JAG ÄR FÖR DIG Selkokielinen suomi-ruotsi sanasto hoitotyöhön.

Transkriptio

1 JAG ÄR FÖR DIG Selkokielinen suomi-ruotsi sanasto hoitotyöhön. Katja Ranne Leena Rautakorpi Tiina Sainio Opinnäytetyö, syksy 2008 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki Terveysalan koulutusohjelma Terveydenhoitaja(AMK)

2 1. JOHDANTO 3 2. KIELI JA KULTTUURI Äidinkieli Kulttuurin vaikutus hoitotyöhön 5 3. VÄHEMMISTÖKIELISTEN HOITAMISEN HAASTEET 8 YHTEISKUNNASSA JA HOITOTYÖSSÄ 3.1 Lain hoitotyölle asettamat vaatimukset Terveydenhuollon ammattihenkilöille laissa asetetut vaatimukset Eettinen näkökulma Kielellisten oikeuksien toteutuminen terveydenhuollossa TERVEYDEN EDISTÄMINEN Terveysviestintä Terveyden edistämisen materiaali Dialogisuus TYÖSKENTELYPROSESSIN KUVAUS ARVIOINTI Tavoitteiden toteutuminen Tuotoksista saatu palaute Arviointi terveydenedistämismateriaalin perusteella Prochaskan transteoreettinen muutosvaihemalli Yhteenveto arvioinnista POHDINTA 25 LÄHTEET 28 LIITTEET 34 Liite 1. Sanasto 34 Liite 2. Seinätaulut 59

3 1. JOHDANTO Suomessa asuu äidinkieleltään ruotsinkielisiä (Tilastokeskus 2007), joilla on joilla maamme lainsäädännön mukaan oikeus saada hoitoa omalla äidinkielellään. Kuitenkin he joutuvat usein joutuvat asioimaan suomenkielellä. Työmme tavoitteena oli kehittää uudenlaisia terveyttä edistäviä työmenetelmiä sekä kannustaa hoitoalalla työskenteleviä käyttämään työssään vieraita kieliä. Tavoitteen saavuttamiseksi työstimme sairaalamaailmaan kohdennetun taskukokoisen sanaston sekä seinälle tulostettavat seinätaulut. Työmme pohjana oli Leena Rautakorven ja Kati Åströmin (2007) sairaanhoitajaopinnäytetyönä tekemä työ Jag är här för dig suomiruotsi sanasto dementiaryhmäkotien arkea helpottamaan ja sen työelämästä saama palaute. Sairaalakäyttöön laajennettavaa sanastoa aloimme ideoida kuultuamme yhteistyökumppanimme kautta Helsingin- ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin olevan kiinnostunut oman painoksen ottamisesta. Päädyimme laajentamaan sanastoa suoraan sairaaloista saamamme palautteen perusteella, joiden mukaan sanastoon kaivattiin lisää sanastoa esimerkiksi potilaan vastaanottotilanteiden sekä hoitotoimenpiteiden tekemisen helpottamiseksi, sillä alkuperäisestä sanastosta puuttuivat lähes kaikki sairaalassa päivittäin käytettävät termit ja fraasit. Päätöstämme tuki myös se, että omassa työssämme olimme kohdanneet useita tilanteita, joissa muutamasta yksinkertaisesta ruotsinkielisestä lauseesta, olisi ollut hyötyä niin potilaille kuin hoitajillekin. Sairaalaympäristöön työstetty sanasto syntyi lisäämällä tarvittavat sanat dementiaryhmäkoteihin tehtyyn sanastoon. Haasteelliseksi osuudeksi työssä muodostui aihealueiden rajaaminen, sillä alkuperäisen sanaston pieni koko on käytössä hyväksi todettu. Seinätaulut puolestaan koottiin alkuperäisestä sanastosta lisäten niihin vastaanotto-osio. Taulujen teemat on jaettu sen mukaan, minkälaisissa tiloissa kutakin taulua on tarkoitus käyttää. Keittiö-osiossa käsitellään ruokailuun, ruoka-aikoihin ja ruokiin liittyvää sanastoa ja kylpyhuoneen sanaston sisältö liittyy peseytymiseen.

4 4 Valitsimme sanaston kieleksi on selkokielen. Näin voimme auttaa hoitajaa muistamaan lyhyet ja yksinkertaiset lauseet sekä auttaa potilasta paremmin ymmärtämään hänelle puhuttua kieltä (Rautakorpi & Åström 2007). Koekäytimme seinätaulut kahdessa eri paikassa ja muokkasimme niitä useaan otteeseen. Sairaalakäyttöön laajennetun sanaston laajensimme työelämästä kerättyjen palautteiden ja toiveiden mukaisesti. Työn laajuuden vuoksi näimme järkeväksi verkostoitua kolmen aiheesta innostuneen opiskelijan tiimiksi. Näin saimme molemmat tärkeät tuotteet tehtyä, hyödynnettyä enemmän työelämän asiantuntijuutta erilaisten työkokemusten kautta sekä hyödyntämään valmiita kontaktejamme työelämään. Opinnäytetyön raporttiosuuden perustana on kielen ja kulttuurin merkitys potilaalle ja hoitotyössä. Perehdymme niiden asettamiin haasteisiin sekä hoitohenkilökunnan että yhteiskunnan näkökulmasta. Sivuamme lain asettamia vaatimuksia omakieliselle hoidolle ja perehdymme siihen, miten kielilainsäädäntöä on toteutettu terveyden edistämisen näkökulmaa unohtamatta. Lopuksi esittelemme opinnäytetyöprosessimme kulkua, arviointia ja jatkokehittämishaasteita.

