saluki 4/2012 Uusi sukupolvi Tuonnit esittelyssä Kuinka valita salukinpentu

Transkriptio

1 saluki 4/2012 Uusi sukupolvi Tuonnit esittelyssä Kuinka valita salukinpentu

2 SUOMEN SALUKIKERHO R.Y. Perustettu PUHEENJOHTAJA chairman Virpi Kokkonen Vermonkuja 3 D Helsinki puheenjohtaja@saluki.fi VARAPUHEENJOHTAJA deputy chairman KIRJANPITÄJÄ Jukka Miinalainen Kiviojantie Otalampi hallitus@saluki.fi SIHTEERI secretary RAHASTONHOITAJA treasurer Ulla-Maija Liekso Killingholmankuja 1 A Helsinki sihteeri@saluki.fi JÄSENET members hallitus@saluki.fi Kirsi Hyvärinen Keihärinkoskentie 756 B KEIHÄRINKOSKI Sanna Puurila Kulorastaantie 1 K Vantaa Jukka Miinalainen Kiviojantie Otalampi Heli Vartiainen Anjalantie UMMELJOKI Ulla-Maija Liekso Killingholmankuja 1 A Helsinki JÄSENSIHTEERI membership secretary Tuire Kantoluoto Luhdinsola 10 A Vantaa jasensihteeri@saluki.fi LEHTITOIMIKUNTA toimitus@salukilehti.net ks. sisällysluettelon alla web@saluki.fi JUOKSUTOIMIKUNTA juoksutoimikunta@saluki.fi NÄYTTELYTOIMIKUNTA nayttelyt@saluki.fi TARVIKEMYYNTI Teija Laukka salukitarvikkeet@saluki.fi PISTELASKENTA Näyttelyt: Sanja Ekblad Rata- ja maastojuoksut: Jari Latva-Rasku jari.latva-rasku@kolumbus.fi JALOSTUSTOIMIKUNTA jalostustoimikunta@saluki.fi PENTUVÄLITYS Jaana Moisander Liusketie 16 B Vantaa (09) pentuvalitys@saluki.fi JÄSENASIAT MEMBERSHIP JÄSENMAKSUT 2013 Pääjäsen 26 Liittymismaksu 5 Ainaisjäsenyys 260 SSaK:n jäsenmaksu sisältää SVKL:n jäsenyyden ilman Vinttikoira-lehteä, joka tilataan erikseen SVKL:ltä. PANKKIYHTEYS Nordea VIITE Jäsennumerosi lehden osoitetarrassa. FOREIGN MEMBERS Membership fee 35 Joining fee 10 IBAN: FI BIC: NDEAFIHH CONTACT PERSON Virpi Kokkonen puheenjohtaja@saluki.fi JÄSENSIHTEERI Tuire Kantoluoto jasensihteeri@saluki.fi OSOITTEENMUUTOKSET KIRJALLISESTI (SÄHKÖPOSTI TAI KIRJE) JÄSENSIHTEERILLE. SALUKI 4/2012 Suomen Salukikerho ry:n jäsenlehti ISSN: MATERIAALI JA TIEDUSTELUT: toimitus@salukilehti.net JULKAISIJA: Suomen Salukikerho ry PÄÄTOIMITTAJA: Anne Lipponen ULKOASU & TAITTO: Kirsi Kärkkäinen (p ) ja Heli Perkkiö (p ) PAINOS: 450 kpl PAINO: Painotalo Jaarli PANKKIYHTEYS: PANKKIVIITE: 4747 ILMOITUKSET: Painovalmiit ilmoitukset toimitetaan maksukuitin/maksutietojen kera sähköisesti osoitteeseen toimitus@salukilehti.net. JÄSENILLE MAKSUTTA: astutukset, pentueet, kasvattajajäsenten yhteystiedot ja jäsenten omistamien uusien valioiden kuvat (FI MVA, FI KVA-m, FI KVA-r, kansainväliset valiot) KOIRA- JA KASVATTAJAILMOITUKSET: 1/1 sivu: 50 jäsenille / 100 ei-jäsenille. (297 x 210 mm + leikkausvarat 5 mm.) 1/2 sivu: 30 jäsenille / 60 ei-jäsenille. (148,5 x 205 mm + leikkausvarat 5 mm.) Taka- tai etusisäkansi: 70 jäsenille / 140 ei-jäsenille, sovittava aina etukäteen. FOREIGN ADS: 1/1 page: 50 members / 100 non-members. 1/2 page: 30 members / 60 non-members. Inside front cover / inside back cover: 70 members / 140 non-members, must always reserve beforehands. PIKKUILMOITUS KOIRAYRITTÄJÄLUETTELOON: 50 x 90 mm vaakailmoitus 26 jäsenille / 20 ei-jäsenille. Vuosihinta (ilm.numeroissa 1, 2 & 4) 45 / 55. MUUT YRITTÄJIEN ILMOITUKSET: Tiedustele hintoja: toimitus@salukilehti.net TOIMITUKSELLINEN MATERIAALI: toimitus@salukilehti.net Tekstit toimitetaan sähköisesti.txt tai.doc(x)-tiedostoina. Muista väliotsikot. Lisää mahdolliset kuvatekstit jutun loppuun. Toimituksella on oikeus muokata ja lyhentää tekstejä. Kuvat lähetetään sähköisesti värillisinä.jpg-tiedostoina. Resoluutio 300 dpi. Tuloskuvien fyysinen koko vähintään 15 x 15 cm, muut kuvat mieluiten alkuperäisessä koossa. Kuvat tulee tallentaa käyttäen ainoastaan pieniä kirjaimia (ei skandeja), alaviivaa (_) ja numeroita. Ilmoita valokuvaajan nimi, se mainitaan kuvan yhteydessä. Muista pyytää julkaisulupa kuvaajalta, kuvassa esiintyviltä ihmisiltä sekä kuvassa esiintyvien koirien omistajilta. Paperikuvat: lähetä skannattavaksi Heli Perkkiö, Ampuhaukantie 4 B 43, OULU. Vain palautusosoitteella, -postimerkillä ja -kuorella varustetut paperikuvat palautetaan. LEHDESSÄ JULKAISTUJA ARTIKKELEITA EI SAA KOPIOI- DA ILMAN TOIMITUKSEN JA KIRJOITTAJIEN LUPAA. DEADLINES: Kevät/Spring: 1.3. Syys/Autumn: 1.7. Joulu/Christmas: (print ready ads 1.11.) Satu Kuukka Sunfire Fareedah al-nil & Tazillah Khair-ul-Bashar Kasvattajajäsenet Breeders 2012 AAVATUULEN Tuuli Soukka Ritzinkuja 1 A 2, Turku Puh: aavatuuli@yahoo.com AL-SARAB Berit & Sonja Holm Simstrandsvägen 12, Sjundeå/Siuntio Puh: (Sonja Holm), (Berit Holm) cettiacetti@yahoo.de / beritholm00@hotmail.com DESIERTO BELLEZA Tiina-Ira Huttunen Dynamiittitie 9, Hanko Puh: desiertobelleza@gmail.com DYYNIEN Susanna Valli & Ilkka Niemelä Yhdyskunnantie 70 E 13, Helsinki Puh: (09) dyynien@kolumbus.fi GHAZAL ALFARANA Jaana Sartesuo Valtakatu 18 C 21, Valkeakoski Puh: jaana.sartesuo@pp.inet.fi KIRMAN Hilkka Nousiainen Porvoontie 27, Laukkoski Tel: (019) hilkka.a.nousiainen@gmail.com Ritva Heikkinen Khaireddin Ubaydah ja Sara NON SERVIAM Heidi Lappalainen & Sanja Kuusela Sillankorvantie 5 A 3, Sastamala Puh: /Heidi, /Sanja wonderflounder@gmail.com, sanja.kuusela@gmail.com SALMANAZAR Kirsi & Mirve Liius Metsolantie 17, Ikaalinen Puh: kirsi.liius@gmail.com TAZILLAH Satu Hyvärinen Linnanpellontie 150, Sipoo Puh: saluki@tazillah.net YUZAK Pirjo Puttonen Puh: pirjo.puttonen@pp.inet.fi ABU HAKIM Maija Liisa Nikula & Timo Virtanen Strömbergintie 8 C 60, Helsinki Puh: maijaliisa.nikula@gmail.com AL-YASAMIN Marjo Aittokari Sudentie 18, Hämeenlinna Puh: (03) , aittokari@gmail.com DIX DAX Sari Ritari Tähteenrinne 33, Kuusankoski Puh: sarppa_83@msn.com EIRECOGTEIL S Jaana Reiman & Irene Outinen Talonpolku 12, Klamila Puh: eirecogteils@gmail.com HADAYAN Susanna Mäkelä Kollolantie 85, Pälkäne Tel: s.makela@gmail.com KURIIRIN Hannu Haapala Kiviojantie 76, Otalampi Puh: hhaapala@jippii.fi QASHANI Micaela Lehtonen Metsäkulmantie 27, Eteläinen Puh: qashani@gmail.com SOHEIL NOUR Jäsensihteerin terveiset 2 Kevätkokouskutsu 3 Jäsenmaksukaavake AL-DAHAB 3 Jalostuspäivä Minea Collan Toimituksen terveiset 4 Rajakatu 5 A 4, Kuopio Kalenterikilpailu 2012 Puh: SM-ratakisat collan@hytti.uku.fi 10 Kooste ratajuoksukaudesta SM-maastokisat EM-maastokisat Vinttikoiran valmentamisesta AZIZ3/3 18 Uudet valiot Stina Jalkanen 20 Tarvikemyynti Venekoskent. 415 A, Veneranta 22 Meidän remmi Puh: (014) Donaueschingen stina.jalkanen@pp.inet.fi Arkiston helmiä Koejuoksukaverit listalle 33 Salukikummit DYANITOS 33 Tuontiesittely: Salgrey s Alina 34 Tuontiesittely: Mazraé Inga-Lill Gangall Sjöman Brobackv. 42, Helsingby Nashville Tennessee & Helena Montana, Puh: Baghdad Endeavour Reserve 36 dyanitos@netikka.fi Tuontiesittely: Elamir Classic Souvenir 38 Kuinka valita salukinpentu 40 Toinen sukupolvi 45 Näyttelyreissu Tammsvikiin EL HAMRAH 48 Muotoiluvaliot ja keppostelun Pirjo Grönfors sankarit 51 Pentueuutiset Matarinkuja 14, Vantaa 68 Puh: (09) el.hamrah@saunalahti.fi KHAIREDDIN Mirja-Leena Lassila Äimäläntie 217, Valkeakoski MAINOKSET Puh: mlassila@mbnet.fi Jonna Hirvonsalo 54 Tepa Vendelin 55 Al-Yasamin, Non Serviam, Qashani, Yuzak 56 Wallaby s MU AZZAZ 57 Mari Riitinki 58 Anniina Mäklin Teija Laukka 59 Pitkäläntie 10 as 1, Mustiala (Tammela) Adhira 60 Puh: Tazillah 61 anniina.maklin@muazzaz.com Heidi ja Alex Wiik 62 Heli ja Teppo Vartiainen 63 Amram Aladin 63 Heli Perkkiö RUDAN 64 Pesonen, Pelkonen, Lipponen Kirsi Hyvärinen & Laatikainen 65 Ritva Heikkinen & Minna Kauhanen 66 Keihärinkoskentie 756 B, Keihärinkoski Männistö, Ylönen, Järvinen Puh: 040 & 591 Ojanperä kirsi.hyvarinen@pp1.inet.fi SUNFIRE Marika Aaltonen Minna Saari Kumpukuja 2, Aura Puh: Puh: TÄYTEKUVAT sunfire@kolumbus.fi marika.aaltonen@kotiportti.fi Ritva Heikkinen Leikkikaverukset Ubaydah & Sara 1 Minna Kauhanen Dyanitos Qudamah 5 VAPOURS Mari Riitinki Z Bee s WALLABY S Party Doll at Hadayan 22 Sakari Lampola 33 Anna Barman Anne Lipponen Khalils Saija Abu Juutilainen Shamah 68 Mjölnarvägen 2B, Ekenäs Siepporinne 2, Vantaa Puh: Puh: (09) , barman@surfnet.fi wallabys@pp.inet.fi ZARABIS Ritva & Jari Latva-Rasku Kylliäisentie 12, Kuusisto Puh: jari.latva-rasku@kolumbus.fi SISÄLTÖ KANSIKUVA LUETTELOSSA ON MAINITTU NE YHDIS- Marja Blomqvist TYKSEN JÄSENET, Wallaby s JOILLA Zahia Zaynab ON OLLUT & SA- Antti Blomqvist LUKIPENTUE VIIMEISEN KYMMENEN VUO- DEN AIKANA. JOS YHTEYSTIETOSI MUUT- TUVAT, ILMOITA SIITÄ LEHDEN TOIMI- TUKSEEN toimitus@salukilehti.net 1 SALUKI

3 Jäsensihteerin terveiset Jäsensihteerin terveiset Jäsensihteerin toimenkuva Kevätkokouskutsu JÄSENMAKSUKUITTI Kevätkokous Kokouskutsu Suomen Salukikerho ry:n kevätkokous pidetään alkaen klo Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskuksessa, Tuomarinkyläntie 1, Helsinki. 2 SALUKI Lokakuun ankeudesta säiden suhteen on juuri siirrytty tervetulleisiin pakkasiin kun tätä kirjoittelen. Syksyn mittaan oli monesti mielessäni, josko tähän tulisikin otsikoksi Jäsensihteerin jäähyväiset mutta sitten päätin, että mukana ollaan. Jäsensihteerin pestini alkoi vuonna 2005 kun en enää halunnut olla rahastonhoitaja, jolle tuolloin tosin kuuluivat myös nämä jäsensihteerin hommat. Näissäkin riittää tekemistä, kun kyse on vapaaehtoistyöstä, josta ei saa minkäänmoisia palkkioita. Kerhossa kuitenkin on joillakin mahdollisuus saada hyvitystä esimerkiksi kilometrikorvausten ja aterioinnin muodossa. Jäsensihteerille ei kuluja tule kuin postituskuorien ostosta, mistä laitan kuitin rahastonhoitajalle. Eli postissa pitää aika ajoin asioida, kaikki muu hoituu yleensä tietokoneella. Puheluihin vastaan numerossa Salukikerhoon liittyviä puheluja tulee aika harvoin, ihmiset ovat tottuneempia käyttämään nettiä. Sähköposti toimiikin paremmin, kun siinä jää kirjoitus näkymään, esimerkiksi juuri osoitteenmuutokset. Tekstiviestikin on puhelua parempi ilmoitusasioissa, kunhan lähettäjä vain muistaa kirjoittaa kuka on kyseessä. Joskus on pitänyt soittaa takaisin ja kysyä, että kukas sinä oletkaan. Jäsensihteerin tehtävissä olen itse luonut kaavat joiden mukaan toimia: uuden jäsenen tervetulleeksi toivottaminen, jäsenrekisterin ylläpito ja muutosten merkintä (osoitteet), vuotuisten jäsenmaksujen maksamisen seuranta, lehtitoimikunnan auttaminen hoitamalla lehden postitusasiat suoraan painopaikkaan. Jäsenten lisäksi lehti menee ulkomuoto- ja ylituomareille, joten heidänkin yhteystietojaan pitää seurata. Muiden toimikuntien kanssa on jonkin verran yhteydenpitoa, ainakin jäsenyyden tarkistamiset kiertopalkintoja ja kalenterikilpailua ajatellen. Jäsensihteerin sähköpostiosoite on jasensihteeri@saluki.fi. Meiliä päivittäin: jäseneksi haluavia (nyt syksylläkin), osoitteenmuutoksia, kyselyjä, roskapostiakin. Pidän mieluiten tämän osoitteen aina kun on kyse Salukikerhon asioista, koska silloin pystyy löytämään aina silloin tällöin tarvittavia vanhoja asioita helposti. Yhteydenpito hallitukseen sujuu siten, että ilmoitan heille aina ennen kokouksia uudet jäsenet. Harvemmin hallitus ottaa minuun yhteyttä, eli kyseessä on sangen itsenäinen homma. Jos joku nyt kiinnostui jäsensihteerin pestistä niin saa ottaa yhteyttä! Toivotan teille kaikille perheinenne ja salukeinenne oikein mukavaa joulunaikaa ja kaikkea hyvää uudelle vuodelle. Tuire Esityslista: 1. Kokouksen avaus 2. Valitaan kokoukselle puheenjohtaja 3. Valitaan Salukikerhon kokoukselle jäsenmaksun sihteeri ja kaksi maksaminen pöytäkirjantarkistajaa vuonna sekä 2012 tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa 4. Todetaan Maksamalla kokouksen jäsenmaksun laillisuus, hyväksytään eräpäivään, esityslista helmikuun kokouksen loppuun työjärjestykseksi mennessä, varmistat Saluki-lehden kaikkien 5. Esitetään numeroiden hallituksen saannin. laatima Jäsen toimintakertomus katsotaan eronneeksi vuodelta 2012 vasta jos hän ei maksa jäsenmaksuaan kesäkuun loppuun 6. Esitetään mennessä. hallituksen Käytäthän laatima maksaessasi tilikertomus vuodelta henkilökohtaista 2012 sekä viitenumeroasi. tilin- ja toiminnantarkastajien Näet sen Saluki-lehtien lausunto, vahvistetaan osoitetarrasta. tilinpäätös ja päätetään Voit tiedustella vastuuvapauden numeroa myöntämisestä meilitse osoitteesta tilivelvollisille jasensihteeri@saluki.fi 7. Päätetään yhdistyksen varojen sijoittamisesta 8. Muut Syyskokous asiat marraskuussa päätti nostaa hallituksen esityksestä jäsenmaksuja seuraavasti: 9. Kokouksen päättäminen Jäsenmaksut vuonna 2012: Pääjäsen 26 euroa (ulkomaat 35 euroa) SSaK:n hallitus Perhejäsen 2 euroa Ainaisjäsenyys 260 euroa Kokouksen jälkeen jaetaan kiertopalkinnot vuoden 2012 parhaille salukeille. Jos tiedät vastaanottaneesi kiertopalkinnon vuodelta 2011, Muista! pyydämme Lehti no sinua 1 postitetaan toimittamaan vain ko jäsenmaksun palkinto kevätkokoukseen. maksaneille. Myöhässä Kiitos! maksaneet saavat lehtensä yksityiskirjeenä maksamalla jäsenmaksun lisäksi kaksi euroa postikuluja eli 28 euroa. Vuoden Saluki + vsp, Vuoden Voitokkain + vsp, Vuoden Top Saluki + vsp, Vuoden Nuori + vsp, Vuoden Veteraani + vsp, Vuoden Kasvattaja, Suomen Jonin Vinttikoiraliiton muistopalkinto, Leevin jäsenmaksun muistopalkinto, maksaminen SVSR kiertopalkinto Vuodesta 2008 alkaen Salukikerho maksaa jokaisesta jäsenestään määrätyn summan Suomen Vinttikoiraliitolle. Jäsenmaksumme sisältää täten myös SVKL:n jäsenyyden ja edut; oikeuden kilpailla koiransa kanssa Suomen Vinttikoiraliiton alaisissa vinttikoirakokeissa ja osallistua Suomen Vinttikoiraliiton järjestämiin koulutus- ja harrastustapahtumiin. Vinttikoira-lehti tilataan erikseen SVKL:lta. Salukikerho järjestää jalostuspäivän ! Ystävällisin terveisin Tuire Kantoluoto jäsensihteeri HUOM! Muista maksaa jäsenmaksu vuodelle 2013! MAKSAJA BETALAREN Saajan tilinumero Mottagarens kontonummer Saaja Mottagare Maksaja NORDEA IBAN FI SUOMEN SALUKIKERHO ry Betalare MEMBERS IBAN: FI ABROAD: annual fee 35 euros SWIFT: NDEAFIHH NORDEA Address IBAN of the FI bank: 5000 Liesitori Nordea BIC NDEAFIHH Allekirjoitus Underskrift Annual fee 35 eur Tarkemmat tiedot myöhemmin, seuraa kerhon tiedotuskanavia. TILISIIRTO GIRERING Jäsenmaksukaavake Maksu välitetään saajalle vain Suomessa Kotimaan maksujenvälityksen yleisten ehtojen mukaisesti ja vain maksajan ilmoittaman tilinumeron perusteella. Betalningen förmedlas endast till mottagare I Finland enligt Allmänna villkor för inrikes betalningsförmedling och endast till det kontonummer betalaren angivit. JÄSENMAKSUT JÄSENMAKSUT vuonna vuonna Pääjäsen 26 euroa Pääjäsen Perhejäsen 262 euroa Perhejäsen Pääjäsen 2 ulkomaat euroa 35 euroa Pääjäsen ulkomaat 35 euroa SVKL - Suomen Vinttikoiraliiton jäsenmaksu SVKL sisältyy Jalostuspäivä SSaK:n Suomen 2013 jäsenmaksuun Vinttikoiraliiton vuodesta jäsenmaksu 2008 sisältyy lähtien. SSaK:n jäsenmaksuun vuodesta 2008 lähtien. Viitenumero Ref. nr Tililtä nro Från konto nr Katso oma viite lehden osoitetarrasta PANKKI BANKEN 3 SALUKI

