OSAAMISTA YKSILÖLLISILLÄ POLUILLA

Transkriptio

1 AVARTAJAT-HANKE OSAAMISTA YKSILÖLLISILLÄ POLUILLA Opinnollistaminen osana oppilaitos työpaja-yhteistyötä

2

3 AVARTAJAT-HANKE OSAAMISTA YKSILÖLLISILLÄ POLUILLA Opinnollistaminen osana oppilaitos työpaja-yhteistyötä 2013

4 Kirjoittajat e i n o hieta l a h t i (KTM) on työskennellyt vuodesta 1995 erilaisten syrjäytymistä ehkäisevien ESRhankkeiden parissa, vuosina hankkeiden rahoittajien edustajana ja valvojana ja vuodesta 2003 alkaen toteuttanut useita valtakunnallisia kehittämishankkeita, joiden päämääränä on ollut muun muassa lisätä oppilaitosten ja työpajojen välistä yhteistyötä ja edistää toiminnallisen oppimisen vertailtavuutta perinteisen kouluoppimisen kanssa. Työpajojen palvelutarjonnan opinnollistaminen on ollut näissä hankkeissa keskeinen kehittämisen kohde. t u i j a hämäläinen (LitM, tutor, insinööri ) on projektipäällikkönä Valtakunnallisen työpajayhdistyksen Tekemällä oppii -hankkeessa. Hän on toiminut yli 20 vuotta nuorten ohjaamisen ja valmentamisen parissa, yksilövalmentajana neljällä keskisuomalaisella työpajalla sekä ohjaavana kouluttajana työvoimakoulutuksissa. Tuija on työskennellyt myös osuustoiminnan lääninneuvojana. p i r j o ko va n e n (KM) on projektityöntekijä opinnollistamisen toimintamallia kehittävässä ja levittävässä Ammattiosaamista välityömarkkinoilta -hankkeessa (ESR/STM) Valtakunnallisessa Työpajayhdistyksessä. Vuodesta 2006 lähtien hän on ollut ESR-projekteissa luomassa, kehittämässä ja levittämässä opinnollistamisen opetussuunnitelmapohjaista työvalmennuksen, erilaisten oppimisympäristöjen ja osaamisen tunnistamisen ja tuotteistamisen mallia. Pirjo on työskennellyt OPEQUAL -projektissa Työvalmennussäätiö Tekevällä Jyväskylässä ja Monet polut ammattiin -hankkeessa Bovallius -ammattiopistossa Laukaan toimipisteen alaisuudessa. Valtakunnallisesti hän on ollut levittämässä opinnollistamisen hyviä käytäntöjä myös Vaikuttavuutta työpajayhteistyöhön -hankkeen kautta Bovallius -ammattiopiston alaisuudessa. m i r k k a nieminen-hirv e l ä (Yhteisöpedagogi amk, ammatillinen opettaja, urasuunnittelija) on projektityöntekijänä ja yksilövalmentajana opinnollistamisen menetelmiä kehittävässä ESR-rahoitteisessa Avartajat-hankkeessa. Hän on työskennellyt ammatillisen koulutuksen parissa projektiassistenttina UraAVVAIN- ja UraAVVAIN-palvelu-projekteissa. Mirkka on ollut työpajatoiminnassa mukana vuodesta 2004 työpajakuraattorina ja yksilövalmentajana sekä erilaisissa koulutusta ja pajatoimintaa kehittävissä ESR-hankkeissa. Mirkkalla on myös runsaasti kansainvälistä kokemusta muun muassa Japanista alkuopetuksen ja Tanskasta maahanmuuttajien parista. j u k k a ohto n e n (jukkaohtonen.fi) on sosiologi ja terveydenhuollon lisensiaatti. Hän toimii projektipäällikkönä Sosiaalikehitys Oy:n Opit käyttöön -hankkeessa, joka tuottaa opaskirjan kunnille nuorisolain mukaisen monialaisen yhteistyön tueksi. Viimeksi hän on selvittänyt alhaiseen koulutukseen liittyviä taloudellisia tekijöitä ja työskentelee nyt kunnallisten tietojärjestelmien hyväksikäytön ja nuorten kuulemisen parissa. Seuraava hankehaaste koskee väkivaltaisesti ja itsetuhoisesti käyttäytyvien nuorten tilanteeseen puuttumista. r e e t ta pietikäinen (VTM) on toiminut työpajakentällä kehittämis- ja tutkimustehtävissä sekä lähettävän tahon asiakasrajapinnassa. Työskentelee tällä hetkellä kehityspäällikkönä Valtakunnallisen työpajayhdistyksen Sosiaalisen vahvistamisen