5 5 2. KIELI JA KULTTUURI 2.1. Äidinkieli Yhteyden saaminen toiseen ihmiseen on kielen tärkein tehtävä. Se mahdollistaa tasavertaisen kommunikoinnin ja sen avulla pystymme vaikuttamaan meitä koskeviin asioihin. (Eloniemi-Sulkava, Laaksonen & Rantala 2004, 34.). Äidinkielelle eli ensikielelle altistuminen jättää aivojemme hermosoluille syvimmät muistijäljet, josta johtuen se pysyy parhaiten ihmisen muistissa. Ensikieli omaksutaan, kun muita kieliä ei ole aikaisemmin omaksuttu. Ensikielen omaksuminen on kyseessä myös silloin, kun lapsen vanhemmat puhuvat eri kieliä ja lapsi alkaa omaksua molemmat kielet alusta asti. Seuraavat kielet ovat kommunikaatiokieliä ja ne täyttävät myös vieraan kielen käsitteen. Ne omaksutaan siitä sosiaalisesta ympäristöstä, jossa niitä puhutaan. Vieras kieli voidaan myös määrittää kieleksi, joka opitaan kieltä käyttävän yhteisön mukana. (Aaltonen & Tuomainen 2005, 43; Toivola 2005, ) Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin teettämän tutkimuksen mukaan potilaille on tärkeää tai hyvin tärkeää saada puhua lääkäreiden, hoitajien sekä muun sairaalahenkilökunnan kanssa omalla äidinkielellään (Helsingfors och Nylands sjukvårdsdistrikt 2004). Äidinkielen käyttäminen auttaa merkittävästi jaksamiseen ja identiteetin säilymiseen. Myös omaiset pitävät tärkeänä sitä, että heidän omaisensa saavat omakielistä hoitoa. (Gothoni 2005, 106; Kärkkäinen & Mononen 1999, 107 & 133; Socialstyrelsen 2001.) 2.2 Kulttuurin vaikutus hoitotyöhön Nykypäivän terveydenhuollon asiakkaat tulevat eri kulttuureista ja heillä on erilaiset näkemykset ja odotukset terveydestä ja terveydenhuollosta. Terveydenhuollossa kulttuurinen näkökulma on jäänyt taka-alalle, koska sitä ohjaavat tehokkuus, nopeus ja hinta-laatu suhde. Terveydenhuollon suhde kulttuuriin koskettaa kysymyksiä mitä ihmisenä oleminen, sairaudet ja hoidollinen vuorovaikutus ovat ja miten ne käsitetään.(lehtonen 1998; Kreps 1994, 5.)

6 6 Kulttuurin mukaisen hoitotyön perustajana pidetään Madeleine Leiningeriä luvuilla syntyneen Leiningerin transkulttuurisen teorian keskeinen päämäärä on, että hoitaja ymmärtää eri kulttuureita. Tavoitteena on tehdä kulttuurista perusta, johon hoitotyö pohjautuu. Teoria keskittyy eri kulttuurien vertailevaan tutkimiseen ja analysointiin. Se painottuu hoitamiskäyttäytymiseen sekä hoitotyön arvoihin uskomusten ja käyttäytymismallien osalta. Päämääränä on muodostaa eri kulttuuritaustat huomioivat yhteiset hoitotyön käytännöt. (Leininger 1994, , 416; Leininger 1997; Leininger 2006; Kivinen 2005, 9-10.) (Leininger 1991) Transkulttuurisen hoitotyön teoriaa kuvaa auringonnousu malli. Se symboloi auringon (hoitamisen) nousua. Ympyrän yläosassa kuvataan yhteiskuntarakenteen osatekijöitä ja maailmankatsomuksellisia hoitoon ja terveyteen vaikuttavia tekijöitä kielen ja ympäristön välityksellä. Nämä tekijät vaikuttavat mallin alempaan puoliskoon sijoitettuihin kansanomaisiin, ammatillisiin ja hoitotyön järjestelmiin. Yhdessä nämä kaikki edustavat kokonaisuutena sitä, mitä kaikkea hoitajien pitää huomioida ymmärtääkseen inhimillistä

7 7 hoitoa ja terveyttä. (Leininger 1994, ; Leininger 1997, Leininger 2006.) Nykyaikaisessa terveydenhuollossa on välttämätöntä kehittää monikulttuurista hoitotyötä kansainvälistymisen myötä. Terveydenhuollossa kansallisuuden lisäksi hoitoon vaikuttavia tekijöitä ovat ikä, sukupuoli, sivistyksellinen tausta sekä ammatti. Nämä voivat toimia kulttuurisena esteenä tehokkaalle kommunikoinnille. Terveydenhuollon ammattilaiset ja heidän asiakkaansa kokevat hoitotyön tilanteet omien, ainutlaatuisten, luonteenpiirteidensä pohjalta, jotka perustuvat heidän henkilökohtaiseen taustaansa. (Kreps 1994, 5-6.) Eri kulttuurien välillä tulkitaan myös tutkimustuloksia eri tavoilla. Länsimainen tapa on byrokraattinen ja teknologiaan perustuva, mikä ei huomioi potilaan omakohtaisia näkemyksiä. Tämä aiheuttaa ristiriitatilanteita ja vastustusta ja on usein vastoin monen asiakkaan näkemyksiä. Hyvinvoinnin kokeminen on erilaista eri kulttuurien välillä. Tärkeä tehtävä kehitettäessä tehokkaita hoitotyön suhteita, on kyky rakentaa silta terveydenhuollon ammattilaisten ja heidän asiakkaiden kulttuurillisten erojen välillä. (Kreps 1994, 9, 25, 38, 96.)

