Kliininen opetus tehostuu. Ammattina toimistosihteeri. Sairaanhoitopiirien yhteistyö etenee. Psykiatriaan uusi palvelujärjestelmä

Transkriptio

1 4/syyskuu 2005 Kliininen opetus tehostuu Ammattina toimistosihteeri Sairaanhoitopiirien yhteistyö etenee Psykiatriaan uusi palvelujärjestelmä Mentalvård i små kretsar Kuulonhuollon kuulumiset Psykiatrian hoitoisuusluokitus tulossa T-sairaalan laajennus käynnistymässä Sairaanhoitopiirin hallitus esittäytyy

2 Hoitotakuu toteuttaa perusoikeuksia Suomen hallitusmuotoon nykyisin perustuslaki - säädettiin kymmenen vuotta sitten uudet oikeudet. Niillä turvataan kansalaisten sivistykselliset ja sosiaaliset perusoikeudet. Muuta lainsäädäntöä on kehitettävä ja tulkittava perustuslain sisällön ja hengen mukaan. 2 riön johdolla on laadittu julkisessa erikoissairaanhoidossa noudatettavat yleisten sairauksien hoitokriteerit, joita sairaanhoitopiirien tulee noudattaa. Uudet hoitokriteerit ja hoitotakuu ovat erittäin suuri haaste sairaanhoitopiireille. Varsinais-Suomessa tilanne on maan eri sairaanhoitopiirien vertailussa hyvä, mutta silti yli tuhat potilasta oli vielä syyskuussa joutunut odottamaan yli kuusi kuukautta hoitotoimenpidettä. Pääsyynä tähän tilanteeseen on erityisosaajien vajaus. Kun lainsäädännöllä lisätään perustellusti ja oikeudenmukaisesti kansalaisten oikeutta terveyspalveluihin, on samalla synnytetty työvoimapula. Jos sairaanhoitopiirin on yhdessä vuodessa viisinkertaistettava tiettyjen plastiikkakirurgisten leikkausten määrä tai kaksinkertaistettava kuulokojeiden sovitus, ei se onnistu, vaikka kuinka paljon olisi hyvää tahtoa. Lisää rahaakin tietysti tarvitaan, mutta se ei ole kuitenkaan suurin este. Tekijäpula on suurempi ongelma. Erikoissairaanhoito on nimensä mukaisesti erikoistunutta hoitoa. Erikoislääkärin koulutus kestää kuusi vuotta lääkäriksi valmistumisen jälkeen. Ei gynekologi voi ryhtyä tekemään neurokirurgisia leikkauksia tai lastenlääkäri Eduskunnan oikeusasiamies on ollut erityisen aktiivinen valvomaan perusoikeuksien toteutumista. Vuonna 2002 hän joutui ratkaisemaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueelta tehdyn kantelun, joka koski kuntakohtaisia sairaalajonoja. Näitä oli syntynyt sen seurauksena, että kunnat olivat alibudjetoineet maksuosuutensa sairaanhoitopiirille. Oikeusasiamies totesi ratkaisussaan, että riittämättömien voimavarojen osoittaminen erikoissairaanhoitoon ja sen seurauksena syntyvä eriarvoisuus eri kuntien asukkaiden välillä ei ole lainmukaista. Tällaisen tilanteen välttämiseksi hän vaati epäselvän lainsäädännön selkeyttämistä. Syksyllä 2004 tasavallan presidentti vahvistikin eduskunnan säätämän lainmuutoksen, jolla erikoissairaanhoitolakia muutettiin siten, että sairaanhoitopiirin vastuu palveluiden järjestämisestä vahvistui. Samalla lakiin tuli selvä sanamuoto, jonka mukaan palvelut on Suomessa järjestettävä yhtenäisin lääketieteellisin perustein. Tämän jälkeen ei pitäisi enää joutua jossakin osassa maata odottamaan hoitoa kohtuuttoman kauan tai peräti jäämään kokonaan sitä vaille. Tämä uusi säädös tunnetaan julkisuudessa paremmin nimellä hoitotakuu. Sosiaali- ja terveysministekäsikirurgiksi. Tässä on perimmäinen syy siihen, että hoitotakuun toteutuminen viivästyy. Samalla on kuitenkin syytä todeta, että jo lyhyessä ajassa on tuhansien potilaiden asema parantunut nopeamman hoitoon pääsyn seurauksena. Perustuslain henki on kauniilla tavalla toteutumassa terveydenhuollossa.

3 Vårdgarantin uppfyller de grundläggande rättigheterna I Finlands regeringsform numera grundlagen stiftades för tio år sedan om nya rättigheter. Med dessa tryggar man medborgarnas kulturella och sociala grundläggande rättigheter. Den övriga lagstiftningen måste utvecklas och tolkas i enlighet med innehållet och andan i grundlagen. Riksdagens justititieombudsman har varit speciellt aktiv när det gällt att övervaka att de grundläggande rättigheterna uppfylls. År 2002 blev han tvungen att avgöra ett besvär, som inlämnats i Helsingfors och Nylands sjukvårdsdistrikt, besväret gällde köerna inom sjukvården. Dessa hade uppstått som en följd av att kommunerna underbudgeterat sina betalningsandelar till sjukvårdsdistriktet. I sitt beslut konstaterade justitieombudsmannen, att ett otillräckligt anvisande av resurser för den specialiserade sjukvården och den ojämlikhet mellan invånarna i de separata kommunerna som uppstår som en följd av detta, inte är i enlighet med lagen. För att undvika en sådan här situation krävde han att den oklara lagstiftningen skulle göras klarare. Hösten 2004 stadfäste republikens president en lagändring som riksdagen stiftat. Genom den ändrades lagen om specialiserad sjukvård så, att sjukvårdsdistriktens ansvar för ordnandet av tjänsterna blev större. Samtidigt ingick i lagen en klar formulering, enligt vilken tjänsterna i Finland skall ordnas på enhetliga medicinska grunder. Efter detta borde man inte längre i någon del av landet bli tvungen att oskäligt länge vänta på vård eller rentav helt bli utan den. Den här nya bestämmelsen är i offentligheten bättre känd under namnet vårdgaranti. Under social- och hälsovårdsministeriets ledning har man gjort upp allmänna vårdkriterier som den offentliga specialiserade sjukvården skall följa, och som sjukvårdsdistrikten skall följa. De nya vårdkriterierna och vårdgarantin är en synnerligen stor utmaning för sjukvårdsdistrikten. I en jämförelse mellan landets sjukvårdsdistrikt är läget i Egentliga Finland gott, men trots det fanns det i alla fall ännu i september över tusen patienter som var tvungna att vänta över sex månader på vårdåtgärd. Den största orsaken till den här situationen är bristen på specialutbildad personal. Då man genom lagstiftningen med skäl och rättvist utökar medborgarnas rätt till hälsovårdstjänster, har man samtidigt fått till stånd en arbetskraftsbrist. Om ett sjukvårdsdistrikt inom ett år måste utföra det femdubbla antalet av ett visst slag plastikkirurgiska operationer eller fördubbla anpassningen av hörapparater, så lyckas det inte, oberoende av hur god viljan än är. Förstås behövs det också mera pengar, men det är i alla fall inte det största hindret. Ett större problem är bristen på kunnigt folk. Som namnet anger bygger den specialiserade sjukvården på specialisering. Från det att man blivit färdig läkare tar det sex år att utbilda sig till specialist. En gynekolog kan inte börja göra neurokirurgiska operationer och en barnläkare kan inte vara handkirurg. Det här är den yttersta orsaken till att det drar ut på tiden med att genomföra vårdgarantin. Samtidigt är det i alla fall skäl att konstatera, att på en kort tid har redan tusentals patienters ställning förbättrats som en följd av att de snabbare fått vård. Andan i grundlagen håller på ett vackert sätt på att uppfyllas i hälsovården. Aki Lindén Sairaanhoitopiirin johtaja Direktör för sjukvårdsdistriktet Hoitotakuu toteuttaa perusoikeuksia.. 2 Vårdgarantin uppfyller de grundläggande rättigheterna Kliininen opetus vastaa ajan vaatimuksiin Sopimusneuvotteluista kumppanuusneuvotteluihin Ammattina toimistosihteeri Sairaanhoitopiirien yhteistyö etenee hyvässä hengessä monella rintamalla.. 8 Kuukausikipuja Juha Koivu: Psykiatriaan yhtenäinen ja vahva palvelujärjestelmä Vanhemmille tarjolla tukea, nuorille apua Mentalvård fungerar också i små kretsar Tapio Saarinen: Tavoitteeksi terveydenhuollon kokonaistaloudellisuus Hanna Mäkäräinen - Raikas tuuli pohjoisesta Hoitajien sparraaminen ja rekrytointi tärkeää Hoitojonot ja odotusajat lyhenemässä 18 Hoitoisuusluokitus helpottaa suunnittelua ja seurantaa Mitä kuuluu kuulonhuollolle? T-sairaalan laajentaminen suunnittelupöydällä Sairaanhoitopiirin hallitus esittäytyy.. 24 Viikonloppujen hammaslääkäripäivystys keskitettiin Turkuun Uudet viran- ja toimenhaltijat Risto Erkkolasta muotokuva Kannen iso kuva: Ylilääkäri Ulla Sirniö (vas.), erikoissairaanhoitaja Ann-Helen Saarinen ja psykologi Ralph Hermansson haluavat olla terveen vanhemmuuden tukena. Kuva Mathias Luther. Kannen pikkukuva: Neljännen vuoden opiskelijat Katariina Lehtinen (vas.) ja Tuuli Erjanti harjoittelevat elottoman potilaan hoitoelvytystä SimMan-nukella. Kuva Esa Halsinaho. 3

