riimitetty elämä muistiinpanoja elämän varrelta vilho kaipainen 2012

Transkriptio

1 muistiinpanoja elämän varrelta 2012 Hartaustekstejä, veteraanitoimintaa, yhdistystoimintaa, puheita, matkamuistoja, perinteisiä työmenetelmiä, kronikoita,

2 2 Tähän kirjaan tekijä on tallettanut suureksi osaksi runomuotoon kokemuksiaan elämänsä varrelta noin 60 vuoden ajalta 1950-luvun puolivälistä lähtien. Muistelmia on hengellisen elämän alueelta, perinteen vaalimisesta, vanhoista työmenetelmistä, suvun henkilöistä, osallistumisesta poliittiseen toimintaan, veteraanitoiminnasta. On kronikkamuotoista tekstiä ja muistelmia tapahtumista, riimiteltyjä matkakertomuksia, sekä henkistä kansanperinnettä. Vilho Kaipainen Asko Korpela

3 3 Sisällys Rukoukset Iltarukous Aamurukous Herran siunaus Isä meidän rukous Peltomiehen rukous Iltasella Iltarukous Rukous Iltarukous Perinteet Kaskiviljelys Elonkorjuu Riihen täyttäminen Työvälineet Puiminen Karjan hoito ja ruokinta AIV-rehun tekeminen Maalaisnaisen työnäkymä Vanhoja palkka-asioita ja työtuloksia Nuoruus Ukki Matti Taavetti Paavo Lassi Poikien yöjalkaan pyrkiminen... 41

4 4 Veteraanit Veteraanin mietteitä Vapaussotamme veteraaneille ja naisille Puuropuhe veteraanien pikkujoulussa Seuraavan pikkujoulun puuropuhe Vennamo eduskuntaistunnossa vuotissyntymäpäiväkronikka Veteraanien Joulu Veteraanien Joulu 1970-luvulla Rintamamiesveteraanien Tanskan retki Tämäkö kunniavelan maksua? Me veteraanit Veteraanipäivä Veteraanin mietteitä Itsenäisyyspäivä Siniristiristilippumme Veteraanin mietteitä Veteraanien retki Lappiin ja Norjaan Veteraanien Aholansaaren loma Kronikat Turjan linnan retki Huhmarin loma Veteraanien ja Sotainvalidien risteily Turpeen puskijan mietteitä Vaalipropagandakronikka Palakan maksu Puhetilaisuus Puutarhakerholaisten retki Laskiaiskronikka kansakouluajalta Kansalaesopistokronikka... 77

5 5 Kalevalasovitteinen kronikka Tilhilän kronikka Muistelmat Marttapiirin perustamisviisu Ressihyrrä viisu Vieraeluviisu Ainon luona Näkymättömän syntymäpäivä Kertun valmennuksesta Suomi juoksee viestikapulan lähettäminen Runo koulunkäynnistä Moottoripyöräretki Lappiin ja Norjaan Keväällä 1982 saadun stipendin käyttö Pienoisnovelli sanasta RAUHA: Puutarhakerhon kirkkoretki Iisalmeen Kansanedustajien valinnasta Keskustan Reittiön paikallisosaston opintokerho Keskustan Reittiön paikallisosasto Puheenjohtaja nuijan luovutus Presidentin vaali Perinnepuutyöpiirin stipendianomus Evästyksiä kansanedustajan eduskuntatyöhön Jugoslavian retken menomatka Reittiön askartelukerho Reittiön perinnepuutyöpiiri Perinnepuutyöpiiri Saanassa Saanakronikka Kesäinen kokousilta Reittiön paikallisosaston ehdokasasettelukokous Asuinrakennuksen alkuvaihe Puhe talvisodan päättymisen 42-vuotismuistojuhlasta

6 6 Puuropuhe Raskasta aikaa vuotisseuroissa luettu muistelma Veteraanien retki Ruotsiin ja Tanskaan Kirjailijapiirin ensimmäinen syystoimikausi Viisu kellosta Mietteitä Kansalaisopiston ajalta Viikon viisu Perimätietoa Tallikorvesta Reittiön Keskustan paikallisosaston opintokerho Katri-Helena Eskelisen 50-vuotissyntymäpäivä Antti Ronkaisen syntymäpäivä Evästyksiä Katri-Helenalle eduskuntatyöhön Perinnepuutyöpiirin alkukausi Kirjailijaopintopiirin joulu Katinkullan retki Kalevalainen retki Lapsoset Oravan pesä Taru oravan pojasta Paavo-poika Paavo-pojan metsäretki Jäniksen uho ja pako Hiirien kestit Hippasille tai piilosille aloitus Nuottaloru Piirileikkiloru Hippasille tai piilosille aloitus Heikin humma Kerinpuu

