MYRSKYN JÄLKEEN. Suomalaisilla iso rooli Ruotsin metsätuhojen korjuutöissä

Transkriptio

1 Myrskyalueet näyttävät lohdutomilta oli niiltä sitten korjattu puu tai ei. Pahimmissa paikoissa puuta on viidessä kuudessa kerroksessa. Korjuutyössä on metsurin mentävä sinne sekaan. Se on ammattimiehen työtä. Niinpä ei ole mikään vallan suuri ihme, että tapaturmia, kohtalokkaitakin on tapahtunut. Korjuutöissä menehtyneitä on lähemmäs kaksikymmnetä ja loukkaantuneet lasketaan jo sadoissa. Valtaosa turmista on sattunut kokemattomille metsänomistajille.pitkän tien päässä on aika, jolloin tässäkin kannokosssa kasvaa uusi metsä. Suomalaisilla iso rooli Ruotsin metsätuhojen korjuutöissä MYRSKYN JÄLKEEN Jo pelkästään teiden raivaus myrskyalueilla on ollut valtava työ. Tien yli kaatuneet puut on vain katkaistu tie reunoissa. Monet paikat näyttävät jopa kilometrien matkalta edelleen tältä. Juurineen kaatuneet puut pysyvät hengissä vielä tämän kesän, ne ehditään korjata myöhemminkin. Myrsky katkoi sähkölinjoja tolppineen tuhansia kilometrejä. Nyt sähkölinjat on vedetty pahimmilla alueilla tienvarsille. Paljon ilmalinjoja korvataan jatkossa maakaapeleilla. Joitain syrjäisiä alueita ja kesämökkejä on vielä Etelä-Ruotsissa puu kasvaa todella nopeasti.vuosilustot ovat nytkin, puoli vuotta myrskyn jälkeen generaattorien varassa. jopa puolitoista senttisiä. Suomalaisilla puunkorjuu- ja kuljetusyrittäjillä on ollut ja on vieläkin iso rooli Ruotsin tammikuisen Gudrun myrskyn jälkien korjuussa. Ensimmäiset suomalaiset koneyrittäjät pestattiin töihin heti kun vahinkojen laajuus puuta kaatui 80 miljoonaa kuutiota - oli selvinnyt. Automiesten ja kaluston värväys alkoi muutaman viikon kuluttua. Parhaimmillaan myrskytöissä on työskennellyt satakunta koneketjua ja toistasataa puutavara-autoa Suomesta. Osa on matkassa pitkilläkin sopimuksilla. Korjuukoneita on jo vähennetty, mutta uusia autoja on siirtynyt vielä kesän alussakin. Miten sitten pärjätty? Kannattaako? Ovatko olleet niin kuin asiakkaan kanssa ennen lähtöä sovittiin? Parin päivän ja parin tuhannen kilometrin kiertely myrskyalueella suomalaisyrittäjien parissa antaa jonkinlaisen vastauksen. Pääsanoma on: homma toimii. Automiehet ovat hyvin tyytyväisiä ja konemiehetkin pääosin tyytyväisiä, vain töiden lyhytjänteisyys arveluttaa. Tyytyväisyyteen tietysti vaikuttaa osaltaan myös kotimaan paperiselkkauksen seuraukset. Toki päinvastaistakin kuului jo kevättalvella heti savotan alkuvaiheissa. Joillekin konemiehille Ruotsi muuttui kerralla sarvikuonojen maaksi. Se mitä sopimuksissa luki, saattoikin aamulla olla toisin. Tuntitaksa vaihtui yksipuolisessi urakaksi, sovittu minimituntituotos tuplattiin, luvattuja metsureita ei löytynyt, asiakkaan hoidettavaksi sovitut irrottajien palkat jäivät yrittäjien kontolle ja rahaliikennekin tökki. Jotkut ottivat koneensa ja kävelivät. 8

2 Siitä, miten korjuutyö tuhoalueilla etenee on yhtä monta käsitystä kuin on arvion esittäjääkin. Kenelläkään ei ole, ei edes vielä voi olla, täsmällistä tietoa, missä mennään, mutta arviot että Juhannukseen mennnessä olisi saatu korjattua noin miljoonaa kuutiota, eli liki puolet, saattavat olla lähellä totuutta. Tuosta puumäärästä iso osa on edelleen metsöteiden varsilla, sillä kuljetukset ovat selvästi perässä. Jatkossa korjuu- ja autokuljetukset hidastuva, sillä ensimmäiseksi on luonnollisesti kerätty talteen puut parhaiden kulkuyhteyksien ääreltä. 9

