Vanhempien Barometri VANHEMPIEN BAROMETRI. Peruskoululaisten vanhempien näkemyksiä kouluhyvinvoinnista

Transkriptio

1 1 VANHEMPIEN BAROMETRI 2013 Peruskoululaisten vanhempien näkemyksiä kouluhyvinvoinnista

2 Tuija Metso (toim.), Suomen Vanhempainliitto ry, 2013 Ulkoasu: Vinjetti Ky Antti Tapola Vanhempien Barometri

3 3 Sisällysluettelo 1. Johdanto 4 2. Kyselyn suorittaminen ja vastaajat 5 3. Koulun tilat 6 4. Luokan työskentelyilmapiiri 7 5. Oppimisen ja koulunkäynnin tuki 9 6. Koulussa viihtyminen Koulutyön määrä ja koulupäivän rakenne Kouluruokailu ja koulumatkat Kodin ja koulun yhteistyö Vanhempien osallisuus koulun toimintaan Koulutuksellinen tasa-arvo Havaintoja ja kehittämisehdotuksia 21 Liite: kyselylomake 23

4 4 1. Johdanto Perusopetuksen kehittämisessä on kiinnitetty viime vuosina yhä enemmän huomiota kouluhyvinvointiin. Tutkimusten mukaan kouluhyvinvointi ja oppiminen kytkeytyvät toisiinsa: kouluhyvinvoinnin edistäminen tukee ja vahvistaa lasten oppimista. Myös opettajien ja koulun muun henkilökunnan hyvinvointi heijastuu ja vaikuttaa oppilaisiin. Kouluhyvinvointia on lisätty kouluyhteisöissä muun muassa oppilaiden osallisuutta ja yhteisöllisyyttä vahvistamalla, koulukiusaamista ehkäisemällä, oppimisen ja koulunkäynnin tukea vahvistamalla sekä oppilashuoltoa kehittämällä. Toimiva ja aktiivinen kodin ja koulun yhteistyö on kouluhyvinvointia vahvistava tekijä. Suomen Vanhempainliitto selvitti keväällä 2013 Vanhempien Barometri -kyselyllä peruskoululaisten vanhempien näkemyksiä kouluhyvinvoinnista. Vanhempien Barometri -kysely toteutettiin neljättä kertaa; vastaavat kyselyt on tehty vuosina 2007, 2009 ja Vanhempien Barometri -kyselyllä Vanhempainliitto tuo esiin vanhempien näkemyksiä kouluhyvinvoinnista ja osallistuu siitä käytävään keskusteluun. Vanhempien Barometri -kyselyssä keskitytään erityisesti oppilaiden kouluhyvinvointiin. Kyselyyn on valittu sellaisia kouluhyvinvoinnin osa-alueita, joihin vanhemmat pystyvät ottamaan kantaa. Keskeisiä teemoja ovat koulun tilat ja toimintatavat, koulupäivän rakenne ja koulutyön määrä, kouluruokailu ja koulumatkat, oppimisen tuki ja oppilashuolto sekä kodin ja koulun yhteistyö. Kyselyn tulokset luovat kuvaa siitä, miltä kouluhyvinvointi vanhempien ja kotien näkökulmasta näyttää. Kyselyyn on vastannut sekä ala- että yläkoululaisten vanhempia, mikä mahdollistaa tulosten vertailun heidän välillään. Kyselyyn vastasi myös tehostettua ja erityistä tukea saavien lasten vanhempia, mikä antaa mahdollisuuden tarkastella kouluhyvinvointia heidän näkökulmastaan. Suomen Vanhempainliiton tekemät neljä Vanhempien Barometri -kyselyä sisältävät osittain samoja kysymyksiä, mikä antaa vertailutietoa tiettyjen teemojen osalta. Jokaisessa kyselyssä on mukana myös ajankohtainen teema, jolla etsitään vastausta ajassa liikkuviin kouluhyvinvoinnin kysymyksiin. Kevään kyselyssä se liittyi koulutuksellisen tasa-arvon kysymyksiin. Kodin ja koulun yhteistyöhön liittyvät kysymykset ovat vahvasti mukana tässä kyselyssä kuten kaikissa aikaisemmissakin. Kiitämme Vanhempien Barometriin vastanneita vanhempia sekä kyselyn toteuttamisen mahdollistamisesta Alli Paasikiven Säätiötä. Helsingissä Tuomas Kurttila Toiminnanjohtaja Suomen Vanhempainliitto Tuija Metso Erityisasiantuntija, KT Suomen Vanhempainliitto

5 5 2.Kyselyn suorittaminen ja vastaajat Vanhempien Barometri -kysely toteutettiin verkkokyselynä. Viesti kyselystä lähetettiin sähköpostitse Suomen Vanhempainliiton jäsenenä olevien vanhempainyhdistysten yhteyshenkilöille (1639 kpl), joita pyydettiin välittämään kyselyä eteenpäin koulun ja paikkakunnan kouluikäisten lasten vanhemmille. Kysely oli auki välisenä aikana. Kyselylomake koostui kouluhyvinvointiin liittyvistä väittämistä ja monivalintakysymyksistä sekä muutamista avokysymyksistä. Peruskoululaisten vanhemmille suunnattuun kyselyyn vastasi 2122 vanhempaa. Vastaajista 87 % oli naisia ja 13 % miehiä. Runsas puolet (54 %) vastaajista oli vuotiaita, lähes kolmannes (32 %) vuotiaita ja 12 % vuotiaita. Alle 30-vuotiaita oli vastaajissa 1 % ja yli 60-vuotiaita 0,4 %. Vastaajista 44 %:lla oli ammattitutkinto, 31 %:lla yliopisto- tai korkeakoulututkinto ja 21 %:lla ammattikorkeakoulututkinto. Lähes kaikkien (99 %) vastaajien kotikieli oli suomi. Runsas puolet (55 %) vastaajista asui Uudellamaalla. Vastaajista 9 % oli Pirkanmaalta ja 9 % Varsinais-Suomesta. Muiden maakuntien prosenttiosuudet vaihtelivat 0,4 %:sta (Etelä-Savo) 3,7 %:iin (Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaa). Etelä-Karjalasta ei tullut yhtään vastausta. Tyttöjen (48 %) ja poikien (52 %) vanhempia oli vastaajissa lähes yhtä paljon. Vastaajien lapsista 76 % oli perusopetuksen luokilla ja 24 % perusopetuksen luokilla. Lapsia oli kaikilla perusopetuksen vuosiluokilla siten, että eniten lapsia oli toisella luokalla (14 %) ja ensimmäisellä luokalla (13 %) ja vähiten yhdeksännellä luokalla (7 %). Muilla luokka-asteilla lapsia oli 8,2 %:sta 12,8 %:iin. Vastaajien lapsista 12 % sai oppimiseen tehostettua ja 7 % erityistä tukea. Osa vanhemmista oli ilmoittanut, että lapsi saa sekä tehostettua että erityistä tukea. Tehostettua tai erityistä tukea saavista 66 % oli poikia ja 34 % tyttöjä. Vastaajien lapsista runsas kolmannes (36 %) opiskeli oppilaan ja vajaa kolmannes (32 %) oppilaan kouluissa. Lapsista 17 % opiskeli yli 500 oppilaan kouluissa ja 8 % ja 4 % alle 50 oppilaan kouluissa. Vastaajien lapsista 4 % kävi yhtenäiskoulua, jossa on vuosiluokat 1-9, muut erillistä ala- tai yläkoulua. Runsas puolet (55 %) vastaajien lapsista opiskeli luokassa, jonka oppilasmäärä oli Lapsista 39 % oli oppilaan, 5 % alle 10 oppilaan ja 1 % yli 30 oppilaan luokissa. Kysely lähetettiin Suomen Vanhempainliiton jäsenyhdistysten kautta, joten vastaajat tulivat pääasiassa kouluista, joissa toimii vanhempainyhdistys. Kyselyyn vastanneista alakoululaisten vanhemmista 34 % ja yläkoululaisten vanhemmista 18 % oli itse mukana vanhempainyhdistyksen toiminnassa.