7 7 Tunnelmat Turpeenpuskijan mietteetä Vangin muistoja Tervehdyspuhe Syntymäpäiväonnittelut Tähti ja meripoika Saimaanrannan laulu Nuoruusmuistoja On elomme muistoja vain Presitentin syntymäpäivä Evästä Jormalle Kalevalainen tupaantulotervehdys Rintamasotilaan Joulu Viisu Jormalle Tupaantulotervehdys Sanonnat Päivän kierto Säästä sanottua Ajatonta kansanviisautta Arvoitukset Kysymykset Muutamia korko-, eli haukkumanimiä Vitsit Kylpy Salmonella Gorba Puinti Kärpänen

8 8 Vettä keuhkoissa Pyörä ja mummo Viisari Rippi-isä Sillan vihkiminen Paholainen Niskanen Raaputus Syntymäpäivälahja Seksivalistus Olut Pikkumiehet Avioliitto Maku Muna Kotikunta Voi Laukkuryssä Flanelli Valehteleminen Petos Syntymäpäivä Piispa Kalavale Saarna Rakastelu Lämmiverivarsa Terveellisyys Tievettä hevoselle Kyytimaksu Nimen arvaus Kyntö

9 9 Pakkanen Ilman pumppaus Nuha Onki Rakennus Jätkä Vankila Puuro Puu Mummo Yöjalka Kirvesvarsi Kalapilvi Lääkäri Pappi ja linja-autokuski Syntymäpäivä Moskova Stalin Tietokone Maatalousajoa Sika Liftaus Joulupukki Joulukirkko Tuntemattoman kohtaaminen Laulut Tellervo Oi muistatko vielä sen Tilda Liisa pien Eldankajärven jää Jääkärin laulu

10 10 Iso Iita Mä vartiossa seison Sotilaan muistelma On päättynyt päivä Aiti Äänisen aallot Synnyinmaan laulu Suomen salossa Kodin kynttilät Naisten ooppera Meripojan preivi Hilima tulj ja mänj Elämä juoksuhaudoissa Kesällä keinussa Paula Aila tango Pieni polku Heili Petsamosta Nainen hallitsee Merimiesvalssi Miljoona ruusua (Миллион роз) Vertailuralli Veteraanin iltahuuto Kultaiset vuodet Laulu Syvärille Rallilaulu Kulukijan laalu Pissi Juosu viisu Viisu työnteosta Sota-ajan muunnos väliaikaisesta Yölintu Laulu Huttusesta ja Kettusesta

11 11 Lähtöserenaadi Lähtö serenaadi Muunnos Metsäkukista Puntiksella Rantakoivun alla Äidin sydän Matalan torpan ballaadi Paimenpoika Kaipuu Rantakoivu Oi katsele lintua Kotini Taaton tallirenki Ajomies Kevätjuhlan loppu laulu Laulunpätkä NiIsiästä Härmän häät Lokki Kalliolle kukkulalle Piirileikki laulu Takaisinpaluu Härmän Kankaanpäästä Bärmin porukan laulu Alhainen ja nöyrä Kotoa lähtö Ville Ruusu Romanssi Kun ilta ehtii Asfalttikukka Kielon jäähyväiset Metsäkukkia Kaukainen ystäväni

12 12 Harjulan riihessä Syyspihlajan alla Ralli Kuoleman laulu Viisu Vuorelan kuntoutuskeskuksesta Savolainen ruokaresetti Nipasen vitsikilpailu Sota-ajan laulu ryssistä Työt Savon pelloilla Lempisen akka Lempiskän pontikkaa Kiuruvesj (Simojoki) I.K.L.n laulu Simolan perinneviisu Riimitys Lempi Ojalan muistolle Marssilaulu Haminan patteriston marssi Santerin loma Sota-ajan laulu On päättynyt päivä Petroskoin kokous Viisu Terijoen hallituksesta Kansalaisopiston viisu Metsän Joulupuu Höyrylaiva Titanicin laulu Kipeän parantamisloitsu Vanha Äänisen loru Jo Karjalan kunnailla Kultaiset vuodet Äiti Elämää juoksuhaudoissa Naisten ooppera Onnentoivotus