8 8 3. VÄHEMMISTÖKIELISTEN HOITAMISEN HAASTEET YHTEISKUNNASSA JA HOITOTYÖSSÄ Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2007 maassamme oli äidinkieleltään ruotsinkielisiä yhteensä Eniten ruotsinkielisiä oli yli 75-vuotiaiden ikäryhmässä (31 466), toiseksi eniten oli vuotiaita (21 624) ja vähiten vuotiaita (15 513). (Tilastokeskus 2007.) Enemmistö suomalaisista suhtautuu myönteisesti ruotsinkieleen ja ruotsinkieliseen kulttuuriin. Suomenruotsalaisille on tärkeää, että maamme on virallisesti kaksikielinen ja ruotsinkielen ja kaksikielisyyden häviäminen olisi maallemme vahingollista. Suomenruotsalaiset edellyttävät hyvää kielitaitoa viranomaisilta ja heistä 95% haluaa terveydenhoitonsa ruotsiksi. Osa ruotsinkielisistä ei ole koskaan oppinut suomea hyvin ja tilanne voi pahentua stressaavissa tilanteissa. (Allardt 2000; Björkstrand 2005; Sarvimäki 2003, 83.) 3.1 Lain hoitotyölle asettamat vaatimukset Lain mukaan kuntien vastuulla on sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen ja niitä ohjaa kansanterveyslaki, erikoissairaanhoitolaki sekä sosiaalihuoltolaki. Näiden mukaan kaksikielisten kuntien ja kuntayhtymien täytyy järjestää sosiaali- ja terveyspalveluita suomen ja ruotsin kielellä. Lisäksi sosiaali- ja terveyspalveluita ohjaa säädetty laki potilaan asemasta ja oikeuksista, jonka mukaan potilaan kulttuuritausta ja kieli tulee huomioida hoito- ja vastaanottotilanteissa. Viranomaisia varten on laadittu kielilaki, joka antaa potilaalle oikeuden käyttää ja tulla kuulluksi suomen tai ruotsin kielellä. Tavoite on, että yksilön kielelliset oikeudet toteutetaan ilman, että niihin tarvitsee erikseen vedota. Kielilaki sisältää myös potilaan oikeuden käyttää tulkkausta. (Finlex 1972, 1982, 1989, 1993, ; Kauppinen & Niskanen 2004.) Ammattitulkkia tulee aina käyttää kun yhteistä kieltä ei ole riittävästi, jotta sairauteen ja hoitoon liittyvien käsitteiden tulkkaaminen olisi luotettavaa. Tulkkaamisessa ei pidä koskaan käyttää lapsia jo sen takia, että he eivät joudu vastuuseen aikuisten asioista. Tulkkia käytettäessä pitää huolehtia siitä, että vastaanottoaika on riittävän pitkä. Hoito-

9 9 ohjeet tulee aina antaa selkeästi sekä suullisesti että kirjallisesti. (Aalto, Herrala & Tainio, 2007.) Vaikka kielilaki (Finlex 2003) selkeästi antaa potilaalle oikeuden oman kielen käyttämiseen, on mielestämme hämmästyttävää, kuinka vähän tätä lakia sovelletaan käytännössä. Esimerkiksi meiltä ei ole koskaan kysytty työhaastatteluissa kielitaidosta. Käytännön työssä olemme huomanneet, että potilaat usein haluavat pärjätä tilanteissa ilman virallista tulkkia. Hoitajien kokemusten mukaan virallisen tulkin saamista pidetään hankalana (Kuusio 2000; Wathen 2007) eikä monessakaan paikassa ole selkeitä ohjeita koskien tulkin käyttämistä. 3.2 Terveydenhuollon ammattihenkilöille laissa asetetut vaatimukset Terveydenhuollon ammattihenkilöistä laaditun lain (1994) tarkoitus on edistää potilasturvallisuutta sekä terveydenhuollon palvelujen laatua. Lain mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöllä tulee olla ammattitoiminnan edellyttämä koulutus, riittävä ammatillinen pätevyys ja ammattitoiminnan edellyttämät muut valmiudet. Terveydenhuollon ammattihenkilöitä tulee valvoa sosiaali- ja terveysministeriön taholta terveyden- ja sairaanhoidossa ja Terveydenhuollon oikeusturva keskus pitää ammattihenkilöistä rekisteriä sekä ohjaa ja valvoo valtakunnallisesti heidän toimintaansa. Läänin alueella tätä ohjausta ja valvontaa suorittaa lääninhallitus. (Finlex 1994.) Terveydenhuollon ammattihenkilöiden päämääränä on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen. Laki velvoittaa huomioimaan potilaan oikeudet sekä aina auttamaan kiireellisen hoidon tarpeessa olevaa. (Finlex 1994.) Terveydenhuollon ammattihenkilö on velvoitettu kehittämään ja pitämään yllä ammattitaitoa sekä perehtymään ammattitoimintaansa koskeviin säännöksiin ja määräyksiin. Työnantajan puolestaan tulee tarjota mahdollisuus hankkia tarvittavaa ammatillista täydennyskoulutusta. Lisäksi terveydenhuollon ammattihenkilöllä tulee olla hoitamiensa tehtävien edellyttämä riittävä kielitaito. (Finlex 1994.)