4 Toimituksen terveiset Toimituksen terveiset 4 SALUKI Luvassa uusia tuulia! Pidät kädessäsi uuden toimituksen ensimmäistä yhteistä voimannäytettä. Jälleen kerran lehden tekoon on saatu paljon apua useilta ahkerilta ihmisiltä, kiitos siitä! Tämä on sanottu varmasti tuhansia kertoja, mutta ilman teitä Salukilehti olisi paljon köyhempi. Juuri aktiivisista apureista johtuu myös se, että kerhomme lehti on rotulehtien parhaimmistoa. Salukilehdessä ei vain luetella tuloksia ja listata voittajia, se tarjoaa runsaasti tietoa paitsi kerhon toiminnasta myös salukiarjesta, sairauksista ja niiden hoidosta, jalostuksesta, siis kaikesta siitä, mikä on rodullemme parhaaksi! Tällä tiellä haluamme myös jatkaa. Haluamme jatkossakin nostaa esille ja keskusteluun ajankohtaisia aiheita. Tähän liittyen ensi vuoden alussa perustamme Internetiin uuden suljetun keskustelupalstan, jonne kaikki suomalaiset salukikasvattajat saavat kutsun. Kasvattajafoorumilla aiomme herätellä keskustelua erilaisista aiheista, joista sitten koostamme juttuja Salukilehteen. Osallistuminen keskusteluun on vapaaehtoista, mutta toki toivomme, että saamme tällä tavalla aikaiseksi uudenlaisen kanavan kasvattajien välille ja mielenkiintoisia juttuja harrastajien luettavaksi. Juttuja ja juttuideoita kaipaamme myös tulevaisuudessa! Jos mieleesi pälkähtää ajatus hyvästä jutusta tai sormesi syyhyävät kirjoittamaan, ota rohkeasti yhteyttä. Toivomme, että Salukilehdessä näkyisi mahdollisimman monen jäsenen kädenjälki. Mitä sinä haluaisit lukea lehdestä? Salukilehden tulevaisuudessa on nähtävissä myös muutamia muita kehitysaskelia. Ensi vuoden aikana tarkoituksenamme on alkaa myydä ilmoitustilaa koirayrityksille. Tällä tavalla haluamme peittää lehden painokuluja, voittoa lehdellä ei jatkossakaan tehdä. Suunnitteilla on myös uusia maksullisia ja ilmaisia ilmoituksia jäsenistölle. Kilpailutamme painopaikat ja toivomme sen myötä jatkossa pystyvämme tarjoamaan myös väri-ilmoitusta edullisempaa mustavalkoilmoitusta, koska sitä säännöllisesti lehdeltä toivotaan. Painoteknisistä syistä mustavalkoisuus on tällä hetkellä mahdotonta, mutta mikäli se voidaan jatkossa toteuttaa kustannustehokkaasti, vastaamme mielellämme jäsenistön toiveeseen tälläkin tavoin. Tiedotamme uudistuksista kerhon sähköisissä tiedotuskanavissa. Hyvää joulua ja ihanaa uutta vuotta Anne, Heli ja Kirsi Kauniit kuvat, mainiot mainokset Mainosten tekemistä ja sopivien kuvien toimittamista Salukilehteen pidetään joskus kovin hankalana, koska laadukkan painojäljen aikaansaaminen asettaa kovat vaatimukset materiaalille. Tässä lyhyt opas tärkeimpiin huomioitaviin asioihin. Muistathan, että lehtitiimi auttaa mielellään materiaalin kanssa, koska tavoitteemme on sama kuin lukijoiden toive: esittää ihanat salukimme mahdollisimman edustavissa kuvissa! Kaikki lähtee kamerasta Nykyään 99% kuvista toimitetaan lehteen sähköisessä muodossa. Pienetkin pokkarit alkavat olla ominaisuuksiltaan sellaisia, että niillä pystyy ottamaan toimivia kuvia toisaalta hienoimmallakaan järjestelmäkameralla ei onnistu, jos asetukset ovat väärin. Tarkista aina ennen kuvausta, että olet valinnut kuvausresoluutioksi 300 dpi (tai käytät RAW-kuvausta), jotta kuvista saadaan varmasti tarpeeksi suuria. Web- vs. painoresoluutio Toimitus ohjeistaa, että lehtikuvien tulee olla resoluutioltaan 300 dpi ja printtikooltaan pienempienkin kuvien vähintään 15 x 15 cm. Suurempiin täytekuviin tarvitaan printtikokoa huomattavasti enemmän: kansikuvan tulee olla vähintään 21 x 30 cm. Kaikkein toivottavinta onkin saada kuvat käsittelemättöminä, suoraan kamerasta. Toimituksessa tehdään tarvittavat rajaukset ja värisäädöt. Internet-sivuilla toimivat hyvin alle 100 dpi:n kokoiset kuvat. Jos kuvassa on printtikokoa tarpeeksi, mutta resoluutiota liian vähän, voidaan resoluutiota kasvattaa kuvankäsittelyssä keinotekoisesti. Tämä kuitenkin väistämättä pienentää kuvan lopullista kokoa lehdessä. Kärjistäen: liian matalan resoluution kuvista saa lehdessä joko tarkan postimerkkikokoisen kuvan, tai suuren epätarkan kuvan. Kuvan resoluution tarkistaa helpoiten kuvankäsittelyohjelmalla, esimerkiksi Photoshopilla. Tiedostokoolla ei ole suoranaista merkitystä kuvan käyttökelpoisuuteen, mutta nyrkkisääntönä voi pitää, että esimerkiksi valiokuvan kokoiset kuvat ovat tiedostokooltaan vähintään 1 MB:n kokoisia. Mitä paremmin vaatimukset täyttyvät, sitä suuremmaksi tiedostokoko kasvaa. Web-kuvat ovat kooltaan vain muutaman sata kb, ja siitäkin voi arvella, että kuva ei todennäköisesti kelpaa painettavaksi. Huomio myös kuvien laatuun Kun valitset edustavinta kuvaa koirastasi, kiinnitä huomiota myös kuvan laatuun. Alkuperäisen kuvan tulee olla mahdollisimman tarkka. Kuvankäsittelyssä minna kauhanen Vasemmanpuoleinen kuva on teknisesti oikeanlainen, resoluutio 300 dpi, printtikoko tässä yhden palstan levyisessä kuvassa 6 x 8 cm. Oikeanpuoleinen on printtikooltaan identtinen, mutta resoluutiota on vain web-kuvan verran, 72 dpi. Kuva on pahasti epätarkka, pikselit tulevat näkyviin. tilannetta pystytään jälleen jonkin verran korjaamaan, mutta jos koira on aivan sumuinen, ei siitä saa täysin terävää millään. Luo myös katsaus kuvan valoihin ja varjoihin: etenkin tumma, varjossa seisova koira jää kuvissa helposti pelkäksi epämääräiseksi möykyksi. Näin tarkistat kuvakoon Photoshopissa. Ota valikko Image Image Size ja katso, että kohdassa Document Size Resolution on 300 Pixels/inch. Printtikoon näet kohdasta Document Size Width/ Height ja yksikkö Centimeters. Tämä kuva olisi kooltaan riittävä jopa Salukilehden kanteen. Mainokset kuvina tai pdf-tiedostoina Ajanpuutteen takia mainoksen hintaan ei tällä hetkellä sisälly mainoksentekopalvelua. Toimitukseen tulevien mainosten tulee siksi olla painovalmiita. Painovalmista saadaan aikaan joko kuvankäsittely- tai taitto-ohjelmalla. A4-sivun mainoksen koon tulee olla 297 (korkeus) x 210 (leveys) mm + 5 mm leikkausvaraa (bleed) joka suuntaan = 307 x 220 mm. Leikkausvaraa tarvitaan, koska sivut leikataan painossa lopulliseen kokoonsa, eikä leikkurin terä aina osu tasan suunniteltuun sivun rajaan. Samasta syystä kannattaa myös pitää ilmoituksessaan 1,5 cm:n marginaalit joka laidassa, eli sijoita teksti tai muu tärkeä sisältö tuon varoalueen sisäpuolelle. Jos haluat kuvan tai värikentän, joka täyttää koko sivun, sijoita se aivan leikkausvaran laidasta laitaan. Kuvankäsittelyohjelmalla muista tehdä mainos vaadittavaan kokoon; taitto-ohjelmalla muista ilmoitusta pdf:ksi kääntäessäsi sisällyttää leikkuuvara mukaan (esim. Indesignilla Export Marks and bleeds Use document bleed settings). Tämän lisäksi laita Marks-kohtaan ainoastaan Crop marks -täppä, muita emme tarvitse. Kuvatiedoston suositeltavin tiedostomuoto on tiff. Myös jpg on mahdollinen, mutta huomioi, että jpg-pakkauksessa teksteistä tulee hieman epätarkkoja. Huolehdi, että painovalmiin pdf:n kuvat ovat valmiiksi CMYK-muodossa. Kuvatiedostossa näin ei tarvitse välttämättä olla, vaan toimitus voi suorittaa RGB CMYK -käännön taiton yhteydessä. Heli 5 SALUKI

5 Kalenterikilpailu 2012 Kunniamaininta Sirpa Tavastin ottamalle kuvalle. Kuvassa Aziz Cane Zadan hassusti korvat silmillään. Kuva olisi haluttu mukaan, mutta sama koira ei saa olla useamman kerran kalenterissa. Salukikerhon Kalenterikilpailu Teksti: Laura Rodriguez Kalenterikuvakilpailun järjestäjälle käytännössä kilpailu käynnistyy, kun ensimmäiset kuvat tulevat postissa. Tänä vuonna minulla kiireideni lomassa huolenaiheena oli kuvien ehjänä pysyminen. Talossa nimittäin on parhaillaan salukivauva, joka ehtii joka paikkaan hampaitansa testaamaan. Asun kerrostalossa ja siitä huolimatta, että väliovi yritetään pistää kotoa poistuessa kiinni, se usein jää hieman auki esim. lapsieni jäljiltä. Uhkana oli siis kuvien silppuuntuminen sekä pissa-alustaksi joutuminen. Näin ei onnekseni ainakaan vielä tapahtunut. Kuvat tulevat vähäisen kokemukseni ja kuulemani perusteella yleensä ihan viime hetkessä määräaikaan nähden. Näin kävi tälläkin kertaa, ja moni lähetti kuvia vielä viime tingassa juuri ennen tuomarointia. 6 SALUKI Tänä vuonna osallistujia oli paljon vähemmän kuin viime vuonna. Usein kuvien valikointi jää viimetinkaan ja kehitettäväksi asti saaminen myöskin. Tuomarointi oli tänä vuonna salukien ja hevosten ympäröimänä Otalammella toisen tuomarimme Haapalan Hannun viihtyisässä saunamökissä. Toisena tuomarina toimi Raija Lundström. Kuvien valikoiminen alkoi rajaamalla pois epätarkat kuvat. Muutama kuva jouduttiin silmiä hivelevyydestään huolimatta poistamaan kilpailusta. Nimittäin kuvien lähettäjä ei tiennyt, keitä tuomarina toimii ja kuvissa oli tuomarin oma koira. Tuomarit toimivat kuten viime vuonnakin mukavasti yhteisymmärryksessä. Näkemykset tuomareilla olivat hyvin pitkälle samanlaiset. Tuomaroinnin ohella nautittiin hieman kahvia ja pullaa, ehtipä yksi koirista varastaa suurimman osan pullista pienen tauon aikana. Osallistujamäärän vähyyden vuoksi tuli suureksi ongelmaksi löytää tuomareita miellyttäviä kuvia eri koirista. Siinä se suurin osa ajasta sitten kuluikin. Aina, kun luultiin kuvien olevan vihdoin valitut, huomattiin, että sama koira onkin toisen tai peräti kolmannen kerran. Tässä vaiheessa aloimme harkitsemaan epätoivoisesti sääntömuutoksia. Sääntömuutoksia varmaan onkin tulevaisuudessa tiedossa. Nimittäin pitkään on jo haikailtu sähköisten kuvien lähettämistä, niin mukavaa ja helpottavaa kuin onkin paperillisia kuvia tuomareiden katsella. Sähköiset kuvat on ehdottomasti helpompia myös kuvien lähettäjille. On myös harkittu sähköisiä kuvia ajatellen vain yhtä tuomaria, tällöin tuomarointi voisi olla helpompaa järjestää. Sähköisessä tuomaroinnissa pitänee ottaa huomioon myös tarvittavat lisätarvikkeet, esim. riittävän suuri muistitikku. Jos päädymme sähköisiin kuviin, niitä ei mielestäni voi kuitenkaan lähettää suoraan tuomarille. Jonkun on siis esim. numeroitava kuvat, jottei tuomari näe, kenen lähettämä kuva on ja mikä koira kuvassa on. Tällöin kilpailu tuntuu reilummalta osallistujia ajatellen. Sähköisiin kuviin siirryttäessä on varmaankin pakollista ottaa käyttöön kuvamäärän rajoitus. Esim. yksi osallistuja max. 10 kuvaa. Se on varmaa, että sähköisiä kuvia tulee rutkasti enemmän kuin paperillisia. Kun kuvat on valittu ja sovittu, mikä kuva edustaa mitäkin kuukautta, ilmoitetaan kalenterikuvakilpailun voittajat. Kuvien lähettäjiltä toivotaan sen verran joustavuutta, että kuvia saa tarvittaessa rajata. Usein käy niin, ettei ole riittävästi esim. pystykuvia, ja tuomarit haluavat rajata yhden tai useamman kuvan pystykuvaksi. Joka tapauksessa lupa rajaamiseen kysytään aina kuvaajalta, jos on tarve kuvaa rajata. Moni osallistuja on varmaan ihmetellyt, miksi olen numeroinut tai kirjoittanut kuvien taakse. Ikävä kyllä se on jotakuinkin pakollista. Muuten on vaikea pysyä ns. kirjanpidossa mukana. Käytännössä kilpailun järjestäjällä suurin työ on kuvien takaisin palauttamisessa sekä voittajan palkinnon hankinnassa. Kuvat pitää lajitella ja monilla on todella paljonkin kuvia ja lajittelun jälkeen pitää löytää oikeat palautuskuoret ja tietenkin minun kohdalla sitten se postiin asti pääseminen. Valittujen kuvien kuvaajat lähettävät kuvat sähköisenä kalenterin taittajalle toivottuun sähköpostiosoitteeseen. Kalenterin koostajana toimii tänä vuonna Johanna Männistö, joka työstää kalenterin kerhon toivomusten mukaan. Kiitoksia kovasti kilpailuun osallistuneille sekä Raijalle, Hannulle ja Johannalle vielä ISO kiitos! PS. Kilpailun lähettäjänä pahoittelen, ettei Kalenteri ehtinyt Joulumessariin mukaan. Kirjaimellisesti kärsin kovasta kiireestä arjessa sekä viikonloppuisin ja siinä ohella kovasti yritän pitää lapset, aviomiehen ja koirat onnellisina sekä kodin puhtaana ja ruokaa pöydässä. Raija Lundström: 1. Olet järjestänyt useamman vuoden aikaisemmin kalenterikuvakilpailua. Mitä mieltä olit tämän vuoden kuvista suhteessa aikaisemmin näkemääsi? Kuvia oli minusta vähemmän kuin edellisinä vuosina ja ehkä näin ollen tasokaan ei ollut ihan edellisten vuosien tasoa. 2. Minkä tyyppisistä kuvista pidit eniten? Kuvan tyypillä ei ole väliä, kuvan tunnelman vain täytyy jotekin puhutella minua. Ensinnä katson aina, että kuva on tarkka. Pidän yksinkertaisista kokonaisuuksista, niin että kuvassa ei ole liikaa elementtejä. Liian runsas ja levoton tausta vie huomiota itse kohteesta. Mutta taas tosiaan sydäntä raastoi raakata pois monta hyvää kuvaa sen takia, että kyseinen koira esiintyi jo jossain muussa kuvassa. Tähän sääntöön voisi tehdä jotain pientä viilausta. 3. Toivottavaa ja huomioitavaa osallistuneille? En toki ole mikään ammattilainen ja kuvat ovat aina hyvin henkilökohtaisia näkemyksiä mutta itse kiinnitän huomiota tarkkuuteen ja rajauksiin. Kuva ei ole vielä valmis kun sen kamerasta koneelle siirtää vaan sen jälkeen pitää miettiä mihin kuvassa halutaan kiinnittää huomio eli rajauksilla saa paljon aikaiseksi. Valo on myös erittäin tärkeä ja sillä voi luoda hyvinkin vaikuttavia tunnelmia. 4. Mielipiteesi sähköisestä kalenterikuvakilpailusta? Tämä olisi toki kuvaajien kannalta helppo vaihtoehto, mutta tuomaroinnin kannalta hyvinkin hankalaa. Jos kuvia tulee menee niiden pyörittämiseen koneella tuhottomasti aikaa ja vertailu on vaikeampaa. Tuomareilla pitäisi olla viikko aikaa istua koneella. 5. Mikä ihastutti voittajakuvassa? Tämä kuva oli meille molemmille itsestään selvä voittaja - Sirpa Tavastin kuva Aziz Yadawarista! Se on aivan fantastinen once in a lifetime kuva! Sommittelu on aika mahdotonta liikkuvaa kohdetta kuvatessa, mutta tässä se oli onnistunut täydellisesti. Kuva oli tarkka, siinä ei ollut mitään liikaa ja huomio kiinnittyi juuri siihen mihin pitikin. Kuva on kalenterissa elokuun 1. kuvana. Onneksi olkoon voittajalle! Hannu Haapala: 1. Millainen yleisnäkemys sinulle jäi näkemistäsi kuvista? Kokonaisuutena hienoinen pettymys... odotin laajempaa kirjoa salukin elämästä ja monipuolisempaa antia...osa kuvista karsiutui jo siitä syystä, että kohde ei mielestäni esittänyt riittävästi tyypillistä salukia, tyyppejä toki kaikenlaisia mutta jokaisesta tyypistä löytyy myös keskimääräisesti kaunis saluki, nyt mukana paljoin pääkuvia, joista piti hyviäkin karsia, jotta monipuolisuus ei kärsisi. 2. Minkä tyyppisistä kuvista pidit eniten? Kuva-aihetta en osaa määritellä. Minua viehättää laadukas kuva, joka on tarkka, hyvin valottunut, tasapainoinen, oikein rajautunut, lämminhenkinen, eikä sisällä mitään ylimääräistä. Tarkoitus oli koota yhtenäinen kuvakollaasio/kuukausi, nyt kun olimme valintamme tehneet ja löytäneet toisiaan tukevat kuvaparit niin kävikin niin, että piti hylätä erinomaisia kuvia koska sama koira esiintyi niissä, toivoisinkin, että rajaus 1 saluki/kalenteri- sääntöä tarkistettaisiin, jotta saisimme parhaimman mahdollisen kokonaisuuden aikaiseksi. Esimerkkinä joku onnistunut ryhmäkuva, jossa mukana jo yksilökuvana valittu... Oma ehdotukseni on, että sama saluki voi olla mukana esim yksilö/ryhmäkuvassa ts. kahdesti edustettuna. 3. Toivottavaa ja huomioitavaa osallistuneille? Muistakaa salukielämän monipuolisuus, kuvia otettaessa huomioikaa tausta! 4. Mielipiteesi sähköisestä kalenterikuvakilpailusta? Tuomaroinnin kannalta paperiversio erinomainen, sähköisessä versiossa pitäisi olla karsinta etukäteen, muuten tuomarointi kärsii kuvatulvasta ja sokeus iskee Mikä ihastutti voittajakuvassa? Voittajakuva Sirpa Tavastin salukin ja sorjan yhteislento oli molempien tuomareiden ykkösvalinta. Se oli niin ylivoimainen ja loistava teknisesti. Liikkuvan kohteen kuvaaminen tuo aina omat haasteensa. Kuva herätti heti mielihyvän ja onnistumisentunteen kuvaajan puolesta. Lisäksi on kuvassa jotain aivan erityistä hehkua aiheensa puolesta. Onnittelut nappikuvan ottajalle! 7 SALUKI

