kulttuurimatkailun 1/2011 8,50 TUULET tuulet UUSI MATKAILUN ERIKOISLEHTI kirja matkalla SLOW KULTTUURI

Transkriptio

1 kulttuurimatkailun tuulet 8,50 TUULET LäHIMATKAILU KULTTUURI HYVINVOINTI NAUTINNOT 1/2011 MATKAILUN TAPAHTUMAT UUSI ERIKOISLEHTI kirja matkalla SLOW KULTTUURI 1

2 TUULET 5 Pääkirjoitus 7 Pakina L-vitamiinia voi nauttia huoletta; mitä enemmän, sen parempi. 8 Kuohuvan aallon alla Merikeskus Vellamossa on nähtävää ja koettavaa useaksi käyntikerraksi. 11 Kotkan draamaopastukset 12 Saanko luvan, satama? Suomen museoteatterin elämysopastuksella uppoudutaan satamatunnelmiin. 13 Merimatkaa luvun henkeen Aleksandr Petrovič Miljukov ikuisti matkamuistiinpanoihinsa höyrylaivamatkan Pietarista Haminaan. 16 Pökköä pesään, sanoo konepäällikkö, vai sanooko? Finnjetin konepäällikkönä toiminut Carl Stenius lähti merille 15-vuotiaana. 18 Hidas matka maustuu yksityiskohdilla Carl Honoré kiertää maailmaa puhumassa hitauden filosofian puolesta. 22 Tuoreita lähimakuja, kiitos Ravintola Wanha Laamannin menu sisältää herkullisia kalaruokia, lähiraaka-aineista valmistettuna. 23 Slow Food 24 Viinitilallisen elämä on työntäyteistä ympäri vuoden Mustilan viinitilalla Elimäellä korostuvat kotimaisuus ja paikallisuus. 2

3 Sisällysluettelo 26 KadosKissa ja mitä löytyi oopperasta Aku ja Jussi lähtivät isoäidin kanssa oopperaan. 29 Draaman käänteitä opastuskierroksilla Piiat, kauppiaanrouvat ja tunnetut taiteilijapersoonat värittävät eteläisen Suomen draamaoppaiden palettia. 31 Janon sammutusta kieltolain aikaan Porvoossa teatteriseurue pääsee pirtukätkön jäljille. 32 Opas Anne Ingman maalaa Helene Schjerfbeckin tarinaa draaman keinoin 34 Stand Up Koomikoista parhaat saavat yleisön silmät kyyneliin. 36 Helsingin kartta piirtyy naisten silmin Kirjaesittelyssä kulttuurihistoriallinen opas pääkaupunkiimme naisten näkökulmasta. 37 Kirja matkalla Kirjailija Outi Alm pohtii kolumnissaan matkalukemisia. 38 Tere tulemast Sirpa Salon Tallinnan matkalla majapaikka jätti ikimuistoiset jäljet. 40 Matkatärpit Tänä vuonna juhlitaan 100-vuotiaita. 3

4 Äänestä ja osallistu kilpailuun! Kerro meille mielipiteesi ja äänestä tämän lehden kaksi kiinnostavinta artikkelia. Kaikki vastanneet saavat seuraavan lehden postitettuna kotiin. Samalla osallistut arvontaan, jonka päävoittona on Savilinnan keraaminen tarjoiluastia Vene, arvo 150 (Veneen pituus 48 cm). Vastaus maaliskuun loppuun mennessä postikortilla TT-TUULET, Huvilakatu 8, Porvoo tai sähköpostitse osoitteeseen Samalla voit kertoa omista herkkupaikoistasi eteläisen Suomen alueella tai voit ilmiantaa paikkakuntasi parhaan kahvilan, kiinnostavimman museon tai rentouttavimman kylpylän. Kerromme vinkkejä lukijoillemme seuraavissa lehdissä. Mielipiteesi on meille tärkeä. Kulttuurimatkailun TUULET -lehden voit myös tilata suoraan kotiosoitteeseen. Tutustumistarjous 3 numeroa 15. Laita tilaus sähköpostilla tilaus@tuulet.fi tai postikortilla TT-TUULET, Huvilakatu 8, Porvoo. Mielellämme julkaisemme myös lukijakertomuksia, tällä kertaa aiheena on junamatkailu. Jos olet tehnyt hauskan tai muuten unohtumattoman junamatkan elämässäsi, jaa muistosi toisten lukijoiden kanssa. Lähetä juttusi meille maaliskuun loppuun mennessä! Lukijakertomusten julkaisusta ei makseta korvauksia ja toimituksella on oikeus niiden editointiin. Toimitus ei vastaa aineistosta, jota se ei ole tilannut, eikä sitä säilytetä tai palauteta. 4