10 Eettinen näkökulma Sairaanhoitajan eettiset ohjeet (1996) koskettavat sairaanhoitajan, terveydenhoitajan, kätilön ja ensihoitajan (AMK) tutkinnon suorittaneita. Tarkastelemme eettisiä ohjeita opinnäytetyömme näkökulmasta. Sairaanhoitaja toimii tehtävässään oikeudenmukaisesti riippumatta potilaan kulttuurista, äidinkielestä ja yhteiskunnallisesta asemasta. Hoitajalla on tärkeä tehtävä potilaan omien voimavarojen tukemisessa sekä elämän laadun parantamisessa. Hän kohtaa potilaan arvokkaana ihmisenä luoden hoitokulttuurin, jossa huomioidaan yksilön arvot, vakaumus ja tavat. Sairaanhoitaja kunnioittaa potilaan itsemääräämisoikeutta ja järjestää potilaalle mahdollisuuden osallistua omaa hoitoaan koskevaan päätöksentekoon sekä kuuntelee potilasta ja eläytyy tämän tilanteeseen. Hänen ja potilaan välinen hoitosuhde perustuu avoimeen vuorovaikutukseen ja keskinäiseen luottamukseen. (Sairaanhoitajaliitto 1996.) Koska sairaanhoitaja vastaa henkilökohtaisesti tekemästään hoitotyöstä ja sen laadusta, on hänet velvoitettu ammattitaidon jatkuvaan kehittämiseen. Hän toimii yhteistyössä potilaiden omaisten kanssa ja lisää ihmisten kykyjä hoitaa itseään. Sairaanhoitajan työ sisältää kansanvälistä ammatillista tiedon ja taidon vastavuoroista välittämistä sekä osallistumista kansainvälisten järjestöjen toimintaan. Sairaanhoitajilla on vastuu ihmiskunnan samanarvoisuuden, suvaitsevaisuuden ja yhteisvastuullisuuden edistämisestä. Sairaanhoitajakunta vastaa oman alansa asiantuntijuudesta sekä koulutuksen kehittämisestä. (Sairaanhoitajaliitto 1996.) Kokemuksemme mukaan potilaan voimavarojen tukeminen, oikeudenmukaisuuden tunteen kokeminen sekä elämän laadun parantaminen jäävät vajavaisiksi, jos hoitaja ei tunne potilaan kulttuuri- ja kielitaustaa. Myöskään vuorovaikutus ja luottamus potilaan ja hoitajan välillä ei voi kehittyä normaalisti yhteisen kielen puuttuessa. Kielitaidoton hoitaja ei myöskään selviä kansainvälisen työn tekemisestä ja hänellä ei ole mahdollisuutta käyttää kansanvälisten tutkimusten tuloksia ammattitaitonsa kehittämiseen.

11 Kielellisten oikeuksien toteutuminen terveydenhuollossa Kielellä on sekä kielellinen ulottuvuus että tunneulottuvuus. Siksi on tärkeää, että sosiaali- ja terveydenhuollossa huomioidaan kielelliset tarpeet ja oikeudet erityisesti tilanteissa, joissa ihminen tuntee olevansa fyysisesti tai psyykkisesti heikoilla, muulla tavalla uhattuna tai toisten armoilla. (Lukkarinen 2001, 11) Eri arvioiden mukaan, kaksikielisten kuntien palvelut toimivat yleisellä tasolla tyydyttävästi sekä suomen että ruotsin kielellä. Palveluissa on kuitenkin nähtävissä alueellisia eroja. Esimerkiksi Turunmaan saaristokunnissa suomen ja ruotsinkieliset palvelut ovat toteutettu hyvin ja Uudellamaalla puolestaan erityisesti ruotsikielisten palveluiden saaminen on sattumanvaraista. Syiksi arvellaan henkilökuntapulaa ja kielitaidon puutetta. Omakielisten palveluiden saatavuutta on myös heikentänyt ruotsinkielisten taipumus olla käyttämättä omaa äidinkieltään. Erikoissairaanhoitoa ja henkilöstön koulutuksen järjestämistä seuraa kielivähemmistön etuja valvova lautakunta. Kuntien lain mukaisista tehtävistä selviytymistä seuraa Sosiaali- ja terveysministeriö, mutta arviointia ei yleensä tehdä kielellisestä näkökulmasta eikä asiakkaan äidinkieltä tilastoida. Tästä syystä kielellisten palveluiden ja henkilökuntaresurssien seuraaminen voi olla hankalaa. (Blom 2005; Oikeusministeriö 2005; Ruotsinkielinen sosiaalialan osaamiskeskus 2005.) Puutteellinen suomen kielen taito voi vähentää ruotsinkielisten motivaatiota käyttää terveydenhuoltopalveluita ja siihen kohdistuva luottamus voi heikentyä yhteisen kielen puuttuessa. Potilasohjauksessa ilmenee usein molemminpuolisia ymmärtämisvaikeuksia. Hoitajat eivät aina voi olla varmoja siitä, että asiakas ja hoitaja puhuvat samoista asioista. Vaikka asiakkaat ovat saaneet ohjausta samoihin vaivoihin useampaan kertaan, he tulevat samasta syystä herkästi takaisin koska ohjausta ei ole ymmärretty. Tämä on aiheuttanut useita lääkärikäyntejä ja siten lisännyt myös kustannuksia. Tästä huolimatta hoitotilanteissa käytetty kieli on useimmiten se kieli, mitä hoitohenkilöstö käyttää. Tutkimuksen mukaan Helsingin- ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin ruotsinkielisistä asiakkaista 70 prosenttia ei saanut hoitoa omalla äidinkielellään. Koska terveydenhuoltohenkilökunnan työtehtävät jaetaan ensisijaisesti ammattitaidon perusteella, jää kielitaito useimmiten toiselle sijalle eikä henkilökunta huomioi asiakkaan laillista oikeutta saada palvelua omalla kielellään. Erityisesti pääkaupunkiseudulla on pulaa kielitaitoisesta henkilökunnassa ja se vaikeuttaa ruotsinkielisten palveluiden järjestämistä. (Helsingfors

