolten tasa-arvon toteutumista kuntien yhteistyöelimissä pidetään tärkeänä Naisjärjestöt yhteistyössä ry:n lausunnossa: NYTKISistä on tärkeää, että kuntien yhteistyöelimissä on myös riittävä ja laaja-alainen naisedustus. Satakunnan maakunnan yhteistyöryhmän maaseutujaoston lausunnon mukaan asukas- ja asiakasnäkökulma ei toteudu kuntayhteistyössä riittävästi. Investointirahoituksen joustavoittaminen on lausujan mielestä sitä vastoin helposti hoidettavissa, jos vain ministeriöissä on tahtoa Valtion ja kuntien välinen kustannusjako liikkeessä Suomen Kuntaliitto edellyttää, että vajaista indeksitarkistuksista luovutaan heti vuoden 2006 alusta. Valtionosuuden perusteena käytettäviin laskennallisiin kustannuksiin ja yksikköhintoihin on Kuntaliiton mielestä tehtävä vuosittain automaattisesti täydet indeksitarkistukset. Kuntaliitto vastustaa jyrkästi perustamishankkeiden valtionosuusjärjestelmän muuttamista ja uudistamista kuntien rahoitus- ja valtionosuusperusteiden tarkistustyöryhmän esityksen mukaisesti. Liitto edellyttää, että perustamishankkeiden valtionosuus tulee pitää valtion ja kuntien kustannusjaon ulkopuolella kuten tähän asti. Vielä liitto pitää parhaana vaihtoehtona, että valtion ja kuntien välinen kustannusjako perustuu jatkossakin kiinteisiin valtionosuusprosentteihin ja joko joka tai joka toinen vuosi tehtäviin kustannustarkistuksiin. Kuntaliitto katsoo, että koska lasten päivähoito on subjektiivinen etuus ja mikäli työssäkäyntikertoimesta ei voida kokonaan luopua, tulisi kertoimen vaikutusta kuitenkin vaimentaa, taikka ottaa pohjaksi päivähoidossa ja kotihoidon tuella olevien lasten lukumäärä. Keskipohjalaiset kylät ry esittää lausunnossaan, että rahoitusosuuksien määräytymisessä pitäisi ottaa nykyistä hienojakoisemmin huomioon, onko kyseessä rikas vai köyhä kunta (väestörakenne, huoltosuhde, verokertymä). Yksityisessä rahoituksessa tulisi huomioida köyhien ja matalan tulotason sekä matalan työllisyysasteen alueiden ihmiset ja yhteisöt. Kuntien mahdollisuudet tarjota ja kehittää maaseudun peruspalveluja tulee turvata. Palvelujen tuottamiseen tulee kehittää uusia tapoja. Vanhenevan väestön ja nuorten asumiseen liittyviä palveluja tulisi kylissä kehittää.

69 58 Kuntien ja valtion välisen kustannustenjaon tarkistusmenettelyä ehdotetaan uudistettavaksi. Uudessa järjestelmässä indeksikorotukset tehtäisiin täysimääräisenä, todetaan opetusministeriön antamassa lausunnossa. Opetusministeriön lausunnossa viitataan sisäasiainministeriön kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän arvioimista ja tarvittavien muutosehdotusten valmistelua varten asettaman johtoryhmän mietintöön, jonka johtoryhmä on jättänyt Johtoryhmä ehdottaa, että kouluverkon vaikutusta perusopetuksen yksikköhintaan vähennetään olennaisesti siten, että kouluverkkotekijä otettaisiin huomioon vain harvimmin asutuissa (alle 4 asukasta/km2) kunnissa sekä saaristokunnissa. Erillisestä investointien valtionosuudesta ehdotetaan mietinnössä luovuttavaksi ammatillisessa koulutuksessa ja ammattikorkeakouluopetuksessa, joten se säilyisi muun muassa perusopetuksessa ja kirjastossa. Opetusministeriön lausunnon mukaan kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmää arvioineen johtoryhmän ehdotukset edellyttävät lukuisia muutoksia opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettuun lainsäädäntöön. Sisäasiainministeriön kuntaosaston antaman lausunnon mukaan valtionosuusjärjestelmä uudistetaan vuoden 2006 alusta, mikä todetaan myös maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa. Koelaskelmien mukaan valtionosuudet kasvaisivat hieman lähinnä kuntaryhmässä, jossa on alle asukasta. Kuntaryhmään kuuluu pääasiassa maaseutumaisia kuntia. Lisäksi esitykset valtion ja kuntien välisestä kustannusjaon tarkistuksesta ja esitys luopumisesta valtionosuusindeksitarkistuksen puolitusmahdollisuudesta vakauttavat myös maaseutukuntien taloutta, todetaan sisäasianministeriön lausunnossa. Kuntien rahoitusjärjestelmän kehittäminen siten, että se turvaa peruspalvelujen järjestämisen ja kannustaa kuntia tehokkaaseen palvelutuotantoon, on peruspalveluohjelman ja valtionosuusuudistuksen päätavoite. Kuntatasolla toteutetaan vuoden 2006 loppuun asti kestävä kunnallisen demokratian kehittämishanke, joka on osa kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaa. Sisäasiainministeriön kuntaosaston lausunnon mukaan hankkeessa tullaan esittämään ehdotuksia lainsäädännön ja toiminnan kehittämiseksi, jotta edustuksellinen kunnallinen demokratia koettaisiin yhä legitiimiksi olosuhteissa, joissa yhä suurempi osa kunnallisista palveluista järjestetään joko ylikunnallisena yhteistyönä tai markkinaehtoisin ratkaisuin. Sisäasiainministeriön kuntaosaston lausunnossa tarkennetaan kuntien yhteistoimintaavustuksen periaatteita. Kuntien valtionosuuslain mukaisen uuden yhteistoiminta-avustuksen hakeminen toteutuu ensimmäistä kertaa kuluvana vuonna Yhteistoiminta-avustuksiin on varattu euroa ja niiden tarkoituksena on kannustaa ja tukea kuntia syvälliseen yhteistyöhön merkittävien palvelukokonaisuuksien järjestämisessä. Tällä voidaan nähdä olevan merkitystä erityisesti maaseutukuntien kannalta. Maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa mainitaan, että yhteisöveron suhdanneherkkyys ja ennakoimattomuus heikentävät sen sopivuutta peruspalvelujen rahoittamiseen. Enon kehitysyhtiö Oy ehdottaa lausunnossaan: Mielestämme kuntien valtionosuusjärjestelmää ja verolainsäädäntöä tulisi kehittää siten, että kunnat voisivat ennakoida tulonsa nykyistä tarkemmin. Edellä mainittuun liittyy tietysti se, että kuntien on pystyttävä tehokkaaseen palvelutuotantoon. Jokaisen kunnan tulee lain mukaan laatia talousarvio ja taloussuunnitelma. Mielestämme myös palvelustrategian laatiminen tulisi säätää kunnille pakolliseksi tehtäväksi. Sen sijaan valtiovallan tulee pidättäytyä säätämästä kunnille uusia lakisääteisiä velvoitteita.

70 Kaupungin ja maaseudun vuorovaikutus käytännöksi (40) Erityisesti julkiseen hallintoon luodaan uusia vuorovaikutuksen hyödyntämiseen soveltuvia työmuotoja, jotka perustuvat kahteen tasa-arvoiseen osapuoleen. Julkisen rahoituksen ja EU-ohjelmien pelisääntöjä väljennetään niin, ettei niistä tule aluemääritysten tai harvojen teemojen vuoksi esteitä vuorovaikutushankkeiden rahoitukselle. (Kunnat, SM, KTM, MMM, TM) (41) Tulevaan 2-ohjelmaan otetaan mukaan toimintaryhmätyön menettelytapaa vastaava rahoitus kohdentaen se kaupungeissa toimivien paikallisten kehittämisyhdistysten käyttöön. (SM, KTM) (42) Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaan otetaan mukaan maaseudun ja kaupunkien vuorovaikutusteema laaja-alaisesti. (OM, VN:n kanslia, YTR) (43) Kaupunkien aluefoorumeista ja kaupunginosayhdistyksistä muodostetaan kehittämisyhdistyksiä, joissa on mukana kunnan lisäksi paikallisia yhdistyksiä, yrityksiä ja yksittäisiä kansalaisia kolmikantaperiaatteen mukaisesti. (Kaupunginosayhdistykset, HELKA, Suomen Kotiseutuliitto, kunnat) Kaupunki- ja maaseutupolitiikan vuorovaikutuksen merkitys näyttäytyy lausunnoissa kaupunkilaisten ja maalla asuvien välisen kanssakäymisen tiivistämisen tarpeena, tukena kaupunginosayhdistysten perustamiselle sekä maaseutupoliittisen kokonaisohjelman tärkeänä yhteytenä kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaan. Kainuun maakunta kuntayhtymä antaa lausunnossaan vahvan tukensa maaseutupoliittisen kokonaisohjelman linjauksille. Kaupungin ja maaseudun väliseen vuorovaikutukseen liittyviä ehdotuksia kommentoidaan lausunnossa seuraavasti: Kaupunkien ja maaseudun vuorovaikutusalueiden määrittely, keskuksien yleisen roolin hahmottaminen ja maaseudun ja kaupunkien kumppanuuden ja yhteistyötarpeiden määrittely vie ohjelman toteutusta entistä syvällisempään yhteyteen yleisen aluekehittämisen suhteen. Vuorovaikutuspolitiikan korostaminen parantaa valmiuksia ja edellytyksiä molempia osapuolia hyödyntävien hankkeiden toteuttamiseen. Samalla kokonaisohjelma asettaa oikeasuuntaisesti painetta maaseutupoliittisen näkökulman yhdistämiseksi osaamiskeskusohjelmiin. Myös julkiseen rahoitukseen ja EU-ohjelmiin otetaan lausunnoissa kantaa. Resursseiltaan pienenevien EU-ohjelmien byrokratiaa tulee AKAVA:n lausunnon mukaan tulevalla ohjelmakaudella kaikin keinoin alentaa muun muassa aluerajoituksia lieventämällä (ehdotus 40) ja lisäämällä toimintatapoja ja vuorovaikutusta eri aluepolitiikan toimijoiden välillä (ehdotukset 41 43). Kaikki kaupungin ja maaseudun vuorovaikutukseen liittyvät ehdotukset saavat AKAVA:lta kannatusta samoin kuin Helsingin kaupunginosayhdistysten liitto ry HELKA:lta, joka lausunnossaan näkee paikallisten asukkaiden roolin ja vaikutusmahdollisuudet erittäin merkittävänä: Asukkaiden omaehtoinen vaikuttaminen saa heidät sitoutumaan prosesseihin ja aktivoi heitä. Tämä on nähtävä merkittävänä voimavarana ja viihtymistekijänä niin maaseudulla kuin kaupungissakin. Kaupunkilaisten kosketus maaseutuun liittyy vapaa-ajan asumiseen, maaseudulla asuviin vanhempiin tai sukulaisiin ja matkailuun. Vapaa-ajan asuntoja on noin ja monen kunnan asukasluku kaksinkertaistuu kesäisin. Vapaa-ajan asumiseen liittyvä palvelujen tarve lisääntyy koko ajan. Nämä palvelut samoin kuin vanhemmille järjestetty hoitoapu on verotuksella

71 60 pidettävä edullisena, jolloin palveluja käytetään ja työpaikkojen synty ja olemassaolo taataan, todetaan HELKA:n lausunnossa. Kaupungin ja maaseudun vuorovaikutuksen edistämiseen liittyen ympäristöhallinnolla on ympäristöministeriön mukaan useita sellaisia aiheita, jotka sopisivat vuorovaikutuksen teemoiksi kuten vesien virkistyskäyttö. Tapio hakee rahoitusta projektiin Maankäytön ja ympäristön käytön vaihtoehdot ja ohjausjärjestelmät taajamien läheisillä maaseutualueilla, jossa selvitetään metsätalouden kehittämiskeskuksen antaman lausunnon mukaan maaseudun ja kaupungin vuorovaikutusta edistäviä teemoja. HELKA:n lausunnossaan esittämiä vuorovaikutusta vahvistavia muita virkistysteemoja ovat muun muassa ulkoilu, samoilu, veneily, marjastus ja sienestys sekä urheilu. Näiden oheen esitetään liitettäväksi erilaisia palveluja kuten lähi- ja luomuruokaketjuja tai suoramyyntiä maaseudulla. HELKA kannattaa kaikkia kaupungin ja maaseudun vuorovaikutukseen liittyviä kokonaisohjelman ehdotuksia perustellen tämän lausunnossaan seuraavasti: Ne palvelevat samalla myös kaupunginosayhdistysten toiminnan kehittämistä ja roolin monipuolistamista ja antaisivat kaupunkien paikallisille toimijoille kehittämisvälineen ja toimintatavan sekä tarvittavan rahoitusvälineen. HELKA tarvitsee nykyisiin toimintaresursseihinsa kuitenkin selkeää lisäystä (esim. projektirahoituksen tms. turvin), jos HELKA:n koordinoivaa roolia tällaisessa toiminnassa halutaan kehittää. Tämä olisi otettava huomioon myös tulevassa EU:n 2 -ohjelmassa tai URBAN -ohjelmassa uudella rahoituskaudella Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma esittää puutteena sen, että toimivaa kaupunkipolitiikkaa ei ole ollut sen jälkeen kun kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmä lopetti toimintansa. Tämä on kaupunkipolitiikkaan perehtyneiden lausujien kuten HELKA:n mielestä oikeaan osuva havainto. HELKA tuo avoimesti esille yhteistyöhalukkuutensa maaseudun ja kaupunkien vuorovaikutuksen edistämisessä ja toivoo saavansa osallistua maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän tai teemaryhmän työhön. HELKA:a kiinnostavia kysymyksiä ovat asukkaiden roolin ja eri tahoille suuntautuvan konkreettisen vuorovaikutuksen selvittäminen paikallistasolla niin, että siitä hyötyvät sekä kaupungit että niitä ympäröivä maaseutu tasavertaisesti. Alueiden välisiä eroja sekä keskuksien ja ympäröivän maaseudun suhdetta korostaa lausunnossaan Kymenlaakson liitto: Keskuksien ja ympäröivän maaseudun suhde on eri puolilla Suomea ja eri maakunnissa hyvinkin erilainen. Kymenlaaksossa, joka lähes kokonaan on kaupunkiseutua, ja jossa perinteisesti on käyty keskuksissa töissä, kahtiajako maaseutuhankkeisiin ja toisaalta keskuksien hankkeisiin tuntuu keinotekoiselta. Useimmilla kehittämishankkeilla on tässä mielessä laajoja rajoja ylittäviä vaikutuksia, Jatkossa hankkeet tulisi nähdä nykyistä enemmän sekä että eikä joko tai -tyyppisinä. Maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa tulisi tätä puolta tuoda voimakkaammin esille. Kantri ry:n lausunnossa pidetään kokonaisohjelman ehdotusta 40 merkittävänä kaupunkien läheisellä maaseudulla toimiville ryhmille. Kaupunkialueiden omaehtoinen asukastoiminta on toimintaryhmän mielestä tällä hetkellä paria poikkeusta (tavoite 2, URBAN) lukuun ottamatta väliinputoajan asemassa: Toimintaryhmät eivät voi rahoittaa kylätoiminnan luontoista oman asuinalueen kehittämistyötä ja toisaalta AKO:n kautta kehittämistyön näkökulma on kuntalähtöinen. EU-hankkeiden sääntöjen muokkaaminen siten, että kaupunkialueiden kylätoiminnan luontoinen kehittämistyö olisi mahdollista, olisi erittäin hyvä muutos nykyiseen nähden.

72 61 Tämä muutos toisi myös konkretiaa maaseudun ja kaupungin vuorovaikutus -teemaan, joka siitä vielä tällä hetkellä pääosin puuttuu. Myös Sampo ry:n lausunnossa pidetään ehdotuksia maaseudun ja kaupungin välisen aidon vuorovaikutuksellisuuden vahvistamisesta merkittävinä. Sampo ry toteaa lausunnossaan: Paikallisen kehittämisen kannalta Metropolin ja maaseudun vuorovaikutuksen pullonkaulana on, ettei vastinparia löydy kaupungista. Esityksen kohta 43 onnistuessaan poistaa eritasapainoisen yhteistyön. Etelä-Karjalan liitto kannattaa asukkaiden näkemysten ja kehittämistarpeiden entistä parempaa huomioon ottamista sekä arvostamista kaupunkialueiden kehittämistoimenpiteissä. Liitto on osallistunut omalla alueellaan muun muassa yhdyskuntien kehittämisen työryhmään Lappeenrannassa. Kehittämisen lähtökohtana tulee olla liiton mielestä asukkaiden näkemykset sekä suunnittelussa että toteutuksessa. Kauppa- ja teollisuusministeriön lausunnossa suhtaudutaan myönteisesti uusien vuorovaikutuksen hyödyntämiseen soveltuvien työmuotojen luomiseen julkishallinnossa. Lausunnon mukaan KTM suhtautuu asiaan myönteisesti. Asia huomioidaan seuraavan ohjelmakauden rakennerahasto-ohjelmien suunnittelussa. On kuitenkin otettava huomioon rakennerahastoasetusten asettamat rajoitukset. Chydenius-instituutin lausunnossa kaupungin ja maaseudun vuorovaikutus nähdään tärkeänä, ja sitä ehdotetaan laajaa maaseutua koskevan tutkimusohjelman näkökulmaksi. Kärjistäen voidaan sanoa, että maaseudulla globaalistumisen vaikutukset ja tulevaisuus ovat tietyltä osin suoremmin ja usein ennalta nähtävissä kuin suurissa asutuskeskuksissa. Kaupungin ja maaseudun vuorovaikutus, niiden kommunikaatio ja tästä kommunikaatiosta nousevien kehitysprosessien luonne sekä vuorovaikutusta välittävien instituutioiden ja muiden toimijoiden asema ovat lausunnon mukaan keskeisiä. Vuorovaikutusnäkökulma auttaa Chydenius-instituutin mukaan myös täsmentämään alueellisia eroja maaseudun sisällä sekä maaseudun määrittelyä eri konteksteissa. Käytännön tasolla tapahtuvaa maaseudun ja kaupungin välistä vuorovaikutusta esittelee lausunnossaan Pirkan Kylät ry: Pirkanmaalla on toteutettu Pirkan kylien markkinoita lähes kymmenen vuoden ajan, missä maaseudun ja kaupungin asukkaat kohtaavat. Syksyllä 2004 järjestettiin kylätoimintapäivät Tampereella ja Pispalassa ja ohjelmassa oli sekä maaseudun että kaupungin käytäntöjä kylä- ja asukaslähtöisessä kehittämistyössä. Pirkanmaan kyläasiamies -hankkeessa on kerätty osoitetiedot kattavasti kaikista Pirkanmaan kylä- ja asukasyhdistyksistä. Tarkoitus on lisätä kylien ja asuinalueiden välistä kanssakäymistä eri muodoissaan esim. koulutuksessa ja hyvien käytäntöjen vaihdannassa. Kaupungit ovat pääosin hyötyneet maaseudun kustannuksella menneiden vuosikymmenten kehityksestä, todetaan Hämeen TE-keskuksen lausunnossa. Kaupungeissa olevat työpaikat ja paremmat kouluttautumismahdollisuudet ovat houkutelleet etupäässä nuoria ihmisiä muuttamaan maaseudulta kaupunkeihin. Suomen 4H-liitto kiinnittää lausunnossaan samaan asiaan huomiota tuoden esille yhteiskuntarakenteen muutoksen seuraukset. Kaupungeissa ja maaseudulla asuvien tietämys toistensa elinolosuhteista on heikentynyt. Tietämättömyys heijastuu epäedullisesti molemminpuolisiin asenteisiin. Kaupunkien ja maaseudun nuorten vuorovaikutuksen lisääminen on sekä maaseudun että kaupunkien etujen mukaista. Eri ohjelmilla pitäisi Hämeen TE-keskuksen mielestä vaikuttaa juuri nuoriin liittyviin seikkoihin kehityksen muuttamiseksi päinvastaiseen suuntaan.

73 62 Hämeen TE-keskus linjaa lausunnossaan: Kuten maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa todetaan, Suomessa ei ole vuorovaikutukseen soveltuvaa kaupunkipolitiikkaa. Vuorovaikutusta lisäävissä asioissa on kuitenkin tapahtunut paljon kehitystä yllättävän lyhyessä ajassa. Myös kokonaisohjelmaan sisältyy vuorovaikutuksen lisäämiseen liittyviä kehittämisehdotuksia, joiden toteutumista on kaikin käytettävissä olevin keinoin tarpeen edistää.

74 63 5. ELINKEINOJEN JA TYÖN UUDISTAMINEN Elinkeinojen ja työn uudistamista käsittävät ehdotukset kiinnostavat lausuntojen antajia, sillä lähes puolet niistä on ottanut kantaa tämän teeman ehdotuksiin. Tässä tosin vaikuttaa se, että lausunnon antajina ovat muun muassa maakuntaliitot, TE-keskukset, ympäristökeskukset ja ProAgriat, jolloin näkökannoiltaan samansuuntaisia lausuntoja on luonnollisesti useita. TE-keskukset kiinnittävät huomiota yrittäjyyskysymyksiin, ympäristökeskukset ympäristöasioihin jne. Yleisesti ottaen kommentit kokonaisohjelman ehdotuksista elinkeinojen ja työn uudistamiseksi ovat erittäin myönteisiä, mutta muutama kriittinenkin huomio mahtuu joukkoon. Kommenteista kuvastuu myös huoli riittävistä resursseista ehdotusten toteuttamiseksi. Osa lausunnonantajista kommentoi ehdotuksia yleisemmin, osa otti suoraan kantaa yksittäisiin ehdotuksiin. SAK toteaa, että ohjelma sisältää lukuisia kannatettavia aloitteita yritystoiminnan vilkastuttamiseksi. Suomen Yrittäjät ei ota kantaa yksittäisiin kehittämisehdotuksiin, mutta ilmoittaa tukevansa kaikkia yrittäjyyttä edistäviä ehdotuksia. Ylivoimaisesti eniten kannatusta sai ehdotus numero 45, joka käsittelee maaseudun yritysten rahoituksen yhtenäistämistä KTM:n ja MMM:n hallinnonalojen välillä sekä maatilakytkennän poistamista. Voimakkaasti samaa mieltä ehdotuksen sisällöstä oli 17 lausunnon antajaa, lisäksi kaksi lausujaa tuki ehdotusta vähemmän voimakkaasti. Myös ehdotukset 72 (uusiutuvat energiamuodot), 46 (TE-keskusten henkilöstöresurssit) sekä 75 (lämpöyrittäjyys) saivat yli tusinan verran tukijoita. Ainoastaan kaksi 38 elinkeinopoliittisesta ehdotuksesta ei saanut kannatusta, mutta niitäkään ei kukaan vastustanut. Eniten kritiikkiä (kahdessa lausunnossa) sai ehdotus 77 valtionhallinnon toimien alueellistamisesta, vaikka sekin sai enemmän puoltavia kommentteja. Elinkeinoteeman 38 ehdotuksesta kirjallisia kommentteja sai kaikkiaan 29 ehdotusta. 5.1 Mekanismissa kehittämistarvetta (44) Tekesin rahoitusta suunnataan monitasoiseen tuotantoketjujen verkostoitumiseen ja maaseudun taitoteknologisten innovaatioiden synnyttämiseen ja rahoittamiseen. (KTM, Tekes, TE-keskukset) Tukea ehdotukselle tulee mm. TE-keskuksilta ja maakuntaliitoilta. SAK ilmoittaa tukevansa Tekesin rahoituksen soveltuvaa suuntaamista ehdotuksen mukaisesti. Selvää kuitenkin on, ettei maaseudun yritystoiminta voi kestävästi perustua alueellisiin vero- tai muihin tukiin, se kommentoi. Ehdotusta tukeva Akava huomauttaa, että myös maaseudulle suuntautuvan Tekesin rahoituksen kriteerinä tulee säilyä kansallisen kilpailukyvyn vahvistaminen. Puoltojen määrä, 9, osoittaa, että ehdotus on aiheellinen. (45) MMM ja KTM selvittävät keinot, joiden avulla maaseudulla toimivien eri toimialojen yritysten investointien ja kehittämistoimenpiteiden rahoitus voidaan hoitaa joustavasti hallinnollisista rajoista huolimatta. Maaseudun yritystoiminnan tukemisen ehtona oleva maatilakytkentä sekä pinta-alaraja (MMM:n hallinnon alalla) poistetaan ja tuetaan maaseu-

75 64 dun yritystoimintaa toimialasta riippumatta. Tukemisen tarkoituksenmukaisuutta harkitaan maaseutupoliittisin näkökulmin, siksi yritystukilain (KTM:n hallinnonala) uudistamisen yhteydessä arvioidaan nykyiseen lakiin sisältyvää kasvuvaatimuksen sovellettavuutta maaseudun pieniin yrityksiin. Mikroyritysten (alle 10 htv) tukeminen mahdollistetaan lainsäädännöllisesti myös maa- ja metsätalousministeriön hallinnon alalla. (MMM, KTM) Ehdotuksen toinen vastuutaho kauppa- ja teollisuusministeriö toteaa lausunnossaan, että maaseudun yritysten tukimuotojen, tukikriteereiden ja tukitason yhteensovittaminen on laaja ministeriöiden välinen sekä tukisäännöksiä että soveltamisohjeita ja -kulttuureja koskeva yhteistyöprosessi, joka tulee aloittaa mahdollisimman pian: Keskeistä on saavuttaa yrittäjälähtöiset, loogiset, ennakoitavat ja KTM:n sekä MMM:n kesken yhteen sovitetut rahoitusehdot ja -menettelyt, jotka eivät määräydy hallinnonalaperusteisesti. Samalla hallinnonalojen työnjako on säilytettävä selkeänä. KTM arvioi, että päähuomio yhteensovittamisessa on 2007 alkavassa EU-ohjelmakaudessa ja sitä varten uudistettavissa KTM:n ja MMM:n säännöksissä, mutta yhteensovittamista on pyrittävä tekemään jo kuluvankin ohjelmakauden aikana. Huomiota KTM:n lausunnossa kiinnittää pyrkimys säilyttää hallinnonalojen työnjako selkeänä. Onhan se perussyy nykyiseen kestämättömään tilanteeseen! Maa- ja metsätalousministeriön maatalousosaston politiikkalinja arvioi lausunnossaan ehdotusta seuraavasti: Erityisohjelmassa esitetään selvitettäväksi keinot, joilla eri toimialojen yritysten rahoitus voidaan hoitaa joustavasti. MMM:lla on ollut aiheesta jo työryhmä, jossa ao. keinoja on selvitetty. Tämän selvitystyöryhmän toimintaa tai ao. keinoja ei kuitenkaan kuvata tarkemmin maa- ja metsätalousministeriön lausunnossa. Naisjärjestöt yhteistyössä Kvinno-organisationer I Samarbete NYTKIS ry kantaa huolta naisyrittäjien erityistarpeiden huomioimisesta. Naisethan pyrkivät monesti työllistämään vain itsensä, joten yrityksen kasvuodotukset eivät saisi olla rahoituksen edellytyksenä, NYTKIS huomauttaa. Tukea esitykselle tulee MTK:lta, joka kuitenkin kritisoi ohjelmaa maaseutuyrittäjyyteen liittyvien toimenpide-ehdotusten kapea-alaisuudesta asian merkitykseen verrattuna. Keski- Suomen toimintaryhmät toteavat, että tarvetta ehdotuksen toteuttamiselle on. Maaseudun pienet yrittäjät ovat suuria persoonia! Myös muut toimintaryhmät tukevat. Lapin TE-keskuksen mielestä kyseessä on nykyisellä ohjelmakaudella osin ongelmana ollut rajoite, joka tulisi poistaa. Molempien hallinnonalojen rahoitusta tulisi pystyä joustavasti käyttämään maaseudulla olevien yritysten tukemiseen. Tukea ehdotukselle tulee myös muilta TE-keskuksilta ja maakuntaliitoilta. Kaikkiaan ehdotus on yksi kokonaisohjelman eniten tukea saaneista (19 puoltoa). (46) TE-keskusministeriöt huolehtivat TE-keskuksille riittävät voimavarat maaseudun kehittämistyössä toimivien henkilöiden vakinaistamiseksi. Ministeriön ja aluehallinnon vastuuhenkilöille järjestetään tehokasta työnohjausta maaseudun kehittämistehtävien edellyttämän tietotaidon, menettelytapojen ja tarvittavan kehittämisotteen saavuttamiseksi. (KTM, MMM, TM, VM, TE-keskukset) AKAVA tukee lämpimästi. Satakunnan TE-keskus pitää esitystä tärkeänä sitoutumisen ja asiantuntijuuden ylläpidon varmistamiseksi. Muut TE-keskukset ja useat toimintaryhmät sekä maakuntaliitot tukevat tehtävien vakinaistamista; ne tietävät, että kyse on osaamisen tason kehittämisestä ja turvaamisesta.

