Varsinais-Suomen Vasemmistoliiton ympäristöohjelma 2011 Ympäristön parhaaksi Varsinais-Suomessa. Johdantoa. Sisällys

Transkriptio

1

2

3 3 Varsinais-Suomen Vasemmistoliiton ympäristöohjelma 2011 Ympäristön parhaaksi Varsinais-Suomessa Johdantoa Ympäristöasioissa olemme perimmäisten kysymysten äärellä. Niiden ratkaisusta riippuu, minkälaisen maailman jätämme lapsillemme ja lapsenlapsillemme. Luonto voi olla olemassa ilman ihmistä, ihminen ei ilman luontoa. Merikotkien joutuminen sukupuuton partaalle 1960-luvun lopulla herätti Varsinais-Suomessa ympäristötietoisuuden. Nuori vasemmistoväki tarttui silloin haasteeseen ja v valmistui ensimmäinen perusteellinen ympäristöohjelma. Vaikka viime vuosikymmeninä on saavutettu voittojakin, ovat ongelmat yhä vain mutkistuneet. Tämä Varsinais-Suomen Vasemmistoliiton ympäristöohjelma kertoo maakuntamme ympäristön nykytilasta ja etsii keinoja sen kohentamiseksi. Ohjelman on laatinut piirin ympäristöjaosto, jonka puheenjohtajana on toiminut Reijo Salmi ja muina jäseninä Tarmo Aaltonen, Jan-Erik Finnberg, Irma Kemppainen, Turo Lindqvist, Katariina Perkiö, Ulla Syväkari ja Aarne Vesterinen. Sisällys Itämeren tila huolestuttaa...4 Energiankäytön tehostaminen välttämätöntä...6 Liikkuminen joustavaksi ja ympäristöystävälliseksi...8 Yhdyskuntarakenne kestäväksi...9 Ympäristönhuollossa riittää tekemistä...11 Maaseudun elinvoimaisuudesta pidettävä huolta...13 Yhteisöllisyyttä kuntien päätöksentekoon...14

4 Itämeren tila huolestuttaa Itämeren mataluus, veden hidas vaihtuminen ja hapettomien pohja-alueiden laajentuminen ovat selityksenä sille, ettei meren tila ole juurikaan kohentunut, vaikka ravinnekuormitus on laskenut viidenneksen vuoden 1990 tasosta. Sata vuotta jatkunut ihmisen aiheuttama likaantuminen on vienyt Itämeren noidankehätilaan: meri on alkanut lannoittaa itseään vapauttamalla hapettomilta pohja-alueilta fosforia uudestaan levien käyttöön. Saaristomeren rehevöityminen kuriin Kymmeniätuhansia saaria ja luotoja käsittävä Saaristomeri on Itämeren rehevöitymisestä pahimmin kärsineitä alueita. Siellä on ajoittain sinilevien massaesiintymisiä, vesi on samentunut ja pohjaeläimistö monin paikoin kärsinyt. Rakkolevien väheneminen heijastuu koko eliöyhteisöön, mm. silakan kutu epäonnistuu monilla tärkeillä kutualueilla. Saaristomeren sisäosien fosfori- ja typpikuormitus johtuu pääosin oman rannikkomme maa- ja metsätalouden hajakuormituksesta. Sen vähentämisessä ratkaisevan tärkeää on jokivesien laadun parantaminen. Ympäristötukien käyttöä voitaisiin huomattavasti tehostaa jo pelkästään byrokratiaa yksinkertaistamalla. Vesiliikenteen osalta tarvitaan päästökieltoa