5 kehittämistoiminnassa. Toiminut aiemmin yhdistyksen järjestöpäällikkönä vastaten TPY:n jäsenpalveluista sekä projektipäällikkönä Tekemällä oppii ja Palvelutori-hankkeissa. Reetta on työskennellyt myös Nuotta-valmennuksen valtakunnallisena koordinaattorina, tutkinut nuorille suunnattuja palveluja Nuorisotutkimusverkostossa sekä toiminut nuorten työvoimaneuvojana. pä i v i pa s a n e n työskentelee opiskelijapalvelupäällikkönä Tampereen seudun ammattiopisto Tredussa. Hän on Avartajat-hankkeen Tredun vastuuhenkilö sekä ohjausryhmän jäsen. Ammatillisessa koulutuksessa Päivillä on työhistoriaa 25 vuodelta opettajana, opinto-ohjaajana sekä hallinnollisena johtajana. Päivi on kehittänyt erityistä tukea tarvitsevien tukitoimintoja ammatillisessa koulutuksessa erilaisten hankkeiden avulla sekä ollut mukana Pirkanmaan ammatillisen erityisopetuksen koordinaatiokeskuksen toiminnan aloittamisessa ja sopimuskumppanuuden rakentamisessa. Päivi on mukana myös Pirkanmaan erityisen tuen toimijoiden verkostossa. m a i j a schellhammer-tuominen on projektipäällikkö ESR-rahoitteisessa Silta- Valmennusyhdistys ry:n ja Tampereen seudun ammattiopiston yhdessä toteuttamassa Avartajathankkeessa. Maija on työskennellyt erilaisissa syrjäytymistä ehkäisevissä sekä ammattistarttitoimintaa kehittävissä kansallisissa ja ESR-rahoitteisissa hankkeissa, muun muassa Ammattipolku ja Oksalla ylimmällä. Maija on myös toiminut Ammattistartin opettajana ja ollut mukana kehittämässä ammatillisen erityisopetuksen strategiaa Pirkanmaan ammattiopistossa.

6 Sisältö Johdanto...7 Avartajat-hanke...10 OSA 1 Yleiseurooppalainen näkökulma...14 Nuoret suomalaisessa yhteiskunnassa...20 Ammatillinen koulutus muutoksessa...25 Työpajat oppimisympäristöinä: työpajoilla tapahtuvasta oppimisesta...32 Yhteistyö oppilaitoksen ja työpajan välillä...41 OSSUt avatut opetussuunnitelmat OSA 2 Opinnollistaminen Avartajat-hankkeessa...55 Opinnollistamisen prosessi työpajalla...58 Näytön kuvaus ja arviointisuunnitelma...68 Opetussuunnitelma...74 Opiskelijan polku...71 Työvalmentajan sanoin Mitä hyötyä on opinnollistamisesta...74 Silta-Valmennusyhdistyksen opinnollistetut työpajat OSA 3 Työpajaympäristössä järjetettävä valmentava ja kuntouttava koulutus ja ammattitaidon karttuminen Yksilö- ja työvalmennus työpajalla suoritettavissa opinnoissa...79 Suoritin Stailauksen tutkinnon osan 10 ov...82 Tutkinnon osan suorittaminen työpajaympäristössä erityisopettajan ajatuksia...84 Kehittämissuuntia yksilöllisillä opintopoluilla...89 Toimittanut Kirjoittajat Kustantaja Taitto Painopaikka Lisätietoja Maija Schellhammer-Tuominen Eino Hietalahti, Tuija Hämäläinen, Pirjo Kovanen Mirkka Nieminen-Hirvelä, Jukka Ohtonen, Päivi Pasanen Reetta Pietikäinen, Maija Schellhammer-Tuominen Silta-Valmennusyhdistys ry Euroopan sosiaalirahaston tuella Roisto Oy / Graafinen suunnittelu Hiilivirta Tammerprint Oy ISBN

7 Johdanto Nuorten syrjäytyminen yhteiskunnallisena ilmiönä herättää keskustelua sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Nuorisotyöttömyys ja koulutuksen keskeyttäminen nähdään nuorten yhteiskunnallisen ulkopuolisuuden merkittäviksi aiheuttajiksi. Toisen asteen koulutuksen suorittaminen on yksi keskeinen yhteiskuntaan kiinnittymisen väline, koska pelkän peruskoulun suorittaneet nuoret työllistyvät vapaille työmarkkinoille yhä harvemmin. Koko ikäluokan kouluttaminen tuo haasteita toisen asteen koulutuksen monimuotoisuuteen ja yksilöllisten oppimispolkujen mahdollistamiseen. Nykyistä joustavammille ja räätälöidyille kouluttautumismahdollisuuksille on selkeä tarve. Aiemmin opitun tunnistamisen ja tunnustamisen menetelmät ovat keskeisessä asemassa työpajoilla ja muissa oppilaitosten ulkopuolisissa ympäristöissä opitun taidon havaitsemiseksi. Opinnollistaminen on yksi tapa tunnistaa erilaisia oppimisympäristöjä ja kuvata muualla opittua opetussuunnitelman kielellä. Pirjo Kovanen määrittelee opinnollistamisen seuraavasti: Opinnollistamisessa on kysymys työpajan tai muun työvaltaisen oppimisympäristön pedagogiikan esiintuomisesta. Opinnollistamisen toimintamallin avulla tehdään näkyväksi tekemällä oppimisen arvoja, tavoitteita, käytäntöjä ja menetelmällisiä valintoja. Sen perustana on sekä yhteiskunnallinen ja koulutuksellinen tasa-arvoisuus ja erilaisissa oppimisympäristöissä tapahtuvan oppimisen tunnistaminen ja tunnustaminen yksittäisen oppijan eduksi. Toimintamallilla halutaan turvata oppijalle mahdollisimman hyvä yksilöllinen ja ammatillinen kasvu sekä työelämään sijoittuminen. Opinnollistamisen perustarkoituksena on kehittää aiemman osaamisen kartoittamisen, osaamisen suunnitelmallisen kerryttämisen sekä osaamisen dokumentoinnin käytäntöjä yhteismitallisesti ja vertailtavasti ammatillisissa oppilaitoksissa kertyvän osaamisen kanssa. Opinnollistamisessa tunnistetaan, tehdään näkyväksi ja suunnitelmallisesti hyödynnettäväksi oppimisympäristön fyysisistä, ohjauksellisista ja tukitoiminnollisista puitteista kertyvät mahdollisuudet työelämäosaamisten ja työelämävalmiuksia edeltävien elämänhallinnallisten osaamisten kertymiseen. (Pirjo Kovanen, TPY). avartajat-hanke 7

