elokuvasäätiön tiedotuslehti Seuraava kotimainen ensi-ilta Colorado Avenue tulee teattereihin 7.9.

Transkriptio

1 info Suomen elokuvasäätiön tiedotuslehti Seuraava kotimainen ensi-ilta Colorado Avenue tulee teattereihin 7.9.

2 Sisältö Pääkirjoitus Irina Krohn: Elokuva hallitusohjelmassa 3 Ajankohtaista Olisipa Euroopassakin elokuvakulttuuri! 4 Tuotanto Eurimagesilta tukea digikopioille 10 Tilastoja vuodelta Tukipäätökset 12 Esitys ja levitys Länsirintamalta jotain uutta 22 Tukipäätökset 25 Ulkomaat Tukipäätökset 28 Media Desk Kerstin Degerman: Sanoista tekoihin MEDIA pyrkii keventämään byrokratiaa 31 Lyhyesti 32 Ajankohtaiset hakukierrokset 32 Tulossa olevat hakukierrokset 33 Keskiaikaisessa miljöössä käsikirjoitusten kimppuun: Sources 2 Script Development Workshop Cambridgessä 34 Ajankohtaisia kursseja 36 Yhteystiedot 39 SESinfo Suomen elokuvasäätiön tiedotuslehti 2/2007 SESinfo internetissä: julkaisija: Suomen elokuvasäätiö Kanavakatu Helsinki puh fax / osoitteenmuutokset: keskus@ses.fi toimittaja: Reetta Hautamäki tiedotuskoordinaattori puhelin reetta.hautamaki@ses.fi taittaja: Maikki Rantala, Praxis Oy painatus: Erikoispaino, Helsinki 2007 ISSN

3 Elokuva hallitusohjelmassa Kauneimpia viime aikoina lukemiani lauseita on Vanhasen II hallituksen hallitusohjelmaan kirjattu lause: Kotimaisen elokuvatuotannon julkista rahoitusta vahvistetaan. Elokuva onkin ainoa taiteenala joka ohjelmassa mainitaan nimeltä. Ongelmana on tällä hetkellä se, että kulttuuriministeriön puolelle ei hallitusneuvotteluissa luvattu lisää rahaa. Kirjastojen lakisääteisiä menoja siirretään pois veikkausvoittovaroista eduskunnan tahdon ja jako-osuuslain mukaisesti. Eduskunnan tarkoitus oli turvata mahdollisuus lisätä harkinnanvaraisia menoja. Nyt tämä jakovara on vaarassa kadota uusien lakisääteisten menojen katteeksi kun henkilötyövuoden hinta kulttuurilaitoksissa on kasvanut ja tämä nostaa valtion maksumäärää. Uudelle kulttuuriministerille Stefan Wallinille täytyy toivottaa voimia ja tahtoa käytäviin budjettikehysneuvotteluihin. Luvattu elokuvan lisärahoitus on varmemmalla pohjalla jos koko kulttuurikentälle syntyy pelivaraa. Lakisääteiset menot budjettiin ja harkinnanvaraiset katetaan veikkausvoittovaroista. Toivottavasti myös veikkauksen pus- kurirahastoon kerätyt ainakin 40 miljoonaa euroa muistetaan kun etsitään rahoituslähteitä kulttuurin tarpeisiin. Hallitusohjelmassa on paljon avauksia mm. kulttuurivientiin ja tutkimukseen ja yrittäjyyteen, jotka mahdollisesti hyvin perusteltuina voisivat antaa uusiä kehitysmahdollisuuksia tuotantoyhtiöille ja vaikkapa nousussa olevalle animaatioalalle. Toivon, että alan toimijat valppaasti vievät omalta osaltaan viestiä päättäjille. Elokuvasäätiön tehtävä on sääntöjensä mukaan tukea ja kehittää kotimaista elokuvaa ja ohjelmatuotantoa, elokuvien levittämistä ja esittämistä sekä muuta elokuvakulttuuria. Jatkamme töitä sen eteen että, voimme tehdä sen entistä paremmin I r i n a K r o h n Säätiön kesäpäivystys SES suljettu välisen ajan. Puhelinpäivystys päivittäin klo 10 15: (09) Aurinkoista kesää kaikille SESinfon lukijoille! P Ä Ä K I R J O I T U S 3

4 Olisipa Euroopassakin elokuvakulttuuri! Liian sateista, liian ankeeta, liian realistista on helsinkiläislukiolaisten päällimmäinen mielikuva eurooppalaisista elokuvista. Toive siitä, että Euroopassa olisi elokuvakulttuuri, ei ole vitsi. Se on monen lukiolaisen arkinen kokemus. Mistä kiikastaa? Miksi lukiolaiset eivät katso Euroopassa tehtyjä elokuvia? Mitä voisi tehdä? Kysyin samaa pro gradu -tutkimuksessani, joka käsitteli helsinkiläislukiolaisia eurooppalaisten elokuvien kuluttajina. Tässä osa vastauksista. Keskustelu jatkukoon. Maailman arvostetuin filmifestivaali viettää 60-vuotisjuhlia. 17-vuotiaan lukiolaisen mielestä festivaali on ihan kiva. Mut ei se paljon sano, jos voittaa jonkun Kultasen palmun jossain Cannesin festivaaleilla. Tai et ei se kerro itelle, et minkälainen se leffa oikeesti on. Et onks se yhtään mulle vai ei. Et kyl mut pitää aina pakottaa kattoon eurooppalaisia elokuvia. Vaik niinkun mun äiti sillon pakotti. Ja mä olin et, en mä nyt lähe. Ja sit se olikin älyttömän hyvä. Et ehk siin on se, kun sitä ei oikeesti koskaan tiedä, et mitä sielt sit tulee. Tai et tulee vaan sellanen ajatus, et ne on jotain masentavia taidepläjäyksiä. Tai jotain saksalaista pornoo ja poliiseja. Ja sellanen tumma ahdistava kuva. Helsinkiläinen 17-vuotias lukiolaistyttö toukokuussa 2005 Euroopan unioni käynnisti vuoden alussa Media tukiohjelman Euroopan audiovisuaalialalle. Järjestyksessään neljännellä ohjelmalla on komeat tavoitteet. Euroopan audiovisuaalialalla on keskeinen asema Euroopan kansalaisuuden luomisessa, sillä se on yksi tärkeimmistä välineistä, joilla Euroopan unionin yhteisiä perusarvoja sekä sosiaalisia ja kulttuuriarvoja välitetään eurooppalaisille ja erityisesti nuorille. Tuen tarkoitus on auttaa Euroopan audiovisuaalialaa edistämään kulttuurien välistä vuoropuhelua, lisäämään Euroopan kulttuurin välistä keskinäistä tuntemusta sekä kehittämään Euroopan poliittista, kulttuurista ja sosiaalista potentiaalia. Alkusanat Media ohjelman täytäntöönpanopäätöksessä R istiriitaista. Media-ohjelman toiveissa audiovisuaaliteokset ovat merkittäviä keinoja luoda kulttuurien välistä vuoropuhelua ja edistää nuorten kulttuurista tietämystä. Samalla neljä viidestä nuorille tarjotusta ja heidän kuluttamastaan elokuvasta tulee Yhdysvalloista. Audiovisuaaliteollisuus on Yhdysvaltojen suurin vientisektori. Eurooppa on sen merkittävin markkina-alue. Vastavoiman amerikkalaisteoksille tarjoavat vain kotimaiset elokuvat. Muu Eurooppa on marginaalissa. Esimerkistä käy Suomen elokuvavuosi Kotimaisia elokuvia oli tarjolla 50. Niiden kulutus kaikesta tarjonnasta oli 24 prosenttia. Kasvanut prosenttiluku on Euroopan kärkipäätä. Eurooppalaisia elokuvia oli tarjolla 138. Niiden kulutus jäi kahdeksaan prosenttiin. Kohtuullisen vakaa prosenttiluku on Euroopan häntäpäätä. Kopiomäärillä sekä esitysajoilla ja -paikoilla on totta kai väliä. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että eurooppalaisia elokuvia katsotaan vähän. EU:n tavoite on tarjota eurooppalaisille nuorille valinnanmahdollisuuksia. 138 on sinänsä komea luku. Mahdollisuuksien tarjoaminen ja niiden käyttäminen ovat silti kaksi eri asiaa. Ensiksi pitää kysyä, miksi eurooppalaisia elokuvia ei katsota. Kulutuslukuja ja tilastoja riittää. Kulutussyitä ja vastaanottoa on tutkittu erittäin vähän. Toinen tärkeä kysymys kuuluu, onko eurooppalaisissa elokuvissa voimaa tuoda muita eurooppalaisia ihmisiä tai kulttuureja lähemmäs helsinkiläislukiolaisten arkea. Voiko elokuvien kautta syntyä avoimuutta uudelle kulttuuriselle tiedolle? Kysymys on tärkeä, koska näillä asioilla perustellaan osin koko EU:n Media-ohjelmaa. Samanlaisia argumentteja käyttää 4 A J A N K O H T A I S T A

