Haukkuset KOTIKISOISSA MESTARIKSI HEIDI JA YNGWIE S. 4 PORVOON KV-IPOR -KOE S. 8 HOITOMUODOT S. 12 PORVOON PALVELUSKOIRAT BORGÅ BRUKSHUNDAR RY.

Transkriptio

1 Haukkuset PORVOON PALVELUSKOIRAT BORGÅ BRUKSHUNDAR RY KOTIKISOISSA MESTARIKSI HEIDI JA YNGWIE S. 4 PORVOON KV-IPOR -KOE S. 8 HOITOMUODOT S. 12 1

2 Haukkuset 4/ vsk Julkaisija: Porvoon Palveluskoirat Borgå Brukshundar ry. Päätoimittaja: Marian Ahlskog-Karhu Lehtitoimikunta: Tiina Mielonen Anna-Mari Matikainen Tere Jääskeläinen Virve Mikkola Jan Berghem Siri Hautsalo Kansikuva: knu Yngwie, kuva Anna-Mari Matikainen Ilmoitushinnat 2011: Mainos -sivuston etusivulla ja lehdessä 1/4 s, 4-v yht /1 sivu 100 ja ½ sivu 50. Mainostajat: Myrskylän Säästöpankki D&C, Dogsport Oy Lähivakuutus Urex Oy Elänklinikka Avec G4S Porvoon Eläinlääkäriasema Agrimarket Helkyn kennel Haltiavuoren kennel Pankkiyhteys: Porvoon Osuuspankki Painotalo: Urex Oy, Porvoo Toimitus pidättää oikeuden lyhentää, otsikoida ja käsitellä lähetettyjä kirjoituksia. Artikkeleissa esitetyt mielipiteet ovat artikkeleiden kirjoittajien eivätkä Porvoon Palveluskoirat ry:n johtokunnan tai lehden päätoimittajan mielipiteitä. Sisältö: Puheenjohtajan ja päätoimittajan palsta... 3 Kotikisoissa mestariksi, Heidi ja Yngwie... 4 MRT-testi... 6 Porvoon KV-IPOR koe... 8 Hoitomuodot Niksinurkka Kärryn- ja pulkanveto: Hauska harraskus koiralle Rally-TOKO...21 Tuloksia Tunnetko johtokunnan -pikkujoulukoe Mainoksia VUOSIKOKOUS 2012 Vuosikokous pidetään Kokonhallissa sunnuntaina klo Jäsenille lähetetään kirjallinen kutsu helmikuun aikana. Tervetuloa! Kokouksessa palkitaan ansioituneita jäseniä ja menestyneitä koirakkoja. Vuoden 2011 tulokset lähetetään sihteerille kirjallisena tai kopiona kilpailukirjasta, joko sähköpostitse tai kirjeitse, viimeistään

3 PUHEENJOHTAJAN JA PÄÄTOIMITTAJAN PALSTA Joululahja on nyt jo saatu. Tulevan kentän keskellä ollut oja on siirretty ja vanha ojan kohta on peitetty. Tasoitukset on toivottavasti saatu tehdyiksi ennen pakkasten tuloa. Keväällä sitten ruohon siemenet maahan ja keskikesällä meillä pitäisi olla uusi oma kenttä. Iso kiitos kuuluu Moritzille, sekä alueen ostamispuhemiehenä toimimisesta että tienteon ja ojansiirron ammattimaisesta hoidosta. Heidin kultaisista pojista Yngvie sai kultaa IPOR-haun SM-kokeessa ja on näin kansikuvapaikkansa ansainnut. Onnea vielä kerran! Kaikki muutkin seuraamme edustaneet saivat tuloksen, joten ei ollut turhaan harjoiteltu. Kiitos kaikille järjestelyihin osallistuneille. Ulkomaan elävät tuomarit olivat otettuja kokeiden sujuvasta järjestelystä. Myöhemmin Heidi ja Yngvie vielä läpäisivät Berliinissä kansainvälisen pelastuskoiratestin ensimmäisenä suomalaisena/virolaisena koirakkona. Pienimuotoisilla IPOR-haku SM-kokeilla on nyt pari kertaa harjoiteltu. Aika oli kypsä isompimuotoiselle tehtävälle. Hyvinkään Käyttökoirien kanssa järjestetään ensivuonna yhdessä PK-SM koe. Koe on Meidän vastuulla lajeista on jälki ja viesti. Avainhenkilöt on pesteihin saatu ja kaikille muillekin riittää varmasti mielekästä tekemistä. Järjestetään kokeen aikana kimppakyytejä haluaville Hyvinkää- Porvoo välille, niin menee matkatkin mukavasti. Kisakeskus on Hyvinkäällä ja sinne töihin pääsevät pystyvät samalla seuraamaan lähietäisyydeltä maamme huippujen suorituksia. Kreppaajia tarvitaan jo ennen koepäivää ja sunnuntaina tarvitaan jälkienpurkajat (jäljet Porvoota lähempänä). Koko viikonloppua ei tarvitse olla töissä, mutta kuka malttaa olla poiskaan tällaisesta tapahtumasta? Vuosi on ollut ainakin allekirjoittaneella hektinen ja yllättäen totesin osallistuneeni vain 2 PK-kokeeseen tänä vuonna kilpailijana. Jälkikokeeseen ja etsintäkokeeseen toki yritin päästä, mutta melkoisen puhelinrumban jälkeen varasija 8, ei tuonut koepaikkaa. Keväällä sitten uudella innolla puhelimet kuumina yrittämään ja jos itse ja Elmer pysyy ehjänä, niin PK-SM-kokeeseen tähdätään. Hallivuorot pyörii jo täysillä, taas mennään tottispainotteisesti talven yli. Vaikka voin veikata, että hakua treenataan ainakin meidän ryhmässä, jos ei tarvitse lumessa uida ja pakkanen ei ole mahdoton. Kärrynvetoa on päässyt harjoittelemaan joka toinen viikko syksyn ajan ja kärrystä pulkkaan siirto ei ole yleensä ongelma. Toivotaan siis sopivasi lumista talvea, että päästään taas vedoissa vauhtiin. Kiitos Kirsti treenien järjestämisestä ja kaluston liikkeelle saamisesta. Rauhallista Joulua kaikille ja Onnea seuraavaan vuoteen. Marian 3