5 TUULET Pääkirjoitus Kulttuurimatkailun Tuulet Ilmestyy 3 kertaa vuodessa Irtonumeron hinta: 8,50 Julkaisija: TT-Tuulet Avoin yhtiö Huvilakatu Porvoo info@tuulet.fi Päätoimittaja: Tuula Lukić puh: Markkinointi: Taila Groth-Sulosalmi puh: AD: Srba Lukić Painopaikka: Painoyhtymä Oy, Porvoo Tämän numeron avustajat: Nina Dahl, Ida Kursi, Sami Serell, Alfred Sinnemäki ja Anni Vaari ISSN-L ISSN Ikimuistoiset matkaelämykset tulevat usein yllätysten kautta, ennakkokäsitysten murtumista sekä sattumuksista ja kohtaamisista, joita ei osannut odottaa. Sykähdyttäviä kokemuksia ei aina edes tarvitse etsiä kaukaa, sillä naapurista, tutustakin paikasta, saattaa löytyä aarre. Meille Kulttuurimatkailun Tuulet lehden tekijöille juuri lähimatkailu on lähellä sydäntä. Tämä lehti sai alkunsa kahden opaskollegan halusta tehdä tuttavuutta lähiseutuumme eteläisessä Suomessa ja Itämeren ympäristössä; alueella, joka tarjoaa runsain mitoin yllätyksiä kulttuurin ystäville. Tuulien teille lähdimme vuosi sitten, kun perustimme Taila Groth-Sulosalmen kanssa yrityksen TT-Tuulet, ja nyt uusi aikakauslehti on saavuttanut ensimmäisen etappinsa. Lehden artikkeleissa kohteita ja tapahtumia, maisemia ja makuja, tarjoillaan tiukkoja rajoja vältellen. Matkustaminen on itsessään kulttuuria, joten molempien tarkastelusta avautuu ääretön näkymä ja ehtymätön juttuaiheiden kirjo. Ensimmäisen numeron pääteema on draama, viettäähän Suomen Kansallisoopperakin tänä vuonna 100-vuotisjuhliaan. Luomme myös katsauksen draamaopastustarjontaan. On upeaa, kuinka moninaisten roolien, todellisten historiallisten henkilöiden tai ajan kuvaan sopivasti keksittyjen hahmojen kautta kohteisiin voikaan tutustua. Meritunnelmiin eläydymme Kotkan Merikeskus Vellamossa, joka on oivallinen talvikohde. Vellamon sisältörikkaat näyttelyt ovat innoittaneet myös siirtymään ajassa taaksepäin, 1800-luvun höyrylaivanostalgiaan ja hitaaseen matkantekoon. Hitauden filosofia kulkee lehden artikkeleissa vakaana pohjavirtauksena sisältyen ajatusmaailmaamme kokonaisuudessaan. Matkustamisessa määränpää ei aina ole se tärkein asia, vaan itse matkanteko. Matkaa voi toki tehdä omassa mielikuvituksessaan tai vaikka virtuaalisesti, mutta Kulttuurimatkailun Tuulet haluaa kannustaa konkreettiseen irtiottoon kotikulmilta ilman ylimitoitettuja suunnitelmia, avoimin mielin ja meneillään olevasta hetkestä nauttien. Tuula Lukić, päätoimittaja kulttuurimatkailun tuulet 5

6 Kulttuurimatkailun TUULET seuraavassa numerossa Pienoismallien hurmaava maailma, pienoisrautateitä ja nukkekoteja Matkailua rautateillä, nostalgiaa ja nykyajan mukavuutta Hangossa herkutellaan ja voidaan hyvin 6

7 TUULET Pakina Vitamiineja tarvitaan Nykypäivän tutkimukset tuovat ravinnosta esiin uusia seikkoja, joskus hyvin ristiriitaisiakin. Joskus on voi pannassa, toisinaan taas suositellaan pelkästään voita ja kevytlevitteet ovat pahasta. Tällä hetkellä suomalaisten D-vitamiinin saannista ollaan kovasti huolissaan. Kautta aikojen Suomessa lapset ovat saaneet Vitol-tippoja ja nyt D-vitamiinilisää suositellaan myös aikuisille. C-vitamiinin vaikutus vilustumisen ja flunssan hoitoon on ollut kiistakapulana yhdysvaltalaisen tohtori Linus Pauligin tutkimusten ajoista alkaen. A-vitamiinistakin on varoitettu: se on rasvaliukoinen, eikä sitä saa nauttia liikaa. Amerikkalainen ravintotieteilijä Elson Haas, 1142-sivuisessa kirjassaan Staying Healthy with Nutrition: the complete guide to diet and nutricional medicine (1992), kertoo omista tutkimuksistaan koskien L-vitamiinin vaikutuksia. Hänen mielestään L-vitamiini on tärkein vitamiinimme. Tämä vitamiini on välttämätön jokaisen solun ja kudoksen toiminnalle. L-vitamiinia tarvitaan myös aivojen ja sydämen toimintaan. Mitä enemmän L-vitamiinia saa, sitä enemmän ihminen itse sitä kehittää. L-vitamiinia tarvitaan erityisesti surujen ja murheiden aikaan. Saantisuositukset: L-vitamiinin liikasaannista ei ole koskaan todettu mitään sivuvaikutuksia. Suuria määriä L-vitamiinia nautittaessa ihminen voi entistä paremmin, eikä vitamiinin yliannostuksesta ole siis vaaraa. L-vitamiinin puute taas aiheuttaa monenlaisia vaivoja: väsymystä, lisääntyvää stressin tunnetta, addiktioita alkoholiin ja voimakkaampiinkin huumeisiin. Myös seksuaalisen toiminnan häiriöitä esiintyy lähes kaikilla L-vitamiinin puutteesta kärsivillä. Vaikeimmat vaivat ovat sydänperäisiä. L-vitamiinin puutosoireita esiintyy helposti ammateissa, jotka vaativat henkilöltä paljon älyllistä työtä. Vaaravyöhykkeessä ovat liikemiehet ja muut rahamaailmassa työskentelevät sekä erityisesti poliitikot. Saantilähteet: L-vitamiinia saadaan useimmiten äideiltä ja isiltä. Mummot ja vaarit jakavat sitä lapsenlapsilleen mahtavina annoksina, sisarukset ovat myös hyviä L-vitamiinilähteitä. Nuoruusiässä lähde helposti uupuu, kun se on kätkettynä syvälle sisimpään. Kotieläimet ovat erinomaisia L-vitamiinin tuottajia ja varsinkin yksinäisille ihmisille koiralta saadun L-vitamiinin on todettu tuovan erikoista hyvinvointia: ulkoilua, liikuntaa sekä elämäntapojen säännöllistymistä. L-vitamiinia on paljon kotona leivotussa pullassa ja uunissa pitkään haudutetussa karjalanpaistissa, jonka valmistumista odotellessa ulkoillaan perheen kesken pulkkamäessä. Käyttö: Koska L-vitamiini on niin tärkeä, valtiovallan tulisi miettiä, voitaisiinko suomalaiseen juomaveteen lisätä kyseistä ainetta. Erikoisesti L-vitamiinia tarvittaisiin sairaaloissa ja vanhustenhoidossa, joten näissä laitoksissa voitaisiin L-vitamiinia suihkuttaa ilmaan kaikkien hengitettäväksi. Päiväkodeissa ja alakouluissa opettajat voisivat jakaa aamuisin annoksen L-vitamiinia. Nuoret varmaankin piilottaisivat annoksensa pitkiin hihoihinsa, joten teineille vitamiini annosteltaisiin parhaiten savuna ilmaan hevimetallin kera. Annostus: L-vitamiinille ei ole suositeltua vuorokausiannosta. Megaannoksia tarvitaan erikoisesti stressiperäisissä- ja mentaalitason oireissa, kuten peloissa, masennuksessa ja vihassa, koska nämä häiriöt tuhoavat tehokkaasti elimistössä olevan vitamiinivaraston. Lapset tarvitsevat tätä vitamiinia huomattavan suuria määriä, samoin vanhukset. Annostus vaihtelee henkilöstä toiseen, kaikille kuitenkin vähintään neljä halausta päivässä. Sillä voidaan estää pienet L-vitamiinivajaukset, kuusi halausta ylläpitää hyvinvointia ja kymmenen halausta hoitaa vakavia puutosoireita. Taila Groth-Sulosalmi Suomeksi Vitamine L(ove) voidaan kääntää R(akkaus)-vitamiiniksi. 7