5 Pedro Almodóvarin Volver oli Suomen katsotuin eurooppalainen elokuva vuonna katsojaa riitti kokonaistilaston 21. sijaan myös elokuva-ala. Euroopassa jaetaan elokuvapalkintoja ja perustellaan monia hankkeita kulttuurisen monimuotoisuuden nimissä. En vastusta tuotannon monimuotoisuutta. Haluan kysyä, voiko tuotannon monimuotoisuudesta johtaa oletuksen, että vastaanotto edistää monimuotoisuutta. Tai: jos tuotanto on monimuotoista mutta kukaan ei sitä katso, täyttyykö tavoite elokuvista kulttuurisen tietämyksen ja vuoropuhelun lisääjinä? Toisinaan täyttyy. Se on harvinaista ja monen mutkan takana. Rohkaisevinta on, että ihmiset kiinnostavat. Tieto nuorista aikuisista ja heidän elämästään motivoi helsinkiläislukiolaisia. Elokuvien rooli on minimaalinen, mutta sekin voisi kasvaa. Miksi eurooppalaisia elokuvia katsotaan niin vähän? Helsinkiläislukiolaiset käyvät elokuvissa noin yhdeksän kertaa vuodessa. Lisäksi he katsovat noin kahdeksan elokuvaa kuukaudessa televisiosta, tallenteilta ja internetistä. Luvut ovat koko Suomea ja Eurooppaa huomattavasti suuremmat. Lukiolaisten suosikkielokuvista 80 prosenttia tuli Yhdysvalloista, kymmenen Euroopasta, seitsemän Suomesta ja kolme muualta maailmasta. Suosikkien, kuten myös inhokkien, kohdalla Eurooppa nousi Suomen ohi. Euroopassa tehty elokuva on sika säkissä: todella hyvä tai todella huono. Huonous on normi. Hyvät eurooppalaiset määriteltiin yllätyksiksi tai poikkeuksiksi. Vahvat ennakkoasenteet vaikuttavat suoraan siihen, miten lukiolaiset valitsevat itselleen elokuvia. Tyttöjen ja poikien välillä ei ole juuri eroja. Kolme tekijää lisää eurooppalaisten elokuvien kulutusta. Merkittävimpiä ovat koulu ja koulutehtävät. Myös vanhemmat ja heidän lompakkonsa nostavat kulutusta. Omaa rahaa ei riskeerata Eurooppaan. Kiinnostus johonkin Euroopan maahan vaikuttaa positiivisesti, ihmissuhteet enemmän kuin kielitaito tai matkailu. Muut tekijät vähentävät kulutusta. Koska näyttelijät ja ohjaavat ovat yksi tärkeimmistä lukiolaisten valintakriteereistä, eurooppalaisten tekijöiden tuntemattomuus on iso ongelma. Siinä missä huonoksi koettu jenkkiteos yksilöidään näyttelijään tai ohjaajaan, huonoksi koettu eurooppalaisteos leimaa huonoksi koko maan. Maakohtaiset mielikuvat ovat vahvoja ja pysy- A J A N K O H T A I S T A 5

6 viä. Vain espanjalaisiin elokuviin suhtauduttiin lähtökohtaisesti positiivisesti. Lisäksi nuoret etsivät hyviksi kokemiltaan elokuvanimiltä lisää teoksia. Tuotantomaa ei inspiroi tällaiseen. Markkinoinnin puute on yhtä merkittävää kuin tekijöiden tuntemattomuus. Lukiolaisten arjessa mainonta lisää näkyvyyttä, näkyvyys kiinnostusta ja kiinnostus kulutusta. Tärkeintä on kaikesta tästä syntyvä elokuvan tunnettuus ja puhuttuus. Myös elokuvien tekijöistä puhutaan mielellään. Euroopassa tehdyt elokuvat eivät näy eikä niistä puhuta, ei lukiolaisten seuraamilla media-areenoilla eikä heidän henkilökohtaisissa suhteissakaan. Euroopassa tehtyjä elokuvia pitäisi etsiä. Kun ne epäilyttävät ja kun niistä voi harvoin vaihtaa toisten kanssa kokemuksia, miksi etsiä? Monen haastatellun toive siitä, että Euroopassakin olisi elokuvakulttuuri ei ole vitsi vaan arkinen kokemus. Kärjistäen: koska Yhdysvallat on elokuvakulttuurin keskus ja koska sen areenoilla ei Eurooppaa näy, Eurooppaa ei ole. Eurooppa on elokuvan hajanainen sivuseutu. Liian ankeeta, liian realistista Eurooppalaiset elokuvat Ankeus Arvaamattomuus Tekijälähtöisyys (itsetarkoituksellisuus) Tuntemattomat elokuvien tekijät Amatöörimäisyys Tekninen ja visuaalinen köyhyys Synkkyys Negatiivinen arkirealistisuus Persoonallisuus Inhimillisyys Positiivinen älyllinen haastavuus Euroopassa tehdyt elokuvat koettiin usein visuaalisesti vieraiksi. Niiden kuvamaailma tuomittiin tummaksi ja ankeaksi. Erityisesti pojat kritisoivat myös kerronnan hitautta. Monet tutkijat puhuvat amerikkalaisesta katsomiskompetenssista, joka on syntynyt kulutustottumusten kautta. Pelissä on silti muutakin. Kuvan tummuus yhdistyi monen lukiolaisen puheissa suoraan elokuvan sisällölliseen ahdistavuuteen. Jos esimerkiksi juliste tai pressikuva vahvistaa tätä ennakkoluuloa, valintapäätös on siinä. Lisäksi eurooppalaiset elokuvat koettiin paitsi visuaalisesti myös aiheeltaan liian arkirealistisiksi. Niissä oli lukiolaisten makuun liikaa empiiristä realismia. Toisin sanoen elokuvien aiheiden, aiheiden käsittelytavan ja ympäristön koettiin tulevan liian lähelle. Ne tuntuivat liian todenmukaisilta. Tiettyyn pisteeseen asti empiirinen realismi on Euroopan vahvuus. Lukiolaisten mukaan se tekee elokuvasta inhimillisemmän ja kiinnostavamman. Mutta liika läheisyys ei jätä tilaa mielikuvitukselle. Se ei anna heittäytyä elokuvan vietäväksi ja mahdolliseksi kokemisen leikkiin. Jos elokuvan maailmankuva koetaan liian synkäksi, siitä ei myöskään saa sitä arjesta selviytymisen rohkaisua, jota moni lukiolainen elokuvilta toivoi. Aihe saa olla vakava, mutta sitä tulisi käsitellä jollain lailla rohkaisevasti. Eurooppalaisista elokuvista koettiin puuttuvan myös huumoria. Yksi lukiolaisten tärkeimmistä kriteereistä hyville elokuville oli huumori. Empiirinen realismi koettiin ja oletettiin liiaksi. Sen aisapari emotionaalinen realismi, eli elokuvien hahmot sekä heidän kokemustensa ja tunteidensa uskottavuus, oletettiin ja koettiin liian vähäksi. Eurooppalaisia elokuvia pidettiin enemmän aikuisille tehtyinä. Siksi niiden hahmoihin oli vaikeaa lähteä mukaan. Lähes kaikki lukiolaisten hyvät Eurooppa-kokemukset olivat jollain lailla nuoria käsitelleitä elokuvia. Niitä pidettiin eurooppalaisittain poikkeuksina. Eurooppa vs. USA Päätin tutkimushaastatteluja rakentaessani, että en kysy Yhdysvalloista. Silti amerikkalaisista elokuvista puhuttiin paljon. Vaikka kaksinapaisuus pyyhkii alleen kulttuurisen moninaisuuden, yksinkertaistuksetkin ovat mielenkiintoisia. Kun puheet eurooppalaisten ja amerikkalaisten elokuvien sisällöistä asettaa rinnakkain, vertailu näyttää tältä: Amerikkalaiset elokuvat Viihdyttävyys Positiivinen tuttuus Katsojalähtöisyys (katsojan koskettaminen) Tutut, ennalta arvioitavissa olevat elokuvien tekijät Ammattimaisuus Tekninen ja visuaalinen rikkaus Valoisuus Huolettomuus, kepeys Siloteltu, stereotyyppinen maailma Kaupallisuus Negatiivinen tuttuus, yllätyksettömyys 6 A J A N K O H T A I S T A