6 Voittajat: Tammikuu kuva1. kuvaaja: Sirpa Tavasti koira: Aziz Cane Zadan Heinäkuu Kuva 1. kuvaaja: koira: Mari Riitinki Japejukan Niin Nätti Jotta Huhtikuu kuva 1. kuvaaja: koira: Minna Pikkarainen Lyrkos el Kolub Lokakuu kuva 1. kuvaaja: koira: Tiia Pesonen Tazillah Pareesa Ashar Tammikuu kuva 2. kuvaaja: Mari Riitinki koira: Z Bees Party Doll at Hadayan Heinäkuu kuva 2. kuvaaja: koira: Tiia Pesonen Soheil Nour Aisha Huhtikuu kuva 2. kuvaaja: koira: Veera Lehto Kehailan Gandalf the Grey Lokakuu kuva 2. kuvaaja: koira: Riina Kullas Kirman Usriya Helmikuu kuva 1. kuvaaja: koira: Helmikuu kuva 2. kuvaaja: koira: Toukokuu kuva 1. kuvaaja: koira: Toukokuu kuva 2. kuvaaja: koira: Minna Pikkarainen Ruweis Haytham (Hankiainen) Minna Pikkarainen Asarafi Nabonassar Aurinkosaari ) Veera Lehto Wallaby s Umm Uzuna & Larelinan Unilintu Kerttu-Riitta Pesonen Khalils Qadira al Qadar Elokuu kuva 1. kuvaaja: koira: Elokuu kuva 2. kuvaaja: koira: Sirpa Tavasti Aziz Yadawari Marraskuu kuva 1. kuvaaja: Anne Lipponen koira: Khalils Abu Shamah Riina Kullas Kirman Zarmina Marraskuu kuva 2. kuvaaja: Veera Lehto koira: Wallaby s Wajd Waruda Maaliskuu kuva 1. kuvaaja: Sirpa Tavasti koira: Dakar al-dahab Syyskuu kuva 1. kuvaaja: koira: Ritva Heikkinen Khaireddin Ubaydah Kesäkuu kuva 1. kuvaaja: koira: Tiia Pesonen Tazillah Ofiyah Joulukuu kuva 1. kuvaaja: koira: Sonja Holm Asham al Maysun ja Akseli Maaliskuu kuva 2. kuvaaja: Sirpa Tavasti koira: Aziz Uzziah Kesäkuu kuva 2. kuvaaja: koira: Hanni Nuotio Zinji Jafar ja Zinji Jinni Syyskuu kuva 2. kuvaaja: koira: Joulukuu kuva 2. kuvaaja: koira: Elisa Kohtamäki El-Hamrah Unnah Niina Hyttinen Desierto Belleza Dorado Namir 8 SALUKI 9 SALUKI

7 SM-ratakisat 2012 Ratajuoksun Suomen mestaruudet tekst: Pirjo Puttonen Ratajuoksun Suomen mestaruudella on arvokilpailuistamme pisimmät perinteet. Siitä on kilpailtu jo vuodesta 1957 lähtien. Tämä ei ole tasa-arvolaji: vuodesta 1970 lähtien, kun kilpailumatkana on ollut 480 metriä, nartun oli onnistunut voittaa titteli 13 kertaa. Osallistujien sukupuolijakauma tässä aina elokuuhun ajoittuvassa kilpailussa oli varsin tasainen: kolme narttua, kolme urosta. Kaupin radan päivän kuntoa arvioitiin pehmeähköksi; kuten Hyvinkään radalla, myös Tampereella hiekka oli uusittu täksi kaudeksi. Kaupin rataennätys 480 metrin matkalla on 32,25. Sen juoksi vuoden 2004 MM-kisoissamme saksalainen Qazal von Iransamin. Tilastojen mukaan parhaan SMvoittoajan on juossut Nordwart Errai: 32,26 vuonna Sää oli mitä mainioin, aurinkoinen muttei kuuma. Osallistujalista sen sijaan oli kuumottava: sieltä löytyi niin Suomen mestaria kuin rataennätyksien rikkojia kuin myös nuorta haastajaa. Nartuilla kiima valeraskauksineen laittaa aina kysymysmerkin tuloskunnon kohdalle. Vaikka ratajuoksussa perusperiaate on nopein voittakoon, on tasaisissa lähdöissä koppiarvonnalla ja juoksulinjoilla kuin myös salukin tahtotilalla merkityksensä. Kokeneet ratajuoksijat tietävät juoksevansa kilpaa. Alkuerät oli jaettu kolmen koiran lähtöihin. Kuten tapana on, näihin suunnattiin suoraan koppien takaa ilman esittelyä. Ensimmäisessä alkuerässä juoksivat monien titteleiden valiouros Non Serviam Anung Un Rama (Zappa) ja Yuzak sisarukset Selma ja Sinjabiya (Hukka). Siskonsa häirinnästä huolimatta Selma onnistui voittamaan lähdön käyttövalioajalla, tilannetta tarkkailemaan takavasemmalle jääneen Zappan sijoittuessa toiseksi myös kv-ajalla. Toisessa alkuerässä juostiin puhtaasti. Alkukesästä valioitunut Sharraque Asvinn (Noa) vei johdon takakaarteen päätteeksi Yuzak Sonbolilta (Valmu), kolmanneksi tasaisella juoksulla Khronos Min al Asife (Roope). Ajat hieman hitaampia kuin edellisessä. Finaalissa nähtiin siis viiden salukin lähtö. Jännitys on Suomen mestaruus -kisoissa aina omaa luokkaansa. Tutut rutiinit auttavat kilpailuttajaa eikä mielikuvaharjoitteluakaan sovi väheksyä. Salukit suoriutuvat 10 odotuksesta SALUKIkukin omalla tyylillään: useimmat ilmaisevat kiihkeästi Kuvassa sij. 1-4, Roope oli jo ehtinyt kotimatkalle ennen palkintojenjakoa. Suomen Ratamestaruus finaali halunsa päästä töihin mutta mahtuu joukkoon viilipyttykin, joka haukottelee hetkeä ennen esittelyyn menoa. Ykköskoppiin arvottiin Noa, kakkoseen Roope, kolmoseen Selma, neloseen Valmu ja Zappa koppiin viisi. Joukkoa veti ae tyyliin Valmu, kunnes takakaarteessa kuntohuippunsa saavuttanut Selma siirtyi ohi. Saman tekivät maalisuoralla Noa ja Zappa, sadasosan erolla; Roope sijalle viisi. Vain puhtaita ohituksia sisältänyt finaalilähtö tarjosi kaunista katsottavaa ja jännitettävää loppuun asti: ratajuoksun tunnelmaa parhaimmillaan. TULOKSET SUOMEN MESTARUUS TAMPERE Sijoitus Koira Aika 1. alkuerä 1. Yuzak Selma 33,72 / kv-aika 2. Non Serviam Anung Un Rama 33,90 / kv-aika - Yuzak Sinjabiya disk. 2. alkuerä 1. Sharraque Asvinn 34,09 2. Yuzak Sonbol 34,20 3. Khronos Min Al Asife 35,80 Finaali 1. Yuzak Selma 2. Sharraque Asvinn 34,27 3. Non Serviam Anung Un Rama 34,28 4. Yuzak Sonbol 34,34 5. Khronos Min al Asife 36,94 33,64 / kv-aika SRM-12 Ratajuoksukausi 2012 teksti: Pirjo Puttonen Kilpailuja järjestettiin 19 kertaa, salukilähtö jäi näkemättä näistä vain yhdessä. Osallistujamäärät ovat ilahduttavasti nousseet edellisvuodesta; hyväksytyn juoksusuorituksen sai 30 salukia. Suomen mestaruuden lisäksi salukit kilpailivat TS, DV, VM ja JK -titteleistä. Arvokisakauden avasi tuttuun tapaan kesäkuun Tähtisprintterit. - Vuoden 2012 Tähtisprintteri juostiin sateisessa säässä Hyvinkäällä samaan aikaan, kun Helsingissä vietettiin perinteikästä Salukien erikoisnäyttelyä ja Saluki Showta. Ehkä juuri tästä johtuen kilpailuun oli ilmoitettu vain kaksi salukia. Säästä ja Hyvinkään radan uudesta hiekasta johtuen rata oli raskas ja hitaanlainen. Molemmat ilmoitetut koirat juoksivat hyväksytyt tulokset sekä alkuerä-, että finaalilähdöissä ja kummassakin lähdössä tultiin maaliin Sharraque Asvinnin selvällä johdolla, veteraani Wallaby's Xeer Wi- Asiddan sijoittuessa toiseksi, kertoo Hanna Järvinen. Heinäkuun alun derby- ja veteraanimestaruudet juostiin Hyvinkäällä. Kolmivuotiaiden omaan kilpailuun oli ilmoittautunut neljä pentuesisarusta. Ennakkosuosikki Sonbolin vastikään päättynyt juoksuaika teki tilaa Selman tulemiselle, joka alkuerässä aiheutti lievän yllätyksen voittamalla nopeamman sisarensa. Matkan varrella Sinjabiya oli saanut kuonokopan kiinni alaleukaansa ja laukkasi suu hurjan näköisessä irveessä maaliin asti, Sonboliin nojaillen. Tästä Sinjabiyalle diskaus, Suspiria ehti häirinnästä johtuen maaliin toisena. Finaalissa Sonbol johti taas valtaosan matkaa, mutta Yuzak Selma kiristi lopulta ohi ja derbyvoittoon. Veteraanimestaruudesta lähti kisaamaan kaksi salukia, hallitseva mestari Dar el Hindiyas Amira ja ensikertalainen Tazillah Liam Larome. 280 metrin matka taittui sujuvasti tässä järjestyksessä maaliin asti. Viimeisenä arvokisana juostiin neljän salukin voimin Kuninkuusjuoksut syyskuussa Hyvinkäällä. Juoksukuningatartittelinsä uusi Yuzak Sonbol kauden kärkiajoilla. Sekä alkuerä että finaali juostiin puhtaasti. Järjestys Sonbolin takana pysyi alkukiihdytyksen jälkeen muuttumattomana, ollen kummassakin: Yuzak Selma, Dar El Hindiyas Amira ja Khronos Min Al Asife. Kilpailleet, hyväksytyn juoksutuloksen saaneet salukit: Action Ö El Hor Laaman Agent Amok El Hor Laaman Al A'lim I'smet Ben Malcolm Asarafi Paiym Baz Aziz Ijaz Dabka's Gibson Dadaelis T'ku Tildah Adhira Dar El Hindiyas Amira Dyynien Idiz Imran Dyynien Jelal Jawhar Ghazai Alfarana Kheops Khronos Min Al Asife Kirman Bahiya Non Serviam Anung Un Rama Non Serviam Apage Satanas Ruweis Haytham Sharraque Asvinn Tâdj Mahâl Jalakalila Tazillah Ghalia Karmah Tazillah Khanda-Karneol Tazillah Liam Larome Wallaby's Xeer Wi-Asidda Wallaby's Xeer Wi Ijal Yuzak Sanjar Yuzak Selma Yuzak Sinjabiya Yuzak Sonbol Yuzak Suspiria Zarabis Oamra Zarabis Odezia Käyttövalioksi valmistuivat: Sharraque Asvinn Yuzak Selma Yuzak Sonbol KÄYTTÖVALIOAJAN SAANEET SALUKIT / PARAS AIKA Sij. Koira Aika 1. narttu Yuzak Sonbol 32,75(Hyvinkää) 2. narttu Yuzak Selma 33,02 (Helsinki) 3. narttu Yuzak Sinjabiya 33,29 (Helsinki) 4. uros Non Serviam Anung Un Rama 33,31 (Helsinki) 5. uros Sharraque Asvinn 33,62 (Helsinki) 6. narttu Tâdj Mahâl Jalakalila 33,82 (Hyvinkää) Rataennätyksiä ei tällä kaudella rikottu. Sekä Hyvinkäällä että Tampereella keväinen hiekan vaihto hidasti menoa alkukaudesta. Sharraque Asvinn juoksi lyhyen matkan aikaan 19,79 kuitenkin Tähtisprinteissä, mutta Agent Amok El Hor Laaman paransi kauden 280 m kärkiajaksi 19,78 jo juhannuksena Virpiniemessä. 350 ja 680 metrin parhaat ajat olivat Yuzak Sonbolin 23,89 ja 48,77. Kansainvälisistä arvokilpailuista vuorossa oli maailmanmestaruuskilpailut. Liekö keskieurooppalaisittainkin syrjäinen sijainti Lounas-Ranskassa verottanut osallistujamäärää, titteleitä ei ollut jaossa kuin yksi. Tämän MM-12 arvon sai uros Ibn as Sabil el Riad. Matkan pituus oli 465 m ja voittoaika 31,923. Seuraavan kerran maailmanmestaruudesta juostaan 2014 Tampereen radalla, kymmenen vuoden tauon jälkeen. Toivottavasti saamme nähdä korkeimmalla palkintokorokkeella tuolloin suomalaisväriä. MM-arvoon vuonna 1994 Tuomarinkartanolla ylsivät uros Wallaby s Iqad Ihmirar ja narttu Nordwart Elissa Dido. Euroopanmestaruuskisojen urosten voiton toi Suomeen Hollannista vuonna 2006 Zarabis Malcolm. Kooste ratajuoksukaudesta 2012 KUVA: PIRJO PUTTONEN KUVA: TERTTU HAASLAHTI TS-12 Sharraque Asvinn DV-12 Yuzak Selma VM-12 Dar El Hindiyas Amira KUVA: PIRJO PUTTONEN SMR-12 Yuzak Selma KUVA: PIRJO PUTTONEN JK-12 Yuzak Sonbol 11 SALUKI

8 KUVA: PIRJO PUTTONEN teksti: Pirjo Puttonen SM-maastokisat 2012 Suomen maastomestaruudet 2012 Suomen maastomestaruudet jaettiin elokuun lopulla, toistamiseen Helsingin Tuomarinkartanolla. Säässä ei ollut moittimista, ja HVK:n kerhorakennus tarjosi hyvät puitteet niin kisaorganisaatiolle kuin kilpailuttajienkin tarpeisiin. Näihin kisoihin olisi ollut helppo päästä vaikka ekologisesti bussilla, toki useimmat olivat valinneet kulkupeliksi sen oman auton. Kaupunkimainen sijainti saattoi karkottaa ainakin joissain roduissa riistaverisimpiä osanottajia, koiran turvallisuuden kannalta kiinnisaaminen vieheeltä nousi tässä miljöössä hyvin tärkeäksi. Itse kisa-alue oli puitu peltokaistale vinttikoiraradan pohjoispuolella. Mittaa radalla kerrottiin olevan lähes 600 metriä. Paikka saneli radan profiilin: se oli tekninen pikemminkin kuin nopeutta mittaava. Koiran tuli kyetä kääntymään tiukasti. Aamukasteesta liukas sänkiolki aiheutti muutamille koirille kaatumisia, mutta vakavia loukkaantumisia ei tiettävästi sattunut. Uralta pois ajautuneen kilpailijan saattoi olla vaikeaa havaita viehettä, näin ainakin pienemmissä roduissa. Kuten jo viime vuonna SMM-kilpailussa, saivat kilpailuttajat arvostelulaput koiriensa suorituksista. Myös diskauksia tuli kak- 12 SALUKI KUVA: KATI SOININEN KUVA: KATI SOININEN Suomen maastomestaruus, urokset. Suomen maastomestaruus, nartut. si, viimevuotiseen tyyliin. Miksi finaalissa tapahtunutta diskausta ei liputettu, kuten pitäisi kilpailun selkeyden vuoksi jäi arvoitukseksi. Salukeja kilpaili tasaiset 15 per sukupuoli. Alkuerät sujuivat jouhevasti, ja finaalit päästiin aloittamaan jo puoliltapäivin. Reippaassa johdossa ollut konkari Zarabis Odezia - jos 4 vuotta syksyllä täyttänyttä salukineitoa näin sopii kutsua - säilytti asemansa myös finaalissa ja saa aiemman maastovalionarvon jatkoksi lisätä SMM-12 tittelin nimeensä. Muut onnistumiset menivät nuorille koirille. Uroksissa alkuerien jälkeen selvässä johdossa ollut Shamali Imad al Fakir ibn Raadin piti pintansa ja vei voittotittelin sekä sertin. Toiseksi sijoittui Khronos Min Al Asife, joka palkittiin myös sertillä. Nämä eivät olleet nuorten herrojen ensimmäisiä onnistumisia, saaliina tältä ensimmäiseltä kilpakaudeltaan oli kummallakin aiemmat sertit. Khronos on kilpaillut maastojen lisäksi myös radalla varmalla tyylillä. Narttujen toinen ja kolmas sija serteineen menivät niin ikään ensimmäistä kauttaan kilpaileville. Al-Yasamin Samina on nuoresta iästään huolimatta tottunut voittamaan ja Dyynien Jelal Jadira sai kisoissa toisen sertinsä. Zarabis-kennelille kisat olivat jymymenestys: peräti viisi sijoitusta kuuden parhaan nartun/uroksen joukkoon. Ylituomarin kertomus Aurinkoisessa säässä juostut vinttikoirien SM-kokeet, koepaikkana pienehkö pelto jossa vaikeusastetta nosti 20-30cm sänki. Radan pituus 600m, se vaati koirilta tarkkaa ajokykyä sekä koordinaatiota. Yliyrittävät koirat koepaikka karsi varsin tehokkaasti pois, varsinkin pienemmillä roduilla tuli lukuisia hetkellisiä vieheen hukkaamisia, rata kuitenkin kokonaisuudessaan SM-kokeen arvolle sopiva. Suhteellisen kokematon järjestäjä onnistui tehtävässään loistavasti, huolimatta varsinkin lauantain suuresta koiramäärästä aikataulussa pysyttiin hyvin eikä järjestelyissä ollut huomautettavaa. Tuomarineuvosto hylkäsi 4 koiran suorituksen häirinnän vuoksi, SM-titteleitä jaettiin yhteensä 13 kpl,sekä rhodesiankoirille jaettiin yksi SM-titteli. Ylituomari Mika Nyman TULOKSET SUOMEN MAASTOMESTARUUS UROKSET Sij. Koira 1. Shamali Imad al Fakir ibn Raadin SERTK, SMM-12 CC, SMM Khronos Min Al Asife SERTK / CC 3. Hadayan Altair SA / CQ 4. Zarabis Oamra SA / CQ 5. Zarabis Oldooz SA / CQ 6. Zarabis Ozdemir SA / CQ 7. Al Yasamin Sapsan SA / CQ 8. Ruweis Haytham SA / CQ 9. Tazillah Khanda Karneol SA / CQ 10. El Hamrah Dahir Ibn Samr SA / CQ 11. Khaireddin Ubaydah Dyynien Idiz Imran Desierto Belleza Bendito Hadayan Antares Yuzak Sanjar DISK DISQ NARTUT 1. Zarabis Odezia SA, SMM-12 CQ, SMM Al Yasamin Samina SERTK / CC 3. Dyynien Jelal Jadira SERTK / CC 4. Salgrey s Alina SA / CQ 5. Kirman Yanda SA / CQ SA / CQ 6. Tizpa Pourgouhar Tishtar Yuzak Selma SA / CQ 8. Tazillah Ghada Asiya SA / CQ 9. Tazillah Ghalia Karmah SA / CQ 10. Aziz Baji Asarafi Paiyam Baz Zarabis Oaisara Dyynien Idiz Iara Bidhaara Al Naqawa Yuzak Sonbol 166 DISK DISQ loukkaantui injured 13 SALUKI