76 65 (47) Rahoitustyökaluja kehitetään ja käytetään siten, että ne soveltuvat eri alueiden ja kehitysvaiheessa olevien yritysten tarpeisiin ja etsitään uusia ratkaisuja eri omistusmuotoisten yritysten tukemiseen. Osakeyhtiömuotoisten ja monialaisten maatilojen sukupolvenvaihdosten edistämisen keinot etsitään ja toteutetaan. Tukijärjestelmiä kehitettäessä otetaan huomioon sekä tuotantomahdollisuuksien alueelliset erot, maatalouden merkitys aluetalouteen, työllisyyteen ja maatalousyrittäjien mahdollisuudet vaihtoehtoisten tulojen hankkimiseen. (KTM, MMM, TE-keskukset) Finnvera Oyj toteaa lausunnossaan, että sen rahoituksen myöntämisperusteet ovat samat yrityksen sijaintipaikasta, kehitysvaiheesta tai omistusmuodosta riippumatta. Myöskään maatilakytkennällä ei ole merkitystä, rahoituksen ensisijaisena myöntökriteerinä on yritystutkimuksessa todetut yrityksen edellytykset kannattavaan liiketoimintaan. Finnvera pyrkii osaltaan aluepoliittisella rahoituksella edistämään alueellisen kehityksen tasapainoa ja yritystoiminnan kasvuedellytyksiä kehitysalueilla. Kuntaliitto ja Keski-Suomen Liitto ehdottavat, että sukupolvenvaihdosten edistämisessä hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti muun muassa yrityskummiverkoston tietotaitoa ja osaamista (noin 400 yrityskummia eri puolilla maata). MTK haluaa muistuttaa maatalouden merkityksestä maaseudun yritystoiminnassa. MTK:n mukaan ehdotuksessa kiinnitetään aivan oikein huomiota erilaisten yritysten tarpeisiin, mutta maatalouden aluetaloudellinen merkitys ohjelmassa jää sen tosiasiallisesta, keskeisestä vaikutuksesta huolimatta kuitenkin varsin vähäiselle painolle kokonaisohjelmassa. Samalla linjalla MTK:n kanssa ovat myös useat ProAgria maaseutukeskukset. Kokonaisohjelmasta välittyy kuva, että maatalouden sisällä ei olisi juuri mitään kehitettävää. Maatalous ei yksinään ratkaise maaseudun kohtaloa, mutta maatalouden kehityksestä riippuu tulevaisuudessakin suuri osa maaseudun menestyksestä, ProAgria huomauttaa. Kommentit ovat outoja: onhan ehdotuksessa 47 monta maatalouden tulevaisuuden keskeistä osiota. (48) Maatalouden ja maaseudun muun yritystoiminnan toimintaedellytyksiin vaikutetaan monien EU-maiden tavoin kansallisella veropolitiikalla. (VM, MMM) Ehdotusta kannattava paikallinen toimintaryhmä Aktiivinen Pohjois-Satakunta ry toteaa, että hankeraha ei yksin riitä, vaan on käytettävä monia keinoja, joiden yhteisvaikutuksella voidaan vaikuttaa kehityskulkuihin. Kommentti ja itse ehdotus ovat itsestäänselvyyksiä. Esitys kuitenkin tehtiin, koska poliittisessa keskustelussa verokeinojen käyttö aluepolitiikassa turhan usein kiistetään. 5.2 Ohjelmien painotuksista lievää erimielisyyttä (49) Ympäristö- ja maatalousviranomaiset laativat yhteistyössä muiden asiantuntijoiden kanssa valtakunnallisen maisemanhoidon tavoite- ja toimenpideohjelman, joka painottuu pahimpien maisemavaurioiden ja näkemäesteiden poistamiseen. (MMM, YM, Suomen Ympäristökeskus, Suomen Kuntaliitto, ProAgria, Maa- ja kotitalousnaisten Keskus)

77 66 Ympäristöviranomaisilla on hieman toisistaan poikkeavia näkökulmia tähän ehdotukseen. Ympäristöministeriö pitää ehdotusta oikeansuuntaisena, mutta riittämättömänä. Ohjelman tulisi kattaa erilaiset maaseutumaisemat: maaseututaajamien rakennetut kulttuuriympäristöt, maa- ja metsätalouden ja muiden elinkeinojen muovaamat ympäristöt, lomailu- ja virkistyskäyttöympäristöt sekä luonnonympäristöt. Länsi-Suomen ympäristökeskus kiinnittää huomiota siihen, että kokonaisohjelmasta puuttuu maaseudun ympäristöasioiden kokonaisvaltainen käsittely. Sen mukaan esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen todetaan yhdeksi tärkeäksi maatalouden tuottamaksi hyödykkeeksi ja maiseman sekä luonnon monimuotoisuutta koskevien yleissuunnitelmien tarve tiedostetaan. Silti ehdotukseen 49 on kirjattu vain maisemanhoidon tavoite ja toimenpideohjelman laatiminen. Siisti maisema voi olla maaseutuluonnon ja sen eliöstön kannalta merkityksetön. Huomiotta on jäänyt kokonaan myös se seikka, että maamme uhanalaisimmat ja lajistollisesti monimuotoisimmat luontotyypit sekä nopeimmin uhanalaistuvat eliölajit löytyvät nimenomaan maatalousympäristöistä, ympäristökeskus muistuttaa. (50) Hallitus uudistaa valtakunnallisen metsäsektoriohjelman maaseutu- ja aluepoliittisista tavoitteista lähteväksi. Samassa yhteydessä selvitetään maaseutusopimusmenettelyn soveltuvuus metsään liittyvissä tehtävissä. (VN, MMM) MMM:n metsäosasto toteaa, että KMO:ssa otetaan huomioon metsäsektorin mahdollisuudet tasapainoisen aluekehityksen edistämisessä. KMO ei voi perustua ainoastaan maaseutuja aluepoliittiseen lähestymistapaan, sillä se on myös elinkeinopoliittinen ohjelma, jossa tulee ottaa huomioon globaaleilla markkinoilla toimivan metsäteollisuuden kilpailukyvyn asettamat reunaehdot, metsäosasto huomauttaa. Metsäosaston painotus ei ole uutinen kokonaisohjelman laatijoille, jotka ehdotuksella 50 halusivat korostaa kilpailukyvyn rinnalla myös maaseutupoliittisia näkökohtia. Useiden osin ristiriitaistenkin tavoitteiden huomioon ottaminen on julkisen vallan vastuuorganisaatioiden tehtävä ja velvollisuus. Ympäristöministeriö ei pidä kansallisen metsäohjelman uudistamista nyt ajankohtaisena. Ohjelmaa aikanaan uudistettaessa ekologiset näkökohdat on otettava huomioon maaseutu- ja aluepolitiikan rinnalla, se korostaa. Sen sijaan muun muassa Keski-Suomen Liitto pitää ehdotusta tärkeänä. (51) Alueelliset metsäohjelmat nivotaan entistä tehokkaammin yhteen maakuntaohjelman ja TE-keskusten elinkeinopoliittisen suunnittelun kanssa. Alueellisista metsäneuvostoista kehitetään metsä- ja puualan aluekehitystoimien asiantuntijaelin. (Metsäkeskukset, maakuntien liitot, TE-keskukset) Kainuun maakunta kuntayhtymä ja Kainuun TE-keskus toteavat yhteisessä lausunnossaan, että alueellisen metsäohjelman nivominen yhteen maakuntaohjelman kanssa tapahtuu maakuntahallinnon strategiaryhmän kautta. Kainuussa on oma elinkeinopoliittisen suunnittelun ja puualan kehittämisen järjestelmä. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio korostaa tiiviin yhteistyön tärkeyttä, missä eri lähtökohdista syntyneet tavoitteet tehokkaimmalla mahdollisella tavalla tukevat toisiaan. Tapio lupaa edistää asiaa olemalla mukana työryhmissä, joissa tuetaan uusien alueellisten metsäohjelmien laadintaa.

78 67 (52) Maaseudulla asuvien nuorten kiinnostusta metsätalouden töistä lisätään metsätaloudessa ja puunjalostuksessa toimivien tahojen yhteistoiminnalla. Näin saadaan aikaan metsätyöntekijöiden ympärivuotinen työllisyys. (Alan työmarkkinajärjestöt, MMM, OPM) MMM:n metsäosaston mielestä ehdotus on kannatettava. 4H-järjestö puolestaan toteaa, että metsä on edelleen kansantaloutemme ja identiteettimme peruspilareita. Kaupungistumisen myötä sekä kansalaisten yleensä että osan metsänomistajista kosketus metsäluontoon on ohentumassa. Onkin tärkeää, että lasten ja nuorten metsä- ja luonto-osaamiseen sekä luontosuhteeseen kiinnitetään huomiota, mihin toimintaan 4H-järjestö kohdentaakin huomattavan paljon resursseja, järjestö lausuu. Myös MMM:n maatalousosaston politiikkalinja ehdottaa, että 4H-järjestöä kannattaisi käyttää hyödyksi, sillä 4H-toiminnalla on pitkät perinteet muun muassa taimikasvatuksessa. Järjestö voisi olla yhtenä välittäjäorganisaationa välittämässä tietoa kaupunkilaismetsänomistajille nuorten mahdollisuudesta työllistyä esimerkiksi oman metsän hoitotöissä. Tätä kautta lisätään kaupunkilaisnuorten tietämystä maaseudusta ja sen ammateista, politiikkalinja esittää. Ehdotus 52 saa selkeät puollot, mutta kovin harvoilta. (53) Vuoden 2004 loppupuolella valmistuvat puutuoteteollisuuden elinkeinopoliittinen ohjelma ja puurakentamisen edistämisohjelma, jotka konkretisoivat ne toimenpiteet, millä turvataan kotimaisen puun hyödyntäminen ja puutuoteteollisuuden osuuden lisääminen sekä vahva rahoitus jatkojalostukseen, toteutetaan täysimääräisesti. (KTM, MMM, Tekes) Metsäntutkimuslaitos Metla huomauttaa, että puun käytön lisääminen rakentamisessa edellyttää erityisesti pientalojen rakentamisen lisäämistä, mille kysyntää Suomessa onkin olemassa. Pientalojen rakentamisen lisääminen kuitenkin edellyttää, että tontteja kaupunkialueilla on riittävästi saatavissa, mikä vaatii muutoksia lainsäädäntöön ja kaavoitukseen. Samaan asiaan kiinnittää lausunnossaan huomiota myös Helsingin yliopiston maatalousmetsätieteellinen tiedekunta. Ehdotuksen 53 tuntee omakseen yhdeksän kokonaisohjelman arvioijaa. 5.3 Elintarvikeala selviökö? (54) YTR ja Ruoka-Suomi -teemaryhmä laativat vuonna 2005 keskeisten tahojen yhteistyönä valtakunnallisen pk-elintarvikealan imago- ja menekinedistämisstrategian vuosille (YTR, Ruoka-Suomi -teemaryhmä) (55) Maa- ja metsätalousministeriö huolehtii siitä, että elintarvikelain ja asetusten valmistelussa otetaan huomioon pienten yritysten toimintaedellytysten säilyminen ja yhdenmukaiset menettelyt eri puolilla Suomea. (MMM/ELO, Ruoka-Suomi -teemaryhmä) (56) Suomessa otetaan käyttöön tuottajayhteistyötä ja sen organisoitumista tukeva EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen mahdollistama rahoitusväline. (MMM/MAO, MTK, Ruoka-Suomi -teemaryhmä) (57) Elintarvikealan, mukaan lukien alan pienyritystoiminta, kehittämislinjaukset sisällytetään maakunnallisiin ohjelmiin. (Maakuntien liitot, Ruoka-Suomi -teemaryhmä)

79 68 Kyseessä on maaseudun kehittämisen yksi keskeisimmistä toimialoista, joten maakunnan ohjelmatyössä asia otetaan huomioon, todetaan Pohjois-Karjalan TE-keskuksen lausunnossa. Elintarvikealan ehdotukset hyväksyttiin, mutta niihin kantaa ottaneiden määrä oli yllättävän vähäinen. Elintarvikealan ehdostusten vastuutahona toimiva Ruoka-Suomi -ttemaryhmä toteaa yleisesti, että sen esitykset pienten elintarvikeyritysten näkökulmasta on pääsääntöisesti otettu huomioon, mutta se löytää ohjelmasta myös puutteen. Yllätyksenä toteamme, että mitään LUOMU-elintarvikkeiden tuotantoketjuun liittyviä esityksiä ei ohjelmaan sisälly, mutta pidämme LUOMU-tuotantoa edelleen yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona pienten yritysten menestykselliselle tuotteiden erilaistamiselle. Yllätykseen on syynsä: maaseutuohjelma ei sisällä jokaisen maaseudulle tärkeän alan omia kehittämiskohteita. Luomutuotteet ovat tärkeitä ja niiden kehittäminen olennainen osa maatalouspolitiikan keinoja. 5.4 Maaseutumatkailulle ponnetonta tukea (58) Maaseutumatkailun kehitystyötä jatketaan alueiden ja valtakunnallisten toimenpiteiden saumattomana yhteistyönä. Koska Aavan meren tällä puolen -hankkeen valtakunnallisesti näkyvä osio on rahoitettu ALMA-varoista vuosina , vastaavat hankkeen osiot rahoitetaan vuosina vuorostaan tavoite 1-ohjelmasta. (Maaseutumatkailun teemaryhmä, Lomalaidun ry, tavoite 1- alueen maakuntaliitot ja TE-keskukset) Matkailun edistämiskeskus MEK katsoo lausunnossaan, että kokonaisohjelman matkailun toimenpiteet pääosin tukevat matkailun kehittymistä maaseutualueilla. MEK kuitenkin huomauttaa, että matkailun kehittämistyön painopisteitä tulee ensisijaisesti olla osaamisen kehittäminen ja laadunhallinta, ja vasta sen jälkeen tuotekehitys, markkinointi ja myynti. MEK:n tutkimuksissa on todettu, että yrittäjien into markkinointiin on usein suurempi kuin haluttujen kohdemarkkinoiden tuntemus. Tällaisessa tilanteessa markkinoinnin kohdentaminen on vaikeaa, rahalliset painotukset eivät osu kohdalleen eikä markkinointi siten tuota useinkaan toivottua tulosta, MEK muistuttaa. Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry esittää käsityöalan mukaan ottamista kehittämistyöhön. Ehdotus 58 saa usean organisaation tuen toisin kuin muut maaseutumatkailua koskevat ehdotukset, joita tosin niitäkin puolletaan. Erityisiä kommentteja maaseutumatkailun esitykset eivät lausunnonantajista heruttaneet, ehkä maaseutumatkailu koetaan jo itsestään selvänä YTR:n painopistealueena. (59) Maaseutumatkailun teemaryhmä huolehtii aktiviteettituotteiden esimerkiksi polkupyöräily, patikointi, murtomaahiihto, melonta, soutu, kalastus, ratsastus ja lintuharrastus kehittämisen, väylien suunnittelun, kokoamisen ja markkinoinnin organisoinnin valtakunnallisesti. Tuotteet erilaistetaan yhdessä myyjien kanssa eri asiakasryhmille ja tuotteita tarjoavat yritysverkostot ottavat käyttöön kokonaisvaltaisen laadunhallinnan. (Maaseutumatkailun teemaryhmä, MEK) Pyörä-, ratsastus- ja muut reitit kulkevat usein monien yksityisten metsänomistajien mailla. Metsänomistajat saattavat kokea maillaan olevat matkailureitistöt metsäelinkeinoaan rajoittaviksi. Tarvitaan hyvää yhteistyötä ja suunnittelua, jotta matkailuyrittäjän ja maanomistajien tarpeet toteutuvat, linjaa Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio

80 69 ilmoittaa olevansa kiinnostunut kehittämään toimijoiden kanssa laadukasta metsäympäristöä, joka turvaa matkailuyrittäjien ja metsänomistajien tarpeet. (60) Erä- ja luontomatkailutuotteiden tuotekehityksessä, myynnissä ja markkinointityössä otetaan käyttöön koko Suomessa Villin Pohjolan -kumppanuusmalli. Laatukriteereitä yhdenmukaistetaan muiden maaseutumatkailussa käytettyjen kriteerien kanssa. (Villi Pohjola, aluehankkeet, Maaseutumatkailun teemaryhmä) (61) Palvelua Sydämellä -asiakaspalvelukoulutus liitetään valtakunnallisten laadunhallintajärjestelmien (Maakuntien Parhaat, Laatu1000 jne.) osaksi ja nämä sekä muita valmiita työkaluja kootaan osaksi koko maaseutumatkailun toimijaketjun kokonaislaadunhallintaan tähtäävää järjestelmää. (ProAgria Maaseutukeskusten Liitto, Palvelua Sydämellä -valmentajaverkosto, Haaga Research Center, Maaseutumatkailun teemaryhmä) Maaseutumatkailu on kasvava ala, jota hoidetaan vielä varsin paljon harrastelijamaisesti vailla riittävää osaamista, toteaa Pohjois-Karjalan TE-keskus ja kannattaa ehdotusta. Ehdotuksilla YTR tähtää nimenomaan maaseudun matkailuyritysten valmiuksien ja toimintaedellytysten kohentamiseen. Tehtävä vaatii pitkäjänteisyyttä. 5.5 Luonnontuoteala sekä kala-, riista- ja porotalous (62) Luonnontuotealan teemaryhmä koordinoi erikoisluonnontuotteiden kansantaloudellisen arvon arviointia ja määrittelee mittarit tiedonkeruumenetelmineen sen kehittymisen seuraamiseen. (Luonnontuotealan teemaryhmä, MMM, Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry, tukkukaupat ja myymälät, Arktiset Aromit, tutkimuslaitokset ja neuvontajärjestöt) Pohjois-Karjalan TE-keskuksen mielestä luonnontuotealaa koskevat ehdotukset ovat oikeansuuntaisia, mutta täysin riittämättömiä. Luonnontuotealalla olisi runsaasti mahdollisuuksia harvaan asuttujen alueiden elinkeinopohjan laajentamiseksi. Alaa on pyritty edistämään muun muassa EU-projektien kautta, mutta tulokset eivät ole olleet tyydyttäviä muun muassa toimijakentän sirpaleisuuden takia. Havainto on oikea. Toisaalta on erittäin murheellista, että vain ani harvat vaivautuvat arvioimaan maaseudun kehitystyötä luonnontuotealan mahdollisuuksista käsin. (63) Kauppa- ja teollisuusministeriö yhteistyössä alan yritysverkoston ja vienninedistämisorganisaatioiden kanssa kokoaa luonnontuotealan yrittäjille tuotteiden kansainvälisille markkinoille pääsyn tueksi valmennusohjelmakokonaisuuden. (KTM, OPM, alan yritykset ja yritysverkostot, koulutus- ja kehittämisyksiköt sekä vienninedistämisorganisaatiot) KTM toteaa lausunnossaan, että ehdotuksessa mainittujen vastuutahojen on yhteistyössä selvitettävä, missä määrin valmennusohjelmakokonaisuudelle on kysyntää. Jos tarvetta on, koulutusta voidaan järjestää TE-keskusten ESR-rahoituksella. Lausunto on hieman näsäviisas: ellei kysyntää olisi, esitystä ei olisi tehty. (64) Luonnontuotealan teemaryhmä yhdessä alan yritysten kanssa laatii luomusertifiointitoiminnan valtakunnalliseen koordinointiin ja kehittämiseen toimenpideohjelman. (Luonnontuotealan teemaryhmä, alan yritykset, Arktiset Aromit)

81 70 MMM:n metsäosasto tukee ehdotusta. Muut lausunnonantajat eivät ottaneet ehdotukseen kantaa, mutta ei sitä toki vastustettukaan. (66) Opetushallinto määrittelee kalastusoppaiden koulutukselle sisällön ja oppaiden ammattitaidon osoittamiseksi otetaan käyttöön oma näyttötutkinto. (Kalatalousoppilaitokset, Opetushallitus) Kalatalouden keskusliitto pitää ehdotuksen toteuttamista kiireellisenä asiana, koska tutkintoa ei ole Suomessa vielä standardoitu. (67) Kalastusmatkailua kehitetään alueellisten kalastusmatkailun kehittämisohjelmien mukaisesti osana maaseutumatkailua painopisteenä kalastusmatkailun tuotteistaminen sekä matkailuyrittäjien ja ammattikalastajien ansiomahdollisuuksien monipuolistaminen. (Kalatalouden Keskusliitto, Suomen Ammattikalastajaliitto ry, Suomen Kalamiesten Keskusliitto, Maaseutumatkailun teemaryhmä) Kalatalouden keskusliitto toteaa, että kalastusmatkailun kehittämisen ensisijaisena tavoitteena tulee olla taloudellisesti tuottava yritystoiminta. Tuotteistamalla kalastuspalveluja ja -elämyksiä pystytään tarjoamaan kalastuksesta kiinnostuneille asiakkaille mielenkiintoisia luontoelämyksiä. Maaseutumatkailun teemaryhmä sanoo, että kalastusmatkailu tulisi nähdä osana muuta matkailua. Ohjelman sinällään oikeansuuntainen ehdotus 67 on ehkä väärässä paikassa. Tämä ei kuitenkaan vaaranna ehdotuksen toteuttamista. Kala-, riista- ja porotalouden kytkennät matkailuun tulevat lähivuosina mitä todennäköisimmin vahvistumaan, teemaryhmä kommentoi. (68) Metsästäjäjärjestöt tukevat koulutus-, neuvonta- ja kehittämistyötä niin, että metsästysmahdollisuudet turvaamalla kyetään huolehtimaan metsästäjien omaehtoiseen toimintaan perustuvan järjestelmän säilyminen ja kehittyminen tulevaisuuden haasteiden mukaisesti (MMM/KRO, Metsästäjäin Keskusjärjestö, Suomen Metsästäjäliitto) Metsästyksellä on merkitystä sekä maaseudun viihtyvyys- että vetovoimatekijänä. Monet metsästysseurat toimivat aktiivisesti alueidensa kehittämishankkeiden toteuttajina. Maaseutupoliittisesti katsottuna metsästysseuratoiminta voi tarjota myös hyvän väylän kaupungin ja maaseudun aktiiviseen vuorovaikutukseen. Lausunnonantajista metsästystä ja riistanhoitoa koskeviin kysymyksiin ottavat luonnollisesti kantaa alan järjestöt ja vastuuviranomaiset, mutta myös muut tahot. Pirkan Kylät ry haluaa lausunnossaan lisätä kokonaisohjelman metsästystä koskevaan esitykseen seuraavan kannan:...metsästys voi olla maaseudun eräs vetovoimatekijä saada uusia asukkaita. Metsästysyhdistyksiä tulee aktivoida ottamaan jäsenikseen uusia asukkaita. Monet metsästysyhdistyksiä ovat ukkoutumassa, joten uusia jäseniä kaivataan yhdistyksiin. Pirkanmaalla on tämä asia otettu usein esille kyläsuunnitelmien laadinnassa. (69) Porotalouden eläinkohtaista tukea kohdistetaan edelleen päätoimisille elinkeinon harjoittajille, jotta näiden tilojen kannattavuus voitaisiin turvata. (MMM) Kainuun ja Lapin TE-keskukset pitävät ehdotusta tärkeänä. Eläinkohtaisen tuen lisäksi tulisi selvittää myös muita porotalouden jatkuvuutta ja toimeentuloa tukevia mahdollisuuksia. Yksi tällai-

82 71 nen olisi mm. porotalouden ympäristötuki, jolla tuettaisiin paliskuntien kautta porotalousyrittäjiä mm. maisemien hoidossa, Lapin TE-keskus ehdottaa. (70) Porotalous nähdään poronhoitoalueella keskeisenä elinkeinona, jonka nykyistä rakennetta ylläpidetään kehittämällä porotalouteen kytkeytyvää jalostusta ja matkailua maaseutupoliittisten ohjelmien ja hankkeiden avulla. (Paliskuntien yhdistys, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan TE-keskukset) Lapin TE-keskus kommentoi, että porotalouden kehittäminen on ollut viime vuosina jopa liiaksi riippuvaista hanketoiminnasta. Jatkossa porotalous tulisi nähdä entistä enemmän keskeisenä osana pohjoista maaseutuyrittämistä myös maakunnan ohjelmatasolla. Myös Paliskuntain yhdistys luonnollisesti tukee ehdotusta. (71) Suomen suurpetokantojen hoitoa koskevissa lajikohtaisissa suunnitelmissa annetaan väestöä ja elinkeinotoimintaa edustaville näkemyksille riittävä paino, kuitenkaan vaarantamatta näiden lajien kantojen suotuisaa suojelutasoa. (MMM, RKTL, Metsästäjäin keskusjärjestö) Etelä-Karjalan liitto korostaa lausunnossaan asian merkitystä. Sen mukaan suurpetokannan, erityisesti susien määrän, tulee olla sellainen, ettei se haittaa maaseutuasumista ja elinkeinotoimintaa. Eräissä Etelä-Karjalan osissa suurpetokanta on jo noussut sellaiselle tasolle, että siitä on haittaa lapsiperheiden asumiselle ja elinkeinotoiminnan harjoittamiselle, liitto toteaa. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos toteaa, että suurpetokantojen hoitosuunnitelmissa eri osapuolten kuunteleminen ei pelkästään riitä. Tavoitteena tulee olla aidon vuorovaikutuksen ja tasapuolisten vaikutusmahdollisuuksien turvaaminen suunnittelussa ja päätöksenteossa. Suuri haaste on tutkimustiedon, paikallislähtöisyyden ja osallistumisen yhteensovittaminen keskusjohtoiseen, erityisesti Euroopan unionin taholta tulevaan ohjaukseen sekä toisaalta sektorikohtaiseen viranomaishallintoon, tutkimuslaitos linjaa lausunnossaan. 5.6 Myönteisyyttä maaseudun energialähteille (72) Elinkeinoministeriöt edistävät uusiutuvien energiamuotojen (peltobioenergia, puuhake, biopolttonesteet ja biokaasu) käyttöä, keruuta ja jalostusta maaseudulla luomalla mahdollisuuksia niitä hyödyntävien ja niiden käytettävyyttä kehittävien pienyritysten toiminnalle ja synnylle. (MMM, KTM,VM) Ehdottomasti tulevaisuuden asia!, lausuvat Keski-Suomen toimintaryhmät ja muut toimintaryhmät säestävät. Ehdotus saa runsaan ja monipuolisen tuen. Periaatteessa ehdotukseen myönteisesti suhtautuva Tapio kuitenkin huomauttaa, että vaikka energiapuun korjuulla on useita myönteisiä vaikutuksia metsänhoitoon, väärin toteutettuna se on vahingollista puuston kasvulle, ympäristölle ja muille metsänkäyttömuodoille. Tapio aikookin tarkistaa sitä varten metsähoitosuosituksia Metsäntutkimuslaitoksen ja muiden toimijoiden kanssa. Kauppa- ja teollisuusministeriö kertoo lausunnossaan, että sen hallinnonalalla uusiutuvan energian käyttöä edistetään erityisesti tukemalla aihepiiriin liittyvää uuden teknologian

83 72 kehittämistä ja tukemalla kaupallisen mittakaavan laitoksia investointituilla. Uusiutuvien energialähteiden käyttöä sähköntuotantoon edistetään myös verotuilla, joita on kehitetty VM:n ja KTM:n yhteistyöllä. (73) Ruokohelvellä tuotetulle sähkölle myönnetään sähköveron palautus samoin kuin puulla ja biokaasulla tuotetulle sähkölle. (VM, KTM) Valtiovarainministeriö toteaa, että nykyiset uusiutuvan energian tukijärjestelmää koskevat komission luvat päättyvät vuonna 2006, ja niiden jatkaminen tai laajentaminen edellyttää komission hyväksyntää. VM myös toteaa, että verotuen todellisesta merkityksestä on laadittava tarkempia selvityksiä, jotka onkin jo käynnistetty. Tässä työssä otetaan huomioon myös juuri alkanut päästökauppa, jolla on arvioitu olevan myönteisiä vaikutuksia uusiutuvan energian kilpailukykyyn. Kauppa- ja teollisuusministeriö ilmoittaa tukevansa ehdotuksessa mainittua verotuen laajentamista. (74) Maa- ja metsätalousministeriö vakinaistaa puuenergianeuvojien toimet metsäkeskuksissa. (MMM) Maa- ja metsätalousministeriön metsäosaston lausunnon mukaan metsäkeskusten tulossopimuksessa vuodelle 2005 on tavoitteeksi asetettu energianeuvonnan vakinaistaminen eri rahoitusmahdollisuuksien rajoissa; metsäkeskusten valtionavun kokonaismäärän laskiessa tulee määrärahojen käytön tuloksellisuuteen kiinnittää entistä enemmän huomiota. Ehdotusta monien muiden kanssa lämpimästi tukeva Energiansäästön ja uusituvan energian palvelukeskus Motiva Oy arvioi, että puuenergian käyttöönottoa voidaan tehostaa myös uusien toimijaryhmien aktivoimisella, esimerkkinä metsäkoneyrittäjät. Tämä ryhmä voisi laajentaa lisäkoulutuksella osaamisensa ja toimintansa lämmöntuotannon alueelle tai metsähakkeen jalostajiksi keskitetyissä haketerminaaleissa, Motiva toteaa ja jatkaa jo käyneensä keskusteluja ja aloittaneensa esiselvityksiä tällaisen toiminnan kehittämisestä. Salon Seudun kehittämiskeskus on huolissaan siitä, mitä tapahtuu kun puuenergianeuvojien EMOTR-hankerahoitus päättyy vuonna Vaarana on se, että osaaminen ja tekijät häipyvät, jollei työn jatkumisesta ole selvyyttä. (75) Lämpöyrittäjyyden toimintaedellytyksiä kehitetään ja alan yrityksiä ja osuuskuntia lisätään. (KTM, MMM, MOTIVA, TE-keskukset, metsäkeskukset ja metsänhoitoyhdistykset) Kuntaliitto suhtautuu lämpöyrittäjyyteen ja ehdotuksiin myönteisesti, mutta näkee asiassa myös ongelmia. Se esittää seuraavaa: Tietoa lämpöyrittäjyydestä ja biopolttoaineen käytön lisäämismahdollisuuksista levittävät myös alueelliset ja paikalliset energiatoimistot. Näiden toiminnan jatkuvuus on turvattava ja samantyyppistä energiaan ja ilmastokysymyksiin liittyvää informaatio- ja neuvonta-asiantuntemusta on laajennettava kattamaan koko maa esimerkiksi maakuntajaotuksella. Ministeriöiden ja muidenkin tahojen tulisi paneutua lämpöyrittäjyyden edistämiseen oikein toden teolla, sillä metsissämme on sekä työtä että raaka-ainetta hyödynnettäväksi huomattavasti nykytasoa enemmän, loihe Lapin TE-keskus lausumaan saaden monen lausunnonantajan tuen.