4 KOTIKISOISSA MESTARIKSI Heidi ja Yngwie Kuva Tiina Mielonen 4

5 Porvoon Palveluskoirat järjestivät kansainvälisen pelastuskoirakokeen Porvoossa Kisat olivat samalla myös Suomen mestaruuskilpailut. Heidi Levander ja Vassruggens Yngwie Frej Yngwie Porvoon Palveluskoirista juhlistivat onnistuneita kisoja viemällä mestaruuden tasaisella suorituksella Hinthaaraan. Parivaljakko korjasi voiton tuloksella 278 pistettä (tottelevaisuus 44/50, ketteryys 40/50 ja haku 194/200) Heidi saavutti ensimmäisen mitalinsa pelastuskoirien Suomen mestaruuskisoissa, mutta eiköhän parivaljakko kerää lisää pokaaleita palkintokaappiinsa. Yngwie ja Heidi ovat nyt Suomen mestareita. Onpa jo muutama vuosi vierähtänytkin edellisestä mestarista seurassamme. Innokas treenaaja Heidi aloitti tavoitteellisen koiraharrastuksen syksyllä 2005 saatuaan kotiinsa pirteän kultainen noutajauros Pablon (Vassruggens Sige Fafnesbane Pablo) ruotsalaiselta kasvattajalta Ulla Friskiltä. Pablo on iloinen, itsenäinen mutta herkkä uros, jonka koulutus eteni nopeasti. Jo syksyllä 2006 Heidi kilpaili Pablon kanssa tottelevaisuuskokeessa. Kisajännitys oli kova, mutta ykköstulos 175 palkitsi. Harjoittelu jatkui raunioilla Vantaan Pelastuskoirissa Pauliina Saukon opastuksella kerran viikossa. Rauniotreenejä Vantaalla Heidi jatkaa myös nyt. Harjoittelu tiivistyi Heidin muuttaessa Porvooseen vuonna Kerran viikossa treenit maastossa ja tottelevaisuutta/ketteryyttä kentällä/hallissa parikin kertaa viikossa. Maastotreenejä Heidillä on ollut ympäri Suomea. Maastoihin ja harjoitusmenetelmiin on tutustuttu myös Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa, Itävallassa ja Virossa. Harjoitteluinnon kasvaessa Heidi hankki Ruotsista itselleen toisen kultsu-uroksen Yngwien. Kokemusta koiranohjaamisesta oli karttunut Pablon kanssa. Yngwien kanssa Heidi on edistynyt nopeasti! Ykke oli vilkas jääräpää. Taidot karttuivat, kaksivuotiaana Ykellä on hälytyskoiraksi tarvittavat kaksi lajia. Kansainvälistä kilpailukokemusta Heidi on hankkinut Virossa, Saksassa ja Tanskassa. Ulkomaisissa kansainvälisissä kisoissa koirakko Heidi ja Pablo ovat olleet menestyksekkäitä. Yngwiekin on jo saavuttanut ulkomailla palkintosijoja. Koulutusta ja kokemusta Pelastuskoiratoiminta ei ole kuitenkaan kilpailua vaan koiraa käytetään oikeassa etsintätilanteessa. Heidi on Porvoon Palveluskoirien hälytysryhmän jäsenenä osallistunut lukuisiin etsintöihin sekä Pablon että Yngwien kanssa Porvoon alueella. Aikaa on kulunut molempien koirien ohjaamiseen ja myös omissa kursseissa on vierähtänyt viikkoja ja viikonloppuja. Hälytysryhmän jäsenenä Heidi on osallistunut pakollisiin ja myös muihin hyödyllisiin kursseihin (EA1 ja 2, etsintä 1 ja 2, viestintä, henkinen tuki 1 ja jatko, köysityöskentelyn alkeiskurssi, kansimieskurssi). Heidillä oli tilaisuus osallistua myös Kuopion Pelastusopiston viisipäiväiselle koiranohjaajakurssille. Meripelastuksessa Heidi on käynyt kouluttajakurssin ja osallistuu toimintaan mahdollisuuksien mukaan sekä koiran kanssa että ensiaputehtävissä. Meripelastuskoira olisi tavoitteena ja myös lumivyörykoira on haaveissa. On Yngwiellä monipuoliset harrastukset! Matkat sujuvat Yhteisillä matkoilla on Heidistä ja koirista muodostunut toimiva tiimi. On veneilty, matkustettu metrolla, junalla ja bussilla. Pidemmät matkat on tehty lentämällä. Koirat ovat tottuneet kaupungin hälinään. Tottelevaisuutta voi harjoitella torilla tai huoltoasemalla. Kauppakeskuksissa taustamusiikkina harjoituksissa voi soida katusoittajan kitara. Eivät Pablo tai Yngwie hätkähdä epävireistäkään soittajaa! Pelastuskoiran tulee pystyä työskentelemään monenlaisissa olosuhteissa ja olla tottuneita häiriöihin. Pitkillä metsälenkeillä lataavat akkuja niin koirat kuin emäntä ja kuntokin paranee. Kansainvälinen pelastuskoiratoiminta Pelastuskoiratoimintaan Heidi joutui ystävänsä Pauliinan innostamana. Ykke on Heidin FRF (Finn Rescue-koira), jonka kanssa vuonna 2012 tavoitellaan kansallisen tasontarkastuksen läpäisyä. Koiranohjaajana Heidi haluaa kehittyä, tavoitteet ovat korkealla. Kaisa Juonolainen herätti kipinän tottiksen harjoitteluun pyytämällä Heidiä/Pabloa Messariin pk-tottisesitykseen v Porvoon Palveluskoirien aktiivit Saara Pulkkinen ja Ari Koskela ovat opastaneet tottelevaisuustreeneissä. Sanna Starck on opettanut ensiapua koirille. Marraskuussa Heidi osallistui kansainväliseen pelastuskoirien ja ohjaajien MRT-testiin Berliinissä. Hienoa, että uskallusta löytyy. Testi on erittäin vaativa tasokoe sekä koiralle että ohjaajalle. Teksti: Virve Mikkola 5