13 13 Enkeli Laulu Syvärille

14 14 Rukoukset Iltarukous Pieni olen lapsukainen, jalka heikko horjuu. Mutta Isä Taivahainen, vaarat tieltä torjuu. Oi niin hellä Hän on paimen, tukee, turvaa mua. El Hän hennon ihmistaimen, sallis kompastua. Suojelevi siunaavasti, elon aamuhetken. Isä armas iltaan asti, ohjaa elon retken. Aamen. Aamurukous Rakas Isä taivahan, kiitos rauhaisasta yöstä. Kiitos leikistä ja työstä, uuden päivän alkavan. Neuvo mua oppimaan, anna käytös kuuliainen. Mieli nöyrä, auttavainen, kaikki hahjas aikanaan. Ota sydän pienoinen, tänään täydemmin kuin ennen. Aamu hetken tullen, mennen, siunaa nimeen Jeesuksen. Aamen. Herran siunaus Herra siunatkoon meitä, ja Herra varjelkoon meitä. Herra valistakoon meille kasvonsa, ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme, ja antakoon meille rauhan Isän ja pojan ja Pyhänhengen nimeen. Aamen. Isä meidän rukous Isä meidän, joka olet taivaassa, pyhitetty olkoon Sinun nimesi. Tulkoon Sinun valtakuntasi, tapahtukoon Sinun tahtosi, myös maanpäällä, niinkuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä, meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaakseen, vaan päästä

15 15 meidät pahasta. Sillä Sinun on valtakunta ja voima ja kunnia, iankaikkisesti. Aamen. Peltomiehen rukous Herra Luoja Taivasten, Isä armas ihmisten. Tukemme ja turvamme, edessäs nyt nöyrrymme. Sult on päivän kirkkaus, kukkastenkin kauneus, Sulta ihmisjärki myös, kaikki Herra, on sun työs. Suo siis, että voisiimme, hyvin käyttää kuntomme, Työllemme suo siunaus, touoillemme tointumus. Iltasella Jo vuotehelle vaivun, ja patjaan painan pään. Sun turviis Isä Taivaan, mä lapsi hento jään. En säiky tummaa yötä, en pelkää peikkoja. On luonan enkelisi, ne suojaa heikkoja. Myös luona vanhempaini, ne on ja siskojen. Ja hyväin ystäväini, ja kaikkein ihmisten. Se ain'on mielessäni, kun illoin uinahdan, Jo kuulen vierelläni, mä siipein suhinan. Aamen. Iltarukous Ilta on tullut ja nukutaan, surut lievitä vanhemmilta. Ovat usein he murheissaan, lepo rauhaisa kaikille anna. Kotieläimet läävässä makaa, nuo lempeät kiltit niin. Katso Jumala tähtein takaa, myös niidenkin vuoteisiin. Meitä kaikkia suojaa Herra. Aamen. Rukous Sylihisi Jeesus rakas, nukkua mun taasen suo. Enkelisi kaitsijaksi, käske vuoteheni luo. Ota hellään huomahasi, vanhempani rakkahat, Koti kallis, siskot, veikot, jotka kanssain kasvavat Suo mun päivän puuhissani, sinun kansas kulkea. Sua muistain iltasella, silmät kiinni sulkea. Aamen.

16 16 Iltarukous Ilta on tullut Luojani, armias ole suojani. Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota luoksesi. Lapseksi tee mua taivahan, maista jo matkaa kulkeissan. Täällä jo taivas rintaan luo, nukkua helmaas nyt mun suo. Aamen.

17 17 Perinteet ( ). Mieleni minun tekeevi, aivoni ajatteleepi, tässä värssyvä väsätä, viisuvuorta vieretellä. Siit on mieleni iloinen, myönteinen elämän tunto, kun on kulttuuri huomattu, arvohon perinne pantu. Täällä on ennenkin eletty, saatossa vuos satojen, tuvat on turvaksi rakettu, kupeelle jylhijen vuorten. kalavetten kainalohon, metsänviljan vierimaille, lehtomaitten laitamille, ahomaitten ahteheseen. Täällä sai kansamme kasua, kersosta kohota mieheks, pienoisesta pallerosta, urohoks uljaaks tulla. Pienoisesta tyttösestä, neitokainen sorja suortui, Varttuen vuosien myötä, näin jo naiseksi kasusi, kukkeaksi kukkaseksi, mielitietyksi miehen, urohon ikiomaksi. Miehellä on taaton taijat, immellä emon evähät, rakensivat, raivasivat, kasketen maatansa kohensi, Viljaviksi peltomaiksi, turvaksi tulevan polven, vaan tuli vainooja rajalta, vihollinen vihapäinen. Uhkasi Suomemme sukua, heimomme hengen menoksi, näin joutui miehet miekkatielle, poikaset sotapolulle. Kun loppui vainot rauhan myötä, vihan pitokin verinen, tuli urohot tuville, kotoisille tanhuville. Luokse kersojen kerisi, kaunokaistaan kaulomahan, jälleen alkoi uusi aika, aika uusi ja ehompi. Kynnettihin peltomaita, raivattiin rasiahoja, maksettihin vainon velat. asuttiin karjalan kansa. Heimolaisemme hoivattiin, koto kaikille saatiin, vaan ei riittänyt ruppeemat, ajasta puutetta oli. No tehkäämme sampo uusi, sampo uusi ja ehompi, tehas kaikki tekeväinen, halli helpotus hielle. <004> _ Tehas talojen tekohon, rautahevot heilumahan, pellon uuven perkaajaksi, vanhan viljellyn vaoksi.