4 Kliininen opetus vastaa ajan vaatimuksiin TYKS on nimensä mukaan yliopistollinen keskussairaala, jossa koulutetaan jatkuvasti noin 400 kliinisen vaiheen lääketieteen opiskelijaa kerrallaan. Opiskelijoilla on kouluttajinaan lääkäreiden ja opetushoitajien verkosto. Opiskelijamäärien ja sitä kautta ryhmäkokojen kasvu vaikeuttavat kliinisen opetuksen järjestämistä. Opetusta on tehostettu erilaisten teknisten apuvälineiden kuten ns. fantomien eli kehon osien mallien ja tietokoneistettujen elvytyksen harjoitteluvälineistöjen avulla. Välineistöjen tehokkaalle käytölle ei kuitenkaan ole ollut riittäviä ryhmätyötiloja. Niinpä onkin herännyt ajatus kliinisen opetuksen tilojen keskittämisestä erityiseksi oppimiskeskukseksi Kuopion, Tampereen ja jopa opetuksen»mekaksi» mainostetun Maastrichtin tapaan. Professori Jouko Jalosen johtama työryhmä on tehnyt asiasta esityksen jo vuosia sitten. Mm. tietokoneistettu SimManelvytysnukke ja muita opetusvälineitä onkin hankittu eri puolille vähitellen, mutta nyt asia on saanut lisää vauhtia Turun yliopiston osoitettua tänä vuonna idean kehittämiseen euroa. Virtuaaliopetusta ja opetusmateriaaleja kehittävän toimikunnan puheenjohtaja professori Jussi Mertsola on ollut valmistelemassa esitystä kliinisten taitojen oppimiskeskuksen perustamiseksi Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan ja TYKSin yhteistyönä. Mertsolan mukaan opetuksen tulee vastata nykyajan haasteisiin. Potilaiden vaatimukset kasvavat koko ajan ja he odottavat yhä enemmän ammattitaitoa myös opiskelijoiden suorittamissa toimenpiteissä. Jotta osaamistaso saataisiin korkealle jo koulutusvaiheessa, me tarvitsemme enemmän erilaisia harjoituksen apuvälineitä, oikeilla potilaillahan ei voi harjoitella, hän perustelee. Koska simulaationuket, fantomit ja muut opetusvälineet ovat kalliita, on perusteltua saada ne mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön. Ja tehokkainta olisi, jos kaikki välineet olisivat sairaalan keskeisellä alueella yhdessä paikassa, Mertsola sanoo. Yhtenäiset tilat helpottaisivat valvontaa, huoltoa ja kunnossapitoa ja tilat olisivat kaikin puolin tehokkaammassa käytössä. Kaikki muukin opetusmateriaali videot, opetuskuva-aineisto, av-laitteet, tietokoneet jne. olisi helpommin opiskelijoiden saatavilla. Oppimiskeskus tarjoaisi myös mahdollisuuksia itseopiskeluun ja parempia toimintamahdollisuuksia pienryhmille. Mertsola näkee tässä mahdollisuuden toiminnan selvään tehostaminen ilman henkilöresurssien lisäystä. Meillä on kliinisellä laitoksella jo opetusteknologi ja myös oppimateriaalikeskus U-sairaalan yläkerrasta voisi siirtyä samaan keskukseen luontevasti, hän sanoo. Esa Halsinaho 4 Neljännen vuoden opiskelijat Jaakko Mattila (vas.) ja Jaakko Piitulainen harjoittelevat elottoman potilaan hoitoelvytystä SimMan-nukella. Harjoitukseen kuuluu potilaan defibrillointi, intubointi laryngoskoopin avulla ja puhalluspainantaelvytys. SimMan on uusimpia opetukseen hankituista tietokoneistetuista laitteista, arvoltaan noin euroa.

5 Sopimusneuvotteluista kumppanuusneuvotteluihin 1990-luvun lopulta alkaen maamme erikoissairaanhoidossa omaksuttiin laajasti ns. sopimusohjausmenettely, jossa pyrittiin vuosittain uusittavilla sopimuksilla määrittelemään sairaanhoitopiirin tuottamat palvelut jäsenkunnilleen ja niistä perittävät korvaukset. Lisäksi sopimuksiin sisällytettiin laatuun ja yhteistyöhön liittyviä asioita. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissäkin käynnistettiin kuntien aloitteesta vuonna 2001 toiminnan suunnittelun ja tuotteistuksen kehittämishanke (TST-projekti), jonka tavoitteena oli, että vuoden 2004 lopussa»sairaanhoitopiirissä on käytössä nykyaikainen kuntien ja sairaanhoitopiirin yhteistyötä edistävä neuvottelu- ja sopimisjärjestelmä sekä siihen liittyvät tuotteistus, hinnoittelu, tuotekustannuslaskenta sekä tietojärjestelmät, joiden avulla kunnat voivat paremmin seurata ja vaikuttaa oman terveydenhuollon palvelujen järjestymisvastuun toteutumiseen». Alkaneella syyskaudella on käyty neljännet vuosittaiset neuvottelut VSSHP:n ja kuntarenkaiden kesken. Ensimmäisiä uudenmuotoisia kuntaneuvotteluja vuosina 2002 ja 2003 leimasivat hyvin yksityiskohtaiset tuotetarjoukset, joista neuvoteltiin lähes yksittäisten potilastapausten tasolla. Kokemusten karttuessa neuvottelumenettelyä on kehitetty monella tavalla: 1) Keskeisimpänä neuvottelujen uudistustavoitteena on ollut sairaanhoitopiirin ja kuntien vastakkainasettelun vähentäminen ja kumppanuusajattelun lisääminen. 2) Yksityiskohtaisesta tuotetarjouksesta on siirrytty karkeampaan palvelusuunnitelmaan, jossa esitetään kuntakohtaiset hoitojaksot, päiväkirurgia ja avohoitokäynnit kustannusarvioineen sairaaloittain ja erikoisaloittain. 3) Yksityiskohtia on ollut tarkoitus käsitellä jo etukäteen alkukesästä asiantuntijaneuvotteluissa, minkä seurauksena syk- syn neuvottelut voivat painottua laadullisiin ja yhteistyökysymyksiin. 4) Neuvottelurenkaatkin ovat muotoutuneet hiukan pienemmiksi; alun perin seitsemästä neuvottelusta on siirrytty yhdeksään, kun sekä Turun läntiset että itäiset kunnat ovat jakautuneet kahteen erilliseen neuvottelurenkaaseen. 5) Myös neuvottelujen ajankohta on saatu hiukan myöhennettyä syyskuun puolelle, kun perussopimusmuutoksen kautta valtuuston talousarviokokous saatiin siirretyksi marraskuun puoliväliin. 6) Sopimuksen sisältö on lisääntyvästi painottunut yhteistyökysymyksiin, joskin palveluista ja euroista sovitaan edelleen. TST-hankkeen tarkoitus on säilynyt ennallaan hankkeen jatkosuunnitelmassa vuodelle 2005: 1) kuntien, perusterveydenhuollon ja sairaanhoitopiirin välinen yhteistyö ja luottamus lisääntyvät, 2) palvelujen sisältö voidaan kuvata ja raportoida konkreettisesti ja niiden yhteys kustannuksiin selkenee, 3) resurssien allokointi voidaan toteuttaa aikaisempaa tarkoituksenmukaisemmin, 4) erikoissairaanhoidon menojen ennustettavuus ja hallinta kuntien näkökulmasta paranevat, 5) kuntien mahdollisuudet vaikuttaa erikoissairaanhoidon toimintaan paranevat, 6) sairaanhoitopiirin rahoitus väestön tarvitsemien palvelujen tuottamiseksi varmistuu, 7) tuottavuuden seuranta ja vertailut muiden sairaaloiden ja sairaanhoitopiirien kanssa tulevat aikaisempaa luotettavammiksi. Kyseessä oli siis alun perin selvästi kumppanuushanke, mutta se sai paljon piirteitä vuosituhannen vaihteessa muodissa olleesta sopimusohjausajattelusta ja ajautui alkuun tilaaja-tuottajamallin mukaiseen neuvottelukäytäntöön. Juuri päättyneet tämän syksyn kuntaneuvottelut sujuivat erinomaisissa merkeissä. Sekä sairaanhoitopiirissä että kunnissa on hyväksytty se tosiasia, että laadukkaiden palvelujen turvaaminen väestölle tulevaisuudessakin vaatii saumatonta yhteistyötä ja yhteishenkeä. Nykyaikainen ja osuva nimitys tälle asialle on kumppanuus. Nyt näyttää siltä, että on oikeasti siirrytty sopimusneuvotteluista kumppanuusneuvotteluihin. Turkka Tunturi Johtajaylilääkäri 5

6 Ammattina toimistosihteeri Varsinais-Suomen sh-piirissä 136 toimistosihteeriä, TYKSissä 68 Työskentelevät mm. hallinnossa, laskentapalveluissa, palkanlaskennassa, sijaisvälityksessä, ylihoitajien ja ylilääkäreiden sihteereinä, materiaalitoimistossa, keskusvarastossa, tukipalveluissa Tehtävät ja toimenkuva vaihtelevat merkittävästi toimipisteen mukaan Kelpoisuutena joko ammattikorkeakoulu- tai opistoasteen tutkinto (käytännössä tarkoittaa joko vanhaa opistoasteista merkonomin tutkintoa tai AMK:n tradenomin tutkintoa) mutta Kristiinasta se vain lisää työn kiinnostavuutta ja haasteellisuutta. On helppo uskoa, kun hän sanoo jokaisen työpäivän voivan tuoda yllätyksiä, kahta samanlaista päivää ei taatusti hevin ole. 6 Kristiina Virtanen yleismies Jantunen Kristiina Virtanen viihtyy työssään mutta kaipaa sille enemmän arvostusta. Kristiina Virtasen uraputki avautui vuonna 1974, jolloin hän toimi TYKSin kirurgian poliklinikalla konekirjoittajan sijaisena. Kahden vuoden kuluttua hän aloitti vakinaisen konekirjoittajan ja toimistotyöntekijän tehtävissä silloisessa rakennus- ja suunnittelutoimistossa. Kymmenkunta vuotta vierähti TYKSissä, kunnes Kristiina päätyi Raision aluesairaalaan johtavan lääkärin sekä johtavan ylihoitajan sihteeriksi. Sillä tiellä Kristiina Virtanen on edelleen, vaikkakin työpaikka on nyt osa TYKSiä, tehtäväkenttä laajentunut ja ammattinimikekin vaihtunut toimistosihteeriksi. Raision sairaalan kirurgisen osaston ylilääkärin sihteerin tehtävien lisäksi Kristiinan työsarkaan kuuluu patologian ja välinehuollon yksiköiden ylihoitajan sihteeriys. Toimistosihteerin palveluja hän antaa myös patologian lääkäreille sekä Raision sairaalan kirurgiselle osastolle, sisätautien osastolle ja psykiatrisille osastoille, lääkäreille sekä hoitohenkilökunnalle. Raision aluesairaalan liittäminen TYKSiin vaikutti Kristiinan toimenkuvaan siten, että nyt noin puolet työmäärästä kertyy patologian yksiköstä ja loput muista yksiköistä. Hänen kontollaan ovat patologian, Raision kirurgisen, sisätautien ja psykiatristen osastojen lääkäreiden ja hoitohenkilöstön lomalistat, poissaolot, sijaisten ja vakinaisten määräyskirjojen laadinnat sekä patologian lääkäreiden työvuorotaulukot. Sivullinen voisi pitää hankalana kovin erilaisista osastoista koostuvaa pakettia, kun vielä ylihoitajiakin on useita, ATK on A ja O Henkilöstöhallinnon ohjelma Prima ja työvuorotaulukko-ohjelma Titania ovat käyneet Kristiina Virtaselle tutuiksi, mutta myös virkaehtosopimuksen koukerot on hallittava, ja varsinkin palkkojen muutoksissa on oltava tarkkana. Hyvää apua hän kiittää saavansa henkilöstöpalveluista. Atk:n käyttö toimistosihteerin työssä onkin jatkuvaa ja monet ohjelmat on osattava, mutta Kristiina on tästä vain tyytyväinen, sillä hän ei ole koskaan vierastanut tietokonetta eivätkä uudet ohjelmat pelota. Yleismies Jantuseksi itseään luonnehtiva Kristiina Virtanen huolehtii myös arkistoinnista, välinehuollon talousseurannasta, Timecon-ajanseurannasta, avaimista ja kulkuoikeuksista, tarvittaessa matkojen järjestämisestä, opiskelijoiden opastuksesta, toimii lääketehtaiden yhdyshenkilönä, vie patologian julkaisut julkaisurekisteriin, istuu ylihoitajien ja osastonhoitajien kokouksissa ja selvittelee»aluesairaalaan» tulevan sekalaisen postin. Luonnehdinnalla on näin vankat perusteet. Sairaalafuusion jälkeen paperin määrä toimistosihteerin työssä on lisääntynyt suuresti ja byrokratia rehottaa turhan voimakkaasti, Kristiina pahoittelee. Varsinkin moniin pikkuasioihin, kuten pieniin hankintoihin ja koulutushakemusten kierrätykseen, tärväytyy aikaa ja paperia aivan liikaa. Kristiina Virtanen viihtyy monipuolisessa, itsenäisessä työssään, jossa ei hänen