9 EM-maastokisat 2012 Matkoilla on mukava juosta pitkin maailmanlaidan taivasta. Minna ja salukinhännät latvialaisen laguunin rannalla. Budapestin puistossa. KUVA: JARI LATVA-RASKU KUVA: MINNA JA KARI PIKKARAINEN Puttosen Pirjon kameran linssiin osunut heppa. Maastojuoksun EM -kilpailut Unkarissa teksti: Jari Latva-Rasku KUVA: MINNA JA KARI PIKKARAINEN Lähtöasetelma Budapestin pohjoispuolella järjestettiin kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna vinttikoirien maastojuoksun EM-kilpailut. Varhaiseen ajankohtaan lienee vaikuttanut, että pari viikkoa aikaisemmin oli Itävallan Salzburgissa koirien maailmannäyttely. Ehkä osuvampi syy oli, että myöhemmin kesällä Unkarissa on todella kuuma. Järjestelyiden epävarmuutta lisäsi Unkarin kennelliiton itsenäistymis- ja erohalut kansainvälisen FCI-koirajärjestön (Fédération Cynologique Internationale) jäsenyydestä. Maastojuoksutapahtumalla ei kuitenkaan ollut yhteyttä tähän kohuun ja pustalla päästiin juoksemaan. Kilpailun järjestämisen varhainen ajankohta loma-ajan ulkopuolella oli jonkin verran vähentänyt ilmoittautuneiden määrää ennätyssuurista edellisen kesän Hollannin kilpailuista. Matkalla Matka Tallinnasta Baltian, Puolan ja Slovakian kautta Budapestiin on hämmästyttävän lyhyt, alle 1700 kilometriä. Matkalla ei ollut yhtään tietullia eikä kesäkuivalla lauttaa, muuta kuin kahden tunnin ajan 14 SALUKI Helsingin ja Tallinnan välillä. Jonkin verran täytyi matkan aikana väistellä holtittomasti autoilleita puolalaisia, rekat ajavat pikkuteillä ohi ja moottoriteillä tehdään u-käännöksiä. Tiet olivat erinomaisessa kunnossa, paitsi Varsovan loputtomalta tuntunut kehätie. Baltian ja Puolan halkaissut uusi moottoritie vaihtui Slovakiassa mutkaiseksi hyväkuntoiseksi maantieksi, mutta vuoristoiseksi muuttuneet maisemat ja vanhaa vaurautta pullistelleet kaupungit olivat sitäkin kauniimpia. Hotellit Liettuan Kaunaksen keskuspuiston laidalla, Puolan Kielcen keskustassa ja Budapestin Sankarien aukion vieressä olivat erinomaisen laadukkaita ja edullisia, noin puolet Suomen hinnoista. Kaunaksen hotelli oli täysin ja Kielcen melkein uusi. Kaikki hotellit sijaitsivat puiston laidalla ja kävelyllä olleet salukit herättivät myönteistä mielenkiintoa. Matkaseurana oli Pikkaraisen Minna ja (Ruweis) Haytham. Sinä aikana, kun Haytham vahti matkan aikaisia tapahtumia siskokset Odessa ja Sara, eli Zarabis Odezia ja Oaisara pääasiassa nukkuivat häkeissään. Savonmaalaisen Minnan juttuseura sai matkan sujumaan vaivattomasti. Joskus jopa unohtui kään- tyä riittävän aikaisin hotelleja etsittäessä. Varsinkin Kaunaksen keskustan liikennejärjestelyt tulivat siksi tutuiksi. Kävimme mennen tullen jaloittelemassa Latvian Riikan eteläpuolella sijainneella avaralla ja loputtomalta tuntuneella hiekkarannalla. Paikka oli tuttu Pikkaraisen Minnan ja Karin aikaisemmilta matkoilta. Hiekkarantaa on kymmeniä kilometrejä, aurinko kimmelsi vedessä ja tuntui kovin kesäiseltä. Haytham juoksi vapaana, mutta siskokset saivat venyttää taluttimiaan ja kuopia hiekkaa. Italiassa työmatkalla ollut Pikkaraisen Kari tavattiin sitten hotellissa Budapestissä. Auto ei mahtunut hotellin talliin, joten sille järjestyi oma parkkipaikka hotellin pääoven viereen. Onneksi emme olleet saksalaisia vaan melkein sukulaiskansaa suomalaisia. Kilpailupäivän aamuna tapasin aamuvarhaisella kaksi kaatokännistä englantilaista, jotka ihmettelivät, että hotellissa oli koiria. He epäilivät, että minulla oli mukanani lurchereita. Korjasin käsitystä toteamalla, että salukien avulla kyllä saa tarvittaessa aikaan lurchereita. Kun palasin aamukävelyltä Sankarien aukiota ympäröivästä kauniista Itävalta-Unkarin suuruuden aikana patsailla ja suihkulähteillä koristellusta puistosta, hotellin aula oli täynnä hotellivieraita. Heidät oli ajettu ulos, koska uusien englantilaisten ystävieni huoneesta oli sinä aikana sammutettu tulipalo. Kilpailu KUVA: PIRJO PUTTONEN Kävimme kilpailuita edeltävänä iltana kilpailualueella, parinkymmenen minuutin automatkan päässä hotellista. Myöhään iltapäivällä oli 33 astetta lämmintä. Vaikka olosuhteet eivät vaikuttaneet tukalan kuumilta, sen päivän finaaleja ei juostu. Tapasimme leirialueella suomalaiset saluki- ja muut vinttikoiraharrastajat ja pääsimme välittömästi osaksi rattoisaa lomatunnelmaa, joka siltä osin jatkui myös kilpailupäivänä. Olimme jälleen seuraavana aamuna hevosharrastuskeskuksessa sijainneella kilpailualueella. Alkuerän suurta ja avaraa peltoa kiersi pitkä hevosten harjoitusrata. Läheisillä pelloilla rouskutteli aamiaistaan lammaslaumoja, ilma väreili utuisena ja maakuopista kurkisteli Tikun ja Takun näköisiä maaoravia. Näytti, että radalla niiden kotien oviaukkoja oli peitetty pustan hiekkaisella peltomaalla. Kilpailu järjestettiin yhdellä radalla poikkeuksena aikaisempien vuosien kahden radan käytäntöön. Nartut juoksivat ensin. Aloitus viivästyi vähintään yli tunnin lukuisien koejuoksujen ja niiden aikaisten vieherikkojen vuoksi. Oli ilmeistä, että korkeita keskeltä litistettyjä maalipönttöjä muistuttavia ns. rissoja oli liian vähän radan pitkien suorien jälkeen ja nopeasti liikkuneen vieheen paino katkaisi mutkissa vetonarun yhä uudestaan. Yksikään saluki ei onneksi törmännyt pönttöihin kilpailun aikana. Kilpailu kuitenkin pääsi alkamaan. Alkupäässä juosseiden Yuzak Selman, ja monen muun, juoksua häiritsi yksi vieherikko ja Odessan lähdössä naru katkesi peräsi kaksi kertaa. Toisella kerralla juoksemista ei enää jatkettu. Kun tulin kilpailupellolta, minulta kysyttiin monta 15 SALUKI

10 Iiris ja Jouko tositoimissa. Yhdeksän tunnin odottelu sujui mukavasti beduiiniteltassa vesikupin vieressä. Suomalaisleiri pustalla. KUVA: MINNA JA KARI PIKKARAINEN KUVA: MINNA JA KARI PIKKARAINEN KUVA: MINNA JA KARI PIKKARAINEN kertaa, luovutanko. Ehkä syynä kysymykseen oli, että olin tulossa pois radalta lähtöalueella olevan viisimetrisen, ilmeisesti näköesteeksi pystytetyn, järjestelykennelin näreaidan oikealta enkä vasemmalta puolelta. Käytäntöä ei kuitenkaan ollut ohjeistettu eikä sitä ole säännöissä mainittu. Urosten alkueristä jäi mieleen, että ainoan Suomesta osallistuneen uroksen Haythamin arvonta puuttui lähtöluettelosta, aivan kuten Odessalle kävi Hollannissa. Tällä kertaa jo ehdittiin hyödyntää mahdollisuutta käyttää, valituksen ja korjauksen jälkeen, täytekoiraa muuten yhden koiran lähdössä. Puttosen Pirjo tarjosi pariksi Hukka-nartun eli Yuzak Sinjabiya, joka juoksi moitteettoman suorituksen Haythamin parina muuten urosten alkuerässä. Hukan pisteitä ei kuitenkaan julkaistu. Narttujen alkuerien jälkeen odoteltiin 9 tuntia kunnes finaali saatiin alkamaan. Syitä viivytykseen voi vain arvailla. Päivä ei ollut mitenkään kuuma, lämpötila käväisi korkeimmilla yli 30 asteen rajan, mutta melkein koko päivän oli pilvistä ja lämpötila oli alle 30 astetta. Suomessa on juostu kuumemmissa olosuhteissa. Odotuksen aikana oli mukava lekotella leirialueella ja nauttia muiden suomalaisien seurasta ja tarinoista. Huvittuneisuutta on tällaisissa keskusteluissa aina herättänyt suomalaisen näkökulmasta käsittämättömät järjestelyiden puutteet. Villein huhu oli, että alkuerien jälkeen olivat oikeat koirat johdossa ja finaalijuoksu olisi ollut haitaksi niiden menestykselle. Finaaliparien lähtöarvonta saatiin viimeinkin tehtyä, enkä olisi ehtinyt hitailla jaloillani finaaliradalle ilman autoa, koska siskokset ja myös niihin kuulunut Träskbölen Björnin Bambi eli Zarabis Orleane olivat aivan ensimmäisten joukossa. Finaaliarvonta oli tehty alkuerien sijoitusten käänteiseen järjestykseen, eli koirat juoksivat paremmuusjärjestyksessä alkuerissä parhaat pisteet saaneet viimeisenä. Vain yksi narttu- ja urospari oli arvottu muulla periaatteella. Ainakin Hollannissa tuomarit tiesivät tästä käytännöstä, uskoisin että myös Unkarissa. Parinkymmenen kärkikoiran piste-ero mahtui, kuten aikaisemminkin EM-kilpailuissa, muutaman prosentin sisään, eli kymmenen pisteen ero oli jo suuri. Markkinatutkimuksissa, kuten presidenttigallupeissa on aina vähintään parin prosentin laskennallinen arviointivirhe, eli vastaajat vastaavat vahingossa väärin, muuttavat mieltään tai vastaus muuten muuntuu. Myös vinttikoirakokeiden tuomari on erehtyväinen ihminen, jonka pisteytys vaihtelee vähintään muutaman prosentin verran nähdystä suorituksesta huolimatta. Kun koirat järjestetään finaaliin systemaattiseen järjestykseen, mahdollistetaan arviointivirhe, joka on vähintään yhtä suuri kuin koirien saavutettu pisteero. Jokainen parinkymmenen parhaan joukkoon kuulunut koira voi siis pitää itseään voittajana sijoituksestaan huolimatta, ellei tätä systemaattisen virheen mahdollisuutta poisteta. Kun olet tuomari, annatko korkeat pisteet koirille, jotka juoksevat ensin, jos tiedät, että parhaat koirat juoksevat vasta parinkymmenen lähdön päästä? Mielestäni FCI:n maastokokeiden sääntöjä ei pitäisi liikaa lisätä, mutta säännöissä pitäisi olla vaatimus satunnaisesta parien lähtöjärjestyksestä, vaikka parit olisivatkin turvallisuuden varmistamiseksi keskenään pistejärjestyksessä. Finaalirata poikkesi alkuerän radasta. Se oli lyhyempi, kumpuileva ja vaati tiukkoine käännöksineen ketterää ja teknistä suoritusta. Rata sopi hitaammin juokseville koirille. Salukinartut mahtuivat juoksemaan tällä radalla uroksia näyttävämmin. Finaalit saatiin juostua suhteellisen pienien viivytysten jälkeen. Yhtä urosta jahdattiin pois radalta muutaman varttitunnin ajan. Suoritusta ei silti hylätty. Tulokset EM-kilpailuiden lopullisista tuloksista kiisteltiin jopa palkintojenjaon jälkeen, muutenkin kuin urosten voittajaparin tasapisteiden vuoksi. En tiedä voisiko tähän olla syynä, että palkinnot jaettiin alkavan yön pilkkopimeässä ja kaiken lisäksi kaatosateessa. Itse menin autoon, koska siellä oli kuivempaa ja minut oli helpompi löytää ilman taskulamppua. Yksi saluki karkasi seremonioiden aikana pustalle ja tappoi jäniksen. Muissa pisteissä löydettiin lukuisia virheitä tarkistuslaskennan jälkeen. Mieleeni tulee alakouluaikainen hiihtokilpailu, jossa viimeisenä lähtenyt tuli ensin maaliin vaikka ei ohittanut ketään. Syynä tällaiseen olivat tietenkin epäselvät säännöt, surkea ajanotto ja varsinkin suoritusta helpottanut oikolatu. Vinttikoirien EM-maastot , Dunakeszin hevosurheilukeskus, Unkari Saluki nartut (yhteensä 38) Esadi-Persis Al Firdous, FR 533 Jayaouija Hadi El Basher, BE 532 Al Nafisef Amira Ar-Tair, RU 531 Feisal s Gamilla Gazala, DK 529 Latisha Sannatis, PL 529 Tadj Mahal Jadakarida, CH Tazillah Ghada Asiya, FIN Yuzak Selma, FIN Zarabis Odezia, FIN Zarabis Oaisara, FIN Zarabis Orleane, FIN 474 Saluki urokset (yhteensä 33) Non Serviam Abdelhaziz, NL 528 Ilam Shah el Riad, DE 528 Camrosh Sharaf-al-Bait 524 Achthamar Haris Malak, AT 521 Khaled of Falconers Dream, AT 521 Tizpa Pourgouhar Isfandiyar, NL Ruweis Haytham, FIN 515 Kaikki paikalla olleet suomalaiset ovat ansainneet onnittelut ja kiitokset pitkän matkan jälkeen, Puttosten iloinen perheseurue, Pikkaraisten puuhakas pariskunta, Träskbölen Björn, joka oli peräti saanut houkuteltua mukaansa poikansa ja urheasti yksin matkannut Savolaisen Jouko sekä monet muut. Iiris eli Tazillah Ghada Asiya sijoittui hienosti kahdennelletoista sijalle, vain 11 pistettä voittajasta. Jokainen voi itse laskea, montako prosenttia se on voittajan pisteistä. Oli valitettavaa, että sisko Kharmen eli Ghalia Karmah loukkasi tassunsa ilmeisesti pustan kuivasta hiekasta tunkeneiden kitukasvuisten unkarilaisten sinipallo-ohdakkeiden käsittelyssä. Näitä ohdakkeita löytyy suomalaisista kukkapenkeistä perennoina. Kahdeksastoista Selma ei montaa pistettä Iiriksestä jäänyt. Haytham oli arvottu urosten finaalin ainoaan lähtöön, joka ei ollut alkuerien paremmuusjärjestyksessä. Narttujen arvonnasta poiketen Haytham, joka alkuerien jälkeen oli sijoittunut viimeiseen neljännekseen, sai jostain syystä juosta johdossa olevan suomalaissyntyisen uroksen Non Serviam Abdelhazin kanssa. On makuasia olisiko Haythamin pisteiden pitänyt finaalissa olla korkeammat kuin parin. Joka tapauksessa Haytham nousi hienosti kymmenenneksi ja suomalaissyntyisestä salukista tuli Euroopan mestari. Henkilökohtaisesti mieltä lämmitti, että neljänneksi sijoittunut uros Achthamar Haris Malak on Zarabis Malcolmin pojanpoika. Seuraavan kerran juhannuksena Berliinin lähistöllä Olet sitten käynyt tai et tai harkitset matkustamista vinttikoirien maastojuoksun EM-kilpailuihin, suosittelen osallistumista tällaiselle muistorikkaalle teemaretkelle, kun vain jättää kotiin totisen asenteen ja haaveet hetkellisestä menestyksen huumasta. Tälläkin kertaa olisi kahden poisjääneen uroksen ilmoittamattomista varakoirista mahtunut peräti viisi mukaan kilpailuun. Kommellusten kokeminen, maisemien ihmettely, tapahtumien seuraaminen ja käytäntöjen hämmästely on paljon oleellisempaa ja hauskempaa kuin pari alle minuutin pyrähdystä. Salukeilla on joka tapauksessa hauska olla retkellä, kunhan ei matkusteta liian pitkiä päivätaipaleita tai ilman kunnon taukoja. Matkustaminen maksaa, mutta ei kuitenkaan enempää kuin matkustaminen yleensä. KUVA: MINNA JA KARI PIKKARAINEN KUVA: MINNA JA KARI PIKKARAINEN Haytham kirittää Euroopan mestaria. Haytham paluumatkalla Kaunaksen kirkkopuistossa. 16 SALUKI 17 SALUKI

