Maailma muuttuu Eskoseni niin tulee vanhusneuvostojenkin

Transkriptio

1 Järjestäjä: Pirkanmaan Eläkeläispiiriyhdistysten neuvottelukunta PYNK Aika ja paikka: klo 10-14, Tampereen kaupungin valtuustosali Paikalla: vanhusneuvostojen jäseniä 15 eri pirkanmaalaiselta paikkakunnalta (Nokia, Tampere, Sastamala, Ikaalinen, Pälkäne, Hämeenkyrö, Ylöjärvi, Pirkkala, Virrat, Valkeakoski, Akaa, Punkalaidun, Ruovesi, Lempäälä, Kangasala). Ilmoittautujalista liitteenä. Maailma muuttuu Eskoseni niin tulee vanhusneuvostojenkin PYNK:in puheenjohtaja Timo Mustonen avasi tilaisuuden ja toivotti osallistujat tervetulleiksi. Mustonen esitteli PYNK:in ja puhujat, sekä totesi, että vanhusneuvostojen ensimmäinen lakisääteinen vuosi on nostanut esille paljon avoimia kysymyksiä, joihin tässä yhteistilaisuudessa haetaan vastauksia. Tilaisuudessa Tampereen osuus on erityisen vahva siksi, että Tampereen vanhusneuvosto oli mukana vanhuspalvelulain pilotoinnissa. Mustosen jälkeen Tampereen apulaispormestari Mikko Aaltonen toivotti osallistujat tervetulleeksi Tampereelle. Hän korosti puheenvuorossaan sitä, miten ikäihmisten palvelujen järjestämiseen tarvitaan uusia keinoa ja uutta lähestymistapaa kun väestö ikääntyy. Näiden uusien keinojen suhteen onnistuminen on suorastaan kohtalonkysymys, korosti Aaltonen. Tampereella nämä uudet keinot tarkoittavat mm. sitä, että pyritään laitospainotteisuudesta pois ja kotiin tarjotaan uusia palveluja ja lisätään tehostetun palveluasumisen paikkoja. Taloudellinen tilanne on Tampereellakin mm. valtionosuusleikkauksien takia hankala, tämä on tarkoittanut ikäviä päätöksiä ikäihmisten palveluiden lautakunnassa. Jouduttiin mm. tekemään palvelukeskuskortista tulosidonnainen. Ikäihmisten palveluihin on kuitenkin myös panostettu: vuonna 2014 rakennettiin 280 uutta tehostettua paikkaa. Vanhusneuvostosta Aaltonen totesi, että Tampereella on pitkät perinteet osallistumistoiminnalla, aidosti halutaan kuunnella käyttäjiä. Lakisääteisyys ja maailman muuttuminen kuitenkin vaatii myös pitkään toimineelta vanhusneuvostolta toiminnan kehittämistä. Ensi vuonna toivottavasti vanhusneuvosto tekee työtään selkeämmältä pohjalta, uskoi Aaltonen. Pitkään elämisen lahja Tilaisuuden pääpuhuja Eeva Päivärinta Sitrasta 1 kertoi ensin hieman taustastaan. Hän kertoi olleensa pitkään esittelevä virkamies Tampereella. Siksi varmaankin katson myös vanhusneuvoston asemaa valmisteluprosessiin vaikuttamisen kautta. Päivärinta muistutti osallistujia, että suomalaiset ikääntyneet ovat enimmäkseen hyväkuntoisia ja koulutettuja: silti aina puhutaan vain raskaimpia palveluja saavista kaikkein vanhimmista ja huonokuntoisimmista ja eläkeläisten osaamattomuudesta esimerkiksi internetin suhteen. Suomessa on tehty paljon työtä sen eteen, että on saatu pitkään elämisen lahja, Päivärinta painotti. Ja elinikäinen oppiminen on oikeasti mahdollista, ikääntynytkin pystyy oppimaan koko ajan uutta. Jopa muistisairas oppii uutta. Eläkeläiset eivät enää halua vanhuuden lepoa vaan aktiivista elämää vanhanakin. Eläkeläiset haluavat olla työelämässäkin omilla ehdoillaan ja osallistua vapaaehtoistyöhön. Päivärinta kertoi osallistujille, että vanhusneuvostosäätely on todennäköisesti siirtymässä valmisteilla olevaan kuntalakiin. Tämä siirto vanhuspalvelulaista kuntalakiin on herättänyt huolta, mutta Päivärinta pitää sitä positiivisena muutoksena. - On hyvä, että vanhusneuvosto siirtyy kuntia säätelevään yleislakiin, jotta sitä ei 1 Suomen itsenäisyyden juhlarahasto 1