6 6 3.Koulun tilat Keskeiset tulokset Kuva 1. Koulun piha kannustaa liikkumaan Runsas neljännes yläkoululaisten ja runsas viidennes alakoululaisten vanhemmista kokee, että koulurakennuksen terveellisyydessä on ongelmia. Suurin osa vanhemmista pitää koulun tiloja siisteinä, turvallisina ja viihtyisinä. Koulun pihoja pitää viihtyisinä vajaa kaksi kolmasosaa alakoululaisten ja runsas kolmannes yläkoululaisten vanhemmista. Seitsemän kymmenestä alakoululaisen ja kolme kymmenestä yläkoululaisen vanhemmasta katsoo, että koulun piha kannustaa liikkumaan. Kuusi kymmenestä vanhemmasta pitää kouluympäristön liikennejärjestelyjä turvallisena. Suurin osa (69 %) vastaajista piti koulurakennusta terveellisenä alakoululaisten vanhemmat hieman useammin kuin yläkoululaisten vanhemmat. Runsas neljännes (27 %) yläkoululaisten vanhemmista ja runsas viidennes (22 %) alakoululaisten vanhemmista oli sitä mieltä, että koulurakennuksen terveellisyydessä (esim. sisäilmaongelmat) on ongelmia. Koulun tiloja pidettiin pääosion siisteinä (89 %) ja turvallisina (85 %), alakoululaisten vanhemmat hieman useammin kuin yläkoululaisten vanhemmat. Alakoululaisten vanhemmista 83 % piti koulun tiloja viihtyisinä, yläkoululaisten vanhemmista 70 %. Koulujen pihat herättivät kritiikkiä erityisesti yläkoululaisten vanhemmissa. Alakoululaisten vanhemmista 63 % piti koulun pihaa viihtyisänä, yläkoululaisten vanhemmista reilu kolmannes (36 %). Alakoululaisten vanhemmista 69 % katsoi, että koulun piha kannustaa liikkumaan, yläkoululaisten vanhemmista 28 %. Vanhemmista 60 % piti kouluympäristön liikennejärjestelyjä turvallisina. Vanhemmista 11 % oli täysin eri mieltä väitteen Kouluympäristön liikennejärjestelyt ovat turvalliset kanssa. % Täysin Jokseenkin eri mieltä eri mieltä Alakoululaisten vanhemmat Yläkoululaisten vanhemmat Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä En osaa sanoa Vanhemmista 59 % piti koulujen tiloja kooltaan sopivan kokoisina oppilasmäärään nähden. Kolmannes vanhemmista (34 %) oli sitä mieltä, että koulun tilat ovat liian pienet alakoululaisten vanhemmat useammin kuin yläkoululaisten vanhemmat. Kahden vuoden takaisessa Vanhempien Barometri -kyselyssä koulun tilojen ja pihojen viihtyisyyttä ja turvallisuutta kysyttiin yhdistetyllä kysymyksellä, joten tuloksia ei voi verrata suoraan tämän kyselyn tuloksiin. Tässä kyselyssä vanhemmat pitivät koulun tiloja pääosin siisteinä ja turvallisena, mutta koulun pihoja selvästi harvemmin viihtyisinä ja liikkumaan kannustavina. Myös kahden vuoden takaisessa Vanhempien Barometri -kyselyssä vanhemmat kritisoivat koulun pihoja.

7 7 4.Luokan työskentelyilmapiiri Keskeiset tulokset Kuva 2: Oppitunneilla on hyvä työrauha Koulun työskentelyilmapiirin osalta ala- ja yläkoululaisten vanhempien näkemykset eroavat selvästi toisistaan: alakoululaisten vanhemmat näkevät luokan työrauhan, opettajan ajan riittämisen, hyvän luokkahengen rakentamisen, oppilaiden yhdenvertaisen kohtelun ja koulun kiireettömyyden myönteisempänä kuin yläkoululaisten vanhemmat. Seitsemän kymmenestä alakoululaisen vanhemmasta ja puolet yläkoululaisten vanhemmista pitää oppituntien työrauhaa hyvänä. Tehostettua ja erityistä tukea saavien yläkoululaisten vanhemmat näkevät luokan työskentelyilmapiirin muita yläkoululaisten vanhempia myönteisemmin. He arvioivat myös lapsen koulussa saaman kannustuksen ja positiivisen palautteen sekä opettajan ajanriittämisen muita yläkoululaisten vanhempia myönteisemmin. Lähes yhdeksän kymmenestä vanhemmasta pitää lapsen koulussa saamaa opetusta laadukkaana. % Täysin Jokseenkin eri mieltä eri mieltä Alakoululaisten vanhemmat Yläkoululaisten vanhemmat Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä En osaa sanoa Luokan työskentelyilmapiiriä koskevien väitteiden osalta ala- ja yläkoululaisten vanhempien näkemykset erosivat selvästi toisistaan: alakoululaisten vanhemmat näkivät luokan työskentelyilmapiirin myönteisempänä kuin yläkoululaisten vanhemmat. Alakoululaisten vanhemmista 79 % piti lapsen luokan opiskeluilmapiiriä myönteisenä, yläkoululaisten vanhemmista 63 %. Oppituntien työrauhaa piti hyvänä 70 % alakoululaisten vanhemmista ja noin puolet (51 %) yläkoululaisten vanhemmista. Alakoululaisten vanhemmista 73 % ja yläkoululaisten vanhemmista 58 % katsoi, että lapsen luokassa käytetään aikaa hyvän luokkahengen rakentamiseen. Koulun ilmapiiriä piti kiireettömänä 66 % alakoululaisten ja puolet (50 %) yläkoululaisten vanhemmista. Huomioitava on, että yläkoululaisten vanhemmista 20 % ei osannut ottaa kantaa koulun ilmapiirin kiireettömyyttä koskevaan väitteeseen. Tehostettua tai erityistä tukea saavien alakoululaisten vanhemmat näkivät luokan opiskeluilmapiirin muita alakoululaisten vanhempia kielteisemmin; heistä 74 % piti luokan opiskeluilmapiiriä myönteisenä ja 61 % oppituntien työrauhaa hyvänä. Tehostettua tai erityistä tukea saavien yläkoululaisten vanhemmat näkivät luokan työskentelyilmapiirin puolestaan muita yläkoululaisten vanhempia myönteisemmin. Heistä 67 % piti lapsen luokan opiskeluilmapiiriä myönteisenä, 58 % työrauhaa hyvänä ja 60 % koulun ilmapiiriä kiireettömänä. Vanhemmista 81 % oli sitä mieltä, että lapsi saa koulussa kannustusta ja myönteistä palautetta. Alakoululaisten vanhemmista 68 % ja yläkoululaisten vanhemmista 61 % katsoi, että opettajilla on riittävästi aikaa lapsen oppimisen ja kasvun tukemiseen. Alakoululaisten vanhemmista 64 % oli sitä mieltä,