7 Heli Lahikainen (oik.) muistuttaa, että toimistosihteereiden toimenkuva vaihtelee suuresti. Lasin takana osastonsihteeri Tita Becker. mukaansa»mikään ole vaikeinta». Ammattikunnalleen hän toivoisi enemmän sekä arvostusta että palkkaa. Atk-taitojen lisäksi pätevän toimistosihteerin on hyvä osata englantia ja ruotsia, mutta vielä tärkeämpää on olla ulospäin suuntautunut, iloinen ja ystävällinen, Kristiina summaa. Kuvantamiskeskuksessa toimistosihteerikin mukana muutoksissa Varsinais-Suomen kuvantamiskeskuksen palkkalistoilla oleva toimistosihteeri Heli Lahikainen siirtyi radiologian yksikköön vuonna 2002, A- ja U-röntgenin toimistojen esimieheksi. TYKSiin hän tuli vuonna 1983 toimistovirkailijaksi ja sittemmin palkanlaskijaksi palkkatoimistoon, josta siirtyi 1995 talousosastolle laskentatoimistoon. Heli Lahikaisen toimenkuvaan kuuluu vastata niin sanotuista toimistojen yleisistä asioista, huomioiden myös maakunnassa sijaitsevien röntgenosastojen toimistot. Hän hoitaa henkilöstön työvuorojen suunnittelun ja niiden toteuman seurannan sekä käytännön vuosiloma- ja sijaisjärjestelyt. Esimiehenä hän myös vastaa tiedonkulusta ja ohjeistuksesta tarpeen mukaan. Samoin toimistojen tarvikehankinnat ja -tilaukset ovat hänen vastuullaan. Liekö laskentatoimistoaikojen perua, mutta Lahikaisen Heli huolehtii kuvantamiskeskuksen osastoittain kohdennettujen tutkimusten kustannuslaskennasta, jota sitten hyödynnetään mm. hinnoittelussa. Tässä hänellä on työvälineenä Ecomed IC -laskentajärjestelmä. Lisäksi hän kokoaa tutkimusmäärien kuukausitilastot ja laatii tarvittaessa muitakin raportteja. Osaltaan Heli on myös mukana koordinoimassa ja suunnittelemassa syksyllä pikkuhiljaa käynnistyvää kuvaverkkopalvelutoimintaa. Yhteistyötä Heli Lahikainen tekee runsaasti osastonhoitajien kanssa ja toimii näiden kokouksissa sihteerinä. Hän rinnastaakin oman työnsä ja asemansa pitkälti osastonhoitajan tehtäviin. Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat kuvantamiskeskuksen johtaja Anu Alanen, ylihoitaja Helena Luotolinna-Lybeck ja atk-koordinaattori Ulla-Maija Hulkkonen mutta käytännön työssä lähes koko kuvantamiskeskuksen henkilöstö. Sairaalan tasolla heitä luonnollisesti on kuvantamispalveluja käyttävillä osastoilla sekä esim. teknisellä osastolla ja materiaalitoimessa. Muutoksen aikaa Varsinais-Suomen kuvantamiskeskus on varsin tuore organisaatio, mikä näkyy myös toimistosihteerin työssä.»elämme koko ajan muutoksen aikaa», Heli Lahikainen sanoo ja ilmaisee tyytyväisyytensä mm. siihen, että henkilöstö on jaksanut olla mukana muutosten pyörteissä. Muutokset heijastuvat myös toimistosihteerin työhön: vaikka siinä on omat rutiininsa, on niiden rinnalla pystyttävä luomaan uusia toimintatapoja aina käytäntöjä vastaaviksi. Nopeammat yhteydet ja uudet työmenetelmät ovat vaikuttaneet myös toimistojen työtahtiin. Niinpä henkilöstöresursseja ei tulisi enää vähentää vaan kohdentaa sinne, missä niitä eniten tarvitaan, Heli sanoo. Toimistosihteerin työssä Heli Lahikaisenkin tärkeitä apuvälineitä ovat atk ja sähköposti. Aktiivisesta atk:n käytöstä huolimatta paperistakaan ei ole vielä päästy eroon, ja päällekkäisyyksien karsimistakin yhä riittää. Atk:ta Heli pitää välttämättömänä ja käyttökelpoisena välineenä tiettyyn pisteeseen, mutta kun järjestelmiä ajetaan yhä enemmän sisään puolivalmiina, koetaan edut käyttäjän näkökulmasta aluksi kovin pieniltä ja tehtävät entistä suuritöisemmiltä. Hän toivookin, että käyttäjiä kuunneltaisiin enemmän. Kuvantamiskeskuksen toimistosihteerin työssä on paljon kontakteja ja vilkasta yhteistyötä monipuolisen asiakaskunnan kanssa. Se on pitkälti itsenäistä käytännön työtä, joskin usein monet määräajat sanelevat työtahdin. Työssä tarvitaan omaaloitteisuutta, aktiivisuutta ja asioiden selvittämistä eivätkä tekniset taidot ja muutoshalukkuuskaan pahitteeksi ole. Usein toimistosihteerit mielletään homogeeniseksi ryhmäksi, mutta toisin on: toimenkuvamme ja tehtäväkirjomme on hyvin laaja, Heli Lahikainen muistuttaa. Markku Näveri 7

8 Sairaanhoitopiirien yh etenee hyvässä heng monella rintamalla Varsinais-Suomi ja Satakunta: 8 Erikoissairaanhoidon yhteistyö Satakunta/Varsinais-Suomi -akselilla on toiminut käytännössä jo perinteisesti. Yhteistyön kehitykseen ovat puolestaan vaikuttaneet erikoissairaanhoitolaki ja kansallinen terveyshanke. Erikoissairaanhoitolaki edellytti yliopistollisilta sairaaloilta vaativan eli ns. erityistason sairaanhoidon järjestämistä, jolloin näiden kahden sairaanhoitopiirin yhteistyö lähti kehittymään lääketieteen erikoisalojen ympärille. Yhteistyötä ilman reviiriajattelua Tämän vuosituhannen alussa käynnistynyt kansallinen terveyshanke on tiivistänyt ja organisoinut yhteistyötä, toteaa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Turkka Tunturi. Hankkeen pohjalta perustettiin poliittisista päättäjistä muodostuva ohjausryhmä ja sen alaisuuteen virkamiestyöryhmä kummankin sairaanhoitopiirin johtavista viranhaltijoista. Kliinistä, eli suoraan potilashoitoon liittyvää, yhteistyötä on sen jälkeen kehitetty noin 30 alatyöryhmässä. Toinen linja ovat olleet yhteiset hankkeet, joihin on voitu hakea kansallisen terveyshankkeen valtionavustusta. Myös Satakunnan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Olli Wanne toteaa yhteistyön sujuvan käytännössä erikoisalojen osalta joustavasti. Kitkaa jakoviivasta niiltä osin, mitä potilaita lähetetään tai mitä ei, ei ole esiintynyt ja esimerkiksi Satakunnan reuna-alueet kuten Eura, Säkylä ja Köyliö, ovat sujuvasti käyttäneet TYKSin palveluja. Hoitopaikan etäisyydestä ei Olli Wanteen mukaan ole tullut kielteistä palautetta, sillä potilaat ymmärtävät, että heille halutaan antaa parasta mahdollista hoitoa Erityisvastuualueiden myötä on tultu enemmän ja enemmän tutuiksi ja pystytään paneutumaan toiminnallisiin kokonaisuuksiin, Wanne summaa tilannetta. Hankepuolen isoina yhteistyökuvioina hän luettelee mm. hankintayhteistyön, lääkehuoltoyhteistyön sekä kuvantamisen arkistointiyhteistyön. Myös tietotekniikkayhteistyö on rahallisesti merkittävä molemmille sairaanhoitopiireille. Jos pystytään löytämään yhteisiä kokonaisuuksia, niin yhdessä tehden päästään varmasti parempiin tuloksiin pienemmillä resurssoinneilla, hän arvioi. Palveluja 12 miljoonalla eurolla Nykyisin Satakunnan sairaanhoitopiirin TYKSiltä ostamat kliiniset palvelut painottuvat lähinnä syövänhoitoon, kardiologiaan, pienten lasten tehohoitoon ja neurokirurgiaan. Vuositasolla Satakunta ostaa näitä palveluja TYKSiltä 12 miljoonalla eurolla. Syövänhoidossa Varsinais-Suomi ja Satakunta lasketaan yhdeksi alueeksi, jossa hoito järjestetään yhtenä kokonaisuutena. Nyt hoito on täydentymässä Poriin tulevalla uudella sädehoitoyksiköllä. TYKSin sädehoitokapasiteetti T-sairaalassa on rajallinen, niin että potilaita on jouduttu priorisoimaan. Välimatka varsinkin Satakunnan etäisimmistä kunnista on vaikeuttanut potilaiden hoitoonpääsyä, niin että eräitä potilasryhmiä on alihoidettu etäisyydestä johtuen, Tunturi arvioi. Olli Wanne näkee sädehoitoyksikön hankinnan perusteltuna, sillä vuositasolla käyntikertoja TYKSiin kertyy noin Kun ajatellaan, että tällainen ihmismäärä ajaa taksilla tai yöpyy Turussa käydäkseen minuutin kestävässä hoidossa, paremmaksi vaihtoehdoksi on katsottu parantaa palvelua Satakunnassa. Jatkossa yhteistyö toimii siten, että vaikeat tapaukset lähetetään edelleen TYKSiin ja hoidon aloitus

