07 Kööpenhamina Miten Anna Puusta tuli metsäkummi? Hallitus vaikeuksissa ympäristökysymyksissä. polttopisteessa

Transkriptio

1 04 Hallitus vaikeuksissa ympäristökysymyksissä Luonnonsuojelija arvioi Vanhasen hallituksen ympäristöpolitiikkaa 07 Kööpenhamina polttopisteessa Mitä historialliselta ilmastokokoukselta voi odottaa? rakkaudesta luontoon 6/2009 2, Miten Anna Puusta tuli metsäkummi? uusi ekoenergia-merkki 10 viherpiipertäjä uudistuu 16 joulukuusi on pyhä puu 17

2 2 luonnonsuojelija 6/2009 Luonnon monimuotoisuus jäi ilmastonmuutoksen alle pääkirjoitus 6/2009 Joulukuu nro 6/ vuosikerta ISSN Luonnonsuojelija on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti. Lehti kuuluu Aikakauslehtien liittoon. Viimeiset vuodet ympäristökeskustelua on hallinnut ja tihentänyt ilmastonmuutos. Se on maapallon ympäristöuhista vakavin. Ratkaisuhetkiä on edessä Kööpenhaminassa, jossa valtioiden edustajat aloittavat ensi viikolla neuvottelut YK:n johdolla. Ilmastonmuutoskeskustelun alle on peittynyt yhä vakavampi uhka: luonnon monimuotoisuuden katoaminen. Se piti saada pysähtymään YK:n johdolla ensi vuonna. Näin ei tapahdu. Päinvastoin, tilanne pahenee. Maailmanhistorian, ei vain ihmisen historian, kuudes sukupuuttoaalto on käynnistynyt. Ilmiöllä tarkoitetaan tilannetta, jossa geologisesti lyhyen ajan kuluessa yli puolet maapallon eliölajeista katoaa. Edellinen sukupuuttoaalto oli noin 65 miljoona vuotta sitten ja se vei mennessään myös kuuluisat hirmuliskot. Suomessa biodiversiteetin katoaminen on meneillään erityisesti Etelä-Suomen metsissä ja perinnebiotoopeissa. Luonnonsuojeluliitto toimii molemmilla sektoreilla, yhdessä kansalaisten, viranomaisten ja yritysten kanssa. Monimuotoisuuden suojelulle ei ole osoitettu valtion hallinnossa lähimainkaan riittävästi tukea ja sen kansallinen hoitaja Metsähallituksen luontopalvelutkin on uhan alla. Yhteiskunnallisen ennakoinnin nimessä olisi viisasta puhua suomalaisten ekosysteemipalveluiden turvaamisesta, siinä kuin eläkepommista tai kuntien velkaantumisesta. Luontoarvojen turvaaminen tuottaa myös ansioita. Esimerkiksi kansallispuistomme toivat viime vuonna 70 miljoonaa euroa niiden lähellä toimiville yrityksille. Vastuullisen ympäristöviranomaisemme osa on heikko. Ympäristöministeriön budjetti ensi vuodelle on pieni, 320 miljoonaa euroa. Tästäkin 136 M on asuntoministeri Jan Vapaavuoren alaisuudessa. Päähallituspuolue keskustan ja sen ensimmäisen ympäristöministerin Paula Lehtomäen johdolla ministeriön asema käy yhä tukalammaksi. Kuinka ympäristöministeriö voi suojella uhanalaisia kun se itsekin on uhanalainen? Maaja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila saattaa jo nyt tavoitella köysissä roikkuvaa ministeriötä. Luonnonvarapolitiikka saattaa vain koventua, jos taantuma iskee toden teolla. Vertailuksi: Norjan ympäristöministeriön budjetti on ensi vuonna 500 miljoonaa euroa. Se on kasvanut muutamassa vuodessa 40 prosentilla. Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden katoaminen eivät kilpaile keskenään. Ne ovat saman ongelman ilmentymiä. Taustalla on ihmisen kestämätön kulutuskäyttäytyminen. Ongelma ei ratkea, ennen kuin ymmärrämme syvällisesti, miksi ihmeessä toimimme näin. Rahavetoiselle ajallemme voi jo aluksi kertoa, että ei ole ekonomiaa ilman ekologiaa. Suomen luonnonsuojeluliiton ensi vuoden pääteema on luonnon monimuotoisuuden suojelu. Matti Nieminen TOIMITUS luonnonsuojelija@sll.fi Matti Nieminen, päätoimittaja p. (09) matti.nieminen@sll.fi Liisa Hulkko, toimitussihteeri, taitto p. (09) liisa.hulkko@sll.fi Noora Kuusela, verkkotoimittaja p. (09) noora.kuusela@sll.fi avustaja Milla Aalto TOIMITUSNEUVOSTO Kaisa Hauru, Juha Honkonen, Liisa Hulkko, Tarja Ketola, Noora Kuusela, Laura Manninen, Matti Nieminen, Leo Stranius, Tapani Veistola, Eero Yrjö-Koskinen graafinen suunnittelu Emmi Jormalainen, Marja Manner, Liisa Hulkko VÄRIEROTTELUT Jyrki Heimonen, Aarnipaja Ky PAINOPAIKKA Art-Print Oy, Kokkola 2009 TILAUSHINTA 2009 Jäsenmaksu on 28 ja se sisältää Luonnonsuojelijan vuosikerran. Erikseen tilattuna 12 kk tilaushinta on 35. TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET arkisin klo 9 15, Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja, puh. (09) , irma.kaitosaari@sll.fi Ks. palvelukortti sivulla 27. ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu 3100, 1/2 sivu 1550, 1/4 sivu 820, 1/8 sivu 420 tai 1,9 euroa/palstamillimetri. Ilmoitukset toimitetaan sähköisesti lopullisessa pdf-formaatissa. ILMESTYMINEN Luonnonsuojelija ilmestyy vuonna 2010 kuusi kertaa (aikataulut ja toimituspäivät julkaistaan verkkosivuilla ja seuraavassa Luonnonsuojelijassa) KANNEN KUVA Mikko Käkelä ILMASTOSKEPTIKOISTA Mistä 'tiedän', että pankkikorttimaksu menee perille (eikä Wahlroosin taskuun) tai että atomivoimalassa todella halkeaa uraani (eikä siellä esimerkiksi piiskata orjia polkemaan energiapyöriä). Ilmastonmuutoksen kieltäminen edellyttäisi niin synkkää skeptisyyttä tämän maailman toiminnasta, ettei aamulla olisi mitään syytä mennä töihin. Professori Martti Koskenniemi, HS Jos 98 lääkäriä sanoo, että poikani on sairas ja tarvitsee hoitoa, ja kaksi on sitä mieltä, että poika on terve eikä ole syytä tehdä mitään, uskon niitä 98:aa. Kysymys on siitä, että käyttää tervettä järkeä. Sama juttu on ilmastonmuutoksen kanssa. Kampanjapäällikkö Petri Merenlahti lainaa Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzeneggeriä, HS Olen joskus käyttänyt sellaista vertausta, että meillä on kahden tyyppisiä pään asiantuntijoita, partureita ja aivokirurgeja. Jos parturi pannaan tekemään aivokirurginen operaatio, sillä voi olla kuolettavat seuraukset. Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas ilmastoskeptikoista, tekniikkatalous.fi PELOTTELUA? Missä on globaali lämpeneminen, ihmetteli BBC:n uutinen lokakuussa viime aikojen kylmiä säitä. Eija- Riitta Korhola, kolumnissaan Komissio juonii tiukempaa ilmastotavoitetta (Hämeen Sanomat) Tämä huhhendaalihomma lähentelee jo stalinismia, jossa toisinajattelijat viedään saunan taakse ja ammutaan. Metalliliiton viestintäpäällikkö Matti Putkonen, IS Scence fiction -mallit ovat alkaneet elää omaa elämäänsä, ja niitä pidetään faktoina. Myös napajäiden ILMASTOHUTEJA & -OSUMIA olisi pitänyt jo sulaa ja miljoonien ihmisten hukkua 30 metriä nousseen meriveden alle. Kauhukuvat eivät ole (onneksi) toteutuneet. Antero Järvinen, HS Ilmastoneuvotteluista Kunnianhimoisista tavoitteista Kööpenhaminaan ei tingitä. Paula Lehtomäki EU:n ympäristöneuvoston kokouksessa Ilmastoneuvottelujen pointtihan ei voi olla, että kootaan vain yhdeksi luetteloksi se, mitä kukin maa olisi valmis tekemään yksinkin. Pointin pitää olla se, että osana yhteistä savottaa jokainen tekee enemmän, juuri siksi että muutkin tekevät. Satu Hassi, satuhassi.net

3 tässä numerossa luonnonsuojelija 6/ tomi parkkonen tomi muukkonen / lintukuva.fi tässä numerossa Näkökulmat: Millainen on hyvä joululahja? Kolme asiantuntijaa vastaa. ALKUtalven kuva Mustionjoen simpukoille apua Ekoenergian rahaston avulla pelastetaan tärkeitä vesistöjä. 09 laulujoutsenen perintö Vuoden 2008 luontokirja jäsenille joulualehintaan! vanhasen hallitus syynissä Luonnonsuojelija arvioi hallituksen onnistumista ympäristöpolitiikassa. 04 Janne Gröning / archipelagophoto.com Valtioneuvoston kanslia sisällys UUTISET 04 Miten hallitus onnistui ympäristöasioiden hoidossa? on LUMO-vuosi 06 Ministeriö laski ennustettaan sähkönkulutuksesta 07 Kohti Kööpenhaminaa LIITON UUTISET 08 Ekoenergia myötätuulessa 09 Mustionjokea elvytetään ekoenergian tuella 10 Saisinko yhden tavallisen sähköauton, kiitos? 10 Norppaluodolta Risto Sulkava 11 The Latebirds musisoi ilmaston puolesta 11 Vuoden laji: Jos ei lähtisikään? 12 Intohimoinen luonnonsuojelija 12 Luonnonsuojeluliitto siirtyy e-laskuaikaan 13 Metsäkampanja: Liitolle neljä suojelualuetta Tekijä & näkijä: Anna Puun tie metsäkummiksi ELÄMÄNTAPA Kuuletko hiljaisuuden? Lumi tuo satumaisen tunnelman - luonto on talvilevossa. Jääkö lumi maahan? anna lahja suomalaiselle metsälle Suomen luonnonsuojeluliitto kampanjoi metsäluontomme helmien puolesta. Anna ystävällesi joululahja, jolla on merkitystä. Lahjasta voit kertoa metsäaiheisella kortilla Viherpiipertäjä: Hivuttamista ja harppauksia 17 Arjen kolumni Liisa Hulkko 18 Mipsit jouluna 18 Sarjakuva: Kuplia 19 Taiteen reviirillä: Suomalaiset nuoret luonnon valossa Luontokirjoja pukin konttiin LUKIJOILTA Päivi Häikiö 22 Näkökulmat: Millainen on hyvä joululahja? 23 Lukijoilta NORPAN MENOT

4 4 luonnonsuojelija 6/2009 UUTISET Kollaja kestää! Ilveksen tappolupia ennätysmäärä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus julkaisi lokakuussa lausunnon Iijokea uhkaavan Kollaja-hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnista. Lausunto osoitti selvästi, ettei Pohjolan Voiman havittelemalle tekoaltaaalle ja joen rakentamiselle voi myöntää lupaa. Hanke heikentäisi merkittävästi Pudasjärven Natura-alueen luontoarvoja ja uhanalaisen virtavesiluonnon tilaa. Se estäisi myös vaelluskalojen paluun Iijokeen. Kollajan allashankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin tulokset ovat selvät. Hanke on koskiensuojelulain, Naturan ja vesipuitedirektiivin vastainen, SLL:n luonnonsuojelupäällikkö Ilpo Kuronen sanoo. Kollaja-hankkeelle on vihdoin laitettava piste. Kansanliike on puolustanut jokiluontoa väkevästi. Sen johtohahmo Pirkko-Liisa Luhta sai tänä vuonna SLL:n ympäristöpalkinnon. Virtavedet ovat maailman uhanalaisimpia elinympäristöjä. Noin 80 prosenttia jokien kokonaisvirtaamasta on rakennettu. Maa- ja metsätalousministeriö antoi luvan 340 ilveksen metsästykselle vaikka Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) piti lausunnossaan kestävänä vain 220 luvan myöntämistä. Ministeriön ilveskiintiö on jyrkästi vastoin kestävän hoidon periaatetta, Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin hallituksen jäsen Riku Cajander toteaa. Tätä ennen ministeriö on antanut RKTL:n kestävyyslausuntoja ylittäviä kiintiöitä myös sudelle ja harmaahylkeelle. Kyse on MMM:n uudesta linjasta. Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin mielestä metsästysasiat tulee siirtää ympäristöministeriöön. Ilvesasiat eivät kuulu vain metsästäjille vaan kaikille suomalaisille, Riku Cajander korostaa. Ilveksellä on itseisarvo osana suomalaista luontoa. Ilves ei ole ihmiselle vaarallinen. Se ei ole aiheuttanut viime vuosina Etelä-Suomessa merkittäviä kotieläinvahinkoja. Jotkut metsästäjät vihaavat ilvestä, koska sekin metsästää valkohäntäja metsäkauriita. Onko hallitus onnistunut ympäristöasioiden hoidossa? Vuosi on lopuillaan ja Matti Vanhasen toisen hallitus on istunut hieman yli puolet toimikaudestaan. Se muodostettiin Mitä hallitus on saanut aikaan ympäristöasioissa? Kansa vastaa. Hallituksen ympäristöpolitiikka jakaa mielipiteet. Luonnonsuojeluliiton Taloustutkimuksella teetettämän kyselyn mukaan 43 prosenttia kansalaisista katsoo, että hallitus ei ole onnistunut ympäristöasioiden hoidossa. Naiset ovat kriittisempiä kuin miehet. Naisista 47% ja miehistä 39% antaisi reput hallitukselle. 44 prosenttia on tyytyväisiä hallituksen toimintaan ympäristöasoissa ja 13 % ei osaa sanoa kantaansa. Itä-Suomessa ollaan pettyneempiä kuin muualla maassa. Vain 30 % siellä katsoo hallituksen onnistuneen. Tyytyväisin väki löytyy Oulun seudulta, jossa 62 % on tyytyväisiä. Marraskuun lopulla tehtyyn puhelinkyselyyn vastasi 502 suomalaista. Sinivihreä hallitus Matti Vanhasen toinen hallitus alkuperäisessä kokoonpanossaan kuvattuna eduskunnan täysistuntosalin valtioneuvoston aitiossa. Puolustusministeri Jyri Häkämies puuttuu kuvasta. Keskusta on johtanut suomalaisen ympäristöhallinnon alasajoa. Porvarihallitus halusi käyttää virkaanastuessaan itsestään nimitystä sinivihreä hallitus. Tämä viittaa puolueiden tunnusväreihin, mutta ilmeisesti myös tavoiteltuun ympäristöystävällisyyteen. Olihan hallituksessa myös ympäristöpuolueeksi mielletty Vihreät. Hallitus on pääluvultaan (20) Suomen historian suurin ja maailman naisvaltaisin. Keskustalaiset ympäristöministeri Paula Lehtomäki sekä maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila ovat profiloituneet ympäristöasioissa kyseenalaisesti. Kuntaministeri Mari Kiviniemi valmisteli aluehallinnon uudistuksen ympäristön kannalta epäonnistuneesti. Anttila on muun muassa pyrkinyt helpottamaan metsästystä kansallispuistoissa ja kaikki kolme ovat liittyneet hirviporukoihin. Keskustan ensimmäinen ympäristöministeri Paula Lehtomäki on pääosin pettänyt häneen kohdistuneet odotukset. Ansioksi on voinut lukea aiemmin kansainvälisen ilmastopolitiikan edistämisen. Todellinen koetinkivi on pian alkava Kööpenhaminan ilmastokokous. Lehtomäen äitiyslomasijaisena toiminut Kimmo Tiilikainen onnistui tehtävässään hyvin. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen, joka oli kiinnostunut myös ympäristöministerin salkusta, on ollut ajoittain ympäristötietoinen. Toisaalta toiveet Pallaksen hotellin laajentamisesta kansallispuistossa ovat tuoneet esiin lappilaisen aluepoliitikon. Isot puolueet sanelevat linjan Hallituksessa on päähallituspuolueiden osalta työnjakona, hieman yksinkertaistaen, että Keskusta hoitaa luonnonvarapolitiikan ja Kokoomus ulko- ja talouspolitiikan. Pääministeri Matti Vanhanen ei ole itse ottanut kovinkaan aktiivisesti kantaa ympäristökysymyksiin. Keskusta on johtanut suomalaisen Eduskunta hyväksyi aluehallinnon kehittämishankkeen, jolla alueelliset ympäristökeskukset lakkautetaan. Ne yhdistetään työ- ja elinkeinokeskuksien sekä liikenneviranomaisten kanssa samaan virastoon. Vuoden vaihteessa aloittavien uusien laitoksien nimenä on elinkeino-, liikenneja ympäristökeskus (ELY). Samalla lupa-asiat keskitetään aluehallintovirastoihin (AVI). Niihin siirretään ympäristölupavirastot sekä alueellisten ympäristökeskusten ympäristö- ja vesiluvat. ympäristöhallinnon alasajoa. Se on saanut kahdessa vuodessa, koko hallituksen tuella, aikaan uudistuksia, jotka ympäristöjärjestöt ovat tuominneet. Kokoomus on jättäytynyt sivummalle ympäristöpolitiikasta, mutta sille on sopinut Keskustan toiminta. Kokoomus on kuitenkin ollut kaikkein innokkain ydinvoiman edistäjä puheenjohtajansa Jyrki Kataisen johdolla. Tapani Veistola Ympäristöhallinnon itsenäisyys loppuu Luonnonsuojeluliitto oli ainoa kansalaisjärjestö, joka onnistui nostamaan asiasta melua eduskunnan täysistuntoa myöten. Ympäristöhallinto piilotetaan, väkeä vähennetään ja lainsäädäntöä heikennetään, arvioi liiton kampanjassa kunnostautunut varapuheenjohtaja Tuire Laurinolli. Paineet kohdistuvat kansalaistoimijoihin. SLL:n piireille ja yhdistyksille tämä tietää kasvavaa työtaakkaa. Keskushallinnossa uudistus riuduttaa ympäristöministeriön. Vihreät ovat hankalassa tilanteessa. Toista kertaa hallituksesta lähteminen suistaisi heidät ehkä pitkäksi aikaa oppositioon. Tällä voidaan pitää Vihreät hallituksen päätösten takana. RKP taas etsii pääasiassa rannikkoväestön ja ruotsinkielisen rahaeliitin ymmärtämystä. Eduskunta myötäilee hallitusta Hallituksella on vahva tuki eduskunnassa. 126 kansanedustajaa riittää viemään useimmat asiat läpi. SDP:n johtama oppositio ei ole kyennyt vielä haastamaan hallitusta toden teolla. Hallituspuolueiden kansanedustajat ovat ympäristökysymyksissä äänestäneet hallituksen esityksen mukaisesti, joitakin valopilkkuja lukuunottamatta. Aluehallinnon uudistuksesta äänestettäessä silmiinpistävän moni edustaja oli kuitenkin poissa äänestyksestä. Tämä saattoi olla sattumaa tai hiljaista protestia hallituksen linjalle. Esimerkiksi Paula Risikko (kok), Anu Vehviläinen (kesk) ja Anna-Maja Henriksson (rkp) poistuivat nimenomaan aluehallintouudistuksen äänestyksen ajaksi. Seuraavat eduskuntavaalit ovat huhtikuussa 2011.