8 Avartajat-hanke on Silta-Valmennusyhdistys ry:n ja Pirkanmaan ammattiopiston ( alkaen Tampereen seudun ammattiopisto Tredu) yhteistyöhanke, jota toteutetaan ajalla Hanketta rahoittaa Euroopan Sosiaalirahasto. Avartajat-hankkeessa on tunnistettu Silta-Valmennusyhdistyksen työpajojen oppimisympäristöjä ja verrattu niitä opetussuunnitelmiin. Yhteistyössä Pirkanmaan ammattiopiston kanssa on kehitetty mallia, jonka avulla työpajalla karttunut osaaminen voidaan tunnistaa ja tunnustaa osaksi ammatillista perustutkintoa. Silta-Valmennuksen työpajoilla toteutettavien Pirkanmaan ammattiopiston kahden valmentavan ja kuntouttavan koulutuksen (Taika ja Työammatti) opiskelijoille on tarjottu mahdollisuus suorittaa työpajoilla tutkinnon osia osana valmentavaa ja kuntouttavaa koulutusta. Tämän julkaisun tarkoituksena on kuvata, miten Pirkanmaan ammattiopiston (nyk. Tredu) ja Silta-Valmennusyhdistyksen kumppanuutta on kehitetty vastaamaan haastavassa elämäntilanteessa olevien nuorten tarpeisiin. Julkaisun tavoitteena on kuvata oppilaitoksen ja työpajan välistä yhteistyötä sekä opinnollistamisen prosessia Avartajat-hankkeessa kertyneiden kokemusten pohjalta. Lisäksi julkaisun tavoitteena on kuvata opinnollistamisen taustaa ja tarkoitusta sekä muualla opitun tunnistamisen ja tunnustamisen yhteiskunnallisia vaikutuksia. Nuorten yhteiskuntatakuu astui voimaan vuoden 2013 alusta. Yhteiskuntatakuun myötä jokaiselle alle 25- ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle on tarjottava työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Koulutustakuun mukaisesti jokaiselle peruskoulun päättäneelle on taattava jatko-opintomahdollisuus lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa, oppisopimuskoulutuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin. Nuorten yhteiskuntatakuu- ja koulutustakuukokonaisuudella, Nuorisotakuulla, pyritään turvaamaan, ettei yksikään nuori jäisi koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. Nuorisotakuun ajankohtaisuus näkyy selkeästi läpi koko julkaisun. Tämä julkaisu jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa taustoitetaan laajemmin opinnollistamisen taustalla olevaa yhteiskunnallista problematiikkaa ja oppilaitos työpajayhteistyön mahdollisuuksia nuorten osallisuuden lisäämisessä ja oppimisen tukemisessa. Pirjo Kovanen kuvaa artikkelissaan eurooppalaisia linjauksia 8 maija schellhammer-tuominen