84 73 Motiva Oy on ollut mukana vuodesta 1998 alkaen luomassa puuenergian käyttöä edistäviä verkostoja. Lämpöyrittäjyystoimintaan tarvitaan nyt jatkossa tehokasta liiketoimintamallin kehittämistä ja suunnitelmallista uusien kohteiden hakemista ja käynnistämisen tukemista. (76) Turpeen käytön edellytykset päästökauppatilanteessa turvataan vero- ja tukipoliittisin muutoksin. (VM, KTM) Valtiovarainministeriö ilmoittaa, että päästökauppatilanteessa turpeen asemaa voidaan osittain turvata verotuksellisin keinoin. On kuitenkin huomattava, että jos päästöoikeuden hinta kohoaa merkittävän korkealle, veron muutoksillakaan ei voida varmistaa turpeen kilpailukykyä tai nykyisenkaltaista asemaa energiantuotannossa, ministeriö lausuu. Kauppa- ja teollisuusministeriö ilmoittaa kannattavansa turpeen kilpailukyvyn säilyttämistä koskevia toimia eikä ole yksin kantoineen. 5.7 Työn järjestämisen muotoihin reagoitiin vähän (77) Valtionhallinto jatkaa siirtokelpoisten tehtävien määritystä ja aloittaa alueellistamissuunnitelmien toteuttamisen. (VN, ministeriöt) Ei mitenkään yllättäen AKAVA suhtautuu ehdotukseen erittäin varauksellisesti. Sen mukaan muutamien kymmenien työpaikkojen siirrolla pääkaupungin ulkopuolelle ei ratkaista maaseudun ongelmia, ja edellyttää että siirtyminen tapahtuu vapaaehtoisuuden pohjalta. SAK ei ole aivan yhtä kriittinen. Maaseutupolitiikan kokonaisohjelma on liian yksipuolinen todetessaan, että valtionhallinnon tehtävien alueellistamista jatketaan. SAK painottaa, että alueellistamispäätösten on oltava taloudellisesti perusteltuja ja niitä tehtäessä on henkilöstöä kuultava tasaarvoisena neuvottelukumppanina. Kuntaliitto kannattaa alueellistamista aina silloin kun se kokonaisuuden kannalta on perusteltua ja tarkoituksenmukaista. Useat maakuntaliitot kannattavat ehdotusta. (78) Kunnallis- ja valtionhallinto selvittävät etätyöstä kiinnostuneet, sopivat työpaikkakohtaisista pelisäännöistä ja ottavat etätyön yhdeksi vaihtoehtoiseksi työmuodoksi. (Kunnat, ministeriöt ja niiden alainen hallinto) Akava suhtautuu ehdotukseen myönteisesti. Etätyö ei kuitenkaan saa muodostua itsetarkoitukseksi, ja etätyön tulee aina perustua vapaaehtoisuuteen ja työantajan ja työntekijän sopimukseen. (79) Julkisiin yritysten neuvontapalveluihin koulutetaan alueellisesti kattava osuuskuntamuotoisen yritystoiminnan käynnistämistä palveleva asiantuntijaverkosto. (TE-keskukset, Pellervo-Seura ja HY/Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus) (80) Starttirahajärjestelmää laajennetaan työttömien lisäksi palkka- ja kotitaloustyöstä sekä opintojen jälkeen yrittäjiksi ryhtyviin. Starttirahoituksen kestoa pidennetään 12 kuukauteen. Starttirahaan liittyvää neuvonnallista tukea laajennetaan yrityksen käynnistysvaiheen lisäksi perustamisen jälkeiseen starttirahakauteen. (VN, TM)

85 74 NYTKIS pitää hyvänä starttirahan keston pidentämistä, mutta muistuttaa neuvonnallista tukea tarvittavan vielä pitkään sen jälkeenkin. Koska toimintaympäristö ja lainsäädäntökin muuttuvat jatkuvasti, yrittäjät tarvitsevat jatkuvaa neuvontatukea. Tämän pitäisi tulla ns. yhden luukun periaatteella. (81) Työvoimahallinto toteuttaa oma-aloitteeseen yrittäjyyteen kannustavan esiyrittäjyyden aktivointimallin työvoimapoliittisena koulutuksena Kainuun hallintokokeilun yhteydessä. (TM, Kainuun TE-keskus) Lausunnot eivät tuoneet mitään merkittävää uutta ehdotuksiin Konkretiaa kavahdetaan. (82) Valtioneuvosto asettaa maaseutusopimustyöryhmän työtä jatkamaan poikkihallinnollisen valmisteluryhmän edellisen ryhmän esittämän tehtävänannon pohjalta. Uusi järjestelmä otetaan käyttöön vuonna (MMM, TM, STM, YM, VM, OPM, YTR, tutkimuslaitokset) MMM:n metsäosasto ilmoittaa lausunnossaan, että se ei hyväksynyt edellisen työryhmän raporttia rahoituskysymysten vuoksi. Metsäosasto lieventää kuitenkin, että heillä on valmiutta jatkaa mallin kehittämistä uudessa työryhmässä. Hyvä näin. Toisaalta jo tehty selvitystyö ja sopimuksellisuuden saama tuki osoittavat, että asiassa on edettävä eikä ole realistista odottaa uutta rahaa käytäntöön ryhtymisen ehtona. Metsien hyödyntäminen esimerkiksi luontoyrittäjyydessä vaatii ehdottomasti alueellisia maaseutusopimuksia, toteaa lausunnossaan Metla. Sopimuskäytäntöä tukeva Länsi-Suomen ympäristökeskus toivoo, että maaseutusopimuskäytäntöjä kehitettäessä kiinnitetään huomiota tehtävien töiden työnjohdon, työhön opastuksen, koulutuksen ja suunnittelun järjestämiseen, jotta systeemistä saadaan irti paras hyöty. Ne ovatkin jatkotyön välttämättömyyksiä. Pohjois-Karjalan TE-keskus korostaa, että kyseessä on hyvin laaja-alainen ja ongelmallinen tehtäväkenttä, joka edellyttää ehdotuksen mukaista erittäin laaja-alaista yhteistyötä ja hyvää valmistelua ministeriöiden tasolla. Jos valmistelu tuo toteuttamiskelpoisia toimintatapoja on niitä mahdollista ottaa maakunnissa käytäntöön, TE-keskus uskoo. Useat toimintaryhmät tukevat ehdotusta. Maaseutusopimuksen idea on omaksuttu ja sitä tuetaan.

86 75 6. PERUSPALVELUJEN KUNNOSSAPITO JA ASUMINEN 6.1 Laajakaistat maaseudulle Lausunnoissa annetaan selkeä tuki kokonaisohjelman peruslinjaukselle, jonka mukaan tietoliikenneverkon tulee kattaa koko maa ja se on miellettävä samanlaiseksi infrastruktuuriksi kuin tieverkosto ja kunnallistekniikka. Perusteina mainitaan myös alueellisen tasa-arvon ja kilpailukyvyn lisääminen. Ongelmana maaseudun tietoliikenneyhteyksien kehittämisessä koetaan yhtenäisen otteen puuttuminen, mihin muun muassa Varsinais-Suomen TE-keskus kiinnittää huomiota ja toteaa, että infran luominen syrjäisemmille alueille hidastuu, koska kunnilla ei ole laajakaistastrategioita. Kuntaliiton mukaan pitää pyrkiä siihen, että kaikkien tietoliikennepalvelujen tarjonnassa olisi kilpailua koko maassa. Lainsäädännössä tapahtuneesta kehityksestä huolimatta keskeisenä ongelmana on edelleen, ettei verkkotoiminnan ja verkossa olevien palvelujen liiketoiminta ole riittävästi erkaantunut toisistaan. Joensuun yliopisto kiinnittää huomiota laajakaistayhteyksiä kohtaan syntyneisiin epärealistisiin odotuksiin. Maaseudun tietoinfrastruktuurin paraneminen luo kyllä uusia edellytyksiä monenlaiselle toiminnalle, mutta konkreettiset johtopäätökset, kokemukset ja opetukset siitä miten maaseutualueet voivat olla mukana tietoon perustuvien työpaikkojen lisäämisessä ovat tuskin edes idullaan. Epäilevässä kommentissa unohdetaan etätyötä tekevien määrän jatkuva kasvu. Ituja on yhä enemmän myös maaseudulla. Maaseudun neuvontajärjestöt kritisoivat, että kokonaisohjelmassa on annettu kyläyhdistyksille liian suuri vastuu tietotekniikan ja sen osaamisen edistämisessä paikallistasolla ja katsovat, että tietotekniikan ja tietoverkkojen hyväksikäyttökoulutus ja käyttöönoton opastus neuvonnallisessa ja hallinnollisessa tarkoituksessa tulisi ensisijaisesti tapahtua olemassa olevien neuvontaorganisaatioiden toimesta ja että tähän tulisi varmistaa riittävät taloudelliset resurssit. Toimivien tietoliikenneyhteyksien aikaansaamisessa ja käyttöönottamisessa on niin paljon tehtävää, että siitä riittää monelle. SAK vaatii nopeiden tietoliikenneyhteyksien ulottamista asteittain kouluihin, kirjastoihin ja yhteispalvelupisteisiin koko maassa, mutta katsoo, että liikkumavaraa pitää jättää paikallistasolle. Tämä asia on ratkaistava koko kylän yhteisenä. 6.2 Maaseudun tiestö jatkuvan väännön kohde Lausunnoissa väyläministerityöryhmän ehdotus valtion yksityistieavustusten nostamisesta 16 miljoonaan euroon vuodessa todetaan tärkeäksi maaseudun asumiselle ja elinkeinotoiminnalle. Liikenneministeriö kylläkin, todettuaan ensin, että ministeriön toiminta- ja taloussuunnitelmassa vuosille on esitetty kehittämissuunnitelma, jonka mukaan yksityisteiden valtionapu nostettaisiin liikenneväyläpolitiikkaa pohtineen ministerityöryhmän esittämälle tasolle, pistää jäitä hattuun ja ilmoittaa ykskantaan: Toiminta- ja taloussuunnitelman peruslaskelman mukaan näin ei kuitenkaan tule toteutumaan. Siten väyläministerityöryhmän esityksistä poikkeaa valtiovarainministeriön lisäksi myös itse liikenneministeriö! Tapio tuo esiin puutavaran ja energiapuun kuljetusten tarpeet ja toteaa, että nykyinen kunnossapito ja metsäteiden perusparannusten taso ei riitä säilyttämään yksityistieverkkoa riittävän

87 76 hyvälaatuisena ja että on tarpeen lisätä kestävän metsätalouden rahoitusta metsäteiden kunnossapitoon. Keskipohjalaiset kylät ry vaatii, maaseudun yksityistiestön pääsyä riittäväntasoisen parannustyön ja kunnossapidon piiriin. Yksityisteiden valaistuksen tulisi kylissä olla nykyisin myös kunnan (käyttökulut) ja valtion (rakentaminen) tukien piirissä. Kaustisten seutukunta nostaa esille yksityisteiden turvallisuuskysymykset. Raskaan liikenteen paljon liikennöimille teille tarvitaan liikenneturvallisuuden kehittämissuunnitelmat valmistauduttaessa kaivostoiminnan aloittamiseen seudulla. Kokonaisohjelman esitys arvonlisälain 130 :n muuttamisesta niin, että kuntien tapaan myös tiekunnat voisivat saada palautuksena yksityistien tienpitohankintoihin sisältyvän veron, ei saa vastakaikua valtiovarainministeriön vero-osastolta, vaan se katsoo, että yksityisteiden avustaminen on yksinkertaisempaa ja tarkoituksenmukaisempaa toteuttaa muiden jo käytössä olevien järjestelyjen avulla. Kuntaliitto sen sijaan kannattaa esitystä ja esittää, että asia selvitettäisiin pikaisesti. 6.3 Toimiva taksiverkko Suomen Taksiliiton mukaan runsas kolmannes taksin liikevaihdosta tulee koko maan tasolla julkisen vallan, kuten kuntien, Kelan ja lääninhallitusten liikennepalvelusten ostoista. Taksien merkitystä palvelujen saavutettavuuden turvaajana maaseutumaisissa kunnissa kuvaa, että ongelmallisimmilla alueilla julkiset ostot voivat olla yli 4/5 liikevaihdosta. Tämä on avain kattavan taksipalveluverkon säilymiselle. Se edellyttää kuitenkin taksiyrittäjien toimeentulon mahdollistavien kuljetuskokonaisuuksien aikaansaamista. Kokonaisohjelmassa esitetty selvitys taksien tavarakuljetuksiin liittyvästä painorajasta toteutetaan liikenne- ja viestintäministeriössä aloitetun henkilöliikennettä koskevan lainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä. Ministeriön mukaan kuljetusmarkkinoiden sääntelyn tarve ei aseta esteitä takseille sallitun suurimman kuljetusmäärän rajan nostamiselle. Linja-autoliitto puolestaan vaatii, että selvityksen tulee koskea myös pikkubusseja maaseudun joukkoliikennepalveluiden yhdenvertaisen kohtelun ja kilpailuolosuhteiden tasapuolisuuden säilyttämiseksi. 6.4 Hyvinvointi seutuistuu Pienten koulujen säilyminen Pienten koulujen tulevaisuutta lähestytään lausunnoissa monelta kannalta. Osa lausunnonantajista lähtee oppilasmäärien vähenemisen mukanaan tuomasta automatiikasta. Länsi- Suomen lääninhallituksen sivistysosaston käsityksen mukaan on tunnustettava tosiasiat oppilasmäärien ja taloudellisten tosiasioitten mukaan. Kyläkoulun pitäminen opetuskäytössä ei saa olla itseisarvo, jos oppilasmäärä ei riitä kohtuullisiin kustannuksiin, tasokkaaseen opetukseen eikä riittävään oppilaitten toveruussuhteisiin. Monista kyläkouluista on muodostunut kyläläisten yhteinen palvelukeskus vasta koulutoiminnan loputtua. SAK toteaa: On muistettava, että kouluverkkotekijä on mukana jo kuntien valtionosuuksien määräytymisessä, joten uusia tukimuotoja ei periaatteessa tarvita. Kyläkoulujen tukitoimille on myös puolestapuhujia. Päijät-Hämeen Kylät painottaa, että pienten koulujen valtionosuus on kyläkoulujen ja kylien elinehto. Kyläkouluja, kuten kaup-

88 77 pojakin on ryhdyttävä kehittämään eri sektorirajat ylittäen kylien monipalvelukeskuksiksi. Tämä asia on aluillaan ja toimintatapoja halutaan kehittää kylissä, toivottavasti myös kunnissa ja seutuyhteistyössä. Siihen on annettava mahdollisuuksia, eikä vetää pohjaa kehittämistyöltä kouluja lopettamalla. Kyläkouluilla on omat opetusmenetelmälliset vahvuutensa. Pirkan Kylät nostaa kyläkoulujen kilpailuvaltiksi yhdysluokkaopetuksen, jota pitää markkinoida päättäjille ja muuttajille. Kyläkoulujen ja yhdysluokkaopetuksen avulla Suomella on mahdollisuuksia pysyä kilpailukykyisenä valtiona. Ratkaisuja löydetään kuntien yhteistyöstä. Pirkanmaan TE-keskuksen mukaan seudullisella peruskoulutoimen organisoinnilla ja ehdotetulla koulujen monikäytöllä olisi maaseudun palveluiden säilymisen kannalta merkittävä vaikutus. Kuntarajat ovat esteenä lasten kulkemiselle lähimpänä olevaan kouluun ja kun oman kunnan puolella asuvien peruskouluikäisten määrä ei ole riittävä, lopetetaan koulun toiminta. Suomen Kuntaliitto kaipaa selvitystä kustannuksista ja resursseista ja toteaa, että asia vaatii lisäselvitystä ja sopimista muun muassa Kuntaliiton kanssa Kotitalousvähennyksen soveltamisalan ja palvelusetelin käytön laajentaminen Kokonaisohjelman esitykset ovat jo edenneet. Valtiovarainministeriön vero-osasto toteaa, että kotitalousvähennyksen soveltamisalaa on laajennettu ehdotetulla tavalla valtion vuoden 2005 talousarvioon liittyvällä tuloverolain muutoksella (1273/2004). Lakia sovelletaan vuodelta 2005 toimitettavasta verotuksesta alkaen. SAK:n mukaan on nyt syytä odottaa luotettavia arvioita vähennyksen vaikutuksesta työllisyyteen. Yleisesti kotitalousvähennyksen käyttömuotoja ei ole tällä hetkellä perusteltua lisätä, mutta vähennyksen määrää voidaan harkita. Vuoden 2006 valtion talousarvio kaksinkertaistaa vähennyksen määrän. Vanhustyön keskusliiton mielestä tarvitaan julkisen, kaupallisen ja kolmannen sektorin yhteistyön lisäämistä. Palvelusetelin käytön laajentaminen ehdotetulla tavalla on erittäin kannatettavaa, samoin kotitalousvähennyksen käytön ulottaminen myös omaisille. Palvelusetelin käyttöä tulisi ehdottomasti laajentaa, jotta se takaisi myös palveluidentuottajille taloudellisesti paremmat toimintamahdollisuudet. Hyvinvointipalvelujen teemaryhmä katsoo, että hyvinvointialan yrittäjyyden edistämisessä on tärkeää, että kunnat ottavat enenevässä määrin palvelusetelin käyttöönsä ja siten mahdollistavat pienten hyvinvointialan yritysten syntymistä. Palvelusetelin käyttöalan laajentaminen ja palvelualojen arvonlisäverokannan alentaminen ja palveluyritysten investointi- ja kehittämistukien parantaminen liittyvät kaikki hyvinvointialan yritysten ja yhdistysten/järjestöjen toimintamahdollisuuksien parantamiseen myös maaseudulla. Myös Salon Seudun kehittämiskeskus korostaa, että palvelusetelin lisääntyvä käyttö lisännee palvelun tarjoajia ja yrityksiä myös maaseudulla erityisesti hoiva-alalla. Akava tukee palvelusetelin laajentamista koskemaan sosiaalihuollon kotipalveluiden lisäksi myös muita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. Kauppa- ja teollisuusministeriö ilmoittaa lausunnossaan, että palvelusetelin käyttömahdollisuudet selvitetään Suomalaiset Yrityspalvelut -työryhmän työn yhteydessä. Työryhmän määräaika päättyi Suomalaiset Yrityspalvelut -työryhmä on valmistellut esityksen yrityspalvelujen perusteelliseksi kokonaisuudistukseksi. Uudistuksen päämäärä on, että yrittäjät pääsevät kiinni julkisiin yrityspalveluihin nykyistä helpommin. Markkinaehtoisten palvelujen käytön ak-

89 78 tivoimiseksi otetaan käyttöön palvelusetelijärjestelmä. Palvelusetelijärjestelmässä asiakas on yhteydessä julkishallinnon palveluprosessia hoitavaan pisteeseen. Siellä tehdään asiakastarpeen diagnostisointi. Mikäli on tarvetta, asiakkaalle voidaan antaa julkisen sektorin maksusitoumus eli palveluseteli, jolla yritys voi hankkia palveluja haluamiltaan asiantuntijoilta. Palvelujen tuottajat ovat tunnistettavissa valtakunnallisesta asiantuntijapoolista. Maa- ja metsätalousministeriön maatalousosasto mainitsee OPM:n asettaman työryhmän, joka selvittää opintosetelin käytön laajentamista. Myös MMM:ssä pohditaan neuvontasetelin käyttöönottoa tilaneuvontajärjestelmää pohtivassa työryhmässä. Ennen järjestelmän mahdollista käyttöönottoa tulisi miettiä järjestelmän hyödyt ja haitat Hoivapalvelujen seudullinen järjestäminen Kuntien hyvinvointipalvelut turvataan edistämällä ylikunnallista tai seudullista yhteistyötä. Sosiaali- ja terveysministeriön hankkeissa (Kansallinen terveydenhuollon hanke, sosiaalialan hanke ja Alkoholiohjelma) tavoitteena on palvelujen turvaaminen nykyistä suuremmalla väestöpohjalla. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut seudullisen ja alueellisen yhteistyön aikaansaamisen yhdeksi keskeisimmäksi painoalueeksi myöntäessään valtionavustusta kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseen vuosina Myös Vanhustyön keskusliiton mielestä hoivapalvelujen seudullinen järjestäminen on perusteltua. Sen sijaan on ristiriitaista väittää, että vain iso palveluita tuottava organisaatio olisi toimiva. Pienikin tuottaja voi tuottaa tehokkaasti, kunhan järjestäjä huolehtii kokonaisuudesta Arvonlisäverotuksen tarkistaminen Valtiovarainministeriön vero-osasto tyrmää palvelualojen arvonlisäverokannan alentamisen. Vanhustyön keskusliitto taas pitää arvonlisäverotuksen tarkistamista äärimmäisen tärkeänä asiana erityisesti hoivapalvelujen kannalta ja katsoo, että se tulee toteuttaa yhteistyössä STM:n ja VM:n kanssa, koska valvonta tulee voida määritellä riittävän selkeästi. Vanhustyön keskusliitto esittää mahdollisiksi ratkaisuiksi alv-kysymykseen esimerkiksi sitä, että kunnan auktorisointi palvelusetelin piiriin pääseväksi toimijaksi olisi osoitus riittävästä valvonnasta: Jos kyseessä on siivouspalvelu, joka on yleensä ensimmäinen vanhuksen tarvitsema ulkopuolinen palvelu, olisi harkittava yhdessä asiakkaan kanssa laadittavan ns. palvelu- ja hoitosuunnitelman riittävyyttä alv-vapauteen, kun suunnitelmassa tarkasteltaisiin asiakkaan kokonaistilannetta ja päädyttäisiin näkemykseen siivouspalvelun tarpeesta hänen kokonaishyvinvointinsa kannalta Palveluyrittäjyys Etelä-Karjalan liitto pitää hyvinvointialan palveluyrittäjyyden investointi- ja käynnistystukien parantamista erittäin tärkeänä, koska hyvinvointiala pystyy tarjoamaan uusia työmahdollisuuksia maaseutualueella. Hyvinvointipalvelujen kehittäminen on maakuntaohjelman painopistealueita. Ehdotuksen saamista laaja-alaiseksi käytännöksi pitää tärkeänä myös Pohjois-Karjalan TE-keskus. Mikäli tarvitaan lainsäädäntöön muutoksia, ne tehtäköön. Kysymyksessä on toimintaympäristön muuttuessa suuri yhteiskuntapoliittinen asia, joka hoituakseen edellyttää ehdotettuja toimenpiteitä.

90 79 Yrittäjyyden edellytykset vaihtelevat eri puolilla Suomea. Varsinais-Suomen TE-keskus toteaa, että hoivapalveluyrittäjyys on Varsinais-Suomen haja-asutusalueilla lisääntynyt suhteellisen vähän verrattuna muuhun Suomeen. Osasyynä tähän lienee suuri kuntatiheys ja verrattain kohtuulliset etäisyydet taajamien parempaan palvelutarjontaan. Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksen mielestä hoivatyöntekijöiden löytäminen maalle on suuri haaste, kun samaan aikaan myös kaupungeissa hoivatyön tarve kasvaa. Pohjois-Pohjanmaalla tehdyssä ikääntymisselvityksessä ongelmaksi nousi Oulun seudun lähivuosina suureksi kasvava hoivatyövoiman tarve ja maaseudun vino sukupuolirakenne, sillä nuoret naiset ovat muuttaneet jo pois ja kasvava osuus väestöstä on ikääntyviä miehiä. Väestön väheneminen ja naisten poismuutto vaikeuttavat myös yksityisten palvelujen toteuttamista syrjäseuduilla. Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Socom korostaa hyvinvointialan palveluyrittäjyyden tukemista, uudenlaisten palvelukonseptien luomista, palvelusetelin käytön laajentamista sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammatillisen koulutuksen kehittämistä työelämän tarpeita vastaavaksi. Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön saaminen maaseutukuntiin tulee turvata joustavilla koulutusratkaisuilla, joiden avulla nuoret voivat työllistyä kotiseudulleen ja aikuisten ammatinvaihto tai työelämään paluu mahdollistuu. Socomin mielestä hyvinvointialan yrittäjyyttä tulee tukea käynnistys- ja investointiavustuksella ja että yritysten syntymistä tulee edistää neuvonnalla ja tukemalla yritysten verkostoitumista. Yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden käyttäminen hyvinvointipalvelujen tuottajina vaatii uusia innovaatioita, koska alan yrityksiä ei maaseudulla ole riittävästi eivätkä alueen kolmannen sektorin toimijat juurikaan tuota palveluja. Socom korostaa seutuyhteistyön tärkeyttä. Kauppa- ja teollisuusministeriö kertoo, että KTM:n ja MMM:n rahoituskriteerit hyvinvointialan palveluyrittäjyyden rahoituksessa käydään läpi ja sovitetaan yhteen. Uudistettaessa yritystoiminnan tukemisesta annettua lakia (1068/2000) vuonna 2007 alkavalle ohjelmakaudelle selvitetään, onko hyvinvointialan palveluyrittäjyyden tukisäännöksiä ja -linjauksia tarpeen uudistaa alan yritystoiminnan edistämiseksi. Finnvera Oyj:ssa hyvinvointialan palveluyrittäjyyden kasvavaan rahoituskysyntään valmistaudutaan varmistamalla vuosittain riittävät rahoitusvaltuudet ja kehittämällä rahoitusinstrumentteja alan tarpeisiin. Toimialan yritykset voivat käyttää Finnveran kaikkia rahoituspalveluja (lainat, takaukset ja vientitakuut). Erityisesti toimialaa on rahoitettu mm. pienlainoilla ja naisyrittäjälainoilla, joissa rahoitus sisältää korkotukea. Valtion vastuusitoumuksia on tarkistettu pienlainaa ja naisyrittäjälainaa koskien. Valtio on myös korottanut kasvuyritysten luotto- ja takaustappiota vuoden 2005 alusta voimaan tulleella vastuusitoumuksella. Tekesin terveydenhuollon teknologiaohjelmasta FinnWell voidaan rahoittaa myös maaseutuoloihin sopivia innovaatioita. Vuosien ohjelman kokonaisrahoitus on noin 150 miljoonaa euroa, josta Tekesin osuus on puolet Monihoiva Etelä-Savon maakuntaliitto esittää kehitettäväksi kyläkokonaisuuksiin sopivia monihoitopalveluja. Määritellään monihoivan työntekijöiden pätevyysvaatimukset ja järjestetään tarvittava täydennyskoulutus. Kokeilulain suomin poikkeusjärjestelyin kokeillaan ja edelleen kehitetään kyläkohtaisia monihoitopalveluja sekä testataan niiden soveltuvuutta osaksi kylien peruspalveluja. Suomen Kylätoiminta ry katsoo, että kyläkokonaisuuksien monihoivapalveluja koskeva ehdotus tulisi laajentaa koskemaan myös palvelujen organisointiin soveltuviin yritysmuotoihin.

91 80 Vanhustyön keskusliitto haluaa monihoivan pätevyysvaatimusten laatimisen olevan käytännönläheistä ja sen muokkaamiseen tulee saada mukaan hoivatyötä tekevien julkisten ja yksityisten tahojen edustajia. Huomioon on otettava myös uudet sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöitä koskevat säädökset. AKAVA näkee maaseutuväestön vähenemisen luovan tarpeita uudistaa ja yhdistää maaseudun sosiaali- ja terveyspalveluita seudullisiksi kokonaisuuksiksi, mikä luo mahdollisuuksia uudentyyppiselle yrittäjyydelle. Sen sijaan se ei pidä tarkoituksenmukaisena määritellä erikseen monihoivan työntekijöiden pätevyysvaatimuksia, koska sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksia säätelevä laki on juuri annettu eduskunnalle ja kelpoisuusvaatimukset koskevat myös yksityistä palvelutuotantoa. 6.5 Puhdas vesi ja kierrätys Lausuntojen keskeinen sanoma on, että vesihuollon varmistamisella ja kehittämisellä edistetään merkittävästi maaseudun muita toimintaedellytyksiä. Vesihankkeet ovat ensiarvoisen tärkeitä elinkeinotoiminnan ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi kylissä. Ne kuuluvat maaseudulla asumisen välttämättömiin perusedellytyksiin ja -palveluihin. Tehostuva vesi- ja jätehuolto lisäävät palveluiden tarvetta haja-asutusalueilla. Kasvava kysyntä luo uusia työmahdollisuuksia, mikä on hyödynnettävä maaseudun elinvoimaisuuden parantamiseksi. Vesihuoltohankkeiden rahoitus on nykytasolla riittämätöntä ja siihen on jatkossa ohjattava riittävästi varoja. Kierrätyksessä tulisi kiinnittää huomiota erityisesti maatalousmuovin keskitettyyn keräilyyn ja maatiloilla syntyvien ongelmajätteiden jätehuollon asianmukaiseen järjestämiseen. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen mukaan esitys kiinteistökohtaisten kaivojen ja jätevedenpuhdistusjärjestelmien huolto- ja kunnossapitopalvelujen sisällyttämisestä osaksi maaseutusopimusta on kannatettava. Toimenpide takaa laitteistojen häiriöttömän ja mahdollisimman tehokkaan toiminnan. Uudenmaan ympäristökeskuksen mielestä tiheästi rakennetuille ympärivuotisesti asuttaville alueille tulisi rakentaa viemäriverkosto ja johtaa jätevedet käsiteltäviksi vesihuoltolaitoksen puhdistamolle. Kainuun ympäristökeskus toteaa, että rahoitustason pitäminen vakaana tässä toiminnassa on tarpeellista erityisesti niillä alueilla, joilla on tulevaisuutta eli kaupunkien vuorovaikutusalueilla ja ydinmaaseudulla. Harvan asutuksen alueilla vesihuoltohankkeet eivät enää lisäänny Kainuussa. Keski-Suomen ympäristökeskus toteaa, että vaihtoehtona varman vesihuollon järjestämisessä voisi olla myös huoltopalvelujen ja hallinnoinnin ostaminen. Pohjavesiselvitykset varavedenottopaikkojen selvittämiseksi ovat myös tärkeitä varman vesihuollon järjestämisessä, ei pelkästään laitosten verkostojen yhdistäminen ja suurempiin laitosyksiköihin pyrkiminen. Päijät-Hämeen Kylät ry painottaa, että kyliin tulee voida rakentaa kylärakennetta täydentäen eikä hajottaen. Vesihuollon tukitoimenpiteisiin olisi löydyttävä esitettyä enemmän varoja. Esitetyt varat eivät riitä edes yhden kylän vesihuoltoinvestointiin per maakunta. On löydettävä myös väliaikaisratkaisuja rakentajille, kun yhteinen vesihuolto on tulossa niin, ettei rakentamista estetä.

92 81 Suomen Kuluttajaliitto arvostelee ohjelmaa siitä, että tavaravirroista syntyvien jätteiden käsittelyä ja jätehuollon ongelmia, toimintatapoja ja ratkaisuja on ohjelmassa käsitelty vain muutamalla rivillä. Uusien jätehuoltomääräysten noudattaminen on etäisyyksien ja suhteellisen pienten kertymien vuoksi erityisesti maaseudulla todettu aikaisempaa vaikeammaksi ja lisäkustannuksia aiheuttavaksi. Haja-asutusalueilla vaikeiksi koettujen jäteongelmien ratkaisut vaativat asukkaiden yhteistoimintaa ja tarvittaessa erityisiä toimia viranomaisten taholta. Nämä tulee ottaa huomioon myös maaseudun elinehtoja yleensä kehitettäessä. 6.6 Kauppapalvelut Kauppa- ja teollisuusministeriö toteaa, että haja-asutusalueiden kyläkauppojen tukijärjestelmä otettiin käyttöön Tarkoitusta varten on osoitettu kahdessa lisätalousarviossa yhteensä 3,4 miljoonan euron määräraha. Vuoden 2004 kolmannessa lisätalousarviossa investointitukeen osoitettiin 1,8 miljoonan euron siirtomääräraha. Lisätalousarvion mukaan tuen lisäys on kertaluonteinen eikä tällä hallituskaudella tulla valtion menoja nettomääräisesti enää lisäämään tähän tarkoitukseen. Selvitykset osoittavat, että pienellä rahalla on pystytty turvaamaan ja kehittämään monen kyläkaupan toimintaa. Kyläkauppojen, joita nyt on runsaat 600, väheneminen on hidastunut. Yhteisessä lausunnossaan paikalliset toimintaryhmät esittävät, että kyläkauppojen tuki pitää saada toimintaryhmien rahoituksen piiriin. Kyläkaupat toimivat usein kesäasutuksen lähellä ja ovat tärkeitä palveluineen, monilla muutakin kuin kauppapalveluja, kylien monipalvelupisteitä. Kyläkaupat ovat kyläläisten sekä kyläläisten ja kesäasukkaiden kohtauspaikkoja, kylän sosiaalisen elämän toreja. Kyläkauppojen kehittämis- ja investointituet ovat myös kylän kannalta tärkeitä. Lapin TE-keskuksen mukaan kyläkaupat ovat kyläkoulujen ohella edelleen keskeinen kylän palvelumuoto, jota tulisi kehittää edelleen yhteistyössä muiden kehittämistoimien kanssa. Kyläkaupoista on monin paikoin kehitettävissä monipalvelukeskuksia kylille. Tämäntyyppistä kehitystä onkin jo tapahtunut.