5 UUTISET luonnonsuojelija 6/ Käsivarren arseenipolku oli luvaton Pallas-laki uhkaa myös Kolia Lapin tiepiiri rakensi Raittijärvelle Enontekiöön mönkijätien kyllästetyistä vanhoista sähköpylväistä. Luonnonsuojelijat pelkäsivät, että halkeilleista puista vapautuva arseeni vaarantaa maaperää sekä vesiä. Paikka on erämaa-aluetta, Natura-aluetta ja poronhoitoaluetta. Erikoista on, että asiasta ei tehty koskaan valituskelpoista päätöstä. Ainoana päätöksenä tiepiiri lähetti Suomen luonnonsuojeluliitolle eduskunnan lisäbudjettimietinnön, jolla oli myönnetty hankkeelle rahat. Kun muita keinoja ei ollut, Lapin luonnonsuojelupiiri teki ympäristönsuojelulain mukaisen vireillepanon ympäristön pilaamisen estämiseksi. Lapin ympäristökeskus hylkäsi sen mutta Vaasan hallinto-oikeus hyväksyi. Kyse on jätteen ammattimaisesta hyödyntämisestä, jolle pitää hakea ympäristölupa ja kemikaalilain mukainen lausunto. Ongelma on, että asiasta käydyn parin vuoden kirjeenvaihdon aikana arseenipolku ehdittiin jo rakentaa. Lokakuussa Kolilla kokoontunut Suomen luonnonsuojeluliiton hallitus esitti huolensa, että valtioneuvoston esitys Pallas-Yllästunturin kansallispuiston hotellirakentamisesta mahdollistaa myös Kolin hotellin laajentamisen. Liitto piti lakiesitystä hallituksen luonnonsuojelupolitiikan pohjanoteerauksena. Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja Pentti Hyttinen myöntää Pallas-lain kohtalon kiinnostavan. Seuraamme luonnollisesti silmä tarkkana, mitä laille tapahtuu, Hyttinen totesi Suomen Luonto lehden haastattelussa Kolin hotellin laajentamisesta. Luonnnonsuojeluliitto pitää tärkeänä, että suojelualueet palvelevat myös matkailua, mutta tähän liittyvään rakentamiseen riittää tilaa myös alueiden ulkopuolella. Toivomme Kolin herättävän luonnon kunnioitusta ja ymmärrystä luonnonvarojen kestävästä käytöstä, SLL:n puheenjohtaja Risto Sulkava sanoo. Hallitus osallistui myös uraanivastaiseen Kohtuus vaarassa tapahtumaan. teksti Matti Nieminen teksti Tapani Veistola LOGO Päivi Häikiö OIKAISU: Luonnonsuojelijassa 05/2009 kerrottiin Silja Hiironniemen käyneen radiokeskustelua Metsähallituksesta. Henkilön nimi oli väärin. Keksustelun kävi Liisa Saarenmaa. Hallituksen ympäristöratkaisuja Teemavuosi käynnistyy Aluehallinnon uudistus: Keskustan karmaiseva työnäyte suomalaisen ympäristöhallinnon purkamisesta. Ehkä kauaskantoisin kaikista hallituksen ympäristöratkaisuista. Vie alueellisten ympäristökeskusten riippumattomuuden ja siirtää ne elinkeinopolitiikan alle. Metsähallituksen uudistus: Valmistelu kesken. Vaarana valtion virkistys- ja luonnonsuojelualueiden ajautuminen elinkeinopolitiikan käyttöön. Täydentää pahimmillaan aluehallinnon uudistusta. + Ilmastoselonteko: Hallitus julkaisi pitkän aikavälin ilmastotavoitteet. Vuoteen 2050 saakka ulottuva Ilmasto- ja energiaselonteko sisältää useita erinomaisia avauksia. Turpeenpolton tukeminen: Suomessa takuuhintaa maksetaan vain turpeelle, jota kaivetaan soista. Turpeen poltossa syntyvät ilmastopäästöt ovat jopa pahemmat kuin kivihiilellä. + Energiaverojen kiristäminen: Hallitus uudisti autoverotuksen päästöperusteiseksi. Autoilijat maksavat nyt ensimmäistä kertaa ajoneuvon käyttöön liittyvän veron se mukaisesti, kuinka paljon auto lisää ilmastopäästöjä. Mielestäni tämä hallitus on korostanut luonnonvarojen hyödyntämistä niiden suojelun kustannuksella. Se on näkynyt siinä, että ensi vuoden alusta lukien ruvetaan toteuttamaan aluehallinnon uudistusta, jossa ympäristökysymykset sidotaan elinkeinotarpeiden kylkeen. Ja samalla ympäristöhallinto menettää merkittävän osan riippumattomuudestaan. + o Julkisen liikenteen tukeminen: Hallitus on tukenut julkista liikennettä jonkin verran, kuten hallitusohjelmassa jo päätti. Kaupan aukiolon vapauttaminen: Tavoitteena lisätä kulutusta. Uudistus astui juuri voimaan, jotta ehtisi vaikuttaa joulumyyntiin. Kaupat auki sunnuntaisin ja kiinni enää muutamana päivänä vuodessa. Metsät: METSO-ohjelma tuo luonnonsuojeluun uutta puhtia, vaikka käynnistynyt hitaasti. Toisaalta annettu verotukea metsän hakkaamiseen ja ensiharvennukseen. Karujen soiden ojitustuet esitetty poistettavaksi. Kansallispuistojen käytön muuttaminen: Pallas-Yllästunturin hotellin laajennus. Uhkaa myös muita suojelualueita, vaikka ympäristöministeri selittelee toista. Uhanalaiset lajit ja elinympäristöt: Suomalaisen luonnon symbolin, saimaannorpan, kohtelu on ollut kestämätöntä. Johti mielenosoitukseen vuonna Ajettu metsästämistä suojelualueilla. Uhanalaisten lajien hyväksi tehtävä työ ollut pienimuotoista. Se on johtanut osaltaan siihen, että Suomen luonnonsuojeluliitto onvalinnut vuoden 2010 pääteemaksi luonnon monimuotoisuuden suojelun. Ensi vuosi on Luonnonsuojeluliitossa luonnon monimuotoisuuden teemavuosi eli LUMO2010. Suomi, EU ja YK pohtivat mitä pitää tehdä, kun luonnon köyhtymistä ei saatu pysäytettyä kansainväliseen tavoitevuoteen 2010 mennessä. Päättäjien on tartuttava nyt toimiin myös Suomessa, sillä monien maamme luontotyyppien ja lajien tilanne on uhanalainen, liiton teemavuotta vetävä Hannele Ahponen sanoo. Teemavuodella haluamme saada suomalaiset näkemään lähiluontonsa arvon, Ahponen kertoo. Haluamme kertoa päättäjille muun muassa siitä, kuinka luonnon suojelu ja ennallistaminen kannattaa myös taloudellisesti. Luonnonsuojelulla voidaan tuottaa myös elintärkeitä ekosysteemipalveluja kuten tulvien torjuntaa ja ilmastonmuutoksen hillintää. Teemavuoden aikana lanseerataan myös lyhennettä LUMO, joka tulee luonnon monimuotoisuudesta. Kansainvälinen sana biodiversiteetti vie ajatukset herkästi tropiikkiin. Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on kuitenkin suuri ongelma myös Suomessa, minkä takia myös suomalainen termi on tarpeen. LUMO on kiehtova ja monimerkityksinen sana. Lumo eli lumous tarkoittaa sanana alun perin taikuutta, yliluonnollista voimaa, toimitussihteeri ja kampanjasuunnittelija Liisa Hulkko kertoo. Nykyaikaisessa kielenkäytössä lumo on yhdistetty usein kauniiksi tai hyviksi koettujen asioiden aikaansaamaan vaikutukseen ihmisessä. Luonnolla on juuri sellainen vaikutus. Toivomme, että ihmiset pääsevät kokemaan ja tuntemaan luonnon lumoavuuden, Ahponen jatkaa. On tärkeää arvostaa myös lähiluontoa. Takapihan lähimetsä tai puro ovat tärkeitä virkistykselle ja usein myös luontoarvoiltaan arvokkaita. Jokaisen suomalaisen tulisi saada nauttia laadukkaasta lähiluonnosta. Lumo2010-teemavuoden aikana tapahtuu paljon: lumo-retkiä, seminaareja ja tapahtumia sekä ennallistamista, talkoita ja tempauksia. Joka vuosi järjestettävät teemapäivät kuten Luonnonkukkien päivä kytketään luonnon monimuotoisuuden teemaan. Myös kulttuuri on mukana, sillä moni taiteilija ammentaa luovuutensa luonnosta. Teemavuoden etenemistä voi seurata Luonnonsuojelijasta, vuoden vaihteessa avattavasta Lumotutblogista sekä verkkosivuilta Eero Yrjö-Koskinen Toiminnanjohtaja, SLL