9 elinikäiseen oppimiseen ja yksilöllisten oppimispolkujen mahdollistamiseen. Jukka Ohtonen luo katsauksen nuorten tilanteeseen suomalaisessa yhteiskunnassa ja Eino Hietalahti kuvaa koulujärjestelmän haasteita, jotka osaltaan luovat tarpeen kehittää työpajojen ja oppilaitosten yhteistyötä sekä muualla opitun tunnistamisen ja tunnustamisen menetelmiä. Reeta Pietikäisen ja Tuija Hämäläisen kirjoittamassa artikkelissa käsitellään työpajatoimintaa oppimisympäristöajattelun ja oppimisen näkökulmasta ja kuvataan niiden kautta rakentuvaa työpajapedagogiikkaa. Työpajapedagogiikan määrittelyä työstetään paraikaa TPY:n Tekemällä oppii -hankkeen ( ) määrittelyryhmässä. Päivi Pasanen tarkastelee oppilaitoksen ja työpajan yhteistyön merkityksiä toisiaan täydentävinä oppimisympäristöinä otsikolla Yhteistyö oppilaitoksen ja työpajan välillä. Ensimmäisen osion viimeisessä artikkelissa Pirjo Kovanen perehdyttää lukijat OSSUihin, avattuihin opetussuunnitelmiin ja OSSUjen erilaisiin käyttömahdollisuuksiin. Julkaisun toisessa osassa kuvataan Avartajat-hankkeessa kehitettyä opinnollistamisen prosessia sekä opinnollistetun tutkinnon osan mukaisen osaamisen kartuttamista työpajaympäristössä. Kolmanteen osaan on koottu arjen kokemuksia opinnollistamisesta, työpajan ja oppilaitoksen välisestä yhteistyöstä sekä tutkinnon osan suorittamisesta työpajaympäristössä. Julkaisun lopun pohdintaosioon on koostettu kaikkien julkaisuun kirjoittaneiden ajatuksia oppilaitos työpajayhteistyön tulevaisuuden haasteista ja mahdollisuuksista otsikolla Kehittämissuuntia yksilöllisillä oppimispoluilla. Julkaisu on ollut yhteinen ponnistus, johon on osallistunut useita opinnollistamisen kanssa työskenteleviä tahoja. Yhteistyö on ollut välttämätöntä opinnollistamisen kokonaisuuden hahmottamiseksi. Kiitos kaikille julkaisuun kirjoittaneille asiantuntijoille! Julkaisuun kirjoittaneiden lisäksi kiitos kuuluu niille, jotka ovat olleet mukana tämän kirjan toteuttamisessa antamalla omaa asiantuntemustaan julkaisun käyttöön. Maija Schellhammer-Tuominen Projektipäällikkö Avartajat-hanke avartajat-hanke 9

10 AVARTAJAT-HANKE Yksilövalmennus ja -ohjaus Opinnollistaminen Työelämäyhteistyö Yhteishaku / toisen asteen opiskelupaikka Lähettävät tahot, verkostot Yksilöllinen elämänhallinnantuki Tutkinnon osien suorittamismahdollisuudet Työpajojen oppimisympäristöanalyysi Kasvatuksellinen ohjausote, tuki työpaikoilla työelämä Työelämään valmentautumisjaksot

11 Avartajat-hanke A va rta j at-hanke on Silta-Valmennusyhdistys ry:n ja Tampereen seudun ammattiopiston yhteistyöhanke, jota toteutetaan ajalla Hanketta rahoittaa Euroopan Sosiaalirahasto. Avartajat-hankkeen tavoitteena on 1) työttömien, vailla ammatillista koulutusta olevien sekä ammatilliset opinnot keskeyttämässä olevien nuorten ohjaaminen koulutukseen, työelämään tai muuhun aktiivitoimintaan, 2) ammatillisen koulutuksen ja joustavien opintopolkujen kehittäminen opinnollistamalla työpajojen työtehtäviä vastaamaan ammatillisten perustutkintojen ammattitaitovaatimuksia, 3) opetussuunnitelmien osien sekä työpajan työtehtävien ja ammattitehtävien vastaavuuden parantaminen työelämään valmentautumisen ja työhön sijoittumisen parantamiseksi sekä 4) oppilaitoksen ja työpajan yhteistyön mallintaminen opetuksen järjestämiseksi ja koulutuskumppanuuden kehittämiseksi. Avartajat-hankkeen varsinaisena kohderyhmänä on vuotiaat nuoret, jotka ovat ohjautuneet Silta-Valmennusyhdistyksen palveluihin tai joilla on riski keskeyttää ammatilliset opinnot Pirkanmaan ammattiopistossa. Koulutuskokeilun tai tutustumisen kautta näille nuorille on tarjottu mahdollisuus päästä Silta- Valmennuksen työpajoilla järjestettävään Tampereen seudun ammattiopiston valmentavaan ja kuntouttavaan koulutukseen Taikaan tai Työammattiin. Taika-koulutus on käsi- ja taideteollisen alan valmentavaa ja kuntouttavaa koulutusta ja se sijaitsee Silta- Valmennusyhdistyksen Silta-Taito-pajan yhteydessä. Työammatti on puolestaan tekniikan alaan painottuvaa valmentavaa ja kuntouttavaa koulutusta, jota toteutetaan Silta-Metalli-pajalla. Koulutukset perustuvat vammaisten valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen opetussuunnitelmaan, johon on yhdistetty työpajatoiminnan ja työvalmennuksen hyviä käytäntöjä sekä työvaltaisia ja työyhteisöissä tapahtuvia oppimismenetelmiä. Osana valmentavaa avartajat-hanke 11