8 8 että opettajat kohtelevat oppilaita yhdenvertaisesti, yläkoululaisten vanhemmista puolestaan 55 %. Alakoululaisten vanhemmista 68 % ja yläkoululaisten vanhemmista 62 % katsoi, että oppilaat voivat vaikuttaa koulun asioihin. Tehostettua tai erityistä tukea saavien alakoululaisten vanhempien vastaukset olivat samansuuntaisia muiden alakoululaisten vanhempien vastausten kanssa. Tehostettua tai erityistä tukea saavien yläkoululaisten vanhemmat arvioivat lapsen koulussa saaman kannustuksen ja myönteisen palautteen muita vanhempia myönteisemmin. Heistä 89 % oli sitä mieltä, että lapsi saa koulussa kannustusta ja myönteistä palautetta. He suhtautuivat myös muita yläkoululaisten vanhempia myönteisemmin opettajan ajan riittämiseen. Tehostettua tai erityistä tukea saavien yläkoululaisten vanhemmista 73 % oli sitä mieltä, että opettajan aika riittää heidän lapsensa kasvun ja oppimisen tukemiseen. Lapsen opetusryhmän kokoa piti sopivana 69 % alakoululaisten ja 78 % yläkoululaisten vanhemmista. Alakoululaisten vanhemmat (29 %) olivat yläkoululaisten vanhempia (17 %) useammin sitä mieltä, että lapsen opetusryhmä on liian suuri. Vanhemmat pitivät lapsen koulussa saamaa opetusta laadukkaana. Vanhemmista 88 % oli sitä mieltä, että lapsen samaa opetus on laadukasta. Täysin eri mieltä väitteen kanssa oli 2 % vanhemmista. Kahden vuoden takaiseen Vanhempien Barometri -kyselyyn verrattuna vanhempien näkemykset koulun työskentelyilmapiiristä olivat muuttuneet jonkin verran myönteisemmiksi. Oppituntien työrauhaa hyvänä pitävien alakoululaisten vanhempien osuus oli kasvanut 10 prosenttiyksikköä kahden vuoden takaisiin tuloksiin verrattuna, yläkoululaisten vanhempien osalta näkemykset olivat pysyneet lähes samoina. Vanhempien näkemys opettajan ajan riittämisestä lapsen oppimisen ja kasvun tukemiseen oli kasvanut yläkoululaisten osalta 15 prosenttiyksikköä ja alakoululaisten osalta noin 7 prosenttiyksikköä. Vanhempien tyytyväisyys opetusryhmien kokoon oli lisääntynyt kahden vuoden takaiseen kyselyyn verrattuna noin 5 prosenttiyksikköä. Kaksi vuotta sitten tehdyssä kyselyssä kaikkein kriittisimmin luokan työskentelyilmapiiriä arvioivat erityistä tukea saavien yläkoululaisten vanhemmat. Tässä kyselyssä tehostettua ja erityistä tukea saavien yläkoululaisten vanhemmat näkivät luokan työskentelyilmapiirin muita yläkoululaisten vanhempia myönteisemmin.

9 9 5. Oppimisen ja koulunkäynnin tuki Keskeiset tulokset Seitsemän kymmenestä alakoululaisen ja lähes yhtä moni yläkoululaisen vanhempi kokee, että koulussa saa riittävästi tukea oppimisen ja opiskelun ongelmiin. Seitsemän kymmenestä alakoululaisen ja hieman harvempi yläkoululaisen vanhempi katsoo, että koulukiusaamiseen puututaan nopeasti. Kuusi kymmenestä vanhemmasta pitää kouluterveydenhuollon palveluja riittävinä. Neljä kymmenestä vanhemmasta pitää oppilashuollon palveluja riittävinä. Runsas kolmannes vanhemmista kokee saavansa liian vähän tietoja oppilashuollon palveluista. Kuva 3: Koulussa saa riittävästi tukea oppimisen ja opiskelun ongelmiin (opettajan antama tuki, tukiopetus, tehostettu ja erityinen tuki, oppilashuolto) % Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Alakoululaisten vanhemmat Yläkoululaisten vanhemmat Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä En osaa sanoa Alakoululaisten vanhemmista 70 % ja yläkoululaisten vanhemmista 67 % oli sitä mieltä, että koulussa saa riittävästi tukea oppimisen ja opiskelun ongelmiin. Tehostettua tai erityistä tukea saavien alakoululaisten vanhempien näkemykset eivät eronneet muiden alakoululaisten näkemyksistä, sen sijaan tehostettua tai erityistä tukea saavien yläkoululaisten vanhemmat näkivät tuen saannin muita yläkoululaisten vanhempia myönteisemmin. Heistä 77 % oli sitä mieltä, että koulussa saa riittävästi tukea oppimisen ja koulunkäynnin ongelmiin. Alakoululaisten vanhemmista 80 % ja yläkoululaisten vanhemmista 75 % katsoi, että koulussa ennaltaehkäistään koulukiusaamista. Alakoululaisten vanhemmista 71 % ja yläkoululaisten vanhemmista 65 % oli sitä mieltä, että koulukiusaamiseen puututaan koulussa nopeasti. Yläkoululaisten vanhemmista 18 % ei osannut ottaa kantaa koulukiusaamiseen puuttumista koskevaan väitteeseen. Tehostettua tai erityistä tukea saavien alakoululaisten vanhemmat suhtautuivat muita alakoululaisten vanhempia kriittisemmin koulukiusaamisen ennaltaehkäisyyn ja puuttumiseen koulussa. Heistä 72 % oli sitä mieltä, että koulussa ennaltaehkäistään koulukiusaamista ja 67 % sitä mieltä, että koulukiusaamiseen puututaan nopeasti. Tehostettua tai erityistä tukea saavien yläkoululaisten vanhemmat taas näkivät koulukiusaamiseen puuttumisen muita yläkoululaisten vanhempia myönteisemmin. Heistä 72 % oli sitä mieltä, että koulussa puututaan nopeasti koulukiusaamiseen. Vastaajista 61 % oli sitä mieltä, että kouluterveydenhuollon palveluja on riittävästi saatavilla ja 43 % sitä mieltä, että koulukuraattorin ja -psykologin palveluja on riittävästi saatavilla. Huomioitava on, että reilu neljännes vastaajista ei osannut ottaa kantaa koulukuraattorin ja -psykologin palveluja koskeviin väitteisiin. Vanhemmista 35 % katsoi, että saa liian vähän tietoa oppilashuollon palveluista. Tehostettua tai erityistä tukea saavien vanhempien lapset näkivät oppilashuollon palvelujen saatavuuden muita vanhempia hieman myönteisemmin.

10 10 6. Koulussa viihtyminen Kahden vuoden takaiseen Vanhempien Barometri -kyselyyn verrattuna yläkoululaisten vanhempien tyytyväisyys oppimisen ja opiskelun tukeen oli lisääntynyt lähes 9 prosenttiyksikköä. Alakoululaisten vanhempien osalta tyytyväisyys oli pysynyt ennallaan. Erityistä tukea saavien yläkoululaisten vanhemmat näkivät koulun tarjoaman tuen selvästi myönteisemmin kuin kaksi vuotta sitten. He näkivät myös koulukiusaamisen puuttumisen myönteisempänä kuin kahden vuoden takaisessa kyselyssä. Tyytyväisyys kouluterveydenhuollon palvelujen riittävyyteen oli kasvanut vanhempien keskuudessa 10 prosenttiyksikköä kahden vuoden takaiseen kyselyyn verrattuna. Keskeiset tulokset Yhdeksän kymmenestä alakoululaisesta ja lähes yhtä moni yläkoululainen käy vanhempien mukaan mielellään koulua. Tehostettua tai erityistä tukea saavat lapset viihtyvät vanhempien mukaan koulussa muita lapsia huonommin, kokevat olonsa vähemmän turvalliseksi ja heillä on vähemmän kavereita koulussa. Alakoululaisten vanhemmista vajaa viidesosa ja yläkoululaisten vanhemmista kymmenesosa sanoo, että lapsi on kertonut joutuneensa koulussa toistuvasti kiusatuksi kuluneen lukuvuoden aikana. Tehostettua tai erityistä tukea saavista alakoululaisista lähes neljännes ja yläkoululaisista lähes viidennes on vanhempien mukaan kertonut joutuneensa koulussa toistuvasti kiusatuksi. Alakoululaisten vanhemmista 90 % ja yläkoululaisten vanhemmista 85 % koki, että heidän lapsensa käy mielellään koulua. Alakoululaisten vanhemmista 90 % ja yläkoululaisten vanhemmista 88 % oli sitä mieltä, että lapsi kokee olonsa koulussa turvalliseksi. Alakoululaisten vanhemmista 91 % ja yläkoululaisten vanhemmista 88 % kertoi, että lapsella on koulussa kavereita. Vanhempien mukaan tytöt viihtyivät koulussa hieman paremmin kuin pojat. Tehostettua ja erityistä tukea saavat lapset viihtyivät koulussa muita huonommin. Tehostettua tai erityistä tukea saavien alakoululaisten vanhempien mukaan 79 % lapsista käy mielellään koulua, 82 % kokee olonsa koulussa turvalliseksi ja 86 %:lla on koulussa kavereita. Tehostettua tai erityistä tukea saavien yläkoululaisten vanhemmista 80 % kertoi lapsen käyvän mielellään koulua. Näistä lapsista 79 % koki vanhempien mukaan olonsa koulussa turvalliseksi ja 81 %:lla oli koulussa kavereita.