5 kaikkien alusten kaikille päästöille. Jokivarsiin keskittyvä intensiivinen maatalous on omiaan aiheuttamaan suuren ravinne- ja kiintoainekuormituksen. Esimerkiksi Aurajokea, Paimionjokea, Halikonjokea ja Uskelanjokea reunustavat usein hyvin jyrkkärinteiset savi- ja hiesumaat. Eroosioherkillä paikoilla riittävän leveät suojavyöhykkeet ovat välttämättömiä. Tietysti myös säännöksien noudattamisessa, vaikkapa lietteiden peittämisessä riittävän syvälle ja liikalannoituksen välttämisessä (varsinkin fosforin osalta) on vielä tekemistä. Itämeren suojelukomission (HELCOM) asettamien velvoitteiden täyttäminen edellyttäisi myös rannikon kalankasvatuksen ravinnepäästöjen pienentämistä, vaikkakin ne ovat lisääntyneet paljon vähemmän kuin kasvatusmäärät. Valtamereltä tuodun kalarehun korvaaminen paikallisella kalalla vaatisi dioksiinin ym. myrkkyjen poistamista, kuten Tanskassa on tehty. Kala-ainesta voitaisiin myös korvata öljypitoisilla kasvikunnan tuotteilla. Lisäksi on tutkittava kalankasvatuksen siirtämistä rannalle rakennettavissa altaissa tapahtuvaksi, mikä mahdollistaisi suljetun vesikierron. 5 Ympäristömyrkyt yhä uhkana Aikoinaan suurimman uhan Itämeren elämälle aiheuttaneiden DDT ja PCB -aineiden ja elohopeapeittauksen kieltäminen paransi huomattavasti Itämeren tilaa, mikä näkyy vaikkapa

6 6 merikotkakannan elpymisenä. Nyttemmin on edellä mainittujen myrkkyjen sijasta uutisiin noussut aivan uusia uhkia. Alusten pohjamaaleista peräisin olevien tributyylitinaa ym. sisältävien ruoppausmassojen (eniten Aurajokisuulla ja Naantalin vesillä) läjittämisvaatimuksia mereen tulee huomattavasti kiristää. Myrkkytinat rikastuvat ravintoketjuissa pohjaeläimistä kaloihin ja ihmisiin. Airistolla sijaitseva Rajakarin läjitysalue on ongelmallinen, sillä massat eivät pysy paikallaan suurten laivojen reitillä. Myrkkytinojen lisäksi kalojen käyttöä ihmisravinnoksi rajoittaa dioksiini, joka leviää mereen lähinnä ilmateitse jätteidenpolton seurauksena. Itämeren uusimpia ympäristömyrkkyjä ovat mm. muovi-, kumi- ja tekstiiliteollisuudesta peräisin olevat bromatut palonestoaineet ja perfluoratut aineet. Nämä ihmisen hormonitoimintaan vaikuttavat aineet kertyvät luontoon ja hajoavat erittäin hitaasti. Kalansyönnin rajaarvoja ei näiden osalta ole vielä osattu määrittää. Myöskään myrkkyjen yhteisvaikutuksia ei tunneta. Edes Turun seudun uusi suuri Kakolan jätevedenpuhdistamo ei kykene poistamaan lääkejäämiä, dioksiineja ja muita myrkkyjä eikä kaikkia taudinaiheuttajia. Uuden tekniikan hankkiminen olisi sielläkin tarpeen. Energiankäytön tehostaminen välttämätöntä Energiaa on säästettävä kaikin mahdollisin tavoin myös Varsinais-Suomessa. Syynä on sekä huoli ilmaston lämpenemisestä että helppokäyttöisten energiavarojen nopeasta vähenemisestä. Uusiutuvia energiamuotoja tulee suosia suhteessa uusiutumattomiin ottaen kuitenkin huomioon ekologiset vaatimukset. Paras keino on investointitukien ohjaaminen uusiutuvalle energialla (tähän asti on tuettu käytännöllisesti katsoen uusiutumattoman turpeen käyttöä). Turun seudulla olisi maakaasun käyttöönotolla voitu vähentää pahemmin saastuttavien fossiilisten polttoaineiden, kivihiilen, öljyn ja turpeen käyttöä, mutta syksyllä 2010 hallitus esti tämän maakaasua syrjivällä veropäätöksellään. Kaasu olisi myös ollut paras ylimenoenergia säätelemään tuuli- ja aurinkoenergian vaihtelua, miksei joustamatonta ydinvoimaakin. Maakaasun korvaaminen biokaasulla olisi voinut tapahtua sitä mukaan kuin biokaasun tuotanto olisi lisääntynyt. Sähkö- ja hybridiautot ovat askel eteenpäin liikenteen aiheuttamien päästöjen vähentämiseksi. Matalaenergia- ja passiivirakentamista tulee tukea valtiovallan toimesta. Suomen energiantuotantojärjestelmä on hyvin keskitetty ja sellaisena haavoittuva, vähän työllistävä ja epäekologinen. Vuonna 2010 tehty päätös kahdesta uudesta ja suuresta ydinvoimalasta heikentää tilannetta entisestään. Maakuntamme rajan lähelläkin, Eurajoen Olkiluodossa, olisi tulevaisuudessa ainakin neljä ydinvoimalaa. Vakavan ydinvoimalaonnettomuuden pienikin riski on kestämätön, eikä mittavakaan sähkön vienti voi sitä oikeuttaa. Ydinvoimapäätökset hidastavat suuresti uusiutuvien energiamuotojen laajamittaista käyttöönottoa. Ympäristökysymysten lisäksi turvallisuus ja työllisyysnäkökohdat puoltavat siirtymistä keskitetystä järjestelmästä kestävään, hajautettuun energiajärjestelmään.