6 MRT-TESTI MRT-testin (Mission Readiness Test) suorittaminen on välttämätöntä koirille ja ohjaajille, jotka haluavat osallistua kansainvälisiin avustustehtäviin IRO:n (kansainvälinen pelastuskoiraorganisaatio) alaisuudessa. Valmiustestissä koirakot osallistuvat kahden päivän aikana useisiin tehtäviin alueella, jolla kuvitellaan tapahtuneen voimakas maanjäristys. Koirakko vastaa itse majoituksestaan ja huollostaan testin aikana. Majoittuminen tapahtuu teltassa. Testissä ei ole aikataulua osanottajille, joiden on 15 minuutin kuluessa oltava työskentelyvalmiudessa. Testissä arvioidaan sekä pelastuskoiran (PK) että pelastuskoiraohjaajan (PKO) työskentelyä. Varsinaisten etsintätehtävien lisäksi on köysilaskeutumistehtävä, jonka jälkeen koiralla on etsintätehtävä. PK ja PKO suorittavat 10 kilometrin marssin etsintätehtävien välissä. Testi vaatii koiralta työskentelyhalukkuutta ja kykyä kestää jatkuvaa rasitusta, epämieluisia alustoja, meteliä ja häiriötä. Ohjaajan on suunniteltava etsintätaktiikka, luettava koiraansa ja hallittava ensi apu. Sekä koiralta että ohjaajalta vaaditaan erinomaista fysiikkaa ja hermojen hallintaa. Kykyä työskennellä yhdessä! Heidi ja Yngwie läpäisivät testin virolaisina! MRT-TESTI HEIDIN JA YNGWIEN OHJELMA BERLIINI Pe Saapuminen Tegelin lentokenttä Varustetarkastus kokoontumispisteessä Saapuminen tukikohtaan, teltanpystytys ja ruuanvalmistus La Herätys, valmiustestin kirjallinen koe (8 esseekysymystä) Yöunet jatkuvat Etsintätehtävä raunioalueella; 3 etsintää á 20 minuuttia (yht. 5 maalimiestä) Saapuminen tukikohtaan Laskeutuminen koiran kanssa 25 metriä korkeasta rakennuksesta köyden avulla. Etsintä välittömästi; koiran toimintakyvyn testaus Suunnistus 10 km puistomaisessa metsässä (henkilökohtainen päivävarustus mukana noin 10 kg) Rakennusetsintä x 2 välittömästi yösuunnistuksen jälkeen (4 kerrostaloa, useita rappukäytäviä, lähetys 50 metrin etäisyydeltä taloista) Ensiapu tehtävä ihmiselle 6

7 Su Ruokailu ja yöunet teltassa Herätys ja tehtävän odottelua joukkueteltassa muiden koirakoiden kanssa Etsintä yleisörastilla Ensiapu koiralle Kirjalliset monivalintatehtävät Kotia kohden Kotisohvalla Ma Työpäivä Testiin Heidi osallistui luottavaisella mielellä. Yngwie toimi nopeasti ja tehokkaasti. 14 maalimiehestä Yngwie paikansi 13. Yhden maalimiehen haju laskeutui etsintäalueen ulkopuolelle, josta Heidi informoi seuraavaa etsijäryhmää. Etsintäaika 20 minuuttia oli nuorelle kultsupojalle aivan riittävä, maalimiehet paikantuivat nopeasti. Yngwie ilmaisi maalimiehet haukkumalla, raapimalla ja kaivamalla. Koirakon yhteistyö oli tuomareiden mukaan erinomaista ja työskentelyä oli ilo seurata. Testiin osallistui 36 koirakkoa, joista puolet läpäisi testin. Heidi oli ensimmäinen suomalainen testiin osallistuja. Onnistunut suoritus kirjautuu kuitenkin virolaisille, olihan Heidi Viron pelastuskoirien edustajana testissä. Onneksi olkoon Heidi ja Yngwie! Valmiustesti kansainvälisiin tehtäviin on läpäisty! Teksti: Virve Mikkola 7

8 PORVOON KV-IPOR-KOE Porvoo on viime vuosina ahkerasti järjestänyt useita pelastuskoirapuolen merkkikokeita. Olemme jo aiemmin järjestäneet pelastushaun Suomenmestaruuskokeen (IPOR B), muutamaan kerran IPOR-B haku MM-karsinnat ja tänä vuonna MM-karsinnan lisäksi IPOR-KV (haku) kokeen jonka B-koe oli samalla pelastushaun Suomenmestaruuskilpailu. Jäsenemme ovat siis päässeet paljon ahkeroimaan kokeiden järjestelyissä. Viimevuoden tilastojen mukaan Porvoon Palveluskoirat järjestivät PKpuolen kokeita (palveluskoira- ja pelastuskoirakokeita) 10, joka oli toiseksi eniten Suomessa. Kokeiden järjestelyjen mahdollisuus on täysin riippuvainen jäsenten aktiivisuudesta osallistua kokeiden järjestelyihin Kun anomme kokeita, on usein näkökulmana jäsentemme oma tarve osallistua kokeisiin, mutta aina täytyy järjestelyjä suunnitellessa ottaa huomioon myös käytössä oleva järjestelyporukka. Ja tasapuolisuuden nimissä olisi hyvä, että myös ne, joille kokeita järjestetään, osallistuisivat vuorollaan seuratovereille järjestettävien kokeiden talkoisiin (ja useimmiten näin myös tapahtuu). Tämänvuotisen KV-kokeen järjestelyt aloitettiin kokeen anomisella puolitoista vuotta aikaisemmin. Jo viimevuoden lopussa seuramme pelastuskoirapuolen harrastajista tehtiin resurssikartoitus ja mm. tarvittavien tulkkien kanssa sovittiin siinä vaiheessa, että he varaisivat kokeen päivämäärät kalenteriinsa. Jo järjestelyjen alussa oli selvillä, että itse osallistuisin kokeeseen koirallani, joten en ollut käytettävissä koepäivinä 8 järjestelyihin ja samoin olin jäävi osallistumaan maasto-osuuksien suunnitteluihin. Ilmoittautumisten vastaanottamisen ja järjestelyihin liittyvän kirjeenvaihdon IRO:on ja kansainvälisille tuomareille lupasin kuitenkin hoitaa. Samoin lupasin laatia ilmoituksen kokeesta IRO:n sivuille sekä Suomen Palveluskoiraliittoon. Kokeen vastaavaksi toimitsijaksi pyysimme Helsingistä kokenutta pelastuskoirapuolen toimijaa Majka Borgströmiä. Varsinainen aktiivinen kokeenjärjestely käynnistettiin elokuussa kartoittamalla ketteryystelineiden sopivuus/sääntöjenmukaisuus. Tässä yhteydessä kauko-ohjauspöydät saivat uudet pinnoitteet, Dog&Cat lahjoitti meille uuden ryömintäputken ja vaakatikapuiden tukevuus tuli varmistettua. Maastovastaavaksi Porvoon Palveluskoirien puolesta nimettiin Moritz Lindroos, kenttävastaavaksi Magnus Bergman, pääsihteeriksi Outi Mäntykoski ja ruokailuvastaavaksi Raija Sjöström. Raijan avulla saimme myös varattua Haikon Kartanosta sekä huoneet tuomareille että kokeen aikana järjestettävän illallisen tuomareille, kokeiden järjestäjille ja kokeisiin osallistujille. Maastojen osalta ei täsmällisiä koeratoja voitu etukäteen suunnitella, koska radan valinta ja hyväksyminen on IRO:n koekäytännön mukaisesti KV-tuomareiden tehtävä ja he saapuisivat Suomeen vasta koeviikonloppua edeltävänä perjantaina. Suomalaisena ylituomarina toimi Juha Kuronen ja hänen avullaan saimme varattua kenttäosuuksia varten Suiston kentän. Elokuussa järjestettiin myös kokeeseen töihin tuleville tarkoitettu opastus/tiedotustilaisuus, jossa kerättiin nimilistaa kenttäja maastovastaavia varten. Tilaisuudessa käytiin kokeen erikoispiirteitä läpi mm. painottamalla maalimiehille valmiutta antaa selostus, tuomarin niin pyytäessä, koiran käyttäytymisestä ilmaisun aikana. Ilmoittautumisajan umpeuduttua minulle jäi viimeiseksi kokeeseen liittyväksi tehtäväksi aikataulurungon rakentaminen yhdessä IRO:n kanssa. KVkokeen sääntöjen mukaisesti jokaiselle osallistujalle tehdään henkilökohtainen aikataulutus. Koska B-kokeeseen oli osallistumassa ennätysmäärä suomalaiskoirakoita (yhtään ulkomaalaista ei osallistunut kokeeseen) ja IRO:sta kerrottiin, että myös A-kokeeseen osallistuvat saisivat osallistua B-kokeeseen, oli aikataulujen laadinta melko työläs tehtävä.