12 12 och Nylands sjukvårdsdistrikt 2004; Kuusio 2000; Lukkarinen 2001, 1; Meyer-Arnold & Mustajoki 2005; Oikeusministeriö 2005; Wathen 2007.) Hoitohenkilökunnan keskinäisen viestinnän kannalta tärkeää on potilasasiakirjoissa käytetty kieli. Potilaalla on oikeus saada suullisesti ja kirjallisesti tietoa omasta terveydentilastaan omalla kielellään, mutta tutkimuksen mukaan Helsingin- ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella epikriisin saaminen omalla kielellä ei ole läheskään aina mahdollista eikä esitteet, hoito-ohjeet ja lomakkeet ole saatavilla kuin suomeksi. Myös ulkomaalaistaustainen hoitohenkilöstö asettaa omat haasteensa terveydenhuoltopalveluiden järjestämiseksi, koska heistä monella on puutteellinen suomen sekä ruotsin kielen taito. Yhteisen kielen puuttuminen laskee terveydenhoidon laatua ja vähentää hoitoon sitoutumista, koska tällöin on vaara, että hoito-ohjeet ja terveiden elämäntapojen merkitys jäävät ymmärtämättä. (Dreger & Trembeck 2002; Helsingfors och Nylands sjukvårdsdistrikt 2004; Lukkarinen 2001, 21; Mullins, Blatt, Grarayor, Confidence, Hui-Wen & Baquet 2005; Oikeusministeriö 2005.) Kielikysymysten merkitys korostuu etenkin silloin, kun potilas on ympärivuorokautisessa hoidossa. Henkilökunnan ja asiakkaan väliset kielivaikeudet voivat aiheuttaa ärtyneisyyttä, aggressiivisuutta sekä lisätä syrjäytymisen riskiä etenkin silloin, kun potilas on dementoitunut. Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan, kielitaidon puute saattaa johtaa jopa väärän diagnoosiin. (Ekman 1993; Laine 2002.)

13 13 4. TERVEYDEN EDISTÄMINEN Maailman terveysjärjestön (WHO 2008) ensimmäisessä kansainvälisessä terveyden edistämisen konferenssissa Ottawassa 1986 luotiin nykyisen terveyden edistämisen perusteet, jotka kirjattiin Ottawan asiakirjaan. Siinä määriteltiin terveyden edistäminen toiminnaksi, joka lisää ihmisten mahdollisuuksia terveytensä hallintaan ja sen parantamiseen. Vuoden 1997 kokouksessa Jakartassa tarkasteltiin terveyden edistämisen saavutuksia ja 2000-luvun haasteita. Terveyden edistämisen avaintehtäviksi 2000-luvulle määriteltiin terveyden sosiaalisen vastuun edistäminen, terveyteen panostamisen lisääminen, terveyden hyväksi tehtävän yhteistyön lujittaminen ja laajentaminen, yhteisön toimintakyvyn lisääminen ja yksilön vahvistaminen sekä terveyden edistämisen perusrakenteiden varmistaminen erityisesti painottamalla elämisen areenoita kuten kotia, koulua ja työpaikkaa terveyttä edistävän toiminnan kenttinä. Vuoden 2006 alussa voimaan tulleessa kansanterveyslain uudistuksessa (2005/928) säädetään terveyden edistämisestä osana kansanterveystyötä (1 ). Lain mukaan kansanterveystyön tehtäviä (4 ) ovat väestön terveydentilan ja siihen vaikuttavien tekijöiden seuranta, huolehtiminen terveysnäkökohtien huomioon ottamisesta kunnan kaikissa toiminnoissa ja yhteistyö terveyden edistämiseksi muiden kunnassa toimivien julkisten ja yksityisten toimijoiden kanssa. (Finlex 2008.) Suomessa kansalliset terveyspoliittiset tavoitteet on linjattu valtioneuvoston vuonna 2001 hyväksymässä Terveys kansanterveysohjelmassa. Ohjelman päätavoitteet ovat terveyden ja hyvinvoinnin lisääminen sekä väestöryhmien välisten terveyserojen kaventaminen (Sosiaali- ja terveysministeriö 2001, 4). Lisäksi Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes on vastannut terveyden edistämisen laatusuosituksen valmistelusta. Laatusuosituksen tehtävänä on auttaa kuntia ja kuntayhtymiä tehokkaiden toimintakäytäntöjen kehittämisessä, suunnittelussa ja toiminnan arvioinnissa. Laatusuositukset toimivat kuntajohdon terveyden edistämisen suunnittelun ja arvioinnin perusteina. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2006, 19.) Kuntien toiminnassa tämä merkitsee terveyden edistämisen hyväksymistä kuntapolitiikan toimintalinjaksi, jossa terveysnäkökohdat otetaan huomioon kaikissa toiminnoissa,