6 6 luonnonsuojelija 6/2009 UUTISET Ilouutisia Metsä-Lapista Suomen vastuu metsäpeuroista korostuu Metsähallitus on päättänyt suojella valtaosan Metsä-Lapissa sijaitsevista kahdeksasta pienoiserämaasta. Ratkaisu siirtää hakkuiden ulkopuolelle hehtaaria vanhoja metsiä. Kohteet sijaitsevat Kittilän, Sodankylän, Sallan ja Savukosken kuntien pohjoisosissa. Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja Luonto-Liitto esittivät yhdessä näiden alueiden suojelua toukokuussa Maaliskuussa 2007 yhteensä 257 suomalaista tutkijaa vetosi alueiden suojelemiseksi. Metsähallitus käynnisti viimein tänä syksynä neuvottelut alueiden kohtalosta. SLL kiittää Metsähallitusta oma-aloitteisuudesta neuvotteluprosessin aloittamisessa sekä neuvotteluihin osallistuneita tahoja ennakkoluulottomuudesta. Ympäristöjärjestöistä neuvotteluihin osallistui Greenpeacen Sini Harkki. Luonnonsuojeluliitto edellyttää kuitenkin, että nyt tehdyt ratkaisut on turvattava tulevaisuudessa riippumatta siitä, millainen valtionmetsiä hallinnoivan Metsähallituksen uudesta organisaatiosta muodostuu. Suomi on nyt käytännössä kokonaisvastuussa metsäpeuran maailmankannan säilyttämisestä, koska Venäjän metsäpeurakanta on ilmeisesti salapyydetty lähes loppuun, SLL:n puheenjohtaja Risto Sulkava sanoo. Hän puhui Metsäpeura Suomenselällä 30-vuotisjuhlaseminaarissa Perhossa marraskuussa. Metsäpeuraa esiintyy Kainuussa ja siirtoistutettuna Suomenselällä. Suomenselän kanta on kohonnut kolmessa vuosikymmenessä yli tuhanteen yksilöön. Kannan kasvu on kuitenkin nyt pysähtynyt. Luonnonsuojelijoiden vaatimuksesta lajin metsästyslupia on nyt vähennetty. Metsäpeura voisi olla luontoturismin vetonaula. Koirasalmen luontotuvasta Salamajärven kansallispuistossa ollaan kehittämässä metsäpeuratiedon keskusta, kertoi ylitarkastaja Jukka Bisi Metsähallituksesta. Metsäpeuran suojelemiseksi tarvittaisiin myös uusia alueita Kainuun ja Suomenselän väliin. Kaksi toisillaan erillään olevaa kantaa pitäisi saada yhteen. teksti Matti Nieminen kuva Janne Björklund Ministeriö laski ennustettaan sähkön kulutuksesta Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) pienensi arviotaan tulevasta sähkön kulutuksesta. Se vaikuttaa myös kuumana käyvään keskusteluun ydinvoimaloiden luvista. Ydinvoimalupahakemuksia ovat laatineet TVO, Fortum ja Fennovoima. Päätösten käsittely TEM:ssä ja valtioneuvostossa voi viivästyä esimerkiksi valitusten vuoksi. Siinä tapauksessa eduskuntavaalien läheisyys ja kansalaisten ydinvoimanvastainen mielipide ehtisi todennäköisesti vaikuttamaan päätöksentekoon. 55 prosenttia suomalaisista vastustaa lisärakentamista ja 38 prosenttia kannattaa. Kansanedustajat suhtautuvat kuitenkin kansaa innokkaammin ydinvoimaan. Ydinvoimasta päätettäessä sähkön tarve on avainasemassa, koska ydinvoimaa ei saa rakentaa vientiin. Esimerkiksi TEM on linjannut näin. Samoin on sovittu myös Suomen ilmasto- ja energiastrategian käsittelyn yhteydessä. Nähtäväksi siis jää, saako eduskunta päätöksen aikaiseksi ennen ensi kesän lomia. Uudet luvut TEM julkaisi marraskuussa uudet sähkönkulutusarviot ydinvoimakeskustelua varten. Vuoden 2020 sähkönkulutukseksi arvioidaan nyt 91 terawattituntia (TWh). Tämä on vähemmän kuin vielä viime vuonna ilmasto- ja energiastrategiaa laadittaessa arvioitu 98 TWh. Energiankulutuksen ennakoidaan vähenevän merkittävästi erityisesti teollisuudessa, mikä perustuu esimerkiksi Metsäntutkimuslaitoksen arvioihin. TEM:n raportissa palveluiden tarvitsemaa sähkönkulutusarvioita on nostettu peräti 15 prosenttia. Tälle ei esitetä perusteita. Kaukolämmön tuotannon ohessa arvioidaan syntyvän sähköa 2,5 TWh vähemmän kuin edellisessä arviossa. Perusteita tällekään ei esitetä. Tämä niin sanottu CHP-kaukolämpö tuottaa sähköä suurella teholla huippukulutustilanteissa. Teollisuuden perustelut Teollisuus perustelee lisäydinvoimaa juuri huippukulutustilanteilla. Vuositasolla tarkasteltaessa tällaista tarvetta ei ole. Parempia keinoja huippukulutustilanteiden hallintaan ovat sähkölämmityksen hallinta ja reaaliaikainen sähkömittaus, opastaa ydinvoimakampanjavastaava Janne Björklund Suomen luonnonsuojeluliitosta. Energiateollisuus esittää, että lauhdevoimaa olisi käytettävissä 8 9 TWh, jos rakennettaisiin kaksi uutta ydinvoimalaitosta. Tämän perusteella uutta kapasiteettia tarvitaan vain 3 4 terawattituntia. Tähän päästään parantamalla energiatehokkuutta, lisäämällä Ydinvoimaloiden rakentamiselle alkaa olla viimeiset otolliset hetket. Tästä syystä kaikki kolme hakijaa haluaa toimiluvat nyt ja heti. tuulivoimaa ja varsinkin yhdistettyä lämmön- ja sähköntuotantoa. Ydinvoimalaitosta ei todellakaan tarvita, Björklund kertoo. Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä vuoden 2030 osalta päätök- Kreikkalaiset onnistuivat tarun mukaan tunkeutumaan piirittämäänsä Troijaan kätkeytymällä onton hevosen sisään, jonka troijalaiset itse veivät kaupunginmuurien sisäpuolelle luullen sitä lahjaksi. Samaan tapaan ujutetaan ydinvoimaloita suomalaiseen päätöksentekoon luvaten niiden ratkaisevan kaiken. set ydinvoimasta tulee tehdä myöhemmin. Tällä hetkellä on jokseenkin mahdotonta ennustaa, onko vuonna 2020 yhteiskunnan kokonaisedun mukaista rakentaa ydinvoimaa. Vuoteen 2030 mennessä uusiutuvan energian hinta on todennäköisesti jo laskenut merkittävästi. Tämä tekee osaltaan ydinvoimahankkeet kannattamattomiksi. Ydinvoimalan rakentamisessa menee Fortumin ilmoituksen mukaan jopa yli 15 vuotta. Ydinvoimaloiden rakentamiselle alkaa olla viimeiset otolliset hetket. Tästä syystä kaikki kolme hakijaa haluaa luvat nyt ja heti, Janne Björklund arvioi. Lupaus paremmasta Ilmasto- ja energiapoliittinen selonteko julkaistiin Valtioneuvoston toimesta. Sen on määrää johdattaa vähäpäästöisempää Suomea kohti vuotta Selontekoa valmistui hallituksen ilmastopoliittisen asiantuntijan Oras Tynkkysen johdolla. Siitä tuli syksyn valopilkku suomalaisessa ilmastokeskustelussa. Hallitus tukee globaalin lämpenemisen rajoittamista enintään kahteen asteeseen. Suomen päästöille on asetettu kunnianhimoinen leikkaustavoite: 80 prosenttia rajapyykiksi otetusta vuoden 1990 tasosta. Käytännössä tämä edellyttää lähes päästötöntä energiataloutta ja tieliikennettä. Selonteko väläyttää myös parempaa huomista: vähäpäästöisistä tuotteista ja palveluista voi tulla Suomen talouden ja viennin uusi kivijalka. Tämä vaatii kuitenkin ryhtiä, piiskaa Ilmatieteen laitoksen tuore tutkimusprofessori Adriaan Perrels. Suomalaiset yritykset ovat puolustuskannalla. Ne eivät ole yhtä valmiita kehittämään uusia tuotteita ja teknologioita kuin monet muut eurooppalaiset yritykset. Energiatehokkaita passiivitaloja alettiin kehittää täällä vasta kun energian hinta alkoi nousta. Saksassa passiivitalot ovat jo valtavirtaa, Perrels lataa Kauppalehdessä. Jos suomalaiset yritykset eivät terästäydy, muiden maiden yritykset valtaavat markkinat.

7 UUTISET luonnonsuojelija 6/ Kaivoslaki loppusuoralla Siuntion Störsvik suojeltiin Suomen Luonnonsuojeluliitto ja uraanikaivosten vastaiset kansanliikkeet vaativat, että uuden kaivoslain loppuvalmistelussa on varmistettava ympäristön ja kansalaisten oikeudet. Nykyisessä kaivoslaissa on puutteita kansalaisten tiedonsaannissa, osallistumismahdollisuuksissa ja muutoksenhakuoikeudessa. Uudessa laissa kaivostoiminnan tulisi olla samalla tavalla kaavoituksella säädeltyä kuin muukin maankäyttö. Suojelualueet tulee turvata kaivoshankkeilta. Lupa-asiat tulee käsitellä muiden ympäristölupien tapaan ympäristöhallinnossa eikä Turvatekniikan keskuksessa. Radioaktiiviset uraani ja torium pitää poistaa kaivosmineraalien luettelosta. Kainuun luonnonsuojelupiiri järjesti marraskuussa Kajaanissa kaivosseminaarin, missä kansanliikkeet keskustelivat kaivosteollisuuden edustajien kanssa. Seminaarin jälkeen pidettiin maakunnan ensimmäinen uraanikaivosten vastainen kynttilämielenosoitus. Pitkä suojelukamppailu päättyi, kun ympäristöministeriö ja Uudenmaan virkistysalueyhdistys ostivat Asuntosäätiöltä Siuntion Störsvikin eteläosan. Kahdella miljoonalla eurolla sai 250 hehtaaria maata ja 75 hehtaaria vettä päälle. Störsvik oli tähän mennessä Etelä-Suomen suurin METSO-kauppa. Eteläisen Suomen rannikkoalueen luonto on monimuotoisinta. Täällä suojelualueilla on muuta maata suurempi merkitys myös virkistyskäytön kannalta, ympäristöministeri Paula Lehtomäki sanoi. Störsvikillä ja viereisellä Kopparnäsin virkistysalueella on nyt yhteensä 13 kilometriä suojeltua merenrantaa. Inkoon-Siuntion luonnonsuojeluyhdistys ja Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ovat taistelleet Störsvikistä jo pitkään kaavoituksen yhteydessä. Piirin mielestä Störsvikin hankinta parantaa myös Porkkalan kansallispuiston perustamismahdollisuuksia. Kopparnäs ja Störsvik muodostaisivat tulevaisuuden kansallispuiston läntisen puolen. tekstit Jorma Laurila (ilmastotyypit), Maria Nuutinen (vinkit) kuvitus Seppo Leinonen Kohti Kööpenhaminaa Tärkeiden päätösten vuosi huipentuu ilmastokokoukseen Kööpenhamina ratkaisee Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluissa tehdään tärkeitä päätöksiä. Eri valtiot tulevat kokoukseen erilaisilla asenteilla, joten yhteistä säveltä voi olla vaikeaa löytää. Niin kuin on monenlaisia ilmastotyyppejä, on myös monenlaisia ihmistyyppejä, jotka suhtautuvat eri tavoin ilmastonmuutokseen. Tunnistatko oman tyyppisi? Mitä historialliselta ilmastokokoukselta voi odottaa? Entä miten monimutkaista Kööpenhaminan kokouksen etenemistä pystyy seuraamaan? Luonnonsuojeluliitolla on ikkuna avoinna Kööpenhaminan ilmastoneuvottelujen seuraamiseen: toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen edustaa Suomen virallisessa delegaatiossa ympäristöjärjestöjä. Luonnonsuojeluliiton ilmastoblogissa voi seurata uutisia neuvotteluiden kulusta, ilmastofossiileista ja EU-maiden ilmastosuoriutumis-indeksistä. Historialliset neuvottelut ovat mediasirkus, jonka seuraamiseen voivat seuraavat ohjenuorat tuoda selkeyttä! Muistilista siitä, mitä 2013 voimaan tulevalta ilmastosopimukselta tulee odottaa: Teollisuusmaiden päästövähennykset tieteen vaatimalle tasolle: 40% vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna Sopimuksen laillinen sitovuus Päästöt laskuun vuoteen 2015 mennessä Kehitysmaiden tukeminen hallinnon, rahoituksen sekä teknologian soveltamisen kanssa. Metsäkadon, metsien hiilivaraston ja biodiversiteetin heikentämisen pysäyttäminen Tärpit riskikysymyksiin, joissa voidaan mennä viherpesulasta läpi: Ajetaanko kotimaan metsäteollisuuden edut metsien hiilivarastojen säilyttämisen edelle? Kuinka suuriin päästövähennyksiin teollisuusmaat, erityisesti Kanada, USA ja Japani sitoutuvat? Toimiiko EU ilmastojohtajana, kuten lupasi Balilla? Vesitetäänkö sopimus heikoksi ohjenuoraksi ja lykätäänkö sitovan sopimuksen tekoa yli puoli vuotta? Millaiset konkreettiset lupaukset annetaan kehitysmaiden ilmastorahoitukselle? Jollei näissä keskeisissä kysymyksissä toimita vastuullisesti, tekoja ilmastokaaoksen ehkäisemiseen vaaditaan yhdessä tule mukaan! Tärkeimmät tapahtumat neuvotteluiden aikana: Ilmastotoimintapäivä Hälyttimet soivat ympäri Suomen muistuttamassa Suomen neuvottelijoita siitä, että on kiire. Tule mukaan lähimmälle tapahtumapaikkakunnallasi! (ks. Norpan menot s. 25) Kansainvälinen metsäpäivä. Illalla soitetaan kirkkojen kelloja ilmaston puolesta Valtioiden päämiesten korkean tason neuvottelut alkavat Ilmastoneuvottelujen oletettu päätös ja lopputulema. Valmiina juhlimaan tai reagoimaan mikäli tulos on katastrofaalinen! Ilmastolain vaatiminen Suomeen jatkuu. Ilmastotapahtumien sekä kokouksen tuloksia kannattaa seuranta näiltä sivuilta: SLL:n ilmastoblogi, Eero Yrjö-Koskisen raportit: neuvotteluraportteja Kööpenhaminasta sekä yhteenveto järjestöjen tiedotteista tietopaketti osallistumismahdollisuuksista ilmastotoimintapäivän tapahtumiin Suomessa Viileä tutkija, joka toistaa toistamistaan, ettemme vielä tiedä asiasta riittävästi. On tehtävä lisätutkimuksia. Vasta sitten osaamme sanoa jotain. Suomi hyötyy ilmastonmuutoksesta. Se avaa meille monia uusia mahdollisuuksia. Tekee puheillaan mustasta valkoisen ja haisevasta tekoaltaasta pulppuavan lähteen. Kieltää kuudesti ilmastonmuutoksen. Ihmisen vaikutus ilmastoon on yhtä vähäinen kuin se kuuluisa hyttysen päästö Saharassa. Lietsoo mielikuvia valtavista mullistuksista. Kierolla tavalla jopa nauttii maailmanlopun fantasioistaan. Ihminen ei osaa toimia järkevästi emmekä voi asialle mitään. Ihminen saa maistaa omaa myrkkyään, ja se on aivan oikein. Tulevaisuus on rottien ja hyönteisten. Luonteeltaan sitkeä optimisti, joka näkee kauas tulevaisuuteen. Uskoo että asioiden loputon vatvominen vie lopulta voittoon. Edistyimme viime kansainvälisessä kokouksessa huimasti. Saimme neuvoteltua, että seuraavassa kokouksessa pääsemme aloittamaan neuvottelut. Puuttuu kaikkeen kuluttamiseen ja tekemiseen, myös epäolennaiseen. Ostit muuten toissa viikolla lähikaupassa paperikassin. Näin. Suuret lähiympäristöä piinaavat verbaaliset päästöt. Tyypillisesti keski-ikäinen mies, joka marisee, kun ei enää saisi viettää ronskisti päästelevää elämäänsä entiseen malliin. Malliesimerkki lajityypistä Iltapäivälehden mieskolumnisti. Menneen ajan mahakas cowboy, jonka hevonen on karannut. Luulee olevansa John Wayne, vaikka ajaa mönkijällä.