93 82 7. OSAAMISEN TASON NOSTAMINEN Länsi-Suomen lääninhallitus toteaa olevansa yhä enemmän mukana maaseutua kehittävässä ja tukevassa työssä, muun muassa lääninhallituksen sivistysosaston ruotsinkielinen yksikkö on merkittävä vahvuus alueen maaseutupoliittisessa kehittämisessä. Naisjärjestöt yhteistyössä ry Kvinno organisationer I samaarbete NYTKIS pitää tärkeänä, että kaikessa maaseutua koskevassa tutkimuksessa otetaan mukaan naistutkimus sekä opetuksessa pyritään vähentämään työelämän eriytymistä nais- ja miesaloihin. AKAVA kantaa huolta koulutuspalveluissa siitä, että alueet, maaseutu mukaan lukien, kehittyvät tasapainoisesti ja koulutuspalvelut pystytään turvaamaan koko väestölle. Samalla tulee kiinnittää huomiota koulutuksen infrastruktuurin kansallisen kuin myös globaalin kilpailukyvyn vahvistamiseen. 7.1 Maaseutututkimukselle hiljaista tukea Yllättävää on, ettei useampi lausunnonantaja kommentoi esitystä Suomen Akatemian viisivuotisen maaseutututkimusohjelman käynnistämisestä. Ainoa, joka suoraan asiaa kommentoi, on Joensuun yliopisto. Joensuun yliopisto tukee pyrkimyksiä vahvistaa maaseutuun liittyvää monitieteistä tutkimusta. Yliopisto jopa ehdottaa, että MMM:n mahdollisuudet toimia tutkijakoulun osarahoittajana tulisi selvittää. Heidän mukaansa myös muiden, maaseudun kannalta hyödyllisten tutkimusalojen, rahoitusta tulisi edistää. Olisi vahinko, jos kansallisesti keskeisiksi miellettyjen innovaatioiden, teknologioiden, globalisaation vaikutusten tai monikulttuurisuuden tutkimuksesta jäisi puuttumaan erityyppisten alueiden tuntemukseen perustuva kriittinen ja käytännönläheinen panos. Maaseutututkimuksen rahoitusmuotoja on kehitettävä perustutkimusta ja jatkokoulutusta tukevaksi. Lisäksi maaseutututkimuksessa tarvitaan uusia avauksia, tutkimuksen riskirahoitusta ja panostamista kansainvälistymiseen. Ainoa taho, joka ottaa kantaa tutkijakouluun, on Jyväskylän yliopiston Chydenius-Instituutti. Toki useiden lausunnonantajien arvioista on epäsuorasti luettavissa myönteinen kanta ylemmän tason tieteellisen koulutuksen lisäämiseen Suomessa. Osaltaan työtä sitoutuu viemään eteenpäin Maaseudun Uusi Aika -yhdistys, joka lupautuu vetovastuulliseksi tahoksi kun lähdetään integroimaan maaseutualan opetusta osaksi koulutusjärjestelmää. Toki yhdistys toteaa tällaisen työn vaativan laajaa yhteistyötä. MTT taloustutkimus tuo esille lausunnossaan, että se pyrkii omalla toiminnallaan edistämään ja varmistamaan kokonaisohjelman toteutumista tarjoamalla korkeatasoista tutkimustietoa ohjelman eri osa-alueista ja osallistumalla osaamisen tason nostamiseen verkostoitumalla muihin maaseutututkimusta tekeviin tahoihin muun muassa YTR:n hankkeiden kautta sekä osallistumalla tarvittaessa asiantuntijana työryhmiin ja arviointeihin. MTT taloustutkimuksella on myös aktiivinen rooli vastikään perustetussa MTT:n maaseutututkimustyöryhmässä. Kokonaisohjelman yhtenä esityksenä on nostaa valtakunnallisten maaseudun tutkimus- ja kehittämishankkeiden rahoitus yhteensä kuuteen miljoonaan euroon eri ministeriöiden yh-

94 83 teisrahoituksen kautta. Lausunnoissaan usea taho kommentoikin tätä esitystä, mutta ainoa myönteisen kannan asiaan ottanut ministeriö on KTM, joka toteaa jatkavansa jo toteutettavaa hankkeiden yhteisrahoitusta. Käytettävissä olevan summan kasvattamisesta ei toki KTM:kään puhu. STM:n kantana on vain tuoda esille se, että he jo nyt suuntaavat hallituskaudella vuosittain noin 50 miljoonaa euroa kunnallisiin kehittämishankkeisiin. Ympäristöministeriön kanta on lakoninen heillä ei ole varattuna erillisiä varoja esitettyyn tarkoitukseen. Muutkin tahot kuin ministeriöt ottavat kantaa; Tapio toteaa: jotta esityksen tavoite toteutuisi, on tarpeen kehittää MMM:n metsäkeskusten ja YTR:n kanssa yhteisten verkostohankkeiden mahdollisuuksia ja rahoitusmenettelyjä. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus puolestaan pitää tutkimus- ja kehittämisvarojen kokoamista suuremmiksi kokonaisuuksiksi tärkeänä. Maaseudun Uusi Aika -yhdistys pitää ehdotettua kuuden miljoonan euron kokonaisbudjettia hyvin perusteltuna. 7.2 Koulutusasteiden maaseututoimet Lausunnonantajat eivät ole nähneet kovin merkityksellisenä kyläkoulujen kehittämistä, liekö väsytty ja lamaannuttu kyläkoulukeskusteluun, kun asia valtakunnan politiikassa on haluttu lyödä lakoon. Ainoat esitykseen suoraan kantaa ottavat tahot ovat Pirkanmaan TE-keskus ja Länsi-Suomen lääninhallitus. Pirkanmaan TE-keskus korostaa, että kokonaisohjelmassa ehdotetulla koulujen monikäytöllä olisi maaseudun palveluiden säilymisen kannalta merkittävä vaikutus. Länsi-Suomen lääninhallitus toteaa, että monista kyläkouluista on muodostunut kyläläisten yhteinen palvelukeskus vasta koulutoiminnan loputtua. Havainto on oikea eikä se mairittele kunnan koulutointa. Kannanotot toisen asteen koulutukseen, joka käsittää sekä lukiokoulutuksen että ammatillisen koulutuksen, ovat maaseudun palveluille ja elinkelpoisuudelle hyvin merkityksellisiä. Kyse ei ole vain hetkittäisistä ratkaisuista vaan vuosikymmenten päähän ulottuvista poliittisista linjauksista, siitä, millaiseksi muodostuvat nuorten maaseutukuva ja juuret kotiseutuun. Toisen asteen koulutuksen yhteistyö nähdään tärkeänä sekä koulutuksen tason että koulutusverkon säilymisen kannalta. Yllättävää ei ole, että useimmat kantaa ottavat tahot ovat maakunnallisia toimijoita. Pohjois-Pohjanmaan TE-keskus korostaa toisen asteen koulutuksen merkitystä maaseudun elinkeinojen tarpeiden palvelijana. Alueviranomainen nostaa esille myös sen, että koulutuksen järjestäjien koolla ei ole merkitystä, vaan olennaista on kokonaisvaltainen verkottunut työnjako koulutustarjonnassa. Pirityiset ry näkee maaseudun nuorten koulutusmahdollisuuksien turvaamisen erityisen tärkeänä ja rahoituksen arvoisena, jotta saadaan rakennetuksi nuorten minäkuva kotiseudulle positiiviseksi. Kainuun maakunta-kuntayhtymä ja Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskus korostaa, että Kainuussa on jo toteutettu lukioiden ja toisen asteen ammatillisen koulutuksen yhteistyötä yhteisen koulutuksen järjestäjän alaisuudessa, sillä lukiot ja toisen asteen ammatillinen koulutus sekä aikuiskoulutus ovat yhteisen maakuntahallinnon alla. Etälukiotoiminnan sijaan tulisi puhua etäopetustoiminnasta, koska se kattaa etälukiotoiminnan ja ammatillisen koulutuksen ja aikuiskoulutuksen. Hyvin käytännönläheinen ehdotus peruskouluissa annettavan opetuksen laadun turvaamisesta tulee Kainuusta. Kainuun maakunta-kuntayhtymä ja Kainuun työvoima- ja elin-

95 84 keinokeskus esittävät ammatillisen koulutuksen yleissivistävien aineiden opetustuntien yhdistämistä peruskoulujen ja lukioiden yhteisiin virkoihin, jolloin turvattaisiin laadukas opetus kaikilla asteilla. Pirkanmaan TE-keskus korostaa, että koulutoimen hoitaminen yli kuntarajojen merkitsisi kyläkoulujen säilymistä. Kuntarajat ovat esteenä lasten kulkemiselle lähimpänä olevaan kouluun, ja kun oman kunnan puolella asuvien peruskouluikäisten määrä ei ole riittävä, lopetetaan koulun toiminta. Seudullinen peruskoulutoimen organisointi ja kokonaisohjelmassa ehdotettu koulujen monikäyttö vaikuttavat maaseudun palveluiden säilymiseen merkittävästi. Peräpohjolan kehitys ry näkee haitallisena sen, että kouluverkon supistumisen vuoksi nuoret joutuvat peruskoulutuksen jälkeen muuttamaan pois kotipaikkakunnaltaan opiskelun ajaksi. Huomiotta näyttää jääneen kokonaisohjelman tekstissä esille nostettu ehdotus koulujen loma-aikojen siirrosta. Lomien päättymisaikojen siirto kahdella viikolla eteenpäin parantaisi oppilaiden edellytyksiä työskennellä etenkin puutarhayrityksissä, maatiloilla ja matkailuyrityksissä. Ratkaisu samalla pidentäisi matkailun sesonkikautta. Esitys yliopistojen alueellisesta kehittämistehtävästä sai muutaman neutraalin puollon. Helsingin yliopisto on huomannut, että tämä kohta koskee myös sitä, koska tiedekunnan oppiaineilla on vahvat siteet maaseudulla toimiviin yrityksiin. Niiden merkitystä tulee myös korostaa Helsingin yliopiston mukaan. Lisäksi Akava huomauttaa, että myös ammattikorkeakouluille on annettu vastaava aluekehittämistehtävä. Ja vaikka maaseutua ei käsitteenä erikseen mainita, sisältyy se jo yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen aluestrategioihin sekä erillisiin ja yhteisiin tutkimus- ja kehittämishankkeisiin. Esitys nostattaa myös kritiikkiä, sillä Satakunnan TE-keskus harmittelee, että yliopistokeskusten toiminnassa on liian merkittävä rooli taloudellisilla seikoilla, ja että niiden toteuttamissa hankkeissa on hallintokustannusten osuus yleensä liian suuri. Kaustisen seutukunnan lausunnossa todetaan, että alueella tehdään kansanmusiikkia ja kansantaiteita koskevaa tutkimusta Kaustisella Kansantaiteenkeskuksessa sekä IT-alan kehitystutkimusta Chydenius-Instituutin toimesta. Muu Chydenius-Instituutissa tehtävä maaseutututkimus koskee soveltuvin osin myös Kaustisen seutukuntaa, erityisesti kulttuurin alalla tehtävä tutkimus. Seudulla pyritään vahvistamaan alueen koulutustarjonnan ja -kysynnän kohdentumista alueen vahvuusaloille, jotka ovat maatalous, metalli, puu- ja IT-alat. Hieman yllättäen Kaustisen seutukunta ei pidä kulttuuria vahvuusalueenaan! Esitys, joka käsittelee ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yrityshautomotoimintaa, nostaa esiin yhden suoran kannanoton. Etelä-Karjalan liitto näkee ammattikorkeakoulut ja yliopistot alueiden yrityshautomotoimintaa vahvistavina ja sukupolvenvaihdoksia edistävinä. Molemmat ovat erityisen tarpeellisia näkökulmia. Etelä-Karjalan liitto korostaa, että on tärkeää saada maaseudun kehittämiseen monipuolista osaamista. Nykyisin kehittämistyö on liiton mukaan jäänyt liiaksikin maaseudun perinteisten neuvontajärjestöjen tehtäväksi. Esitys aikuiskoulutuksen koulutustarjonnan maaseutusisällöistä merkitsee lausunnon antajien mielestä erityisesti työvoimakoulutuksen vahvaa roolia maaseudun ammattitaitoisen työvoiman saatavuuden turvaamisessa ja yrittäjyyden edistämisessä. Österbottens Svenska Lantbrukssällskap pitää tärkeänä, että ruotsinkieliset, pienet koulutusorganisaatiot, voivat tehdä työtä sekä aikuisten että nuorten kanssa.

96 85 Näyttötutkintojärjestelmän kehittäminen ei nostanut esiin kannanottoja. Ehkä järjestelmä alkaa olla vakiintunut ja paikkansa löytänyt. Silti asiassa kaivattaisiin maaseutunäkökulmaa, koska vain alle 12 prosenttia tutkinnoista liittyy maaseutualoihin. 7.3 Seudullisia yrityspalvelupisteitä perustetaan Kokonaisohjelman esitys seudullisista yrityspalvelupisteistä (115) saa useat tahot kertomaan, että toiminta on jo käynnistetty ja että sitä aiotaan laajentaa. Näin tekee esimerkiksi neljä TE-keskusta, joista Pirkanmaan TE-keskus toteaa, että tämä kokonaisohjelman esitys on sellainen, jonka he tunnistavat toteutuneeksi omassa maakunnassaan. Sen sijaan toiminnan vakiinnuttaminen riittävällä resursoinnilla on seuraava askel kohti pysyvää palvelua maaseudun asukkaille ja yrittäjille. Keski-Suomen TE-keskus puolestaan toteaa, että sen vuoden 2005 tulossuunnitelmassa on otettu tasapainoisen aluerakenteen ja maaseudun elinvoimaisuuden tulosalueen yhdeksi kriittiseksi menestystekijäksi seudullisten yrityspalvelupisteiden toiminnan kehittäminen ja yhteistyön tiivistäminen. Näin saadaan asiakkaiden tarvitsemia palveluja lähemmäs asiakkaita ja samalla helpotetaan TE-keskuksen työtä, kun hakemuksia on valmisteltu asiantuntevan neuvojan kanssa. Kaikkiaan esitykseen ottaa kantaa yksitoista eri tahoa. Myös kehittämisyhdistyksiltä tulee viesti tärkeästä ja laajentamista tarvitsevasta neuvonta-alueesta. Ministeriöistä työministeriö toteaa, että ehdotus tukee TM:n palveluverkkouudistusta. ProAgria Keski-Pohjanmaa ja Etelä-Savo ottavat kantaa esitykseen muistuttamalla, että neuvontaorganisaatiot ovat luonnollisia yhteistyökumppaneita yrityspalvelupisteissä. Maaseutukeskusten vahvuuksina yritysneuvonnassa ovat toiminnan pitkäjänteisyys ja tunnettavuus sekä valmiit verkostot. Lisäksi neuvontakeskukset toimivat seutukunnissa lähellä asiakkaita, koska neuvojaverkosto ulottuu koko valtakuntaan. Kannanotoissa kaivataan toiminnalle myös vakaampaa rahoitusta. Yrityspalvelupisteiden perustamista autetaan Seudulliset yrityspalvelut -hankkeella, joka on usean hallinnonalan yhteinen, muun muassa YTR on yksi osarahoittaja. Hankkeeseen on jo sitoutunut 60 seutua ja 34 niistä on edennyt kehittämistyössään niin pitkälle, että niiden voidaan katsoa toimivan asetettujen minimitavoitteiden mukaisesti. Ehdotusta 115 tehtäessä tiedettiin, että seudullisia yrityspalveluja jo on, mutta prosessi vie aikaa. Alun alkaen vuoden 2005 loppuun mitoitettavaa hanketta on venytetty vuoden 2007 loppuun. 7.4 Koulutuksen ja tutkimuksen tietoyhteiskuntaohjelma Koulutuksen ja tutkimuksen tietoyhteiskuntaohjelma täydentää Opetusministeriön strategiaa 2015 ja Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaa vuosille Se käsittelee erityisesti osaamisen tason kehittämistä tieto- ja viestintätekniikan avulla. Esitys 116 tietoyhteiskuntaohjelman toimeenpanosta yhteistyössä peruskoulujen ja lukioiden kanssa ei tuottanut yhtään kommenttia. Opetusministeriö ottaa kantaa esitykseen 117, joka käsittelee WWW-sivuille tuotetun multimediaoppimateriaalin tekijänoikeuksia ja sivujen ylläpitovastuita koskevaa lainsäädäntöä. OPM toteaa, ettei esityksen toimenpiteitä ole suunnitteilla, joten esitys pitäisi poistaa. Yleisellä tasolla ohjelmassa toki voidaan viita-

97 86 ta myös tekijänoikeuslainsäädännön uudistamiseen, joka on jo käynnissä. WWW-sivujen ylläpitoa koskeva lainsäädäntö on oikeusministeriön hallinnonalaa. Kytkentä tekijänoikeuslakiin on harhaanjohtava. (118) Opetushallinto edistää yrittäjyyttä kuntien ja oppilaitosten opetussuunnitelmissa kehittämällä monipuolisia opetusmenetelmiä ja vilkastuttamalla oppilaitosten yhteyksiä paikalliseen elinkeinoelämään. Huomiota kiinnitetään erityisesti haja-asutusalueilla itsensä työllistämisen tarjoamaan mahdollisuuteen. (OPM, OPH, kunnat, koulut) Esitykseen ei tullut kannanottoja. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö tätä esitystä tai esimerkiksi esitystä 116 hyväksyttäisi. Selvästi jonkin hallinnonalan vastuulle kuuluviin asioihin eivät muut ota kantaa ja vastuuhallinto ajattelee usein kuin opetusministeriö: Opetusministeriö ei pidä tarkoituksenmukaisena ilmoittaa, miten jokin asia aiotaan toteuttaa. Ministeriö katsoo, että on tarkoituksenmukaisempaa YTR:n ja OPM:n välisissä neuvotteluissa käydä läpi, miten tarkoitetut asiat tullaan toteuttamaan. 7.5 Kulttuuri työtä vai maisemaa? Niinkin tärkeä asia kuin kirjastotoimi ja sen kehittäminen ei herättänyt kannanottoja yhtä enempää. Ainoa, joka näki kirjastojen roolissa maaseutupoliittisia merkityksiä, oli Länsi- Suomen lääninhallituksen sivistysosasto. Lausunnossaan se toteaa, että kirjastot ovat merkittäviä maaseudun kulttuurikeskuksia, joitten merkitys on kasvanut entisestään tietoverkkojen käytön myötä. Lääninhallitus kertoo myös, että OPM on myöntänyt lääninhallituksille maaseudun kirjastojen henkilöstökoulutukseen erillismäärärahoja. Lääninhallituksen sivistysosasto käy kuntien edustajien kanssa yhteiset kehityskeskustelut. Laajaan ja kasvavaan kulttuuriyrittäjyyden kenttään ottaa kantaa ainoastaan Suomen Kuntaliitto. Kuntaliitto katsoo, että kulttuuripankit, hautomot ja muut keskukset, joiden päämääränä on tukea ja kannustaa maaseudun kulttuuritoimintaa, on sinänsä kannatettava ajatus, mutta panostusta ei tulisi suunnata hierarkkisen organisaation rakentamiseen vaan toiminnan tukemisen tulisi tapahtua mahdollisimman kevyellä rakenteella. Se on myös maaseudun kulttuuritoiminnan etu. Kuntaliitto otti siten huomattavan vähän tukevan kannan ehdotukseen 121, jossa peräänkuulutetaan osaamisen tuotteistamiseen ja kaupallistamiseen keskittyvää kulttuurialan yrityshautomoverkostoa. Esitykset , jotka käsittelivät kulttuuriympäristön hoitoa, saivat lukuisia eri tasojen ja organisaatioiden puoltavia kommentteja. Asiantuntemuksen laajentaminen Museoviraston alueellisten toimipisteiden verkostolla saa useita kannattavia mielenilmauksia. Opetusministeriö toteaa, että Museoviraston alueellisten toimipisteiden verkostoon on esitetty seitsemän toimipistettä, jotka noudattaisivat läänirajoja. Ympäristöministeriö toteaa, että ehdotus on oikealla tavalla hahmoteltu ja pitää esitystä kannatettavana. Se on myös valmis oman hallinnonalansa mahdollisuuksien puitteissa edistämään ehdotettujen toimenpiteiden toteutumista. Toimintaryhmistä Joutsenten reitti ry nostaa esille Pirkanmaan maakuntamuseon toteuttaman perinnerakentamisen neuvontahankkeen, joka on tullut hyvin tunnetuksi. Kulttuuriympäristön hoidon ohella hanke on myötävaikuttanut uusien rakennusalan työpaikkojen syntymiseen. Suomen Kuntaliitto

98 87 puolestaan korostaa yhteistyön merkitystä ja katsoo, että kulttuuriperinnön suojelutehtävissä tulisi toimia rakentavassa yhteistyössä olemassa olevien verkostojen, muun muassa maakuntamuseoiden, kanssa. (123) Hallinnonalojen ja asukkaiden yhteistyönä valmistellaan ja toteutetaan kulttuuriympäristöohjelmia, kyläsuunnitelmia ja maisemanhoitosuunnitelmia. Kylien maisemanhoitosuunnitelmia ja vastaavia hyödynnetään nykyistä enemmän kuntien yhdyskuntasuunnittelussa. (YM, MMM, maakuntien liitot, kunnat, kyläyhdistykset, ProAgria, Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset) Kylätasolla on jo pitkään tehty ympäristönhoitotöitä hanke- tai/ja talkootoiminnan kautta innostuneesti. Toiminta on myönteistä ja yhteishenkeä nostavaa, joten sitä on ollut helppo tukea, samoin näkyviä saadaan nopeasti. Esitys 123 sai aikaan 11 lausuntoa. Tässä yhteydessä nousee myös vahvasti esille maaseutusopimuksen käytön laajentaminen ja vahvistaminen. Lausuntojen antajat näkevät selkeästi, että maaseutusopimukset voisivat toteutuessaan tukea tätä työtä ja tavoitetta uusien, maaseutuympäristön säilyttämiseen tähtäävien työtilaisuuksien tarjoamisessa. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus toteaa, että kulttuuriympäristön vaaliminen on kaikissa ympäristöhallinnon toimintaohjelmissa ja -strategioissa. Pohjois-Pohjanmaalla on laadittu yhteistyössä kuntien kanssa useita kulttuuriympäristöjä koskevia ohjelmia ja kulttuuripainotus on myös mukana Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen uudessa toimintastrategiassa. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus myös kannattaa eri hallinnonalojen yhteistyönä valmisteltavia ja toteutettavia kulttuuriympäristöohjelmia, kyläsuunnitelmia ja maisemanhoitosuunnitelmia. Kuitenkin tulee miettiä vetovastuuta ja suunnittelun rahoituskysymyksiä. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueella, Siikajokialueella, on käynnissä Oulun yliopiston vetämä jokivarren kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten inventointia ja kunnostamista koskeva hanke. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus pitää kulttuuriympäristön ja rakennusperinnön vaalimista tärkeänä osana maaseudun omaleimaisuuden säilyttämistä. Arvot otetaan huomioon rakentamisen ja alueidenkäytön ohjauksessa. Ympäristökeskuksella on mahdollisuus ohjata YM:n hallinnonalan EU-rahoitusta muun muassa kulttuurihistoriallisten rakennusten kunnostamiseen. Lisäksi ympäristökeskuksella on ollut käynnissä useiden vuosien ajan YM:n ja TM:n työohjelmien rahoituksella erilaisia kulttuuriympäristöjen ja maisemien kunnostushankkeita. Tapio haluaa olla mukana kehittämässä ja edistämässä neuvonnan ja kyläkohtaisen suunnittelun työkaluja selvittämällä muun muassa henkilökohtaisen neuvonnan vaikuttavuutta osana kyläsuunnittelua. MMM:n luonnonvaraosasto toteaa kulttuuriympäristöohjelmista, kyläsuunnitelmista ja maisemanhoito-ohjelmista, että toimenpide erotetaan kahdeksi erilliseksi toimenpiteeksi. Mitä erottelulla tarkoitetaan, jää epäselväksi. Epävirallisen kyläsuunnittelun ja maisemanhoidon käynnistyksestä ja eteenpäinviemisestä vastuuhenkilönä voi toimia yliarkkitehti Raija Seppänen. Myös epävirallisuus jää epäselväksi. Museovirasto esittää, että varattaisiin määräraha muinaisjäännösten hoidon tukeen sellaisille maanomistajille, jotka sitoutuvat hoitamaan maillaan olevia muinaisjäännösalueita esimerkiksi laiduntamalla. Lisäksi hankepohjaisen tukijärjestelmän sijaan olisi toivottavaa,

99 88 että maatalouden ympäristötuen tukiehtoja väljennettäisiin koskemaan myös pienialaisia kulttuuri- ja perinneympäristöjä ja maanomistajan ohella myös muita ympäristönhoitoa toteuttavia tahoja. Useat ProAgrian maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset painottavat maisemanhoidon tärkeyttä maaseutuasumisen ja -yrittämisen kannalta. Ne myös korostavat maaseutuneuvontajärjestöjen osaamista ja tärkeää roolia asiassa. (124) Kylät ottavat vastuuta maaseudun maisemanhoidollisista toimenpiteistä, ennen kaikkea kylä- ja kulttuurimaiseman ja tienvierusten umpeen kasvamisen torjunnasta yhteistyössä kuntien ja Tiehallinnon kanssa hanketyöllä, ostopalvelusopimuksilla ja yhdistelmätukea hyödyntävillä työllistämistoimilla. Kylien maisemanhoitotyöt ja kulttuuriympäristön ylläpitäminen sisällytetään osaksi maaseutusopimusmenettelyä. (Kyläyhdistykset, kunnat, ProAgria, Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset, Tiehallinto, työvoimatoimistot, TE-keskukset) Maisemanhoitotyöt ovat monella tapaa merkityksellisiä sekä maaseudun maiseman että yrittäjyysympäristön kannalta. Pelkän raivaustyön toteuttamisen lisäksi kaivattaisiin yhtenäisiä kantoja jo tie- ja ympäristörakentamisen suunnitteluun. Yhteistä näkemystä tarvitaan sekä hoitotöiden rationalisoimiseksi että kulttuuri- ja ympäristöarvojen yhteensovittamiseen. Yhteinen kanta sen sijaan näkyy jo siinä, että ympäristönhoitotöiden tekemistä vaaditaan. MMM:n politiikkalinja toteaa, että esityksessä ehdotetun sopimusmenettelyn laajentaminen edellyttää esitysten 49 ja 82 olemista jo toteutuneina. Valtakunnallisen maaseudun maisemanhoidon tavoite- ja toimenpideohjelman (49) avulla varmistetaan se, että kylien maisemanhoitotyöt voidaan suunnitella ja toteuttaa laadullisesti ja taloudellisesti järkevällä tavalla. Maaseutusopimusmallia tulee työstää eteenpäin (82), jotta sille saadaan konkreettista sisältöä. Politiikkalinjalla on itsellään erityinen vastuu uuden maaseutusopimusryhmän valmistelussa. Sitä paitsi sopimusmenettelyn sisältöasiat ovat jo varsin konkreettisesti tiedossa. Kyse on siitä, minkälaisen ympäristön kunnostukseen julkisia varoja halutaan sijoittaa. Nyt tilanne on se, että toimenpiteet ovat ympäristön ja maiseman kannalta satunnaisia ja riittämättömiä. Tapio haluaa olla mukana kehittämässä työmuotoja siihen, mitä ja millaisia metsäelinkeinon ja tavoitteiltaan erilaisten metsän omistajien näkökohtia kannattaa tuoda esille toisaalta vapaaehtoisuuteen perustuvassa kylämaisemasuunnitelmassa ja toisaalta lainsäädäntöön perustuvassa yleiskaavoituksessa. Kainuun ympäristökeskus kertoo toteuttaneensa jo vuosia kulttuuriympäristöohjelmia ja maisemanhoidon tavoitesuunnittelua. He pitävätkin tervetulleena kokonaisohjelmassa mainittua pyrkimystä sopimuksiin perustuvasta toimintamallista, jota voitaisiin soveltaa myös maiseman hoidossa. Vahvan kannan asiaan ottaa Itä-Uudenmaan liitto, joka pitää tätä ehdotusta yhtenä kokonaisohjelman keskeisistä ehdotuksista. Maaseutusopimusta koskevaan esitykseen ottaa suoraan kantaa viisi maaseudun kehittämisyhdistystä. Ympäristönhoitotöitä tehdään paljon kehittämishankkeina paikallisella tasolla. Erityisesti kyläyhdistykset ovat ottaneet vastuuta maisemanhoidollisista toimenpiteistä. Tässä yhteydessä on tarvetta levittää maaseutusopimuskäytäntöä. Esimerkiksi

100 89 Länsi-Uudenmaan kehitys LUKE ry kertoo, että kyläläiset ovat raivanneet melonnan estävää risukkoa jokivarrelta useiden kilometrien matkalta. Kalastusmatkailun edistämiseksi on tehty koskien ennallistamista ja kalojen nousun estävien patojen purkamista. Joutsenten reitti ry puolestaan toteaa, että kuluvalla rahoituskaudella on käynnistynyt useita kyläkohtaisia maisemanhoitohankkeita. Äetsän hankkeessa maisemanhoidon suunnittelualueena on ollut koko kunta ja toteuttajina kyläyhdistykset. 7.6 Kaksikielisten alueiden erityiskysymykset Ruotsinkielisiä alueita ja väestön vaikuttamismahdollisuuksia koskevat ehdotukset saavat muutaman myönteisen huomion osakseen. Erityisesti Pomoväst r.f. näkee myönteisenä kaksikielisten alueiden huomioimisen. Palvelujen tuottaminen kahdella kielellä merkitsee myös lisäkustannuksia. Osaltaan yhteistyö ruotsinkielisten toimintaryhmien kanssa tehostaa resurssien käyttöä. Kylien yhteenliittymistä Keski-Pohjalaiset kylät korostaa näitä esityksiä. Suomenkielisillä on hyvät mahdollisuudet lisätä omaa osaamistaan ja koulutustasoa maaseudun kehittämisasioissa maisteriohjelman avulla. Suomenruotsalaisella taholla tarvitaan laajempaa yhteistyötä korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen välillä, jotta saadaan luoduksi vastaavanlainen koulutusohjelma. Ohjelman tulee olla mahdollisimman laaja ja poikkitieteellinen, jotta se houkuttelisi tarpeeksi monia opiskelijoita. Koulutusohjelman opintokokonaisuuksia voitaisiin suorittaa eri yksiköissä, ja opinnot toteutettaisiin suurelta osin etäopiskeluna. Myös etäopetusta koskeva lainsäädäntö ja sitä koskevat säännöt tulee tarkistaa mahdollisimman pian. Vuoden 2004 alussa voimaan tullut kielilaki asettaa uusia vaatimuksia hallinnon kyvylle palvella asiakkaita myös ruotsin kielellä. Jotta tämä toteutuisi asiakkaiden ehdoilla, tulisi kuhunkin ministeriöön asettaa oma ruotsinkielinen kehittämisryhmä. Tällainen ryhmä toimii jo nyt työministeriössä. Ryhmää on johtanut kansliapäällikkö, ja ryhmä on käsitellyt laaja-alaisesti ruotsinkielistä väestöä koskevia kysymyksiä, esim. työttömyyttä, ministeriön ruotsinkielistä tiedotusta jne. Vastaavanlainen ryhmä on myös opetusministeriössä. Pohjanmaan liitto korostaa ruotsinkielisen maaseutuprofessuurin (ehdotus 128) saamisen merkitystä Vaasaan Åbo Akademin yhteiskunta- ja hoitotieteelliseen tiedekuntaan. Varsinais-Suomen TE-keskus kannattaa ehdotusta. Rahoitus on ratkennut eli professori aloittaa työnsä vuonna 2006.