14 14 kaikilla toimialoilla. Terveyden edistäminen ei näin ollen tarkoita jotain tiettyjä yksittäisiä tehtäviä, vaan kaikkia toimintoja läpileikkaavaa tavoitetta lisätä väestön terveyttä, ehkäistä sairauksia ja vähentää väestöryhmien välisiä terveyseroja. Käytännössä se tarkoittaa sitoutumista, joka vahvistetaan kuntastrategiassa ja kunnan toiminta- ja taloussuunnitelmassa, jossa terveyden edistämisen mitattavissa olevat tavoitteet hyväksytään koko kunnan tehtäväksi.(sosiaali- ja terveysministeriö 2006, 14.) Käsitteenä terveyden edistäminen on monimuotoinen, sillä se on yksi keino terveyden ja hyvinvoinnin saavuttamisessa. Terveys mielletään terveyden edistämisen määritelmissä kokonaisvaltaiseksi hyvinvoinniksi, johon kuuluu fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Terveyden edistäminen on terveyteen sijoittamista, tietoista voimavarojen kohdentamista sekä terveyden taustatekijöihin vaikuttamista. Terveyden edistäminen tulisi nähdä arvoihin perustuvana tavoitteellisena ja välineellisenä toimintana terveyden ja hyvinvoinnin aikaansaamiseksi ja sairauksien ehkäisemiseksi. (Savola, Koskinen- Ollonqvist 2005, 8, 24; Karjalainen, Koskinen-Ollonqvist & Pelto-Huikko 2006.) Terveyden edistämisen tarkoituksena on edistää positiivista terveyttä ja ehkäistä sairautta terveyskasvatuksen, ennaltaehkäisyn ja terveyden suojelun avulla. Terveyden edistäminen on laajempi käsite kuin aikaisemmin käytetty ennalta ehkäisevä hoito. Terveyskasvatuksella tarkoitetaan terveystiedon ja -taitojen kehittämistä sekä yksilö-, ryhmäettä yhteiskunnan tasolla. Sen avulla voidaan kasvattaa yksilön itsetuntoa, mikä auttaa häntä käyttämään voimavarojaan ja pysymään terveystavoitteissaan. Terveyden suojelulla halutaan vaikuttaa ympäristöön siten, että terveellisistä vaihtoehdoista tulee toivottuja vaihtoehtoja. Sairauksien ennaltaehkäisyyn kuuluvat sekä yksilöön että yhteisöön kohdistuvat ehkäisevät toimenpiteet. (Downie, Fyfe & Tannahill 1992; Rouvinen-Wilenius 2008, 4-7.) Tehokas terveydenedistäminen alkaa sillä, että ymmärtää kulttuurien vaikutukset terveysuskomuksiin ja hoitomenetelmiin (Kreps 1994, 96). 4.1 Terveysviestintä Kulttuurit eivät voineet kehittyä eikä laajentua ilman viestintää (McQuail s 2000,93). Terveysviestintä on terveyteen tavalla tai toisella liittyvää viestintää. Terveysviestintä

15 15 on väline terveyden edistämisessä tai terveydenhuollon toiminnasta tiedottamisessa. Se voi näyttäytyä terveydenhuollon vuorovaikutusprosesseissa tai kulttuurisissa ja yhteiskunnallisissa prosesseissa. Terveysviestinnän tavoitteena ei ole pelkästään tiedon levittäminen vaan tavoitteena on myös terveyden edistäminen ja sairauksien ehkäiseminen sekä hoito. (Wiio & Puska 1993, 16; Torkkola 2002, ) Terveysviestintää koskettavat yleiset viestinnän periaatteet, joille on ominaista arvolataus sekä tavoitteellisuus. Se on keskeisin keino, jolla välitetään yleisölle terveystietoa ja pidetään yllä julkista keskustelua terveyskysymyksistä. Välineinä voidaan käyttää kaikkia joukkoviestinnän muotoja. Terveysviestinnän tavoitteellisuus jättää esimerkiksi lehtikirjoittelun terveysviestinnän käsitteen ulkopuolelle. (Torkkola 2007, 6; Torkkola 2002,5.) Viestintää ei ole ilman sisältöä eikä sisältöä ilman osaajia. Viestinnän vaikuttavuuden kannalta perusterveydenhuollon potilaita ja asiakkaita kohtaavat hoitajat ovat tärkeimpiä terveysviestijöitä. Onnistunut viestintä lähtee tutkijoista ja asiantuntijoista. Heidän lähellään on myös viestinnän ammattilaisten paikka. Oman haasteensa viestintään tuo se, että sen toivotaan olevan vuorovaikutteista, jossa asiantuntijoilla on keskeisin rooli. Käytännössä tämä tarkoittaa vuoropuhelua hoitajien kanssa tuottamalla ja tarjoamalla parasta mahdollista tietoa jokapäiväiseen työhön suomalaisten terveyden edistämiseksi ja suojelemiseksi. (Huovinen 2008.) Terveysviestinnän käsitteiden suppeus on johtanut terveysviestinnän uudempaan määrittelyyn. Kulttuurisesta näkökulmasta katsottuna terveysviestintä on terveyteen ja sairauteen sekä niiden tutkimiseen ja hoitoon liittyvää viestintää kaikilla viestinnän alueilla eli keskinäis- ja kohde- ja joukkoviestinnässä. Sisällöllisesti terveysviestintä voi perustua tietoon, tunteeseen tai kokemukseen. Terveysviestintä on siis myös terveyksiä ja sairauksia tuottava yhteiskunnallinen ja kulttuurinen käytäntö. (Torkkola 2007, 3.) Terveysviestinnän eettinen kulmakivi on viestinnän oikeellisuus, terveysviestinnän tulee pohjautua tosiasioihin. Wiio ja Puska (1993) asettavat terveysviestinnän eettisiksi lähtökohdiksi kolme seikkaa: oikean ja hyödyllisen tiedon antaminen, opetuksen ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden.