8 8 luonnonsuojelija 6/2009 liiton uutiset teksti Liisa Hulkko Ekoenergia myötätuulessa Tunnetuimpiin ympäristömerkkeihin lukeutuva Suomen luonnonsuojeluliiton Norppaenergia-merkki korvautui lokakuussa uudella Ekoenergia-merkillä. Tulevaisuus näyttää valoisalta, sillä ekoenergian suosio kasvaa nopeaan tahtiin. Uusi merkki valittiin Luonnonsuojeluliiton ja Suomen Markkinointiliiton kilpailun kautta. Arvostettu raati valitsi sastamalaisen Markus Raesillan suunnitteleman Ekoenergia-merkin voittajaksi yli 50 ehdotuksen joukosta. Merkkiuudistus on viestinnällinen eivätkä merkin myöntämisperusteet muutu uudistuksen myötä. Merkistä haluttiin kansainvälisesti tunnistettava ja energiasta viestivä. Tälle on kaksi syytä. Meille on syntymässä kansainväliset markkinat sähkölle, ja merkkimme voi nyt toimia pohjana jopa euroopanlaajuisen ympäristömerkin synnylle. Uskomme myös, että uusi logo houkuttelee kansainvälisiä yrityksiä ostamaan ympäristömerkittyä sähköä, ekoenergiavastaava Riku Eskelinen kertoo. Ekoenergiaan vaihtaminen on vuoden ilmastoteko. Kööpenhaminan ilmastokokouksen yhteydessä keskustellaan jo kansainvälisen ympäristömerkin luomisesta energialle Suomen luonnonsuojeluliiton aloitteesta, ekoenergiavastaava Teemu Kettunen lisää. Suomen luonnonsuojeluliitto haluaa myös muistuttaa, että energian loppukäyttäjillä on suuri valta ilmastonmuutoksen torjunnassa. Jokainen käyttäjä voi päättää, mitä sähköä käyttää. Ekoenergiaan vaihtaminen on vuoden ilmastoteko. Luonnonsuojeluliiton jäsenistä iso osa käyttää vielä tavallista sekasähköä tai niin sanottua vihreää sähköä, jolla ei ole ympäristömerkkiä. Toivomme, että jokainen tarkistaisi sähkösopimuksensa ja vaihtaisi sen puolueettomasti ympäristöystävälliseksi todettuun Suomen luonnonsuojeluliiton Ekoenergiamerkittyyn sähköön, Eskelinen vetoaa. Motivan teettämän kyselyn mukaan suomalaisista kaksi kolmasosaa olisi valmis ostamaan ekoenergiaa, jos se olisi samanhintaista kuin muu energia. 46 prosenttia olisi valmis ostamaan ekoenergiaa, vaikka se olisi hieman kalliimpaakin. Sitä se ei kuitenkaan välttämättä ole. Vaasan yliopistossa toimiva sähkömarkkinoinnin tutkimusyksikkö tekee sähkön hintavertailuja. Niiden mukaan ekosähkö voi olla jopa sekasähköä edullisempaa. Haluamme korvata kaiken nykyään myydyn sekasähkön Luonnonsuojeluliiton Ekoenergia-merkityllä sähköllä, Riku Eskelinen kuvailee kunnianhimoista tavoitetta. Motivan kysely osoittaa, että tavoitteemme muuttaa sähkömarkkinoita ympäristömerkinnän avulla on realistinen. Vain luonto asettaakin rajat Ekoenergian kasvulle. Tuleeko pistorasiasta varmasti vihreää sähköä?onko se kalliimpaa? Riittääkö ekoenergiaa? 1. Mitä on sekasähkö? Sekasähkö on sekoitus fossiilisilla polttoaineilla, ydinvoimalla ja uusiutuvilla energianlähteillä tuotettua sähköä. Useimmiten uusiutuvilla energialähteillä tuotettu sähkö myydään kuitenkin vihreänä sähkönä, ja fossiilisilla sekä uraanilla tuotettu on helpompi myydä sekasähkönä. 2. Miten minun sähkösopimukseni vaikuttaa Suomen energiapolitiikkaan? Sähköä ostaessaan kuluttaja tukee energiantuotantomuotoja, joilla sähkö on tuotettu. Esimerkiksi tuulivoimalla tuotettua sähköä ostaessaan kuluttaja tukee tuulivoiman tuotantoa ja vastaavasti ydinvoimalla tuotettua sähköä ostaessaan ydinvoiman tuotantoa. Kysyntä luo tarjontaa. 3. Mitä SLL:n ekoenergiamerkki takaa? Ekoenergia-merkintä on takuu siitä, että myytävä energia on tuotettu Suomen luonnonsuojeluliiton kriteereiden mukaisesti eli uusiutuvia energialähteitä kestävästi käyttäen. Merkki myönnetään pääasiassa energiayhtiöiden myymille sähkötuotteille. Myös kaukolämpöverkot ja energiansäästöpalvelut voivat saada merkin käyttöoikeuden. 4. Mitä eroa on SLL:n ekoenergialla ja vihreällä sähköllä? Yleensä vihreällä sähköllä tarkoitetaan uusiutuvilla energialähteillä tuotettua sähköä ilman muita kestävyyskriteereitä. Myös uusiutuvalla energialla on kuitenkin haittansa. Luonnonsuojeluliiton sertifioimassa Ekoenergiassa nämä haitat on pyritty minimoimaan. Ekoenergia-merkitty tuulivoima huomioi mm. linnut ja maiseman ja vesivoima vaelluskalojen elinmahdollisuudet. 5. Miten vesivoima voi olla ekologista? Vesirakentaminenhan pilaa virtavesiä. Vesistöjen lisärakentaminen ei ole Luonnonsuojeluliiton mielestä hyväksyttävää. Vanhojen voimalaitosten kunnostusta pidetään hyväksyttävänä silloin, kun on selvityksin osoitettu, että ne eivät ole luonnon monimuotoisuuden kannalta haitallisia. Lisäksi vesivoimalla tuotetusta Ekoenergiasta rahastoidaan osuus vesivoiman ympäristöhaittoja vähentäviin toimenpiteisiin, kuten kalateiden rakentamiseen ja vaelluskalojen elinympäristökunnostuksiin. (ks. viereinen sivu) 6. Miten ydinsähköä tuottavilla yhtiöillä voi olla Luonnonsuojeluliiton Ekoenergia-merkki? Ekoenergia-merkkiä ei myönnetä yhtiölle vaan yhtiön sähkötuotteelle. Jos yhtiö esimerkiksi tuottaa ydinvoimaa ja tuulivoimaa ja myy nämä erikseen omina sähkötuotteinaan, tuulivoimatuotteelle voidaan myöntää Ekoenergiamerkki, kun se täyttää merkinnän kriteerit. Tässä esimerkissä tuulivoiman valinnut lisää yrityksen sisäisessä voitonjaossa sen kannattavuutta ydinvoimaan nähden. Tämän seurauksena yrityksen kannattaa jatkossa panostaa tuulivoimaan ydinvoiman sijasta. 7. Voinko ostaa sähköä toiselta puolelta Suomea? Onko pistorasiasta tuleva sähkö silloin varmasti vihreää? Kyllä, sähköä voi ostaa miltä sähköyhtiöltä haluaa. Pistorasiasta tuleva sähkö on kuitenkin samaa, riippumatta siitä keneltä sähkön ostaa ja miten se on tuotettu. Oleellista on se minkä tuotantomuodon tukemiseen rahansa antaa. Se ohjaa suoraan myös energiantuotantoa. Energiayhtiö ei voi myydä Ekoenergiaa enempää kuin on tuottanut. Tämä varmistetaan vuosittain tehtävällä ympäristötilintarkastuksella. 8. Mitä tarkoittaa sähkön alkuperätakuu? Sähkön alkuperätakuu voidaan myöntää sähkölle, joka on tuotettu uusiutuvilla energialähteillä. Alkuperätakuu kertoo, millä tuotantolaitoksella ja energialähteillä sekä minä ajankohtana sähkö on tuotettu. Se ei kuitenkaan takaa esimerkiksi sitä, että uusiutuvia energialähteitä on käytetty kestävästi (tuulivoimaloiden sijoittelu, kalatiet vesivoimalaitoksessa jne.). Suomen luonnonsuojeluliiton Ekoenergia-merkki sen sijaan takaa myös uusiutuvien energialähteiden käytön kestävyyden. 9. Mitä Ekoenergia maksaa? Onko se kalliimpaa? Luonnonsuojeluliiton sertifioima Ekoenergia ei välttämättä ole sekasähköä kalliimpaa. Sähkön hintavertailuja voi tehdä esimerkiksi osoitteessa Riittääkö Luonnonsuojeluliiton sertifioimaa Ekoenergiaa kaikille halukkaille? Jos kaikki suomalaiset päättäisivät kerralla vaihtaa Ekoenergiaan, sitä ei riittäisi kaikille. Tämä kuitenkin vaikuttaisi siten, että Ekoenergian tarjonta kasvaisi ja rakennettaisiin sellaista tuotantoa, joka täyttää Ekoenergian kriteerit. Ekoenergiaan vaihtaminen on helppoa! 1. Tarkista nykyinen sähkönkulutuksesi sähkölaskustasi (ohjeet verkossa). 2. Vertaile hintoja ja tuotantotapoja osoitteessa 3. Valitse sopivin ja tee sähkösopimus.

9 liiton uutiset luonnonsuojelija 6/ Mustionjokea elvytetään ekoenergian tuella teksti Noora Kuusela KUVAT Tomi Parkkonen Suomen luonnonsuojeluliitto ja Fortum ovat käynnistäneet Mustionjoen kunnostuksen Länsi- Uudellamaalla. Hankkeessa selvitetään myös kunnostustoimenpiteiden vaikutuksia joen vaelluskala- ja simpukkakantoihin. Joessa elävät uhanalaiset jokihelmisimpukka ja vuollejokisimpukka. Joki on aiemmin ollut Uudenmaan tärkeimpiä merilohijokia ja Karjaanjoen vesistössä on myös pienistä populaatioista koostuva taimenkanta. Mustionjoki onkin luonnonsuojelullisesti erittäin kiinnostava kohde, ekoenergiavastaava Teemu Kettunen kertoo. Entisaikojen merkittävä lohijoki Lohjanjärvestä Pohjanpitäjänlahteen laskeva Mustionjoki on aikanaan ollut yksi Uudenmaan merkittävimmistä vaelluskalajoista. Joesta saatiin muun muassa lohta, taimenta, ankeriasta ja siikaa. Vesivoimarakentaminen ja koskien uittoperkaukset kuitenkin heikensivät vaelluskalojen elinmahdollisuuksia. Nykyisin Karjaanjoen vesistössä elää geneettisesti monipuolinen, mutta pienistä populaatioista koostuva taimenkanta. Taimenilla ei ole meriyhteyttä Mustionjoen voimalaitosten muodostamien patojen vuoksi. Kannan tulevaisuus on riippuvainen vaellusyhteyksistä, elinympäristöjen kunnosta, jokiveden laadusta, esiintymisalueen laajuudesta sekä taimeneen kohdistuvista suojelutoimenpiteistä, Kettunen selittää. Viimeiset lohet kalastettiin joelta 50-luvulla alkuperäinen merilohikanta menetettiin Åminneforsin padon uusimisen jälkeen Lohet ja meritaimenet olisi kuitenkin mahdollista palauttaa jokeen. Tärkeintä olisi rakentaa kalatiet voimalaitosten patojen ohi, Kettunen toteaa. Raakkujen ja lohikalojen yhteinen kohtalo Mustionjoki on Etelä-Suomen tärkein simpukkajoki. Joki kuuluu Natura verkostoon erityisesti arvokkaan ja runsaan vuollejokisimpukkakantansa ansiosta. Joessa elää arvion mukaan jopa miljoona vuollejokisimpukkaa. Joessa on myös pieni mutta sisukas jokihelmisimpukkakanta. Simpukat eivät kuitenkaan voi lisääntyä, elleivät lohikalat menesty joessa. Raakkujen kohtalo on sidoksissa lohikalojen menestykseen, sillä toukkavaiheessaan simpukat loisivat lohen tai taimenen kiduksissa. Simpukantoukka on kuitenkin isännälleen täysin harmiton, vaikka loisinta hurjalta kuulostaakin, Kettunen rauhoittelee. Parantamalla kalojen elinolosuhteita rakentamalla voimalaitokset ohittavia kalateitä sekä kutusoraikkoja autettaisiin simpukoitakin, mutta jokiuoman muutokset on suunniteltava huolella ja tehtävä varoen. Niin jokihelmisimpukat kuin vuollejokisimpukat ovat herkkiä kiintoaineelle, jota vapautuu veteen rakentamistoimenpiteiden myötä. Hankkeessa selvitetäänkin ensin, miten vaelluskaloja voitaisiin auttaa vaarantamatta joen pohjaa asuttavia simpukoita. Ekoenergiaan vaihtamalla tukee vesiensuojelua Mustionjoen kunnostushankkeen ovat mahdollistaneet kaikki ne yksityishenkilöt, yritykset ja yhteisöt, jotka ostavat Fortumilta Suomen luonnonsuojeluliiton sertifioimaa Ekoenergiaa. Vesivoimalla tuotetusta Ekoenergiasta kertyy varoja ympäristörahastoon, josta Luonnonsuojeluliitto rahoittaa vesiensuojeluhankkeita. Ympäristörahasto tuokin konkreettisesti esille kuluttajan valintojen vaikutukset ympäristön hyvinvointiin. Lisätietoa: - Lue lisää hankkeesta: mustionjoki - Voit tukea Mustionjoen ja muiden tärkeiden vesistöjen elvyttämistä vaihtamalla Ekoenergiaan osoitteessa Raakku, jokien helmi Raakku eli jokihelmisimpukka (Margaritifera margatifera) on erittäin uhanalainen puhtaiden vesien simpukka. Se lisääntyy vain taimen- ja lohijoissa. Raakut tarvitsevat lohikaloja, sillä pienet simpukantoukat loisivat lohien tai taimenten kiduksissa ensimmäisen talvensa yli. Kalojen kannalta ne ovat täysin vaarattomia ja harmittomia. Keväällä toukat irrottautuvat kiduksista, putoavat joen pohjalle ja jatkavat pohjasorassa kasvuaan aikuisiksi raakuiksi. Sukukypsäksi raakku tulee 20- vuotiaana. Etelän joissa jokihelmisimpukat elävät noin 80 vuoden ikäisiksi, mutta Lapin kylmissä vesissä ne voivat elää jopa 120-vuotiaiksi. Raakun eli jokihelmisimpukan helmi syntyy, kun simpukan kuoren sisään joutuu vieras hiukkanen, usein pieni hiekanjyvä. Jyvä häiritsee simpukkaa, ja se alkaa kapseloida jyvää helmiäiskerrosten sisään poistaakseen jyvän aiheuttaman haitan. Arviolta vain noin yksi tuhannesta raakusta tuottaa helmen. Raakut ovat olleet rauhoitettuja vuodesta 1955.