18 18 Kaiken näin sampo tekevi, kaupasta kaiken saapi, ee tarvis neuvoja emosen, taaton taitoja, liijoin. Vanha kaikki maan rakohon, pois silmien siintämistä, korvien kuultavista, käsien käynnin tieltä. Näin kului päivät pääksytysten, vuojet vuosien perähän, taipui jo taatolta ryhti, harmeni haiset emosen. Muistui muinoiset mielehen, kaikki konstit kersosena, lauloi lapsille tieoksi mukuloille miettiäiksi. Taitojen takaisin tuonnin, virikkeijen vaalinnaksi, kohta on taijot takananne, tuonenvirran tuolla puolen. Toisilla tupapihoilla, tanterilla taivahaisen, nyt on viimeinkin viritty, perinteitä penkomahan, palvomaan pappasen töitä, neuvoja emon eläissä, tästä kiitoksen korean, kumarruksen kaunehimman. Lausun kulttuuri kunnalle, muistamusta meitä kohtaan, hyvästä huolen piosta, rahan saannista ratoksi, yrityksen yltimeksi. Vaalinnaksi vakaisen taeon, perinteen pelastamaksi, nuorisolle nousevalle, kansalle kasuavalle. Tilhilä > <340>< > Kaskiviljelys Alun perin kaskimaata valittaessa katsottiin mieluummin päivän puoleiselta rinteeltä sellainen vähän kitukasvuinen sekametsä, jossa oli mahdollisimman paljon pientä näreikköä ja katajikkoa. Puut kaadettiin aina samansuuntaisesti, mieluummin koillis lounais suuntaan, siis poikki ilmaan, kuten sanonta kuului. Koska tuulet keväällä ovat yleensä etelä tai pohjois tuulia. Kasken kaato tapahtui, kun lepikko piimi ja katajikko savusi. Tämä aika oli kai valittu sen takia, että estettiin lepän ja koivun kantojen versominen.

19 19 Seuraavana keväänä maan sulettua lumesta, ja maan pinnan kuivuttua vähän, karsittiin kaski. Siis isoimmat runkopuut karsittiin ja otettiin vähemmäksi puita pois kaskesta. Karsimisen yhteydessä kaski myös koohoteltiin, siis nosteltiin kaikki talven painamat oksat ja risut maasta ylös. Lopuksi vielä siivottiin kaskialueen ympäristö tarkasti puhtaaksi kaihista helposti syttyvistä aineista, kuten oksista, risuista, kulosta, ym. Näihin valmisteluihin kuului myös ns. alkurovion ja viertokankien teko. Alku rovio tehtiin siten, että otettiin karsittuja runko puita kaskesta, käännettiin puut viertosuuntaan. Näiden päälle laitettiin sytykkeet, siis kuivia näreen oksia, pikku näreitä ja katajia, ja näiden päälle varsinaiset roviopuut, siis kaskessa olevia isompia puita. Nämä. ns. kynnys- eli päänaluspuut laitettiin alkuun sen takia, etteivät mahdolliset sateet paina alkua enää maahan. Tämä alkurovio tehtiin usein kasken molempiin päihin, varsinkin, jos oli isompialainen kaski. Tämä siksi, että työ käy kun tullaan viertämään, tuuli mistä tuuli. Myös viertokanget täytyi olla valmiina, ja nämä tehtiin jos mahdollista, hiukan väärä, eli lenko tyvisestä närepuusta. Kangen pituus oli naisilla 6 kyynärää ja miehillä 7 kyynärää (kyynärä on 24 tuumaa, eli vähän vajaa 61 senttiä). Kangen tyviläpimitta noin 7 8 cm. Kangen tyvipää veistettiin siten, että ns. yläpuoli jätettiin suoraksi ja alapuoli ja kupeet veistettiin yläosan kärjessä yhteen teräväksi. Näin teroitettu viertokanki meni hyvin palavan rovion alle eikä tökkinyt työntäessä maahan. Puut palaessaan roviossa polttivat myös maan kamaran. Kun maan pinta oli palanut, viskattiin roviota työntämällä viertokanki pitkin maan pintaa palavien puiden, siis rovion alle ja äkki heitolla siirrettiin rovio eteenpäin. Näin jatkettiin työtä, kunnes koko kaski oli vierretty. Työ oli tosi kuumaa ja raskasta. Viertoasut olivat: Vanha viltti hattu usein, piikkopaita ja housut. (piikko = pellava tai liina vaatteet), jalassa villa sukat ja tuohi lötöt, tuohesta tehdyt virsuja muistuttavat jalkineet. Sillä erotuksella, että jalan reijän ympärille jätettiin tehdessä tuohien mutkat lenkille, joihin voi pujoittaa punontaisen, siis pellavista käsin punottu nuora. Tällä nuoralla löttö

