LEIKKAUS- POLITIIKKA: EMME OLE KAIKKI SAMASSA VENEESSÄ

Transkriptio

1 012 Peruste # aluepolitiikka LEIKKAUS- POLITIIKKA: EMME OLE KAIKKI SAMASSA VENEESSÄ michael kitson, ron martin ja peter tyler Oxford University Press Alkuperäinen artikkeli Austerity: we are not all in it together (Michael Kitson, Ron Martin ja Peter Tyler) on julkaistu Oxford University Pressin blogissa: (2014) Käännös on julkaistu Oxford University Pressin luvalla. Tekstiä ei saa uudelleenjulkaista ilman Oxford University Pressin lupaa.

2 Leikkauspolitiikka: Emme ole kaikki samassa veneessä 013 urooppaa koettelee Kreikan tragedia, Yhdysvallat painiskelee Teekutsuliikkeen kanssa ja Isoa- Britanniaa rasittavat vyönkiristyspolitiikan taloudelliset seuraukset. Puheenvuorot keskittyvät budjettialijäämiin, julkisten menojen leikkauksiin ja siihen, kuinka olemme kaikki samassa veneessä. Mutta me kaikki emme tietenkään ole oikeasti samassa veneessä. Vyönkiristyspolitiikka vaikuttaa hyvin epäsuhtaisesti. Koko sotkun aiheutti rahoitussektori, sitä motivoiva ahneus ja toiminta vapaiden markkinoiden oletuksen suojissa. Seuraukset saavat kuitenkin tuntea nahoissaan köyhät, työttömät ja muut huono-osaiset ihmiset. Tämä eriarvoisuus vaikuttaa eri tavoin Ison-Britannian, Euroopan ja Yhdysvaltojen eri alueisiin. Kriisi sai alkunsa 1980-luvulla rahoitusmarkkinoiden vapauttamisesta. Se johti kotitalouksien räjähdysmäiseen velkaantumiseen, jota siivittivät omaisuusarvojen kohoaminen asunto- ja osakemarkkinoilla, Kiinasta ja muualta Kaukoidästä tuodut halpatuotteet sekä ylisäästäminen Kiinassa, Japanissa ja öljynviejämaissa. Sääntelystä vapautettu globaali talousjärjestelmä kehitti entistä luovempia keinoja rahantekoon. Näihin aikoihin monilla kehittyneillä mailla oli kasvava rakenteellinen kauppavaje, kun taas muiden (Kiinan, Japanin ja öljynviejämaiden) talous oli rakenteellisesti ylijäämäinen. Ensin mainitut siis kuluttivat jatkuvasti enemmän kuin tienasivat, kun taas jälkimmäiset tienasivat jatkuvasti enemmän kuin kuluttivat. Tämä toimii vain, jos alijäämäiset valtiot voivat lainata tai myydä omaisuutta. Ja näin siinä kävi. Globaali talousjärjestelmä kehitti yhä kekseliäämpiä tapoja kierrättää varoja ylijäämäisiltä valtioilta rahoittaakseen alijäämäisten valtioiden kulutustottumuksia. Se keksi myös uusia keinoja siirtää varallisuuden (maan, kiinteistöjen ja yritysten) omistusoike- PUHEENVUOROT KESKITTYVÄT BUDJETTIALIJÄÄMIIN, JULKISTEN MENOJEN LEIKKAUKSIIN JA SIIHEN, KUINKA OLEMME KAIKKI SAMASSA VENEESSÄ. MUTTA ME KAIKKI EMME TIETENKÄÄN OLE OIKEASTI SAMASSA VENEESSÄ. VYÖNKIRISTYSPOLITIIKKA VAIKUTTAA HYVIN EPÄSUHTAISESTI.