10 10 luonnonsuojelija 6/2009 liiton uutiset norppaluodolta teksti Noora Kuusela kuvat Janne Björklund Luonnonsuojeluliiton hallituksen puheenjohtaja Risto Sulkava Saisinko tavallisen sähköauton, kiitos? Luontovuosi lopuillaan Lämmin kiitos teille kaikille! Vuosi oli vaikeuksistaan huolimatta vaikuttamisen arvoinen. Kuluva vuosi on ollut täynnä sekä menestystä että menetystä. Korostaisin sanaa täynnä, sillä luonnonsuojelijoita on tarvittu, pyydetty, vaadittu ja jopa aneltu osallistumaan mitä erilaisimpiin asioihin. Moneen on mukaan ehdittykin, ja suojelutulosta on syntynyt. Globaalissa keskustelussa ilmastonmuutos ja ylipäätään ympäristöaiheet ovat nousseet entistäkin tärkeämmiksi. Voi perustellusti väittää, että ensimmäistä kertaa luonto on noussut osaksi myös taloudellista päätöksentekoa. Kestävyydestä ollaan kauempana kuin koskaan, mutta idut parempaan huomiseen ovat näkyvillä. Suomessa on kuitenkin tullut takapakkia. Johtavan hallituspuolueen linjana on ollut järjestelmällisesti heikentää ympäristönsuojelujärjestelmää. Ehkä koskaan aiemmin poliittinen ilmapiiri ei ole ollut niin luontovastainen kuin nyt. Käsittämätöntä nykyaikana, jona enemmistö ymmärtää luonnon merkityksen. Valitettavasti moni luontovastainen päätös on myös mennyt läpi, vaikka suomalaisten enemmistö ei ympäristön heikentämiseen tähtääviä muutoksia olekaan hyväksynyt. Se, että päättäjät vaalirahakohun maininkien välissä yhä vain tekevät kansan tahdon vastaisia päätöksiä, kielii ongelman syvyydestä. Hyvääkin on tapahtunut; Kollajan allas kuopattiin (jälleen kerran) ja niin sanottu Vuotos-pykälä pysyi vesilaissa. Energiankulutus kääntyi laskuun, ja uusiutuvien energianlähteiden tuet paranevat. Metsä-Lapin erämaiden suojelu saatiin vihdoin etenemään, ja etelämpänä metsiensuojeluohjelma Metson rahoitus pysyi luvatulla tasolla. Nämä siis vain esimerkkeinä, sillä monia pienempiä asioita saatiin myös eteenpäin, niin valtakunnan tasolla, kuin etenkin piireissä ja paikallisyhdistyksissä. On hyvä muistaa, että paikalliset toimet ovat ne, joilla tämä maapallo voidaan pelastaa. Suomen luonnonsuojeluliiton ilahduttava jäsenmäärän kasvu antaa meille yhä vahvemmat asemat erilaisissa väännöissä luonnon ja ihmisen puolesta. Tärkeitä ovat myös jokaisen pienet teot, valinnat paremman ja huonomman vaihtoehdon välillä. Näitä valintoja jokainen meistä tekee päivittäin. Oleellisinta on kuitenkin muuttaa koko yhteiskunta luontoystävälliseksi. On vietävä osaksi päätöksentekoa se tosiasia, että ilman luonnon tuottamia hyötyjä, ekosysteemipalveluita, ei ihmisenkään elämä ole mahdollinen. Ekosysteemilähestymistavasta on tultava keskeinen päätöksenteon järjestelmä, reunaehto toiminnalle. Ensi vuonna luonnon monimuotoisuus, lähiluonto ja ekosysteemipalveluiden sekä ekosysteemilähestymistavan teko tunnetuiksi ja osaksi päätöksentekoa ovat Suomen luonnonsuojeluliiton teemoina. Keskeisessä asemassa päätöksentekoon vaikuttajina olette kuitenkin te arvoisat jäsenet. Käyttäkää puhelinta, posteja ja muita keinoja kertoaksenne myös poliittisille päätöksentekijöille, mikä tässä maailmassa on tärkeää. Tärkeintä ei saa enää olla seuraavan vaalirahan saanti. Kovien haasteiden edessä onneksi vielä on olemassa luontoa. Aitoa, alkukantaista, voimaa antavaa luontoa, jonka puolesta kannattaa taistella. Luontoon kannattaa myös mennä, lähelle ja joskus vähän kauemmaksikin. Luontokokemukset antavat rauhaa, lepoa, mutta toisaalta myös tahtoa, varmuutta suojelutyön tarkoituksesta. Lämmin kiitos teille kaikille! Vuosi oli vaikeuksistaan huolimatta vaikuttamisen arvoinen. Ja ensi vuodesta voimme yhdessä tehdä vieläkin vaikuttavamman. Toivottavasti pääsemme joululomilla hiihtämään aidolla lumella, ja myös ilman latua. Nähdään luonnossa. Sähköautot ovat näkyneet syksyn aikana lehtien otsikoissa. Helsingin Electric Motor Showssa esitelty ecorolla on herättänyt erityistä huomiota sitä on muun muassa tituleerattu aatteelliseksi autoksi ja yhteisöllisyyden voimannäytöksi. Mystiset sähköautot. Onko ylipäätään järkevää muuntaa vanhoja autoja sähköautoiksi? Eikö kannattaisi ennemmin panostaa uusien sähköautojen tekemiseen? Mikseivät autotehtaat tee sähköautoja? Ihmettelen myös sähköautojen olematonta mainontaa. Missä cooleja ja raikkaita sähköautomainoksia pantataan? Sähköautot vaikuttavat olevan insinöörien salaisen kerhon aikaansaannoksia, eikä tavallisen kansalaisen kannata vielä edes haaveilla sähköauton hankinnasta. Netissä kerätään silti ecorollan ennakkotilaajia. Ensimmäiset autot toimitetaan vuoden 2010 alkupuolella beta-testaajille, ja autojen sarjatuotanto pyritään aloittamaan kesällä Hienoa! Mutta en halua Corollaa ja tunnen sen lisäksi vain Elcat-sähköpakettiauton ei kai minulle myydä ei-oota? Vuonna 2010 sähköautojen saatavuus paranee merkittävästi, Sähköautot Nyt! -puuhamies Janne Björklund lohduttaa. Kaikilta suurilta autonvalmistajilta on tulossa sähköauto lähivuosina. Polttomoottoriauton muuntaminen sähköautoksi on silti suurelle osalle kuluttajista hyvä ja kiinnostava vaihtoehto. En siis voi vielä kävellä autokauppaan ja ostaa itselleni sähköautoa. Kuinka masentavaa, kun on tottunut saamaan kaupasta lähes mitä vaan. Toisaalta jos et mene autokauppaan kysymään sähköautoa, ei kauppakaan ehkä ota sähköautoja tulevaisuudessa valikoimaansa. Kuluttajalla on valtaa, Björklund nyökkäilee. Perinteisen polttomoottoriauton Sähköautoa ei tankata, vaan sen akut täytyy ladata latauspisteissä. Kuva on Q-parkista, jossa saa ilmaisen parkit ja sähköt sähköautolle. Yhtä aikaa kun isot autonvalmistajat myyvät eioota, osoittavat Janne Kjellman ja Eki Leinonen Sähköautot nyt -yhteisöstä, että sähkönauton voi rakentaa jopa omassa autotallissakin. muuntaminen sähköautoksi kuulostaa kuitenkin kovin kotikutoiselta. Muunnetusta ecorollasta pitäisi lisäksi pulittaa yli euroa, ja sillä hinnallako pitäisi tyytyä käytettyyn autoon? Moni ajattelee tarvitsevansa uuden auton uuden auton vuoksi. Voisihan sitä ajatella niinkin, että saat uuden auton vanhasi korissa, Björklund heittää. Muunnoksessa auton eniten kuluneet osat poistetaan ja vanhan auton remonteista päästään. Sataan kilometriin riittävä sähkötankkaus maksaa vain noin kaksi euroa menisikö bensiiniin kymppi? Öljyjä ei tarvitse vaihtaa ja moottorin huollontarve on olematon, Björklund listaa sähköauton hyviä puolia. Luonnonvarojen kulutuksen kannalta on epäilemättä hyvä, että vanha auto konvertoidaan sähköautoksi. Mutta saako prosessissa raikkaat päälliset penkkeihin? Saako autoon sen ihanan uuden auton tuoksun? Mietin myös miten sähköauto tankataan? Missä se tankataan? Tankataan? pitäisikö kysyä missä se ladataan? Sähköautosta ajatellaan, että eihän sen akkukapasiteetti riitä viemään perille asti ja välillä on pysähdyttävä lataamaan autoa. Latauspisteitäkään ei ole vielä huoltoasemiin verrattavaa määrää. Tilastokeskuksen mukaan suomalainen autoilija ajaa keskimäärin 50 kilometriä päivässä, kaupunkilainen alle 30. Näistä etäisyyksistä sähköauto selviää leikiten. Ihmisten tapa ajatella onkin suurin sähköautoiluun liittyvä ongelma, Janne Björklund pamauttaa. Aivan, ei kai ole yhtään hankalaa laittaa kotona auton töpseliä pistorasiaan, itsestäänhän se latautuu. Kaikkien autoilijoiden pitäisi ajaa kaksi viikkoa sähköautolla ja kokeilla millaista se on, Björklund heittää. Ja tottahan se on minun on vaikea kuvitella millaista on ajaa tällaisella hiljaisella ja erilaisella autolla. Erilaisella milloinkohan sähköautosta tulee tavallinen?

11 liiton uutiset luonnonsuojelija 6/ teksti Milla Aalto kuva Markku Lähdesmäki The Latebirds musisoi ilmaston puolesta Suomen luonnonsuojeluliittoa ja The Latebirdsiä yhdistää huoli ilmastonmuutoksesta. Luonnonsuojeluliitto seuraa tiiviisti Kööpenhaminassa pidettävää ilmastokokousta. Kokouksen ajan liiton nettisivuilla on katsottavissa The Latebirdsin uusi ilmastoaiheinen Summer Becomes Fall -musiikkivideo. Yhtyeen koko tuleva levy käsittelee maailmanlopun teemoja ja Summer Becomes Fall -kappaleessa pohditaan erityisesti ihmisen ja ilmastonmuutoksen välistä vuorovaikutusta. Videossa maapallo pomppii pitkin Helsingin tyhjiä katuja, joista kaikki elämä on kadonnut. Emme halua biisillämme tai videollamme moralisoida, vaan heittää ilmaan yleisen kysymyksen siitä, lakkaavatko vuodenajat vähitellen olemasta ja välittävätkö ihmiset enää ympäristöstään, pohtii bändin solisti Markus Nordenstreng. Koska singlen julkaisu osui samaan ajankohtaan ilmastokokouksen kanssa mietimme, että olisi asiallista tehdä yhteistyötä Luonnonsuojeluliiton kanssa. Lisäksi halusimme lahjoittaa digitaalisen singlen lataustuotot takaisin luonnon kiertokulkuun", Nordenstreng sanoo. Luonnonsuojeluliitto on iloinen yhteistyöstä The Latebirdsin kanssa. "Tarvitsemme ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään aloitteita tärkeäksi kokemiensa asioiden eteen. Musiikki herättää aina tunteita ja kappaleen lyriikka johdattelee oivallisesti ilmastonmuutoskysymysten äärelle", kertoo vs. ilmastovastaava Maria Nuutinen. Emme toki ole ainoita ilmastonmuutoksesta huolestuneita kansalaisia, Nordenstreng painottaa. Taiteilijat eivät kuitenkaan elä tyhjiössä, vaan ottavat kaiken aikaa vaikutteita ympäristöstään ja luovat uutta. Ilmastonmuutos on ajankohtainen asia eikä sitä pääse pakoon. Kohtalomme maapallolla mietityttää ja jopa pelottaa monia myös minua. Melodista indie-rockia soittava The Latebirds perustettiin Helsingissä 2000-luvun vaihteessa. Ulkomaillakin runsaasti kiertäneessä yhtyeessä vaikuttavat Markus Nordenstrengin lisäksi Janne Haavisto, Jussi Jaakonaho, Mikko Mäkelä ja Matti Pitsinki. Neljäs albumi Last Of The Good Ol' Days ilmestyy ensi keväänä. Lisätietoa: Katso The Latebirdsin musiikkivideo osoitteessa tai käy osoitteessa Latebirds taltioi Los Angelesissa. Jos ei lähtisikään, ainakaan kauas? teksti Matti Nieminien kuva Jorma Luhta Suomen luonnonsuojeluliiton Vuoden 2009 laji, kurki, joutunee jatkossa tarkistamaan sisäistä reittikarttaansa. Perinteinen lento talvehtimaan Afrikan kosteikoille on saanut vaihtoehtoja rinnalleen. Kurjet ovat jo muuttaneet käyttäytymistään. Niitä talvehtii Euroopassa enemmän kuin aiemmin, kertoo BirdLife Suomen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi. Lähimmillään Suomea kurkia talvehtii pieniä määriä Puolassa. Ilmastonmuutos vaikuttaa kosteikkoihin Afrikassa. Toisaalta Suomessakin saattaa selvitä nippanappa leudon talven sattuessa. Joitakin talven koettajia on ollut, viime vuosina ehkä aiempaa runsaammin. Hieman samannäköinen harmaahaikara on runsastunut selvästi Suomessa, myös talvisin. Talven keskeltä erottuva pitkä harmaa kaula kuuluukin todennäköisemmin harmaahaikaralle. Mutta kurjen pääjoukot ovat tällä hetkellä jo talvilaitumillaan. Kiitos tästä vuodesta, kurki! Ja hyvää jatkoa. Ilmastonmuutoksen myötä kurjet ovat jo muuttaneet käyttäytymistään.

12 12 luonnonsuojelija 6/2009 liiton uutiset Intohimoinen luonnonsuojelija Kultainen Kaija Helle sai Suomen luonnonsuojeluliiton kultaisen ansiomerkin pitkäjänteisestä työstä luonnonsuojelun hyväksi. Pikkutyttönä Kaija Helle halusi lähetyssaarnaajaksi. Innostus kehitysasioihin leimahti todenteolla vuonna 1984, kun hän lähti mukaan kehitysmaakauppatoimintaan. Kiinnostus globaaleista talouskysymyksistä ja oikeudenmukaisuudesta johdatti globaaleihin ympäristökysymyksiin. Kehitysmaakaupan jälkeen Kaija olikin mukana Ympäristö ja kehitys ry:ssä sekä Maan ystävissä. Viimeiset kymmenen vuotta hän on toiminut Luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piirissä, seitsemän vuotta piirisihteerinä. Olen mennyt latvasta tyveen päin, Kaija naurahtaa. Tajusin jossain vaiheessa, että maailma ja luonto ovat kokonaisuus, niitä ei voi pilkkoa palasiksi. Paikalliset asiat ja luonnonsuojelukysymykset alkoivat muuttua yhä tärkeämmiksi, ja ensin kiinnostuin ennen kaikkea metsiensuojelusta. Intohimoinen suojelija Kaija kuvailee itseään sähäkäksi persoonaksi ja tekijäksi, joka tarttuu nopeasti asioihin. Olen joutunut opettelemaan pitkäjännitteisyyttä, sillä luonnonsuojelussa kaikki ei tapahdu hetkessä. Asioiden läpivieminen voi viedä vuosia, hän huokaa. Entä malttaako intohimoinen luonnonsuojelija väistyä kokonaan takaalalle eläkepäivinään? Helle kertoo tehneensä rajat selviksi jäädessään Kaija Helle esittelee yhtä lempikasveistaan, soiden tupasluikkaa (Trochophorum cespitosum). eläkkeelle tänä vuonna. En enää tee vanhoja työasioita, mutta vastaan mielelläni kysymyksiin, toimin paikallisyhdistyksessä ja vedän retkiä. On tämä niin selkärangassa, ettei tästä koskaan lopullisesti irtauduta, hän sanoo. Mutta kukaan ei ole korvaamaton, siksi jätin työni turvallisin mielin loistavalle seuraajalleni. Kuukkeli lähellä sydäntä Metsien suojelu on Kaija Helteelle sydänasia ja kuukkeli liittyy siihen oleellisesti. Se on avainlaji, joka indikoi herkästi metsäluonnossa tapahtuvaa taantumista ja myös ajankohtainen, sillä se on vaarassa hävitä koko Etelä-Suomesta. Jos kuukkeli häviää, se tarkoittaa metsäluonnon voivan niin huonosti, että moni vähemmän näkyvä laji häviää myös ja metsän biodiversiteetti köyhtyy, hän tuskailee. Köyhtymisen taustalla on Helteen mukaan metsien pirstoutuminen ja hävittäminen. Suojeluvastuu kuuluisi erityisesti valtion maista vastaavalle metsähallitukselle. Hitaasti oikeaan suuntaan Luonnonsuojelussa ollaan Helteen mielestä vuosien varrella edistytty, tosin liian hitaasti: Natura-verkosto on hyvä, mutta nykyisellään riittämätön. Se ei anna edustavaa kuvaa, että meillä rikkaana maana ei ole varaa säilyttää luontomme monimuotoisuutta. tekstit Milla Aalto kuva Anne Viitasalo Kansalaisilla olisi hänen mukaansa paljon enemmän valveutta luonnonja ympäristönsuojeluun, mutta talouteen liikaa sidottu poliittinen järjestelmällämme laahaa auttamattomasti jäljessä. Kaija Helle arvioi, että tulevaisuudessa luonnonsuojelussa edistytään ehkä määrällisesti, mutta maankäytön paineet tulevat olemaan sellaisia, joissa tarvitaan kansalaisten voimakasta painostusta. Onneksi olen perusluonteeltani optimisti. Toivon, että maapallo ja luonto säilyvät monimuotoisena ja elinkelpoisena vielä meidän jälkeemmekin, hän kiteyttää. Ansiomerkkejä aktiiveille ansiomerkki myönnetään vähintään 20 vuoden ja hopeinen vähintään 10 vuoden ansiokkaasti toimineelle jäsenelle. Luonnonsuojeluliitto onnittelee ja kiittää palkittuja pitkäjänteisestä työstä suomalaisen luonnon hyväksi! Kultainen ansiomerkki u Marjo Tiitola, Kangasalan luonto u Esa Alkula, Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistys. u Kalevi Keynäs, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri u Kaija Helle, Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri. u Antti Nyman, Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri. u Arto Söderblom, Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri. u Markku Lappalainen, Varsinais- Suomen luonnonsuojelupiiri. u Oili Pyysalo, Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri. u Pekka Nieminen, Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri u Eila Rantasuomela, Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri u Tuula Isola, Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri u Eija Koski, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri u Erja Heino, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri Hopeinen ansiomerkki: u Jack Barkman, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri u Pentti Lahti, Kangasalan luonto u Uuno Immonen, Kangasalan luonto u Kimmo Kiuru, Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistys u Maria Vilja, Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistys u Tuomo Puhakka u Asko Sorto e Luonnonsuojeluliitto siirtyy e-laskuaikaan Luonnonsuojeluliiton jäsenmaksun vuodelle 2010 voi nyt ensimmäistä kertaa maksaa e-laskulla. Nopeimpien kesken arvotaan palkintoja. Lämmin kiitos antamastasi tuesta kuluneena vuonna. Sinun ja muun jäsenen avulla olemme jälleen voineet toimia luonnon puolesta esimerkiksi parantamalla saimaanorpan kuuttien elinmahdollisuuksia katiska-tempauksilla, järjestöpäällikkö Tarja Ketola sanoo. Toivomme, että tuet meitä arvokkaalla jäsenyydelläsi myös vuonna Kaikki, jotka tekevät e-laskutussopimuksen mennessä, saavat jo vuoden 2010 jäsenmaksulaskun e-laskuna verkkopankkiinsa. E- Heini Jalava lasku on ympäristöystävällinen valinta paperittomana ja sen hiilidioksidipäästöt ovat jopa 90 % pienemmät kuin paperilaskulla. E-laskutukseen siirtyneiden jäsenten kesken arvomme 5 kpl näyttävää ja monipuolista Laulujoutsenen perintö -teosta (kirjan arvo 49 euroa) sekä viisi kappaletta 100%-prosenttisesta luomupuuvillasta valmistettua korkealaatuista norppakylpypyyhettä (pyyhkeen arvo 22,90 euroa). Palkintojen voittajiin ollaan yhteydessä henkilökohtaisesti helmikuun 2010 aikana. E-laskun ero paperilaskuun on vain siinä, että se on sähköisessä muodossa oleva lasku, joka maksetaan verkkopankissa. Laskun tiedot ovat laskussa valmiina, joten lasku tarvitsee ainoastaan tarkistaa ja hyväksyä. E-laskut arkistoituvat verkkopankkiin kätevästi ja turvallisesti. E-lasku on kuitenkin eri asia kuin suoraveloitus. Vaihda ympäristöystävälliseen e-laskuun! Mikä e-lasku on? - E-lasku on sähköisessä muodossa oleva lasku, joka maksetaan verkkopankissa. - E-lasku on helppokäyttöinen eikä laskun tietoja tarvitse itse näppäillä verkkopankissa. - E-lasku on myös turvallinen. Asiakas tunnistautuu pankkitunnusten avulla luotettavasti verkkopankissaan, näppäilyvirheitä ei maksaessa tapahdu eikä lasku katoa postissa. Näin e-lasku toimii: - Tee e-laskusopimus verkkopankissasi. - Valitse e-laskuttajasi, odota e-laskuilmoitusta ja maksa e-laskulla. - Kaikki e-laskut tallentuvat verkkopankkiisi ja säilyvät siellä pankin määrittämän ajanjakson. Lisätietoa:

13 liiton uutiset luonnonsuojelija 6/ tekstit Harri Hölttä kuva Teemu Tuovinen metsäkampanja: Luonnonsuojeluliitolle neljä suojelualuetta Suomen luonnonsuojeluliiton omistamille maille on perustettu tänä syksynä neljä metsiensuojelualuetta. Uudet suojelumetsät sijaitsevat Ähtärissä Pohjanmaalla ja Orivedellä Pirkanmaalla. Niiden yhteispinta-ala on 18,3 hehtaaria. Alueet ovat tulleet Luonnonsuojeluliiton omistukseen testamenttilahjoituksina. Ähtärissä sijaitseva Peränteen alue on harjumetsää. Alue on erittäin tärkeä ulkoilualue läheisen koulun oppilaille, eikä suojelu rajoita sen toimintaa. Pohjanmaan piiri järjesti elokuussa luonnonsuojelualueella perustamisjuhlat: Sää suosi juhlaa ja kurkiparvikin kävi tervehtimässä meitä, ottaessaan mökin yllä lisää korkeutta matkasaattueseensa, piirisihteeri Teemu Tuovinen kuvailee. Orivedellä sijaitsevat alueet ovat puolestaan kolmessa osassa. Alueista suurin, Längelmäveden Koljonselän rannassa sijaitseva Taipaleen alue on suurelta osin kohtalaisen luonnontilaista tuoretta kangasta ja tuoretta lehtoa. Alueeseen sisältyy myös rakentamatonta rantaa noin 400 metriä. Kaksi muuta pienempää aluetta sijaitsevat Lepovuoren ympäristössä Juupajoen rajalla. Kaikki alueet on suojeltu korvauksetta, ja alueet on saatu Luonnonsuojeluliiton hallintaan testamenttien kautta. Testamenttaamalla tai lahjoittamalla metsänsä Luonnonsuojeluliitolle voi varmistua sen säästymiseltä esimerkiksi avohakkuilta, sanoo liiton puheenjohtaja Risto Sulkava. Ähtärin suojelualueella on pieni mummonmökki, jonka Pohjanmaan piiri on kunnostanut. Mökillä vietettiin myös luonnonsuojelualueen perustamisjuhlat. LUONTO ON LAHJOISTA ARVOKKAIN Miksi SLL ei osta metsiä suojeluun? Luonnonsuojeluliitto perusti tänä syksynä neljä uutta metsiensuojelualuetta liitolle testamentatuille metsäalueille. Liitto ei kuitenkaan aktiivisesti itse osta metsää suojelutarkoituksiin. Miksi näin? Tärkein syy liittyy rahaan: metsän ostaminen on kallista. Liiton metsätoiminnan vuosibudjetilla, josta maksetaan muun muassa metsäasiantuntijan palkkaus, saisi ostettua vain 3 4 hehtaaria runsaspuustoista kuusikkoa. Metsätoiminnan tuloksena saadaan kuitenkin vuosittain suojeltua huomattavasti suurempi määrä metsiä esimerkiksi viranomaisprosesseihin ja kaavoitukseen osallistumalla. Merkittävän osan tästä työstä tekevät liiton vapaaehtoiset toimijat. Suomessa toimii myös nimenomaan metsien ostamiseen erikoistunut taho, Pentti Linkolan perustama Luonnonperintösäätiö. Luonnonsuojeluliiton ei kannata tässä asiassa harrastaa päällekkäistä, kilpailevaa toimintaa. Metsien ostamisen sijasta Luonnonsuojeluliitto on tänä vuonna aloittanut metsäkampanjan, jolla kerätään lahjoitusvaroja suojelunarvoisten metsien paikallistamiseen ja niiden luontoarvojen selvittämiseen. Tämä työ on katsottu ensiarvoisen tärkeäksi sen vuoksi, että tällaiset selvitykset ovat nykyään yksinomaan ympäristöjärjestöjen harteilla ja tiedon puute uhkaa monien metsäalueiden säilymistä. Kunhan alueet on paikallistettu, niiden suojelua edistetään yhdessä viranomaisten ja metsänomistajien kanssa. Lahjoitusvaroilla tätä tärkeää työtä saadaan tehostettua nykyisestä. Harri Hölttä SLL:n metsäasiantuntija Suomessa hävitetään jatkuvasti arvokkaita metsäalueita. Syynä tähän on usein tiedon puute. Arvokkaita metsiä ei tunnisteta eikä siksi saada suojelun piiriin. Suomen luonnonsuojeluliitto tekee jatkuvasti töitä metsien luontoarvojen selvittämiseksi. Mitä paremmat voimavarat meillä on käytössämme, sitä enemmän metsiä saadaan suojeluun. Anna läheisellesi joululahja, jolla on merkitystä anna lahja suomalaiselle metsälle ja auta meitä säilyttämään metsäluontomme helmet. Voit antaa ystävällesi muistoksi Päivi Häikiön suunnitteleman lahjakirjan. Voit halutessasi lähettää sen e-korttina Luonnonsuojeluliiton verkkosivuilta Voit myös tulostaa sen A5-kokoiseksi taitettavaksi kortiksi haluamallesi paperille. Kaunis työ toimii vaikkapa kehystettynä tai siitä voi askarrella omannäköisensä kortin.

14 14 luonnonsuojelija 6/2009 Tekijä&näkijä teksti Liisa Hulkko kuvat Mikko Käkelä Anna Puun tie metsäkummiksi Anna Puu on oppinut arvostamaan luontoa omin päin, sitä ei ole hänelle opetettu tai tuputettu. Metsäkummina hän haluaa herätellä muitakin mukaan metsiensuojeluun. Kesällä 2008 Anna Puustjärvi, 26, seisoi tienristeyksessä. Vastavalmistunut kauppatieteiden maisteri ei halunnut yritysmaailmaan, minne opinnot tuntuivat vievän. Järjestötyö ja ulkomaille lähtö houkutteli, mutta hän oli epävarma. Siitä alkoi yhteensattumien suma. Puustjärvi osallistui Idols-kisaan ja jäi herkällä tulkinnallaan ihmisten mieliin. Kilpailun jälkeen muusikon ura alkoi tosissaan. Sekä yleisön että kriitikoiden kiittelemä debyyttialbumi nousi heti listojen kärkeen ja myi jo kolmessa kuukaudessa platinaan oikeuttavan määrän eli yli kappaletta. Anna Puustjärvi päätti ottaa käyttöön taiteilijanimen Anna Puu, joka oli kulkenut mukana elämässä jo pidemmän aikaa. Ympäristötietoisen muusikon taiteilijanimi oli piste iin päälle. Anna Puuta pyydettiin Suomen luonnonsuojeluliiton metsäkummiksi. Hän suostui heti, enempää asiaa ajattelematta. Tiedättekö sen tunteen, kun kuulee jonkun hyvän kappaleen ja se sytyttää heti ensitahdeista asti? No, samankaltainen reaktio tuli metsäkummiudesta, en osaa selittää sitä sen paremmin, Anna Puu hymyilee. Hänestä näkee, että metsäkummius ei ole hänelle pikku asia. Debyyttialbumin avausraita Linnuton puu on rakkauslaulu täynnä symboliikkaa, mutta siitä tuli tavallaan myös metsäkummiuden symboli, kun se kääntyi sanonnaksi En tahdo olla puuton lintu. Se on jännää, miten eri tavoilla ihmiset ovat sen nähneet. Monet ovat miettineet, millainen ja minkänäköinen se linnuton puu on. Anna Puulle laulu on merkittävä. Se soikin ensimmäisenä niin levyllä kuin keikoillakin. Nauruasi vailla / Olen se linnuton puu / Lehtiä täynnä / Linnuton puu. Linnuton Puu kuvastaa hyvin yhteensattumien määrää. Tuure (Kilpeläinen) ei tiennyt sitä sanoittaessaan, että aion ottaa taiteilijanimen. Kun kuulin ensimmäisen kerran biisin nimen, minua alkoi naurattaa. Kysyin muilta, että tiedättekö että minusta tulee Anna Puu. Mikä yhteensattuma! Ja sitten vielä se, että siitä tuli metsäkummiuden symboli. Näin se menee.. Meant to be. Sysipimeän metsän seikkailut Niin kuin monen suomalaisen luontosuhde, on outokumpulaisen Anna Puunkin luontokosketus syntynyt lapsuuskesien mökkireissuilla. Mummon ja papan mökki Keski-Suomessa oli keskellä monimuotoista luontoa: järven rannalla, ympärillä luonnontilaista metsää ja soita. Kun olin lapsi, siellä ei ollut oikeastaan ketään muita mökkiläisiä. Kävimme siskon ja veljen kanssa joka päivä postinhakureissuilla sysipimeän metsän poikki mökkitien päässä. Ne olivat pitkiä ja ikimuistoisia seikkailuja, hän muistelee. Ei ole vaikeaa kuvitella aikuistakaan Anna Puuta seikkailemassa sammaleisessa metsässä. Se mökki on niin erilainen nykyään. Metsä on harvennettu, siivottu talousmetsäksi. Yritän ymmärtää metsänhoitoa, mutta pahalta se silti tuntuu. Siinä ei ole enää mitään mystiikkaa. Mutta kyllä minä nautin mökillä olemisesta edelleenkin. On ihanaa laittaa kumpparit jalkaan ja lähteä metsään tarpomaan. Anna Puun ympäristötietoisuus ei kuitenkaan lähtenyt perheestä. Isä on ehkä vähän eräihminen, mutta äiti ei ole kyllä yhtään, Anna Puu nauraa. Ympäristöarvoja ei ole syötetty minulle, vaan oma kiinnostus alkoi herätä pikkuhiljaa. Se on toisaalta hyvä, koska minun ei tarvitse kyseenalaistaa, että onko tämä perheen minulle syöttämää vai oma ajatukseni. Kriittinen kauppatieteilijä Anna Puu oli halunnut jo pitkään mennä opiskelemaan Kauppakorkeakouluun, mutta aloitettuaan opinnot Turussa tunne muuttui: Tajusin todella nopeasti, mikä kiinnostaa ja mikä ei. Yhteiskuntavastuulliset opinnot ja järjestötyö kiinnostivat, yritysmaailma ei. Tein kanditutkielman lapsityövoimasta, ja siinä tutustuin järjestötoimintaan. Vähitellen konkretisoitui, että ympäristö on kaikkein lähimpänä sydäntäni. Pro gradu tutkielmansa Anna Puu teki ympäristöjärjestöjen vaikutuksesta Suomen metsäteollisuuden ympäristövastuuteen. Yritykset eivät koskaan myönnä sitä, miten paljon ympäristöjärjestöillä on vaikutusta niiden toimintaan. Jos ympäristöjärjestöjä ja niiden luomaa painostusta ei olisi, asiat eivät etenisi, hän painottaa. Luotan järjestötyöhön, siihen että siellä pidetään kynsin ja hampain kiinni omista periaatteista, mutta on se silti aika pieni huuto koko tässä talouskoneistossa, mikä asioita pyörittää. Ei tarvitse olla hardcore-luonnonsuojelija ollakseen mukana metsiensuojelussa. Kyseenalaistaminen kunniaan Metsäkummina Anna Puu toivoo, että saisi ihmiset ajattelemaan luonnonsuojelua. Hän haluaa olla herättelemässä ihmisiä. Väkisin käännyttäminen ei kuitenkaan kiinnosta. Kuulee myös, että Anna Puunkaan suuhun ei tungeta valmiita suojelufraaseja. Ihminen on allerginen heti, jos tuntuu siltä että arvoja tullaan lusikalla syöttämään. Jokaisen ihmisen pitää saada omia hoksaamisen tunteita, hän pohtii. Ja se, mitä aina toivon on, että ihmiset oppisivat kriittistä ajattelua. Eivät ottaisi kaikkea niin annettuna esimerkiksi yrityksiltä. Osaisivat lukea rivien välistä, tulkita molempia päitä ja löytäisivät oman ajattelutavan. Anna Puu asettelee sanoja harkiten. Tuore metsäkummius on saanut hänet tarkastelemaan asioita uusin silmin. Tämä on myös minulle oppimisprosessi. Sen sijaan, että vain itsekseni nautin luonnosta, minun täytyy yrittää jotenkin muodostaa niistä sanoja. Kertoa siitä eteenpäin. En ole se, joka lyö faktoja pöytään. En ole mikään metsäasiantuntija tai biologi. Minulle tärkeintä on tunnepuoli, mutta faktat tukevat tunnepuolta entisestään. Haluan sanoa, että metsästä voi välittää ja pitää omalla tavallaan. Ei tarvitse olla hardcore-luonnonsuojelija ollakseen mukana suojelutyössä. Millainen metsä? Metsäkummin mielestä suomalaiset tuntuvat pitävän metsäluontoamme itsestäänselvänä. Ajatellaan, että metsiä on aina ollut ja tulee aina olemaan. Suomalaiseen metsänhoitoon uskotaan vakaasti. Jotenkin se ero pitäisi saada, mikä on talousmetsää ja mikä luonnonvaraista metsää. Aika monelle suomalaiselle metsä on vain metsä. Anna Puu itse nauttii luonnontilaisista aarnimetsistä: Nautin kaikenlaisista kunnon metiköistä. Ihanin on sellainen hiljainen, sammaloitunut metsä, minne pääsee vähän valoa puiden lomasta. Ajattelen aina visuaalisesti: erilaiset väriloistot, varjot ja tunnelmat ihastuttavat. Tykkään isoista, vanhoista puista, joissa on paljon oksia ja jänniä muotoja. Metsänlajeista Anna Puu kertoo rakastuneensa kuukkeliin, jota pidetään varsinkin Etelä-Suomen metsiensuojelun symbolina. Kuukkeli on mielenkiintoinen ja utelias lintu. Kuusamolainen kuukkeli tulee joskus jopa sormelle, kun ojentaa käden. Maisemia keikkabussin ikkunasta Kiireisen keikkailun keskellä Anna Puu ei enää ehdi tarpeeksi usein metsään. Maisemien katsominen on yksi harvoista ajanvietteistä keikkabussissa. On harmi, ettei kierretä Itä-Suomessa yhtä paljon kuin Länsi-Suomessa. Pidän Itä-Suomen luonnosta, vaikka kyllä peltomaisemat, joiden taakse aurinko laskee, ovat hienoja. Enemmän olen silti mäkisten maastojen ystävä. Metsä on se tärkein, mielenmaisemani. Jouluna kiireinen muusikko rauhoittuu perheen parissa Helsingissä. Muistan miten masentavaa se oli ensimmäisen kerran, kun vanhemmat olivat muuttaneet Helsinkiin, eikä päässyt Outokumpuun, missä on lunta ja pääsee hiihtämään ja tapaamaan vanhoja ystäviä. Täällä satoi räntää ja oli ankeaa. Mutta vähitellen siihen on tottunut. Jos metsäkummi voisi antaa metsille joululahjan, hän antaisi naavaa. Naava on ihanaa, varsinkin kun tietää, että se kertoo puhtaasta ilmasta ja luonnontilaisesta metsästä. Kun sitä näkee, niin siitä tulee iloiseksi. Metsäisiä äänimaisemia? Talvella alkaa uuden levyn työstäminen: Ensimmäistä levyä tehdessämme roikuin studiolla varmasti ärsytykseen asti ja kyselin koko ajan, mitä nyt tapahtuu ja entä nyt? hän nauraa. Tulevalla levyllä hänen on tarkoitus osallistua enemmän sanoittamiseen. En ole luova kirjoittaja, joten se on aika iso haaste. Voiko laulun keinoin tuoda luonnonsuojelua esiin? Minusta tuntuu, että popmusiikissa kannanottamista karsastetaan aika paljon. Kyllä siellä ehkä tulee ajatuksia, mutta ei tehdä suoria kannanottoja niin kuin suomi reggaessa ja muissa genreissä, missä se on hyvin luontevaa. Mutta sen pitää nimenomaan olla luontevaa ollakseen myös uskottavaa. Jäämme odottamaan uutta levyä ja suunniteltua unplugged-konserttia ikimetsän keskellä. Vielä reilu vuosi sitten Anna Puu ei tiennyt, mihin on matkalla. Nyt vaikuttaa siltä, että tie on löytynyt. Jos kerrot rakkautesi / Niin perille löytävä on tämä tie. / Jos tahdot oksalleni / Niin kasvatan viljavan paikan / Jossa linnuton puu / Linnuton puu ottaa varsillensa. Lisätietoja: ja www. annapuu.fi