7 Yksinkertaistaen: amerikkalaisten elokuvien maailma on yksinkertainen, helppo ja tuttu, eurooppalaisten monimutkainen, paljas ja vieras. Euroopan persoonallisuus ja inhimillisyys pääsevät arvoonsa vasta, jos elokuvan hahmot koskettavat eikä empiiristä realismia koeta liiaksi. Eurooppalaisten elokuvien yhteydessä puhuttiin usein myös siitä, että ne ovat hyödyllistä katsottavaa. Ei mukaansatempaavaa tai puhuttelevaa vaan hyödyllistä. Niitä katsotaan koulussa ja niitä pitäisi ehkä katsoa kotonakin sen vuoksi, että niistä voi oppia. Taide Eurooppa-puheissa ei ollut arvokas tai mielenkiintoinen määre. Se oli synonyymi katsojan unohtamiselle. Älyllinen haastavuus on monimutkainen juttu. Vaikka se on listassa osin positiivinen, eurooppalaisista elokuvista puhuttiin ennen kaikkea niin, että niiden katsominen vaatii erityistä vaivaa. Niitä ei tajua. Miksi lukiolaiset eivät jollain lailla riitä eurooppalaisten elokuvien katsojina? Tunteet ja järki Tajuamisen vaikeutta voi tarkastella sanaparilla eläytyminen etääntyminen. Etääntymisessä on kyse seikoista, jotka vetävät elokuvasta poispäin ja estävät siihen eläytymistä: vieraiksi jäävät hahmot, vieras kuvamaailma, toisinaan vieras kieli. Eläytyminen on antautumista ainakin hetkeksi elokuvan hahmoihin, miljööseen, tilanteeseen tai aiheen problematiikkaan. Eläytymistä voi tarkastella kahdella lailla. Eläytyä voi emotionaalisesti ja älyllisesti. Näin syntyy emotionaalisia ja älyllisiä tunne-elämyksiä. Emotionaalisia tunne-elämyksiä ruokkivat yhteisyydet katsojan ja elokuvan välillä. Yhteisyydet ovat henkilökohtaisia seikkoja, joiden vuoksi elokuvan hahmot tai heidän tarinansa voivat viedä mukanaan tai antaa aihetta mahdolliseksi kuvitteluun. Lukiolaisille tällaisia tekijöitä olivat ennen kaikkea ikä, sukupuoli ja ihmissuhteet. Älylliset tunne-elämykset taas syntyvät katsojan kyvystä sijoittaa teos laajempaan taiteelliseen ja yhteiskunnalliseen kontekstiin. Erinomaisesta elokuvakokemuksesta saa sekä emotionaalisia että älyllisiä tunne-elämyksiä. Parhaimmillaan ne täydentävät toisiaan. Kun tarkastellaan Euroopassa tehtyjä teoksia, kynnys molempiin on korkea. Ensinnäkin jotta negatiivisin odotuksin ladattuun elokuvaan voi eläytyä tunteellisesti, sen hahmoilta ja Erinomaisesta elokuvakokemuksesta saa sekä emotionaalista että älyllisiä tunne-elämyksiä. tarinalta vaaditaan paljon. Kun muoto on vieras ja tuotantomaa epäilyttää, sisällön pitää olla tunteellisesti todella uskottavaa. Toiseksi älyllinen eläytyminen eurooppalaisiin elokuviin on vaikeaa. Esimerkiksi teknisestä toteutuksesta tai tutun kielen ja suomennoksen yhteispelistä voi toisinaan nauttia. Mutta niiden lisäksi tarvittaisiin taitoa sijoittaa elokuva laajempaan taiteelliseen ja yhteiskunnalliseen kontekstiin. Lukiolaisten arjen näkökulmasta yhteiskunnallinen tieto jokaisesta Euroopan maasta on mahdoton yhtälö. Taiteellinen tieto on vähäistä, koska taiteellinen konteksti nimeltä eurooppalaiset elokuvat ei kiinnosta. Väitän, että erityisesti Euroopan näkökulmasta tunteelliset elämykset ovat ensisijaisia. Vasta kun tarina ja hahmot koskettavat, voi syntyä halu syventää älyllistä elämystä, ei toisinpäin. Vasta tätä kautta voi syntyä myös Mediaohjelman tavoittelemaa uutta kulttuurista ja taiteellista tietoa. Älylliset haasteet sinänsä motivoivat lukiolaisia, mutta jos tarjolla on vain älyä, vaikeutta tai hyötyä, se ei riitä. Jos elokuva ei puhuttele tunteellisesti ja jos sen lisäksi pitää vielä nähdä vaivaa, että käteen jäisi edes älyllinen nautinto, homma jää siihen. Jenkkiteokset ja niistä kertynyt yhteiskunnallinenkin tieto ovat sen verran tutumpia, että elokuvista saa myös suuremman älyllisen nautinnon. Silloinkin kun emotionaaliset elämykset jäävät vähäisiksi, esimerkiksi liian tutun taiteellisen kontekstin arvioiminen voi toisinaan olla hauskaa. Kun sen tajuaa. Yksinkertaiseksi esimerkiksi emotionaalisista ja älyllisistä tunne-elämyksistä käy kaksi elokuvapätkää, jotka näytin lukiolaisille haastattelutilanteissa. Ensimmäinen oli saksanturkkilaisen Fatih Akinin elokuvasta Suoraan seinään (Saksa ja Turkki, 2004). Elokuva voitti muun muassa Kultaisen karhun Berliinissä Vaikka keskiössä ovat ihmisten tarinat, ilman tietoa Saksan turkkilaisvähemmistöstä moni älyllinen elämys jää puolitiehen. Yhteisyydet ja tunteellinen eläytyminen nousivat lukiolaisille tärkeimmiksi. Poika, jota Suoraan seinään -pätkä kosketti, kiinnostui lisää. Hän näki monikulttuurisessa arjessa omaan arkeensa liittyviä henkilökohtaisia kysymyksiä. Moni muu, jolle näyte A J A N K O H T A I S T A 7

8 Amélie kosketti, kiinnosti ja puhutti lukiolaisia poikkeuksellisen paljon. Elokuvan on nähnyt teattereissa yli 20 miljoonaa eurooppalaista. Suoraan seinään ei antanut mitään henkilökohtaista edes ihmissuhteissa, ei syttynyt. Kun elokuvaa ei voinut sijoittaa juuri muuhunkaan kontekstiin, käteen jäi tumma vieras kuvanlaatu, vieras kieli ja liiaksi koettu empiirinen realismi. Kiinnostunut poika alkoi pohtia itseään ja elokuvan hahmoja. Syntyi puhetta elokuvan hahmoista ja siitä, miten heille lopulta käy. Miksi? Voisiko niin tapahtua? Kuka elokuvan on tehnyt? Tumma kuva ei unohtunut mutta jäi taka-alalle. Toinen näytepätkä Jean-Pierre Jeunet n elokuvasta Amélie oli monelle helpompi ottaa vastaan. Sanoisin, että Améliessa ymmärtämisen keskiöön nousee ihmissuhdeymmärrys. Sadunomainen Pariisi elokuvan yhteiskunnallisena kontekstina saattoi tuntua helpommalta ymmärtää kuin Saksan turkkilaisvähemmistön arki. Lisäksi Amélien kuvamaailma oli nuorten mukaan valoisa, ja tutusta näyttelijästä syntyi yhteistä juttua. Elokuvan tavoite oli ohjaaja Jeunet n mukaan saada ihmiset unelmoimaan ja tuottaa hyvää mieltä. En väitä, että koko eurooppalaisen elokuvatuotannon pitäisi muuttua satumaailmaksi tai että Yhdysvaltoja tulisi imitoida. Tätä eivät toivoneet lukiolaisetkaan. Väitän, että Media-ohjelman tavoitteet ja rahoitus ovat epärealistisia. Jotain voi myös olla tehtävissä. Mitä voisi tehdä? Koska katse on lukiolaisista elokuviin, olennaista ei ole, osaavatko lukiolaiset katsoa eurooppalaisia elokuvia tai katsovatko he niitä oikein. Sekään ei ole olennaista, vastaavatko nuorten käsitykset todellisuutta Euroopassa tehtyjen elokuvien sisällöistä. Olennaista on, että helsinkiläislukiolaisten käsitykset Euroopassa tehdyistä elokuvista ovat tällaisia ja että se vaikuttaa heidän elokuvavalintoihinsa. Nuorten mielikuvat eurooppalaisista elokuvista voi kiteyttää siihen, että fiksut ja kiinnostavat eurooppalaiset tekevät huonoja elokuvia. Media-ohjelma taas tuntuu tavoittelevan pääsyä suoraan älyllisiin tunne-elämyksiin. Äly ilman henkilökohtaisuutta ei vain puhuttele. Eurooppalaiset elokuvat eivät kosketa lukiolaisia nuorina ihmisinä. Niistä koetaan ja oletetaan puuttuvan puhuttelevia hahmoja ja tarinoita, kiinnostavia Fiksut ja kiinnostavat eurooppalaiset tekevät huonoja elokuvia. näyttelijöitä sekä rohkaisevaa huumoria. Nuorten elämän käsitteleminen, tosissaan mutta rohkaisevasti, voisi madaltaa kynnystä. Aihe saa olla vakava ja kerrontakin monimutkaista. Siitä syntyy hyvää älyllistä haastavuutta. Myös empiirinen todenmukaisuus on Euroopan vahvuus, kunhan se ei ruoki visuaalisia ennakkoluuloja niin, että elokuvaan ei tartuta. Media-ohjelman hellimät yhteistuotannot tuntuvat fiksuilta. Jos yksi tuotantomaista on katsojan oma, kynnys älylliseen tunne-elämykseen voi olla alempi ja rohkaisevampi. Muut maat voivat vähentää sitä liikaa empiiristä realismia, joka toisinaan pisti vastaan suo- 8 A J A N K O H T A I S T A