11 11 Alakoululaisten vanhemmista 17 % ja yläkoululaisten vanhemmista 10 % sanoi lapsensa kertoneen joutuneensa koulussa toistuvasti kiusatuksi kuluneen lukuvuoden aikana. Alakoululaisten vanhemmista 5 % ja yläkoululaisten vanhemmista 2 % mainitsi lapsensa kertoneen joutuneensa koulumatkalla toistuvasti kiusatuksi tämän lukuvuoden aikana. Poikien vanhemmat kertoivat tyttöjen vanhempia hieman useammin lapsen kertoneen toistuvasta kiusaamisesta. Tehostettua tai erityistä tukea saavien alakoululaisten vanhemmista 24 % ja yläkoululaisten vanhemmista 18 % sanoi lapsen kertoneen toistuvasta koulukiusaamisesta. Vastaavat luvut koulumatkalla tapahtuneen toistuvan kiusaamisen osalta olivat tehostettua tai erityistä tukea saavien alakoululaisten osalta 9 % ja yläkoululaisten osalta 7 %. Kahden vuoden takaiseen Vanhempien Barometri -kyselyyn verrattuna vanhempien näkemykset lapsen kouluviihtyvyydestä olivat pysyneet suurin piirtein samoina lukuun ottamatta tehostettua tai erityistä tukea saavia yläkoululaisten vanhempia. Kahden vuoden takaisessa kyselyssä erityistä tukea saavat yläkoululaiset viihtyivät vanhempien mukaan selvästi muita huonommin koulussa. Tässä kyselyssä tehostettua tai erityistä tukea saavien yläkoululaisten kouluviihtyvyys oli parantunut, mutta oli silti huonompi kuin muiden yläkoululaisten. Kuva 4: Lapseni on kertonut joutuneensa koulussa toistuvasti kiusatuksi tämän lukuvuoden aikana % Ei Kyllä Alakoululaisten vanhemmat Yläkoululaisten vanhemmat

12 12 7. Koulutyön määrä ja koulupäivän rakenne Keskeiset tulokset Lähes yhdeksän kymmenestä alakoululaisen ja hieman harvempi yläkoululaisen vanhempi pitää koulutyöhön liittyvää työmäärää sopivana. Tehostettua tai erityistä tukea saavien yläkoululaisten vanhemmat pitivät muita vanhempia useammin koulutyöhön liittyvää työmäärää lapselle liian suurena. Eniten kannatusta vanhemmilta sai koulupäivän alkaminen kello 9, seuraavaksi eniten kello 8.30 ja kello 8. Seitsemän kymmenestä ykkösluokkalaisen ja hieman harvempi kakkosluokkalaisen vanhemmista katsoo, että koululaisten iltapäivätoimintaa on riittävästi tarjolla. Noin neljä kymmenestä ykkös- ja kakkosluokkalaisen vanhemmasta on sitä mieltä, että koululaisten aamutoimintaa on liian vähän tarjolla. Puolet ykkösluokkalaisten vanhemmista ja hieman useampi kakkosluokkalaisen vanhempi on sitä mieltä, että aamu- ja iltapäivätoimintaa tulisi olla tarjolla myös 3. luokkalaisille. Koulutyöhön liittyvää työmäärää piti sopivana 87 % alakoululaisten ja 85 % yläkoululaisten vanhemmista. Liian suurena työmäärää piti 5 % alakoululaisten ja 8 % yläkoululaisten vanhemmista, liian vähäisenä puolestaan 7 % alakoululaisten ja 5 % yläkoululaisten vanhemmista. Poikien vanhemmissa oli tyttöjen vanhempia hieman enemmän niitä, jotka pitivät koulutyön työmäärää liian suurena tai liian vähäisenä. Tehostettua tai erityistä tukea saavien yläkoululaisten vanhemmat pitivät muita useammin lapsen koulutyöhön liittyvää työmäärää liian suurena. Heistä 15 % piti koulutyön määrää lapselle liian suurena. Alakoululaisten vanhemmista 41 % oli sitä mieltä, että koulupäivän tulisi alkaa aamuisin kello 9, 31 %:n mukaan kello 8.30 ja 24 %:n mukaan kello 8. Yläkoululaisten vanhemmista 40 % katsoi, että koulun tulisi alkaa klo 9, 31 %:n mukaan klo 8 ja 25 %:n mukaan kello Myöhemmin kuin kello 9 alkavat koulupäivät eivät saaneet vanhemmilta kannatusta. Alakoululaisten vanhemmista 92 % piti lapsen koulupäivän pituutta sopivana, 5 % liian lyhyenä. Yläkoululaisten vanhemmista 88 % piti lapsen koulupäivän pituutta sopivana, 11 % liian pitkänä. Ykkösluokkalaisten vanhemmista 70 % katsoi, että 1. ja 2. luokan oppilaille on tarjolla iltapäivätoimintaa koulupäivän jälkeen riittävästi tarjolla, 20 %:n mukaan liian vähän. Kakkosluokkalaisten vanhemmista 67 % oli tyytyväisiä koulupäivän jälkeiseen iltapäivätoiminnan määrään, 20 % katsoi, että toimintaa oli liian vähän tarjolla koulupäivän jälkeen. Sekä ykkös- että kakkosluokkalaisten vanhemmista 38 % katsoi, että 1. ja 2. luokan oppilaille on aamutoimintaa aamuisin ennen koulupäivän alkua liian vähän tarjolla. Reilulla neljäsosalla vanhemmista ei ollut tietoa 1. ja 2. luokan oppilaille aamuisin tarjottavasta aamu- ja iltapäivätoiminasta. Ykkösluokkalaisten vanhemmista 64 % oli melko tai erittäin tyytyväisiä aamu- ja iltapäivätoiminnan sisältöön (21 % ei osannut ottaa kantaa). Kakkosluokkalaisten vanhemmista 54 % oli melko tai erittäin tyytyväisiä aamu- ja iltapäivätoiminnan sisältöön (33 % ei osannut ottaa kantaa asiaan). Puolet (50 %) ykkösluokkalaisten vanhemmista ja 57 % kakkosluokkalaisten vanhemmista oli sitä mieltä, että aamu- ja iltapäivätoimintaa tulisi olla tarjolla myös 3. luokan oppilaille. Ykkösluokkalaisten vanhemmista 15 % ja kakkosluokkalaisten vanhemmista 19 % oli sitä mieltä, että aamu- ja iltapäivätoimintaa tulisi olla tarjolla vielä 4. luokan oppilaille.