9 Magnus ja Moritz kokosivat omat talkooryhmänsä tiedotustilaisuuden nimilistan pohjalta pyytäen mukaan myös tarvittavan lisähenkilömäärän. Maastossa oli töissä yhteensä 14 henkilöä ja kentällä työskenteli 7 henkilöä. Sihteerikuntaan kuului Outin lisäksi Tiina Mielonen ja Terhi Ylöstalo. Tulkkeina toimi kentällä Nora Sommer ja maastossa Virpi Nieminen. Koejärjestelyt sujuivat hienosti koko kokeen ajan ja saimmekin ulkomaalaisilta tuomareilta kiitosta hyvässä hengessä ja asiantuntevasti järjestetystä kokeesta. Kiitos siitä kuuluu kaikille talkoisiin osallistujille: ilman teidän työpanostanne ei kokeen järjestämisestä olisi tullut mitään! Tässä vielä erikseen Magnuksen, Moritzin ja Majkan kommentit järjestelyistä: Kenttävastaava Magnus: Kentällä oli mukana: Ronne Jokinen, Mia Huikko, Sami Pelin, Milla Savin, Mona Vledder ja Jorma Korhonen. Meillä oli tosi hyvä tiimi. Kaikki hoitui ns itsestään ja kaikki oli aidosti mukana. Vaikka olin paperilla ns. kenttävastaava, niin oikeasti me kaikki oltiin kenttävastaavia. Ja meillä oli hyvä kenttätuomari, joka oli enemmänkin yksi henkilökunnasta ennemmin kuin johtava tuomari. Voisi sanoa että kaikki, jotka tekivät kentällä hommia tuomaria / sihteeriä myöten, olivat yksi tiimi. Ja sen mahdollisti vain saumaton yhteistyö. Myös se, että meillä oli myös hyvä vuorovaikutus kilpailijoiden kanssa, teki työstä helppoa Mitä radan rakenteluun ja purkamiseen tulle, niin me olimme aamusta iltaan koko väki auttamassa toisiamme. Ja se että oltiin lähellä kanttiinia oli meille vain plussaa. Kiitos siitä Raijalle. Itse kisa organisoinnista sen verran että kun meillä oli selkeät vastuut niin työn jako oli selkeä. Kenttä, maasto, sihteerit ja kanttiini pysyivät kaikki omissa lesteissään osana koko organisointia. Kaksi asiaa kokeen järjestelyjen suhteen olisi voinut tehdä toisin. Kunnon kisa-palaveri ennen koetta. Vain senkin takia, että oltaisiin vielä paremmin oltu perillä mitä tapahtuu ja koska ja kuka on missä. Olisi ollut ehkä parempi kokonaiskuva tapahtumista. Ja lehdistötiedote; Olisi ollut hienoa mainosta Porvoon palveluskoirille ja vielä kuin saatiin Porvoosta sekä Suomen Mestari ja A-kokeen voittaja. Ja siinä samalla olisimme saaneet saatu nostettua esiin pelastuskoiratoimintaa. 9

10 Moritzin kommentit: Maastossa olivat järjestelyissä mukana seuraavat henkilöt: Maalihenkilöinä toimivat: Maiju Lehtiniemi, Arjan Vledder, Sabina Niemeläinen, Erika Grönqvist, Päivi Kiri, Lotta Romu, Barbro Henriksson, Britta Henriksson, Teemu Räntilä, Helena Tamsi. Sihteerinä toimi Minna Rautio ja maalihenkilöiden maastovastaavana toimi Moritz Lindroos. Ratamestarina oli Virpi Nieminen ja harjoittelijana Virve Lipsanen. Tuomarilla oli selvät sävelet ja hän toimi kaikille oikeudenmukaisesti. Tuomarilla oli myös kokonaiskuva hallussa ja hän toimi asiallisesti. Koko maastoryhmän järjestelyhenki oli hyvä. Majkan kommentit: Kiitän porvoolaisia hienosta kokeesta ja kisatunnelmasta SMkilpailussa! Minun tehtäväkseni ennen koetta jäi Ammin hyvän pohjatyön jälkeen lopullisen aikataulun hiominen kasaan kun pari päivää ennen koetta tuli joitain peruutuksia osallistujilta, sekä maastojen katsastaminen yhdessä ratamestarini kanssa. Laadimme etukäteen rataehdotuksen sekä A-kokeeseen että B- kokeeseen ja katsastimme muutaman vaihtoehdonkin tarjolle, tiedossahan oli, että IRO:n maastotuomari valitsee haluamansa laisen maaston joka tapauksessa, ihan sama mitä ehdottaisimme. Ratamestarini Niemisen Virpin kanssa olemme toki jonkin verran kiertäneet IRO-kokeissa ulkomailla ja osasimme ennakoida, millainen rata tuomarilla olisi mielessä. Tuomareitten lennot saapuivat niin myöhään pe-iltana, että illan hämärtymisen vuoksi ei maastoja voitu silloin mennä katsomaan, vaan se tehtiin varhain la-aamuna. B-rataehdotuksemme hyväk- 10