2 sidota sote-alueisiin vaan nimenomaan peruskuntiin, esitti Päivärinta. Kuntalaissa sijaitsevalla vanhusneuvostolla on mielestäni paremmat mahdollisuudet vaikuttaa myös kunnan strategiaan. Päivärinta kertoo Eetu ry:n 2 Sitran rahoituksella järjestäneen valtakunnallisen seminaarikierroksen tuloksista. Tuloksista on tulossa yhteenveto. Kiertueella on eniten keskusteltu siitä miten vanhusneuvoston jäsenet tulee valita ja miten vanhusneuvoston tulee toimia, jotta ikääntynyt väestö pääsee osallistumaan. Kiertueella on käynyt ilmi myös, miten vaikea vanhusneuvostojen on luopua perinteisistä toimintatavoista vaikka ajat ja vanhusneuvoston toiminnalle asetetut vaatimukset ovat muuttuneet. Vanhusneuvostojen pitäisi oppia pois epäolennaisista toimintatavoista siirtää ehkä kovinkin arvokas toiminta muiden tahojen tehtäväksi, sanoi Päivärinta. Päivärinnan mukaan kaikkein keskeisintä onkin pohtia vanhusneuvoston perustehtävää. Miksi vanhusneuvosto on olemassa: mikä on perustehtävä? Lisäksi on tärkeää, että tekeminen rajataan vuosittain, vain palastamalla asioita voi edetä. Vanhusneuvostojen on toimittava suunnitelmallisesti, siihen Tampereella pilotoinnissa erityisesti keskitettyyn. Vanhusneuvostojen on tehtävä itselleen tilausta, jotta jäsenet kokevat työn mielekkääksi ja jaksavat, lopetti Päivärinta puheensa. 3 Päivärinnan alustus herätti paljon keskustelua. Tampereen vanhusneuvoston varapuheenjohtaja Juha Salonen huomautti, että virkamiesten asenne ratkaisee. Toivottavasti Päivärinnan puheen positiivinen henki menee myös virkamiehille. Vanhusneuvoston puheenjohtaja Arja Ojala oli samaa mieltä siitä, että yhteiskunnan ilmapiirin muuttaminen ikääntyneille myönteisemmäksi on kaiken a ja o. Jos ilmapiiri muuttuisi niin vanhusneuvostoakaan ei nähtäisi enää ylimääräisenä riesana vaan vahvuutena. Ilkka Kotiranta Nokian vanhusneuvostosta kysyi osallistujilta kuinka monella vanhusneuvostoista on työvaliokunta. Kävi ilmi, että vain Tampereella on käytössä työvaliokunta, laatujaoston nimellä. Juha Salonen suositteli käytäntöä lämpimästi. Urho Riihikoski Ylöjärven vanhusneuvostosta oli sillä kannalla, että työvaliokunnan lisäksi tarvittaisiin työryhmiä, jotka keskittyisivät eri osa-alueisiin kunnan päätöksenteossa. Aune Mattila Pälkäneeltä oli Päivärinnan kanssa samaa mieltä siitä, että vanhusneuvoston siirtäminen kuntalain puolelle on hyvä asia. Ehkäpä vanhusneuvostojen toiminta sitten tunnistetaan kunnassa tärkeäksi osaksi valmistelua. Juha Salonen toivoi samaa Nythän vanhusneuvosto on liian usein tapahtuneiden tosiasioiden edessä. Timo Ikkala Ruovedeltä kertoi, miten isäntämalli tekee virkamiesten kanssa kanssakäymisen vielä hankalammaksi. Joskus vielä jonkun vanhusneuvoston on tehtävä vanhusneuvoston kuulemattomuudesta jossain asiassa laillisuusvalitus Aviin, pelkäsi Juha Salonen. Kävi ilmi, että