Marja-Riitta Perttula AGRICOLA JA SE UUSI. Näytelmä yläkouluille ja lukioille

Transkriptio

1 1 Marja-Riitta Perttula AGRICOLA JA SE UUSI Näytelmä yläkouluille ja lukioille Henkilöt Mikael Agricola Turun koulun rehtori, Turun hiippakunnan piispa, suomen kirjakielen isä ja uskonpuhdistaja Birgitta Olavintytär turkulaisen porvarin tytär, Agricolan vaimo Martti Teitti Agricolan opiskelutoveri Wittenbergissä, Kustaa Vaasan poikien opettaja Paavali Juusten Suomen piispainkronikan kirjoittaja, Turun koulun rehtori, Viipurin piispa Kustaa Vaasa Ruotsi-Suomen hallitsija Martti Luther teologian tohtori, Wittenbergin yliopiston professori, uskonpuhdistaja Katarina von Bora entinen nunna, Lutherin vaimo Turun katedraalikoulun oppilaita: - Hogenskild Bjelke Nils Bjelken poika, asui Agricolan luona käydessään Turun koulua - Nils Akselinpoika Baner asui Agricolan luona käydessään Turun koulua - Arvid - Eerik - Johannes - Matias - Mauno Kisällejä ja renkejä Suomalaisten muinaisjumalia Kuoro KOHTAUKSET I Mikä se on se kirjakieli? II Agricola lähtee Wittenbergiin III Suomalaisten muinaisjumalat IV Wittenbergin satakieli V Suomi on vaikea kieli VI Suomen kieli on poliittinen kysymys VII Turun katedraalikoulussa VIII Mitä seuraa, ellei tottele kuningasta IX Se Wsi Testamenti

2 2 Musiikki alkaa. KOHTAUS I: MIKÄ SE ON SE KIRJAKIELI? Kuoro: Mikä se on se kirjan kieli, jossa kuuluu kaikkein mieli, minkä voi kaikki ymmärtää, jokainen Suomessa elävä? Onko siis suomea mää ja sää? Kuka sitä Savossa ymmärtää! Mie ja sie on Viipurin tyyliä! Kummastuttaa se Turun lyyliä. Korjaus on toki saatava tähän. Suomeksi kirjoitettu on vähän. Kirjasta kaikki voi sanaa lukea, ajatukset sanoiksi pukea, viestin voi lähettää merten taa niille kuin suomesta selvän saa. Saksassa meillä on Lutherin Martti, sieltäpä kansan kielelle startti, jokainen raamattua voi lukea, suomen kielen puihin sen pukea. Musiikki loppuu. (Tulee reportterin asuisena, ehkä suorastaan kamera kaulassa, lehtiö ja kuulakynä kädessä tai sitten 1500-luvun kronikoitsijan välineisiin varustautuneena.) Jaaha, jaaha! Täällähän se tiedotustilaisuus on? Hyvää päivää, minä olen Paavali Juusten, Suomen piispainkronikka -nimisen julkaisun toimittaja. Tänään Turun satamasta lähtee Lyypekkiin se laiva, jossa tuomiokapituli lähettää Wittenbergiin tämän Mikael Agricolan. Ei taida olla tuttuja? Pernajasta on kotoisin ja jo lapsena puhunut sekä suomet että ruotsit. Latinaahan täällä hallitsevat kaikki sivistyneet ihmiset, mutta Agricola tapailee jo kreikkaa, Uuden testamentin alkukieltä. Piispan kirjuriksi on jo kohonnut, ei siis mikään turha mies! Sanoo nyt aikovansa kääntää koko raamatun suomen kielelle. Armollinen kuninkaamme Kustaa Vaasa ja arvoisa piispamme Martti Skytte haluavat puhdistaa kirkkomme katolisesta krääsästä, ja siksi nuoria miehiä lähetetään Saksan Wittenbergiin. Siellä tohtori Martti Luther pesee kirkosta katolisia harhaoppeja niin että pesukarttu paukkuu. KOHTAUS II: AGRICOLA LÄHTEE WITTENBERGIIN Henkilöt: Mikael Agricola, Birgitta Olavintytär, Paavali Juusten, Martti Teitti (Voitynnyrit kainalossa) Tässä seison enkä muuta voi. Tuuli yltyy, ja ollaan vasta Turun satamassa. Mikä minut aina paneekin tällaisiin paikkoihin? Meriä ylittämään? Samalta tuntui kun isä lähetti minut Pernajasta Viipurin kouluun kymmenvuotiaana nassikkana. Torsbyn raikkaat tuulet vaihdoin kaupungin löyhkään. Ja entä se latinan kieli? Ankara rehtori Johannes Erasmuksenpoika pakotti minut melkein ajattelemaankin latinaksi. Mutta niin minä senkin meren ylitse pääsin.

