Säännöt sanovat : Kenttäpelaajien on käytettävä pelatessaan jääkiekkoluistimia, joissa on turvaterä

Transkriptio

1 Varusteet Ringetessä Hyvät ja hyvässä kunnossa olevat varusteet ovat urheilussa tärkeä asia. Tottahan on että lajista kuin lajista nauttii aina enemmän, kun varusteet eivät ole esteenä. Ikävä kyllä varusteilla ei tietenkään saa pelaajasta yhtään sen parempaa pelaajaa kuin mitä hän on, mutta huonokuntoisilla tai epäsopivilla varusteilla hyvänkin pelaajan pelisuoritus heikkenee. Mutta mitä ja minkälaisia varusteita ringetessä sitten tarvitaan? Ja mitä sanovat säännöt? Näihin kysymyksiin pyritään löytämään vastauksia seuraavassa. Luistimet Säännöt sanovat : Kenttäpelaajien on käytettävä pelatessaan jääkiekkoluistimia, joissa on turvaterä Maalivahdin pitää käyttää erityisiä hyväksytyn mallisia maalivahdin luistimia Poikkeuksena D-junioreilla ja nuoremmilla sallitaan maalivahdin käyttää kenttäpelaajan luistimia, mutta suositellaan erityisiä maalivahdinluistimia Luistimet ovat pelaajan tärkein varuste pelisuorituksen kannalta. Jos johonkin varusteissa haluaa satsata, luistimet ovat hyvä kohde. Hyvät luistimet ovat juuri sopivan kokoiset, eivät liian isot sisälle mahtuu yksi sukka tai pienet. Luistimia sovitettaessa laita molemmat luistimet jalkaan ja nauhoita ne ylös asti ja kiristä. Seiso paino tasaisesti molemmilla jaloilla. Tässä tilanteessa varpaat saavat ottaa enintään kevyesti kiinni kärkikuppiin ja luistin ei saa puristaa mistään kohdin, toisaalta luistin ei saa olla liian leveä kantapään tai vaivaisenluun kohdalta, jotta vältyttäisiin hiertymiltä. Luistimen tulee istua jalkaan napakasti ja sen pitää tukea jalkaa nilkan kohdalta, kuitenkin niin ettei nilkan liikkuvuus esty (esim. kyykkyyn meneminen onnistuu edelleen). Junioreille ei pidä valita pro tason, ts. materiaaleiltaan liian jäykkää, luistinta. Kengän tulee joustaa tarpeeksi, jotta luistelutekniikka pääsee toimimaan oikealla tavalla.

2 Yleisimmät virheet luistimien hankinnassa ovat 1. Väärä lestileveys (liian kapea puristaa, liian leveä sallii jalan liikkumisen hiertymiä) 2. Liian jäykkä luistin (luistelijan taito- ja voimataso ei riitä luistimen hyvään hallintaan) 3. Imagotärkeys kallein on sopivin -ajattelu Luistimien nauhoittaminen alkaa varpaiden kohdalta. Nauhat jätetään siellä löysemmälle kuin nilkan kohdalla. Nauhat sidotaan siten, että luistin tukee nilkkaa. Ylimpiä nauhareikiä ei ole pakko käyttää, jos tuntuu siltä että nilkan liikkuvuus hankaloituu. Älä myöskään sido nauhoja kengän ympärille, sillä se voi estää nilkan normaalia liikkuvuutta. Jos nauhat ovat liian pitkät, leikkaa nauhoista ylimääräinen osa pois. Luistimien teroitus on yleisin luistimille tehtävä huolto. Terien tulee olla terävät, jotta pelaaja ylipäätään pystyy luistelemaan. Tylsä terä ei pureudu jäähän ja tällöin pelaaja yleensä kaatuilee jäällä. Liian terävä terä (liian syvä terän ura) taas pureutuu nykyjäähallien pehmeään jäähän jopa liian tehokkaasti jolloin jarruttamisista ja luistelusta tulee huomattavasti raskaampaa. Terien muotoilu on toinen, joskin harvemmin suoritettu luistinten huoltotoimenpide. Muotoilussa tehdään n. terän keskikohtaan tasainen osa, joka edesauttaa liukua ja jonka sijainnilla voidaan helpottaa luisteluasentoa. Tämän osan pituus ja tarkka paikka terässä on yksilöllistä ja riippuu mm. pelaajan painosta ja mieltymyksistä. Uudet luistimet tulee aina teroittaa ja muotoilla pelaajan mukaisiksi ennen varsinaista käyttöönottoa. Luistimien jokapäiväiseen huoltoon kuuluvat teräsuojat, kuivaus ja säilytys. Pidä teräsuojia aina, kun kuljet muualla kuin jäällä. Älä koskaan mene teräsuojilla jäälle. Terien ruostumisen ehkäisemiseksi kuivaa terät aina käytön jälkeen äläkä säilytä luistimia teräsuojissa. Maila Säännöt sanovat: Ringett ana käytetään tähän tarkoitukseen tehtyä ringett aa. Maila saa olla puuta, alumiinia tai hiilikuitua ja kärkiosa saa olla alumiinia, teflonia, muovia tai puuta. Käytettäessä komposiittimailoja, jotka koostuvat useammasta kuin yhdestä kiinteästä kappaleesta, voidaan käyttää ainoastaan mailanvarsia ja kärkiä, jotka on valmistettu tätä tarkoitusta ja toisiaan varten. Mailan on lappeellaan oltava yhtä leveä koko pituudeltaan, minimileveys on 27 mm ja maksimileveys 35 mm. Samoin sen on oltava kyljellään yhtä leveä joka puolelta, minimileveys 17,5 mm ja maksimileveys 25 mm, lukuun ottamatta mailan pelipäätä, joka ei saa olla kyljellään 12 mm kapeampi. Mailan varren kaventuminen pelipääksi ei saa tapahtua yhtäkkisesti, vaan vähintään