Pälkäneellä tällä on jo uhattu, jollei asioita ruveta tuomaan vanhusneuvoston tietoon. Tampereella ei vanhusneuvostoon huolita virkamiehiä eikä valtuutettuja Tilaisuuden ensimmäinen tamperelaisalustus koski vanhusneuvostojen kokoonpanoa ja sen piti Arja Ojala. Ojala kertoi, että Tampereella kaupunginhallitus valitsee vanhusneuvoston valtuuston voimasuhteiden mukaan eläkeläisjärjestöjen ehdotuksesta. Vanhusneuvosto kokoontuu asettamispäätöksen mukaan vähintään 6 kertaa vuodessa, todellisuudessa 10 kertaa vuodessa. Työvaliokuntana toimiva laatujaosto on tärkeä, koska tehtäväkenttä niin laaja. Laatujaosto kokoontuu noin kerran kuussa ja valmistelee vanhusneuvoston ko- 2 Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry 3 Esitys löytyy Tampereen vanhusneuvoston www-sivuilta 2

3 kouksen esityslistan ja vastaa nopealla aikataululla tuleviin lausuntopyyntöihin. Tampereen vanhusneuvostossa ei ole virkamiehiä jäseninä, virkamiehiä kutsutaan kokoukseen kun jokin heidän kenttäänsä koskeva asia on käsittelyssä. Vanhusasiamiehet ovat vanhusneuvostolle tärkeä yhteistyökumppani ja aisapari Vanhusneuvosto hoitaa ikääntyneelle kuntalaisille yleisiä asioita, vanhusasiamies henkilökohtaisia valitus- yms. asioita, kertoi Ojala. Tärkeitä yhteistyötahoja vanhusneuvostolle ovat myös Alue-Alvarit, eläkeläisvaltuusto ja vammaisneuvosto. Myös Ojalan alustus nostatti mielipiteitä osallistujissa. Suurimmalla osalla paikalla olevista vanhusneuvostoista on aika toisenlainen kokoonpano, kuten kävi ilmi. Kotiranta Nokialta kysyi Ojalalta onko Tampereen vanhusneuvostolla edustusta lautakunnissa. Ojala vastasi siihen, ettei vielä, mutta asiasta on kyllä tehty aloite. Silloin kun käsitellään ikääntyneelle väestölle merkittävää asiaa, olisi tärkeää vanhusneuvoston edustajan olla lauta- ja johtokunnissa paikalla. Ojala korosti myös, että tämä koskee kaikkia lauta- ja johtokuntia ei vain sosiaali- ja terveyspuolen luottamuselimiä. Vanhusneuvostolle kuuluvat kaikki ikääntyneille merkittävät asiat, myös esimerkiksi elinympäristöasiat. Hannu Turkkinen Lempäälästä kyseli Oriveden asemasta Tampereen vanhusneuvostossa. Kysymykseen vastasi Oriveden vanhus- ja vammaisneuvoston edustaja Tampereen vanhusneuvostossa, Seppo Grönqvist. Grönqvist kertoi, että Oriveden oma vanhus- ja vammaisneuvosto käsittelee myös Oriveden kaupungin yhteistyötä Tampereen kanssa. Tuli puhe poliittisista luottamushenkilöistä vanhusneuvostojen jäseninä. Ojala kertoi, ettei Tampereen vanhusneuvostoon ole huolittu valtuutettuja, koska he istuisivat kahdella pallilla. Monella osallistuneista vanhusneuvostoista on kuitenkin kunnanhallituksen edustaja vanhusneuvostossa ja nämä vanhusneuvostot tuntuvat olevat käytäntöön tyytyväisiä. Esimerkiksi Liisa Myllyniemi Sastamalasta ei pitänyt ollenkaan pahana sitä, että vanhusneuvostossa on valtuutettuja. He vievät vanhusneuvoston asiaa eteenpäin myös valtuustossa. Ojala totesi tähän, että on tärkeää, ettei vanhusneuvosto politisoidu. Salonen lisäsi vielä, että poliitikkojen jäsenyys vanhusneuvostossa saattaa myös paisuttaa vanhusneuvoston liian suureksi. Sastamalan Pauli Mäkelä on itse molemmissa vaikuttamisen paikoissa ja vaikka