3 3 Lue sinä papiksi, Mikael, ja opeta meitä puhumaan Jumalalle omalla kielellämme, ei meitä kukaan muu auta kuin Hän. Niin sanoi äitini. Olaus Petri käänsi Uuden testamentin ruotsiksi, niinpä minä käännän sen suomeksi. Siis ensi alkuun! Sitten on vuorossa koko raamattu. Uusi myrsky on noussut, myrsky kirkossa ja rajuilma kansan kielessä. Wittenbergiin siis! Tohtori Lutherin oppiin! Birgitta Olavintytär: Odota, Mikael! Birgitta Olavintytär! Mereltä puhaltaa, ja sinä olet ohkaisissa vaatteissa. Birgitta Olavintytär: Minä juoksin tuomaan sinulle nämä sukat, kun kuulin Lyypekin laivan lähtevän jo tänä aamuna. Saimme hyvän tuulen. Kaunista villaa ja kantapääkin vielä. Kiitos. Birgitta Olavintytär: Naantalin nunnat opettivat minut sukkaa kutomaan, kun isä vei sinne tavaroita. Ja sinä opetit minut rukoilemaan suomeksi isämeidän niin että minä voin nyt itse puhua Jumalalle vaikka olen typerä tyttö ja vaikka en osaa latinaa Opetan sinut vielä suomea lukemaankin, tyttö, kunhan palaan Wittenbergistä. Silloin minulla on jo Uusi testamentti suomeksi käännettynä. Onpa minulla nyt evästä. Tuomiokapituli antoi mukaan kaksi voitynnyriä stipendiksi, ja nyt sain sinulta vielä sukatkin. Birgitta Olavintytär: Matkalla voi kylmettyä ja saada kuolemantaudin. Siksi minä että tulisit takaisin, kun minulla on jo toisetkin sukat sinulle kantapäähän asti valmiina (Lähtee kiireesti kuin tunnustettuaan jotain salaista.) (Katsoo perään.) Nätti flikka, hankkii sukkaparilla sen, minkä toiset naiset itkemällä. Mutta ei auta Wittenbergissä jyrisee jo ukkonen uutta aikaa! (Tulee juosten.) Ehdinpäs! Kuulin vasta aamulla, että laiva lähtee. Martti Teitti, toinen Pernajan poika! Meidän matkamme ei olekaan mitään Odysseuksen harhailua, meillä on päämäärä!

4 4 Ille facit! Minä olen sen tekevä! Pitäkääpä sukankutojan nimi muistissa! Minä kyllä tiedän, miten tässä tarinassa käy, kun piispoista olen kronikan kirjoittanut. Kovin on Agricolalla heikko terveys, eikä hän ole yhtä pitkäikäinen kuin piispamme Martti Skytte. Turussa on nykyään tapana sanoa, että JOS arvoisa Martti Skytte joskus kuolee, saamme Mikael Agricolasta hyvän piispan. Sinne hyö männiit, mut ulkomail sitä meinaan miekii, ko kerran päätä on! Mut mitä sitä hosumaa, antaa Pernaja poikiin näyttää tietä, mie tuun peräs! (Huiskuttaa.) KOHTAUS III: SUOMALAISTEN MUINAISJUMALAT Henkilöt: Ilmarinen, Ukko, Ahti, Kratti, Piru, Rahkoi, Kave, Liekkiö, Hiisi, Nyrkäs, Hittavainen, Väinämöinen. Musiikki alkaa. Jumalat: Minne se Mikael kotoaan lähti? Suomessa sillä on koivu ja tähti! Ylitys meren on kova pala, ellemme me häntä suojata ala! Ilmari myrskyn ja tyynen antaa, matkamiehen Lyypekkiin kantaa. Ukon malja muistapa juoda, partaan ylitse siemaus suoda Ahdille, ken sulle silakkaa syöttää, ja Kratille, kuin sun tavaras vyöttää, ettei vieri voitynnyris hukkaan, jos vaikka Piru käy takatukkaan. Oppaanas olkoot taivahan tähdet, kun niin kauaksi kotoa lähdet. Rahkoi ja kapeet kuun vaiheet määrää, Saksankin maassa ne taivaalla häärää. Liekkiö hallitsee puskat ja puut ynnä senkaltaiset muut. Hiisi vaikuttaa metsien väkeen, ettei pääty matkasi mäkeen. Ennen Väinämöinen virret teki, että vaikenivat linnut heti. Nyt on, Agricola, sinun vuoros, säestää sua vanhain voimain kuoro, ettäs uudet virret taiten voisit käätä mepä vanhat parrat säätelemme säätä! Musiikki loppuu. Ukko: Ja muistakaa, meitä on paljon enemmänkin ja me olemme ihan oikeasti olemassa kirjoittihan Agricola meistä kaikista Psalttarin esipuheeseenkin. Ja se mikä on kirjaan präntätty, on varmasti totta! (Menevät.)

5 5 KOHTAUS IV: WITTENBERGIN SATAKIELI Henkilöt: Martti Luther, Katarina von Bora, Mikael Agricola, Martti Teitti, Paavali Juusten Kuoro: Herätkää, päivä lähestyy! Minä kuulen ihanan satakielen laulavan vihreässä lehdossa; sen laulu kaikuu vuorilla ja laaksoissa. Yö kallistuu länttä kohti, päivä koittaa idästä. Punahehkuinen aamunsarastus kulkee kautta synkkien pilvien, mistä kirkas aurinko pilkistää ja kuu painuu alas. Uusi henki herää, on ilo elää! (Hans Sachsin runon "Wittenbergin satakieli" mukaan.) (Martti Luther tulee, jäljessään Mikael Agricola ja Martti Teitti.) Martti Luther: (Toisessa kädessä vasara, toisessa mustepullo.) Näytänkö minä muka satakieleltä? Sellaiseen pukuun runoilija minut on kuitenkin pukenut. Tervetuloa pöytääni, studiosus Agricola ja studiosus Teitti Suomesta. Me kiitämme, tohtori Luther. Tämä on suuri kunnia, tohtori. Suomesta olemme, Pernajan poikia molemmat. Martti Luther: Minulla on tässä työssä nämä kaksi työkalua. Vasara ja mustepullo. Esittelen nämä työkalut aina tulokkaille. Tällä vasaralla minä naulasin ne anekauppaa arvostelevat teesit Wittenbergin kirkon oveen. Ja mustepullo. Mustepullolla minä tapaan heittää itse saatanaa, sillä se vainoaa minua yhä ja aina, kun raskasmielisyys taas iskee kimppuuni. Me olemme kuulleet, että Wartburgin linnan seinässä on aikamoinen mustetahra Eikö pitkäaikainen kilvoittelu uskonasioissa ole karkoittanut saatanan kiusauksia, tohtori Luther? Martti Luther: Voi poikani, kiusaukset lentelevät päämme päällä kuin linnut. Minä olen taistellut niitä vastaan kaikilla aseilla, mitä munkin elämään kuuluu. Ruoskin itseäni, kidutin lihaani kylmällä ja nälällä, juoksin Roomassa pyhäinjäännökseltä toiselle, mutta kaikki oli valhetta ja huijausta! Lopulta ymmärsin, että vain sulasta armosta, sola fide, minä voin saada syntini anteeksi, sellaisetkin, joita en rippituolissa edes tiedä luetella. Kaiken minä laskin Jumalan armopöydälle!