9 malaisissa elokuvissa. Moni haastateltu oli nähnyt ja itse valinnut katsoa Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä -elokuvan (Ruotsi ja Suomi, 2004). Se oli puhutellut ja siitä riitti puhuttavaa monesta henkilökohtaisesta syystä. Myös kouluilla voisi olla isompi rooli eurooppalaisten elokuvien näyttäjinä. Suomalainen Koulukinoyhdistys ( on erinomainen esimerkki. Koulukinon elokuvamateriaaleilla voi työstää ennen elokuvaa sellaista tietoa, joka helpottaa älyllisten elämysten mahdollisuutta. Elokuvan jälkeen tärkeintä on purkaa kokemuksia. Tarinan, hahmojen sekä erilaisten hyvyyden ja huonouden kokemusten kautta voi syventää edelleen sekä yhteiskunnallista että taiteellista kontekstia. Esimerkiksi Amélie-materiaaleilla pääsee käsiksi niin Pariisiin, ranskankieleen, rakkauteen kuin ranskalaiseen elokuvaankin. Myös elämä elokuvan kulissien takana aukeaa ja sitä kautta elokuva taiteellisena kontekstina. Koulukinon kaltaisilla materiaaleilla voisi olla Euroopan-laajuinen pankki? Media-ohjelma voisi rahoittaa niiden kääntämisen. Ehkä suomalaisiakin elokuvia päätyisi näin eurooppalaisiin kouluihin? Nyt materiaalien tekemiseen tarvittavaa tietoa suomalaisista elokuvista tai Suomesta ei välttämättä ole. Ensisijaista olisi, että eurooppalaisia elokuvia ylipäänsä kulutettaisiin. Tässä on koko Media-ohjelman ristiriita. Ovatko tuotannon monimuotoisuus ja eurooppalaisten teosten suuremmat katsojaluvut mahdoton yhtälö? Väitän että ovat, jos rahaa on tuotannon monimuotoisuuteen mutta ei siihen, että monimuotoiset teokset tavoittaisivat katsojia. En tahdo rahaa pois tuotannosta enkä levityksestä. Esimerkiksi Helsingin teatteritarjonta, muusta maasta puhumattakaan, ei ole suoranainen Eurooppa-keidas. Tahdon myös reilusti lisärahaa markkinointiin. Myynninedistämiseen on varattu Media 2007:n budjetissa 68 miljoonaa euroa. Kaikkien jäsenmaiden kaikille elokuville seitsemäksi vuodeksi. Mainonta ei sinänsä tee ihmeitä, mutta taitavasti tehtynä se lisää näkyvyyttä, kiinnostavuutta ja sitä kautta puhuttuutta. Tällä hetkellä eurooppalaisista elokuvista ei tiedetä eikä niiden etsiminen kiinnosta. Myös yhteisille ensi-illoille sekä eurooppalaisille elokuvatähdille, niin näyttelijöille kuin ohjaajillekin, olisi lukiolaisten arjessa tilaus. Tähtien perusteella tehdään jo nyt elokuvavalintoja, niitä ainoita eurooppalaisia valintoja, joita nuoret tekevät itse. Populäärimusiikkia Vittulajänkältä Markkinointi taiteen ja moninaisuuden argumenteilla ei välttämättä palvele asiaansa. Helsinkiläislukiolaisille eurooppalaisten elokuvien moninaisuus on enemmän ymmärtämätöntä vierautta kuin kiinnostavaa vaihtelua. Henkilökohtaisemmat argumentit esimerkiksi elokuvien hahmojen, aiheiden ja tekijöiden kautta toimisivat paremmin. Eikö elokuvan taika ole juuri sitä? K a i s a O s o l a VTM, puheilmaisun ja mediailmaisun opettaja, radiotoimittaja No mitä nyt perus: liian sateista, liian ankeeta, liian realistista Haastattelututkimus eurooppalaisen kulttuuri-identiteetin mahdollisuudesta helsinkiläislukiolaisten elokuvakulutuksessa (Kaisa Osolan Pro gradu hyväksytty Helsingin yliopiston viestinnän laitoksella toukokuussa 2006) Aineistot: 13:n vuotiaan lukiolaisen parihaastattelut ja 117:n vuotiaan lukiolaisen lomakeaineisto huhti toukokuulta Tutkielma löytyy osoitteesta A J A N K O H T A I S T A 9

10 Lentäjän poika Eurimagesilta tukea digikopioille Eurimages on tänä vuonna käynnistämässä määräaikaiseksi aiottua digitaalisten kopioiden tukea. Pyrkimyksenä on digitalisoinnin edistyessä monipuolistaa teattereille tarjolla olevien elokuvien kirjoa myös eurooppalaisen elokuvan suuntaan. Tukea voivat hakea Eurimagesin tuotantotuen saaneiden elokuvien tuottajat, mikäli digikopion rahoitus ei ole ollut jo tuotantobudjetissa. Tuen maksimi on euroa elokuvaa kohden ja siihen ei liity takaisinmaksuvelvoitetta. Tälle vuodelle kaavaillaan vielä kahta hakuaikaa, joista ensimmäinen olisi elokuun lopussa ja toinen lokakuussa. Tuen on suunniteltu jatkuvan vuoden 2009 loppuun saakka. Tarkemmat tiedot tuesta tulevat aikanaan Eurimagesin uudistetuille internet-sivuille: Tilasto kertoo, että viime vuonna Eurimages jakoi tuotantotukea kaikkiaan 19,3 miljoonaa euroa yhteensä 56 elokuvahankkeelle. Suomalaiset tuottajat saivat läpi kolme hanketta, jotka kaikki ovat parhaillaan tuotannossa. Kari Juusosen ja Michael Hegnerin Suomi- Saksa-Irlanti-Tanska -yhteistuotanto Lentäjän poika valmistuu jouluksi Jukka-Pekka Valkeapään Suomi-Viro-Saksa-Britannia -yhteistuotanto Muukalainen kuvataan pääosin kesällä. Georgialaisen Nana Djordjadzen Rainbow Maker, jonka osatuottajamaat ovat Sveitsi, Saksa, Hollanti ja Suomi, kuvaukset ovat juuri alkaneet. Pohjoismaista Suomi on toisena, jos tarkastelee hankkeiden määrää. Vain Tanska, joka sai läpi viisi hanketta, onnistui paremmin. Ruotsi sai läpi kolme hanketta, Islanti ja Norja vain yhden. Kun suomalaistuottajien käyttöön tuleva osuus kokonaispotista oli miltei puoli miljoonaa euroa, tarkoittaa se, että vuoden jäsenmaksu palautui Suomeen 1,8 -kertaisesti. Tanskalle, joka maksaa meitä enemmän, se palautui 2,3-kertaisesti ja pieniin maksajamaihin kuuluvalle Islannille peräti 3,2-kertaisesti. Yksi Dagur Kari tekee pienelle maalle ihmeitä. Ruotsi sai miltei saman kuin maksoi kun taas Norjan vuosi meni pahasti miinukselle. Euroopan suurista maista ainoastaan Espanja oli iso voittaja. Kaikkiaan 32 jäsenmaan joukossa Saksa pääsi omilleen, kun taas Ranska, Italia, Hollanti, Sveitsi ja Belgia maksoivat enemmän kuin saivat. Tänä vuonna Eurimagesissa on ollut käsiteltävänä yksi suomalaishanke. Helsinki-filmin tuottamalle Aku Louhimiehen ohjaukselle Käsky myönnettiin euron tuki. Elokuvan yhteistuottajat ovat saksalainen Thoke + Moebius Film ja kreikkalainen Graal. Euroopan neuvoston alainen Eurimages on ainoa Euroopan laajuinen yhteistuotannoille tuotantotukea jakava ohjelma. Yhteistuotantojen lisäksi se tukee levitystä EU:n Media-ohjelmaan kuulumattomissa maissa. Tätä kautta tukea saivat viime vuonna Aki Kaurismäen Laitakaupungin valot -elokuvan levittäjät Bosniassa, Makedoniassa ja Serbiassa. P e t r i K e m p p i n e n 10 T U O T A N T O