11 syttiinkin sellaisenaan, A-radan alkua siirrettiin 50 m eteenpäin jolloin keskilinja kaarsi lopussa voimakkaasti vasemmalle. Tuomari myös yksilöi tarkkaan miten hän haluaa maastoradat merkittäviksi. Maastojen merkitsemiseen oli aikataulussa varattu riittävästi aikaa ja Moritz tiimeineen hoiti työn esimerkillisesti. Ratamestarina ja tuomarin tulkkina maastossa toimi molempina päivinä Virpi Nieminen Hepekosta ja sunnuntaina hänellä oli apulaisena ratamestariharjoittelija Virve Lipsanen, hänkin Hepekosta. Käytännössä maastossa oli maalimiesten sijainti jokaiselle koiralle erilainen ja tuomarin toimesta erikseen valittu tietämättä sitä, mikä koira tuli seuraavaksi. Tuomari myös kävi sijoittamassa lähes jokaisen maalimiehen henkilökohtaisesti paikoilleen. Lauantai-aamuna kokeen avauksen jälkeen ajoin maastoon seuraamaan suorituksia. Kun kaikki eteni sujuvasti, saatoin myös seurata tottelevaisuus- ja ketteryyssuorituksia Suiston kentällä. Kiitos hyvien alkuvalmistelujen ja oivallisten vastuuhenkilöitten, ei kilpailun aikana minulla ollut juurikaan muuta tehtävää kuin toimia toisen tuomarin kuskina ja tulkkina ja patsastella ja jännittää kilpailijoitten puolesta niin kuin pitääkin! Kaikki Porvoon SM-kilpailun työntekijät toimivat viikonlopun aikana ammattimaisesti ja tuomareilta tuli tästä moneen kertaan kiitosta. Erityiskiitokset lähetän vielä myös Moritzille ja Magnukselle, jotka kumpikin hoitivat vastuualueensa ongelmitta ja sujuvasti minulla pelasi alusta loppuun teihin luotto, että homma hoituu niin kuin on sovittu. Teksti Anna-Mari Matikainen Kuvat Tiina Mielonen Tässä vielä A ja B kokeiden tulokset (vain hyväksytyt suoritukset): IPOR haku A (lauantai): 1. Anna-Mari Matikainen koirana Lost And Found Brie 2. Antti Säynäjärvi koirana Tämä On Com 3. Hannu Saarni koirana Musanterin Kerttu IPOR haku B SM-kilpailu (sunnuntai): 1. Heidi Levander koirana Vassruggens Ynwie Frej 2. Kaisa Hilska koirana Foxforest Exorcist 3. Kirsi Karmala koirana Taikurin Zing 4. Reija Nieminen koirana Eloketun Etiäinen 5. Nina Pulli koirana Tronic Ibizorr 6. Kari Hirvonen koirana Galago Of Joli Trouchelaus 7. Marja-Leena Hituri koirana Tämä On Ceriffi 8. Linda Korenius koirana Jeppe 9. Petteri Hotinen koirana Vassruggens Sige Fafnesbande 10. Anna-Mari Matikainen koirana Lost And Found Brie 11. Nina Pulli koirana Arttulan Lakun Maku 11

12 HOITOMUODOT Palveluskoiraharrastus on aktiiviurheilua ainakin sille koira osapuolelle. Nykyajan vaatimus voimakkuudesta, vietikkäistä nopeista suorituksista on lisännyt vaatimuksia koiran fysiikalle. Esimerkiksi haussa ei enää riitä että koira risteilee rankassa maastossa kokoalueen rauhallista laukkaa, vaan koiran pitäisi ilmentää voimaa ja viettiä mennessään ja yleensähän tämä tarkoittaa lisää vauhtia umpimetsässä tai luikkaalla kalliolla. Terve rakenne ja hyvä lihaskunto auttaa asiassa, mutta välillä tulee tällejä. Joskus ikävä kyllä isompiakin operaatioita vaativia tapaturmia. Kipulääkkeet ja leikkaukset on perinteistä eläinlääkärin toimintaa. Aivan kuten huippu-urheilijat muutoinkin, käyvät monet harrastuskavereistamme sekä toimenpiteiden jälkeisissä kuntoutuksissa että osin ennaltaehkäisevästi saamassa myös muita kuin länsimaisen eläinlääketieteen antamia hoitoja. Tässä muutamia kokemuksia jäseniltämme. JUMITTAVAT AUSTRALIANPAIMENVELJEKSET: Miten päädyit Redin kanssa akupunktioon ja miten se on vaikuttanut? Red teki kokeessa oudon jutun, haki maalimiehen ja rullan hienosti, mutta sitten kesken näytön pysähtyi. Itse kopeloimalla en löytänyt koirasta mitään outoa. Koirahieroja tuli käymään ja koira ei antanut käsitellä ristiselkää toiselta puolelta ollenkaan. Hieroja ehdotti akupunktiota lihasjumin ja kivun laukaisuun. Ajattelin ettei siitä ainakaan haittaa ole ja päädyimme Söderkullan eläinlääkäriasemalle. Red ei ollut moksiskaan neulojen laitosta ja omasta mielestäni oli yllättävänkin rentona. Viikonpäästä selkä päästiin jo käsittelemään hierojan toimesta sekä käsin, että syvälle lihaksiin vaikuttavalla kynällä. Sen jälkeen on käyty säännöllisen epäsäännöllisesti akupunktiossa Redin kanssa, joka menee nykyään ihan nirvanaan neulojen ollessa päällä. Söderkullan ollessa kesälomilla, vaihtui paikaksi Pornainen. Molemmista olemme saaneet apua, vaikka selvästi systeemi vähän eroaa. Red on aina saanut sellaiset rentoutus pisteiden hoidot ja toisessa paikassa hoito on 30 min ja toisessa paikassa min, jolloin neuloja pyöritetään vielä puolivälissä. Jos Elmer on mukana hössöttämässä Red ei pysty nukahtamaan, mutta yksin ollessaan nukkuu sikeästi luomet roikkuen ja nenä vuotaen. Elmeriin ei aku auta ollenkaan niin hyvin. Akupunktiota käytetään monella tapaa, meillä kokemusta vain ns rentoutuspisteiden käsittelystä. Ilmeisesti sillä voidaan myös hoitaa kroonisia kiputiloja kuten kulumia, mutta tästä meillä ei ole kokemusta. Miten Elmer päätyi osteopaatille? Elmer sai varvasvaivan ja sen seurauksena varmasti käytti koko kroppaansa erilailla. Varvas ja ranka kuvattiin ja mitään suurempaa ei löytynyt. Tuli tunne, että menee niskasta ja lantiosta jumiin. Akupunktio ei oikein auttanut. Särkylääkkeitä oli syöty jo varpaan oireillessa ja pitkäaikainen käyttö ei houkutellut. Pitkä lepo tuntui vaikealta sovittaa Elmerin vauhtiin. Se olisi tarkoittanut häkissä 24h paitsi silloin kun ollaan hihnalenkillä, joka sekin olisi ollut tosi vaikea toteuttaa levollisissa merkeissä. Muitakin tällejä tulee tasaiseen tahtiin; Elmer tekee vauhtinsa vuoksi hakutreeneissä silloin tällöin kuperkeikkoja törmätessään johonkin tai jäädessään liiveistä kiinni. Tämän lisäksi velipoika tykkää metsässä vaania ja juosta 30 kg voimalla täysiä kylkeen tai hännäntyveen, jollen kerkiä kieltää. Mirvan Dino oli käynyt monta kertaa osteopaatilla. Olin aina suhtautunut paattihoitoihin varsin varautuneesti, mutta aina kun päästiin treeneissä alkuun alkoi etujalan ontuminen uudelleen, ajattelin ettei auta 12