101 90 8. MAASEUTUPOLITIIKAN TOIMINTAYMPÄRISTÖ 8.1 Kokonaisohjelman rooli kehittämisohjelmien kokonaisuudessa Maaseutupolitiikan asemoitumisen vuoksi jotkut lausunnonantajat pitävät kokonaisohjelman kolmatta osaa koko ohjelman kiinnostavimpana ja tärkeimpänä osana. Se on ansiokas kooste maaseutupolitiikan asemasta kotimaisilla ja kansainvälisillä politiikan kentillä. Osiossa kosketellaankin monia strategisesti tärkeitä maaseutupolitiikan kysymyksiä. Hyvin organisoidun valmistelutyön ja toteuttamisprosessin lopputuloksena Suomella on vahva kansallinen maaseutuohjelma ja hyvät edellytykset jatkaa suunnitelmallisen maaseutupolitiikan toteuttamista. Kokonaisohjelman valmisteluprosessia pidetään monipuolisena ja -ulotteisena, mikä on kattanut sekä alueelliset kuulemistilaisuudet ja suunnitteluseminaarit että valtakunnalliset asiantuntija- ja sidosryhmäneuvottelut. Valmistelu onkin tehostunut ja prosessiin on osallistunut ohjelman strategia- ja koordinaatioryhmän sekä YTR:n sihteeristön lisäksi teemaryhmien kautta usea sata henkilöä. Maaseudun kehittämisen erikoisosaaminen on saatu tuloksellisesti mukaan ohjelman valmisteluun ja metodiikkaa pidetään ainutlaatuisena. Kokonaisohjelman valmistelu on kaukana puisevasta virkamiestyöstä. Suomen maaseutupoliittinen verkosto on samanaikaisesti vahvistunut ja laajentunut. Tästä on hyvänä esimerkkinä Kirkkohallitus. Virastossa on toiminut vuodesta 2002 lähtien Kirkon maaseututoimikunta, joka on laatinut oman ja laadukkaan maaseutuohjelman. Kuvaavaa on, että kokonaisohjelman ehdotuksen 132 mukaisesti valtioneuvoston uudelleen asettama yhteistyöryhmä laajeni henkilön verkostoksi, jossa yhtenä uutena jäsenorganisaationa on Kirkkohallitus. Maaseutupolitiikka on verrattain nuori politiikanlohko, jonka asema Joensuun yliopiston mielestä ei ole niin selkeä kuin kokonaisohjelmassa paikka paikoin optimistiseen sävyyn annetaan ymmärtää. Yliopisto katsoo, että etenkin laajan maaseutupolitiikan luonne on monilta osin ollut pikemminkin maaseudun muutoksiin hyvin hitaasti reagoivaa kuin rohkeasti uusia toimintamuotoja ja avauksia etsivää tai sosiaalisiin innovaatioihin kannustavaa. Ohjelman tavoitetta maaseutupolitiikan tiiviimmästä kytkemisestä osaksi Suomen koko aluekehitysjärjestelmää ja seudullista kehittämistä pidetään relevanttina ja ohjelman yhteensovittamista osaksi hallituksen muita ohjelmia tärkeänä. Näihin yhtymäkohtiin ovat useat lausunnonantajat kiinnittäneet huomiota. Tätä suhdetta Oulun yliopisto pitää jäsentämättömänä. Politiikkaohjelmilla on vaikutuksensa maaseutuun ja kokonaisohjelma pyrkii kyllä yhteen sovittavaan vuoropuheluun politiikkojen kanssa, mutta alhaalta päin tarkasteltuna ohjelmien suhde toisiinsa hämärtyy. Maaseutu- ja aluepolitiikkaa ei yliopiston mielestä, aivan oikein, voida toteuttaa erillään. AKAVA toteaa samassa yhteydessä, että maaseutu- ja kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmien toimintaa on tarpeen koordinoida nykyistä tehokkaammin. Todettakoon, että koordinointi on vaikeaa, koska kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmää ei ole useista maaseutupuolen aloitteista huolimatta asetettu uudelleen. Monet lausunnonantajat näkevät tarpeen samoin kuin maaseutupolitiikan toimijat. Maaseutuohjelman nivomista vahvemmin maakuntaohjelmatyöhön peräänkuulutetaan. Olisi perusteltua kytkeä maakunnan liitot tiiviimmin myös maaseutupoliittiseen ohjelmaan ottamalla maakuntien ohjelmissa huomioon kokonaisohjelman tavoitteet ja näkökulmat. Sinänsä kokonaisohjelman yhteydessä toteutettu alueneuvottelukierros saa laajaa kiitosta, mutta alueellisten toimijoiden vähyys ohjelman varsinaisessa laatimisryhmässä ihmetyttää. Uhkana nähdään aluetoimijoiden sitoutumattomuus ohjelman toteuttamiseen.

102 91 Kokonaisohjelman luonne kuitenkin ymmärretään valtakunnalliseksi ja ohjelman tajutaan keskittyvän laajan maaseutupolitiikan kysymyksiin. Lienee niin, että varsin yleisesti kokonaisohjelman syntyminen mielletään alueellisesti ja teemallisesti laajan ja kattavan osallistuvan prosessin tulokseksi, jossa keskeisten toimijatahojen ääni on kuulunut ja kädenjälki saatu näkyviin järjestelmällisesti. Maaseutupoliittisen kokonaisohjelman suppea versio on valtioneuvoston hyväksymä maaseutupoliittinen eritysohjelma Muutamat painottavat VN:n eritysohjelman tärkeyttä, koska siinä ovat kokonaisohjelman kaikki merkittävät tavoitteet ja toimenpiteet hyväksytty poliittisesti valtioneuvoston tasolla. Suomen Kuntaliiton mielestä kokonaisohjelman esitysten eteenpäin viemistä on syytä tarkastella rinnan valtioneuvoston hyväksymän erityisohjelman ehdotusten kanssa, koska ne hieman poikkeavat toisistaan. Hämeen TE- keskus jatkaa: Kokonaisohjelma ja sen pohjalta laadittu erityisohjelma antavat arvovaltaisen tuen alueilla tapahtuvalle maakuntasuunnittelulle, ohjelmien ja niiden toteuttamissuunnitelmien laadinnalle, samoin kuin seutukunta-, toimintaryhmä- tai kuntatason suunnittelulle. Keski-Suomen TE-keskus on samoilla linjoilla ja toteaa, että maakuntasuunnitelman ja maakuntaohjelman tarkistuksen ja maakuntastrategian laatimisen yhteydessä voidaan hyödyntää kokonaisohjelman näkemyksiä sekä miettiä tapoja, millä sen esityksiä voidaan viedä maakunnissa eteenpäin. On myös lausunnonantajia, joille kokonaisohjelman ja erityisohjelman välinen suhde ja luonne on hämärä. Tahokin on yllätyksellinen, nimittäin maatalousministeriön maatalousosaston politiikkalinja, jolle olettaisi poliittisluonteisen ohjelmatyön olevan tuttua. On perin kummallista, kun maakunnat kokevat kokonaisohjelman tukevan alueilla tehtävää ohjelmatyötä niin ministeriö väittää, että nyt ohjelma ei anna erityisesti lisäarvoa aluetason kehitystyöhön. Liekö syynä tulkintavirhe vai heikko kentän ja sen olosuhteiden tuntemus? Liikenne- ja viestintäministeriö muistuttaa, että kokonaisohjelmalle haettu poliittinen velvoittavuus ilmenee nimenomaan VN:n hyväksymän maaseutupoliittisen erityisohjelman teksteistä. Ministeriö jatkaa, että se noudattaa toiminnassaan VN:n päätösten mukaisia linjauksia. Kokonaisohjelmaan sisältyviin ehdotuksiin ministeriö ottaa kantaa vain siltä osin kuin ne sisältyvät VN:n tekemän päätöksen mukaiseen erityisohjelmaan. Samoilla linjoilla on myös maa- ja metsätalousministeriön metsäosasto, huomauttamalla, että joidenkin ehdotusten osalta kokonaisohjelman ja erityisohjelman muotoillut poikkeavat ja näissä tapauksissa metsäosasto sitoutuu valtioneuvosoton hyväksymän erityisohjelman mukaisiin toimenpiteisiin. Näiden parin tahon kapeat tulkinnat ovat valitettavia ja 132 lausunnon joukossa ainutlaatuisia. Ministeriöiden tulosohjaus joutuu hieman kummalliseen valoon muun muassa Pirkanmaan ympäristökeskuksen lausunnossa. Ympäristökeskus toteaa, että alueelliset ympäristökeskukset toteuttavat toiminnassaan ensisijaisesti tulosohjaavien ministeriöiden strategisia linjauksia ja niiden asettamia tulostavoitteita. Näin ollen ympäristökeskuksien rooliin kokonaisohjelman esitysten toteuttamisessa vaikuttavat eniten ministeriöiden TUJO-neuvotteluissa antamat strategiset linjaukset, tavoitteet ja voimavarat. Tulkinta tuntuu ahdasmieliseltä ja johtaa pahimmillaan ympäristökeskusten poisjäämiseen aktiivisesta maaseudun kehittämistyöstä. Vallitsevaa tilannetta kuvastaa oivasti Hämeen ympäristökeskuksen lausahdus, Kaikessa kokonaisohjelman toteutuksessa pitäisi lähtökohtana olla ympäristöhaittojen ennalta ehkäiseminen ja minimointi ja samalla ekotehokkuuksien kasvattaminen.

103 Maaseutupolitiikan ja muiden politiikanalojen vuorovaikutus Useissa lausunnoissa tulee vastaan maaseutu- ja maatalouspolitiikan yhteensovittaminen. Kaakkois-Suomen TE- keskus toteaakin, että jatkossa kehittämispolitiikan tasapainon ja yhteensopivuuden näkökulmasta olisi tärkeää varmistaa näiden politiikkalohkojen nykyistä parempi yhteensovittaminen. Tämän käsittelyssä onkin keskeneräisyyttä ja yhteensovittaminen on jäänyt kapeaksi ja epäselväksi. Jotkut ilmaisevat asian suorasukaisemmin korostamalla panostusta maatalouspolitiikan sijaan laajaan maaseutupolitiikkaan. Toisaalta neuvontajärjestöt (mm. ProAgria Keski-Pohjanmaa) näkevät tukijärjestelmien kehittämisessä aluetalouden merkityksen huomioon ottamisen ohella tärkeämmäksi maatalouden sisäisen kehittämistarpeen ja tulevaisuuden kilpailukykyvaatimukset, jolloin ensisijaisesti tulisi turvata viljelijöiden liikkeenjohdollinen osaaminen ja maatalouden kyky hyödyntää teknologiaa! Aivan päinvastaiseen tulokseen tulevat Kainuun maakunnan toimijat. Kainuun maakunta-kuntayhtymä ja Kainuun TE-keskus menevät yhteisessä lausunnossaan askeleen pitemmälle maatalouden merkityksestä toteamalla, että maaseudun elinvoimaa ei enää voida turvata pelkästään maatalouspolitiikan keinovalikoimalla eikä toteutettavalla maatalouspolitiikan toimintaohjelmalla, vaan niiden vaikutukset ovat maaseudun elinvoimaisuuden kannalta päinvastaisia. Maaseutu-, maatalous- ja aluepoliittisten tavoitteiden yhteensovittaminen on hyvin haastava tehtävä, mikä Maa- ja metsätaloustaloustuottajien Keskusliiton MTK:n mukaan tiedettiin jo ennen ohjelman laatimisvaihetta. MTK korostaakin sitä, että perusmaatalous sinänsä muodostaa keskeisen osan maaseudun yritystoimintaa ja maaseutupoliittisesti on tärkeää tukea kaikkia niitä toimia, joilla maaseudun yritysrakennetta ylläpidetään. Ohjelman toteamus maatalouden rakennekehityksen ja maaseutupolitiikan tavoitteiden yhdenmukaisuuden puuttumisesta otetaan realistisesti vastaan; Pohjois-Pohjanmaa TE-keskus toteaa, että tästä toteamuksesta pitää lähteä, kun suunnitellaan miten maaseutupolitiikka ja maatalouden kehittäminen voisivat täydentää toinen toisiaan paremmin. TE-keskus laajentaisikin ehdotuksen 22 koskemaan tavoitteellisen maaseutupolitiikan ja modernin maatalouspolitiikan näkökulmien ja voimien yhdistämistä, jonka pohjalta voisi yksityiskohtaisemmin tarkastella maatilojen perustuotantotehtäviä ja niihin toivottavia muutoksia Toisaalta muutamat näkevät kokonaisohjelman erityisvahvuutena maaseutupolitiikan määrittelyn suhteessa maatalous- ja aluepolitiikkaan sekä muihin kehittämisohjelmiin (Teknillinen korkeakoulu). Kokonaisohjelmassa hyvin näkyvä maaseutu-, maatalous- ja aluepolitiikan ristiriitaisuus vaatii selvittämistä. Siksi Maatalouden Tutkimuskeskus pitää ehdotusta asettaa selvityshenkilö, jonka tehtävänä on tehdä ehdotuksia aluepolitiikan, maaseutupolitiikan ja maatalouspolitiikan parhaista ja toisiaan täydentävistä käytännöistä kannatettavana, mutta se vaatii lisäksi selkeää poliittista tahtoa politiikkojen koherenssin parantamiseksi. Työvoimaministeriö tähdentää maaseutupolitiikan tarvetta, jossa maaseudun monipuolisia toimintoja lähestytään kokonaisvaltaisesti. Jatkossa maaseudun elinkeinojen rahoitus ja toimintaedellytysten turvaaminen tapahtuu muiden kuin maatalouden rahoituskanavien kautta. Hämeen TE- keskus jatkaa, että tällöin maaseudun kannalta on ratkaisevaa, millaisiksi maaseutupolitiikan ja maatalouspolitiikan välinen suhde ja työnjako muodostuvat. Maaseutupoliittisen kokonaisohjelman yhtenä kantavana ajatuksena olevaa maaseutu- ja kaupunkipolitiikan välistä vuorovaikutusta pidetään varsinkin paikallistoimijoiden lausunnoissa aluekehittämisen kannalta keskeisenä. Samalla ne toteavat vaikeutena olevan suurten kaupunkien organisaatioiden kiinnostuksen puutteen maaseutumaisten alueiden

104 93 kehittämistä kohtaan. Myös kaupunkiväestön tulisi olla aktiivinen, jotta vuorovaikutuspolitiikka olisi molemminpuolista. Ongelmana on kuitenkin vuorovaikutukseen soveltuvan kaupunkipolitiikan puute, kiteyttää Hämeen TE -keskus. Samoilla linjoilla on Suomen Yrittäjät ry toteamalla, että aluekehittämisen lähtökohtana tulee olla kokonaisohjelman mukainen vahva maaseutu- ja kaupunkipolitiikka sekä niitä yhdistävä vuorovaikutuspolitiikka. Samaa asiaa, mutta hieman toisesta näkökulmasta, sivuaa myös SAK. Ammattijärjestön mielestä on myönteistä, että sekä maaseutu- että kaupunkipolitiikkaa tarkastellaan määräajoin kokonaisvaltaisesti. Kokonaisohjelmien arvo tulee siitä, että ne tarjoavat päätöksenteon avuksi selkeän strategisen näkemyksen ja esittelevät vaihtoehtoisia kehitysuria. Vuorovaikutuspolitiikan korostaminen parantaa Kainuun maakunnan mukaan valmiuksia ja edellytyksiä sekä kaupunki- että maaseutuosapuolia hyödyntävien hankkeiden toteuttamiseen. Samalla kokonaisohjelma asettaa oikeansuuntaisesti painetta maaseutupoliittisen näkökulman yhdistämiseksi esimerkiksi osaamiskeskusohjelmiin. Aluekeskusohjelmat mielletään osin liikaa kaupunki- ja keskusvetoisiksi, mikä on heijastunut maaseutuaspektin huomiotta jättämisenä maakuntaohjelmissa. Näin Pohjois-Pohjanmaalla, missä maakuntaohjelma rakennettiin aluekeskusten ohjelmien varaan, jotka taas on tehty tietoisesti muun kehittämisen kuin maaseudun kehittämisen näkökulmasta. Liiton mielestä jatkossa on tärkeää, että maakuntaohjelmatyössä otetaan huomioon kaikki VN:n erityisohjelmat, myös maaseutupoliittinen erityisohjelma. Tämä on tärkeä havainto! Toisaalta kokonaisohjelmasta nähdään heijastuvan hieman poleeminen suhtautuminen aluekeskusohjelmaan; ohjelmien ristiriidat kulminoituvat hanketyössä toimivien näkemyksinä, ettei ole tärkeää minkä ohjelman alla toimitaan, kunhan vain toimintaan saadaan riittävät voimavarat. Jos ohjelmien välillä on näkemyseroja, pitäisi ne yhteen sovittaa ennen ohjelmien tuomista maaseudulle ja kentälle. Osittain myös huoli aluekeskusohjelmien imuvaikutuksista ympäröiviin maaseutualueisiin koetaan ylimitoitettuna; aluekeskusten ohjelmissa on mahdollisuus ottaa huomioon ympäröivän maaseudun kehittämiseen tähtääviä toimia. Näin väitetään Oulun ja Raahen aluekeskusohjelmien lausunnoissa. Kokonaisohjelman ja kansallisen metsäohjelman (KMO) nähdään täydentävän toinen toistaan. KMO:n ja kokonaisohjelman linjaukset ja toimenpiteet ovat MMM:n metsäosaston toimialalla yhteneväiset, vaikka painotukset vaihtelevat. KMO:n laatiminen, toimeenpano ja tarkistaminen ovat suorassa yhteydessä alueilla toteutettavaan metsäpolitiikkaan metsäkeskuksittain laadittavien alueellisten metsäohjelmien kautta. MMM:n metsäosasto ilmoittaa, että se on valmis käymään jatkokeskusteluja ohjelmien yhteensovittamiseksi ja toimeenpanon edistämiseksi. 8.3 Uuden ohjelmakauden maaseutupolitiikka Kokonaisohjelman strategiatarkastelu nähdään olevan arvokasta aineistoa varauduttaessa tulevan ohjelmakauden maaseutupolitiikan valmisteluun (Etelä-Savon TE-keskus). On tärkeää, että Itä- ja Pohjois-Suomen asema otetaan huomioon alue- ja rakennepolitiikan muutoksissa erityiskohteluna harvan asutuksen vuoksi. Lausunnonantaja on oivaltanut kokonaisohjelman ja laadittavana olevan Suomen maaseudun kehittämisstrategian välisen yhteyden. Valitettavasti vain on niin, että maaseutupoliittisen kokonaisohjelman ja VN:n eritysohjelman maaseutupoliittisia linjauksia ei osata tai ei haluta hyödyntää strategian valmistelussa. Hallituksen päätösten ohittaminen tulevan Suomen maaseudun kehittämisstra-

105 94 tegian ja EU:n maaseutuohjelman laatimisessa on arveluttavaa. Myös eduskunta on kiinnittänyt asiaan huomiota; luonnonvaraneuvosto korostaa ykskantaan, että maaseutupoliittista kokonaisohjelmaa tulee hyödyntää EU:n maaseutuasetuksen kansallisessa toimeenpanossa vuosina Jotkut kokevat, että ohjelma-asiakirja jättää avoimeksi kokonaisohjelman nivomisen seuraavan ohjelmakauden maaseutuohjelman ja muiden alueohjelmien suunnitteluun. Tämä onkin osin totta ja johtuu kokonaisohjelman kirjoitusajankohdasta, jolloin ei vielä ollut tietoa EU:n uuden maaseutuasetuksen suuntaviivoista. Toisaalta kokonaisohjelma on luonteeltaan valtakunnallinen ohjelma, eikä siten sisällä alueohjelmien raamituksia ja sisältöä. Toisaalta, kuten Pyhäjärvi-instituutti toteaa, valmisteluprosessi on tehty laaja-alaisesti yhteistyönä eri puolilla maata monien toimijoiden kanssa ja ohjelmaa on mahdollista toteuttaa yhdessä EU:n ohjelmien kanssa. Ohjelman tavoite Suomeen allokoituvien rakennerahastovarojen tason pysymisestä nykytasolla myös ensi ohjelmakaudella pidetään lausunnoissa epärealistisena. Suomen saaman tuen määrä vähenee vuoden 2006 jälkeen ja sen vuoksi maaseudun elinkeinoja edistävien pitkäjänteisten toimien toteuttamista ja rahoitusta ei voi laskea vain määräaikaisten EUtukien ja -projektien varaan. On totta ja todennäköistä, että EU:n tukia keskitetään muutamaan painopisteeseen. Tällainen painotus alueellista kilpailukykyä vahvistaviin teemoihin lisää tarvetta entistä hienojakoisempaan aluekehitystarkasteluun ja lisää painetta valtakunnalliseen keskusteluun työllisyys- ja sosiaalipolitiikan sisällöstä. Maaseudun kehittäjät eivät saa ajautua kilpailukykyyn liittyvien kehittämisteemojen ulkopuolelle. Lapin TE-keskuksen vaatimukseen onkin helppo yhtyä: Suomen virallisesta tavoitteesta heikommin kehittyneiden alueiden tuen kohdentamiseen ja määrän suhteen on pidettävä kiinni viimeiseen asti ja harvaan asutut alueet on priorisoitava jatkossa. Jatkossa maaseudun suunnittelussa on otettava huomioon maan eri osien tasapainoinen kehitys sekä sen taustalla olevat erilaiset tarpeet ja mahdollisuudet. Maaseudun yritysten toimintaedellytykset on Keski-Pohjanmaan liiton mielestä turvattava tarpeen niin vaatiessa erityisohjelmin. Siksi seitsemän Pohjois-Suomen maakuntaa on tehnyt ehdotuksen kauppa- ja teollisuusministeriölle edelleen välitettäväksi komissiolle niistä kansallista erityistoimista, jotka vaaditaan harvaan asutun maaseudun yritystoiminnan kilpailukyvyn ylläpitämiseksi (ns. Arktinen toimintatuki). Liitto toivoo maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän tukea maakuntien yhteiselle esitykselle. Toteutuessaan tämä olisi varmasti tervetullut piristysruiske harvaan asutuille alueille. Varsinkin toimintaryhmät ovat huolestuneita ohjelmakausien siirtymävaiheesta, jolloin kehittämistyötä tekevien työskentely ja toimeentulo vaarantuvat ilman julkisen tahon myöntämää perusrahoitusta. Pirityiset ry ehdottaakin tällaisen rahoituksen kokoamista kansallisesti eri ministeriöistä. Yhteenvetona voidaan todeta, että lausuntojen valossa maaseudun omaehtoinen kehittäminen tarvitsee paikallisten toimintaryhmien rahoituksen myös tulevalla ohjelmakaudella. 8.4 Maaseutupolitiikan toteutus ja tarvittavat varat Ohjelmassa on lukuisia kannatusta saaneita strategisia linjauksia ja ehdotuksia. Ohjelman ansioksi lasketaan pohdinta, ovatko valitut linjaukset oikeita ja vievätkö ne maaseudun ke-

106 95 hitystä oikeaan suuntaa. Hyvinvointipalvelujen teemaryhmä korostaa, että valitut toimintalinjat ovat muotoutuneet kuluneen 15 vuoden aikana maaseutupolitiikan linjauksiksi, mutta niitä ei aina ymmärretä strategisiksi toimintalinjauksiksi. Tähän voitaneen lisätä, että ei ehkä aina halutakaan ymmärtää. Käsi- ja taideteollisuusliiton mielestä nyt on tärkeää koota voimat ja siirtyä sirpaloituneista yksittäisistä pienistä ja hajanaisista toimenpiteistä strategiseen kokonaisajatteluun. Se jatkaa: Maaseudulle ei tarvita enää uusia verkostoja, vaan hyville ja toimiville riittäviä voimavaroja ja todellisia toimintamahdollisuuksia. On totta, että nykyaikaisiin malleihin kuuluu verkostojen luominen eikä hierarkkisten organisaatioiden rakentaminen. Lähtökohtana ovat verkostot, jotka pohjautuvat yhteistyötarpeisiin ja luottamukseen. Tällöin jo olemassa olevilla maaseutuverkostoilla on myös tärkeä rooli. Kainuun hallintomallikokeilun merkitys yhtenä tämän tyyppisen verkoston rakentamisessa tarkoittaa Kainuun maakuntayhtymän mukaan maaseutupolitiikan osalta entistä vahvempaa vastuuta alueille. Hallintokokeilu on yksi askel päätöksenteon siirtämistä keskushallinnosta aluetasolle ja sitä olisi ulotettava yhä enenevässä määrin maakuntatasolle. n rooli koetaan aikaisempaa täsmentyneemmäksi. KTM pitää tärkeänä maaseutupoliittisen ministerityöryhmän perustamista. Ensimmäistä kertaa maaseutupolitiikalla on nyt poliittinen johto, joka tukee ja seuraa maaseutuohjelmien toteutumista. Samaan kiinnittää huomiota Helsingin yliopiston maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus toteamalla, että ohjelman toteutumisen takeena on ensimmäistä kertaa valmistelutyötä ohjannut ministerityöryhmä. Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund näkee maaseutupoliittisen ministerityöryhmän ja erityisohjelman päätöksen vahvempana hallituksen sitoutumisena ohjelmien toteuttamiseen kuin aikaisempi maaseutupoliittisten periaatepäätösten käytäntö. On ilmeistä, että Suomessa tarvitaan maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän kaltaista poikkihallinnollista suunnitteluelintä laajan maaseutupolitiikan tavoitteiden toteuttamiseksi ja maaseutuun liittyvän yhteiskunnallisen keskustelun synnyttämiseksi. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän rooli toimijana on merkittävä ja tarpeellinen, pelkkä sektorikohtainen hallintotapa ei Pohjois-Savon liiton mielestä aikaansaa synergiaa, jota maaseudun kehittämisessä kaivataan. Kainuun maakunnan analyysi niin maaseutupoliittisesta järjestelmästä kuin siihen oleellisesti kuuluvasta kokonaisohjelmaprosessista ja yhteistyöryhmän merkityksestä on terävää. Maakuntayhtymä toteaa seuraavaa: Mikäli maaseutupolitiikan laaja-alaisen sisällöllisen toteutumisen esteeksi koetaan sektorihallinnon rooleista ja toimenpiteistä johtuva jännite ja tästä johtuva sitoutumisen puute, on maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän asemaa ja organisoitumista pystyttävä pohtimaan ilman ennakkoasenteita maaseudun kokonaisedun lähtökohdista. Ohjelmaprosessissa laatiminen eteni johdonmukaisesti kohti vahvistuvaa poliittisen ohjauksen mekanismia ja sen toteutuminen ministerityöryhmän muodossa on hyvä osoitus valmiuksista saada laaja-alainen integroitu toimintamalli toteutumaan maaseutupolitiikassa. Kokonaisohjelman lopussa toimenpiteiden toteuttamismahdollisuuksien ja rahoitustarpeiden itse arviointia pidetään ohjelman erityisenä ansiona. Toisaalta suurimmaksi puutteeksi Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellinen tiedekunta kokee taloudellisen tarkastelun vähäisyyden. Suomen Kuntaliitto toteaa hyvin lakonisesti, että kokonaisohjelman taloudelliset vaikutukset on arvioitu hyvin kohtuullisiksi, mutta osa ehdotusten tarvitsemista varoista on ilmeisesti jätetty pois tai jääneet pois. AKAVA:n mielestä nyt ovat sekaisin toimenpiteet, joihin kaivataan lisärahoitusta ja toisaalta ne, joiden rahoitus on jo kunnossa. Myös Teknillinen korkeakoulu on kiinnittänyt huomiota samaan asiaan. Se toteaa, että ohjelman

107 96 esitykset jäävät lähes kauttaaltaan yleiselle tasolle (huom. ristiriita edellisiin), mikä yhdistettynä laaja-alaisella vastuujoukolla sekä tarvittavien määrärahojen ilmoittamatta jättämiseen tulevat todennäköisesti vaikeuttamaan ohjelman toteutumista ja vaikuttavuuden arviointia. Toisaalta joku on myös mieltänyt menettelyn tietoiseksi taktiikaksi jättää tarkat valtiotalouden vaikutukset pois ja toteuttaa ohjelmaa vähitellen hivuttamalla. Havainto on sinänsä tarkka, mutta valitettavasti se ei ole totta. Joka tapauksessa on helppo yhtyä niihin kannanottoihin, joissa tähdennetään kokonaisohjelman toteutuksen varmistamista riittävällä rahoituksella ja joka ei saa olla ainoastaan EU-ohjelmien rahoituksen varassa. Rakennerahastojen rahoitushan on tarkoitettu täydentämään kansallisia aluepoliittisia toimenpiteitä ja rahoitusta, minkä vuoksi maaseutupoliittisen kokonaisohjelman tavoitteiden toteutukseen tarvitaan myös omaa erillisrahoitusta! Siksi esim. ehdotukset Natura ohjelman rahoittamisesta maaseudun kehittämisvaroista tulevalla ohjelmakaudella vaarantaisivat kokonaisohjelman toimenpiteiden rahoittamisen, kuten Eduskunnan luonnonvarainneuvosto aivan oikein toteaa. Kokonaisohjelman tavoitteena on vahvistaa ja toteuttaa aitoa poikkihallinnollista toimintaa, jonka soisi jatkossa näyttäytyvän nykyistä laajempana ja monipuolisempana rahoitusyhteistyönäkin. Tässä valossa Opetusministeriön jatkokannanotto ei tätä yhteistyötä tue, kun se ehdottaa yksittäisten toimenpiteiden vastuuttamista aina jollekin yksittäiselle ministeriölle, koska keskushallinto on sektoroitunut johtuen valtion talousarvion rakenteesta. Näille pohjille ei poikkihallinnollista politiikkaa voi rakentaa. Muutamissa lausunnoissa huomataan, että lähes kaikki edellisen kokonaisohjelman ehdotukset ovat toteutuneet ja tämä herättää kysymyksen: miksi ja miten ne ovat toteutuneet? Tavoitteiden toteutumisen muotoja on mahdotonta arvioida ilman ulkopuolista evaluoitsijaa. Olisi hyödyllistä tutkia tarkemmin kokonaisohjelmien ehdotusten toteutumisen anatomiaa. Se olisi perusteltua myös maaseutupolitiikan vaikuttavuuden arvioinnin kannalta. Varsinaisten aluevaikutusten arviointi on sitten vielä tätäkin laajempi kysymys, mikä jää ohjelman liitteessä keskeneräiseksi, mutta hyväksi yritykseksi. Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksen mielestä ehdotusten vaikuttavuuden mittaaminen näyttää jääneen vähäiselle miettimiselle ja on vaara, että YTR mittaa ohjelman toteutumista vain pitämällä kirjaa toteutuneiden ehdotusten lukumäärästä jättämällä vaikuttavuusanalyysin huomioimatta. Toisaalta tätäkään kirjanpitoa on turha vähätellä. Se ei ole helppoa eikä varsinkaan merkityksetöntä, monet vaikuttavuusanalyysit sen sijaan jäävät lähes uskonvaraiselle tasolle. Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus peräänkuuluttaa maaseutuun vaikutuksensa ulottuvilta valtionhallinnon toimenpiteiltä vaikutusten arviointimenettelyä ja että tällaista järjestelmää alettaisiin pikaisesti suunnitella (MVAvrt. AVA). Ohjelma tuo selkeästi esille syrjäisen ja harvaan asutun maaseudun erityisongelmat ja sen miten lukuisissa ehdotuksissa vaikutusten ajatellaan kohdentuvan erityisesti näille alueille. Vaikka ohjelma on valtakunnallinen, pitäisi Kainuun maaseutukeskuksen mielestä ohjelman vaikuttavuuden mittareihin rakentaa seurantajärjestelmä myös harvaan asuttuun maaseutuun kohdistuvien ehdotusten osalta. Naisjärjestöjen Keskusliitto toteaa tyydytyksellä, että ohjelman ympäristö- ja sukupuolivaikutukset on arvioitu ohjelman liitteessä. Menetelmän itsearviointi ei kuitenkaan liiton käsityksen mukaan ole riittävä, varsinkin kun arvioinnissa todetaan suurin osa ehdotuksista olevan muotoiltu sukupuolineutraaleiksi. Liitto jatkaa, ettei tämä ole sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisperiaatteiden mukaista ja että ehdotuksissa pitäisi käsitellä niiden vaikutukset molempien sukupuolten osalta, ei häivyttää eroja.