15 Tekijä&näkijä luonnonsuojelija 6/

16 16 luonnonsuojelija 6/2009 Elämäntapa teksti Annukka Berg kuvitus Hannele Törrö Hivuttamista ja harppauksia Ympäristöystävällisiä toimintatapoja markkinoivissa kampanjoissa vakuutellaan usein, että ekoelämä on oikeasti ihan helppoa, halpaa ja hauskaa. Käytännössä hyvien neuvojen soveltaminen jää moinilta kuitenkin arjen jalkoihin. Pitäisikö moraalisesta porkkanasta siirtyä jo järeämpiin keinoihin? Pienin askelin parempaan Olen saanut vanhemmiltani ja isovanhemmiltani ympäristön huomioon ottavan kasvatuksen. Kuitenkin muutos alkoi näkyä omassa käyttäytymisessäni vasta, kun ympäriltä tulevat paineet muuttuivat merkityksettömiksi, kertoo Jussi Helsingistä. Nyt olen 45-vuotias, ja otan ympäristöasiat hyvinkin tarkkaan huomioon esimerkiksi syömisessä ja liikkumisessa. Jussin kohdalla näkemykset ympäristön ja luonnon merkityksestä alkoivat muuttua konkreettisiksi valinnoiksi vasta lähes 40-vuotiaana. Mielestäni emme voi kehityksen pyörää pysäyttää, mutta omalla toiminnalla ja pienellä propagandalla voi vaikuttaa, hän kommentoi. muun muassa ottamaan ennen eläneiltä selvää peseytymisestä ilman juoksevaa vettä, pohditaan mahdollisuuksia asua viileämmässä ja kannustetaan laskemaan faktat ympäristösäästöistä. Matkaoppaina olisimme mieluusti jo muillekin!, Helena ja Lauri toteavat. Rakennemuutoksen aika Onhan se jo nähty, että pienin askelin ja suostuttelemalla ei saavuteta tavoitteita. Ympäristö ei jaksa odottaa, kuittaa kotiäiti Paula Lempäälästä. Täytyisi säätää lakeja, tuntuvia veroja mutta myös veroetuja. Paula toivoisi, että esimerkiksi joukkoliikenne tehtäisiin huomattavasti halvemmaksi vaihtoehdoksi kuin oman auton käyttö. Ympäristörikkomuksista pitäisi saada kunnon sakot. Ja kouluissa tulisi tarjoilla vain lähiruokaa. Ympäristö säästyisi Yksinkertainen elämä on ympäristöystävällistä. myös, jos kierrätysvelvoitteita olisi enemmän. Muovinkeräys voisi olla ympäri Suomen pakollista, samoin lumpunkeräys. Myös biojätteen keräys tulisi tehdä pakolliseksi niin omakotitaloihin kuin kaikenkokoisiin taloyhtiöihin. Johtavatko pienet purot suuriin virtoihin? Yhä useampi tutkija uskaltaa sanoa, ettei ympäristön tilaa uhkaavista haasteista selvitä ilman merkittäviä muutoksia elämäntavoissa. Jos suurikin määrä ihmisiä tekee vain pienen parannuksen, tarkoittaa se ympäristön kannalta lopulta vain pientä muutosta kokonaiskuormituksessa. Myös Århusin yliopiston tutkija John Thogersen ja WWF:n Tom Crompton ovat hätkäyttäneet väittämällä, ettei positiivisilla ympäristökampanjoilla välttämättä saada jalkaa ihmisten oven väliin. Jos ihmiset suostutellaan vaihtamaan energiansäästölamppuihin kertomalla, että ne tulevat pitkällä aikavälillä halvemmaksi, tämä ei välttämättä muuta ihmisten toimintaa yleensä aiempaa ympäristömyönteisemmäksi. Ympäristön puolesta toimiminen voidaan jakaa neljään erilaiseen tyyppiin: henkilökohtaisen käytöksen muutokseen esimerkiksi kulutuspäätöksissä, ympäristön nimissä tehtävien politiikkatoimien hyväksymiseen sekä aktiiviseen tai passiiviseen kansalaistoimintaan. Erityisesti henkilökohtaiset käyttäytymisen muutokset ovat usein olleet kiinnostuksen kohteena niissä tutkimuksissa, joissa on tarkasteltu ympäristöystävällisen toiminnan leviämistä esimerkiksi yksinkertaisesta monimutkaisempaan tai ympäristön kannalta vähemmän merkityksellisestä merkittävään. Tutkimuksista saadut tulokset ovat kuitenkin kiistanalaisia. Siinä missä joidenkin mukaan tällaista leviämistä tapahtuu, joidenkin mukaan ihmiset nimenomaan käyttävät esimerkiksi jotakin helppoa ympäristötekoaan selityksenä sille, miksi he eivät tee muuta hankalampaa. Thogersenin ja Cromptonin mukaan ei olekaan syytä tuudittautua siihen ajatukseen, että pienet ja helpot askeleet lopulta johtaisivat suureen muutokseen edes asenneilmapiirissä. Jos pieniä ympäristötekoja kaikesta huolimatta mainostetaan, niiden merkitystä pitäisi kirjoittajien mukaan perustella vain ympäristösyillä. Muuten mahdollista leviämisvaikutusta on ainakin turha odottaa. Erityisen tärkeää olisi pohtia sitä, miten ympäristöystävällinen käyttäytyminen saadaan tihkumaan politiikan piiriin. Tässä kysymyksessä Thogersen ja Crompton arvelevat, että erityisesti henkilöt, jotka ovat omaksuneet hankaliksi tai kalliiksikin osoittautuneita käyttäytymismalleja ympäristöperustein, ovat valmiimpia tukemaan hallituksen toimia kyseisellä alalla. Vähällä vapaaehtoisesti Jo kauan sitten pysähdyimme pohtimaan elämänarvojamme ja viisi vuotta sitten hyppäsimme pois oravanpyörästä. Tämä tarkoitti kohdallamme, että poikasten lennettyä pesästä luovuimme isosta omakotitalosta Kuopiossa ja muutimme pieneen rivitaloasuntoon Olostunturiin, kirjoittavat Helena ja Lauri Muoniosta. Täällä olemme karsineet elämäämme päivä päivältä yksinkertaisemmaksi ja samalla onnellisemmaksi. Yksinkertainen elämä on ympäristöystävällistä! Helena ja Lauri ovat ottaneet tavoitteekseen, ettei heidän tarpeidensa vuoksi tarvitsisi enää viedä tulevien sukupolvien elintilaa. Suunta on kohti omavaraisuutta. He ovat laatineet pitkän listan askelmerkeistä, joissa kehoitetaan

17 Elämäntapa luonnonsuojelija 6/ Viherpiipertäjä Palstalla lukijat kuvaavat ekologisen elämäntavan ideoita ja ongelmia arjen Kolumni Noora Kuusela Kolumnistina toimitussihteeri Liisa Hulkko Palstanpitäjä vaihtuu YTM Annukka Berg on toimittanut Viherpiipertäjää vuodesta Olen halunnut kertoa, että kulutuksella ja elämäntavoilla on väliä, ja että kaikki vanhat mielikuvat eivät aina pidä paikkansa. Toisaalta olen toivottavasti painottanut sitä, että koko ylikulutusongelman sysääminen yksilöiden harteille ei ole reilua: rakenteet vaikuttavat, kertoo Annukka toimittamastaan palstasta. Olen työskennellyt Luonnonsuojeluliiton energia- ja ilmastovastaavana ja ollut sen jälkeen vaihtelevalla panoksella mukana liiton energia- ja ilmastotoiminnassa. Teen myös väitöskirjaa kestävän tuotannon ja kulutuksen hallintamentaliteeteista ja ohjelmatyön haasteista nyt on käsillä neljäs vuosi ja loppu alkaa pian häämöttää. Samalla on hyvä hetki antaa Viherpiipertäjän viestikapula uusiin osaaviin käsiin, Annukka hymyilee. Viherpiipertäjän toimittajana aloittaa YTK Päivi Suihkonen. Toimin Kierrätyskeskuksen 4V-hankkeessa tiedottajana, ja kirjoitan juttuja freelancerina. En ole aikaisemmin ollut aktiivinen Luonnonsuojeluliitossa, mutta olen seurannut liiton toimintaa kiinnostuneena, Päivi kertoo. Annukka kysyi minulta, haluaisinko jatkaa Viherpiipertäjäpalstaa. Totesin, että tässäpä tilaisuus tehdä jotain SLL.n hyväksi ja vieläpä kulutusasioiden parissa, jotka muutenkin kiinnostavat, kertoo Päivi tiestään Viherpiipertäjän toimittajaksi. Yksilö, ja sitä kautta ekologinen kuluttajaliikehdintä, voi vaikuttaa. Toisaalta asiat ovat niin monimutkaisia ja ongelmat niin suuria, ettei yksittäisen kuluttajan kannata kantaa suurta syyllisyyttä harteillaan. Kun on tietoa ja halua vaikuttaa valinnoillaan, pääsee jo pitkälle. Tämän palstan rikkaus on siinä, että lukijat voivat jakaa mielipiteitään, kokemuksiaan ja vinkkejään. Yksi Viherpiipertäjän sanoma on siis se, ettemme paini näiden asioiden kanssa yksin, Päivi lohduttaa. Entä millaisia terveisiä palstanpitäjät lähettävät Luonnonsuojeluliiton viherpiipertäjille? Löydä oma tapasi elää pienemmän hiilijäljen elämää. Kokeile ja ajattele itse, Annukka haastaa. Ekologinen elämä voi lisätä myös elämänlaatua, kuten aineettomat hemmottelulahjat ja 'downshifting', elämän yksinkertaistaminen. Siispä nauti elämästä, Päivi kehottaa. Viherpiipertäjä-palsta uudistuu. Tule paneeliin! Haluaisitko kommentoida palstalla esitettyjä kulutuskysymyksiä? Tule Luonnonsuojelijan lukijapaneeliin! Tavoitteena on koota edustava ryhmä eri-ikäisistä ja eri puolilla Suomea asuvista lukijoista ja muodostaa vakituinen Viherpiipertäjän aiheita pohtiva paneeli. Panelisteille lähetetään seuraavan Viherpiipertäjän kysymys ja alustus aiheesta. Paneeliin osallistuminen ei ole työlästä. Ilmoittaudu panelistiksi osoitteeseen pe mennessä. Viherpiiperrystä vai Ekoelämää? Äänestä palstalle nimi! Ärsyttääkö Viherpiipertäjä palstan nimenä vai onko nimi syytä säilyttää? Nyt sinulla on mahdollisuus vaikuttaa. Valitse paras vaihtoehto tai keksi kokonaan uusi nimi. Äänestä netissä osoitteessa a) Viherpiipertäjä b) Ekoelämää c) joku muu, mikä? Annukka Berg Päivi Suihkonen Luomua vai lähiruokaa? Seuraavassa numerossa Ruoka lohkaisee ison osan kotitalouksien kulutuksen ympäristövaikutuksista. Kuitenkaan valistuneita valintoja ei ole tehty kuluttajalle helpoksi: vain ani harvoin pakkauksessa kerrotaan esimerkiksi tuotteen hiili- tai vesijalanjälki. Miten Sinä olet ratkaissut ruoan ekologisuuteen liittyvät valinnat? Joulu on myös luonnon juhla Joulukuusi on muistutus suomalaisista luonnonuskonnoista, joissa palvottiin pyhiä puita. Joulu on Suomessa tärkeä juhla. Sitä juhlitaan perinteisenä perhejuhlana, kristillisenä juhlana ja ikävä kyllä myös kulutusjuhlana. Nämä merkitykset, kansalliset tavat ja perheiden omat, hieman erilaiset perinteet kietoutuvat yhteen. Harva kuitenkaan muistaa tai tietää, että joulu on myös luonnon juhla. Nykyiset joulun merkitykset ovat suhteellisen nuoria verrattuna tuhansien vuosien perinteisiin sitä ennen. Jo muinaisesta Mesopotamiasta lähtien on juhlittu vuoden lyhimmän päivän aikaan. Pimeään aikaan on uskottu jumalien taistelevan maailman kukoistuksen puolesta. Päivien piteneminen oli merkki siitä, että Aurinko osoitti olevansa voittamaton. Myös pohjoisilla alueilla juhlittiin talvipäivänseisauksen aikaan. Talo koristeltiin kuusen ja muiden ikivihreiden puiden oksilla, ja joulupölkky poltettiin ulkona. Ikivihreitä puita arvostettiin, sillä Auringon uskottiin elävän niissä ja torjuvan näin pimeyden pahoja voimia. Koteja nykyisinkin koristava joulukuusi on siis tavallaan yhä muistutus suomalaisista luonnonuskonnoista, joissa palvottiin pyhiä puita. Jo ennen jouluperinteitä pohjoisessa vietettiin kekriä, sadonkorjuun ja uuden vuoden juhlaa. Monet kekrin perinteet, kuten kinkku, juomat ja ennustukset, ovat myöhemmin siirtyneet joulunviettoon ja nykyiseen uuteenvuoteen. Pellon jumalaa kiitettiin leivällä ja tähkäkoristeilla. Monessa suomalaisesa kodissa käytetään edelleenkin olkikoristeita. Mitä tieto vanhoista perinteistä ja luonnonuskonnoista antaa? Ehkä muistutuksen siitä, miten luontoa tulisi arvostaa. Sen antimet ja palvelut eivät ole itsestään selvyys. Mesopotamialaiset uskoivat Marduk-jumalan taistelevan joka vuosi pimeään aikaan kaaoksen hirviötä vastaan, jotta järjestys voittaisi ja luonnon kuolemasta ei tulisi lopullinen. Meillä kaaoksen hirviö näkyy mielestäni parhaiten Stockmannin jouluruuhkien keskellä, kun ihmiset stressaavat joululahjaostoksistaan törmäillen toisiinsa kiireissään. Norjalaiset kutsuivat talvipäivänseisausta nimellä Jule (ruots. Jul), joka tarkoitti pyörää. Vaikka merkitys on erilainen, toivoisin itse että jouluna uskallettaisiin jäädä hetkeksi pois (oravan)pyörästä. Rauhoittuminen, pysähtyminen ja kiireiden unohtaminen tekee hyvää itse kullekin. Kiire lisää myös turhaa kulutusta, ja on mielestäni yksi pahimmista ympäristöongelmien aiheuttajista. Kiire saa aikaan kertakäyttökulttuurin, kaikkea pitää saada valmiina, heti ja nopeasti. Ei ehditä tehdä itse, korjata tai luoda vanhasta uutta. Massiiviset kaatopaikkavuoret kertovatkin kiireen sanomaa. Mieleeni on jäänyt sanonta Sinulla on kello, minulla on aika. Tuon sanonnan toteuttaminen arjen keskellä on vaikeaa. Juoksen itsekin oravanpyörässä kuin energiajuomaa nauttinut hamsteri. Jouluna yritän pysähtyä. Unohdan kellon ja kiireen. Aion viettää joulua nauttien hyvästä ruoasta, perheen seurasta ja luonnon rauhasta. Ja palvon Pyhää Puuta. Rauhallista joulua kaikille lukijoille!