7 7 Uusiutuvat energiamuodot etusijalle Suomi on sitoutunut nostamaan uusiutuvan energian osuuden 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tavoite ei ole helppo, jos lainkaan mahdollinen, sillä puujalostusteollisuuden alasajot ovat vähentäneet puuperäisen energian käyttöä selvästi. Ja toisaalta jo Olkiluodon 3. ydinvoimalan valmistuminen lähivuosina vain lisää uusiutuvan energian tuottamisen tarvetta, jotta tavoite voidaan saavuttaa. Kiireimmin on lisättävä tuulienergiaa, jonka rakentamisessa Suomi on 20 vuotta muuta Eurooppaa perässä. Varsinais-Suomessa sopivia paikkoja voisi löytyä esim. Turku-Helsinki -moottoritien varrelta ja joiltakin teollisuusalueilta, missä mahdollinen lisämelu ei ole häiriöksi. Tuulivoiman pystytys voi olla mahdollista myös joillekin meren matalikkoalueille, mikä edellyttää merenpohjan kartoittamista, etteivät kalojen kutu- ja poikasalueet vaarannu. Merikotkien pesimis- ja ruokailualueiden läheisyyteen tuulimyllyt eivät sovellu. Maaseututiloille tarvitaan tukea tuulivoimaloiden pystyttämiseen. Mahdollista on myös maanvuokraus ja tuulivoiman tuottoon sidottu korvaus. Tuulivoimaosuuskuntien perustamisen näemme yhdeksi tuulivoiman käytön lisäämisvaihtoehdoksi. Bioenergian suurimittainen lisääminen edellyttää, että raaka-aine tulee suurelta osin metsäteollisuuden oheistuotteista tai teollisuudelle muuten kelpaamattomasta puuaineksesta, miksei myös energiapajun kasvatuksesta. Agrokuiduilla, kuten olki ja ruokohelpi, sekä kaislalla on oma merkityksensä. Kaatopaikoilta, jätevedenpuhdistamoilta ja maataloudesta saadaan lähes päästötöntä biokaasua, jota voidaan valmistaa myös kotitalouksien, suurkeittiöiden ja kauppojen biojätteestä. Tukipolitiikalla voidaan nopeuttaa siirtymistä sähkö- ja öljylämmityksestä kestävämpiin järjestelmiin, kuten lämpöpumppuihin, aurinkolämpöjärjestelmiin, pellettiin sekä uusiutuvalla energialla tuotettuun kaukolämpöön. Kaarinan Vasemmistoliiton valtuustoaloite merenpohjan lämmön hyödyntämisestä avaa aivan uusia näköaloja rikkonaisen rannikon omaavassa Varsinais-Suomessa. Kaarinassa lämmönvaihtimet olisi mahdollista sijoittaa käytöstä poistuneen jätevedenpuhdistamon rakennuksiin. Samalla pystyttäisiin hyödyntämään myös jätevesien lämpö. Matalaenergia-asumiseen panostettava Kun matalaenergiatalo kuluttaa lämmitykseen noin puolet ja passiivitalo (VTT:n normien mukaan) alle neljänneksen keskimääräiseen taloon verrattuna, on selvää, että matalaenergia-