8 8

9 Kuohuvan aallon alla Merikeskus Vellamo on avoinna ympäri vuoden ja se tarjoaa vilkkaan kesäkauden vastapainoksi oivallisen vaihtoehdon myös talvikohteena. Ilmari Lahdelman suunnittelemassa, meren kuohuvaa aaltoa muistuttavassa rakennuksessa toimivat Suomen merimuseo, Kymenlaakson museo sekä Tietokeskus Vellamo. Lisäksi saman katon alla pääsee nauttimaan ravintola Laakonkin antimista ja hankkimaan laadukkaat matkamuistot museokauppa Plootun monipuolisesta valikoimasta. Merikeskus Vellamo, Tornatorintie 99, Kotka. Avoinna ti, to-su ja ke Alle 18v. sisäänpääsy ilmainen. Lisätietoja puh:

10 Vedenhengen ja kalevalaisen veen emosen mukaan nimensä saanut Merikeskus Vellamo avasi ovensa yleisölle Kotkassa kaksi ja puoli vuotta sitten. Se rikkoi heti kävijämääräennusteet ja itsekin olin niiden kymmenien tuhansien joukossa, jotka ensimmäisten kuukausien aikana paikkaan tutustuivat - ja ihastuivat. Alkuhuuma on nyt ohi, mutta uusi vierailu osoittautuu aivan yhtä antoisaksi kuin ensimmäinenkin, jollei jopa antoisammaksi, kun sisällöstä on jo saanut tuntuman. Suomen merimuseo ja Kymenlaakson museo pitävät sisällään niin valtavasti nähtävää ja koettavaa, että läpikäymiseen saa vaivatta kulumaan useita tunteja. Tosin, vaikka olisi meren ja historian vankkumaton ystävä, ei koko tarjottimen antia voi Vellamossa ahmaista yhdellä kertaa. Meren pohjalta sataman valoihin Merimuseossa on ihmeteltävänä kaikkea mahdollista maamme merenkulkuun liittyvää ammoisista ajoista nykypäivään asti. On navigointivälineistöä, hylyistä nostettuja aarteita ja purjelaivojen pienoismalleja. Toimintapisteissä voi pelata laivanupotusta, kokeilla ankkurinnostoa tai kurkistaa entisaikojen hytteihin, kuten suomalaisten ylpeyden, Finnjetin, B- luokan hyttiin. Yhdessä hetkessä on moneksi. Se karkaa käsistä. Se tuntuu ikuisuudelta. Onni voi tuntua silmänräpäykseltä ja suru loputtomalta... Kirjailija Kari Järvelän sanat avaavat tien Kymenlaakson museoon, joka esittelee paikallista kulttuuriperintöä. Päänäyttely Virtaa kertoo Kymenlaakson arjesta ja juhlasta aina tehtaan pillin huudoista Kotkan meripäiviin. Virta vie rajan pintaan, meritaisteluun, kauppatorin mukulakiville, ihmisten tarinoihin kalliomaalauksista valokuviin. Molemmat museot sisältävät runsaasti esineistöä. Multimedian välityksellä saatava tietosisältö sekä näyttelyiden jako teemoittain helpottavat kokonaisuuden hahmottamista. Vellamossa herätellään myös eri aisteja. Kannattaa ainakin hetkeksi istahtaa Joutilaisuuden tilaan kuuntelemaan hiljaisuutta. 10

11 Kotkan draamaopastuksia Maria Purpur Vanha leskirouva, everstinna Maria Feodorovna Purpur, vie opastettavat vuoteen 1855, jolloin englantilaiset polttivat Ruotsinsalmen linnoituksen Krimin sodan tuiskeissa. Leskirouva sai jääräpäisyydellään pelastettua tuholta Kotkan Pyhän Nikolaoksen kirkon. Olga Druschinin Langinkoskella, Siikakoskella ja Kyminlinnassa voi seurata 1900-luvulla eläneen Olga Druschinin elämää. Hän kuului avioliiton kautta tunnettuun kauppiassukuun ja jatkoi puolisonsa kuoleman jälkeen tarmokkaasti liiketoimia muun muassa vuokraamalla kalastuspaikkoja ja myymällä lohta Viipuriin ja Pietariin. Henkilökohtaiset muistot heräävät Oman laajan katselmuksen tarjoaa Kymenlaakson museoon kuuluva Merivartiomuseo, joka vetää puoleensa joka kerta Vellamossa käydessäni, sillä isoisäni Onni Matinpoika Paasi toimi aikanaan merivartijana nykyään Venäjän puolelle kuuluvassa Pitkäpaadessa. Lapsena vietin monia ikimuistoisia kesiä rajavyöhykkeellä Virolahdella Tuuholman saaren kauniissa poukamassa. Saaren korkeimmalla huipulla oli vartiotorni ja merivartioston alus kiinnittyi usein laituriin meidän veneemme seuraksi. Suomen merivartiosto sai alkunsa laittoman viinakaupan valvonnasta kieltolain aikaan. Esimerkiksi Suursaaresta matkattiin 1920-luvulla ahkerasti Viroon tekemään pirtukontrahteja, eikä pullojen piilottelussa ja naamioinnissa mielikuvitusta säästelty. Jatkosodan jälkeen merivartijat muun muassa osallistuivat miinanraivaukseen, kun lähivesiltämme piti poistaa yli neuvostoliittolaisten, saksalaisten ja suomalaisten laskemaa miinaa. Nykyään merivartiointi on osa Rajavartiolaitoksen toimintaa. Kahvimuija Enni Sopanen Kahvimuijan matkassa pääsee aikamatkalle 1950-luvun satamaan. Kotkan kantasataman laiturilla kuullaan muun muassa kahvimuijan ja naislastaajien työstä. Vuorineuvoksetar Fanny Ruth Vuorineuvos William Ruth perusti tehdasyhdyskunnan Karhulaan 1800-luvun lopulla. Hänen puolisonsa Fanny esittelee draamaopaskierroksella William Ruthin kadun rakennukset ja kertoo tarinoita omasta perhe-elämästään sekä tehtaan lasinpuhaltajien ja muiden työläisten elämästä. Muita Kotkan draamaopastuksia Keisarinna Langinkosken kalastusmajalla (rooli erikseen tai keisari Aleksanteri III kanssa). Lisäksi Lotta Haukkavuoren näkötornissa, Kotkan ruusu sekä Kamarineito Langinkosken keisarillisen kalastusmajan maisemissa. Lisätietoja: Kotkan matkailutoimisto, puh Teksti ja kuvat: Tuula Lukić Langinkoskella voi siirtyä 1800-luvun loppupuolen tunnelmiin, kun Venäjän keisari Aleksanteri III ja keisarinna Maria Feodorovna kertovat perheensä kesänvietosta Suomessa, kaukana Pietarin palatsien loistosta ja hovietiketin kahleista. Kuvassa Hannu ja Liisa Saarinen. Asujen suunnittelu Minna Manninen, valmistus Nuorten työpaja, Kotka. 11