hän tunnusti kokevansa joskus kaksoisroolinsa ristiriitaiseksi niin hän haluaa silti vaikuttaa molemmissa paikoissa. Myös Pirkkalassa ja Punkalaitumella kunnanhallituksesta on edustaja vanhusneuvostossa. Pekka Karppanen kertoi, että kun kunnanhallituksen puheenjohtaja istuu vanhusneuvostossa, kulkee tieto suoraan molempiin suuntiin. Salonen huomautti tähän, että kuntien kokoerot on näissä vertailuissa otettava huomioon. Samaan hengenvetoon Karppanen totesi, että oikeastaan Punkalaitumelta kuuluisi edustus Sastamalan vanhusneuvostoon, kun kerran Orivedelläkin on edustus Tampereen vanhusneuvostossa. Asia jää Sastamalan seudun pohdittavaksi. Myös Kangasalan Eino Gustafsson totesi, että Kangasalan vanhusneuvostossa pitäisi oikeastaan olla Kuhmalahden edustaja. Keskusteltiin hetki myös vanhusneuvostojen sukupuolijakaumasta. Todettiin, että laki ei osallisuus- ja vaikuttamistoimielimiä varsinaisesti koske, mutta 60/40 jakoon pyritään. Tultiin myös siihen tulokseen, että toisilla vanhusneuvostoilla tuppaa olemaan naisia enemmän ja toisilla miehiä: Tampereella esimerkiksi on miehiä enemmän, mutta Nokialla on akkavalta. Seuraavaksi nousi pieni kiista vanhusneuvoston roolista yksityisten ihmisten auttamisessa. Ojala oli alustuksessaan korostanut sitä, miten vanhusneuvoston rooli on yleinen. Ylöjärven Riihikoski taas korosti, että on hyvä auttaa myös henkilökohtaisissa ongelmissa. Joskin autan usein ihan itsenäni enkä vie asioita vanhusneuvostoon, totesi Riihikoski. Ja vanhusasiamiesjärjestelmä on kyllä hyvä, hän vielä lisäsi. Salista kuului yleistä myöntelyä vanhusasiamiesten hyödyllisyydestä. Ojala vastasi sanomalla, että jokainen voi tietysti yksityisellä tasolla auttaa jos haluaa, nyt olikin kyse vanhusneuvoston roolista. Kenties pienemmissä kunnissa on eri tavalla ihmisläheistä, huomautti Sastamalan Liisa Myllyniemi. 3

4 Riihikoski innostui tässä yhteydessä myös pohtimaan sitä tuleeko vanhusneuvosto valita edustuksellisen demokratian vaiko kansalaisvaikuttamisen perusteella. Hän itse on kuulemma tullut valituksi kylätoimikunnan kautta ja hän kokee sen hyväksi vaikuttamiskeinoksi. Ojala vastasi Riihimäelle, että osallisuuden ja edustavuuden varmistamiseksi on toki muitakin keinoja kuin jäsenyys, esimerkiksi juuri Tampereen monista erilaisista eläkeläisten järjestöistä koostuva eläkeläisvaltuusto. Ikkala Ruovedeltä totesi, että heillä vanhusneuvostoon kuuluu myös omaishoitajien ja sotaveteraanien edustajat. Kangasalan Rauno Rantalainen kertoi, että Kangasalla järjestöjen neuvottelukunta esittää jäseniä ja heillä on myös kunnanhallituksen edustaja jäsenenä. Salonen veti keskustelun yhteen toteamalla, että kokoonpanoja on monenlaisia, mutta keskeisimmät kriteerit ovat edustavuus ja vaikuttavuus. Vaikutusvaltaa ja asiantuntemusta Tuija-Leena Juutilainen, yksi Tampereen vanhusneuvoston pitkäaikaisimmista jäsenistä ja entinen puheenjohtaja, kertoi näkemyksiään vanhusneuvoston asemasta kunnallisessa päätöksenteossa. Juutilainen kertoi, että vanhusneuvostolla ei ole päätösvaltaa vaan se on asiantuntijaelin. Vanhusneuvoston tehtävä on antaa päätöksentekoon uutta näkökulmaa ja toimia ikäihmisten edunvalvontaelimenä. Vanhusneuvosto