12 ja kuntouttavaa koulutusta opiskelijoille on tarjottu mahdollisuus suorittaa työpajoilla opinnollistettuja ammatillisia tutkinnon osia henkilökohtaisten suunnitelmien mukaan. Avartajat-hankkeen keskeistä toimintaa on ollut tehostettu yksilöllinen tuki valmentavan ja kuntouttavan opetuksen aikana, jonka avulla haastavassa elämäntilanteessa olevia nuoria on saatu sitoutumaan koulutukseen henkilökohtaisten tavoitteiden mukaan. Yksilöllisen tuen pääpaino on ollut elämänhallinnan vahvistamisessa, osallisuuden lisäämisessä sekä opiskelu- ja työelämävalmiuksien vahvistamisessa. Yksilötyön lisäksi opiskelijoille on tarjottu ryhmämuotoisia teemapäiviä elämänhallinta-, opiskelu- ja työelämätaitoihin liittyen. Avartajat-hankkeen kokemuksia on pilotoitu myös muiden koulutuksen järjestäjien kanssa yhteistyössä esimerkiksi Kiipulan ammattiopiston ja Silta-Valmennuksen yhteistyössä järjestämässä Takova-koulutuksessa sekä Silta-Koutsi työ- ja koulutusvalmennukseen osallistuneiden Tampereen ammattiopiston opiskelijoiden kanssa. Tavoitteena on levittää oppilaitos työpaja-yhteistyöstä saatuja hyviä kokemuksia myös koskemaan muita Pirkanmaalaisia oppilaitoksia ja työpajoja. Opinnollistamisen kautta Silta-Valmennuksen työpajojen toimintaa on voitu tietoisesti kehittää vastaamaan paremmin valtakunnallisia ammatillisten opetussuunnitelmien perusteita ja työelämän tarpeita. Opinnollistamisen prosessin kuvaaminen hankkeen aikana on nähty tärkeäksi, jotta opinnollistamistyötä voitaisiin jatkossa käyttää osana työpajojen toiminnan edelleen kehittämistä ja jatkuvaa parantamista. Työpajoja opinnollistamalla ja luomalla osaamistodistuksia työpajoille, on saatu käyttöön uudenlainen tapa jäsentää työpajalla karttunutta osaamista. Työpajalla työtoiminnassa olevalle asiakkaalle voidaan jakson päätteeksi antaa osaamistodistus, jota hän voi hyödyntää työnhaussa tai siirtyessään ammatilliseen koulutukseen. 12 maija schellhammer-tuominen

13 OSA 1 Nuorisotakuun toteutuminen edellyttää kuntien, valtion ja kolmannen sektorin toimijoilta uudenlaista lähestymistapaa ja uudenlaisia työvälineitä tavoitteiden täyttämiseksi. Tarvitaan entistä paremmin onnistuneita koulutusalavalintoja sekä aiempaa tehokkaampaa opiskelijoiden ohjausta ja neuvontaa koulutuksen keskeyttämisten vähentämiseksi, jotta vaihtoehtoisiin järjestelmin ohjautuvien nuorten määrää saadaan pienennettyä. Perinteisten etenemisreittien tueksi on rakennettava vaihtoehtoisten polkujen reitistöjä luomalla tiivis monialainen yhteistyö oppilaitosten, työpajojen, sosiaalityön ja yritysten välille. eino hietalahti

14 Yleiseurooppalainen näkökulma pirjo kovanen u r o o pa s s a käsitellään kuumeisesti yhteisiä haasteita: nuorten korkeaa työttömyysastetta ja kou- E lunkäynnin keskeyttävien nuorten liian korkeaa määrää. Matalan koulutustason omaavilla on suuri riski syrjäytyä globaalin kilpailun lisääntyessä, työpaikan saannin vaikeutuessa ja heikosti koulutettujen suhteellisen ansiotason laskiessa. Elinikäisen oppimisen kasvava tarve on EU:n tasolla tuonut tarpeen kehittää yhteistyössä koulutuksen laatua, nykyistä joustavampia koulutuksen tarjontatapoja, räätälöityjä mahdollisuuksia ammatilliseen kouluttautumiseen sekä arkioppimisen ja epävirallisen oppimisen tunnistamisen ja tunnustamisen järjestelmiä. Eurooppalaisessa yhteisessä strategisessa kehitystyössä epävirallisen ja arkioppimisen kautta saavutetun osaamisen virallinen ja tarkoituksenmukainen hyödyntäminen ja sen järjestelmällisen tunnistamisen ja tunnustamisen käytäntöjen kehittäminen sai tuulta alleen 1990-luvun lopulta lähtien. Yhteiskunnallisten nopeiden muutosten ja mullistusten myötä elinikäisen oppimisen strateginen edistäminen ja siihen liittyen osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen käytäntöjen entistä järjestelmällisempi kehittäminen tuli ilmeiseksi ja yhteiseksi tavoitteeksi. Vuonna 2000 hyväksytyssä EU:n kehittämissuunnitelmassa, Lissabonin strategiassa, päämääränä oli kehittää EU:sta maailman kilpailukykyisin talousalue. Tavoitteen saavuttamisen nähtiin edellyttävän osaamisen, työllisyyden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden nostamista. Tästä ponnahduslaudan saivat koulutuksen kehittämisohjelmat (Koulutus 2010, Koulutus 2020), joissa on korostettu ammatillisen koulutuksen ja oppimisympäristöjen 14 pirjo kovanen