9 teistyö ssä toteutetaan aina yhdessä. Porissa hoidetaan lähinna rintasyöpä-, suolistosyöpä- ja eturauhassyöpäpotilaita, joille ovat tyypillisiä pitkät hoitojaksot ja toistuvat, lyhyet käyntikerrat. Kardiologiassa hoitotarpeet ja hoidon välttämättömyys edellyttävät tarvittavien palvelujen tuottamista, ja satakuntalaisten pääsy sydänleikkauksiin onkin varmistettu tekemällä leikkauksia erikoisvirkaehtosopimuksen mukaisina lisätöinä. Kardiologiassa ollaan myös etenemässä uuteen yhteistyöhön käynnistämillä syksyn aikana pallolaajennuspäivystys siten, että 2/3 päivystyksistä tehdään Turussa ja 1/3 Porissa. Tärkeänä yhteistyökohteena Tunturi tuo esiin myös lääkärikoulutuksen. Lääkäreiden muuntokoulutus on pääosin satakuntalaisvetoinen hanke, mutta lisäksi ollaan laajentamassa lääkäreiden peruskoulutusta Poriin päin. Tämä tarkoittaa, että opiskelijat suorittavat tietyt käytännön harjoitusjaksot Satakunnan keskussairaalassa. Laajempi väestöpohja välttämätön Erityisvastuualueen muodostama laajempi väestöpohja on Tunturin mukaan kehittämisen kannalta erittäin tärkeä. Varsinais- Suomen väestöpohja yksinään on eikä vaativien palvelujen ylläpitäminen tälle määrälle olisi mahdollista eikä tarkoituksenmukaista. Mutta kun Varsinais- Suomen ja Satakunnan väestömäärä yhteenlaskettuna on noin , toimintaan saadaan riittävä volyymi. Hoitojen kehittyessä ja monimutkaistuessa Olli Wanne näkee olennaisena palvelujen suunnittelun yhteistyössä Turun kanssa potilasvirtojen mukaan. Tottakai halutaan, että palvelut ovat lähellä, mutta silloin kun ihminen sairastuu, kynnyskysymys ei ole hoidon sijainti vaan laatu. Hoitojen keskittäminen voidaan silloin nähdä pikemminkin mahdollisuutena. Tuulikki Noramaa Myös koko talousalue hyötyy, kun saadaan ulkopuolisia asiakkaita, Turkka Tunturi toteaa sairaanhoitopiirien yhteistyöstä. Varsinais-Suomen ja Satakunnan sairaanhoitopiirien yhteiset hankkeet: Alueellisen apuvälinetoiminnan uudistaminen (AATU) Kuulokojekuntoutuksen hoitoketjut TYKSin miljoonapiirissä Mielenterveyshäiriöiden varhainen toteaminen ja hoitopalveluiden saatavuuden hallinta Terveydenhuollon yhteisen hankintatoimen muodostaminen Varsinais-Suomen ja Satakunnan sairaanhoitopiirien alueella TYKSin erityisvastuualueen tietohallinta Valtakunnallinen hoitotyön sähköisen dokumentoinnin kehittäminen Varsinais-Suomen ja Satakunnan sairaanhoitopiirien lääkehuollon kehittäminen Hankkeiden lyhyet kuvaukset Internetissä - Perusporilainen, luonnehtii itseään 50-vuotias Pauli Söderman, jolle TYKSissä tehtiin sepelvaltimokorjaus eli ohitusleikkaus, kun sydänoireet alkoivat enemmän vaivata tämän vuoden puolella. - Mikäs siinä, tiesin että täällä on hyvät lääkärit, niin että hyvässä turvassa täällä ollaan, mutta mielellään sitä lähtee kotiin, että näkee taas tuttuja kasvoja, hän kuvailee tuntemuksiaan. Itse operaatio sujui ongelmitta. Sunnnuntaina sairaalaan, maanantaina oli leikkaus ja sen jälkeen kului yksi päivä teholla. Siirto jatkohoitoon Poriin tapahtui torstaina ambulanssilla. Hoito osastolla oli Södermanin mukaan erinomaista. - Nämä ovat kyllä hyviä tyttöjä, hän kehuu eikä hänen mielestään ole merkitystä sillä, kuinka kaukana hoito tapahtuu. - Taso pysyy korkeana, kun jaetaan hoito sopivaan paikkaan. 9

10 10 Mirja Hovirinta Värikkäästi Uran alussa ihan uutena ja vihreänä sisarhentovalkoisena tuli maailmaa katseltua ruusunpunaisten silmälasien läpi. Toisaalta nuorena hoitotyön ammattilaisena monet asiat näki hyvinkin musta-valkoisina. Joillakin taas sinisilmäisyys on läpi elämän enemmän psyykkinen kuin fyysinen ominaisuus. Mutta synkkänä alkanut työpäivä tarjoaa kuin tarjoaakin väriä elämään. Ulkona levittyvä ruska satuttaa takaraivoa. Liikennevalot vaihtuvat epätahdissa kuin moderni jazz. Avainperä sytyttää pienen vihreän lampun ovipielessä. Keltaisten sadevaatteiden vaihto valkoisiin työasuihin tapahtuu yhdessä punaisessa sekunnissa. Kateudesta vihreinä katselemme viereisen pukukopin nuoruutta ja punaposkia. Musta kahvi havahduttaa alkavaan päivään. Hoidettavaksemme tulevat sairaudet levittävät eteemme koko spektrin. Punatauti, keltatauti, viherkaihi ja valkopälvi. Mustelmat, sinelmät, punoitus ja kalpeus. Pilkkukuume, vyöruusu, suonikohjut ja kuolio. Vastasyntynyt kansalainen saa ensimmäiset pisteensä ihonvärinsä perusteella. Laskimoveri ja valtimoveri erottuvat punaisuudeltaan, kuninkaallisten veri on sinistä. Asiakkaamme ovat joskus harmaan kalpeita toisinaan sinisenkirjavia. Moni diagnoosi varmistuu, kun tutkaillaan ihmiskehon eritteiden väriä. Harmaat aivosolut käsittelevät eri värien viestin ja aikaansaavat kirkkaita ajatuksia. Ennen vanhaan sairaalan hierarkia selvisi vaatetuksen väristä; sinisistä, keltaisista ja valkoisista. Nykyään vaatteet ovat pääsääntöisesti valkeita, osa suorastaan läpinäkyviä, ja vain sairaalan harmaa eminenssi kulkee omissa tummissa puvuissaan. Edelleenkin paperisista sairauskertomuksista löytyy kliinisen erikoisalan oma väri, patologian mustasta naistentautien punaiseen. Lähetit kantavat luettavaksemme monen kirjavaa A-4-saastetta. Turkoosi kehottaa opiskelemaan, punaisella varoitetaan sähkökatkoksista, vihreä viestii vapaa-ajanvietosta ja valkoinen puuduttaa määrällään. Joskus joku yllättää neliväripainatuksella. Työn rutiinien välissä saattaa itse kullekin tulla sinisiä ajatuksia. Unelmoidaan punaisesta tuvasta sinisen järven rannalla vihreän metsän reunassa. Muistellaan viikonlopun keltavahvero- ja punikkitattiapajia. Viherpeukalot näkevät päiväunia sinikelloista. Moni värittää viikonlopun kokemuksensa mielenkiintoisiksi tarinoiksi. Jotkut jutut saavat itse kertojankin punastumaan. Työn tekemisen ehdot on painettu vaihtuvaväriseen kirjaan. Viimeisin KVTES hehkuu oranssina. Monella on tämän kirjan lukemisessa havaittu silmissä sokea piste ja tiedoissa musta aukko. Jotkut sopimuksen kohdat aiheuttavat työntekijöille harmaita hiuksia, toiset pykälät ja niiden tulkinta saavat meidät turhautuneina näkemään punaista. Työhömme iän myötä hiipinyt harmaus on kotoisin pelkästään katsojan sameista silmistä. Tarkemmin ajatellen steriili sairaalamiljöö antaa monenmoista lisäväriä ruskeaksi pötköksi muuttuneeseen arkielämäämme. Toimialajohtaja Juha Koivu: Psykiatriaa yhtenäine palvelujärj Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin valtuusto hyväksyi syyskokouksessaan 2004 erääksi vuoden 2005 toiminnalliseksi tavoitteeksi piirin suomenkielisten psykiatristen palvelujen yhteisen toimialueen valmistelun siten, että toiminta käynnistyy vuoden 2006 alussa. Asiassa ei vitkasteltu: viime keväänä osastonhoitaja Olli Oranta, hallintojohtaja Marja Heuru ja johtava ylihoitaja Tarja Raitis laativat psykiatrian nykytilanteen kartoituksen, jonka pohjalta oli hyvä ryhtyä suunnittelemaan uusia kuvioita. Kesäkuun alussa toimeen tarttui vastavalittu psykiatrian toimialajohtaja Juha Koivu, jolle lankesi uuden organisaation toiminnallinen valmisteluvastuu. Suunnittelutyössä on mukana kolme työryhmää: talous-, henkilöstö- ja toiminnan suunnittelun työryhmät, joista kaksi ensimmäistä ovat jo kokoontuneetkin. Toiminnan suunnittelutyöryhmä starttaa, kunhan psykiatrian erikoisalojen tulosyksiköiden johtajat syyskuussa valitaan. He ovat myös yksikköjensä ylilääkäreitä. Samalla valitaan aikuispsykiatrian ylihoitaja sekä lasten- ja nuorisopsykiatrian yhteinen ylihoitaja. Hallintojohtajaksi on jo valittu Marja Heuru Vakka-Suomen sairaalasta ja johtavaksi ylihoitajaksi Tarja Raitis Salon seudun sairaalasta. He aloittavat uusissa pesteissään kokopäiväisesti ensi vuonna. Palvelut potilaiden lähelle Uudistuksen päällimmäiseksi tavoitteeksi on määritelty psykiatristen palvelujen tuottaminen mahdollisimman lähellä potilaita, heidän kotipaikkojaan. Tämän vahvistaa myös Juha Koivu: Asiakkaan eli potilaan tarpeet ensisijassa ratkaisevat, ei organisaation eikä myöskään henkilökunnan. Pidän tärkeänä, että palvelut ovat saatavilla siellä, missä potilaatkin ovat. Tämä tarkoittaa, että asiantuntijat liikkuvat joustavasti tarpeiden mukaan, esimerkiksi erikoissairaanhoidon ekspertit konsultaatioihin terveyskeskuksiin. Näin menettelimme Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä,»edellisessä elämässäni». Koivu muistuttaa myös mielenterveyspotilaiden hoitoon hakeutumiskynnyksen olevan korkea. He ottavat mielellään hoidon vastaan, mutta oma-aloitteisuus on vähäistä. Siksikin palvelujen hajautus ja jalkauttaminen ovat hänestä tärkeitä. Psykiatrian toimialueen myötä tavoitellaan yhtenäistä ja vahvaa palvelujärjestelmää sairaanhoitopiiriin. Kun nyt psykiatrisia palveluja tuotetaan itsenäisesti eri osavastuualueilla sekä lisäksi Turussa,