108 97 Eri toimijoiden koordinoinnin tarvetta kuvaa osuvasti MMM:n kala- ja riistaosasto, joka ei pidä tarpeellisena järjestää elinkeinokalatalouden toimenpiteisiin seurantaa kokonaisohjelman näkökulmasta. Osasto katsoo, että nykyisin suuri osa elinkeinokalatalouden toiminnasta sijoittautuu maaseutua pidettävien alueiden ulkopuolelle. Kalataloushallinto toteuttaa näitä ohjelmia ensisijaisesti elinkeinopoliittisista eikä maaseutu- tai aluepoliittisista näkökulmista. Kansallisen metsäohjelman käytännössä lähes kaikkia maaseutupoliittisen kokonaisohjelman ehdotuksia toteutetaan osana kansallisen metsäohjelman ja ministeriön aluestrategian toimeenpanoa ja seurantaa. Metsäohjelman toteutumisesta laaditaan seurantaraportti vuosittain. Kokonaisohjelman valmistelu- ja seurantaprosessi neuvotteluineen saa kauttaaltaan kiitosta. Suomen Yrittäjien yhteistyötarjous kuvastaa tuntoja hyvin: Suomen Yrittäjät ry haluaa olla mukana yhteistyössä ja ilmaisee kiinnostuksensa neuvotella kokonaisohjelman tavoitteista ja tulee esittämään kutsun YTR:lle keskustelemaan kokonaisohjelman ehdotusten toteuttamisesta. YTR ottaa kutsun vastaan ja neuvonpito järjestetään syksyllä 2005 kuten kaikkien muidenkin yhteistyötahojen kanssa. MTK on kokenut myönteiseksi kokonaisohjelmiin liittyvät neuvottelukierrokset, joissa voidaan lausuntomenettelyä perusteellisemmin käsitellä yksityiskohtia. Sosiaali- ja terveysministeriö katsoo, että sillä YTR:ssä mukana olevana on ollut ohjelman eri valmisteluvaiheessa mahdollisuus tuoda näkemyksensä esiin ja sillä ei enää lausuntokierrosvaiheessa ole tarvetta puuttua ohjelman yksityiskohtiin. Ministeriö palaa asiaan jatkoprosessiin liittyvissä neuvotteluissa, joista on hyvät kokemukset.

109 98 LIITTEET LIITE 1.

110 99

111 100

112 101 LIITE 2.

113 102

114 103

115 104 LIITE 3. LAUSUNNONANTAJAT Asia: Asiakirjan päiväys: Laatija : Lausuntopyyntö (YTR) Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto, SM /Ma Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Länsi-Suomen lääninhallitus/pelastusosasto Satakuntaliitto Keskipiste-LEADER Etelä-Karjalan liitto Sisäasiainministeriö/Kuntaosasto Hyvinvointipalvelujen teemaryhmä Pirkanmaan ympäristökeskus Vastaus:Lausunto, dnro 6/041/ Kaakkois-Suomen TE-keskus Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto, dnro KAS-2005-J Länsi-Suomen lääninhallitus/sivistysosasto Kaakkois-Suomen ympäristökeskus Vastaus:Lausunto, dnro 22/40/ Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus STAKES Vastaus:Lausunto, dnro 47/003/2005TM Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Työministeriö Pohjanmaan liitto Pirityiset ry Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry Itä-Uudenmaan liitto Vastaus:Lausunto, dnor 66/4/ Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Kainuun ympäristökeskus Pirkanmaan TE-keskus Metsäntutkimuslaitos Vastaus:Lausunto, dnro 14/031/ Matkailun edistämiskeskus Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Kymenlaakson liitto Joensuun yliopisto Vastaus:Lausunto, dnro 14/006/ Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Vastaus:Lausunto, dnro 30/05/ Liikenne- ja viestintäministeriö Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Lapin lääninhallitus Paliskuntain yhdistys Etelä-Pohjanmaan metsäkeskus Kalatalouden Keskusliitto Vastaus:Lausunto, dnro 7/ Pohjois-Karjalan TE-keskus Vastaus:Lausunto Helsingin yliopisto/maatalousmetsätieteellinen tiedekunta 1

116 105 Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Yrittäjänaisten Keskusliitto ry Maa- ja metsätalousministeriö, maaseutu- ja luonnonvaraosasto SataKylät ry Vastaus:Lausunto, dnro 9/041/ Varsinais-Suomen TE-keskus Vastaus:Lausunto, dnro 27/05/ Oulun yliopisto/luonnontieteellinen tiedekunta, Thule-instituutti Vastaus:Lausunto, LSLH /Ha Länsi-Suomen lääninhallitus Vastaus:Lausunto, dnro 14/1/ Helsingin yliopisto/koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto ProAgria Lapin Maaseutukeskus Maa- ja metsätalousministeriö, metsäosasto Vastaus:Lausunto, dnro 10022/48/ Tekes, Teknologian kehittämiskeskus Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Motiva Oy Salon Seudun Kehittämiskeskus Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oy SOCOM Vastaus:Lausunto, dnro 2/030/ Kauppa- ja teollisuusministeriö Vastaus:Lausunto Österbottens Svenska Lantbrukssällskap rf Vastaus:Lausunto, Suomen evankelis-luterilainen kirkko Vastaus:Lausunto Enon kehitysyhtiö Vastaus:Lausunto, dnro 229/031/ Hämeen TE-keskus Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto, ISLH /Ha Maa- ja kotitalousnaisten Keskus Itä-Suomen lääninhallitus Vastaus:Lausunto, dnro 8/ Etelä-Savon TE-keskus Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Suomen 4H-liitto Teknillinen korkeakoulu, Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus YTK Svenska lantbrukssällskapens förbund Österbottens Svenska Lantbrukssällskap ProAgria Pohjois-Karjala ry Suomen Metsästäjäliitto ry Pohjois-Savon Maaseutukeskus ry Jyväskylän yliopisto, Chydeniusinstituutti Pirkan Kylät ry Finnvera Vastaus:Lausunto, dnro Varsinais-Suomen liitto 2

117 106 Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto, dnro 14/D.a Vastaus:Lausunto ProAgria Uusimaa Keski-Pohjanmaan liitto Suomen Kuluttajaliitto Keskipohjalaiset kylät ry Saamelaiskäräjät Vanhustyön keskusli itto Vastaus:Lausunto, eur/5a72005 HAM Hämeen ympäristökeskus J-2-90 Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto, KSU J-5/ Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus ISO Suomen Kylätoiminta ry Vastaus:Lausunto, dnro 1/004/ Museovirasto Vastaus:Lausunto, dnro PPO-2005-J Maaseudun uusi aika -yhdistys ProAgria Etelä-Savon Maaseutukeskus ry Keski-Suomen ympäristökeskus Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Vastaus:Lausunto, dnro 99/611/ MTT taloustutkimus Vastaus:Lausunto, dnro VM 16/06/ Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto, dnro LSU-2005-J-12(90) Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto, korjaus Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto, dnro ESLH /Ma Vastaus:Lausunto, dnro Valtiovarainministeriö Maa- ja metsätalousministeriö, kala- ja riistaosasto Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry ProAgria Kymenlaakson Maaseutukeskus ry Pyhäjärvi-instituutti Länsi-Suomen ympäristökeskus ProAgria Kainuun Maaseutukeskus Kaustisen seutukunta ProAgria Keski-Pohjanmaan Maaseutukeskus Päijät-Hämeen liitto Kainuun maakunta -kuntayhtymä Ruoka-Suomi -teemaryhmä Museovirasto ProAgria Satakunnan Maaseutukeskus ProAgria Etelä-Karjala ry ProAgria Maaseutukeskusten Liitto Pohjois-Pohjanmaan liitto Etelä-Suomen lääninhallitus Uudenmaan liitto 3

118 /2004 Vastaus:Lausunto, dnro 14/62/ AKAVA Vastaus:Lausunto Päijät-Hämeen kylät ry Vastaus:Lausunto, Dnro 38/11/ Luonnonvarainneuvosto Vastaus:Lausunto, dnro YM1/04/ Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Ympäristöministeriö Helsingin kaupunginosayhdistysten liitto ry HELKA ProAgria Häme ry Satakunnan TE-kes kus Vastaus:Lausunto, dnro 1/ Lapin yliopisto Vastaus:Lausunto Joutsenten Reitti ry Vastaus:Lausunto, dnro 36/90/ Suomen Kuntaliitto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto ProAgria Pirkanmaan Maaseutukeskus Etelä-Pohjanmaan liitto Vastaus:Lausunto, dnro 11/ Pohjois-Karjalan maakuntaliitto Vastaus:Lausunto Pirkanmaan liitto Vastaus:Lausunto, dnro 2/050/ Opetusministeriö Vastaus:Lausunto Maa- ja metsätalousministeriö, maatalousosasto, politiikkalinja Vastaus:Lausunto, dnro 12/40/ Keski-Suomen liitto Vastaus:Lausunto, korjattu Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto, dnro UUS-2005-J Etelä-Pohjanmaan liitto Peräpohjolan kehitys ry SAMPo ry, Maaseudun kehittämisyhdistys Paikalliset toimintaryhmät Naisjärjestöt Yhteistyössä - NYTKIS ry Naisjärjestöjen Keskusliitto ry Uudenmaan ympäristökeskus Vastaus:Lausunto, 5/ Pohjois-Savon liitto Vastaus:Lausunto, dnro 7/041/ Keski-Suomen TE-keskus Vastaus:Lausunto, dnro 2/050/2005, korjattu Opetusministeriö Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Suomen Taksiliitto Lapin TE-keskus Pohjois-Pohjanmaan TE-keskus Sosiaali- jaterveysministeriö Etelä-Savon maakuntaliitto Vastaus:Lausunto, dnro 23/ Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry Vastaus:Lausunto Linja-autoliitto 4

119 108 Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Vastaus:Lausunto Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund - SLC Maaseutumatkailun teemaryhmä Suomen Yrittäjät Vastaus:Lausunto, dnro 2/044/ Opetushallitus Helsingin yliopisto/maaseudun tutkimusja koulutuskeskus 5

120 109 LIITE 4. MAASEUTUPOLITIIKAN YHTEISTYÖRYHMÄ Päivämäärä Dnro MMM041:00/2005 Jakelun mukaan PYYNTÖ MAASEUTUPOLIITTISEN KOKONAISOHJELMAN TOTEUTTAMISEEN LIITTYVÄN NEUVOTTELUN JÄRJESTÄMISESTÄ Valtioneuvosto on asettanut uuden ja laajentuneen maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR) kaudelle n toimeksiantoon sisältyy maaseutupoliittisen erityisohjelman päätösten toteuttaminen ja neljännen maaseutupoliittisen kokonaisohjelman ehdotusten edistäminen. Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma pyrkii yhdensuuntaistamaan paikallista, alueellista sekä valtakunnallista kehittämistyötä. Ohjelma on laadittu aikaisemmin kolme kertaa. Neljännen maaseutupoliittisen kokonaisohjelman valmistelu käynnistyi vuonna Tammikuussa 2004 julkaistiin raportti maaseutupolitiikan ja maakuntaohjelmatyön yhteensovittamisesta, jossa analysoitiin maakuntaohjelmat maaseutupoliittisesti sekä koottiin maakuntien ehdotukset kokonaisohjelmaan (YTR 10/2003). Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma valmistui elokuussa Se toimii maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän laajana ja yksityiskohtaisena toimintaohjelmana vuosille Valtioneuvosto hyväksyi joulukuussa 2004 maaseutupoliittisen kokonaisohjelman pohjalta laaditun ja samannimisen erityisohjelman vuosille maaseutupolitiikan poliittiseksi linjaukseksi. Neljäs maaseutupoliittinen kokonaisohjelma on koottu aluekehityslain menettelytavan mukaisesti yhdessä eri ministeriöiden ja yhteistyötahojen kanssa. YTR toimii kokonaisohjelmatyössä sekä ohjelman laatijana että hallituksen apuna ohjelman toteutuksessa ja seurannassa. Työtä ohjaa maaseutupoliittinen ministeriryhmä. Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma sisältää yhteensä 133 ehdotusta monelta toimialalta ja valtion rahoitus tulee monelta eri momentilta. Valtioneuvoston hyväksymä erityisohjelma sisältää 52 päätöstä, jotka noudattavat maaseutupolitiikan päälinjoja. Tällä kirjeellä käynnistetään neuvottelukierros ministeriöiden, keskusvirastojen, puolueiden, etujärjestöjen, kansalaisjärjestöjen, politiikkaohjelmien ja asiantuntijoiden kanssa (yhteensä 30-40). Neuvotteluissa käydään läpi asioita, joita osapuolet pitävät tärkeänä maaseudun kehittämisen kannalta. Lisäksi selvitetään, millaisia työmuotoja on käytettävissä ja käynnissä alueellisen epätasa-arvon poistamiseksi. Neuvotteluun valmistautuessa pyydämme kiinnittämään huomiota kokonaisohjelman strategiaan, ehdotusten sisältöön sekä eteenpäinviemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin. Neuvottelujen

121 110 MAASEUTUPOLITIIKAN YHTEISTYÖRYHMÄ sisältö perustuu organisaationne antamaan lausuntoon, mikäli olemme sen saaneet. Lausuntopyynnössä toivoimme kommentteja erityisesti siitä: o mikä on maaseutupoliittisen kokonaisohjelman yhteys muihin organisaatiossanne toteutettaviin ohjelmiin sekä toimenpiteisiin? o millaisilla toimenpiteillä kokonaisohjelman esitysten toteutuminen varmistetaan ja miten sitä seurataan? Neuvottelut on tarkoitus käydä vuoden 2005 loppuun mennessä. Neuvotteluun osallistuvat Teidän määrittämänne, käsiteltäviä asioita tuntevat henkilöt. n puolelta mukana ovat pääsihteeri, maaseutuneuvos Eero Uusitalo, YTR:ssä toimivia henkilöitä eri hallinnonaloilta sekä mahdollisuuksien mukaan myös puheenjohtaja, maa- ja metsätalousministeriön ylijohtaja Ilkka Ruska. Pyydämme, että selvitätte mennessä organisaationne keskusteluteemat, osallistujat sekä mahdolliset neuvotteluajat. Etenkin tapaamisajankohta on syytä sopia kesäkuun aikana. Neuvottelutulosten varmistamiseksi Teille lähetetään etukäteen esityslistan pohjaesitys tutustuttavaksi ja täydennettäväksi. Esityslista perustuu pääosin antamaanne lausuntoon, joka lähetetään Teille myös neuvottelumateriaalin liitteenä. Neuvottelusta laaditaan muistio, johon kirjataan suunnitelmanne/arvionne toimialaanne kuuluvien ehdotusten toteutumasta. Maaseutupoliittisen kokonaisohjelman toteuttamiseen liittyvien neuvottelujen asiasisällöstä sekä ajankohdasta voi keskustella suunnittelija Pirja Peltomäen puh. (09) (pirja.peltomaki@mmm.fi) tai pääsihteeri Eero Uusitalon kanssa puh. (09) , (eero.uusitalo@mmm.fi). YTR:n puheenjohtaja, ylijohtaja Ilkka Ruska YTR:n pääsihteeri, maaseutuneuvos Eero Uusitalo LIITTEET 1. ELINVOIMAINEN MAASEUTU yhteinen vastuumme. Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma Alueiden kehittämislain (602/ 2002) ja VN:n alueiden kehittämisasetuksen (1224/2002) mukainen erityisohjelma. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 15/ ELINVOIMAINEN MAASEUTU yhteinen vastuumme. Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma Tiivistelmä. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 11/ Mahdollisia neuvotteluaikoja

122 111 MAASEUTUPOLITIIKAN YHTEISTYÖRYHMÄ JAKELU: SM/Alueiden ja hallinnonkehittämisosasto, Osastopäällikkö Silja Hiironniemi SM/Kuntaosasto, Osastopäällikkö Cay Sevón KTM, Osastopäällikkö Kalle J. Korhonen TM, Kansliapäällikkö Markku Wallin YM, Kansliapäällikkö Sirkka Hautojärvi STM, Kansliapäällikkö Markku Lehto OPM, Kansliapäällikkö Markku Linna LVM, Kansliapäällikkö Juhani Korpela VM/Vero-osasto, Osastopäällikkö Lasse Arvela MMM/MALO, Osastopäällikkö Timo Kotkasaari MMM/ELO, Osastopäällikkö Matti Aho MMM/KRO, Osastopäällikkö Seppo Havu MMM/MAO/ Politiikkalinja, Apulaisosastopäällikkö Heimo Hanhilahti MMM/ MEO, Osastopäällikkö Aarne Reunala OPH, Pääjohtaja Kirsi Lindroos STAKES, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, Pääjohtaja Vappu Taipale Suomen Kuntaliitto, Varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen MTK, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto, Puheenjohtaja Esa Härmälä SLC, Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund, Puheenjohtaja Holger Falck Suomen 4H-liitto, Toimitusjohtaja Seppo Hassinen Finlands Svenska 4H, Toimitusjohtaja Hed-Mari Björkell TAPIO, Metsätalouden kehittämiskeskus, Johtaja IlmoKolehmainen SAK, Puheenjohtaja Lauri Ihalainen AKAVA, Puheenjohtaja Risto Piekka STTK, Puheenjohtaja Mikko Mäenpää TEKES, Pääjohtaja Veli-Pekka Saarnivaara Suomen yrittäjät, Puheenjohtaja Eero Lehti ProAgria, Maaseutukeskusten Liitto, Toimitusjohtaja Jouko Setälä Svenska Lantbrukssällskapens Förbund, Toimitusjohtaja Kim Nordling Maa- ja kotitalousnaisten Keskus, Toiminnanjohtaja Liisa Niilola Kirkkohallitus, Kirkon maaseutupoliittinen neuvotteluryhmä, Kansliapäällikkö Risto Junttila Suomen Keskusta, Puoluesihteeri Eero Lankia Suomen Sosialidemokraattinen puolue, SDP, Puoluesihteeri Eero Heinäluoma Kansallinen Kokoomus, Puoluesihteeri Harri Jaskari Vasemmistoliitto, Puoluesihteeri Aulis Ruuth Vihreä Liitto, Puoluesihteeri Ari Heikkinen Ruotsalainen Kansanpuolue, RKP, Puoluesihteeri Berth Sundström Suomen Kristillisdemokraatit, Puoluesihteeri Annika Kokko Perussuomalaiset, Puoluesihteeri Hannu Purho Kansalaisjärjestöt (oma yhteinen neuvottelutilaisuus) TIEDOKSI: MMM/Kirjaamo

123 112 LIITE 5. ELINVOIMAINEN MAASEUTU - YHTEINEN VASTUUMME MAASEUTUPOLIITTISEN KOKONAISOHJELMAN EHDOTUKSET JA MAASEUTUPOLIITTISEN ERITYISOHJELMAN PÄÄTÖKSET Maaseutupoliittisen kokonaisohjelman ehdotukset Maaseutupoliittisen erityisohjelman päätökset (1) ja kaupunkipolitiikan toimijat kehittävät yhteistyössä vuorovaikutuspolitiikkaa soveltaen toimenpiteissä nykyistä enemmän aluejakoa: kaupungit, kaupunkien läheinen maaseutu/vuorovaikutusalue, ydinmaaseutu ja harvaan asuttu maaseutu. (, kaupunkipolitiikan toimijat ja näiden yhteinen vuorovaikutusryhmä, tutkimuslaitokset) (2) Maakuntaohjelmien ja EU-ohjelmien laadinnassa, toteutuksessa ja arvioinnissa otetaan nykyistä enemmän huomioon ja käyttöön alueiden nelijako. (Maakuntien liitot, TE-keskukset, SM) (3) Hallitus järjestää maaseutupolitiikan poliittisen johdon pysyvästi johonkin ministerivaliokuntaan tai politiikkaohjelman omaan ministeriryhmään ja YTR:n seuraavaan kokoonpanoon nimitetään mukaan myös eduskuntaryhmien edustusta. (Valtioneuvosto, VNK, MMM, SM, YTR) Maatalous- ja maaseutuasioita käsittelevä ministeriryhmä seuraa maaseutupoliittisen erityisohjelman toteutumista. (VN, YTR) (4) Hallitus asettaa selvityshenkilön tekemään ehdotuksia aluepoli tiikan, maaseutupolitiikan ja maatalouspolitiikan parhaista ja toisiaan täydentävistä käytännöistä ohjelmakauden suunnittelua varten. (Valtioneuvosto, SM) (5) n valtakunnallinen, alueellinen ja paikallinen työ kytketään k iinteäksi osaksi Suomen aluekehitysjärjestelmää ja maaseutupolitiikan kehitystyötä jatketaan. (Valtioneuvosto, SM, MMM, maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä) n työ kytketään kiinteäksi osaksi Suomen aluekehitysjärjestelmää. (6) Valtioneuvoston kanslia ja valtiovarainministeriö kehittävät p oikkihallinnollisten politiikkaohjelmien, mukaan lukien maaseutupolitiikka, menettelyjä jarahoitusta saatujen kokemusten perusteella. (VNK, VM) (7) Alueellista maaseutuohjelmaa (ALMA) jatketaan vastaavalla kansallisella ohjelmalla (ELMA), jonka toteuttamiseen varataan maa- ja metsätalousministerin pääluokkaan vuosille 2006 ja 2007 valtion varoja yhteensä 35 miljoonaa euroa. (VN, VM, MMM) Alueellista maaseutuohjelmaa (ALMA) jatketaan vastaavalla kansallisella ohjelmalla (ELMA), jolla turvataan Etelä- ja Länsi- Suomen maaseutualueiden pienyritysten ja alueen kehittämisen kannalta keskeisten lähinnä yritystoimintaa tukevien hankkeiden rahoitus siirtymäkaudella. (VN, MMM) (8) Tulevan EU-ohjelmakauden mahdollisen viivästymisen haittavaikutuksia maaseudun kehitystyölle torjutaan koulutuksella sekä uuden kauden EU-ohjelmien huolellisella valmistelulla. Toimintaan varataan kansallisia varoja yksi miljoonaa euroa. (VM, MMM, TM, KTM, OPM) Seuraavan EU-ohjelmakauden siirtymävaiheen henkilöstökysymyksiin varaudutaan riittävällä määrärahalla. (MMM, TM, KTM, OPM) (9) Maakuntien liitot järjestävät ja vastuuttavat alueensa maaseutupolitiikan strategian ja toimenpiteiden valmistelun maaseudun oloja tunteville laajapohjaisille yhteistyöryhmille. (Maakuntien liitot, SM) (10) Sisäasiainministeriö ja maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä tuottavat yhdessä Suomen Kuntaliiton

124 113 kanssa vuoden 2005 alussa aloittavien uusien kunnanvaltuutettujen perehdyttämiseksi aineiston, jossa kerrotaan aluekehittämisen asetelmista. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti seutukunnallinen palvelujen organisointi, aluekeskusohjelma, paikallisten toimintaryhmien rooli ja tehtävät sekä maaseutupolitiikan ja vuorovaikutuspolitiikan sisältö. (Suomen Kuntaliitto, SM, YTR) Sisäasiainministeriö ja maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä tuottavat yhdessä Suomen Kuntaliiton kanssa vuoden 2005 alussa aloittavien uusien kunnanvaltuutettujen perehdyttämiseksi aineiston, jossa kerrotaan aluekehittämisen asetelmista. (SM, YTR) (11) Seurakunnat osallistuvat nykyistä aktiivisemmin maaseudun kehittämiseen yhdessä kuntien, maaseudun kehittämisyhdistysten ja kyläyhdistysten kanssa. (Kirkkohallitus, seurakunnat, kunnat, maaseudun kehittämisyhdistykset, kyläyhdistykset, YTR) (12) perustaa maaseutuasumisen teemaryhmän arvioimaan ja tekemään esityksiä pysyvän ja määräaikaisen maaseutuasumisen edellytysten kohentamiseksi. (YTR) (13) Ympäristöministeriö kehittää maankäytön lainsäädäntöä niin, että se luo nykyistä paremmat mahdollisuudet pitkäaikaiselle asumiselle vapaa-ajan asunnoilla tai vapaa-ajan asuntojen muuttamiselle vakituiseen käyttöön perustuen kuntien päätöksentekoon. (YM) (14) n kulttuuriteemaryhmä laatii maaseudun kulttuuriohjelman, jossa kulttuurin toimintaedellytyksiä ja vaikuttavuutta tarkastellaan ja edistetään maaseudun intressien ja erityislaadun lähtökohdista.(kulttuuriteemaryhmä, OPM) (15) Vastuuministeriöt kehittävät ohjelma- ja hanketoiminnan rahoitusjärjestelmiä kannustaviksi ja joustaviksi niin, että hankerahan maksatusviiveet ja omarahoitusriskit eivät estä yrityksiä, organisaatioita tai vähävaraisia yhdistyksiä osallistumasta asiantuntijuudellaan, työ- ja rahoituspanoksellaan maaseudun kehitystyöhön. (Elinkeinoministeriöt, OPM, TE-keskukset) Ohjelma- jahanketoiminnan rahoitusmenetelmiä ja toimintaohjeita kehitetään kannustaviksi, joustaviksi ja toimintakulttuuriltaan asiakaslähtöisiksi. Näin ehkäistään hankerahan maksatusviiveiden ja omarahoitusriskien syntymistä. (VNK, VM, elinkeinoministeriöt) (16) Elinkeinoministeriöt ja TE-keskukset painottavat yritysten julkisissa neuvonta- ja rahoituspalveluissa palveluyrittäjyyden lisäämistä ja maaseudun uusien palvelujen ja tuotannon organisoitumismuotojen kuten yhdistelmäpalvelujen levittämistä. (KTM, TM, MMM, TE-keskukset) Yritysten julkisissa neuvonta- ja rahoituspalveluissa painotetaan palveluyrittäjyyden lisäämistä ja maaseudun uusien palvelujen ja tuotannon organisoitumismuotojen kuten yhdistelmäpalvelujen levittämistä. (KTM, TM, MMM, TE-keskukset) (17) Hallitusohjelman mukainen koko tieverkon riittävän kunnon turvaaminen edellyttää perustienpidon määrärahan lisäämistä väyläministerityöryhmän esityksen mukaisesti 630 miljoonaan euroon vuodessa. (VM, LVM) Pyritään nostamaan perustienpidon rahoitusta liikenneinvestointeja pohtineen ministerityöryhmän esittämällä tavalla. (LVM) (18) Valtion joukkoliikenteen rahoitusta lisätään ja matkojen yhdistelyä, kutsujoukkoliikenteen ja palveluliikenteen kehittämistä ja laajentamista jatketaan, jotta maaseudun joukkoliikennepalvelut voidaan turvata. (LVM, VM) Tavoitteena on turvata maaseudun peruspalvelutasoiset joukkoliikennepalvelut lisäämällä alueellisten liikennepalvelujen ostoon tarkoitettua määrärahaa. (LVM) (19) Yhteiskunnan korvaamien matkojen yhdistely vakinaistetaan ja järjestelmä laajennetaan koko maahan yhtenäisen hallinnointi- ja rahoitusmallin pohjalta. (LVM, SM, STM, OPM, Kansaneläkelaitos ja Suomen 2