6 6 Sulasta armosta kunhan vain uskomme ja luotamme. Martti Luther: Istukaapa pöytään, studiosukset, frouvani Katarina von Bora tuo kohta illallista. Mustepullosta vielä. Ei leipä eikä viini, vaan muste, muste, on tämän uskon puhdistamisen tärkeimpiä aineita. Musteella voi kirjoittaa sanoja, lauseita, kokonaisia kirjoja, joita jokainen voi lukea omalla kielellään. Sanat, ne muuttavat maailman uudeksi. Minä olen jo aloittanut Uuden testamentin suomentamisen, arvoisa tohtori, niin että jokainen voi perehtyä pyhään sanaan parhaan järkensä mukaan. Martti Luther: Ei järjellä, nuori ystäväni, minä kammoan järkeä vaan uskoen, rakastaen, luottaen heittäytyen Hänen armonsa varaan! Niin! Ja vihaten palavasti vihaten kaikkea sitä vanhaa, minkä haluamme poistaa! Jotakin olemme uskon puhdistamistyöstä jo Turussa ja Viipurissa kuulleet ja ymmärtäneet, mutta te, tohtori Luther, varmaan suvaitsette valaista asiaa tarkemmin. Martti Luther: Pyhimysten laumat saavat kerätä luunsa ja vaipua viimeiseen leposijaansa! Paavin ja kirkolliskokousten päätöksistä ei enää tarvitse välittää, ellei niiden pohja ole raamatussa. Luostarit ovat laiskojen ja lihavien munkkien turvapaikkoja. Yksi suomalainen pappi, Pietari Särkilahti, saapui Turkuun naineena miehenä vaimonsa kanssa. Se herätti kovasti pahaa verta, mutta meissä nuorissa, papiksi kouluttautuvissa miehissä se herätti toivoa. Katarina von Bora: (Tuo ruokakulhon pöytään. Syövät keskustellessaan. ) Martti Luther: Ei raamattu avioliittoa kiellä. Itse olen entinen munkki ja naimisissa karanneen nunnan kanssa. Perhe-elämä on ihmiselle turva ja suoja. En vaihtaisi Kethaani Ranskaan enkä Venetsiaan. Parempi naida kuin palaa, sanoo Paavalikin. Martti Luther: Yksityinen kristitty on oikeassa paavin tyranniaa vastaan, jos hän nojautuu Pyhään Raamattuun! Kristityllä on vapaus lukea Sanaa omalla kielellään, ilman pappien omanvoitonpyyntisiä selityksiä. Muste ja sana! Muste ja sana!

7 7 Minä käytän apuna teidän saksankielistä Uutta testamenttianne, arvoisa tohtori Luther, mutta myös latinankielistä. Jonkin verran tietysti myös alkuperäiskieltä, kreikkaa. Martti Luther: Suomesta olemme saaneet tänne oikean kielimiehen! Kunhan vain silmäni kestävät uunin savu ja huonon kynttilän käry panevat ne kovin vuotamaan. Kirkon puhdistamisessa on paljon hyvää, mutta arvoisa kuninkaamme Kustaa Vaasa on ymmärtänyt sen niin, että hän puhdistaa kirkkomme kaikesta maallisesta omaisuudesta, ja nyt on kirkkomme kovin köyhä, niin että on mahdoton saada pyhiä kirjoja painetuksi. Martti Luther: Kirje kuninkaalle auttaa asiaa. Ja on toinenkin tie, joskin vähän pitempi. Kustaa Vaasalla on poikia, joiden tulee jatkaa isänsä hallitustyötä. Ja kun pojat aikanaan hallitsevat myös Suomea, heidän on tarvis osata myös suomen kieltä. Me voimme täältä Wittenbergistä suositella suomalaisia nuorten prinssien opettajaksi. Me kiitämme, herra tohtori. Kuninkaalla on vain kovin epämiellyttävä tapa tuomita lähimpiä avustajiaan kuolemaan. Sekä opettajan että kirjurin palkat kuuluvat hovissa olevan kovin huonot. Toivottavasti kuningas ymmärtää asiamme tärkeyden eikä pidä käännöstyötä minkään salaliiton tai eriseuraisuuden merkkinä. Ei ole tarkoitus nostaa kansaa kapinaan. Martti Luther: Kaikki käy vielä parhain päin, rakkaat studiosukset. Mutta nyt on pöytäpuheet pidetty, ja kaipaamme hiukan musiikkia. Rakas Käthe, soitatko taas kitaraa? Saako olla lisää viiniä, hyvät studiosukset? Musiikki alkaa. Katarina von Bora: Pane reppuusi kala ja leipäsi tähde, kivikujalta vihreelle niitulle lähde. Rastaan laulua kuuluu jo lehvistön alta, kiuru huilua soittaa sulle taivahalta. Ruohot vihannat niitulta allesi taita, puron rannalle sijasi lempeä laita. Kiitä Luojaasi, ken tämän kaiken on luonut, sulle, ihminen, lahjansa rikkaat on suonut. Musiikki loppuu.