20 20 sidottiin jalkaan nilkan yläpuolelle, ettei putoa kiireessä nois, ja astu paljaalla jalalla polttavalle palolle. <342> Joskus, vaikkakin harvoin, saatiin kaski polttaa. ns. itse-tulissaan, siis kaskessa oli niinpaljon näreen ja katajan kasvustoa, että se paloi ilman viertänistä. Tällöin sytytettiin kaski ympäriinsä joka puolelta mahdollisimman samanaikaisesti. Täten syntyvä kuumuus aiheuttaa vedon keskelle, joten metsäpalon vaara eliminoitui pois. Tämä työ vaati paljon juotavaa sintupiimää ja kaljaa, sekä erittäin suolaista lahnaa tai jotakin muuta suola kalaa, tietenkin myös piti olla mukana leipää ja voita, vaihtoehtona voi olla kalakukkokin. Sellaisessa työssä on nesteen hukka ja sokerin ja suolan hukka oli erittäin suuri. Viertämisen jälkeen kerättiin jäljelle jääneet kekäleet kokoon niihin paikkoihin, joista maakamara oli jäänyt palamatta, ja ne poltettiin sitten. Näitä kasoja sanottiin rijo läjiksi. Tämä työ oli enimmäkseen lasten hommaa, olihan se hauskaa niitä kalikoita kerätä ja polttaa, vaikkakin työ oli sekin kuumaa ja nokista. Kasken polton ajankohta oli myös tarkoin määriteltävä. Maaperän tuli olla tarpeeksi kuiva, viertäminen tuli suorittaa ennen kuin puihin tuli lehti. Tämä siksi että lehti metsä estää ratkaisevasti tuulen voimaa, ja niin vaikeuttaa kasken polttoa. Myös kasvunsa aloittanut nurmi ei pala niin kuin kulo. Palon jäähdyttyä kylvettiin nokiselle maalle ohran tai nauriin siemeniä, usein kylvettiin molempiakin, tietysti eri paikkoihin palolle. Toisinaan kylvettiin ruistakin ohran kanssa yhteen. Tätä sanottiin juureisrukiiksi, joka joutui leikattavaksi seuraava kesänä. Siemenen kylvössä, paitsi nauriin, miksi ei myös pellavan ja liinan eli hampun, käytettiin yleisesti seuraavaa tapaa: Kylvettiin siementä pari kolme sitkainta (sitkain leveys noin 4 m), nauris kylvettiin joko hiekan seassa tai töpeksimällä, otettiin nauriin siemeniä suuhun josta sitten tosiaan vähän kerrallaan töpeksittiin palolle. Pellava ja liina kylvettiin vasta kynnön jälkeen, kylvö suoritettiin alasti, että maahinen (maanemo) näkee kylväjän tarvitsevan vaatteita. <343> Liina kylvettiin sanoin kuin pellavakin, mutta sääntö oli, että on kylvettävä niin sakeaa, että lude pystyy kulkemaan siemeneltä siemenelle, tarvitsematta astua maahan. Siementen peittäminen