3 Toukokuussa Skogssällskapetin ajossa olevan Lammisen porukan tehtäviin kuului mm. lastata päivittäin junallinen itävaltaan lähtevää puuta. Neljän auton ryhmä täyttää junan vikkelästi, kun ajomatkat ovat lyhyet. Hyvä homma Hannu Lamminen lähti Ruotsin ajoon heti huhtikuun alussa, sistä kaatui lähes kolme miljoodistykselle, jonka jäsenten met- kun UPM:n kautta kysyttiin halukkuutta. Ensin kolmeksi kuu- On toukokuun puolivälin aanaa kuutiota. kaudeksi, sittemmin sopimusta mupäivä Hässlesholmin asemalla, kun neljän suomalaisau- on jatkettu. Ajoalue keskittyy Växjö - Hässleholmin välimaille, ton letka aloittaa päivän junanlastausurakan. Meidän hom- satama ja tehdasajot tietysti vähän ulommaksi. mat ovat olleet enimmäkseen Lamminen yhdessä viidentoista muun suomalaisauton mutta toki Etelä-Ruotsin tehtaat junanlastausta ja satamiin ajoa, kanssa ajaa Skogsällskapetille, ja sahatkin ovat jo tulleet tutuiksi, lukuisten väliaikaisten ter- paikalliselle metsänhoitoyhminaalien lisäksi, kertaa Hannu huhti-toukokuun ajoja. Ajo-olosuhteet ovat hyvät, tiet kunnossa vaikkakin osin aika kapeita. Keväällä kun aloitimme ajot, oli vielä paikoin kelirikkoa ja pari metsätietä meni rikki, mutta mursketta löytyi nopeasti, kiittelee Hannu. Lammisen kuljetaja Markku Sinisalo purkaa taas yhtä kuormaa. on mitoitettu kankeiden ruot- Lanssit ja niiden kääntöpaikat Nyt pitkään pinoon Karlshamnin salaisten yhdistelmien mukaan. satamassa. Se mikä ruotsalaiselle on Hannu Lamminen on tyytyväinen Ruotsin oloihin. - Taksa täällä on selvästi parempi kuin Suomessa. Toki kulutkin ovat suuremmat. Esimerkiksi kuljettajien päivärahat nostavat kustannuksia paljon. Lopputulos on kuitenkin parempi kuin Suomessa. Alkukangertelujen jälkeen myös raha-asiat ovat hoituneet juuri niinkuin on sovittu. nuppipaikka, siellä suomalainen kääntää vaivatta koko yhdistelmän, myhäilee Hannu. Ensimmäisen parin kuukauden aikana ei Lammisen Sisu-yhdistelmää katkaistu yhtään kertaa, saati sitten edes ajateltiin telaamista. Lanssit metsäteiden varsilla ovat isoja. Usein yhdessä ajomääräyksessä on monta tuhatta kuutiota, kertoo Hannu. - Kaikenkaikkiaan hyvä homma, kiteyttää Hannu parin kuukauden rupeamansa saldon. Systeemit asiakkaan kanssa pelaavat sovitusti ja paikallisten autoilijoiden kanssa tulee hyvin toimeen. Kun kalusto on kunnossa ja kuormat kurissa ei ongelmia tule virkavallankaan kanssa. Sisulle uusia huoltopisteitä myrskyalueille Sisu Auto pyrkii helpottamaan Ruotsin myrskytuhoalueilla ajavien kymmenien Sisu -puutavara-autoilijoiden toimintaa. Sisu Auto on sopinut eräiden myrskyalueen raskaan kaluston huoltokorjaamoiden kanssa huolto- ja korjauspalveluista. Heidän kauttaan saa myös varaosat tarvittaessa pikatoimituksina. Sisu Auton yhteyshenkilönä Ruotsin huollon erityisjärjestelyissä on Kokkolan Sisu Auton huoltopäällikkö Helmer Sundblad. Hän toimii tarvittaessa myös puhelintulkkina. 10