3 4 cm pitkän varren osan aikana. Mailan peli-/alapään on oltava katkaistu 90 asteen kulmaan (suorakaiteen muotoiseksi) lappeellaan ja kyljellään. Mailan pelipää on alin 1/3 mailan pituudesta. Mailan pelipää ei saa olla lohkeillut tai muuten kulunut niin, että siitä voisi olla vaaraa kanssapelaajille. Jos mailan pelipään pinta on käsitelty, käsittelyn muodostama epätasaisuus ei saa millään kohtaa ylittää yhden millimetrin (1 mm) syvyyttä. Mailan alapäässä ei saa käyttää eristysnauhaa tai teippiä. Mailat ovat kehittyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana huimasti. Varsinkin mailan pelipään muotoilu on helpottanut laukomista huomattavasti. Vaikkakin sahatuilla jääkiekkomailoilla voi edelleen lajia kokeilla, niin myönnettäköön että onnistumisen elämyksiä tuollainen maila ei suo. Toisaalta aidot ringett at ovat kaikki hiukan kapeampia ja näin naisten ja tyttöjen käteen sopivampia, joten koulumaailmaankin suosittelemme näitä aitoja mailoja parempana vaihtoehtona. Mailan oikea pituus on ikuisuuskysymys mikä riippuu paljolti pelaajan mieltymyksistä ja taitotasosta. Lyhyempi maila on näppärä ruuhkatilanteissa ja helpompi maila aloittelijalle. Lyhyellä mailalla poisotot ovat vaikeampia. Pitkä maila on vaikeampi maila aloittelijalle, vastustaja vie renkaan helposti, mutta jos pelaaja osaa hallita pidemmän mailan, harhautukset ovat laajempia ja poisotot helpompia. Laukauksien harjoittelussakin lyhyempi maila on alussa helpompi kuin pitkä. Kun pelaaja seisoo luistimet jalassa maila pystyssä vierellään, lyhyimmät mailat liikkuvat navan kohdalla ja pisimmät kainalossa. Tältä väliltä löytyy varmasti pelaajalle se sopiva vaihtoehto. Mailan pelipäätä ei saa viritellä. Kaikenlaisten koverrusten tekeminen pelipäähän on kiellettyä. Jos mailan pää on kulunut pyöreäksi, sen voi hiekkapaperilla tai viilalla hiomalla palauttaa suorakaiteenmuotoiseksi, mikä se oli uutenakin. Huomioitavaa on, että mailan pään on oltava työn jälkeenkin sallittujen mittojen sisällä. Mailan yläpäässä (yläkäden otteen kohdalla) saa käyttää eristysnauhaa tai teippiä. Maila voi myös tältä kohdalta olla ohennettu tasaisesti vastakkaisilta puolilta (myös kulmista), kunhan se ei ole ohennettu vaarallisen ohueksi. Vaarallisuus on tuomarin harkinnassa. Mailan tasaisesti ohennetussa yläpäässä olisi hyvä pitää minimimitat ylittävää eristysnauhapaksunnosta. Jos mailan yläpää on ohennettu vain toiselta puolelta, jolloin asetettaessa maila lappeelleen jäälle saavutetaan toispuoleisella sormitilalla etua, on maila laiton. Komposiittimailojen kanssa tulee olla tarkkana. Monet jääkiekon komposiittivarret ovat ringetessä kiellettyjä, koska ne ovat liian leveitä tarjolla oleviin mailan kärkiin nähden. Eli 28mm kärki ei kelpaa 30mm mailan varteen, koska vaarana on kärjen irtoaminen pelitilanteessa. Toki markkinoilta löytyy myös