16 Terveyden edistämisen materiaali Terveyttä edistävää aineistoa tuotetaan hyvin monilla eri tahoilla ja sitä ei voi rajata vain terveyssektorin tuottamiin aineistoihin. Terveyden edistäminen on esillä yhteiskunnassamme enemmän kuin koskaan aiemmin ja terveyden edistämisen politiikkaohjelma mahdollistaa aiempaa paremmat edellytykset terveyden edistämiseen. Vuosittaiset terveyspoliittiset painoalueet vaikuttavat siihen, millaisia terveyden edistämisen ohjelmia tuetaan, ja siksi myös aineistojen aiheet vaihtelevat. (Rouvinen-Wilenius 2008, 3.) Hyvällä terveysaineistolla on konkreettinen terveystavoite. Aineistolle asetettava tavoite ohjaa sisällön muodostumista ja tarkentaa sitä. Hyvästä aineistosta lukija hahmottaa helposti, mihin terveysasiaan tai ongelmaan aineisto liittyy ja ymmärtää, mihin aineistolla pyritään. (Koskinen Ollonqvist ym. 2001, ) Terveysaineiston sisältämän tiedon tulee olla objektiivista, virheetöntä ja ajan tasalla olevaa. Lukijan on voitava luottaa siihen, että aineistossa oleva tieto perustuu tutkittuun tietoon. Toisaalta kokemuksellista tietoa sisältävät aineistot voivat vahvistaa tutkimustietoon perustuvien aineistojen sanomaa. Aineistosta tulee näkyä tekijöiden perehtyneisyys käsiteltävään asiaan. (Koskinen Ollonqvist ym. 2001, ) Terveyden edistämisellä voidaan tukea esimerkiksi yksilön/yhteisön yksittäisten terveystottumusten muutospyrkimyksiä tuloksellisesti. Muutoksen ja mahdollisuuksien luomisen lisäksi terveyden edistämisen tehtävänä on terveyttä suojaavien ja vahvistavien tekijöiden ylläpito jo saavutetulla tasolla. Myös tätä ulottuvuutta voidaan tukea terveysaineistojen avulla. On tärkeää ymmärtää erilaisia terveyttä tuottavia ja terveysvoimavaroja vahvistavia vaikutusmekanismeja, joita kannattaa vaalia ja vahvistaa. Terveyttä edistävä aineisto voi pyrkiä muutokseen tai muutoshalukkuuden synnyttämiseen, mahdollisuuksien luomiseen tai niistä kertomiseen. Tavoitteena voi olla myös terveyttä ylläpitävien elementtien tukeminen kohderyhmässä. (Rouvinen-Wilenius 2008, 3, 7.) Yleisenä terveysaineiston tavoitteena voidaan pitää sitä, että aineisto vastaa tavoitellun kohderyhmän sen hetkisiä tarpeita. Tilanteesta riippuen, voidaan tarjota joko voimavaroja tukevia elementtejä tai kohdentaa niitä yksittäiseen ongelmaan liittyviin tarpeisiin. Terveyttä edistävä aineisto tukee yksilöitä ja ryhmiä oman ja yhteisön terveyden kannal-

17 17 ta myönteiseen käyttäytymiseen. Monipuolinen, terveyden edistämisen laajan näkökulman mukainen, aineisto koskettaa kaikkea ihmisen hyvinvointia, elämää ja päätöksiä käsitteleviä tekijöitä. Terveyden edistämiseen sisältyy aina voimavaralähtöinen lähestymistapa. (Rouvinen-Wilenius 2008, 6.) Terveysaineistossa asiat kannattaa esittää lyhyesti ja ytimekkäästi ja kaikki asiaan kuulumaton kannattaa jättää pois. Tärkeintä on tarjota materiaalissa se tieto, joka sillä hetkellä on vastaanottajalle olennaisinta. (Koskinen Ollonqvist ym. 2001,11-12.) Terveyttä edistävän aineiston laatuun panostamalla tuetaan ja ylläpidetään yksilöiden omavoimaistumista ja terveyttä. Kaikessa terveyteen tähtäävässä aineistossa tulisi taustalla olla käsitys terveyden edistämisestä, sen arvopohjasta ja tavoitteen kannalta merkityksellisten teorioiden soveltuvuudesta. Toimintaympäristön muutokset ja näkemys terveyden edistämisestä ovat luoneet tarpeita kehittää arviointikriteereitä siten, että ne vastaisivat toimintaympäristöstä nouseviin tarpeisiin ja tämänhetkiseen arvomaailmaan. (Rouvinen-Wilenius 2008,5.) 4.3 Dialogisuus Pelkkä tiedon antaminen asiakkaalle ei riitä vahvistamaan asiakkaan terveysosaamista, vaan tueksi tarvitaan riittävää, yksilöllistä vuorovaikutusta. Vuorovaikutus vaikuttaa sairauksista paranemiseen sekä sairauksien ennalta ehkäisyyn. Parhaimmillaan ohjaus on dialogista, hoitajan ja asiakkaan tasavertaista vuoropuhelua, jossa sekä asiakas että hoitaja voivat kysymyksillään arvioida tilannetta ja erilaisia terveyteen liittyviä tekijöitä (Hakulinen, Hirvonen, Koponen, Pietilä, Salminen & Sirola 2002, 219, 221; Liimatainen 2004, 22; Lehtonen 1998.) Dialogi pitää sisällään kolme asiaa: kontrolli, luottamus ja intimiteetti. Kontrollia mitataan puheen voimakkuudella ja sillä, miten toisen osapuolen hallitseva asema vaikuttaa dialogiin. Luottamus, joka vaikuttaa terveyteen, merkitsee sitä, että molemmat ovat luottavaisia ja luottamalla ihmiset myöntävät olevansa riippuvaisia toisistaan ja uskovat, ettei heidän luottamustaan käytetä hyväksi. Intimiteetti puolestaan kertoo siitä, kuinka

18 18 usein dialogin toinen osapuoli käyttää toista vahvistaakseen tunteitaan. (Kreps 1994, 47; Lehtonen 1998.) Ilman yhteistä kieltä dialogisuus jää laimeaksi tai yksisuuntaiseksi ohjeiden antamiseksi. Silti on tärkeää, että asiakas saa ohjausta omalla äidinkielellään, koska silloin edellytykset ovat paremmat siihen, että asiakas ymmärtää saadut ohjeet. Yksinkertaisimmillaan se voi olla hätääntyneen potilaan rauhoittamista muutamalla helpolla lauseella tai suunnitellun tutkimuksen onnistuminen. Myös normaalisti kaksikielinen voi kokea turvattomuutta, jos ei tule ymmärretyksi tai ei itse ymmärrä toisia (Språkbarometern 2004; Mustajoki & Meyer-Arnold 2005.) Kieli on osa identiteettiä, jonka vuoksi se antaa turvallisuuden tunnetta. (Vairinen 2004, 1; Schulman-Reimavuo 1996, 15.)