8 8 asumisessa on tulevaisuus. Alhaisen energiankulutuksen takaa hyvä eristys ja tiiviys. Passiivitalossa ei välttämättä ole lainkaan perinteisiä lämmittimiä. Lämpö jaetaan talon eri osiin ilmanvaihdon avulla. Tuloilma lämmitetään poistuvasta ilmasta kerätyllä lämmöllä. Vielä passiivitalojakin tehokkaampia rakennusvaihtoehtoja ovat nollaenergia- ja plusenergiatalot; jälkimmäisissä tuotetun energian määrä jopa ylittää kulutetun energian määrän. Kaikissa tapauksissa tehokkuus on parhaimmillaan kerrostaloissa, joissa lämmitysenergiaa asuinneliötä kohden tarvitaan vähemmän. Vaikka passiivitalon rakentaminen maksaa muutaman prosentin normaalitaloa enemmän, niin nykyisillä energianhinnoilla talo maksaa itsensä takaisin alle vuosikymmenessä. Liikkuminen joustavaksi ja ympäristöystävälliseksi Liikenteen ympäristöhaittojen pienentäminen edellyttää uusiutuvan energian osuuden lisäämisen ohella toimenpiteitä, jotka vähentävät tarvetta yksityisautoilla liikkumiseen. Rahti- ja henkilöliikennettä on siirrettävä takaisin raiteille. Joukkoliikenteen tulisi olla käyttäjilleen mahdollisimman edullista ja palvella ihmisten tarpeita (kaupat, terveyspalvelut, kirjastot jne.). Raideliikenne kunniaan Raideliikenteessä ykköstavoitteena maakunnassamme on aloittaa uudestaan paikallisliikenne Turusta Saloon, Loimaalle ja Uuteenkaupunkiin, mikä edellyttää olemassaolevien raideyhteyksien kunnostamista. Lisäksi olisi harkittava uutta ratayhteyttä Turusta rannikkoa seuraten pohjoiseen. Turussa pääsuunnille tarvitaan pikaraitiotiet, välivaiheessa ja vähäliikenteisemmille reiteille sopisivat hyvin trollikat. Näin liikenne olisi sekä joustavaa että myös ympäristöystävällistä, sillä biopolttoaineiden tehokkuus on parempi sähköksi muutettuna kuin polttomoottorin kautta käytettynä.