3 014 Peruste # Anssi Ylirönni Matalien vesien sukeltaja

4 Leikkauspolitiikka: Emme ole kaikki samassa veneessä 015 Anssi Ylirönni Alakerran muukalaiset (tussi, A3) 2011 uksia alijäämäisten maiden kuluttajilta ylijäämäisten maiden säästäjille. Velalla kustannettu kulutusbuumi on kuitenkin riippuvainen siitä, että velalliset maksavat velkansa. Kun kävi ilmi, ettei niin tulisi tapahtumaan, riskisijoittamisen, vivuttamisen ja luottamuksen varaan rakennetun globaalin talousjärjestelmän perustukset alkoivat murentua. Kuten Keynes havaitsi jo vuonna 1936: Kun maan pääoman kehityksestä tulee kasinotoiminnan sivutuote, asiat on todennäköisesti hoidettu huonosti. Ja kun kasino meni konkurssiin, julkinen sektori tuli hätiin pelastamaan pankit ja estämään talouksien syöksymisen vapaapudotukseen. Valtion rahankulutuksen lisääminen ja budjettivajeiden kasvattaminen oli tarpeellista ja tärkeää. Mutta nyt hallitukset ovat lähes kaikkialla aloittaneet tai aloittamassa ohjelmia julkisen kulutuksen leikkaamiseksi ja supistamiseksi sellaisella mittakaavalla, jollaista ei ole nähty vuosikymmeniin. Julkisten palveluiden tukeminen, julkiseen infrastruktuuriin sijoittaminen ja rahan käyttö hyvinvointiin ovat kaikki joutuneet huomattavien leikkausten ja vähennysten kohteeksi sekä keskus- että paikallishallinnon tasoilla. Hallituspiireissä keskustellaan nyt innokkaasti uudesta strategiasta talouden

5 016 Peruste # ISOSSA-BRITANNIASSA HALLITUKSEN LINJAUKSET KOETTELEVAT ENITEN TYÖIKÄISIÄ MATALAPALKKAISIA TALOUKSIA. JULKISTEN MENOJEN LEIKKAAMINEN NÄYTTÄISI VAIKUTTAVAN MAANTIETEELLISESTI SITEN, ETTÄ JULKISEN SEKTORIN TYÖMAHDOLLISUUDET VÄHENEVÄT ERITYISEN VOIMAKKAASTI MONILLA BRITANNIAN ALUEILLA, JOIDEN TALOUS ON HISTORIALLISESTI OLLUT HEIKOIN JA JOTKA OVAT JO KÄRSINEET ENITEN TAANTUMASTA. tasapainottamiseksi valtion koon pienentämisestä ja yksityisten markkinoiden laajentamisesta. Valtionvelan pienentämistä pidetään näissä keskusteluissa keskeisenä keinona, jolla voitaisiin palauttaa valtioiden taloudellinen riippumattomuus, ehkäistä velkojen maksamatta jääminen, rauhoittaa rahoitusmarkkinoita, torjua velkakirjamarkkinoiden uhkia ja käynnistää talouskasvu uudelleen. Tunnuslauseena on vaurauden palauttaminen vyönkiristyksellä. Eräät merkittävät kriitikot ovat kyseenalaistaneet strategian esittämällä, että valtioiden budjettien merkittävät ja äkkinäiset leikkaukset saattavat vain pitkittää taantumaa elpymisen sijaan. Valtioiden tulisi kuluttaa tiensä pois taantumasta ja huolehtia budjettivajeista vasta myöhemmin: kasvu auttaisi pienentämään budjettivajeita. On tärkeää huomata, että nousukaudesta taantumaan vajoamisen negatiiviset talousvaikutukset eivät ole taantumasta kärsivissä maissa koetelleet tasapuolisesti koko väestöä. Jotkut ihmiset joissakin paikoissa ovat joutuneet kestämään suhteettomasti enemmän kuin muut. Näin tapahtui erityisesti silloin, kun talouskriisin seuraukset alkoivat tuntua, mutta jakautuminen kertoo myös valtionvelan vähentämiseen tähtäävien talouskuritoimenpiteiden vaikutuksesta. Talouskriisin alkuvaiheessa huomio kiinnittyi Euroopassa siihen, miten kriisi vaikuttaisi työllisyyteen rahoitusalalla. Tämänkaltaiset työt ovat perinteisesti keskittyneet Euroopan maiden vauraisiin osiin ja niissä oletettiin näkyvän merkittäviä vaikutuksia. Nyt on kuitenkin selvää, että pankkijärjestelmää kriisin kehittyessä koetelleen luottolaman vaikutus on iskenyt raskaasti teollisuuden ja monien perinteisten palvelualojen työllisyyteen. Asunto- ja kiinteistömarkkinoihin liittyvät alat ovat myös kärsineet erityisen pahasti, olihan finanssialan löyhä lainananto näille aloille osasyy koko kriisin puhkeamiseen. Euroopan eri alueiden kokemukset kriisin puhkeamisesta lähtien merkitse-