12 Saanko luvan, satama? Suomen museoteatterin elämysopastus Saanko luvan, satama? höystyy hauskasti faktalla ja fiktiolla. Tunnin pituisella kierroksella ammattinäyttelijät tarinoivat menneistä ajoista, ihmisistä ja arjesta Oulun, Liverpoolin ja Kotkan satamien liepeillä. Opastus liittyy Kotkan Merikeskus Vellamossa esillä olevaan näyttelyyn Sataman matkat Iris Nederlagin lanteet keinuttelevat valtavaa vannehametta ja pitsihatusta rönsyilee vaaleansinisiä ja punaisia rusettinauhoja. Rouva esittää ryhmällemme teekutsun ja uskaltaa avojalkaisena oululaisena väittää, että oululaiset ovat kuin halvasta nahasta tehty kukkaro, mutta täynnä rahaa. Iris on oululaisen tervaporvari Felix Nederlagin puoliso, eikä hän jätä ketään kylmäksi Suomen museoteatterin elämysopastuksella Merikeskus Vellamossa. Ryhmämme kulkee tiiviisti rouvan kannoilla lankonkia pitkin kartalle, missä saamme valita mieleisemme matkakohteen. Yksi tahtoo Etelä-Afrikkaan, toinen Australiaan, kuka minnekin unelmiensa mukaan. - Liverpoolin kautta on mentävä joka tapauksessa, Iris muistuttaa ja vie meidät passintarkastukseen. Ehkäpä se luvattu teekupponenkin meitä odottaa ennen merenylitystä. Meille ei mikä tahansa kuppi kelpaakaan, haisusiteettia (high society) kun olemme. Ikävä kyllä Iriksen poika Eevert on jo ehtinyt lastata teeastiastot ruumaan, aivan kuten rommit, pelimerkit, tervatynnyrit ja kaappikellot. Ilman juomaa, mutta asiaankuuluvat teenjuonnin salat omaksuneina, astumme laivaan ja suuntaamme kohti Liverpoolia. Saanko luvan, satama? -elämysopastus jakautuu kahteen osaan. Iriksen ja Eevertin matkassa kuljetaan sulavasti 1800-luvun Oulusta Liverpooliin. Aikakausi ja tyyli vaihtuvat, kun siirrytään reilu sata vuotta ajassa eteenpäin Kotkaan, missä touhottavat Eevertin lapsenlapsi Sirkka Välipää sekä föörmanni Ilmari. Elämysopastus on todella elämys. Näyttelijät Helena Ryti ja Juhani Haukka kuljettavat taitavasti tarinaa ja ottavat opastettavat kumppaneikseen kiehtovalle matkalle. Yleisö osallistuu tarinan etenemiseen, mutta ei pakonomaisesti. Ryhmästä löytyy yleensä aina muutamia, jotka vetävät muut mukaan juoneen. Ammattiesiintyjät onnistuvat myös kiertämään kaukaa teennäisyyden karikot. Huumorin siivin mennään, mutta suunnan antaa runsas asiatieto, joka välittyy kuulijoille kuin huomaamatta. Roolihenkilöt vaihtelevat siten, että kierroksella on toisinaan myös Felix Nederlagia näyttelevä Eero Enqvist. Suomen museoteatteri lähestyy historiaa teatterin keinoin taustatiedot tarkkaan selvittäen. Ryhmään kuuluu kuusi aktiivista ammattinäyttelijää, joilla jokaisella on omat vahvuusalueensa kuten esimerkiksi historiatiede, tanssi tai viittomakieli. Teatteri työskentelee taiteen ja tieteen rajamaastossa. Se valmistaa esityksiä nimenomaan museoihin ja jalkautuu tarvittaessa muuallekin. Helsingin Päivälehden museoon valmistuu V.A. Koskenniemestä kertova esitys tammi-helmikuun ajaksi. Kotkan Merikeskus Vellamossa elämysopastukset jatkuvat ainakin kevään 2011 ajan. Kierrokselle voi osallistua Vellamon ilmoittamina aikoina tai opastuksen voi tilata yksityisesityksenä. Sataman matkat , Oulu Liverpool Kotka Helsinki erikoisnäyttely on esillä asti. Lisätietoja Suomen museoteatterista: Teksti ja kuva: Tuula Lukić 12