15 esteettömyyden ja saavutettavuuden kehittämistä sekä osaamisen tunnustamismenettelyjen tehokkuuden, laadunvarmistuksen, virallistamisen, avoimuuden sekä eurooppalaisen yhtenäisyyden luomista. Tavoitteiden saavuttamisen tueksi on kehitetty yhteisiä eurooppalaisia kehitysprosesseja ja käytännön työkaluja. Eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF) perustettiin elinikäisen oppimisen edistämiseksi. EQF muodostuu kahdeksasta osaamisen kuvaamisen tasosta, joilla määritellään oppimistuloksien asteittaista lisääntymistä tietoina, taitoina ja pätevyyksinä. Osaaminen kuvataan tutkintojärjestelmästä tai osaamisen hankintatavasta riippumattomasti. EQF auttaa tutkintojen ja pätevyyksien tunnustamisessa, siirrossa ja käytössä eri koulutusjärjestelmissä sekä epävirallisen ja arkioppimisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa. Eri yleissivistävän, ammatillisen ja aikuiskoulutuksen sekä korkeakoulutuksen tutkinnot Euroopassa määritellään kansallisten järjestelmien (NQF) kautta sopivalle EQF-tasolle. EQF-tasosta on maininta nykyisissä tutkintotodistuksissa. Sitä koskevan suosituksen tavoitteena on ollut edistää koulutusjärjestelmien nykyaikaistamista, yhteyksien luomista koulutuksen ja työelämän välille sekä siltojen rakentamista virallisen, epävirallisen ja arkioppimisen välille, mikä johtaa myös kokemuksen kautta hankittujen oppimistulosten validointiin. Kansallisella tasolla (NQF) osaaminen on Suomessa määritelty Eurooppalaisen viitekehyksen (EQF) mukaisesti kahdeksalle eri tasolle. Esimerkiksi ammatillisia perustutkintoja vastaava osaaminen on tasolla 4, mikä karkeasti arvioiden vastaa useimmiten sitä tietojen, taitojen ja pätevyyksien vähimmäisvaatimustasoa, millä suomalaisessa työelämässä työllistytään avoimille työmarkkinoille palkkaperusteiseen työhön. EQF:n käytön tueksi on luotu ECVET-eurooppalainen ammatillisen koulutuksen oppimistulosten siirto- ja kerryttämisjärjestelmä. EQF toimii ECVET-järjestelmän kehyksenä, jolla oppimistulokset kuvataan osaamiskokonaisuuden mukaisina tieto-, taito- ja pätevyysyksikköinä. Yksiköt ovat dokumentoitavissa, kerättävissä ja siirrettävissä eri maiden ja eri järjestelmien välillä. ECVET edistää tutkintojen edellyttämän osaamisen läpinäkyvyyttä tarjoamalla täydentävää numeerista tietoa tutkinnoista ja niiden osista ja jokaista osaa voidaan kuvata opintopisteillä. Eurooppa strategiassa älykkään ja osallistavan kasvun tavoitteiden saavuttamisessa koulunkäynnin keskeyttämisen avartajat-hanke 15