9 Liikenne usein sivuutettu kaavoituksessa Turusta löytyy lukuisia esimerkkejä muuallakin Suomessa yleisestä tilkkutäkkikaavoituksesta, joka ei tosissaan huomioi liikenteen ongelmia. Malliksi käy toriparkkisuunnitelma, jonka mukaan torin alle tuotaisiin yli ajoneuvoa vuorokaudessa ilman, että mitenkään otetaan huomioon liikenteen lisääntymisen vaikutusta keskustan katuverkkoon tai ilman laatuun. Hallinto-oikeuden kumoama kaavapäätös on nyt KHO:n käsissä. Hirvensalon, Satavan ja Kakskerran saarille puolestaan suunnitellaan asutettavaksi kymmeniätuhansia ihmisiä, vaikka työpaikat ovat aivan toisella puolella kaupunkia. Suunniteltu uusi siltakaan ei pelasta liikenteen sumppuuntumiselta Martinmäen aluetta, jossa asukkaat ovat alkaneet vaatia liikenteen ohjaamista tunnelissa Aurajoen ali, mikäli suunnitelmia ei muuteta. Yhdyskuntarakenne kestäväksi Kaavoituksessa tulee pyrkiä hiilineutraaliin yhdyskuntarakentamiseen, jolloin yhdyskunnat sijoittuisivat esim. rataverkon asemien läheisyyteen. Palvelujen olisi sijaittava helppojen kulkuyhteyksien päässä asutuksesta. Pelkästään joukkoliikenteelle (ainakin Turussa) sekä kevytliikenteelle (muuallakin taajamissa) tarkoitettuja väyliä tulee huomattavasti lisätä. Kaupan keskittämisestä tulee luopua. Kauppojen sijoittuminen kauas ihmisistä on jo tuottanut suuria ongelmia varsinkin vanhuksille sekä lapsiperheille, erityisesti yksinhuoltajille. Ongelmia on sekä maaseudulla että monilla asuma-alueilla Turussakin. Huonoista esimerkeistä epäekologisin lienee ns. Turun Pitkämäen jättimarkettisuunnitel-

10 ma. Sen mukaan lähelle Turun keskustaa, Raision-Naantalin -moottoritien alkupäähän, olisi rakennettu hypermarketti, joka olisi vetänyt päivittäin parikymmentätuhatta asiakasta kaupungin läpi vieville ja jo nyt ruuhkautuneille Puistokadulle ja Koulukadulle. Voimakas kansalaisliikehdintä on kuitenkin pakottanut ainakin jossain määrin muuttamaan suunnitelmia. Henkinen hyvinvointi huomioitava Yhdyskuntarakenteen tiivistämistä perustellaan ekologisilla syillä. Rajansa tiivistämisellä kuitenkin on. Turussa ruutukaava-alueen tiivistäminen on saanut kymmenettuhannet asukkaat muuttamaan väljempään ympäristöön yhdyskuntarakenteen samalla hajotessa. Rannikon kesämökkien muuttaminen ympärivuotisesti asuttaviksi on niin ikään kaikkea muuta kuin ekologista. Lähiöiden viimeisiä puistoalueita ei pidä vallata kerrostaloilla ja parkkipaikoilla. Puistoalueiden saavutettavuutta tulee parantaa ja lisäksi kehittää laajempia vihervyöhykkeitä. Myös korttelien viherpihoista olisi huolehdittava. Kaupungin kasvillisuus tuottaa sekä kulttuurisia ekosysteemipalveluja, kuten esteettisyys, mielen maisema ja niin edelleen että fyysisiä palveluja. Jälkimmäisiin kuuluvat ilman ja veden puhdistaminen, hulevesien imeyttäminen ja melun vähentäminen. Kävelykatuja ja -alueita on laajennettava isommissa asutuskeskuksissa. Viihtyisyyttä lisää myös puiden, pensaiden ja matala-aluskasvillisuuden istuttaminen esim. teiden varsille ja suurille parkkipaikoille. Jo pelkästään sammalistutuksilla voitaisiin pehmentää monin paikoin hyvinkin karua taajama- ja liikenneympäristöä.