13 muu kuin kokeilla. Ontuminen oli outoa, ei suostunut laskemaan jalkaa maahan, kun tutki ja väänteli etupäätä, sen jälkeen ontuminen loppui yhtä nopeasti kun tulikin. No ensimmäisellä kerralla Elmer oli hyvin ihmeissään ja levoton. Lantio on vino ja aiheuttaa kiertymää myös niskaan. Joopa joo, minä ajattelin, näinköhän maksan höpönlöpöstä. Ohjeeksi tuli mennä pitkälle rauhalliselle kävelylle ja mieluiten metsään vapaana hoidon jälkeen. Seuraava käynti oli reilun viikon päästä ja silloin koira taas alkuun oli levoton ja piti puolipakolla pitää hoidettavana, kunnes takajalkoihin tuli pari sähköiskun näköistä nykäystä ja koira rentoutui sen jälkeen. Nyt on ranka suora ilmoitti osteopaatti. Alkaa liikelaajuudetkin löytyä. Pitkiä lenkkejä piti jatkaa ja jos koira osaisi uida, olisi se hyvää liikuntaa. Sen jälkeen Elmer ei ontunut etujalkaa vaikka ylihysteerisesti sen edesottamuksia seurasinkin keväällä leirin alla tuli uusi vaiva. Rasituksen jälkeen kun nousi kovalta alustalta makaamasta, ei laskenut takajalkaa maahan ollenkaan. Taas tutkiessa jalkaa oire hävisi ja rasituksessa ei oireillut. Minä tietysti ajattelin, että ristiside nyt on mennyt tai jotain muuta ikävää. Käytiin taas osteopaatilla ja ranka oikaistiin ja oire hävisi. Suositteletko muille? Red kävi kerran osteopaatilla. Seuraavana aamuna alkoi koko edellisen vuoden vaivannut vatsa oire. Tyhjällä vatsalla alkaa vain oksentaa. Kun saadaan mahaan väkisin jotain sisään, alkaa ruoka taas maistua. Saattoi olla helteiden aiheuttamaa ja puhdas sattuma hoidon ajankohdan suhteen. Osteopaatti ajatteli stimuloineensa mahalaukkuun vaikuttavaa vagushermoa. Niin tai näin, Red ei käy osteopaatilla vaan jatkaa akupunktiossa tarpeen mukaan. Selvästi koirat reagoi yksilöllisesti asioihin. Red saa avun akupunktiosta ja Elmer osteopaatilta. En pysty sanomaan auttaako nämä hoidot muita. Akupunktiosta ei kumpikaan ole saanut mitään sivuvaikutuksia. Se mikä varmasti auttaa kaikkia on hyvä lihaskunto ja että pitää treeneissä lihakset lämpösinä. Hyvässä kunnossa oleva koira ei loukkaannu niin helposti pikkutälleistä. Back on track loimet on päällä treenejä ennen ja niiden jälkeen, jos lämpöä on alle 20 astetta. -Marian- 13

14 LIITÄVÄT TERVUT: Missä eri hoidoissa olet koirinesi käynyt? Eläinfysioterapeutti, osteopaatti Leena Piira. Molemmat koirat (Jaki 9 v ja Nisse 4 v) käyneet Piiran hoidossa. Jaki kävi joskus nuorempana ensimmäisen kerran ja hoito oli aivan loistava. Heti ensimmäisellä kerralla vastasi todella hyvin hoitoon, lukot aukesi ja liikeradat paranivat. Tämän ensimmäisen kerran jälkeen ei ole tarvinnut käyttää montaa kertaa koska on pysynyt hyvässä kunnossa. Nisse kävi joskus puoltoista vuotiaana ensimmäisen kerran ja oli todella jumissa, koira niin kova käyttämään kroppaansa ja ei varo mitään niin on sattunut törmäyksiä ja tippumisia agiesteiltä ja muualta matkan varrella... Ei vastannut hoitoon ihan niin hyvin kuin Jaki, koska jännitti enemmän tilannetta ja oli tietysti kipeämpi. Käytin muutaman kerran parin kuukauden välein ja meni paljon paremmaksi. Nyt ollaan Nissen kanssa käyty säännöllisesti 3-4 kuukauden välein Leenalla ja vastaa nykyään todella hyvin hoitoon. Leenalla on vastaanotto Halikossa, joten sinne hieman matkaa, mutta mitä ei tekisi koiriensa vuoksi :) Välillä Leena on tullut Porvooseen ja ollaan kerätty porukka niin että hän hoitaa monta koiraa sitten päivän aikana. Omasta mielestä aivan uskomattoman hyvä ja sanonkin aina että hänellä on taikasormet :) Leenan kanssa on myös mietitty Nissen ruokintaa, lihasten palautumisasioita ruokinnan/lisäravinteiden kautta. Ollut myös siihen paljon apua. Akupunktio, Christel Boy (Pornainen) ja Suvi Laukkanen (Porvoo) Lähinnä Nissellä käyttänyt aku- 14 punktiota. Auttaa parhaiten lihasten rentoutumiseen. Noin kerran kuukaudessa pitäisi käydä jotta pysyy hyvänä. Jaki on saanut pari kertaa akupunktiohoitoja. Hieronta, meidän hovihieroja ja hyvä ystävä Maiju Silander :) Jaki rakastaa hierontaa, kuorsaus vaan käy kun pääsee Maijun käsittelyyn Nisselle ei hieronta sovi niin hyvin, koska ei osaa rentoutua yhtä hyvin vieraan käsittelyssä kuin Jaki. Nisseä hieron itse viikottain. Jos huomaan jotain lihasjumeja ja on kova treeni niin useamman kerran viikossa hieron koiran läpi. Siinä osaa rentoutua hyvin kun itse hieron. Samalla huomaan jos on jotain kipukohtia tai jäykkyyttä koiran kropassa. Suosittelisitko muille? Eli riippuu hyvin paljon koirasta kuinka paljon hoitoja tarvitsee ja mikä sopii millekin koiralle. Nisselle paras on Piira ja akupuntio, sekä se että itse hieron. Jakille