16 vähentäminen nähdään olennaisen tärkeänä. Keskeyttämisen vähentämisellä vaikutetaan suurimpiin työttömyyden, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riskitekijöihin. Suomen osalta tavoitteena on vähentää koulupudokkaiden määrää alle kahdeksaan prosenttiin. Euroopan unionin neuvostossa on todettu keskeyttämisen ehkäisyssä tärkeäksi tunnistaa ja tuntea riskiryhmät ja toteuttaa kokonaisvaltaisia ja poikkialaisia strategioita keskeyttämiseen johtavien tekijöiden käsittelemiseksi. Keskeyttämisen syyt nähdään yksilöllisiksi. Tärkeinä huomioitavina tekijöinä ovat kuitenkin perhetausta ja laajemmat sosioekonomiset olosuhteet. Niiden vaikutuksia vahvistaa tai lieventää koulutusjärjestelmän rakenne, tarjottavat opiskelumahdollisuudet ja oppimisympäristö. Koulunkäynnin keskeyttäneiden palaamista koulutukseen voidaan tukea Euroopan neuvoston suosituksen mukaisesti tarjoamalla joustavia väyliä ja mahdollisuuksia suorittaa puuttuvat tutkinnot. Keskeyttämistä vähennetään tarjoamalla toisen mahdollisuuden koulutusohjelmia, luomalla keskeyttäjien tarpeisiin vastaavia oppimisympäristöjä sekä joustavia väyliä koulutukseen paluuta varten. Aiempien opintojen, mukaan lukien epävirallisen ja arkioppimisen kautta saatujen taitojen tunnustaminen ja validointi parantavat nuorten itseluottamusta ja itsetuntoa ja helpottavat paluuta koulutuksen piiriin. Osaamisen tunnustaminen motivoi myös opintojen jatkamisessa, auttaa kykyjen kartoittamisessa ja edesauttaa parempien uravalintojen tekemistä. Lisäksi vaikeuksissa oleville nuorille annettava kohdennettu henkilökohtainen tuki edesauttaa opintojen jatkamista. Opinnollistaminen ja pajaopinnot vastaavat hyvin yleiseurooppalaisiin haasteisiin. Kuvio 1 havainnollistaa opinnollistamisen asemaa yhteiseurooppalaisessa ja kansallisessa kehitystyössä. Opinnollistamisen kautta kehitetään erilaisille oppijoille esteettömiä ja saavutettavia osaamisen kasvun ympäristöjä, joissa tunnistettu ja kerrytetty osaaminen on läpinäkyvää ja vertailtavaa niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Opinnollistaminen tuo opetuksen, kuntoutuksen ja valmennuksen laadunhallinnan yhteisen eurooppalaisen elinikäisen oppimisen edistämisen strategian ja oppimistulosten kansallisen ja kansainvälisen liikkuvuuden piiriin, sillä opinnollistaminen perustuu kansallisten ammatillisten tutkinnon perusteiden kuvaamiin tiedollisiin, taidollisiin ja pätevyyskriteereihin. Elinikäisen oppimisen ja arkioppimisen yhteisiä eurooppalaisia tunnistamis- ja tunnustamisperiaatteita, 16 pirjo kovanen

17 Eurooppa strategia Älykäs, kestävä ja osallistava kasvu Kansallinen uudisohjelma Elinikäisen oppimisen edistäminen Joustavat opintopolut OPINNOL- LISTAMINEN Nuorten yhteiskuntatakuu Koulunkäynnin keskeyttämisen vähentäminen NQF, FINECVET EQF, ECVET Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen KUVIO 1. Opinnollistamisen sijoittuminen EUtason ja kansallisen kehitystyön ulottuvuuksilla.

18 EQF ja ECVET sekä elinikäisen oppimisen avaintaitoja koskevat keskeiset linjaukset toteutuvat hyvin vaihtoehtoisten opinpolkujen kehittämisessä opinnollistamisen myötä. Tällöin opinnollistamisen kautta myös epävirallinen ja arkioppiminen sekä erilaiset avoimet, houkuttelevat ja saatavilla olevat oppimisympäristöt tulevat oppimistuloksien perusteella vertailtavaksi niin kansallisella kuin eurooppalaisen yhteistyönkin tasoilla. Opinnollistamisen tueksi kehitetyillä työkaluilla ja toimenpiteillä aiemman osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen helpottuu ja edesautetaan yhteisen kielen saavuttamista työpajojen, ammatillisten oppilaitosten, työelämän ja muiden sidosryhmien välille. Kuviossa 2 on kuva yhdestä opinnollistamisessa käytettävästä työkalusta, englanninkielisestä OSSUsta avatusta opetussuunnitelmasta, jota käytetään osaamisen ja oppimisympäristöjen tunnistamisen ja kehittämisen tukena. Opinnollistamisen innovaatiokehityksessä Suomella on vietävää myös EU:n tason yhteistyöhön. Kehitystyötä onkin tuettu ja tuetaan edelleen EU:n strategisten linjausten mukaisesti Euroopan sosiaalirahaston suuntaamalla rahoituksella. LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOJA: Euroopan Neuvoston koulutuksen sosiaalisista ulottuvuuksista annetut päätelmät Euroopan unionin virallinen lehti Euroopan unionin neuvoston suositus koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseen tähtäävistä politiikoista, Euroopan unionin virallinen lehti ammatilliset_perustutkinnot 18 pirjo kovanen