4 Missäs se pino onkaan Liperiläisen HKK Kuljetus Oy:n kahden auton miehistö vaihtoi vuoroa Hallarpissa valtatie 25:n levähdyspaikalla. Toukokuun lopussa kolme viikkoa Ruotsissa olleet kuljettajat Tuomo Konttinen Tohmajärveltä, Mikko Koljonen Joensuusta, Juha Vepsäläinen Varkaudesta ja Harri Kettunen Kontiolahdelta kävivät yhdessä läpi tulevan yön ajoja. Suomalainen järki ja ruotsalainen kartta eivät tällä kertaa täsmänneet annettuihin ajomääräyksiin. - Epäselviä ja selvästi vääriä ohjeita tuli alussa paljonkin, mutta nyt systeemi on parantunut. Paikkoja on Tuomo Konttinen selittää kuinka seuraavaan lanssiin pääsee kaikkein joustavimmin. Mikko Koljonen, Juha Vepsäläinen, ja Harri Kettunen myötäilevät. merkitty ja kaipa Sydvedin miehetkin ovat ehtineet käymään tarkentamassa paikan päällä. Epäselvyyksiä tulee toki vastaan vieläkin. Suurimmat heitot ovat pinoissa olevian puun määrissä. - Karttaan on merkitty pinonpaikka ja ajomääräys väittää siinä oleva puuta 50 mottia. Kun sitten menee paikalle pinossa voi olla tuhat mottia. Joskus taas yhdeksi pinoksi kartalle merkitty mottimäärä tarkoittaakin koko lenkin varrella olevia puita, kertaavat pojat, kaikenkaikkiaan hyvin myönteisiä kokemuksiaan. - Näistä riittää kerrottavaa vielä lapsenlapsillekin. Vammalalaisen H. Haapanen Ky:n autot olivat olleet ajossa Ruotsissa jo maaliskuun puolivälistä ja puuta on siirtynyt paljon; satamiin tehtaille ja terminaaleihin Heikinpoika Markus Haapanen (vas.)on tehnyt oman työvuoronsa ja tankkaa Scanian Vislandassa seuraavaksi rattiin istuvalle työparilleen Markus Telilälle(oik.). Hänen vuoronsa ensimmäinen ajo suuntautuu Karlshamnin satamaan. Jälkimmäinen Markus, Vammalasta hänkin, on paluumuuttaja puuauton ratissa. Hän kyllästyi puunajoon viiden vuoden jälkeen ja lähti sähkötöihin. Kolme vuotta riitti niissä hommissa, kunnes kaipuu takaisin vapaampaan työhön voitti. Omaan tahtiin ajamisen vapaus on parasta Ruotsinkin töissä. Niinikoski JVS Oy:llä on Ruotsin ajossa niin ikään useampia autoja. Karstulalaiselle Tommi Salolle puunajo ulkomailla on uusi kokemus. Hän on ajanut puuta 3,5 vuotta, siitä vasta viimeisen kuukauden paremmat työehdot tarjonneen Niinikosken kuljettajana. Sallalainen Ari Kangas on kemijärveläisen M&J Peltoperä Oy:n kuljettaja. Peltoperänkin autoja ajoi Ruotsissa useampia. Suurin ihme Ruotsissa oli pohjoisen pojalle oli pitkäksi kasvavat puut ja hyvät tiet. 11

5 Ruotsalainen tiestö on hyvää, vaikka varsin kapeaa. Lammisen Hannun Sisu täyttää kaistan varsin tyystin, vaikka kyseessä on ihan suomalaiseen kantatien tasoinen väylä Hässleholmin lähellä. Haaviston pariskunta, Tapio ja Raija, Kristiinankaupungin Metsälästä ajoivat työparina Skogssällkapetin ajoja muiden UPM:n automiesten kanssa.toukokuisena aamupäivänä oli ohjelmassa junanlastausta Hässleholmissa, sitten satamaan... Ei ruotsalainenkaan puunajokalusto aina ole aivan tiptop. Tämä alleajosuojan virkaa toimittanut viritelmä pisti silmään. Ohut aitalauta tuskin täyttää direktiivejä, mutta kaipa tälläkin hämätään virkavaltaa ainakin matkan päästä. Virtolainen, Nevanpään autoa kuljettanut, Jukka Saikkonen on kokenut myrskypuun ajoa aiemminkin, Saksassa. Hässleholmissa tuli ensimmäisen kouraisun jälkeen eteen letkutalkoot. 12