15 taas riittää hieronta ja kerran vuodessa kontrolli Piiralla että kaikki hyvin. Oliko jokin vamma, joka johti hoitoon hakeutumiseen? Meillä on oikeastaan ollut enemmänkin se että hoidatan koiria jotta ne pysyisi mahdollisimman hyvässä kunnossa ja ennaltaehkäisisi ongelmia. Nissellä oli lihasjumi/revähys ja se ei varmasti olisi palautunut niin hyvin ja nopeasti ilman Piiran hoitokertaa ja omaa hieromista. Muita asioita jotka tukevat koirieni hyvinvointia ja palautumista on lisäravinteet, itse käytän Greyhound sarjan tuotteita sekä B-vitamiinia, glukosamiinikondroitiinilisää ja rasvahappoja. Sitten yksi suosikkini on Back on track loimet, Nisse oikein sukeltaa loimeen kun sen ottaa esille. Olen myös muilta takkeja ja makuualustoja käyttäneiltä kuullut hyvää palautetta, koirat hakeutuvat alustalle ja pitävät mielellään takkeja päällä. -Sanna- 15

16 LABRADORI PERTIN KUNTOUTUS POLVILEIKKAUKSESTA: Labradori Pertillä todettiin 7-vuotiaana polven ristisiteen repeämä, joka korjattiin ns. vanhanaikaisella tavalla ristisiteen tuennalla uusilla keinotekoisilla ristisiteillä. Koira kuntoutui hitaasti eikä lääkäri suositellut mitään fysioterapiaa koiralle. Vuosi tämän leikkauksen jälkeen polvi alkoi naksua ja koira ontumaan eli uudet siteet olivat löystyneet ja polveen oli tullut jo alkava nivelrikko. Polvi leikattiin eri paikassa uudelleen, TPLO menetelmällä josta koira kuntoutui kävelemään todella nopeasti. Miten päädyitte fysioterapeutille ja vesiterapiaan? Leikkaava lääkäri suositteli fysioterapeutilla käyntiä sekä vesijuoksumattoa. Kävimme eläinsairaala Aistissa 5 kertaa jolloin fysioterapeutti joka kerta hieroi ja venytteli koiraa noin tunnin ajan, jonka jälkeen Pertti sai vesiterapiaa vesijuoksumatolla. Vesijuoksumatolla koiran liikeradat saadaan oikeaksi leikkauksen jälkeen rasittamatta esim. jalkaa liikaa leikkauksen jälkeen. Liikkuminen sekä lihakset paranivat huomattavasti hoitojen jälkeen ja paraneminen oli huomattavan nopeaa. Suosittelisitko muille samaa hoitoa? Suosittelen hoitoa kaikille leikkaus potilaille vaikka lääkäri ei aina sitä osaisi ehdottaa! -Maarit- AGI/TOKO PEHKOCOLLIET Missä hoidoissa/terapioissa olet koiriesi kanssa käynyt? Olemme käyneet fysioterapiassa, hieronnassa, akupunktiossa, homeopaatilla ja no, siinä ne taisivat olla. Pontusta ja Kajsaa on hoidettu, Lucya vain vähän totuteltu fysioterapiaan ja hierontaan. Oletko käynyt enemmän ylläpitämässä hyvää tilannetta vai hoidattamassa ongelmaa/kuntouttamassa koiraa? Enimmäkseen hoidattamassa ongelmia, mutta myös ylläpitohoidossa lähinnä agilitya ajatellen. Onko koiriesi välillä ollut eroa mikä hoito/terapia auttaa? Fysioterapia ja hieronta ovat selkeästi auttaneet. Jopa niin, että arvelen Pontuksen saaneen vähintään yhden onnellisen ja aktiivisen harrastusvuoden lisää näiden avulla. Akupuntio on myös selkeästi auttanut. Homeopatian kohdalla olen välillä ollut hieman epäileväinen. Käytän kyllä koko ajan homeopaattisia tuotteita niin koirille kuin itsellenikin. Oletko käynyt jossain hoidossa/terapiassa, mikä tuntui aivan turhalta, ja jatkossa et koiraasi siihen vie? Aivan turhaa tuskin mikään on ollut. Muuten, katso edellinen vastaus. Suosittelisitko muille? Kaiken kaikkiaan, kaikkien näiden hoitojen osalta on tekijöiden kirjo valtava. Kunhan malttaa etsiä todella taitavat tekijät ja vielä sellaiset joiden käsissä koiratkin viihtyvät, niin uskon hyvään loppu tulemaan. Fysioterapiassa käymme Leena Piiralla ja akupunktiossa Christel Boylla. Suosittelen lämpimästi. -Arja- 16

17 Kuva Anna Laine, kuvassa spn Wilda NIKSINURKKA Tämän niksin jakaa meille Bosse: Opettaessasi koiraasi jättämään kepit ja esineet rauhaan jäljellä, naulaa ne maahan tai rakenna verkko kepin suojaksi. Jos sinulla on hyvä niksi, niin jaa se meille muillekin, laita postia osoitteeseen 17