11 Tilastoja vuodelta 2006 Ensi-illat Käyntejä (milj.) Lipputulot (M ) Teatteri-saleja Lipun keskihinta 181 6,7 50, ,5 Käyntejä per asukas Elokuvia levityksessä Kotimaisia ensi-iltoja Kotimainen katsojaosuus 1, % Katsotuimmat elokuvat Suomessa 2006 Elokuva Ensi-ilta Katsojat Lipputulot Levittäjä 1. Matti Buena Vista 2. Pirates of the Caribbean: kuolleen miehen kirstu Buena Vista 3. Casino Royale Nordisk Film Theatrical Distribution Oy 4. Da Vinci -koodi Nordisk Film Theatrical Distribution Oy 5. Ice Age 2 Jäätikkö sulaa FS Film 6. Autot Buena Vista 7. Kummelin Jackpot Buena Vista 8. FC Venus Nordisk Film Theatrical Distribution Oy 9. Pikku Kananen Buena Vista 10. Paholainen pukeutuu Pradaan FS Film 11. Karvinen FS Film 12. Narnian tarinat: Velho ja Leijona Buena Vista 13. Borat FS Film 14. Brokeback Mountain Sandrew Metronome 15. Miami Vice Finnkino 16. Memoirs of a Geisha Nordisk Film Theatrical Distribution Oy 17. Yli aidan Finnkino 18. Lupaus Nordisk Film Theatrical Distribution Oy 19. Jadesoturi Sandrew Metronome 20. Riisuttu mies FS Film Tilastot 2006 julkaisu julkaistaan touko/kesäkuussa. T U O T A N T O 11

12 Tukipäätökset Tuotantotuki Miia Haavisto: Lyhyet dokumenttielokuvat Teknokratiapakolaiset Teknokratiapakolaiset kertoo neljän suomalaisen sähköyliherkän tarinan maassa, jossa hallituksen ääneen lausuttu tahto on olla tietotekniikan kehityksen ja sähköisen viestinnän kärkimaa. Sähköyliherkkä ei voi käyttää tietokoneita, kännyköitä, julkisia liikennevälineitä, kodin sähkölaitteita, käydä kaupassa, elokuvissa tai millään julkisella paikalla saamatta vakavia oireita. Virallisesti sähköyliherkkyyttä ei tunnusteta vaan sairastuneet leimataan mielenterveysongelmaisiksi. Teknokratiapakolaiset kertoo miten sähköyliherkkä ihminen selviytyy uusien langattomien verkkojen ja lisääntyvän elektroniikan myötä hurjaa vauhtia sähköistyvässä ympäristössä. Elokuva kertoo nopeasta teknologian kehittymisestä ja markkina-arvojen hallitsevasta asemasta ja kysyy: ymmärrämmekö teknologiaa jo enemmän kuin itseämme? Ohjaus: Jussi Eerola Käsikirjoitus: Jussi Eerola Kuvaukset: Touko-joulukuu 2007 Suunniteltu ensi-ilta: toukokuu 2008 Rahoittava TV-yhtiö: YLE TV 1 Petri Kemppinen: Käsikirjoitustuki Karumo Antti, Fantasia, Lehti Timo, Vastarannalla, Ruohonen Laura, Yksinen, Volanen Jani, Peto, Virtanen Leena, Vähän kunnioitusta, Kehittämistuki Blind Spot Pictures Oy, Punchline, Ohjaaja Jatkola Marko, Kinoproduction Oy, Suden varjo, Ohjaaja Komulainen Marjut, Making Movies Oy, Maze, Ohjaaja Davidow Joe, Miia Haavisto: Käsikirjoitustuki Berghäll Joonas, Hotakainen Mika, Elämän lämmössä, Hietanen Jari, Jartti Tero, Talousdraama (tv-sarja), Junkkonen Mervi, Painajainen (työnimi), Karlsson Jimmy, Triangel, Mattila Tarja, Punakone, Puhakka Jaana, Taloja, unia, Virtanen Jaakko, Little Finland and The Unbreakable Union of Freeborn Republic, Kehittämistuki Alppiharjun Elokuva Oy, Volga, Volga, Ohjaaja Pensala Marja, Citanor Oy, Göringin sauva, Ohjaaja Andell Pia, Making Movies Oy, Lopun alku (tv-sarja), Ohjaaja Salmenperä Aleksi, Elokuvan kokonaiskustannukset: Suomen elokuvasäätiön tuki: Tuotanto: Auli Mantila / DOfilms OY Hiihtomäentie 34, Helsinki Puh. (09) / , Fax (09) info@dofilms.fi Muut tukipäätökset Olli Soinio: Käsikirjoitustuki Saarela Olli, Kuoropojat, Välimaa Jukka-Pekka, Kesä, Kehittämistuki Blind Spot Pictures Oy, Putoavia enkeleitä, Kujanpää Heikki, Marianna Films Oy, Haarautuvan rakkauden talo, Ohjaaja Kaurismäki Mika, Tukipäätökset Tuotantotuki Olli Soinio: Pitkät näytelmäelokuvat Tummien perhosten koti Elokuvan keskiössä on traagisen lapsuuskokemuksen ahdistama Juhani, joka päätyy kuuden vuoden sijaiskoti- ja laitoskierteen jälkeen Saaressa sijaitsevaan poikakotiin. Saarella vallitsevat omat lakinsa ja sääntönsä, jotka on laatinut ja joita soveltaa kovalla kädellä Olavi Harjula. Seitsemän pojan ja Harjulan lisäksi Saaressa asuu vain Harjulan vaimo ja pariskunnan kaksi tytärtä sekä Tyyne, joka huolehtii Saaren eläi- 12 T U O T A N T O

13 mistä ja ruokahuollosta. Saaren eristäytynyt yhteisö on kuin oma kokonainen maailmansa. Elokuva pakottaa katsojan kysymään itseltään, kuinka kauan ihmisen tarvitsee maksaa menneisyyden teoistaan? Milloin voi antaa itselleen anteeksi ja vapautua? Vai voiko milloinkaan? Ja pitääkö maksaa myös muista kuin omista teoistaan? Ohjaus: Dome Karukoski Käsikirjoitus: Marko Leino Leena Landerin samannimisen romaanin pohjalta Kuvaus: Pini Hellstedt Ääni: Jyrki Rahkonen Lavastus: Pirjo Rossi Puvustus: Elina Kolehmainen Maskeeraus: Mari Vaalasranta Leikkaus: Harri Ylönen Kuvaukset: ja Suunniteltu ensi-ilta: Rahoittava TV-yhtiö: MTV3 Elokuvan kokonaiskustannukset: Suomen elokuvasäätiön tuki: Keskeiset näyttelijät: Tommi Korpela, Niilo Syväoja, Eero Milonoff, Kristiina Halttu, Marjut Maristo, Kati Outinen, Pertti Sveholm Matleena Kuusniemi Tuotanto: Markus Selin ja Jukka Helle / Solar Films Oy Veneentekijäntie 20, Helsinki Puh. (09) , Fax (09) jukka.helle@solarfilms.com, markus.selin@solarfilms.com Miia Haavisto: TV-sarjat Suojelijat Kevätyö Helsingissä. Maastoauto iskeytyy Aleksanterinkadulla sijaitsevan kultasepänliikkeen ikkunasta sisään. Törmäyksestä käynnistyy kymmenen tarinaa suojelijoista. Yhdeksän suojelijoista on vartijoita ja yksi kultasepänliikkeen omistaja. Kaikilla heistä on jotakin suojeltavaa, niin hyvässä kuin pahassa. Kultasepänliikkeen lasinsirpaleista heijastuu salaisuuksia ja kohtaloita, jotka ovat syvästi inhimillisiä, emotionaalisia ja eettisiä. Sarjan henkilöt joutuvat tekemään valintoja suhteessaan ihmisiin ja maailmaan itsekkyyteen ja epäitsekkyyteen. Tarinat nivoutuvat samaan kohtalokkaaseen vuorokauteen ja kulkevat helminauhana syyn ja seurauksen tiellä. Jokaisella jaksolla Tummien perhosten koti T U O T A N T O 13