19 19 5. TYÖSKENTELYPROSESSIN KUVAUS Opinnäytetyömme työstäminen alkoi keväällä 2008 opinnäytetyöohjauksella. Samana syksynä terveydenhoitajan viiden opintopisteen laajuinen opinnäytetyö alkoi tuntua liian laajalta yhden henkilön työstettäväksi, joten päätimme verkostoitua kolmen opiskelijan tiimiksi. Syksyllä esittelimme työmme opettajille ja muille opiskelijoille opinnäytetyön ideointiseminaarissa. Aluksi tiimin jäsenet perehtyivät työn perustana olleeseen opinnäytetyöhön sekä muuhun aiheeseen liittyvään materiaaliin kuten kirjallisuuteen ja aiheesta tehtyihin tutkimuksiin. Käytimme suunnittelun, tavoitteiden ja tarpeellisuuden perusteluiden laatimisessa apuna sairaanhoitajan opinnäytetöistämme saamaamme palautetta ja arviointia. Jatkoimme yhteistyötä Folktingetin kanssa sekä käynnistimme yhteistyön Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kanssa. Teimme Folktingetin kanssa yhteistyösopimuksen, jolla annoimme sanaston julkaisuluvan Folktingetin lisäksi kaikille Suomessa toimiville sairaanhoitopiireille. Sovimme myös, että koulumme sekä sanaston tekijöiden nimet tulee olla näkyvillä kaikissa työstä otetuissa painoksissa. Koska aikataulu oli tiukka, teimme selkeän työnjaon ja etenimme välitavoittein. Pidimme suunnittelukokouksia koululla sekä internetin välityksellä. Kävimme paljon keskustelua sanaston sekä teoriaosuuden sisällöstä sekä aiheiden rajaamisesta. Mietimme eri näkökulmia työtä ohjaavan opettajan ohjausta hyödyntäen. Työstimme seinätauluja, sanastoa ja teoreettista viitekehystä rinnakkain. Työskentelyprosessin alkuvaiheessa käynnistimme seinätaulujen koekäytön Herttoniemen sairaalassa. Ne olivat kahden viikon ajan koekäytössä sairaalan vuodeosastolla. Seinätauluissa oli arkipäivän sanastoon kuuluvia sanoja luokiteltuina päivittäisten toimintojen alle, esimerkiksi aamutoimiin ja nukkumaan menoon liittyen. Seinätaulut oli sijoitettu harkitusti henkilökunnan toiveiden mukaisesti lähelle toimintapaikkoja. Ruokailuun liittyvät seinätaulut olivat ruokalistan vieressä ja vaatteisiin liittyvät seinätaulut vaatekaapin ovessa. Kylpemiseen ja pesemiseen liittyvät seinätaulut puolestaan olivat sijoitettu kylpyhuoneeseen. Potilaan vastaanottamiseen liittyviä sanoja ja sanontoja koekäytimme vastaavalla tavalla Meilahden päivystyksessä sekä Virkkalan terveysase-

20 20 malla. Tarkoitus oli, että sanat ovat jatkuvasti hoitajan saatavilla, jolloin kynnys niitä käyttää madaltuu ja jopa poistuu. Seinätauluihin teimme tiukkaa rajausta sen vuoksi, että hoitajan olisi helppo oppia usein toistuvat tilanteet ja sitä kautta laajentaa sanavarastoaan sekä soveltaa oppimaansa muihinkin tilanteisiin. Seinätaulut julkaistaan Folktingetin internetsivuilla sekä mahdollisesti Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin intranetissa. Varsinaista sairaalasanastoa työstimme laajentamalla dementiaryhmäkoteihin kohdennettua sanastoa ensin omien kokemustemme kautta ja myöhemmin tekemällä tutustumiskäyntejä. Rohkeasti kysyimme eri alojen hoitohenkilökunnalta mielipiteitä ja kiinnostusta produktioon osallistumisesta. Kävimme henkilökohtaisesti jokaisessa koekäyttöpaikassa, vietimme muun muassa päivän Meilahden päivystyksessä sekä vierailimme lastenklinikan infektio-osastolla. Ideoita sanaston laajentamiseksi saimme myös neurologiselta osastolta, kotisairaalasta ja sairaalan vuodeosastolta. Avohoidon puolelta ideoita saimme terveysasemalta sekä ruotsinkielisestä dementiaryhmäkodista. Näistä vierailuista syntyneiden kontaktien kautta saimme luetettua tekstimme useammalla kohderyhmään kuuluvilla sekä muokattua tekstiä siitä nousseiden ajatusten ja kysymysten avulla. Saimme opinnäytetyön kokonaisuudessaan valmiiksi juuri ennen seminaaria, jossa esittelimme työmme muille opiskelijoille sekä opettajille. Osallistuimme esitysvuorossa olevien opiskelijoiden kanssa käytävään dialogiin sekä ryhmäkeskusteluun. Toimitimme sanastot ja seinätaulut Folktingetille, joka vastaa kieliasun tarkistuksesta, taittamisesta sekä ensimmäisen painoksen kustannuksista. Ensimmäisen painoksen julkaisemistilaisuus on vielä tämän vuoden puolella, jolloin myös seinätaulut julkaistaan. Sanaston toisen painoksen kustannuksista vastaa Helsingin- ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri, joka painattaa sanaston työntekijöilleen. Tämän painoksen aikataulu on vielä avoinna.