21 21 suoritettiin kyntäen paloaatralla, tämä oli ojilleen aisoilleen ja kurelleen aisojen yhdysosa ja käsien sijat sama kuin peltoaatra. Perälauta oli kuitenkin alaosaltaan kaksihaarainen, joiden päissä oli kiskot, siis lyhemmät raudat kuli peltoaatrassa. Eikä paloaatra tarvinnut luotinta kääntö levyä. Kynnön jälkeen palolla turpeet pienennettiin kuokkimalla. Se oli vähemmän mieleinen komennus (ainakin lapsena). Tämän jälkeen palo vielä karhittiin risukarhilla. Risukarhi oli ennen aikaan aivan yleinen muokkaus väline myös peltoviljelyksessä. Risukarhi valmistettiin seuraavasti: Otettiin ahon laidasta tukeva oksaisia ja tuuheita kuusen latvaosia. Halkaistiin ne keskeltä kahtia, näin saatiin. ns. karhin lautoja, pituudeltaan laudat olivat kolme kyynäräisiä, ja yksi laudoista jätettiin noin kyynäriä pitemmäksi, jotta siitä pystyi karhia tarvittaessa nostamaan tai kannattamaan. Karhilautoja lukumäärä oli joko 7 tai 9, siis aina pariton luku. Tämän jälkeen väännettiin noin 2-3 metrisiä koivuvitsaksia tarpeen mukaan, kuitenkin niin, että joka laudan väliin ja reunoille tuli yksi vitsaspanta kahteen poikittaisriviin. Näillä pannoilla yhdistettiin karhinlaudat yhteen, käyttämällä noin 2- metrisistä juurakkoon päästetyistä näreistä tehtyjä karhin leveyteen sopivia kiiloja. Palon saatettua kasvukuntoon, täytyi tehdä vielä aita halmeen ympärille, ettei eläimet pääse syömään ja turmelemaan kasvustoa. Tämä ympärys aita oli ns. rante aita. <344> Aita ladottiin kaskesta aiemmin otetuista ja palamatta jääneistä rantteista eli roviopuista. Tyypilleen se muistutti oikeaa piste aitaa, mutta seiväs välien pituudet, varakkaiden ja vitsaksien paikat eivät olleet ylitä tarkasti määritelty. Pihaan johtavan polun kohdalle tehtiin veräjä, nyt saatiin jäädä odottamaan ja toivomaan mahdollisimman runsasta satoa. <345>< > Ennen ei ollut siemeneloissa lajike valikoimaa, kuten nykyisin. Oli vain maatiaislajikkeita: ruista, ohraa ja kauraa. Jonkin verran ennen toista maailmansotaa tuli käyttöön myös ns. maatiaisvehnä. Samoihin aikoihin muutamissa talouksissa kokeiltiin ns. suvirukiin kasvatusta ja menestymismahdollisuutta. Nämä viimemainitut hävisivät sotaaikana, joko työvoiman vähyyden ja heikkouden, tai lajikkeiden viljely hankaluuksien ja peltojen ravinne köyhtymisen seurauksena.

22 22 Elonkorjuu Maatiaisohrasta sanottiin, että se joutuu suotuisissa olosuhteissa jopa 6 viikkoon hinkalosta hinkaloon. Siis kasvaa kylvön jälkeen korren, valmistuu jyvät ja joutuu leikattavaksi (kypsyy) tai kuten nyt sanotaan, tuleentuu. Tosi nopea kierto. Viljan kypsyttyä, se leikattiin sirpillä lyhteiksi, jotka sitten koottiin kuhilaille. Sirppi oli maasepän takoma Lähes 5-nurron alakaaren ja pysty osan muotoista taosta, kaari osa oli viikatteen tavoin taottu ja sitten lyöty terään hampaat. Pysty osa eli ruoto oli taottu ohuemmaksi ja päähän päin teräväksi. Tähän tehtiin käden sija siten, että otettiin noin tuuma, puolitoista vahva männyn rungon osa, pituudeltaan noin 15 senttiä, eli reilu kämmenen leveys, jätettiin toiseen päähän yksi tukeva oksa. Kuumennettiin terän ruoto, jonka jälkeen hitaasti naputellen laitettiin käden sijaksi aiottu puu paikoilleen siten, että oksa tuli kaari osan tueksi. Tämän lisäksi vahvistettiin sirppiä kiertäjällä noin tuumaisella tuohi nauhalla, alottaen tuki oksan ja terän välistä, kiertäen terän ja oksan pari kertaa yhteen ja jatkaen sitten kädensijan peittoa aina käden sijan päähän, johon kierrettiin vielä joitakin kerroksia ikään kuin tueksi helpottamaan sirpin pitämistä kädessä. <346> Lyhteeseen laitettiin kasvuston pituudesta ja leikkaajan käden koota ja taidosta riippuen 1-3 koprausta - tarkoittaa niin ison kasan kuin leikkaaja osasi koota leikattuja olkia kerralla käteensä. Lyhteet sidottiin yhteen siten, otettiin olkia käteen noin reilu miehen peukalon vahvuinen nippu, tähkät tai kaurassa röyhelöt otettiin vasempaan käteen, rukiissa oikeaan. pyöräytettiin olki nippu pannaksi lyhteen tyven jännärille noin cm päähän lyhteen tyvestä ylöspäin, siten että panta olkien tyvipuolella kierrettiin tähkä nipun ympäri ja sen jälkeen tyviosalla työntö taittaen pannan alle. Tämän jälkeen lyhteet laitettiin kuhilaille, nuorimmat ja äkkinäisemät laittoi lyhteet olkaakseen, lyhteet ladottiin suvitouvoissa 31 lyhdettä pohjaksi, 3 poikittain ja sitten 3 taas poikittain, rukiissa 4 pohjalle, seuraavaksi 3 sitten 2 ja viimeiseksi 1 lyhde. Suviviljasta tehtiin kuhilas yhdeksästä lyhteestä. rukiista kymmenestä lyhteestä. Kuhilaiden teko oli ennen aikaan itseoikeutetusti vanhan isännän tehtävä, jos hän oli vielä niin työkykyinen että pystyi. Muuten jonkun jo oppineen aikuisen tehtävä.