8 8 Ovatpa Suomen pojat päässeet kuuluisaan pöytään. Paljon on vielä Mikaelilla työtä, vaikka ahkera mies onkin. Kunpa silmät vain kestäisivät. Heikko terveys, heikko terveys! Minä kirjoitan jälkimaailmalle muistiin nämä tohtori Lutherin pöytäpuheet, ko mius on hiuka historioitsijankii vikkaa ja viel nähhää tuos pöyväs tämä Viipuri poikakii sanokaa vaa miun sanoneen! KOHTAUS V: SUOMI ON VAIKEA KIELI Henkilöt: Mikael Agricola, Martti Teitti, Paavali Juusten Musiikki alkaa. Uudissanajenkka Kuoro: Alku aina hankala, mut lopus seisoo kiitos, uusien ja murresanain hyvin tehty liitos: ylkä neitsyen kirkkohon vei, siinä kuulleltu mettistä ei! Esipuhe, esimerkki, esimies ja rippu, Hämeen poika varmaankin kärryiltä jo tippu, pääkaupunkiin matka kun vei, omatuntokin unhoittui, hei! Mielivalta, muistomerkki, väkivalta, oinas, muukalainen, kokoapa visusti sun roinas! Tästä kirjast et tolkkua saa, tämä kieli on Suomeni maan! Musiikki loppuu. (Istuu kirjoituspulpettinsa ääressä käännöstyössä, ympärillä liuta paksuja kirjoja. Kirjoittaa. Teksti tulee fraktuuralla näkyviin seinälle.) Teksti: Temen Maan kieli oli ennen neite aicoija, iuri wähe, ia lehes ei miteken kirioisa eli pockstauisa prucattu taicka harioitettu. Sulkani on teroitettu, mutta hankala tämä alku on. Tähän saakka olen kirjoittanut latinaa ja puhunut suomea. Nyt pitää kirjoittaa suomea. Sanojakin pitää sepittää. Siis: Temen vai tämän maan kieli oli ennen näitä aikoja, juuri vähä vai vähän ei, kyllä Turussa sanotaan vähä ja juuri latinassa ei käytetä ollenkaan j- kirjainta, niinpä kirjoitan iillä, vaikka se kyllä pitää lukea jiillä: ` juuri` ja `ja`. Lähes ei mittää mitään kuulostaa paremmalta, mitäkään voisi olla hyvä kirjoitetun kielen muoto kirjois kirjoisa molempia kuulee eteläisessä Suomessa. Puukstaavisa pruukattu ei tarvittu kotona koskaan semmoista sanaa kuin puukstaavi, kun

9 9 kumpikaan osannut lukea, ei äiti eikä isä. Pruukaamisen kyllä ymmärtää jokainen Turun puolessa asuva. Latinasta tietysti pitää ottaa mallia mahdollisimman paljon, onhan sitä kirjoitettu jo meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen aikoina. (Tulee.) Herran rauhaa, Mikko! Toin lisää kynttilöitä ja paperia. Oletko syönyt tänään mitään? Terve, Martti! Toisen voipytyn pohja haiskahtaa kovin pahasti, vaikka voissa oli hyvä suola. Sanassa kehotetaan katsomaan taivaan lintuja, jotka eivät kylvä eivätkä niitä, ja kuitenkin Taivaallinen Isä ruokkii ne. Meidät suomalaiset Hän on tainnut unhottaa. Minulla on leipää ja makkaraa. Oluttakin on. Miten kääntäminen sujuu? (Syövät puhuessaan.) Miten voi kääntää pyhää tekstiä, kun ei suomessa ole sopivia sanoja? Selvää on, että täytyy käyttää Varsinaisen Suomen kielimurretta, siellähän emäkirkko ja piispanistuin ovat, vaikka hädän tähden otan sanoja muistakin murteista. Niinpä minä kirjoitan ehtoo ja nisu ja hyljätä ja murhe ja oikia ja ohra ja aura ja pelvotoin. (Seinälle kalvolla.) Niin, Viipurin puolessa kirjoitettaisiin ilta ja vehnä, hylätä, mureh, oikia, nii-in, ja atra ja pelvoton - ilman tuota iitä tietysti. Kyllä minä olen käyttänyt kotopuolenkin sanoja. Viipurissa puhuttiin nokuliaisista nokkosta tarkoittamassa; äiti sytytti tulen tottoon eikä valkiaa pesään; vaihtelun vuoksi olen kirjoittanut myös ilta ja kesä. Äitiä kutsun joskus emäksi. Mutta mitäs sanot tästä: Frouva katseli klasin läpitse, kun falski fursti osti puodista flaskun viinaa kryydillä. On siinä savolaisilla ihmettelemistä! Miten suomalaisen suu yleensäkään saa tuon äffän ulostoimitettua. No, Gutenbergilla on kaksikymmentäneljä kirjasinta kirjapainossaan, ja niitä voi siis suomenkin sanoissa käyttää. Mutta yhtäpä Gutenbergilla ei ole! Kun pitää kirjoittaa `sydän` ja `kedolla`(ääntää d:n spiranttina, kuten englannin the) ja kun kuuntelet Turun puolen ihmisten puhetta, ei semmoista merkkiä kirjanpainajalla ole. Sydän! Kedolla! Tosi on!