4 sopivia varsia, mutta kun olet hankkimassa mailan vartta, kannattaa kärki olla taskussa ja sovittaa sitä hankittavaan varteen ennen kaupantekoa. Kärjen ja varren liitoskohdassa ei saa olla selkeää (1mm) pykälää. Yleensä jääkiekkomailojen varsista sopivimmat löytyvät JR mallistoista. SR varret ovat lähes poikkeuksetta liian leveitä. Kypärä ja kasvosuojus Säännöt sanovat: Pelin aikana kaikkien kenttäpelaajien on käytettävä kokokasvosuojuksella varustettua, hyväksyttyä jääkiekkokypärää, jonka leukanauhan on oltava asianmukaisesti kiinnitettynä. Kaikkien maalivahtien on käytettävä kokokasvosuojusta ja hyväksyttyä jääkiekkokypärää tai yhdistettyä jääkiekkomaalivahdin kokokasvosuojusta - ja päänsuojaa (maski). Ringetessä käytettävän kypärän ja kasvosuojuksen tulee olla jääkiekon tai ringeten pelaamista varten valmistettu. Ensikypärät, salibandymaskit, laskettelukypärät, tms. päänsuojukset eivät ole otteluissa hyväksyttyjä. Kasvosuojuksissa suositellaan visiirillistä kokokasvosuojusta, koska tämä suojaa paremmin silmiä kuin pelkkä häkki. Erittäin suositeltava vaihtoehto ko-

5 kokasvosuojukseksi on ringetteä varten valmistettu kokokasvosuojus, joissa häkin verkon tiheys on suunniteltu niin, että maila ei läpäise verkkoa. Näitä suojuksia on saatavilla niin kenttäpelaajille kuin maalivahdeillekin. Muut varusteet Säännöt sanovat: Pelin aikana kaikkien kenttäpelaajien on käytettävä sääri- ja kyynärsuojia, käsineitä, jotka peittävät koko kämmenen ja nyrkin sekä kaulasuojusta. Kaikki suojukset, paitsi käsineet, päänsuojat, kaulasuojat tai maalivahdin säärisuojukset on pidettävä kokonaan peliasun alla. Yleisesti kaikista suojuksista: jokainen pelaaja vastaa itse viime kädessä omasta turvallisuudestaan! Luistimia ja mailaa lukuun ottamatta maalivahdin kaikki varusteet on suunniteltava pelkästään pään ja vartalon suojelemiseksi. Ne eivät saa sisältää mitään vaatekappaleita tai laitteita, jotka antaisivat maalivahdille asiatonta hyötyä maalivahti työskentelyssä. Erotuomarilla on oikeus kieltää pelaajaa osallistumasta otteluun, mikäli tämä käyttää varusteita, jotka erotuomarin mielestä ovat vaaraksi pelaajille tai toimitsijoille. Vaarallisiksi varusteiksi luokitellaan mm. korut esim. rannekellot, kaulakorut, korvakorut tms. esineet, osittain rikkoutuneet varusteet tai varusteet, joissa on tuoretta verta. HUOM! Lääkinnällisistä syistä olevat rannekkeet tai vastaavat sallitaan. Edellisissä kappaleissa mainittujen varusteiden lisäksi tärkeitä suojuksia ovat pelihanskat, kaulasuojus, sääri- ja kyynärsuojat, alasuojat sekä pelihousut. Mitkä suojat ovat sitten hyväksyttyjä? Hyväksyttyjen suojusten suhteen tulkinta on, että jääkiekon ja ringeten pelaamista varten valmistetut suojukset ovat otteluissa hyväksyttyjä. Tosin jotkin jääkiekon tarpeisiin vastaavat suojat ovat turhan järeitä ja yliampuvia ringetteen, koska ne ovat suunniteltu erilaisten iskujen vastaanottamiseen (taklaukset, kiekoniskut, ym.). Tietenkin voidaan ajatella että mitä järeämpi suoja sitä turvallisempi, mutta esim. ringettehousut ovat suojaukseltaan jääkiekkohousuja kevyemmät ja helpottavat näin ollen liikkumista jäällä, mutta niissä on riittävät suojukset ringeten pelaamista ajatellen. Myös polvi ja kyynärsuojia hankkiessa kannattaa sovittaa useampia tuotteita, sillä kaikkein järein ja kallein suojus ei ole välttämättä paras vaihtoehto. Liikkuvuus on suojaavuuden ohella tärkeä valintakriteeri. Pelaajan on aina helpompi luistella, harhauttaa, laukoa jos kädet tai jalat liikkuvat mahdollisimman vapaasti. Ringeten pelaaja pärjää loppujen lopuksi kohtuullisen kevyellä varustearsenaalilla kaukalossa ja silti sääret, kädet, kasvot, häntäluu, jne. ovat riittävästi suojattu.

6 Maalivahtien varusteissa pätee sama tulkinta eli jääkiekon tai ringeten pelaamista varten valmistetut varusteet ovat hyväksyttyjä. Joskus on kysytty voiko salibandyn maskilla tai street hockey patjoilla pelata ja vastaus on: ei voi. Lisää maalivahtien varustuksesta seuraavassa Ringettelehdessä helmikuussa. Kaudesta lähtien otteluissa ei turvallisuussyistä saa pitää yllään koruja, rannekelloja, tms. esineitä, jotka voivat pelin tiimellyksessä syystä tai toisesta päätyä jäälle ja näin aiheuttaa vaaratilanteita. Lävistyskoruja ei tarvitse ottaa pois, mutta ne tulee teippaamalla varmistaa. Teksti ja kuvat: Suomen Ringetteliitto