6 Ruokolahtelaisen Kuljetus Julin Ky:n kaksi autoa oli ajossa Ruotsissa toukokuun lopussa. Kuljettajat, ruokolahtelainen Erno Hämäläinen (oik.) ja Jarno Inkilä Savitaipaleelta, olivat tekemässä sen kertaista parin viikon työrupeamaansa. - Onhan täällä kova huiske, totesivat keskimäärin 50 kilometrin matkaa ajavat pojat Karslhamnin satamassa Komennuksensa nuoret miehet kertovat ottavansa kokemuksen kannalta. Suomalaisautoilla muutakin ajoa Ei vain myrskypuuta Ruotsalaisasiakkaiden ajojärjestelijät ovat löytäneet suomalaisautoille muunkinlaista ajoa kuin vain myrskypuiden kuljettamista. Ruotsalaiskolleegojaan joustavampia ja siksi myös tehokkaampia suomalaisia on käytetty myös kiireapulaisina. Esimerkiksi Karlshamnin satamassa laivasta purettiin baltialaista koivua ja puolenkymmentä suomalaisautoa siirsi sitä Mörrumin sellutehtaalle, yötä päivää. Laivanpurku on tunnetusti hektistä työtä, mitä vähemmän laiva seisoo satamassa sitä parempi. Ruotsalaisautothan eivät tunnetusti juuri aja iltaisin eikä öisin, viikonlopuista nyt puhumattakaan. Toki täytyy myöntää, että osa ruotsalaisautoilijoistakin on tästä käytännöstään myrskyhässäkässä luopunut. Tommi Salo Karstulasta, kärsämäkeläisen P&M Ojalehdon kuljettaja ajoi koivusellua satamasta Mörrumiin. 3,5 viikon rupeama oli takana. Iiläisen P & A Transin Lauri Arvonen vie tässä Karlshamin satamassa laivasta haettua koivusellukuormaa Södran sellutehtaalle Mörrumiin. Varmemmaksi vakuudeksi kuorma punnituksen jälkeen vielä mitattiin. Se on yleinen toimintatapa monessa muussakin paikassa. 13

7 Pahaan puuronkkeliin ei kannata mennä suinpäin. Pitää katsoa ja miettiä mikä pitää mitäkin kiinni. - Kyllä tuumaustupakka on aina paikallaan sanoo metsuri Pasi Liimatainen. Puu kasvaa tosi nopeasti Puun nopea kasvu Etelä-Ruotsin metsissä jaksaa hämmästyttää. - Tehtiin tuossa yksi 2,5 kuution runko, laskin sen iän ja se oli vain 80 vuotta, kertoo koneyrittäjä Juha Nevala, joka ryhmänsä kanssa on savotoinut aivan eteläisimmillä tuhoalueilla helmikuun alusta lähtien. Kaatuneet kuusikot ovat pitkää ja järeää järeää tavaraa. - Ja oksaista lisää motokuski Antti Piirainen. - Joissakin oksat ovat vahvempia kuin suomalainen pinotavara. Siinä joutuu jo karsiessa kouraa peruuttelemaan. Nevalan moto on uudenkarhea Ponsse Beaver H60 -kouralla. - Tämä riittää juuri ja juuri, kiitos vahvan nosturin, mutta melkoista rääkkiä tämä on koneelle. Varsinkin talvella, kun puut olivat jäätyneet kiinni maahan. Paras kone näihin töihin olisi ilman muuta kaivurialustainen, arvioi Nevala. Ruotsalaiset metsänomistajat ovat kiinnostuneita ja tarkkoja metsistään. - Isännät käyvät palstoilla melkein päivittäin, kertoo Nevala. -Meidän työnjälkeemme on oltu tyytyväisiä Irrottajan työ vaatii ammattitaitoa Metsuri Pasi Liimatainen sukeltaa notkelmassa olevaan puunrunkojen ronkkeliin. Katse sinne, katse tänne, aloituspaikan valinta ja moottorisaha pärähtää käyntiin. Ristiin rastiin kaatuneiden puiden irrottaminen moton käsiteltäväksi on harkitsevan ammattimiehen työtä. Ja vaarallista, se on nähty kevään mittaan Ruotsissa. Miehiä on menehtynyt ja loukkaantunut jännityksessä olevien konkelojen selvittämisessä. Rauhalliselta luonteelta vaikuttava Pasi myöntää, ettei hänelläkään kulu juuri päivääkään ilman jonkinlaista läheltäpiti tilannetta. Onneksi niistä on selvinnyt hermosavuilla, eikä mitään pahempaa ole sattunut. Metsurin varusteissa ryteikössä kyykkiminen on jo sellainen homma, johon moni ei kesähelteellä lähtisi. - Arvaappa tekistkö mieli riisua T-paidalle, kysyy Pasi. Lestijärveläinen koneyrittäjä Juha Nevala lähti ensimmäisten suomalaisten joukossa Ruotsin savotoille helmikuun alussa, kun työtilanne Suomessa oli kehno. - Toivottavasti ollaan myös viimeisten joukossa, jotka täältä lähtevät. Nevala on suht koht tyytyväinen asioiden kulkuun, vaikka ihan sitä mitä sovittiin ei tuntitaksalla urakoivan Nevalan mukaan homma ole ollut. -Vaatimuksia kiristetään koko ajan ja epävarmuus homman jatkumisesta syö miestä. Kannattavuus on kuitenkin kohdallaan. Nevalan työryhmä, metsuri Pasi Liimatainen, Juha ja moton kuljettaja Antti Piirainen, joka löysi toukokuussa työpaikan Nevalan firmaan mol:n nettisivulta. 14