13 13 ja 8.Kouluruokailu koulumatkat Kuva 5: Koulutyöhön liittyvä työmäärä on lapselleni Keskeiset tulokset % Liian suuri Sopiva Liian vähäinen Alakoululaisten vanhemmat Yläkoululaisten vanhemmat En osaa sanoa Alakoululaisten vanhemmista 40 % ja yläkoululaisten vanhemmista 26 % oli sitä mieltä, että lapsen koulussa järjestetään riittävästi kerhotoimintaa. Huomattavaa on, että 14 % alakoululaisten ja 41 % yläkoululaisten vanhemmista ei osannut ottaa kantaa koulun kerhotoimintaa koskevaan kysymykseen. Vanhempien näkemykset koulutyöhön liittyvästä työmäärästä olivat pysyneet samoina kahden vuoden takaiseen Vanhempien Barometri -kyselyyn verrattuna. Myös vanhempien näkemykset koulun kerhotoiminnan riittävyydestä olivat pysyneet muuttumattomina. Koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaan liittyviä kysymyksiä oli tarkennettu kahden vuoden takaiseen kyselyyn verrattuna, joten niitä ei voi verrata. Kolme neljäsosaa vanhemmista katsoo, että koulu ruoka tarjoillaan koulussa sopivaan kellonaikaan. Puolet alaluokkalaisten ja kolmasosa yläluokkalaisten vanhemmista kertoo, että kouluruoka maistuu lapselle erittäin tai melko hyvin. Noin yhdeksän kymmenestä alakoululaisesta ja lähes seitsemän kymmenestä yläkoululaisista asuu viiden kilometrin säteellä koulusta. Vanhemmista 75 % katsoi, että kouluruoka tarjoillaan koulussa sopivaan kellonaikaan, 16 %:n mukaan se tarjoillaan liian aikaisin. Alakoululaisten ja yläkoululaisten vanhempien vastausten välillä ei ollut eroja. Vanhemmista 63 % oli sitä mieltä, että kouluruokailuun on varattu riittävästi aikaa. Neljännes (25 %) vanhemmista katsoi, että kouluruokailuun on varattu liian vähän aikaa. Ala- ja yläkoululaisten vanhempien vastausten välillä ei ollut eroja. Alakoululaisten vanhemmista 50 % ja yläkoululaisten vanhemmista 34 % kertoi, että kouluruoka maistuu lapselle erittäin tai melko hyvin. Alakoululaisista 13 %:lle ja yläkoululaisista 22 %:lle kouluruoka maistuu vanhempien mukaan melko tai erittäin huonosti. 37 %:lle alakoululaisista ja 44 %:lle yläkoululaisista kouluruoka maistuu vanhempien mukaan vaihtelevasti. Vanhempien mukaan kouluruoka maistuu tytöille hieman huonommin kuin pojille. Vanhempien mukaan 25 %:ssa alakouluista ja 64 %:ssa yläkouluista tarjotaan oppilaille välipalaa joko maksullisena tai maksuttomana. Mikäli välipalaa tarjottiin koulussa, se tarjottiin useimmiten maksullisena. Alakoululaisten vanhemmista 73 % ja yläkoululaisten vanhemmista 86 % piti välipalan tarjoamista koulupäivän aikana melko tai erittäin tärkeänä.

14 14 Kuva 6: Kouluruoka maistuu lapselleni % Erittäin huonosti Melko huonosti Alakoululaisten vanhemmat Yläkoululaisten vanhemmat Alakoululaisista 89 % ja yläkoululaisista 67 % asui viiden kilometrin säteellä koulusta. Alakoululaisissa (39 %) oli yläkoululaisia (16 %) enemmän niitä, joiden koulumatkan pituus on alle kilometrin. Yläkoululaisissa (18 %) oli taas alakoululaisia (8 %) enemmän niitä joiden koulumatka oli 5 10 kilometriä tai yli 10 kilometriä (15 % ja 4 %). Koulumatkan osalta vanhemmilta kysyttiin, miten lapsi kulkee pääasiassa kouluun. Osa vanhemmista oli valinnut useamman kulkutavan. Vanhempien mukaan alakoululaisista 58 % kulkee koulumatkaa jalkaisin ja 36 % pyörällä. Yläkoululaisista 32 % kulkee vanhempien mukaan jalkaisin ja 36 % pyörällä. Yläkoululaisista vajaa kolmannes (31 %) käyttää julkisia kulkuneuvoja, alakouluikäisistä 8 %. Alakoululaisista 16 % ja yläkoululaisista 11 % kulkee kouluun henkilöautolla vanhempien kuljettamana. Alakoululaisista 11 % ja yläkoululaisista 13 % käytti vanhempien mukaan koulukuljetusta. Yläkoululaisista 5 % kulki kouluun mopolla tai vastaavalla. Alakoululaisten vanhemmista 76 % ja yläkoululaisten vanhemmista 82 % piti lapsen koulumatkaa melko tai erittäin turvallisena. Alakoululaisten vanhemmista 5 % ja yläkoululaisten vanhemmista 3 % piti lapsen koulumatkaa erittäin vaarallisena. Kahden vuoden takaiseen Vanhempien Barometri -kyselyyn verrattuna vanhempien näkemykset kouluruokailusta ja koulumatkoista olivat pysyneet samansuuntaisina. Vaihtelevasti Melko hyvin Erittäin hyvin

15 15 9.Kodin ja koulun yhteistyö Keskeiset tulokset Yhdeksän kymmenestä vanhemmasta kokee olevansa tervetullut lapsensa kouluun ja lähes yhtä moni kokee, että vanhempia kannustetaan pitämään yhteyttä kouluun. Kolme neljäsosaa vanhemmista kokee saavansa opettajilta riittävästi tietoa lapsensa opiskeluun liittyvistä asioista. Yhtä moni kokee saavansa positiivista palautetta lapsensa koulunkäynnistä. Kuusi vanhempaa kymmenestä on tutustunut koulun opetussuunnitelmaan. Lähes yhdeksän vanhempaa kymmenestä kokee perheen arvot samansuuntaisiksi koulun arvojen kanssa. Kolmannes alakoululaisten ja neljännes yläkoululaisten vanhemmista katsoo, että kouluruokailussa tehdään riittävästi yhteistyötä vanhempien kanssa. Noin kuusi vanhempaa kymmenestä on sitä mieltä, että kouluterveydenhuollossa tehdään riittävästi yhteistyötä vanhempien kanssa. Kahdeksan vanhempaa kymmenestä jalkauttaisi nuorisotyötä kouluihin. Seitsemän kymmenestä alakoululaisen ja kahdeksan kymmenestä yläkoululaisen vanhemmasta katsoo, että tieto- ja viestintätekniikkaa käytetään riittävästi kodin ja koulun yhteistyössä. Runsas puolet alakoululaisten vanhemmista ja neljä kymmenestä yläkoululaisen vanhemmasta katsoo, että kodin ja koulun yhteistyötä tehdään kokonaisuutena riittävästi. Vanhemmista 91 % koki olevansa tervetullut lapsen kouluun ja 86 % oli sitä mieltä, että vanhempia kannustetaan pitämään yhteyttä kouluun. Ala- ja yläkoululaisten vanhempien näkemykset eivät eronneet toisistaan. Erityistä tai tehostettua tukea saavien lasten vanhemmat kokivat muita vanhempia hieman harvemmin olevansa tervetulleita lapsensa kouluun. Vanhemmista 78 % kertoi, että koulun opetussuunnitelma on vanhempien saatavilla. Vanhemmista 62 % kertoi tutustuneensa koulun opetussuunnitelmaan. Vanhemmista 60 % oli sitä mieltä, että koulun opetussuunnitelmassa on kuvattu selkeästi kodin ja koulun yhteistyön toimintatavat. Huomattavaa on, että 28 % vanhemmista ei osannut ottaa kantaa kodin ja koulun yhteistyön määrittelyyn koulun opetussuunnitelmassa. Tehostettua tai erityistä tukea saavien alakoululaisten vanhemmat olivat tutustuneet koulun opetussuunnitelmaan useammin kuin muut vanhemmat. Vanhemmista 76 % koki saavansa opettajilta riittävästi tietoa lapsensa opiskeluun liittyvistä asioista. Alakoululaisten vanhemmat (83 %) kokivat tulevansa yläkoululaisten vanhempia (78 %) hieman useammin kuulluiksi koulussa lapsensa opiskeluun ja koulunkäyntiin liittyvissä asioissa. Vanhemmista 77 % koki saavansa vanhempana positiivista palautetta lapsensa koulunkäynnistä. Vanhemmista 88 % koki perheensä arvot samansuuntaisiksi koulun arvojen kanssa. Vastaajista 1 % koki perheen arvot täysin erisuuntaisiksi koulun arvojen kanssa. Tehostettua tai erityistä tukea saavien alakoululaisten vanhemmat kokivat saavansa muita alakoululaisten vanhempia vähemmän (71 %) riittävästi tietoa opettajilta lapsensa opiskeluun liittyvistä asioista. He kokivat saavansa myös muita vanhempia harvemmin (67 %) positiivista palautetta lapsensa koulunkäynnistä. Tehostettua tai erityistä tukea saavien yläkoululaisten vanhemmat kokivat puolestaan muita yläkoululaisten vanhempia useammin saavansa riittäväs-