10 10 Minä lainasin ruotsalaisten deen, vaikka se ei ihan turkulaisen puhetta vastaa. Toisinaan merkitsen sen kumppaniksi hoon, jos se auttaisi asiaa. Siis: sydhen ja kedolla.(kirjoittaa.) Miltäs tämä näyttää? Selvä kuin pläkki! Luomakunnan elikoiden nimet tuottavat kanssa pulmia. Tuntuvatko hyypiö ja toukomettinen tutuilta? Hyypiö tuntuu lähimain kummitukselta, mutta eikös se ole jokin lintu? Toukomettinen ei ainakaan ole mehiläinen, vaan kyyhkynen. Huuhkajaa sanotaan myös hyypiöksi! Mutta tunnetkos sellaisia ulkomaan eläviä kuin jalopeura, valaskala ja lohikäärme, kaikki Pyhässä Raamatussa? Tuttuja ovat! Hyvät sanat olet keksinyt. Kun Daniel joutui jalopeurain luolaan, se tuntuu hiukan oudolta, kun peuralla on on sorkat ja sarvet eikä se raatele ihmistä niin kuin jalopeura. Saisipa vain joskus nähdä moisen otuksen! Taivas mokomalta varjelkoon! Entäpä sitten lohikäärme? Etupää lohta ja häntä käärmettä vai toisinpäin? Sen voisi nähdä Aurajoen Kukkarkoskessa. Se kuuluu siellä vartioitsevan aarrearkkua. Lohikäärmeitä on muuallakin kuin Pyhällä maalla. Minä haluaisin nyt kumminkin nähdä semmoisen otuksen kuin kuninkaamme Kustaa Vaasa. Olen kirjoittanut hänelle kirjeen ja pyytänyt opintoapua. Rahat ovat lopussa, voit syöty ja sukissa reikiä. Kuningas ei suvaitse minulle vastata. Osasitko valita sanasi oikein? Puoli paperia kului majesteetin imarteluun. Mainitsin hänet tieteen ja taiteen suureksi ystäväksi puhdasta oppia unhottamatta. Kirjoitin, ettei mikään levitä suuren ruhtinaan mainetta enempää kuin se, että hän on suopea niille köyhille raukoille, jotka eivät opiskele omaksi, vaan isänmaansa hyödyksi. Ja sanoit kääntäväsi Uutta testamenttia suomeksi?

11 11 Sen mainitsin. Tieteestä ja taiteesta tämä barbaarikuningas ei välitä pennin vertaa, ellei hänelle ole siitä rahantuloa. Kuninkaan oma koulutie päättyi lyhyeen. Opettaja oli antanut hänelle kunnon selkäsaunan, jolloin prinssi otti tikarinsa ja iski sen ei sentään opettajaansa vaan käsillä olevaan koulukirjaan ja toivotti maisterin paholaisen tuuttiin. Pajunköyttä minä kuninkaalle laskettelin, mutta se on pakko ja maan tapa, kun ylhäisiä lähestytään. Viisaan hallitsijan täytyy ymmärtää, että Pyhän Kirjan kääntäminen edistää hänenkin asiaansa. Kyllä se kuulee suomen kielen, joka ymmärtää kaikkein mielen. Meidän laiskoille papeille minun täytyy kyllä vääntää oma oppikirja alkeista lähtien semmoinen aa, bee ja cee! Välillä minua huvittaa, kun sinun pitää keksiä ihan uusia sanojakin, kun murteissa ei kaikille käsitteille ole mitään ilmaisua. Miten kieli on voinut tulla toimeen ilman sellaisia sanoja kuin vaikka esimerkki, korkeakoulu, maanjäristys, väkivalta tai pääkaupunki? Mitä huvittavaa sinä niissä näet? Minä päinvastoin kuvittelen jo mielessäni kristillisen lukijan taivastelemassa tekstini outoutta ja kamaluutta. Sinä olet ihan kuin pakanuudenaikainen epäjumala Väinämöinen. Siltähän puuttui myös sanoja, joita tämä vaka vanha lähti kyselemään vainajilta, mutta putosikin jättiläis-vipusen mahaan. Se minua huvittaa! Kunpa armoton Kustaa Vaasa ei hotkaisisi minua mahaansa! Mutta nyt on saatava omaankin mahaan jotain täytettä! Mennään! Musiikki alkaa. Kaksi vaihtoehtoista laulua tai räppiä. Kuoro: Vieraalla maalla kaukana mua kurjuus vaivaa ankara. Jo loppui raha, ruokani, pois riemumieli pakeni. Maanpakoa on elämän, ja sorrun nöyryytyksessän. On pappisarvon mennyt, oi, ken vain mun vangiks viedä voi.

