Pirkanmaalaisten opiskelijoiden CERN-vierailu

Transkriptio

1 Pirkanmaalaisten opiskelijoiden CERN-vierailu Maanantai Lähtöpäivä Lähdimme Tampereen Vanhan kirkon edestä kukonlaulun aikaan, puoli 12. Bussimatka Helsinki- Vantaalle sujui leppoisasti. Siirryimme terminaali kakkoseen ja siitä sitten turvatarkastukseen. Ihmiset kadottivat mystisesti passejansa turvatarkastukseen. Lopulta kaikki pääsivät turvallisesti lentokoneeseen, mutta voi ei!!! Jouduimme kaikki erillemme ja osa sai nauttia ranskalaisten miesten seurasta. Saimme nauttia hienoista alppimaisemista. Saavuimme Geneven lentokentälle. Kaikki saivat matkalaukkunsa ja vain yhdellä jäi passi lentokoneeseen. Bussia saimme odotella kauan ja illan viilennyttyä hermot alkoivat kiristyä. Bussin saavuttua sulloimme sen täyteen matkalaukkuja ja paikalliset kiittivät. Haahuilimme ranskalaisessa pikkukylässä raahaten matkalaukkuja pimeillä kujilla. Peltojen läpi poiketen saavuimme vihdoin myöhään illalla hotelli Balladinsiin rättiväsyneinä. Yritimme tilata nälkäiselle porukalle patonkeja joiden valmistuksessa meni tunti. Kun vihdoin saimme patongit, jouduimme siirtymään syömään niitä pihalle, jottemme murustaisi hotellin eteistä. Huoneet eivät olleet luksusta mutta ne kelpasivat väsyneille matkalaisille. Kuva 1. Ensimmäinen kosketus maailmakuuluun ranskalaiseen ruokakulttuuriin oli mieleenpainuva.

2 Tiistai 8.3. Tiistai oli matkamme ainoa vapaapäivä ja saimme itse valita, miten sen vietämme. Kuitenkin matkustimme porukalla hotellilta Geneveen, jossa sitten hajaannuimme kukin omille teilleen. Osa päätti vierailla Geneven autonäyttelyssä ja osa meni suoraan kaupungille. Autonäyttely oli hieno kokemus ja näytillä oli todella erilaisia ja upeita autoja. Kenties parhaiten mieleen painuivat nelipaikkainen Ferrari ja kirkkaanvihreä Mercedes-Benz. Kierrettyämme näyttelyn palasimme kaupungille syömään ja shoppailemaan. Kävimme katsomassa Geneven kuuluisaa suihkulähdettä, joka oli todella vaikuttava, 140 metriä korkea. Osa kävi katsomassa myös kuuluisaa St. Pierren keskiaikaista katedraalia, josta oli mahtavat näkymät. Keskustan vaatekauppatarjonta oli tytöille suuri pettymys, sillä keskustasta löytyi vain yksi isompi ostoskeskus ja muutama pienempi vaatekauppa. Myös eräs paikallinen McDonald s oli todella ikävä kokemus, sillä kaikki juomat paitsi jäätee oli loppu. Pojat eksyivät muutamaan kertaan Geneven sokkeloisilla kaduilla, mutta onneksi päivä oli aurinkoinen ja aikaa oli riittävästi. Osa lähti Geneven keskustasta kohti hotellia viiden aikaan. Levättyään hotellilla he suuntasivat bussilla Val-Thoiryn ostoskeskukseen, josta jopa tytöt löysivät mieleisiään kauppoja. Bussilla liikkuminen oli hankalaa, sillä Sveitsiin ja Ranskaan täytyi ostaa erikseen liput. Välillä mentiin pummilla eikä tarkastajia näkynyt. Kerran poliisit vierailivat bussissa ja säikäyttivät pahemman kerran. Viimeistään kymmeneltä kaikkien piti olla hotellilla, sillä seuraavana aamuna lähtö Cerniin oli jo hieman yli kahdeksan. Päivä oli kaikkien osalta onnistunut, eikä kukaan ollut enää kipeäkään. Kuva 2. Useimmat kävivät Geneven autonäyttelyssä, jossa olikin monenlaista kulkupeliä ihailtavana. Kuva 3. Tiistai oli matkan ainoa vapaapäivä. Juravuoriston näkeminen herätti turistivaistot.