18 KÄRRYN- JA PULKANVETO: HAUSKA HARRASTUS KOIRALLE Syksyn ja talven tullessa monet kesäiset koiraharrastukset jäävät vähemmälle. Mitäpä mukavaa puuhaisi, tai kokeilisi jotakin aivan uutta, josta sekä koira että ohjaaja nauttivat? Eräs vaihtoehto on osallistua yhdistyksemme vetoharjoituksiin, jotka alkoivat tänä syyskautena kärryjä rämistellen, ja jatkuvat talvemmalla pulkanvedolla. Kärryn- ja pulkanvetoon tarvitaan jonkin verran varusteita itse koiran ja vetohalujen lisäksi. Kärryyn tai pulkkaan kiinnitetään aisat, ja aisat kiinnitetään koiran ylle puettaviin valjaisiin. Nahkaiset, paksulla pehmusteella varustetut länkivaljaat ovat arvokkaita, eikä niiden valmistajia ole monia. Kevyempiä, kankaisia vaihtoehtoja on saatavilla hieman helpommin ja edullisemmin. Valjaiden tulee istua koiralle juuri sopivasti, jotta veto sujuu turvallisesti ja tuntuu mukavalta: länget tai kaula-aukko eivät rajoita etujalkoja liikkumasta normaalisti, ja asettuvat lapojen eteen rintalastan yläpuolelle. Yleisesti ongelmana on, että hankitaan liian suuret valjaat! Aisat kiinnitetään valjaisiin joko kahdesta tai neljästä kohdasta. Aisat pitävät koiran ns. aisoissa ja estävät kärryjä tai pulkkaa tulemasta koiran jaloille, kun pysähdytään. Aisoja yhdistää kaareva luokki, joka estää aisoja koskemasta itse koiraan, ja tukevoittaa rakenteen. Kärryiksi ja pulkiksi sopivat melkeinpä millaiset vain välineet, joissa on pienen tai isommankin matkustajan mukava ja turvallinen istua, ja joihin aisat pystyy lujasti kiinnittämään. Kärryjen pyörämateriaali vaikuttaa menon tasaisuuteen, ja metalliset vahvikkeet pulkan pohjassa pidentävät pulkan käyttöikää. Koiran koolla ei ole sinänsä merkitystä vetoharrastuksessa. Isompi ja vahvempi koira saattaa jaksaa vetää raskaampaa taakkaa, mutta yhtälailla pienempi ja kevytrakenteisempi voi innostua puuhasta niin, että kiskoo aivan raivokkaasti eteenpäin. Vedossa tulisi muistaa harjoitella tai työskennellä mieluummin liian vähän, kuin liikaa. Ohjaajan täytyy seurata koiran jaksamista, ja pitää taukoja, sekä antaa juotavaa, kun väsymyksen merkkejä ilmaantuu. Muovinen pulkka luistaa kevyesti tasaisella lumella, jaksaminen riippuu vain kyydittävän koosta ja koirasta itsestään. Yhdistyksemme koirakot ovat osallistuneet monenlaisiin lastentapahtumiin jo yhdistyksen perustamisesta asti vuonna 1958 lapsia vedettiin kaupunginpuistossa (Haukkuset 4/2007). Yllä etelävenäjänpaimenkoira Manu Sadun ja Teemun kanssa harjoittelemassa. Alla walesinspringersspanieli Daisy ja Sabina. 18

19 Vetoja on järjestetty Porvoon lisäksi esimerkiksi Loviisassa ja Helsingissä. Talvella pidettiin hyväntekeväisyysvedot sunnuntaisin joen jäällä, autonrenkaista tehdyllä vetoradalla. Tuotto lahjoitettiin Porvoon aluesairaalan lastenosastolle. Vuodesta 1992 vetoja on pystytty järjestämään lumesta riippumatta kärryhankinnan myötä. Vuosittainen vetomäärä on joskus ollut jopa 2500 kpl, ja ahkerimmille koirille on jaettu kunniakirjoja. Vuonna 2011 Porvoon palveluskoirat on ollut kyyditsemässä lapsia muutamassa tapahtumassa, kuten suorastaan perinteeksi muodostuneessa Gammelbackan kevätriehassa, jossa on runsain määrin yleisöä ja vedettäviä. Uusi ja tyytyväinen tilaaja löytyi Askolan seurakunnan nuorisotyöstä. Tolkkisissa käytiin taas pariinkin otteeseen. Marraskuuhun mennessä vetoja on kertynyt 240 kpl. Keväällä tapahtumien välillä järjestettiin muutamat vetotreenit. Kesän tullessa helteet ja muut harrastukset katkaisivat vedot joksikin aikaa, mutta uusia ajatuksia oli syntynyt, kuten omien valjaiden hankkiminen yhdistykselle. Syksyn tullessa valjaita saatiinkin kolmea eri kokoa, ja treenit voivat jatkua entistä tehokkaammin. Syksyn kärrynvedot ovat nyt käynnistyneet oikein mukavasti, ja erittäin toivottuja uusia kokeilijoita on ilmaantunut myös paikalle. Kaikki koirat ovat suhtautuneet vetohommiin erittäin positiivisesti. Vetoharjoitukset ovat leppoisa tilaisuus, joka monesti sujuu suurin piirtein samalla kaavalla: koirat vetävät vuorotellen, aikaa riittää jokaiselle niin paljon kuin vain jaksaa harjoitella. Ne, joille veto on uutta, totutetaan kaikessa rauhassa perässä tulevan kärryn tai pulkan ääniin, kuten myös selän päälle ilmestyviin aisoihin. Pian saattaa jo kyydissäkin istua onnellinen paino, vaikka koira olisi ensikertalainen. Treeneihin tulijoiden ei tarvitse välttämättä ottaa omia välineitä mukaan, sillä vetovastaava tuo paikalle yhdistyksen valjaat, aisat ja kärryt kunhan muistaa koiran ja namit! Vetoharjoitukset ovat itsessään mukavaa tekemistä koiran kanssa, mutta eräs niiden tavoite on saada innokkaita osallistujia tuleviin tapahtumiin. Lastentapahtumissa yhdistys, koirat ja koiranomistajat saavat positiivista julkisuutta, ja ne ovat myös vaatimaton, mutta tärkeä rahankeruukeino. Odotamme jännityksellä lumen tuloa, sillä silloin voi toteutua pitkäaikainen haave: pulkanvetorata omalla kentällämme! Teksti: Kirsti Parikka Kuva Tiina Mielonen Yllä Minna ja Willy saavat hyvät evästykset vetoharjoitteluun Bosselta. 19

20 Willy vetää jo mallikkaasti, ohjastamassa Minna ja kyydissä Kirsti. Vetovastaavan esittely Olen Kirsti Parikka, huskyihminen ja Porvoon palveluskoirien tuoreehko jäsen. Innostuin yhdistyksestä hankittuani pieneen huskylaumaani dogo argentinon (Blanco Solar Demetra Irma ) ja käytyäni sen kanssa arkitottiskurssin viime syksynä ikään kuin pentukurssina. PK-lajeista dogon kanssa kiinnostaisi jälki, mutta nähtäväksi jää, jämähdämmekö ainaisesti vain verijäljelle! Vapaa-aikani kuluu hieman erilaisessa vetohommassa: huskyni ovat rekikoiria, käymme melko ahkerasti ajelemassa melkeinpä ympäri vuoden. Valjakossa työskentelee myös dogo tosin kova pakkanen aiheuttanee sille hieman rajoituksia tulevanakin talvena. Ensilumia odotellen toivotan kaikki uudet ja vanhat vetäjät mukaan treeneihin! 20