tekee ehdotuksia, tapaa päättäjiä ja poliitikkoja. Juutilainen kuvasi myös Tampereen vanhusneuvoston vaikuttamistoimintaa: mm. keväällä 2014 laatujaosto tapasi valtuustoryhmien puheenjohtajat ja puheenjohtaja kertoi kaupunginvaltuuston iltakoululle vanhusneuvoston roolista ja merkityksestä. Vanhusneuvoston vaikutusvalta kiinnosti kovasti osallistujia. Salonen valitti sitä, että vanhusneuvostolle aina vaan kerrotaan tehdyt päätökset vaikka vanhusneuvoston pitäisi olla mukana valmistelussa. Eila Virkajärvi Ruovedeltä oli samaa mieltä: - Asiat pitäisi tuoda jo alkuvaiheessa vanhusneuvostoon. Nyt tuodaan usein vain sellaiset asiat, joista tiedetään tulevan vanhusneuvostolta myönteistä palautetta. Turkkinen Lempäälästä tunnusti, että varsinkin alussa heidänkin vanhusneuvostonsa oli vähän niin kuin rakkikoirana ja sukset menivät monesti ristiin koska asiat tulivat vasta jälkikäteen vanhusneuvoston tiedoksi. Nyt kuitenkin Lempäälässä välit lautakuntaan ovat parantuneet. Työtä se kuitenkin on vaatinut ja poliittista kokemusta. Ojala Tampereelta huomautti tähän sivuhuomautuksena, että entisiä poliitikkoja toki vanhusneuvostoissa tarvitaan, mutta ei nykyisiä. Ikkala Ruovedeltä oli myös sitä mieltä, ettei ole hyvä jos vaan haukutaan päätöksiä. Pitäisi olla mukana valmistelussa, hän lisäsi. Sastamalalaiset kertoivat, että heillä eräs yksityishenkilö teki valituksen siitä, ettei vanhusneuvostoa oltu päätöksenteossa kuultu. Karppanen Punkalaitumelta keräsi taas salista tilastoa: Onko keltään kysytty sote-laista lausuntoa? Osallistujat pudistelivat päitänsä ja Salonen Tampereelta vastasi, ettei Tampereella vanhusneuvoston kuntalaistakaan antama lausunto näkynyt mitenkään kaupungin lausunnossa. Riihikoski Ylöjärveltä kommentoi tähän vanhusneuvoston vaikuttamismahdollisuusaiheeseen, että vanhusneuvostoon on kovin vaikea saada tietoa ja heilläkin laajat suunnitelmat tulevat vanhusneuvostoon liian myöhäisessä vaiheessa. Kangasalan Rantalainen oli sitä mieltä, että vanhusneuvoston aseman pitäisi olla sama kuin lautakunnan. Salonen totesi tähän kuitenkin, että silloin vanhusneuvosto ei enää olisi asiantuntijaelin vaan päätöksentekoelin eikä se olisi hyvä asia. Salonen kommentoi myös, että esittelijät eivät ainakaan Tampereella miellä missä vaiheessa vanhusneuvostoon pitäisi ottaa yhteyttä. Lautakuntavaiheessa on yleensä jo liian myöhäistä vaikuttaa päätökseen, todelliset vaikutusmahdollisuudet on vain alkuvaiheessa. 4

5 Pitäisikö virkamiehiä alkaa punaviinin voimin lobata vai millä heidät saisi oivaltamaan nämä asiat? vitsaili Salonen. Ojala huomautti, että lautakunnalla on oikeus saada tietää vanhusneuvoston kanta ennen kuin se tekee päätöksen. Juuri tästä oikeudesta informoimiseksi järjestettiin keväällä Tuija-Leena Juutilaisen alustuksessaan mainitsema kaupunginvaltuuston iltakoulu. Harvinainen kommentti kuultiin Ikaalisista: Asko Alppi kehui heidän vanhusneuvostonsa suhteita päättäjiin. Paljon on tehty jalkatyötä, mutta nyt on oppi mennyt perille. Timo Mustonen veti keskustelun tämän osuuden yhteen toteamalla, että eläkeläisjärjestöjen olisi hyvä pohtia kuntalakiin siirtymisen vaikutuksia vanhusneuvoston vaikutusvaltaan. Voisiko siitä valta lisääntyä vai onko vaikutusvalta paremmin turvattu erityislaissa? Antakaa meille mahdollisuus tehdä työmme! Lavalle nousi Tampereen vanhusneuvoston jäsen Raija Moilanen kertomaan vanhusneuvostojen toimintaedellytyksistä. Moilanen kertoi ensin itsestään, että hän oli työnsä puolesta mukana vanhuspalvelulain valmistelussa. Moilanen esitteli osallistujille vanhuspalvelulakiin liittyvää säätelyä ja suosituksia. 