3 Keskiviikko 9.3. Vapaapäivän jälkeinen aamu alkoi herätyksellä seitsemän jäljestä, hotellin aamupalalla ja pikaisella valmistautumisella päivään. Kahdeksan jäljestä kokoonnuimme hotellin aulassa ja lähdimme tarpomaan kohti reilun kahden kilometrin päässä sijaitsevaa CERNiä. Siellä meidät otti vastaan Riitta Rinta- Filppula, joka toimi meidän yhteyshenkilönämme ja esittelijänämme vierailumme ajan. Ensimmäisenä ohjelmassa oli vierailu LHC-kiihdyttimen ATLAS-koeaseman kontrollihuoneella, jossa Markus Nordberg esitteli meille tutkijoita työssään ja koeaseman rakentamista. Ikävä kyllä emme päässeet turvallisuussyistä vierailemaan varsinaisessa koeasemassa, joka sijaitsi 100 m maan alla, vaan jouduimme tyytymään videoituun esitykseen. Kiihdytinkäytävän näkeminen omin silmin olisi ollut hieno kokemus, mutta ymmärrettävistä syistä se jäi nyt näkemättä. Vierailu oli kuitenkin mielenkiintoinen. Seuraavaksi meidät vietiin takaisin CERNin alueelle, jossa Nordberg esitteli meille CERNin yleistä toimintaa ja tutustutti meidät missioihin ja kysymyksiin, joihin CERNissä etsitään vastausta, kuten kysymykseen siitä missä 96,5 % kaikesta maailmankaikkeuden massasta piileskelee. Esityksessä tulivat tutuksi niin Higgsin bosonin löytymisen merkitys kuin standardimallin haasteet. Varsin persoonallisen esiintymistyylinsä ansiosta Nordberg sai esityksen innostavaksi ja havainnolliseksi sisällöltään, ja esitys olikin yksi vierailumme parhaita. Kuva 4. Markus Nordberg ja hiukkasen Higgsiä. Luennon jälkeen lounastimme CERNin ruokalaviidakossa nobelistien ja tutkijoiden seassa. Ruokalasysteemiin tottuminen vei aikansa, ja kokemukset ensimmäisestä ruokailusta jäivät varsin sekaviksi. Ruoka oli kuitenkin maittavaa, ja ruokalan ilmapiiri mukava. Lounaan jälkeen saimme seurata Sami Räsäsen mielenkiintoista luentoa relativistisista ydin-ydintörmäyksistä, standardimallista, sekä muun muassa sähköheikosta yhtenäisteoriasta ja kvanttiväridynamiikasta. Haastavasta aihepiiristään huolimatta luento oli helposti ymmärrettävä ja sisällöltään antoisa. Lisäksi Räsänen esitteli LHC-kiihdyttimen toimintaa ja ALICE-koeaseman ensimmäisiä löydöksiä. Päivän päätteeksi saimme tutustua Antti Onnelan johdolla CLOUD-kokeeseen, joka tutkii avaruudesta tulevan kosmisen säteilyn vaikutusta pilvien muodostumiseen, ja sitä kautta ilmastoon. Tutkimuksessa kosmista säteilyä simuloitiin hiukkassuihkuilla kontrolloiduissa oloissa, ja sillä pyritään selvittämään kosmisen säteilyn määrän ja ilmaston lämpötilan välillä vallitsevaa korrelaatiota. Tutkimuksen ensimmäiset tulokset ollaan julkaisemassa pian, ja niistä saattaa hyvinkin tulla ilmi uutta tärkeää ilmastonmuutokseen liittyvää tietoa. Lopuksi pääsimme vielä vierailemaan kokeen koeasemalla, ja saimme samalla nähdä myös muuta CERNin aluetta. Illalla lähes kaikki meistä lähtivät vierailemaan Ranskan puolella sijaitsevassa idyllisessä Val-Thoiryn kylässä ja siellä sijaitsevassa kauppakeskuksessa. Loppupäivän vietimme kuka mitenkin jo läheisiksi tulleiden ryhmäläisten kanssa, ja illalla hotellilla juhlistimme kaikki yhteisesti Ilonan syntymäpäivää. Päivä olikin yksi mieleenpainuvimmista koko reissussa.