8 Tohmajärveläinen Jari Leväniemi siirsi motoketjunsa Ruotsiin Venäjältä heti helmikuun alkupäivinä.. Venäjän hommat alkoivat hiljetä, ja työn perässä on mentävä, sanoo aikanaan Pohjanmaalta Pohjois-Karjalaan siirtynyt Jari. - Työn perässä siirryttiin silloinkin. Kun Leväniemet siirtyivät Ruotsiin ei Suomen paperikiistasta ollut vielä tietoakaan. -Nyt on hyvä sanoa, että hyvä kun tultiin, oikea onnenpotku. Suomessa ei pääsisi edes Leväniemen Timberjack kouralla on ollut käypä peli myrskysavotoillakin. Venäjältä Ruotsin metsiin töihin ja täällä töitä on niin pal- Puut jäätyivät kiinni maahan tajina työskentelevät asiakkaan -Todellisia ammattimiehiä, jon kun pystyy tekemään, sa- ja työ meni melkoiseksi repi- järjestämät virolaiset metsurit. jotka tietävät mitä tekevät, tai- noo Jari miseksi, kertovat Jari ja veljen- Yksi, kaksi joskus kolmekin. tavia, rohkeita ja erittäin ahke- - Nyt meillä on Sydvedin sä Jouni Leväniemi, touko- He ovat olleet Leväniemille ria, kehuvat Jari ja Jouni kuin kanssa sopimus vuoden lop- kuun lopulla, jolloin työmaa oli todella positiivinen yllätys. Jopa yhdestä suusta. puun saakka, mutta jos töitä on, Åsin seudulla Värnamosta län- niin, että kehumiseen tarvitaan Leväniemen veljekset kuu- jäädään varmasti pitempään- teen. vähän ylisanojakin. lostavat oloonsa ja olosuhtei- kin, sanoo Jari, jolla perhe mu- Leväniemi urakoi tuntitak- siinsa tosi tyytyväisiltä. Kun läh- kana Ruotsissa. -Lapset ovat salla. -Ansiot ovat täällä selväs- detään oikein etsimällä etsi- vielä pieniä,joten heidän kou- ti paremmat kuin Suomessa, mään jotakin, mikä aiheuttaa lunkäyntinsäkään ei ole estee- ainakin prosenttia, ehkä pulmia löytyy lopulta yksi töi- nä. vaikka jäätäsiiin pitemmäk- vähän enemmänkin, laskee tä joskus haittaava juttu. sikin aikaa. Jari, mutta muistuttaa, että - Rajalinjojen lähellä työs- Samana päivänä, 12. helmikuuta, kun Leväniemi sai koneensa Sydvedin töihin, tuli talvi ja hankaloitti korjuutyötä. kyllä kulutkin ovat suuremmat kuin kotimaassa tai Venäjällä. Leväniemen palstoilla irrot- Leväniemet ovat matkassa oman paja-auton kanssa. - Savotointi Venäjällä on opettanut, että omatoimisuus on valttia, sanoo Jari. kentely on hankalaa; puut ovat kaatuneet ristiin rastiin yli rajojen. Ja rajanaapurin puut on voinut ostaa toinen yhtiö... Puu kasvaa Etelä-Ruotsissa nopeasti ja pitkäksi, neljää jopa viittä tukkia rungosta. - Ja tiheääkin tässä on ollut; parhailta alueilta lähtee jopa 700 mottia hehtaarilta, keskiarvo on toki vain kuutiota, laskevat Jari (vas.) ja Jouni Leväniemi. Jopa 15 senttiset mustat etanat ovat hämmästyttäneet Leväniemiäkin. Niitä on joillain alueilla haitaksi asti. Käärmeenpoikasiksikin joidenkin epäilemät otukset ovat mitä lie Ukkoetanoita. Viime aikoina pikkurikollisuus on yltänyt ruotsalaismetsiinkin. Monilta suomalaisiltakin on varastettu polttoainetta säiliöistä ja koneista on matkalaisten mukaan lähtenyt yhtä ja toista, ensimmäisenä tietysti työkaluja. Me olemme saaneet olla vielä rauhassa. - Meillä on muitten alueella työskentelevien kanssa herrasmiessopimus, että seurataan vähän hämäräkulkijoita. 15