4 Moilanen kertoi, että nimenomaan vanhusneuvostojen toimintaedellytyksiä tarkemmin kuvaava materiaali on juuri näissä suosituksissa ja kuntainfoissa. Itse laissa toimintaedellytyksistä säädetään vain yleisellä tasolla. Nuo suositukset ja kuntainfot ovat kuitenkin edelleen voimassa ja vedottavissa siinäkin tapauksessa, että vanhusneuvostosäätely siirtyy kuntalain puolelle. Moilanen kiinnitti osallistujien huomion salissa kiertäneessä materiaalissa olevaan Tampereen vanhusneuvoston vuosikelloon. Paljon siis vaikutetaan niin virallisesti vanhusneuvostona kuin epävirallisesti jäsentasollakin. Moilasen mielestä enemmän voitaisiin kuitenkin keskittyä laajan palvelutuotannon laadun arviointiin. Salonen kommentoi Moilasen alustusta toteamalla, että kunta on suuri, tehtäväkenttä laaja eikö tuollaisessa työssä jo tule vanhusneuvoston rajat vastaan? Ylipäänsä on hyvä pohtia sitä paljonko vanhusneuvoston jäsenten odotetaan antavan vanhusneuvostotyöhön aikaa. Muu kuin kokoustyö on ilmaista, se annetaan hyvä hyvyyttään, se argumentti kannattaa kokouspalkkioista keskustellessa muistaa, lisäsi Arja Ojala. Toimintaedellytyksistä oli osallistujilla paljon sanottavaa ja vertailtavaa. Ikkala Ruovedeltä kertoi, että heillä maksataan kokouspalkkiona 30 e/kokous sekä matkakulut, ja kokoustilat tarjotaan. Sastamalasta todettiin, että heillä on käytössä sihteeri sosiaalipuolelta sekä kokouspalkkiot ja tarjoilut. Aikaansaannoksiakin Sastamalassa on: - Saimme kuntosalin ilmaiseksi kaikille 65 vuotta täyttäneille. Akaan Tuomo Huhtala valitteli, että heillä on vain neljä kokousta vuodessa ja se ei riitä mitenkään. Virtojen vanhusneuvoston sihteeri Lehtelä kipuili ajanpuutteen kanssa: vanhusneuvoston sihteerin hommia joutuu tekemään oman työn ohella eikä siihen ole varattu aikaa. Kokouspalkkiot ja kokoustilat Virroilla on kunnossa. Pirkkalan Esko Hautala kertoi, että heillä vanhusneuvostoa kohdellaan liki lautakunnan tasoisesti ja johtavat virkamiehet käyvät kokouksissa säännöllisesti. Nytkin moni vanhusneuvoston jäsen on kunnan budjettineuvotteluissa. Kangasalla asiat taas eivät ole näin auvoisesti: Eino Gustafsson kertoi, että heidän sihteerinsä on ylityöllistetty ja siksi valmistelu on yleensä vain iso nippu papereita. 4 Tämä materiaali löytyy nyt Tampereen vanhusneuvoston www-sivuilta 5