11 Helsingin Viikki tarjoaa malliesimerkin ekologisesti, energiataloudellisesti ja sosiaalisesti kestävästä asuntoalueesta, jollaisia on syytä toteuttaa myös Varsinais-Suomessa. Asukkaiden mukanaolo on tarpeen jo suunnitelmia laadittaessa. Heille myös varattaisiin omat puutarhapalstat. Ranta-alueiden ja saarten tehorakentaminen vaarantaa saaristoluonnon tunnusomaiset piirteet. Saariston asukkaiden näkemys tulisi ottaa huomioon, mikä tarkoittaisi, että esimerkiksi Satavaan ja Kakskertaan suunniteltaisiin saaristokylämäistä asutusta, ei lisäasukkaan kerrostalokaupunkia. Turun kansallisen kaupunkipuiston perustamista on kiirehdittävä. Kulttuurisesti arvokkaiden kohteiden suojelua, oli kyse sitten vanhoista puutaloista tai esim. Paimionjokilaakson kulttuuriympäristöstä, tulee tehostaa. Ympäristönhuollossa riittää tekemistä Ympäristönhuollon keskeisiä tehtäviä Varsinais-Suomessa ovat huolehtiminen Saaristomeren veden laadusta sekä ilman puhtaudesta. Mutta huolta on kannettava myös terveellisen ruoan tuottamisen ja puhtaan juomaveden saannin edellytyksistä. Maakunnassamme on lukematon määrä pikkujokia ja puroja, jotka ovat rehevöitymisen vuoksi huonossa kunnossa. Rehevöityminen vaivaa myös monia Vakka-Suomen ja Salon- 11

12 12 Someron alueen järviä. Suurena haasteena on pidettävä varsinkin lauhojen talvien aikaista vesistökuormituksen lisääntymistä. Muihin Lounais-Suomen järviin verrattuna suuri Pyhäjärvi on hyvässä kunnossa. Vesiensuojelutyössä sopisikin ottaa mallia Pyhäjärvi-Instituutin toiminnasta, jossa painopisteinä ovat kuormituksen vähentämismenetelmien kehittäminen ja asukaslähtöinen vesiensuojelutyö. Jätehuollossa selkiyttämisen paikka Globaaleista ongelmista suurimpia on jätemäärien hallitsematon kasvu. Jossain määrin tämä pätee myös Varsinais- Suomessa. Tällä sekä energiantarpeella ja kaatopaikkajätemäärän vähentämisellä on perusteltu uuden ison jätteenpolttolaitoksen rakentamistarvetta Turun seudulle (ja myös Saloon). Jätteitä pitäisi tosin rahdata paljon omaa maakuntaamme laajemmalta alueelta, sillä kansainvälisten vertailujen mukaan Suomessa poltettavaa sekajätettä riittäisi korkeintaan 3-4 polttolaitokselle. Ympäristönäkökulmasta tapahtuvaa kriittistä tarkastelua edellä mainitut rakentamisperusteet eivät kuitenkaan kestä. Pääperiaatteena jätehuollossa tuleekin olla jätteen synnyn ehkäisy ja vähentäminen. Sen jälkeen on tuettava uudelleenkäyttöä ja kehitettävä kierrätystä. Viimeisenä tulee jätteen käyttö energiana. Mihinkään muuhun kelpaamaton jäte on loppusijoitettava turvallisesti. Jätepisteitä on lisättävä, ei karsittava. Turussa suunniteltu hyötyjätepisteiden radikaali vähentäminen olisi täysin nurinkurista toimintaa. Kierrätystuotteiden käyttö kuntien hankinnoissa olisi omiaan tehostamaan kierrätystä. Biohajoava jäte ei kuulu kaatopaikalle eikä polttolaitokselle, vaan biojäte on erilliskerättävä ja kompostoitava yhdessä puhdistamolietteen kanssa tai kaasutettava hyötykäyttöön. Pientaloalueille tarvitaan aluekeräyspisteitä myös polttokelvottomille jätteille ainakin niille alueille ja niin kauan, kuin jätteitä polttoon viedään. Sekajätteenpoltto on luonnonvarojen tuhlausta ja tuottaa myrkyllisiä ja haitallisia tuhkia, savukaasupäästöjä ja savukaasujen puhdistuksen jätevesiä. Kaiken kaikkiaan jätebisnes on kiristymässä. Teknologioita kehitettäessä suuri ei välttämättä ole kaunista. Jos uusi teknologia ei toimikaan kunnolla, joutuvat ympäristön asukkaat kärsimään, kuten Vehmaan biokaasulaitoksen hajuhaitat ovat osoittaneet.