18 18 luonnonsuojelija 6/2009 Elämäntapa teksti Satu Lähteenoja MIPSit MIPSit-palsta antaa vinkkejä kepeämpään elämään MIPSit jouluna Soihdut sammuu Ajasta jouluvalot niin, että ne ovat päällä vain kun olet kotona ja hereillä, säästät 10 kg /vko Lähikuusi Hanki joulukuusi ilman automatkoja, säästät 2 kg / säästettyä ajokilometriä kohden Kierrätetty lahja Anna lahjaksi kierrätetty lelu uuden sijaan, säästät vähintään Eroon foliosta Vältä alumiinifoliota pakatessasi jouluruokia, säästät 2,5 kg / foliorulla Lautapelit kunniaan Pelaa lautapelejä tietokonepelien sijaan, säästät keskimäärin 3 kg / pelikerta 4 kg / lelu Raimo Poutanen / Kuvaliiteri Luvut kertovat, kuinka paljon luonnonvaroja (uusiutumattomat, uusiutuvat, ilma) säästyy. Säästöä voi verrata suomalaisen kokonaiskulutukseen, joka on noin kiloa luonnonvaroja vuodessa ja vajaa 800 kiloa viikossa. Esitetyt laskelmat ovat suuntaa-antavia arvioita, jotka perustuvat suurelta osin Suomen luonnonsuojeluliiton KotiMIPS-tutkimuksen tuloksiin. Matkojen pituudet perustuvat kansalliseen henkilöliikennetutkimukseen. Lisää vinkkejä: ja onedidit.com.

19 Elämäntapa luonnonsuojelija 6/ toimittanut Laura Manninen Taiteen reviirillä Palstalla esitellään luonnonsuojelullinen taideteos. Taiteilija kertoo itse teoksestaan. norpan yläfemma Mistä Suomen hiilidioksidipäästöt tulevat? 66 % energiantuotannosta 17 % liikenteestä 9 % maataloudesta 4 % teollisuuden prosesseista Suomalainen nuori luonnon valossa Laura Henno (FRA): Asua / Résider Olen kuvannut Asua / Résider -sarjaa jo seitsemän vuotta. Kuvat perustuvat nuorten ja paikan väliseen suhteeseen. Yritän aina löytää tiheätunnelmaisen ympäristön, joka antaa kuvaan arvoituksellisen tunnelman. Suomessa kävin ensimmäisen kerran vuonna Viime lokakuussa pääsin taiteilijavaihtoon toteuttamaan kuvausprojektiani Nuuksiossa ja Suomenlinnassa. Työskentelin kuukauden ajan kuuden nuoren kanssa, mutta vain kolme suostui lopulta malleiksi. Suomalaisten nuorten luontosuhde vaikutti tiiviimmältä kuin ranskalaisten. Uskon, että ilmasto, isot metsät ja järvet synnyttävät voimakkaan tunteen, mikä oli uutta minulle. Mielestäni luonto on todella läsnä Pohjoismaiden arkipäivässä, ja sillä on iso osuus ihmisten elämässä. Halusin kuviin liikettä ja jotain sepitteellistä tai elokuvallista. Näyttely on ollut esillä Ranskan Lillessä, ja kuviin vangittu valo sai siellä kehuja. Asua / Résider on esillä Suomen valokuvataiteen museossa saakka ( 4 % jätehuollosta Lähteet: Tilastokeskus YK:n kansainvälinen ilmastokokous pidetään Kööpenhaminassa Voit vaihtaa hiilineutraaliin Ekoenergiaan osoitteessa vaihda. Luonnonsuojelija 2029 Ilmasto viilenee yhä nopeammin Palstalla esitellään Luonnonsuojelija-lehden uutisia tulevaisuudesta Viimeisimmät ilmakehämittaukset osoittavat ilmakehän viilenevän tulevina vuosikymmeninä yhä nopeammin. Vuosituhannen alun lämpeneminen on vaihtunut keskilämpötilan romahdusmaiseen laskuun. Muutos ja sen nopeus ovat yllättäneet tutkijat. Suomen luonnonsuojeluliitto kuitenkin vastustaa kaavailuja vähentää uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja kiihdyttää fossiilisten polttoaineiden polttoa toimenpiteenä ilmaston viilenemistä vastaan. Luonnonsuojeluliiton mukaan purkamalla nykyiset tuulivoimapuistot ja lisäämällä energian kulutusta fossiilisilla energialähteillä ei pystytä estämään ilmakehän viilenemistä tarpeeksi nopeasti. Tarvitaan tulivuoren purkauksien ja laajojen metsäpalojen käynnistämistä. On valitettavaa, että lyhytnäköisen ahneuden seurauksena olemme joutuneet tilanteeseen, jossa ihmistoiminnan seurauksena ilmakehän käyttäytyminen heittelee miten sattuu, Suomen luonnonsuojeluliitosta huomautetaan. Luonnonsuojeluliiton vuoden laji pyöräily Suomen luonnonsuojeluliiton vuoden 2030 lajiksi on valittu polkupyöräily. Valinnalla Luonnonsuojeluliitto haluaa osoittaa, että luonnon monimuotoisuuden häviämisen ohella myös monet muut lajit ovat viime vuosikymmeninä tulleet uhanalaisiksi. Vaikka Suomessa tehtävistä matkoista 80 prosenttia tehdään kevyt- tai joukkoliikenteella, on perinteisen lihasvoimalla tehtävän polkupyöräilyn osuus laskenut. Vuoden 2010 jälkeen markkinoille tulleiden sähkömopojen ja -pyörien lisäksi myös polkupyörien ruuhkamaksu on ollut omiaan siirtämään pyöräilijöitä joukkoliikenteen käyttäjiksi. Parhaimpina vuosina pyöräilyn osuus kaikista Suomessa tehdyistä matkoista oli lähes 60 prosenttia.

20 20 luonnonsuojelija 6/2009 Elämäntapa ARVIOT Luontokirjoja pukinkonttiin Kovaa asiaa ja suuria tunteita metsienhoidosta Harri Hölttä Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo: Metsänhoidollisia toimenpiteitä. 200 s. Hiilinielutuotanto Julkisuudessa esitellään silloin tällöin suomalaisia, jotka kokevat tulleensa sorretuksi tai omaisuutensa sosialisoiduksi luonnonsuojelun nimissä. Huomattavasti harvemmin julkisuudessa on käsitelty niiden ihmisten tuntemuksia, joiden oma metsä tai lähimetsä on hävitetty metsänhakkuissa metsäammattilaisten toimesta. Luonnonsuojeluliittoon tulee säännöllisesti puheluita ja postia sellaisilta tavallisilta suomalaisilta, joiden oman metsän hakkuut ovat muuttaneet sen odottamatta lohduttomaksi raiskioksi tai joiden kodin tai kesämökin lähimetsä on eräänä kauniina päivänä kadonnut. Näiden ihmisten tarinoita valokuvaajat Sanni Seppo ja Ritva Kovalainen ovat koonneet kuvitetuksi kirjaksi. Seppo ja Kovalainen antavat äänen sellaisille suomalaisille Pihtiputaan mummoille, joiden lähimetsien säästämiseksi ei kerätä pitkiä adresseja tai joiden ääntä ei kuulla iltauutisissa tai kaupunginosayhdistysten kannanotoissa. Tällaiset lähimetsät ovat usein myös ympäristöjärjestöille eräänlainen musta piste: jos alueelta ei löydy metsiensuojelullisia arvoja, niiden puolustaminen koetaan liian vaikeaksi ja asia hautautuu muiden, kiireellisempien asioiden alle. Seppo ja Kovalainen kertovat kirjassaan ensin metsiin liittyvistä muistoista, ihmisten tarinoista ja vaelluksista metsissä. Moni näistä henkilöistä on tehometsätaloutta kritisoituaan saanut kettutytön tai "kriinpiisiläisen" leiman. Kirjassa käydään läpi sitä, miten meitä kaikkia on aivopesty rakastamaan puupeltoja ja tehometsätaloutta, pitämään metsäteollisuuden etua Suomen etuna ja avohakkuita välttämättömänä pakkona. Metsätalouden termeillä luonnosta on tehty persoonaton ja tehoton objekti, joka ei tule toimeen ilman kirvestä, kuokkaa ja ojitusauraa. Kirjan lopussa on lisää ihmisten tarinoita, myös muutamia onnistuneista suojeluhankkeista kertovia. Kaikki nämä punnitut sanat on kuvitettu sellaisilla todellista suomalaista metsämaisemaa kuvaavilla otoksilla, joita ei koskaan näe Matkailunedistämiskeskuksen tai kuntien matkailumainoksissa, vaikka ne ovatkin totisinta totta. Erityisen mieleenpainuva oli sivuilla avautuva, lähes kolmiulotteinen koko aukeaman kuva vanhasta metsästä, jonka päälle on painettu erilaisia metsätalouden ja metsänhoidon latteita termejä. Kesähakkuissa kuolevista linnunpoikasista on puolestaan harvoin nähty sellaista kuvamateriaalia, kuin sivulla 152 olevat Veli-Matti Lehtikankaan kuvat. Vaikkei kirja mukavaa luettavaa olekaan, se sopii hyvin pukinkonttiin sinne muiden kovien pakettien joukkoon. Valokuvataitelijat Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo ovat tulleet tunnetuiksi suomalalaista metsämytologiaa kuvaavasta kauniista teoksestaan Puiden kansa. He saivat Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristöpalkinnon 2006 metsien ja puiden kulttuuriarvojen suojelusta valokuvataiteen keinoin. Molempia kirjoja voi tilata osoitteesta www. puidenkansa.net. Vesa Luhta Liisa Hulkko Oodi Saimaan uhanalaisille Tähtitaivaita etsimässä Juha Taskinen: Paluu Saimaalle. 208 s. WSOY, Juha Taskisen uusin Saimaa-teos tempaisee mukaansa. Se ei kerro Saimaan ihmisten valtaväylistä, vaan perukoiden ja katveiden kulkijoista, niin ihmisistä kuin norpistakin, jotka molemmat rinnastuvat yhtä uhanalaisiksi veljiksi keskenään. Pitkien rajantakaisten kuvausmatkojen jälkeen Taskinen palaa kotivesilleen pelko ja epävarmuus rinnassaan. Kaunis kehityskertomus kasvaa hiljaiseksi julistukseksi, nöyräksi pyynnöksi pelastaa saimaannorppa tulevien polvien iloksi. Kuvien ja tekstin yhteislaukaukset kertovat lyyrillisen karusti katoavasta maailmasta, jota taustalta uhkaavat niin ilmastonmuutos kuin absurdin ahneet mökkikaavat, joita syntyy eri puolille Saimaata kammottavalla vauhdilla. Se on kertomus myös kirkkautta haeskelevan ihmisen sameasta sopeutumistaidosta ja päättäjien vallankäytön ristiriidoista. Tarinan keskipisteenä elää saimaannorppa omaa sopeutumistaisteluaan verkkojen ja lisääntyvän ihmishäirinnän labyrintissä. Teos on täynnä haikeutta ja toivoa. Tekstin sopeutumattoman raaka tyyli on parhaimmillaan suorastaan huimaavan herkkää ja luonnonkuvauksissaan mestarillista. Ikään kuin kylkiäisenä lukija saa valtavan määrän tietoa norppien elämästä. Kuvat ja niiden painolaatu ovat nekin laatutyötä, mutta silti kirjan pääanti on juuri tekstin vaikuttavuus. Paluu Saimaalle on Taskisen hienoin kirja ja samalla vuosikymmenen kaunein luontokirja maamme tämän alan kirjallisesta tasokkuudesta huolimatta. Sen suositeltavuutta lisää se, että kirjan myynnistä osa menee Luonnonsuojeluliiton kautta lyhentämättömänä saimaannorpan suojeluun. Tämä kirja on tungettava jokaisen luonnonystävän joulukonttiin. Jorma Luhta: Tähtiyöt. 84 s. Maahenki, Jorma Luhta kuvaa kirjassaan Tähtiyöt pohjolan pimeitä öitä. Valokuvat ovat häikäisevän kauniita, ja teksti täydentää osuvasti purevien pakkasöiden tuntua. Kirjan kautta lukijakin pääsee öiselle retkelle tähtitaivaan alle. Kuvat tuovat katsojan silmiin epätodellisen kauniin maailman. Kirkkaat, kirpeät tähtiyöt ovat uhanalaisia. Yhtä aikaa kun talvet tuntuvat pimeiltä ilman lumen heijastuksen tuomaan valoa, menetetään myös kirkkaat, kuulaat tähtiyöt. Jorma Luhta pakenee kirjoissaan kaupunkien valosaastetta, joka heijastuu kymmenien kilometrien päähän. Luhta on paitsi mestari luontovalokuvaajana, myös taitava kirjoittaja. Tarinankerronta tuo ajoittain mieleen Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelijan. Hän pohtii kriittisesti ja avoimesti omaa taivaltaan. Tähtitaivaan alla onkin aikaa ajatella. Mutta olipa mestari tai tavallinen tallaaja, tuntee valtavan tähtitaivaan alla itsensä yhtä pieneksi. Ajatukset pyrkivät elämää suurempiin aiheisiin: mistä maailma on tullut ja mihin se on menossa? Luhta hakeutuu vastauksia etsiessään vanhojen luonnonuskontojen äärelle. Mutta siinä kuin moni tuntee ainakin pientä epävarmuutta, jos ei jopa pimeän pelkoa sysipimeässä metsässä, etsii Jorma Luhta kaivaten kadonnutta pimeän pelkoaan. Mikä pimeässä pelottaa? Lapinpöllö kasvaa kirjassa pimeiden öiden symboliksi, kun se valtavana mutta silti äänettömästi liitää pimeässä ohitse. Välillä yön pimeyden valaisee Pohjoisen revontulinäytelmä. Valokuvat tuntuvat miltei liian räikeiltä ollakseen totta, mutta sitä ne yhtä kaikki ovat. Valokuvaajan pitkän uran perspektiiviä lisää se, miten hän kertoo odottaneensa revontulikruunua, koronaa, kahdentoista vuoden ajan. Ja seuraavia taivaallisia ilotulituksia taas vuosien ajan. Luontokuvaajilta vaaditaan kärsivällisyyttä, vaikka kyse olisi niinkin ikuisen kohteen kuin taivaan kuvaaminen. Jorma Luhta on kuvan ja sanan taituri. Visuaalisesti näyttävä teos on luontokirja ja kaunokirjallinen teos. Tinkimätön luontokuvaaja esiteltiin myös viime numerossa.