4 Torstai Aloitimme päivän Jorma Tuomisen teoreettisen hiukkasfysiikan luennolla, joka oli yksi kiehtovimpia luentoja reissullamme. Luento esitteli fysiikan teoreettisia ongelmia muun muassa standardimalliin ja Higgsin hiukkaseen liittyen ja käsitteli CERNin tapaa yrittää löytää näihin ratkaisu. Tuominen esimerkiksi kuvasi LHC:n (Large Hadron Collider), 27 kilometriä pitkän maanalaisen hiukkaskiihdyttimen, toimintaperiaatteita ja sen varrelle sijaitsevien koeasemien toimintaa ja tavoitteita. Kuvat 5, 6. Luennot olivat pitkiä, mutta mielenkiintoisia. Esimerkiksi eräs tärkeimmistä CERNin tavoitteista on täydentää sandardimallia löytämällä hypoteettinen Higgsin hiukkanen, joka teorian mukaan antaa kaikelle aineelle massan. Higgsin hiukkasen löytämiseen ovat erikoistuneet koeasemat ATLAS ja CMS, jotka molemmat sijaitsevat LHC:n varrella. Higgsin hiukkasen löytymiseen liittyy runsaasti haasteita, erityisesti se, että vaikka Higgsin hiukkanen olisikin olemassa ja olisi mahdollista synnyttää LHC:n hiukkastörmäyksissä, se elää vain niin lyhyen ajan, että sitä ei voitaisi havaita suoraan. Lisäksi todennäköisyys Higgsin hiukkasen syntymiseen yksittäisessä törmäyksessä on lähes olemattoman pieni. LHC:n ratkaisu on törmäyttää hiukkasia mahdollisimman suurella taajuudella (40 MHz), joskin kaikista syntyneistä törmäyksistä vain murto-osa on mielenkiintoisia Higgsin hiukkasen kannalta. Valtava määrä törmäyksiä synnyttää valtavan määrän informaatiota, jonka käsittely vaatii oman erityisen järjestelmänsä. CERN on kehittänyt tätä tarkoitusta varten GRID-tietojärjestelmän, josta ryhmällemme luennoi iltapäivällä Henri Mikkonen. GRID-järjestelmä on hieman internetin kaltainen, keskusohjattu kollektiivinen tietoverkkojärjestelmä, joka on levitetty ympäri maailmaa. Se perustuu suureen määrään pienten tietokoneiden tuottamaa

5 laskentakapasiteettia ennemmin kuin yhteen suureen supertietokoneeseen. Informaatiota kuitenkin kerätään ja järjestellään valtavissa tietokonekeskuksissa ympäri maailmaa, ja yksi suurimmista, johon mekin tutustuimme, sijaitsee CERNissä. Mainittakoon, että vastaavankaltaiset alun perin perustutkimuksen tarpeisiin kehitetyt sovellukset ovat poikineet myös ihmisten arkielämää mullistaneita keksintöjä. Esimerkiksi www-sivut syntyivät CERNissä alun perin tutkijoiden tarpeesta jakaa tietoa. Tutustuimme myös ISOLDE-koeasemaan Pekka Suomisen johdolla ja tutustuimme Mikrokosmosmuseoon, minkä