125 114 Kuntaliitto) Käynnistetään ja vakinaistetaan julkisen sektorin kustantamien henkilökuljetusten yhdistelytoiminta (ns. MYK-toiminta) ja kehitetään siihen liittyen kutsuohjaus- ja palvelubussiliikennettä vuosien aikana. (LVM, SM, STM, OPM, Kansaneläkelaitos) (20) Lähikuljetuksia edistetään, p ilotoidaan sekä s aatuja kokemuksia levitetään palvelujen tuottamisessa ja tavaroiden kuljettamisessa. (Kunnat, seutukunnat, kuljetusalan yritykset, LVM) (21) Työmatkakulut katsotaan omakustannusosuutta lukuun ottamatta työkuluvähennyksiksi valtion verotuksessa, jolloin työmatkavähennykseen eitarvita omaa järjestelmää. Lisäksi pitkistä matkoista ja palvelujen keskittämisestä harvoihin taajamiin aiheutuvia haittoja lievennetään harvaan asutun maaseudun kuntien haja-asutusalueilla asuville polttoaineverotukseen liittyvillä huojennuksilla. (VM) (22) Maa- ja metsätalousministeriö nimittää työryhmän selvittämään viljelijäväestölle mahdollisia muita kuin perustuotantotehtäviä sekä maaseudun elinvoiman, viljelijöiden tulotason että uusien työpaikkojen näkökulmista. (MMM, MTK, MTT) (23) Selvitys resurssikeskusten kehittämisestä toteutetaan osana hallituksen yrittäjyysohjelmaa ja tasaarvo-ohjelmaa. Naisteemaryhmä ja naisjärjestöt käynnistävät resurssikeskustoiminnan vaiheittain kymmenessä maakunnassa. (YTR:n naisteemaryhmä, Maa- ja kotitalousnaisten Keskus, Marttaliitto, Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito, SM, KTM, TM, maakuntien liitot, TE -keskukset) (24) Naisteemaryhmä perustaa yhteistyössä alueiden naisjärjestöjen kanssa jokaiseen maakuntaan alueellisen naisteemaryhmän kokoamaan y hteen naistoimijoita. Jokaisessa maakuntaliitossa, TE -keskuksessa, lääninhallituksessa jaympäristökeskuksessa on nimetty yhdyshenkilö. Näiden yhdyshenkilöiden verkosto toimii sihteeristönä alueellisen teemaryhmän yhteydessä. (SM, nais- ja neuvontajärjestöt, resurssikeskukset, YTR:n naisteemaryhmä) (25) Nuorille tarjotaan opinnäytetöitä ja harjoittelupaikkoja oman alueen yrityksistä ja yhdistyksistä sekä opiskelijoille opiskelupaikkakuntaa ympäröivällä maaseudulla. TET-harjoittelujaksojen avulla myös kaupunkien nuorille tarjotaan entistä laajempia mahdollisuuksia tutustua maaseudun yrittäjyyteen sekä maaseutuun asuinympäristönä. (OPM, korkeakoulut, lukiot, ammatilliset oppilaitokset, peruskoulut, kunnat, Suomen 4H-liitto, kyläyhdistykset) (26) Oppilaitokset tukevat yrittäjyyskasvatuksessa nuoria kokeilemaan yrittäjyyttä jo opiskeluaikana muun muassa osuuskunta- ja kokeiluyritysten avulla. (OPM, KTM, koulut, yrittäjäjärjestöt, tiimi Akatemia) (27) Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma levittää hyviä kokemuksia nuorten kunnallisista ja seutukunnallisista osallisuusryhmistä. (Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma, Suomen Kuntaliitto, OPM, SM, OPH) (28) EU-ohjelmien vastuuministeriöt huolehtivat, että uuden ohjelmakauden maaseudun kehittämisohjelmiin laaditaan selkeät tavoitteet ja välineet nuorten toteuttamia hankkeita varten. (MMM, SM, KTM, OPM, TM, lääninhallitukset, TE- keskukset, maakuntien liitot, toimintaryhmät) (29) rahoittaa hankkeen, joka aktivoi ja tukee maakunnallisten nuorisoverkostojen syntymistä. (YTR, OPM, maakunnat, toimintaryhmät, lääninhallitukset) (30) YTR perustaa valtakunnallisen nuorisoverkoston, joka toimii bottom up -periaatteen mukaisesti ja koostuu pääasiassa maakunnallisten nuorisoverkostojen jäsenistä. (YTR, Nuora, MMM, OPM ja maaseudulla toimivat järjestöt kuten Suomen Kylätoiminta ry ja Suomen 4H-liitto) (31) Vuonna 2003 ensimmäisen kerran myönnettyä kylätoiminnan valtionapua nostetaan verrannolliseksi muiden valtionapua saavien järjestöjen kanssa korottamalla sitä vuosittain eurolla.(vn, MMM, VM, SYTY) 3

126 115 Tavoitteena on nostaa kylätoiminnan valtionapua vuosittain niin, että saavutetaan suhteessa sama taso kuin toiminnaltaan samanlaajuisilla muilla vastaavilla järjestöillä. (VN, MMM) (32) Kylätoimintaa harjoittavien yhdistysten lukumäärä nostetaan nykyisestä 2300:sta 2700:aan vuoden 2008 loppuun mennessä. Kyläsuunnitelmat ja maakunnalliset kyläohjelmat sisällytetään osaksi alue- ja kuntasuunnittelua sekä maakuntaohjelmia. (Kyläyhdistykset, kunnat, maakun tien liitot, maakunnalliset kylien yhteenliittymät, seudulliset toimielimet) (33) Kylien infrastruktuurin rapistumisen ehkäisemiseksi ja asumisen tason turvaamiseksi kylätoiminta etsii ja luo käytäntöjä, joilla kylien a sukkaat osallistuvat kylänsä infrastruktuurin suunnitteluun ja käytännön kehittämistyöhön yhdessä viranomaisten jamuiden asioista vastaavien tahojen kanssa. (SYTY, maakunnalliset kylien yhteenliittymät, kyläyhdistykset, TE-keskukset, ympäristökeskukset, maaseudun kehittämisyhdistykset, kunnat) (34) Kylät tukevat välittäjäorganisaatioina vanhenevien ihmisten kotona asumista organisoimalla ja kehittämällä kuntien ammattimaista vanhustyötä täydentäviä hoivapalveluja. Asiaa viedään eteenpäin yhteistyössä kuntien, yrittäjien, järjestöjen, ammattimaisten vanhustyöntekijöiden ja kirkon diakoniatyön kanssa. (SYTY, maakunnalliset kylien yhteenliittymät, TE-keskukset, maaseudun kehittämisyhdistykset, kyläyhdistykset, kunnat, seurakunnat, järjestöt) (35) Ministeriöt ottavat ohjelmakaudella kehittämisohjelmiinsa ja rakennerahasto-ohjelmiin mukaan toimintaryhmätyön rahoituksen ja sen rahoitusosuutta lisätään ohjelmarahoituksessa. Koko maan kattavan toimintaryhmätyön julkisen (EU, valtio, kunnat) rahoituksen toiminnallisesti perusteltu tarve on 50 miljoonaa euroa vuodessa. (MMM, SM, KTM, TM, YTR) Koko maan kattavaa toimintaryhmätyötä jatketaan kyös uudella ohjelmakaudella ja tavoitteena on, että sen osuus ohjelmarahoituksessa nousee. (MMM, SM, KTM, TM, YTR) (36) Maaseudun kehittämisyhdistyk sille myönnetään rahoitusta valtion talousarviossa omalta momentilta, mikä olisi paikallisten toimintaryhmien perushallintoraha. Rahoituksen jatkumisesta päätettäisiin väliarvioinnin yhteydessä. Hyvin toimineille ryhmille annettaisiin perusrahoituksen lisäksi bonusrahoitus. (MMM) (37) POMO+ -toimintaryhmät käynnistävät vuonna 2005 maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän hankerahoituksella kaksivuotisen pilottihankkeen, jolla valmistetaan kaikkia ryhmiä uuteen ohjelmakauteen ja testataan vuosina käytännön menettelyjä. Samalla varaudutaan jatkamaan pilottiryhmien rahoitusta 2,5 miljoonalla eurolla vuonna 2007 mahdollisen siirtymäkauden ajan. (VM, MMM, YTR, POMO+ - ryhmät) (38) Kuntien yhteistyössä korostetaan tehtäväkokonaisuuksien hoitamista ja erilaisten kuntien mahdollisuuksien huomioon ottamista. Valtio edistää merkittävät kokonaisuudet huomioon ottavaa kuntayhteistyötä. (SM, VM, Suomen Kuntaliitto) (39) Kuntien valtionosuuksien indeksitarkistus toteutetaan täysimääräisenä, investointien valtionosuuksien rahoitus turvataan sosiaali- ja terveydenhuollossa ja se säilytetään opetustoimessa ainakin perusopetuksessa ja kirjastoissa sekä kuntien valtionosuusjärjestelmän tasausrajan tarkistamismahdollisuus selvitetään. Järjestelmään otetaan mukaan voimakas väestön väheneminen erillisenä tekijänä ja koulumatkojen inhimillistämiseksi haja-asutuskerroin. (SM, VM, STM, OPM, Suomen Kuntaliitto) (40) Erityisesti julkiseen hallintoon luodaan uusia vuorovaikutuksen hyödyntämiseen soveltuvia työmuotoja, jotka perustuvat kahteen tasa-arvoiseen osapuoleen. Julkisen rahoituksen ja EU-ohjelmien pelisääntöjä väljennetään niin, ettei niistä tule aluemääritysten tai harvojen teemojen vuoksi esteitä vuorovaikutushankkeiden rahoitukselle. (Kunnat, SM, KTM, MMM, TM) (41) Tulevaan 2-ohjelmaan otetaan mukaan toiminta menettelytapaa vastaava rahoitus kohdentaen se kaupungeissa toimivien paikallisten kehittämisyhdistysten käyttöön. (SM, KTM) Julkishallintoon luodaan kaupungin ja maaseudun vuorovaikutuksen hyödyntämiseen soveltuvia 4

127 116 uusia työmuotoja. Esimerkiksi tulevaan työllisyys- jakilpailuohjelmaan otetaan mukaan maaseudun toimintaryhmätyön menettelytapaa vastaava rahoitus kohdentaen se kaupunkien aluefoorumien käyttöön. (SM, KTM, MMM, TM) (42) Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaan otetaan mukaan maaseudun ja kaupunkien vuorovaikutusteema laaja-alaisesti. (OPM, VN:n kanslia, YTR) (43) Kaupunkien aluefoorumeista ja kaupunginosayhdistyksistä muodostetaan kehittämisyhdistyksiä, joissa on mukana kunnan lisäksi paikallisia yhdistyksiä, yrityksiä jayksittäisiä kansalaisia kolmikantaperiaatteen mukaisesti. (Kaupunginosayhdistykset, HELKA, Suomen Kotiseutuliitto,kunnat) (44) Tekesin rahoitusta suunnataan monitasoiseen tuotantoketjujen verkostoitumiseen ja maaseudun taitoteknologisten innovaatioiden synnyttämiseen ja rahoittamiseen. (KTM, Tekes, TE-keskukset) (45) MMM ja KTM selvittävät keinot, joiden avulla maaseudulla toimivien eri toimialojen yritysten investointien ja kehittämistoimenpiteiden rahoitus voidaan hoitaa joustavasti hallinnollisista rajoista huolimatta. Maaseudun yritystoiminnan tukemisen ehtona oleva maatilakytkentä sekä pinta-alaraja (MMM:n hallinnon alalla) poistetaan ja tuetaan maaseudun yritystoimintaa toimialasta riippumatta. Tukemisen tarkoituksenmukaisuutta harkitaan maaseutupoliittisin näkökulmin, siksi yritystukilain (KTM:n hallinnonala) uudistamisen yhteydessä arvioidaan nykyiseen lakiin sisältyvää kasvuvaatimuksen sovellettavuutta maaseudun pieniin yrityksiin. Mikroyritysten (alle 10 htv) tukeminen mahdollistetaan lainsäädännöllisesti myös maa- ja metsätalousministeriön hallinnon alalla. (MMM, KTM) Selvitetään keinot, joiden avulla maaseudulla toimivien eri toimialojen yritysten investointien jakehittämistoimenpiteiden rahoitus voidaan hoitaa joustavasti ja kattavasti hallinnollisista rajoista huolimatta. (MMM, KTM) (46) TE-keskusministeriöt huolehtivat TE-keskuksille riittävät voimavarat maaseudun kehittämistyössä toimivien henkilöiden vakinaistamiseksi. Ministeriön ja aluehallinnon vastuuhenkilöille järjestetään tehokasta työnohjausta maaseudun kehittämistehtävien edellyttämän tietotaidon, menettelytapojen ja tarvittavan kehittämisotteen saavuttamiseksi. (KTM, MMM, TM, VM, TE-keskukset) (47) Rahoitustyökaluja kehitetään ja käytetään siten, että ne soveltuvat eri alueiden ja kehitysvaiheessa olevien yritysten tarpeisiin ja etsitään uusia ratkaisuja eri omistusmuotoisten yritysten tukemiseen. Osakeyhtiömuotoisten ja monialaisten maatilojen sukupolvenvaihdosten edistämisen keinot etsitään ja toteutetaan. Tukijärjestelmiä kehitettäessä otetaan huomioon sekä tuotantomahdollisuuksien alueelliset erot, maatalouden merkitys aluetalouteen, työllisyyteen ja maatalousyrittäjien mahdollisuudet vaihtoehtoisten tulojen hankkimiseen. (KTM, MMM, TE-keskukset) (48) Maatalouden ja maaseudun muun yritystoiminnan toimintaedellytyksiin vaikutetaan monien EUmaiden tavoin kansallisella veropolitiikalla. (VM, MMM) (49) Ympäristö- ja maatalousviranomaiset laativat yhteistyössä muiden asiantuntijoiden kanssa valtakunnallisen maisemanhoidon tavoite- ja toimenpideohjelman, joka painottuu pahimpien maisemavaurioiden ja näkemäesteiden poistamiseen. (MMM, YM, Suomen Ympäristökeskus, Suomen Kuntaliitto, ProAgria, Maa- ja kotitalousnaisten Keskus) Laaditaan valtakunnallinen maisemanhoidon tavoite- ja toimenpideohjelma. (MMM, YM) (50) Hallitus uudistaa valtakunnallisen metsäsektoriohjelman maaseutu- ja aluepoliittisista tavoitteista lähteväksi. Samassa yhteydessä selvitetään maaseutusopimusmenettelyn soveltuvuus metsään liittyvissä tehtävissä. (VN, MMM) Kansallista metsäohjelmaa toteutettaessa ja tehtäessä sen päivityksissä otetaan huomioon maaseutuja aluepoliittiset tavoitteet. (VN, MMM) (51) Alueelliset metsäohjelmat nivotaan entistä tehokkaammin yhteen maakuntaohjelman ja TE-keskusten 5

128 117 elinkeinopoliittisen suunnittelun kanssa. Alueellisista metsäneuvostoista kehitetään metsä- ja puualan aluekehitystoimien asiantuntijaelin. (Metsäkeskukset, maakuntien liitot, TE-keskukset) Alueelliset metsäohjelmat nivotaan yhteen maakuntaohjelman ja TE-keskusten elinkeinopoliittisen suunnittelun kanssa. (Alueelliset metsäkeskukset, TE-keskukset) (52) Maaseudulla asuvien nuorten k iinnostusta metsätalouden töistä li sätään metsätaloudessa ja puunjalostuksessa toimivien tahojen yhteistoiminnalla. Näin saadaan aikaan metsätyöntekijöiden ympärivuotinen työllisyys. (Alan työmarkkinajärjestöt, MMM, OPM) (53) Vuoden 2004 loppupuolella valmistuvat puutuoteteollisuuden elinkeinopoliittinen ohjelma ja puurakentamisen edistämisohjelma, jotka konkretisoivat ne toimenpiteet, millä turvataan kotimaisen puun hyödyntäminen ja puutuoteteollisuuden osuuden lisääminen sekä vahva rahoitus jatkojalostukseen, toteutetaan täysimääräisesti. (KTM, MMM, Tekes) Puualan pk-yritysten toimintaa ja verkostoitumista tuetaan kampanjoilla, kehittämällä metsä- ja puuosaamiskeskuksia sekä toteuttamalla teknologia-, markkinointi- ja verkostotukiohjelmia hyödyntäen puutuoteteollisuuden elinkeinopoliittista ohjelmaa ja puurakentamisen edistämisohjelmaa. (KTM, MMM, Tekes) (54) YTR ja Ruoka-Suomi -teemaryhmä laativat vuonna 2005 keskeisten tahojen yhteistyönä valtakunnallisen "pk-elintarvikealan imago- ja menekinedistämisstrategian vuosille ". (YTR, Ruoka-Suomi - teemaryhmä) (55) Maa- ja metsätalousministeriö huolehtii siitä, että elintarvikelain ja asetusten valmistelussa otetaan huomioon pienten yritysten toimintaedellytysten säilyminen ja yhdenmukaiset menettelyt eri puolilla Suomea. (MMM/ELO, Ruoka-Suomi -teemaryhmä) Selvitetään maaseutuyrittäjyyden, erityisesti elintarvikeyrittäjyyden lisävelvoitteista mahdollisesti aiheutuvia ongelmia ja edistetään lähiruoan käyttöä. (MMM/ELO, Ruoka-Suomi -teemaryhmä) (56) Suomessa otetaan käyttöön tuottajayhteistyötä ja sen organisoitumista tukeva EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen mahdollistama rahoitusväline. (MMM/MAO, MTK, Ruoka-Suomi -teemaryhmä) (57) Elintarvikealan, mukaan lukien alan pienyritystoiminta, kehittämislinjaukset sisällytetään maakunnallisiin ohjelmiin.(maakuntien liitot, Ruoka-Suomi -teemaryhmä) (58) Maaseutumatkailun kehitystyötä jatketaan alueiden javaltakunnallisten toimenpiteiden saumattomana yhteistyönä. Koska "Aavan meren tällä puolen" -hankkeen valtakunnallisesti näkyvä osio on rahoitettu ALMA-varoista vuosina , vastaavat hankkeen osiot rahoitetaan vuosina vuorostaan tavoite 1-ohjelmasta. (Maaseutumatkailun teemaryhmä, Lomalaidun ry, tavoite 1-alueen maakuntaliitot ja TE-keskukset) (59) Maaseutumatkailun teemaryhmä huolehtii aktiviteettituotteiden esimerkiksi polkupyöräily, patikointi, murtomaahiihto, melonta, soutu, kalastus, ratsastus ja lintuharrastus -kehittämisen, väylien suunnittelun, kokoamisen ja markkinoinnin organisoinnin valtakunnallisesti. Tuotteet erilaistetaan yhdessä myyjien kanssa eri asiakasryhmille ja tuotteita tarjoavat yritysverkostot ottavat käyttöön kokonaisvaltaisen laadunhallinnan. (Maaseutumatkailun teemaryhmä, MEK) (60) Erä- ja luontomatkailutuotteiden tuotekehityksessä, myynnissä jamarkkinointityössä otetaan käyttöön koko Suomessa "Villin Pohjolan" -kumppanuusmalli. Laatukriteereitä yhdenmukaistetaan muiden maaseutumatkailussa käytettyjen kriteerien kanssa.(villi Pohjola, aluehankkeet, maaseutumatkailun teemaryhmä) (61) "Palvelua Sydämellä" -asiakaspalvelukoulutus liitetään valtakunnallisten laadunhallintajärjestelmien (Maakuntien Parhaat, Laatu1000 jne.) osaksi ja nämä sekä muita valmiita työkaluja kootaan osaksi koko maaseutumatkailun toimijaketjun kokonaislaadunhallintaan tähtäävää järjestelmää. (ProAgria Maaseutukeskusten Liitto, Palvelua Sydämellä -valmentajaverkosto, Haaga Research Center, Maaseutumatkailun 6

129 118 teemaryhmä) (62) Luonnontuotealan teemaryhmä k oordinoi erikoisluonnontuotteiden kansantaloudellisen arvon arviointia ja määrittelee mittarit tiedonkeruumenetelmineen sen kehittymisen seuraamiseen. (Luonnontuotealan teemaryhmä, MMM, Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry, tukkukaupat ja myymälät, Arktiset Aromit, tutkimuslaitokset ja neuvontajärjestöt) (63) Kauppa- ja teollisuusministeriö yhteistyössä alan yritysverkoston ja vienninedistämisorganisaatioiden kanssa kokoaa luonnontuotealan yrittäjille tuotteiden kansainvälisille markkinoille pääsyn tueksi valmennusohjelmakokonaisuuden. (KTM, OPM, alan yritykset ja yritysverkostot, koulutus- ja kehittämisyksiköt sekä vienninedistämisorganisaatiot) (64) Luonnontuotealan teemaryhmä yhdessä alan yritysten kanssa laatii luomusertifiointitoiminnan valtakunnalliseen koordinointiin jakehittämiseen toimenpideohjelman. (Luonnontuotealan teemaryhmä, alan yritykset, Arktiset Aromit) (65) Maa- ja metsätalousministeriö laatii yhteistyössä alan toimijoiden kanssa luonnontuotteille oman tuotantotapakriteeristön. (MMM, Arktiset Aromit, Luonnontuotealan teemaryhmä jayritykset) (66) Opetushallinto määrittelee k alastusoppaiden koulutukselle sisällön ja oppaiden ammattitaidon o soittamiseksi otetaan käyttöön oma näyttötutkinto. (Kalatalousoppilaitokset, Opetushallitus) (67) Kalastusmatkailua kehitetään alueellisten kalastusmatkailun kehittämisohjelmien mukaisesti osana maaseutumatkailua painopisteenä kalastusmatkailun tuotteistaminen sekä matkailuyrittäjien ja ammattikalastajien ansiomahdollisuuksien monipuolistaminen. (Kalatalouden Keskusliitto, Suomen Ammattikalastajaliitto ry, Suomen Kalamiesten Keskusliitto, Maaseutumatkailun teemaryhmä) (68) Metsästäjäjärjestöt tukevat koulutus-, neuvonta- ja kehittämistyötä niin, että metsästysmahdollisuudet turvaamalla kyetään huolehtimaan m etsästäjien omaehtoiseen toimintaan perustuvan järjestelmän säilyminen ja kehittyminen tulevaisuuden haasteiden mukaisesti. (MMM/KRO, Metsästäjäin Keskusjärjestö, Suomen Metsästäjäliitto) (69) Porotalouden eläinkohtaista tukea kohdistetaan edelleen päätoimisille elinkeinon harjoittajille, jotta näiden tilojen kannattavuus voitaisiin turvata. (MMM) (70) Porotalous nähdään poronhoitoalueella keskeisenä elinkeinona, jonka nykyistä rakennetta ylläpidetään kehittämällä porotalouteen kytkeytyvää jalostusta ja matkailua maaseutupoliittisten ohjelmien ja hankkeiden avulla. (Paliskuntienyhdistys, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan TE-keskukset) Porotalouden rakenteen kehittämiseksi eläinkohtaista tukea kohdistetaan päätoimisille elinkeinon harjoittajille. Porotalouselinkeinon tulopohjan laajentamiseksi porotaloutta tukevaa ja siihen kytkeytyvää tuotteiden jalostusta ja matkailua kehitetään ohjelmilla ja hankkeilla. (MMM) (71) Suomen suurpetokantojen hoitoa koskevissa lajikohtaisissa suunnitelmissa annetaan väestöä ja elinkeinotoimintaa edustaville näkemyksille riittävä paino, kuitenkaan vaarantamatta näiden lajien kantojen suotuisaa suojelutasoa. (MMM, RKTL, Metsästäjäin keskusjärjestö) (72) Elinkeinoministeriöt edistävät uusiutuvien energiamuotojen (peltobioenergia, puuhake, biopolttonesteet ja biokaasu) käyttöä, keruuta ja jalostusta maaseudulla luomalla mahdollisuuksia niitä hyödyntävien ja niiden käytettävyyttä kehittävien pienyritysten toiminnalle ja synnylle. (MMM, KTM,VM) Elinkeinoministeriöt edistävät ja vahvistavat uusiutuvien energiamuotojen (peltobioenergia, puuhake, biopolttoaineet ja biokaasu) käyttöä, keruuta ja jalostusta maaseudulla. (MMM, KTM,VM) Energiapuun korjuu- ja haketustuen rahoitusta pyritään jatkamaan myös vuoden 2005 jälkeen. (MMM) 7

130 119 (73) Ruokohelvellä tuotetulle sähkölle myönnetään sähköveron palautus samoin kuin puulla jabiokaasulla tuotetulle sähkölle. (VM, KTM) Selvitetään mahdollisuudet ottaa ruokohelpi sähkötuotannon verotuen piiriin osana uudistuvien energialähteiden tukijärjestelmää. (VM, KTM) (74) Maa- ja metsätalousministeriö vakinaistaa puuenergianeuvojien toimet metsäkeskuksissa.(mmm) Tavoitteena on vakinaistaa puuenergianeuvojien toimet. (MMM) (75) Lämpöyrittäjyyden toimintaedellytyksiä kehitetään ja alan yrityksiä ja osuuskuntia lisätään. (KTM, MMM, MOTIVA, TE-keskukset, metsäkeskukset ja metsänhoitoyhdistykset) Edistetään lämpöyrittäjyyden toimintaedellytyksiä. (KTM, MMM, TE-keskukset, alueelliset metsäkeskukset) (76) Turpeen käytön edellytykset päästökauppatilanteessa turvataan vero- ja tukipoliittisin muutoksin. (VM, KTM) (77) Valtionhallinto jatkaa siirtokelpoisten tehtävien määritystä ja aloittaa alueellistamissuunnitelmien toteuttamisen. (VN, ministeriöt) (78) Kunnallis- ja valtionhallinto selvittävät etätyöstä kiinnostuneet, sopivat työpaikkakohtaisista pelisäännöistä ja ottavat etätyön yhdeksi vaihtoehtoiseksi työmuodoksi. (Kunnat, ministeriöt ja niiden alainen hallinto) (79) Julkisiin yritysten neuvontapalveluihin koulutetaan alueellisesti kattava osuuskuntamuotoisen yritystoiminnan käynnistämistä palveleva asiantuntijaverkosto. (TE-keskukset, Pellervo-Seura ja HY/Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus) (80) Starttirahajärjestelmää laajennetaan työttömien lisäksi palkka- ja kotitaloustyöstä sekä opintojen jälkeen yrittäjiksi ryhtyviin. Starttirahoituksen kestoa pidennetään 12 kuukauteen. Starttirahaan liittyvää neuvonnallista tukea laajennetaan yrityksen käynnistysvaiheen lisäksi perustamisen jälkeiseen starttirahakauteen. (VN, TM) (81) Työvoimahallinto toteuttaa oma-aloitteeseen yrittäjyyteen kannustavan esiyrittäjyyden aktivointimallin työvoimapoliittisena koulutuksena Kainuun hallintokokeilun yhteydessä. (TM, Kainuun TE-keskus) (82) Valtioneuvosto asettaa maaseutusopimustyöryhmän työtä jatkamaan poikkihallinnollisen valmisteluryhmän edellisen ryhmän esittämän tehtävänannon pohjalta. Uusi järjestelmä otetaan käyttöön vuonna (MMM, TM, STM, YM, VM, OPM, YTR, tutkimuslaitokset) Maaseudun paikallisten palvelujen ja kehittämistoiminnan järjestämistä sopimuksellisin keinoin edistetään jatkamalla valmistelua poikkihallinnollisessa työryhmässä. (MMM, TM, STM, YM, VM, OPM, YTR) (83) Kyläyhdistykset ja vastaavat tiedottavat kylien asukkaille ja yrityksille tietoliikenneyhteyksien käyttömahdollisuuksista pienyritystoiminnassa ja kotitalouksien arkiasioinnissa sekä selvittävät verkkoon liittyjät. (MMM, LVM, SYTY) (84) Liikenne- ja viestintäministeriö laatii paikallisten ja alueellisten toimijoiden käyttöön oppaan tietoliikenneyhteyksien hankintaprosessin toteuttamiseksi.(lvm) (85) Liikenne- ja viestintäministeriö tarkentaa ja tarkistaa kansallista laajakaistastrategiaa maakuntien laajakaistastrategioiden sekä alueellisista ja paikallisista rakentamishankkeista saatujen tulosten ja kokemusten perusteella. (LVM) 8

131 120 Kansallisen laajakaistastrategian tarkistustarve arvioidaan laajakaistastrategian seurantaryhmän laajakaistakehityksen tilaa Suomessa käsittelevän raportin perusteella. (LVM) (86) Valtion yksityistieavustukset nostetaan väyläministerityöryhmän ehdotuksen mukaisesti 16 miljoonaan euroon vuodessa ja vaiheittain aiemmalle tasolle. Tiehallinnon toimintaedellytykset ja voimavarat yksityistieverkon kunnossapitoon liittyvässä neuvonnassa ja palvelussa turvataan. (LVM, VM) Tavoitteena onnostaa yksityisteiden valtionapua liikenneinvestointeja pohtineen ministerityöryhmän esityksen mukaisesti 3miljoonalla eurolla 16,1 miljoonaan euroon. (LVM) (87) Tiekuntien toimintaedellytyksiä parannetaan tieisännöitsijäkoulutusta järjestämällä. (LVM, YTR, Suomen Tieyhdisty s) (88) Valtiovarainministeriö selvittää arvonlisälain 130 :n muuttamista niin, että kuntien tapaan myös tiekunnat voisivat saada palautuksena yksityistien tienpitohankintoihin sisältyvän veron. (VM) (89) Kunnat suunnittelevat henkilökuljetustensa liikennöinnin kokonaisuutena. Ensin voidaan hyödyntää linjaliikenne ja mahdollinen ostoliikenne ja saadaan sen jälkeen hankintaa varten tarjottavaksi logistisesti tehokkaita kokonaisuuksia, joihin voi sisältyä sopivassa määrin tavarakuljetuksia. Myös postin kanssa on mahdollista löytää lisää yhteistoiminta-alueita. (Kunnat, kuntayhtymät, Suomen Posti Oyj, taksiyrittäjät) (90) Liikenne- ja viestintäministeriö selvittää yhdessä alan järjestöjen kanssa, miten eri liikennöintimuodot saadaan kilpailuedellytyksiltään tasavertaisiksi. Taksien tavarakuljetusten painorajaa (100 kg) joustavoitetaan, varsinkin postinjakelussa ja kuntien lyhytkestoisissa tavarakuljetuksissa. (LVM, Suomen Taksiliitto, Linja-autoliitto, Suomen Kuorma-autoliitto) Selvitetään edellytykset taksien tavarakuljetuksille määrätyn 100 kg maksimirajan nostamiselle. (LVM) (91) Opetushallinto luo yhdessä Suomen Kuntaliiton kanssa pienten koulujen tukijärjestelmän. (OPM, OPH, Suomen Kuntaliitto) Selvitetään valtionosuusuudistuksen yhteydessä pienten koulujen tuen tarve. (OPM, OPH) (92) Valtiovarainministeriö kehittää kotitalousvähennystä niin, että omaisilla on mahdollisuus tehdä verovähennys, kun he ostavat palvelua läheisilleen. (VM) (93) Sosiaali- ja terveysministeriö laajentaa palvelusetelin käyttöalaa.(stm) Selvitetään palvelusetelin käyttömahdollisuudet maaseudulla eri hallinnonalojen palveluissa. (STM, OPM, KTM, LVM, MMM) (94) Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijäpulaa poistetaan järjestämällä hyvinvointipalvelut seudullisina kokonaisuuksina. (Suomen Kuntaliitto, STM, sosiaalialan osaamiskeskukset) Kuntien hyvinvointipalveluja edistetään ylikunnallisena tai seudullisena yhteistyönä. (STM) (95) Sosiaali- ja terveydenhuollon ammatillisen koulutuksen ja työelämän yhteyttä tiivistetään kampanjalla, jonka järjestävät Opetushallitus ja Suomen Kuntaliitto yhdessä ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen kanssa. (Suomen Kuntaliitto, OPH, oppilaitokset) Sosiaali- ja terveydenhuollon ammatillisen koulutuksen ja työelämän yhteyttä tiivistetään eri yhteistyötahojen yhteisellä kampanjalla. (OPH) (96) Valtiovarainministeriö tarkistaa palvelualojen arvonlisäverokantaa. (VM) (97) Hyvinvointialan palveluyrittäjyyden investointi- ja käynnistystukia parannetaan. (KTM, TM, Finnve- 9