13 Merimatkaa 1800-luvun henkeen Kuvaaja: J. A. Rosqvist Suomen merimuseo. 13

14 Ihminen, joka on kerran kokenut matkustamisen hurmaa, ei voi koskaan asettua. Halu nähdä uusia maisemia ja kokea elämyksiä voimistuu hänessä joka matkalla ja kasvaa lopulta kyltymättömäksi intohimoksi, krooniseksi taudiksi. Näin antaumuksellisesti kirjoittaa matkailun huumasta Aleksandr Petrovič Miljukov matkamuistiinpanoissaan Suomesta vuosilta Tämä venäläinen kirjailija, tutkija, opettaja ja sanomalehtimies oli kaiketi jo kiertänyt muuta Eurooppaa kertakaikkisen tarpeekseen, koska hän heti kirjansa alkulehdillä kuvailee Eurooppaa yllätyksettömäksi, kuin puistoksi, jossa jokainen polku on ennestään tuttu. Suomea hän sen sijaan pitää neitseellisenä maana, josta kuului kerrottavan salamyhkäisiä tarinoita. Onneksi Miljukovin ihastuttava kirja osui käsiini, sillä sisämaan matkakertomusten lisäksi mukaan on päässyt muutaman sivun verran kokemuksia laivamatkasta Pietarista Viipurin kautta Haminaan. Mieluusti olisin jatkanut kirjan lukemista vielä senkin jälkeen, kun Miljukov lähtee Åbo-nimisellä laivalla Helsingistä kohti Räveliä eli Tallinnaa, mutta nuo tarinat häipyvät ulottumattomiin kuin rauhattomana aaltoileva meri. Merimatkat taittuivat 1800-luvulla höyry- tai siipirataslaivoilla. Suomen ensimmäinen höyrylaivavarustamo Åbo Ångfartygs Bolag perustettiin Turkuun Sen ensimmäinen alus, Furst Menschikoff, kulki reittiliikenteessä kuuden solmun nopeudella väliä Turku-Degerby-Tukholma 18 tunnissa. Yhtiön seuraava laiva alkoi liikennöidä reitillä Turku-Helsinki-Tallinna-Kronstadt (Pietari). Muualla maailmassa höyryn voimalla oli vesitse edetty jo parikymmentä vuotta aiemmin, Yhdysvalloissa vuodesta 1807 ja Britanniassa vuodesta 1812 alkaen. Helsinki vastaanotti ensimmäisen höyrylaivan toukokuussa 1833, kun kenraalikuvernööri Menschikov saapui valmistelemaan keisariparin vierailua. Keisari Nikolai I ja keisarinna Aleksandra saapuivat pari viikkoa myöhemmin Ischora-höyrylaivalla. Miljukov osti laivaliput Suomen laivavarustamon konttorista Unionen -nimiseen laivaan. Se oli vanha, tekniikaltaan alkukantainen...siisteydeltään ja mukavuuksiltaan varsin vaatimaton. Täysinpalvelleena alus oli huhujen mukaan joutumassa julkiseen huutokauppaan. Lähtöpäivänä Kronstadtin satamassa oli monia sitä paljon komeampia laivoja. Laitureissa oli myös useita lipuin koristeluja aluksia ja suuren Rossija-risteilijän kannella pauhasi musiikki. Laivan lähtiessä, tunnin aikataulusta myöhässä, matkustajat tekivät pian tuttavuutta keskenään. Sekalainen seurakunta muodostui sairaista tai puoliterveistä pääkaupunkimme talouselämän ja hallinnon uurastajista, joista useimmat matkasivat Helsinkiin. Jotkut heistä olivat menossa kylpemään, toiset nauttimaan kivennäisvesiä... Monien kohteena oli siis Helsingin Ullanlinnaan vuonna 1838 valmistunut Kaivohuone, jossa tarjottiin muun muassa muta-, rikki- ja maustekylpyjä. 14

15 Miljukovin tarkka silmä huomioi, että monet virastopölyn peittämät pietarilaiset piristyivät jo laivan lounaalla, vaikka se ei ollutkaan kovin ravitseva. Pettymys saattoi olla pikku merimiehillä melkoinen, sillä Unionen-laiva jätti Haminassa kyydistään vain Miljukovin parin matkatoverin kanssa. Ennen rautateitä höyrylaiva oli varsin kätevä kulkuneuvo. Pietarista pääsi Ouluun asti laivalla. Tärkeitä reittiliikenteen isoja satamia Itämeren rannalla olivat Pietarin ja Tukholman lisäksi Tallinna, Riika ja Lyypekki. Laivamatkustus oli kausiluonteista, sillä talvella ja syysmyrskyissä laivat pysyttelivät poissa mereltä. Väylätkin olivat kehnosti merkittyjä luvun lopulla valmistuivat Suomen ensimmäiset jäävahvisteiset alukset ja jäänmurtajat. FÅA Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö perustettiin vuonna 1883 ja sen talviliikenteeseen sopivat laivat Astraea ja Urania aloittivat liikennöinnin Matkustamisen yleistyessä laivoista pyrittiin tekemään viihtyisiä, etenkin I-luokassa matkustaville, joilla saattoi olla hytissään suihku ja kylpyhuone. II- ja III -luokissa matkustavat saivat tyytyä vaatimattomampiin oloihin. Monet Itämerellä kulkevat alukset kuljettivat 1800-luvulla siirtolaisia, joiden lopullinen päämäärä oli Amerikka. Näillä matkaajilla ei useinkaan ollut varaa loisteliaisuuteen ja he saivat syödä omia eväitään, kun eliitti nautti ylellisyydestä omissa ruokailusalongeissaan. EPILOGI 1960-luvulle asti matkustajalaivat käyttivät höyryvoimaa, mikä oli matkustajien kannalta mukavamapaa hiljaisen ja tasaisen käynnin vuoksi. Matkustajamäärät alkoivat kuitenkin kasvaa voimakkaasti 1950-luvulla, jolloin liikenteeseen alettiin kaivata suurempia ja nopeampia aluksia. Höyrylaivat eivät myöskään enää täyttäneet kansainvälisiä turvallisuumääräyksiä. Elintason kasvun myötä matkustaminen oli mahdollista yhä suuremmalle joukolle ihmisiä luvun alussa Suomen matkustajalaivoilta poistettiin luokkajako. Teksti: Tuula Lukić Lähteet: Aleksandr Petrovič Miljukov: Kuvauksia Suomesta. Matkamuistiinpanoja vuosilta Toim. Sergei Pogreboff. SKS, Helsinki Laiva saapui Helsinkiin. Helsingin matkustajalaivaliikenteen kehitys 1830-luvulta nykypäivään. Toim. Blomgren, Malmberg, Raudsepp. Oy Raud Publishing Ltd., Helsinki Suomen merimuseon päänäyttely, Merikeskus Vellamo, Kotka. Pakollisia pelastusvenepaikkoja oli avomerilaivoilla oltava 30 prosenttia suurimmasta sallitusta matkustajamäärästä. Kenelleköhän ne oli varattu, jos haveri sattui ja laiva oli täysbuukattu? Viipurin välipysähdyksen jälkeen Unionen-laiva jatkoi Suomen etelärannikkoa pitkin kohti Haminaa. Leppoisa reitti miellytti Miljukovia, koska saariston suojissa välttyi meritaudilta ja sai nauttia vaihtelevimmista maisemista kuin avomerellä. Sadat saaret lipuivat silmiemme ohi joko paljaina, merestä nousevina kallioina, sammaloituneina, pensaita tai tuuheaa kuusikkoa ja mäntyä kasvavina. Kahta samannäköistä ei niistä löydy, ja aivan kuin kaleidoskoopissa graniitista ja vihreydestä syntyy alati uusia arabeskeja. Miljukov runoilee silmiemme eteen kauniin kesäisen saariston, ennen kuin yö saapuu ja laiva laskee ankkurin Haminan edustalle. Rannalta ammutaan tervehdyslaukaukset ja kaupungin palovahti ilmoittaa: Kello on yksitoista ja kaupungissa kaikki hyvin! Hetkessä lähtee rannalta joukko pikkuveneitä; nuoret pojat ja tytöt soutavat kilpaa ansaitakseen pari lanttia. He ympäröivät laivan kuin kärpäset hilloleivän ja kamppailevat kyytiläisistä ja näiden matkatavaroista. Kiinnekohtia, jotka ovat eri tavoin vaikuttaneet suomalaisten laivamatkustukseen Itämerellä 1950-luvulta lähtien: 1954 Pohjoismainen passivapaus 1957 Oy Siljavarustamo perustettiin 1959 Rederi Ab Vikinglinjen perustettiin 1959 Suomen ja Ruotsin välille ensimmäinen varsinainen matkustaja-autolautta 1977 Finnjet aloitti liikennöinnin (Helsinki-Travemünde) 1989 Tallink aloitti liikennöinnin (Helsinki-Tallinna) 1991 Viron itsenäistyminen 1994 Matkustaja-autolautta Estonian onnettomuus 1995 Suomen EU-jäsenyys 1996 Verovapaan alkoholin tuonnille 20-tunnin aikaraja 1999 EU:n alueella alkoholin verovapaus päättyi - Ahvenanmaa säilyi poikkeusalueena 2009 Viisumivapaus Pietariin risteilyaluksilla korkeintaan 72 tuntia kestävillä matkoilla 15