16 16 ti tietoa lapsensa koulunkäynnistä. He kokivat myös tulevansa muita yläkoululaisten vanhempia selvästi useammin (89 %) kuulluiksi lapsensa koulunkäyntiin liittyvissä asioissa. Alakoululaisten vanhemmista 77 % ja yläkoululaisten vanhemmista 73 % kertoi tietävänsä, miten koulussa puututaan koulukiusaamiseen. Alakoululaisten vanhemmista 33 % ja yläkoululaisten vanhemmista 26 % oli sitä mieltä, että kouluruokailussa tehdään riittävästi yhteistyötä vanhempien kanssa. Alakoululaisten vanhemmista 65 % ja yläkoululaisten vanhemmista 60 % oli sitä mieltä, että kouluterveydenhuollossa tehdään riittävästi yhteistyötä vanhempien kanssa. Vanhemmista 60 % oli sitä mieltä, että saa riittävästi tietoa oppilashuollon palveluista. Nuorisotyön jalkauttaminen kouluihin sai vanhemmilta tukea. Vanhemmista 82 % oli sitä mieltä, että nuorisotyö tulisi jalkauttaa kouluihin, yläkoululaisten vanhemmat hieman useammin kuin alakoululaisten vanhemmat. Vanhempainiltojen määrään oli tyytyväisiä 70 % alakoululaisten ja 75 % yläkoululaisten vanhemmista. Vanhemmista 60 % uudistaisi vanhempainiltojen sisältöjä. Vanhempien ja opettajien henkilökohtaisten tapaamisten määrää piti riittävänä 63 % alakoululaisten ja 56 % yläkoululaisten vanhemmista. Lisää vanhempien ja opettajien henkilökohtaisia tapaamisia toivoi 37 % alakoululaisten ja 42 % yläkoululaisten vanhemmista. Tehostettua tai erityistä tukea saavien yläkoululaisten vanhemmat olivat muita yläkoululaisten vanhempia useammin sitä mieltä, että vanhempien ja opettajien henkilökohtaisia tapaamisia järjestetään riittävästi. Kuva 7: Kouluruokailuun liittyvissä asioissa tehdään riittävästi yhteistyötä vanhempien kanssa % Täysin Jokseenkin eri mieltä eri mieltä Alakoululaisten vanhemmat Yläkoululaisten vanhemmat Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä En osaa sanoa Yläkoululaisten vanhemmat olivat alakoululaisten vanhempia tyytyväisempiä tieto- ja viestintätekniikan käyttöön kodin ja koulun yhteistyössä. Alakoululaisten vanhemmista 72 % ja yläkoululaisten vanhemmista 80 % oli sitä mieltä, että kodin ja koulun yhteistyössä käytetään tieto- ja viestintätekniikkaa riittävästi. Alakoululaisten vanhemmista 5 % ja yläkoululaisten vanhemmista 1 % ilmoitti, ettei koulussa käytetä lainkaan tieto- ja viestintekniikkaa kodin ja koulun yhteistyössä. Alakoululaisten vanhemmista 62 % ja yläkoululaisten vanhemmista 74 % oli sitä mieltä, että koulusta kotiin tulevissa Wilma- tai Helmi-viesteissä saa lapsesta sopivasti sekä positiivista että negatiivista palautetta. Alakoululaisten vanhemmista 11 % ja yläkoululaisten vanhemmista 13 % sanoi, että koulusta kotiin tulevissa viesteissä on liikaa negatiivista palau-

17 17 Kuva 8: Kodin ja koulun yhteistyössä hyödynnetään tieto- ja viestintätekniikkaa (esim. Wilma, Helmi, sähköinen reissuvihko tms.) % Ei lainkaan Liian vähän Alakoululaisten vanhemmat Yläkoululaisten vanhemmat Sopivasti Liian paljon En osaa sanoa tetta lapsesta. Alakoululaisten vanhemmista 27 % ei osannut ottaa kantaa asiaan. Tehostettua tai erityistä tukea saavien oppilaiden vanhemmat olivat muita useammin sitä mieltä, että koulusta tulee Wilma- ja Helmi-viesteissä liikaa negatiivista palautetta. Vanhemmista 23 % oli sitä mieltä, että ristiriitatilanteet vanhempien ja opettajien välillä ovat lisääntyneet. Reilu kolmannes vanhemmista ei osannut ottaa kantaa asiaan. Tehostettua tai erityistä tukea saavien oppilaiden vanhemmat olivat muita vanhempia hieman useammin (27 %) sitä mieltä, että ristiriitatilanteet kodin ja koulun välillä ovat lisääntyneet. Vanhemmista 76 % oli sitä mieltä, että rehtori arvostaa vanhempien kanssa tehtävää yhteistyötä. Tehostettua tai erityistä tukea saavien yläkoululaisten vanhemmat kokivat muita harvemmin rehtorin arvostavan vanhempien kanssa tehtävää yhteistyötä. Vanhempien mielipiteet kodin ja koulun yhteistyön toimivuudesta jakoivat vanhempia. Runsas puolet (54 %) alakoululaisten vanhemmista ja 44 % yläkoululaisten vanhemmista oli sitä mieltä, että kodin ja koulun yhteistyötä tehdään koulussa kokonaisuutena riittävästi. Vastaavasti 38 % alakoululaisten ja 43 % yläkoululaisten vanhemmista piti yhteistyötä vanhempien kanssa liian vähäisenä. Sekä ala- että yläkoululaisten vanhemmat katsoivat, että kodin ja koulun yhteistyötä tulisi jatkossa vahvistaa erityisesti luokan ja koulun tasoilla. Kahden vuoden takaiseen Vanhempien Barometri -kyselyyn verrattuna vanhemmat kokivat tässä kyselyssä saavansa hieman useammin kannustusta yhteydenpitoon koulun kanssa. Kouluruokailun riittämätön yhteistyö vanhempien kanssa nousi esiin myös kaksi vuotta sitten tehdyssä kyselyssä, vaikka vanhempien tyytyväisyys kouluruokailun ja kodin yhteistyöhön oli lisääntynyt vanhempien keskuudessa noin 6 prosenttiyksikköä. Vanhempien tyytyväisyys oppilashuollon palveluita koskevaan tiedonsaantiin oli tässä kyselyssä 7 prosenttiyksikköä suurempi kuin kaksi vuotta sitten tehdyssä Vanhempien Barometri -kyselyssä. Myös vanhempien tyytyväisyys tieto- ja viestintätekniikan käyttöön kodin ja koulun yhteistyössä oli alakoululaisten vanhempien osalta kasvanut 11 prosenttiyksikköä ja yläkoululaisten vanhempien osalta 5 prosenttiyksikköä. Alakoululaisten vanhempien tyytyväisyys kodin ja koulun yhteistyön riittävyyteen kokonaisuutena oli kasvanut 6 prosenttiyksikköä kahden vuoden takaiseen kyselyyn verrattuna. Yläkoululaisten vanhempien tyytyväisyydessä oli näkyvissä lievää laskua.