132 121 ra) Hyvinvointialan palveluyrittäjyyden investointi- ja käynnistystukia kehitetään. (KTM, TM, Finnvera) (98) Kehitetään kyläkokonaisuuksiin sopivia monihoivapalveluja. Määritellään monihoivan työntekijöiden pätevyysvaatimukset ja järjestetään tarvittava täydennyskoulutus. Kokeilulain suomin poikkeusjärjestelyin kokeillaan ja edelleen kehitetään kyläkohtaisia monihoivapalveluja s ekä testaan niiden soveltuvuutta osaksi kylien peruspalveluja. (STM, OPM, YTR:n hyvinvointipalvelujen teemaryhmä, SYTY) Kehitetään maaseutuoloihin sopivia uusia innovaatioita peruspalvelujen alueella esimerkiksi liikkuvia- ja monihoivapalveluja. (STM, KTM, OPM) (99) Vesihuollon tukitoimenpitein lisätään maaseudulla hyvälaatuisen ja riittävän talousveden sekä asianmukaisen viemäröinnin ja jätevesien käsittelyn piiriin vuositasolla 5000 taloutta. Selvitetään kiinteistökohtaisten kaivojen ja jätevedenpuhdistusjärjestelmien huolto- ja kunnossapitopalveluiden tuottamisen sisällyttämistä osaksi maaseutusopimusta. (MMM/MALO, YM, alueelliset ympäristökeskukset, kunnat, kyläyhdistykset, SYTY, YTR) Tavoitteena onvesihuollon tukitoimenpitein lisätä maaseudulla hyvälaatuisen ja riittävän talousveden sekä asianmukaisen viemäröinnin ja jätevesien käsittelyn piiriin vuositasolla 5000 taloutta. (MMM/MALO, YM, YTR, alueelliset ympäristökeskukset) (100) Tehostetaan kierrätystä perustamalla lisää jätteiden paikall isia keräyspisteitä. (Kunnat, jätehuoltoyritykset, kylät) (101) Kauppa- ja teollisuusministeriö varaa valtion talousarvioon 4miljoonaa euroa haja-asutusalueiden kyläkauppojen tukijärjestelmää varten. Järjestelmää kehitetään edelleen minitoimipalveluiden tukijärjestelmäksi. (KTM, MMM, SM, LVM) Haja-asutusalueiden kyläkauppojen tukijärjestelmän määräraha pyritään säilyttämään vuoden 2004 tasolla. (KTM) (102) Monitieteinen Rural Studies -maisteriohjelma aloitetaan syksyllä (Rural Studies -verkostossa mukana olevat 9yliopistoa) (103) Suomen Akatemian viisivuotinen maaseutututkimusohjelma käynnistetään keväällä (Suomen Akatemia, ministeriöt, yliopistot ja tutkimuslaitokset) (104) Rural Studies -verkosto valmistelee tutkijakouluesityksen seuraavaan tutkijakouluhakuun vuonna 2005 ja Suomen Akatemian arvioinnin perusteella opetusministeriö p äättää maaseutualan tutkijakoulun aloittamisesta vuonna (Rural Studies -verkosto, Suomen Akatemia ja OPM) (105) Maaseutualan opetus integroidaan koulutusjärjestelmäksi vuoden 2005 aikana. (Rural Studies - verkosto) (106) Valtakunnallisten maaseudun tutkimus- ja kehittämishankkeiden rahoitus nostetaan kuuteen miljoonaan euroon siten, että MMM:n hankerahan osuus säilyy nykyisellä 3,3 Meuron tasolla ja muu osuus kootaan sopimuksin ja yhteisin suunnitelmin niistä ministeriöistä, joiden kanssa tälläkin hetkellä jo hankkeita rahoitetaan yhdessä. (KTM, OPM, MMM, SM, STM, TM, YM) Valtakunnallisten maaseudun tutkimus- ja kehittämishankkeiden raho itus kootaan siten, että MMM:n hankerahan osuus säilyy nykyisellä 3,3 miljoonan euron tasolla ja muu osa hankitaan sopimuksin ja yhteisin suunnitelmin niissä ministeriöissä, joiden kanssa tälläkin hetkellä hankkeita rahoitetaan yhdessä. (KTM, OPM, MMM, SM, STM, TM, YM) (107) Opetushallinto jakunnat kehittävät mahdollisimman monesta kyläkoulusta palvelukeskuksia, jotka palvelevat lähialueen asukkaita monipuolisesti koulun loma-ajoista riippumatta.(oph, OPM, kunnat) 10

133 122 (108) Opetusministeriö uudistaa toisen asteen koulutuksen rahoitusjärjestelmää siten, että se kehittää lukioiden ja toisen asteen ammatillisen koulutuksen yhteistyötä yhteisen koulutuksen järjestäjän alaisuudessa. Toiminnan tuloksellisuuteen perustuvan rahoituksen ohella valtion talousarviossa luovutaan lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten erillisestä investointirahasta ja korotetaan vastaavasti valtion rahoituksen perustana olevaa yksikköhintaa. Opetusministeriö tehostaa toimia, joilla etälukiotoiminta vakiinnutetaan lukioiden perustoiminnaksi.(oph, OPM, koulutuksen järjestäjät, kunnat) Lukioiden ja ammatillisen koulutuksen yhteistyön kehittämistä tarkastellaan, kun toisen asteen koulutuksen rahoitusjärjestelmää uudistetaan. (OPH, OPM) (109) Kunnat turvaavat peruskouluissa annettavan opetuksen laatua laajentamalla yhteistyötään perusopetuksen toteuttamisessa mm. seutukunnallisia virkoja perustamalla. Ope tushallinto tukee tätä tarkoittavaa toimintaa ja palkkaukseen liittyvät seikat selvitetään. (OPH, OPM, kunnat, työmarkkinaosapuolet) (110) Maaseudun kehittäminen sisällytetään osaksi yliopistojen alueiden kehittämistehtävää ja yliopistokeskuksille määritellään myös maaseudun kehittämistehtävä. (OPM, yliopistot) Maaseudun kehittämistehtävä otetaan huomioon osana yliopistokeskusten alueellista toimintaa. (OPM) (111) Ammattikorkeakoulut ja yliopistot vahvistavat vaikutusalueellaan yrityshautomotoimintaa myös maaseudun kehittämistarpeet huomioon ottaen jaedistävät yrittäjien sukupolvenvaihdoksia. Opetushallinto tukee tätä toimintaa. (OPM, ammattikorkeakoulujen ylläpitäjät, ammattikorkeakoulut, yliopistot) (112) Opetushallinto kehittää edelleen ammatillisen aikuiskoulutuksen näyttötutkintoja ja jatkaa tutkintojen toimeenpanoa ottaen maaseudulla asuvat erityiseksi kohderyhmäksi. (OPH, kunnat, koulut) (113) Aikuiskoulutuksen alueellisen vaikuttavuuden toimenpideohjelmissa kiinnitetään erityinen huomio koulutustarjonnan maaseutusisältöihin ja -vaikutuksiin sekä kysyntää lisääviin toimenpiteisiin. (OPM, lääninhallitukset) (114) TE-keskukset, Tekes, Finnvera ja Finpro tiivistävät yhteistyötään ja toteuttavat käytännössä ns. Kvartetti -yhteistyötä, jotta yritysten saama palvelu olisi mahdollisimman saumatonta eri palveluita tuottavien organisaatioiden välillä. (TE-keskukset, Tekes, Finnvera, Finpro) (115) Seudullisten yrityspalveluiden perustamisella ja toiminnalla vahvistetaan paikallisen ja alueellisen yritystoiminnan kehittymistä maaseutumaisissa seutukunnissa. Turvataan maaseudun yritysten neuvontapalveluiden jatkuva saatavuus tärkeänä osana Seudullisten Yrityspalveluiden toimintaa. (MMM, KTM, TM, TE-keskukset, ProAgria, uusyrityskeskukset, seudulliset kehittämisyhtiöt, kunnat) Jatketaan seudullisten yrityspalveluiden vahvistamista paikallisen ja alueellisen yritystoiminnan kehittämiseksi maaseutumaisissa seutukunnissa. (MMM, KTM, TM, TE-keskukset) (116) Opetushallinto tukee kansallisen tietoyhteiskuntaohjelman toimeenpanossa peruskoulujen ja lukioiden alueellista yhteistyötä, yhteisten oppiainetarjottimien rakentamista sekä tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävien vaihtoehtoisen opetuksen järjestämistapojen käyttöönottoa. Erityisesti huomiota kiinnitetään haja-asutusalueen koulujen osallistumiseen tietoyhteiskuntakehitykseen. Laajakaistayhteydet ulotetaan kaikkiin kouluihin. (OPH, kunnat,koulut) Opetushallinto tukee peruskoulujen ja lukioiden alueellista yhteistyötä, yhteisten oppiainetarjottimien rakentamista sekä tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävien vaihtoehtoisen opetuksen järjestämistapojen käyttöönottoa. (OPH, OPM) Laajakaistastrategian mukaisesti varmistetaan liityntä- ja käyttökustannuksiltaan kohtuuhintaiset ja tehokkaat tietoliikenneyhteydet kaikille kouluille ja kirjastoille. (OPH) Varustetaan alueelliset, kansalaisten käytössä olevat palvelupisteet laajakaistastrategian mukaisesti 11

134 123 asteittain laajakaistaisilla asiakaspäätteillä, joiden käyttö on kansalaisille maksutonta. (LVM, OPM, SM) (117) WWW-sivuille tuotetun multimediaoppimateriaalin tekijänoikeuksia ja sivujen ylläpitovastuita koskevaa lainsäädäntöä helpotetaan ja yksinkertaistetaan.(opm, OM, OPH) (118) Opetushallinto edistää yrittäjyyttä kuntien j aoppilaitosten o petussuunnitelmissa kehittämällä monipuolisia opetusmenetelmiä ja vilkastuttamalla oppilaitosten yhteyksiä paikalliseen elinkeinoelämään. Huomiota kiinnitetään erityisesti haja-asutusalueilla itsensä työllistämisen tarjoamaan mahdollisuuteen. (OPM, OPH, kunnat, koulut) Opetushallinto edistää yrittäjyyttä kehittämällä monipuolisia opetusmenetelmiä ja vilkastuttamalla oppilaitosten yhteyksiä paikalliseen elinkeinoelämään. Huomiota kiinnitetään erityisesti hajaasutusalueella itsensä työllistämisen tarjoamaan mahdollisuuteen ja erityisopetuksen turvaamiseen ylimaakunnallisesti. (OPM, OPH) (119) Maaseudun kirjastoja kehitetään kulttuuri-, tieto- ja toimintakeskuksiksi. Toiminnan vahvistamiseksi ja uusien keskuksien perustamiseksi opetusministeriö ja Suomen Kuntaliitto laativat kehittämisohjelman. (OPM, Suomen Kuntaliitto, lääninhallitukset, kunnat, maakuntakirjastot, kirjastokimpat, kyläyhdistykset) Maaseudun kirjastoja kehitetään kulttuuri-, tieto- ja toimintakeskuksiksi kehittämisohjelmalla. (OPM, lääninhallitukset) (120) Kulttuuriteemaryhmä luo osallistavan kulttuuritoiminnan alueellisen verkoston, jossa kuntia kannustetaan alueellisen yhteistyön tehostamiseen kulttuuripalvelujen tarjonnan ja osallistumismahdollisuuksien lisäämiseksi. (OPM, Kulttuuriteemaryhmä, kunnat, kuntien kulttuurilaitokset, maaseudun järjestöt) (121) Opetusministeriö ja kauppa- ja teollisuusministeriö sekä muut toimijat luovat yhteistyössä osaamisen tuotteistamiseen ja kaupallistamiseen keskittyvän kulttuurialan yrityshautomoverkoston. (OPM, KTM, YTR, TE-keskukset, Käsi- ja taideteollisuusliitto, Teollisuustaiteen Liitto Ornamo, Kainuun Etu Oy) Selvitetään mahdollisuus luoda osaamisen tuotteistamiseen jakaupallistamiseen keskittyvä kulttuurialan yrityshautomoverkosto. (OPM, KTM, YTR, TE-keskukset) (122) Ympäristöhallinto tehostaa kulttuuriympäristön suojelun ja h oidon aluetason tehtäviä. Käynnistetään Museoviraston alueellisten toimipisteiden perustaminen. Tavoitteena on 13 toimipisteen verkosto, jonka toimialueet vastaavat ympäristökeskusten alueita. (YM, OPM, Suomen Kuntaliitto, Museovirasto, alueelliset ympäristökeskukset, TE-keskukset, maakuntamuseot) Ympäristöhallinto kiinnittää kaavaohjauksessaan ja muussa alueellisessa toiminnassaan erityistä huomiota kulttuuriympäristöjen vaalimiseen. (YM, alueelliset ympäristökeskukset, TE- keskukset) (123) Hallinnonalojen ja asukkaiden yhteistyönä valmistellaan ja toteutetaan kulttuuriympäristöohjelmia, kyläsuunnitelmia ja maisemanhoitosuunnitelmia. Kylien maisemanhoitosuunnitelmia ja vastaavia hyödynnetään nykyistä enemmän kuntien yhdyskuntasuunnittelussa. (YM, MMM, maakuntien liitot, kunnat, kyläyhdistykset, ProAgria, Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset) (124) Kylät ottavat vastuuta maaseudun maisemanhoidollisista toimenpiteistä, ennen kaikkea kylä- ja kulttuurimaiseman ja tienvierusten umpeen kasvamisen torjunnasta yhteistyössä kuntien jatiehallinnon kanssa hanketyöllä, ostopalvelusopimuksilla ja yhdistelmätukea hyödyntävillä työllistämistoimilla. Kylien maisemanhoitotyöt jakulttuuriympäristön ylläpitäminen sisällytetään osaksi maaseutusopimusmenettelyä. (Kyläyhdistykset, kunnat, ProAgria, Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset, Tiehallinto, työvoimatoimistot, TE-keskukset) (125) Svenska Studiecentralen, Kommunförbundet, Bildningsforum, Sydkustens landskapsförbund, Svenska Österbottens Förbund för utbildning och kultur ja Region Åboland sekä kylä- ja paikallisjärjestöt laativat kaksikielisten alueiden strategian kansalaisvaikuttamisen mahdollisuuksien lisäämiseksi. (VNK, OM, em. 12

135 124 järjestöt) Ruotsinkielisiä kansalaisjärjestöjä sekä kylä- ja paikallisjärjestöjä kannustetaan laatimaan kaksikielisillä alueilla strategian kansalaisvaikuttamisen mahdollisuuksien lisäämiseksi. (VNK, OM) (126) Ministeriöt, TE-keskukset, Ahvenanmaan maakuntahallitus ja kaksikieliset maakuntien liitot etsivät yhdessä keinoja s uomenruotsalaisten kehittämishankk eiden hallinnoimiseksi joustavammin, jotta hankeyhteistyö tehostuisi. (SM, Kommunförbundet) (127) Maaseudun jasaariston kehittämispolitiikassa otetaan käyttöön EU:n Coastal management - järjestelmä, jolla luodaan yhteinen suomenruotsalainen maaseudun ja saariston kehittämisprojekti. (Kaksikieliset maakuntien liitot, Ahvenanmaan maakuntahallitus, saaristoasian neuvottelukunta, YM) (128) Perustetaan rannikon ja saariston kehittämiskysymyksiin suuntautuva kaksikielinen maaseutuprofessuuri Åbo Akademiin maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän ja vastuutahojen yhteisrahoituksella. (MMM, YTR, Åbo Akademi, Svenska social- och kommunalhögskolan, Högskolan pååland (129) Maatalouden harjoittamiselle luodaan jatkossakin edellytykset koko maassa. Samalla rahoitusta suunnataan maaseudun yritystoiminnan monipuolistamiseen ja maaseutuyhteisöjen toimivuuden vahvistamiseen, mikä näkyy EU-keinojen valinnassa. (MMM) (130) Muutosten alueellisten vaikutusten ennakoimiseksi taloustutkimus laatii maakunnallisia mallilaskelmia siitä, mitä maatalouspolitiikan vaihtoehdot merkitsevät aluetaloudelle.(mmm, MTT, yliopistot, TEkeskukset) Jotta maatalouden harjoittamiselle saadaan jatkossakin edellytykset koko maassa, maaseudun rahoitusta pyritään suuntaamaan yritystoiminnan monipuolistamiseen sekä maaseutuyhteisöjen toimivuuden vahvistamiseen. Hallitus nimittää työryhmän selvittämään viljelijäväestölle mahdollisia muita kuin perustuotantotehtäviä maaseudun elinvoiman, viljelijöiden tulotason sekä uusien työpaikkojen näkökulmasta. Muutosten alueellisten vaikutusten ennakoimiseksi selvitystyöryhmä laatii myös maakunnallisia mallilaskelmia maatalouspolitiikan eri vaihtoehtojen aluetaloudellisesta merkityksestä. (MMM, MTT, TE-keskukset) (131) Maatalouspolitiikan suunnittelussa otetaan huomioon maan eri osien tasapainoinen kehitys ja aluekehitysvarojen jaossa alueelliset erot ja tarpeet. Sama koskee tukitasojen porrastusta. (MMM) (132) Valtioneuvosto jatkaa maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän työtä asettamalla se uudelle toimikaudelle (Valtioneuvosto, MMM) n työ kytketään kiinteäksi osaksi S uomen aluekehitysjärjestelmää. asetetaan uudelle toimikaudelle Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä on valtioneuvoston ja ministeriryhmän apuväline erityisohjelman toteuttamisessa. (VN, MMM, YTR) (alkuosa myös kohdassa 5) (133) Aluekehittämisen kokonaisuutta koordinoi hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä, joka edistää ja seuraa valtioneuvoston valtakunnallisia alueiden kehittämisen tavoitteita koskevan päätöksen toteutumista. Aluepoliittisten toimenpiteiden seurantaryhmässä kaupunki- ja maaseutupolitiikan kokonaisuus on vahvasti esillä. (SM) Hallinnon ja aluekehityksen ministeriryhmässä sekä aluepoliittisten toimenpiteiden seurantaryhmässä kehitetään ja seurataan kaupunki- ja maaseutupolitiikan kokonaisuuden ja vuorovaikutuksen edistymistä. (VN, SM) Valtion paikallishallinnon palvelujen laatu ja saatavuus turvataan kehittämällä yhteispalveluja ja lisäämällä sähköistä asiointia. (SM, VM) 13

136 125 LIITE 6. VUODESTA 2000 LUKIEN ILMESTYNEITÄ MAASEUTUPOLITIIKAN YHTEISTYÖRYHMÄN JULKAISUJA Lisätietoja maaseutupolitiikan julkaisuista Avauksia kaupungin ja maaseudun vuorovaikutukseen käytännön vuorovaikutuksesta aluekeskusohjelman ja maaseudun paikallisten toimintaryhmien yhteistoimintaan. Satu Kumpulainen ja Jukka Hirvonen, Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus, Teknillinen korkeakoulu. Julkaisu 1/2005, helmikuu Kulttuuriohjelma. Toimenpiteitä maaseudun kulttuurin toimintaedellytysten edistämiseksi vuosille Kulttuuriteemaryhmä. Julkaisu 2/2005, maaliskuu n toimintakertomus Julkaisu 3/2005, huhtikuu Näkökulmia hyvinvointipalvelujen tuottamiseen yhteistyö palvelujen turvaajana. Matti Heikkilä & Virpi Lemponen (toim.) Hyvinvointipalvelujen teemaryhmä. n julkaisu 4/2005, toukokuu Maaseutuparlamentti Kooste puheenvuoroista ja kannanotoista. Julkaisu 5/2005, kesäkuu Taksipalvelutyöryhmän raportti. Maaseudun taksipalvelutyöryhmä. Julkaisu 1/2004, helmikuu Yhdessä vahvat Naisyrittäjyyttä Suomessa, Italiassa ja Virossa. Annamari Asikainen ja Minna Komulainen (toim.) Julkaisu 2/2004, helmikuu Hyvinvointipalvelujen hyvät käytännöt maaseudulla. Hyvinvointipalvelujen teemaryhmä, Virpi Lemponen (toim.) Julkaisu 3/2004, toukokuu Tutkimuksia naisista suomalaisella maaseudulla. Bibliografia. Tiina Hanhela ja Naisteemaryhmä. Julkaisu 4/2004, maaliskuu Kuntien houkuttimet. Syrjäisen maaseudun alueellinen työryhmä. Julkaisu 5/2004, huhtikuu n vuosikertomus Julkaisu 6/2004, toukokuu 2004 Maankäytön suunnittelu maaseutukylissä kyläläiset ja asiantuntijat yhteistyössä. Sari Niemi. Julkaisu 7/2004, elokuu 2004

137 126 Suomen maaseutupolitiikan arviointia ja vertailua. Risto Matti Niemi ja Markku Visti. Julkaisu 8/2004, elokuu 2004 Nuoruus maaseudulla säilyvä vai katoava luonnonvara? Nuorisoteemaryhmä, Tuomas Perheentupa (toim.). Julkaisu 9/2004, syyskuu 2004 ELINVOIMAINEN MAASEUTU yhteinen vastuumme.maaseutupoliittinen kokonaisohjelma Julkaisu 10/2004, joulukuu 2004 ELINVOIMAINEN MAASEUTU yhteinen vastuumme.maaseutupoliittinen kokonaisohjelma Tiivistelmä Julkaisu 11/2004, joulukuu 2004 EN LIVSKRAFTIG LANDSBYGD vårt gemensamma ansvar. DET LANDSBYGDSPOLITISKA HELHETSPROGRAMMET Sammandrag. Julkaisu 12/2004, joulukuu 2004 VIABLE COUNTRYSIDE our joint responsibility. RURALPOLICYPROGRAMME Summary. Julkaisu 13/2004, joulukuu 2004 LAVITALITÉ DU MONDE RURAL une responsabilité commune.programme GÉNÉRALDE POLITIQUE RURALE Sommaire. Julkaisu 14/2004, joulukuu 2004 EIN LEBENDIGER LÄNDLICHER RAUM unsere gemeinsame Verantwortung. POLITISCHES GESAMTPROGRAMM FÜR DEN LÄNDLICHEN RAUM Zusammenfassung. Julkaisu 15/2004 pdf, joulukuu 2004 ЖИЗНЕСПОСОБНОСТЬ СЕЛЬСКИХ РЕГИОНОВ наша общая задача. КОМПЛЕКСНАЯ ПРОГРАММА СЕЛЬСКОЙ ПОЛИТИКИ гг. Краткая версия. Julkaisu 16/2004 pdf, joulukuu 2004 Maaseudun naisten toimintaohjelma Maaseutu kehittyy naisten työllä. Maaseudunnaisteemaryhmä, Annamari Asikainen (toim.). Julkaisu 17/2004, joulukuu 2004 Syrjäseudut käännekohdassa? -seminaarijulkaisu. Syrjäisen maaseudun teemaryhmä, Keimo Sillanpää (toim.) Julkaisu 18/2004, joulukuu Hyvinvointipalvelujen tulevaisuus maaseudulla. Hyvinvointipalvelujen teemaryhmän raportti. Julkaisu 1/2003, maaliskuu n vuosikertomus Julkaisu 2/2003, maaliskuu Esiyrittäjyys. Aloite uudesta aktiivisen työvoimapolitiikan menetelmästä. Syrjäisen maaseudun teemaryhmä. Julkaisu 3/2003, toukokuu Tehokkaat toimitilat kulttuuriin ja taiteeseen liittyvälle liiketoiminnalle maaseudulla.kulttuuriteemaryhmän raportti. Julkaisu 4/2003, toukokuu 2003.

138 127 Lyhyt liiketoimintaopas maaseudun kulttuurialan yrittäjille. Kulttuuriteemaryhmän raportti. Julkaisu 5/2003, toukokuu Luonnontuotealan tutkimusohjelma Pirkko Mäkelä. Julkaisu 6/2003, syyskuu Maaseudun uudet työt. Suomalainen maaseutusopimus keskusteluun. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä. Julkaisu 7/2003, lokakuu Luonnontuotteisiin liittyvän opetuksen nykytila ja kehittäminen. Simo Moisio. Julkaisu 8/2003, joulukuu Suomalainen maaseutututkimus Pirjo Siiskonen. Julkaisu 9/2003, joulukuu Maaseutupolitiikan ja maakuntaohjelmatyön yhteensovittaminen. Maakuntaohjelmien maaseutupoliittinen analyysi ja neuvottelukierroksen anti Eero Uusitalo, Risto Matti Niemi, Marjatta Koskinen, Tarja Arajärvi, Laura Perheentupa. Julkaisu 10/2003, helmikuu Syrjäisen maaseudun yritystoiminta. Kapeikot ja kehittämistoimenpiteet. Julkaisu 1/2002, maaliskuu n vuosikertomus Julkaisu 2/2002, kesäkuu Politikointia vai uusi toimintatapa? YTR maaseutupolitiikan koordinoijana sektorihallinnossa.leena Ingberg. Julkaisu 3/2002, elokuu Kaupungin ja maaseudun vuorovaikutus politiikaksi. Kaupungin ja maaseudun vuorovaikutustyöryhmä. Julkaisu 4/2002, elokuu ESDP ja kaupungin ja maaseudun vuorovaikutus suomalainen näkökulma. Kaisa Schmidt-Thomé. Julkaisu 5/2002, elokuu Maaseutupolitiikan verkostoituminen. Risto Matti Niemi. Julkaisu 6/2002, lokakuu Hoivayrittäjyys ja maaseutu. Hoiva-alan teemaryhmän raportti. Julkaisu 1/2001, tammikuu Valtakunnalliset maaseudun kehittämis- ja tutkimushankkeet 1999.Yhteenveto ja arviointiraportti. Hannu Puustinen. Julkaisu 2/2001, tammikuu Martat ja Mariat Pienviljelijäperheiden naiset. Maarit Sireni. Julkaisu 3/2001, heinäkuu 2001.

139 128 Vuoropuhelua maaseutupolitiikasta. Yhteenveto IHMISTEN MAASEUTU -tahdon maaseutupolitiikka -kokonaisohjelmaan annetuista vastauksista. Eero Uusitalo, Marjatta Koskinen, Risto Matti Niemi. Julkaisu 4/2001, lokakuu Luonnontuotteiden talteenoton ja käytön edistämisohjelma. Luonnontuotealan teemaryhmä. Julkaisu 5/2001, marraskuu Ravintona käytettävät luonnontuotteet.kirsti Pääkkönen. Erikoiskeruutuotteet. Helena Ahonen- Raassina. Luonnontuotealan teemaryhmä. Julkaisu 6/2001, marraskuu Etätyön laajentaminen kunnissa , loppuraportti. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus, Tapio Penttilä. Julkaisu 7/2001, tammikuu Valtakunnalliset maaseudun kehittämis- ja tutkimushankkeet Yhteenveto- ja arviointiraportti. Hannu Puustinen. Julkaisu 8/2001, helmikuu Maaseudun yritysneuvonta yhteistyötä osaamisen pohjalta. Maaseutuneuvonnan työryhmä. Julkaisu 9/2001, tammikuu Yhteenveto- ja arviointiraportti. Valtakunnalliset maaseudun kehittämis- ja tutkimushankkeet Kirsi Viljanen. Julkaisu 10/1999, marraskuu Mökkiläisten etätyökampanja, loppuraportti. Distansarbetskampanjen för stugägarna, slutrapport. Julkaisu 1/2000, maaliskuu Luottamusta rakentamassa. Yrittäjäohjelman kokemuksia verkostoluottotoiminnasta. Sirpa Polo, Annamari Asikainen. Julkaisu 2/2000, huhtikuu Luonnontuotealan nykytilan kuvaus ja kehittämisohjelma vuosille Luonnontuotealan teemaryhmä. Julkaisu 3/2000, maaliskuu Maaseudun syke nuoren mieleen.nuorisoteemaryhmän ohjelma. Julkaisu 4/2000 joulukuu Uusittu painos Maaseutu politiikassa ja hallinnossa. Marjatta Koskinen, Pauliina Porkka, Eero Uusitalo. Julkaisu 5/2000, tammikuu Lähiruoan mahdollisuudet. Lähiruokatyöryhmän loppuraportti. Julkaisu 6/2000, marraskuu Vakituisen asumisen kehittäminen ranta-alueilla. Suunnittelukeskus Oy ja Saaristoasiain neuvottelukunta. Julkaisu 7/2000, tammikuu Ihmisten maaseutu tahdon maaseutupolitiikka. Kolmas maaseutupoliittinen kokonaisohjelma vuosille Julkaisu 8/2000, marraskuu 2000.

140 129 Ihmisten maaseutu tahdon maaseutupolitiikka, TIIVISTELMÄ. Kolmas maaseutupoliittinen kokonaisohjelma vuosille Julkaisu 9/2000, marraskuu En landsbygd för människor viljans landsbygdspolitik, SAMMANDRAG. Landsbygdspolitiskt helhetsprogram för perioden Landsbygdspolitikens samarbetsgrupp. Publikation 10/2000, november, Countryside for the People rural policy based on will, SUMMARY. The Rural Policy Programme for Rural Policy Committee. Publication 11/2000, November Lisäksi Monessa mukana. Näkymiä naisten työhön ja elämään maaseudulla. Riitta Högbacka ja Terhi Trast (toim). Elokuu Kaupungin ja maaseudun vuorovaikutus. Kaupungin ja maaseudun vuorovaikutustyöryhmän raportti. Syksy Urban-Rural Interaction. Report of the Working Group on Urban-Rural Interaction, Finnish Report in Autumn English Translation in Summer Ikääntyvä ja keskittyvä Suomi. Kaupunkien, maaseudun ja vuorovaikutusalueiden väestökehitys Satu Nivalainen ja Mika Haapanen. Heinäkuu Edellytykset käytännöksi. Kaupungin ja maaseudun vuorovaikutus. Kaupungin ja maaseudun vuorovaikutustyöryhmän kolmas raportti. Eero Uusitalo, Janne Antikainen ja Kaisa Schmidt-Thomé. Syyskuu 2004 n arviointi.loppuraportti. Työryhmämuistio MMM 2004:13. Konsulttitoimisto Terra Oy. Elinvoimainen maaseutu yhteinen vastuumme. Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma Alueiden kehittämislain (602/2002) ja VN:n alueiden kehittämisasetuksen (1224/2002) mukainen erityisohjelma. MMM:n julkaisuja 15/2004. En livskraftig landsbygd vårt gemensamma ansvar. Det landsbygdspolitiska helhetsprogrammet Ett specialprogram i enlighet med regionutvecklingslagen (602/2002) och statsrådets förordning om regionutvekling (1224/2002)

141