19 KUVIO 2. Kone- ja metallialan englanninkielinen OSSU avattu opetussuunnitelmatyökalu.

20 Nuoret suomalaisessa yhteiskunnassa jukka ohtonen S u o m e s s a on miljoona nuorta ja lähes viidennes (18 %) koko väestöstä on vuotiaita. Suomalaiset nuoret kuuluvat maailman hyväosaisimpien ihmisten joukkoon. He ovat terveitä, käyvät koulua ja opiskelevat, harrastavat, elävät vapaata, sosiaalista elämää vailla merkittäviä ulkoisia uhkia, valmistuvat ammattiin ja perustavat perheen. Suomalaisilta nuorilta edellytetään ja he tekevät itsenäisiä päätöksiä, johon heitä tuetaan kaikille yhteisessä, perheen asuinpaikasta, varallisuudesta ja sosiaalisesta asemasta riippumattomassa peruskoulussa ja lukiossa. Kaiken hyvinvoinnin keskellä suomalaiset nuoret kuitenkin joutuvat tahtomattaan osallistumaan yhteen koko ihmiskunnan suurimmista murroksista, kun teknologinen tyyli muuttuu. Suomessa 1870-luvulla läpimurtonsa tehnyt, tehdasteollisuuteen ja massatuotantoon perustunut sekä ennen kokemattomaan materiaaliseen hyvinvointiin, kasvuun ja vaurauteen johtanut aikakausi on väistynyt. Tilalle on noussut tietoon ja tietotekniikkaan nojautuva, jatkuvaa muutosta, osaamista ja reagointinopeutta korostava joustavan tuotannon aikakausi. Pitkien aaltojen teoreetikot, kuten venezuelalainen sosiologi Carlota Perez, puhuvat teknologisen tyylin murroksesta, joita koko ihmiskunnan historiassa tunnetaan ainoastaan kolme: 1. maanviljelyksen synty muinaisessa lähi-idässä, ns. hedelmällisen puolikuun alueella noin vuotta sitten, 2. tehdasteollisuuden ja massatuotannon nousu, joka alkoi Britanniasta ja levisi 1800-luvun kuluessa lähes kaikkialle sekä 3. tietotekniikan aikakausi, jonka keskeisiin manifestaatioihin kuuluu Intellin mikroprosessorin markkinoille tulo vuonna Nämä muutokset ovat jokainen omalla tavallaan vaikuttaneet koko ihmiskunnan elinehtoihin. 20 jukka ohtonen

21 Teollisuuden nousu muutti materiaalisen toimeentulon perustan sekä käsityksen ajasta ja tehokkuudesta. Useita sukupolvia luonnon ja kasvukausien varsin sallivassa rytmissä eläneille agraarisen yhteiskunnan ihmisille oli ylivoimaista hyväksyä esimerkiksi kemian teollisuudessa arkipäiväisenä asiana ilmenevä viidennen desimaalin merkitys. Tehdasteollisuus edellytti uudenlaista ajattelua ja osaamista sekä uusien merkitysten tunnistamista ja hyväksymistä sekä uudella tavoin organisoituneen ihmisen kehittymistä. Sama tapahtuu nyt, kun massatuotanto vaihtuu joustavaksi tuotannoksi. Tehdasteollisuudelle tyypilliset tehokkuuskäsitykset ja arjen mallit ja rutiinit menettävät merkitystään ja tilalle kehittyvät uudet tavat toimia ja tehdä työtä. Tietoyhteiskunnan ja joustavan tuotannon tehokkuuskäsitys on toinen kuin tehdasteollisuudessa ja massatuotannossa. Suuruuden ekonomian tilalle on noussut uudenlaiset vaatimukset, kuten osuvuus, muutos- ja reagointinopeus. Tuotteen ja palvelun tulee mukautua mahdollisimman tarkoin käyttäjänsä tarpeisiin. Tehokkuutta on mahdollisimman herkkä ja nopea reagointi kysynnän muutoksiin, jolloin vaihtelun karsinnan sijaan haasteena on vaihtelun ja jatkuvan muutoksen hyväksyntä. Teknologisen tyylin muutosta ilmentää myös asiakaslähtöisyyden vaatimuksen nousu. Tällöin kyseessä ei ole pelkkä asiakkaan kuuleminen, vaan kokonaan uudenlainen toimintakonsepti, ajattelu- ja toimintatapa, jossa sekä tuottajan että asiakkaan asiantuntemus ovat yhtä lailla käytössä. Työ on muuttunut lihasvoimaa vaativasta fyysisestä ja mekaanisesta toiminnasta tietoon ja osaamiseen perustuvaksi, omaehtoiseksi ja itsenäiseksi työskentelyksi. Massatuotannon ylivertainen voima tuottaa hyvinvointia on alkanut hiipua. Lähes yhtäjaksoisesta materiaalisesta kasvusta huolimatta reaalinen hyvinvointi ei ole Suomessa lisääntynyt enää yli 20 vuoteen. Massatuotannon yhteiskunnalle sovelias bruttokansantuote talouden ja hyvinvoinnin mittarina on saanut kasvavaa kritiikkiä osakseen ja sen rinnalle on kehitetty uusia kehitystä kuvaavia mittareita. Keskeisin näistä on aidon kehityksen indeksi (Genue Progress Indicator, GPI), jossa talouden ohella huomioidaan myös ja sosiaalisia ja ekologisia tekijöitä. Suomessa BKT ja GPI kehittyivät samansuuntaisesti 1980-luvun loppuun saakka. Sen jälkeen tapahtui käänne, jossa huolimatta BKT:n kasvusta, GPI kääntyi pitkäkestoiseen laskuun, joka on jatkunut näihin päiviin saakka siten, että nyt olemme samalla tasolla kuin 1960-luvulla. (Hoffrén J. Kestävän hyvinvoinnin mittaamisen vaihtoehdot. Hyvinvointikasaus 1/2011. Tilastokeskus.) avartajat-hanke 21