11 Psykiatrian toimialajohtaja Juha Koivu löysi heti hallintorakennuksen kivijalan juuresta vuohenkellon, n kasvin, jota hän ei Kokkolan korkeudelta tavannut. ja vahva estelmä päästään hajanaisuudesta yhden hallinnollis-taloudellisen sateenvarjon alle, minkä uskotaan vahvistavan psykiatrian asemaa palvelukentässä. Samoin lasten- ja nuorisopsykiatrian asema vankistuu, kun ne voivat itsellisinä erikoisaloina ja itsenäisinä tulosyksikköinä kehittää toimintojaan. Merkittävä muutos Juha Koivun mukaan muutos on merkittävä, onhan kyseessä suuren sairaanhoitopiirin sisällä tapahtuva uudistus, joka koskee useita toimipaikkoja ja erittäin monia työntekijöitä. Voimme vastaisuudessa koordinoida koko sairaanhoitopiirin palveluja paljon helpommin tarpeen ja kysynnän mukaan. Resurssien jako onnistuu paremmin, kun tarvetta voidaan arvioida yhden toimialueen sisällä. Työntekijöiden kohdalla muutos ei näy, toimialajohtaja toteaa. Hänelle ei ole kantautunut suuria muutospelkoja sen paremmin kuin -toiveitakaan. Henkilöstö on lähinnä ilmaissut kaipaavansa tietoa siitä, missä mennään, ja sitä Juha Koivu lupaa antaa. Mahdollisia resurssisiirtojen tarpeita hän ei vielä lähde ennakoimaan, mutta sanoo pitävänsä liikkuvuutta työpisteestä toiseen arvokkaana ja antoisana, sen sijaan, että oltaisiin vuodesta toiseen sidottuna yhteen ja samaan. Armeijamaisia siirtokomennuksia ei ole luvassa, Koivu vakuuttaa. Suunnittelutyöryhmissä on mukana henkilöstön edustus, joten viestit ja toiveet kulkevat joka suuntaan. Juha Koivun kuningasajatuksena on myös, että psykiatrisen palvelujärjestelmän ja toiminnan kehittäminen ensisijassa lähtee henkilöstöstä. Vastuuttaminen ja sitouttaminen paitsi kasvattavat motivaatiota myös tuottavat toivottua tulosta, koska henkilökunnassa on todellinen asiantuntemus. Johtajien tulisi olla vain suunnannäyttäjiä ja kehittämisen mahdollistajia. Lievän pelon uuden organisaation TYKS-keskeisyydestä Juha Koivu hälventää alueellisesti oivallisilla henkilövalinnoilla. Hän itse on täysin piirin ulkopuolelta, hallintojohtaja Uudestakaupungista ja johtava ylihoitaja Salosta. Johto ei istu yhteen ja samaan konttoriin, vaan luottaa nykytekniikkaan yhteydenpidossaan. Turkuun ei keskitetä sen paremmin palveluja kuin hallintoakaan. Toimialaton toimialajohtaja Tällä hetkellä Juha Koivu on toimialajohtaja ilman toimialaa. Tätä hän pitää ainutlaatuisen hedelmällisenä tilanteena, pääseehän hän itse suunnittelemaan uutta organisaatiota alusta pitäen. Jos jokin menee mönkään, löytyy syyllinen peiliin katsomalla, hän muistuttaa. Suunnitteluprosessi on hyvin aikataulussaan, vaikka paljon onkin vielä työtä. Ratkaistavana on mm., siirtyvätkö kiinteistöt ja muu omaisuus uudelle»fi rmalle». Juha Koivua sopiikin tituleerata myös vesilaitoksen johtajaksi. Halikon sairaalassa kun on sekä oma vesilaitos että vesitorni. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiriin Juha Koivu tuli Kruunupuisto Punkaharjun kuntoutuskeskuksen johtavan ylilääkärin postista. Sinne hänet oli vetänyt vuonna 2000 erityisesti lähellä sydäntä oleva kaunis luonto. Lähtöisin hän on Kokkolasta, Keski-Pohjanmaalta. Hän haluaa tuoda esille eron etelä- ja keskipohjalaisten välillä. Keskipohjalaiset ovat kuin maakuntakukkansa kissankello: vaatimattomia ja itseään korostamattomia. Koivun henkilökohtainen elämänohje kuuluukin:»hiljainen hullu viisasta muistuttaa.» Hän ei halua olla eturivissä suuna päänä, vaan antaa haasteellisten tehtävien asiallisen hoidon puhua puolestaan. Tällaisellakin politiikalla hän uskoo saatavan paljon aikaan. Ainakin niin rakennettiin Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriin psykiatrian palvelujärjestelmä Koivun toimiessa siellä ylilääkärinä 1990-luvulla. Tällöin hänelle avautui mainio tilaisuus tutustua psykiatrian kenttään laidasta laitaan. Hallintomies ja kasvien ystävä Juha Koivu tunnustaa olevansa hallintomies. Yksityisvastaanottoa hän ei ole koskaan pitänyt, ja edelliset virat ovat olleet valtaosin kehittämistä ja hallinnointia. Niinpä hänelle ei tuota vähäisintäkään tuskaa jättää kliininen työ kokonaan. Uudessa psykiatrian organisaatiossa kliininen vastuu on kokonaisuudessaan erikoisalojen ylilääkäreiden harteilla. Koivujen perhe asuu vielä ainakin vuoden verran Punkaharjulla kahden nuorimman lapsen koulunkäynnin vuoksi. Kaksi vanhinta lasta ovat jo lentäneet pesästä. Asunnon etsiminen Turusta on kuitenkin jo käynnistynyt. Vapaa-aikanaan Juha Koivu oli aiemmin innokas lintuharrastaja, mutta on nyttemmin siirtynyt perehtymään kasvien sielunelämään ja niiden valokuvaamiseen. Hellämielisenä miehenä hän ei raaski niitä kerätä. Liikunnan, erityisesti kävelyn, lisäksi Koivu harrastaa yleistä maailmanmenon ihmettelyä. Iän myötä hän kertoo oppineensa yhä enemmän arvostamaan elämän nautintoja ja joutilaisuutta, joka muutoin on aivan eri asia kuin laiskuus, hän valistaa. Markku Näveri 11

12 Vanhemmille tarjolla tukea, nuorille apua Vanhempien uusavuttomuus heijastuu lasten ja nuorten oloihin Turunmaassakin. Se aiheuttaa usein turvattomuutta ja normittomuutta. Mutta kerrotaan myös hyvä uutinen: useimmat vanhemmat pyrkivät vilpittömästi tekemään parhaansa ja siksi monella tarinalla on kuitenkin onnellinen päätös. 12 Turunmaan mielenterveyskeskuksen alueena on koko Turunmaan seutukunta, Region Åboland. Alueen asukkaasta noin on alle 18-vuotiaita. Niistä jopa joka viides on jossakin elämänsa vaiheessa tekemisissä mielenterveyskeskuksen kanssa, arvioi psykologi Ralph Hermansson. Hän tähdentää myös että keskus ja sen Paraisilla toimiva lasten ja nuorten polikliniikka työskentelee myös suomeksi, vaikka enemmistön kieli on ruotsi. Turunmaa on niin pieni osa-alue, että täällä on yhdistetty lasten ja nuorten vastaanotto. Yleensä nämä erotetaan suuremmissa terveyskeskuksissa. Varsinais-Suomessa nykyään vain Loimaalla on Paraisten lisäksi yhdistetty vastaanotto. Minkä erikoistumisessa menettää sen ehkä saumattomassa yhteistyössä voittaa. Meille voi tulla asiakkaaksi jo miinus yhdeksän kuukauden ikäisenä, sanoo ylilääkäri Ulla Ylisirniö. Eli jo odottavana äitinä voi tulla asiakkaaksi poliklinikalle. Ja nuori saa tarvittaessa jatkaa asiakkaana 21-vuotiaaksi tai pidempäänkin ennen kuin aikuisten hoitojärjestelmä tulee vastaan. Hoidon periaatteisiin ja käytäntöön kuuluu, että koko perhe otetaan prosessiin mukaan, silloinkin kun»kokonaista» perhettä ei ole. Emme luokittele, mikä kelpaa perheeksi, tähdentää Ann-Helen Saarinen, poliklinikan erikoissairaanhoitaja. Jos juuri perheen keskinäiset suhteet ovat lapsen tai nuoren vaikeuksien taustalla, niin asiasta täytyy tietysti puhua, sanoo psykologi Hermansson. Opettaja huomaa Lapsen tai nuoren ongelmat tulevat usein esiin päiväkodissa tai koulussa. Ryhmässä poikkeava käyttäytyminen huomataan paremmin kuin kotona, jossa vertailukohteita ei ehkä ole ja perheen jäsenet sopeutuvat toistensa erikoisuuksiin. Henkilö joka kutsuu ammattiauttajaa ensimmäisenä, on usein opettaja tai päiväkodin työntekijä. Tämä henkilö voi myös olla mukana keskustelussa ja verkostossa, joka rakennetaan, kun mielenterveysasiakkaan ongelmia aletaan selvittää. Mukana on silloin usein myös perusterveydenhoidon lääkäri, joka on kirjoittanut lähetteen mielenterveyspoliklinikkaan. Selvitykseen menee aikaa, parhaimmassakin tapauksessa pari kuukautta, arvioi Ulla Ylisirniö. Sen jälkeen alkaa hoito, jota annetaan vuoden tai puolen vuoden jaksoissa. Jaksojen välissä arvioidaan tuloksia ja jatkoa. Joskus huomio kohdistetaan lapseen vasta sen jälkeen, kun vanhempi on jo päässyt mielenterveyshoitoon. Mielenterveysongelmat eivät periydy mutta tavallaan tarttuvat arkipäiväisen ympäristön kautta. Ongelmaisten vanhempien lapsilla on siksi tunnetusti suurempi alttius joutua vaikeuksiin itse. Nuorten ongelmat Turunmaalla ovat samantapaisia kuin muualla, sanoo Ulla Ylisirniö. Yhteisenä taustatekijänä tuntuu olevan turvattomuuden tunne. Oireena on sitten käyttäytymishäiriöitä, vaikeudet ymmärtää ja seurata yhteiskunnan normeja eli kirjoitettuja ja kirjoittamattomia sääntöjä. Joskus ongelmana on myös väkivaltaisuus. Mitä aiemmin lapsi oppii hallitsemaan omat taipumuksensa väkivaltaan, sitä parempi, sanoo Hermansson. Seuraukset kasvavat lihasten myötä. Lasten ja nuorten poliklinikka on paljon tekemisissä vanhempien ja muiden aikuisten kanssa. Se pitää kuitenkin ensisijaisena tehtävänään nähdä asiat lapsen kannalta ja lapsen tulevaisuutta ajatellen, sanoo Ann-Helen Saarinen. Mathias Luther

13 Mentalvård fungerar också i små kretsar Åbolands mentalvårdscentral har en av sjukvårdsdistriktets minsta kretsar. Det medför att personalen ofta är mer eller mindre bekant med sina klienter och deras kretsar på förhand, på gott och ont. Känsliga frågor om sexuellt utnyttjande och våld utreds ändå av experter med mera distans. De utreds alltid i Åbo, och så skall det vara, säger överläkare Ulla Ylisirniö på mentalvårdscentralens barn- och ungdomsmottagning i Pargas. För närvarande fi nns det möjlighet att göra de här undersökningarna också på svenska i Åbo. Barn- och ungdomsmottagningens psykolog Ralph Hermansson hoppas att den möjligheten säkerställs också för framtiden. Det är viktigt att känsliga frågor kan utredas på barnets eget språk. Åbolands mentalvårdscentral svarar för ett område som motsvarar Region Åboland. Inom det bor personer, och av dem är omkring under 18 år. Bortåt var femte av de här ungdomarna kommer i något skede i kontakt med mentalvårdsbyrån, beräknar Hermansson. I jämförelse med andra delområden är det en liten kundkrets. Därför har man här inte skiljt på barn- och ungdomspsykiatrin. Hos oss kan man vara kund från det man är minus 9 månader tills man blir 21 år, plus minus tre år, säger Ulla Ylisirniö. Gravida mammor kan komma hit. Vanligare är ändå att det är barn i dagisåldern eller skolåldern som blir poliklinikens kunder. Det är i grupp som ett avvikande beteende märks bäst, säger specialsjuksköterskan Ann-Helen Saarinen. Den enskilda föräldern saknar ofta jämförelsepunkter för vad som är normalt, både ifråga om sitt barn och ifråga om sin egen roll som förälder. Otrygghet Ulla Ylisirniö säger att det fi nns två tydliga bakgrundsfaktorer bakom de problem som barn och ungdomar i Åboland idag har. Den ena är att föräldrar inte alltid lyckas i sin roll (fast de oftast uppriktigt försöker), den andra är att barn känner otrygghet. Resultaten är att beteendestörningar blir allt vanligare. Det är asocialt beteendesvårigheter att hålla sig till omgivningens normer, till exempel för vad man får göra i en skola eller en butik. Andra vanliga problem är ångest och smått klassiska neuroser som skolfobi, en vägran att gå till skolan, inte ökar. Mentalvårdscentralens barn- och ungdomsmottagning fungerar fem dagar i veckan i Pargas. Minst en och ibland två dagar i veckan har man mottagning också på Kimitoön. Möjligheterna att göra mera uppsökande verksamhet och att ha mottagningar annanstans begränsas av att personalen inte kan sätta sin arbetstid i så stor utsträckning till resor. Poliklinikverksamheten är rätt väl tillgänglig för regionen nu också, tycker Ann- Helen Saarinen. Det är krångligare då en ung patient skall vara inne på bäddplats. Svenska sådana fi nns inte i Åboland. De närmaste är i Halikko och Åbo. En dag skall Åbolands mentalvårdscentral ha ett eget familjedagsjukhus, hoppas överläkare Ulla Ylisirniö. På sådana sjukhus kan man ta in framför allt familjer med spädbarn så att säga för kontorstid men inte över natten. Men det är än så länge en dagdröm. Mathias Luther Ann-Helen Saarinen, Ralph Hermansson & Ulla Ylisirniö. 13