6 Toimintaedellytyksistä alustuksen pitänyt Moilanen muistutti tässä, miten tärkeää on tehdä vanhusneuvostoa tunnetuksi ja miten tähänkin tarvitaan rahaa. Ylöjärven Riihikoski on viestinnän tärkeydestä samaa mieltä: - Vanhusneuvosto tarvitsisi viestintäohjelman ja hyvät yhteydet paikallislehtiin. Mattila Pälkäneeltä kertoi kauhutarinan vanhusneuvostotaipaleen alusta: - Ensin meille ehdotettiin, että valitkaa keskuudestanne sihteeri ei meinattu edes kaupungin puolesta sihteeriä antaa! hän huudahti. Nyt Pälkäneen vanhusneuvostolla kyllä on sihteeri, matkakorvaukset, kokouspalkkiot ja kokoustilat. Virkamieskin on ihminen Tilaisuuden viimeinen puhuja oli Tampereen vanhusneuvoston esittelijäsihteeri Kirsi Nurmio. Hän kertoi esittelijäntyöstään. - On tärkeää, että valmistelee esimerkiksi lausunnon vanhusneuvoston näkökulmasta ja vanhusneuvoston oletettua kantaa seuraten, mutta että samalla tuo valmisteluun niitä esteitä ja eriäviä mielipiteitä, joita asiasta eri sukupolvilla tai esimerkiksi virkamiehillä on. Nurmio oli alustuksessaan huolissaan vanhusneuvoston jaksamisesta ja totesi, ettei vanhusneuvostoa pitäisi jatkuvasti rasittaa esimerkiksi nipottamisella toimintarahasta, kun vanhusneuvosto joka tapauksessa tekee niin paljon työtä ja suurimman osan siitä kokousten ja kokouspalkkioiden ulkopuolella. Nurmio muistutti myös siitä, miten esittelijäsihteerillä on väkisinkin kaksoisrooli kunnan työntekijänä ja vanhusneuvoston edustajana. - Tämän kaksoisroolin kanssa on vain elettävä ja joinain päivinä se on helpompaa kuin toisina, hymyili Nurmio. Erityisesti Nurmio korosti alustuksessaan sitä, miten vanhusneuvostotyö vaatii kaikilta osapuolilta kärsivällisyyttä. Pääasia, että koko ajan kehitytään ja koko ajan menee paremmin. Joka kerta, kun joku virkamies valmistelussaan muistaa kysyä vanhusneuvoston kantaa tulee riemuita, totesi Nurmio. Nurmio kertoi myös pyrkivänsä erityisesti huolehtimaan siitä, että vanhusneuvosto tekisi työtään koko laajalla tehtäväalueellaan eikä vain perinteisellä sote-alueella. Lopuksi hän vielä huomautti, että täytyy muistaa virkamiesten tekevän valmistelutyötään kuitenkin asiakkaan ja kaupunkilaisen etu mielessään. Aina tietysti ei olla ihan perille kuntalaisten tarpeista ja haluista vaikka luullaan niin. Mutta joka tapauksessa kuntalaisen etu siinä valmistelussa on mielessä, korosti Nurmio. Virkamieskin on ihminen jonkun sisar, serkku tai kaveri ja vika on yleensä järjestelmässä ei yksittäisissä ihmisissä, molemmin puolin, lopetti Nurmio alustuksensa. Nurmion alustuksen jälkeen nousi esille muun muassa kysymys siitä, miltä alalta vanhusneuvoston sihteerin kannattaisi olla. Nurmio on sitä mieltä, että on hieman vaarallista jos sihteeri on vanhuspalveluissa. Siinä tapauksessa tämän sihteerin täytyy tehdä kovasti töitä, jotta vanhusneuvosto ei liikaa keskity vain soteasioihin vaan myös niihin elinympäristöasioihin, vastasi Nurmio Nokian sihteerin Katja Uitus-Mäntylän kysymykseen. Uitus-Mäntylä kiitteli Nurmion esityksessä erityisesti kärsivällisyyden korostamista: - Vähän on alkanut hengästyttää nyt kun meillä on ihan uusi vanhusneuvosto. Hyvä kuulla, ettei kaikkea tarvitse heti alussa saada tehdyksi vaan voi edetä askel askeleelta suunnitelmallisesti. Mustonen päätti tilaisuuden hieman valittelemalla alustusten jo alun alkaen tiedossa ollutta Tampere- keskeisyyttä: - Silti tämä tilaisuus kyllä ajoi asiansa ja keskustelu eteni. Sastamalan edustajan suulla saimme kuulla kiitokset ja toiveen siitä, että vastaavia yhteispalavereita pidettäisiin jatkossakin. * Teksti: Kirsi Nurmio 6