16 Pökköä pesään, sanoo konepäällikkö, vai sanooko? Carl Stenius kulki Finnjetin matkassa alusta lähes loppuun asti. Suurissa saleissa skoolaillaan ja lautasille kipataan mätiä ja smetanaa. Toisaalla tanssiparketti paukkuu ja eksoottiset juomasekoitukset värittävät baaritiskiä. Jossain laivan uumenissa, musiikin, lasien kilinän, naurun ja kuorsauksen tavoittamattomissa, moottorit jyskäävät ja vievät laivaa sinne, minne pitää. Tämä on konepäällikön valtakunnan ydintä, mutta tarkkaileeko hän koko matkan mittareita ja kuulostelee koneiden käymistä? Finnjetillä piirua vaille 30 vuotta työskennellyt, nyt eläkkeellä oleva konepäällikkö Carl Stenius virnistää hyväntuulisesti vähän vikaan menneelle arvaukselle. - Konepäällikön tehtäviin kuuluu kaikki, millä on jotain tekemistä mekaniikan ja tekniikan kanssa. Laiva on iso huoltoalue ilmastointeineen kaikkineen. Työalueeseen sisältyvät niin keittiön koneet kuin hyttien vessat, ja tulihan sitä vuosien varrella tehtyä kaikenlaista hampaiden liimaamisesta rollaattorin renkaiden paikkailuun, Stenius naurahtaa. Konepäällikön perushomma on kuitenkin se, että laiva liikkuu. Steniuksella näihin perushommiin kuului ensinnäkin polttoainetankkaus. Finnjetillä se tarkoitti esimerkiksi Helsinki-Travemünde -välillä 700 kuutiota joka toinen päivä. Finnjetillä oli kupeissaan aikansa tehokkaimmat moottorit, joilla se pystyi etenemään 30 solmua eli noin 55 kilometriä tunnissa. - Ne olivat samantyyppiset turbiinit kuin lentokoneissa, vain laivaan sovellettuina. Se oli Suomessa ainutlaatuista, aiemmin samanlaisia oli ollut ainoastaan sotalaivoissa. Kahden kaasuturbiinin lisäksi Finnjetiin asennettiin myöhemmin kaksi dieselmoottoria polttoainetaloudellisista syistä, Carl Stenius kertoo. Finnjet liikennöi ympäri vuoden, ja se oli koneistonsa antamalla hevosvoimalla jopa tehokkaampi kuin jäänsärkijät. Jäistä puheen ollen Finnjet järjesti monina talvina erityisiä jääristeilyitä, joista saksalaiset olivat ihmeissään. Kuva: Carl Stenius 16