12 12 Jos huovi oisin, sotisin, jos rosvo, saaliin tappaisin. - En rosvo oo, en sotilas: vain köyhä ylioppilas. En munkiksikaan kelpaa ma, ja erakoks en uskalla. Viel kerjäämistä häpeilen, ja työtä tehdä jaksa en. Oi kurjain avunantaja, omilles lohdun kantaja! Myös minut luokses pelasta, kirvoita kuolon kahleista. Vaihtoehto: Kerjuulaulu On täältä pitkä matka kotikoivun alle, ei nouse tutun tähden loiste taivahalle. Ei tänne tunnu äidin uutisleivän tuoksu, on pitkän pitkä vielä opintieni juoksu. On loppu raha, on tyhjä siis myös maha, povessa studentin vain musta mieliala. Nyt pyydän porvarilta kynttilää ja leipää, muutoin nuuhkia saan pelkkää leivän reikää. Nyt pyydän porvarilta kynttilää ja leipää, muutoin nuuhkia saan pelkkää leivän reikää. Musiikki loppuu. Tässä taas Suomen piispainkronikan toimittaja. Huonosti on, huonosti on Suomen kirjakielen isällä asiat. Maha kurisee, silmät vuotaa. Agricola on tiemmä lähettänyt jo toisen kerjuukirjeen kuninkaalle, kun ensimmäiseen ei tullut mitään vastausta. Sama virsi uudestaan, nyt på svenska, jotta majesteetti korkeimman henkilökohtaisesti olisi pystynyt sen lukemaan. Pani vielä pienen kirjankin lahjaksi nuorelle prinssille, sille Eerikille, joka sitten aikamiehenä istui Turun linnassa vangittuna pitkät tovit. Ei vastausta. Kustaa Vaasan pullea kukkaro ei aukene. Suomen kielen kysymys taitaakin olla poliittinen kysymys! Mutta siitä myöhemmin! On siinä Agricolassa hengen paloa! Taitoa ja sitkeyttä! Oli mite tahhaa, tämä poika lähtöökii ulkomail ja mie hoian asjat kuninkaisii paremmi! KOHTAUS VI: SUOMEN KIELI ON POLIITTINEN KYSYMYS Henkilöt: Kustaa Vaasa, Mikael Agricola, Paavali Juusten Sieltä hänen armonsa tuleekin.

13 13 Hoo, me olemme Kustaa Vaasa, Ruotsin ja Suomen kuningas. Loput arvonimemme ovat präntättyinä tässä pergamenttirullassa. Itse emme jaksa niitä aina luetella, mutta alamaiset saavat ne kyllä kovassa kallossaan alati muistaa. Julkisuudessa, mediassa, armollinen hallitsija ryhtyi käyttämään majesteettimonikkoa, kun oli hajottanut unionin. Ja hyvällä syyllä. Valtamme laajeni kuin paavillinen rutto Roomasta. Mutta näin yksityisesti voin kyllä joustaa. (Nyökkää nöyrästi. Kirjoittaa muistiin. Kumartaa ja lähtee.) Se tohtori Lutherin aloittama uskonpuhdistus on minua kovasti auttanut. Milläs minä, köyhä mies, olisin maksanut tykit, laivat, hevoset ja miehet, joilla minä valtani loin, ellei tätä uskoa ja etenkin kirkkoja olisi puhdistettu turhasta roinasta. Tohtori Martin neuvojen mukaan minä tyhjensin kirkot ja luostarit kullasta ja hopeasta. Vapautin papit suurten maaomaisuuksien sijasta pohtimaan sijaansa taivaassa, jonne kuuluu olevan varsin ahdas portti, jos sinne tavaran kanssa pyrkii. Nyt saavat saarnata sanaa ihan puhtaina poikina. Molemmat voipyttyni, tuomiokapitulin minulle myöntämät stipendit, ovat jo aikaa olleet tyhjät.. Nälässä ja vilussa on evankeliumin ilosanomaa ikävä kääntää. Kaikessa hyvässä on noita arveluttavia reunaehtoja. Luther vaatii, että jokaisen pitäisi voida lukea raamattua omalla kielellään. Majesteetti, olen lähestynyt teidän armoanne tässä kääntämisasiassa jo kahdesti. Majesteetti ei ole suvainnut vastata. En minä ymmärrä, mitä vitsiä on kääntää pyhää sanaa suomen kielelle, jos se nyt niin jaloon tarkoitukseen edes soveltuu. Ja jos sitä ei käännetä, eivät suomalaiset pääse koskaan ilman välikäsiä osallisiksi Jumalan sanasta ja Hänen armostaan. Ei meillä muuta ole, kun kova paikka tulee. Venäläiset ovat alituinen uhka, nälkä ja halla ovat vakituiset vieraamme. Minä en voi tietää, mitä te suomalaiset puuhaatte sen mahdottoman meren takana. Vähäpuheista kansaa, silmät pälyilee pitkin seiniä.

14 14 Kansa puhuu suomea, esivalta ruotsia. Suhteet paranisivat, kun on yhteinen kieli myös maallisissa asioissa. Kumpikin osapuoli pitää sopimukset, kun ne on täsmällisesti präntätty paperille kielellä, jota kansa ymmärtää. Luottamus hallitsijaan kasvaa. Agricola puhuu kyllä asiaa, mutta kirjan painattaminen maksaa. Minä olen köyhä mies. Eikö sieltä Turun tuomiokapitulin ja seurakuntien arkuista sen vertaa löydy? Teidän majesteettinne on jo kopistellut arkut moneen kertaan. Suomi on tyhjä maa. No niin, no niin, katsotaan, katsotaan. Minä nimitän nyt aluksi maisteri Agricolan Turun koulun rehtoriksi. Hän saa kasvattaa hoviin kunnollisia kirjureita ja sanan puhtaana pitäviä pappeja. Kiitän nöyrimmästi. Toivon, että majesteetti pitää mielessään myös Vesteråsin valtiopäivien hyvät päätökset. Niistä minua ei jonkun köyhän maisterin tarvitse muistuttaa! (Menee närkästyneenä.) KOHTAUS VII: TURUN KATEDRAALIKOULUSSA Henkilöt: Mikael Agricola, oppilaita (mm.eerik, Matias, Johannes, Mauno, Arvid, Nils Akselinpoika Baner, Hogenskild Bielke), kisällejä ja renkejä, Paavali Juusten Oppilaat: (Tulevat halko kainalossa, kynttilä taskussa.) Kisällit ja rengit: (Vaanivat koululaisia, osalla seipäät.) Johannes: Kauhea kylmä ja pimeä. Pelottaa. Arvid: Onko kellään leipää? Nils Baner: Tässä. Hogenskild Bielke: Tästä saat minultakin.