11 Vinttikoiran valmentamisesta 3/3 Vinttikoiran valmentamisesta, osa 3/3 Kilpakoiran kunnossapidosta ja muustakin Koiran korkeuskasvun päätyttyä päättyy myös sen kehon ja mielen kasvatuksen etsikkoaika. Tuosta mielen kasvatuksesta pitää sanoa se, että varsinkaan viehevarmuus ei ole itsestäänselvyys kaikilla koirayksilöillä. Sitä ei voi jättää sattuman varaan, jos haluaa koiran pärjäävän kykyjensä mukaisesti kilpailuissa. Niihin saluki saa osanotto-oikeiden täytettyään 18 kuukautta ja suoriuduttuaan hyväksytysti koejuoksuista. Usein, liian usein, ensimmäinen ryhmäkoejuoksu on koiralle ja sen valmentajalle myös uusi tilanne. Ensikertaa siinä punnitaan se, kuinka Meidän Moppe pärjää vaativassa ratajuoksukokeessa. Mikä on aika? Häiritseekö se muita? Uskaltaako se ohittaa? Lähtikö se määrätietoisesti ja arastelematta? Sietääkö se häirintää? Onko siitä ratajuoksijaksi? Vastaan tähän niin, että jos pentuajan leikit ja teini-iän harjoitukset on voitu tehdä, niin Moppe hyvin suurella todennäköisyydellä suoriutuu kokeista mainiosti, ellei peräti erinomaisesti ja saa kilpailukirjan. 18 SALUKI Teksti: Antero Niemelä Kuva: Ilkka Niemelä Koira on nyt sellainen, miksi se vanhemmiltaan saamansa perimän ja siihen liittyvän, sangen sattumanvaraisen geneettisen hajonnan ansiosta on muodostunut. Kertaan vielä, että tähän muodostumiseen on voinut vaikuttaa pentu- ja teini-iän valmennuksella. Tietenkin monipuolisella ravinnolla on osuutensa myös. Eläin on sitä, mitä se on syönyt. Myös korvienvälissä alkaa olla aika valmista. Nyt uuden oppimiseen tarvitaan enemmän toistoja tai voimakkaampia mielihyvän/mielipahan tai kivun kokemuksia. Koiran henkinen kantti tai sen puute alkaa olla selvillä. Hyvä itsevarmuus on kilpakoiralla tietenkin tavoiteltava, mutta ei pakollinen ominaisuus. Viehevarmuus, siis se, että koiralla on kova halu ajaa, on henkisen puolen tärkein ominaisuus. Viehevarmuus paikkaa luonteenlaadun puutteita parhaiten. Sitä ei saa jättää geneettisen sattuman varaan. Pentuiässä tämäkin ominaisuus syöpyy syvimmälle koiran mieleen. Niinpä arkakin Moppe voittaa pelkonsa. Vastustamattoman ajohalun siivittämänä se säntää pälyilemättä lähtökopista ja turhia kiertelemättä suorittaa ohitukset. Onko mitään enää tehtävissä? Tarvitseeko enää tehdä mitään? On toki ja tarvitsee kyllä. Edellä lienee käynyt selväksi se, että pentuaikana valmennetaan henkisellä puolella ja teini-iässä harjoitetaan kehon rakennusta. Nyt, kun rakentamiset on rakennettu, aletaan valmiasautua KILPAILUUN. Valmistautuminen sisältää muutamia perusasioita. Koiran tulee olla terve. Kaikki tulehdukset heikentävät veriarvoja ja sen myötä suorituksia. Ulkoiset tulehdukset voi havaita aistinvaraisesti, kunhan se tulee ajoissa tehdyksi, eli tarkistukset ainakin 2 viikkoa ennen kilpailua. Säännöllinen, viikottainen tarkastelu on paras. Sisäisiä tulehduksia ei näe, kuule tai haista. Ensi merkkejä niistä ovat eräänlainen haluttomuus ja vireystilan aleneminen. Kaikki tulehdukset näkyvät lepopulssin nousuna. Lepopulssi on koirakohtainen ja sen normaali taso on tarpeen olla tiedossa. Se ilmaistaan sydämen lyönteinä minuutissa koiran ollessa ketarat ojossa unten mailla. Koska lepopulssi huojuu jonkin verran, täytyy tehdä 3 4 otosta ja laskea keskiarvo. Mikäli lepopulssi on ilman tiedettyä syytä useampana päivänä koholla, on syytä ottaa verikokeet ja sydänäänet sekä ryhtyä tarvittaviin toimiin. Kilpailupaino on tärkeä osatekijä. Oikea kilpailupaino pitää etsiä. Yleisohje on, että läskit pois ja puntariin. Tämän jälkeen lisättyä proteiiniruokintaa ja tasaista rasitusta. Paino alkaa hiukan nousta lihasmassan lisääntyessä. Aikanaan tulee tilanne, jossa suoritukset eivät enää parane. Silloin on saavutettu oikea kilpailupaino. Nyt lopetetaan lisätty proteiinin tarjonta ja kevennetään hiukan rasitusta. Perusruoan määrää muuttelemalla pidetään paino vakaana. 3-vuotiaasta lähtien oikea kilpailupaino näyttää pysyvän samana. Kilpailukauden päätyttyä olen jättänyt vieheen vedot kokonaan ja koira on hiukan lihonut. Huhtikuun kirkkaiden päivien koittaessa alkaa valmistautuminen uuteen kauteen. Kunnon kehityksen seuranta ja ylikunto Ylikunto on seurausta liiasta rasituksesta. Se ilmenee niin, että vaikka kaikki näyttää olevan kunnossa, tulostaso ei ole tyydyttävä. Siis vaikka ajohalut ovat hyvät, kilpailupaino on oikea ja veriarvot kohdallaan, niin kuitenkin tulokset jäävät huonoiksi. Ylikunto poistuu vain levolla. Ei vieheen ajoa. Ei riistan ajoa. Ei hippasilla oloa muiden koirien kanssa. Tätä kurjuutta ainakin 2 kuukautta. Tämän jälkeen harjoitukset on hyvä aloittaa varovasti, ettei ylikunto pitkity. Varminta on aloittaa vieheen ajot vasta seuraavana keväänä. Ylikunnon voi havaita myös siitä, että hapottaneen rasituksen jälkeen pulssi laskee selvästi aiempaa hitaammin. Nämä pulssit ovat koirakohtaisia ja sen kunnon mukaan vaihtelevia, mutta jos pulssi on 120 tai yli vielä 45 minuuttia huonon suorituksen jälkeen, niin ylikunto taitaa olla päällä. Pitää vielä sanoa se, että mitä vähemmän valmennettu koira on, sitä herkemmin se joutuu ylikuntoon. Valmentamatonta koiraa ei siis pidä alkaa yhtäkkiä rasittaa kovasti. En tiedä vapaan liikunnan johtaneen ylikuntoon, niinpä arvelen sitä voitavan harjoittaa mielin määrin. Vieheenveto tai riistan ajot ovat ne toimet, joiden jälkeen tarvitaan toipumisajat. Nekin ovat koirakohtaisia, mutta yleisohje on, että kun lepopulssi on palannut normaaliksi, niin hapotus on ohi. Palautuminen saattaa kestää päivän tai viikon koirayksilöstä, sen kunnosta ja rasituksen kovuudesta riippuen. Yleistieto on se, että rasituksiin tottuneen koiran elimistö palautuu nopeammin ja se pystyy pikemmin uusiin hyviin suorituksiin. Koira on valmis uuteen rasitukseen kun lepopulssi on ollut pari päivää normaali. Valmennuksen tai kilpailun sisältäessä useampia suorituksia peräkkäin on hyvä seurata lyöntitiheyksien laskua. Tämä kertoo koiran palautumisesta ja siitäkin, kuinka tosissaan Moppe juoksi. Kun into alkaa laskea, pitää vieheen ajoa vähentää ja matkat lyhentää intervalleiksi. Ensimmäinen laskenta tehdään heti ajon päätyttyä, se kertoo innokkuudesta. Toinen laskenta 10 minuutin kuluttua; tämä kertoo yleiskunnon tasosta. Kolmas laskenta noin 45 minuutin kuluttua ja tämä kertoo palautumisesta ja yleiskunnosta. Yksi laskentasarja ei paljon kerro, koska tämäkin on koirakohtaista. Sen sijaan muutokset aiempiin, samanlaisiin rasituksiin verrattuna kertovat joko sen, että koira palautuu normaalisti tai nopeammin (mikä on hyvä) tai hitaammin, mikä on huono ja kertoo jostain ongelmasta. Arvokilpailuiden alla näyttää olevan hyvä pitää koira koipussissa 3 4 päivää. Se tarkoittaa sitä, että vapaatakin liikuntaa on hyvin vähän tai ei ollenkaan. Koipussissa vilkas koira turhautuu hiukan, mutta sitä voi helpottaa kävelylenkeillä hihnassa. Tällöinkin kaikenlainen riekkuminen on ehdottomasti kiellettyä. Kisapaikalla saa sitten esittää ponteviakin vaatimuksia ajamaan pääsemiseksi. Itse asiassa tällainen käytös helpottaa ja tehostaa lämmitystä. Kohtuus tietenkin tässäkin, mutta muutaman minuutin ponnekas vaatimus on eduksi ennen starttia. Kilpakoiran ruokinnasta Kilpakoiran ruokinnasta on tärkeimmät jo kerrottu, mutta kisaa, etenkin ratakisaa, edeltävä ruokinta poikkeaa normaalista. Yleisessä tiedossa on, että koiran ruoansulatus on nopeaa tunnin kuluttua syöty ruoka on muuttunut lannaksi, energiaksi ja kehon rakennusaineiksi, mutta toivottavasti ei rasvaksi. Niinpä noin 20 tuntia ennen starttia lopetetaan kuitujen syöttö ja siirrytään puhtaamman energian tarjontaan. Kun kuituja ei ole, suolisto tyhjenee. Siis sokereita niin paljon kuin uppoaa tai enintään 25 g/5 kg koiraa, tarjotaan kolmessa erässä á 8 g/5 kg koiraa. Useimmille koirille ei uppoa näinkään paljon, mutta se ei haittaa, koira kun säätää syömisiään vähintään riittävään määrään. Viimeinen annos annetaan 1 2 tuntia ennen starttia. Startin jälkeen tankataan niin paljon kuin uppoaa. Sitten palataan normaalin ohjelman mukaiseen ruokintaan. Tässäpä tärkeimmät tällä kertaa tästä touhusta. Jospa kuitenkin vielä hiukan kiteyttelen asioita ja sanon, että: Viehevarmuus on kilpailukoiran tärkein ominaisuus, joka opitaan leikkimällä ja palkitsemalla noin 1 6 kuukauden iässä. Keho rakennetaan kestäväksi ja nopeaksi noin 5 12 kuukauden iässä vetämällä paljon intervalleja ja joitain maratoneja loppukuukausina. Koiran kuntoa ja terveyden tilaa seurataan ilman lääkärikuluja sydämen sykkeen seurannalla. Oikean kilpailupainon tietäminen on tärkeää. Kun paino on kohdallaan ja muutkin asiat ovat kunnossa, niin askel on keveä ja mieli virkeä. Tähän tässä pyrin. Koiralla on kivaa ja valmentaja kokee onnistumisia. Jälleen kerran, voittaminen on kivaa, mutta oman tason parantaminen vielä kivempaa. Ja kivaa piisaa, kun on oikeat tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseen. Vielä muistutan siitä, että koira on koira. Se haluaa touhuta laumansa johtajan kanssa. Toivon rauhallista talvea ja kovaa tohinaa taas ensi keväänä. P.S. Keväällä tavataan pentuharjoituksissa niin kokeneet kuin uudetkin valmentajat. Niissä on oikein kivaa, ellei sada. 19 SALUKI

12 Uudet valiot Uudet valiot C.I.B C.I.B FI SE MVA Khalils Wagar FI MVA - FI CH New champions FI MVA El Hamrah Gafar (El Ubaid s Genesis x Al Dabaran Zala ) s om. Anna-Kaisa Iivari (Kuriirin Dolezal Deverre x El Hamrah Yanlah) s om. Lea Harimaa ja Pirjo Grönfors CACIB: Harstad KV Marjatta Pylvänäinen-Suorsa Svenstavik KV Rudi Brandt Tornio KV Lars Adeheimer Rovaniemi KV Marjatta Pylvänäinen-Suorsa Rovaniemi KV Per Iversen FI MVA - FI CH FI MVA - FI CH FI MVA - FI CH FI RO MVA JV-11 Amdjad av Min Tera (Buster av All Sighthounds x El-Adini Kybele) s om. Cisse Wunsch & Britta Airenne SERT: Pori KV Gabriela Veiga Rauma Kirsti Louhi Koira valioitui yhdellä kotimaisella sertillä, koska oli jo ulkomainen muotovalio. FI MVA Cottonore Eclipse (Jazirat Zaredon of Cottonore x Altaya Ranee of Cottonore) s om. Helena Honkanen & Pertti Aaltonen SERT: SSaK er. Helsinki Molly Rule-Steele Lahti KV Säde Hohteri SSaK er. Helsinki Säde Hohteri Helsinki A. Th. Stuifbergen-Hoetjes Karjaa Säde Hohteri FI MVA El Hamrah Chason-Shir ( El Hamrah Wajeeh-Aslan x Anjal Sahara Rania ) s om. Harri Harimaa SERT: Joensuu KV Gabriela Veiga Juva Tuula Savolainen Lappeenranta KV Ivana Bakal lea harima viki kulmala lea harima SERT: Hamina KV Juha Kares Kajaani KV Zorica Salijevic Helsinki Winner-11 Carla Molinari Varkaus Yoshai Barak FI MVA - FI CH FI KVA-r - FI RCH FI SE KVA-m SMM-10 FI KVA-r TS-12 Sharraque Asvinn (Maymouna s Kamaleddin Kadyn x Shadri Binti) s om. Hanna Järvinen ja Arto Ojanperä SERTK: Helsinki Hyvinkää Helsinki Tampere Hyvinkää FI KVA-m Tazillah Mona Luloah (Tazillah Qahir Sanam x Malyshka Airin Aurika) s om. Heli ja Teppo Vartiainen SERTK: Helsinki Tammela Tampere Jyväskylä Valkeakoski FI MVA El Hamrah Gainah (Kuriirin Dolezal Deverre x El Hamrah Yanlah) s om. Aila Kinnaslampi SERT: Pori KV Gabriela Veiga Porvoo José Homem de Mello Tervakoski KV Miro Zlojutro FI KVA-m - FI LCCH 20 SALUKI 21 SALUKI

13 Uudet valiot FI KVA-m&r - FI LCCH & RCH FI KVA-m&r DV-12 SRM-12 Yuzak Selma (Bericas Bedar Majan x Dar El Hindiyas Amira) s om. Pirjo Puttonen SERTK: Jyväskylä KV Hyvinkää 33,20 s Iitti Tampere 33,64 s Helsinki Helsinki 33,02 s Jyväskylä Hyvinkää 33,54 s Lieto Helsinki 33,48 s Meidän remmi Toimittanut Jarna Ylönen Marika Vartiainen jonna tanskanen Meidän remmi FI KVA-r - FI RCH FI KVA-r JK Yuzak Sonbol (Bericas Bedar Majan x Dar El Hindiyas Amira) s om. Antero Niemelä Mitä harrastat saluki(e)si kanssa? Tärkein jokapäiväinen harrastuksemme koko lauman kera on tietysti pitkät lenkit luonnossa liikkuen tai rannalla kirmaten. Lisäksi käyn näyttelyissä ja tänä kesänä olen tutustunut myös maastojuoksukilpailemiseen Astonin kanssa. Radallakin kerran kävimme kokeilemassa. Ensikesänä toivottavasti pääsemme sisälle siihenkin mielenkiintoiseen lajiin! SERTK: Hyvinkää 32,75 s Helsinki 32,42 s Haukipudas 32,74 s Hyvinkää 32,26 s Hyvinkää 32,16 s Helsinki 32,49 s Helsinki 32,48 s Helsinki 32,84 s mari riitinki Mikä salukissa ihastuttaa/vihastuttaa? Salukissa ihastuttaa sen keveys, liikunnan vaivattomuus; se, kuinka ketterästi ja nopeasti se juoksee vaikeassakin maastossa. Vietikkyys, itsenäisyys, voima ja kaunis ulkonäkö on tietysti myös se, joka säväyttää. Vihastuttaa toisinaan itsepäisyys, tyhmäksi heittäytyminen. Millainen on ihannesalukisi? Kauniisti rakentunut, liioittelematon, ylväs, iloinen, kevyesti ja vaivattomasti liikkuva sekä arvostan suuresti hyviä käyttöominaisuuksia. Sellainen moneen menoon sopiva harrastuskaveri. mari riitinki Tarvikemyynti Mari Riitinki Z Bee s Party Doll at Hadayan 22 SALUKI Jouluiset terveiset tarvikemyynniltä! Olemme aika ajoin saaneet hankittua pientä uutta kivaa tarvikemyynnille, joten kannattaa välillä käydä vilkaisemassa tarvikemyynnin nettisivut. Jäsensivuille pääsee kirjautumaan omalla nimellä ja lehden osoitetarrasta löytyvällä jäsennumerolla. Tarvikemyynnillä on myynnissä mm. Vuosikirja vuodelta 2009, Näyttelyarvostelut vuosilta 2010 ja Otamme aina mielellämme ideoita vastaan uusista tuotteista. Laittakaa rohkeasti ehdotuksia osoitteeseen salukitarvikkeet@saluki.fi. Lähiaikoina saamme toivottavasti lisävahvistusta tarvikemyyntiin! Teija & Minea Kuka olet ja keitä kuuluu laumaasi? Olen Marika Vartiainen, 29-vuotias ja asustelen Meri-Porissa. Laumani kaksijalkaiset ovat avomieheni Miika-Ville sekä 4-vuotias tyttäremme Meri-Tuuli. Nelijalkaisia edustavat salukit Khaireddin Sarek, Hadayan Madhar, Hadayan Antares sekä uusimpana tulokkaana whippetpoika Hookoplan Hegemonia. Miten päädyit salukiin? Kyllä se on niinkin perinteinen tarina, että koirakirjasta pikkutyttönä salukin bongasin ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Se kuva kermanvärisestä salukista suorastaan hyppäsi silmilleni, se oli niin kaunis! Sen jälkeen alkoi armoton lisätiedon ja kuvien etsiminen, halusin oppia rodusta mahdollisimman paljon. Ensimmäisen oman salukini sain vuonna 2002, kun Sarek astui elämääni ja se oli menoa, paluuta ei ole. Nyt on sitten 10 vuotta salukimaista elämää takana ja toivottavasti kymmeniä vuosia edessäpäin. Mikä on kohokohta salukiurallasi? Jokaisen salukini kotiinhakupäivä on ollut unohtumaton. Se tunne, kun saat tutustua uuteen salukipersoonaan ja jakaa elämän tämän kanssa. Jos taas katsotaan harrastuksen kohokohtia, niin Astonin SSaKMM-12 -tittelin voitto oli mielettömän upea. Sekä rakkaan Jykän, jonka kanssa en koskaan uskonut pääseväni näyttelyihin, vara-sert:in voitto oli jotain aivan uskomattoman liikuttavaa! Tulevaisuutesi salukien parissa? Toivon saavani viettää tulevaisuuteni aina enemmän tai vähemmän salukien parissa. Leppoisaa harrastamista, tavata uusia ihania persoonia ja toivottavasti niitä myös tulee aina kuulumaan perheeseeni. Pienimuotoisesta kasvatuksesta myös haaveilen, sitten joskus tulevaisuudessa, kunhan ensin tulee kerättyä tarpeeksi tietoa/taitoa ja muutenkin elämäntilanne sen mahdollistaa. Terveisesi salukiväelle? Oikein kirpeää syksyn jatkoa kaikille salukeille huoltojoukkoineen, törmäillään harrastusten parissa! Marika 23 SALUKI