17 - Saksalaiset pitivät niistä, sillä ice cruising oli heille uutta ja erikoista. Joskus jäisellä merellä näkyi myös hylkeitä, mikä oli keski-eurooppalaisista eksoottista, Stenius muistelee. Hyvä henki Carl Steniuksella itsellään on takanaan 35 vuoden käynnit Saksassa. Merille hän lähti jo 15-vuotiaana, ensin rahtilaivoille, sitten Finnhansalle ja lopulta Finnjetille, jonka matkassa hän kulki alusta loppuun, vuodesta 1977 vuoteen Aviopuolisokin löytyi Finnjetiltä. - Työyhteisössämme oli hyvä henki, oltiin tiiviisti yhdessä. Työ oli vaihtelevaa, eikä ikinä ollut ikävä mennä töihin. Ennen lapsen syntymää meillä oli vaimon kanssa aina samat vuorot, yksi jakso merellä ja yksi maissa, ei siitä muuten olisi mitään tullut. Carl Stenius kulki Finnjetillä telakoille Göteborgia ja Amsterdamia myöten. Hän oli mukana Atlantin ylityksellä vuonna 2005, kun laiva vietiin hurrikaani Katrinan tuhoamaan Baton Rougeen, New Orleansiin, opiskelijoiden asuntolaivaksi. Näissä Missisipin maisemissa Stenius poistui Finnjetiltä viimeisen kerran. Finnjet vietiin myöhemmin Bahamalle, jonne laiva jäi makaamaan käyttämättömänä. Lopulta vuonna 2008 tämä maailman nopein matkustaja-autolautta päätyi - nostalgian ryydittämästä pelastusyrityksestä huolimatta - romutettavaksi Intiaan. Teksti: Tuula Lukić Mitään suurempia kriisitilanteita ei Steniukselle vuosien varrella Finnjetillä tullut vastaan. Kerran paloi dieselmoottorihuone Travemünden sisääntulossa ja joskus oli muutamia pieniä palon alkuja laivan sisätiloissa. Turvallisuus oli kuitenkin sitä luokkaa, että jos joku oli jättänyt hytissä suihkun oven auki, niin höyry herätti hälyttimet. - Erilaisia episodeja mahtui joka matkaan. Tehtäviini kuului myös pelastushelikopterin vastaanotto, jos laivalla oli sattunut sairastapaus. Niitä oli silloin tällöin, milloin sydänkohtauksia, milloin äkillisiä synnytyspolttoja. Yleensä kopteri tuli Ruotsista, mutta harjoituksia teimme Suomen rajavartioston lentäjien kanssa. Suosikkikaupungikseen Itämeren rannikolla Stenius nimeää Lyypekin. - Saksalainen makkara ja elämänmeininki on sellaista, josta tykkäsin. Talvetkin ovat Saksassa leudompia ja Lyypekistä lähdettiin usein vielä eteenpäin autolla Eurooppaan. Näinhän tekivät juuri ne sadattuhannet matkaajat, jotka vuosien saatossa pääsivät Finnjetillä Helsingistä Travemündeen ennätyksellisessä 22 tunnissa. Laiva siirtyi vuonna 1997 Tallinnan reitille ja myöhemmin se liikennöi myös Rostockin ja Pietarin väliä. Helsinki New Orleans Intia Finnjetillä oli hyttipaikkoja noin Koska jokainen laivamatkustaja tuottaa noin 150 litraa jätevettä vuorokaudessa, voi tästä hahmottaa, minkälaisissa mitoissa Itämerta päivittäin etenkin kesällä saastutetaan, jos jättimäisten risteilijöiden jätevedet sinne lasketaan. Jätevesien tyhjennys on koneosaston vastuualuetta. - Finnjet rakennettiin niin, että mahdollisimman vähän jätevesiä pumpattiin mereen. Mutta ongelma ei ole vain laivan tekniikka, vaan myös satamien tarjoamat palvelut. Tällä hetkellä Itämerellä ainoastaan Helsingissä, Turussa ja Tukholmassa on laivoilla mahdollisuus pumpata jätevedet viemäriverkkoon, Stenius huomauttaa. Kuva: Tuula Lukić 17

18 Hidas matka maustuu yksityiskohdilla Kanadalainen toimittaja-kirjailija Carl Honoré on yksi Slow-liikkeen ja hitauden filosofian viestinviejistä maailmalla. Lokakuussa hän piipahti Suomessa esittelemässä kirjojaan Perhe paineessa ja Slow elä hitaammin. 18

19 Hidas matkailu tekee tuloaan paradoksaalisesti yhä kiihtyvällä vauhdilla. Hidas matkanteko maustuu rikkailla yksityiskohdilla, kun taas kiireessä ei ehdi kuin hotkaista ja matkan vivahteet jäävät kokematta. Kuva: Randy Quan, Menevässä maailmassa päivät, viikot ja kuukaudet aikataulutetaan tarkkaan ja hyvissä ajoin, joillakin jopa vuosia etukäteen. Vapaaehtoista ja pakollista tekemistä tuppaa yli inhimillisen sietokyvyn, mutta mistään ei oikein haluaisi luopua. Onneksi sentään lomalle ja vapaapäiville on varattu allakassa paikkansa. Vai onko? Ja kuinka moni irrottautuu kotimaisemista vain siirtääkseen kiireen lomakohteeseen viimeiseen minuuttiin aikataulutettuna? - Kun matkustamme kiireessä, menetämme pienet yksityiskohdat, jotka tekevät kohteesta matkan arvoisen. Poukkoilemme paikasta toiseen halutessamme nähdä mahdollisimman paljon lyhyessä ajassa. Samalla menetämme ilon ja nautinnon. Kun sitten palaamme kotiin, olemme loman tarpeessa, Carl Honoré toteaa. Matkaa ei voi suunnitella kuin sotaretkeä 1980-luvulla alkunsa saanut, vielä muotoaan hakeva Slowliike kurkottelee pitkin maapalloa kaikille elämän alueille. Slow-ajattelun positiivisessa ytimessä laatu menee määrän edelle oli kyseessä sitten työ tai vapaa-aika, ruoka, seksi, lasten kasvatus tai matkustaminen. Hitaan elämän kannattajat toivovat, että ihmiset ymmärtäisivät hidastaa vauhtia, ennen kuin terveys on mennyt, perhe hajonnut tai vimmainen kulutus tuhonnut maapallon. Pinnallinen, aggressiivinen ja stressaava nopeuden ihannointi on ajamassa monet piippuun. Monet meistä kyllä ymmärtävät yskän, mutta käytännössä suunnan muuttaminen tuntuu vaikealta. Slow-liikettä pidetään jopa haihatteluna ja sen ajatuksia liian idealistisina. Liikkeen puolestapuhujat vakuuttavat kuitenkin, että he eivät rakenna utopiaa, vaan tavoittelevat parempaa elämää nopeatahtisessa modernissa maailmassa. - Hitaus ei tarkoita, että tekisimme asiat etanan vauhtia. Joskus on oltava nopea ja nopeudessa on oma viehätyksensä. Slow-liikkeessä hitaus on sitä, että saamme vapaasti valita sopivan vauhdin. Asian voisi tiivistää sanaan tasapaino, Honoré sanoo. Kuuluuko hitauden filosofiaan myös täydellisyys? - Täydellisyys on vaarallinen ajatus. Me nykyajan ihmiset kärsimme siitä, että kaiken pitää olla täydellistä: asunto, perhe, lapset, työ ja loma. Hammasrivistömmekin täytyy olla virheetön. Juoksemme ympäriinsä täydellisyyden perässä ja käytämme sen saavuttamiseen paljon aikaa ja rahaa, vaikka onni ei löydy täydellisyydestä. Carl Honoré vierastaa onnen tavoittelua asenteena, sillä onni lentää luoksemme usein jonkin toisen asian siivellä, hyvän seurauksena. Täydellistä matkakaan ei voi määritellä, sillä jokainen kokee matkat omalla yksilöllisellä tavallaan. Suuret odotukset saattavat tuottaa kahta kauhemmat pettymykset. Näinhän käy joskus lomamatkoilla, vaikka kuinka olisi ottanut asioista etukäteen selvää, valinnut esitteestä parhaimman hotellin tai houkuttelevimman ohjelman. - Matkaa ei voi suunnitella kuin sotaretkelle lähtöä. Sen sijaan matkalle lähteminen on ikään kuin tutkimusmatkalle varustautumista. Hitaan matkustamisen idea on, että matkanteko on kokemuksellista ja tutkailevaa. Tarkoitan tällä sekä ulkoista että sisäistä maailmaa. Nähtävyyksien lisäksi kohtaamme matkoilla erilaisia ihmisiä, kulttuureita ja tapoja, jotka asettavat monia haasteita ja tuovat eteen tilanteita, joissa on mahdollisuus oppia uutta. Jos matka jostain syystä kuitenkin menee pieleen, voi siitäkin löytää positiivisia puolia. Jos ei muuta, niin ainakin voi miettiä, miten seuraavalla kerralla toimisi, kirjailija pohtii. Sydänpysähdys Roomassa Oman hitaan herätyksensä Carl Honoré koki 2000-luvun alussa Rooman lentokentällä, jossa hän tuolloisena ulkomaankirjeenvaihtajana kiirehti Lontoon lennolle. Slow -elä hitaammin -kirja alkaa kuvauksella Rooman kokemuksista. Rooma oli Honorélle tuttu kaupunki jo nuoruudessa tehdyn Euroopan kiertomatkan ansiosta. Teini-iässä pienet viivästykset matkanteossa eivät olleet saaneet poikaa tolaltaan ja monet asiat ympäristössä olivat piirtyneet pysyvästi mieleen yksityiskohtineen. Mutta nyt tilalla oli aikuinen......joka pyyhältää lähtöaulan läpi ja kiroaa mielessään kaikki tielleen sattuvat ihmiset, jotka liikkuvat häntä hitaammin. Enkä kuuntele folkmusiikkia halvoilla korvalappustereoilla vaan puhun matkapuhelimella lehteni päätoimittajalle tuhansien kilometrien päähän. Portilla liityn pitkään jonoon, jossa ihmiset eivät voi muuta kuin odottaa. Mutta olen unohtanut taidon olla paikallani tekemättä mitään. Alan selailla sanomalehteä, jotta odottaminen olisi hyödyllisempää. Sanomalehdestä löytyi artikkeli, jossa kiireisille pienten lasten vanhemmille hehkutettiin yhden minuutin iltasatua. Ratkaisuna lasten kanssa vietettäviin pakollisiin iltahetkiin markkinoitiin pitkistä klassikkosaduista tehtyjä tiivistelmiä. Poikki 19