14 Kuvaus: Marita Hällfors Ääni: Tero Malmberg Leikkaus: HT Partanen, Timo Linnasalo Musiikki: Mauri Sumén Kuvaukset: 2/07 10/07 Suunniteltu ensi-ilta: 12/07 Rahoittava TV-yhtiö: YLE TV1 Elokuvan kokonaiskustannukset: on omat päähenkilönsä, jotka seuraavissa esiintyvät sivuhenkilöinä Ohjaus: JP Siili, Dome Karukoski, Joona Tena, Rike Jokela Käsikirjoitus: Veli-Pekka Hänninen Kuvaus: Jarkko T. Laine, Timo Heinänen, Pini Hellstedt, Seppo Louhi Ääni: Juha Hakanen Lavastus: Tapio Schultz Puku-maskeeraussuunnittelija: Marjo Federley Leikkaus: Jussi Lehto, Joona Louhivuori, Jyrki Levä Musiikki: Kalle Sinkkonen Kuvaukset: Suunniteltu ensi-ilta: helmikuu 2008 Rahoittava TV-yhtiö: Nelonen Elokuvan kokonaiskustannukset: Suomen elokuvasäätiön tuki: Keskeiset näyttelijät: Kari Ketonen, Jarkko Nyman, Joonas Saartamo, Helena Vierikko, Jani Volanen, Tommi Korpela, Antti Virmavirta, Laura Birn, Eppu Salminen, Sari Siikander Tuotanto: Vastaava tuottaja Riina Hyytiä, tuottaja Marko Talli/ Oy Filmiteollisuus Fine Ab Vanha talvitie 11 A, Helsinki Puh. (09) , Fax (09) riina.hyytia@filmiteollisuus.fi, marko.talli@filmiteollisuus.fi Suomen elokuvasäätiön tuki: Tuotanto: HT Partanen / Alppiharjun Elokuva Oy Viipurinkatu 16 B 22, Helsinki Puh , Fax (09) alppiharjunelokuva@jippii.fi Uhrit Vuoden 1918 sisällissodan aikana ja varsinkin sen jälkeen teloitettiin tuhansia suomalaisia. Teloituksista olivat vastuussa erityisesti voittajat. Elokuva kertoo tästä kauhun ja terrorin ajasta kahden ihmisen kautta. Toinen miehistä oli teloittaja, toinen teloitettu. Molemmat olivat sodan uhreja. Uhrit jatkaa Seppo Rustaniuksen kiitettyjen sisällissotaa käsittelevien dokumenttielokuvien sarjaa. Ohjaus: Seppo Rustanius Käsikirjoitus: Seppo Rustanius Kuvaus: Pekka Aine Ääni: Martti Turunen Leikkaus: Timo Linnasalo Musiikki: Perttu Kivilaakso Kuvaukset: Maaliskuu-huhtikuu 2007 Suunniteltu ensi-ilta: Tammikuu 2008 Levittäjä: Illume Oy Rahoittava TV-yhtiö: YLE TV2 Dokumenttiprojekti Elokuvan kokonaiskustannukset: Lyhyet dokumenttielokuvat Kivijalassa Kivijalassa on dokumenttielokuva käsillään työtä tekevistä kivijalkayrittäjistä Viipurinkadulla Helsingin Alppiharjussa. Elokuvassa seurataan samassa korttelissa unelmaansa toteuttavia eri-ikäisiä yrittäjiä. Elokuva kertoo heidän työstään ja todellisuudestaan, elämän hallinnasta sekä vapauden illuusiosta. Ohjaus: HT Partanen Käsikirjoitus: HT Partanen Uhrit 14 T U O T A N T O

15 Suomen elokuvasäätiön tuki: Tuotanto: Jouko Aaltonen / Illume OY Palkkatilankatu 7, Helsinki Puh. (09) , Fax (09) jouko.aaltonen@illume.fi Puutteita mallikansalaisessa Puutteita mallikansalaisessa on dokumenttielokuva sosiaalisesta yhdenmukaisuudesta. Miten pienestä on kiinni se, että joku on out, ja miten helposti se johtaa syrjintään. Sosiaaliseen kontrolliin osallistuvat sekä lapset että aikuiset. Elokuvan päähenkilö on 13-vuotias Ringa, jolla on diagnosoitu ADHD eli tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö. Ringan diagnoosi ei ole elokuvassa olennaista. Olennaista on erilaisuus. Elokuva seuraa Ringan elämää vuoden ajan. Ohjaus: Anna Korhonen Käsikirjoitus: Anna Korhonen Kuvaus: Ditte Uljas Ääni: Anna Korhonen, Tuomas Klaavo Kuvaukset: Maaliskuu 2007 Lokakuu 2007 Suunniteltu ensi-ilta: Kevät 2008 Rahoittava TV-yhtiö: YLE Yhteistuotannot Elokuvan kokonaiskustannukset: Suomen elokuvasäätiön tuki: Tuotanto: Jouko Aaltonen / Illume Oy Palkkatilankatu 7, Helsinki Puh. (09) , Fax (09) jouko.aaltonen@illume.fi Am I Black Enough For You Dokumenttielokuva Am I Black Enough For You sukeltaa soul-musiikin ja kulttuurin juurille Philadelphiaan, Yhdysvaltoihin. Elokuvan päähenkilö on 71- vuotias soul-laulaja Billy Paul, jonka elämän ja uran kautta avautuu maailma rasismiin, yksilönvapauteen, mustien ihmisoikeustaisteluun ja afroamerikkalaisten historiaan. Yksilönvapaustaistelun yksi väline on ollut juuri soul-musiikki. Billy Paul on vienyt sen avulla sanomaansa ympäri maailmaa. Am I Black Enough For You kertoo siitä, kuinka rankka ympäristö synnyttää usein kauneinta musiikkia. Ohjaus: Göran Olsson Käsikirjoitus: Göran Olsson Leikkaus: Daniel Jonsäter Kuvaukset: 02/ /2007 Am I Black Enough For You Suunniteltu ensi-ilta: 2008 Rahoittava TV-yhtiö: YLE TV1 Elokuvan kokonaiskustannukset: Suomen elokuvasäätiön tuki: Tuotanto: Kimmo Paananen / Klaffi Tuotannot Oy Nahkatehtaankatu 2, Oulu Puh. (08) , Fax (08) kimmo@klaffi.com Kasvot Kasvot on dokumenttielokuva kasvon käsitteestä kiinalaisessa kulttuurissa. Bao Huai, 30, on pekingiläisen kasvokirurgiaklinikan markkinointimies ja Pekingin oopperan entinen näyttelijä. Hän johdattaa meidät kohti kiinalaisten kasvoihin ja kasvomaskeihin liittyvää pakkomiellettä. Kasvojen kautta lähestymme myös Pekingin nousevan keskiluokan muuttuvia arvoja. Onko ihmisen mahdollista säilyttää kasvonsa, jos hän haluaa vaihtaa ne? Ohjaus: Mika Koskinen Käsikirjoitus: Mika Koskinen Kuvaus: Mika Koskinen & Mika Mattila Ääni: Pietari Koskinen Kuvaukset: 02/ /2007 Suunniteltu ensi-ilta: 03/2008 Rahoittava TV-yhtiö: YLE2, TV2 Danmark, ETV Elokuvan kokonaiskustannukset: Suomen elokuvasäätiön tuki: Tuotanto: Kaarle Aho / Making Movies Oy Linnankatu 7, Helsinki Puh. (09) , Fax (09) mamo@mamo.fi T U O T A N T O 15