9 Puuta kuljetetaan pressuvaunuissakin. Tämä junallinen lähti Italiaan. Lastaus näytti olevan tarkkaakin tarkempaa, lähes puu kerrallaan. Karlshamnin satamasta lähtee puulaivoja vähän väliä. Kesäkuussa harvemmin Suomeen. Turma lähellä. Vislandassa isot pinon päällä liikuvat kaivuri kourivat puut suoraan autoista. Tällä kertaa oli lipsahtaa kun kaivuri kyykähti nojaamaan purkua odottavan auton kuormaa vasten. Vaijerit kiinni, toinen samanmoinen nykäisi koneen takaisin ja homma jatkui. Vaaranpaikassa ollut autokuski vaikutti niin helpottunelta kuin tärinältään voi. Puunajossa on Pohjoismaisen kaluston lisäksi suomalaisten lisäksi autoja baltiasta, Puolasta, Itävallasta, Saksasta ja jokunen vielä muualtakin. Tässä virolainen työpari... Terminaalien alustat sorastetaaan ja monin paikmoin eristetäänkin. Tässä syntyy puulle lisätilaa Söderhamnin sataman tuntumassa....myös latvialaista kalustoa kuljettajineen on paljon Ruotsissa. Kun tämä monen hehtaarin varastoalue kahden puolen tietä on täynnä kasalla pitäisi olla puuta miljoonan kuution verran. 16

10 Byholman lentokentän käytöstä poistettu kiitorata on hyvä varastopaikka, pohjatöitä ei juurikaan tarvittu. Kesäkuun alussa puuta oli kasattu puolentoista kilometrin matkalle. Tyhjää kiitorataa oli vielä jäljellä pari kilometriä Terminaali joka notkossa Puun varastointi on Ruotsin myrskyalueilla valtava projekti. Toinen toistaan suurempia terminaaleja nousee lähes vieriviereen. Terminaaleissa on jo miljoonia kuutioita tukkipuuta ja lisää tulee koko ajan. Parhaimmillaan metriä korkeita, satoja metriä leveitä ja jopa kilometrien pituisia välivarastoja on noussut teiden ja vesistöjen läheisyyteen varmasti satoja. Puuta ajetaan jonkinverran myös veteen, pikku lampiin ja järviin, mutta ympäristönäkökohdat rajoittavat tätä hyvin tehokkaasti. Vanhat lentokentät on otettu uusiokäyttöön, kiitoradat täyttyvät korkeista tukkipinoista suurten terminaalikuor- Lentokonesuojasta on löytynyt mitä mainion mittaportin paikka. mainten purkaessa auton toisensa jälkeen. Kiertely puun välivarastoissa turruttaa. Ensimmäiset parin kolmen sadantuhannen kuution, lopulta pieneksi osoittautuvat varastot ihmetyttävät aluksi. Käynti parilla jättivarastolla muuttaa käsitykset, ja pienemmät, keskisuuren sahan vuoden tarpeiksi riittävä varasto ei tunnu enää miltään. Kauanko puu sitten varastoissa säilyy? Sahattavaksi sitä riittää moneksi vuodeksi. Minä veikkaan, että paljon varastoitua tukkipuuta keitetään lopulta selluksi. Suomessakin. Suurimmilla varastoilla on satoja kastelulaitteita. Ja kastelujärjestelmä vaatii vettä. Byholman lentokentän välivarastoon vesi tulee usean kilometrin päästä. Tuloputki on vaatimattomasti 40 sentin putkea ja matkalle tarvitaan jokunen pumppuasemakin. Kallista vai mitä. 17