20 ja pinoon, valot sammuksiin ja omiin hommin. Idea kuulosti ensin liian hyvältä ollakseen totta, sillä myös Carl Honoré painiskeli omantuntonsa kanssa siitä, kuinka hoitaisi mahdollisimman nopeasti pienen poikansa iltarituaalit, jotta ehtisi vielä tarkistamaan sähköpostit, katsomaan uutiset ja tekemään töitä. Pian alkoi Honorén sisäinen ääni kuitenkin ihmetellä näin pitkälle menevää pakkomielteistä ajan säästämistä ja tehokkuutta. Monet joutuvat pysäyttämään vauhtinsa, kun keho ei enää kestä. Honorén sydänpysähdys tapahtui lentokentällä tuon artikkelin vaikutuksesta ja siitä lähti liikkeelle prosessi, jonka tuloksena syntyi kirja, manifesti verkkaisen elämän puolesta. Aistit avoinna Lomillaan Honoré matkustaa perheensä kanssa. Hän pitää tärkeänä pysytellä yhdessä paikassa mahdollisimman pitkään. - Kaksi lastamme ovat kouluikäisiä, joten matkan odotukset täytyy suhteuttaa siihen. Emme aikatauluta oikeastaan mitään, vaan avaamme itsemme sille, mitä vastassa on. Yleensä haluamme tutustua yhteen paikkaan kunnolla. Samanlaista hitaan matkailun asennetta hän suosittelee muillekin. Etenkin paikalliseen arkeen tutustuminen paljastaa kohteesta muuten piiloon jääviä helmiä. Hotellin sijasta voi vuokrata vaikkapa asunnon, huvilan tai mökin. Suosiotaan kasvattaa myös asunnonvaihto, jolloin antaa oman kotinsa toisen käyttöön loma-ajaksi ja vastaavasti pääsee itse majoittumaan todelliseen kotiin jossain muualla. Minkälaisia yhtymäkohtia hitauden filosofialla on lähimatkailuun? - Sinänsä minulle on sama lennänkö kauas vai teenkö lähimatkan, kunhan suhtaudun matkaa tehdessäni ja paikan päällä asioihin rauhallisessa mielentilassa. Toisaalta tunnistan kyllä sen, että ensi sijassa mietin lähtemistä kauas ja unohdan lähikulmat, vaikka varmasti lähiseudulta löytyy paljon mielenkiintoista koettavaa. Pikaisista lentomatkoista Carl Honoré ei innostu. - On tietysti jännittävää lentää vaikkapa toiselle puolelle Eurooppaa illastamaan, mutta tällaisilla pikamatkoilla on kallis hinta luonnolle, emmekä edes ehdi huomata kohteen erikoisuuksia, ennen kuin taas kiirehdimme paluumatkalle. Mieluisimpana lomanviettovaihtoehtona Honoré mainitsee pyöräilyn. Hän pitää urheilusta ja kaipaa lomillakin aktiivista liikkumista, mikä ei ole lainkaan ristiriidassa hitauden filosofian kanssa. Päin vastoin, pyörällä tai kävellen ehtii aistia ympäristöään. - Lomamatkoilla käytän myös hyvin paljon aikaa lukemiseen. 20