16 Lyhyet animaatioelokuvat Ö Adam löytää puuttoman luodon keskeltä loputonta merta. Hän perustaa kiville valtakuntansa, rakentaa muurin ja karkottaa tunkeilijat. Yksi hyökkääjistä pääsee rantautumaan, mutta hän ei halua valloittaa Adamin valtakuntaa. Kun tunkeilija on mennyt, luoto alkaa näyttää vankilalta. Ohjaus: Kari Juusonen Käsikirjoitus: Kari Juusonen Kuvaus: Jussi Eerola Lavastus: Kari Juusonen Musiikki: Markus Lahtinen Kuvaukset: Kesä 2007 Suunniteltu ensi-ilta: Kevät 2008 Levittäjä: Vanilla Production Oy Rahoittava TV-yhtiö: YLE Yhteistuotannot Elokuvan kokonaiskustannukset: Suomen elokuvasäätiön tuki: Tuotanto: Juha Vanhanen / Vanilla Production Oy Rapakiventie 12 A Helsinki Puh juha@vanilla.fi Petri Kemppinen: Käsikirjoitustuki Artto Niskanen Tuija-Maija, Toipilas, Helke Susanna, Ijäs Jan, Chilli kaupunki, Hutri Joakimsdottir Anna Maria, I din famn, Lydia, Torvinen Karoliina, Saariston lapset (työnimi), Kehittämistuki Edith film Oy, Katkoksia, Ohjaaja Saarela Saara, Feeniks-tuotanto Oy, Matka valoon, Ohjaaja Kassila Taavi, Juonifilmi Oy, Belmondo Sisters, Ohjaaja Vilhunen Selma, Kinosto Oy, New Delhi Surfing, Lumifilm Oy, Last Elf, Ohjaaja Virtanen Ismo ja Mariko Härkönen, Helminen Liisa, Långfilm Productions Finland Oy, Silent Knowledge, Ohjaaja Cantell Saara, Making Movies Oy, Tiikerisydän, Media Operaatio Oy, Walk Don t Run, Ohjaaja Rumpunen Risto, Rainbow productions, Häkkilinnut, Ohjaaja Kilpi Marko, Sputnik Oy, Tie, Ohjaaja Paljakka Kari, Miia Haavisto: Käsikirjoitustuki Aalto Reetta, Vallankumouksen rakastajatar, Muut tukipäätökset Olli Soinio: Käsikirjoitustuki Forsgren Carita, Tampereen tyttäret, Juurikkala Kaija, Aada, Kehittämistuki Feeniks-tuotanto Oy, Ruhtinas, Ohjaaja Kassila Taavi, Filmiteollisuus Fine Oy, Toinen jalka haudassa, Ohjaaja Vuoksenmaa Johanna, Helsinki-filmi Oy, Jumalan lapset, Ohjaaja Karukoski Dome, Kinotar Oy, Risto Räppääjä, Ohjaaja Rantasila Mari, Osmo Production, Kuningas Nalin tarina, Ohjaaja Pozniakovas Arturas, Silva Mysterium Oy, Hiekkalinna, Solar Films Inc. Oy, Kummeli alivuokralainen, Talent House, Ihmejätkä, Ohjaaja Päivinen Jappe, Jälkituki Helsinki-filmi Oy, Saippuaprinssi, Heikkinen Markku, Laskettu aika, Kehittämistuki Do Films Oy, Erikoisia tapauksia, Ohjaaja Cederström Kanerva, Illume Oy, Punk Tauti joka ei tapa, Ohjaaja Aaltonen Jouko, Mouka Filmi Oy, Kansakunnan olohuone, Ohjaaja Kärkkäinen Jukka, Tukipäätökset Tuotantotuki Miia Haavisto: Lyhyet dokumenttielokuvat Jumalan teatteri Jumalan teatteri nousi ilmiöksi yhdessä päivässä. Jälkeenpäin katsottuna teatterikoululaisten paskanheitosta 20 vuotta sitten noussut kohu ei ole samassa mittakaavassa itse aktion koon kanssa. Mitä sellaista 16 T U O T A N T O

17 kyti silloin pinnan alla yhteiskunnassa tai kulttuurin kentällä, että reaktiosta tulikin niin ylitseampuvan suuri. Kärkkäimmäthän vaativat koko Teatterikoulun sulkemista. Jäikö Jumalan teatteri viimeiseksi kulttuuriaktioksi, joka herättää tunteita kaikissa kansalaisissa? Ja jos jäi, niin miksi? Dokumentti rakentaa rekonstruktiota vuoden 1987 tapahtumista ja analysoi tempauksen ja siitä seuranneen kuohunnan syitä ja seurauksia. Ohjaus: Jarmo Lampela Käsikirjoitus: Jarmo Lampela Kuvaus: Rauno Ronkainen Ääni: Pekka Karjalainen Leikkaus: Jussi Lehto Musiikki: Pekka Karjalainen Kuvaukset: Suunniteltu ensi-ilta: Rahoittava TV-yhtiö: YLE TV 1 / Teema Elokuvan kokonaiskustannukset: Suomen elokuvasäätiön tuki: Tuotanto: Riikka Poulsen / Lasihelmi Filmi Oy Kalliolanrinne 4, Helsinki Puh. (09) , Fax (09) konttori@lasihelmi.fi 35 mm kopio Art Films production AFP Oy, Yhden tähden hotelli, Ohjaaja Matikainen Ari, Muut tukipäätökset Miia Haavisto: Käsikirjoitustuki Ahola Milja, Küttner Iiro, Vapaus, Lassenius Rikard, Klang.Struktur, Piippo Pekka J., Lalli Maarit, Talviyön lauluja, Terho Iina, Peikot, Tukipäätökset Tuotantotuki Olli Soinio: Pitkät näytelmäelokuvat Sooloilua Kolmikymppinen toimittaja, älykäs ja itsenäinen Emma lähetetään ilman ennakkovaroitusta haastattelemaan huippukapellimestari Joel Abrahamssonia. Haastattelusta tulee täysi katastrofi, mutta sen aikana Emma huomaa yllättäen ihastuvansa Joeliin ja viikossa he ovat molemmat korviaan myöten rakastuneita. Emma ei olisi kuitenkaan voinut kuvitella, että muutaman viikon kuluttua hän asuu maalla vanhassa talossa kaksin Joelin dementoituneen, mutta temperamenttisen äidin kanssa Joelin reissatessa maailmalla konsertista toiseen. Eikä aikaakaan kun Emma huomaa myös olevansa raskaana... Ohjaus: Lauri Nurkse Käsikirjoitus: Katja Kallio Kuvaus: Peter Flinkenberg Ääni: Pekka Karjalainen Lavastus: Christer Andersson Puvustus: Jouni Mervas Maskeeraus: Marjut Samulin Leikkaus: Harri Ylönen Musiikki: Pessi Levanto Kuvaukset: ja Suunniteltu ensi-ilta: Levittäjä: Nordisk Film Theatrical Distribution Rahoittava TV-yhtiö: Nelonen Elokuvan kokonaiskustannukset: Suomen elokuvasäätiön tuki: Keskeiset näyttelijät: Saija Lentonen, Kari-Pekka Toivonen, Väisänen Marika, Sylistä syliin, Väätäinen Satu, Yksin Jumala riittää, Kehittämistuki Avanton Productions Oy, Wireless Game, Ohjaaja Lindén Sonja, Klaffi Tuotannot Oy, Brothers, Ohjaaja Ronkainen Mika, Production House, Ylikävely, Ohjaaja Vuoksenmaa Johanna, Stereoscape Ky, Coctail, Ohjaaja Lehto Kasimir, Laitinen Sami, Sooloilua T U O T A N T O 17

18 Myrsky Kristiina Elstelä Tuotanto: Nina Koljonen / Fantasiafilmi Tallberginkatu 1 A 141, Helsinki Puh. (09) , Fax (09) fanfilm@fantasiafilm.com 8 Päivää ensi-iltaan Laura on 25-vuotias, kaunis ja äärimmäisen lahjakas näyttelijäopiskelija. Romeo ja Julia näytelmä on Teatterin kauden iso ensi-ilta. Juliaa näyttelevä Noora katkaisee jalkansa Teatterin juhlissa. Esiintymiskauhusta kärsivä näyttelijä Laura on päätynyt teatterin kuiskaajaksi, eikä pysty nousemaan lavalle. Nooran loukkaannuttua Lauralle tarjotaan elämänsä mahdollisuus roolin paikkaajaksi. Ensi-iltaan on aikaa kahdeksan päivää. Ohjaus: Perttu Leppä Käsikirjoitus: Perttu Leppä Kuvaus: Jyrki Arnikari Ääni: Olli Pärnänen Lavastus: Pirjo Rossi Puvustus: Ella Brigatti Maskeeraus: Hannele Herttua Leikkaus: Kimmo Taavila Kuvaukset: Suunniteltu ensi-ilta: Levittäjä: FS Film Oy Rahoittava TV-yhtiö: MTV3, Canal Plus Elokuvan kokonaiskustannukset: Suomen elokuvasäätiön tuki: Keskeiset näyttelijät: Laura Birn, Mikko Leppilampi Tuotanto: Matti Halonen / Juonifilmi Oy Urho Kekkkosen katu 4 6E, Helsinki Puh , Fax Matti.halonen@fs-film.fi Myrsky Myrskyn tarina alkaa vuonna 1989, jolloin Berliinin muuri murtuu. Suomalainen perheenisä kohtaa Itäberliiniläisellä torilla oudon koiranpennun, joka istuu laatikossa yhdessä kananpoikien kanssa. Pentu ollaan aikeissa lopettaa. Isä päättää pelastaa pennun ja kuljettaa sen perheensä lemmikiksi Suomeen. Marjamäen perheen äiti ja tyttäret, Muru, 7v, ja Minttu, 13v, ihmettelevät outoa karvapalloa. Kukaan ei tiedä koirasta mitään, edes sen rotua. 7-vuotias Muru ottaa koiran hellään suojelukseensa. Murun rakastavassa hoivassa Myrsky kasvaa ilman sääntöjä ja rajoja. Hellyttävästä karvapallosta kasvaa kuin huomaamatta valtava, traktorimainen lihaskimppu. Mitkään aidat, köydet 18 T U O T A N T O