jälkeen meillä vapaata aikaa kiertää ja tutkia vielä Geneveä. Kuva 7. Michael Doser on valloittava luennoitsija Perjantai Aamulla heräsimme normaaliin aikaan ja teimme aamutoimemme ennen hotellin aamiaista. Osa porukasta oli aamuvirkkuja ja toiset olivat vielä unen pöpperössä saavuttuaan aamiaiselle. Aikaisimmat olivat syöneet jo ennen kuin viimeiset saapuivat aamiaiselle. Tarjolla oli hotellin perusmätöt. Kaikkien syötyä ja ollessa valmiina lähdimme noin klo kohti CERNiä kävellen ja klo aikoihin Rinta-Filppula oli meitä vastassa CERNin B-portilla. Aurinko paistoi mukavasti kävellessämme ja lämmintä oli ihan mukavasti, jotta t-paidallakin tarkeni. Klo alkoi ensimmäinen luento GRID-projektista, jonka piti Henri Mikkonen. Mikkonen kertoi meille, että GRID-projektin tarkoitus on hajauttaa CERNissä saatuja tuloksia ympäri maailmaa laskettaviksi. Kaikkiaan maailmassa on seitsemän suurta tietoliikennekeskusta, jossa näitä laskuja ja tuloksia selvitellään. Mikkonen näytti meille myös osan CERNin omasta tietokonekeskuksesta ja kertoi sen toiminnasta siinä sivussa. Päivän toinen luento oli koko tiedeleirin ainoa vieraskielinen, jonka piti itävaltalaissyntyinen Michael Doser. Luennon aiheena oli antimateria, josta olimme jo kuulleet esitelmän Suomessa. Doserin luento käsitteli asiaa eri näkökulmasta lähtien aina, kuten monet muutkin kuulemamme luennot, alkuräjähdyksestä. Vaikka luento oli englanninkielinen, henkilökohtaisesti se oli mielestäni kaikista kuulemistamme luennoista helpoin ymmärtää. Pääsimme myös tutustumaan koeasemaan, jossa antimateriaa valmistetaan ja kerätään talteen. Vahvasti mieleen jäi myös Doserin neuvo, että jos haluamme tulla muistetuksi siitä, mitä ikinä teemmekin, meidän kannattaa olla ensimmäisiä, jotka sen tekevät. Lounaan jälkeen täyttelimme palautelappuja, jotka olimme ensimmäisenä päivänä saaneet ja keskustelimme kahvin ja teen ääressä siitä, oliko tiedeleirissä mahdollisesti jotain parantamisen varaa. Saimme myös kuulla Riitta Rinta-Filppulalta millä tavoin on mahdollista päästä CERNiin tulevaisuudessa opiskelemaan ja ehkä tekemään töitäkin. Se oli todennäköisesti hyödyllistä tietoa monelle, koska pystyn kuvittelemaan, että moni porukassa ollut tulee joskus palaamaan CERNiin opiskelujen tai työn takia. Tämän keskustelun jälkeen olikin aika poistua CER- Nistä tämän matkan osalta viimeisen kerran. Seuraavaksi matka suuntasi Geneven keskustan kautta vierailulle YK:hon.