23 23 Suvivilja kuhilas koottiin siten, kaksi lyhdettä latvat vastakkain ja tyvet noin lyhteen mitan toisistaan erillään, sen jälkeen taas kaksi lyhdettä edellisten kanssa 90 asteen kulmaan, vielä kaksi paria näiden välien kohdalle, sitten hattu lyhde joka taitettiin vähän siteen suupuolelta ja leviteltiin hatuksi kuhilaan päähän. Sateisilla säillä laitettiin leikatut lyhteet ns. letille tai kakkosille. Letitys tehtiin niin että ladottiin lyhteet ristiin tyvet maata vasten ja latvat tähkä osien alta vähän ristiin. Kakkosille laitettiin taas samaan tapaan kuin kuhilaallekin, mutta toiseen kakkoseen 4 lyhdettä ja toiseen 5. Nämä siksi, että vähäinenkin tuuli poisti lyhteistä nopeammin irtovettä, ja saatiin nopeammin lyhteet kuhilaalle. Ainahan syyskesän alkaessa oli vilja aamulla tuoretta, sen vuoksi mentiinkin elopellolle aikaisin, koska tuoreena vilja oli pehmeämpää leikata. Ruislyhteen koko oli myös tarkoin määrätty, sen oli oltava sidottuna siteen kohdalta 8 tuumaa. Lyhteet sidottiin niin tiukoiksi, että sai ottaa lyhteen latva tähkistä ja pyörittää ympäri, että lyhde hajoaisi. Tänä oli myös isäntien vaatimus urakka palkalla leikkaajille. Rukiin leikkaajat laittoivat usein lyhteet sitomisen jälkeen olkaaksiin, tällöin leikkaaja näki leikkuutuloksensa ja urakan leikattuaan oli paremmin aikaa ja hauskaakin tehdä kuhilaat valmiiksi. Ruiskuhilaaseen laitettiin 10 lyhdettä, ensimmäinen laitettiin pystyyn jalkalyhteeksi taivuttaen latvoja hiukan mutkalle, tämän ympärille laitettiin lyhteet kuhilaaksi kuten suviviljassakin. Viljan leikkuu tehtiin melkein aina urakkatyönä, niin oman kuin palkallisen leikkaajan suhteen. Olihan kotiväenkin mielekkäämpää leikata urakalla määrätty lyhde- tai kuhilasmäärä, jonka jälkeen pääsi summa voitoilleen siis loppu päivän sai olla vapaana. Aikuiset miehet ja monet naisetkin leikkasivat päivässä 300 lyhdettä ruista ja satakin kuhilasta suviviljaa. Rukiin leikkuu palkka oli kappa = 5 litraa sadalta lyhteeltä, suviviljasta oli kappa 30 kuhilaalta talon ruoassa. Vanha sanonta oli, kun on kuhilas pellolla niin on tuli tuvassa, siis sitten sytytettiin tuli öljy lamppuun valaisemaan tupaa. Onnenaikaan säästettiin kaikessa, kuten öljyssäkin. Joskus palohalme oli ns. tiettömän taipaleen takana, tämä tahtoo sanoa, että palo oli sellaisen taipaleen takana, ettei sinne päässyt hevospelillä sulan maan aikaan mitenkään. Tällöin täytyi vilja lyhteet varastoida aumaan. <348>