14 Talousjohtaja Tapio Saarinen: Tavoitteeksi terveydenhuollon kokonaistaloudellisuus Talousjohtaja Tapio Saarinen ja TYKSLABin laboratorionhoitaja Pirkko Lehtinen vakuuttavat yhteistyön palvelevan kuntayhtymän asukkaita kiitettävästi. nen ratkaisu, kun kuntayhtymän alueelta on paljon työssäkäyntiliikennettä Turun suuntaan. Ratkaisu on järkevä myös taloudellisesti, sillä kustannukset ovat suunnilleen samat kuin oman laboratorion toiminnan, mutta kaikki investoinnit jäävät pois, Saarinen laskeskelee. Pieni talo ei myöskään pystyisi takaamaan laatua samalla tavalla kuin TYKSLABin erikoisasiantuntemus. Ennakointi vaikeaa perusterveydenhuollossakin Kustannusten ennakoimattomuus erikoissairaanhoidossa on viime aikoina ollut näkyvästi esillä julkisuudessa. Kuntayhtymän talous perustuu kunnille myytäviin suoritteisiin, joiden määrä talousarviossa arvioidaan vanhojen tilastojen ja alkuvuoden käytön perusteella. Kun kunnat ovat näin pieniä, ennustettavuus on kyllä aina heikkoa ja yksittäiset tapaukset voivat vaikuttaa rajustikin, Saarinen toteaa. Periaate Maskun kuntayhtymässä on nykyisin, että se joko tuottaa voittoa tai tappiota eli tappioita ei peritä eikä voittoja palauteta kunnille. Kustannuspaineet ovat täälläkin kovat ja säästömahdollisuudet pienet, kun yli 70 prosenttia kustannuksista on henkilöstökuluja. Olennaista terveydenhuollon kustannuksista puhuttaessa on Saarisen mukaan kokonaisuus. Ei voi olla itsetarkoitus, että perusterveydenhuolto on halpaa, jos se on myös tehotonta, jolloin ihmiset vääjäämättä ajautuvat erikoissairaanhoitoon. 14 Maskun kansanterveystyön kuntayhtymässä on mukana viisi kuntaa: Askainen, Lemu, Masku, Nousiainen ja Vahto. Tällä hetkellä jännitämme täällä, rikkoutuuko asukkaan raja kuntayhtymässä jo tänä vuonna vai vasta vuodenvaihteen jälkeen, toteaa talousjohtaja Tapio Saarinen. Sikäli kuntayhmässä on hyvä tilanne, että vaikka kuntakohtaiset asukasmäärät ovat osin melko pieniä, kaikissa kunnissa tapahtuu kasvua. Kuntayhtymän pääterveysasema sijaitsee Maskussa ja tarjoaa kaikki muut palvelut paitsi eläinlääkintä- ja ympäristöterveydenhuollon, jotka toimivat Nousiaisissa. Viime vuonna valmistuneessa terveystalossa on siellä lisäksi neljä hammashoitohuonetta ja terveydenhoitajan vastaanotto. Askaisissa on lääkärin vastaanotto ja neuvola, Lemussa neuvola ja hammashoitola ja Vahdolla lääkäri, hammaslääkäri ja kaksi terveydenhoitajaa. Röntgenpalvelut kuntayhtymä ostaa sairaanhoitopiirilta ja hyvä niin. Saamme laadukkaita kuvia joustavasti, Saarinen kiittelee. Hän on varsin tyytyväinen myös yhteistyöhön TYKSLABin kanssa. Nykyinen, keskitetty ajanvaraus on erinomai-

15 Saarinen sanoo uskovansa, että hyvin hoidetulla perusterveydenhuollolla voidaan vaikuttaa erikoissairaanhoidon menoihin, mutta vain osittain, sillä melko suuri osa erikoissairaanhoidon potilaista tulee yksityisen sektorin lähetteillä. Myös hoidonporrastuksen tehostuminen näkyy perusterveydenhuollossa. Hoitoisuus on kasvanut ja se asettaa tietysti paineita vuodeosastojen henkilökunnalle. Kasvusta johtuen vuodepäivähinnat ovat olleet voimakkaasti nousussa, Saarinen arvioi. Samaan suuntaan vaikuttaa lääkekustannusten nousu, kun nyt tarvitaan kalliita erikoislääkkeitä, joita ei ennen terveyskeskuksissa käytetty. Mutta toisaalta, jos kunta näillä toimenpiteillä säästää erikoissairaanhoidon kustannuksissa, niin onhan se kokonaistaloudellista, Saarinen huomauttaa. Erikoissairaanhoidon kuntakohtaiset erot suuria Kuntayhtymän kunnat ovat selviytyneet erikoissairaanhoidon menoissa pitkällä aikavälillä suhteellisen hyvin, mutta kuntakohtaiset erot ovat suuria. Esimerkiksi alkuvuoden tilastoista käy ilmi, että suuret kunnat, Masku ja Nousiainen, ovat pysyneet parhaiten talousarvion raameissa, Askaisilla ylitystä on jonkin verran, Lemulla ja Vahdolla selkeästi. Osasyynä ylityksiin Saarinen myöntää tosiasian, että talousarviot usein pyritään mitoittamaan vähän alakanttiin. Vaikka erikoissairaanhoidon sopimukset ja laskutus tapahtuu kuntakohtaisesti, myös kuntayhtymällä on ostoja sairaanhoitopiiriltä. Näitä ovat jo aikaisemmin mainitut röntgenpalvelut, tietyt erikoistutkimukset ja ostot veripalvelusta. Eniten kaupankäyntiä on TYKSLABin kanssa, jonka laskutus kuntayhtymälle on vuositasolla noin euroa. Yhteydenpitoa sairaanhoitopiirin kanssa on Saarisen mukaan ihan kiitettävästi. Vielä enemmän hän sanoo toivovansa sellaista asennetta, että perusterveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoitoa ei nähtäisi toistensa kilpailijoina. Kunnalliselämässä ei ylipäätään pitäisi niinkään miettiä, kenelle palvelujen järjestäminen kuuluu, vaan miten asiakas tulee parhaiten palvelluksi. Tuulikki Noramaa Maskun kansanterveystyön kuntayhtymä Vuoden 2005 talousarvio euroa Vuoden 2004 talousarvion toteutuma euroa Erikoissairaanhoidon kuntakohtaiset kustannukset vuonna 2004 Talousarvio Toteuma (1000 e) Askainen Lemu Masku Nousiainen Vahto Perusterveydenhuollon kuntakohtainen maksuosuus kustannuksista asukasmäärään verrattuna (1000 e) Maksuosuus Osuus asukasmäärästä Askainen 556 9,1 % 6,4 % Mawell Oy, Hallituskatu 36 B, Oulu. Puh Huumeet VAI HENKI? Huumeongelmaa työssään kohtaaville suunnatuissa opinnoissa kehitetään moniammatillisessa hoito- ja verkostotyössä tarvittavia taidollisia, toiminnallisia ja asenteellisia valmiuksia. Huumetyön erikoistumisopinnot, 38 op (25 ov) Turussa. Koulutus perehdyttää huumeongelman kohtaamiseen, ennaltaehkäisyyn ja huumeongelmaisen hoidon tarpeen arviointiin. Koulutukseen sisältyy myös HFR-koulutus. Hakijoilta edellytetään sosiaali-, terveys- tai kasvatusalan korkea-asteen tutkintoa tai soveltuvaa opistoasteen tutkintoa. Lähiopetus tapahtuu 2-4 päivänä kuukaudessa. Hinta 600. Hinta sisältää osan viikon mittaisesta Sveitsiin suuntautuvasta ulkomaan opintomatkasta. Haku mennessä erillisellä hakulomakkeella, jonka voi tulostaa osoitteesta Lisätiedot sisältöä koskien: raija.sairanen@turkuamk.fi. Lisätiedot hakua koskien: ritva.ojala@turkuamk.fi, puh Lemu ,7 % 10,7 % Masku ,2 % 40,0 % Nousiainen ,8 % 30,5 % Vahto ,5 % 12,9 % TURUN AMMATTIKORKEAKOULU Täydennyskoulutus- ja palvelukeskus 15

16 16 Raikas tuuli pohjoisesta Hanna Mäkäräinen tulosryhmäjohtajaksi TYKSin konservatiivisen hoidon tulosryhmäjohtajaksi Oulusta siirtynyt Hanna Mäkäräinen näkee itsensä tulosyksiköiden palvelijana, jonka tehtävänä on auttaa niitä menestymään omissa toiminnoissaan. Pohjoinen ulottuvuus yltää jo Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiriinkin! Vertaus ei ole ihan tuulesta temmattu, kun haastattelijana kuuntelee juuri virkatehtävänsä vastaanottanutta uutta TYKSin konservatiivisen hoidon tulosryhmäjohtajaa, Hanna Mäkäräistä; Oulun kasvattia, joka tunnustautuu yhteistyön ja verkostoitumisen vankkumattomaksi kannattajaksi. Siitähän pohjoisen ulottuvuudessakin on kyse»ulkosuhteiden ja alueellisen yhteistyön kehittämisestä». Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin hallintoylilääkärin paikalta TYKSiin elokuun loppupäivinä siirtynyt Mäkäräinen valittiin tehtäväänsä, kun siinä yhdeksän vuotta toiminut Heikki Korvenranta otti uudeksi haasteekseen T-sairaalan toiminnallisen suunnittelun projektijohtajan ominaisuudessa. Radiologista hallintolääkäriksi Radiologian erikoislääkärinä tohtoriksi väitellyt ja myöhemmin erikoislääkärin hallinnon pätevyyden hankkinut Mäkäräinen kiteyttää perushalukseen potilashoidon kehittämisen. Radiologin näkökulma sopii siihen hyvin, koska se on monen erikoisalan risteyksessä, hän sanoo. Olin ensin kaksitoista vuotta kliinisessä työssä ja sen jälkeen meni toinen tusina vuosia hallinnollisissa tehtävissä Oulussa, kunnes nyt siirryin tänne, hän kertaa urakehitystään, johon mahtuu lisäksi monenlaisia kansallisiin hankkeisiin liittyneitä tehtäviä, jotka ovat usein kuljettaneet häntä myös Oulua etelämpänä. Hallinnon uransa Mäkäräinen aloitti radiologian klinikassa 1980-luvun lopulla, sitten hänet valittiin OYKSin hallintoylilääkäriksi 1992 ja pari vuotta myöhemmin pesti laajeni koko PPSHP:iin. Johtaminen on palvelua Työssään Mäkäräinen on pyrkinyt välttämään besserwisseriksi leimautumista. Hän näkee potilaiden hoidon mitä suurimmassa määrin yhteistyöksi. Tietoa pitää kerätä ja sitä pitää levittää. Eristyjä ei pärjää. Opettaminen ja delegointi ovat tärkeitä taitoja, sillä jos itse tekee kaiken, mistä tarvittaessa löytyvät pätevät seuraajat tai sijaiset? Hän näkee johtajuuden palvelutehtävänä, jossa johtajan vastuuna on huolehtia siitä, että alaiset menestyvät omissa töissään. Johtaminen on antamista ja huolehtimista ja minun tehtäväni on siis palvella konservatiivisen hoidon tulosyksiköitä, hän kiteyttää. Mäkäräinen kokee vahvuudekseen, että hän tuntee nyt erittäin hyvin yhden ison yliopistosairaalan ja että hänellä vankkaa kokemusta koulutuksesta ja kansallisen tason yhteistyö- ja kehittämishankkeista. Näissä tehtävissä hankittua tietoa ja osaamista hän haluaa siirtää varsinaissuomalaiseenkin terveydenhuoltojärjestelmään. Eikä siis vain erikoissairaanhoitoon vaan myös perusterveydenhuoltoon, Mäkäräinen painokkaasti täsmentää. Sosiaali- ja terveysministeriön sekä opetusministeriön hankkeissa Mäkäräinen loi alan kansallisiin vaikuttajiin paljon hyödyllisiä suhteita, joista on varmasti hyötyä myös uudessa asemapaikassa. Hän on jatkossakin tarvittaessa valmis osallistumaan kansallisiin hankkeisiin, vaikka myöntää sen tason verkostoitumisen olevan välillä rankkaakin; siitä kun vääjäämättä seuraa erinäisiä matkustuskilometrejä. Muutaman päivän kokemuksen perusteella on tietysti vaikea suuremmin analysoida tulevia tehtäviä, mutta yhtenä haasteena Mäkäräinen näkee jo nyt sen, miten me voisimme tehokkaammin arvioida strategisten tavoitteidemme toteutumista. Hallinnon näkökulmasta ajankohtainen kysymys siinäkin mielessä, että piirimme strategiaa on juuri päätetty ryhtyä päivittämään. Esa Halsinaho Hanna Mäkäräinen Syntynyt 1952 Haukiputaalla Lääketieteen lisensiaatti 1977, radiologian erikoislääkärin oikeus 1984, lääketieteen ja kirurgian tohtori 1987, dosentti 1988 (Oulun yo.), erikoislääkärin hallinnon pätevyys 1992 Kliinisessä työssä , OYKS:n hallintoylilääkäri , PPSHP:n hallintoylilääkäri (josta virkavapaalla STM:n terveysosaston ylilääkärinä ). Naimisissa, ei lapsia Harrastaa liikuntaa.