6 Vierailu YK:ssa Saavuimme raitiovaunulla YK:n Euroopan päämajan pääportin liepeille, jonka edessä meitä odotti valtava taideteos. Teos esittää tuolia, josta puuttuu yksi jalka. Puuttuvalla jalalla kiinnitetään huomiota maamiinoihin, joiden takia lasta menettää vuosittain jalkansa. Taideteoksen liepeillä taas kohtasimme useita mielenosoittajaryhmiä. Huomattavin niistä oli Jemenin presidentin Ali Abdullah Salehin eroa vaativa ryhmä, jonka viesti oli, että he haluavat YK:lta Salehin vastaisia toimia. Mistään mellakasta ei toki ollut kyse, vaan näimme lähinnä banderolleja ja mielenosoittajia ottamassa kuvia toisistaan banderolliensa ääressä. Lisäksi aukion laidalla norkoili pari autollista poliiseja, joilla ei vaikuttanut olleen parempaa tekemistä. Meidän omalta kannaltamme harmillista oli, ettemme huomattavista kyvyistämme fysiikan saralla huolimatta olleet valtiomiestason vieraita. Täten jouduimme kulkemaan sisään pääportin sijaan sivuovesta turvatarkastuksen läpi. Tosin turvatarkastuksen tasossa jäi mietityttämään muutama asia kuten muun muassa, miksi allekirjoittaneen tavaroita ei vaivauduttu tarkastamaan. Tämän lisäksi vielä enemmän kummastutti se, ettei YK:n tiloihin saanut luonnollisestikaan tuoda teräaseita, mutta silti paikan matkamuistomyymälässä komeili hyllyllinen Sveitsin armeijan taskuveitsiä! Matkamuistomyymälässä käynnin jälkeen pääsimme vihdoin itse kierrokselle Palais des Nationsiin. Siellä meitä kierrätti varsin humoristinen miesopas, joka kierroksen aikana esitteli meille niin itse rakennuksen kuin Yhdistyneiden Kansakuntien lyhyen historian. Pääsimme vierailemaan rakennuksessa muun muassa José Maria Sertin maalauksilla koristellussa Aseistariisuntakonferenssin istuntosalissa ja peräti 2000-paikkaisessa Pääistuntosalissa. Kokonaisuudessaan YK:n massiivinen Art Decotyylinen rakennuskompleksi oli varsin vaikuttava kokemus. Erityisen vakuuttava oli yli 50 metriä pitkä käytävä Salle des Pas Perdus, josta avautuu näkymä Geneve-järvelle ja kirkkaana päivänä salin ikkunoista voi jopa nähdä Mont Blancin. Aikamme kierreltyämme rakennuksessa lähdimme vielä kaupungille viimeisen kerran. Perjantai-ilta Genevessä YK-vierailun jälkeen kukin meistä sai päättää, mitä viimeisenä iltana tekisi, kunhan ei olisi yksin ja palaisi hotellille kello yhdeksään mennessä yhdessä pidettävää keskustelutuokiota varten. Kaikki hajaantuivat pienemmiksi porukoiksi ja kukin lähti omille teilleen. Itse jäin kaupunkiin yhdessä ystävieni kanssa ja päätimme suunnata kohti Geneveä, jossa aioimme mennä ravintolaan syömään viimeisen illan kunniaksi. Ensi alkuun hyppäsimme väärään bussiin ja ajoimme sillä ympyrää tuhlaillen kalliita viimehetkiä Genevessä olostamme. Lopulta löysimme oikean raiteen ja oikean bussin, mutta kun kyytiin piti hypätä puolet matkaseurueesta jäi jälkeen ja jouduimme Katariinan kanssa odottelemaan heitä seuraavalla pysäkillä. Viimein pääsimme kaikki turvallisesti bussin kyytiin ja ajelimme keskustaa kohti, mutta jäimme ilmeisesti pois väärällä pysäkillä, sillä jouduimme kävelemään pitkän matkan, ennen kuin löysimme mitään tuttua ja turvallista. Oli jo melko pimeää, ennen kuin löysimme ravintolan, joka miellytti kaikkia ja kaikkien rahapusseja ja päädyimme syömään suloiseen Romantica-ra-