13 Maaseudun elinvoimaisuudesta pidettävä huolta 13 Maaseudun elinvoimaisuuden säilyminen on läheisesti kytköksissä ympäristöasioihin. Montaa seikkaa on jo sivuttu tässä ohjelmassa, kuten esimerkiksi vaatimusta bioenergian tehokkaasta käyttöönotosta ja hajautettuun energiajärjestelmään siirtymisestä. Nykyinen aukkohakkuille ja maaperän muokkaukselle perustuva metsänhoito on lajiston kannalta tuhoisaa. Siksi aina, kun se on mahdollista, tulisi käyttää jatkuvaa kasvatusta (poimintahakkuuta) sekä metsän luontaista uudistamista. Luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen, esimerkiksi kosteikkojen ja altaiden rakentaminen, auttaa vesiensuojelua ja on omiaan tukemaan maatilamatkailua tarjoten vaikkapa opastuskohteita koululaisille. Luontoretkeilyn lisääntymisellä on samansuuntaisia vaikutuksia. Perinteisen maatalouskulttuurin (niitto- ja laiduntalouden) synnyttämät perinnemaisemat ovat lajirikkaimpia elinympäristöjämme. Maataloudessa tapahtuneiden muutosten myötä niittyjen, ketojen, nummien, hakamaiden ja metsälaitumien määrä on romahtanut. Tukemalla perinnebiotooppien säännöllistä hoitoa voidaan monipuolistaa kasvi- ja hyönteislajistoa sekä säilyttää maaseutumaiseman kulttuurihistoriallisia arvoja. Lähialueella tuotettu ruoka, etenkin luomu, on ympäristöystävällistä, terveellistä ja maukasta. Sen tuotantoa ja markkinointia on edistettävä kaikin tavoin. Idea lähiötoreista on kannatettava. Saaristomeren kalastuselinkeinoa haittaa rehevöityminen, joka aiheuttaa mm. pyydysten limoittumista, samoin vedessä olevien kemikaalien (dioksiini, PCB-aineet) kertyminen kaloihin. Haittojen vähentäminen on pitkällä tähtäimellä mahdollista. Rehevöitynyt meri myös ylläpitää korkeaa perustuotantoa lisäten särkikalojen määrää Saaristomerellä. Tämä puolestaan houkuttelee sisäsaaristoon asti harmaahylkeitä, samoin merimetsokanta on nopeasti kasvanut. Kalastettavat arvokalat ovatkin suurelta osin vetäytyneet piilopaikkoihin. Näihinkin ongelmiin on löydettävä ratkaisuja, jotka turvaavat sekä kalastuksen jatkuvuuden että ympäristönsuojelun vaatimukset.

14 Yhteisöllisyyttä kuntien päätöksentekoon Kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ympäristöasioissakin ovat usein sangen vajavaiset. Todellinen valta on käytännössä virkamiehillä ja heidän näkemyksensä siunaavalla pienellä päättäjäjoukolla. Isoissa hankkeissa pakollinen ympäristövaikutusten arviointi (YVA) parantaa tilannetta, mutta muissa ympäristöön kohdistuvissa toimenpiteissä taloudelliset arvot ovat yleensä ratkaisevia. Ympäristön kannalta parhaat ratkaisut edellyttävät kuitenkin sekä riittävän ja objektiivisen tiedon että alueen asukkaiden näkemysten todellista huomioon ottamista. Asukkailla ja muilla osallisilla tulee lisäksi olla oikeus vaatia vaihtoehtoisia ratkaisuja kiistakysymyksissä. Koetinkivestä em. vaatimuksien toteutumiselle kävisi hyvin Saaristomeri, jonka biosfäärialuetta Unesco laajensi kesäkuussa Kansainväliseen biosfääriohjelmaan kuuluvat alueet ovat luontonsa ja kulttuurinsa puolesta ainutlaatuisia. Kyseessä onkin Unescon kunniamaininta, jolla on tarkoitus kannustaa Saaristomeren aluetta toimimaan ikään kuin mallina ihmisen ja luonnon hyvästä vuorovaikutuksesta.

15

16