18 Vanhempien osallisuus koulun toimintaan Keskeiset tulokset Kaikkein useimmin koulu on vanhempien mukaan tarjonnut vanhemmille mahdollisuuksia osallistua varainhankintaan, retkien ja leirikoulujen sekä koulun juhlien/tapahtumien järjestämiseen. Kaikkein vähiten vanhemmille on tarjottu mahdollisuuksia osallistua kouluruokailun suunnitteluun/ kehittämiseen, koulun vuosittaisen työ- ja toimintasuunnitelman valmisteluun, lomien pituuteen ja sijoittumiseen ja koulupäivän rakenteeseen (esim. koulun alkamisaika, kouluruokailun ajankohtaan) liittyviin asioihin. Alakoululaisten vanhemmista neljä kymmenestä ja yläkoululaisten vanhemmista neljännes piti vanhempien mahdollisuuksia osallistua koulun toimintaa kokonaisuutena melko tai erittäin hyvinä. Yhdeksän kymmenestä alakoululaisen ja kahdeksan kymmenestä yläkoululaisen vanhemmasta pitää vanhempainyhdistystoimintaa tärkeänä. Runsas puolet alakoululaisten ja runsas neljännes yläkoululaisten vanhemmista kertoo tuntevansa lapsensa luokan vanhemmat melko tai erittäin hyvin. Vanhempien mukaan kaikkein useimmin koulu oli tarjonnut vanhemmille mahdollisuuden osallistua varainhankintaan (alakoulu 80 % ja yläkoulu 61 %). Seuraavaksi eniten vanhemmat olivat voineet osallistua retkien ja leirikoulujen (alakoulu 67 % ja yläkoulu 49 %), koulun juhlien/tapahtumien (alakoulu 58 % ja yläkoulu 28 %) ja teemapäivien (alakoulu 57 % ja yläkoulu 32 %) järjestämiseen. Alakoululaisten vanhemmista 43 % ja yläkoululaisten vanhemmista 35 % kertoi, että koulu oli tarjonnut vanhemmilla mahdollisuutta osallistua kodin ja koulun yhteistyön suunnitteluun/kehittämiseen. Seuraavaksi eniten alakoululaisten vanhemmat olivat voineet osallistua koulukiusaamisen ehkäisyyn ja puuttumiseen liittyvien toimintatapojen suunnitteluun (27 %), kouluympäristön suunnitteluun/kehittämiseen (25 %) ja koulun toiminnan arviointiin (24 %). Yläkoululaisten vanhemmat olivat puolestaan voineet osallistua koulun toiminnan arviointiin (25 %) ja koulukiusaamisen ehkäisyyn ja puuttumiseen liittyvien toimintatapojen suunnitteluun (24 %). Alakoululaisten vanhemmista 10 % kertoi koulun tarjonneen vanhemmilla mahdollisuutta osallistua opetussuunnitelman valmisteluun/kehittämiseen, 9 % oppilashuollon kehittämiseen, 9 % koulun järjestyssääntöjen valmisteluun ja 9 % koulun vuosittaisen työ- tai toimintasuunnitelman valmisteluun. Yläkoululaisten vanhemmista 9 % kertoi koulun tarjonneen mahdollisuutta opetussuunnitelman valmisteluun/ kehittämiseen, 8 % oppilashuollon kehittämiseen, 7 % järjestyssääntöjen valmisteluun ja 5 % koulun vuosittaisen työ- ja toimintasuunnitelman valmisteluun. Vanhempien osallisuus kouluruokailun kehittämiseen oli vähäistä: alakoululaisten vanhemmista 6 % ja yläkoululaisten vanhemmista 4 % sanoi koulun tarjonneen vanhemmille mahdollisuuden osallistua kouluruokailun suunnitteluun/kehittämiseen. Koulupäivän rakenteeseen pääsi vaikuttamaan 9 % alakoululaisten ja 5 % yläkoululaisten vanhemmista ja lomien sijoittumiseen 8 % alakoululaisten ja 9 % yläkoululaisten vanhemmista. Vanhempien mahdollisuudet osallistua koulun toimintaan kokonaisuutena eivät saaneet vanhemmilta hyvää arvosanaa. Alakoululaisten vanhemmista 9 %

19 19 ja yläkoululaisten vanhemmista 3 % piti vanhempien mahdollisuuksia osallistua koulun toimintaan kokonaisuutena erittäin hyvinä, alakoululaisten vanhemmista 32 % ja yläkoululaisten vanhemmista 22 % melko hyvinä, alakoululaisten vanhemmista 43 % ja yläkoululaisten vanhemmista 53 % melko vähäisinä ja alakoululaisten vanhemmista 12 % ja yläkoululaisten vanhemmista 16 % erittäin vähäisinä. Kyselyyn vastanneet vanhemmat tulivat pääasiassa kouluista, joissa toimii vanhempainyhdistys. Alakoululaisten vanhemmista 97 % ja yläkoululaisten vanhemmista 83 % oli koulusta, jossa on vanhempainyhdistys. Alakoululaisten vanhemmista kuitenkin vain 34 % ja yläkoululaisten vanhemmista vain 18 % oli itse mukana vanhempainyhdistyksen toiminnassa. Vanhemmat pitivät vanhempainyhdistystoimintaa tärkeänä. Alakoululaisten vanhemmista 89 % ja yläkoululaisten vanhemmista 84 % piti vanhempainyhdistystoimintaa melko tai erittäin tarpeellisena. Vanhempainyhdistystoiminta sai vanhemmilta useimmin hyvän tai kiitettävän kouluarvosanan. Alakoululaisten vanhemmista 34 % ja yläkoululaisten vanhemmista 27 % antoi vanhempainyhdistyksen toiminnalle arvosanaksi kahdeksan. Kiitettävän (10 tai 9) arvosanan vanhempainyhdistyksen toiminnalle antoi 34 % alakoululaisten ja 17 % yläkoululaisten vanhemmista. Arvosanan 7 tai sitä huonomman arvosanan vanhempainyhdistyksen toiminnalle antoi 18 % alakoululaisten vanhemmista ja 24 % yläkoululaisten vanhemmista. Alakoululaisten vanhemmista 76 % ja yläkoululaisten vanhemmista 67 % piti luokkakohtaista vanhempaintoimintaa melko tai erittäin tarpeellisena. Alakoululaisten vanhemmista 56 % ja yläkoululaisten vanhemmista 28 % kertoi tuntevansa lapsensa luokan muita vanhempia melko tai erittäin hyvin. Kuva 9: Vanhempien mahdollisuudet osallistua koulun toimintaan ovat kokonaisuutena mielestäni % Erittäin vähäiset Melko vähäiset Alakoululaisten vanhemmat Yläkoululaisten vanhemmat Melko hyvät Erittäin hyvät En osaa sanoa Vastaavasti 44 % alakoululaisten ja 72 % yläkoululaisten vanhemmista kertoi tuntevansa lapsensa luokan muita vanhempia melko tai erittäin huonosti. Alakoululaisten vanhemmista 76 % ja yläkoululaisten 58 % oli sitä mieltä, että toisten vanhempien kanssa on helppo tehdä yhteistyötä. Yläkoululaisten vanhemmista 20 % ei osannut ottaa kantaa asiaan. Kahden vuoden takaiseen Vanhempien Barometri -kyselyyn verrattuna alakoululaisten vanhempien osallistumismahdollisuudet olivat lievästi lisääntyneet. Yläkoululaisten vanhempien osallistumismahdollisuudet näyttävät puolestaan kauttaaltaan hieman vähäisemmiltä kuin kaksi vuotta sitten tehdyssä kyselyssä.