7 vintolaan. Olimme tosin harhailleet kaupungilla jo niin kauan, ettemme millään olisi ehtineet ajoissa hotellille. Niinpä soitimme Minnalle ja koska tiesimme myöhästyvämme, päätimme myöhästyä oikein kunnolla ja tilasimme vielä jälkiruokaakin. (Mikä kannatti, maailman parasta jäätelöä!) Lähdimme ravintolasta väsyneinä, mahat täynnä ja jalat kävelystä kipeinä kohti bussipysäkkiä. Koska oli jo myöhä, linja-autot ja raitiovaunut kulkivat harvakseltaan, joten saimme taas odotella ja hytistä kylmissämme, mutta viimein pääsimme bussilla tutun CERNin eteen, josta kävelimme hotellille laulaen matkalla kaikki maailman laulut Disney-tunnusmusiikeista My heart will go on:iin. Kun viimein saavuimme hotellille, kello oli Lauantai Lähtö oli aamulla kukonlaulun aikaan ennen kuutta ja suurin osa, lukuun ottamatta muutamaa onnekasta, jotka pääsivät taksilla, lähti kävelemään kohti bussipysäkkiä. Lentokentällä oli tällä kertaa enemmän suomalaisia, mikä aiheutti suomalaisjonon keskelle terminaalia. Ennen kuin pääsimme nauttimaan koneen tilavuudesta, ostimme vielä viimeisillä frangeillamme tuliaisia ja ruokaa (mums mums). Turvatarkastus oli tällä kertaa tiukempi. Perillä Helsingissä olimme jopa etuajassa! Matkalaukut saimme muuten hyvin, paitsi että yksi jäi puuttumaan. Bussimatka sujui nukkuisasti ja saavuimme Tampereelle noin puoli neljä. HIUKKASILMAISIMET Aliisa Kumpulainen, Olli Poutanen, Konsta Kauppi, Olli Saranko STANDARDIMALLI Sami Kattelus, Ilpo Ratinen, Andrei Cramariuc, Tuomas Taubert ANTIMATERIA Anna-Pauliina Iivonen, Jarno Välimäki, Jaakko Husso, Maria Väinölä SUPRAJOHDE Janne Vikelä, Maija Lepomäki, Mikko Vanhatalo, Katariina Penttilä HIUKKASKIIHDYTTIMET Kia Terho, Ilona Pohjavirta, Maija Aasla, Janne Sirniö

8 Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä asiana, haluamme kiittää kaikkia niitä, jotka auttoivat meitä tekemään tämän retken. Riitta Rinta-Filppula valmensi opettajat jo vuonna CERNissä hän ja CERNin Suomi-toimisto auttoivat opettajia käytännön asioissa. Riitta oli kirjaimellisestikin avaimemme CERNin sisälle. Suomen tiedeopetuksen pieniä rahoja hoidetaan kuin Hölmölän peittoa: uudet hyvät hankkeet rahoitetaan leikkaamalla vanhojen tukia. Valitettavasti Opetushallistus joutui tänä vuonna leikkaamaan CERNissä tapahtuvan tiedeopetuksen rahoitusta 80 %. Tampereen teknillinen seura tuki jälleen matkaa avokätisesti. Pyysimme Pirkanmaan leijonilta apua ja retkeä tukivat LC Kaakinmaa, LC Pirkanmaa ja LC Lempäälä. Hervannan tiedotusyhdistys ja yrittäjät ojensivat auttavan kätensä. Tampereen kaupunki myönsi matkanvetäjille palkallista virkavapautta ja maksoi opettajien matkakustannukset. Kaupungin byrokratiasta emme olisi selvinneet hengissä ilman Kirsi Metsomäen apua. Kiitämme kaikkia sponsoreitamme sekä tietenkin koteja, jotka maksoivat pääosan kustannuksista. Tulot Kirjauspäivä LIONS CLUB LEMPÄÄLÄ RY 600, LIONS CLUB LEMPÄÄLÄ KANAVA 200, TAMPEREEN TEKNILLINEN SEU 2000, LC-KAAKINMAA/AKTIIVITEETT 100, LC TRE-PIRKANMAA/AKTIVITE 200, HERVANNAN TIEDOTUSYHDISTY 700, HERVANNAN YRITTÄJÄT RY 150, JYVÄSKYLÄN KOULUTUSKUNTAY (Opetushallitus) 400, Kodit 7600, Opettajien laskennallinen osuus 564,55 Yhteensä 12494,45 Menot MINNA SALMIKUUKKA HOTEL BALLADINS , KALEVA TRAVEL OY (lentoliput) 7760, Tilausliikenne Atro Vuolle 633, YK-vierailu 117, Ensimmäisen illan sämpylät :-) 60, Liikaa kerättyjä rahoja 787,25 Yhteensä 12494,45