19 tai kahleet eivät pidättele väkivahvaa koiraa, kun se alkaa parhaan kykynsä mukaan huolehtia Marjamäen perheestä ja erityisesti pikku Murusta. Sen saavat kokea Mintun poikaystävä Romppu, naapurit, koulun rehtori, poliisi, karhu ja koko panssariprikaati. Myrsky-koiran koskettava tarina perustuu tositapahtumiin. Myrsky on elokuva kaikille eläinrakkaille. Ohjaus: Kaisa Rastimo Käsikirjoitus: Kaisa Rastimo ja Marko Rauhala, Marko Rauhalan alkuperäisidean pohjalta Kuvaus: Tuomo Virtanen Ääni: Pietari Koskinen Lavastus: Katriina Ilmaranta Puvustus: Mariella Rauhala ja Katriina Ilmaranta Maskeeraus: Kata Launonen Musiikki: Iiro Ollila Kuvaukset: Suunniteltu ensi-ilta: Levittäjä: Buena Vista International Finland Rahoittava TV-yhtiö: YLE Elokuvan kokonaiskustannukset: Suomen elokuvasäätiön tuki: Tuotanto: Kaisa Rastimo, Alf Hemming, Antti-Veikko Salo / Stormheart Oy Ltd PL 132, Helsinki Puh , Fax (09) info@stormheart.fi Lieksa! Elokuva seuraa Koppeloiden suvun muuttomatkaa unelmiensa Lieksaan. Sukutarinan mukaan Koppeloiden esiäiti oli Venäjän viimeisen tsaarin rakastajatar. Vallankumous ajoi räätälisuvun pakomatkalle Suomeen ja Suomesta kansalaissodan aattona Keski- Eurooppaan. 70-luvulla he palasivat Suomeen puolirikollisiksi vaeltajiksi rapautuneena. Muutaman rauhallisen vuosikymmenen jälkeen nämä Romanovien jälkeläiset ovat kohtalon oikusta taas tien päällä. Mutta pääsevätkö he koskaan Lieksaan? Elokuva antaa vastaukset kyynelet silmiin nostattavalla huumorilla. Ohjaus: Markku Pölönen Käsikirjoitus: Markku Pölönen Kuvaus: Jan Nyman Ääni: Heikki Innanen Lavastus: Pete Neuvonen Puvustus: Tiina Kaukanen Maskeeraus: Riikka Virtanen Kuvaukset: helmi-maaliskuu 2007 Suunniteltu ensi-ilta: Levittäjä: Buena Vista International Rahoittava TV-yhtiö: YLE TV2 Elokuvan kokonaiskustannukset: Suomen elokuvasäätiön tuki: Keskeiset näyttelijät: Peter Franzen, Sanna-Kaisa Palo, Samuli Vauramo, Jenni Banerjee, Heikki Kinnunen, Kaarina Turunen, Elina Knihtilä, Lotta Lehtikari, Puntti Valtonen, Tuomas Uusitalo, Toni Wahlström, Tatu Siivonen Tuotanto: Petri Rossi, Jenni Lähteenmäki, Satu Sadinkangas / Suomen Filmiteollisuus SF Olli Tiaisentie 9, Kontioranta Puh Lieksa T U O T A N T O 19

20 Pitkät näytelmäelokuvat Käsky Petri Kemppinen: Yhteistuotannot Maria Larsson s Everlasting Moment (Tanska, Ruotsi, Norja) 1900-luvun alun Ruotsissa yhteiskunnallisten muutosten, levottomuuksien, sodan ja köyhyyden aikaan nuori työväenluokkainen nainen, Maria, voittaa arpajaisissa valokuvauskameran. Marian päätös pitää kamera mullistaa koko hänen elämänsä. Kameran linssin kautta hän näkee maailman uusin silmin. Siitä tulee kuitenkin uhka hänen alkoholisoituneelle ja naistenmiehenä mainetta niittävälle miehelleen, koska se tuo charmantin valokuvaaja Piff Paff Puff :n heidän elämäänsä. Elokuva perustuu tositapahtumiin. Ohjaus: Jan Troell Käsikirjoitus: Susanne Falck Kuvaus: Jan Troell, Mischa Gavrjusjov Ääni: Christoffer Demby, Olle Tannergård Lavastus: Peter Bävman Puvustus: Katja Watkins & Karen Gram Maskeeraus: Jenne Kindahl Leikkaus: Niels Pagh Andersen Kuvaukset: Levittäjä: Sandrew Metronome Rahoittava TV-yhtiö: YLE, SVT, NRK, DR, Canal Plus Elokuvan kokonaiskustannukset: Suomen elokuvasäätiön tuki: Keskeiset näyttelijät: Maria Heiskanen, Mikael Persbrandt, Jesper Christensen, Antti Reini Tuotanto: Tero Kaukomaa / Blind Spot Pictures Kalliolanrinne 4, Helsinki Finland Puh. (09) Fax (09) tero@blindspot.fi Käsky Juuri Saksasta palannut jääkäri Aaro Harjula osallistuu Suomen sisällissotaan valkoisten puolella. Nuorelle idealistille on järkytys huomata, miten valkoiset kohtelevat voitettuja punaisia. Punaiset naissotilaat teloitetaan ilman oikeudenkäyntiä. Kuollessaan naiset itkevät orvoksi jääviä lapsiaan. Yksi naisista jää eloon ja Harjula päättää esimiestensä vastustuksesta huolimatta viedä tämän läheiseen kenttätuomioistuimeen. Nainen on kyyninen; hän tietää, että tuomio tulee olemaan luoti otsaan. Harjula ymmärtää, että ensimmäistä kertaa elämässään hän joutuu tekemään päätöksiä vastoin lakia ja ohjesääntöä sydämellään. Hän haluaa yrittää pelastaa naisen kuolemalta millä hinnalla tahansa. Ohjaus: Aku Louhimies Käsikirjoitus: Jari Rantala Kuvaus: Rane Ronkainen Ääni: Kirka Sainio Lavastus: Markku Pätilä Puvustus: Tiina Kaukanen Maskeeraus: Riikka Virtanen Leikkaus: Ben Mercer Kuvaukset: Suunniteltu ensi-ilta: tammi-helmikuu 2008 Levittäjä: FS-film Oy Rahoittava TV-yhtiö: Yle TV1 Elokuvan kokonaiskustannukset: Suomen elokuvasäätiön tuki: Keskeiset näyttelijät: Pihla Viitala, Samuli Vauramo, Eero Aho Tuotanto: Aleksi Bardy / Helsinki-filmi Oy Vanha talvitie 11 A, 00580Helsinki Puh. (09) , Fax (09) aleksi.bardy@helsinkifilmi.fi, ella.piesala@helsinkifilmi.fi Kolmistaan Onnellisesti naimisissa oleva Tomi Laakso rakastuu toiseen naiseen, Janitaan ja tämä Tomiin, mutta sen sijaan että alkaisi pettämisen kierre Tomi kertoo vaimolleen Marialle asiasta. Tomi huomaa olevansa rakastunut kahteen naiseen ja Maria löytää itsensä tilanteesta jossa joutuu kohtaamaan tosiasiat ja sen että Tomi on hänen elämänsä mies. Rakkaustarina kolmen aikuisen kesken. Ohjaus: Peter Lindholm Käsikirjoitus: Peter Lindholm 20 T U O T A N T O