14 Donaueschingen 2012 Donaueschingenin vinttikoirapäivät avattiin näyttävästi. Salukit leimasivat myös aloitusseremoniaa, sillä se esitteli salukien, arabianhevosten ja haukkojen työskentelyä. Norm Strathdee toimi näyttelyn salukituomarina arvostellen kaikki 155 koiraa. Donauescingenin voittajapari ROP Hamza Har Kala Rachi ja VSP Hadise Har Kala Rachi. Vinttikoiria helteessä - Donaueschingen teksti: Florian Marko kuvat: Florian Rosskopf käännös: Anne Lipponen Donaueschingenin vinttikoirapäivät on yksi niistä tapahtumista, joita kaikkein eniten odotamme näyttelyvuodelta. Donaueschingen sijaitsee eteläisessä Schwartzwaldissa, lounaisessa Saksassa, jossa kolmen maan, Saksan, Sveitsin ja Ranskan rajat kohtaavat. Tänä vuonna Donaueschingenin Voittaja-näyttelyn ensimmäinen päivä oli myös Salukien erikoisnäyttely, joten ilmoittautuneita oli runsaasti, kuten odottaa saattoi. Muutaman viime vuoden aikana Donaueschingenistä on tullut todellinen tapahtuma kansainvälisessä näyttelykalenterissa, ja osanottajia on enemmän kuin muualla lähiympäristössä. Kuten joka vuosi, me lähdemme matkaan päivää ennen näyttelyä. Matka on pitkä meille itävaltalaisille, mutta siitä huolimatta paikka kehän laidalta on varattava, teltat pystytettävä ja näyttelyyn tarvittavat paperit noudettava. 800 kilometrin uuvuttavan matkan jälkeen (saksalaiset moottoritiet ovat yleensä kilpailua nekin) saavuimme näyttelyalueelle iltapäivällä ja kiitos taivaan, paikka kehän laidalla oli meidän. Nyt muutaman vuoden ajan Donaueschingenin näyttely on järjestetty hevosstadionilla lähellä linnaa. Kehät ovat suuret, niitä ympäröivät niityt sekä metsät ja nelijalkaisten on hyvä vilvoitella läheisessä pienessä purossa kehien jälkeen. Lisäksi alueella on muutama ruokakoju nälkäisille ja ostospaikkoja innokkaille shoppaajille. Heti papereiden hakemisen jälkeen alkaa kiivas näyttelyluettelon tutkiminen, jotta saadaan selvyys osallistuviin koiriin. Tänä vuonna kattaus oli todella kiinnostava: 155 salukia, 76 urosta ja 79 narttua. Donaueschingeniin matkusti jälleen väkeä useista maista osallistuakseen näyttelyyn, muun muassa Saksasta, Itävallasta, Sveitsistä, Italiasta, Ranskasta, Belgiasta ja Alankomaista. Tapahtuma on näin ollen myös mainio tilaisuus tavata kaukana asuvia ystäviä, joita ei tapaa juuri koskaan muuten. Näyttelyviikonloppu pitääkin sisällään mukavaa yhdessäoloa, menestysten juhlintaa ja uutisten ja mielipiteiden vaihtoa. Minusta me saluki-ihmiset emme eroa toisistamme kovinkaan paljon. Meitä kehotettiin olemaan ajoissa seuraavana päivänä, salukien erikoisnäyttelypäivänä. Norm Strathdee Australiasta arvostelisi kaikki rodun koirat, joten näyttelyn etenemisen pitäisi olla sujuvaa. Rouva Lennartz, kehäsihteerimme, järjesti valmistautumiskehän, johon meidän tuli kokoontua sillä aikaa, kun edellistä luokkaa arvosteltiin. Kello 8.30 alkoi Donaueschingenin vinttikoirapäivien ja Saksan salukien erikoisnäyttelyn henkeäsalpaava avajaisseremonia, jota juuri salukit leimasivat vahvasti. Meike Göbbel ja hänen tyttärensä Dana näyttivät, mitä heidän arabianhevosensa osasivat parhaiten. Perinteisesti puettuina hevoset ratsastajineen syöksyivät eteenpäin salukin seuratessa. Voitte varmasti kuvitella, kuinka innostuneita tästä näytöksestä olivat sekä kaksi- että nelijalkaiset katsojat: yksi saluki jopa onnistui jotenkin karkaamaan omistajaltaan ja liittyi ratsastajien seuraan. Tuo uros saikin hauskan ja mieluisan aloituksen näyttelypäivälleen. Kun haukkojen ohjaajat olivat esitelleet suojattiensa työskentelyä yhdessä arabianhevosten ja tunnelmaa luovan musiikin kanssa, kaikki salukit kävelivät yhdessä omistajiensa kanssa avajaiskentälle. Tuo näky säilyy varmasti aina meidän osallistujien mielissämme. Norm Strathdeellä oli edessään pitkä ja uuvuttava päivä. Hänen arvostelunsa oli kuitenkin loistavaa, ja sitä leimasivat kärsivällisyys ja tyylikäs koirien arviointi. On todella suuri ilo viedä koiriaan taitavan tuomarin arvosteltavaksi. Lopullisia päätöksiä oli kiinnostava seurata. Joissakin luokissa, erityisesti suurissa, me handlerit saimme kirjaimellisesti haukkoa henkeämme, kun herra Strathdee halusi nähdä koiramme liikkeessä. Päivän aikana lämpötila nimittäin nousi yli 30:een asteeseen. Käytäntö oli aina sama: ensin koko luokka esittäytyi yhdessä, sitten se jaettiin pienempiin ryhmiin, joissa tuomari katsoi liikkeitä. Sitten seurasi yksilöarvostelu. Muut saivat sillä aikaa odottaa kehän ulkopuolella. Kun kaikki koirat oli arvosteltu yksitellen, koko luokka kokoontui taas kehään. Sitten Norm Stratdee aloitti suosikkiensa valitsemisen. Sen aikana nähtiin useita yhteisiä ja yksittäisiä kierroksia liikkeessä, kunnes lopulliset päätökset oli tehty ja sijoitukset jaettu. Päivä oli pitkä ja uuvuttava sekä koirille että ihmisille. Sitä huolimatta ilmapiiri valmistautumis- ja pääkehän laidalla oli rento ja ystävällinen. Odotteluaika antoi mahdollisuuden rupatella samanhenkisten ihmisten kanssa ja katsella koirien esiintymistä. Näyttelypäivä päättyi juhlavasti mukavaan yhdessäoloon ja hauskaan arvontaan, jossa jokainen osallistunut saluki voitti palkinnon. Näyttelyn järjestelytoimikunta oli hankkinut palkinnot ennakkoon. Sillä aikaa muidenkin rotujen arvostelu oltiin saatu päätökseen. Myöhemmin illalla järjestettiin vielä valonheittimien valossa Eukanuba Super BIS kilpailu, jossa kaikki BIS-voittajat kilpailivat Super BIS tittelistä. Kisan ylpeä voittaja oli Salukien ROP, uros Hamza Har Kala Rachi. Me sen sijaan päätimme tavata ystäviä ja päättää näyttelypäivän illalliseen, jolla vielä muisteltiin päivän tunnelmia. Kuten tavallista, ilta venyi pitkäksi ja herätyskellot soivat aamulla aivan liian aikaisin herättääkseen meidät uuteen näyttelypäivään. Florian Marko laumoineen. 24 SALUKI 25 SALUKI

15 Arkiston helmiä Vanilja. Toisen pentueen emä on SF & S MVA Kirman Panditaya, nämä Kirman Y-pennut on mainittu osassa 2. Arkiston helmiä Kirman Sandika sai pentua, Kirman A-pentueen, joiden isä on SF & S MVA Kirman Ramses (SF & S MVA SF KVA TJ-85 Kirman Osman/ KANS & POHJ MVA V-78, -79 Kirman Elisha). Osa 4 Teksti: Hilkka Nousiainen julkaistu Saluki-lehdessä 2/1990 Artikkelin kuvamateriaali on skannattu vanhoista lehdistä ja valiokirjoista, joten laatu on paikoin heikko. Edellisessä osassa pääsimme Cadizia del Flamanten S-pentueen jälkeläiset suoraan alenevissa polvissa nykypäiviin asti. Nyt jatkamme ensin jäljelle jääneen osan Cadizian toisesta eli Kirman V-pentueesta. Cadizian toinen pentue syntyi , seitsemän veljestä ja Venla oli Kirman V- pentue. Pentueen isä oli Englannista tuotettu KANS & POHJ MVA Mazuri Jacimus (Ch Sedeki Mazuri Tisa/Mazuri Mosleen). Jakke edusti tarkoituksella sukutaulultaan osittain samoja linjoja kuin Suomen ensimmäiset salukit, Zahilat ja sen jälkeläiset. V-pennuisa oli neljä valiota: SF MVA Veijari, SV MVA Vulkaani, KANS & POHJ MVA V-77 Viikari - josta tuli historian ensimmäisen Skoklosterin näyttelyn (SvVK:n) BISvoittaja vuonna ja SF M & K VA DV-74 SM-74 TJ-74, -76, -77 Venla. Kolmea näistä käkytettiin siitokseen. Veijarin ainoa pentue on Berit Holmin kasvattama Al Sarab H-pentue, 1+4 pentua jotka syntyivät SF MVA Al-Faraz Gazellalle (KANS & POHJ MVA Beduin/SF MVA Sahrai Faruna). Näistä narttu Harizza on jo mainittu osassa 2 Pulivarin A-pentueen emänä. Viikari oli kahden pentueen isä. Ensimmäinen pentue on mainittu osassa 2 emän, Metsänreunan Hyrrän, yhteydessä. Toinen pentue syntyi Säde Hohterin Sfinksin-nimelle , kolme urosta ja yksi lady, L-pentue. Kaikki saivat muotovalion arvon: Laamanni, Lordi ja Lady SF ja Lantti SF & S MVA. Näiden emä oli kermanvärinen SF MFA Sfinksin Keiju (SF MVA Kirman Zeyrek/ KANS & POHJ MVA V Kirman Rumba). Sfinksin Lady oli sitten vuorostaan emänä Sfinksin N-pentueelle (3+4, s ), joiden isä oli Hohterin oma kasvatti KANS & POHJ MVA Sfinksin 26 SALUKI Jungmanni (KANS & POHJ MVA Mazuri Jacimus/KANS & POHJ MVA Kirman Rumba). Tästä pentueesta tulivat valioiksi Nokikolari, Notaari, Neito ja POHJ MVA Najadi, joka puolestaan on ajallisesti viimeisen Sfinksin-pentueen, P:n emä. P-pentue syntyi (3+1), isänä Englannista tuotettu vaalea KANS & POHJ MVA Classicus Cicero (Classicus Serendipity Nijinsky/Ch Burydown Iphigenia, kasv. Jeanna Jaques). Kaikki neljä ovat valioita: Paroni, Passa, Pommi ja Pamina (toim huom: Passa ei ollut valio). Sfinksin Lady sai toisenkin pentueen, tällä kertaa isänä oli Ruotsissa asuva Sfinksin Jungmannin poika POHJ MVA Zohari Javan-Esdevaj (emä S MVA Zohari Ezafi-Zaye, kasv. Birgitta Nordqvist). O-pentuja oli 1+4, näistä Odessa tuli valioksi ja sai aikanaan yhden narttupennun Minna Laineen Kehailannimelle (osassa 2). Nyttemmin Kehailan Ameerah on SF MVA. Kirman Venlan ainoa pentue, Kirman I-pentue (1+4), syntyi , isä oli grizzle POHJ MVA Kirman Effendi (Sadruk del Flamante/Srinagar Tanyatu of Kirman). SF MVA -arvon saivat Ismaele ja Istara, ja POHJ MVA Irena oli ainoa, joka jatkoi sukua. Irenan ja KANS & POHJ MVA V-83, -85 PMV-85, -86 SF KVA DV-82, TJ-84 Kirman Khayalin S-pentue syntyi , kaksi urosta ja neljä narttua. Suomen muotovalioita ovat Sadri, Sherraf ja Sardhana, Sasanka on DK MVA ja Sandika SF & S MVA. Jälkeläisiä ovat saaneet Sadri, Sandika ja Sasanka. Kirman Sadrilla on kaksi pentuetta. Ensimmäisen emä on KANS & POHJ MVA Kirman Qafira, tämä Kirman V- pentue syntyi (2+3) ja muotovalioiksi ovat tulleet Vandaali, Vamppi ja Kirman Veijari Kirman Viikari Kirman Venla Sahrai Faruna Kirman Sasanka Tanskassa on äitiän syntyneelle Esfahan G-pentueelle (4+3), jonka kasvattajat ovat Bente ja Jean-Claude Borghill. Tämän pentueen isä on myös Tanskassa asuva DK & SF MVA KBHV-86 Kirman Mohikan (KANS & POHJ MVA Sfinksin Jungmanni/KANS & POHJ MVA V-78, -79 Kirman Elisha). Pennuista viisi on tuotettu Suomeen, urokset Garaah, Gashdah ja Gursaan sekä nartut Gadiis ja Ginaar. Nyt olen käsitellyt Zahilatista lähtevät muut linjat nykypäivään asti, yksi ja kaikkein laajin on jäljellä. Firousin S-pentueesta jäi Sadruk del Flamanten kautta lähtevä sukuhaara käsiteltäväksi viimeiseksi. KANS & POHJ MVA V-67, -70 Sadruk del Flamante (Vuoden Saluki -73, Top Saluki -73, -74) oli kaikkiaan 10 pentueen isä. Näistä kolme syntyi ulkomailla ja seitsemän Suomessa viidelle eri nartulle. Käsittelen ensin ulkomaiset pentueet omana ryhmänään. Ruotsalainen POHJ MVA El Kelus Ebur (KANS & POHJ MVA El Kelus Dohab/Ch El Kelous Chadidja) oli Gabriella Åsbergin kasvattaman H-pentueen (s ) emä. POHJ MVA Hamohang jäi kasvattajalle, jonka luona se -74 sai Åsbergin kasvattaman linjasiitospentueen, isänä Farajin poika Danaelii Chalil-el-Farah. Hodhod ja Hendese tulivat Suomeen ja kolme nartua vietiin Saksaan, jossa yksi niistä sai Max Lieben Eschghi s kennelissä pentueen. Norjassa Lotta Brun käytti Hojum-nimistä urosta Caravan-kennelissään, C- pentueen (s ) emä oli Sahrai Ghaziana. Suomessa Hendese sai pennut SF MVA Kirman Narrin kanssa, Kirman U-pentueen, s (2+3). Näistä uros SF & S MVA Ulan ja narttu Ulanka jatkoivat sukua. Ulanin pentue Metsänreunan Hyrrän kanssa on mainittu osassa 2. Ulanka puolestaan oli emänä Kirman C- pentueelle, s (3+3) Kirman Sekiinin kanssa, josta Carishnun jälkeläiset on käsitelty osassa 2. Sfinksin Lady Sfinksin Lantti Sfinksin Najadi Sfinksin Odessa Sadruk del Flamante Hamohang Sahrai Ghaziana Kirman Narri 27 SALUKI

16 Caravan Easterly Rose Viges Idunn Norjassa asuvaa Carabusta käytettiin myös jalostukseen, sen tunnetuimpia jälkeläisiä lienevät syntyneet Ch Caravan Easterly Rose (Vuoden Saluki Norjassa -89), Ch Caravan El Lobo Elkesh ja N Ch Caravan Eagle Earl, joiden emä on Suomesta tuotettu Ch Sahrai Hannah-el-Shammar. Kahta ensin mainittua on käytetty jalostukseen Norjassa ja Eagle Earlia Ruotsissa Dar el Hindiyas -kennelissä. Sadrukin toinen ulkomainen pentue syntyi Norjassa Guri ja Einar Stökkenin Viges-kennelissä. Emä oli N Ch Nordkrokens Eira (kasv. Mossen Enger) ja pentue syntyi , viisi urosta ja kolme narttua, joista yksi nimeltään Idunn tuotiin Suomeen. Norjan valioiksi ovat tulleet urokset Athos, Argos ja Laffen, narttu Pim on S & N MVA. N & S MVA Viges Pim sai pentueen Mazuri Jacimuksen kanssa, tästä ainakin nartut Sapho ja Shirin tulivat valioiksi. Seuraava Sadrukin pentue oli Ruotsissa, jossa Birgitha Runmarkerin sileäkarvainen Englannin-tuonti Sedeki Tani (Ch Ghazala Cassius/Sedeki Talata) sai (2+3) Azadi Z-pentueen. Uros SF MVA Zakarja ja sileäkarvainen narttu KANS & POHJ MVA Zenoubia muuttivat Suomeen, Zenoubiasta tuli historian ensimmäinen kansainvälinen valio. Sisar POHJ MVA Zareefa puolestaan oli ensimmäinen sileäkarvainen BIS-voittaja rodun historiassa. Kolmannen sileäkarvaisen sisaren POHJ MVA Zera atin omisti Gunny Blomgren, jonka Zera ati El -kennelissä Jibbah sai neljä pentuetta. Zaf Zahirin lukuisista pentueista mainittakoon Norjasta Caravan-kennelin B-pentue, kasv. Lotta Brun, joka tulee esiin emänsä Sahrai Hannah-el-Shammarin yhteydessä, Ruotsista Anders Frändenin kasvattamat C-pentue (emä POHJ MVA Azomahli) josta ovat mm. N MVA Cordatus, N MVA Cervicaria ja S MVA Concinnus, Elisabet ANderssonin kasvattama Barakisch D-pentue sekä Lena Stålhandsken kasvattama syntynyt pentue Schiram Dariba Zaralle, josta ovat mm. KANS & POHJ MVA Schiram Lupus in Fabula, ROP Skoklosterissa -79 ja Tanskaan viety Schiram Nuda Veritas, jonka poika Izmir Azadi el Zera ati taas sitten puolestaan tuotettiin Ruotsiin ja on tällä hetkellä paljon jalostukseen käytetty uros. Zaf Zahirin viimeiseksi pentueeksi jäi Baklava s H-pentue (syntynyt (1+5), emä Baklava s Drini Harir), joilla on lupaavasti alkanut näyttelyura edessään. Jibbah n kolmen seuraavan pentueen isä oli sitten tämä sen oma poika, (7+1), (3+2) ja (0+4) syntyneet pennut alkavat kaikki Zaf-alkuliitteillä. Useita näiden pentueiden narttuja on käytetty jalostukseen ja yhdellä niistä, Zaf Zabiballa, on pentue kahden eri suomalaisen uroksen kanssa. Gunny Blomgrenin kasvattama Zera ati N-pentue syntyi , 3+4 pentua joista pari sileäkarvaista, isänä KANS & POHJ MVA V-84 Kirman Feriyat (KANS & POHJ MVA Kirman Asmarani/SF MVA El Mambee s Anzitha). Elisabet & Guy Jacobssonin kasvattama Shafaq B- pentue syntyi (3+2), isänä KANS & POHJ MVA El Hamrah Bazman (mainittu osassa 3). Kirman Gharib oli näistä ainoa, jota käytettiin siitokseen, sen ainoa pentue syntyi Ruotsissa, Birgitta Nordqvistin Zohari-kennelissä. Emä oli KANS & POHJ MVA Zohari Yad-al-Zadi (S & N MVA Azadi Zedekiah/KANS & POHJ MVA Azadi Zarrin Zambaq), ja G-E -pentue syntyi Näistä ainakin Norjassa asuneella mustalla nartulla N & S MVA Zohari Gazi-e-Yazirella on jälkeläisiä. Sadruk del Flamanten Suomen-pentueista ensimmäinen oli Englannista tuotetun SF MVA Northsea of Daxloren (Ch Alexis of Daxlore/Flicka of Daxlore) kanssa, yksi L-pentu (s ), joka oli Hilkka Nousiaisen ajallisesti ensimmäinen salukipentue. Sama yhdistelmä uusittiin vuoden kuluttua, ja tuloksena oli N-pentua. Kaikki tulivat valioiksi, Narri ja Noritta SF ja Nomadi ja Netta KANS & POHJ valioiksi. Kaikki saivat myös jälkeläisiä. Kirman Noritan ainoa pentue oli Ritva Svenssonin kasvattama N-pentue, s , 1+2 pentua, joiden isä oli KANS & POHJ MVA Mazuri Jacimus. Kirman Netan ainoa pentue oli Kirman J-pentue, jonka isänä oli USA:sta tuotettu Srinagar Dhaki of Kirman (USA & MEX Ch Srinagar Jen Araby Krisna/ USA Ch Srinagar Amara Gamelan). J:t syntyivät , 1+4 pentua. KANS & POHJ MVA Kirman Jokeri oli isänä Al- Faraz T-pentueelle, mainittu osassa 3. KANS & POHJ MVA Kirman Jamaika oli emänä aiemmin tässä osassa mainitulle Kirman G-pentueelle Azadi Zakarjan kanssa. Jaava muutti Sveitsiin ja on saanut mentuja Marlies Schneebelin kennelissä siellä. Azadi Zera ati Zera ati El Zaf Zahir Schiram Lupus in Fabula Kirman Jamaika Azadi Zenoubia Azadi Zareefa 28 SALUKI Zera atin ensimmäisen pentueen isä oli KANS & POHJ MVA Beduin (Ch Srinagar Jamal of Jasperwall/Kirman Reseda), josta myöhemmin puhutaan lisää, pentue oli siis linjasiitosta Saruun. Näistä pennuista tunnetuin on KANS & POHJ MVA PMV-86 Zaf Zahir, joka oli mm. Vuoden Saluki Ruotsissa -81 ja jota on käytetty paljon jalostukseen niin Ruotsissa kuin Norjassakin. Zaf Zahir on myös kahden Suomessa syntyneen pentueen isä (Deianeira B, osa 2, ja Kirman G osassa 3). Zaf Zahirin sileäkarvainen musta veli Zanander myytiin Sveitsiin Philipp Weberille (arvostellut meilläkin vinttikoiria) ja siitä tuli siellä valio. Norjassa Zaf Zahirilla on pentue mm. Odd ja Bjorg Roalkvamin Royal de Pomuki -kennelissä, emä on Ch Azalybe ja tunnetuimmat pennuista lienevät KANS & POHJ MVA Raho ja Rozanne Royal de Pomuki. Toinen norjalainen pentue syntyi Rita ja Steinar Hoffin Courtborne -kennelissä, näistä musta narttu Ch Zaf Zendi oli VSP Salukiringenin näyttelyssä Skoklosterissa -89. SF MVA Azadi Zakarja oli Suomessa yhden pentueen isä: KANS & POHJ MVA Kirman Jamaikan (Srinagar Dhaki of Kirman/KANS & POHJ MVA Kirman Netta) kanssa syntynyt Kirman G-pentue (1+5), josta Gharib ja Garaja Suomessa ja POHJ MVA Gazeena Norjassa tulivat valioiksi. SF MVA Kirman Jaila oli nimenantajana Katariina Kutilaisen Jailendahl s -kennelille, ja se sai siellä ensimmäisen Jailendahl s-pentueen (3+2), isä oli KANS & POHJ MVA Sfinksin Jungmanni. Näistä SF MVA Daniela jäi kotiin ja jatkoi sukua ensin F-pentueen emänä (s , 4+0, isä KANS & POHJ MVA Kirman Asmarani) ja sitten G-pentueen emänä ( , 2+3) KANS & POHJ MVA Classicus Ciceron kanssa. F-pentueesta Fabian on SF & S MVA ja Fantom SF MVA. Jailendahl s Fabian on Birgitta Kajanderin Nordwart-kennelin nuoren M- pentueen isä, s , emä SF MVA Mase (KANS & POHJ MVA Aramika s Azimut/SF & N MVA Omani Tamenna), mainittu jo osassa 3. Zera ati El Zanander Zera ati El Zaf Zaida Zohari Gazi-e-Yazire Kirman Noritta 29 SALUKI