15 15 Matias: Sanovat opin saunaa autuaaksi, mutta kylmä siellä on kuin ryssän helvetissä. Nils Baner: Ei nämä halot kauaa huonetta lämmitä. Eerik: Lämmittääpä rehtorin patukka ainakin minun kynsiäni, kun minulla on niin kova pää. (Kisällit ja rengit ryntäävät koulupoikien kimppuun tai ainakin uhkailevat.) Kisälli 1: Pehmitetäänpä vähän sitä kovaa päätä. Hogenskild Bielke: Te suomalaisjullit ette meille ruotsalaisille ikinä pärjää! Renki 1: Varros vaan, hienohelma, kun pääsen kimppuusi! Kisälli 2: Terve, te tyhjäntoimittajien sakki! Matias: Pitäkää puolenne, pojat! Renki 1: Kirjatoukat, ette osaa edes hevosta kengittää! Eerik: Itse olette tyhmiä kuin aasit! Kisälli 3: Siitä saat, latinanlukija! Johannes: Auta minua, Niilo! Renki 1: Parkuu, rääpäle! Arvid: Kyllä minä sun selkäs pehmitän! Renki 2: Näkis vaan! Renki 1: Vetäkää hameet päällenne, ämmät!

16 16 (Tulee. Kilistää kelloa tunnin alkamisen merkiksi, läimäyttelee ehkä patukalla pahimpia riehujia.) Mikä meteli täällä on? Lopettakaa heti! Kyllä minä teidät kisällit tunnen. Panetan vielä jalkapuuhun kirkon eteen jokaikisen. Pojat, sisään sieltä! Musiikki alkaa. Kuoro: (Oppilaat esim. räppinä) Opin sauna autuas aina, koska vitsoil vihdotaan. Ei sairastu siit saunasta, vaik kylmässä kylvetään. Opin totta, karttain kohta tavoi taitamattomii. Vaik on lyöty, siit on hyöty: seuraa taito ja toimi. Musiikki loppuu. Oppilaat: (Panevat halot pinoon, ottavat kynttiläänsä valon rehtorin kynttilästä, istuutuvat lattialle.) Millä tavalla päivä päättyy, kun se aamulla tappelulla alkaa? Aloitamme hartaudella. Näin teidän pitää rukoileman: Isä meidän, joka olet taivaasa. Pyhetty olkoon sinun nimes. Lähestulkoon sinun valtakuntas. Olkoon sinun tahtos niin maasa kuin on taivaassa. Anna meille tänä päivän meidän jokapäivänen leipäm. Ja anna meidän syntimme anteeksi niin kuin me meidän velallisillem annamme. Ja älä johdata meitä kiusaukseen. Mutta päästä meitä pahasta. Sillä että sinun on valtakunta, ja voima, ja kunnia iankaikkisesta iankaikkisehen. Aamen. Kerrataan alkuun vähän tähtitiedettä. Miten kuuluu tammikuun kalenteriruno? Mauno: (Lopottaa ulkolukuna.) Minun nimeni on tammikuu, kahtaalle on pää ja suu. Minussa vuosi loppuu ja alkaa. Syö, juo ja ja hakkaa hakkaa Eerik: Laiskaa koulupoikaa! Halkoja hakkaa, Mauno. Mauno: halkoja hakkaa. Kylve ja kaikkea muuta tee, mutta verta älä jalasta laske. Tässä kuussa pitää syödä (niin sanoo al-mansur) inkivääriä, pippureita, kalmojuurta ja

17 17 neilikkaa sekä juoda hiukan laimentamatonta viiniä mutta ei hunajaa. Pään suonesta ei pidä iskeä verta, mutta hätätapauksessa voi iskeä maksasuonta. Eerik ja Matias: (Näyttelevät ja ilveilevät kalenterin tekstin mukaan.) Matias: Mistäs meille viinit ja pippurit? Matias! Sinä lokasäkki ja matojen eväsruoka! Miten määrätään ajastajan kierrossa pääsiäisen paikka? Matias: Eeeh tuota eikö se ole präntättynä rehtorin kalenteriin? Kuinkas vastaat Herran tuomiolla, Matias, ettäs aikas kulutat laiskuudessa? Nils Baner: Pääsiäistä vietetään kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina. Niin. Dies diem docet. Päivä päivää opettaa! Sitten latinan grammatiikkaa. Tänään opetellaan latinan akkusatiivilla järjestyvät prepositiot. ( Voidaan esittää myös vaikka rivitanssin askelin.) Ante, apud, ad, adversus; Oppilaat: ante, apud, ad, adversus; circum, circa, citra, cis; Oppilaat: circum, circa, citra, cis ; erga, contra, inter, extra; Oppilaat: erga, contra, inter, extra; infra, intra, iuxta, ob ; Oppilaat: infra, intra, iuxta, ob;

18 18 penes, pone, post ja praeter ; Oppilaat: penes, pone, post ja praeter ; prope, propter, per, secundum ; Eerik: Persecundum! Hihihi! Oppilaat: prope, propter, per, secundum; supra, versus, ultra, trans. Oppilaat: supra, versus, ultra, trans! Sitten vielä kerran laulaen. Repetitio est mater studiorum. Musiikki alkaa. Prepositiovalssi Oppilaat: Ante, apud, ad, adversus, circum, circa, citra, cis, erga, contra, inter, extra, infra, intra, iuxta, ob, penes, pone, post ja praeter, prope, propter, per, secundum, supra, versus, ultra, trans. Musiikki loppuu. Sehän meni hyvin! Lopetetaan tähän. Menkää älkääkä tapelko kisällien kanssa! Oppilaat: Hurraa! (Lähtevät.) Nils Baner: Kääntääkö rehtori taas sitä Uutta testamenttia? Sitähän minä, poikani. Nils Baner: Voisiko rehtori lukea sitä hiukan ääneen?