6 Leikkauspolitiikka: Emme ole kaikki samassa veneessä 017 vät huomattavaa takaiskua eräälle EU:n keskeisimmälle tavoitteelle: alueellisen eriarvoisuuden ja mahdollisuuksien epätasa-arvon vähentämiselle. Myös Yhdysvalloissa taantuma on vaikuttanut eri alueisiin hyvin eri tavalla. Subprimelainakriisi, joka laukaisi pankkikriisin ja sen myötä taantuman, ei sinällään ollut koko Yhdysvaltojen laajuinen ilmiö. Se keskittyi tiettyihin osavaltioihin, kuten Floridaan, Nevadaan, Kaliforniaan, Michiganiin ja New Jerseyyn, ja samat osavaltiot ovat saaneet tuta taantuman voimakkaimmin. Vyönkiristyspolitiikan tämänhetkisessä vaiheessa epätasa-arvoisesti vaikuttavat julkisten menojen leikkaukset. Isossa-Britanniassa hallituksen linjaukset koettelevat eniten työikäisiä matalapalkkaisia talouksia. Julkisten menojen leikkaaminen näyttäisi vaikuttavan maantieteellisesti siten, että julkisen sektorin työmahdollisuudet vähenevät erityisen voimakkaasti monilla Britannian alueilla, joiden talous on historiallisesti ollut heikoin ja jotka ovat jo kärsineet eniten taantumasta. Vyönkiristys tarkoittaa valtion menojen leikkauksia, mutta syy siihen ei luultavasti ole niinkään se, että leikkaukset olisivat tässä taloudellisessa tilanteessa tarkoituksenmukaisia. Kyse on siitä, että monien maiden hallitukset ja poliitikot pyrkivät pitkällä aikavälillä pienentämään valtion roolia maan taloudessa. Tämä tulee kuitenkin olemaan erittäin hankalaa. Valtion osuus taloudesta on kasvanut kaikissa OECD-maissa toisesta maailmansodasta lähtien pääasiassa siksi, että rahaa on käytetty enemmän koulutukseen, terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan. Voimakkaat taloudelliset vaikuttimet ovat johtaneet siihen, VYÖNKIRISTYS TARKOITTAA VALTION MENOJEN LEIKKAUKSIA, MUTTA SYY SIIHEN EI LUULTAVASTI OLE NIINKÄÄN SE, ETTÄ LEIKKAUKSET OLISIVAT TÄSSÄ TALOUDELLISESSA TILANTEESSA TARKOITUKSENMUKAISIA. KYSE ON SIITÄ, ETTÄ MONIEN MAIDEN HALLITUKSET JA POLIITIKOT PYRKIVÄT PITKÄLLÄ AIKAVÄLILLÄ PIENENTÄMÄÄN VALTION ROOLIA MAAN TALOUDESSA. että terveydenhuoltoon ja koulutukseen on käytetty lisää rahaa: kun valtiot vaurastuvat, kansalaiset haluavat parempaa koulutusta sekä elää pidempään ja terveempinä. Valtio pystyy usein tarjoamaan tällaisia palveluita yksityistä sektoria tehokkaammin. Merkittävien pysyvien leikkausten tekeminen terveydenhuolto- ja koulutuskuluihin tulee olemaan erittäin vaikeaa sekä taloudellisista että poliittisista syistä. Tämä viittaa siihen, että pahimmalle säästökuurille joutuu sosiaaliturva. Ja siksi eniten tulevat kärsimään köyhät, työttömät ja sairaat. Me kaikki emme suinkaan ole samassa veneessä. Michael Kitson toimii Cambridgen yliopiston Judge Business Schoolissa kansainvälisen makrotalouden lehtorina. Ron Martin on Cambridgen yliopiston talousmaantieteen professori. Peter Tyler on Cambridgen yliopiston maankäytön taloustieteen professori.