17 Kirman Nomadi Kirman Netta Sahrai Carthus Sahrai Fahim 30 SALUKI SF MVA Kirman Jarika sai ensimmäisen pentueen Alice Drotsin omistuksessa, C-pentueen isä oli Sahud del Flamante ja se on käsitelty osassa 2. Toisen pentueen Jarika sai Jailendahl s-kennelissä, isänä oli SF & S MVA Al-Faraz Ghalif ja syntyi vain yksi urospentu, Esteban. Kirman Nomadilla oli viisi pentuetta, joista kaksi syntyi Ruotsissa. Nomadin ensimmäinen pentue Cadizia del Flamanten kanssa, Kirman S-pentue, on käsitelty osissa 2 ja 3 (Sekiini ja Samarra jälkeläisineen). Nomadin pentue Qal eh Darren Bakiran kanssa, Qal eh Darren C-pentue, on käsitelty osassa 2. Nomadin kolmas Suomessa syntynyt pentue on Sahrai-kennelin C-pentue, s (3+4), josta valioiksi tulivat SF & S MVA Carthus, SF MVA Caravan ja SF MVA Carisma. Pentujen emä oli Merva Mikkola-Henttosen Englannista tuottama punainen narttu SF & S MVA Skynymph of Daxlore (Ch Tahawi Euripides/Ch Seamist of Daxlore). Ainoa jalostukseen käytetty oli uros Carthus josta tuli neljän pentueen isä, kaksi Sahrai-nimellä ja kaksi muuta. Sahrai Carthuksen kaksi ulkopuolista pentuetta on jo mainittu sarjan aikaisemmissa osissa: Deianeira A-pentue osassa 2 ja Al Yaman J-pentue samoin osassa 2. Sahrai-kennelin F-pentue syntyi (4+4), isänä siis Carthus ja emänä Mervan toinen Englannin-tuonti, kermanvärinen SF & N MVA Wildorchid of Daxlore (Ch Yazid Burydown Yehudi/ Ch Wildrose of Daxlore). Neljä pennuista saavutti valionarvon: SF & S MVA Fahim, SF & S MVA Farabi, SF MVA Feirati ja narttu SF MVA Faruna. Kolmea näistä käytettiin jalostukseen: Fahimia, Farabia ja Farunaa. Sahrai Farabin ainoa pentue syntyi , kasvattaja oli Pirjo Lammi Lahdesta ja emän nimi Sahrai Elainah. Bussmannien SF MVA Ahura on tästä pentueesta. Sahrai Farunan ainoa pentue syntyi Mari ja Risto Karppisen Al-Faraz -nimelle (1+4), isä oli Ruotsiin Tanskasta muuttanut KANS & POHJ MVA Beduin (USA & DK MVA Srinagar Jamal of Jasperwall/Kirman Reseda). Ainoa uros Ghalif oli SF & S MVA ja sai kaksi pentuetta, edellä mainitun Jailendahl s C-pennun Kirman Jarikan kanssa, ja myöhemmin äitinsä yhteydessä mainittavan Sahrai K-pentueen. Valioiksi tulivat myös nartut Gaya ja Gazella Suomessa sekä Galla-Maya Ruotsissa Maria Abrahamssonin Badavie-kennelissä, missä se myös sai 3 pentuetta. Berit Holmin omistama SF MVA Al- Faraz Gazella sai hänen Al Sarab -kennelissään (2+4) G-pentueen, jonka isä oli Beritin oma uros Al Sarab Bahim Sarif (Sadruk del Flamante/Sarab av Carbonata). Al Sarab Ghaya jatkoi sukua, tämä pentue El Hamrah Urudanin kanssa on mainittu jo osassa 2. Al-Faraz Gazellan toinen pentue Kirman Veijarin kanssa on mainittu tämän osan alussa. Al-Faraz Galla-Mayan ensimmäinen pentue Badavie-kennelissä oli A-pentue, s , 2+4 pentua. Pentueen isä oli Ch Baklava s Ahsan-Min (Ch Sedeki Hamah/Ch Baklava). Näistä vaalea narttu Ancalima vietiin Tanskaan ja sillä on siellä jälkeläisiä. Toinen, C-pentue, syntyi , myös 2+4 pentua, isänä musta KANS & POHJ MVA Zohari Azim- Dar-Yahan (Ch Kirman Asmarani/Ch Zohari Yad-al-Zadi). Valioksi tuli Ruotsissa narttu Chyenes, ja Tanskaan vietiin narttu Calmat ema ja uros Chamsedden al Feisal, jotka molemmat ovat valioita ja niitä on käytetty jalostukseen Birgitte Horne Nielsenin Feisal s -kennelissä. Galla-Mayan kolmas pentue syntyi , 5+2, D-pentue jonka isä on KANS & POHJ MVA Volante s Pinot Nero (Zohari Azim-Dar-Yahan/ Baklava s Axira Gamil). Sahrai Fahimilla oli neljä pentuetta kuten isälläänkin. Fahimin ensimmäiset, Sahrai H-pennut (502) syntyivät , emä oli Sahrai Aisa-Tamasa (Ch Schiram Schiramuil/SF MVA El Kelus Farissla). Henna-el-Safajah oli kaikkien tuntema meidän Henna, siitä tuli KANS & POHJ MVA. Hennan sisar Hannah-el-Shammar muutti Lotta Bruunin Caravan-kenneliin, missä siitä tuli N & S MVA. Hennan ja Hannan lisäksi on jälkeläisiä saanut myös Ruotsissa asuva uros Hazuk-al-Nafud. Hennasta tuli kahden pentueen emä. Ensimmäinen, Sahrai K-pentue käsitti kaksi urosta, ne syntyivät ja isä oli SF MVA Al-Faraz Ghalif. Valioksi tuli Sahrai Kookab-al-Dahab. Hennan toinen pentue syntyi , pentuja oli 6+2, kaikki grizzlejä, isänä Kirman Khayal. Näistä Sahrai N- pennuista valioita ovat Noah Ruotsissa (omistajat Ibinores-kennel), Namek ja Narriman Suomessa ja SF & N MVA Nubia Merja Judinin Deianeira-kennelissä. Namek, Narriman ja Nur Hariri Suomessa ja Noah Ruotsissa ovat saaneet jälkeläisiä. Nur Haririn pentue, Sattuman A-pennut, El Hamrah Khamirin kanssa mainittiin osassa 3. Noah n ensimmäinen pentue, Ibinores D-pentue, syntyi , 5+2 pentua joiden emä on Ibinores Amika el Shahana. Ibinores F-pentue edellisen nartun sisaren Adehlin kanssa syntyi Narrimanin nuori pentue Wallaby skennelissä on syntynyt -90, Namek on isänä Sahrai P-pentueelle, joka syntyi Norjasta tuotetulle SF MVA Caravan Fazilka al Sahraille (Al Caliph s Jabez of Stall Joker/Sahrai Hannah-el- Shammar), 2+2 pentua. Hannah n pentueet Norjassa ovat Caravan B-pennut (s , isä Beduin), E-pennut s , isä Kirman Carabus ja F-pennut, joista yllä mainittu Fazilka on peräisin. Sahrai Hazuk-al-Nafudilla on Suomessa Sahrai-kennelin L-pentue, s (1+6), emänä SF MVA Sahrai Emira (Ch Burydown Cyrus/Ch Skynymph of Daxlore). Narttu Linda Lei muutti Tanskaan Feisal s-kenneliin, tuli valioksi ja sai siellä parikin pentuetta. Feisal s G-pentue syntyi ja sen isänä oli Feisal s Fallah Taakiir. Ruotsissa Hazuk-al-Nafudilla on ainakin kolmet pennut. Karin Hedbergin kasvattama Kashmani s M-pentue syntyi , 4+2 pentua, joiden emä on Ch Kashmani s Kassandra ja joista tunnetuin on valkoinen narttu Kashmani s Mata-Hari eli Mimmi, tämä puolestaan on äitinä Kashmani s O-pentueelle, s (3+4) N & S MVA Al Caliph s Jabez of Stall Jokerin kanssa. Pirjo Savolaisen O Hari tuli Suomeen tästä pentueesta. Gerd Anderssonin Dar el Hindiya -kennelin H-pentue (Haliya, Hafiya ym.) syntyi (1+5), Hazuk ja Kashmani s Khayesha vanhempina. Ibinores-kennelin Z-pentue (s , 2+6) on yhdistelmä Hazuk + Ibinore s Nadyeni el Dara, ja tästä pentueesta tuotti Titte Säynäjärvi Suomeen mustavalkoisen nartun Zarifa, nyttemmin muotovalio ja kahden pentueen emä. Zarifan ensimmäinen pentue, Asarafi A-pentue on jo mainittu aiemmin isänsä Karachi-Khanin yhteydessä (osa 3), nuorempi pentue on syntynyt vasta -90. Al-Faraz Galla-Maya Badavie Chamsedden al Feisal Sahrai Henna-el-Safajah Sahrai Hazuk-al-Nafud Sahrai Ahu-Sim-Tarika Sahrai Bhadrina Shaamroc Garden Mirage Shaamroc Knight Commander 31 SALUKI

18 Sahrai Bharika Agrios Zarifan sisar Ibinores Zaribi puolestaan on Ruotsissa Ibinore G-pentueen emä, näiden syntyneiden pentujen isä on Ch Izmir Azadi el Zeraati. Sahrai Fahimin toinen pentue on Orvokki Haanperän kasvattama A-pentue 2+1 s , jonka emä Anniina on peräisin syntyneestä Sina Kujansuun kasvattamasta myöskin A-kirjaimella alkavasta pentueesta, vanhemmat norjalaisperäinen SF & S MVA SF KVA SM-77 TJ-79 El Mambee s Aghadir ja Sahrai Ahu-Sim-Tarika. Tästä ainoa esillä ollut on SF MVA Akkimus. Sahrai Fahimin kolmas on Sahrai I- pentue (6+0) s ja emä SF MVA Sahrai Emira. Näistä uroksella Ibn-al- Arabi on pentue Metsänreunan Ninan kanssa, Raimo Kauppalan kasvattama, osassa 2 mainittu. Neljäs Fahimin pentue Sahrai Minja- Mantran (Ch Boromir/Sahrai Jashja Jasminja) kanssa syntyi (3+2), Sahrai Kennelin O-pentue. 32 SALUKI Sahrai Carthuksen toinen pentue oli Sahrai G-pentue, emänä El Kelus Farissala, nämä 3+1 pentua syntyivät ja kolme tuli valioiksi: urokset SF MVA Gibran Suomessa ja S MVA Galilei Ruotsissa sekä narttu N MVA Gahziana Norjassa, ja näitä kolmea käytettiin myös jalostukseen. Sahrai Galilein pentue syntyi Ruotsissa , pentuja oli 2+2 ja emä Wenarjas Wayine. Kasvattajina olivat yhdessä Ingela, Carl-Olof ja Eva Wejdmark, kahden viimeksi mainitun oma kennelnimi on Wenarja s ja Ingelan (ny. Johansson) Ritza s. Valioksi tuli grizzle narttu Ghazett-W. Sahrai Gibran on Sahrai J-pentueen (3+1) isä, s emä El Kelus Farisala. Tästä pentueesta on sukua jatkanut ainoastaan Norjassa asuva narttu Jashja-Jasminja, jonka pentue on Sahrai-nimellä ja M-kirjaimella, syntyneet neljä pentua (1+3), joiden isä on POHJ MVA Boromir. Näistä puolestaan ainoana Suomessa asuva narttu Minja Mantra sai pentueen, syntyneiden Sahrai O- pentujen (3+2) isä on SF & S MVA Sahrai Fahim. Pentuesisarella Sahrai Miriel-Mithralla on Norjassa saman uroksen kanssa pentue, Caravan I-pentue. Sahrai Gahzianan pentue Hojumin kanssa on mainittu aiemmin tässä osassa (Caravan C-pentue). Tätä ennen Lotta Brunin vielä asuessa Ruotsissa Gahzianalla oli kennelin ensimmäinen, A-pentue, synt (4+2), jossa isänä oli Emil-niminen uros (Ch El Kelus Fahzir/Amel). Nyt palataan takaisin Kirman Nomadiin, jonka Suomen-pentueet jälkeläisineen on nyt käsitelty näihin päiviin asti. Jäljellä ovat sen kaksi pentuetta Ruotsissa. Ruth Larssonin Chabina s-kennelissä syntyi pentua joiden emä oli Chabina s Chaida-el-Chetana, Faraji del Flamanten pojantytär ja siis kahdelta puolelta suomalaista sukua. Nefertiti on tullut Ruotsin valioksi. Birgitta Nordqvistin Zohari-kennelissä syntyi neljä N-A-pentua, emänä Arezu-Yavani (Kirman Asmarani/Zohari Yad-al-Zadi). Näistä tuli Suomeen kaksi, narttu Nahie-al-Amara ja uros Nayel-Ariamer. Ruotsissa tuli valioksi uros Najib-e-A yan. Kirman Narri oli kolmen pentueen isä. Ensimmäinen syntyi Sahrai-kennelissä Skynymph of Daxlorelle, B-pentuja oli 4+4. Bhadrinasta tuli KANS & POHJ MVA ja se muutti Ruotsiin, Gunilla ja Bo Skoglundin Shaamroc-kenneliin. Täällä se aikanaan sai pentueen Schiram Imbuksen kanssa, ja narttu KANS & POHJ MVA Shaamroc Forest Fay jäi jatkamaan sukua. Shaamroc Forest Fayn ensimmäinen pentue syntyi (2+2), isänä oli Kirman Asmaranin poika Zohari Azim- Dar-Yahan. Kaikista pennuista tuli valiot, uroksia Grat Master ja Ghost Hunter ja narttua KANS & POHJ MVA Garden Mirage on käytetty jalostukseen. Garden Mirage astutettiin Sfinksin Jungmannin pojalla Ch Zohari Javan-Esdevajilla, tästä pentueesta ovat mm. muotovaliot Shaamroc Joyful Spirit ja Jade Collection. Shaamroc Ghost-Hunterin pentueita ovat mm. Shaamroc M- ja K-pentue ja Zohari C-pentue. Hyvin menestyksekkäitä näyttelyissä ovat olleet Knight Commander, Knight Companion, Knight Esquire ja Kamomilla. Forest Fayn toisen pentueen isä oli Jungmannin poika Zohari Javan-Esdevaj, syntyi kolme pentua (1+2) joista tunnetuin lienee vaalea narttu S MVA Hindi Perfidia. Suomessa Sahrai B-pentueesta tulivat valioiksi Sahrai Bhandira ja Bharika, ja viimeksi mainitulla oli omistajiensa Liliane ja Kalevi Ikäheimon luona pentue saman perheen omistaman uroksen SF MVA Qal eh Darren Aradin kanssa. A-kirjaimella alkavia pentuja oli seitsemän (3+4), syntyneet , ja muotovalioiksi näistä tulivat grizzle uros Agrios ja vaalea narttu Antemion. Agrios puolestaan oli isänä Pekka Tuukkasen kasvattamalle A-pentueelle, synt , kymmenen pentua (8+2), joiden emä oli Sahrai Dalinda (Qal eh Darren Azim/Kirman Zefanya). Toinen Narrin pentue oli Kirman U- pentue s (2+3) Ruotsista tuotetulle nartulle Hendese (Sadruk del Flamante/El Kelus Ebur). Näistä uros Ulan on mainittu Metsänreunan H-pentueen isänä osassa 2 ja narttu Ulanka Kirman C- pentueen emänä samoin osassa 2. Kolmas Narrin pentue oli Berit Holmin kasvattama Al Sarab Faruk, s ainokaisena Sarab av Carbonatan pentuna. Pitäisikö ensi kautena saada koejuoksuja suoritettua, tai ylipäätään treenattua kaverin kanssa juoksemista? Eikö juoksukaveria tahdo löytyä? Ei hätää, apu löytyy Salukikerhon uudelta Koejuoksukaveri-listalta! Listan toimintaperiaateperiaate: Koejuoksukaverin tarpeessa oleva harrastaja ottaa yhteyttä listan ylläpitäjään, joka puolestaan välittää yhteystiedot tarvittavan alueen koejuoksukavereille. Näin ollen kysyntä ja tarjonta pääsevät kohtaamaan. Pääasiassa toimitaan puhelimitse ja/tai sähköpostitse. Listalle ilmoittautuminen ei velvoita mihinkään. Listalta ei tipahda aktiivisuuden puutteesta. Koejuoksukaverikyselyihin ei tarvitse reagoida, ellei pääse kyseisessä tapauksessa ojentamaan auttavaa salukiaan. Salukikummit Kerhon alueellista toimintaa kehittämään ja ylläpitämään on nimitetty salukikummeja eri paikkakunnille. Salukikummi toimii alueella asuvien salukinomistajien yhdyshenkilönä ja järjestää Kanta-/Päijät-Häme Susanna Mäkelä, Pälkäne s.makela@gmail.com Kuopion seutu Sirpa Tavasti, Kuopio sirpa.tavasti@uku.fi Pohjanmaa Inga-Lill Sjöman-Rönn, Helsingby dyanitos@netikka.fi Koejuoksukaverit listalle Salukikummit Koejuoksukaverit listalle! Pohjois-Karjala Lea Pelkonen, Joensuu lea.pelkonen@gmail.com Pohjois-Suomi Heli Perkkiö, Oulu heli.me.perkkio@gmail.com Sakari Lampola Listalle saa ilmoittaa varmoiksi todettuja juoksukavereita sekä radalle että maastoon, sillä treeniähän salukimme tarvitsevat molempia kilpakenttiä varten. Listalle ilmoittautuessa on hyvä myös mainita, millä alueella on mahdollisesti käytettävissä. Toivottavasti jossain vaiheessa listamme olisi niin elinvoimainen, että jokaiselle radalle löytyisi edes muutamia kivoja koejuoksujeesareita! Listan tarkoitus on auttaa uusia ja vanhoja harrastajia, jotta treenaamisesta ja koejuoksujen suorituksesta tulisi helpompaa. Yhteydenotot sekä koejuoksukaveri-ilmoittautumiset: mia.rantakaulio@gmail.com, /Mia Rantakaulio mahdollisuuksien mukaan jäsenistölle erilaista toimintaa, myös yhteistyönä paikallisten koirakerhojen kanssa. Seuraa Salukikerhon nettisivuja ja keskustelupalstaa tai ota yhteyttä alueesi kummiin. Pääkaupunkiseutu Laura Rodríguez Tumelius, Helsinki salukikummi@gmail.com Riina Kullas, Vantaa riina.kullas@gmail.com Turun seutu Ritva Latva-Rasku, Kuusisto ritva.latva-rasku@kolumbus.fi 33 SALUKI sakari lampola