17 Hoitajien sparraaminen ja rekrytointi tärkeää Erikoissairaanhoidon jatkuvassa muutoksessa korostuu muutosjohtamisen rooli. Henkilöstön kuuleminen ja selkeä tiedottaminen ovat tärkeitä tekijöitä. Tätä mieltä on Loimaan aluesairaalan johtava ylihoitaja, Anne Isotalo, 40, joka aloitti virassa heinäkuun alussa. Isotalo sanoo, että hänet on otettu vastaan positiivisessa hengessä. Erityisesti hän kiittää ylihoitaja Paula Saarta, joka on perehdyttänyt uuden työntekijän taloon. Tämä on mukava, pieni sairaala. Pienuus on mielestäni yksi etu. Toiminnat ovat joustavia ja henkilökunta tuntee toisensa. Loimaalla on investoitu päiväkirurgiaan ja toivon, että voisimme laajentaa päiväkirurgian osuutta. Keskeinen sijainti Loimaan aluesairaalassa on kaksisataa hoitajaa, joiden»pomo» Isotalo on. Johtavan hoitajan tärkein tehtävä on hoitotyön kehittäminen ja uusien hoitajien rekrytoiminen. Hoitotyön kehittämistä ohjaa sairaanhoitopiirissä hyväksytty hoitotyön strategia. Strategian syventämistä on jo mietitty Loimaalla osastohoitajien palavereissa ja syksyn aikana asiaa pohditaan laajemmin. Hoitohenkilökunnan saatavuus on yksi tulevaisuuden haasteista, sillä eläköityminen jatkuu kiivaana. Isotalo uskoo kuitenkin hoitajien saantiin, sillä sairaala on hyvässä maineessa, Loimaa keskeisellä paikalla ja suunnitelmissa on lisätä yhteistyötä alan oppilaitosten kanssa. Sparraus tärkeää Tehtäväni on kulkea hoitajien rinnalla, sparrata ja motivoida heitä. Niin henkisten kuin fyysisten olosuhteiden on oltava kunnossa. Tietysti huomioin hoitohenkilökunnan mielipiteet, mutta työni vaatii jämäkkyyttä ja sanojeni takana seisomista. Isotalo korostaa hyvän fyysisen kunnon merkitystä työssä jaksamisessa. Hän näyttää itse esimerkkiä, sillä kunto-ohjelmaan kuuluvat niin lenkkeily kuin rullaluistelu. Isotalo on helposti lähestyttävä eikä hän aio linnoittautua tietokoneensa taakse hallintokerrokseen. Lisäksi hänen positiivisuutensa ja energisyytensä eivät voi olla tarttumatta muuhun henkilökuntaan. Haasteita riittää Sosiaali ja terveysalalla on lähivuosina edessään suuria haasteita, jotka johtava ylihoitaja ottaa vastaan mielenkiintoisina kehittämishankkeina. Jatkossa yhteistyö eri toimijoiden kesken tiivistyy entisestään ja osittain palvelutuotanto yksityistyy. Erilaisia mahdollisuuksia on paljon. Totuttuja tapoja on muutettava rohkeasti, jos tutkittu tieto on muutosten takana. Isotalo uskoo, että hänen monipuolisesta hoitoalan työkokemuksesta, lainsäädännön ja yhteiskunnan mekanismien tuntemisesta sekä liiketaloustieteen opinnoista on apua hallintotyössä. Mutta hallinnossakin on muistettava, että potilas on kaikkien työnantaja ja hänen hyvinvointinsa on onnistumisemme mittari. Anne Isotalo on toiminut heinäkuun alusta Loimaan aluesairaalaan johtavana ylihoitajana. Alku apuhoitajasta Isotalo on edennyt apuhoitajasta valtiotieteiden maisteriksi. Kahdenkymmenen vuoden aikana hänelle on kertynyt työkokemusta aina Laitilan terveyskeskuksen vuodeosaston apuhoitajasta Karkkilan perusturvakeskuksen va. johtavaksi hoitajaksi. Sairaanhoitajana hän on ollut Varsinais- Suomen sairaanhoitopiirin eri yksiköissä. Hoitotyötä tehdessä sairaanhoidon hallinto alkoi kiinnostaa. Turun yliopistossa Isotalo opiskeli sosiaalipolitiikkaa sekä hoito-, kasvatus ja terveyshallintotiedettä. Tulin Loimaalle jäädäkseni enkä hakenut paikkaa hetken mielijohteesta. Tämä on juuri sitä työtä, mitä haluan tehdä. Lisäksi Loimaa on viihtyisä pikkukaupunki, missä on monipuoliset liikuntamahdollisuudet, johtava ylihoitaja sanoo. Sari Keskitalo Anne Isotalo - syntymäaika ja -paikka: Laitila - koulutus: apuhoitaja -86, sisätautien ja kirurgian sairaanhoitaja -93, leikkaus- ja anestesia-alan erikoissairaanhoitaja -94, valtiotieteiden maisteri työkokemus: perus- ja sairaanhoitaja terveyskeskuksen vuodeosastolla ja kotihoidossa Laitilassa; sairaanhoitaja TYKSissä, Turun kaupunginsairaalassa, Vakka-Suomen ja Raision aluesairaalassa; sosiaali- ja terveysalan opettaja Laitilan aikuiskoulutuskeskuksessa; va. johtava hoitaja Karkkilan perusturvakeskuksessa - perhe: avoliitossa, 20-vuotias poika - harrastukset: lukeminen, lenkkeily, rullaluistelu 17

18 Kiireettömiin, hoitokriteerien mukaisiin toimenpiteisiin pääsyä odottavien lukumäärä (luvut palkeissa) TYKSissä Odotusaika enintään 6 kk Odotusaika yli 6 kk 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % KIRURGIA YHT. -endokrinologinen kirurgia -gastroenterologia -plastiikkakirurgia -thorax- ja sydänkirurgia -urologia -verisuonikirurgia -yleiskirurgia ORTOPEDIA JA TRAUMATOLOGIA YHT. -käsikirurgia -ortopedia -traumatologia -reumaortopedia NEUROKIRURGIA NAISTENTAUDIT LASTENKIRURGIA SILMÄTAUDIT YHT. - kaihileikkaukset - muut leikkaukset KORVATAUDIT KAIKKI YHTEENSÄ (=5705) Hoitojonot ja odotusajat lyhenemässä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hoitojonot ovat lyhentyneet sekä vuoden takaiseen että kolmen vuoden takaiseen ajankohtaan verrattuna. Yli kuusi kuukautta hoitoon pääsyä odottaneita on myös aiempaa vähemmän. Maaliskuun alusta voimaan tulleiden terveydenhuoltolakien muutosten mukaan potilaan hoidon tarpeen arviointi on aloitettava sairaalassa kolmen viikon kuluessa lähetteen saapumisesta ja hoito on aloitettava viimeistään kuuden kuukauden kuluessa, lasten ja nuorten psykiatriassa kuitenkin kolmessa kuukaudessa. Vaatimus koskee kiireettömiä hoitoja, joihin potilaat tulevat lähetteellä ja jotka täyttävät yhtenäiset valtakunnalliset hoidon perusteet. Aiempiin vuosiin verrattuna kaikkien kiireettömään hoitoon jonottavien määrä on vähentynyt selvästi. TYKSin ja Kirurgisen sairaalan jonoissa oli yhteensä 9148 potilasta vuoden 2002 lopussa, 7517 potilasta syyskuussa 2004 ja 6823 potilasta syyskuussa Jono on lyhentynyt 25 prosenttia vuoteen 2002 verrattuna ja yhdeksän prosenttia vuoden takaisesta tilanteesta Sosiaali- ja terveysministeriön valtakunnallisessa vertailussa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä oli vähiten yli kuusi kuukautta hoitoon pääsyä odottaneita muihin yliopistosairaanhoitopiireihin verrattuna ja myös selvästi koko maan keskitasoa vähemmän. Tämän potilasryhmän koko oli pienentynyt Varsinais-Suomessa 38 prosentilla lokakuusta 2002 elokuuhun 2005, eli 3183 potilaasta 1988 potilaaseen. Syyskuun 9. päivään mennessä tässä ryhmässä oli enää 1251 potilasta eli 60 prosenttia vähemmän kuin STM:n keräämien tietojen mukaan elokuussa 2005 Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä odotti hoitoon pääsyä 43 potilasta jokaista asukasta kohden, kun vastaava luku oli HUS-piirissä 56, Pirkanmaalla 94, Pohjois-Pohjanmaalla 131 ja Pohjois- Savossa 89. Koko maan keskiarvo oli 66 potilasta asukasta kohden Lisätöitä ja ostopalveluja Jonoja on purettu etupäässä lisätöinä omien työntekijöiden avulla mutta myös ostopalveluja on käytetty. Elokuun loppuun mennessä jonoja oli purettu lisätöiden ja ostopalvelujen avulla lähes miljoonalla eurolla. Esimerkiksi ortopedian poliklinikalla on tehty lisätöinä noin 1100 hoidontarpeen arviointia. Lisätöinä on urakoitu myös neurologian poliklinikkakäyntejä, kuvantamistutkimuksia ja neurokirurgisia selkäleikkauksia. Lisäksi TYKSin henkilökunta tekee neurokirurgisia kaularankaleikkauksia yksityiseltä lääkäriasemalta vuokratuissa tiloissa ja yksityissektorilta ostetaan kuulokojesovituksia. Lisätyöt ja ostopalvelujen käyttö jatkuvat vuoden loppuun saakka. Osaltaan on auttanut sekin, että jonossa olevien potilaiden tilannetta on seurattu tehostetusti, minkä ansiosta jonoista on voitu poistaa sinne kuulumattomia potilaita. Lähetteistä sairaaloissa selvitään yleensä kolmen viikon määräajassa, mutta hoitoon pääsy kuuden kuukauden kuluessa ei vielä toteudu. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin aluesairaaloissa tilanne on kuitenkin kohtuullisen hyvä lukuun ottamatta tekonivelkirurgiaa sekä Loimaan aluesairaalan urologisia leikkauksia, joissa hoitoon pääsy kestää edelleen kauan. TYKSissä joka viides odottaa liikaa TYKSissä tehtävään kiireettömään toimenpiteeseen pääsyä odotti syyskuun 9. päivänä tehdyssä tilastossa 5705 uudet hoitokriteerit täyttävää potilasta. Luku ei sisällä potilaita, jotka ovat itse siirtäneet hoitonsa myöhempään ajankohtaan. Kaikista jonottajista 4454 eli 78 prosenttia oli odottanut enintään kuusi kuukautta ja 1251 potilasta eli 22 prosenttia yli kuusi kuukautta. TYKSissä yli 80 prosenttia potilaista odotti hoitoa korkeintaan kuusi kuukautta yhdellätoista erikoisalalla: gastroenterologia, urologia, verisuonikirurgia, thorax- ja sydänkirurgia, ortopedia, traumatologia, reumaortopedia, naistentaudit, lastentaudit, korvataudit ja silmätaudit harmaakaihia lukuun ottamatta. Endokrinologisessa (sisäeritysrauhasiin kohdistuvassa) kirurgiassa, käsikirurgiassa ja harmaakaihin hoidossa enintään kuusi kuukautta odottaneita oli prosenttia potilaista, yleiskirurgiassa ja neurokirurgiassa vain prosenttia. Huonoin tilanne vallitsee plastiikkakirurgiassa, jossa noin kaksi kolmasosaa potilaista on odottanut hoitoon pääsyä yli puoli vuotta. Esa Halsinaho 18 Tarkempia tietoja jonoista ja odotusajoista Internetistä. Julkaisemme seurantatietojamme osoitteessa