20 Koulutuksellinen tasa-arvo Keskeiset tulokset Lähes yhdeksän vanhempaa kymmenestä oli sitä mieltä, että kuntien kiristynyt talous näkyy koulun arjessa. Kuusi vanhempaa kymmenestä vahvistaisi lähikouluperiaatetta. Kouluvalinnan mahdollisuutta alakouluvaiheessa lisäisi puolet vanhemmista ja yläkouluvaiheessa runsas kaksi kolmasosaa vanhemmista. Lähes yhdeksän kymmenestä vanhemmasta toivottaa maahanmuuttajataustaiset lapset tervetulleeksi opiskelemaan lapsen luokkaan. Neljä kymmenestä vanhemmasta on sitä mieltä, että erityistä tukea tarvitsevien lasten tulee opiskella ensisijaisesti yleisopetuksen luokissa muiden lasten joukossa. Runsas kahdeksan kymmenestä vanhemmasta uskoo, että lapsia kohdellaan ja arvioidaan koulussa tasa-arvoisesti sukupuolesta riippumatta. Yhdeksän kymmenestä vanhemmasta säätäisi opetusryhmien enimmäiskoosta lailla Vanhempien Barometrin ajankohtainen teema liittyi tällä kertaa koulutuksellisen tasa-arvon kysymyksiin. Kyselyyn vastanneista vanhemmista 86 % oli sitä mieltä, että kuntien kiristynyt talous näkyy koulun arjessa. Kolmannes (34 %) vanhemmista oli sitä mieltä, että lapsen perusopetus edellyttää vanhemmilta taloudellista osallistumista. Tehostettua ja erityistä tukea saavien yläkoululaisten vanhemmat olivat muita useammin sitä mieltä, että lapsen perusopetus edellyttää vanhemmilta taloudellista osallistumista. Runsas 60 % vanhemmista katsoi, että perusopetuksessa tulee vahvistaa lähikouluperiaatetta. Vastaajista 10 % oli täysin eri mieltä väitteen kanssa. Kouluva- linnan mahdollisuutta alakouluvaiheessa haluaisi lisätä noin puolet (53 %) ja yläkouluvaiheessa runsas 70 % vastaajista. Alakoululaisten vanhemmat kannattivat yläkoululaisten vanhempia hieman useammin sekä alakouluvalinnan että yläkouluvalinnan mahdollisuuden vahvistamista. Vanhemmat suhtautuivat maahanmuuttajataustaisten lasten opiskeluun lastensa luokissa pääsääntöisesti myönteisesti. Vanhemmista 87 % piti maahanmuuttajataustaisia lapsia tervetulleina opiskelemaan lapsensa luokkaan. Vanhemmista 3 % oli täysin eri mieltä väitteen kanssa. Yläkoululaisten vanhemmat suhtautuivat alakoululasten vanhempia hieman myönteisemmin maahanmuuttajataustaisten lasten opiskeluun lapsen luokalla. Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opiskelu yleisopetuksen luokissa jakoi vanhempia. Vanhemmista 41 % oli sitä mieltä, että erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden tulee opiskella ensisijaisesti muiden lasten joukossa yleisopetuksessa. Vastaajista 20 % oli täysin eri mieltä väitteen kanssa. Tehostettua tai erityistä tukea saavien lasten vanhemmat olivat muita vanhempia useammin sitä mieltä, että erityistä tukea tarvitsevien lasten tulee opiskella ensisijaisesti yleisopetuksen luokissa. Vanhemmat näkivät perusopetuksen kohtelevan tyttöjä ja poikia melko tasa-arvoisesti. Vastaajista 84 % katsoi, että lapsia kohdellaan ja arvioidaan koulussa tasa-arvoisesti sukupuolesta riippumatta. Tyttöjen vanhemmat olivat poikien vanhempia hieman useammin sitä mieltä, että koulu kohtelee ja arvioi oppilaita tasa-arvoisesti sukupuolesta riippumatta. Opetusryhmien enimmäiskoon säätäminen lailla sai vanhemmilta vahvaa kannatusta. Vastaajista 90 % oli sitä mieltä, että opetusryhmien enimmäiskoosta tulisi säätää lailla. Alakoululaisten vanhemmat kannattivat yläkoululaisten vanhempia hieman useammin opetusryhmien enimmäiskoosta säätämistä.

21 21 12.Havaintoja ja kehittämisehdotuksia Vanhempien Barometri 2013 antaa sekä myönteisiä että kielteisiä viestejä kouluhyvinvoinnista ja koulun arjesta. Vanhempien vahva viesti on, että kuntien kiristynyt taloudellinen tilanne näkyy ja vaikuttaa koulun arkeen. Pohtimisen arvoista on, että noin kolmannes vanhemmista tehostettua tai erityistä tukea saavien lasten vanhemmista vielä useampi on sitä mieltä, että maksuton perusopetus edellyttää vanhemmilta taloudellista osallistumista. Perusopetuksen yleisemmästä kehityksestä onkin syytä olla huolissaan. Koulutuksen maksuttomuus on vaarassa. Moni vanhempi näkee koulusäästöt lapsensa ja tätä kautta perheen arjessa. Lasten hyvinvointierot kasvavat ja koulutuksen voima tasa-arvon edistäjänä on hiljalleen taantumassa. Perusopetukseen panostaminen esimerkiksi oppimisen ja koulunkäynnin tukea vahvistamalla ja ryhmäkokoja pienentämällä on kehityssuunta, josta tulee pitää kiinni taloudellisesti tiukkoinakin aikoina. Opetusryhmien enimmäiskoon säätäminen lailla sai vanhemmilta vahvaa kannatusta. Koulusäästöt vaikuttavat myös vanhempien välisiin suhteisiin, mikä näkyy esimerkiksi kriittisyytenä erityisoppilaiden integroimisessa yleisopetukseen. Vanhemmista vain 41 % oli sitä mieltä, että erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden tulee opiskella ensisijaisesti muiden lasten joukossa yleisopetuksessa. Sen sijaan vanhempien suhtautuminen maahanmuuttajalasten opiskeluun oman lapsen luokalla oli ilahduttavan myönteistä. Vanhemmista 87 % toivotti maahanmuuttajataustaiset lapset tervetulleeksi opiskelemaan oman lapsensa luokkaan. Koulusäästöistä huolimatta vanhempien tyytyväisyys lasten kouluihin ja koulun toimintaan on pysynyt suhteellisen hyvänä ja hieman jopa lisääntynyt kahden vuoden takaiseen kyselyyn verrattuna. Erityisen ilahduttavaa on se, että tehostettua tai erityistä tukea saavien lasten, erityisesti yläkouluikäisten, vanhempien näkemykset kouluhyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä ovat myönteisempiä kuin kaksi vuotta sitten. Siitä huolimatta tehostettua tai erityistä tukea saavien lasten kouluviihtyvyys on vanhempien mukaan edelleen muita lapsia huonompaa. He joutuvat myös muita lapsia selvästi useammin koulukiusaamisen kohteeksi. Toimenpiteitä koulukiusaamisen ehkäisemiseksi ja puuttumiseksi on jatkettava. Kaksi vuotta sitten tehdyssä Vanhempien Barometri -kyselyssä ala- ja yläkoululaisten vanhempien näkemykset kouluhyvinvoinnista erosivat selvästi toisistaan. Ero ala- ja yläkoulun toimintakulttuureissa on säilynyt. Alakoululaisten vanhemmat näkivät luokan työrauhan, opettajan ajan riittämisen, hyvän luokkahengen rakentamisen, oppilaiden yhdenvertaisen kohtelun ja koulun kiireettömyyden selvästi myönteisempänä kuin yläkoululaisten vanhemmat. Yläkouluissa tarvitaan enemmän yhteisöllisyyttä ja varttuvan nuoren tukemista. Koulun on avauduttava ottamaan uutta osaamista ja vuorovaikutusta vastaan. Vanhemmat haluavat muun muassa nuorisotyön

22 22 vahvemmin kouluihin. Koulun on muututtava ja yhteiskunnan on tuettava opettajia tässä muutoksessa. Vanhempien perusluottamus koulua kohtaan on vahvaa. Vanhemmat kokevat koulun arvot yhteisiksi. Ehkä ennakkokäsityksien vastaisesti koulu muistaa antaa myönteistä palautetta kotien suuntaan. Toisaalta koulujen työrauhaongelmat näyttäytyvät vanhemmille, erityisesti yläkouluissa. Silti koulut eivät vanhempien halusta huolimatta ole vielä löytäneet toimivia tapoja saada vanhempien voimavaraa koulutyön tueksi. Vanhempien kokemukset mahdollisuudesta osallistua koulun toimintaan eivät anna kouluille hyvää arvosanaa. Barometri osoittaa, että vanhemmat halutaan yleisimmin mukaan, kun koululle kerätään rahaa. Jatkossa on vielä syvällisemmin pohdittava, miten vanhempien osaaminen ja kiinnostus oman lapsen kouluarjesta voidaan kanavoida myönteiseksi energiaksi ja koulutyön tueksi. Jos tässä ei onnistuta, vanhempien hiljaisen enemmistön voimavara ei kanavoida riittävästi. Barometrin tulosten perusteella tälle voimavaralle olisi tarvetta. Suomalainen peruskoulu on murroksessa. Sitä haastavat samaan aikaan kiristynyt taloustilanne, tarve opettajan profession päivitykselle koskien muun muassa luokan- ja aineenopettajien välistä työnjakoa sekä vanhempien vähäinen osallisuus koulujen arjessa. Yhtälö vaatii ratketakseen johtamista, yhteistä vastuunottoa ja jokaisen toimintatapojen kriittistä arviointia. Yhdessä. Tuomas Kurttila & Tuija Metso