19 TUONTIESITTELYSSÄ SALGREY S ALINA * , Venäjä Kasv. Svetlana Yakovleva, kennel Salgrey s Teksti: Sari Ritari Tuontiesittely: Salgrey s Alina taru nousiainen mikko marttinen Näin minä, Alina, tulin Suomeen marinka pyy C.I.B EE LV LT BALT MVA El-Ubaid s Quadham RU LV MVA RU JMVA Basarat Karim Cleopatra Algazara s Byzanthium C.I.B Balt Multi MVA Srinagar Manyatu Durga C.I.B RU MVA RU JMVA Dabka s Fernando Alonso C.I.B Multi MVA Anahita Bostan-I-Elbekh AM MVA Jen Araby Farouk AM MVA Elysian Fields Algazara Alcouza AM MVA Srinagar Jatarupa Siddhartha Srinagar Varenya Isis C.I.B POHJ DK CK MVA Castlebay Enzo Ferrari C.I.B POHJ MVA KBHW-04 Danka s Cassandra C.I.B LUX BE MVA Tâdj-Mahâl Uhr-I-Elbekh FR MVA El-Ubaid s Chirin Jen Araby Shalu MVA Jen Araby Mubattal C.I.B Algazara s Hamzah Elysian Fields Cini MVA Renwick s Freeze Tag AM MVA Srinagar The Iliad s Brisies C.I.B Srinagar Vara Vala Varcas MVA Ranesaw Danz Your Sox Off MVA Gazella Equine Typhoon Two MVA Wisdom s Castlebay Savannah C.I.B Kirman Laertes DK SE MVA Khalils Dabka Darvis Keisoon Min Ma-Sha Omayra FI MVA KVA-r Nordwart Said Hakim C.I.B El-Ubaid s Anastasia Mietin kauan sopisiko saluki vielä meidän laumaamme. Pitkän mietinnän jälkeen katselin tuontipentueita. Oli yksi, joka kiinnosti: kennel Salgrey s Pietarissa, Venäjällä. Pentueessa oli 3 urosta ja 6 narttua. Pentueen emänä on Basarat Karim Cleopatra, tuttavallisemmin Kapa ja isänä on upeasti näyttelyissä menestynyt El-Ubaid s Quadham, tuttavallisemmin Kenso. Otin yhteyttä kasvattajaan ja hän kertoi, että vapaita pentuja olisi. Pienen mietinnän jälkeen päädyin siihen, että tästä pentueesta tulee pentu meille. Seurasin pennun alkuvaiheita ja olin yhteydessä kasvattajaan Svetlana Yakovlevaan. Hän kertoi minulle kaiken mahdollisen pentueesta ja lähetti paljon kuvia. Alkoi suunnittelu pennun tulosta Suomeen. Kasvattaja oli erittäin ystävällinen ja sanoi, että järjestää pennun kaikki paperit sekä rokotukset. Olin myös varautunut siihen, että haen itse pennun Pietarista. Olen hakenut sieltä muutaman pennun, joten matkan järjestely ja pennun tuonti sieltä oli tuttua. Kasvattaja halusi kumminkin tuoda pennun meille kotiin. Svetlana ilmoitti päivän, jolloin hän olisi tulossa. Odottavan aika oli pitkä. Vihdoin tuli aika, että pentu todellakin tulee. Olin niin iloinen, odotin paljon pentua ja sitä, että tapaan myös kasvattajan. Vihdoin tuli päivä, jolloin kasvattaja matkusti meille tuoden pienen salukitytön, Alinan, kotiin. Tuli puhelinsoitto, että Svetlana tulee kohta tuomaan pennun. Soitin ystävälleni ja kysyin tulisiko hän minun kanssani meille, jotta ymmärrän varmasti kaiken. Onneksi hän lupautui tulemaan. Ovikello soi, jännitti mennä avaamaan. Ovella oli Svetlana sekä hänen miehensä, sylissään pieni salukikaunokainen. Ensi näkemästä saakka Alina oli todella ihana. Kuuntelimme, mitä kasvattaja meille kertoi ja hän piti myös Alinan uudesta kodista. Oli mukava tutustua kasvattajaan kahvipöydän ääressä. Sitten Svetlana lähti takaisin Pietariin. Alina kotiutui ja tutustui nopeasti kaikkiin koiriin, vaikka ne näyttivät Alinasta kummallisilta, kun ne eivät olleetkaan vinttikoiria, joiden seurassa Alina oli kasvanut. Alinan sydänystävä on ollut pieni venäjäntoy Mila, jonka kanssa leikit ovat menneet hyvin, vaikka kokoeroa on melkoisesti. Alina on todella sosiaalinen ja se toivottaa vieraat tervetulleiksi iloisesti häntää heiluttaen sekä lipoen vieraiden naamaa ja tutustuu helposti uusiin koiriin rodusta riippumatta. Käymme metsälenkeillä koirakavereiden kanssa. Aloitimme maastoharjoitukset Kaakkois-Suomen Vinttikoirakerhossa. Alina tajusi melko heti mikä on homman nimi. Etenimme harjoituksissa pikku hiljaa ja tutustuimme muihin vinttikoiriin. Alina teki maastoharjoituksissa ihan mallikkaita juoksuja sekä nautti täysillä jokaisesta suorituksesta yksin ja parin kanssa. Alinan elämään kuuluu paljon ulkoilua kotona olevien gordoninsettereiden kanssa päivittäin ja menoa on jokaiselle päivälle paljon. Settereitä ottaa suunnattomasti päähän, kun Alina on nopea ja ketterä joka tilanteessa. Tuli aika tilata maastokilpailukirja ja osallistua kilpailuihin. Olemme käyneet muutamissa maastokilpailuissa harrastusmielessä. Se on Alinalle todella mieleistä puuhaa, neiti on kehittynyt siellä melko nopeasti, vaikka on vielä nuori koira. Tästä on hyvä jatkaa. Kokeillaan vielä rataharrastusta ja katsotaan, onko se Alinan juttu, joten se selviää ensi kesänä. Näyttelyissä olemme käyneet muutamia kertoja ja sekin tuntuu olevan Alinasta mukavaa, kun näkee muita koiria ja tuttuja ihmisiä. Hyvää joulun odotusta kaikille, toivottavat Alina ja Sari! 34 SALUKI 35 SALUKI

20 TUONTIESITTELYSSÄ Mazraé Gangall NasHville Tennessee & Helena Montana * , Ruotsi Kasv. Catharina Englund, kennel Mazraé Gangall TUONTIESITTELYSSÄ Baghdad EndEavour Reserve S , Australia Kasv. Paula Bockman-Chato & Margot Keast, kennel Baghdad Teksti: Virpi Mäkelä Lambikaksoset ja totuus tarinasta haikara tuo vauvat Kun saimme tietää, että ensimmäinen salukini Urho ei tule elämään enää pitkään sairautensa vuoksi, alkoi mielessä kyteä ajatus salukin tuomisesta ulkomailta. Urhon siirryttyä sateenkaarisillalle helmikuun alussa 2011 oli selvää, että perheen salukitasapaino on pikaisesti palautettava. Erinäisten sattumienkin summana ja keskustelujen seurauksena olimme maaliskuun lopulla 2011 matkalla Ruotsiin. Tuliaisina toimme ihanan kultaisen pojan, Efesin, Mazraé Gangall Nashville Tennesseen. Efes kotiutui porukkaan hienosti ja oli alusta asti reipas ja rohkea poika, meidän pikku-tiitiäinen. Kesäkuussa saimme tietää, että Efesin sisko oli palautunut kasvattajalle. Koska Juha olisi halunnut alun perinkin nartun, seurasi muutama puhelu, viestejä ja kappas vain alkoi 21 päivän odotus rokotusvaroajan takia, ja sitten olimme taas matkalla Ruotsiin, Efes mukana, noutamaan hänen siskoaan. Satamassa meitä odottivat kasvattajat Catharina ja Leif lapsineen ja uusi perheenjäsenemme Celis, Mazraé Gangall Helena Montana. Celis oli kuvissakin näyttänyt todella villaiselta, mutta kun hänet näimme, oli ihan pakko kysyä Catharinalta oliko kyseessä varmasti saluki eikä afgaani. Laivamatkalla kotiin Efes ja Celis vähän tutkailivat toisiaan kuin muistellen, että ollaan taidettu joskus tavata. Kun päästiin kotiin olikin jo riemu ylimmillään. Sisaruksista tuli parhaat kaverukset, lähes erottamattomat lambikaksoset -lempinimen saivat päätähuimaavan pentuvillansa takia, jota Celisillä oli lähes tuplasti enemmän kuin Efesillä. Celis oli muutaman päivän vähän ihmeissään suomen kielestä, olihan hänelle puhuttu ruotsia koko ikänsä, muttei mennyt montaa päivää, kun jo tärkeimmät asiat oli kuten syömään opittu myös suomen kielellä. Celis on laumamme älykkö : kun esim. halutaan sisälle pihalta, laitetaan Celis avaamaan ulko-ovi. Temppu ei ole neidille mikään ongelma, vaikka ovi aukeaakin ulospäin; muutama rämps ja niin rynnistää koko hunnilauma sisälle omin lupineen. Näyttelyissä olemme jonkin verran lambien kanssa käyneet ja todella ilahduttavin tuloksin. Aika näyttää, mitä kaksosista kuoriutuu. Olemme näihin hellyttäviin kultaisiin perheenjäseniimme enemmän kuin tyytyväisiä ja kasvattajansa on todella iloinen, kun Celiskin löysi uuden kodin meiltä. 36 SALUKI Tuontiesittely: Mazraé Gangall Nashville Tennessee & Helena Montana, Baghdad Endeavour Reserve Celisin ensimmäisen juoksun aikaan aloimme miettiä, että toinen salukityttö on taloon saatava. Celisille oli kova paikka olla erossa rakkaasta veljestään lähes 3 viikkoa. Ei siinä auttanut lohduttajaksi perheemme karvapallo Karhu, suomenlapinkoiratyttökään, vaikka Karhu luuleekin olevansa saluki pennusta asti salukien kanssa kasvettuaan. Riemulla ei ollut rajoja, kun Celis ja Efes vihdoin tapasivat Celisin juoksun mentyä ohi. Oli kuin Celisiin olisi virta kytketty päälle, kun sai myllätä rakkaan veljen kanssa. Alkuvuodesta 2012 sain tietää Australiasta Paula Bockman- Chatolta, että Julielle, Baghdad At The Oasis, on vihdoinkin tulossa pentuja. Alkoi harras odotus. Kun sitten pennut syntyivät, oli pettymykseni valtava. Vain 1 narttu oli syntynyt, ja se oli jo varattu pentueen isän omistajalle. Sitten meille tarjoutui tilaisuus ottaa uros nartun sijaan, koska olin jonossa kuitenkin ollut jo reilun vuoden. Hetki mietittiin ja päätös tehtiin, otetaan uros vaikka sitä narttua kaivataankin. Epäselvää oli vielä se, mikä uroksista tulisi Suomeen sain viestin Margot Keastilta, haluaisimmeko tarjota Ninjalle loppuelämän kodin. En voinut uskoa silmiäni! Miten juuri Ninja? Lyhyesti, kaikkien koiriemme lempinimi on jokin olutmerkki. Urho oli Urho jo kasvattajan luona, eikä sitä muutettu, Sakun veivasin jotenkin virallisesta nimestä. Eräänä lauantaina kesällä 2006 kaupassa ollessani mietin, mitähän ostaisin saunaolueksi, silmiini osui ensi pullo Urho-olutta, ja sitten Saku-olut. Ohhoh, molempien salukieni nimi on sattumalta myös olutmerkki. No, kun Sakusta sitten tuli isä 2007 ja hänen yksi poikansa muutti meille, en tietenkään enää voinut livetä linjasta ja pojalle oli etsittävä nimi ihan netistä hakemalla. Löytyi Puhti. Karhu, Singha, Efes ja Celis ovat myös kaikki olutmerkkejä. Onko sitten kohtaloa, että Ninja, joka nimettiin syntymäkodissaan Ninjaksi heti synnyttyään hauskan mustan ninja-maskinsa takia, oli muuttamassa Suomeen, sillä on olemassa myös Ninja-olut. Kun kerroin nimitarinamme Margotille sai Ninja oikein tupla-olutnimen, sillä pentue oli E-pentue ja Australiasta löytyy olut Endeavour Reserve. Kun päätös Ninjan tulosta oli tehty alkoi selvitys milloin ja miten. Paulalla on ystävä, joka on jo vuosia hoitanut kaikki- Mazraé Gangall Nashville Tennessee Mazraé Gangall Helena Montana Baghdad Endeavour Reserve POHJ SE DK NO MVA Dahaqin Adabi Atil Qirmizi Hamimah AM MVA Carmas Indian Summer AUS MVA Baghdad At The Oasis SE MVA El-Ubaid s Genesis SE KVA-m Baklava s Tigris Min Dahaqin C.I.B MultiCh MultiW Castlebay Enzo Ferrari DK SE MVA PMV-04 Qirmizi Farah Keife MVA Desert Rose Earl of Greystoke AM MVA JC CC Fortune Teller s Secret MVA Baghdad Sunsation Taejaan Erin Brokovitch en pentujen viennit ja asiat järjestyivät helposti. Juhannuksen jälkeen maanantaina lähti Ninja matkalleen metallisen haikaran kyydissä kohti Suomea. Minä seurasin netistä lennon kulkua. Tiistaina iltapäivällä suuntasimme Helsinki-Vantaan lentokentälle. Haikara laskeutui 25 minuuttia myöhässä. Meitä juoksutettiin paikasta toiseen ja kolmanteen, rahaa vähän sinne ja tänne, vihdoin oli koko paperishow selvää ja päästiin Ninjan luo. Siinä hän nyt oli, haikara oli toden totta tuonut meille vauvan, se ei siis ole vain tarinaa olkoonkin, että haikara oli vähän erikoinen, metallinen versio. Poika kääntyi katolleen häntä hurjasti pyörien kun kuuli nimensä sanottavan, ja voi sitä pusujen määrää kun otin Ninja lentoboxista syliini. Kotimatkalla Ninja ensin katseli matkantekoa auton ikkunasta, mutta käpertyi sitten viereeni takapenkille nukkumaan. Kotona Ninja ei hätkähtänyt hiukkaakaan kun 5 salukia ja 1 lapinkoira rynnistivät tervehtimään. Poika alkoi tutkia paikkoja, viipelsi sinne tänne pihalla uudet kaverit perässä seuraten. Ninjalla on upea luonne, se ei ole koskaan arastellut mitään eikä ketään. Ensimmäisessä mätsärissä Ninja yritti pinkoa häntä heiluen jonkun jättikokoisen mastiffin luo, vaikka itse oli vain tämän kaverinsa pään kokoinen. Puolensa Ninja myös osaa pitää vanhempien koiriemme kanssa, ja onkin saanut lempinimen Angry-Bird. Häntä heiluu taukoamatta ja kaveri SE MVA C.I.B Khalils Qasr Umm Ain Red Hawk s Harun al Rashid Red Hawk s Wajama Zarufa C.I.B MultiCh LUX MVA Aziz Balthasar El-Ubaid s Anastasia Sulaymania Nadjah-Ishtar C.I.B POHJ MVA C.I.B Khalils Sahir Ack-Taz-Eet Schariar Khalils Dahabi Dahaqin C.I.B. Khalils Qaruba C.I.B SE NO MVA NOV-97 SE MVA Sundown Shamshi-Adad Baklava s Qala Mathly C.I.B Baklava s Ibris-Min AM MVA Gazella MVA Wisdom s Totally Awesome Atom Equine Typhoon Two Gazella The Huntress Gabrielle AM MVA Wisdom s US MVA Wisdom s Just Josh n Me Castlebay Savannah US MVA Castlebay Fahtima Blush DK MVA MVA Wisdom s Totally Awesome Atom Badavie Seragon Camel C.I.B. Badavie Illuin C.I.B FI DK SE NO MVA C.I.B Mata Salamata s Jadaan Khan Qirmizi Casablanca SE MVA Qirmizi Bellarama C.I.B Baghdad Creme de la Creme MVA Desert Rose Marrakesch MVA JC Carmas Hey Jude MVA JV Carmas Tiger Lily C.I.B Baghdad Creme de la Creme MVA Baghdad Unmistakable Qirmizi Emerald MVA Kiabe Shahira AUS MVA Baghdad Trend Setter Baghdad Intrigue MVA Desert Rose Al-Qahirah Z Bee MVA Sarea s Secret Weapon Legacy MVA CC CM Moshire RFR Red Sky MVA JC FCH Carmas Some Like It Hot MVA SC Batal Rock n Rattler Wingfoot MVA Carmas Drivin Miss Daisy AUS MVA Baghdad Trend Setter Baghdad Intrigue Baghdad Jeremiah MVA Baghdad Kiss Me Quick MVA Wisdom s Totally Awesome Atom C.I.B. Qirmizi Casablanca AUS MVA Kiabe Baskhan MVA Kiabe Aziyat on maailman hellyydenkipein pikkumies. Yönsä poika yleensä nukkuu sängyssä minun ja Juhan välissä. Ninjan ehdottomasti paras kaveri on lambi-tyttömme Celis ja Celisin kanssa ne parhaat mylläykset syntyvät, vaikka Ninja tykkääkin leikkiä kaikkien kanssa. Jopa Saku-papparainen on saanut vauhtia jalkoihinsa Ninjan kanssa ihan uudella tavalla. Ninja ei arastele sitä, kuinka Saku pärisee leikkiessään; Saku onkin joutunut pupun rooliin Ninjan kanssa myllätessään. Jaksan kerta toisensa jälkeen kiittää lambi-kaksosten kasvattajia Catharina Englundia ja Leif Blomgrenia, sekä haikaran tuoman Ninjan kasvattajia Paula Bockman-Chatoa ja Margot Keastia näistä ihanista tuoreimmista perheenjäsenistämme, jotka ovat omalta osaltaan sulostuttaneet meidän jo ennestään niin ihanaa suurperhettämme! Enää suurperheemme kaipaa sitä toista salukityttöä. Etsintä puuttuvan lenkin löytämiseksi käy kuumeisena ja ehkä jonain päivänä ketjumme viimeisin lenkki löytyy. Joku on sanonut, että salukit ovat kuin perunalastuja: kun otat yhden, pitää saada toinen, kolmas jne. Meillä taitaa olla kohta pussillinen. Tämän hetken saldo on 6 salukia + 1 lapinkoira, ja jos sen yhden salukitytön vielä joskus, niin Nyt jo pitää laskea varmuuden vuoksi, että kaikki varmasti tulivat sisälle illalla pihalta. No, aika näyttää vieläkö laumamme kasvaa, tai kasvaahan se mutta milloin, se onkin toinen tarina 37 SALUKI