24 24 Auman alusta tehtiin laittamalla aidasta otetuista rantteista melko tiivis ristikko siten, että keskus saatiin laitoja ylesmmäksi. Tämän ristikon päälle ruvettiin latomaan lyhteitä ympyrään niin, että keskelle jäi noin korttelin läpimitaltaan oleva aukko, tämä siksi ettei vilja tunkkaannu eikä idä tai muuten vaurioidu. Näin rakennettiin auma noin miehen korkuiseksi laitamilta, keskus tietysti jäi ylemmäksi. Auma tai aumat, jos oli isompi palo tuli useampi auma katettiin vahvalla havuoksa kerroksella, alkaen auman laidoilta keskukseen, painoksi laitettiin pitkiä rantteita. Riihen täyttäminen Kauniiden syysilmojen vallitessa, jos palo oli lähellä ja paremman taipaleen takana alettiin viikon tuultumisen jälkeen ajaa lyhteitä riiheen. Ensin täytyi Iämmittää riihi lämpimäksi, jonka jälkeen se ripsuttiin havu ja koivu oksista tehdyllä pitkävartisella vastalla lakaistiin riihen laipio, seinät, parret ja pelsimet, tämän jälkeen lakaistiin kaikki roskat uuniin. Parret olivat riihen poikittaissuunnassa, lähes seinästä seinään ulottuvia noin 10 cm keskiläpimitaltaan olevia riukuja. Nämä lepäsivät riihen pituussuunnassa seinä varsilla olevien ns. pelsimien varassa, näitä pelsimiä oli kolmessa kerrassa, ylä-, ala- ja ahdinpelsimet. Parsia oli yksi yläpelsimillä, kahta alapelsimen partta kohden. Ahdinpelsimillä kuljetettiin ns. ahdin lautaa, jolta käsin lyhteet ahdettiin siis laitettiin alapelsimillä olevien parsien päälle, aina kaksi lyhderiviä rinnakkain. Tähän väliin laitettiin sitten yläparsi. Suviviljoissa saatettiin laittaa useampikin lyhde rivi alaparsien päälle. Kun näin oli saatu riihi ahdettua siirrettiin ahdinlauta takaseinälle ja lakaistiin kaikki roskat lattialta ja laitettiin ahdinlaudan päälle riihen nurkkaan. Sitten alkoi riihen lämmitys. Lämmitykseen käytettiin melkein aina huonosti halkeilleita ja halkeamattornia uuni puiksi tarkoitettuja ym. vastaavia pölkkyjä. Riihen lämmitys oli tarkkaa hommaa ja tosiaan ammattimiehen työtä, olihan kiukaat ns. sisään lämpiäviä. Savu tuli kiukaan takaosan päälle muuratuista hormeista ns. sieraimista riihen sisään. Lämmityksen aikana uunin vetoa säädeltiin ovien aukiololla, siis kuinka paljon ovia kulloinkin pidettiin raollaan. Ensimmäisen uunillisen

25 25 lämmittyä, lakaistiin riihen lattia, sillä kuumuus ja savu ajoivat elolliset oliot alas ahdoksesta ja ne tippuivat lattialle. Läjitystä jatkettiin, kunnes ahoksen lämpömäärä oli seuraava. Riihen lämmittäjä painoi kämmenpään kolme kertaa riihen oven yläpuolen sisäseinään. Jos seinä poltti kolmannella kerralla se oli sen merkki, että vilja kuivuu puitavaksi aamuun mennessä. Yli kuumuus saatiin tasaantumaan pitämällä ovia auki vähän aikaa. Riihen puintiin noustiin aamulla niin aikaisin, että riiheys oli puitu aamiaiselle mennessä, riiheen lähdettiin jo kello 3 maissa. Aamiainen oli kello 8. Työt riihellä aloitettiin seuraavasti: Riihen isäntä kävi levittämässä aiemmin puidun olkikuvon lähistölle nurmikolle kos tumaan, Ahoksesta alettiin pudottaa lyhteitä työntämällä alaparsia tyhjään tiiran, jolloin lyhteet putosivat alas. Sitten lyhteet ladottiin lattialle, samalla avattiin siteet. Rukiit ladottiin lyhteiden latvat vähän limittäin vastakkain. Latauksen latominen aloitettiin aina riihen takaseinän jommasta kumasta nurkasta. Isompiin riihiin sopi poikittain 2. latausta, sekä oven suuhun pitkittäin lyhyt lataus. Nyt alkoi puinti riusalla varstalla. Työvälineet Riusoja oli kahta mallia, oli ns. remmiriusa ja ns. tappiriusa. Aikuisten riusan varsi oli 2. kyynärää ja vaaksa, eli noin cm. Kielen pituus oli kyynärä ja vaaksa eli vähän yli puoli varren mittaa. Remmiriusan varsi tehtiin juurikan kanssa kaatetusta näreestä, veistettiin juurikkaan nähden poikittaissuuntaisesti litteäksi. Kieliosa tehtiin aina koivusta kantikkaaksi (8 kanttia). Varren juurikka muotoiltiin siten, että tyviosa jätettiin vahvemmaksi noin sentin matkalta, keskiosa ohennettiin 3-4 cm matkalta senttiä ohuemmaksi ja päähän taas vahvempi osa. Juuriosan pituus noin 10 cm. Kielen päästä veistettiin vinoon lastut 4 kantilta ja kahdelle kantille kiinnitettiin juurikan uraan sopiva rahkeen pätkä tai jotakin muuta lujaa remmiä sen verran pitkäksi, että paremmin pystyi kirimään nahka nauhalla juurikan ja kielen välistä, tämä esti kielen irtoamisen pois puidessa. Tappi riusa tehtiin taas siten, että valittiin tanakka oksainen koivu pölkky, josta veistettiin kieli, jonka toiseen päähän jätettiin se valittu