19 Hoitoisuusluokitus helpottaa suunnittelua ja seurantaa Halikon sairaalassa ollaan sisäänajamassa psykiatrian hoitoisuusluokitusta. Ennen luokituksen käyttöönottoa siirrytään sähköiseen hoitokertomukseen. Mittavien muutosten kohdalla maltti on valttia, sen tietävät projektissa mukana olevat hoitotyön asiantuntija Anne Hedman sekä sairaanhoitaja Anne Hukari. Hoitoisuussluokitus ei sinällään ole uusi asia, somaattisella puolella sitä on kehitelty 1960-luvulta lähtien ja psykiatrian puolella Pitkäniemen sairaalassa vuodesta Somaattisen puolen OPC-mittarista on kehitelty psykiatriaan paremmin soveltuva PPC-mittari (Pitkäniemi Patient Classifiaction), johon hoitoisuusluokitus perustuu. Se, miksi asia on ajankohtainen Halikossa nyt, on hoitoisuusluokituksen sisältyminen sairaanhoitopiirin hoitotyön strategiaan. Sähköinen hoitokertomus nivoutuu yhteen hoitoisuusluokituksen kanssa monilta kohdin, siksi otamme sen käyttöön ennen hoitoisuusluokitusta, koska molemmissa tarkastellaan hoidon sisältöä ja sen kirjaamista, Hedman selittää. Mittarissa hoitotyö, ei sairaus Potilaan hoitoisuutta mitattaessa mitataan toteutettua hoitotyötä, ei potilaan sairautta tai sen vakavuutta. Hoitoisuusluokitus ei perustu lääketieteelliseen diagnoosiin vaan potilaalle annettuun hoitoon, sen määrään ja laatuun. Hoitoisuusluokituksella tarkoitetaan potilaiden ryhmittelyä tai luokittelua heidän tarvitsemansa hoitotyön määrän mukaan tiettynä ajanjaksona. PPC-hoitoisuusmittari muodostuu kuudesta hoitotyön osa-alueesta: suunnitelmallisuus, tieto ja ohjaus, mielenterveyttä edistävä hoitotyö, ihmis- ja ympäristösuhteisiin liittyvä hoitotyö, päivittäisiin toimintoihin liittyvä hoitotyö sekä fyysistä hyvinvointia edistävä hoitotyö. Potilaan hoitoisuus määritellään jokaisella hoitotyön osa-alueella vaativuustasojen A-D avulla. Vaativuustasot on pisteytetty ja vaativuustasojen yhteenlasketusta summasta muodostuu potilaan hoitoisuusluokka, joita PPC-mittarissa on käytössä neljä. Paljon on tehty, mutta paljon on vielä tekemättä Anne Hedman ja Anne Hukari toteavat Halikon sairaalan hoitoisuusluokitusprojektista. Hoitoisuusluokitus tehdään päivittäin. Joka potilaan kohdalla määritellään, mitä ja minkä tasoista hänen saamansa hoito on eri osa-alueilla ollut. A- eli perustasoinen hoito turvataan kaikille potilaille, Hedman selventää. Mitä hyötyä? Harjavallan sairaalassa psykiatrian hoitoisuusluokitus on ollut käytössä jo jonkin aikaa. Olemme tehneet tiivistä yhteistyötä heidän kanssaan. Heidän kokemustensa perusteella hoitoisuusluokitus on vaikuttanut positiivisesti hoitotyön laatuun ja sen seurantaan, Hedman kertoo. Hän arvelee luokituksen helpottavan tulevaisuudessa myös hoitotyön suunnittelua ja seurantaa. Resurssien mitoitus ja seuranta tulevat helpottumaan, sillä hoitoisuusluokitus tekee hoitotyön näkyväksi. Erilaisilla käyrillä on helppo vertailla esimerkiksi yksiköiden välisiä eroja. Vakka-Suomen sairaalassa ollaan hieman meitä pidemmällä. Osastonhoitaja Sirpa Vuorisen mukaan hoitoisuusluokitusta on kokeiltu jo muutamien potilaiden kohdalla ja harjoiteltu mittarin käyttöä. Odotamme mielenkiinnolla, millaisia tuloksia he saavat, Hedman kertoo. Yksilöllisesti ja yksiköittäin Sekä Hedman että Hukari ovat kiertäneet Halikon sairaalan yksiköissä antamassa teoriatietoa hoitoisuusluokituksesta. Myös koulutustilaisuuksia on järjestetty. Nyt jokaisen yksikön on mietittävä, mitä mittarin eri vaativuustasot heidän hoitotyössään käytännössä tarkoittavat. Edessä on haastava ja vaikea rupeama. Yksikössämme tehty laatukäsikirja tulee varmasti olemaan suureksi avuksi, Hukari arvelee. Suurimmiksi haasteiksi Hedman ja Hukari arvioivat ajan ja jaksamisen riittämisen. Osastoilla on useita muitakin projekteja meneillään ja sähköisen hoitokertomuksen käyttöönotto ja opettelu tulee viemään oman aikansa. Toivottavasti henkilökunta jaksaa silti innostua asiasta. Anki Lahtinen 19

20 Mitä kuuluu kuulonhuollolle? Kuulonhuollon jonoutuminen on tosiasia, pahimmillaan kuulokojetta on saattanut joutua odottamaan pitkälti kolmatta vuotta. TYKSin Kuulokeskuksen osastonylilääkäri Reijo Johansson näkee nykytilanteen kuitenkin positiivisena, sillä parannusta on tapahtunut huomattavasti. TYKSin Kuulokeskuksen osastonylilääkäri Reijo Johansson kaipaa kuulotutkimuksiin asianmukaisempia ja avarampia tiloja. Kuulontutkija ohjaa ja opastaa Vakka-Suomen sairaalan vs sosiaalityöntekijä Marja-Leena Lehtonen aloitti kuulontutkijaopinnot Oulun seudun ammattikorkeakoulussa viime syksynä. Koulutuksen tavoite on valmentaa opiskelijat kuulontutkimukseen ja kuntoutukseen, ja koulutus antaa valmiudet toimia kuulontutkijana. Harjoittelua voisi mielestäni olla enemmän kuin kahdeksan viikkoa, Lehtonen toteaa. Koulutuksen parasta antia on Lehtosen mukaan ollut kuuloaistin merkittävyyden ymmärtäminen. Kuulon huononeminen tai puuttuminen aiheuttaa yllättäviäkin ongelmia niin lapsille, nuorille, aikuisille kuin vanhuksille. Ohjaus, opastus ja neuvonta sekä yhteistyö eri ammattiryhmien kanssa ovat kuulontutkijan työssä tärkeässä osassa. Parhaimmillaan kuulontutkija parantaa potilaan elämänlaatua, Lehtonen kiteyttää. 20 Hoitotakuun asettamiin vaatimuksiin pystymme vastaamaan noin puolentoistakahden vuoden kuluttua, mutta tämä edellyttää riittävää resurssointia. Viimeisten viiden-kymmenen vuoden aikana kuulonhuollon tilanne huononi tasaisesti. Kolme vuotta sitten kuulokojeen jonotusaika oli jopa kolme vuotta. Nyt TYKSin Kuulokeskuksessa käy noin potilasta vuodessa, neljä vuotta sitten potilaita oli noin 9 000, eli kasvu on rajua. Kuulokojeita annetaan noin kpl vuodessa. Käytettävissä olevat resurssit eivät ole olleet oikeassa suhteessa alati kasvavaan potilasmäärään nähden. Suomessa sovitetaan vuosittain kuulokojeita vain noin neljäsosa siitä, mitä esimerkiksi Tanskassa. Aktiiviset, huonokuuloiset vanhukset ovat kasvava ihmisryhmä. He tarvitsevat yhä enenevässä määrin kuulokojeita, joten tilanteen parantaminen vaatii paljon työtä. Lisäksi kuulontutkijoista on pulaa, Johansson listaa jonojen syntyyn vaikuttaneita tekijöitä. Selvä käänne parempaan on kuitenkin näkyvissä, sillä odotusaika on lyhentynyt puoleen. Jonojen lyhentämistä on helpottanut mm. kuulokojeiden sovituspalveluiden ostaminen yksityissektorilta. Sisäkorvaistute voi palauttaa kuulon Myös kehittynyt tekniikka kuormittaa kuulonhuoltoa omalta osaltaan, sillä nykyään pystytään hoitamaan sellaisiakin potilaita, joita kymmenisen vuotta sitten ei olisi voitu auttaa. Sisäkorvaistuteleikkauksella on mahdollista tehdä kuurosta potilaasta kuuleva. Leikkauksia tehdään noin kuusi-kahdeksan vuosittain. Tällaisen operaation läpikäyneet potilaat ovat hoitosuhteessa käytännössä lopun ikänsä. Varsinkin aluksi he tarvitsevat paljon seurantakäyntejä ja kuntoutusta. Tämä on omiaan kuormittamaan kuulonhuoltoa entisestään. Samoin lapsipotilaiden entistä intensiivisempi ja sairaalaan siirtynyt hoito sekä seuranta lisäävät potilasmäärää, Johansson summaa. Anki Lahtinen