19 19 Luen tästä Korinttolaiskirjeestä." Jos minä ihmisten ja enkelien kielillä puhuisin eikä olisi minulla rakkautta, niin minä olisin kuin helisevä vaski taikka yksi kilisevä kulkuinen. Ja jos minä profeteerata taitaisin ja kaikki salaisuudet tietäisin ja kaiken tiedon ja minulla olisi kaikki usko, niin että minä vuoret siirtäisin, eikä olisi minulla rakkautta, niin en minä mitään olisi. Ja jos minä kaiken tavarani kuluttaisin köyhien ravinnoksi ja jos minä antaisin minun ruumiini poltettavaksi eikä minulla olisi rakkautta, niin ei se olisi minulle yhtään tarpeellinen." (Teksti näkyy seinällä fraktuuralla kirjoitettuna.) Birgitta Olavintytär: (On lukemisen aikana ilmestynyt ovenpieleen. Pitelee selkänsä takana sukkaparia.) Nils Baner: Minä ymmärsin jo suomea aika hyvin. Se oli kaunista. Jumalan Pyhä sana on. Siksi minä haluan, että jokainen voisi sitä itse omalla kielellään lukea. Menehän nyt. Nils Baner: (Menee.) Birgitta Olavintytär! Jumal antakoon! Birgitta Olavintytär: Herran rauhaa, maisteri Mikael! Miten voit, Birgitta Olavintytär, ja ovatko terveinä äitisi ja isäsi, porvari Olavi? Birgitta Olavintytär: Kaikki olemme terveitä, Jumalan kiitos. Anteeksi maisteri, jos tulin häiritsemään, mutta en voinut olla kuuntelematta, kun te luitte niin kauniita sanoja. Et sinä häiritse, et ollenkaan. Eikä sinun tarvitse minua teititellä eikä maisteriksi tituleerata. Itse asiassa ajattelin juuri sinua, kun luin. Sanat ovat Uudesta testamentista, Paavalin kirjeestä korinttolaisille. Kun minä käänsin tätä suomeksi, Birgitta, minä tunsin, että vaikka minä hallitsisin kaikki sivistyneen maailman kielet, en minäkään ole mitään ilman rakkautta. Birgitta Olavintytär: (Katse maahan luotuna, tökkii kenkänsä kärjellä lattiaa.) Niin kyllä minäkin olen ajatellut maist sinua. (Kiireesti.) Kudoin sinulle taas sukat, kun entiset ovat tietysti rikki.(ojentaa sukat.) Kun ei sinusta kukaan huolehdi.

20 20 Ja isä ja äiti käskevät sinun tulla taas meille lukemaan sitä, mitä olet kääntänyt. Enkä minäkään osaa vielä oikein hyvin lukea Kiitos, Birgitta, nämä ovat yhtä lämpimät kuin ajatuksesi. Minä tulen mielelläni lukemaan kanssasi. Minulla on tärkeää asiaa isällesi ja äidillesi. Niin mitä ajattelet, Birgitta, jos minä pyydän sinua huolehtimaan sukistani koko loppuelämän? Minä huolehtisin puolestani meidän jokapäiväisestä leivästä Birgitta Olavintytär: Minä olen varronnut sinua niin kovin Wittenbergistä. Kyllä äiti ja isä varmaan suostuvat Ja minä haluaisin vielä oppia lukemaan. Minä olen rukoillut Jumalalta aviopuolisoa, ja Hän on nostanut silmieni eteen aina Birgitan silmät. Mennään! (Menevät.) KOHTAUS VIII: MITÄ SEURAA, ELLEI TOTTELE KUNINGASTA Henkilöt: Paavali Juusten, Mikael Agricola, Kustaa Vaasa (Tulee kapsäkki kädessä.) Jälleen Turussa ja maisterinpaperit kainalossa! Täällähän on kaikki kunnossa, vaikka koko koulutupa paloi pari vuotta sitten. Agricola on pannut rehtorina toimeksi! Arvoisa piispamme Martti Skytte ei vain kuole - vaikka ukko on jo lähes yhdeksänkymmenen (kateellisena) ja huhutaan Agricolan havittelevan hänen virkaansa. Käytännössä hän sitä jo hoitaakin, mutta sanonpa vaan, että piispanhiippa on päässä vasta kun kuningas Kustaa Vaasa on armossaan niin päättänyt. Mie se vain olen virkaa vailla. (Istuu rehtorin tuoliin.) Mikäpäs tässäkii ois istuskelles Terve, Juustenin poika! Sait opintosi päätökseen, kun en suostunut lähettämään sinua Tukholmaan kuninkaan palvelukseen kesken kaiken. Sielläpä minä nytkin varmaan olisin prinssien opettajana Martti Teitin jälkeen. Rauha hänen muistolleen. Hän oli suuri apu suomennostyössäni. Sinultahan on ilmestynyt suomeksi jo kaksi kirjaa, tämä ABCkiria ja Rucouskiria. Miten silmäsi ovat kestäneet, ja muutenkin, kun tuo terveys ei ole sinulla ollut niitä vahvimpia?